tag:blogger.com,1999:blog-24678848917445789312024-03-27T16:37:34.478+02:00"Finnhitsaaja" ruotii populaarikulttuurin ilmiöitäJulkaisen blogialustalla satunnaisen epäsäännöllisesti artikkeleita lähinnä suomalaisesta populaarikulttuurista ja Euroviisuista. Pyrin kirjoittamaan analyyttisesti merkityksettömistä asioista. Kirjoitukset pikemminkin laajoja esseekokonaisuuksia kuin tyypillisiä blogipostauksia.Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.comBlogger108125tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-22787133087403369802024-02-10T17:25:00.022+02:002024-02-10T20:11:45.155+02:00UMK 2024 sykkii modernissa sykkeessä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQFNpS7xKZkkIo-yY0Zk0UyeioNOHWzmj1eB9oTYOEiFZaeuGEYQCaTWoLA8dBycSU7cpL8G-FQQ5EKaHfBLpKQ1jB6Ul7wWBvhcb0ooMhW9iUjnInOOfWgQzHkOqdJ2-TmDnRcRNjU5kcdn2ojOLd6-w-EfhNhBtceSQXRWogtHSbRQLtwT4l2Lqkhtc/s1920/umk2024logo.webp" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQFNpS7xKZkkIo-yY0Zk0UyeioNOHWzmj1eB9oTYOEiFZaeuGEYQCaTWoLA8dBycSU7cpL8G-FQQ5EKaHfBLpKQ1jB6Ul7wWBvhcb0ooMhW9iUjnInOOfWgQzHkOqdJ2-TmDnRcRNjU5kcdn2ojOLd6-w-EfhNhBtceSQXRWogtHSbRQLtwT4l2Lqkhtc/w640-h360/umk2024logo.webp" width="640" /></a></div><br />
<i>Suomen euroviisuedustaja Malmön Eurovision laulukilpailuun valitaan tänä iltana Uuden Musiikin Kilpailun finaalissa. Lähetys alkaa klo 21.00, YLE TV1 ja YLE Areena.</i><br />
<br />
Kymmenisen vuotta sitten Uuden Musiikin Kilpailun alkuhämärässä tuotantoportaan edustaja valotti radiohaastattelussa, kuinka tavoitteena oli luoda Ruotsin Melodifestivalen -tyylinen kilpailu: kaiken kansan seuraama musiikkiohjelma, jonka tähtäin ei olisi ainoastaan euroviisuedustuksessa. Tuohon aikaan rinnastus euroviisukarsintojen kruununjalokiveen kuulosti lähinnä koomiselta. Alkuaikojen UMK:n sekava tositeeveemäinen formaatti ei innostanut suomalaisia. Katsojaluvut olivat alhaiset, huomattavasti matalammat kuin aikoinaan "perinteisillä" euroviisukarsinnoilla. Melodifestivalen oli euroviisukarsinnoista suurin ja kaunein – UMK marginaalinen ilmiö, joka ei herättänyt toivottua vastakaikua edes kotimaassaan.<br />
<br />
Vaan armon vuonna 2024 UMK:n pitkäaikainen tuottaja <b>Anssi Autio</b> voi tukeutua sanontaan: "se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa". UMK järjestetään tänä vuonna Suomen suurimmalla areenalla. Liput tapahtumaan myytiin loppuun hujauksessa, aivan kuin maailmantähtien megaluokan konsertit. UMK:n houkuttelevuudesta kielii lipunmyynnin ajankohta: lokakuun alussa ei ollut vielä minkäänlaista aavistusta tämäniltaisen kilpailun osallistujista. UMK itsessään on brändi, joka vetää Nokia Arenan täyteen viimeistä piippuhyllypaikkaa myöten. Yhtäläisyys Melodifestivaleniin ilmenee siinäkin, että tänään finaalilähetykseen saapuu tuhansia euroviisuharrastajia ympäri maailman. Aikaisemmin kiihkeimmät viisufanit suorittivat vuosittaisen pyhiinvaellusmatkansa Tukholmaan, tänä talvena moni onkin päättänyt valita matkakohteekseen Tampereen. Ja kuten länsinaapurissa, UMK ei ole enää leimallisesti vain Suomen euroviisuedustajan valintatilaisuus, vaan merkittävä kevyen musiikin formaatti, jonka kautta ensiesitellään uusia hittejä kotimaan musiikkimarkkinoille. <br />
<br />
2020-luvulla suomalaiset ovat hurahtaneet Euroviisuihin. Eurovision laulukilpailun arvostus ei ole ollut suomalaisten keskuudessa koskaan niin huipussaan kuin nykyään. Uuden Musiikin Kilpailu elää parhaillaan kukoistusaikaansa. Syy on täysin looginen. <i>Listablogin</i> <b>Timo Pennasen</b> <a href="http://listablogi.blogspot.com/2023/12/viisumaat-vuosikymmenet.html" target="_blank">euroviisuvertailun perusteella</a> Suomi on ollut tähän mennessä tämän vuosikymmenen neljänneksi menestynein maa. Saavutus on huikea siihen nähden, että edellisellä vuosikymmenellä Suomi oli vastaavasti neljänneksi heikoiten pärjännyt viisuosallistuja. Ulkomaalaiset euroviisufanit kutsuvat nykyään Suomea Euroviisujen "powerhouseksi". Mairittelevat luonnehdinnat eivät ole pelkästään hienosti sijoittuneiden viisuedustajien (<b>Käärijä</b>, <b>Blind Channel</b>) ansiota, sillä UMK kirvoittaa ylistäviä lausuntoja eräänä kovatasoisimpana ja kiinnostavimpana euroviisukarsintana. Kas <a href="https://youtu.be/Q54pwmcl3So" target="_blank">tässä mainio esimerkki vlogista</a>, jossa euroviisuasiantuntija hehkuttaa haltioitunein sanankääntein Suomen nykyistä panosta viisuinstituutioon. <br />
<br />
Käärijän ainutlaatuisen suorituksen jälkeen odotukset UMK:lle ja Suomen seuraavalle euroviisuedustajalle olivat korkealla. Tähtitieteellisiin odotuksiin harvoin onnistutaan vastaamaan täydellisesti. Tämänvuotisen UMK:n finaaliseitsikossa on kieltämättä poikkeuksellisen paljon artisteja, jotka menestyvät suoratoistopalveluissa erinomaisesti ja jotka esimerkiksi ovat olleet ehdolla ja pokanneetkin Emma-pystejä. Jos joitakin vuosia sitten joku olisi väittänyt, että jonakin vuonna Suomen euroviisuedustusta havittelevat <b>Mikael Gabriel</b> tai <b>Sexmane</b>, hänelle olisi räkäisesti. Siitä huolimatta kilpailukappaleissa ei ole sellaista <i>Dark siden</i> tai <i>Cha cha chan</i> kaltaista yhtä lekaa, joka ottaisi luulot pois heti ensikuulemalta ja jonka potentiaalin viisulavalla haluaisi testata.<br />
<br />
"Rap on uusi iskelmä", ovat musiikinasiantuntijat todenneet musiikkityylin valtavirtaistumisesta. Kenties Käärijän inspiroimana UMK:ssa kuullaan tänä iltana ennätysmäärä rapvaikutteisia biisejä. UMK on kokenut vuodessa melkoisen nuorennusleikkauksen. Milloinkaan aikaisemmin Suomen euroviisuehdokkaiden kilpailukavalkadi ei ole sykkinyt niin vahvasti ajan hengessä kuin vuoden 2024 UMK. Nykyään miltei jokaiselta pop-kappaleelta edellytetään jonkinlaista omakohtaista kulmaa, ja niinpä tänä iltana kuullaan useampia tarinoita haastavista elämäntilanteista, ulkopuolisuuden tunteista ja mielenterveysongelmista. Modernisointikehityksen kääntöpuolena on tarjonnan yksipuolistuminen. Edelliset UMK:t pyrkivät olemaan laajemmin kaiken kansan viihdettä – eikä se suinkaan johtunut vain siitä, että joinakin vuosina mukaan oli valikoitu <b>Dannyn</b> tai <b>Tommi Läntisen</b> kaltainen kiintiökonkari. Ehkäpä raphybridien dominanssin vuoksi hienoista ennakkosuosikin viittaa kantaa kilpailuehdokkaiden "ajattomin" vaihtoehto – <b>Sara Siipolan</b> popballadi <i>Paskana</i>.<br />
<br />
Hittirintamalla UMK 2024 -ehdokkaat ovat menestyneet kaksijakoisesti. Listablogin Timo Pennanen <a href="http://listablogi.blogspot.com/2024/01/kakkosella-karkeen.html" target="_blank">on huomauttanut</a>, että kaikki tämänvuotisen kilpailijat ovat nousseet Spotifyn päivälistalla viidentoista parhaan joukkoon, mikä on ennennäkemätöntä. Siitä huolimatta, alkuinnostuksen jälkeen suurin hössötys suurimpaan osaan kappaleista on laantunut. Spotifyn eiliselle Suomen Top 50 -listalle ylsivät vain Sara Siipolan <i>Paskana</i> (# 5), Mikael Gabrielin ja <b>Nublun</b> <i>Vox populi</i> (# 15) ja Sexmanen <i>Mania</i> (# 23). <br />
<br />
Parhaiten hittitilastoissa on tähän mennessä pärjännyt Sara Siipola. Hän on myös vedonlyönnin kiistaton ykkössuosikki UMK:n voittajaksi. On kuitenkin syytä muistaa, että hittisijoitukset eivät korreloi euroviisuäänestysten kanssa. <b>Kuumaa</b>-yhtyeen <i>Ylivoimainen</i> oli viime vuoden valtaisimpia megahittejä. Kappale oli saavuttanut hittistatuksen jo hyvän aikaa ennen UMK-finaalia. Siitä huolimatta <i>Ylivoimainen</i> sijoittui UMK:n yleisöäänestyksessä vasta viidenneksi. Vuonna 2022 striimatuimpia kappaleita oli <b>Bessin</b> <i>Ram pam pam</i> ja <b>Youngheartedin</b> <i>Sun numero</i> – mutta viisumatkan nappasi <b>The Rasmus</b>. Kolme vuotta sitten <b>Teflon Brothersin</b> ja <b>Pandoran</b> <i>I love you</i> sekä <b>Iltan</b> <i>Kelle mä soitan</i> olivat soineet useammin kuin Blind Channelin <i>Dark side</i>, joka kuitenkin voitti UMK:n murskalukemin.<br />
<br />
Koska tämänvuotisessa UMK:ssa ei ole yhtä ylivoimaista suosikkia, kilpailuasetelma saattaa olla hyvinkin avoin. Live-esitykset voivat nousta ratkaisevaan asemaan. UMK on kuin omat mini-Euroviisunsa, jossa jokaiselle kilpailijalle luodaan oma visuaalinen maailmansa. Oman lusikkansa soppaan työntävät kansainväliset raadit. Vaikka UMK:ssa niiden vaikutusvalta lopputulokseen on vain 25 prosenttia kokonaispotista – raadit ovat lähinnä viihteellinen kuriositeetti, jolla luodaan euroviisumaista vaikutelmaa – juryilla on mahdollisuus sekoittaa pakkaa, mikäli yleisöäänestys on tasainen.<br />
<br />
<h4>1. Sini Sabotage – Kuori mua</h4>
<b>Tekijät: Aleksanteri Hulkko, Veikka Ercola, Wilma Virintie, Sini-Maria Makkonen, Sonny Kylä-Liuhala</b><br />
<br />
<b>Sini Sabotage</b> rävähti listojen kärkeen yksitoista vuotta sitten <i>Levikset repee</i> -läpimurrollaan ja osoitti, että perinteisesti miehisenä pidetyssä rapskenessä pärjäävät myös naisoletetut. Valtakunnallista julkisuutta lisäsi rooli <i>Idols</i>-tuomarina. Sittemmin Sinin aikaansaannokset eivät kutkuttaneet kansakuntaa samalla tavalla (listasijoituksia mittaava <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sini_Sabotagen_diskografia#Singlet" target="_blank">singletaulukko on kieltämättä karua katseltavaa</a>), minkä vuoksi ilkeämielisimmät musiikkitoimittajat ovat lyöneet artistiin yhden hitin ihme -leiman. Sini Sabotage on kuitenkin ollut aktiivinen kaikki nämä vuodet, ja ties vaikka UMK-tyrkky <i>Kuori mua</i> palauttaisi hänet takaisin valtakunnalliseen suosioon.<br />
<br />
<i>Kuori mua</i> tuo mieleen <b>Antti Tuiskun</b> <i>En kommentoi</i> -aikakauden tyylin ja soundimaailman, jossa leikiteltiin modernilla soundimaailmalla ja kielenkäytöllä. Kaiken ilkikurisuuden ja eroottisuuden alle kätkeytyy kuitenkin – tekijöiden vakuuttelujen mukaan – painavampaa ja syvällisempää sanottavaa: <i>Kuori mua</i> vastaa esimerkiksi ennakkoluuloihin, joita julkisuuden hahmoihin kohdistuu. Uuh, aah ei olisi euroviisuyhteydessä mitään uutta. Tuleehan Iso-Britannian hittiviisuista <i>Ooh aah… just a little bit</i> tänä keväänä kuluneeksi 28 vuotta.<br />
<br />
<h4>2. Cyan Kicks – Dancing with demons</h4>
<b>Tekijät: Niila Perkkiö, Susanna Alexandra, Sara Ryan, Elize Ryd, Dan Lancaster</b> <br />
<br />
Metallia sekä elektronista rokkia ja poppia yhdistelevä <b>Cyan Kicks</b> osallistui kaksi vuotta sitten UMK:iin <i>Hurricanella</i>. Yhtyeen esiintyminen oli kaikin puolin vahvaa ja ammattitaitoista, joten bändi sijoittui The Rasmuksen perään toiseksi päihittäen Bessin. <i>Hurricanen</i> tavoin <i>Dancing with demons</i> on Cyan Kicksin ja ruotsalaisen <b>Amaranthe</b>-yhtyeen keulakuvan <b>Elize Rydin</b> yhteistyön hedelmä. Tuotos on tälläkin kerralla sopivan voimakas kolmeminuuttinen rykäisy, mutta kuitenkin ennemmin <i>Jezebel</i> kuin <i>Dark side</i>. Lisäksi sanoituksen kulunut demonitematiikka lipsahtaa kliseen puolelle. Demoneista on laulettu jo aika monessa Suomen euroviisussa... Hyvällä esityksellä on kuitenkin mahdollista, että Cyan Kicks lunastaa kilpailumatkan Malmöhön. Kattauksen ainoa rokki erottuu joukosta edukseen ja <i>Dancing with demonsin</i> kertosäkeistö tarjoaa illan melodisimmat sävelkulut. Cyan Kicks – Black Horse?<br />
<br />
<h4>3. Jesse Markin – Glow</h4>
<b>Tekijät: Jesse Markin ja Totte Rautiainen</b><br />
<br />
Liberialaissyntyinen <b>Jesse Markin</b> pelmahti musiikkikentälle vuosina 2018–19 ja hänet palkittiin nopeasti kahdella Emma-patsaalla ja Teosto-palkinnolla. Markinin musiikille on kuvaavaa, että Emma-palkinnoista toinen tuli kategoriasta kriitikoiden valinta ja muun muassa <b>Oskari Onninen</b> <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008034067.html" target="_blank">on ylistänyt hänen albumiaan maasta taivaaseen</a>.<br />
<br />Jesse Markinin <i>Glow</i> kuulostaa vanhan liiton iskelmämiehen korviin katu-uskottavalta klubimusiikilta. Opiskeluaikoina vietin aikaa seurassa, jossa oli hyvin tarkkaa siitä, ettei mikään "väärä" musiikki saanut soida bileissä (paitsi aivan loppuillasta sillai än äs ironisesti) tai puritanistit saivat äänekkään kohtauksen. <i>Glow</i> lienee juuri sellaista oikeanlaista musiikkia, joka saa soida ämyreistä Suvilahden suunnalla sijaitsevissa yökerhoissa. <i>Glow</i> on lajissaan pätevä, mutta ehkäpä euroviisumenestystä ajattelen sellainen ilmeinen tarttuva koukku uupuu.<br />
<br />
<h4>4. Mikael Gabriel x nublu – Vox populi</h4>
<b>Tekijät: Mikael Gabriel, nublu, ANI, Omar Aberkane, hjalmar, Heviteemu, Jukka Immonen</b><br />
<br />
Mikael Gabriel kohosi suosionsa huipulle 2010-luvun rap- ja hip hop -aallon hyökyessä. Kansan syvät rivit tavoiteltiin viimeistään syksyllä 2016 <i>Vain elämää</i> -osallistumisen myötä, jossa Mikael Gabriel kosketti omakohtaiseksi väännetyllä <i>Lumi teki enkelin eteiseen</i> -versioinnilla. Sittemmin artisti on herättänyt kohua näkemyksillään (muun muassa <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/18/mikael-gabriel-on-syy-miksi-medialukutaidon-opetusta-tarvitaan-kouluissa" target="_blank">väittämällä</a> Vladimir Putinin olevan "boss" ja "buli äijä" – Ukrainan sodan alkaessa <a href="https://www.is.fi/viihde/art-2000008643619.html" target="_blank">hän katui lausuntoaan</a> ja ihoonsa ikuistettua Putin-tatuointia), jotka nauttivat suosiota vaihtoehtoisesti ajattelevan kansanosan keskuudessa.<br />
<br />
Mikael Gabriel ja virolaistähti Nublu levyttivät neljä vuotta sitten yhdessä hitin <i>Universum</i>. Nyt kaksikko on jälleen lyönyt hynttyyt yhteen. Suomenlahden eteläpuolella on kuulunut hieman nurinaa, sillä virolaiset olisivat mielellään nähneet Nublun omassa Eesti laul -viisukarsinnassaan eikä Suomen UMK:ssa. <i>Vox populi</i> räpätään sekä suomeksi että viroksi, ja latinankielinen fraasi lausutaan vähän sinne päin (po<u>pp</u>uli). <i>Vox populi</i> on saavuttanut ristiriitaisen vastaanoton, sillä suomalaisen artistin imagon mukaisesti musiikkivideon ja kappaleen <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010139558.html" target="_blank">oletetaan flirttailevan yleisimmillä salaliittoteorioilla</a>, minkä tosin Mikael Gabriel on kiistänyt.<br />
<br />
Suomalaisvirolainen yhteistyö ei ole ollut euroviisukontekstissa erityisen loisteliasta. Vuonna 2008 Viron Kummeli-tyylinen sketsihahmopoppoo <b>Kreisiraadio</b> <a href="https://youtu.be/Se3aTahZgj0" target="_blank">hoilasi sekakielisessä viisussaan</a> "mitäs nyt, kesävalot nyt". Tulevan kansanedustajan <b>Jaana Pelkosen</b> mielestä olisi ollut hulvattoman hauskaa, jos virolaiset sedät olisivatkin laulaneet kesävalojen sijaan kesäpanoista. Suomalaisen viisuselostajan kehotuksesta itse viisuesityksessä lausuminen olikin hieman häilyvää.<br />
<br />
<i>Vox populi</i> on menestynyt suoratoistopalveluissa, mutta rakenne on kovin sekava. Punainen lanka katoaa viimeistään erikoisessa oopperaosiossa. Kappaleen fanit ovat hehkuttaneet biisiä tarttuvaksi, mutta tietysti mikä tahansa on tarttuvaa, kun yhtä ja samaa hoetaan riittävän usein. Sinällään <i>Vox populi</i> olisi kutkuttava nimi Suomen euroviisulle. Jos Euroviisut olisi viime vuonna ratkaistu kansan äänillä, kilpailu järjestettäisiin tänä vuonna Pohjanlahden tällä puolella.<br />
<br />
<h4>5. Sara Siipola – Paskana</h4>
<b>Tekijät: Mikko Koivunen, Sara Siipola, Emmi Hakala, Kaisa Korhonen</b> <br />
<br />
Upeaäänisen Sara Siipolan ensimmäinen levytys julkaistiin vuonna 2019. Siipola on ihastuttanut muun muassa <i>Tähdet tähdet</i> -ohjelmassa, mutta se jokin, jota voisi kutsua läpimurroksi, lienee koittanut vasta nyt UMK:n myötä. Käy illan äänestyksessä miten tahansa, Sara Siipola on jo voittanut. <i>Paskana</i>-hitillään hän lyönyt itsensä läpi kansan tietoisuuteen.<br />
<br />
Sara Siipolan kappaleen kohdalla suurin huomio kohdistuu tietenkin kappaleen raflaavaan nimeen. Alatyylinen ilmaus on kuitenkin juuri se kappaleen koukku, jolla kiinnitetään huomiota ja herätetään reaktioita konservatiivisemman väestön keskuudessa. Eurovision laulukilpailuissa on sääntö, jossa on pitkä litania seikoista, joita kilpailulaulujen sanoitukset eivät saisi sisältää. Kirosanat ovat listatut pykälässä myös. Mikäli Sara Siipola valitaan Suomen euroviisuedustajaksi, hänen ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan kappaleensa viisukelpoisuudesta. Säännön rikkominen ei nykyään automaattisesti johda hylkäykseen, vaan jokainen tapaus arvioidaan erikseen. Euroopan yleisradioliitto EBU:lle tuskin lienee ongelma suomenkielinen kirosana essiivimuodossa, etenkin kun ilmaisu merkitsee oikeasti jotain.<br />
<br />
<h4>6. Sexmane – Mania</h4>
<b>Tekijät: Max Sene, Jussifer, MD$, Danitello</b><br />
<br />
Max "Sexmane" Sene on ollut viime vuosina Suomen kuunnelluimpia artisteja. Jesse Markin on palkittu Emma-gaalassa kriitikoiden valintana, Sexmane yleisön suosikkina. Sexmanen vähemmän suosittu veli <b>Isaac Sene</b> kilpaili UMK:ssa kaksi vuotta sitten. Hänen hurtti savolainen homoerotiikkansa herätti etukäteen innostusta, mutta live-esitys oli täysi pannukakku surkean äänentoiston ja kummallisten kamerakulmien vuoksi.<br />
<br />
Saas nähdä, onnistuuko Sexmanen esitys paremmin kuin veljellään. Levytysversiossa autotunea on hyödynnetty runsaasti, ja viisulavalla pääsolistin pitäisi vielä laulaa osuutensa livenä. <i>Mania</i> on kuitenkin taas uusi helmi Sexmanen hittiketjuun, joten eiköhän hänelle heru tästäkin kappaleesta jokunen roponen <i>mania</i>.<br />
<br />
<h4>7. Windows95man – No rules!</h4>
<b>Tekijät: Jussi Roine, Henri Piispanen, Teemu Keisteri</b><br />
<br />
Sokeriksi pohjalle on jätetty höpsöt ysäripastissi, jonka esittävät hassunhauskat junttihahmot mutta hipsterillä tvistillä. <b>Teemu Keisteri</b> eli Windows95man on luonut uraa DJ:nä. Viisuprojektissaan pääsolistina on <b>Henri Piispanen</b>, joka kieltämättä ainakin levyversiossa vetää mageesti. Mikäli <i>No rules!</i> valitaan Suomen viisuedustajaksi, Keisteri joutunee pohtimaan imagoaan uusiksi, sillä tavaramerkkien mainostaminen on edelleen oikeasti kielletty Euroviisuissa.<br />
<br />
<i>No rules!</i> ajaa illan viimeisenä höpsötyksenä saman asian kuin <b>Portion Boys</b> viime vuonna. Windows95manilla on vannoutunut ja äänekäs fanikuntansa somessa, mutta veikkaisin potentiaalisen äänestäjäsegmentin olevan kuitenkin sen verran kapea, ettei ehkä kuitenkaan riitä UMK:n voittoon.Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-11154209009316403732023-05-13T10:20:00.118+03:002023-07-02T11:51:36.483+03:00Euroviisut 2023: BIG 5 + Ukraina<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7c_fVkIxW8FtN6_GPBKLWSKyNOotYIhUCeGOZQTct0b6DZstVBdfgugiBx5HJ-DgqWAXMrYmBpwSwnD001UxIddz-k7fowo7pT8jZRHe6V0G7T4kiyIdOldQPyfj2c9PHdTdgnLTQhx8hbHQ-TtvRqq-wCtz2jEaYP1OyXGQR6USMPOoyWqaIpdXM/s1920/esc2023logo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7c_fVkIxW8FtN6_GPBKLWSKyNOotYIhUCeGOZQTct0b6DZstVBdfgugiBx5HJ-DgqWAXMrYmBpwSwnD001UxIddz-k7fowo7pT8jZRHe6V0G7T4kiyIdOldQPyfj2c9PHdTdgnLTQhx8hbHQ-TtvRqq-wCtz2jEaYP1OyXGQR6USMPOoyWqaIpdXM/w640-h360/esc2023logo.jpg" width="640" /></a></div><br /><i>Raapustuksia Eurovision viiden suuren rahoittajamaan ja viime vuoden voittajamaan Ukrainan tämänvuotisista viisuedustajista.</i><br /><br />
BIG 5 -maiden renessanssi jatkuu tänäkin vuonna. Suorat finalistit ovat pärjänneet verrattain mainiosti vedonlyöntitilastoissa, ja nämä kuusi viisua rikastuttavat tämäniltaisen viisufinaalin musiikillista diversiteettiä. Euroviisuissa on tilaa kaikelle: niin taideflamencolle kuin sukkahousuheville.<br />
<br />
<h3>6. RANSKA: La Zarra – Évidemment</h3>
Kanadalaissyntyinen viisudiiva kimaltelee korkeuksissa ja tulkitsee tyylikkään viisun, jonka genreksi on luonnehdittu urbaani chanson. Kypsää, elämänmakuista populaarimusiikkia aikuiseen makuun.<br />
<br />
Ranska tarjoilee hienon, sofistikoituneen kolmeminuuttisen, josta huokuu periranskalainen chansonperinne, mutta joka ei menetä hitustakaan arvokkuuttaan diskobiitin lähtiessä käyntiin. Samanaikaisesti ajaton ja moderni. Solisti on huippuammattilainen ja taustajoukoissa on meritoituneita tuottajia, jotka ovat tehneet yhteistyötä muun muassa David Guettan ja Dua Lipan kanssa.<br />
<br />
Ranska käväisi parhaimmillaan jo vedonlyönnin kolmantena, mutta tällä hetkellä majailee jossain kuudennen sijan paikkeilla. Eräät euroviisufanit ovat elätelleet toivoa, että La Zarra nappaisikin raatiäänestyksen ykkössijan Ruotsin Loreenin nenän edestä. Ranskan menestystoiveet lepäävät raatien harteilla, sillä näin aikaiselta esiintymisnumerolta en usko Ranskan saavuttavan kovinkaan kummoista yleisöäänestystulosta. Ranskalla on ollut muutoinkin taipumusta menestyä heikommin kuin ennakkoveikkaukset povaavat, vain Barbara Pravi (2021) on yltänyt kärkisijoille.<br />
<br />
<b>Arvioni: 5 / 5</b><br />
<b>Veikkaus:</b> Tulostaulun vasen puolisko, toivottavasti...<br />
<br />
PS. Ilmeisesti Kalle Niemen suomenkielisessä tekstityksessä laulun sanat "mes rains" on käännetty "minun munuaiseni". Se on toki teknisesti oikein, mutta tässä yhteydessä ilmaisu tarkoittanee lanteita. Eihän ilkikurinen Serge Gainsbourg todellakaan tarkoittanut laulaessaan "je viens entre tes reins" tulevansa Jane Birkinin munuaisten väliin.<br />
<br />
<h3>8. ESPANJA: Blanca Paloma – Eaea</h3>
Espanjan panostus Liverpoolin Euroviisuihin on Una Paloma Blanca. Tämä valkoinen kyyhkynen kujertaa modernin flamencon keinoin vuoden viisukattauksen taidepläjäyksen. Riipaiseva lyyrinen sanoitus.<br />
<br />
Espanjan viisu lienee vuosikertansa polarisoivin. Yhdet pissaavat hunajaa upean taide-elämyksen äärellä, toiset eivät voi sietää vahvaäänisen naisen ja taustakuoronsa "ulinaa". Eihän tällaisen tyylilajin kuulukaan olla jokaisen kupin teetä, mutta ainakin reaktio katsojissa on taattu.<br />
<br />
Blanca Paloma on äärimmäisen taitava laulaja ja hänen äänenkäyttönsä ansaitsee kaikki ylisanat. Esitystä on kehuttu vangitsevaksi, vaikka valojenkäyttö lipsuu ajoittain epileptikon painajaisen puolelle. Euroviisufanit usein kiittävät Itä-Euroopan maita, kun niiden viisut ammentavat kansallisesta musiikkiperinteestä. <i>Eaea</i> osoittaa, että myös länsieurooppalainen maa voi nojautua viisuvalinnassaan etnomusiikkiin.<br />
<br />
Espanja on tällä hetkellä vedonlyönnissä peräti viidentenä. Ilta näyttää realisoituuko noin korkea sijoitus näin omintakeiselle viisulle. Espanjan odotetaan pärjäävän raatiäänestyksessä, mutta en täysin poissulkisi skenaariota, jossa Espanja menestyykin paremmin yleisöpisteissä. Kokonaisuus jakaa voimakkaasti mielipiteitä, mikä on aina riski raatiäänestyksessä, sen sijaan puhelinäänestyksessä kappaleen vihaajat eivät voi jakaa miinuspisteitä.<br />
<br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b> (Arvostukseni Espanjan asennetta kohtaan 5 / 5, mutta en rehellisesti sanottuna jaksaisi nonstoppina kuunnella tätä...)<br />
<b>Veikkaus:</b> ???<br />
<br />
PS. Espanja luotti flamencoon myös vuonna 1983. Silloin Remedios Amayan viisu <a href="https://youtu.be/JB2h9oF0v7o" target="_blank"><i>¿Quién maneja mi barca?</i></a> jäi nollille, koska 80-luvulla euroviisut eivät saaneet poiketa millään tavalla muotista. Nyt 40 vuotta myöhemmin pitäisi olla mahdollisuudet huomattavasti suurempaan pistepottiin.<br />
<br />
<h3>11. ITALIA: Marco Mengoni – Due vite</h3>
Marco Mengoni edusti Italiaa kymmenen vuotta sitten Malmön Euroviisuissa. Nyt miehistynyt ja parran kasvattanut Mengoni palaa viisulavalle kimaltelevassa metallipaidassaan tekemään sen, minkä italialaiset parhaiten osaavat: tulkitsemaan antaumuksella klassista melodista balladia.<br />
<br />
Italian viisua on arvosteltu yllätyksettömäksi, koska <i>Due vite</i> edustaa tyylipuhdasta italoballadia – sellaisia Italia on lähettänyt Euroviisuihin monen monta kertaa. Mutta italialaiset pysyvät syystä omalla vahvuusalueellaan, sillä he hallitsevat juuri tämän lajin hemmetin hyvin. Marco Mengoni on viisufinaalin komeaäänisin miesartisti ja niin karismaattinen, ettei haittaa, vaikkei katse aina löydäkään kameraa. <i>Due vite</i> voitti helmikuussa San Remon laulukilpailun, minkä myötä kappale on ollut kevään megahitti Italiassa. Sen vuoksi <i>Due vite</i> on ollut tämänvuotisen viisusadon kuunnelluimpia kappaleita suoratoistopalveluissa. Esityksestä päätellen Italiassa on otettu vaikutteita UMK:sta, sillä Robin Packalenin helmikuisesta vedosta tutut trampoliinit ovat päässeet mukaan.<br />
<br />
Marco Mengonin edellinen viisu <i>L'essenziale</i> sijoittui vuonna 2013 seitsemänneksi. Seitsemäs sija kuulostaisi passelilta myös tällä kertaa.<br />
<br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<b>Veikkaus:</b> TOP-10<br />
<br />
<h3>19. UKRAINA: Tvorchi – Heart of steel</h3>
"Joskus pitää vain tietää koska on hyvä näyttää keskisormea." Tvorchi-duon viisu teräksisestä sydämestä on motivaatiolaulu Ukrainan kansalle sodan keskellä.<br />
<br />
Ukrainan euroviisukarsinnat järjestettiin joulukuussa pommisuojassa. Andri Hutsyljakin ja Jeffery Kennyn muodostama duo Tvorchi voitti yllättäen kilpailun jenkkityylisellä elektronisella poprockilla. Ukrainan viisuesitykset ovat perinteisesti vakuuttavia, ja kieltämättä <i>Heart of steel</i> on näyttänyt harjoitusklipeissä visuaalisesti vetävältä. Värimaailma tukee kappaleen painostavaa tunnelmaa.<br />
<br />
Viime kevään Euroviisujen yleisöäänestyksessä Euroopan kansakunnat toinen toisensa jälkeen osoittivat liikuttavan yksimielisesti tukensa Ukrainalle. Niin raadollista kuin se onkin, Ukrainan sota ei ole enää samalla tavalla läsnä esimerkiksi meidän länsimaisten kakkapäiden somefeedeissä, joten ehkäpä samanlainen myötätunnon ele ei toistu tänä vuonna. TOISAALTA, Ukrainan esitysvuoro tulee varmasti olemaan jälleen finaalilähetyksen tunteikkaimpia hetkiä. Ukrainan tilanne on esillä pitkin finaalilähetystä. Liverpoolin areenalla yleisön joukossa on tuhansia ukrainalaisia, joille oman maan viisuesiintyminen vastaa illan ylevimmästä hetkestä ja vastaanotto lienee sen mukainen. Vedonlyönnissä Ukraina on kolmantena heti Ruotsin ja Suomen jälkeen, ja esiintymisnumero on kieltämättä mainio, joten ken tietää...<br />
<br />
<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009570367.html" target="_blank">Helsingin Sanomat: Ukrainaa Euroviisuissa edustava yhtye osallistui karsintoihin pommisuojassa: "Kaikkia ukrainalaisia yhdistää ahdistus"</a><br />
<br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5</b><br />
<b>Veikkaus:</b> Voi voittaa tai flopata tai jotain siltä väliltä. Illan arvaamattomin elementti.<br />
<br />
<h3>21. SAKSA: Lord of the Lost – Blood & glitter</h3>
Saksalainen heviyhtye oli valmistamassa viime vuonna Suomessa kymmenettä albumiaan, kun levy-yhtiö Napalm Records ehdotti kappaleen lähettämistä Saksan euroviisukarsintaan.<br />
<br />
Mikäs olisikaan osuvampi nimi goottimetallia soittavan bändin euroviisuksi kuin <i>Blood & glitter</i>? Kyseessä ei ole kuitenkaan laulukilpailua varten räätälöidystä viisukitschistä, vaan omassa musiikkityylissään arvostetusta yhtyeestä, jota esimerkiksi Lordi on hehkuttanut. Bändi on kevään mittaan esittänyt hulvattomat versiot sekä <a href="https://youtu.be/VCYNKEcHPbg" target="_blank">Saksan viisuvoittajasta <i>Satellite</i></a> että <a href="https://youtu.be/sviyg1iIu3o" target="_blank">Käärijän <i>Cha cha chasta</i></a>. Rokkipoliisit tietysti nyrpistävät nenäänsä viihdyttävälle melodiselle glitterheville, mutta tunnetusti jos kaikkien maailman rokkipoliisien huumorintaju muutettaisiin puolukoiksi, tulisi melkein puoli sangollista puolukoita, joista saataisiin kuusi lautasellista vispipuuroa.<br />
<br />
Saksan viisumenestys on ollut viime vuosina onnetonta. Sijoitukset ovat vaihdelleet viimeisen ja toiseksi viimeisen välillä. Tänä vuonna Saksan esitys ei mene ohituksella, mikä on huomattava kohennus maan viisukulttuuriin. Siltikään kärkisijoille ei ehkä ole tänäkään vuonna asiaa. Hevi euroviisukontekstissa ei herätä enää minkäänlaista sokkireaktiota. Lord of the Lostin energialataus on vaisu esimerkiksi verrattuna Käärijään. Raatiäänestyksessä <i>Blood & glitterin</i> kannatus jäänee olemattomaksi, joten menestys mahtanee olla yleisöäänestyksen varassa.<br />
<br />
PS. Kiinnittäkää huomiota solisti Chris "The Lord" Harmsin piukkoihin yksilahkeisiin pöksyihin, jotka eivät jätä kaikkea arvailun varaan.<br />
<br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b><br />
<b>Veikkaus:</b> Tulostaulun oikea puoli<br />
<br />
<h3>26. ISO-BRITANNIA: Mae Muller – I wrote a song</h3>
Petit minua. Suutuin niin, että teki mieli hajottaa Mersusi, mutta sen sijaan kirjoitin laulun, jossa ilmiannan sinut ja tekosi.<br />
<br />
Britannian freesi tanssipop vaikutti lupaavalta tapaukselta. Näppärät melodiankuljetukset ja sanoituksessakin kuuntelemisen arvoinen tarina. Viimeinen esiintymisnumero oli kuin lottovoitto isäntämaalle. Ikävä kyllä, heikoimmaksi lenkiksi on osoittautunut solisti. Vuonna 2019 debyyttialbuminsa julkaissut Mae Muller taitaa olla sittenkin vielä liian kokematon euroviisuestradille, sillä harjoitusvideot ovat näyttäneet ja kuulostaneet karmaisevilta. Ponneton meininki jää kauas levytysversion tasosta.<br />
<br />
Jos live on katastrofaalinen, Britannia floppaa – ja pahasti. Se olisi harmittava kolaus maan viisukulttuurille, joka viime vuonna valloittavan Sam Ryderin ansiosta nousi vihdoin ja viimein syvästä alhosta uuteen kukoistukseen. Valuuko brittien uudelleenherännyt viisuinnostus kolmessa minuutissa vessanpöntöstä alas ja pääsevätkö valloilleen jälleen iänikuiset nurinat siitä, kuinka Britannian on turha odottaa menestystä Euroviisuissa, koska eurooppalaiset vihaavat saarivaltiota.<br />
<br /><b>Arvioni: 4 / 5</b> (koska biisi on hyvä ja levytysversiota kuuntelee mielellään)<br />
<b>Veikkaus:</b> Tulostaulun oikea puolisko, ehkä bottom-5?<br />
<br />
<a href="https://yle.fi/aihe/a/20-10004815" target="_blank">Ylen Viisukatsomon puuhapaketti</a><br />
Sivusto sisältää muun muassa Kalle Niemen kynäilemät suomenkieliset tekstitykset, joita hyödynsin tässä kirjoituksessa.<br />
<br />
<a href="https://eurovisionworld.com/odds/eurovision" target="_blank">Vedonlyönti
katsottavissa muun muassa Eurovisionworld-sivustolta</a>Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-76950638419640767862023-05-11T16:40:00.187+03:002023-07-01T21:21:22.466+03:00Euroviisut 2023: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7c_fVkIxW8FtN6_GPBKLWSKyNOotYIhUCeGOZQTct0b6DZstVBdfgugiBx5HJ-DgqWAXMrYmBpwSwnD001UxIddz-k7fowo7pT8jZRHe6V0G7T4kiyIdOldQPyfj2c9PHdTdgnLTQhx8hbHQ-TtvRqq-wCtz2jEaYP1OyXGQR6USMPOoyWqaIpdXM/s1920/esc2023logo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7c_fVkIxW8FtN6_GPBKLWSKyNOotYIhUCeGOZQTct0b6DZstVBdfgugiBx5HJ-DgqWAXMrYmBpwSwnD001UxIddz-k7fowo7pT8jZRHe6V0G7T4kiyIdOldQPyfj2c9PHdTdgnLTQhx8hbHQ-TtvRqq-wCtz2jEaYP1OyXGQR6USMPOoyWqaIpdXM/w640-h360/esc2023logo.jpg" width="640" /></a></div><br /><i>Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 67. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.</i><br />
<br />
<b>Veikkaan</b> jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Veikkauksissa olen <i>pyrkinyt</i> arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkaukset eivät perustu omiin mieltymyksiini. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.<br />
<br />
<b>Ennen arvioita on todettava semifinaalien</b> olevan hämmästyttävän eritasoiset. Miltei kaikki ennakkosuosikit ja kiinnostavat viisut joko kilpailivat tiistaina tai ovat suoraan finaalissa. En haluaisi latistaa tunnelmaa, mutta tämäniltainen kilpailukavalkadi on tasoltaan luvalla sanoen vaatimaton. En ole mielipiteineni yksin, sillä esimerkiksi vedonlyöntitilastot tukevat näkemystäni. Eniten veikatuin viisu tämän illan tarjonnasta on ennakkoveikkauksissa sijalla kymmenen, eli yhdeksän parhaan joukossa ei ole yhtäkään tänään nähtävää esitystä. Tiistain jatkoonpäässeistä semifinalisteista korkein kerroin on tällä hetkellä Portugalilla – mutta Portugalin taakse jää peräti 12 tämäniltaisen semifinaalin ehdokasta. Tiistain semifinaalissa karsiutuneet olisivat varmasti toivoneet pääsevänsä kilpailemaan vasta tänään.<br />
<br />
Semifinaalissa kilpailee 16 esitystä, joista kymmenen äänestetään jatkoon lauantain finaaliin. Äänestystulokseen vaikuttavat 16 osallistujamaan lisäksi Iso-Britannia, Ukraina, Espanja ja "rest of the worldin" äänestyskomponentti.<br />
<br />
<h3>1. TANSKA: Reiley – Breaking my heart</h3>
Färsaarelainen someinfluensseri korkkaa semifinaalin ultramodernilla popbiisillä. Kappale täyttää oikeaoppisesti nykyaikaisen musiikkiteollisuuden standardit, minkä vuoksi se on päätynyt erinäisille soittolistoille. Lusikka oli pudota kädestä, kun kuukausia sitten kuulin tämän raikuvan kaiuttimista ravintola Kantsun sävelessä, jossa käyn aina maanantaisin lohikeitolla.<br />
<br />
Laulaminen ei ole todellakaan Reileyn vahvinta osaamisaluetta, mutta se ei välttämättä häiritse hänen kymmeniä miljoonia Tiktok-seuraajiaan. Veikkaisin Tanskalla olevan ihan kohtuullisen hyvät saumat finaalipaikkaan, koska tällaiselle musiikille ja Reileyn kaltaiselle hurmurille on kohdeyleisönsä. Etenkin lapsille ja nuorille uskoisin Tanskan pirskahtelevan ja värikkään paketin kolahtavan. Myös Reiley on stailattu faniensa ikäiseksi, vaikka hänellä on ikää jo 25 vuotta. Raadit eivät osallistu semifinaalien äänestykseen, joten ne eivät pääse rankaisemaan epävireistä laulusuoritusta, ja semifinaalin luokaton yleistaso parantanee Tanskan osakkeita.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>2. ARMENIA: Brunette – Future lover</h3>
21-vuotias kaunisääninen lahjakkuus kertoo kynäilemässään säveltaiteen teoksessa, kuinka haluaisi luoda taidetta ja löytää jonkun, joka tykkäisi suudella häntä. Muita toivottavia kriteerejä tulevalle puolisoehdokkaalle: vietetään aikaa divareissa ja juodaan smoothieita lähikahviloissa. Genrenä eteerinen balladi, joka yltyy yllätysräpiksi. Ilmeisesti luvassa on myös Israelin esityksen tavoin dance break.<br />
<br />
Armenian teos on keskivertoviisua kunnianhimoisempi ja oikeastaan aika hieno, joskin <i>Future lover</i> vaati useamman kuuntelukerran avautuakseen kunnolla – mikä ei tietenkään ole viisumenestyksen kannalta lupaava merkki. Elen Yeremyanilla eli taitelijanimi Brunettella on kuitenkin ilmeisesti vankkumattomat kannattajansa ja viisunsa on yltänyt jonkin sortin someilmiöksi, sillä esimerkiksi Armenian esikatseluvideo on ollut pitkään Euroviisujen virallisen YouTube-kanavan katsotuin. Laululle on kertynyt fanikuntansa, joka äänestänee sen tänä iltana finaaliin. Vedonlyönnissä <i>Future lover</i> on tämän semifinaalin toiseksi veikatuin viisu. Uhkana menestykselle on esiintymisnumero, pahamaineinen kakkospaikka. Vuoden 2016 toisen semifinaalin jälkeen yksikään semifinaalin esiintymisnumerolla kaksi kilpaillut esitys ei olisi yleisöäänestyksen perusteella edennyt jatkoon finaaliin. Vielä kymmenisen vuotta sitten Armenialla oli viisuäänestyksissä todella vankka diasporatuki, mutta ilmeisesti armenialaisten uutuudenviehätys Euroviisuja kohtaan on laantunut, sillä maan yleisöäänestyspistemäärät ovat olleet viime aikoina alhaisia.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>3. ROMANIA: Theodor Andrei – D.G.T. (Off and on)</h3>
Tämän vuoden viisukattaus sisältää useita erikoisia kappaleita. Romanian viisu on kaikkein omituisin. Hontelo kukkakeppi rääkyy kummallista vastenmielistä rockbluesia.<br />
<br />
Viisuasiantuntijoiden tietolähteiden mukaan Romanian televisioyhtiön kiinnostus Euroviisuja kohtaan on nykyään lähellä nollaa. 18-vuotias Theodor Andrei raukka on joutunut suurin piirtein yksin vastaamaan euroviisuedustuksestaan Liverpoolissa ilman yleisradionsa tukikoneistoa. Kuulopuheiden mukaan Romanian vetäytymistä Euroviisuista on väläytelty... Onneksi ne vuodet, jolloin Romania pääsi finaaliin viisulla kuin viisulla ovat jääneet menneisyyteen.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #990000;">VARMAHKO KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 1 / 5</b><br />
<br />
<h3>4. VIRO: Alika – Bridges</h3>
Narvalaissyntyinen parikymppinen Alika Milova esittelee upeaa ääntään geneerisessä balladissa.<br />
<br />
Alika on kiistämättä taitava laulaja, mutta hänen viisunsa on kovin yllätyksetön ja yksitoikkoinen. Laulusuoritus on vahva, mutta tunnelataus uupuu. Jos raadit olisivat vielä äänestämässä semifinaaleissa, ne eivät voisi olla palkitsematta taiturimaista solistia, mutta kotikatsomoissa ei välttämättä tartuta puhelimeen, vaikka viisun esittäisi Pavarotti. Toisaalta, kyllähän suuren yleisön joukossa on aina perinteisen balladin ystäviä.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b><br />
<br />
<h3>5. BELGIA: Gustaph – Because of you</h3>
Vuoden camp-ukon tittelin ansaitsee ilman muuta Gustaph! Kaksinkertainen Belgian viisujen taustalaulaja astuu nyt eturiviin retrolla klubibiisillään, jossa kuuluu Motown- ja gospelvaikutteet – ja josta huokuvat kaikki sateenkaaren värit.<br />
<br />
Suomalaiset viisufanit ovat arvioissaan luonnehtineet Belgian viisua muun muassa ilmaisulla kökkö. Sitä se varmasti on. Mutta. Vaikka <i>Because of you</i> on kaikkea muuta kuin laadukas, se on aidosti hyväntuulinen ja svengaava. Meininki kenraaliharjoituksissa on ollut mukaansatempaavaa ja yleisö on jorannut Gustaphin ja soulmimmien ysärijytkeen tahdissa. Belgiaa on väläytelty semifinaalin mustaksi hevoseksi, ja kieltämättä tämä tosiaan erottuu steriilien ja ylituotettujen keskinkertaisuuksien keskellä. "Käskit minua itseäni entistä enemmän rakastamaan. Elämä on liian lyhyt ja meillä on syytä juhlintaan." Oikealla asialla ollaan.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>6. KYPROS: Andrew Lambrou – Break a broken heart</h3>
Australialaiskyproslaiselle komealle kaiffarille on tarjottu ruotsalaistanskalaisen viisukoneiston tuotos – tekijöistä kaksi on ollut laatimassa myös Loreenin <i>Tattoota</i>.<br />
<br />
Vilpittömästä ja aidosta Belgiasta euroviisulaboratiossa kasvatettuun särmättömään Kyprokseen. Vuosikerran toiseksi ruotsalaisin viisu <i>Break a broken heart</i> lienee genressään kelvollinen suoritus, artisti vetää formaattiviisunsa riittävän uskottavasti ja hän on saavuttanut ulkoisella olemuksellaan euroviisuklubin poikien varauksettoman hyväksynnän. Kaipa sillä finaalipaikka liikenee?<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>7. ISLANTI: Diljá – Power</h3>
Islannin panostus Liverpoolin viisuihin on yliaktiivinen naukuva Pikku-Myy, jolla on omat bileet lavalla. Bassot ja rummut rytmittävät Dilján aerobic-numeroa. Artistilla itsellään on ainakin hauskaa, mutta onkohan yleisöllä.<br />
<br />
Esiintyjä on huomattavasti kiinnostavampi kuin jankkaava p-p-p-power-veisunsa. Jääköhän Islanti semifinaalin viimeiselle sijalle?<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: red;">TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b><br />
<br />
<h3>8. KREIKKA: Victor Vernicos – What they say</h3>
Kilpailun kuopus (16 vee) mumisee käsittämättömästi käsittämättömän hahmottomassa biisissään. En tiedä onko tämä "genre" jotain nykymusiikkia, joka on trendikästä Victorin ikäisten keskuudessa, mutta jos on, ei tällainen vanhan liiton viisujäärä edes haluaisikaan ymmärtää nykymusasta mitään.<br />
<br />
Olen pohtinut, että onkohan tämä mielestäni Kreikan kaikkien aikojen heikoin viisu. Jopa <i><a href="https://youtu.be/H2HpvHVWJGg" target="_blank">Clownin</a></i> kaltaisessa karmeudessa (1988) tai <i><a href="https://youtu.be/P9FYAe90tG4" target="_blank">S.A.G.A.P.On</a></i> kaltaisessa kulttiklassikossa (2002) on sentään jotain camp-arvoa. Paljon on vettä virrannut niistä ajoista, kun Kreikka sijoittui loistavilla bileviisuilla vuodesta toiseen kärkikymmenikköön.<br />
<br />
Kreikka saa tänä iltana toki Kyprokselta 12 pistettä ja varmaan Albanialtakin. Ja apua, myös Armenia on usein tukenut Kreikkaa korkeilla yleisöäänestyspisteillä. Ei kai Kreikka vain tunge itsensä finaaliin diasporaäänten voimin?<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: red;">TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 1 / 5</b><br />
<br />
<h3>9. PUOLA: Blanka – Solo</h3>
Rantaregee soi Sopotissa ja nuotin vieressä on tilaa. Yksille on suotu näyttävä ulkomuoto ja toisille laulunlahjat. Mallinakin elantoaan tienaava Blanka Stajkow lukeutuu ensin mainittuun ryhmittymään.<br />
<br />
Roskaa, mutta kymmenen miljoonan kuuntelukerran arvoista roskaa – ainakin Spotifyn tilastojen mukaan. <i>Solo</i> on julkaistu syyskuussa 2022 ja siitä lähtien kappale on ollut valtaisa hitti Puolassa. Semifinaaliehdokkaiden tarttuvinta korvamatoa on ollut rustaamassa peräti seitsemän tekijää, niiden joukossa suomalainen Julia Sundberg. Kesähitti 2023?<br />
<br />
Puola ei välttämättä musiikillisten ansioiden perusteella ansaitsisi finaalipaikkaa, mutta hölmö kappale erottuu kilpailukavalkadissa turhan hyvin ja lisäksi Puola nauttii tarvittaessa valtaisasta diasporatuesta.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b><br />
<br />
<h3>10. SLOVENIA: Joker Out – Carpe diem</h3>
Slovenialle pisteet asenteesta: valtion televisioyhtiö valitsi sisäisesti viisuedustajaksi maan tämän hetken striimatuimman yhtyeen, joka tekee viisulavalla omaa juttuaan eli esittää pätevän sloveeninkielisen rokin.<br />
<br />
Slovenia <i>ansaitsisi</i> ilman muuta finaalipaikan. Arvostan suunnattomasti sitä, että jokin maa suhtautuu Eurovision laulukilpailuun messu- ja markkinointitapahtumana. Slovenia esittelee nyt koko Euroopalle oman musiikkiskenensä kärkilaatua. Valitettavasti eteneminen finaaliin ei välttämättä ole niin itsestään selvää kuin ennakkoveikkaukset ja fanien arviot esittävät. Slovenia saa pisteitä "automaattisesti" vain entisen Jugoslavian mailta, ja niistä yksikään ei osallistu tämäniltaiseen äänestykseen. Slovenian on siis ansaittava jokainen pisteensä. Toivottavasti bändi saa aikaiseksi vetävän esityksen ja karismaattinen solisti Bojan Cvjetićanin sulattaa katsojien sydämet. Biisi on mainio, mutta siitä puuttuvat nousut ja huipennukset, eikä se oikein etene kolmessa minuutissa mihinkään.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>11. GEORGIA: Iru – Echo</h3>
Georgia ei ole ollut euroviisufinaalissa kertaakaan vuoden 2016 jälkeen. Maan paras viisusijoitus on yhdeksäs, mutta Junior Euroviisut Georgia on voittanut kahdesti. Irina "Iru" Khechanovi voitti bändinsä kanssa junnuviisut vuonna 2011 ja nyt hän yrittää aikuisten kisoissa kääntää Georgian viisukurssin taiteellisella draamapopilla. Mikko Silvennoinen vertasi Irua <i>Viisukupla</i>-ohjelmassa Chisuun. Aika osuva rinnastus.<br />
<br />
<i>Echo</i> on Georgian vahvin yritys vuosikausiin, vaikka onkin hieman vaikeasti hahmotettava ja englanninkielinen sanoitus on käsittämätöntä yläpilveä – mutta ehkä lyriikat kuulostavat onomatopoeettisesti osuvilta. Finaalipaikka on mahdollisuuksien rajoissa. Mielessäni on käynyt, että jos Loreen esittäisi tämän <i>Echon</i>, niin se olisi nyt suuren luokan ennakkosuosikki, ja jos taas vastaavasti Iru laulaisi <i>Tattoon</i>, niin se ei kiinnostaisi ketään.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>12. SAN MARINO: Piqued Jacks – Like an animal</h3>
Italialainen rokkibändi voitti lilliputtimaan laulukilpailun <i>Una voce per San Marino</i>, joka on San Marinon vastine legendaarisille San Remon musiikkifestivaaleille.<br />
<br />
Positiiviset puolet: solisti Andrea "E-King" Lazzaretilla on mielettömän magee laulusoundi. Ja hän vetää ihan tosissaan ja antaumuksella tällaista köpöistä vonkausbiisiä. Ei millään pahalla, mutta "I can smell you like an animal" ei ehkä ole kaikkein toimivin iskurepliikki, vaikka kuinka pitäisi saalistamisesta.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #990000;">VARMAHKO KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b><br />
<br />
<h3>13. ITÄVALTA: Teya & Salena – Who the hell is Edgar?</h3>
Sekä Teya että Salena ovat olleet tyrkyllä Itävallan viisuedustajiksi. Nyt he ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja esittävät hillittömän pop-ilottelun, jossa kritisoidaan purevasti kaupallisen musiikkiteollisuuden lieveilmiöitä.<br />
<br />
Itävallan viisu muistuttaa jossain määrin Serbian viimevuotista taidepläjäystä <i>In corpore sano</i>, vaikka tyylilaji onkin tyystin erilainen. Molemmissa viisuissa hämmentävän ulkoasun alle kätkeytyy painavaa sanottavaa. Teya ja Salena ottavat kantaa esimerkiksi vähättelyyn, jota naisoletetut lauluntekijät kohtaavat musiikkibisneksessä vielä nykypäivänä. Ja vaikka osuisi hittisuoneen, kaiken vaivannäön palkintona on vaivaiset 0,003 dollaria per striimaus. Musiikin ammattilaisen leipä on kapea, mutta ei pitkä. Kiistat taiteilijoiden tekijänoikeuskorvauksista juontavat juurensa aina kirjailija Edgar Allan Poen aikoihin, mihin kappaleen veikeä nimi viittaa.<br />
<br />
<i>Who the hell is Edgarin</i> sanoituksen piikit eivät välttämättä avaudu massoille ensikuulemalta (eivätkä varmaan edes useammalla kuuntelulla), mutta kokonaisuus itsessään on hulvaton, ja hullutteleva kertosäkeistö "Poe, poe, poe..." jää kummittelemaan kuulijoiden mieleen. Ikävä kyllä, Teyan ja Salenan esiintymistä on arvosteltu aneemiseksi, ja viisulle odotettiin huomattavasti repäisevämpää show'ta. Mennee kuitenkin jatkoon, sillä Itävalta on tämän semifinaalin suurin ennakkosuosikki.<br />
<br />
Viisuhistoriallisia anekdootteja: Itävalta ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, sillä vuonna 1977 maata edusti maolaiseksi tunnustautunut ryhmä Schmetterlinge, joka ajan hengen mukaisesti kritisoi kaupallista musiikkiteollisuutta protestiviisussaan <i><a href="https://youtu.be/lR5bRqscVnw" target="_blank">Boom boom boomerang</a></i>. Huumorintajuttomat raadit jättivät Itävallan tylysti toiseksi viimeiseksi. Edgar Allan Poe on livahtanut euroviisun tekstiin kerran aikaisemmin. Vuoden 1990 Ranskan viisussa <i>White and black blues</i> solisti Joëlle Ursull lauloi tuntevansa olevansa kuin Edgar Allan Poen kertomuksessa.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>14. ALBANIA: Albina & familja Kelmendi – Duje</h3>
Laulavan Kelmendin perheen iskelmä on vuosikerran ainoa viisu, jossa on kuultavissa edes häivähdys Balkanin omasta musiikkikulttuurista.<br />
<br />
Olen kirjoittanut seuraavan lauseen monesti aikaisemminkin, mutta väittämä pätee tänäkin vuonna erinomaisesti: Albanian euroviisu kuulostaa ihan Albanian euroviisulta. Riittävätkö Albanian rahkeet finaaliin? Ehkä. Albania voisi olla tämän semifinaalin Moldova, joka erottuu tarjonnasta ainoana "etnona". Toisaalta Albanian vakioäänestäjistä tänä iltana mukana ovat vain Kreikka (joka antanee 10 pistettä Albanialle) ja Itävalta (joka on usein muistanut Albaniaa, mutta vain pikkupisteillä). Vaikka <i>Duje</i> on kiva, onko siinä riittävää potentiaalia äänestäjien ykkössuosikiksi?<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>15. LIETTUA: Monika Linkytė – Stay</h3>
Viisukonkari Monika Linkytė lauloi Wienin Euroviisuissa 2015 iloisesti kantria. Viisufanit olisivat mielellään olleet hänen asemassaan, sillä <a href="https://youtu.be/xtB_slM63JA" target="_blank">esityksessä</a> hän pääsi muiskauttamaan duettokaveriaan Vaidas Baumilaa, joka oli viisufanien märkien päiväunien kohde. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin Linkytė on stailannut itsensä Minja Koskelaksi ja palaa viisulavalle huutamaan keskinkertaista midtempoa.<br />
<br />
Liettuan viisupaketissa 2023 parasta antia on loistava laulaja, joka on paljon kiinnostavampi kuin tulkitsemansa kappale. Biisin ainoa varsinainen koukku on hokema "čiūto tūto", joka on ikivanha liettulainen muinaismantra, jossa kehotetaan kuulemaan sisintään ja sydämensä ääntä.<br />
<br />
Vaikka <i>Stay</i> ei tarjoakaan mitään uutta ja mullistavaa, Liettualla on lupaavat edellytykset jatkaa lauantain finaaliin. Esiintymisnumero on erinomainen. Monikalla ja hänen köörillään on hyvä meininki lavalla. Fiilis tarttuu yleisöön ja kotikatsomoihin. Liettua lukeutuu nykyään merkittävimpiin diasporaäänestyksen hyötyjiin, mutta maalla kävi hieman huono arpaonni, sillä suurin osa Liettuan vakituisista äänestäjistä äänesti jo tiistaina. Joka tapauksessa Iso-Britannian, Viron, Georgian ja Puolan korkeat pisteet tarjonnevat vankan pohjan, josta on helppo ponnistaa eteenpäin.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>16. AUSTRALIA: Voyager – Promise</h3>
Vuonna 1999 muodostetun yhtyeen musiikkigenreksi on määritelty progressiivinen metalli.<br />
<br />
Australia ampuu kovilla panoksilla lähettämällä viisuihin kansainvälisesti tunnetun bändin, jolle on kertynyt fanikuntaa ympäri maailmaa. Voyager on kiertänyt vuosien varrella muun muassa Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ja onpa se toiminut myös Nightwishin lämmittelybändinä. Kilpailukappaleensa on oikein mallikas sisältäen hienoisia vivahteita vastaavanlaisten kasaribändien klassikoista ja koko paketin kruunaa loppupuolen örinä. Vuosikymmenien saatossa kerääntyneet keikkakilometrit näkyvät vakuuttavassa ja ammattitaitoisessa esiintymisessä. Vaikka Australia on ennakkoveikkauksissa vasta kolmantena, en yllättyisi vaikka maa sijoittuisi tänään selkeällä marginaalilla semifinaalin ykkössijalle.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #38761d;">VARMAHKO FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>Veikkausrivi</h3>
<br />
Tiistain semifinaalissa veikkasin vastoin ennakko-odotuksia kaikki kymmenen finalistia oikein (edellisen kerran olen onnistunut vastaavassa vuoden 2015 kakkossemifinaalissa). Tämäniltaisen semifinaalituloksen veikkaaminen on huomattavasti haastavampaa.<br />
<br />
<b>Veikkaisin</b> illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)<br />
<br />
AUSTRALIA<br />
ITÄVALTA<br />
ARMENIA<br />
LIETTUA<br />
KYPROS<br />
PUOLA<br />
GEORGIA<br />
BELGIA<br />
TANSKA<br />
SLOVENIA<br />
---<br />
VIRO <br />
ALBANIA<br />
KREIKKA <br />
ISLANTI<br />
ROMANIA<br />
SAN MARINO<br />
<br />
<h3>Oma suosikkilistani</h3>
<br />
<b>5 / 5</b><br />
-<br />
<b>4,5 / 5</b><br />
-<br />
<b>4 / 5</b><br />
ITÄVALTA: Teya & Salena – Who the hell is Edgar?<br />
AUSTRALIA: Voyager – Promise<br />
<b>3,5 / 5</b><br />
ARMENIA: Brunette – Future lover<br />
SLOVENIA: Joker Out – Carpe diem<br />
<b>3 / 5</b><br />
TANSKA: Reiley – Breaking my heart<br />
GEORGIA: Iru – Echo<br />
KYPROS: Andrew Lambrou – Break a broken heart<br />
ALBANIA: Albina & familja Kelmendi – Duje<br />
LIETTUA: Monika Linkytė – Stay<br />
<b>2,5 / 5</b><br />
BELGIA: Gustaph – Because of you<br />
<b>2 / 5</b><br />
VIRO: Alika – Bridges<br />
PUOLA: Blanka – Solo<br />
ISLANTI: Diljá – Power<br />
SAN MARINO: Piqued Jacks – Like an animal<br />
<b>1,5 / 5</b><br />
-<br />
<b>1 / 5</b><br />
KREIKKA: Victor Vernicos – What they say<br />
ROMANIA: Theodor Andrei – D.G.T. (Off and on)<br />
<br />
<a href="https://yle.fi/aihe/a/20-10004815" target="_blank">Ylen Viisukatsomon puuhapaketti</a><br />
Sivusto sisältää muun muassa Kalle Niemen kynäilemät suomenkieliset tekstitykset, joita hyödynsin tässä kirjoituksessa.<br />
<br />
<a href="https://eurovisionworld.com/odds/eurovision" target="_blank">Vedonlyöntitilanne katsottavissa muun muassa Eurovisionworld-sivustolta</a>Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-50682269125373132252023-05-09T15:45:00.106+03:002023-05-31T12:06:57.074+03:00Euroviisut 2023: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7c_fVkIxW8FtN6_GPBKLWSKyNOotYIhUCeGOZQTct0b6DZstVBdfgugiBx5HJ-DgqWAXMrYmBpwSwnD001UxIddz-k7fowo7pT8jZRHe6V0G7T4kiyIdOldQPyfj2c9PHdTdgnLTQhx8hbHQ-TtvRqq-wCtz2jEaYP1OyXGQR6USMPOoyWqaIpdXM/s1920/esc2023logo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7c_fVkIxW8FtN6_GPBKLWSKyNOotYIhUCeGOZQTct0b6DZstVBdfgugiBx5HJ-DgqWAXMrYmBpwSwnD001UxIddz-k7fowo7pT8jZRHe6V0G7T4kiyIdOldQPyfj2c9PHdTdgnLTQhx8hbHQ-TtvRqq-wCtz2jEaYP1OyXGQR6USMPOoyWqaIpdXM/w640-h360/esc2023logo.jpg" width="640" /></a></div><br /><i>Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 67. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.</i><br />
<br />
<b>Veikkaan</b> jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Veikkauksissa olen <i>pyrkinyt</i> arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkaukset eivät perustu omiin mieltymyksiini. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.<br />
<br />
<b>Muutama sananen ennen varsinaisia arvioita.</b> Suomalaiselle euroviisuharrastajalle viisukausi 2023 on ollut aivan poikkeuksellinen. Kevään muotiväri on ollut käärijänvihreä. Käärijä-buumi on saanut sellaiset mittasuhteet, ettei tällainen vanhan liiton viisujäärä ole aina oikein pysynyt perässä. Somefiidit ovat täyttyneet Käärijä-neuleista, Käärijä-leipomuksista, Käärijä-tuoteasetteluista ja vihreistä sydänemojeista. Suomessa vähintään joka toinen toimiala on lähtenyt mukaan euroviisupöhinään. Mikä tahansa etäisestikin vihreää muistuttava on brändätty osaksi Käärijä-ilmiötä. Ympäri Suomenmaata on järjestetty <i>Cha cha cha</i> -flashmobeja ja lapset ovat tapailleet laulun sanoja leikkipuistoissa. Boleroihin ja Käärijä-figuureihin törmää siellä täällä. Mutta mikä hämmästyttävintä, ilmiö ei ole suinkaan rajoittunut vain maamme rajojen sisäpuolelle, vaan ympäri maailman verkko on täyttynyt someinfluenssereiden <i>Cha cha cha</i> -reaktiovideoista ja erinäisistä coverväännöksistä. Käärijä-huuma on kuin voimakas virta, joka on murtanut kaikki padot ja leviää nyt valtoimenaan.<br />
<br />
Eräät irvileuat ovat yrittäneet Käärijän kohdalla pönkittää narratiivia, jonka mukaan Suomi on mukamas aina Euroviisujen ennakkosuosikki ja silti jää viimeisten joukkoon. (Ks. esimerkiksi <a href="https://twitter.com/hannuoskala/status/1647982670851211264" target="_blank">erään mielestäni harvinaisen ärsyttävän poliitikon Hannu Oskalan typerä tviitti</a>.) Näistä näkemyksistä puuttuu täysin suomalaisen euroviisuhistorian tuntemus. Suomi on majaillut vedonlyönnissä koko kevään kakkossijalla. Suomi <i>ei ole koskaan</i> aikaisemmin menestynyt Euroviisujen virallisissa ennakkoveikkauksissa näin hyvin. Edes Lordin vuonna ei ollut tällaista hypeä. (Vedonlyönnissä Lordi oli lopulta parhaimmillaan noin viidenneksi veikatuin.) Keväällä 2006 ei ollut suoratoistopalveluja eikä lapsenkengissään olleessa YouTubessa ollut euroviisusisältöä. Nykyisessä mediaympäristössä <i>Hard rock hallelujah</i> ja Lordin musiikkivideot olisivat varmasti nousseet somehiteiksi, mutta siihen aikaan euroviisuesitysten momentum koitti vasta suorissa lähetyksissä. Nykyään viisuehdokkaat voivat osoittautua ilmiöiksi hyvän aikaa ennen kilpailuviikkoa. Suomi on ollut tämän viisukauden merkittävimpiä puheenaiheita.<br />
<br />
Tänään illalla on luvassa Käärijän ensimmäiset kohtalonhetket, kun ensimmäinen semifinaali polkaistaan käyntiin Liverpoolin M&S Bank Arenalla Suomen aikaan klo 22. Semifinaalin pienen osallistujamäärän vuoksi jännitysmomentti on Suomen osalta miltei olematon: semifinaalissa kilpailee vain 15 maata, joista kymmenen äänestetään jatkoon lauantain finaaliin. Veikkauksissa on siis pyrittävä valikoimaan ne viisi onnetonta, joiden viisutaival päättyy tänään. Se todellinen hermojaraastava jännitysnäytelmä käydään vasta lauantaina.<br />
<br />
<b>Euroviisujen säännöt ovat jälleen muuttuneet.</b> Semifinaalien tulokset ratkaistaan ainoastaan yleisöäänestyksellä. Raadit ovat arvioineet eilen illalla semifinaalien tarjonnan, mutta niiden pisteet otetaan käyttöön vain siinä tapauksessa, mikäli jonkin maan puhelinäänestys epäonnistuu tyystin. Sääntömuutoksen seurauksena semifinaalien jatkoonpääsijöitä veikatessa on kartoitettava esitykset, joiden uskotaan menestyvän yleisöäänestyksessä. Raadit eivät ole enää pelastamassa ihankivoja musiikillisesti ansioituneita kokonaisuuksia. Toisaalta eivät ole myöskään dissaamassa viihdyttäviä showkokonaisuuksia, jotka eivät välttämättä täytä oikeaoppisesti laadun ulkoisia tunnusmerkkejä. Lisäksi on huomioitava demografiset seikat. Euroviisujen yleisöäänestyksessä toiset maat ovat edullisemmassa asemassa kuin toiset. Yhdet maat tuppaavat vuodesta toiseen haalimaan paljon pisteitä naapurimailta ja siirtolaisiltaan (nykyisistä euroviisuosallistujista esimerkiksi Serbia, Liettua tai Puola), kun taas toiset joutuvat ansaitsemaan joka ikisen pisteensä ja sen vuoksi menestyvät joskus yleisöäänestyksissä kohtuullisen hyvilläkin viisuilla ällistyttävän heikosti (esimerkiksi Sveitsi, Malta, Tšekki, Australia).<br />
<br />
Uutena elementtinä on Rest of the world -äänestys. Tänä vuonna myös muualla maailmassa kuin Eurovision jäsenmaissa voi vaikuttaa viisutulokseen osallistumalla nettiäänestykseen, johon rekisteröidytään luottokortilla äänestäjäksi. Muun maailman äänillä on yhtä suuri painoarvo kuin yhdellä osallistujamaalla, eli muun maailman äänestyksessä eniten ääniä saanut saa 12 pistettä, toiseksi eniten ääniä saanut 10 pistettä ja niin edelleen... Illan äänestykseen osallistuu 15 kilpailijamaan lisäksi Ranska, Saksa, Italia ja muun maailman äänestys.<br />
<br />
<h3>1. NORJA: Alessandra – Queen of kings</h3>
Norjalaisitalialaisen Voice-tähden debyyttilevytys on voimaannuttava tarina kaikkien aikojen viikinkikuningattaresta. Kaksi ja puoli minuuttia kestävän elektropophölkän aikana kuullaan muun muassa kirkkomusiikkia ja Alessandra pääsee esittelemään äänialansa ylärekisteriä. Viitisentoista vuotta sitten tällaisia "only in Eurovision" -leimalla varustettuja kappaleita halveksuttiin, mutta vuonna 2023 maailma makaa sellaisessa asennossa, että euroviisukliseeltä kuulostava biisi on kohonnut suuren luokan Tiktok-ilmiöksi.<br />
<br />
Norja on suurimpia ennakkosuosikkeja. Vedonlyönnissä kuutosena ja tämän semifinaalin tarjokkaista kolmantena heti Ruotsin ja Suomen jälkeen. Spotifyssa kappale on ollut tämän viisukilpailun kuunnelluimpia. Suomessakin <i>Queen of kings</i> on noussut sekä radion että suoratoistopalvelujen listoille ja raikunut yökerhojen ämyreistä. Kappale on valmiiksi hitti ja sille on kertynyt fanijoukkonsa, jonka on luontevaa äänestää ennestään tuttua biisiä.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #38761d;">VARMAHKO FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>2. MALTA: The Busker – Dance (Our own party)</h3>
Katusoittajina aloittanut trio antaa introverteille ja sosiaalisia tilanteita kammoksuville kullanarvoisen vinkin: pois meluisista bileistä omaan kotiin, jossa voi mieluisassa seurassa jamitella suosikkimusiikkiaan mukavasti tuttu villapaita päällä. Ei tarvita edes Piña Coladaa.<br />
<br />
Malta yllättää positiivisesti! Tänä vuonna maltalaiset eivät ole tonkineet Ikean jätelavaa ja poimineet viisuedustajakseen ruotsalaisen viisutehtaan jämätuotosta, vaan lähettävät perimaltalaisen indiepop-bändin omalla tuotoksellaan. Maltan viisu on aidosti hyväntuulinen ja svengaa kivan letkeästi, vaikkei mitenkään erityisen persoonallinen olekaan. Tarinallinen esityskin on vallan veikeä performanssi. Solisti David Meilak tarjonnee silmäniloa ja saksofonisti Sean Meachen lienee kuullut kyllästymiseen asti rinnastuksia Epic Sax Guyhin.<br />
<br />
Maltalle toivotaan finaalipaikkaa ja mieluusti sen hyvästä yrityksestä maalle soisin, etenkin kun kerrankin maan viisu kuulostaa vilpittömältä eikä perinteisen steriililtä. Ikävä kyllä, esiintymisnumero on huonoin mahdollinen ja lisäksi Malta lukeutuu niiden epäonnisten maiden joukkoon, jotka eivät saa euroviisuäänestyksissä pistettäkään "ilmaiseksi" naapurimailta tai siirtolaisilta (koska Maltalla sellaisia ei ole). Itse asiassa asetelma muistuttaa hieman viimevuotista Latvian iloluonteista ja svengaavaa viisua <i>Eat your salad</i>, joka sekin esiintyi semifinaalissaan pahamaineisella kakkospaikalla. Vaikka silläkin oli omat vankkumattomat kannattajansa, yleisöäänestystulos jäi todella alhaiseksi.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: red;">TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>3. SERBIA: Luke Black – Samo mi se spava</h3>
Sota Euroopassa ei ehtinyt heijastua viime vuoden viisutarjontaan, mutta tämän kevään viisusadossa kuullaan lukuisia viittauksia maanosan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen. Serbian dystooppisessa ja synkkäsävyisessä kappaleessa podetaan maailmantuskaa. Sotaa, nälkää, ei toivoa. "Haluan nukkua ikuisesti, kun maailma on tulessa."<br />
<br />
Serbia, entinen balkanballadien mahtimaa, yllättää jälleen kokeilevalla ja taiteellisella viritelmällä. Vuosi sitten huikea käsienpesuperformanssi, tänä vuonna kiehtova pelimaailmasta vaikutteita ottava jykevä äänimaisema ja persoonallinen artisti, jota on tituleerattu Serbian pop-alkemistiksi. Myös esityksessä hyödynnetään pelimaailman estetiikkaa. Serbian kokonaispaketti jää vaivaamaan mieltä huomattavasti enemmän kuin keskivertoviisu.<br />
<br />
Serbia on Euroviisujen vakiofinalisti. Vaikka maa on muutaman kerran jäänytkin finaalin ulkopuolelle, karsiutumiset ovat aina olleet hyvin täpäriä (Serbian huonoin viisusijoitus on semifinaalin 11:s). Tänäkin iltana Serbia saanee täydet 12 pistettä Kroatialta ja Sveitsiltä sekä oletettavasti vaihtelevasti diasporaääniä muun muassa Ranskasta, Italiasta ja Ruotsista. Naapuri- ja siirtolaisäänet tarjoavat pistepotille hyvän pohjan, josta on helppo ponnistaa eteenpäin.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>4. LATVIA: Sudden Lights – Aijā</h3>
Latvialaisen indierockbändin viisun sanoitus on samoilla maailmantuskaisilla apajilla kuin Serbia: maailma ei ole enää kaunis, joten tuudittaudutaan uneen ja toivotaan, ettei enää herätä. Tyylilajina Travis / Kent / Coldplay -vaikutteinen brittipehmorock. Nimestään huolimatta kappale esitetään lähes kokonaan englanniksi, vain aivan lopussa toivotaan hyviä unia latvialaisen tuutulaulun tavoin.<br />
<br />
Omassa genressään varsin pätevä suoritus ja yhtye esittelee viisulavalla omaa osaamistaan. Esiintymistä on moitittu harjoitusraporteissa vaisuksi ja kokonaispaketti ei vaikuta muutoinkaan miltään massojen villitsijältä. Se on harmillista, sillä Latvia on edellisen kerran edennyt Euroviisujen loppukilpailuun seitsemän vuotta sitten. Yritykset ovat olleet ihan kelvollisia, mutta finaaliraja taitaapi tänäänkin jäädä liian korkealle. Ehkäpä Latvian <i>Aijā</i> olisi hyötynyt raadeista.<br />
<br />
By the way: mitäköhän mieltä Latvian suorituksesta on Suomen viisudelegaation vokaaliekspertti ja Käärijän esityksen taustalaulaja Aijā Puurtinen?<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: red;">TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>5. PORTUGALI: Mimicat – Ai coração</h3>
Portugali, tuo euroviisuperheen rakastettava oman tiensä kulkija, kilpailee jälleen omassa lokerossaan kabareemaisella musiikki-ilottelulla, joka on höystetty hienoisilla lattariviboilla – ja lauletaan tietenkin alusta loppuun omalla kielellä.<br />
<br />
Portugalin viisupakettia vuosimallia 2023 on luonnehdittu ajattomaksi: voisi olla melkein miltä vuosikymmeneltä tahansa. Sävellys ammentaa portugalilaisesta perinnemusiikista ja leikittelevässä kokonaisuudessa on hurmaavaa inhimillistä särmää.<br />
<br />
Veikkaisin Portugalilla olevan verrattain hyvät mahdollisuudet finaalipaikkaan, vaikka semifinaalin kärkisijoille ei lienekään asiaa. Maan kolmeminuuttinen erottuu joukosta omanlaisenaan ja tällaisella ajattomalla tyylillä on kohdeyleisönsä. Portugali kerännee korkeat diasporapisteet Sveitsistä ja Ranskasta (noin 20 pistettä) ja mikäli siihen päälle tulee liuta oikeitakin pisteitä, sijoitus voi olla tänään tyyliin kahdeksas, yhdeksäs tai kymmenes.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50 / 50</b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b>
<br />
<br />
<h3>6. IRLANTI: Wild Youth – We are one</h3>
Irlanti luottaa U2-tyyliseen stadionrokkiin, joka on kääritty kimaltelevaan poppikuosiin. Bändin nimestä huolimatta viisunsa ei ole lainkaan villi eikä nuorekas.<br />
<br />
Irlannin viisua veikataan yleisesti semifinaalin varmimmaksi karsiutujaksi. Mutta ei tämä <i>We are one</i> ole varsinaisesti huono, vain kovin keskinkertainen ja epäinnovatiivinen. Omaperäisyyspisteet lähellä nollaa. Mutta uskon silti, että tänä iltana Liverpoolin viisuareenalla Irlannin esityksen aikana euroviisufanit voivat tuntea lämminhenkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta solistin laulaessa: "We might be different but under the falling sun, tonight... We are one!"<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #990000;">VARMAHKO KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5</b><br />
<br />
Sitten vuorossa kaksi kannanottoa Venäjän hyökkäyssotaan. Lähestymistavat ovat täysin vastakkaiset.<br />
<br />
<h3>7. KROATIA: Let 3 – Mama ŠČ!</h3>
Hirtehinen Sleepy Sleepers -tyylinen revohka vastustaa sotaa ja vinoilee diktaattoreille illan karnevalistisimmassa show'ssa.<br />
<br />
Let 3 on ponnistanut pinnalle Jugoslavian punkpiireistä jo 1980-luvulla ja poppoon ansioluettelo koostuu useista kohahduttavista tempauksista. <i>Mama ŠČ!</i> on bändin tyylille uskollisesti melkoista häröilyä, mutta kaiken riemastuttavan kakofonisen kaoottisuuden alle kätkeytyy monimerkityksellisiä viittauksia, kuten muun muassa Lukašenkan Putinille 70-vuotissyntymäpäivälahjaksi lahjoittama traktori. Lopulta ollaan lähdössä sotaan, eivätkä maininnat sekopäisestä ja alhaisesta pikku psykopaatista jätä mitään arvailun varaan, vaikka muutoin teksti on kryptinen eikä sanoituksessa alleviivata mitään konkreettisesti.<br />
<br />
Kroatian menestys on illan mielenkiintoisimpia kysymysmerkkejä. Kokonaispaketti jää kaikessa rujoudessaan varmasti jokaisen katsojan mieleen, mikä on lupaava merkki jatkoonpääsyn kannalta. Myös Euroviisujen YouTube-kanavan katsojalukujen perusteella Kroatian poppoon koheltaminen on herättänyt kiinnostusta. Kokonaisuus on kuitenkin niin omituinen ja kummallinen, että suuren yleisön reaktiota on vaikea ennustaa. Lisäksi semifinaalin monipuolinen kilpailukavalkadi voi heikentää Kroatian osakkeita: sokkiarvo olisi suurempi tavanomaisempien viisujollotusten joukossa. Kroatia saanee jonkin verran diasporapisteitä, mutta pelkästään niiden voimin ei finaaliin pötkitä – eihän Kroatia ole hyvistä yrityksistä huolimatta päässyt finaaliin kertaakaan vuoden 2017 jälkeen.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50 / 50</b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b>
<br />
<br />
<h3>8. SVEITSI: Remo Forrer – Watergun</h3>
Komeaääninen 21-vuotias Voice-voittaja laulaa balladissaan, kuinka lapsuuden sotaleikit tuntuvat nykyisessä maailmantilanteessa irvokkailta.<br />
<br />
Sveitsi on kinkkinen tapaus. Olen mielessäni väläytellyt skenaariota, jossa se saattaa sijoittua tänä iltana kolmen parhaan joukkoon. Remo Ferrerilla on mielettömän vahva ja täyteläinen lauluääni, vaikka hän onkin vielä siloposkinen nuorukainen. <i>Watergun</i> on kilpailun ensimmäinen selkeä slovari kaiken sekamelskan keskellä. Draaman kaari mahdollistaa paradiseoskarmaisen vaikutelman, jossa Remo pysäyttää koko Euroopan kolmeksi minuutiksi kuuntelemaan tulkintaansa. Yhtä lailla olen pitänyt mahdollisena Sveitsin täysfloppia, jos katsojien mielestä Sveitsin sodanvaltainen viisu on korni ja mauton. "En halua olla sotilas enkä halua leikkiä oikealla verellä", vetoaa puolueettomuuden tyyssijaa edustava laulaja. Valitettavasti Euroopassa tällä hetkellä kaikilta ei kysytä haluavatko he olla sotilaita...<br />
<br />
Tai sitten sijoitus on jotain tältä väliltä. Sveitsi myös niitä maita, jonka on ansaittava yleisöäänestyksissä jokainen pisteensä. Viime vuoden viisufinaalin yleisöäänestystulos oli tylyt nolla pistettä.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50 / 50</b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b>
<br />
<br />
<h3>9. ISRAEL: Noa Kirel – Unicorn</h3>
Israel jäi viime vuonna viisufinaalin ulkopuolelle ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2015. Karsiutuminen otti niin pahasti päähän, että Israelin televisioyhtiö houkutteli israelilaisen supertähden Noa Kirelin euroviisuedustajaksi.<br />
<br />
Noa Kirel ehtii kolmessa minuutissa esittää monenmoista – myös tanssitaitojaan. <i>Unicorn</i> on melkoinen eri tyylien sillisalaatti – mukaan on ympätty jopa ne iänikuiset muutamat säkeet hepreaksi, jotka ovat olleet niin usein Israelin euroviisujen tavaramerkki. Mutta ilmeisesti useita genrejä yhdistelevät rapsodiat ovat muutoinkin ominaisia Noa Kirelin tuotannolle.<br />
<br />
Euroviisuissa tilkkutäkkimäiset biisit, joissa melodiat ja tahtilajit vaihtelevat, ovat aina riski. Usein niillä pyritään miellyttämään mahdollisimman laajaa kuuntelijakuntaa, mutta lopulta juuri kukaan ei viehäty, ja mikäli koherenssi puuttuu täysin, tulos jää vaatimattomaksi. Tunnetuin esimerkki lienee Saksan 21 vuoden takainen viisu <a href="https://youtu.be/ZDSd_T_Sthk" target="_blank"><i>I can't live without music</i></a>, joka oli jonkin sortin voittajasuosikki, mutta jäi lopulta neljänneksi viimeiseksi. Israelin <i>Unicornin</i> kohdalla ensikuulemalta teoksen arvaamaton monipuolisuus teki siitä kiinnostavan, mutta useammalla kuuntelukerralla sekava rakenne alkoi ärsyttää. No, suurin osa äänestäjistä kuulee viisut vain kerran.<br />
<br />
Israelilla on kuitenkin etuna huippulahjakas solisti, joka puhaltaa kokonaisuuden uudella tavalla eloon. Harjoitusraporttien perusteella Israelin esitys on ollut erittäin vahva ja vedonlyönnissä Israelin osakkeet ovat nousussa. Tällä hetkellä semifinaalin neljänneksi veikatuin. Mikäli esitys ei olisi vakuuttava, Israelissa olisi ainesta yllätysfloppiin, sillä maa ei saa automaattisesti pisteitä kuin Ranskalta – Ranskan pisteet ovat muutamaan otteeseen pelastaneet Israelin jumbosijalta.<br />
<br />
Mainittakoon vielä jälkikirjoituksenomaisesti, että <i>Unicorn</i> saattaa tuntua vastenmieliseltä siinä vaiheessa, kun oivaltaa sanoituksen olevan allegoria sille millaisena Israelin valtio haluaa representoida itsensä. Tiivistettynä: Et pidä minusta ja nimittelet minua, mutta en ole kuitenkaan vihollisesi, joten emmekö voisi unohtaa menneet ja pitää huolta, ettei historia enää kiertäisi kehää. Mutta. Jos minulle ryttyillään, niin en hetkeäkään kaihda käyttää yksisarvisen voimaa. Älä koskaan unohda sitä. Ja seison ylpeänä koko maailman edessä, vaikken ole samanlainen kuin muut.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b>
<br />
<br />
Esiintymisnumeroilla 10 ja 11 kohtaavat kaksi viisukonkaria, jotka molemmat kisasivat Bakun Euroviisuissa vuonna 2012.<br />
<br />
<h3>10. MOLDOVA: Pasha Parfeni – Soarele şi Luna </h3>
Moldova täyttää semifinaalin etnoviisukiintiön. Huilu soi ja biitti komppaa taustalla Pashan tulkitessa vaimonsa kirjoittamaa tekstiä pakanallisesta hääriitistä tiheässä lehtimetsässä. "Aurinko ja kuu hääkruunuumme tarttuu." Luonnosta ja muinaismyyteistä ammentava estetiikka hallitsee myös Moldovan live-esitystä – sekä huomion taatusti varastava huilu ja huilumies, eli moldovalaisittain varmaankin Epic Flute Guy.<br />
<br />
<i> Soarele şi Luna</i> on rakennettu hieman samanlaisia aineksista kuin Ukrainan legendaarinen uuden ajan viisuklassikko <i>Šum</i>, tosin tämä on pikemminkin köyhän miehen <i>Šum</i>. Pidin Moldovaa ilmiselvänä finalistina, mutta muiden viisuanalyytikoiden mielipiteet ovat nostattaneet epäilyksen varjon Moldovan menestymismahdollisuuksiin. Esimerkiksi Moldovan vakituiset äänestäjät arvottiin miltei kaikki toiseen semifinaaliin. Toisaalta Moldova erottuu semifinaalin tarjonnassa ainoana "etnona", ja monet kaipaavat Euroviisuilta juuri tällaisia oman musiikkiperinteen ja nykymusiikin hybridejä. Ylen nuorekas viisutoimittajakin kutsui tätä oikeanlaiseksi "viisubangeriksi". Lisäksi esitys vaikutti etukäteen riittävän vahvalta, ja kuten Pasha Parfeni itsekin on todennut haastatteluissa, Moldova on usein pärjännyt viisuäänestyksissä ennakoitua paremmin. Ilta näyttää.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>11. RUOTSI: Loreen – Tattoo</h3>
Ruotsin viisuvoittajista Carola Häggkvist ja Charlotte Perrelli ovat yrittäneet toistaa Johnny Loganin ainutlaatuisen saavutuksen kaksinkertaisena Eurovision laulukilpailun voittokappaleen esittäjänä. Nyt onneaan koittaa Loreen, jonka ikimuistoinen <i>Euphoria</i> mullisti Euroviisut 11 vuotta sitten ja on vaikuttanut merkittävästi laulukilpailun uuteen kukoistukseen.<br />
<br />
Nyt seuraa pienoinen purkaus, sillä myönnän suhtautuvani tunteella ajatukseen Ruotsin mahdollisesta viisuvoitosta. Ruotsi on ylivoimainen ennakkosuosikki vedonlyönnissä – ja vedonlyönti on viime vuosina osannut ennustaa voittajan pelottavan tarkasti. Loreenin <i>Tattoo</i> on vuoden viisuehdokkaista ylivoimaisesti kuunnelluin Spotifyssa ja biisi on noussut ympäri Eurooppaa listoille. Ruotsalaiset janoavat seitsemättä euroviisuvoittoa, minkä myötä täyttyisi heidän pyhä tavoitteensa nousta Euroviisujen voittajatilastossa Irlannin rinnalle jaetulle ykkössijalle.<br />
<br />
Tässä vaiheessa semifinaalia eurooppalaiset ovat päässeet nauttimaan muun muassa Maltan hyväntuulisesta meiningistä, Serbian psykedeelisestä performanssista, Latvian autenttisesta rockvedosta, Portugalin viehättävästä kabareesta, Kroatian hämmentävästä sekoilusta ja Moldovan viisuetnosta. Ja sitten on Ruotsi – teollinen, viimeisen päälle laskelmoitu Ruotsi. Usean rutinoituneen viisutehtailijan biisileirituotos, josta on hiottu kaikki särmät pois. Sanoitus on kuin ChatGPT:n luomus. Tämä viisuvuosi on pullollaan aitoa ja vilpitöntä suurella sydämellä syntynyttä musiikkia. Ruotsalaisen viisukoneiston voitto olisi todellinen antikliimaksi ja lannistava kolaus sille positiiviselle kehitykselle, jota useat edellisten vuosien viisuvoittajat ovat edistäneet. Måneskinin, Duncan Laurencen, Netta Barzilain tai Salvador Sobralin voittokappaleet eivät syntyneet täsmäiskuiksi Euroviisuja varten. <i>Tattoon</i> ykkössija osoittaisi, että euroviisuvoiton voi varmistaa kalkulaattorilla. Ruotsin voitto olisi samalla tavalla masentava kuin Irlannin lukuisat voitot 1990-luvulla: aina se kädenlämpöinen tuttu ja turvallinen festivaaliballadi vei voiton kiinnostavampien sävellysten edestä.<br />
<br />
Ehkä en vain ole kohderyhmää. <i>Euphoria</i> oli uniikki, suorastaan vallankumouksellinen Euroviisujen kontekstissa. <i>Tattoo</i> kuulostaa sen laimealta toisinnolta vailla <i>Euphorian</i> positiivisuutta ja elämäniloa. Loreen luuttuaa lattiaa voileipägrillissään kahden paahtoleivän välissä, mutta tekeekö se enää samanlaista vaikutusta kuin vuonna 2012. Joskus toivoisin, että minulla olisi samat geenit kuin niillä toimittajilla, jotka hehkuttavat <i>Tattoota</i> mahtavaksi pop-kappaleeksi, tai kuin Mikko Silvennoisella, jonka mielestä kaikki mitä Loreen tekee on täydellistä. Luulisin, että silloin ymmärtäisin muuta ihmiskuntaa huomattavasti nykyistä paremmin. Toki Loreenin tulkinta ja ilmaisuvoima ovat vahvoja, mutta muutoin tätä katsellessa tai kuunnellessa en tunne yh-tään mitään.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #38761d;">VARMAHKO FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b>
<br />
<br />
<h3>12. AZERBAIDŽAN: TuralTuranX – Tell me more</h3>
Azerbaidžanin viisutoivo Englannissa järjestettäviin Euroviisuihin – ei Duran Duran, vaan TuralTuranX – ovat kaksoset, jotka vetävät klassista brittipoppia. Ei huono veto, kun viisuillaan Beatlesin kotikaupungissa.<br />
<br />
Jatkoa edelliseen purnaukseen. Azerbaidžanille täydet pisteet ja kaikki kunnioitus siitä hyvästä, että ensimmäistä kertaa ikinä maan viisu on sataprosenttisesti azereitten kynäilemä. Ylipäätään ensimmäistä kertaa Azerbaidžanin 15-vuotisen viisutaipaleen aikana maan euroviisua voi kuvailla adjektiivilla sympaattinen. Virkistävää vaihtelua aikaisempien vuosien toistuville mittatilaustyöeuroviisuille. Bağmanovin kaksoset Tural ja Turan ovat kuin 2020-luvun <a href="https://youtu.be/_VISbyfIOSo" target="_blank">The Allisons</a> – sillä erotuksella, että Tural ja Turan ovat oikeasti veljeksiä. Tekisi melkein mieli äänestää tänään illalla Azerbaidžania kannatuksen vuoksi, kun kerrankin ei viisuilla hampaat irvessä.<br />
<br />
Azerbaidžanin menestymismahdollisuudet riippuvat siitä välittyykö veljesten sympaattinen meininki riittävän hyvin kotikatsomoihin. Viime vuosina Azerbaidžan on keskittynyt raatien voiteluun eikä enää puhelinäänestysten manipuloimisiin – vuosi sitten Azerbaidžanin yleisöäänestystulos oli kokonaiset kolme pistettä.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b>
<br />
<br />
<h3>13. TŠEKKI: Vesna – My sister's crown</h3>
Slaavilaisten naisten kollektiivi vetoaa tunteikkaasti Ukrainan puolesta. Monitahoisen sanoituksen viitekehys on vahvan feministinen ja esiintymiskielinä tšekki, englanti, ukraina ja bulgaria.<br />
<br />
Älkää riistäkö sisareni kruunua. Kenelläkään ei ole oikeutta siihen. Hän on kaunis, vahva, urhea ja ainutlaatuinen – kruununsa arvoinen. Vuoden koskettavin viisu – ainakin minulle.<br />
<br />
Tšekin menestystä on vaikea ennakoida. Ennakkoveikkauksissa <i>My sister's crown</i> on selvästi mediaanin paremmalla puolella. Mutta pitkin kevättä viisuharrastajat ovat motkottaneet, ettei Vesna-sekstetti ole esiintymisillään onnistunut yltämään dramaattisen kappaleensa vaatimalle tasolle. Vaikka kertosäkeistö on jylhä, sillisalaattimainen rakenne voi rokottaa kannatusta. Lisäksi Tšekki on jälleen niitä maita, jotka eivät nauti naapurimaiden tai siirtolaisäänien pisteistä, minkä vuoksi maan yleisöäänestystulokset ovat olleet ajoittain todella alhaisia. Jos esitys on vaisu, Tšekin tie saattaa tyssätä semifinaaliin.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 4,5 / 5</b>
<br />
<br />
<h3>14. ALANKOMAAT: Mia Nicolai & Dion Cooper – Burning daylight</h3>
Alankomaiden viisuvoittaja Duncan Laurence saattoi yhteen kaksi lupaavanoloista laulajaa, jotka esittävät duona masentavan balladin kadonneesta elämänilosta.<br />
<br />
Euroviisutuottajat tarjosivat Alankomaiden ankealle slovarille turhan hyvän esiintymisnumeron. Keinotekoisella duolla ei ole oikein kemiaa keskenään, mutta länsimaiseen makuun sorvattu balladi on laadukkaasti tuotettu. Jos raadit olisivat vielä mukana semifinaalien äänestyksissä, veikkaisin Alankomaita ilman muuta jatkoon. Mutta myös yleisöäänestyksissä illan viimeisillä balladeilla on taipumus pärjätä, vaikka sisältö olisikin sekundaa...<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b>
<br />
<br />
<h3>15. SUOMI: Käärijä – Cha cha cha</h3>
Vuoden 2023 alkupuoliskon tuhkimotarina: tuikituntematon Jere Vantaalta nousee ensin kotimaassaan kaiken kansan tietoisuuteen ja nyt hänen "partymetal"-hittinsä suomalaisen miehen kompleksisesta suhtautumisesta alkoholiin on kohoamassa yhdeksi kansainvälisesti tunnetuimmaksi suomenkieliseksi musiikkikappaleeksi. Käärijä ei ole tehnyt vain euroviisuhistoriaa vaan kotimaisen kevyen musiikin historiaa! Miltei 20 miljoonaa striimiä Spotifyssa. Liki 10 miljoonaa katselukertaa YouTubessa. Ympäri maailmaa levinnyt villitys. Mutta ei ihme: <i>Cha cha cha</i> on nerokas säveltaiteen teos, jossa musiikin muoto tukee laulun tarinaa erinomaisesti.<br />
<br />
Euroviisuturistien raporttien mukaan Suomi on kirvoittanut semifinaalin kenraaliharjoituksissa ylivoimaisesti meluisimmat suosionosoitukset. Käärijän energialataus on räjähtävä ja hullaantunut yleisö palkitsee show'n huutamalla mukana "cha cha chata". Valloittavaa esitystä possujunineen on ylistetty kautta rantain. Suomen Yleisradio on muutamassa vuodessa oppinut luomaan ensiluokkaista Eurovisio-viihdettä. Käärijän oma euroviisusuosikki on Verka Serduchkan <i>Dancing lasha tumbai</i>, ja kieltämättä <i>Cha cha chassa</i> on ainesta yhtä ikoniseksi euroviisuklassikoksi.<br />
<br />
Vaikka Suomen menestymismahdollisuuksiin suhtautuu aina skeptisen pessimistisesti – ja silloinkin usein turhan optimistisesti – nyt vanhan liiton varovaisen kyynikonkin on myönnettävä ääneen, että Suomen sijoittuminen semifinaalin ykkössijalle on mahdollisuuksien rajoissa.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #38761d;">VARMAHKO FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 4,5 / 5</b>
<br />
<br />
<h3>Veikkausrivi</h3>
<br />
<b>Veikkaisin</b> illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)<br />
<br />
RUOTSI<br />
SUOMI<br />
NORJA<br />
SERBIA<br />
ISRAEL<br />
SVEITSI<br />
MOLDOVA<br />
KROATIA<br />
PORTUGALI<br />
TŠEKKI<br />
---<br />
ALANKOMAAT<br />
AZERBAIDŽAN<br />
MALTA<br />
LATVIA<br />
IRLANTI<br />
<br />
Vain viisi karsiutuu, joten jokaisessa jatkoonpäässeiden veikkausrivissä on vähintään viisi oikein.<br />
<br />
<h3>Oma suosikkilistani</h3><br />
<b>5 / 5</b><br />
-<br />
<b>4,5 / 5</b><br />
TŠEKKI: Vesna – My sister's crown<br />
SUOMI: Käärijä – Cha cha cha<br />
<b>4 / 5</b><br />
-<br />
<b>3,5 / 5</b><br />
AZERBAIDŽAN: TuralTuranX – Tell me more<br />
KROATIA: Let 3 – Mama ŠČ!<br />
MOLDOVA: Pasha Parfeni – Soarele şi Luna<br />
SVEITSI: Remo Forrer – Watergun<br />
SERBIA: Luke Black – Samo mi se spava<br />
<b>3 / 5</b><br />
ISRAEL: Noa Kirel – Unicorn<br />
MALTA: The Busker – Dance (Our own party)<br />
NORJA: Alessandra – Queen of kings<br />
PORTUGALI: Mimicat – Ai coração<br />
RUOTSI: Loreen – Tattoo<br />
<b>2,5 / 5</b><br />
IRLANTI: Wild Youth – We are one<br />
LATVIA: Sudden Lights – Aijā<br />
<b>2 / 5</b><br />
ALANKOMAAT: Mia Nicolai & Dion Cooper – Burning daylight<br />
<b>1,5 / 5</b><br />
-<br />
<b>1 / 5</b><br />
-
<br />
<br />
<a href="https://yle.fi/aihe/a/20-10004815" target="_blank">Ylen Viisukatsomon puuhapaketti</a><br />
Sivusto sisältää muun muassa Kalle Niemen kynäilemät suomenkieliset tekstitykset, joita hyödynsin tässä kirjoituksessa.<br />
<br />
<a href="https://eurovisionworld.com/odds/eurovision" target="_blank">Vedonlyöntitilanne katsottavissa muun muassa Eurovisionworld-sivustolta</a>Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-86250209202429451492023-02-25T10:20:00.053+02:002023-05-31T11:03:19.171+03:00UMK 2023: Kääriikö Suomi pisteet kotiin Liverpoolissa?<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiA47nyhPSIXQnv-YkLkW8_c4DZVdkxGk1dV6NsFU25mNRS2JxMRiqaFvVv9T_DARk6QiPh-lg1QehN1NNDAUu2qv6_KP23uhD1E_JvRvkF0mrBB9x7kbktT_sxyOcPAXmLDFTY5flpW8myYfHrukxgVTp8vW8mxyesL8G3PRJ-p652tH5n_QPhhLN/s800/umk2023logo.png" style="display: block; padding: 1em 0px; text-align: center;"><img alt="" border="0" data-original-height="450" data-original-width="800" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiA47nyhPSIXQnv-YkLkW8_c4DZVdkxGk1dV6NsFU25mNRS2JxMRiqaFvVv9T_DARk6QiPh-lg1QehN1NNDAUu2qv6_KP23uhD1E_JvRvkF0mrBB9x7kbktT_sxyOcPAXmLDFTY5flpW8myYfHrukxgVTp8vW8mxyesL8G3PRJ-p652tH5n_QPhhLN/w640-h360/umk2023logo.png" width="640" /></a></div>
<i>Uuden Musiikin Kilpailu elää kukoistusaikaansa. Kilpailun arvostus on suurempaa kuin koskaan aikaisemmin. Euroviisuedustajan valintatilaisuuden ohella UMK tuottaa hittejä Suomen musiikkimarkkinoille. Tämänvuotisen UMK:n artistikattauksen selvittyä suurin kiinnostus kohdistui tunnetuimpiin esiintyjänimiin: Portion Boysiin, Benjamin Peltoseen – ja erityisesti Robin Packaleniin, jonka osallistumista viisukuvioihin on odotettu kuin kuuta nousevaa. Kilpailukappaleiden julkistamisen jälkeen hittilistoilla ovat kuitenkin juhlineet aivan toiset nimet: Kuumaa ja alkuvuoden ilmiöksi osoittautunut Käärijä.<br />
<br />
Suomen euroviisuedustaja Liverpoolin Eurovision laulukilpailuun valitaan tänä iltana Uuden Musiikin Kilpailun finaalissa. Lähetys alkaa klo 21.00, YLE TV1 ja YLE Areena.</i><br />
<br />
Uuden Musiikin Kilpailun metamorfoosia vähätellystä epämääräisestä tosi-tv-viritelmästä valtakunnan merkittäväksi hittienesittelyfoorumiksi olen käsitellyt aikaisemmissa kirjoituksissani <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/02/umk-2022-milleniaalirokkia-vai-jotain.html" target="_blank">viime vuonna</a>, <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2021/02/umk-2021-keskisormet-pystyssa.html" target="_blank">toissa vuonna</a> ja <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2020/03/umk-2020-lahteeko-cicciolina-ilmio.html" target="_blank">kolme vuotta sitten</a>, joten ei liene hedelmällistä toistaa samoja anekdootteja ja argumentteja jälleen kerran uudestaan.<br />
<br />
UMK ei ole suinkaan enää pelkästään Suomen euroviisuedustajan valintatilaisuus, sillä kilpailu on poikinut lukuisia hittejä Suomen musiikkimarkkinoille. Viime vuoden UMK-kausi oli useiden mittareiden perusteella jymymenestys, sillä sen kautta Suomen kansalle tuli tutuksi <a href="https://yle.fi/a/74-20016236" target="_blank">vuoden 2022 suosituin kotimainen hitti</a>. Vaikka UMK:n yleisöäänestyksessä <b>Bessin</b> <i>Ram pam pam</i> sijoittui vasta kolmanneksi, kappale jyräsi suoratoistopalveluissa ja radiotaajuuksilla siihen malliin, että biisi oli lopulta koko vuoden soitetuin niin striimeissä kuin radion soittolistoilla. Kolmea viikkoa sitten Bessin ja <i>Ram pam pamin</i> menestysvuosi huipentui neljän Emma-patsaan pokkaamiseen.<br />
<br />
<b>Erika Vikman</b>, <b>Blind Channel</b>, Bess. Viime vuosien aikana UMK on mahdollistanut ponnahduslaudan merkittäville suomalaisen musiikin ilmiöille. <b>Teflon Brothersin</b> & <b>Pandoran</b> yhteistyön hedelmä <i>I love you</i>, <b>Iltan</b> <i>Kelle mä soitan</i> ja <b>Youngheartedin</b> <i>Sun numero</i> kartuttivat komeasti esiintyjiensä hittitilastoja. <b>Tommi Läntinen</b> saattoi jäädä viime vuoden UMK:ssa viimeiseksi, mutta niin vain yksi kolmeminuuttinen esiintyminen tutustutti hänet nuoremman sukupolven edustajille, jotka menneenä kesänä erinäisillä festareilla tunnistivat sen punapäisen liehulettisen rokkarin, "joka oli euroviisuissa". Ja kun samalla kansainvälisen Eurovision laulukilpailun maine on nykyään paremmalla tolalla kuin moniin vuosikymmeniin, UMK ja viisutouhuun osallistuminen näyttäytyvät sekä artisteille että musiikkiteollisuudelle houkuttelevana tilaisuutena. Sitkeästi eläneet käsitykset euroviisustigmoista ja uran tuhoutumisesta ovat toistaiseksi vaimentuneet. <a href="https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/ennen-viisukarsinnan-voittajaakin-havettiin-nyt-umk-on-ylen-ruokkima-hittitehdas/?shared=1248246-4baa98cf-10" target="_blank"><i>Suomen Kuvalehden</i> kattavassa analyysissa</a> UMK:n tuottaja <b>Anssi Autio</b> kiteytti muutoksen sitaatissaan:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Nyt me voidaan odottaa, että keitähän sieltä tulee mukaan tänä vuonna. Välillä piti pelätä, että tuleeko kukaan."</blockquote>
Vastaavanlaisen näkemyksen ilmaisi Suomen suurimpien levy-yhtiöiden palveluksessa pitkän uran luonut <b>Kimmo Valtanen</b>:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Kymmenen vuotta sitten UMK:hon osallistuminen oli vähän kuin merkki, että artistin uralla ei mene kovin hyvin. Nyt kisa tuntuu innostavalta ja positiiviselta kokemukselta."</blockquote>
Innostus välittyy yleisön reaktioissa. Tämäniltainen UMK-finaalin yleisötilaisuus Turun Logomossa myytiin päivässä loppuun, vaikka lippujen tullessa myyntiin ei ollut vielä minkäänlaista aavistusta UMK:n artistikattauksesta. UMK itsessään on brändi, jolla on myönteinen maine ja joka vetää väkeä.<br />
<br />
UMK:n tarjoama näkyvyys on kutkutellut myös valtakunnan eturivin artisteja. Vaikka he eivät rohkene osallistua itse kilpailuun, muut roolit televisiolähetyksessä ovat kelvanneet mukisematta. Tänä iltana tilaisuutta isännöi <b>Samu Haber</b>, joka seuraa UMK:n juontajana <b>Antti Tuiskun</b> ja <b>Paula Vesalan</b> jalanjälkiä. Ajan hengen mukaisesti Haber <a href="https://www.is.fi/viihde/art-2000009238248.html" target="_blank">vakuutteli seuranneensa</a> Euroviisuja ja karsintoja "aina". Mahtoikohan Haber viitisentoista vuotta sitten <b>Sunrise Avenuen</b> huippusuosion vuosina luonnehtia euroviisuinstituutiota ihan näin positiivisesti?<br />
<br />
UMK:n suosio on ollut niin merkillepantavaa, että Euroopan yleisradioliitto EBU on kohottanut Suomen eräänlaiseksi euroviisuperheen mallioppilaaksi, ja Yleisradion edustajilta pyydettiin Euroviisujen yhteydessä lyhyttä esitelmää onnistuneen karsintaformaatin ja -brändin luomisesta.<br />
<br />
Vaikka Uuden Musiikin Kilpailun 2023 päätapahtuma ja loppukliimaksi ovat vasta edessä, tapahtuma on jo tähän mennessä ehtinyt käydä läpi monenlaisia vaiheita ja erinäiset käänteet ovat synnyttäneet otsikon jos toisenkin. Huomiota herätti muun muassa <a href="https://journalisti.fi/nakokulmat/2023/01/yle-kielsi-valokuvaamisen-umk-tilaisuudessa-ja-alkoi-leikkia-levy-yhtiota-kirjoittaa-toimittaja-arttu-seppanen/ " target="_blank">surkuhupaisa get together -tilaisuus, jonka piti olla kaikkea muuta kuin "vanhanaikainen ja vaivaannuttava ankeasisältöinen" lehdistötilaisuus</a>. Eduskuntavaalien lähestyessä tuuli puhaltaa lujaa oikealta, minkä seurauksena Yleisradion asemasta ja rahoituksesta on jälleen esitetty ärhäköitä näkemyksiä. Myös Uuden Musiikin Kilpailu on kehystetty osaksi tätä keskustelua: kriitikoiden mukaan viihteellisen laulukilpailun järjestäminen ja Ylen suorastaan kontrolloiva brändinvaaliminen eivät täytä julkisen palvelun kriteerejä. Toisaalta kiivas ja aktiivinen keskustelu on osoitus siitä, että Uuden Musiikin Kilpailulla on merkitystä. Suomen pitkässä euroviisuhistoriassa on ollut useita ajanjaksoja, jolloin viisukarsinnoille ei ole suotu runsaasti palstatilaa. Tänä vuonna kohuja on nyhjäisty tyhjästäkin, kuten esimerkiksi UMK-finaalin esiintymisjärjestyksestä. Tuottaja Anssi Autio tuhahti ymmärrettävästi <a href="https://www.iltalehti.fi/musiikki/a/e5f13fb7-90e2-4675-92e1-7b626eb99b52" target="_blank"><i>Iltalehden</i> hämmästelylle</a>: "Missä niiden pitäisi sitten olla?"<br />
<br />
Ennakkosuosikkien asetelmat ovat eläneet pitkin alkuvuotta. Kun tammikuun puolivälin tienoilla UMK:n kilpailuseitsikko julkistettiin, suurin huomio kohdistui ymmärrettävästi nimekkäimpiin esiintyjiin. Etenkin <b>Robin Packalenin</b> osallistuminen sai viisukansan hihkumaan. Robinia on toivottu Suomen viisuedustajaksi siitä lähtien, kun hänelle kertyi ikää 16 vuotta, jolloin euroviisuosallistumiseen vaadittava ikäraja ylittyi. Euroviisuharrastajien näkemysten mukaan Robinin kaltainen poptähti olisi täydellinen valinta viisulavalle. Robinin lisäksi mielenkiinnolla odotettiin bilebändi <b>Portion Boysin</b> ja sometähdestä laulajaksi ryhtyneen <b>Benjamin Peltosen</b> panosta kilpailuun.<br />
<br />
Kun neljä ensimmäistä kilpailukappaletta (<b>Keira</b>, Benjamin, Robin Packalen, <b>Lxandra</b>) oli julkistettu, kansalaiskeskusteluissa reaktiot olivat ristiriitaisia. Yleisesti myönnettiin, että Suomessa luodaan nykyään laadukasta ja korkeatasoisesti tuotettua kansainvälisen tason pop-musiikkia, mutta UMK-biisejä tuntui vaivaavan tietynlainen geneerisyys. Muodollisesti pätevistä kappaleista puuttuivat sellaiset koukut ja spesiaalit erityispiirteet, joiden perusteella ne olisivat kuulostaneet ilmeisiltä euroviisumenestyjiltä. Somekommenteissa ja kolumneissa tehtiin tarpeettoman rujosti selväksi, ettei Robin Packalen kyennyt vastaamaan valtaviin ennakko-odotuksiin funkpalallaan <i>Girls like you</i>.<br />
<br />
Keskiviikko 18. tammikuuta muutti kaiken. Vuorokauden vaihduttua eetteriin kajahti <b>Käärijän</b> UMK-kilpailukappale <i>Cha cha cha</i>. Päivän mittaan suurelle yleisölle melko tuntemattoman pottatukkaisen artistin yllätyksellinen genrehybridi nousi melkoiseksi ilmiöksi. Some räjähti, striimiluvut kasvoivat silmissä ja <a href="https://www.is.fi/viihde/art-2000009334291.html" target="_blank">iltapäivälehtien viihdetoimittajat näpyttelivät Käärijästä ylistäviä kirjoituksia</a>. Käärijän ja <i>Cha cha chan</i> vastaanotto tarjoaa mitä oivaltavinta aineistoa siitä, kuinka joukkohurmos ja massasuggestio kehkeytyvät 2020-luvulla someaikoina. Hype lähti vyörymään lumipalloefektin tavoin, mikä luonnollisesti ärsytti niitä (lähinnä vanhan liiton) viisufaneja, joita Käärijän päällekäyvä tyyli ei miellyttänyt. Sittemmin <i>Cha cha chasta</i> on väännetty monenmoisia remixejä ja covereita. Viisuharrastajat ovat eläneet todellisessa Käärijä-huumassa: he ovat tilanneet ahkerasti Käärijän fanituotteita ja illalla Logomon katsomosta voinee bongata runsaasti keltaisia Käärijä €-viisuihin -t-paitoja.<br />
<br />
<i>Cha cha chan</i> ohella kansakunnan makuhermoja on kutkuttanut <b>Kuumaa</b>-yhtyeen <i>Ylivoimainen</i>, joka ylsi <a href="https://www.ifpi.fi/lista/singlet/2023/7/" target="_blank">tuoreimmalla Suomen listalla</a> peräti kakkoseksi. <i>Cha cha cha</i> ja <i>Ylivoimainen</i> ovat molemmat keränneet Spotifyssa yli kolme miljoonaa kuuntelukertaa, joten ne ovat kiistatta alkuvuoden 2023 kovimpia suomalaisia hittejä.<br />
<br />
Vedonlyöntitilastoissa Käärijä on ylivoimainen suosikki UMK:n voittajaksi ja siten Suomen edustajaksi Liverpoolin brittiläisukrainalaisiin viisubakkanaaleihin. Aikaisemmat viisukilpailut ovat kuitenkin osoittaneet, ettei hittistatus korreloi automaattisesti viisuäänestyksen tuloksen kanssa. Esimerkiksi viime vuoden UMK:n sadosta Bessin <i>Ram pam pam</i> ja Youngheartedin <i>Sun numero</i> olivat menestyneet listoilla parhaiten, mutta <b>The Rasmus</b> veti äänestyksessä suvereenisti pisimmän korren. Younghearted sai yleisöäänestyksessä jopa vähiten ääniä. Vaikka biisiä tekisi mieli kuunnella suoratoistopalveluista, se ei välttämättä houkuttele tarttumaan puhelimeen ja äänestämään euroviisuedustajaksi. Kaksi vuotta sitten Teflon Brothersin & Pandoran <i>I love you</i> ja Iltan <i>Kelle mä soitan</i> päihittivät Spotify-kuunteluissa Blind Channelin Dark siden mennen tullen – mutta lopulta Blind Channel voitti yleisöäänestyksen murskalukemin. Vuonna 2020 Erika Vikmanin <i>Cicciolinaa</i> oli luukutettu enemmän kuin muilta UMK-kilpailijoita yhteensä – ja siitä huolimatta tuikituntematon <b>Aksel Kankaanranta</b> takavasemmalta onnistui menestymään yleisöäänestyksessä miltei yhtä hyvin kuin valtaisa ennakkosuosikki. On muistettava, että kaikenlaisesta ennakkopöhinästä huolimatta niin kutsutut "kansan syvät rivit" kuulevat ja näkevät ehdokkaat tänä iltana ensimmäistä kertaa. Laulukilpailujen äänestyksiin osallistuu sellainenkin väestönosa, jonka mieltymykset eivät heijastu hittilistoille.<br />
<br />
Yhtä lailla pakollisena disclaimerina on huomioitava, että illan televisiolähetyksessä nähtävät live-esitykset voivat kääntää asetelmat päälaelleen. Show't suorissa lähetyksissä eivät ole olleet UMK:n televisiotuotannon vahvinta osaamisaluetta, ja esimerkiksi Erika Vikmanin ja Bessin odotettua "vaisumpaa" menestystä puhelinäänestyksessä on osaltaan selitetty vähemmän mairittelevilla esityksillä, jotka eivät tehneet oikeutta varsinaisille kilpailukappaleille.<br />
<br />
Oman lusikkansa soppaan lisäävät seitsemän kansainvälistä raatia, jotka vaikuttavat äänestystulokseen. Raatien painoarvo on kuitenkin vain 25 prosenttia kokonaispotista, joten suurin valta on televisionkatsojilla, ja raatiäänestys lienee tarkoitettu lähinnä ohjelmanumeroksi, jonka tarkoituksena on lisätä draaman tuntua ja katsojien mielenkiintoa. Pahimmassa skenaariossa raadit voivat kuitenkin sekoittaa pakkaa, mikäli maut menevät aivan ristiin.<br />
<br />
<h4>1. Robin Packalen – Girls like you</h4>
<b>Tekijät: Robin Packalen, Joonas Parkkonen, Zoë Moss</b><br />
<br />
Ympyrä sulkeutuu. Kaikkien aikojen ensimmäisessä UMK-finaalissa 25. helmikuuta 2012 <a href="https://youtu.be/txL9EBtleZY" target="_blank">lavan valloitti 13-vuotias Robin</a>, jonka esikoissingle <i>Frontside Ollie</i> oli ilmestynyt reilua kuukautta aikaisemmin ja ehtinyt aiheuttaa jonkin verran säpinää. Ensimmäistä UMK-finaalia uhkasi yleisökato, joten väkeä pyrittiin houkuttelemaan paikalle värväämällä lukuisia vierailevia tähtiä. Myös viimevuotinen viisuedustajamme The Rasmus esiintyi tilaisuudessa.<br />
<br />
2010-luvun lopussa Robin paketoi suomenkielisen uransa, uudelleenbrändäsi itsensä Robin Packaleniksi, vaihtoi esiintymiskielensä englanniksi ja ilmoitti tähtäävänsä kansainvälisille markkinoille. Ikävä kyllä, ura Suomen rajojen ulkopuolella ei ole ottanut tulta alleen. Packalenin englanninkielinen tuotanto on koostunut tähän mennessä viimeisen päälle hiotuista riskittömistä pop-teollisuuden taidonnäytteistä, joita voisi luonnehtia kiltisti ilmaistuna mielenkiinnottomiksi ja hieman ilkeämielisemmin ilmaistuna mitäänsanomattomiksi. Todella ilkeästi ilmaistuna munattomiksi. Harmillisesti UMK-tyrkky <i>Girls like you</i> ei tuota linjaan muutosta. Artisti itsekin varoitteli ennen kappaleen julkaisua innokkaimpia fanejaan, ettei luvassa ole mitään tajunnanräjäyttävää "bangeria", vaan ennemminkin alkuillan hengailuun sopivaa easy listening -taustamusaa. Suomenkielisen tuotannon leikkisyyttä ja vilpittömyyttä on ikävä.<br />
<br />
Ei pidä ymmärtää väärin. Robin on joutunut mielestäni kohtuuttoman arvosteluryöpyn kohteeksi ja hän lienee oikeilla jäljillä <a href="https://www.iskelma.fi/uutiset/musiikki/a-221949" target="_blank">puolustuspuheenvuorossaan</a>, jossa hän oletti odotusten olleen "niin tähtitieteellisen korkeat, ettei siinä ole annettu edes mahdollisuutta muuta kuin tuottaa pettymys". <i>Girls like you</i> on hyväntuulinen gruuvahtava jammailubiisi, joka sopii saumattomasti sellaiselle Spotify-soittolistalle, joka laitetaan taustalle soimaan samalla kun korkataan illan ensimmäiset juomat ennen kuin lähdetään kavereiden kanssa baanalle – tosin Spotify-striimeissä Robin on jäänyt pahasti jälkeen monista muista kilpailukumppaneistaan. <i>Girls like you</i> ei ole kuitenkaan missään nimessä se kappale, jolla Robin lyö itsensä läpi seuraavaksi suomalaiseksi vientituotteeksi. Euroviisuja varten olisi kaivattu se megahitti, jolla hän erottuu muiden maiden kollegoistaan.<br />
<br />
Robin lienee UMK-seitsikon kokenein ja karismaattisin esiintyjä, joten hyvällä performanssilla hän voi onnistua myymään pakettinsa katsojille. Suomen kansalla on ollut ajoittain taipumusta äänestää viisuedustajaksi tunnetuinta artistia, vaikka kilpailukappale ei olisikaan mitenkään ylivertainen. Euroviisukarsinnoissa kilpaileville kappaleille etsitään usein viisuhistoriasta jokin vastinpari. Vaikka tällainen vertaileminen ei ole tietenkään aina kovin hedelmällistä, Robin Packalen ja <i>Girls like you</i> on rinnastettu Ruotsin vuoden 2018 viisuedustajaan <b>Benjamin Ingrossoon</b>, jonka <a href="https://youtu.be/z101xtUBflU" target="_blank"><i>Dance you off</i></a> oli raatien rakastama mutta jäi yleisöäänestyksessä tylysti neljänneksi viimeiseksi...<br />
<br />
<h4>2. Kuumaa – Ylivoimainen</h4>
<b>Tekijät: Johannes Brotherus, Jonttu Luhtavaara, Aarni Soivio, Jonas Olsson</b><br />
<br />
<i>Helsingin Sanomien</i> <b>Juuso Määttänen</b> <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009339203.html" target="_blank">kirjoitti tuoreeltaan tammikuussa</a>, kuinka "<i>Ylivoimaisessa</i> on helppo nähdä potentiaalia koko vuoden mittaiseksi radiohitiksi". Helmikuun edetessä <i>Ylivoimainen</i> on kohonnut sellaiseen menestykseen, että Määttäsen sanat vaikuttaisivat osuvan toteen.<br />
<br />
Viime vuosikymmeninä esiintynyt musiikkityylien konvergenssi on madaltanut iskelmän, popin ja rockin rajoja, minkä vuoksi yhdet ja samat kappaleet ja esiintyjät tuntuvat kelpaavan yleisölle kuin yleisölle. Emma-gaalaa tähdittävät täsmälleen samat nimet kuin Iskelmä-gaalaa – eli nimet, joilla ei ole enää mitään tekemistä iskelmän kanssa. Lämminhenkiseksi ja raikkaaksi kuvailtu <i>Ylivoimainen</i> edustaa juuri sellaista 2000-luvun suomipoppia, joka miellyttänee sekä iskelmäväkeä että katu-uskottavia tahoja. <i>Ylivoimainen</i> raikunee kesällä ämyreistä niin Helsingin trenditerasseilla kuin Kuhmoisten Sahanrannan ravintolassa. Kuumaa ammentaa samasta melankolisesta sielunmaisemasta kuin esimerkiksi Egotrippi tai Olavi Uusivirta. Robinin viisuun verrattuna <i>Ylivoimainen</i> kuulostaa ihailtavan luonnolliselta ja luontevalta eikä hampaat irvessä tekemällä tehdyltä.<br />
<br />
Yhtyeen suhdanteet ovat muutoinkin suotuisat. Kuin pohjustaakseen UMK-proggista musiikkieliitti palkitsi Kuumaan Emma-gaalassa vuoden yhtyeenä. Kuumaa päihitti muun muassa Apulannan ja JVG:n! Kuumaa on siis tällä hetkellä tosi kuumaa kamaa.<br />
<br />
Mutta olennaisin kysymys kuuluukin: onko yhtyeen tähtäin todella Eurovision laulukilpailussa? Toistaako Kuumaa viimevuotisen Youngheartedin kohtalon? Kotimarkkinoille hitti, jota kansakunta ei äänestä, koska ei näe potentiaalista viisuedustajaa. Mikäli tavoitteena on ollut hitti kotiyleisölle, tavoite on jo saavutettu – ja vieläpä komeasti!<br />
<br />
<h4>3. Käärijä – Cha cha cha</h4>
<b>Tekijät: Jere Pöyhönen, Aleksi Nurmi, Johannes Naukkarinen, Jukka Sorsa</b><br />
<br />
Alkuvuoden musiikkitapaus ei ole jättänyt kylmäksi – mikä on tietenkin viisumenestyksen kannalta lupaava merkki. Käärijän osallistuminen Uuden Musiikin Kilpailuun on kirvoittanut valtaisaa mielenkiintoa euroviisuharrastajissa ympäri maailmaa. <i>Cha cha chan</i> julkaisun jälkeen Suomen kertoimet Euroviisujen vedonlyönnissä ovat laskeneet, ja tilastoissa Suomi on tällä hetkellä peräti kolmantena. Vedonlyöntitilastoilla ei ole tietenkään vielä tässä vaiheessa – kun suuri osa kilpailukappaleista on valitsematta – minkäänlaista relevanttia merkitystä, ja faktantarkastajat ovat muistuttaneet, että Suomi käväisi ennakkoveikkausten kakkosena silloinkin, kun <b>Saara Aalto</b> ilmoitettiin Suomen viisuedustajaksi. Lopputulos jäi melkoisen kauas toisesta sijasta...<br />
<br />
Käärijän hullunkurinen kolmeminuuttinen yhdistelee elektroa, industrial metalia, räppiä ja melodista tanssittavaa poppia. Kokonaisuuden energialataus on omaa luokkaansa ja tämänkaltaista hulluttelevaa kreisiä menoa ei ole koettu juuri koskaan aikaisemmin Suomen viisuhistoriassa. Käärijällä on kokonaispaketti kasassa. Eri tyylien sekoitteleminen on Euroviisuissa johtanut usein surkuhupaisiin viritelmiin, joilla yritetään epätoivoisesti miellyttää laajaa yleisösegmenttiä, mutta lopulta kukaan ei viehäty. Mutta sitten on <i>Bohemian rhapsodyn</i> kaltaisia mestariteoksia, joiden koko viehätys perustuu taidokkaaseen eri genrejen fuusioon. <i>Cha cha cha</i> kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan, sillä kappaleen vaihdos aggressiivisesta Prodigy-tyylistä amispoppiin toimii ällistyttävän luontevasti.<br />
<br />
Kaiken hehkutuksen perusteella meillä lienee tässä nyt käsissämme uniikki kokonaisuus, jonka potentiaalin kansainvälisessä viisukilpailussa testaisi mielellään – meni syteen taikka saveen. Suomi ei ole koskaan pärjännyt Euroviisuissa mairittelevasti kädenlämpöisillä perinteisillä popeilla ja balladeilla – aina muut maat ovat onnistuneet paremmin. Somekommenteissa ja vloggareiden reaktioissa on väläytelty jopa Suomen mahdollista viisuvoittoa. Tällaiset puheet voi tietenkin vielä jättää omaan arvoonsa, mutta ainakaan Käärijä ei jäisi Liverpoolissa seinäruusuksi. Ylipäätään Käärijän edustusmatka voisi olla kokonaisvaltaisen viihdyttävää seurattavaa, sillä hän on mitä valloittavin hahmo, jolta odottaisi jos jonkinmoisia toilailuja. Vaikka Käärijällä on musassa ja meiningissä melkoisesti pilkettä silmäkulmassa, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö hän laatisi sävellyksiään tosissaan suurella sydämellä.<br />
<br />
Skeptikot ovat nostaneet päätään iänikuisilla mantroilla: "ihanko oikeasti tällaisella Euroviisuihin" ja "voiko suomenkielinen kappale menestyä". <i>Cha cha chata</i> voisi verrata Serbian viimevuotiseen käsienpesupläjäykseen <i><a href="https://youtu.be/nBtQj1MfNYA" target="_blank">In corpore sano</a></i> (5. sija) tai Islannin <b>Hatarin</b> hurjaan <i><a href="https://youtu.be/kTb69WkBbvs" target="_blank">Hatrið mun sigraan</a></i> (10. sija), jotka molemmat esitettiin omilla kielillä. Serbian viisun sanoitusta eivät ymmärtäneet edes serbialaiset, mutta niin vain omintakeinen ja vangitseva esitys upposi viisulavalta käsin kansainväliseen yleisöön. Mikäli Käärijä onnistuu viisulavalla saamaan aikaiseksi samanlaisen intensiteetin ja energialatauksen kuin musiikkivideossaan, ei liene mitään merkitystä, että sanat mongerretaan kielellä, jota hädin tuskin kukaan hallitsee. Tunnereaktio katsojissa on taattu. Sitä paitsi, eikö kulunut sanonta väitä, että suomea kyllä ymmärretään, kunhan sitä puhuu tarpeeksi kovaa.<br />
<br />
<h4>4. Keira – No business on the dancefloor</h4>
<b>Tekijät: Teemu Brunila, Axel Ehnström, Jason Ok</b><br />
<br />
The Voice of Finlandin tuotantokausia tehtaillaan liukuhihnatahtia, mutta harva lahjakas vokalisti löytää paikkansa auringossa. Viime vuoden finalistinelikkoon yltänyt Keira Lundström onnistui herättämään tuottajaguru <b>Jukka Immosen</b> huomion. Immosen kautta Keira tutustui <b>Teemu Brunilan</b>, <b>Axel Ehnströmin</b> ja saksalaistuottaja <b>Jason Ok:n</b> biisileirituotokseen <i>No business on the dancefloor</i> ja ihastui siihen ikihyviksi. Ehnström edusti 12 vuotta sitten Suomea Euroviisuissa <b>Paradise Oskarina</b>.<br />
<br />
UMK:n kuopuksen kilpailusävelmä ei häikäise omaperäisyydellä. Kokonaisuuden erikoisuus on syntetisaattoreilla luotu huiluriffi, joka voisi olla se sopivasti ärsyttävä persoonallinen kuriositeetti, jolla kappale erottuu kaikista muista vastaavista klubihiteistä – ja ehkä se on juuri se huiluosuus, joka saa kuulijan sanoituksen mukaisesti kieppumaan kuin Harry Potter. Siltikin euroviisukontekstissa huilu ja huilumies assosioituu helposti hallitsevan viisuvoittajamaan Ukrainan viimeaikaisiin menestysviisuihin.<br />
<br />
Vaikka varsinaiset nousut ja huipennukset uupuvatkin, voi silti yhtyä <a href="https://yle.fi/aihe/a/20-10004049" target="_blank">UMK:n valintaraadin perusteluihin</a>: "<i>No Business On The Dancefloor</i> on varmasti yksi vakuuttavimpia debyyttisinkkuja, mitä Suomessa on kuultu aikoihin."<br />
<br />
<h4>5. Benjamin – Hoida mut</h4>
<b>Tekijät: Atso Soivio, Benjamin Peltonen, Iivari Suosalo</b><br />
<br />
Nykyajan lieveilmiöitä ovat somejulkkikset, jotka ryhtyvät taiteilijoiksi ja kirjailijoiksi. Benjamin Peltoselle avautuivat levytysstudioiden ovet vuonna 2014 ja hänen englanninkieliset pop-kappaleensa saavuttivat suitsutusta Suomen rajojen ulkopuolellakin. Vähitellen Benjamin muutti laulukielensä suomeksi ja vuosi vuodelta kappaleet ovat muuttuneet henkilökohtaisemmiksi ja esiintyjän itsensä näköisiksi. Benjaminia on tituleerattu suomalaisen popin queer-esikuvaksi.<br />
<br />
Benjaminin UMK-kipale <i>Hoida mut</i> on kuin yhdistelmä Erika Vikmania ja <b>Isaac</b> "Sexmanen veli" <b>Seneä</b>. Retropopiskelmää (homo)eroottisella tvistillä ja häpeämättömällä asenteella – tosin hätkähdyttääkö 2020-luvulla tällainen enää ketään muuta kuin kaikkein konservatiivisinta kansanosaa. Perinteen nimeen vannovat viisufanit ovat kiitelleet sovituksen kasarivaikutteita. 1980-luku tulee mieleen myös muutoin suomenkielisen laulun englanninkielisistä lainoista, jotka kieltämättä muistuttavat menneiden vuosikymmenien kielisääntöä kiertäviä euroviisuja. Paitsi, että 80-luvulla Euroviisuissa ei kuultu näin trendikästä musiikkia.<br />
<br />
Benjaminin kohdalla suurin jossittelu liittyy hänen laulutaitoonsa. Kaikki tietävät, ettei hän ole äänivaroiltaan mikään varsinainen pavarotti. Eurovision laulukilpailu on muuttunut vuosi vuodelta ammattitaitoisemmaksi kilpailuksi ja edelleen päävokalistin on laulettava osuutensa livenä. Ne ajat, jolloin kilpailut täyttyivät laulutaidottomista solisteista ovat jääneet armotta menneisyyteen. <i>Hoida mut</i> tulee jäämään elämään Benjaminin repertuaariin ja kesäksi se löytänee tiensä pride-teemaisille soittolistoille.<br />
<br />
<h4>6. Lxandra – Something to lose</h4>
<b>Tekijät: Alexandra Lehti, Amy Kuney, Belinda Huang, Minna Koivisto</b><br />
<br />
Toisin kun Benjamin Peltonen, Alexandra Lehti on kerännyt vuosien saatossa kiitosta laulusuorituksistaan. Häntä on suitsutettu ulkomaillakin, mutta se jokin, mitä voisi kutsua lopulliseksi läpimurroksi antaa vielä odottaa itseään. Kansainvälisenä yhteistyönä syntynyt UMK-sävelmä on kilpailun ainoa balladi.<br />
<br />
<i>Something to losea</i> on luonnehdittu UMK 2023:n taiteellisesti ansioituneimmaksi kokonaisuudeksi. Solisti on kiistämättä lahjakas, vaikka hänen laulutavassaan on nykyajalle ominaisia muodikkaita maneereja, joilla yritetään tavoitella sielukkuutta ja omakohtaisuutta.<br />
<br />
UMK:n finaalissa Lxandra on palkittu hyvällä esiintymisnumerolla, joten onnistuneella esityksellä kisan slovari voi menestyä äänestyksessä odotettua paremmin. Viisumenestyksen kannalta <i>Something to losen</i> kaltainen indiehaahuilu on riski. Kappale kasvaa useammalla kuuntelukerralla, mutta Euroviisuissa kappaleen pitäisi mennä kerralla kaaliin. Raatiäänestyksessä menestys voisi olla kohtalainen, mutta yleisöäänestyksessä luvassa olisi kylmää kyytiä. Muutoinkin Lxandran touhu vaikuttaa sellaiselta, ettei introvertilla taideballadilla ole pyrkimyskään kosiskella massoja.<br />
<br />
<h4>7. Portion Boys – Samaa taivasta katsotaan</h4>
<b>Tekijät: Mikael Forsby, Raimo Paavola, Mikko Tamminen</b><br />
<br />
Portion Boysin vauhti on kiihtynyt viime vuosina ja poppoosta on tullut Suomen johtavia bilebändejä, jonka viihdyttävä junttimeininki auttaa rahvasta hetkeksi irtautumaan arkimurheistaan. <i>Samaa taivasta katsotaan</i> on asenteeltaan taattua Portion Boysia höystettynä euroviisukliseillä. Euroopan maita ja kulttuurisia stereotypioita luetellaan siihen malliin, että kokonaisuutta voisi kuvitella euroviisuparodiaksi ellei suoranaiseksi kettuiluksi menneiden vuosikymmenien viisukappaleille, joissa yritettiin epätoivoisesti huomioida eri maiden katsojat. <b>Nina Åström</b> taisi olla <i>A little bitissä</i> (2000) tosissaan, Portion Boysin jäsenet sentään eivät. Vai ovatko? Onko sillä mitään merkitystä.<br />
<br />
<i>Samaa taivasta katsotaan</i> ei mahda olla optimaalisin valinta Suomen viisuedustajaksi, mutta biisi tulee varmasti raikumaan kansankerrosten suosimissa juottoloissa. Tanssilattialla nousuhumalassa on helppo osallistua laulun <b>Kimi Räikköseen</b> liittyviin välihuudahduksiin. ("Joo!", "Kyl-lä!")<br />
<br />
Kimi Räikkönen mainitaan biisin avainkohdassa, mutta onneksi hän on päässyt maailmankartalle muutoinkin. Ehkä hänen mainitsemisensa Suomen euroviisukappaleessa olisi yhtä hupaisaa kuin islantilaisten mielestä oli nelinkertaisen maailman vahvimman miehen <b>Jón Páll Sigmarssonin</b> mainitseminen maan pölhössä huumoriviisussa <i>Sókrates</i> (1988). Sisäänpäin lämpiävä kansallinen sisäpiirihuumori on harvoin ollut valttia Euroviisuissa.<br />
<br />
<h4>Kovin taisto käydään vasta lauantain finaalissa</h4><br />
Eurovision laulukilpailu järjestetään toukokuun toisella viikolla Liverpoolissa. Tänä vuonna Euroviisujen osallistujamaiden lista on hieman suppeampi kuin aikaisempina vuosina. Euroopan koilliskulman valtio liittolaisineen on ymmärrettävästi suljettu ulos Eurovisio-yhteistyöstä, mutta lisäksi heikkenevä taloustilanne on laittanut itäisen Euroopan yleisradioyhtiöiden kukkaronnyörit tiukille. Liverpoolin viisuihin on ilmoittautunut 37 maata. Vähäisemmän osallistujamäärän vuoksi semifinaalit ovat totuttua pienemmät. Suomi kilpailee ensimmäisessä semifinaalissa tiistaina 9. toukokuuta. Suomen semifinaalissa kilpailee vain 15 esitystä, joista totuttuun tapaan kymmenen äänestetään lauantain finaaliin. Vain viisi maata karsiutuu, joten Suomella on tänä vuonna erinomaiset edellytykset edetä lauantain finaaliin. Varsinainen tiukka kisailu käydäänkin vasta lauantain loppukilpailussa, johon osallistuu perinteiseen tyyliin 26 maata. Edellisen kerran Suomella oli yhtä helppo semifinaali vuonna 2014, jolloin mukana oli niin ikään 15 maata, eikä <b>Softenginellä</b> ollut minkäänlaisia vaikeuksia jatkaa lauantain finaaliin.<br />
<br />
Tänä vuonna Euroviisujen semifinaalit ratkaistaan ainoastaan yleisöäänestyksellä. Käärijän <i>Cha cha cha</i> vaikuttaa ilmeiseltä tapaukselta, joka menestyy kansainvälisessä viisukilpailussa paremmin puhelinäänestyksessä kuin raatien keskuudessa. Mikäli Käärijä valitaan Suomen viisuedustajaksi, semifinaalissa ei tarvitse pelätä tuomaristojen oletetun "elitistisen" äänestyskäyttäytymisen torpedoivan hänen kilpailumenestystään. Vastaavasti esimerkiksi Robinin tai Lxandran kuvittelisi menestyvän raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänestyksessä, mutta semifinaalissa ei ole mahdollisuutta raatien vetoapuun. Toisaalta tiistain semifinaalissa Käärijällä olisi vastassaan Kroatian <a href="https://youtu.be/isZ_4AnCTnA" target="_blank">hirtehinen pumppu <b>Let 3</b></a>, jonka koheltavan show'n sokkiarvo on yhtä lailla melkoisen korkea.<br />
<br />
<h3>Aiheesta muualla</h3>
<br />
Yle.fi: Sandra Saulo, <a href="https://yle.fi/aihe/a/20-10004049" target="_blank"><i>UMK23-finalistit on julkaistu – heistä yksi edustaa Suomea Euroviisuissa</i></a>.<br />
<br />
Yle.fi: <i><a href="https://yle.fi/aihe/a/20-10004288" target="_blank">Kaikki UMK-finaalista – Näin seuraat, äänestät ja chattailet mukana!</a></i>.<br />
<br />
YleX: Iiro Myllymäki, <i><a href="https://www.voice.fi/musiikki/a-221653" target="_blank">Kaikki UMK-kappaleet arvioitavana - Robin Packalenia käy sääliksi ja kisan yllättäjä on nerouden äärellä</a></i>.<br />
<br />
Yle.fi: Ville Vedenpää, <i><a href="https://yle.fi/a/74-20019683" target="_blank">Analyysi: UMK:n finaalista on tulossa kutkuttavan arvaamaton</a></i>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat: Juuso Määttänen, <i><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009339203.html" target="_blank">Robin Packalenin kappale on armoton pettymys, mutta onneksi UMK tarjoaa upean yllätyksen</a></i>.<br />
<br />
Suomen Kuvalehti: Tero Alanko, <a href="https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/ennen-viisukarsinnan-voittajaakin-havettiin-nyt-umk-on-ylen-ruokkima-hittitehdas/?shared=1248246-4baa98cf-10" target="_blank"><i>Kilpailu, jota ei voi kuin voittaa</i></a>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat: Pauliina Leinonen, <i><a href="https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000009414910.html" target="_blank">Kolme ulkomaalaista euroviisuasiantuntijaa rankkasi UMK23-finalistit – yksi saa pelkkää hehkutusta: "Tämä on täydellinen!"</a></i>.<br />
<br />
Iltalehti: Mari Pudas, Ismo Puljujärvi, <i><a href="https://www.iltalehti.fi/musiikki/a/0e3c3515-84d1-4ea9-b4dc-04c64f64eb16" target="_blank">Yllätysykkönen! IL jakoi leijonat ja lampaat UMK-artisteille</a></i>.<br />
<br />
Retropop: <i><a href="https://retropop.blog/2023/02/21/onko-umk-2023-voitto-kahden-kauppa-kaarija-ja-kuumaa-ovat-napanneet-etumatkan-spotifyssa-katso-kuinka-paljon-ehdokkaita-on-kuunneltu/" target="_blank">Onko UMK 2023 voitto kahden kauppa? Käärijä ja KUUMAA ovat napanneet etumatkan Spotifyssa – katso kuinka paljon ehdokkaita on kuunneltu</a></i>.Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-69680700064774516362022-05-14T21:15:00.022+03:002022-06-15T12:01:42.948+03:00Euroviisut 2022: Opas finaaliin – läpihuutojuttu Ukrainalle vai saadaanko kunnon kilpailu?<div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBP7Li54O4DxluOzG1A0qhF6uYqZb74AZp8idTstEVRPDpTlhgYFWoazN8Wa1SQgrrZV8W57N9e3PT-tc5cg7ajcX9SlA_eOb6-4PKlMQgajjRsz6evOor7fGRiTnUlEPsZeK6D4W5yGN9nrDz3_lPWhjbelve3eRPlKlwgi9ViC4HG35z-TtEndbw/s980/esc2022logo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="551" data-original-width="980" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBP7Li54O4DxluOzG1A0qhF6uYqZb74AZp8idTstEVRPDpTlhgYFWoazN8Wa1SQgrrZV8W57N9e3PT-tc5cg7ajcX9SlA_eOb6-4PKlMQgajjRsz6evOor7fGRiTnUlEPsZeK6D4W5yGN9nrDz3_lPWhjbelve3eRPlKlwgi9ViC4HG35z-TtEndbw/w640-h360/esc2022logo.jpg" width="640" /></a></div><br />
<i>Tänään on pääpäivä! Sadat miljoonat eurooppalaiset kokoontuvat yhteen Eurovision laulukilpailun tuotantokauden numeron 66 huipentuessa finaaliin. Suomen aikaan sunnuntaina kellonlyömällä 1.40 uuden euroviisuvoittajan pitäisi olla tiedossa!</i><br />
<br />
Suomen edustaja <b>The Rasmus</b> näytti epäilijöille närhen munat ja eteni torstain semifinaalista loppukilpailuun. Eikä ihme, Rasmuksen esitys sujui loistavasti. Kvartetti osoitti, ettei usean kuukauden harjoittelu ollut turhaa työtä. Tämänvuotisen viisukilpailun rokkipumpuista The Rasmus äänestettiin ainoana semifinaaleista jatkoon. Mahtava suoritus! Päätavoite on saavutettu. Kuten Yleisradion viisuselostaja <b>Mikko Silvennoinen</b> totesi finaalipaikan selvittyä: "nyt me ollaan finaalissa, ihan sama mitä enää tapahtuu".<br />
<br />
24. helmikuuta Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tuosta päivämäärästä lähtien Ukrainalle on aseteltu vuoden 2022 euroviisuvoittajan viittaa. Ukrainan <b>Kalush Orchestra</b> on ollut koko kevään vedonlyönnin ylivoimainen ykkönen. Tälläkin hetkellä ennakkoveikkausten tilastojen mukaan ukrainalaisyhtyeen mahdollisuus voittaa viisufinaali on miltei 60 prosentin tienoilla. Illalla selviää realisoituuko Ukrainalle kohdistettu sympatia pistevyöryksi Euroviisuissa – vai saataisiinko tästä yhteisöllisyyden juhlasta sittenkin vielä ihan jännittävä kilpailu. On kuitenkin muistettava, että puolet äänistä antavat ammattilaisraadit. Nostavatko musiikin asiantuntijoista koostuvat tuomaristot ukrainalaista kansanmusiikkia ja hip hopia yhdistelevän <i>Stefanian</i> kirkkaimpaan kärkeen?<br />
<br />
Semifinaalitulosten jälkeen tämänvuotisen viisukilpailun tuottaja on vielä erottanut jyvät akanoista ja sijoittanut finalistit järjestykseen. Halusimme tai emme, <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2016/04/euroviisujen-esiintymisjarjestys.html" target="_blank">esiintymisjärjestyksellä on vaikutusta tuloksiin</a>. Toiset kilpailijat ovat sijoitetut ihanteellisille esiintymispaikoille ja toiset vähemmän hyville. Ikävä kyllä, Suomi ei ollut onnekkaiden joukossa. Eilen perjantaina 13. päivä suomalaiset viisuharrastajat heräsivät pettymykseen. The Rasmus joutuu lauteille jo esiintymisnumerolla neljä, joka on tilastojen valossa erittäin huono. Euroviisufinaalissa neljäntenä esiintyneet ovat harvoin yltäneet kärkisijoille. Ei auta kuin toivoa, että <i>Jezebelin</i> tenho kantaa alkupään esityspaikasta huolimatta. Vedonlyönnissä Suomi on puolivälin tienoilla.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;">
<b>Viimeisimmissä euroviisufinaaleissa neljäntenä esiintyneet kilpailijat</b><br />
<br />
<b>2021</b> Belgia: Hooverphonic – The wrong place 19. / 26, 74 pistettä (yleisö 3, raadit 71)<br />
<b>2019</b> Saksa: Sisters – Sister 25. / 26, 25 pistettä (yleisö 0, raadit 25)<br />
<b>2018</b> Liettua: Ieva Zasimauskaitė – When we're old 12. / 26, 181 pistettä (yleisö 90, raadit 91)<br />
<b>2017</b> Itävalta: Nathan Trent – Running on air 16. / 26, 93 pistettä (yleisö 0, raadit 93)<br />
<b>2016</b> Azerbaidžan: Samra – Miracle 17. / 26, 117 pistettä (yleisö 73, raadit 44)<br />
<b>2015</b> Viro: Elina Born & Stig Rästa – Goodbye to yesterday 7. / 27, 106 pistettä (yleisö 144, raadit 56)<br />
<b>2014</b> Islanti: Pollapönk – No prejudice 15. / 26, 58 pistettä (yleisö 46, raadit 59)<br />
<br />
Muistetaan lisäksi, että Krista Siegfrids esiintyi vuoden 2013 viisufinaalissa numerolla neljä. Suurista ennakko-odotuksista huolimatta lopullinen sijoitus oli finaalin kolmanneksi viimeinen (24. / 26).</span>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Muutenkin on todettava, ettei finaalin esiintymisjärjestys ole paras mahdollinen. Jälkipuoliskolle arpoutui melkoinen balladiputki. Finaalin dramaturgia muistuttaa hieman vuoden 2015 puuduttavan tylsää viisufinaalia, jossa miltei kaikki kiinnostavat esiintyivät alussa ja jälkipuolisko oli jollotusta jollotuksen perään. Saman genren edustajat voivat syödä toistensa kannatusta. Vedonlyöjille tärppinä: kannattaa kiinnittää huomiota jälkipuoliskon nopeisiin kappaleisiin, jotka erottuvat massasta erinomaisesti. Etenkin Moldova (#19) ja Serbia (#24) kuulostavat hitaiden kappaleiden ympäröiminä erittäin virkistäviltä.<br />
<br />
Ohessa ylimalkaisia ja lyhyitä veikkauksia tämäniltaisten kilpailijoiden menestymismahdollisuuksista. Olen yrittänyt pohtia muun muassa mitkä esitykset voisivat pärjätä raatien äänestyksessä ja mitkä lienevät oletettavasti kuumaa valuuttaa yleisöäänestyksessä.<br />
<br />
<b>1. TŠEKKI: We are Domi – Lights off</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-2-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 2</a>)<br />
<br />
2010-luvulla Eurovision laulukilpailun kontrollifriikillä itsevaltiaalla Christer Björkmanilla oli tapana sijoittaa toisen semifinaalin päätösesitys finaalin aloitusnumeroksi. Björkman on eläkkeellä mutta hänen toimintatapansa elävät edelleen.<br />
<br />
We are Domin menestys lienee raatipisteiden varassa, sillä Tšekki lukeutuu niiden maiden joukkoon, joka ei saa yleisöäänestyksessä pistettäkään ilmaiseksi. Muutamia esimerkkejä Tšekin yleisöäänestyspisteitä vuosien varrelta: 2021 semifinaali, 0 pistettä; 2019 finaali, 7 pistettä; 2017 semifinaali, 2 pistettä; 2016 finaali, 0 pistettä...<br />
<br />
<b>2. ROMANIA: WRS – Llámame</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-2-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 2</a>)<br />
<br />
Torstain semifinaaliveikkauksessa suhtauduin Romanian lattariin liian tosikkomaisesti. Kyllähän se kaikesta laaduttomuudestaan ja halpahintaisuudestaan huolimatta viihdytti jollotusten seurassa. Eilisenä sitkeänä korvamatona soi "hola, mi bebébé, llámame, llámame". Tosin kannattaakohan Romanian enää lähettää viisuedustajakseen mitään oikeaa musiikkia? Edellinen finaalipaikka tuli <i>Yodel itillä</i> (2017) ja nyt tällä...<br />
<br />
Tuottaja päätti murhata Romanian sijoittamalla sen pahaenteiselle kakkospaikalle. Veikkaan raatipisteiden jäävän vähäisiksi ja yleisöpisteet ovat Romanian diasporan varassa (muun muassa Moldova, Italia, Espanja): noin 40–60 pistettä.<br />
<br />
<b>3. PORTUGALI: MARO – Saudade saudade</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-1-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 1</a>)<br />
<br />
Katastrofaalinen esiintymisnumero Portugalillekin. Veikkaan maalle vastaavanlaista menestystä kuin viime vuonna: raadeilta kohtuullisesti pisteitä, yleisöpisteitä lähinnä portugalilaisilta siirtolaisilta (Ranska, Sveitsi, Espanja). Viime vuonna Portugalin viisun <i>Love is on my side</i> pistesaldo 153 jakautui 126 raadeilta, 27 yleisöltä.<br />
<br />
<b>4. SUOMI: The Rasmus – Jezebel</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-2-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 2</a>)<br />
<br />
Nyt otan riskin. Epäilen, että Suomi voi pärjätä raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänissä. Mutta saatan hyvinkin olla hakoteillä ja voitte tulla naureskelemaan tälle väitteelle, jos olen ihan väärässä.<br />
<br />
<b>5. SVEITSI: Marius Bear – Boys do cry</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-1-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 1</a>)<br />
<br />
Viisu, jonka kohdalla odotan eriteltyä (yleisö / raadit) pistetaulukkoa mielenkiinnolla. Sveitsi on Tšekin ohella maita, jotka joutuvat yleisöäänestyksessä ansaitsemaan jokaisen pisteensä. Tuleeko nollat vai onko <i>Boys do cry</i> sittenkin tämän vuoden Michael Schulte (Saksa 2018), joka itkettää mummoja ympäri Euroopan.<br />
<br />
<b>6. RANSKA: Alvan & Ahez – Fulenn</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-big-5.html" target="_blank">BIG 5</a>)<br />
<br />
Voi menestyä todella hyvin tai olla vuoden floppaava fanisuosikki. Tai sijoittua keskivaiheille. Pärjännee yleisöäänestyksessä paremmin kuin raatien keskuudessa, mutta esiintymisnumero ei ole todellakaan otollisin.<br />
<br />
<b>7. NORJA: Subwoolfer – Give that wolf a banana</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-1-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 1</a>)<br />
<br />
Norjan sudet ovat käväisseet vedonlyönnissä kymmenen parhaan joukossa, mutta mahtaisikohan aikainen esiintymispaikka rokottaa potentiaalista pistesaalista. Ilmiselvä esimerkki viisusta, joka tuppaa menestymään paremmin yleisöäänestyksessä.<br />
<br />
<b>8. ARMENIA: Rosa Linn – Snap</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-1-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 1</a>)<br />
<br />
Enpä oikein keksi Armenian menestymismahdollisuuksista mitään erityistä kirjoitettavaa.<br />
<br />
<b>9. ITALIA: Mahmood & Blanco – Brividi</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-big-5.html" target="_blank">BIG 5</a>)<br />
<br />
Italian <i>Brividi</i> on suoratoistopalveluissa menestynyt Italian ulkopuolellakin, joten sillä mahtaa olla ennestään kannattajakuntaa. Mahdollinen raatiäänestyksen ykkönen.<br />
<br />
<b>10. ESPANJA: Chanel – SloMo</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-big-5.html" target="_blank">BIG 5</a>)<br />
<br />
Espanjan osakkeet ovat vedonlyönnissä vähintään lupaavat (tällä hetkellä illan neljänneksi veikatuin), eikä finaalin kattauksessa ole muita naissolistin esittämiä tanssipoppeja. Ennusmerkit kohdallaan, mutta Espanja on viisuklubin poikien harmiksi flopannut useasti ennenkin.<br />
<br />
<b>11. ALANKOMAAT: S10 – De diepte</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-1-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 1</a>)<br />
<br />
Saas nähdä, kuinka modernille popballadille käy. Erottuu nykyaikaisella otteellaan muovisista slovareista, mutta onko kisa balladiäänistä sittenkin liian kova.<br />
<br />
<b>12. UKRAINA: Kalush Orchestra – Stefania</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-1-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 1</a>)<br />
<br />
Koko Eurooppa odottaa henkeään pidätellen esitystä numero 12. Vallitsevassa maailmanpoliittisessa tilanteessa jokainen haluaa nähdä Ukrainan tämänvuotisen euroviisun. Ukrainan paketti on tänäkin vuonna laadukasta priimaa, joten menestys ei ole vain sympatiaäänten varassa. Ehkä yleisöäänestyksen ykkönen, mutta sijoittavatko raadit Kalush Orchestran kärkeen?<br />
<br />
<b>13. SAKSA: Malik Harris – Rockstars</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-big-5.html" target="_blank">BIG 5</a>)<br />
<br />
Ukrainan sähäkän paketin jälkeen Saksan Malik Harrisilla on melkoinen työ pitää katsojien mielenkiinto yllä, vaikka viisussaan on omat ansionsa. Potentiaalinen bottom 5 -kandidaatti, mutta olen mielelläni väärässä.<br />
<br />
<b>14. LIETTUA: Monika Liu – Sentimentai</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-1-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 1</a>)<br />
<br />
Suomalaiset toimittajat Torinossa yllättyivät Liettuan finaalipaikasta, koska vedonlyöntitilastot osoittivat karsiutumista. Tänään illalla hämmästynevät uudelleen, kun Liettualle ilmoitetaan yleisöäänestyksessä komea 50–80 pisteen saalis. Kiitos Liettuan vakituisille äänestäjille, joita ovat esimerkiksi muut Baltian maat, Brittein saaret, Norja, Georgia...<br />
<br />
<b>15. AZERBAIDŽAN: Nadir Rustamli – Fade to black</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-2-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 2</a>)<br />
<br />
Aikamoinen balladisuma kerääntynyt jälkipuoliskon alkuun. Azerbaidžanin <i>Fade to black</i>, jos jokin, on raatimusiikkia, yleisöäänestyspistemäärä sen verran kuin näille IVY-maille perinteisesti suodaan.<br />
<br />
<b>16. BELGIA: Jérémie Makiese – Miss you</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-2-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 2</a>)<br />
<br />
Belgia oli torstain semifinaalissa hämmästyttävän vaisu, minkä vuoksi aloin epäillä jatkoonpääsyä. Jos esitystä ei ole petrattu, sijoitus voi jäädä alhaiseksi. Raatimusaa tämäkin, yleisöäänestyspisteet oletettavasti vähäiset.<br />
<br />
<b>17. KREIKKA: Amanda Georgiadi Tenfjord – Die together</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-1-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 1</a>)<br />
<br />
Kreikan voimaballadin osakkeet ovat olleet tiistain semifinaalin jälkeen laskusuunnassa, mutta maa on edelleen noteerattu ennakkoveikkauksissa kärkikymmenikössä. Esiintymisvuoro balladisuon keskellä ei paranna mahdollisuuksia. <i>Die togehter</i> saattaa silti olla potentiaalinen raatiäänestyksen ykkönen. Kreikan slovari täyttää nykyaikaisen popmusiikin standardit virheettömästi ja sellaisia raadeissa istuva musiikkiteollisuusväki on perinteisesti arvostanut.<br />
<br />
<b>18. ISLANTI: Systur – Með hækkandi sól</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-1-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 1</a>)<br />
<br />
Voi Islantia. Semifinaalissa erottui tyylikkyydellään, mutta finaalissa kilpailu on armotonta. "Taas yksi hidas kappale", tuhahtavat miljoonat eurooppalaiset ja etsivät tiensä jääkaapille. Euroopan viemäreissä virtaa mieletön määrä virtsaa tämän kolmeminuuttisen aikana. Pohjolan äänet pelastavat jumbosijoilta.<br />
<br />
<b>19. MOLDOVA: Zdob şi Zdub & Fraţii Advahov – Trenulețul</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-1-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 1</a>)<br />
<br />
VAROITUS! MUSTA HEVONEN! Ukrainan show'n jälkeen ensimmäinen vauhdikas esitys, joka pistää vipinää kinttuihin. Finaalin kenraaliharjoituksissa Moldova on villinnyt yleisön täysin ja penkkirivi toisensa jälkeen on noussut joraamaan. Moldovalla on mahdollisuudet menestyä todella hyvin. Yleisöäänestyksessä luvassa pistetulva, ties vaikka top 3 -sijoitus.<br />
<br />
<b>20. RUOTSI: Cornelia Jakobs – Hold me closer</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-2-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 2</a>)<br />
<br />
Ruotsin Cornelia Jakobs esiintyi torstain semifinaalissa pelottavan vakuuttavasti, vaikka <a href="https://youtu.be/c7bnJ6wQpOw" target="_blank">hänen eksentriset edesottamuksensa kulisseissa</a> ovatkin herättäneet kummastusta. Seitsemäs euroviisuvoitto naapurimaallemme ei ole poissuljettu vaihtoehto. Pidän myös mahdollisena skenaariona, että Cornelialle käy perinteiset "ruotsit", eli pärjää erinomaisesti raatiäänestyksessä mutta ei sitten enää yhtä mairittelevasti yleisöäänissä.<br />
<br />
<b>21. AUSTRALIA: Sheldon Riley – Not the same</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-2-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 2</a>)<br />
<br />
Jostain käsittämättömästä syystä tuottaja on asettanut kolme kovaa ja korkealta laulavaa miessolistia peräkkäin. Jälleen yksi balladi. Menestynee raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänestyksessä. Australia niin ikään niitä maita, jotka eivät saa pistettäkään ilmaiseksi. (Suurin kontrasti vuoden 2017 finaalissa: raadeilta 171 pistettä, yleisöltä kaksi.)<br />
<br />
<b>22. ISO-BRITANNIA: Sam Ryder – Space man</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-big-5.html" target="_blank">BIG 5</a>)<br />
<br />
Briteillä unelmien esiintymispaikka. Toivottavasti ennakkosuosikin asema realisoituu ja Britannia sijoittuu hyvin. Ravistelisi kunnolla maan viisukulttuuria.<br />
<br />
<b>23. PUOLA: Ochman – River</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-2-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 2</a>)<br />
<br />
Puola vedonlyönnissä seitsemäntenä. Nähtäväksi jää, onnistuuko pompöösi ja mahtipontinen balladi menestymään vai onko sittenkin vain viisukuplan suosikki.<br />
<br />
<b>24. SERBIA: Konstrakta – In corpore sano</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-2-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 2</a>)<br />
<br />
VAROITUS! Torstain semifinaalin jälkeen Serbian viisuesitys on ollut katsotuimpia. Ympäri Eurooppaa on kohistu "siitä käsienpesu-esityksestä". Ruudun välityksellä Serbian taideperformanssi oli lumoava ja vangitseva. Ennakkoveikkauksissa Serbia kohonnut jo kuudenneksi. Onko <i>In corpore sano</i> tämän vuoden Go_A:n <i>Šum</i> (Ukraina 2021), joka nousee ilmiöksi ja kerää yleisöäänestyksessä mielettömän pistepotin. Vai olisiko osuvampi vertailukohde Kate Miller-Heidken <i>Zero gravity</i> (Australia 2019), joka herätti ennen viisufinaalia varauksetonta ihastusta ja sijoittui kymmenen parhaan joukkoon.<br />
<br />
Joka tapauksessa Serbialle odotettavissa yleisöäänestyksessä usean sadan pisteen potti. Serbia kerää muutenkin korkeita pistemääriä naapureilta ja diasporalta (Montenegro, Kroatia, Slovenia, Sveitsi, Itävalta, Ranska). Jälleen kerran Serbia ainoana entisen Jugoslavian maana euroviisufinaalissa.<br />
<br />
<b>25. VIRO: Stefan – Hope</b> (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2022/05/euroviisut-2022-2-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">SEMIFINAALI 2</a>)<br />
<br />
Erään teorian mukaan viimeinen esiintymispaikka oli hyvitys Virolle rikkoutuneesta lavasteesta. Musta aurinko peittää esitykseen olennaisesti liittyvät villin lännen maisemat. Saattaa pärjätä raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänissä. Saakohan armenialaistaustainen Stefan Airapetjan Armenialta 12 + 12 pistettä?Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-84330974336393468282022-05-14T14:50:00.173+03:002022-06-07T20:08:23.873+03:00Euroviisut 2022: BIG 5<div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBP7Li54O4DxluOzG1A0qhF6uYqZb74AZp8idTstEVRPDpTlhgYFWoazN8Wa1SQgrrZV8W57N9e3PT-tc5cg7ajcX9SlA_eOb6-4PKlMQgajjRsz6evOor7fGRiTnUlEPsZeK6D4W5yGN9nrDz3_lPWhjbelve3eRPlKlwgi9ViC4HG35z-TtEndbw/s980/esc2022logo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="551" data-original-width="980" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBP7Li54O4DxluOzG1A0qhF6uYqZb74AZp8idTstEVRPDpTlhgYFWoazN8Wa1SQgrrZV8W57N9e3PT-tc5cg7ajcX9SlA_eOb6-4PKlMQgajjRsz6evOor7fGRiTnUlEPsZeK6D4W5yGN9nrDz3_lPWhjbelve3eRPlKlwgi9ViC4HG35z-TtEndbw/w640-h360/esc2022logo.jpg" width="640" /></a></div><br />
<i>Mietteitä Eurovision viiden suuren rahoittajamaan tämänvuotisista viisuedustajista.</i><br />
<br />
Viime vuoden euroviisufinaalissa suorat finalistit sijoittuvat tuloslistan ääripäihin: Italia ja Ranska olivat koko kisan ykkönen ja kakkonen, muut neljä jäivät pahnanpohjimmaisiksi. Jumbosijat sinetöi historiallisen murskaava yleisöäänestystulos: neljä kertaa nolla pistettä.<br />
<br />
Tänä vuonna BIG 5 -maiden panostus on arvioitu korkeatasoiseksi. Vedonlyöntitilastoissa Britannia, Italia ja Espanja ovat viiden veikatuimman joukossa! Ranska lukeutuu fanisuosikkeihin. Saksan kilpailukappale voinee jäädä finaalikavalkadissa väliinputoajaksi mutta siinäkin on omat ansionsa.<br />
<br />
<h3>6. RANSKA: Alvan & Ahez – Fulenn</h3>
Ranskan hypnoottinen menopala yrittää vaivuttaa transsiin yhdistelemällä modernia elektropoppia ja kelttiläistä kansanmusiikkia – laulukielenä bretoni. Vahva "only in Eurovision" -leima.<br />
<br />
Trio Ahez ja elektronisen musiikin spesialisti Alvan löivät hynttyyt yhteen ja tuloksena on kutkuttavaa viisuviihdettä teemaan sopivine kuvastoineen. Euroviisufanit odottavat menestystä Ranskan etnopopille, joka on kieltämättä mieleenpainuva omanlaisensa kokonaisuus vuoden viisutarjonnassa.<br />
<br />
Pitkin kevättä olen pohtinut, että Ranska on tämän vuoden KEiiNO (Norja 2019). Kolme vuotta sitten norjalaiskolmikon revontulihumppa <i>Spirit in the sky</i> sai euroviisuklubin pojat ulvomaan – ja sijoittui vastoin kaikkia ennakko-odotuksia yleisöäänestyksessä peräti ykköseksi. Raadit antoivat kuitenkin KEiiNOn epämusiikille niin alhaiset pisteet, että katsojien suosikki sijoittui vasta kuudenneksi. Epäilen myös, ettei Ranska välttämättä menesty edes yleisöäänestyksessä niin hyvin kuin uumoillaan, koska esiintymisvuoro on näin aikaisin ja lisäksi kokoonpanon esiintymisestä huokuu pienoinen amatöörimäisyys. Alvan vetää omaa show'taan ja Ahezin naiset laulavat rivissä jossain taustalla. Kipinästä (<i>Fulenn</i>) ei ehkä sittenkään ole roihuksi.<br />
<br />
Viisuanekdoottina mainittakoon, että Ranskan viisuhistoriassa on ennestään yksi bretoninkielinen viisu: <i>Diwanit bugale</i> vuodelta 1996.<br />
<br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<b>Veikkaus:</b> Mahdoton arvioida. Voi menestyä todella hyvin tai flopata täysin tai sijoittua keskivaiheille. Haistan floppaavan fanisuosikin, mutta olen mielelläni väärässä.<br />
<br />
<h3>9. ITALIA: Mahmood & Blanco – Brividi</h3>
Viisukonkari Mahmood, 29, ja <s>toyboynsa</s> lupaava nuori räppäri Blanco, 19, voittivat helmikuussa San Remon musiikkifestivaalit <i>Brividi</i>-duetollaan, josta muodostui välittömästi valtava megahitti kotimaassaan – ja vähän muuallakin maailmassa. Striimiluvut hätyyttelevät sataa miljoonaa.<br />
<br />
Ennen Uuden Musiikin Kilpailua 2022 QX-lehti julkaisi Isaac Seneä puffaavan <a href="https://www.qx.fi/kulttuuri/249581/nyt-olisi-jo-aika-gay-voitolle-euroviisuissa-ja-se-saisi-olla-suomen/" target="_blank">hoopon artikkelin</a>, jossa julistettiin, kuinka olisi korkea "aika gay-voitolle Euroviisuissa". Kirjoittaja ei saanut toivomustensa mukaisesti Isaac Seneä Suomen euroviisuedustajaksi, mutta Italian duo voisi tarjota kaivatun "gay-voiton", sillä <i>Brividi</i> on komea balladi miesten välisestä rakkaussuhteesta – tai oikeastaan rakastamisen vaikeudesta.<br />
<br />
<a href="https://www.nytimes.com/2022/05/12/arts/music/mahmood-blanco-eurovision-italy.html" target="_blank">New York Times: Italy's Eurovision Entry Signals the Country's Changes</a><br />
<br />
Italia tuo viisulavalle jälleen musiikkiteollisuutensa kärkilaatua. Tyylikäs, ylevä kappale mielettömällä tunnelatauksella. Kaksikon falsettilaulu soi hienosti yhteen, aiheuttaa kuulijalle laulun nimen mukaisesti väristyksiä (<i>brividi</i>) – ja Blancon raposuus uppoaa kokonaisuuteen hämmästyttävän sulavasti.<br />
<br />
Mahtaako Mahmood päihittää kolmen vuoden takaisen kakkossijansa? Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1994 järjestäjämaalla voisi olla realistiset saumat voittaa kilpailu toista vuotta peräkkäin. Vedonlyönnissä Italia tällä hetkellä neljäntenä – tosin kertoimet ovat nousussa. Finaali on kuitenkin pullollaan slovareita, joten balladiäänistä käydään kova kilpailu. Eikä esiintymisnumerokaan ole kaikkein optimaalisin.<br />
<br />
<b>Arvioni: 4 / 5<br />
Veikkaus:</b> TOP 10 ilman muuta, TOP 5 hyvinkin mahdollinen.<br />
<br />
<h3>10. ESPANJA: Chanel – SloMo</h3>
Espanja on menestynyt Euroviisuissa surkeasti, mutta tänä vuonna kuubatar Chanel Terreron uskotaan kääntävän maan viisukurssin nousuun lattariketkutuksellaan <i>SloMo</i>, jota kuuleman mukaan yritettiin alun perin tyrkyttää Jennifer Lopezille.<br />
<br />
Suurimman euroviisufanisivuston Wiwibloggsin vetäjän William Lee Adamsin <a href="https://inews.co.uk/news/long-reads/eurovision-2022-politics-ukraine-victory-1609404" target="_blank">osuvan luonnehdinnan mukaan</a> Espanjan sähäkkä esitys tarjoaa homoyleisölle kaikkea sitä mitä euroviisuesitykseltä kaivataan. Karismaattinen Chanel ja hänen tanssijattarensa vääntelehtivät antaumuksella haaravälit vain niukasti peitettynä – ja miespuoliset tanssijat pääsevät esittelemään ylävartaloitaan sadoille miljoonille katsojille. Espanja onnistuu siinä, missä Albania räikeästi epäonnistui tiistain semifinaalissa. <i>SloMo</i> lienee eittämättä viisufinaalin eroottisin kolmeminuuttinen.<br />
<br />
Espanja on keikkunut vedonlyönnissä peräti viidentenä. En oikein osaa uskoa noin korkeaan sijoitukseen ennen kuin näen. Espanja on ennenkin ollut viisuharrastajien lempilapsi, mutta flopannut lopputuloksissa pahasti. Edellisen kahdeksan vuoden aikana Espanja on sijoittunut joka kerta seitsemän viimeisen joukkoon. Toisaalta euroviisuekspertit havaitsivat aivan oikein, että Espanja on finaalikattauksen ainoa naissolistin esittämä nopeatempoinen konstailematon tanssibiisi. Ehkä erottuu joukosta eikä ole genrekilpailua. Espanjalaiset viisufanit suhtautuvat laulukilpailuun suorastaan intohimoisesti, joten heidän puolestaan kotimaalleen soisi menestystä pitkästä aikaa.<br />
<br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5<br />
Veikkaus:</b> Sijoitus voi olla mikä tahansa maan ja taivaan välillä.<br />
<br />
<h3>13. SAKSA: Malik Harris – Rockstars</h3>
Saksalaisamerikkalainen Malik on päivittänyt <i>Rock'n'roll kidsin</i> Eminemin tyylille ominaiseksi.<br />
<br />
Kaksissa edellisissä viisuissa Saksa on jäänyt yleisöäänestyksessä tylysti nollille. Toivottavasti sanonta "ei kahta ilman kolmatta" ei toteudu, sillä se olisi tarpeettoman julma kohtalo tälle sympaattiselle perusbiisille. Malik kertoo uskottavasti tarinansa nuoruusvuosistaan.<br />
<br />
Eurovision laulukilpailun äänestys ei ole aina kovinkaan reilu. Saksan <i>Rockstars</i> on omassa genressään ihan pätevä ja voisi menestyä kohtuullisesti maailman musiikkimarkkinoilla, mutta viisukontekstissa esitys jäänee auttamattomasti mieleenpainuvampien varjoon – etenkin, kun Saksa joutuu esiintymään monen ennakkosuosikin jälkeen. Finaalissa kilpailu on kovaa, eikä ihankivoilla biiseillä ole saumaa.<br />
<br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5<br />
Veikkaus:</b> BOTTOM 5, mutta ilahdun vilpittömästi mikäli onnistuu ylittämään odotukset.<br />
<br />
<h3>22. ISO-BRITANNIA: Sam Ryder – Space man</h3>
Ennen vuosituhannen vaihdetta Iso-Britannia oli Euroviisujen kestomenestyjä. Suurvalta-aseman menettäminen aiheutti identiteettikriisin, joka on ollut ajoittain rujoa seurattavaa. Viime vuonna lopputuloksena oli viisuhistorian ensimmäinen "double zero" – nollat sekä raadeilta että yleisöltä. Pohjasta ei voi nousta kuin ylöspäin – ja nyt Britannia kohonnut peräti ennakkoveikkausten kakkoseksi.<br />
<br />
BBC on viimeinkin oivaltanut, mistä Eurovision laulukilpailusta on nykyään kyse, sillä tänä vuonna Britannia ampuu kovilla panoksilla. Sam Ryder on TikTokissa valtavaksi ilmiöksi noussut vahvaääninen tähti, jolla on somessa kymmeniä miljoonia seuraajia. Britannian viisussa on potentiaalia ylisukupolviseksi suosikiksi. Sam on valloittanut nuorison jo TikTokissa, mutta hänen kappaleensa kelvannee erinomaisesti vanhemmille sukupolville, sillä <i>Space man</i> on uskollinen klassisen brittipopin traditiolle ja siinä kuuluu kaikuja David Bowielta, Queenilta, Elton Johnilta...<br />
<br />
Mikä hienointa: harjoitusraporttien mukaan Sam tulkitsee kovaa ja korkealta kulkevan viisunsa erinomaisen vakuuttavasti avaruuskaavussaan, josta aiheeseen vihkiytyneet bongaavat varmaankin monenlaisia esoteerisia merkityksiä. Esiintymisnumero on suorastaan erinomainen ja kokonaispaketin uskoisi kelpaavan yhtä lailla raadeille kuin suurelle yleisölle. Voisiko Britannia taistella voitosta?<br />
<br />
Joka tapauksessa Sam Ryder on kommentoinut viisaasti, että hänen primäärisenä tavoitteenaan ei ole hyvä sijoitus vaan muuttaa brittien kyynistä asennetta Eurovision laulukilpailua kohtaan. Hieno mies!<br />
<br />
<b>Arvioni: 4 / 5<br />
Veikkaus:</b> Tulostaulun vasen puolisko<br />
<br />
<blockquote class="twitter-tweet"><p dir="ltr" lang="en">People who aren’t ‘in’ on <a href="https://twitter.com/hashtag/Eurovision?src=hash&ref_src=twsrc%5Etfw">#Eurovision</a> having parties tomorrow with the rule ‘drink every time the UK gets a point’ have no idea what they’re in for 😭😭😭</p>— andrew 👨🚀🇸🇪🇦🇺🇪🇸🇮🇪 (@and_rew_thom) <a href="https://twitter.com/and_rew_thom/status/1525075851708071937?ref_src=twsrc%5Etfw">May 13, 2022</a></blockquote> <script async="" charset="utf-8" src="https://platform.twitter.com/widgets.js"></script> Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-64067520943579595092022-05-12T16:40:00.076+03:002023-03-11T13:46:02.837+02:00Euroviisut 2022: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset<div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBP7Li54O4DxluOzG1A0qhF6uYqZb74AZp8idTstEVRPDpTlhgYFWoazN8Wa1SQgrrZV8W57N9e3PT-tc5cg7ajcX9SlA_eOb6-4PKlMQgajjRsz6evOor7fGRiTnUlEPsZeK6D4W5yGN9nrDz3_lPWhjbelve3eRPlKlwgi9ViC4HG35z-TtEndbw/s980/esc2022logo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="551" data-original-width="980" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBP7Li54O4DxluOzG1A0qhF6uYqZb74AZp8idTstEVRPDpTlhgYFWoazN8Wa1SQgrrZV8W57N9e3PT-tc5cg7ajcX9SlA_eOb6-4PKlMQgajjRsz6evOor7fGRiTnUlEPsZeK6D4W5yGN9nrDz3_lPWhjbelve3eRPlKlwgi9ViC4HG35z-TtEndbw/w640-h360/esc2022logo.jpg" width="640" /></a></div><br /><i>Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 66. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.</i><br />
<br />
<b>Ennen veikkauksia muutama sananen</b> tiistain semifinaalin tuloksista. Olin onnistunut vastoin ennakko-odotuksia listaamaan veikkausriviini peräti yhdeksän jatkoonpääsijää kymmenestä. Ainoa moka oli Albania, josta olin kirjoittanut: "Albanian esitys on harjoitusklippien ja -raporttien perusteella vaikuttanut hivenen sekavalta ja väärällä tavalla yliampuvalta." No, Albanian esitys ei ollut vain <i>hivenen</i> sekava vaan suoraan sanottuna aivan kiusallisen karseaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Kontrastia levytetyn version ja live-esityksen välillä on verrattu CatCat-tasoiseksi. Karsiutuminen oli täysin oikea rangaistus. Tiistain lopputuloksen perusteella laatu ja ammattitaito ovat valttia äänestyksessä. Itävallan Pia Marian heiveröinen laulusuoritus ei auttanut semifinaalin ilopilleriä jatkoon, vaikka yleisö areenalla bailasi antaumuksella viisun tahtiin. Mikäli trendi jatkuu tänäkin iltana, finaaliin kannattaa veikata taitavia esiintyjiä ja korkeatasoisesti tuotettuja sävelmiä. Mutta, kuten viisuasiantuntijat aina muistuttavat: eri semifinaaleilla on omat yleisönsä ja omat tuomarinsa.<br />
<br />
<b>Veikkaan</b> jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Veikkauksissa olen <i>pyrkinyt</i> arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä (puolet pisteistä yleisöäänestyksestä ja puolet ammattilaisraadeilta), joten veikkaukset eivät perustu omiin mieltymyksiini. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.<br />
<br />
Toisessa semifinaalissa kilpailee 18 esitystä, joista kymmenen äänestetään lauantain finaaliin.<br />
<br />
<h3>1. SUOMI: The Rasmus – Jezebel</h3>
Suomen merkittävimpiin kevyen musiikin vientituotteisiin kuuluva bändi kääntää urallaan uuden sivun Euroviisuissa. Suomi tekee euroviisuhistoriaa korkkaamalla kilpailulähetyksen jo seitsemättä kertaa. Yksikään toinen maa ei ole esiintynyt yhtä usein Euroviisuissa esiintymisnumerolla yksi.<br />
<br />
Jännitettävää riittää koko illaksi. The Rasmuksella on edellytykset yltää lauantain finaaliin, kunhan esitys menee nappiin ja siinä on riittävästi poweria. Kokemuksen ja keikkakilometrien pitäisi näkyä ammattimaisuutena, mutta euroviisulavalla rutinoitunut esiintyminen ei riitä, vaan kappale on osattava myydä potentiaalisille äänestäjille. Menneet meriitit eivät viisuäänestyksissä paina vaakakupissa, mutta onneksi haastattelujen perusteella kvartetti on ymmärtänyt sen itsekin.<br />
<br />
The Rasmus on tyylilleen uskollinen. <i>Jezebelin</i> otollisinta kohdeyleisöä olisivatkin milleniaalit, jotka fanittivat bändiä 00-luvulla. Toivottavasti nuoruusmuistot ovat kultaisia ja ne innostaisivat tänä iltana tarttumaan puhelimeen ja äänestämään Rasmusta. Kappale on korkeatasoisesti tuotettu (kiitos Desmond Child!), joten sen luulisi kelpaavan riittävästi myös musiikin asiantuntijoista koostuville raadeille. <i>Jezebelin</i> sanoitusta on <a href="https://www.metropoli.net/lifestyle/musiikki/the-rasmuksen-umk-voittokappale-joutui-suuren-kohun-keskelle-syytetaan-rasistikseksi/" target="_blank">syytetty tunkkaiseksi ja vanhanaikaiseksi</a>, mutta eikö sekin omalla tavallaan sovi kappaleelle, joka vie ajatukset vuosituhannen vaihteen tunnelmiin. Silloinhan suomalaiset olivat keskimäärin vielä täysin epätiedostavia metsäläisiä.<br />
<br />
Suomen onneksi päädyimme samaan semifinaaliin Ruotsin ja Viron kanssa. Molemmat maat kartuttavat kiitettävästi yleisöäänestyspottiamme. Ne pisteet voivat tulla tarpeeseen. Vedonlyöntitilastoissa Suomi on semifinaalin seitsemänneksi veikatuin.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>2. ISRAEL: Michael Ben David – I.M</h3>
Suomen viisuselostaja Mikko Silvennoinen puhuu usein mieskarkeista. Israelin Michael Ben David täyttänee määritelmän täydellisesti. Hän kehuu vuolaasti itseään tyhjänpäiväisessä bileviisussa, josta euroviisu-DJ:t odottavat uutta tanssilattian täyttäjää.<br />
<br />
Tiedän monia, jotka varmasti arvostavat Israelia a) esiintyjän ulkomuodon b) kappaleen genren perusteella. Harmi vain, että itse pihvi – eli biisi – on suoraan sanottuna kehno.<br />
<br />
"Mä oon häpeämätön ja tahraton, on voitto tavoitteeni ehdoton", lukee Kalle Niemen ja kumppaneiden kynäilemässä tekstityksessä. Toivottavasti euroviisuvoitto ei ole oikeasti kovinkaan ehdoton tavoite, sillä Israel taitaapi karsiutua ensimmäistä kertaa finaalista sitten vuoden 2014. Esiintymisnumerokin on huono, kakkospaikalta ei vielä bileet lähde käyntiin.<br />
<br />
PS. Jodelissa oli oivallettu, että <i>I.M</i> muistuttaa komediasarja <i>Schitt's Creekin</i> unohtumatonta musiikkielämystä <a href="https://youtu.be/wRm5ZPLwA1M" target="_blank"><i>A little bit Alexis</i></a>. What has been heard cannot be unheard, joten, olkaa hyvä, mielleyhtymä oli pakko jakaa teille kaikille.<br />
<br />
PS2. Onkohan tekstinpätkä: "Lähi-Idässä (sic) seksikkyys nyt punnitaan / ja bäm bäm tältä se tulee tuntumaan" tämän vuoden viisutekstityshelmi?<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: red;">TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>3. SERBIA: Konstrakta – In corpore sano</h3>
Vuoden häkellyttävin taidepläjäys sivaltaa moneen suuntaan.<br />
<br />
Mistä aloittaisin? Viimeisen reilun kahden vuoden aikana ihmiskuntaa on kehotettu pesemään käsiään. Teatraalinen performanssi pesuvateineen vangitsee ajankuvan. Sanoituksessa varoitellaan, kuinka sairaalloinen terveellisten elämäntapojen noudattaminen voi lopulta vaurioittaa henkisesti. Mitä hyötyä on terveestä ruumiista jos mieli on sairas. Lisäksi kappaleeseen sisältyy sisäpoliittinen kannanotto. Serbiassa esiintyville taiteilijoille ei myönnetä sairausvakuutusta ja muutoksen puolesta kampanjoidaan raivokkaasti.<br />
<br />
Serbian viisupaketti vuosimallia 2022 on huikea. Ei populistista nuoleskelua eikä mahdollisimman laajan suosion tavoittelua, vaan tinkimätöntä omaan visioon luottamista. Samanlaista luovaa hulluttelua, jota Bosnia-Hertsegovina aikoinaan kultaisina vuosinaan esitteli euroviisuyleisölle. Tervetullutta vaihtelua tämän vuoden steriiliin viisukavalkadiin.<br />
<br />
Serbia jatkaa melko varmasti finaaliin. Esitys on illan mieleenpainuvin ja rohmuaa vaihtoehtoäänet. Vaikka maa on tippunut Euroviisujen loppukilpailusta kolme kertaa, karsiutumiset ovat aina olleet täpäriä (Serbian heikoin viisusijoitus on semifinaalin sija 11). TOSIN, nyt satuin vilkaisemaan karttaa, ja havaitsin, että Serbialle kävi semifinaaliarvonnassa hieman huono tuuri, sillä suurin osa sen vakituisista äänestäjistä (Kroatia, Slovenia, Sveitsi, Itävalta, Italia) äänestivät jo tiistaina. Montenegron ja Pohjois-Makedonian naapuriäänien päälle Serbia tarvitsee oikeitakin pisteitä, mutta eiköhän niitä liene luvassa.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>4. AZERBAIDŽAN: Nadir Rustamli – Fade to black</h3>
Viime vuoden viisufinaalin jälkeen <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2021/05/euroviisut-2021-kuin-pimeydessa-hohtava.html" target="_blank">kirjoitin</a>, että "Made in Sweden ei ole enää menestyksen tae". Autenttisuus on 2020-luvun viisuissa in, joten ruotsalaisten lauluntekijöiden viisutehtailulle ei ole ollut tänä vuonna kovin suurta kysyntää. Onneksi on aina Azerbaidžan, jonka mittatilaustyöviisu työllisti sentään kahta ruotsalaista biisinikkaria (ja yhtä brittiä ja yhtä tanskalaista: herra Stengaardia, joka oli laatimassa Tanskan voittoviisua <i>Only teardrops</i>).<br />
<br />
Hoh-hoijaa. Tiistain semifinaalissa kuultiin kyllästymiseen asti angloamerikkalaisia geneerisiä eroballadeja ja nyt Azerbaidžan ryntää samoille apajille. Kaukasuksen öljyvaltio on taas kerran satsannut näyttäviin lavasteisiin ja viimeisen päälle hiottuun koreografiaan (joka tosin muistuttaa Azerbaidžanin 2013 komeaa esitystä). Solisti Nadir hönkäilee kieltämättä komeasti. Mitäänsanomattomasta sävelmästä huolimatta azerit voivat jälleen livahtaa finaaliin. Etenkin raadit arvostanevat oikeaoppisesti tuotettua kappaletta ja virheetöntä laulusuoritusta. Pitäähän lauantain finaalissa olla särmättömän musiikin ystävillekin jotain tarjolla.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b><br />
<br />
<h3>5. GEORGIA: Circus Mircus – Lock me in</h3>
Georgia jatkaa euroviisuperheessä rooliaan Kaukasuksen ilopillerinä. Siinä missä Armenia ja Azerbaidžan kilpailevat hampaat irvessä Georgia marssittaa lavalle päättömän kokonaisuuden, joka koostuu progesta, psykedeliasta, brittipopista... Kolmessa minuutissa ehtii tapahtua paljon.<br />
<br />
Serbian tavoin Georgian sirkuslauma tekee just sitä mitä haluaa eikä mielistele viisuyleisöä. Georgian finaalipaikka ei ole suinkaan mahdoton, mutta en oikein jaksa kuitenkaan uskoa siihen. Sekava rakenne ja friikki stailaus rokottanevat pistesaalista. Circus Mircusta arvostava väestönosa tuskin osallistuu massoittain viisuäänestyksiin. Tulen silti aina hyvälle tuulelle brittipopkertsistä ("Lock me up, lock me down...")<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: red;">TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>6. MALTA: Emma Muscat – I am what I am</h3>
Vihdoinkin oikeutta Tamara Lundille ja Jorma Panulalle! Mä oon mikä oon kuullaan vihdoin ja viimein viisulavalla. 59 vuotta siinä kestikin.<br />
<br />
Malta on tänäkin vuonna löytänyt edustussävelmänsä ruotsalaisen viisutehtaan kaatopaikalta. Ilmeisesti tämä <i>I am what I am</i> oli alun perin tarkoitettu viisufanien jumaloimalle Dotterille, joka on hurmannut viime vuosina Ruotsin Melodifestivalenissa.<br />
<br />
Vuoden ruotsalaisin formaattiviisu edustaa tänä vuonna siis Maltaa. Tätä siirappista ole oma itsesi -voimaantumislaulua kai kuuluisi vihata, mutta häpeäkseni joudun tunnustamaan, että kaikesta muovisuudestaan ja kliinisyydestään huolimatta etenkin kappaleen kertosäkeistö gospelvivahteineen on pelottavan tehokas. Kimaltelevaan mekkoon sonnustautunut solisti Emma Muscat tienaa elantoaan myös mallina. Vaikka hän on kokenut esiintyjä, harjoitusvideoiden perusteella Maltan esitykseen ynnätty väkinäinen koreografia ei taitu häneltä täysin luontevasti ja sen vuoksi laulun vireyskin kärsii.<br />
<br />
Malta saattaa tunkea itsensä finaaliin. Maa on tupannut pärjäämään raatiäänestyksissä vuodesta toiseen epäilyttävän hyvin. (Ovatkohan rahakuoret liikkuneet kevään mittaan esimerkiksi San Marinon, Azerbaidžanin tai Puolan suuntaan?)<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>7. SAN MARINO: Achille Lauro – Stripper</h3>
Semifinaalin varsinaisesta ränttätäntästä eivät vastaakaan Lauri Ylönen ja kumppanit, vaan röyhkeä italialainen nulikka, joka lähtee rodeolle provokatiivisen kasarirokkinsa tahdissa.<br />
<br />
Achille Lauro on aloittanut uransa hip hopin parissa ja sittemmin hän on kokeillut monenlaisia musiikkityylejä. Hän on osallistunut muutamaan otteeseen San Remon musiikkifestivaaleille ja hänen ansioluettelossaan on lukuisia kohahduttavia esiintymisiä, jotka ovat herättäneet paheksuntaa konservatiivissa piireissä. Tänä vuonna San Marinon lilliputtivaltio järjesti oman vastineensa San Remosta – <i>Una Voce per San Marino</i>, jonka Achille Lauro voitti. Nyt hänestä on kuoriutunut rokkari – tosin ulkoisesta habituksesta tulee mieleen rutiköyhän miehen Damiano.<br />
<br />
Onko San Marinoa edustava Achille Lauro The Rasmuksen pahin rokkihaastaja? Achillen asenne on ehkä enemmän rock siinä missä <i>Jezebel</i> on kesympi, mutta euroviisuäänestyksessä se voi kallistua Suomen eduksi. Tai sitten säyseä Suomi on vaisu ja jää nuolemaan näppejään häpeämättömän ja raivokkaan San Marinon edetessä jatkoon. Pidän kuitenkin mahdollisena, että San Marinolle käy samalla tavalla kuin <a href="https://youtu.be/rQ1BXJpfa4I" target="_blank">Montenegron ikimuistoiselle liehuletille vuonna 2017</a>. Vaikka kaikki katsojat varmasti noteerasivat käsittämättömän esityksen, se oli liian yliampuva kerätäkseen suuren yleisön sympatiat. Jospa liika överiys on se Achillen kantapää, johon San Marinon finaalihaaveet kaatuvat.<br />
<br />
San Marinon viisupaketti on vuoden mielenkiintoisimpia ja uteliaana seuraan millaisen vastaanoton <i>Stripper</i> saa muulta Euroopalta. Koetaanko koko maanosan laajuinen myötähäpeän aalto vai piristääkö julkea San Marino tavanomaisen viisubulkin keskellä. Saliyleisön reaktiosta ei voi päätellä mitään. Achille Laurollahan on kotikenttäetu.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>8. AUSTRALIA: Sheldon Riley – Not the same</h3>
Masked Singer Australia Sheldon Riley on viisuvuosikerran taitavimpia solisteja. Musikaalimaisessa sävellyksessä hän vuodattaa riipaisevasti kiusaamistraumojaan, kamppailustaan Asperger-nuorena ja vaikeudestaan hyväksyä itsensä.<br />
<br />
Voi voi, tämä <i>Not the same</i> on kuin UMK-artisti Tommi Läntisen <i>Syvälle sydämeen sattuu</i>. Tärkeän aiheensa vuoksi ei oikein kehtaa lytätä pahasti. Sheldon purkaa sydäntään ja paljastaa sisimpänsä poikkeuksellisen ylidramaattisella tyylillä. Tunnetta riittää mutta mahtipontisuus menee luvalla sanoen vaivaannuttavan överiksi.<br />
<br />
Australia on keikkunut koko kevään vedonlyönnissä korkealla. Tätäkin kirjoittaessa Australia komeilee semifinaalin kolmanneksi veikatuimpana jatkoonpääsijänä. Raadit eivät voi jättää palkitsematta illan vahvinta tulkintaa. Itse en tätä ymmärrä alkuunkaan, mutta kun kaikki ympärillä kehuvat tätä fantastiseksi ja pitävät finaalipaikkaa läpihuutojuttuna, niin kaipa Sheldon pääsee kertomaan tarinaansa myös lauantaina. Yleisöäänestystulos voi olla odotettua pienempi, Australia kun ei saa pistettäkään ilmaiseksi. (Esimerkiksi vuonna 2017 Australia saavutti raadeilta peräti 171 pistettä ja yleisöltä vaivaiset 2 pistettä.) Niin käy, kun naapurimaat puuttuvat.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b><br />
<br />
<h3>9. KYPROS: Andromache – Ela</h3>
Vuoden kreikkalaisin viisu on syntynyt ruotsalais-kosovolaisena yhteistyönä. Kymmenhenkiseen lauluntekijätiimiin on kelpuutettu pari kreikkalaistakin.<br />
<br />
Vaikka Kyproksen simpukasta paljastuva helmi osoittautuukin turistirihkamaksi, <i>Ela</i> erottuu ylituotettujen länsimaisten muoviballadien keskellä välimerellisenä henkäyksenä. Balkanin niemimaan suunnalta odotettavissa korkeita pisteitä. Massasta poikkeava sävelmä saattaa ensikuulemalta kuulostaa paremmalta kuin oikeasti onkaan. Jää nähtäväksi vetoaako kreikkalaiseen musiikkiperinteeseen nojautuva iskelmä riittävästi suureen yleisöön. Mahdollisuudet finaaliin mielestäni täysin fifty-fifty. Erottuu joukosta, mutta onko sittenkään tarpeeksi karismaattinen. Semifinaalin vedonlyöntitilanteessakin Kypros kiikun kaakun finaalirajan tuntumassa.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>10. IRLANTI: Brooke – That's rich</h3>
Aika paksua, totesi useampikin viisuharrastaja, kun Irlanti päätti luottaa kolmatta kertaa putkeen naispopparin vetämään väsyttävän nopeatahtiseen poppiin. Kaksissa edellisissä viisuissa tuloksena oli semifinaalin jumbosija. Ei kahta ilman kolmatta?<br />
<br />
Kuten olen ennenkin näistä Irlannin hölkistä raapustellut, tällaiselle reippaammalle tyylille voisi olla enemmänkin kysyntää Euroviisuissa, mutta kun nämä Irlannin renkutukset ovat niin luokattoman halpahintaisia. Laatunsa puolesta ei todellakaan <i>that's rich</i> vaan pikemminkin <i>that's poor</i>. Bye bye fool.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #990000;">VARMAHKO KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b><br />
<br />
<h3>11. POHJOIS-MAKEDONIA: Andrea – Circles</h3>
Makedonian Eva Wahlström ansaitsee vuoden asennemuija -tittelin. Angstinen viisunsa on vuosikerran anonyymein.<br />
<br />
Suoraan sanottuna, minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa tästä laulusta, vaikka olen sen todistettavasti useita kertoja kuullut. Muistan Andrean laulaneen ihan mallikkaasti ja tunnelman olleen ankea. Andrean kotiinviemiset viisureissulta jäänevät laihoiksi. Hän onnistui suututtamaan edustamansa yleisradioyhtiön viskaamalla Pohjois-Makedonian lipun maahan Euroviisujen avajaisissa.<br />
<br />
Onneksi sentään Montenegro ja Serbia osallistuvat äänestykseen tänään, joten Pohjois-Makedonia välttänee viimeisen sijan.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #990000;">VARMAHKO KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 1,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>12. VIRO: Stefan – Hope</h3>
Viro on ollut pitkään suuntautunut kohti länttä – ja maan ulkopoliittiselle linjalle uskollisesti tämänvuotinen kilpailukappale tähyilee peräti villiin länteen.<br />
<br />
Viron euroviisu <i>Hope</i> on syntynyt sekoittamalla David Guettan <i>Lovers on the sun</i> italowesternsäveltäjä Ennio Morriconen aikaansaannoksiin. Seokseen on lisätty ripaus Aviciia. Virossa koko elämänsä asunut armenialaisperheen vesa Stefan Airapetjan laulaa matalalta ja hänen miehekkäästä äänestään huokuvat jopa pienoiset Johnny Cash -vibat – vaikka Stefan onkin vielä nuori poikanen.<br />
<br />
Viisukontekstissa omintakeinen genrevalinta. Mutta tietysti nappivalinta lähettää juuri Italiassa järjestettäviin Euroviisuihin sävelmä, joka istuisi saumattomasti spagettiwesternien soundtrackille. Esitys vaikuttaa harjoitusvideoiden perusteella mukaansatempaavalta, joten Viron osakkeet näyttävät ihan lupaavilta. Ikävä kyllä, lavahökötys peittää LED-seinälle heijastettavat villin lännen maisemat.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>13. ROMANIA: WRS – Llámame</h3>
Viisukilpailun lipevin luikuri nahkapöksyissään vastaa vuoden lattarikiintiöstä. En ostaisi tältä Andrei-Ionuț Ursulta eli taiteilijanimi WRS:ltä käytettyä autoa.<br />
<br />
Romaniasta vähän samat sanat kuin Israelista tai Irlannista. Kaiken totisen viisumuovin keskellä hyvä lattaribiisi piristäisi, mutta kun tämä <i>Llámame</i> on niin köyhä ja laaduton. Vastaavanlaisia köykäisiä latinoviisuja espanjankielisineen fraaseineen kuullaan vuosittain Ruotsin Melodifestivalenissa Alvaro Estrellan esittämänä. Romanian esitys on kolmeminuuttinen nostalgiatrippi parinkymmenen vuoden takaisiin Euroviisuihin. Silloin kilpailu oli pullollaan vastaavanlaisia mauttomia tanssiviritelmiä. Romaniaa on luonnehdittu ihanan kamalaksi ja kamalan ihanaksi, mutta itse en ole oppinut arvostamaan tätä pätkääkään, vaikka kuinka yrittäisin tiirailla camp-lasien läpi.<br />
<br />
Onneksi ne vuodet, jolloin Romania pääsi finaaliin viisulla kuin viisulla ovat jääneet menneisyyteen. Vaikka yleisö haksahtaisikin WRS:n viehätysvoimaan, raadit murhannevat tämän.<br />
<br />
PS. Eurovision laulukilpailuissa on kuultu jo 60 vuotta sitten yksi <a href="https://youtu.be/YM0AvG5dbDg" target="_blank"><i>Llámame</i></a>. Se sijoittui jaetulle viimeiselle sijalle, mikä olisi aiheellinen sijoitus myös tälle uudelle <i>Llámamelle</i>.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b><br />
<br />
<h3>14. PUOLA: Ochman – River</h3>
Puola kutkuttaa euroviisufaneja oikeasta pisteestä. Komea(ääninen) mies tulkitsee kovaa ja korkealta mahtipontisen draamaballadin. Se ei ole mitään ohkaista.<br />
<br />
Slovareita tämän vuoden viisukattauksessa riittää kyllästymiseen asti, mutta Puola erottuu muista pauhullaan ja jylhällä paatoksellaan. "Puola on korni ja edustaa kaikin mahdollisin keinoin huonoa makua", valisti minua kaikkitietävä Oikeaa Musiikkia™ arvostava tiedostava snobi. Ilmankos olen antautunut <i>Riverin</i> vietäväksi.<br />
<br />
Puola on ollut toisen semifinaalin veikatuimpia viisuja. Ruotsin rinnalla vedonlyönnin kärjessä. Finaalipaikkaan on suhtauduttu itsestäänselvyytenä, mutta harmikseni on myönnettävä, ettei näkemäni harjoituspätkä ollut kaikkein vakuuttavin. Krystian Ochmanin falsetit kuulostivat paikoitellen ulinalta, tanssijoiden koreografia tosiaan vaikutti kornilta ja lisäksi televisiokuvan erikoisefektit näyttivät epileptikon painajaiselta. Jos esitys on epäonnistunut, Puola tuhoaa mahdollisuutensa.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>15. MONTENEGRO: Vladana – Breathe</h3>
Balkanin kääpiövaltio liputtaa tätä nykyä jo miltei uhanalaisen tyylilajin puolesta. Harmillisesti vuoden Balkan-balladin esityskielenä on epäselvästi äännetty englanti.<br />
<br />
Vladana Vučinić tulkitsee koskettavan sävelmänsä uskottavasti – laulu on omistettu hänen koronaan menehtyneelle äidilleen. Liikuttavasta aiheesta huolimatta tunne ei välity kuulijalle optimaalisimmalla tavalla. Vaikka sävelmässä on Balkan-balladeille ominaisia kauniita sointukulkuja, ja loppupuolen nostatus kuulostaa ylväältä, <i>Breathe</i> hukkuu vuoden balladisuohon.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: red;">TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>16. BELGIA: Jérémie Makiese – Miss you</h3>
Belgian The Voicen voittanut jalkapalloilija vetää antaumuksella biisin, joka olisi voinut olla 00-luvulla suuri R'n'B-hitti.<br />
<br />
Jérémien sielukas lauluääni on kirvoittanut kiitoksia. <i>Miss you</i> on tasaisen laadukkaasti tuotettu soulahtava kokonaisuus, joka kelvannee tasaisesti sekä raadeille että yleisölle. Toivottavasti taustakuoron tanssiliikkeet eivät lipsahda tahattoman komiikan puolelle. Uskoisin Belgian sijoittuvan tänä iltana kymmenen parhaan joukkoon.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>17. RUOTSI: Cornelia Jakobs – Hold me closer</h3>
<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2021/05/euroviisut-2021-kuin-pimeydessa-hohtava.html" target="_blank">Viime keväänä peräänkuulutin</a> Ruotsin edustussävelmiltä enemmän särmää ja autenttisuutta, jotta maa pärjäisi nykyajan Euroviisuissa. Ruotsalaiset hiffasivat pelin ja ajan hengen – ja jälleen naapurimaamme on yksi suurimpia ennakkosuosikkeja. Nappaako raspiääninen Cornelia Jacobs Ruotsille seitsemännen viisuvoiton ja muodostuuko eroballadi <i>Hold me closerista</i> 2020-luvun <i>Hold me now</i>.<br />
<br />
Ensimmäistä kertaa sitten Fransin (2016) kuulostaa siltä, että Ruotsin edustussävelmä voisi elää myös Euroviisujen ulkopuolella. Tämä Ruotsi-viisu ei ole euroviisuteollisuuden tuotos eikä siinä kuulu G:sonin, Boströmin, Kempen saati Debin kaksikon kädenjälkiä. Kerrankin Ruotsin euroviisun tuotannossa on jopa häivähdys indietä eikä tänä vuonna turvauduta perinteiseen viimeisen päälle hiottuun koreografiaan, jossa jokainen sormenheilautus on sekunnilleen aikataulutettu. Vilpittömänoloinen Cornelia Jacobs laittaa esiintymisessään koko kroppansa likoon. Hänen karismaattinen olemuksensa tuo mieleen nuoren Eva Dahlgrenin ja rosoinen äänensä Bonnie Tylerin.<br />
<br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #38761d;">VARMAHKO FINALISTI</span></b><br />
<br />
<h3>18. TŠEKKI: We are Domi – Lights off</h3>
Viimeinen sammuttaa valot? No, itse asiassa harjoitusvideoiden perusteella Tšekki tarjoaa aikamoisen valoshow'n EDM-biisinsä tahdissa. Suloisena solistina legendaarisen jääkiekkoilijan Dominik Hašekin tytär Dominika Hašková.<br />
<br />
Tšekkiläis-norjalainen trio pistää bileet pystyyn. We are Domi villinnee yleisön kisa-areenalla ja jättää katsojille positiivisen mielikuvan. Italialainen tuottaja lahjoitti Tšekin bailuviisulle melkoisen palkinnon sijoittamalla sen viimeiselle esiintymisnumerolle.<br />
<br />
Ennakkoveikkauksissa Tšekin jatkoonpääsyyn uskotaan vahvasti. Valitettavasti en ole aivan yhtä varma. Ensinnäkin Hašková ei ole laulajana yhtä lahjakas kuin isänsä maalivahtina, ja raadit ovat saattaneet rangaista falskista laulusuorituksesta. Toisekseen Tšekki lukeutuu niiden euroviisumaiden joukkoon, joka joutuu yleisöäänestyksessä ansaitsemaan jokaisen pisteensä. Tšekki on jäänyt yleisöäänestyksessä useaan otteeseen viimeiseksi – kolmesti kokonaan pisteittä. Mahdollinen yllätysputoaja lupaavista edellytyksistä huolimatta.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
Kakkossemi on pullollaan 50/50-tapauksia. Veikkausrivi ei ylianalysoimalla ja vatvomalla parane, joten on vain luotettava intuitioon.<br />
<br />
<b>Veikkaisin</b> illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)<br />
<br />
RUOTSI<br />
PUOLA<br />
SERBIA<br />
BELGIA<br />
VIRO<br />
AUSTRALIA<br />
AZERBAIDŽAN<br />
SUOMI<br />
KYPROS<br />
TŠEKKI<br />
---<br />
MALTA<br />
SAN MARINO<br />
ROMANIA<br />
GEORGIA<br />
MONTENEGRO<br />
ISRAEL<br />
POHJOIS-MAKEDONIA<br />
IRLANTI<br />
<br />
<h3>Oma suosikkilistani</h3><br />
<b>5 / 5</b><br />
-<br />
<b>4,5 / 5</b><br />
-<br />
<b>4 / 5</b><br />
PUOLA: Ochman – River<br />
BELGIA: Jérémie Makiese – Miss you<br />
RUOTSI: Cornelia Jakobs – Hold me closer<br />
SERBIA: Konstrakta – In corpore sano<br />
<b>3,5 / 5</b><br />
KYPROS: Andromache – Ela<br />
SUOMI: The Rasmus – Jezebel<br />
<b>3 / 5</b><br />
VIRO: Stefan – Hope<br />
GEORGIA: Circus Mircus – Lock me in<br />
MALTA: Emma Muscat – I am what I am<br />
TŠEKKI: We are Domi – Lights off<br />
MONTENEGRO: Vladana – Breathe<br />
<b>2,5 / 5</b><br />
SAN MARINO: Achille Lauro – Stripper<br />
ISRAEL: Michael Ben David – I.M<br />
<b>2 / 5</b><br />
ROMANIA: WRS – Llámame<br />
IRLANTI: Brooke – That's rich<br />
AZERBAIDŽAN: Nadir Rustamli – Fade to black<br />
AUSTRALIA: Sheldon Riley – Not the same<br />
<b>1,5 / 5</b><br />
POHJOIS-MAKEDONIA: Andrea – Circles<br />
<b>1 / 5</b><br />
-<br />
<br />
<a href="https://yle.fi/aihe/a/20-10002766" target="_blank">Ylen viisupuuhapaketti</a><br /><br />
Eurovision.tv: <a href="https://eurovision.tv/story/eurovision-2022-vital-statistics" target="_blank">
Eurovision 2022: Vital Statistics</a>Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-11049407285983097362022-05-10T16:00:00.048+03:002023-03-11T13:34:18.076+02:00Euroviisut 2022: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset<div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBP7Li54O4DxluOzG1A0qhF6uYqZb74AZp8idTstEVRPDpTlhgYFWoazN8Wa1SQgrrZV8W57N9e3PT-tc5cg7ajcX9SlA_eOb6-4PKlMQgajjRsz6evOor7fGRiTnUlEPsZeK6D4W5yGN9nrDz3_lPWhjbelve3eRPlKlwgi9ViC4HG35z-TtEndbw/s980/esc2022logo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="551" data-original-width="980" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBP7Li54O4DxluOzG1A0qhF6uYqZb74AZp8idTstEVRPDpTlhgYFWoazN8Wa1SQgrrZV8W57N9e3PT-tc5cg7ajcX9SlA_eOb6-4PKlMQgajjRsz6evOor7fGRiTnUlEPsZeK6D4W5yGN9nrDz3_lPWhjbelve3eRPlKlwgi9ViC4HG35z-TtEndbw/w640-h360/esc2022logo.jpg" width="640" /></a></div><br /><i>Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 66. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.</i><br />
<br />
<b>Veikkaan</b> jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Veikkauksissa olen <i>pyrkinyt</i> arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä (puolet pisteistä yleisöäänestyksestä ja puolet ammattilaisraadeilta), joten veikkaukset eivät perustu omiin mieltymyksiini. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.<br />
<br />
Ensimmäisessä semifinaalissa kilpailee 17 esitystä, joista kymmenen äänestetään lauantain finaaliin.<br />
<br />
<h3>1. ALBANIA: Ronela Hajati – Sekret</h3>
Vanhan liiton konservatiivisilla setämiehillä on ikävä taipumus kritisoida euroviisuinstituutiota iänikuisilla mantroilla: kilpailulla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa, pääosassa on show, jossa esiintyjät keikistelevät vähissä vaatteissa (viimeksi tähän syyllistyi Esa Nieminen nuivassa elämäkerrassaan). Tämän vuoden ensimmäinen esitys ikävä kyllä pönkittää setämiesten stereotyyppisiä käsityksiä: Albania kun tarjoilee räväkässä esityksessään tissejä, reisiä ja rintalihaksia.<br />
<br />
Albanian euroviisu vuosimallia 2022 kuulostaa ihan Albanian euroviisulta. Kolhoääninen vahva nainen tulkitsee dramaattisen veisun, jossa etniset ainekset yhdistyvät moderneihin soundeihin. Häpeämättömästä kokonaisuudesta vastaa illan ehdoton viisudiiva, ehtoisa emäntä Ronela tukka liehuen ja hänen tanssijansa – pojat mekoissaan ja nahkahenkseleissään. Viisufanit syövät Ronelan kädestä.<br />
<br />
Albania on tupannut pääsemään viime vuosina vastaavanlaisilla kokonaisuuksilla finaaliin. Albanian viisupaketit ovat sen verran laadukkaita, että ne keräävät yleisöäänten lisäksi tasaisesti pisteitä ammattilaisraadeilta. Tämän illan äänestykseen osallistuu Albanian vakituisista äänestäjistä Sveitsi, Italia ja Kreikka – nämä kaikki kolme saattavat kohdistaa yleisöäänestyksessä 12 pistettä Albanialle. Siinä on pistepottiin hyvä pohja, josta ponnistaa. Toisaalta Albanian esitys on harjoitusklippien ja -raporttien perusteella vaikuttanut hivenen sekavalta ja väärällä tavalla yliampuvalta. Jos show ei ole onnistunut, Albania saattaa karsiutua finaalista.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>2. LATVIA: Citi Zēni – Eat your salad</h3>
Latvian rytmiryhmän svengaavassa ja hyväntuulisessa viisussa vakuutellaan, että nykyään ympäristöystävällisesti elävillä kasvissyöjillä käy flaksi. Mieleeni juolahtavat tietyt opiskeluaikaiset miespuoliset kaverini, jotka tekeytyivät naisseurassa vegetaristeiksi. "Nyt tytöt ecoilemaan,
niin gekkon kieltäkin pitempää saa."<br />
<br />
Jo alkusanat kuuluvat: "Instead of meat I eat veggies and pussy". Viimeisenä mainitun sanan mainitseminen lienee tosin kielletty Euroviisujen säännöissä, ja Latvian karsinnoissakin se vain heijastettiin kirjoitettuna lavan taustascreeneille. Citi Zēnin tuhmeliinit hehkuttavat tarttuvien funkriffien säestämänä: "Being green is sexy, being green is hot, being green is cool." Tässähän olisi mainio kannatuslaulu kannatusalhossa rypevälle vihreälle puolueelle.<br />
<br />
Latvian letkeällä kappaleella on omat faninsa, jotka povaavat vastoin yleistä näkemystä Latviaa finaaliin. <i>Eat your saladin</i> viihdyttävä meininki tempaisee mukaansa – ja tyyli muistuttaa esimerkiksi Bruno Marsin hittejä – mutta epäilen aikaisen esiintymisnumeron koituvan Latvian kohtaloksi. Esitys erottuisi paremmin edukseen myöhemmin tusinaballadien keskellä. Itse asiassa asetelma muistuttaa vuoden 2014 viisukilpailua. Silloinkin Latvia kilpaili ensimmäisessä semifinaalissa esiintymisnumerolla kaksi hilpeällä höpsötyksellä <a href="https://youtu.be/h0D1Ya3NBQs" target="_blank"><i>Cake to bake</i></a>, jolla oli äänekkäät kannattajansa, mutta silti rahkeet eivät aivan riittäneet finaaliin asti. Viisuhistoriansa perusteella Latvian ei ilmeisesti kannata lähettää kilpailuun mitään iloista ja humoristista. Tuottajat rankaisevat heti asettamalla Latvian esiintymään pahaenteisellä esiintymisnumerolla kaksi.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: red;">TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA</span>; joskin potentiaalia yllätysfinalistiksi</b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>3. LIETTUA: Monika Liu – Sentimentai</h3>
Liettualainen supertähti tulkitsee lumoavan ja tunnelmallisen groovepalan. Kypsää ja elämänmakuista populaarimusiikkia aikuiseen makuun. Karismaattisen ja kujeilevan Monika Liun esiintyminen huokuu ammattitaitoa. Tyylikkäästi sensuellia, hivenen mystistä, mutta ei kuitenkaan liian taiteellista tai introverttia.<br />
<br />
Liettua laulaa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1994 viisunsa kokonaan liettuaksi. Edellinen liettuankielinen kilpailukappale ei saanut kovinkaan lämmintä vastaanottoa – tuloksena tylyt nolla pistettä. Tämänvuotinen <i>Sentimentai</i> on kiehtovalla tavalla ajaton kokonaisuus: moderni toteutus mutta sävellys ei millään tavalla noudata nykyaikaisen musiikkiteollisuuden vaatimia konventioita. Eräät tosin ovat haukkuneet tätä neuvostoiskelmäksi. Ehkäpä mielleyhtymän on synnyttänyt sanoitukseen livahtanut maininta miljoonasta ruususta (milijonas rožių).<br />
<br />
Liettuan menestymismahdollisuudet ovat täysin fifty-fifty. Paketti voi olla helmiä sioille eli turhan vaikea suuren yleisön pureskeltavaksi. Paljon riippuu siitä, kuinka Monika onnistuu myymään kappaleensa katsojille. Raatien – joiden <i>pitäisi</i> pisteyttää kappaleet musiikillisten ansioiden perusteella – uskoisi arvostavan Liettuaa. Liettualla kävi myös hieman huono tuuri semifinaaliarvonnan suhteen: sen vakituisista äänestäjistä vain Latvia ja Norja osallistuvat tänään äänestykseen. Viro, Brittein saaret (sekä Britannian että Irlannin yleisöäänestystusina menee vuodesta toiseen Liettualle) ja Georgia äänestävät toisessa semifinaalissa.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>4. SVEITSI: Marius Bear – Boys do cry</h3>
Nahkatakkiin sonnustautunut komeaääninen kaiffari lausuu veltosti laahaavan jenkkijoululaulun tahdissa ihan kannattamisen arvoisia asioita.<br />
<br />
Kattauksen ensimmäinen laulu, josta en välitä ollenkaan – ja varmaan ensimmäinen, joka änkeää itsensä finaaliin. Kappaleen sanoma <i>Boys do cry</i> on tietenkin hyvä, mutta vanhanaikainen tuutulaulu lähinnä turhauttaa. Marius tiputtelee sanoja sen verran hitaassa tahdissa, että Vesku Loiri voisi levyttää laulun suomeksi. I hear boys crying... and I think to myself what a wonderful world.<br />
<br />
Pahoin pelkään, että raadit tulevat rakastamaan tätä. Kappale on sen verran oikeaoppisesti rakennettu ja Mariuksen laulusuoritus on kieltämättä palkitsemisen arvoinen. Yleisöäänestyksissä Sveitsi ei saa koskaan pistettäkään ilmaiseksi, mutta tällainen imelä tyyli saattaa koskettaa aidosti turhan monia.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b><br />
<br />
<h3>5. SLOVENIA: LPS – Disko</h3>
Slovenian hellyttävän kotikutoisen viritelmän ensivaikutelma: kouluyhteisön hierarkiassa vähemmän korkealle jämähtäneet oppilaat ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja jammailevat nyt diskopallon ympärillä.<br />
<br />
Slovenian retrodiskoilu ansaitsee kaikki mahdolliset sympatiapisteet. Kuin koulun kevätjuhlan esitys. Sataprosenttisen vilpitön ja yksinkertainen, ei millään muotoa laskelmoitu tai teollinen. Eräät tahot ovat väläyttäneet skenaariota, jossa Slovenian amatöörimäinen poppoo ja suloinen solisti sulattavat eurooppalaisten sydämet. Tavoitan ajatuksen, mutta en mitenkään jaksa uskoa, että äänivyöry Slovenialle realisoituisi missään universumissa. Amatöörit ja harrastajat harvoin pärjäävät mestareiden liigassa. Kappale kärsii erikoisesta rakenteessa – loppupuolella se hidastuu kummallisesti kunnes komppi lähtee taas käyntiin.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: red;">TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b><br />
<br />
<h3>6. UKRAINA: Kalush Orchestra – Stefania</h3>
Ukrainalle ropisee myötätuntoa. Jopa niin runsaasti, että rapin ja kansanmusiikin hybridi on paistatellut koko kevään vedonlyönnin ylivoimaisena ykkösenä.<br />
<br />
Ei Ukrainan viisukarsintaa ilman Krimiin liittyvää draamaa. Ukrainan karsinnan alkuperäinen voittaja Alina Pash vetäytyi viisuprojektista pois, koska hänen väitettiin matkustaneen Krimin niemimaalle Ukrainan lain vastaisesti ja episodiin liittyi jopa epäily matkustusasiakirjan väärennöksestä. Viisuedustuksen otti vastaan toiseksi sijoittunut Kalush Orchestra – joka tosin oli karsinnassa yleisön suosikki.<br />
<br />
Ukrainan esiintyminen tulee varmasti vastaamaan viisuvuoden tunteellisimmasta kolmeminuuttisesta. Ukrainan finaalipaikka ei ole kuitenkaan missään nimessä myötätuntoäänien varassa, sillä maa on lähettänyt jälleen Euroviisuihin silkkaa priimaa. <i>Stefaniassa</i> sekoittuvat ukrainalainen kansanmusiikki (kaihoisa Stefania-äidille omistettu slaavilainen laulu) ja moderni hip hop. Kerrankin Euroviisuissa kuullaan uskottavaa räppia – lieneekö ensimmäinen kerta, kun viisuesityksessä on mukana tuplaaja. Väliosaa ryydittää etninen pilli ja jytisevä basso, jotka soivat luontevasti yhteen. Hieno, mielenkiintoinen ja mieleenpainuva ensemble, jolla on mahdollisuudet yltää tänä iltana yleisöäänestyksen ykkössijalle.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #38761d;">VARMAHKO FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>7. BULGARIA: Intelligent Music Project – Intention</h3>
Kokeneiden muusikoiden kollektiivi vetää taidokkaasti aneemista keskinkertaista kasarirokkia.<br />
<br />
Bulgarian äijien rykäisy on viisuksi jokseenkin rock-uskottava. Onhan solistina Ronnie Romero, joka kukkoilee nykyään Rainbow'n solistina. Harmi vain, että itse teos on mitäänsanomaton ja epäinnovatiivinen tusinatuote, jollaisia kuullaan lähinnä kasarielokuvien taustamusiikkina.<br />
<br />
Bulgarian esitystä on luonnehdittu yllättävän vahvaksi. Torinossa kilpailuareenalla päivystävät euroviisuekspertit, jotka ovat kuunnelleet vuoden kilpailusatoa satoja kertoja, epäilevät Bulgarian etenevän sittenkin finaaliin, vaikka tämä köyhän miehen Alice Cooper -perusrokki on ollut koko viisukauden lähinnä pilkallisen naureskelun kohde. Onnistuneella rokilla voisikin olla potentiaalinen sauma tämän semifinaalin kilpailukavalkadissa, mutta ei näin köykäisellä tekeleellä pitäisi olla mitään asiaa lauantain loppukilpailuun.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #990000;">VARMAHKO KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b><br />
<br />
<h3>8. ALANKOMAAT: S10 – De diepte</h3>
Alankomaat jatkaa hyväksi havaitulla reseptillä eli luottaa jälleen korkeatasoisen ja katu-uskottavan pop-musiikin voimaan. Tänä vuonna viisu lauletaan vielä reilusti hollanniksi!<br />
<br />
Parikymppinen Stien tulkitsee verevästi vuodatuksensa nuoren naisen sydänsuruista seuranneesta ahdistuneisuudesta. Koruttomassa teoksessa on pysäyttävä tunnelataus. Eipä ihme, että Alankomaat majailee vedonlyönnissä tämän semifinaalikattauksen neljäntenä.<br />
<br />
Alankomaat esittää viisunsa kolmatta kertaa "vapaaehtoisesti" hollanniksi. Aikaisemmat Euroviisujen kielivapauden aikana kuullut hollanninkieliset viisut ovat olleet Smurffi- ja Muumi-säveltäjä Pierre Kartnerin säveltämiä hoopoja vitsiviisuja – hollantilaisia "kansallisia perversioita" – mutta nyt S10 osoittaa kansainväliselle yleisölle, että hollanniksi voi laulaa laadukasta päivän poppia. Kovasti parjattu hollannin kieli kuulostaa tässä kokonaisuudessa onomatopoeettisesti koskettavalta.<br />
<br />
Harjoitusreportaasien mukaan Stien ei ole mikään varsinainen karismapommi. Jos esitys on vaisu, Alankomaat saattaa olla vaikeuksissa. Toisaalta vilpitön solisti tuo mieleen Belgian Blanchen (2017): hänen kohdallaan karismattomuus ei ollut este menestykselle (4. sija).<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>9. MOLDOVA: Zdob şi Zdub & Fraţii Advahov – Trenulețul</h3>
Tervetuloa ratkiriemukkaalle junamatkalle Chișinăusta Bukarestiin. Juna jyskyttää folkloren ja rock'n'rollin tahtiin.<br />
<br />
Moldovalainen viisukonkariyhtye Zdob şi Zdub saapuu jo kolmannen kerran hulluttelemaan viisulavalle (aikaisemmat osallistumiskerrat vuosina 2005 ja 2011), tällä kertaa mukanaan Advahovin pelimanniveljekset. Railakkaassa kansanmusiikkihumpassa juhlistetaan Moldovan ja Romanian pääkaupunkeja yhdistävän junayhteyden paluuta. Viisuun liittyy poliittinen ulottuvuus: Moldovassa on tällä hetkellä EU-myönteinen presidentti ja parlamentti. Sujuva liikkuminen EU-Romaniaan symboloi moldovalaisille yhteyttä länteen. Moldovassa eräät tahot tähyilisivät Länsi-Euroopan sijaan Moskovan suuntaan...<br />
<br />
Moldova kilpailee semifinaalissa omassa kategoriassaan. Vakavamielisten viisujen keskellä on jotain aidosti rivakkaa ja hyväntuulista, joka villitsee yleisön. Etenkin idästä odottaisin korkeita pisteitä. Muutenkin Moldova on yleensä selvittänyt tiensä finaaliin silloin kun maan viisut ovat kelvollisia.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>10. PORTUGALI: MARO – Saudade saudade</h3>
Portugali pysyy uskollisena omaperäiselle musiikkiperinteelleen – siitäkin huolimatta, että tämänvuotisesta viisusta merkittävä osa lauletaankin englanniksi. Unenomainen tunnelmapala keinuu soljuvasti ja on saanut suitsutusta yllättäviltä tahoilta.<br />
<br />
Portugalin harmonista kokonaisuutta veikataan yleisesti finaaliin – ja voin yhtyä arvioon sataprosenttisesti. Portugalin <i>Saudade</i> tarjoaa monien kaipaamaa rauhoittavaa luomua kaiken muovin keskellä. Pääsolisti Marolla on professionaalinen ote, ja hypnoottinen performanssi taustakuoron kanssa vastaa illan intiimeimmästä esityksestä – olkoonkin, että asetelman ensivaikutelma voi näyttää siltä, että hämärä kultti suorittaa ringissä epäilyttävää rituaalia. Portugali ei ole missään nimessä jokaisen kupin teetä, mutta vedonnee tarpeeksi laajaan yleisönosaan. Kerää äänet väestöltä, joka haluaa profiloitua "paremman musiikin" kuuntelijaksi. <i>Saudadea</i> on sitä paitsi hehkutettu odottamattomasta suunnasta. Ei minun nuoruudessani YleX:n toimittajat ylistäneet Portugalin euroviisuja. Eivät tosin minkään muunkaan maan viisuja – mutta ei varsinkaan Portugalin...<br />
<br />
Lisäksi luvassa diasporaääniä ainakin Sveitsistä ja Ranskasta.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>11. KROATIA: Mia Dimšić – Guilty pleasure</h3>
Euroviisut itsessään on monelle guilty pleasure, joten on korkea aika saada senniminen edustussävelmä osaksi laulukilpailun pitkää historiaa. Tämä <i>Guilty pleasure</i> on taylorswiftmäinen pikkusievä radiohyminä, jossa kertojahahmo voivottelee tukalaa tilannettaan: hän kun on sitoutunut vakaaseen parisuhteeseen, mutta tarjolla olisi kutkuttavaa ja jännittävää vaihtelua tylsään arkeen.<br />
<br />
Kroatian biisi toiminee paremmin radiotaajuuksilla kuin viisulavalla. Etenkin, kun esityksestä puuttuu koherenssi. Kolmekymppinen Mia soittaa kitaraansa lakkiaismekko yllään ja kolme tanssijaa yrittävät kummallisella vääntelehtimisellä ilmentää laulun tarinaa. Kroatian delegaatio on viime hetkellä päättänyt esittää laulun kaksikielisenä – ratkaisu, joka ei tässä genrelajissa toimi parhaalla mahdollisella tavalla.<br />
<br />
Kroatiaa käy vähän sääliksi. Maalla on ollut vuodesta 2018 lähtien hyviä yrityksiä, mutta karsintaraja on jäänyt ylittymättä. Kuinka pitkään yritykset pysyvät hyvinä, jos finaalipaikka pysyy vuodesta toiseen ulottumattomissa.<br />
<br />
Vaikka pidän Kroatian menestymismahdollisuuksia olemattomina, viehättävästä sävelmästä on muodostunut kevään mittaan oma <i>guilty pleasureni</i>.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: red;">TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>12. TANSKA: Reddi – The show</h3>
Vuoden eurovitsistä vastaa Tanska. Kyhäelmä alkaa mukasyvällisenä balladina, kunnes kesken kaiken sovitus muuttuu suoraviivaiseksi uuden aallon rokiksi. Yksi biisi, kaksi genreä.<br />
<br />
Kysymys: kuka kuuntelee tällaista "musiikkia" vapaa-aikanaan? Jos sydän sykkii viisun alkupuoliskon slovarille, arvostaako silloin jälkipuoliskon punkahtavaa naisenergiaa. Olisiko tällaisella kiusallisen nololla viritelmällä mitään elämää Eurovision laulukilpailujen ulkopuolella?<br />
<br />
Jos jotain positiivista: tsekatkaa rumpali Ihan Haydar. Hänellä oli ainakin esikatseluvideossa mahtava meno päällä. Oli itse asiassa jo <a href="https://youtu.be/U5X2r_t-KBk" target="_blank">kymmenen vuotta sitten viisulavalla</a>.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #990000;">VARMAHKO KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 1 / 5</b><br />
<br />
<h3>13. ITÄVALTA: LUM!X feat. Pia Maria – Halo</h3>
Maineikas DJ ja tuottaja Lumix kutsui ysäridancejytkeensä solistiksi 18-vuotiaan UG-artisti Pia Marian, jolle euroviisuesiintyminen on ensimmäinen merkittävä keikka. Toivottavasti onnistuu vakuuttamaan äänestäjät paremmin kuin Sebastian Rejman Daruden rinnalla.<br />
<br />
Itävallan tyylipuhtaalla ja energisellä ysärivaikutteisella dancepopilla olisi kaikki edellytykset erottua jo genrensä puolesta edukseen Torinon totisissa viisuissa, jos kohta on todettava, ettei kappale ole omassa tyylilajissaan mitenkään erityisen persoonallinen. <i>Halo</i> on kuin tarpeellinen virkistävä sade pitkän kuivan kauden jälkeen. Harmillisesti nuoren ja kokemattoman Pia Marian livelaulutaito on ollut koko kevään epäilyksen alla. Toivotaan, että illan livesuoritus lyö halolla päähän, ja Itävalta yllättää positiivisesti. Jos live falskaa, Itävallalla ei ole mitään asiaa finaaliin. Tuomaristotkin saattavat nyrpistää nenää Itävallalle, mikäli koostuvat snobeista ja muista tosikoista.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>14. ISLANTI: Systur – Með hækkandi sól</h3>
Sigga, Beta ja Elín esittävät First Aid Kit -tyylisen elämänmyönteisen kantrisävelmän, jossa luvataan kaamoksen väistyvän ja valon vielä voittavan pimeyden. Lohduttava sanoma tähän maailmanaikaan.<br />
<br />
Islannin viisun ansiot ovat ainutlaatuisessa taianomaisessa tunnelmassa, joka vie kuulijan kolmeksi minuutiksi satujen saarelle. Autenttista mielikuvaa lisää kappaleen esityskieli – alusta loppuun islanniksi. Portugalin tapaan rauhoittava ja suorastaan meditatiivinen kolmeminuuttinen kaiken hössötyksen keskellä. Eksoottinen pohjoinen tuulahdus Torinon viisulavalla. Valitettavasti Islannin kiehtovan kokonaispaketin heikoin lenkki on itse sävellys, joka sittenkin kumisee tyhjyyttään. Viisureporttereiden mukaan Islannin esitykset eivät ole lähteneet käyntiin toivotulla tavalla.<br />
<br />
Islannin peliä ei ole vielä pelattu, mutta pahaa pelkään, että siskokset jäävät karismaattisempien varjoon. Pelkillä Tanskan ja Norjan pisteillä ei pötkitä pitkälle.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>15. KREIKKA: Amanda Georgiadi Tenfjord – Die together</h3>
Kreikkalaisnorjalaisen Amandan parisuhdekriisiballadi on riemuylistys monogamialle. Vaikka kaikki on mennyt päin helvettiä, olisi silti romanttista, jos nyt kuolisimme, sillä silloin olisimme ikuisesti yhdessä enkä menettäisi sinua toiselle.<br />
<br />
Kreikan voimaballadi on ollut Ukrainan jälkeen ykkössemifinaalin veikatuin viisu. Amanda tulkitsee edustussävelmänsä vahvasti ja kappaleen toteutus täyttää nykyaikaisen musiikkibisneksen standardit. Mahtipontisessa sovituksessa on kuultavissa muun muassa Sian tuotannolle ominaisia piirteitä. Euroviisufanitkin hehkuttavat Kreikkaa. Jos joku raukka on kehdannut kyseenalaistaa Kreikan ennakkosuosikin asemaa, ympäriltä on kuulunut äänekästä tuohtumusta. Kreikka on mahdollinen raatiäänestyksen ykkönen tänä iltana. Pidän kuitenkin mahdollisena, että tälle käy lopulta samalla tavalla kuin Kreikan vuoden 2019 viisulle <i>Better love</i>. Sitäkin hehkutettiin ennakkoon kilpaa uniikkina popmusiikin teoksena ja esiintyjää ylistettiin varsinaiseksi viisudiivaksi. <i>Better love</i> äänestettiin kyllä finaaliin, mutta floppasi siellä ja pahasti.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #38761d;">VARMAHKO FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>16. NORJA: Subwoolfer – Give that wolf a banana</h3>
Vappu loppui reilu viikko sitten, mutta Norjan Bat & Ryyd laskeutuvat viisulavalle keltaisissa vappunaamareissaan.<br />
<br />
Voi että miten hauskaa. Aikuiset ihmiset ovat pukeutuneet susiksi. Ja näille susille on keksitty <a href="https://www.viisukuppila.fi/norja-subwoolfer-give-that-wolf-a-banana/" target="_blank">hulvaton taustatarina</a>: Jim ja Keith ovat lähtöisin avaruudesta ja valloittavat Maata yhdessä DJ Astronautin kanssa. Kolmikon yhteistyönä syntyneessä kappaleessa <i>Give that wolf a banana</i> sudet haluavat pistää banaania poskeen, sillä muuten Punahilkka-satu muuttuu lihaksi ja isoäiti joutuu susien popsittavaksi. Ihan meinaa vastanpohjat revetä, kun Norjan konsepti naurattaa niin paljon. Not.<br />
<br />
Vakavasti puhuen: euroviisuäänestysten trendejä eivät määrittele kaltaiseni tosikkopaskiaiset. Massoja on ennenkin onnistuttu harhauttamaan halpahintaisilla kikoilla. Norjan päättömässä biisissä kaikuvat tämän päivän klubimusiikin soundit. Itävalta on rehellisen ysäri, Norja henkii 2020-lukua. Yleisöäänestyksessä Norjan sudet mukaansatempaavineen koreografioineen sijoittunevat tänä iltana vähintään kolmen parhaan joukkoon. Raadit dissannevat, mutta tokkopa niin pahasti, että torppaisivat susien pääsyn lavalle lauantaina.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>17. ARMENIA: Rosa Linn – Snap</h3>
Vielä mahtuu semifinaalin kavalkadiin yksi kitaraa soittava mimmi, joka laulaa eron jälkeisestä tuskasta persoonattomassa kantrivaikutteisessa midtempopoppiksesssa.<br />
<br />
Oikeastaan Armenian edustussävelmä tiivistää koko viisuvuoden tason. Ihan kiva radiopop, joka täyttää oikeaoppisesti laadun ulkoiset tunnusmerkit ja voisi olla lähtöisin vaikka jenkeistä, mutta ei herätä oikein minkäänlaisia tunteita. Kivaa taustamusiikkia, mutta tekeekö mieli varta vasten kuunnella se Armenian euroviisu.<br />
<br />
Jos kappale ei ole kovin mieleenpainuva, Armenia yrittää jättää muistijäljen omintakeisella lavastuksella. Vaikka seinät ovat paperia, Rosa Linn musisoi sen verran miellyttävästi, että naapurit tuskin häiriintyvät ainakaan kovin pahasti.<br />
<br />
Mahdollisuudet Armenian finaalipaikkaan ovat niin ikään täysin fifty-fifty. Finaaliin pääsy on mahdollinen, koska kokonaisuus on hyvin tuotettu ja vakuuttavasti esitetty. Esiintymisnumerokin ihanteellinen. Karsiutuminen on mahdollinen, koska kappale on yhdentekevä keskinkertaisuus. Maailmankaikkeudessa ei muuttuisi mikään, jos tämä sävellys ei olisi koskaan syntynyt. Armenia on lisäksi tippunut tavalliseksi kuolevaiseksi, sillä maa on karsiutunut finaalista peräti kolme kertaa. Kauas menneisyyteen ovat jääneet ne ajat, jolloin viisu kuin viisu Armeniasta haali automaattisesti toista sataa pistettä yleisöäänestyksessä. Kenties armenialaisen diasporan uutuudenviehätys Euroviisuja kohtaan laantui vuosien saatossa.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>Veikkaus: illan finalistit ja karsiutujat</h3>
<br />
Eräs metodi veikkausrivin laatimiseen on niputtaa "saman kategorian" viisut yhteen ja pohdiskella kenellä riittää rahkeet finaaliin ja kenellä ei. Esimerkiksi illan kilpailukavalkadissa on kolme humoristista esitystä: Latvia, Moldova ja Norja. Moldova on villinnyt yleisön semifinaalin harjoituksissa ja Norja komeilee vedonlyönnin kolmantena. Latvia on trion heikoin lenkki, enkä sen vuoksi edelleenkään usko sen tenhon riittävän finaalipaikkaan. Samaa menetelmää voi soveltaa esimerkiksi vahvojen naisesiintyjien tulkitsemille balladeille tai kantrivaikutteisille radiopoppiksille. Naisslovareita on runsaasti, joten erottuuko Sveitsi joukosta ainoana miehen tulkitsemana balladina.<br />
<br />
Olen jokseenkin vakuuttunut kuuden maan finaalipaikasta. Niiden jälkeen on kuusi fifty/fifty -tapausta, joista neljä lähestulkoon arvoin karsintarajan yläpuolelle mutta jotka voivat oikein hyvin korvautua viivan alapuolelle listatuista maista. Toivottavasti veikkauksesta edes kuusi kymmenestä menee oikein.<br />
<br />
Näiden pohdintojen saattelemana <b>veikkaisin</b> illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)<br />
<br />
UKRAINA<br />
KREIKKA<br />
NORJA<br />
MOLDOVA<br />
ALANKOMAAT<br />
PORTUGALI<br />
ARMENIA<br />
ALBANIA<br />
LIETTUA<br />
SVEITSI<br />
---<br />
ITÄVALTA<br />
ISLANTI<br />
LATVIA<br />
SLOVENIA<br />
KROATIA<br />
BULGARIA<br />
TANSKA<br />
<br />
<h3>Oma suosikkilistani</h3><br />
<b>5 / 5</b><br />
-<br />
<b>4,5 / 5</b><br />
-<br />
<b>4 / 5</b><br />
ALANKOMAAT: S10 – De diepte<br />
LIETTUA: Monika Liu – Sentimentai<br />
KROATIA: Mia Dimšić – Guilty pleasure<br />
<b>3,5 / 5</b><br />
UKRAINA: Kalush Orchestra – Stefania<br />
ISLANTI: Systur – Með hækkandi sól<br />
ITÄVALTA: LUM!X feat. Pia Maria – Halo<br />
LATVIA: Citi Zēni – Eat your salad<br />
<b>3 / 5</b><br />
PORTUGALI: MARO – Saudade saudade<br />
NORJA: Subwoolfer – Give that wolf a banana<br />
ALBANIA: Ronela Hajati – Sekret<br />
ARMENIA: Rosa Linn – Snap<br />
KREIKKA: Amanda Georgiadi Tenfjord – Die together<br />
<b>2,5 / 5</b><br />
MOLDOVA: Zdob şi Zdub & Fraţii Advahov – Trenulețul<br />
<b>2 / 5</b><br />
SLOVENIA: LPS – Disko<br />
SVEITSI: Marius Bear – Boys do cry<br />
BULGARIA: Intelligent Music Project – Intention<br />
<b>1,5 / 5</b><br />
-<br />
<b>1 / 5</b><br />
TANSKA: Reddi – The show<br />
<br />
<a href="https://yle.fi/aihe/a/20-10002766" target="_blank">Ylen viisupuuhapaketti</a><br />
<br />
Eurovision.tv: <a href="https://eurovision.tv/story/eurovision-2022-vital-statistics" target="_blank">
Eurovision 2022: Vital Statistics</a>Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-88925421152060450112022-02-26T17:25:00.100+02:002022-03-30T22:08:31.332+03:00UMK 2022: Milleniaalirokkia vai jotain repäisevämpää?<div style="text-align: right;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgywUBIPK1oFRsFDjfEa8ifTLSfAkR1ndCOdcC5qaPuhWmZSxqHGalOzkcLMKAdBwTW7b3XxvHDYfXblFcjf7vcGsFkZceSXOFYMiV3m1k3HWrs1K5YC88uFqfmNTtQ7TQNCiiVX0o_5JZk1NSQmnMb_iPqLJfuwbE-9tTZGrC_rUgUuY1tusBA_oFt=s1000" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="513" data-original-width="1000" height="328" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgywUBIPK1oFRsFDjfEa8ifTLSfAkR1ndCOdcC5qaPuhWmZSxqHGalOzkcLMKAdBwTW7b3XxvHDYfXblFcjf7vcGsFkZceSXOFYMiV3m1k3HWrs1K5YC88uFqfmNTtQ7TQNCiiVX0o_5JZk1NSQmnMb_iPqLJfuwbE-9tTZGrC_rUgUuY1tusBA_oFt=w640-h328" width="640" /></a></div><br />
<i>Maailma ympärillä kuohuu, mutta kaikesta huolimatta tasavaltaan valitaan tänä iltana uusi euroviisuedustaja. Kuka saa kunnian esiintyä Suomen väreissä toukokuussa Eurovision laulukilpailuissa Torinossa? Se ratkaistaan Uuden Musiikin Kilpailussa. Suora lähetys Yle TV1 / Areena klo 21.</i><br />
<br />
Kymmenvuotisjuhlaansa viettävän Uuden Musiikin Kilpailun tarina on kuin <b>H. C. Andersenin</b> sadusta <i>Ruma ankanpoikanen</i>. Runsaasti rujoa arvostelua osakseen saanut kilpailuformaatti on osoittautunut euroviisuperheen uljaaksi joutseneksi, jota ylistävät euroviisuharrastajat ympäri maailmaa. Uuden Musiikin Kilpailua 2022 on hehkutettu vuoden tasokkaimmaksi ja mielenkiintoisimmaksi viisukarsinnaksi – kehuja ovat vieläpä ryydittäneet kommentit, joissa kehotetaan muita maita ottamaan mallia Suomesta.<br />
<br />
Vertaus klassikkosatuun on toki sikäli ontuva, ettei UMK suinkaan ollut alkuaikoina väärinymmärretty. UMK:n evoluutiossa varsinainen metamorfoosi tapahtui vuosikymmenen vaihtuessa, kun yhteistyö YleX-radiokanavan kanssa käynnistyi. YleX:n musiikkipäällikkö <b>Tapio Hakasen</b> astuessa puikkoihin UMK löysi vihdoin ja viimein konseptin, jolla se löi itsensä läpi ja vakiinnutti asemansa suomalaisten keskuudessa. Samalla toteutui UMK:n tuottajien jo alun alkaen esittämä toive, että ohjelma esittelisi uutta kiinnostavaa kotimaista pop-musiikkia, eikä toimisi pelkästään leimallisesti euroviisuedustajan valintatilaisuutena. Nykyään Uuden Musiikin Kilpailun satoa kommentoivat ilman ironista aspektia katu-uskottavat tahot, jotka viittasivat kintaalla perinteisille viisukarsinnoille.<br />
<br />
Eurovision laulukilpailujen arvostus lienee Suomessa tällä hetkellä suurempaa kuin koskaan aikaisemmin. <b>Blind Channelin</b> historiallisen menestyksen lisäksi viime kevään euroviisukappaleita kohosi Suomen listoille ennätyksellinen määrä. Kuvaavana esimerkkinä mainittakoon, että tämäniltaisen UMK:n yleisötilaisuus Turun Logomossa myytiin nopeasti loppuun. <b>Måneskin</b>-huuma jyllää Euroopassa edelleen, vaikka yhtye joutuikin harmillisesti omikronin vuoksi perumaan loppuunmyydyn Euroopan-kiertueensa.<br />
<br />
Tämänvuotisen UMK:n ehdokasasettelua on luonnehdittu ohjelman historian kovatasoisimmaksi. Kieltämättä kilpailuseitsikosta jokainen puolustaa paikkaansa ja kaikissa ehdokkaissa on omat ansionsa. Mikä hienointa: UMK:n tarjonnassa huokuu raikas 2020-luvun syke. Suomen karsintakilpailussa ei kuulla Euroviisuja varten räätälöityjä "mittatilaustöitä", vaan autenttista populaarimusiikkia, joka olisi olemassa ilman viisukontekstiakin. Ainakin viime vuoden Euroviisuissa kärkipään sijoitukset irtosivat sellaisella reseptillä.<br />
<br />
Mistä sitten UMK 2022:n seitsemän kilpailijan joukko muodostuu? Mukana on yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä vientituotteista, yksi kiintiökonkari ja viisi enemmän tai vähemmän uutta lupaavaa nimeä, jotka toivovat UMK:sta ponnahduslautaa suurempaan valtakunnalliseen tietoisuuteen. UMK:n konventioiden mukaisesti nimekkäimmät tähdet osallistuvat lähetykseen muissa rooleissa: väliaikanumerona esiintyy <b>JVG</b> ja juontajaksi on pestattu <b>Paula Vesala</b> aisaparinaan YouTube-persoona <b>Mmiisas</b> – kekseliäs tapa tavoittaa laaja kohdeyleisö: koko kansan tuntema tähti ja tubettajasukupolven suosikki. Vesala on kunnostautunut pandemian aikana viihdetaiteilijoiden äänitorvena, joten kuullaankohan juonnoissa piikkejä valtiovallan asettamista koronarajoituksista.<br />
<br />
Vaikka UMK:n ennakkosuosikin viittaa kantava <b>The Rasmus</b> on luonut suomalaiseksi yhtyeeksi poikkeuksellisen vaikuttavan kansainvälisen uran, ei bändi ole enää vuonna 2022 varsinaisesti kuuminta hottia. <b>Lauri Ylöstä</b> ja kumppaneita aikoinaan kiihkeästi fanittaneet lähestyvät keski-ikää, eikä Rasmuksella ole ollut Suomen listoilla merkittävää menestystä kymmeneen vuoteen.<br />
<br />
Tietenkään valikoidut kappaleet eivät ole seitsemän parasta avoimeen kilpailuun lähetettyä sävellystä. Sellaiset ajat, jolloin Yleisradion nimittämä esiraati vilpittömästi pisteytti kaikki euroviisukarsintoihin pyrkineet ehdokassävelmät ja korkeimmilla pisteillä palkitut pääsivät mukaan kilpailuun, ovat jääneet auttamatta menneisyyteen. Paluuta <b>Heikki Seppälän</b> ja <b>Erkki Pohjanheimon</b> aikoihin ei ole. UMK:n lopulliset kilpailijat linjaava taho pyrkii varmistamaan, että show'sta muodostuu mahdollisimman koherentti ja viihdyttävä kokonaisuus. Sen vuoksi tämäniltaisessa ehdokasasettelussa on keskenään erilaisia kappaleita. Jokaisella seitsemällä esiintyjällä on oma roolinsa UMK:n ekosysteemissä. Tälläkin tavalla syntyy lupaava lopputulos: muutamat kilpailukappaleet ovat saaneet vallan lämpimän vastaanoton Suomen kansalta. Striimilukemat ja musiikkivideoiden katsojaluvut ovat olleet huikeita.<br />
<br />
Kuka edustaa Suomea Torinon Eurovision laulukilpailujen toisessa semifinaalissa torstaina 12. toukokuuta? Niin vedonlyönnissä kuin erinäisissä gallupeissa ja nettikyselyissä The Rasmus on ollut ylivoimainen. Listoilla suurin menestyjä ei kuitenkaan ole ollut The Rasmuksen <i>Jezebel</i>, vaan <b>Bessin</b> <i>Ram pam pam</i>, joka on muun muassa komeillut viikosta toiseen Spotifyssa Suomen kuunnelluimpana kappaleena. Hittistatukseen on yltänyt myös <b>Youngheartedin</b> UMK-ehdokas <i>Sun numero</i>. Mutta, kuten euroviisukarsintojen ja esimerkiksi Syksyn sävelen pitkät historiat ovat osoitteneet, television laulukilpailun voittaja ei välttämättä ole menestynein hitti. Yleisöäänestyksiin osallistuvat sellaisetkin, joiden musiikkimieltymykset eivät heijastu listasijoituksiin. Viime vuonna ennen kilpailua <b>Teflon Brothersin</b> <i>I love you</i> ja <b>Iltan</b> <i>Kelle mä soitan</i> päihittivät Spotify-kuunteluissa Blind Channelin <i>Dark siden</i> mennen tullen – mutta lopulta Blind Channel voitti UMK:n yleisöäänestyksen murskalukemin.<br />
<br />
Kuten euroviisulähetyksissä aina, televisiolähetyksessä nähtävät live-esitykset voivat kääntää ennakkoasetelmat päälaelleen. Suurin osa katsojista – ja potentiaalisista äänestäjistä – kuulee kappaleet suorassa lähetyksessä ensimmäistä kertaa. Moni ennakkosuosikki on menettänyt mahdollisuutensa, mikäli ei ole onnistunut vakuuttamaan televisiokatsojia. Euroviisuäänestykset ovat olleet julmia jopa kansainvälisille supertähdille, jotka ovat viisulavalla esiintyneet tai laulaneet heikosti. Vanhat meriititkään eivät paljon paina – kysykää vaikka <b>Darudelta</b>.<br />
<br />
Oman osuutensa illan äänestysprosessiin tuovat seitsemän kansainvälistä raatia, joilla on 25 prosentin vaikutusvalta äänestystulokseen. Vaikka yleisöäänestyksen painoarvo on huomattavasti suurempi, pahimmassa tapauksessa raatiäänestys voi sekoittaa pakkaa.<br />
<br />
Raapustan jokaisesta seitsemästä UMK-kilpailijasta mietelmät, joissa esitän arvioita niiden menestymismahdollisuuksia tämän illan äänestyksessä. Itsestään selvänä disclaimerina todettakoon, että arviot perustuvat kappaleiden studioversioihin ja musiikkivideoihin.<br />
<br />
<h4 style="text-align: left;">1. The Rasmus – Jezebel</h4>
<b>Tekijät: Lauri Ylönen, Desmond Child</b><br />
<br />
Helmikuussa 2012 kaikkien aikojen ensimmäinen UMK:n finaali järjestettiin mahtipontisesti Helsingin jäähallissa. Tilaisuuden liput eivät kuitenkaan menneet kaupaksi muille kuin hartaimmille viisufaneille – väestönosalle, joita kilpailun tuotantotaho kuvaili "oudoksi camp-lahkoksi". Yleisökadon estämiseksi paikalle yritettiin houkutella katsojia kutsumalla suosittuja esiintyjiä vieraileviksi tähdiksi. Aloitusnumeron vetäisi The Rasmus, joka esitti tuoreen kappaleensa <a href="https://youtu.be/G41ptEoa2DY" target="_blank"><i>I'm a mess</i></a>. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin ympyrä sulkeutuu ja The Rasmus esiintyy jälleen UMK:ssa – yhtenä kilpailijana.<br />
<br />
Jo pelkkä ilmoitus The Rasmuksen osallistumisesta Uuden Musiikin Kilpailuun ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen. Ympäri Euroopan sosiaalinen media täyttyi postauksista, joissa <i>In the shadowsia</i> nuorena luukuttaneet ilmaisivat nuoruuden suosikin näkemisen viisulavalla unelmien täyttymykseksi.<br />
<br />
The Rasmuksen kappaleesta kaikuu bändin klassinen 00-luvun soundi. <i>Jezebel</i> on tuotettu varman päälle laadukkaasti – toisaalta sitä on arvosteltu myös riskittömäksi. Pöhinää on lisännyt entisestään kappaleen tuottaja <b>Desmond Child</b>, jonka kädenjälki kuuluu lukuisissa maailman suurimmissa kevyen musiikin klassikoissa. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet maininnat, ettei Desmond Childin euroviisumenneisyys ole kovinkaan hohdokas. Desmond Child vastasi vuonna 2013 <b>Bonnie Tylerin</b> euroviisusta <a href="https://youtu.be/-agn-ERgTXA" target="_blank"><i>Believe in me</i></a>, joka ei pärjännyt hääppöisesti (sija 19).<br />
<br />
Voittaako The Rasmus UMK:n? Todennäköisesti kyllä, mutta en olisi sataprosenttisen varma. Mielessäni on kaksi skenaariota. Ensimmäisessä The Rasmus voittaa ylivoimaisesti yleisöäänestyksen vain olemalla The Rasmus. Suomen viisukarsintojen yleisöäänestyksen voitto on silloin tällöin livahtanut nimekkäimmälle tähdelle, vaikka kilpailukappale ei välttämättä olisi erityisen ylivoimainen muihin ehdokkaisiin verrattuna (esimerkkeinä <b>Jari Sillanpää</b> <i>Valkeaa unelmaa</i> ja <i>Takes 2 to tango</i>, <b>Laura Voutilainen</b> <i>Addicted to you</i>, <b>Hanna Pakarinen</b> <i>Leave me alone</i>, <b>Saara Aalto</b> <i>No fear</i>... – kysymyksen voisi muotoilla näin: olisivatko <i>Takes 2 to tango</i> tai <i>Leave me alone</i> tai <i>No fear</i> sijoittuneet yleisöäänestyksen ykkösiksi, jos sävelmät olisi tulkinnut Suomen kansalle täysin tuikituntematon laulaja pystymetsästä). Mutta ei Suomen kansa aina äänestä sokeasti suosituinta artistia. Vuonna 2009 <b>Signmark</b> ja <b>Osmo Ikonen</b> yllättivät energisellä ja vetävällä meiningillä ja päihittivät Jari Sillanpään. Seuraavana vuonna <b>Eläkeläisten</b> viisumatkaa pidettiin etukäteen varmana, mutta viisukarsintailtana kansan syvät rivit mobilisoituivat äänestämään <b>Kuunkuiskaajia</b>. Jos Rasmuksen live ei toimi toivotulla tavalla, voitto on kaikkea muuta kuin varma.<br />
<br />
Suomalaisten euroviisuharrastajien mielipiteenvaihtoa on ollut mielenkiintoista seurata. Minun sukupolveni edustajat ovat assosioineet Rasmuksen nuorison suosikiksi, mutta 2020-luvulla Rasmuksen euroviisuedustusta liputtavat äänekkäimmin vanhan liiton viisufanit ja muut konservatiiviset setämiehet. Sen sijaan euroviisuharrastajien nuorisosiipi haukkuu The Rasmusta boomeriksi.<br />
<br />
<h4 style="text-align: left;">2. Isaac Sene – Kuuma jäbä</h4>
<b>Tekijät: Isaac Sene, Alvar Escartin</b><br />
<br />
UMK 2022:n ilopilleri on ehdottomasti <b>Isaac Sene</b>, jonka riemastuttavassa veisussa yhdistyy ultramoderni tuotanto ja ainutlaatuisen sensuelli lataus – ja ujostelematon artisti, joka tavvoo ilmiselvää savvoo. <a href="https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit-kolumnit/kolumnit-ja-esseet/umk-finaalissa-on-yksi-varma-voittaja-ja-se-ei-ole-se-jota-kaikki-veikkaavat/" target="_blank"><i>Kulttuuritoimituksen</i> <b>Heli Mustonen</b> kirjoitti</a> osuvasti: "En olisi kuunaan uskonut näin itäsuomalaisena ihmisenä, että aksentilla, jota on koko ikänsä piilottanut, voidaan laulaa niin kuumasti seksistä." <i>Kuuma jäbä</i> on häpeämätön kokonaisuus, joka ei jätä kylmäksi. Moninaisuutta käsittelevä kappale tulee löytämään tiensä Pride-teemaisille soittolistoille. <a href="https://www.qx.fi/kulttuuri/249581/nyt-olisi-jo-aika-gay-voitolle-euroviisuissa-ja-se-saisi-olla-suomen/" target="_blank">Alan piirit ovat ottaneet <i>Kuuman jäbän</i> omakseen</a>.<br />
<br />
Kappaleen erinomaisen mukaansatempaava äänimaisema edustaa aivan uudenlaista tyyliä Suomen viisuhistoriassa. Tähän verrattuna The Rasmus kuulostaa retrolta. Ennakkoarvioissa on kuitenkin aprikoitu toimiiko kokonaisuus lavalla yhtä hyvin kuin studioversiossa. Kolmeminuuttisen merkittävimmät ansiot ovat ennen kaikkea sovituksellisia ja tuotannollisia. Ja onko sisältö sittenkään yhtä vaikuttava kuin ulkokuori?<br />
<br />
UMK:n voittaja? Jos live onnistuu täydellisesti, niin ehkäpä, ehkäpä... Siilinjärvi maailmankartalle!<br />
<br />
<h4 style="text-align: left;">3. Olivera – Thank God I'm an atheist</h4>
<b>Tekijät: Olivera, Lenno Linjama, Alpo Nummelin</b><br />
<br />
<b>Oliveran</b> ajanmukainen intiimi balladi kerää ylistystä ja herättää ajatuksia. Kokonaisuus turvautuu nykyaikaisen popkappaleen muottiin: pohdiskellaan omakohtaista kokemusta tai tuntemusta, joka tulkitaan keinotekoisesti luodulla muodikkaan maneerisella laulutyylillä à <b>Billie Eilish</b>.<br />
<br />
Syvällinen slovari on löytänyt oman vankkumattoman kannattajakuntansa ja aiheuttanut keskustelua. Toistaiseksi keskustelu on tosin ollut pikemminkin metakeskustelua. Juuri kukaan ei ole ilmaissut loukkaantuneensa kappaleen nimestä vaan keskustelu on keskittynyt siihen voiko joku ottaa nokkiinsa. Laulun nimi olisi toki Euroviisujen viitekehyksessä raflaava, sillä harvemmin euroviisusävelmään on otsikoitu mitään henkilökohtaiseen vakaumukseen liittyvää. Tähän mennessä lähimpänä on varmaan ollut Saksan karsinnoissa vuonna 2000 toiseksi sijoittunut <a href="https://youtu.be/hvh3ZTYD8qU" target="_blank"><i>I believe in God</i></a>. Tähän mennessä mielipiteitä on enemmän jakanut Oliveran tulkinta: "upea ääni, kylmät väreet", ylistävät yhdet, "sietämättömän ärsyttävä laulutapa", tuskailevat toiset.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEijeoxJdTmPL98GdpOoIlvFLy6lWOExy7DLu222rtaDCKQm0byg7ERbLDELznxJOkY3FsjBJbVllhDV2CS1nGnpdSBJUvqLt1HYQiqbEWvXbHDCtRUy2_pIXYoinhMlTIfoSlOHPxP-HhxAsUFiohIZiHA26ylOhJfc6xWYgQ0b0D_IjG4Hslyfdp3b=s827" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="352" data-original-width="827" height="272" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEijeoxJdTmPL98GdpOoIlvFLy6lWOExy7DLu222rtaDCKQm0byg7ERbLDELznxJOkY3FsjBJbVllhDV2CS1nGnpdSBJUvqLt1HYQiqbEWvXbHDCtRUy2_pIXYoinhMlTIfoSlOHPxP-HhxAsUFiohIZiHA26ylOhJfc6xWYgQ0b0D_IjG4Hslyfdp3b=w640-h272" width="640" /></a></td></tr><tr style="text-align: left;"><td class="tr-caption">Oliveran kappaleen nimeä on hehkutettu oivaltavan nerokkaaksi ja omaperäiseksi. Miksiköhän?</td></tr></tbody></table>
<br />
UMK:n voittaja? Kenties. Oliveran laulussa on uniikki tunnelmansa ja mikäli se onnistuu välittymään myös esityksessä, olen pallotellut mahdollisuutta, että Olivera onnistuu erottumaan joukosta edukseen tyylikkyydellään ja tekee normajohnit. <i>Thank God I'm an atheist</i> saattaa olla kuumaa valuuttaa kansainvälisten raatien keskuudessa. Itse asiassa laulu muistuttaa jossain määrin Bulgarian viimevuotista viisua <i>Growing up is getting old</i>, joka pärjäsi erinomaisen hyvin nimenomaan raatiäänestyksessä (kuudes sija 110 pisteellä) mutta romahti yleisöpisteissä (18:s sija ja 30 pistettä).<br />
<br />
Mielenkiintoinen viisuanekdootti: <i>Thank God I'm an atheist</i> oli alun perin valittu mukaan jo viime vuoden Uuden Musiikin Kilpailuun, mutta Olivera joutui henkilökohtaisista syistä jättämään leikin kesken. Kappaletta ei julkaistu missään ja tiimi lähetti sen uudestaan tämänvuotiseen kilpailuun. UMK:n tuotantotaho otti yhteyttä Oliveraan kysyäkseen jatkavatko siitä mihin edellisenä vuonna jäivät. Olisikin kiinnostavaa tietää, nousiko joku viimevuotisen UMK:n kilpailijoista varasijalta Oliveran tilalle.<br />
<br /><h4 style="text-align: left;">4. Bess – Ram pam pam</h4>
<b>Tekijät: Bess, Jonas Olsson, Tomi Saario, Joonas Angeria</b><br />
<br />
Käy tämäniltaisessa äänestyksessä miten tahansa, Bess saapuu maaliin voittajana – sijaluvusta viis. Hän on saanut uransa ensimmäisen ison hitin. Energinen Bess ja rempseä elektropop <i>Ram pam pam</i> on ollut alkuvuoden 2022 merkittävimpiä kotimaisia menestyksiä.<br />
<br />
UMK:n voittaja? Jos live menee nappiin, niin miksipäs ei. Suomalaiset pitävät kappaleesta vilpittömästi ja myös kansainvälisillä euroviisusivustoilla biisi on kirvoittanut positiivista palautetta. Suomessa päätään on jälleen nostanut maailman väsynein iänikuinen kielikeskustelu – kannattaako Euroviisuihin lähettää suomenkielistä esitystä – mutta ainakin ulkomaalaisten kommenttien perusteella kappaleen tenho on juuri näppärässä suomen kielen käytössä, mikä kuulostaa onomatopoeettisesti kiehtovalta. Ehkäpä nuoret ovatkin oikeassa. Jos The Rasmus onkin boomeria ja Bess edustaa virkistävää 2020-luvun tendenssiä.<br />
<br />
Eikä nimi kappaletta pahenna ellei kappale nimeä. Sopisihan <i>Ram pam pam</i> euroviisuedustajaksi maalle, joka on saavuttanut yhden parhaimmista sijoituksistaan säveltaiteen teoksella nimeltään <i>Tom tom tom</i>.<br />
<br />
<h4 style="text-align: left;">5. Younghearted – Sun numero</h4>
<b>Tekijät: Reeta Huotarinen, Vilma Alina, Joonas Keronen</b><br />
<br />Younghearted edustaa nykypäivän popmusiikille ominaista "indiestä valtavirtaan" -kehitystä. Yhtye sai valtakunnallista huomiota tapaninpäivänä pääministereiden tähdittämässä <i>Elämäni biisi</i> -televisio-ohjelmassa, jonka jälkeen trio on tunnettu <b>Sanna Marinin</b> lempibändinä. Youngheartedin <i>Tässä ja nyt</i> -kappaleen valinta kuvastaa pääministerimme mielikuvituksen tasoa. Kymmenissä tuhansissa kotitalouksissa kuului varmasti kohahdus, kun muutaman vuoden vanha suomalainen kappale ei paljastunutkaan <b>Antti Rinteen</b> saati <b>Esko Ahon</b> elämän biisiksi...<br />
<br />
UMK:n agendana on tarjota foorumi uudelle kotimaiselle musiikille ja löytää soitettavaa YleX:n soittolistoille. Youngheartedin elegantti ja pehmeä <i>Sun numero</i> täyttää tämän tarkoituksen täydellisesti.<br />
<br />
UMK:n voittaja? Vaikka kappale on hitti ja bändillä on fanikuntaa, pidän tätä yhtenä epätodennäköisimmistä voittajista. Youngheartedin UMK-osallistumisen tähtäin ei ole toukokuisessa euroviisureissussa.<br />
<br />
<h4 style="text-align: left;">6. Cyan Kicks – Hurricane</h4>
<b>Tekijät: Susanna Alexandra, Niila Perkkiö, Leevi Erkkilä, Pietari Reijonen, Elize Ryd, Chris Walla, Zakk Cervini</b><br />
<br />
UMK-kattauksen toinen rokkipumppu seuraa Blind Channelin viitoittamaa tietä. <b>Cyan Kicks</b> on levy-yhtiö Ranka Kustannuksen tämänvuotinen panostus Uuden Musiikin Kilpailuun. Tiedotteiden mukaan yhtye yhdistelee raskasta metallia sekä elektronista rokkia ja poppia. <i>Hurricane</i> on Cyan Kicksin ja ruotsalaisen <b>Amaranthe</b>-yhtyeen keulakuvan <b>Elize Rydin</b> yhteistyön hedelmä. Tuotos on lajissaan pätevä ja sopivan voimakas kolmeminuuttinen rykäisy. Siltikin hieman harmittaa, että lopputulos muistuttaa enemmän kädenlämpöistä <a href="https://youtu.be/idUxTqmCFR0" target="_blank">Kypros 2016 -"rokkia"</a> (finaalin sijoitus 21) kuin päräyttävää <i>Dark sidea</i>, joka ottaa heti ensikuulemalta luulot pois. Ehkäpä Blind Channel on nostanut riman niin korkealle, että tämänvuotisilta UMK-ehdokkailta odotetaan enemmän kuin aikaisemmin.<br />
<br />
UMK:n voittaja? Jos esitys on vahva, Cyan Kicks voisi olla illan yllättäjä. Cyan Kicks liikkuu samoilla apajilla kuin The Rasmus. Mahtavatko kilpailun kaksi bändiä syödä toistensa kannatusta. Rasmus nousee lavalle ensimmäisenä, mutta viekö myöhemmin esiintyvä Cyan Kicks Rasmukselta liike-energiaa.<br />
<br />
<h4 style="text-align: left;">7. Tommi Läntinen – Elämä kantaa mua</h4>
<b>Tekijät: Leo Hakanen, Jere Marttila, Elli Haloo</b><br />
<br />
Viime vuoden UMK:n finaalilähetyksen vierailevana tähtenä nähtiin <b>Haloo Helsinki</b>, joka ensiesitti viimeisimmän hittinsä <i>Piilotan mun kyyneleet</i>. Tänä vuonna Suomen suosituimpiin lukeutuva bändi osallistuu kilpailuun – ei sentään esiintyjänä, mutta bändin jäsenet ovat kynäilleet <b>Tommi Läntisen</b> ehdokkaan <i>Elämä kantaa mua</i>. Mahtavaa sukupolvien välistä yhteistyötä!<br />
<br />
Tommi Läntinen on viisukarsintakonkari, sillä hän oli mukana vuonna 2005 laululla <a href="https://youtu.be/7Xe3KrMM5Rc" target="_blank"><i>Mitä vaan</i></a>. Suomen kansa ei kuitenkaan äänestänyt Läntistä alkukarsinnasta jatkoon, vaikka myöhemmin laulu kelpasi Radio Suomelle paremmin kuin hyvin.<br />
<br />
On ollut ilahduttavaa huomata, kuinka arvostavasti UMK:n nuoremmat kilpailijat ovat suhtautuneet nelisenkymmentä vuotta musiikkiskenessä pyörineeseen Tommi Läntiseen, joka on jostain syystä ollut musiikkimedian ja puritaanisten rokkipoliisien sylkykuppina. Yhteenvetona tautologiaa vilisevä virke: elämänmyönteinen prätkäilyn autuutta ylistävä <i>Elämä kantaa mua</i> istuu passelisti kuusikymppisen Läntisen tämänhetkisen elämäntilanteen elämänfilosofiaan – vaikkakin on todettava, ettei kappaletta ole rakennettu kaikkein omaperäisimmistä aineksista.<br />
<br />
UMK:n voittaja? Tokkopa vain, mutta toivottavasti <i>Elämä kantaa mua</i> kartuttaa Tommi Läntisen hittisaldoa, ja karismaattinen esiintyjä pääsee suorassa lähetyksessä näyttämään nuoremmallekin katsojakunnalle, mikä hän on miehiään.<br />
<br />
<h3>Aiheesta muualla</h3><br />
Yle.fi: Tiia-Mari Laitila, <a href="https://yle.fi/aihe/a/20-10002253" target="_blank"><i>Kaikki UMK22-finaalista – Näin seuraat, äänestät ja chattailet mukana!</i></a>.<br />
<br />
Life after Helsinki 2007: <a href="https://ilkar.blogspot.com/2022/02/eurovision-2022-finland-umk-2022-review.html" target="_blank"><i>EUROVISION 2022: FINLAND - UMK 2022 REVIEW AND CHART ACTION</i></a>.<br />
<br />
Kulttuuritoimitus: Heli Mustonen, <a href="https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit-kolumnit/kolumnit-ja-esseet/umk-finaalissa-on-yksi-varma-voittaja-ja-se-ei-ole-se-jota-kaikki-veikkaavat/" target="_blank"><i>UMK-finaalissa on yksi varma voittaja – ja se ei ole se, jota kaikki veikkaavat</i></a>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat: Ilkka Mattila, <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008553698.html" target="_blank"><i>HS arvioi UMK-finalistit: tarjolla on tavallista enemmän rockia ja kovatasoisia kappaleita, mutta joukosta nousee esiin yksi erityisen rohkea veto</i></a>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat: Pauliina Leinonen, <a href="https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000008639588.html" target="_blank"><i>Ulkomaalaiset asiantuntijat hehkuttavat erityisesti yhtä UMK-kappaletta – perässä hengittää yllätyshitti</i></a>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat: Tatu Onkalo, <a href="https://www.is.fi/viihde/art-2000008626501.html" target="_blank"><i>IS-raadin tuomio: Yksi Suomen Euroviisu-biiseistä ylitse muiden – ja se ei ole Rasmus: "Ensikuulemalla vihasin syvästi"</i></a>.<br />
<br />
Iltalehti: Heli Mettänen, <a href="https://www.iltalehti.fi/musiikki/a/bff2da02-a83f-4741-a370-f081b8d833ca" target="_blank"><i>Maailmalla ällistellään Suomen UMK-ehdokkaita – keskustelu käy kuumana: "He vievät vielä toisen euroviisuvoittonsa"</i></a>.<br />
<br />
Iltalehti: Mari Pudas, Ismo Puljuväri, <a href="https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/59b2c0d6-db78-44e2-bdb6-ae319273e506" target="_blank"><i>IL jakoi leijonat ja lampaat UMK-kappaleille: Yksi ylitse muiden</i></a>.<br />
<br />
Eurovisionistin matkassa: <a href="http://www.eurovisionisti.fi/2022/02/vuoden-2022-umk-kappaleet.html" target="_blank"><i>Vuoden 2022 UMK-kappaleet läpiruodinnassa osa 1</i></a> ja <a href="http://www.eurovisionisti.fi/2022/02/vuoden-2022-umk-kappaleet_18.html" target="_blank"><i>osa 2</i></a>.<br />
<br />
Venlan maailma: <a href="https://venlanmaailma.blogspot.com/2022/02/umk-2022-finalistit-ajatuksiani-ja-kuka.html" target="_blank"><i>UMK 2022 finalistit - ajatuksiani ja kuka on suosikkini?</i></a>.<br />
<br />
Pipertäjän paratiisi: <a href="https://pipertajanparatiisi.blogspot.com/2022/01/uuden-musiikin-kilpailu-2022.html" target="_blank"><i>Uuden Musiikin Kilpailu 2022</i></a>.Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-17749767319126401712021-05-31T19:45:00.403+03:002023-03-11T23:22:23.385+02:00Euroviisut 2021: Kuin pimeydessä hohtava majakka<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXBGRulvGWGeZUceilaWoZWfwkPpz6gwfhCizk1Lk25M5L0v1Wtus8CcLKa3uYWWyg0aA04fwuFVhgAirKWgwPECWCV0m_KACgt0IvI6ewX1IkT5IBQzbJYrZpJWWkfbFhGp-KUh1Av24/s1680/esc2021logo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="840" data-original-width="1680" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXBGRulvGWGeZUceilaWoZWfwkPpz6gwfhCizk1Lk25M5L0v1Wtus8CcLKa3uYWWyg0aA04fwuFVhgAirKWgwPECWCV0m_KACgt0IvI6ewX1IkT5IBQzbJYrZpJWWkfbFhGp-KUh1Av24/w640-h320/esc2021logo.jpg" width="640" /></a></div><br />
<i>Ensimmäiset pandemia-ajan Euroviisut on viisuiltu. Tämän vuoden voittajia ovat Italian ohella Suomi – ja Eurovision laulukilpailu itse.</i><br />
<br />
"Nämä Euroviisut on kuin majakka, joka loistaa pimeydessä." Näin lausui viisuviikon aikana useaan otteeseen erinäisissä haastattelussa <b>Damiano David</b>, tuorein Eurovision laulukilpailun voittajakokoonpanon solisti. Koronapandemia on kurittanut erityisesti kulttuurialaa ja viihdetaiteilijoita. Konserttisalien ja keikkapaikkojen ovet ovat pysyneet visusti säpissä jo vuoden päivät. Reilu viikko sitten päättyneet Rotterdamin Euroviisut tarjosivat kansakunnille edes pienoisen aavistuksen populaarimusiikin elämyksestä poikkeuksellisena aikana. Yhtä lailla Rotterdamissa esiintyneet artistit – ja heidän performanssiensa mahdollistaneet taustajoukot – olivat tyytyväisiä, kun saivat taas tilaisuuden harjoittaa leipälajiaan. Television historian pitkäikäisin kansainvälinen musiikkiohjelma on jälleen osoittanut voimansa. Kilpailulähetykset liveyleisöineen noudattivat tuttua ja vakiintunutta kaavaa, ja niitä seuratessa tuntui hetken aikaa siltä kuin elämä jatkuisi aivan kuten ennen koronaa.<br />
<br />
Eurovision laulukilpailut järjestettiin 65:ttä kertaa. Eläkeikään ehtinyt instituutio on elämänsä kunnossa. Viime vuoden välivuosi ei tehnyt pitkäikäiselle traditiolle hallaa – päinvastoin. Vaikuttaa siltä, että tänä vuonna Euroviisujen arvoa vaalittiin erityisen painokkaasti. Katsojaluvut olivat totutun korkeat (finaalilähetystä tapitti noin 183 miljoonaa silmäparia) ja lähetysten aikana viisut trendasivat sosiaalisessa mediassa. Viisuesityksistä on syntynyt meemejä ja jotkut ovat kehkeytyneet todellisiksi hiteiksi nuorison suosimassa TikTokissa.<br />
<br />
Viisujen päätyttyä kilpailukappaleita on luukutettu suoratoistopalveluissa ennätykselliseen tahtiin. <a href="https://www.ifpi.fi/lista/singlet/2021/21/" target="_blank">Eilen julkaistu Suomen singlelista</a> saa pitkäaikaisen viisuharrastajan sydämen pakahtumaan. Kahdenkymmenen striimatuimman joukossa on peräti yhdeksän kappaletta tämänvuotisen viisukilpailun sadosta. Mieleen juolahtavat 1970-luvun puolivälin kultaiset viisuvuodet, jolloin parhaiten menestyneet viisusävelmät nousivat Suomessa listojen kärkisijoille ja myivät maailmanlaajuisesti miljoonia äänitteitä.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi6C7MKdqxyO0x72BucXahx0AAcqPzgNoodOJIaIjs0f9icMuT3ucZ8Lzqq1rMj3uGgQgPmB98L4gCXoyZhB0_-UOyMtP9cFK007hCRl55e7RZBFGp5gah_ue6S-4Xrp5sd-j_cyZtvIS5WuUNGs7K_kDNX9WMB1VWiu1V8Dowo80r7L10DzLWkrVzE=s853" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="853" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi6C7MKdqxyO0x72BucXahx0AAcqPzgNoodOJIaIjs0f9icMuT3ucZ8Lzqq1rMj3uGgQgPmB98L4gCXoyZhB0_-UOyMtP9cFK007hCRl55e7RZBFGp5gah_ue6S-4Xrp5sd-j_cyZtvIS5WuUNGs7K_kDNX9WMB1VWiu1V8Dowo80r7L10DzLWkrVzE=w400-h225" width="400" /></a></td></tr><tr align="left"><td class="tr-caption">Jon Ola Sand ei puhunut palturia <a href="https://youtu.be/UQgcqE4a620" target="_blank">ilmoittaessaan</a> vuoden 2020 <br />Euroviisujen peruuntumisesta.</td></tr></tbody></table>
Italian voittoisa <b>Måneskin</b> valloitti eurooppalaiset puolelleen maagisen vetävällä show'lla. Måneskinin lumovoima ei laantunut kameroiden sammuttua, sillä yhtye on takonut viisuvoittonsa jälkeen ennennäkemättömiä lukuja. Voittoesitystä <i>Zitti e buoni</i> on vilkaistu YouTubessa yli 40 miljoonaa kertaa. Spotifyssa voittolaululle on kertynyt yli 50 miljoonaa kuuntelua. <i>Zitti e buoni</i> on ollut tähän mennessä 14:ssä maassa Spotifyn kuunnelluin – ja viraalilistan ykkönen miltei kolmessakymmenessä maassa. Huikeat striimiluvut heijastuvat eri maiden virallisille listoille, joissa <i>Zitti e buoni</i> on ollut ensimmäinen italiankielinen kappale vuosikymmeniin. Kaiken lisäksi maailman listoille on kohoamassa yhtyeen toinenkin hitti <i>I wanna be your slave</i>, joka esimerkiksi komeilee parhaillaan Suomen singlelistan kuudentena. Kaksi edellistäkin euroviisuvoittajaa saavuttivat kilpailun jälkimainingeissa menestystä (<b>Duncan Laurencen</b> <i>Arcade</i> koki vielä vuonna 2020 uuden maailmanlaajuisen suosion TikTokin ansiosta), mutta kiinnostus Måneskinia kohtaan on liikkunut tähän mennessä aivan omassa sfäärissään. Måneskinista ovat innostuneet sellaisetkin tahot, jotka yleensä ovat viitanneet kintaalla Euroviisuille. Jopa puritaaniset rokkipoliisit ovat tsekanneet YouTubesta livepätkiä bändin keikoilta ja antaneet tunnustuksen nelikon soittotaidoille. Tämän sanominen ääneen voi olla tässä vaiheessa vielä ennenaikaista, mutta mahdoimmeko todistaa tämän vuoden viisufinaalissa uuden superilmiön syntymistä.<br />
<br />
Koko 2010-luvun ajan puhuttiin Eurovision laulukilpailun uudesta kukoistuskaudesta. Mitähän tämä 2020-luku sitten on ollut tähän asti?<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;">
<b>Tämän kirjoituksen sisällys:</b><br />
<br />
Rooman kaduilta Euroopan suosikiksi<br />
Birth of a new age?<br />
Menestyneet ja pettyneet<br />
Autenttisuus on in<br />
Made in Sweden ei ole enää menestyksen tae<br />
Raatilellikkejä ja -inhokkeja<br />
Negatiivisuus pois Euroviisuista!<br />
James Newmanista 2000-luvun Jahn Teigen?<br />
Mietteitä toisesta ääripäästä<br />
Risuja myös Nikkielle<br />
Forza Italia!</span>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h3>Rooman kaduilta Euroopan suosikiksi</h3><br />
Eurooppalaiset hurmannut italialainen rokkikvartetti on ensimmäinen euroviisuvoittoon yltänyt yhtye sitten <b>Lordin</b> (2006). Bändi perustettiin viitisen vuotta sitten. Laulaja Damiano David, basisti <b>Victoria De Angelis</b> ja kitaristi <b>Thomas Raggi</b> kävivät samaa koulua Roomassa. Rumpali <b>Ethan Torcio</b> löytyi Facebookin kautta. Bändin jäsenten ikähaitari oli tuossa vaiheessa 15–17 vuotta. Yhtyeen persoonallinen nimi muotoutui miltei puolivahingossa. Nelikko halusi osallistua Roomassa paikalliseen bändikilpailuun, jolloin poppoolle oli keksittävä nimi. Basisti De Angelisilla on tanskalaiset sukujuuret ja bändin pojat kehottivat häntä luettelemaan sanoja tanskaksi. "Måneskin" kuulosti kaikkien mielestä kiehtovalta ja se valittiin alun perin väliaikaiseksi nimeksi.<br />
<br />
Euroviisuvoiton jälkeen joukkoviestimissä on ylläpidetty narratiivia tuhkimotarinasta, kuinka Måneskin on edennyt Rooman kaduilta koko maanosan suosikiksi. Alun alkaen nelikko soitteli yhdessä katumuusikkoina. Yhtyeen varsinaisen läpimurron mahdollisti Italian <i>X-Factor</i>, johon Måneskin osallistui syksyllä 2017. Vaikka voittoa ei tullutkaan, tie tähtiin oli auki, ja bändin ensimmäiset levytykset herättivät huomiota ja saivat rohkaisevan vastaanoton. Maaliskuussa 2021 Måneskin voitti kappaleellaan <i>Zitti e buoni</i> Italian arvostetuimman kevyen musiikin tapahtuman eli San Remon musiikkifestivaalit. Italian yleisradioyhtiö RAIn konventioiden mukaisesti San Remon -voittajalle tarjotaan ensisijaista oikeutta edustaa maata Eurovision laulukilpailuissa. Måneskin tarttui tilaisuuteen – ja loppu on historiaa: <i>Zitti e buoni</i> toi Italialle maan kolmannen euroviisuvoiton.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjISYCb4qyWl0OxMgAp-AY9-dxBQn32pxQBda6RXAxJ1ZjSydK2n3njPBPsIC_Za53C-66h-RA4OOHDXh54UAI2J2APXowocc44fJE8_UVuHp78-YK-qQl_DiQwqGH4a6S_BeAsvf6t8jm31mBpiqeJwFd0__aV1tpQg3QSE1HEfWD5Lr4Ib4XE_pab=s2736" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1824" data-original-width="2736" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjISYCb4qyWl0OxMgAp-AY9-dxBQn32pxQBda6RXAxJ1ZjSydK2n3njPBPsIC_Za53C-66h-RA4OOHDXh54UAI2J2APXowocc44fJE8_UVuHp78-YK-qQl_DiQwqGH4a6S_BeAsvf6t8jm31mBpiqeJwFd0__aV1tpQg3QSE1HEfWD5Lr4Ib4XE_pab=w400-h266" width="400" /></a></td></tr><tr align="left"><td class="tr-caption">© EBU / Anders Putting, <a href="http://eurovision.tv" target="_blank">Eurovision.tv</a><br /></td></tr></tbody></table>
"Rock'n'roll never dies", kuului lyhyesti ja ytimekkäästi Damiano Davidin voittopuhe Rotterdamin viisulavalla. Måneskin toisintaa uskollisesti 1970-luvun glam rock -tyyliä niin musiikissaan kuin ulkoisessa habituksessaan kajaaleja ja esiintymisasuja myöten. Vaikka eräät kyyniset sielut ovat todenneet, ettei bändi edusta mitään uutta ja ihmeellistä, on kuitenkin jossain määrin epätyypillistä, että parikymppiset nuoret aikuiset hakevat vaikutteita viidenkymmenen vuoden takaisesta suuntauksesta. Måneskinin viisuvoitto on kirvoittanut ylistystä muun muassa sen vuoksi, että ykkössijan vei autenttinen bändi, joka itse säveltää ja sanoittaa kappaleensa ja soittaa aidoilla soittimilla oman musiikkinsa. Välillähän on esiintynyt sellaisiakin näkemyksiä, että esimerkiksi koulun musiikkitunneilla perinteisten instrumenttien soittamaan opetteleminen olisi vanhanaikaista, koska nykyään musiikista niin huomattava osa valmistuu koneilla.<br />
<br />
Kuten edellisetkin euroviisuvoittosävelmät, <i>Zitti e buoni</i> ei ollut suinkaan minkäänlainen täsmäisku laulukilpailuihin. Kappaletta ei ole kirjoitettu laskelmoidusti menestys mielessä, vaan se on ollut olemassa jo monta vuotta ja hakenut muotoaan ennen kuin aika oli kypsä sen julkistamiselle kaikkien kuultavaksi. Täysin immuuni nykymusiikin trendeille Måneskinkaan ei ole. Tänä päivänä lähes jokaiseen musiikkikappaleeseen pitäisi liittyä olennaisesti jonkinlainen omakohtainen taustatarina. <i>Zitti e buoni</i> on eräänlainen purkaus ainiaan jäytävästä ulkopuolisuuden tunteesta, johon bändin jäsenet ovat tunnustaneet samaistuvansa.<br />
<br />
Eurovision laulukilpailun voittoa ei voi varmistaa kalkulaattorilla. Måneskinin kohdalla kyse onkin lyömättömästä yhdistelmästä, jota ei voi luoda keinotekoisilla metodeilla. Yhtyeen musisointi on ammattitaitoista, mutta bändi sykähdyttää yleisönsä myös häpeämättömällä imagollaan ja vangitsevalla esiintymisellään. Bändin lavatyöskentelyä kuvaillaan lumoavan pysäyttäväksi. Damiano David, joka on karismalotossa voittanut täysosuman ja päälle pari lisänumeroa, on erinomaisen edustava keulakuva.<br />
<br />
<h3>Birth of a new age?</h3><br />
Suomi on sijoittunut Eurovision laulukilpailussa kuudenneksi.<br />
<br />
Tuon virkkeen kirjoittaminen kutkuttaa vielä viikkoa myöhemminkin, etenkin kun tiedostaa, ettei lauseen sisältämä tietoisku liity millään tavalla <b>Marioniin</b> ja <i>Tom tom tomiin</i>.<br />
<br />
<b>Blind Channel</b> on tehnyt suomalaista euroviisuhistoriaa. Suomen kaikkien aikojen toiseksi paras viisusijoitus (ei pelkästään suhteutettuna vaan myös absoluuttisesti, sillä Marionin saavuttaessa kuudennen sijan vuonna 1973 Euroviisuissa kilpaili yhteensä 17 maata ja tänä vuonna osallistujia oli peräti 39) ei ole ihme, vaan looginen seuraus upeasti suoritetusta työstä.<br />
<br />
1990-luvulla syntyneet Blind Channelin pojat viis veisasivat Suomessa Euroviisuihin perinteisesti liitetyistä stigmoista. Blind Channel näki Eurovision laulukilpailut vain ja ainoastaan mahdollisuutena ja yhtye käytti tilaisuutensa mitä optimaalisimmalla tavalla. Paitsi että <i>Dark side</i> on päräyttävä biisi, joka onnistui edustamaan Euroviisujen viitekehyksessä uudenlaista raikasta musiikkityyliä, Blind Channelin esiintyminen oli ammattitaitoisuuden juhlaa. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin Suomen viisuesityksessä kaikki osa-alueet olivat kohdillaan. Esimerkiksi kameroiden kuvakulmat olivat mietityt tarkkaan: kitarat kääntyivät ja JOIN-tekstit paljastuivat täsmälleen oikeilla hetkillä. Lähikuvat hyvännäköisistä kundeistamme saivat varmasti miljoonat katsojat lääpälleen. Viisulavalla Blind Channel uhkui sellaista luontaista voimaa ja energiaa, joka suorastaan vyöryi ruutujen läpi. Kiitoksen ansaitsevat ehdottomasti myös lukuisat viihteen ammattilaiset, jotka osaltaan toteuttivat <i>Dark siden</i> esityksen teknisen onnistumisen. Vihdoin ja viimein Suomen viisuperformanssi oli yltänyt sille ammattimaiselle tasolle, mitä nykyajan Euroviisut vaativat.<br />
<br />
Mikä hienointa: ennen finaalia esitetyt kauhuskenaariot äänenjakautumisteorioista eivät realisoituneet, vaan sekä Italian että Suomen rokit saivat molemmat kannatusta menestyen erinomaisesti!<br />
<br />
Tätä Eurovision laulukilpailut voivat parhaimmillaan olla: Uuden Musiikin Kilpailu teki Blind Channelista valtakunnallisesti tunnetun. Nyt yhtyeellä on plakkarissa kansainvälinen levytyssopimus, ja neljäs sija euroviisufinaalin yleisöäänestyksessä todistaa potentiaalisen kuulijakunnan suuruuden. Yleisöäänestyksessä <i>Dark side</i> keräsi pisteitä jokaisesta maasta paitsi Georgiasta – maasta, joka ei ole vielä kertaakaan heltynyt antamaan Suomelle pisteitä euroviisufinaalissa. Viisujen jälkeen <i>Dark side</i> on ollut striimatuimpia ja katsotuimpia kappaleita. Yksi onnistunut kolmeminuuttinen esiintyminen liki 200 miljoonalle katsojalle tarjosi Blind Channelille ponnahduslaudan Euroopan-laajuiseen suosioon.<br />
<br />
Ylipäätään koko Suomen viisukaudessa 2021 oli kauttaaltaan hyvä draivi päällä. UMK on lyönyt itsensä läpi, katsojaluku oli melkoinen, kilpailu tuotti hittejä (myös toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet <i>I love you</i> ja <i>Kelle mä soitan</i> pärjäsivät listoilla) ja ehdokkaiden tasoa kehuttiin ulkomaita myöten. Rotterdamin viisufinaalissa <b>Mikko Silvennoinen</b> osoittautui tilannetajun mestariksi hänen onnistuessaan ujuttamaan JOIN-tekstillä varustetun kätensä suoraan lähetykseen. Silvennoinen on vakiinnuttanut asemansa Suomen viisuselostajana. Ylistystä on sadellut siihen malliin, että joskus hamassa tulevaisuudessa hänen mahdollisella seuraajallaan on suuret saappaat täytettävänään.<br />
<br />
<blockquote class="twitter-tweet"><p dir="ltr" lang="en">The Finnish are really up for more people to <a href="https://twitter.com/hashtag/Join?src=hash&ref_src=twsrc%5Etfw">#Join</a> them! <a href="https://twitter.com/hashtag/Eurovision?src=hash&ref_src=twsrc%5Etfw">#Eurovision</a> <a href="https://twitter.com/hashtag/OpenUp?src=hash&ref_src=twsrc%5Etfw">#OpenUp</a> <a href="https://t.co/2TvP5fTMrh">pic.twitter.com/2TvP5fTMrh</a></p>— Eurovision Song Contest (@Eurovision) <a href="https://twitter.com/Eurovision/status/1396199219107667973?ref_src=twsrc%5Etfw">May 22, 2021</a></blockquote> <script async="" charset="utf-8" src="https://platform.twitter.com/widgets.js"></script>
Olen aikaisempien vuosien viisuyhteenvedoissa nostanut esiin jonkin maan, joka onnistui pärjäämään kilpailussa poikkeuksellisen hyvin totuttuun tasoonsa nähden (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2018/05/euroviisut-2018-halleluja-mitka-viisut.html" target="_blank">2018</a>: Tšekki, 6. sija; <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2019/05/euroviisut-2019-onnistunut-viisuvuosi.html" target="_blank">2019</a>: Sveitsi, 4. sija). Tänä vuonna titteli kuuluu epäilemättä Suomelle. Blind Channelin kuudetta sijaa edelsi kolmenkymmenen vuoden ajanjakso, jossa Suomen ainoan top 10 -sijoituksen toi Lordi.<br />
<br />
Suomalaisilla on itse asiassa syytä kaksinkertaiseen iloon. Suomalaisedustusta kuultiin myös Liettuan viisussa <i>Discoteque</i>, jonka tekemiseen osallistuivat <b>Ilkka Wirtanen</b> ja <b>Kalle Lindroth</b>. Liettua sijoittui hienosti kahdeksanneksi.<br />
<br />
Toivottavasti Blind Channelin rohkaiseva esimerkki ravistelisi suomalaisten viisuasenteita perusteellisesti. Olisi mitä ylevintä, jos vuodesta 2021 alkaisi uusi kaunis luku Suomen viisuhistoriassa, ja yhä nimekkäämmät esiintyjät uskaltautuisivat esittelemään osaamistaan Uuden Musiikin Kilpailussa. Ikävä kyllä, kansalaiskeskustelu on jo hieman suistunut sivuraiteille. Yleisen mielipiteen mukaan Suomen olisi syytä jatkossakin turvautua rockreseptiin, koska tämän vuosituhannen puolella parhaat viisusijoitukset on ansaittu rokilla (Lordin ja Blind Channelin lisäksi muistetaan <b>Softenginen</b> kunniakas 11:s sija vuodelta 2014). Tällainen kapeakatseinen genreajattelu tuskin kantaa kovinkaan pitkälle. Olisi tärkeää ymmärtää, ettei Lordin, Blind Channelin eikä Softenginen menestys johtunut "oikeasta" genrestä, vaan siitä, että heillä oli erinomaisesti paketti kasassa ja he esittelivät viisulavalla vilpittömin aikein ydinosaamistaan. Lordi ja Blind Channel olivat viisulähetysten dramaturgisia kohokohtia, Softenginen ammattitaitoinen veto sai suitsutusta erityisesti euroviisuraadeissa istuneelta musiikkiteollisuusväeltä. Ei ole mitään syytä, etteikö vastaava voisi onnistua muillakin musiikkityyleillä. Olennaista ei ole tietty genre vaan oman leiviskänsä hoitaminen mahdollisimman hyvin. Vaarana on, että suomalaiset äänestävät jatkossa viisuedustajaksi jonkin kädenlämpöisen keskitien rokkiviritelmän, koska kansakunta kuvittelee Suomen pärjäävän viisuissa vain raskaammalla musiikilla. Laskelmoinnilla harvoin on syntynyt toivottua tulosta Euroviisuissa, varsinkaan suomalaisella laskelmoinnilla.<br />
<br />
<h3>Menestyneet ja pettyneet</h3><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><b>Eurovision laulukilpailun 2021 tulokset:</b><br />
<br />
1. Italia "Zitti e buoni" 524 (318 + 206)<br />
2. Ranska "Voilà" 499 (251 + 248)<br />
3. Sveitsi "Tout l'univers" 432 (165 + 267)<br />
4. Islanti "10 years" 378 (180 + 198)<br />
5. Ukraina "Šum" 364 (267 + 97)<br />
6. Suomi "Dark side" 301 (218 + 83)<br />
7. Malta "Je me casse" 255 (47 + 208)<br />
8. Liettua "Discoteque" 220 (165 + 55)<br />
9. Venäjä "Russian woman" 204 (100 + 104)<br />
10. Kreikka "Last dance" 170 (79 + 91)<br />
11. Bulgaria "Growing up is getting old" 170 (30 + 140)<br />
12. Portugali "Love is on my side" 153 (27 + 126)<br />
13. Moldova "Sugar" 115 (62 + 53)<br />
14. Ruotsi "Voices" 109 (63 + 46)<br />
15. Serbia "Loco loco" 102 (82 + 20)<br />
16. Kypros "El Diablo" 94 (44 + 50)<br />
17. Israel "Set me free" 93 (20 + 73)<br />
18. Norja "Fallen angel" 75 (60 + 15)<br />
19. Belgia "The wrong place" 74 (3 + 71)<br />
20. Azerbaidžan "Mata Hari" 65 (33 + 32)<br />
21. Albania "Karma" 57 (35 + 22)<br />
22. San Marino "Adrenalina" 50 (13 + 37)<br />
23. Alankomaat "Birth of a new age" 11 (0 + 11)<br />
24. Espanja "Voy a quedarme" 6 (0 + 6)<br />
25. Saksa "I don't feel hate" 3 (0 + 3)<br />
26. Iso-Britannia "Embers" 0 (0 + 0)<br />
<br /></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Suluissa ensin pisteet yleisöäänestyksestä<br />
ja sitten raatiäänestyksen pistemäärä.</td></tr>
</tbody></table>
<h4>Autenttisuus on in</h4><br />
Eurovision laulukilpailun 2021 tulokset sisältävät lukuisia myönteisiä piirteitä. Ensinnäkin finaalin tulos on upea keskisormen näyttö kaikille euroviisutehtailijoille. Ruotsalaisten viisunikkareiden laatimat formaattiviisut ja itäeurooppalaisen "dream teamin" tuotokset jäivät kauas kirkkaimmasta kärjestä. Kärkikymmenikköön ylsivät lähinnä omalaatuiset oman tiensä kulkijat, jotka luottivat omaan juttuunsa, eivätkä esitelleet laskelmoitua viisuhöttöä. Eurovision laulukilpailu on muuttunut populaarimusiikin messutapahtumaksi, jonka tarjonta on entistä heterogeenisempää ja johon erilaiset tekijät osallistuvat yhä ennakkoluulottomammalla asenteella.<br />
<br />
Toisekseen on äärimmäisen ilahduttavaa, että ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1995 mitalisijoille ei päätynyt englanninkielistä viisua. Kuuden parhaan joukkoon äänestettiin ainoastaan kaksi englanniksi esitettyä laulua – ja nekin edustivat viisutarjonnan persoonallisempaa linjaa, eli Suomi ja "Kallion lukion projektiksi" verrattu Islanti. <i>Dark side</i> on siis vuoden toiseksi menestynein englanninkielinen viisu.<br />
<br />
Raatiäänestys oli kahden ranskankielisen viisun juhlaa, mihin Ranskan edustaja <b>Barbara Pravi</b> haastatteluvuorossaan liikuttuneena kiinnitti huomiota. Raatiäänestys oli kuin häivähdys 1960-luvun klassisista viisuvuosista, jolloin Eurovision laulukilpailun lingua franca oli nimenomaan ranska, ei missään nimessä englanti. Yleisöäänestys nosti kärkikahinoihin mukaan ukrainankielisen folktrancen, joka niitti viisuviikon aikana mainetta someilmiönä. Ukraina esitti viisunsa ensimmäistä kertaa kokonaan ukrainaksi – tuloksena hienosti viides sija, ja yleisöäänestyksessä peräti toinen sija.<br />
<br />
Niin kutsuttu perinteisten viisumaiden renessanssi jatkui tänäkin vuonna: kärkikolmikko – Italia, Ranska ja Sveitsi – koostui maista, jotka olivat mukana ensimmäisissä Eurovision laulukilpailussa vuonna 1956. Ranska ja Sveitsi ovat sijoittuneet edellisen kerran yhtä korkealle 1990-luvun alkuvuosina.<br />
<br />
<h4>Made in Sweden ei ole enää menestyksen tae</h4><br />
Vuoden pettyjiin lukeutuu oletettavasti Ruotsi. Vaikka <b>Tussen</b> ansaitsema 14:s sija ei tietenkään objektiivisesti ole huono, Ruotsin tavoitteet ovat paljon korkeammalla kuin finaalin puolivälin tienoilla. Vaikka Tusse saikin ihanteellisen esiintymispaikan finaalin toiseksi viimeisenä, esitysvuoro Måneskinin jälkeen paljasti armottoman totuuden. Kun Italian <i>Zitti e buoni</i> kuulosti freesiltä ja raikkaalta, Ruotsin viisu <i>Voices</i> vaikutti teolliselta ja vanhanaikaiselta. Ruotsin karsintaformaatti Melodifestivalen on vuosikymmenien mittaan laitostunut ja urautunut niin pahasti, ettei kilpailua voi oikein voittaa muulla kuin viisukonkareiden kynäilemillä muovisilla ja ylituotetuilla kokonaisuuksilla. Melodifestivalenin 2021 ilopilleriksi on mainittu useassa yhteydessä <b>Clara Klingenströmin</b> <i>Behöver inte dig idag</i>, joka on kevään mittaan raikunut Suomenkin radiotaajuuksilla. Olisikohan kyseisessä kappaleessa sellaista särmää ja autenttisuutta, jota Ruotsin kannattaisi vastaisuudessa vaatia edustussävelmiltään, mikäli maa haluaa pärjätä 2020-luvun Euroviisuissa.<br />
<br />
Tänä vuonna kävi kuitenkin niin päin, että Ruotsi pärjäsi paremmin yleisöäänestyksessä kuin raatien keskuudessa. Katsojien myöntämät 63 pistettä oli asianmukainen lahja sympaattiselle Tusselle.<br />
<br />
Alun perin Melodifestivalenia silmällä pitäen sävellettiin myös <i>Je me casse</i>. Ruotsin esiraadin torjuttua kappaleen se päätyi lopulta monen mutkan kautta Maltan edustussävelmäksi. Vaikka Maltan upeaääninen 18-vuotias edustaja <b>Destiny Chukunyere</b> sijoittuikin <i>Je me cassella</i> seitsemänneksi ja saavutti täten Maltan parhaan sijoituksen sitten vuoden 2005, maltalaiset odottivat varmasti paljon enemmän, sillä Malta komeili pitkin kevättä vedonlyönnin ykkössijalla. Maltan kuningatartie katkesi vielä nöyryyttävällä tavalla alhaiseen yleisöäänestystulokseen: vain 47 pistettä ja sija 14. Vanhan liiton viisufanit ja muut konservatiiviset setämiehet ovat olleet Destinyn ja hänen emansipoituneen viisunsa floppaamisesta vahingoniloisia.<br />
<br />
Maltan viisutaivalta ovat varjostaneet viime päivinä <a href="https://timesofmalta.com/articles/view/betting-on-destiny-investigation-malta-eurovision-spending.874678" target="_blank">esitetyt syytökset</a>, joiden mukaan maan viisuorganisaatio olisi keväällä manipuloinut vedonlyöntitilastoja parantaakseen Maltan asemaa ennakkoveikkauksissa. Maltan delegaatio oli satsannut myös laajamittaiseen promootioon sosiaalisessa mediassa. Algoritmit tyrkkäsivät verkkokalvoilleni "Destinyn kirjoittamia" suomenkielisiä äänestyskehotuksia Facebookissa ja Twitterissä. Viimeaikaisten tietojen valossa Maltan ennakkosuosikin asemaa on pidetty valheellisesti luotuna kuplana. Maltan ennakoitua heikompi sijoitus selittyy kuitenkin osittain huonolla esiintymisnumerolla ja äänestysformaatista johtuvilla syillä. Vielä tiistain semifinaalissa <i>Je me casse</i> kelpasi katsojillekin loistavasti (yleisöäänestyksen kakkossija), mutta silloin Malta esiintyi kilpailukavalkadin viimeisenä. Lauantain finaalissa Maltan vuoro oli aikaisessa vaiheessa kuudentena – eikä esiintyminen räiskyvän Venäjän jälkeen ainakaan parantanut asiaa. Yksityiskohtainen äänestysdata paljastaa Maltan sijoittuneen äänestäjämaiden enemmistössä yleisöäänestyksen sijoille 11–16. Tällainen yleisöäänestyskannatus ei harmillisesti realisoidu pisteiksi, sillä pistesijoille pääsevät vain kymmenen eniten puhelinääniä saavuttaneet esitykset. Suomenkin yleisöäänestyksessä Malta oli juuri 11:s, eli suurimman äänimäärän kerännyt esitys, joka jäi ilman yleisöäänestyspisteitä.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgTS54KVrPcwlwkStQIHRjeq-WgFr2hymrnY1yD6wA5qnd97ypxuT__LVsVCf0XcsFMDDKeecbUuCL8swxwP4-76a8mm960uiE9GtkhisjK9BYvJVkqXyKZB-pmQ1WoAk7sMtL89bn-bMVhxGT3bM-W2Pdhis5CDGGZ7D9N2YTMo-TBqReEVuhet0A3=s852" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="478" data-original-width="852" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgTS54KVrPcwlwkStQIHRjeq-WgFr2hymrnY1yD6wA5qnd97ypxuT__LVsVCf0XcsFMDDKeecbUuCL8swxwP4-76a8mm960uiE9GtkhisjK9BYvJVkqXyKZB-pmQ1WoAk7sMtL89bn-bMVhxGT3bM-W2Pdhis5CDGGZ7D9N2YTMo-TBqReEVuhet0A3=w400-h225" width="400" /></a></td></tr><tr align="left"><td class="tr-caption">Penni Flo Ridan ajatuksista: Paska reissu mutta tulipahan tehtyä?</td></tr></tbody></table>
Made in Sweden -sapluuna karahti kiville varsinkin San Marinon lilliputtivaltiossa. Maan viisukappaleen <i>Adrenalina</i> valmistaneeseen kymmenhenkiseen lauluntekijätiimiin kuului seitsemän nimeä ruotsalaisesta musiikkibisneksestä – erään heistä nimi vieläpä kuvaavasti <b>Malou Linn Eloise Ruotsalainen</b>. San Marino oli pestannut viisunsa feattaajaksi jenkkiräppäri <b>Flo Ridan</b> – kymmenen vuoden takaisen superilmiön, jonka uskottiin tuovan komean pistepotin San Marinolle. Kävikin päinvastoin. San Marino jäi finaalissa viiden viimeisen joukkoon. Vaikkei ole syytä olla tyytyväinen kenenkään huonosta menestyksestä, San Marinon sijoitus on lohdullinen osoitus siitä, ettei Euroviisuissa voi maksimoida hyvää sijoitusta vain värväämällä mahdollisimman nimekästä esiintyjää. San Marinon yllätysflopin seurauksena maan paras viisusijoitus lepää edelleen camp-ukko <b>Serhatin</b> harteilla.<br />
<br />
<h4>Raatilellikkejä ja -inhokkeja</h4><br />
Nykyisten Eurovision laulukilpailujen suola on yleisön ja raatien välinen konflikti. Yhtä lailla jokavuotinen rituaali on kilpailun jälkeen somen täyttävät populistiset "raadit jorpakkoon" -vaatimukset. Pyrin itse suhtautumaan äänestysjärjestelmään analyyttisemmalla lähestymistavalla.<br />
<br />
Yleisöäänestyksen ja raatiäänestyksen yhdistelmä toimi tänäkin vuonna pääsääntöisesti hyvin. Måneskinin ylivoima yleisöäänestyksessä oli sen verran murskaava, ettei lainkaan haitannut <i>Zitti e buonin</i> sijoittuminen raatien keskuudessa "vasta" neljänneksi. Sveitsin <i>Tout l'univers</i> sai raatien ykkössuosikkina eräänlaisen tunnustuksen kilpailun hienoimpana sävellyksenä. Raatiäänestyksessä on edelleen omat valuvikansa, joihin Euroopan yleisradioliiton EBUn soisi puuttuvan tomerammin. Eräiden maiden raatipisteet kohdistuivat epäilyttäviin suuntiin (kaikkein silmiinpistävimpänä Moldova ja Bulgaria, jotka finaalissa vaihtoivat keskenään 12 pistettä). Harmillisesti yleisöäänestystulosten tarkkaileminen sillä silmällä osoittaa silläkin saralla tapahtuvan kummallisia asioita, kuten esimerkiksi Moldovan poikkeuksellisen epätyypillinen pistejakauma toisessa semifinaalissa. (<a href="https://tobsonineuroland.blogspot.com/2021/05/esc-2021-time-to-put-foot-down.html" target="_blank">Moldovan omituisia pisteitä on käsitelty muun muassa planeetan asiantuntevimmassa viisublogissa</a>)<br />
<br />
Parhaimmillaan raatiäänestys palkitsee musiikillisesti ansioituneita esityksiä, jotka eivät ole yleisöäänestysystävällisiä. Tyypillinen katsoja tarttuu puhelimeen äänestääkseen yhtä suosikkiaan, mikä saattaa johtaa siihen, että ihan kivat kasiplussan kappaleet eivät haali pisteitä. Tänä vuonna yleisöäänestyspisteet keskittyivätkin pitkälti parhaiten menestyneisiin esityksiin – muut saivat tyytyä rippeisiin. Raatien pisteet jakautuvat tasaisemmin. Nostetaan esimerkiksi Belgian <b>Hooverphonic</b> ja viisunsa <i>The wrong place</i>, jonka finaalipaikkaa juhlistettiin tiistain semifinaalin jälkeen musiikin voittona. Lauantain finaalissa Belgia joutui esiintymään toivottoman huonolla esiintymisnumerolla neljä. Yleisöäänestystulos oli vähintäänkin julma: kolme pistettä. Tuomaristot olivat sentään arvioineet Belgian viisun 71 pisteen arvoiseksi. On aivan eri asia palata kotiin viisureissulta 74 pisteen kuin kolmen pisteen viisuilijana. Toisena esimerkkinä voisi mainita Bulgarian <b>Victoria Georgievan</b> kappaleen <i>Growing up is getting old</i>, joka noudatti uskollisesti ajanmukaisten pophittien konventioita. Musiikin ammattilaisista muodostetut raadit sijoittivat muodollisesti pätevän paketin ymmärrettävän korkealle (sija 6), mutta kokonaisuus ei ollut kuitenkaan niin mieleenpainuva, että olisi houkutellut massoja äänestämään esitystä kärkisijoille asti (sija 18).<br />
<br />
Raatien tympein tempaus oli Tanskan viihdyttävän kasaripastissin totaalinen dissaaminen torstain semifinaalissa. Yleisöäänestyksessä Tanskan <b>Fyr og Flamme</b> -duon viisu <i>Øve os på hinanden</i> keräsi seitsemänneksi eniten pisteitä, mutta murhaava raatitulos – vaivaiset yhdeksän pistettä – pudotti Tanskan finaalista. Vaikka raatien paluun (2009) myötä Euroviisujen taso on muuttunut huomattavasti ammattimaisemmaksi, tuomaristojen agendana ei pitäisi olla kaiken hauskuuden ja viihdearvon tappaminen.<br />
<br />
Tanskan tuore viisuhistoria tarjoaa oivaltavan esimerkin euroviisuraatien nurjasta puolesta. Neljä vuotta sitten maata edusti <b>Anja Nissen</b> laululla <i>Where I am</i>. Kyseinen kappale oli kaikin puolin keskinkertainen, kädenlämpöinen ja täysin persoonaton, mutta varmasti oikeaoppisesti tuotettu, minkä myötä se täytti laadun ulkoiset tunnusmerkit. Vahvaäänisen Nissenin tulkinnasta ei löytynyt moitteen sijaa. Televisiokatsojia Tanskan viisu ei kiinnostanut sitten ollenkaan – semifinaalin äänestystuloksena oli vaatimattomat viisi pistettä. Raadit kuitenkin palkitsivat Tanskan suorituksen muhkealla pistepotilla ja Tanska eteni finaaliin – olemattomasta yleisöäänestyskannatuksesta huolimatta. Euroviisujen kehityksen kannalta ei ole suotavaa, mikäli <i>Where I amin</i> kaltaiset särmättömät ja kliiniset turhakkeet saavuttavat raatien ansiosta keskinkertaisia sijoituksia, ja osallistujamaita rangaistaan, kun ne kerrankin päättävät repäistä ja lähettävät kilpailuun <i>Øve os på hinandenin</i> kaltaisia hulluttelevia "kansallisia perversioita". Tasapäistämistä on maailmassa muutenkin tarpeeksi.<br />
<br />
<h3>Negatiivisuus pois Euroviisuista!</h3><br />
<h4>James Newmanista 2000-luvun Jahn Teigen?</h4><br />
Vuonna 1975 Eurovision laulukilpailuihin lanseerattiin 12 pisteen äänestysjärjestelmä. Suomalaisen <b>Heikki Seppälän</b> idean pohjalta kehitetyn pisteytysjärjestelmän eräänä tavoitteena oli välttää kilpailuesitysten jääminen kokonaan pisteittä. Kaunis ajatus ei kuitenkaan toteutunut. Vuonna 1978 Norjan edustaja <b>Jahn Teigen</b> sai kyseenalaisen kunnian vastaanottaa ensimmäiset nollat.<br />
<br />
Vuonna 2016 Euroviisuihin otettiin käyttöön nykyinen pisteytysjärjestelmä, jossa raatien ja yleisöäänestyksen pisteet jaetaan erikseen. Uudistuksen myötä jaettavien pisteiden määrä kaksinkertaistui kertaheitolla, joten nollan pisteen kohtaloiden uskottiin jäävän pysyvästi menneisyyteen. Valitettavasti tämän vuoden viisufinaalin äänestyksessä Iso-Britannian <b>James Newman</b> koki karun kohtalon: nolla pistettä niin raadeilta kuin yleisöltä.<br />
<br />
Britannian kokema "double zero" on monien mielestä tuntunut tarpeettoman epäoikeudenmukaiselta tuomiolta. "Eihän <i>Embers</i> nyt niiiin surkea ollut", on kuulunut melko yleinen näkemys sosiaalisessa mediassa. Britannialla oli tänä vuonna hieman samanlainen ongelma kuin edellisissä viisuissa <b>Darudella</b> ja <b>Sebastian Rejmanilla</b>. Edustussävelmää tuskin ensisijaisesti luonnehdittaisiin huonoksi, mutta se on ikään kuin albumin yhdeksäs raita ja sellaisella on mahdotonta kilpailla muiden maiden valitsemia ykkössinglehittejä vastaan. Britit eivät ole muillakaan sektoreilla yltäneet tämänhetkisten Euroviisujen edellyttämälle tasolle: onnistuneen euroviisuesityksen on oltava kokonaisvaltaisesti ammattitaitoista työtä visuaalisuutta myöten – ja Ison-Britannian torvilavasteet olivat lähinnä hellyttävän kotikutoiset muiden maiden esityksiin verrattuna.<br />
<br />
Norjalaisesta Jahn Teigenista tuli nollan pisteen tuloksensa jälkeen suorastaan kansallissankari ja hänen flopannut viisunsa <i>Mil etter mil</i> kohosi kotimaassaan listojen kärkisijoille. Viime viikolla viisuhistorian ensimmäisen tuplanollan saavuttanut <i>Embers</i> noteerattiin ensimmäistä kertaa Britannian listoilla – indielistalla(!) se sijoittui peräti seitsemänneksi. Olisikohan mahdollista, että britit onnistuisivat suhtautumaan tulokseensa huumorilla, mikä osaltaan hälventäisi saarivaltion kompleksista suhtautumista Eurovision laulukilpailuun.<br />
<br />
<h4>Mietteitä toisesta ääripäästä</h4><br />
Ennen lauantain finaalin alkamista <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2021/05/euroviisut-2021-big-5-isantamaa.html" target="_blank">raapustin hätäisesti arviot suorien finalistien menestymismahdollisuuksista</a>. Nyt huomaan sortuneeni melkoiseen ylioptimismiin. Viime vuosina on viljelty ahkerasti retoriikkaa kahdesta ääripäästä. Suorien finalistien sijoitukset noudattavat suorastaan kirjaimellisesti tätä ajanmukaista "trendiä": Italia ja Ranska olivat ykkönen ja kakkonen, loput neljä jäivät tylysti neljälle viimeiselle sijalle. Kaiken huipuksi bottom 4 -sijoitukset sinetöi historiallisen sokeeraava yleisöäänestystulos: Britannia, Saksa, Espanja ja Alankomaat saivat kaikki neljä yleisöäänestyksessä nolla pistettä. Vastaavaa ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin Euroviisujen historiassa. Etenkin Alankomaiden komeaäänisen <b>Jeangu Macrooyn</b> alhainen sijoitus ällistyttää. Kuvittelin vilpittömästi, että tänä vuonna järjestäjämaan edustaja voisi menestyä totuttua paremmin. Saksa jäi kuin jäikin toista kertaa putkeen nollille yleisöäänestyksessä.<br />
<br />
Yleisöäänestyspisteiden julkistaminen aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia. Nykyinen formaatti mahdollistaa huonoilla sijoituksilla retostelemisen, mitä ei perinteisesti mielletä Euroviisujen hengen mukaiseksi. Juontajat kertovat alhaisen pistemäärän ja kamerat kuvaavat kilpailijoita läheltä satojen miljoonien silmäparien pällistellessä. Vaatii aikamoista pokkaa ottaa vastaan heikko pistemäärä.<br />
<br />
Toisaalta on myönnettävä tämänhetkisen käytännön synnyttävän parhaimmillaan kutkuttavaa televisioviihdettä. Saksan <b>Jendrik</b> ja Ison-Britannian James Newman karnevalisoivat nollan pisteen tuloksen. Varsinkin James Newman ansaitsee tittelin euroviisuhistorian kaikkien aikojen parhaana häviäjänä hänen tuulettaessaan ainutlaatuista tulostaan. Ja olihan siinä sydäntälämmittävää yhteisöllistä Eurovisio-henkeä, kun muiden maiden esiintyjät nousivat osoittamaan sympatiakannatusta Britannian delegaatiolle.<br />
<br />
<blockquote class="twitter-tweet"><p dir="ltr" lang="en"><a href="https://twitter.com/hashtag/Eurovision?src=hash&ref_src=twsrc%5Etfw">#Eurovision</a> <a href="https://twitter.com/JamesNewmanUk?ref_src=twsrc%5Etfw">@JamesNewmanUK</a> - we love you🧡 <a href="https://t.co/YsXsmiIdUo">pic.twitter.com/YsXsmiIdUo</a></p>— BBC Eurovision🇬🇧 (@bbceurovision) <a href="https://twitter.com/bbceurovision/status/1396234150269575173?ref_src=twsrc%5Etfw">May 22, 2021</a></blockquote> <script async="" charset="utf-8" src="https://platform.twitter.com/widgets.js"></script>
Siltikin tulevaisuutta silmällä pitäen miettisin vakavasti ovatko esiintyjien primitiivireaktiot tarpeellista ainesta televisioviihteen luomiseen. Tänä vuonna kokeneemmat konkarit, kuten Belgian Hooverphonic ja Portugalin <b>Black Mamba</b>, suhtautuivat alhaisiin yleisöpisteisiin huvittuneesti, mutta esimerkiksi San Marinon esiintyjäryhmä, Bulgarian Victoria ja Maltan vakavailmeinen Destiny vaikuttivat silminnähden pettyneiltä, enkä usko, että tuossa hetkessä tuntui miellyttävältä olla suorassa lähetyksessä kaiken huomion keskipisteenä. Pitäisin parempana ratkaisuna, että yleisöpisteet ilmoitettaisiin samalla tavalla kuin vuosina 2016–2018, jolloin pienimmät pistemäärät luettiin ripeästi ja huomio kohdistui yleisöäänestyksessä hyvin menestyneisiin. Toki Eurovision laulukilpailujen suorien lähetysten on elettävä ajan virtausten mukana. Kilpailu on kuitenkin selviytynyt pitkään ilman nöyryyttäville tosi-tv-konsepteille ominaisia piirteitä, ja näin soisi olevan jatkossakin.<br />
<br />
<h4>Risuja myös Nikkielle</h4><br />
Täysiä pisteitä eivät ansaitse myöskään kilpailun järjestäjätahot. Ikävä tyylirikko sattui ensimmäisen semifinaalin lähetyksessä juontaja <b>Nikkie de Jagerin</b> vetämässä osuudessa, jossa kommentoitiin sarkastisesti euroviisuesityksissä penkin alle menneitä laulusuorituksia. Solistit ovat varmasti kuulleet riittävästi kuittailua epäonnistumisistaan uransa tähtihetkillä. Moisen nälvimisen ja ilkeämielisyyden ei pitäisi olla Euroviisujen arvojen mukaista.<br />
<br />
<h3>Forza Italia!</h3><br />
Italia voitti Eurovision laulukilpailut kolmatta kertaa. Määrä saattaa kuulostaa vähäiseltä siihen nähden, kuinka usein maa on paistatellut tulostauluissa kärkisijoilla. Italian viisuhistoria onkin pullollaan ei-voittaneita klassikoita: kaikkein tunnetuimpana tietenkin ikivihreiden ikivihreä <i>Volare</i> (<i>Nel blu, dipinto di blu</i>) ja muina esimerkkeinä mainittakoon <i>Ciao ciao bambina</i> (<i>Piove</i>), <i>Sì</i>, <i>Era</i>, <i>Per Lucia</i>, <i>I treni di Tozeur</i>, <i>Gente di mare</i>...<br />
<br />
Voittoon ovat yltäneet ennen Måneskinia kaksi italialaisen musiikin suurnimeä: <b>Gigliola Cinquetti</b> ja <b>Toto Cutugno</b>. Gigliola Cinquettin <i>Non ho l'eta</i> vuodelta 1964 on tietenkin suuren luokan euroviisuklassikko, joka saavutti aikoinaan erään Euroviisujen ylivoimaisimmista voitoista (lähes kolminkertainen pistemäärä toiseksi sijoittuneeseen nähden) ja innosti saliyleisön osoittamaan kovaäänisesti suosiota esitykselle (viisujen varhaishistoriassa tilaisuutta paikan päällä seurasi harvalukuinen eliitti, joka käyttäytyi pääsääntöisesti erittäin hillitysti). Sen sijaan italialaisen musiikin ystäviä on harmittanut, ettei Italia ole sittemmin onnistunut voittamaan Euroviisuja perinteisellä italoiskelmällä. Toto Cutugnon <i>Insieme</i> vuodelta 1990 on maailmojasyleilevä yleismaailmallinen hymni. Måneskin toi voiton universaalilla rockilla – tosin ennakkoarvioiden mukaan yhtyeen esiintyminen huokui sellaista tietynlaista laadukasta tyylikkyyttä, joka on ollut useimmiten italialaisten viisuesitysten tavaramerkki.<br />
<br />
Vaikka Italia on lähettänyt vuosikymmenien saatossa euroviisuedustajikseen nimekkäimpiä eturivin tähtiään, kiinnostus Euroviisuja kohtaan on ollut saapasmaassa vähäinen. 1960- ja 70-lukujen miljoonia myyneet euroviisuhitit eivät nousseet Italian listoille. Vuonna 1991 Eurovision laulukilpailu järjestettiin Roomassa, ja kilpailukaupunkiin saapuneet toimittajat hämmästelivät, kuinka olematon tapahtuman näkyvyys oli ikuisen kaupungin katukuvassa – yleensä viisujärjestelyt mylläsivät kilpailupaikkakunnan arjen täysin sekaisin. Vuoden 2011 euroviisufinaalin katsojaluku oli Italiassa jokseenkin sama kuin Suomessa (noin 1,3 miljoonaa) – harmi vain, että Italiassa on asukkaita ja potentiaalisia televisionkatsojia yli kymmenkertainen määrä.<br />
<br />
Euroviisujen vähäpätöisen aseman vuoksi Italia vetäytyi kilpailusta kokonaan pois vuoden 1993 jälkeen. Italian yleisradio RAI kävi 1990-luvun alkuvuosina armotonta kilpailua kaupallisia televisiokanavia vastaan, eikä Eurovision laulukilpailu sopinut enää formaattina lauantai-illan parhaaseen katseluaikaan. Italia teki pyrähdyksen takaisin viisuihin vuonna 1997, jolloin San Remon voittajaduon <b>Jalissen</b> oli tarkoitus hakea viisut Italiaan. Kaivattua voittoa ei tullut, neljäs sija ei lisännyt italialaisten viisuinnostusta. Vuodesta 1998 lähtien Italia pysyi visusti poissa viisuperheestä. Viisufanit haikailivat Italian perään. Euroviisujen uutis- ja fanisivustoille putkahti vuosittain aprillipäivinä uutinen Italian paluusta viisulavoille. Myös EBU tiedotti julkisesti tavoittelevansa Italiaa takaisin euroviisulavalle.<br />
<br />
Vuoden 2010 viimeisinä päivinä koitti ilmoitus, jota oli odotettu kuin kuuta nousevaa: Italia paluu euroviisuosallistujien listaan vuoden 2011 kilpailuun oli totisinta totta. Italian RAI on kuulunut jo vuosikymmeniä Eurovision suurimpien rahoittajamaiden joukkoon, joten euroviisusääntöjen mukaan Italialla on automaattinen osallistumisoikeus Euroviisujen finaaliin. Italian comebackin vastaanotto oli mitä lämpimin: <b>Raphael Gualazzin</b> viehättävä jatsahtava numero <i>Madness of love</i> (<i>Folia d'amore</i>) sijoittui – raatien avustamana – peräti toiseksi! Paluunsa jälkeen Italia on lunastanut paikkansa Euroviisujen kestomenestyjänä. 2010-luvulla maa jäi vain kahdesti kärkikymmenikön ulkopuolelle. Kärkipään sijoitukset ovat seuranneet toistaan: <b>Il Volo</b> kolmas (2015), <b>Francesco Gabbani</b> kuudes (2017), <b>Ermal Meta</b> & <b>Fabrizio Moro</b> viides (2018) ja <b>Mahmood</b> toinen (2019). Uuden Italian voitto on ollut oikeastaan vain ajan kysymys. Tänä vuonna edellisten kisojen hopeamitalisti kirkasti mitalinsa kultaiseksi.<br />
<br />
Ensi vuonna Eurovision laulukilpailu järjestettäneen Italiassa. Italia on ollut vuodesta toiseen ennakkosuosikki ja useimmiten Torinoa on väläytelty potentiaaliseksi kilpailukaupungiksi, mikäli voitto osuisi kohdalle. Aikaisemmat italialaiset euroviisukaupungit ovat olleet Napoli (1965) ja Rooma (1991). Onneksi Eurovision laulukilpailun organisoiminen on nykyään huomattavasti täsmällisempää kuin kolmekymmentä vuotta sitten Italian isännöidessä edellisen kerran viisuja. Vuoden 1991 Eurovision laulukilpailut ovat jääneet historiaan lähinnä hämmästyttävän kaoottisista järjestelyistään. Italialainen kaaos vallitsi niin kilpailun kulisseissa kuin suorassa lähetyksessä. Aikataulut ja logistiikka pettivät tykkänään. Kilpailijoiden lehdistötilaisuuksia peruttiin. Orkesteri soitti luvattoman huonosti. Vielä kenraaliharjoituksessa vilisi teknisiä ongelmia. Televisionkatsojille koheltamisen välittivät kilpailun juontaneet kaksi italialaista euroviisuvoittajaa, jotka hoitivat hommansa lähes kokonaan italiaksi – eivät Eurovision virallisilla kielillä englanniksi ja ranskaksi. Äänestysprosessi äityi aikamoiseksi farssiksi. "I have never heard so much talk on the Eurovision stage in all my life", tuskastui BBC:n legendaarinen viisuselostaja <b>Terry Wogan</b>. Kuin kohtalon ivaa: juuri nämä kaksi säheltäjää olivat ruorissa, kun oli ratkaistava Euroviisujen ainoa tasapelitilanne.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/mzScQR0j6ew" width="320" youtube-src-id="mzScQR0j6ew"></iframe></div>
<br />
<br />
<h3>Muut kirjoitukset aiheesta Eurovision laulukilpailu 2021</h3>
<br />
<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2021/05/euroviisut-2021-1-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">Euroviisut 2021: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset<br /></a>
<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2021/05/euroviisut-2021-2-semifinaalin-arviot.html" target="_blank"><br />
Euroviisut 2021: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset</a><br />
<br />
<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2021/05/euroviisut-2021-big-5-isantamaa.html" target="_blank">Euroviisut 2021: BIG 5 + isäntämaa Alankomaat</a><br />
<br />
<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2021/05/euroviisut-2021-vieko-italia-suomen.html" target="_blank">Euroviisut 2021: Viekö Italia Suomen äänet?</a>Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-31287474698404846492021-05-22T21:00:00.101+03:002022-11-21T20:22:52.814+02:00Euroviisut 2021: BIG 5 + isäntämaa Alankomaat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXBGRulvGWGeZUceilaWoZWfwkPpz6gwfhCizk1Lk25M5L0v1Wtus8CcLKa3uYWWyg0aA04fwuFVhgAirKWgwPECWCV0m_KACgt0IvI6ewX1IkT5IBQzbJYrZpJWWkfbFhGp-KUh1Av24/s1680/esc2021logo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="840" data-original-width="1680" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXBGRulvGWGeZUceilaWoZWfwkPpz6gwfhCizk1Lk25M5L0v1Wtus8CcLKa3uYWWyg0aA04fwuFVhgAirKWgwPECWCV0m_KACgt0IvI6ewX1IkT5IBQzbJYrZpJWWkfbFhGp-KUh1Av24/w640-h320/esc2021logo.jpg" width="640" /></a></div><br />
<h3>9. ISO-BRITANNIA: James Newman – Embers</h3>
Britteinsaarilla on tänä vuonna yhteinen ongelma: sekä Irlanti että Iso-Britannia ovat valinneet viisuedustajakseen meritoituneen musiikin ammattilaisen, joka on omimmillaan lauluntekijä- ja tuotantopuolella mutta ei niinkään laulajana ja esiintyjänä.<br />
<br />
Iso-Britannia ei ole enää pitkään aikaan tehnyt itseään naurunalaiseksi Euroviisuissa. Nykyään maan viisut ovat lähinnä mitäänsanomattomia ja yhdentekeviä. Tämänkertaisessa biisissä on ihan jees meno ja James Newman vaikuttaa sympaattiselta kaverilta, mutta kilpailu finaalissa on aivan liian armoton tällaiselle keskinkertaisuudelle. <i>Embers</i> ei sytytä viisuareenaa roihuun, vaan Britannian viisumenestys jatkanee edelleen säästöliekillä. Toivottavasti ei sentään sijoitu viimeiseksi.<br />
<br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5<br />
Veikkaus:</b> BOTTOM 5, valitettavasti.<br />
<br />
<h3>13. ESPANJA: Blas Cantó – Voy a quedarme</h3>
Pandemia on jyllännyt Espanjassa pahasti. Blas Cantón isoäiti menehtyi koronaan ja hän on omistanut 90-luvun viisuballadia muistuttavan laulunsa mummonsa muistoksi. Liikuttavaa ja surullista.<br />
<br />
Sekin on surullista, että Espanja on vuodesta 2015 lähtien sijoittunut Euroviisuissa joka ikinen kerta seitsemän viimeisen joukkoon, enkä usko, että putki tulee katkeamaan tänäkään vuonna.<br />
<br />
Suorilla finalisteilla kävi huono tuuri, sillä kaksi vähiten potentiaalista arvottiin esiintymään finaalin alkupuoliskolle. Mutta. Espanjan viisu on tyyliltään samankaltainen kuin Sveitsin kaunis laulu. Sveitsi kilpailee numerolla 11 ja Espanja pian sen jälkeen. Voiko Espanja viedä Sveitsiltä liike-energiaa?<br />
<br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5<br />
Veikkaus:</b> Seitsemän viimeisen joukossa, valitettavasti<br />
<br />
<h3>15. SAKSA: Jendrik – I don't feel hate</h3>
Saksan raivostuttavan hyväntuulinen viisu on mainittu useassa yhteydessä viisuvuoden ärsyttävimmäksi – ja se lienee ollut tekijöiden tarkoituskin.<br />
<br />
Jendrik Sigwartin kappale on vastaisku muun muassa vihapuheelle ja somekeskustelujen myrkylliselle ilmapiirille. Jendrik vakuuttelee ukulelensa säestyksellä sietämättömän hilpeästi, ettei hän tunne vihaa vihaajiansa kohtaan, vain sääliä. Eikä näytä keskaria takaisin!<br />
<br />
Jos Saksa olisi esiintynyt finaalin vihoviimeisillä paikoilla, olisin väläyttänyt Saksasta finaalin mustaa hevosta. Ehkä Saksa on kuitenkin liian heppoinen erottuakseen karismaattisten joukosta. Edellisissä viisuissa israelilainen juontaja Bar Refaeli joutui yleisöääniä peratessaan toteamaan Saksan kohdalla: "I’m sorry... zero points." Tänä vuonna sitä vaaraa tuskin on, mutta kovinkaan suurta pistemäärää en tohdi Saksalle veikata.<br />
<br />
Mikä hersyvintä: Saksan Jendrik laulaa loilottaa esiintymisnumerolla 15 ettei näytä keskisormea, ja Saksan jälkeen lavan valtaa raivokas Suomi, joka kehottaa nostamaan keskisormet pystyyn. Saksankin esityksessä on mukana hassunhauska käsihahmo välillä keskisormi pystyssä. Tuottajat eivät malttaneet olla asettamatta kahta keskariviisua peräkkäisille paikoille.<br />
<br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5<br />
Veikkaus:</b> BOTTOM 10?<br />
<br />
<h3>20. RANSKA: Barbara Pravi – Voilà</h3>
Padam, padam, padam... Ranska on Édith Piaf -pastissillaan ranskalaisempi kuin koskaan aikaisemmin viisuhistoriansa aikana.<br />
<br />
Ranska ja Italia ovat viime päivinä vuorotelleet vedonlyönnin ykköspaikalla. Ennakkosuosikit herättävät tunteita puolesta ja vastaan: Ranskaa on ihasteltu laajalti. Yleisradion <i>Viisukupla</i>-esikatseluohjelmassa Marco Bjurströmin silmät kostuivat kyynelistä. Ranskan viisua myös vastustetaan. Laulua haukutaan kliseekimpuksi ja tuotteistetuksi turistirihkamaksi, joka on koottu ranskalaisen chansonin stereotypioista. Mutta Barbara Pravin esiintyminen on aidosti pysäyttävää ja hänellä on luontainen kyky välittää emotionaalisesti laulun tarina kuulijalle. Jos se tekee vaikutuksen katsojaan, ei se väärin ole.<br />
<br />
Ranskan kuudes viisuvoitto olisi miellyttävä yllätys. Ikävä kyllä, Ranskalla on ollut miltei koko 2010-luvun tapana menestyä ennakkoveikkauksissa paljon paremmin kuin varsinaisissa tuloksissa. Monet veikkaavat Ranskan pärjäävän raatiäänestyksessä. Otan nyt tietoisen riskin ja esitän, että Ranska pärjäisikin yleisöäänissä paremmin. Tuomaristot kuitenkin suovat pisteensä nykyaikaisille musiikkiteollisuuden tuotoksille.<br />
<br />
<b>Arvioni: 4 / 5<br />
Veikkaus:</b> TOP 10, mahdollisesti jopa TOP 5?<br />
<br />
<h3>23. ALANKOMAAT: Jeangu Macrooy – Birth of a new age</h3>
Täydellinen isäntämaan edustussävelmä koronaviisuissa 2021. Alankomaat on ollut koko viisuhistoriansa ajan monikulttuurisin viisumaa. Alankomaat on marssittanut 1960-luvulta lähtien euroviisulavalle esiintyjiä, joiden juuret ovat Euroopan ulkopuolelta.<br />
<br />
Jeangu Macrooyn surinamelainen tausta näkyy ja kuuluu hänen esityksessään. Kertosäkeistö lauletaan sranan tongon kielellä: sanat kuuluvat "Yu no man broko mi" (minua ei voi murtaa), siinä ei lauleta "broccolista". Vaikka <i>Birth of a new age</i> on ylistyslaulu dekolonisaatiolle, laulun nimi sopii osuvasti myös tähän aikaan, kun koronapandemiasta ollaan siirtymässä uuteen normaaliin. Alankomaiden viisu vangitsee ajankuvan ja maan viisuhistorian ominaispiirteen.<br />
<br />
Alankomaiden viisuesitys on hyväntuulinen ja Jeangulla on mielettömän upea ja miellyttävä ääni. Nyt jos koskaan toivon, että isäntämaa pärjäisi viisuissa kohtuullisesti.<br />
<br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5<br />
Veikkaus:</b> Tulostaulun vasen puolisko<br />
<br />
PS. Kiinnostava artikkeli liittyen Alankomaiden viisuun: <a href="https://bakercatherine.wordpress.com/2021/05/21/your-rhythm-is-rebellious-the-struggle-for-racial-justice-and-eurovision-2021-part-1/" target="_blank">Your rhythm is rebellious: the struggle for racial justice and Eurovision 2021 (part 1)</a><br />
<br />
<h3>24. ITALIA: Måneskin – Zitti e buoni</h3>
Euroviisujen suurin ennakkosuosikki toisintaa 1970-luvun rouheaa glam rockia, jota soittavat vuosituhannen vaihteessa syntyneet muusikot. Kuka olisi uskonut?<br />
<br />
Blind Channel ei ole finaalin ainoa rockpumppu. Italian Måneskin voitti hieman yllättäen San Remon musiikkifestivaalit kevättalvella 2021 ja heidän kilpailukappaleestaan <i>Zitti e buoni</i> on muodostunut valtava megahitti Italiassa – ja vähän muuallakin Euroopassa. Lavalla nähdään puoleensavetäviä kauniita ihmisiä ja esitys huokuu kauttaaltaan kiehtovaa seksuaalista jännitettä. BBC:n legendaarinen viisuselostaja Terry Wogan kuvailisi bändiä "three boys and one girl". Vähän kuin Haloo Helsinki, paitsi että tässä poppoossa hyvännäköinen bööna ainoastaan soittaa bassoa mutta ei laula. Etenkin ultrakarismaattinen solisti Damiano David saanee tänä iltana satoja tuhansia uusia ihailijoita.<br />
<br />
Måneskin perustettiin viitisen vuotta sitten, kun osa yhtyeen jäsenistä kävi samaa lyseota. Tanskankielisen nimen taustalla on bändin basisti Victoria De Angelis, joka on puoliksi tanskalainen. Nelikon muut jäsenet kehottivat häntä luettelemaan sanoja tanskaksi ja valitsivat Måneskinin bändin väliaikaiseksi nimeksi. Väliaikainen nimi on jäänyt pysyväksi.<br />
<br />
Italia päihittänee Suomen illan rockmaaottelussa. Etenkin raadeille uskon Italian kelpaavan paremmin kuin Suomen. Mutta tietenkin toivotaan molemmille hyvää menestystä.<br />
<br />
<b>Arvioni: 4,5 / 5<br />
Veikkaus:</b> TOP 5Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-20672252006023506032021-05-21T23:00:00.230+03:002021-08-09T12:08:12.222+03:00Euroviisut 2021: Viekö Italia Suomen äänet?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXBGRulvGWGeZUceilaWoZWfwkPpz6gwfhCizk1Lk25M5L0v1Wtus8CcLKa3uYWWyg0aA04fwuFVhgAirKWgwPECWCV0m_KACgt0IvI6ewX1IkT5IBQzbJYrZpJWWkfbFhGp-KUh1Av24/s1680/esc2021logo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="840" data-original-width="1680" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXBGRulvGWGeZUceilaWoZWfwkPpz6gwfhCizk1Lk25M5L0v1Wtus8CcLKa3uYWWyg0aA04fwuFVhgAirKWgwPECWCV0m_KACgt0IvI6ewX1IkT5IBQzbJYrZpJWWkfbFhGp-KUh1Av24/w640-h320/esc2021logo.jpg" width="640" /></a></div><p><br />
Eurovision laulukilpailun 2021 semifinaalit ovat kilpaillut ja Suomen edustaja <b>Blind Channel</b> äänestettiin ennakko-odotusten mukaisesti lauantain finaaliin. Toisen semifinaalin jatkoonpääsijöiden julkistaminen oli suomalaisittain hermoja raastavaa seurattavaa, mutta areenayleisön kannustushuudot Suomen puolesta ennen viimeisen finaalipaikan selviämistä kirjataan maamme euroviisuhistoriaan.<br />
<br />
Torstain semifinaalin jälkeen Blind Channelin viisuesitys on kerännyt YouTubessa huimat katsojaluvut ja <i>Dark sidea</i> luukutetaan suoratoistopalveluissa ympäri Eurooppaa. Suomen asema ennakkoveikkauksissa on kohentunut: Suomi on noussut vedonlyönnissä seitsemänneksi. Suomen tämänvuotisen viisutaipaleen poikkeuksellisen hyvä mäihä jatkui vielä semifinaalin päätyttyä, sillä Suomi arvottiin esiintymään viisufinaalissa jälkimmäiselle puoliskolle.<br />
<br />
Alkukarsinnassa Suomi kilpaili omassa poterossaan, joten Blind Channel onnistui luomaan huomattavan kontrastin kilpakumppaneihinsa. Finaalissa vastassa on Suomen pahimmaksi haastajaksi leimattu Italia. Italia luottaa tänä vuonna niin ikään rockin voimaan: Italian bändi <b>Måneskin</b> ja viisunsa <i>Zitti e buoni</i> komeilee vieläpä vedonlyönnin ykkösenä! Viisuharrastajat aprikoivat kahden rockehdokkaan välistä dynamiikkaa: rokottaako Italia Suomen pistesaalista vai syövätkö viisufinaalin kaksi rockviisua toistensa kannatusta. Suomen euroviisuhistorian tunteminen johtaa helposti pessimistiseen ajatteluun. Suomalaiset pelkäävät, että katsojat unohtavat esiintymisnumerolla 16 esiintyvän Blind Channelin, kun Italia jyrää finaalikavalkadin kolmanneksi viimeisenä ja on todennäköisemmin katsojien mielessä äänestysajan alkaessa.<br />
<br />
Kiehtova asetelma Suomen ja Italian välillä innoitti tutkimaan Euroviisujen lähihistoriaa. Millaisen vastaanoton erilaiset rockgenreen kategorisoitavat kappaleet ovat saaneet viisuäänestyksissä?<br />
<br />
Lauantain finaalin rockin kaksintaistelu muistuttaa osaltaan seitsemän vuoden takaista viisukilpailua. Silloinkin juuri Suomi ja Italia värittivät finaalikattausta rockiin kallellaan nojautuvilla sävelmillä. Vuonna 2014 viisujen rockkuninkuuden vei selkein lukemin Suomi. <b>Softenginen</b> <i>Something better</i> sijoittui kunniakkaasti sijalle 11. Italia sen sijaan pärjäsi totuttuun tasoonsa nähden poikkeuksellisen heikosti. <b>Emma Marronen</b> <i>La mia città</i> oli esityksensä puolesta vähintäänkin sekava, minkä vuoksi Italia romahti sijalle 21.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/3FDWaFfo1CU/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/3FDWaFfo1CU" width="320"></iframe></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/8W5ZlalAMV8/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/8W5ZlalAMV8" width="320"></iframe></div><br />
Tänä vuonna Italian osakkeet vaikuttavat lupaavimmilta kuin Suomen. Jos Euroviisut voitetaan tänä vuonna rockilla, ennakkoasetelmien perusteella Italian Måneskin on vahvempi kandidaatti kuin Suomen Blind Channel.<br />
<br />
Pahimmassa skenaariossa pelätään vuoden 2008 toisintoa. Silloin viisujen särökitaroidenkiintiöstä vastasivat <b>Teräsbetonin</b> <i>Missä miehet ratsastaa</i> ja turkkilainen pitkän linjan bändi <b>Mor ve Ötesi</b> kappaleellaan <i>Deli</i>. Suomen laukkakomppinen huumorihevi ei enää viisujen loppukilpailussa purrut toivotulla tavalla (22. sija). Turkki menestyi tapansa mukaisesti hyvin ja sijoittui seitsemännelle sijalle. Euroviisulähetystä Yleisradiolle selostanut <b>Jaana Pelkonen</b> kuulosti äänestyksen edetessä hivenen epätoivoiselta Suomen jäädessä katveeseen: "Siellä on nyt se Suomen pahin rokkihaastaja kärjessä."<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/a-nbF9dxbJ0/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/a-nbF9dxbJ0?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/A__hliu_9UE/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/A__hliu_9UE?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Yhtyeiden rinnastaminen toisiinsa ei missään nimessä ole relevanttia eikä kovinkaan hedelmällistä, mutta ehkäpä tämänvuotisessa asetelmassa on havaittavissa joitain yhtäläisyyksiä vuoteen 2008. Teräsbetoni saatettiin tulkita turhan helposti humoristiseksi kuriositeetiksi, kun taas Turkin yhtye on kotimaassaan yhteiskuntakriittinen apulantamainen kestosuosikki, jonka hienostuneempi tyyli kelpasi mukisematta musiikkikriitikoillekin. Yhtä lailla kaikkein negatiivisimmat äänenpainot ovat tuominneet <i>Dark siden</i> teiniangstiseksi uhoksi siinä missä Italian viisu <i>Zitti e buoni</i> on saavuttanut varauksettoman hyväksynnän puritaaniselta rockväeltä ja onnistunut lisäämään kiinnostusta Euroviisuja kohtaan sellaisessa kansanosassa, jota ei perinteisesti mielletä viisujen kohdeyleisöksi.<br />
<br />
Vuonna 2008 tilanne oli sikäli erilainen, että Euroviisujen äänestys ratkaistiin ainoastaan yleisöäänestyksellä. Turkki tuppasi vuodesta toiseen haalimaan korkeita pistemääriä samoista maista. Mutta ei Mor ve Ötesin suosio ollut yksinomaan turkkilaisen diasporan ansiota. Esimerkiksi suomalaiset kartuttivat <i>Delin</i> pistesaldoa neljällä pisteellä.<br />
<br />
Nykyään euroviisuäänestyksissä puolet pisteistä määrittelevät musiikin asiantuntijoista koostuvat raadit. Jokaisen viisuvuoden äänestys on tietenkin erilainen, mutta mikäli äänestys noudattaa samanlaisia konventioita kuin aikaisempina vuosina, Suomen <i>Dark siden</i> oletetaan menestyvän paremmin yleisöäänissä. Vertailukohtaa voisi hakea esimerkiksi edellisen viisukilpailun <a href="https://youtu.be/kTb69WkBbvs" target="_blank">Islannin edustajasta <b>Hatarista</b></a>, joka sijoittui finaalin yleisöäänestyksessä kuudenneksi, mutta raatien nihkeämpi suhtautuminen rokotti Islannin lopullista sijoitusta muutamalla pykälällä sijalle kymmenen.<br />
<br />
On syytä tähdentää, etteivät raadit suinkaan karsasta kaikenlaista rokkia Euroviisuissa. Esittelen muutaman esimerkin.<br />
<br />
Vuoden 2016 euroviisufinaalissa kilpaili kaksi esitystä, jotka oli helppo mahduttaa rocksapluunaan. Kyprosta edusti yhtye <b>Minus One</b> laululla <i>Alter ego</i>. Kyseisen kappaleen on itse asiassa säveltänyt ruotsalainen kehäraakkiviisukonkari <b>Thomas G:son</b>, jonka juuret ovat raskaassa musiikissa, mutta esimerkiksi <i>Alter ego</i> on pohjimmiltaan viihdyttävä schlager valeasussa. Georgian viisuedustajana oli kokoonpano <b>Nika Kocharov and Young Georgian Lolitaz</b> Oasis-tyylisellä autenttisella rockvedolla <i>Midnight gold</i>. Yhtyeen jäsenet olivat avoimesti hämmentyneitä, kun heidän viisukontekstissa marginaaliseksi leimattu kappaleensa eteni semifinaalista jatkoon. Georgian finaalipaikka oli raatiäänestyksen ansiota. Yleisöäänestyksessä Georgia olisi jäänyt semifinaalissa sijalle 11. (Mainittakoon sivujuonteena, että Thomas G:sonin kädenjälki kuuluu myös Georgian viisussa, mutta hänen osuutensa keskittyi lähinnä levytyksen tuotantopuolelle.)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/idUxTqmCFR0/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/idUxTqmCFR0?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/rviE2-9eiTI/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/rviE2-9eiTI?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Georgian raatimenestys jatkui lauantain finaalissa: raatiäänestyksen jälkeen Georgian pistesaalis oli 80, Kyproksen 43. Yleisöäänissä Kyproksen vähemmän rockuskottava "valeschlager" sijoittui paremmin: Kyproksen yleisöäänestyspistemäärä oli 53, Georgian vain 24. Kumpikaan vuoden rockedustajista ei pärjännyt mairittelevasti. Lopullisissa tuloksissa Georgia jämähti sijalle 20, Kypros pykälää alemmas.<br />
<br />
Samana vuonna ensimmäisessä semifinaalissa rocktarjontaa ryyditti myös Montenegron <b>Highway</b>, joka vannoi vaihtoehtoisen rockin nimeen esityksessään <i>The real thing</i>. Raatiäänestyksessä kymmenes sija, mutta yleisö jätti tylysti toiseksi viimeiseksi 14 pisteellä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/FgKehisElQI/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/FgKehisElQI?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Kaksi vuotta myöhemmin Eurovision laulukilpailujen finaalissa kilpaili kaksi rockvetoa, jotka esitettiin maiden omilla kielillä mutta jotka muutoin olivat aika lailla eri puista veistetyt. Albanian <b>Eugent Bushpepa</b> oli viisukilpailun lahjakkaimpia solisteja, joka esitteli äänivarojaan upeasti klassisessa folkrockissa <i>Mall</i>. Unkarin <b>AWS</b> räväytti viisuhistorian ensimmäisen hevibiisin <i>Viszlát nyár</i> (aitoa metalcorea, ei mikään <b>Lordi</b> tai Teräsbetoni).
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/uyl1b1fVmdU/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/uyl1b1fVmdU?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/p6e1TmYb33w/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/p6e1TmYb33w?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Raadit rakastivat Albanian suoritusta. Peräti 126 pistettä ja seitsemäs sija raatiäänestyksessä. Yleisöltä Albanialle herui vain 58 pistettä. Lopputuloksena sija 11. Unkari ei istunut raatien pirtaan: vain 28 pistettä ja viidenneksi viimeinen sija. Yleisöäänestyksessä Unkaria muistettiin peräti 65 pisteellä. Unkarin sijoitus vuoden 2018 Eurovision laulukilpailussa oli 21:s.<br />
<br />
Ikävä kyllä, lauantaisessa Italian ja Suomen "maaottelussa" voi olla samankaltaisuutta kuin tapauksissa Albania ja Unkari 2018. Italian Måneskinin rouheassa glam rockissa on enemmän "opistomainen" ote, kun taas Suomen viisu edustaa viihdyttävämpää vuosituhannen vaihteen nu metal -vaikutteista musiikkia (vaikka Blind Channel ei itse pidäkään siitä, että heidät nimetään kyseisen genren edustajaksi). Italian epäillään kelpaavan raadeille paremmin.<br />
<br />
Ennakkotapausten etsiminen Euroviisujen menneisyydestä ei luonnollisesti ole koherenttia, eikä näitä pohdintoja ole syytä ottaa liian vakavasti. Euroviisuäänestyksiä ei voi ennakoida liikaa, koska ne eivät noudata vuodesta toiseen samaa kaavaa. Joka vuosi viisukilpailulla on oma uniikki draaman kaarensa ja uudet äänestäjät. Kun Suomen ja Italian viisut edustavat rockmusiikin eri koulukuntia, ei niiden välttämättä tarvitse syödä toistensa kannatusta. Kumpikin voi menestyä hyvin. Eivätkä katsojat äänestä laumamaisesti genren perusteella. Puhelimeen tartutaan, mikäli jokin esitys kolahtaa ja aiheuttaa hyvän fiiliksen.<br />
<br />
Toivotaan siis, että tänä vuonna tulokset olisivat kuin vuonna 2005. Jo vuotta ennen Lordia Euroviisuissa kilpaili muutamia rocknumeroita. Sveitsi oli pestannut viisuedustajakseen virolaisen <b>Vanilla Ninjan</b>, tyttöbändin, jonka musiikki flirttaili raskaamman rockin kanssa. Norjalla taas oli tarjota Euroopalle hirtehinen ja showhenkinen glam rock -yhtye <b>Wig Wam</b> suoraviivaisella viihderokilla <i>In my dreams</i>.
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/OJX8RWJg7y4/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/OJX8RWJg7y4?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/w07N2nfB7KY/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/w07N2nfB7KY?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Norja ja Sveitsi eivät ottaneet toisistaan mittaa samoilla apajilla, vaan menestyivät äänestyksessä miltei yhtä hyvin. Sveitsi oli kahdeksas 128 pisteellä ja Norja yhdeksäs 125 pisteellä. Mikä hienointa, jos sekä Blind Channel että Måneskin sijoittuisivat kärkisijoille.<br />
<br />
Onneksi kumpikaan yhtyeistä ei suhtaudu viisutouhuun haudanvakavasti. Molemmat ovat ilmoittaneet fanittavansa toisiaan ja ilmaisseet tyytyväisyytensä, etteivät ole tänä vuonna Euroviisujen ainoita rocklähettiläitä. Bändeillä on yhteinen tavoitekin: rehabilitoida aidoilla instrumenteilla soitettavaa musiikkia. <a href="https://twitter.com/thisismaneskin/status/1393171326312108033" target="_blank">Italia ja Suomi kannustavat toisiaan, eivät kyräile</a>.<br />
<br />
Ja tietenkin kysymyksen voi asetella toisinkin päin: Viekö Suomi ääniä Italialta, ja siten mahdollisesti Italialta viisuvoiton.Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-69778323535895192192021-05-20T17:25:00.122+03:002022-05-12T01:49:38.005+03:00Euroviisut 2021: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXBGRulvGWGeZUceilaWoZWfwkPpz6gwfhCizk1Lk25M5L0v1Wtus8CcLKa3uYWWyg0aA04fwuFVhgAirKWgwPECWCV0m_KACgt0IvI6ewX1IkT5IBQzbJYrZpJWWkfbFhGp-KUh1Av24/s1680/esc2021logo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="840" data-original-width="1680" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXBGRulvGWGeZUceilaWoZWfwkPpz6gwfhCizk1Lk25M5L0v1Wtus8CcLKa3uYWWyg0aA04fwuFVhgAirKWgwPECWCV0m_KACgt0IvI6ewX1IkT5IBQzbJYrZpJWWkfbFhGp-KUh1Av24/w640-h320/esc2021logo.jpg" width="640" /></a></div><br /><i>Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 65. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.</i><br />
<br />
Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen <i>pyrkinyt</i> arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä (puolet pisteistä yleisöäänestyksestä ja puolet ammattilaisraadeilta), joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.<br />
<br />
Toisessa semifinaalissa kilpailee 17 esitystä, joista kymmenen äänestetään lauantain finaaliin. Pahoittelen, jos kuulostan heti alkuun tunnelman latistavalta Pohjanheimolta, mutta todettakoon tämän toisen semifinaalin tason olevan harvinaisen puuduttava ja yksitoikkoinen. Veikkaaminen on haastavaa, koska harva kilpailuesitys erottuu joukosta edukseen. Mutta sen parempi tietysti Suomen kannalta! Blind Channel kilpailee esiintymisnumerolla 14.<br />
<br />
<h3>1. SAN MARINO: Senhit (ft. Flo Rida) – Adrenalina</h3>
San Marino – tuo euroviisuperheen campeista campein perheenjäsen – pudotti keväällä varsinaisen pommin: viisukonkarin humpalla vierailee jenkkiräppäri Flo Rida. Tieto sai etenkin Z-sukupolven viisufanit innostumaan ja väläyttelemään jopa viisuvoittoa lilliputtimaalle – siitäkin huolimatta, että Flo Ridan suuruuden päivät ajoittuvat kymmenen vuoden taakse.<br />
<br />
San Marino on pitänyt viisuharrastajia koko kevään jännityksessä: aikooko Flo Rida todella esiintyä viisulavalla? (Euroviisujen uusien sääntöjen perusteella hänen osuutensa olisi voinut tulla etukäteen nauhoitettuna, koska hän ei ole esityksen pääsolisti.) Viime viikon harjoituksiin Flo Rida ei osallistunut mutta tällä viikolla hän on todistettavasti rantautunut Rotterdamiin.<br />
<br />
<i>Adrenalina</i> on kuin viisupoikien märkä uni. Muutoin ehtaa viisukitschiä esityksen rekvisiittaa myöten paitsi sitten C-osaa höystää Flo Ridan papatus. Euroviisufanit ovat pitkin kevättä julkaisseet somekanavissa omia puntareitaan ja pisteitään vuoden viisusadosta. Jos joku raukka on kehdannut jättää San Marinon top 10:nsä ulkopuolelle, kommenttikenttä täyttyy hämmästelevistä kommenteista: "Missä San Marino?!?". Usein campviisut pärjäävät huomattavasti paremmin fanien listauksissa kuin Euroviisujen virallisissa tuloksissa. Flo Ridan mukanaolo on kuitenkin aiheuttanut pöhinää, mikä voi realisoitua komeana pistemääränä yleisöäänestyksessä.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>2. VIRO: Uku Suviste – The lucky one</h3>
Kreikkalainen viisukonkari ja Ruotsissa asuva yhdysvaltainen huipputuottaja kynäilivät yhdessä virolaisen onnistuneen soluyhdistelmän kanssa geneeristä keskinkertaisuutta.<br />
<br />
Viron Uku tuskin tunsi olevansa kovinkaan <i>lucky one</i>, kun tuottaja asetti hänet esiintymään pahamaineiselle kakkospaikalle. Kappale itsessään ei ole mitenkään huono, se on vain kovin mitäänsanomaton ja epäinnovatiivinen: keskiarvo sadoista muista vastaavanlaisista poptuotteista.<br />
<br />
Yleisesti Viron uskotaan karsiutuvan. En olisi ihan sataprosenttisen varma. Biisi täyttää oikeaoppisesti ulkoiset tunnusmerkit, mikä voi tarkoittaa tasaista kannatusta raatiäänestyksessä, ja televisiokatsojat noteerannevat Ukun ainakin ulkonäkönsä vuoksi. Voi toki flopata täysin, koska Euroviisuissa viimeiseksi harvoin jää huonoin vaan huomaamattomin.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>3. TŠEKKI: Benny Cristo – omaga</h3>
Rakastettava hulttio jatkaa samalla nuorekkaalla rennonletkeällä linjalla, jolla Tšekki on edellisissä viisuissa saanut menestyskäyränsä nousuun.<br />
<br />
Tšekki erottuu hyväntuulisena ja trendikkäämpänä vaihtoehtona. "OMG (eli löysästi äännettynä "omaga") olet niin kaunis", vakuuttelee tyhmyyksiä tehnyt Benny eksälleen. Biisi ei ole genressään mitenkään ihmeellinen, eivätkä vedonlyöjät usko Tšekin mahdollisuuksiin, mutta en huudahda hämmästyksestä "omaga", vaikka Tšekki vastoin ennakko-odotuksia yltäisikin finaaliin.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>4. KREIKKA: Stefania – Last dance</h3>
Viisuvuosikerran kuopus kutkuttaa vanhan liiton viisufaneja hienoisilla melodisilla kasariviboilla.<br />
<br />
Kreikan menevän ja tarttuvan viisun on säveltänyt viisukonkari Dimitris Kontopoulos, jonka kädenjälki kuuluu myös Viron viisussa. Näkemykseni mukaan kappale on taitavasti rakennettu: se on riittävän moderni kelvatakseen nuoremmalle yleisölle, mutta kertosäkeistön ilmiselvät kasarivaikutteet uppoavat myös vanhan liiton viisuharrastajiin. Esityksessä hyödynnetään "green screenin" avulla euroviisukontekstissa ennennäkemätöntä visuaalista tekniikkaa – mikä on aiheuttanut jonkin verran haasteita harjoituksissa. Kreikka tuppaa pääsemään finaaliin aina kun sen viisussa tai esityksessä ei ole jotain perustavanlaatuista vikaa, joten suhtautuisin luottavaisin mielin Kreikan finaalipaikkaan.<br />
<br />
Stefania Liberakakisilla on ollut lyhyt matka viisuihin, sillä hän on elänyt koko elämänsä Utrechtissa, jonne hänen kreikkalaiset vanhempansa ovat asettuneet asumaan. Ikäkriisin paikka: Stefania on syntynyt joulukuussa 2002. Silloin kun legendaarinen kulttiklassikko <a href="https://youtu.be/iNZfMXMHMsQ" target="_blank"><i>S.A.G.A.P.O</i></a> edusti Kreikkaa Euroviisuissa, Stefaniasta on hädin tuskin ollut edes ultrakuvaa.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>5. ITÄVALTA: Vincent Bueno – Amen</h3>
Totisesti olkoon niin jos haluat päättää suhteemme, laulaa komeaääninen kaiffari kliseisessä eroballadissa.<br />
<br />
Homma bueno, ainakin lauluäänen osalta. Muutoin sävellys koostuu aika lailla kimpusta kuluneita latteuksia. Itävalta saattaa silti ängetä itsensä finaaliin. Raadit ovat voineet arvostaa Vincetin laulusuorituksen ja virheettömästi rakennetun balladin kymmenen parhaan joukkoon. Jos Vincent onnistuu vakuuttamaan tarpeeksi puhelinäänestäjiä, viisufinaalissa kuullaan toinen vuoden <i>Amen</i>-viisuista.<br />
<br />
<i>Amen</i>-nimisiä euroviisuja on nyt yhteensä kolme: tämän Itävallan lisäksi Israel 1995 ja tiistain semifinaalissa karsiutunut Slovenia.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>6. PUOLA: Rafał – The ride</h3>
Laki ja oikeus -puolueen puudeli kutsuu beibejä elämänsä ajelulle. Miettisin kaksi kertaa, että kannattaisiko lähteä...<br />
<br />
Toisin kuin Venäjällä, Puolassa varmistettiin, ettei viisuedustaja ole mielipiteiltään poliittisesti arveluttava. Rafałia fanittavat Puolan valtapuolueen poliitikot samalla tavalla kuin suomalaisen kykypuolueen nuorisopoliitikot Cheekiä. Esikatseluvideossa Rafał aurinkolaseineen muistuttikin hieman Cheekiä. Ilman aurinkolaseja hän näyttää enemmän elähtäneeltä bile-Danilta.<br />
<br />
Ruotsalaisille lauluntekijöille (jotka ovat Puolankin viisun kirjoittaneet) pitäisi antaa kyseenalainen tunnustus: miten menevä ja nopeatempoinen tanssibiisi voi kuulostaa näin pitkäveteiseltä ja epäinnostavalta. Puola on paluunsa (2014) jälkeen pärjännyt yleisöäänestyksissä vähintään kohtuullisesti, mutta maa on aina karsiutunut, kun edustussävelmässä ei ole ollut riittävästi ansioita.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: red;">TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b><br />
<br />
<h3>7. MOLDOVA: Natalia Gordienko – Sugar</h3>
Natalia Gordienko lauloi 18-vuotiaana <a href="https://youtu.be/11Xi8u1gkTo" target="_blank">Euroviisuissa 2006</a> alusvaatteisillaan. Muun muassa hänen esiintymisasunsa saattoi vaikuttaa siihen, että BBC:n legendaarinen viisuselostaja Terry Wogan totesi Lordin ansainneen viisuvoittonsa: "They deserved it! They have dressed up!" Nyt kypsäksi aikuiseksi varttunut Natalia laulaa siitä kihelmöivästä tunteesta, kun ei voi enää olla ilman: tule rakastajani ja anna minulle sokeria.<br />
<br />
Moldova herätti huomiota värikkäällä esikatseluvideollaan (joka tosin oli kuin 2000-luvulle päivitetty <a href="https://youtu.be/s3RwVOSpcVo" target="_blank"><i>Les sucettes</i></a>). Nyt Rotterdamin lavalla esitys on harjoitusraporttien mukaan yksi illan vaatimattomimmista ja vaisuimmista. Hämmästyttävää, sillä viisua ovat olleet tuottamassa vaikutusvaltainen venäläinen musiikkimoguli Filipp Kirkorov – ja kreikkalainen kultasormi Dimitris Kontopoulos. Jo kolmas hänen tuotoksensa tässä semifinaalissa...<br />
<br />
Moldova on karsiutunut finaalista viisi kertaa, joten maa ei enää lukeudu Euroviisujen kestomenestyjien joukkoon. Jos Moldova on huono livenä, sen ei pitäisi edetä finaaliin nimekkäistä taustavaikuttajista huolimatta.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>8. ISLANTI: Daði og Gagnamagnið – 10 years</h3>
Kaksimetrinen luova persoonallisuus ja hänen possensa tarjoilee massasta poikkeavaa <strike>hipster...</strike> siis akateemislähtöistä muka ironista hupsuttelua syntikkapopin säestämänä.<br />
<br />
Viime vuonna Eurovision laulukilpailut peruttiin ja Islannille lankesi kärsijän rooli. Ainakin viisufanien äänekäs yhteisö Twitterissä on yksimielisesti vakuuttunut, että Daði, tuo maailmankaikkeuden hassunhauskin hujoppi, ja hänen jenginsä olisi voittanut viime vuoden kilpailun kappaleellaan <i>Think about things</i>. En suosittele vänkäämään vastaan, tuntee olonsa ihan Don Quijoteksi. Tänä vuonna Daði og Gagnamagnið yrittää uudestaan, mutta momentum on ehkäpä jo mennyt. Uusi viisu <i>10 years</i> ei ole saavuttanut yhtä varauksetonta ihastusta kuin edellisvuotinen ehdokas.<br />
<br />
Islannille on silti luvassa hyvä sijoitus. Sekä esitys että kappale poikkeavat niin selvästi massasta. Perinteisen viisumuovin keskellä Islanti tuntuu luomummalta ja vilpittömämmältä vaihtoehdolta – vaikka performanssi on varmasti laskelmoitu viimeistä elettä myöten. Eksentrinen poppoo jää jokaisen katsojan mieleen.<br />
<br />
Islannin esiintyjällä on todettu koronatartunta, joten viisujärjestäjät joutuvat turvautumaan varotoimenpiteeseen. Islanti ei esiinny tänä iltana lavalla livenä, vaan heidän esityksestään nähdään viimeisin onnistunut harjoitusveto Rotterdamin viisulavalta. Oletettavasti pätkä sulautuu luontevasti osaksi suoraa lähetystä eikä keskivertokatsoja edes huomaa ettei esitys tule suorana.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #38761d;">VARMAHKO FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>9. SERBIA: Hurricane – Loco loco</h3>
Kroatian, Slovenian ja Pohjois-Makedonian karsiuduttua entisen Jugoslavian alueen viisutoiveet lepäävät Serbian hengästyttävän hölkän varassa.<br />
<br />
Serbian muikkelit vaikuttavat sellaisilta, jotka ennen baanalle lähtöään ottavat peiliselfieitä siideritölkit kädessä ja laittavat kuvat someen saatteilla #nytlähtee #mitätästätulee #eituukusanomista #badmoms. Viisunsa kertoo sitten siitä, mitä siellä yökerhossa tapahtuu. <i>Loco loco</i> vyöryy kuin hurrikaani ja on silkkaa päätöntä takamuksenheiluttamista. Minun korviini täyttä roskaa, mutta viisufanit ovat olleet armottomasta bileviisusta innoissaan ja veikkaavat Serbiaa ilman muuta finaaliin. Mutta tekeekö San Marino tämän paremmin ja mieleenpainuvammin?<br />
<br />
Serbiaa ei voi koskaan jättää laskuista pois. Maa on karsiutunut kolme kertaa, mutta aina hyvin täpärästi. Maan huonoin sijoitus on semifinaalin 11. sija. Toisaalta raadit tuskin ovat arvostaneet <i>Loco locoa</i> ja Serbian vakituisista äänestäjistä vain Sveitsi, Itävalta ja Ranska äänestävät tässä semifinaalissa.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b><br />
<br />
<h3>10. GEORGIA: Tornike Kipiani – You</h3>
Illan pelkistetyin esitys on runollinen ylistyslaulu luonnolle.<br />
<br />
Voi Georgiaa. Tornikea ei oikein ole siunattu karismalla ja sävelmä on aivan liian laahaava toimiakseen Euroviisujen viitekehyksessä. Olen keskustelufoorumeilta lukenut, että tällaiselle Leonard Cohen -tyyliselle rockballadille on kannattajansakin, mutta se porukka lienee aivan liian marginaalinen äänestääkseen Georgian finaaliin.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #990000;">VARMAHKO KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 1 / 5</b><br />
<br />
<h3>11. ALBANIA: Anxhela Peristeri – Karma</h3>
Albania lähettää viisuihin – yllätys yllätys – vahvaäänisen naissolistin tulkitsemaan dramaattista balladia reilusti omalla kielellä.<br />
<br />
Kun Serbiakin valitsi edustussävelmäkseen hömppää, balkanballadien suosijat kannattavat tänä vuonna Albaniaa, joka täyttää ainoana ehdokkaana balkanballadien kiintiön. Anxhela on lahjakas laulaja ja laulu toki erottuu jo genrensä vuoksi kavalkadissa. Mutta onko tämä sama tehty aikaisempina vuosina paljon paremmin? Voi mennä jatkoon, koska kilpailee omassa lokerossaan ja on lajissaan pätevä. Yhtä lailla voi karsiutua, koska kokonaisuus ei ole järin persoonallinen. Albanialaisille kuitenkin hatunnosto, kun kulkevat viisuperheessä omaa polkuaan, eivätkä teetä edustussävelmiä mittatilaustöinä ulkomailla. Albanian vakituisista äänestäjistä Sveitsi, Kreikka ja Itävalta äänestävät tänä iltana.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50 / 50</b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b><br />
<br />
<h3>12. PORTUGALI: The Black Mamba – Love is on my side</h3>
Portugali pettää euroviisufanien kielipuolueen pahan kerran. Ensimmäistä kertaa koskaan <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2018/05/portugal-no-coracao-portugalin-pitka-ja.html" target="_blank">viisuhistoriansa aikana</a> maan edustussävelmä esitetään kokonaan englanniksi.<br />
<br />
Portugalin bändivedosta ja tunnelmallisesta elokuvamaisesta sävelmästä ollaan povaamassa yllätysfinalistia. Portugali ajaa samaa asiaa kuin Belgia ykkössemifinaalissa: viisushow'sta siirrytään kolmeksi minuutiksi aitoon musiikkikonserttiin. Esitys on ilmeisesti visuaalisesti tyylikäs, mutta miksi ihmeessä solistin on laulettava niin ärsyttävällä nasaalilla?<br />
<br />
Portugalin onneksi sen vakituisista äänestäjistä Sveitsi, Ranska ja Espanja osallistuvat äänestykseen tänään.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50 / 50</b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>13. BULGARIA: Victoria – Growing up is getting old</h3>
Romanian Billie Eilish -klooni karsiutui tiistain semifinaalissa, Bulgarian vastaavalle povataan parempaa menestystä.<br />
<br />
Islannin tavoin Bulgaria menetti momentuminsa viime vuoden kilpailun peruuntuessa. Victoria Georgievan vuodentakaiseksi edustussävelmäksi valikoitunut <i>Tears getting sober</i> on uniikki popmusiikin taideteos, jonka vedonlyöjät olivat noteeranneet kärkisijoille. (Allekirjoittanut olisi antanut sille arvosanaksi 5 / 5 – arvosana, jota en heltynyt antamaan ensimmäisellekään vuoden 2019 viisulle ja jonka tuskin saa yksikään tämänkään vuosikerran ehdokas.) Uudessa viisussa on hyödynnetty vastaavanlaisia elementtejä, mutta tekemällä tehtynä ei synny ainutlaatuista sielukasta tunnelmaa. Bulgaria mennee finaaliin, mutta tuskin hätyyttelee voittoa lauantaina. Kappale edustaa täsmälleen sellaista tyyliä, mitä tämän päivän naispoppareilta odotetaan: on omakohtainen tarina elämän solmukohdasta. Esitys on omistettu Victorian sairaalle isälle, jolle diagnosoitiin alkuvuodesta ALS-tauti. Viisuraadeissa istuva musiikkiteollisuusväki arvostanee Bulgarian tyylipuhdasta suoritusta.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>14. SUOMI: Blind Channel – Dark side</h3>
Suomen päräyttävin euroviisu vuosiin (vuosikymmeniin?) kehottaa viisuyleisöä haistattamaan pitkät koronakurimukselle.<br />
<br />
Taloustieteissä tunnetaan suhteellisen edun periaate. Sen mukaan esimerkiksi valtioiden on syytä paneutua erikoisosaamiseensa. Keskittyä siihen minkä osaa paremmin kuin muut. Suomi on ensimmäistä kertaa sitten Softenginen (2014) Euroviisuissa omimmillaan. Genressään arvostettu Blind Channel ei lähde viisulavalla kikkailemaan vaan esittelee ydinosaamistaan. Lopputuloksena on autenttinen rockveto kuin suoraan rockklubilta. 2000-luvulla rockkokoonpanot eivät enää ole kummajaisia Euroviisuissa, mutta tällaista Linkin Park -tyylistä räminää viisuyhteydessä ei juurikaan ole kuultu. <i>Dark side</i> pohjautuu raflaavaan popmelodiaan, joten siinä on euroviisuksi sopivaa tarttumapintaa.<br />
<br />
Suomella on käynyt kerrankin poikkeuksellisen hyvä tuuri. Esiintymispaikka on ihanteellisin mahdollinen. Semifinaali on umpitylsä ja Suomea edeltää neljä enemmän tai vähemmän rauhallista esitystä. Unipillereiden jälkeen Blind Channel herättää katsojat ja räväyttää tunnelman kattoon. Se on kuin keidas pitkän kuivan kauden jälkeen. Blind Channel on semifinaalin ainoa rock-numero – kontrasti muihin ehdokkaisiin on huomattava eikä samassa sarjassa ole varteenotettavia kilpailijoita. Lisäksi tämän illan semifinaalissa äänestävät Viro ja Islanti, jotka ovat perinteisesti suoneet anteliaasti pisteitä Suomen edustajille.<br />
<br />
Ennakkoveikkauksissa Suomen finaalipaikkaan uskotaan. Vedonlyönnissä Suomi on toisen semifinaalin viidenneksi veikatuin jatkoonpääsijä. <a href="http://listablogi.blogspot.com/2021/03/pimeydella-kohti-valoa.html" target="_blank"><i>Dark side</i> on osoittautunut valtavaksi hitiksi</a>, mikä on lupaava ennusmerkki viisumenestyksen kannalta. Suomen viisuedustajien hittistatuksilla on ollut <a href="https://www.viisukuppila.fi/phpBB3/post820859.html#p820859" target="_blank">korrelaatiota sijoitusten kanssa</a>. Tiedostan kyllä, että kirjoitin samalla tavalla Saara Aallon <i>Monstersin</i> kohdalla. <i>Monstersin</i> hittiyteen vaikutti kuitenkin oletettavasti osaltaan Suomessa vellonut Saara Aalto -hype. (Ja onhan <i>Monsters</i> ainoa Suomen viidestä edellisestä euroviisusta, joka äänestettiin semifinaalista jatkoon.) Blind Channelin <i>Dark sidesta</i> suomalaiset ovat vaikuttuneet vasta UMK-voiton jälkeen.<br />
<br />
Mikä voisi mennä pieleen? Koska kyseessä on yhdistelmä Suomi + Euroviisut, kaikenlaiset järjenvastaiset kauhuskenaariot juolahtavat mieleen. Suomi voi flopata mikäli esitys epäonnistuu eivätkä Blind Channelin pojat saa aikaiseksi kappaleen vaatimaa energiatasoa. Toisessa kauhukuvassa raadit koostuvat tänä vuonna poikkeuksellisen elitistisistä snobeista, jotka eivät arvosta Suomen edustamaa genreä eivätkä pidä <i>Dark sidea</i> tarpeeksi vakavasti otettavana musiikkina. Jos raadit dissaavat esityksen täysin, yleisöäänestyksessä tarvitaan pistevyöry finaalipaikan varmistamiseksi. Raadit ovat onnistuneet torpedoimaan yleisöäänestyksessä kuudenneksi sijoittuneiden kilpailijoiden etenemisen finaaliin.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>15. LATVIA: Samanta Tīna – The moon is rising</h3>
Samanta Tīna pyrki vuosikausia euroviisuedustajaksi niin kotimaansa Latvian kuin Liettuan viisukarsinnoissa. Vuosi vuodelta hänen viisutyrkkynsä heikkenivät heikkenemistään. Tänä vuonna viisumatka vihdoinkin toteutui kummallisella sekasotkulla.<br />
<br />
Euroviisufanit rakastavat näyttäviä naisia, jotka pelmahtavat paikalle äänekkäästi huutaen "The queen of the night is coming". Jos Euroviisut kyettäisiin tänä vuonna järjestämään normaalioloissa, viisukaupungissa Samanta Tīnan ympärillä parveilisi jatkuvasti vähintään parinkymmenen viisuklubin pojan haaremi. Artisti on kuin luotu viisulavalle, harmi että edustussävelmä on sekamelskainen sillisalaatti. Voiko mitenkään mennä jatkoon edes näin hyvältä esiintymisnumerolta? Ei kai?<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: red;">TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 1 / 5</b><br />
<br />
<h3>16. SVEITSI: Gjon's tears – Tout l'univers</h3>
Albanialaistaustainen Gjon Muharremaj on liikuttanut Euroviisujen esikatseluohjelmien panelisteja kyyneliin kauniilla balladillaan. Sitten sveitsiläiset kutsuivat ruotsalaisen ammattikoreografin Sacha Jean-Baptisten suunnittelemaan viisuesitystä. Lopputuloksena on jonkin sortin avantgardea, joka on hämmentänyt Euroviisujen harjoituksissa.<br />
<br />
Gjon tulkitsee falsetilla aidosti koskettavan slovarin, joka pakottaa kuuntelemaan ja vie kuulijan kolmeksi minuutiksi omiin sfääreihinsä. Konsepti muistutti joidenkin mielestä turhan paljon hallitsevaa viisuvoittajaa <i>Arcadea</i>, joten Sveitsin delegaatio linjasi, ettei Gjon ainakaan esiintyisi pianon ääressä, kuten Duncan Laurence edellisessä viisukilpailussa. Sacha Jean-Baptiste on laittanut Gjonin vääntelehtimään lavalla loreenmaiseen tyyliin. Harjoitusraportit ovat antaneet performanssista erittäin ristiriitaista palautetta. Ilta näyttää ovatko esitys ja sävellys lainkaan samaa paria ja onko Sveitsillä mahdollisuuksia taistella voitosta lauantaina.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>17. TANSKA: Fyr Og Flamme – Øve os på hinanden</h3>
Semifinaalikattauksen kaksi veikeintä kaveria vievät katsojat aikamatkalle kultaiselle 80-luvulle. Tanskalaiset ovat rakastuneet kaksikon viisuun, joka on yltänyt kotimaassaan listaykköseksi!<br />
<br />
Semifinaalissa on kaksi piristysruisketta: Suomi ja Tanska. Tanskan kasariretro on illan riemastuttavin esitys. Kaverukset ovat hauskoja, helposti lähestyttäviä ja heissä on meemipotentiaalia. Tanska on jotain aivan muuta kuin muut semifinaalin kilpailijat ja erottuu joukosta edukseen.<br />
<br />
Jos Portugali petti kielipuoluelaiset, Tanska pääsee tänä vuonna lopullisesti pannasta. Jesper Groth ja Laurits Emanuel esittävät viisunsa alusta loppuun tanskaksi. Ensimmäinen kerta, kun Tanska laulaa viisunsa vapaaehtoisesti kokonaan omalla kielellä. Ei kuitenkaan unohdeta, että jo kaksi vuotta sitten Tanskan viisussa kuultiin kokonaiset neljä säettä tanskan kielellä. Porttiteoria pätee.<br />
<br />
Yllättävän harvat veikkaavat Tanskaa finaaliin. Mielestäni on päivänselvää, että semifinaalissa, joka on täynnä yhdentekevää kädenlämpöistä musiikkia, Tanska tarjoaa katsojien kaipaamaa viihdearvoa. Raadit mitä todennäköisimmin vihaavat Tanskaa, koska on puritaanien mielestä väärällä tavalla retro, mutta en ihmettelisi, vaikka Tanska sijoittuisi tänä iltana yleisöäänissä kolmen parhaan joukkoon.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: lime;">TODENNÄKÖINEN FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>Veikkaus: illan finalistit ja karsiutujat</h3>
<br />
Tiistaina veikkasin ennakkoon yhdeksän kymmenestä oikein. Ainoa virhearvio oli Kroatia, josta en itse välittänyt, mutta jonka finaalipaikasta äänekkäät euroviisufanit olivat varmoja. Twitterissä viisufanien keskuudessa on julistettu miltei maansuru Kroatian karsiutumisen vuoksi. Nyt pohdin (toivon), että olisiko Serbia tämän semifinaalin Kroatia.<br />
<br />
Veikkaaminen on poikkeuksellisen hankalaa, koska semifinaalin taso on niin puuduttavan tylsä. Semifinaali on pullollaan esityksiä (Viro, Tšekki, Itävalta, Moldova, Serbia, Albania, Portugali) joissa on tiettyjä ansioita, mitkä puhuisivat finaalipaikan puolesta, mutta kovatasoisemmassa kilpailukavalkadissa niillä tuskin olisi merkittäviä mahdollisuuksia.<br />
<br />
Näiden pohdintojen saattelemana <b>veikkaisin</b> illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)<br />
<br />
ISLANTI<br />
BULGARIA<br />
SVEITSI<br />
KREIKKA<br />
SUOMI<br />
TANSKA<br />
SAN MARINO<br />
PORTUGALI<br />
ITÄVALTA<br />
ALBANIA<br />
---<br />
SERBIA<br />
TŠEKKI<br />
MOLDOVA<br />
VIRO<br />
LATVIA<br />
PUOLA<br />
GEORGIA<br />
<br />
Rivi tuntuu väärältä, mutta ei se vatvomalla parane. Toivottavasti menee edes kuusi kymmenestä oikein.<br />
<br />
<h3>Oma suosikkilistani</h3><br />
<b>5 / 5</b><br />
-<br />
<b>4,5 / 5</b><br />
-<br />
<b>4 / 5</b><br />
KREIKKA: Stefania – Last dance<br />
SVEITSI: Gjon's tears – Tout l'univers<br />
SUOMI: Blind Channel – Dark side<br />
TANSKA: Fyr Og Flamme – Øve os på hinanden<br />
<b>3,5 / 5</b><br />
BULGARIA: Victoria – Growing up is getting old<br />
<b>3 / 5</b><br />
ISLANTI: Daði og Gagnamagnið – 10 years<br />
TŠEKKI: Benny Cristo – omaga<br />
VIRO: Uku Suviste – The lucky one<br />
PORTUGALI: The Black Mamba – Love is on my side<br />
SAN MARINO: Senhit (ft. Flo Rida) – Adrenalina<br />
<b>2,5 / 5</b><br />
ITÄVALTA: Vincent Bueno – Amen<br />
MOLDOVA: Natalia Gordienko – Sugar<br />
<b>2 / 5</b><br />
ALBANIA: Anxhela Peristeri – Karma<br />
SERBIA: Hurricane – Loco loco<br />
PUOLA: Rafał – The ride<br />
<b>1,5 / 5</b><br />
-<br />
<b>1 / 5</b><br />
GEORGIA: Tornike Kipiani – You<br />
LATVIA: Samanta Tīna – The moon is rising<br />
<br />
<h3>Hyödyllisiä linkkejä</h3><br />
Eurovision.tv: <a href="https://eurovision.tv/story/vital-statistics" target="_blank">Eurovision 2021: Vital Statistics</a><br />
<br />
Yle.fi: Iina Tauriainen, <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/05/17/lataa-itsellesi-kunnon-viisupuuhapaketti-taalta-saat-pisteytys-ja" target="_blank">Lataa itsellesi kunnon viisupuuhapaketti!</a><br />
<br />
Twitter / Eurovisiya Mursiya: <a href="https://twitter.com/EMursiya/status/1375739429495652352/photo/1" target="_blank">A map showing the nationalities of every 2021 entry's songwriters</a>Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-10973623008316303782021-05-18T16:00:00.018+03:002021-09-23T16:27:02.800+03:00Euroviisut 2021: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXBGRulvGWGeZUceilaWoZWfwkPpz6gwfhCizk1Lk25M5L0v1Wtus8CcLKa3uYWWyg0aA04fwuFVhgAirKWgwPECWCV0m_KACgt0IvI6ewX1IkT5IBQzbJYrZpJWWkfbFhGp-KUh1Av24/s1680/esc2021logo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="840" data-original-width="1680" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXBGRulvGWGeZUceilaWoZWfwkPpz6gwfhCizk1Lk25M5L0v1Wtus8CcLKa3uYWWyg0aA04fwuFVhgAirKWgwPECWCV0m_KACgt0IvI6ewX1IkT5IBQzbJYrZpJWWkfbFhGp-KUh1Av24/w640-h320/esc2021logo.jpg" width="640" /></a></div><br /><i>Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 65. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.</i><br />
<br />
Akatemiaprofessori <b>Hannu Salmi</b> kirjoitti tänä keväänä <a href="https://journal.fi/lahikuva/issue/view/7675" target="_blank"><i>Lähikuva</i>-lehdessä</a> julkaistussa artikkelissa Euroviisujen syntyvaiheista seuraavasti: "Eurovision laulukilpailu oli ase sodan muistoa vastaan. Alussa se oli pikemminkin aktiivisen muistinmenettämisen foorumi kuin paikka käsitellä kipeitä kokemuksia." Toisen maailmansodan aiheuttamat traumat eivät ole enää yhtä ajankohtaisia kuin ensimmäisten Euroviisujen aikaan vuonna 1956, mutta laulukilpailu ajaa jälleen samaa asiaa. Tällä viikolla eurooppalaisilla on kolmena iltana mahdollisuus unohtaa hetkeksi pandemiakurimus ja vieroittautua arjesta viisuviihteen parissa. Yhtä lailla Eurovision laulukilpailun järjestäminen välivuoden jälkeen on lohduttava osoitus siitä, että elämään on palautumassa piirteitä, jotka olivat itsestäänselvyyksiä ennen kuin koronaviruksesta oli kuultukaan.<br />
<br />
Tämän vuoden koronaviisuihin osallistuvat esiintyjät ansaitsevat suurimman mahdollisen hatunnoston. 39 maan osallistujista yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat matkustaneet Rotterdamiin – vain Australian delegaatio on joutunut jäämään kotiin tiukkojen matkustusrajoitusten vuoksi ja maan esitys nähdään etukäteen nauhoitettuna. Viisukilpailijat ovat eläneet toista viikkoa eristäytynyttä hotellielämää omissa oloissaan sen vuoksi, että pääsevät tarjoamaan sadoille miljoonille katsojille arkielämästä etäännyttävää viihdettä. Ja mikä riemastuttavinta: suurin osa osallistujamaista on lähtenyt viisuilemaan ilon kautta.<br />
<br />
Trendit, muoti-ilmiöt ja musiikkityylit kiertävät kehää noin 20 vuoden sykleissä. Niinpä 2020-luvun ensimmäisessä virallisessa viisukattauksessa on kuultavissa runsaasti vaikutteita vuosituhannen vaihteen populaarimusiikista. Tätä buumia pönkittää omalla tavallaan myös Suomen edustussävelmä. Parikymmentä vuotta sitten viisulavalla keikisteltiin vähissä vaatteissa ja – hämmästyttävää kyllä – tämäkin ilmiö on tekemässä paluuta. Etenkin naisesiintyjien keskuudessa paljas pinta ja niukat kimaltelevat hopea-asut ovat kovassa huudossa vuonna 2021.<br />
<br />
<b>Veikkaan</b> jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen <i>pyrkinyt</i> arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä (puolet pisteistä yleisöäänestyksestä ja puolet ammattilaisraadeilta), joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.<br />
<br />
Ensimmäisessä semifinaalissa kilpailee 16 esitystä, joista kymmenen äänestetään lauantain finaaliin.<br />
<br />
<h3>1. LIETTUA: The Roop – Discoteque</h3>
Suomi kilpailee torstaina toisessa semifinaalissa mutta tämänkin illan kavalkadissa on mukana suomalaiskytkös. Liettuan veikeän diskoilun tekijätiimissä ovat Ilkka Wirtanen ja Kalle Lindroth – kaksikko suoraan kotimaisen popmusiikkiteollisuuden kovasta ytimestä! Sanoituksessa on osuvaa ajankuvaa korona-arjesta: ainakin kotidisko on turvallinen vaihtoehto nyt, joten on ihan ookoo tanssia yksin jos tanssituttaa.<br />
<br />
Liettualla on kokonaispaketti kunnossa, minkä vuoksi maa on majaillut koko kevään vedonlyöntitilastoissa kymmenen parhaan joukossa. Sekä kappale että esitys ovat sopivan persoonallisia, hyväntuulisia ja taatusti viihdyttäviä. Solisti Vaidotasin veijarimainen karisma suorastaan tunkee ruudusta läpi – vähän tulee mieleen jopa naapurimaa-Latvian Renars Kaupers pari vuosikymmentä sitten.<br />
<br />
Liettua on tupannut viime vuosina pärjäämään yleisöäänestyksissä hyvin. Tänä vuonna Liettualla kävi semifinaalijaon arvonnassa huono tuuri, sillä lähes kaikki sen vakituiset äänestäjät äänestävät toisessa semifinaalissa. Siltikin olisi hämmästyttävää, jos Liettua ei kampeaisi tänä iltana kymmenen parhaan joukkoon.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #38761d;">VARMAHKO FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>2. SLOVENIA: Ana Soklič – Amen</h3>
Upeaäänisen laulajattaren veisu on 2020-luvulle päivitetty <i>Anna rakkaudelle tilaisuus</i>, joka on mankeloitu jenkkigospelkoneiston läpi.<br />
<br />
Ana on erinomaisen taitava vokalisti, joka pääsee esittelemään äänivarojaan viisussaan. Mielestäni kappaleen suurin ongelma on sen "ylituottaminen": paketti on tuotettu niin varman päälle, että siitä on hiottu kaikki särmät pois, minkä vuoksi se kuulostaa lähinnä geneeriseltä yhdysvaltalaiselta gospelslovarilta. Laulua kuunnellessani en tunne yhtään mitään.<br />
<br />
Uskon Slovenian karsiutuvan, mutta menestysmahdollisuudet eivät ehkä ole niin toivottomat kuin yleisesti arvellaan. Raadit voivat heltyä antamaan pisteitä huippulahjakkaalle solistille ja mistäs tietää jos Ana onnistuukin vakuuttamaan tarpeeksi myös puhelinäänestäjät.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: red;">TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>3. VENÄJÄ: Maniža – Russian woman</h3>
Emansipoitunut rap tarjoaa viisukontekstissa uudenlaista Venäjä-kuvaa – ja siitäkös on syntynyt kotimaassaan uskomaton kalabaliikki.<br />
<br />
Viime vuonna Venäjän viisuedustajaksi valittu Little Big nousi valtavaksi someilmiöksi, mutta Venäjä ei kuitenkaan lähettänyt yhtyettä tänä vuonna viisuihin. Syyksi on epäilty bändin jäsenten liian myötämielistä suhtautumista Aleksei Navalnyiin. Venäjän pikaisesti kyhätyt viisukarsinnat voittanut tadžikistanilainen Maniža ja hänen itsensä sanoittama kappale ovat aiheuttaneet mielettömän polemiikin. Viisussaan Maniža ravistelee patriarkaattisia käsityksiä ja kehottaa naisia itsenäistymään. Ei ole vain yhtä oikeaa elämäntapaa. Venäläisellä naisella saa olla muitakin tavoitteita kuin päätyä nuorena naimisiin. Venäjän parlamenttia myöten on keskustelu laulun uhkaavan ihanteellisia perinteisiä perhearvoja. Oikeustoimillakin on uhkailtu. On se niin väärin, kun joku kehtaa ilmaista, että naisella voisi olla muitakin rooleja kuin olla kunniallinen vaimo aviomiehelleen.<br />
<br />
Pisteet asenteesta, ja asennettahan Manižalla riittää. Venäjällä useat tahot toivovat Manižan karsiutuvan ja ikävä kyllä se saattaa olla mahdollista. Raadit ainakin oletettavasti vihaavat kappaletta, koska niiden mielestä Euroviisuissa ei saa olla mitään hauskaa ja rajoja rikkovaa. Venäjällä kävi myös huono tuuri: alun perin sekä Valko-Venäjän että Armenian oli tarkoitus äänestää tässä semifinaalissa mutta molemmat maat vetäytyivät viisuista. Venäjän oletettu pistesaalis laihtui huomattavasti.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>4. RUOTSI: Tusse – Voices</h3>
Valloittava nuorisotähti esittää tyylipuhtaan ruotsalaisen viisutehtaan standardituotoksen.<br />
<br />
Ruotsin paketissa esiintyjä on huomattavasti kiinnostavampi kuin edustussävelmä. Lauluntekijät ovat aikaisemmin laatineet menestysviisuja (kirkkaimpana kruununa Måns Zelmerlöwin <i>Heroes</i>) ja hieman heikomminkin pärjänneitä viisuehdokkaita (kuten esimerkiksi Saara Aallon <i>Monsters</i>). Ruotsin karsintakilpailun Melodifestivalenin aikaan jotkut harmittelivatkin, ettei Tusse saanut laulettavakseen persoonallisempaa kilpailukappaletta.<br />
<br />
Viisufanit vihaavat Ruotsin valta-asemaa Euroviisuissa. Rotterdamissa muutamat Tussen harjoitukset eivät ole menneet nappiin, minkä vuoksi vesi kielellä odotetaan Ruotsin karsiutumista. Tänä iltana vain kuusi esitystä karsiutuu. Ruotsin joutuminen tuohon kuusikkoon olisi jymy-yllätys – ja tuntuisi haljulta, koska Ruotsilla on kerrankin aidosti sympaattinen artisti. Ruotsi lienee raatiäänestyksessä jälleen kuumaa valuuttaa: niin oikeaoppisesti formaattiviisu-<i>Voices</i> täyttää laadun ulkoiset tunnusmerkit.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #38761d;">VARMAHKO FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>5. AUSTRALIA: Montaigne – Technicolour</h3>
Oman tiensä kulkija on viisuhistorian ensimmäinen etäosallistuja. Montaigne tunnetaan kotimaassaan myös aktivistina, joka vähät välittää mitä muut hänestä ajattelevat.<br />
<br />
Koronaviisuja varten on tehty lukuisia varotoimenpiteitä. Jokaiselta viisuosallistujalta vaadittiin kotimaassa nauhoitettua "live on tape" -esitystä, jota hyödynnetään, mikäli esiintyjät eivät kykene matkustamaan Rotterdamiin. Australia on ainoa maa, jonka kohdalla joudutaan turvautumaan etukäteen taltioituun performanssiin. Mielenkiintoista nähdä, kuinka luontevasti se sulautetaan osaksi suoraa lähetystä.<br />
<br />
Näitä viisuarvioita on ajoittain hivenen vaikea raapustaa. En ole täysin tietoinen onko Australian viisu aidosti omituinen, vai olenko vain vanha pieru, joka on pudonnut kärryiltä ja tippunut nykymusiikin kelkasta. Onko <i>Technicolour</i> kummajainen vai juuri tervetulleella tavalla undergroundimpaa poppia? Intuitioni sanoo, että Australia karsiutuu finaalista ensimmäistä kertaa.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: red;">TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 2 / 5</b><br />
<br />
<h3>6. POHJOIS-MAKEDONIA: Vasil – Here I stand</h3>
Komeaääninen laulaja vetäisee kolme minuuttia unohdettavaa siirappia.<br />
<br />
Voi Vasil-raukkaa. Hän on koulutettu taitava laulaja. Hän oli murheen murtama kun Euroviisut viime vuonna peruttiin ja hänen unelmansa torpattiin. Vasil on saanut kotimaassaan osakseen tarpeetonta kuraa, koska hänellä on myös Bulgarian kansalaisuus (Bulgariaan ei suhtauduta tällä hetkellä myötämielisesti, koska maa on asettunut poikkiteloin Pohjois-Makedonian EU-jäsenyysneuvottelujen kanssa) ja koska hän ei ole tarpeeksi maskuliininen mies mahtuakseen kapeaan miehen rooliin. Ja häntä niin julmasti parjattiin myös esimerkiksi Yleisradion <i>Viisukupla</i>-esikatseluohjelmassa.<br />
<br />
Asetan sanani diplomaattisemmin: viisuintoilijat näissä veikkauksissaan usein pähkäilevät, mikä on todennäköisin karsiutuja semifinaalissa. Makedonia on vahva veikkaus. Sävelmää kuvailisin termillä yhdentekevä.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #990000;">VARMAHKO KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 1,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>7. IRLANTI: Lesley Roy – Maps</h3>
Irlannin Lesley etsii viisulavalla erikoisefektien keskellä oikeaa tietä, jota seurata.<br />
<br />
Irlannin esitys pursuaa televisiokuvaan lisättyjä tehosteita. Joskus sellainen saa aikaiseksi vallankumouksellisen vaikutelman (<a href="https://youtu.be/Eo5H62mCIsg" target="_blank">Australia 2019</a>), mutta Irlannin 2021 kohdalla tuntuu lähinnä kikkailulta, jolla yritetään peittää itse sävelmän mitäänsanomattomuutta. Ensimmäinen semifinaali on pullollaan naissolistien tulkitsemia reippaita lauluja. Irlannin <i>Maps</i> kalpenee vertailussa muihin, vaikka hengästyttävä kappale kieltämättä tahdittaisi mukavasti juoksulenkillä.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: red;">TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA</span></b><br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>8. KYPROS: Elena Tsagrinou – El Diablo</h3>
Kypros on ottanut vaikutteensa vain reilun kymmenen vuoden takaa. Monikansallisen tekijätiimin luomuksessa on kuultavissa ilmiselvästi Lady Gagan suurimpia hittejä. Kolme vuotta sitten Kypros saavutti viisuhistoriansa parhaan sijoituksen <i>Fuegolla</i> (2. sija). Kyproksessa uskotaan vakaasti espanjankielisten laulunnimien olevan tae menestykseen.<br />
<br />
Kyproksen viisu on ehtaa viisuhömppää: laulu on päätön, halpa ja koominen lällälällällieru-hokemineen. Mutta show on tehokas, päällekäyvä ja jyräävä. Elena Tsagrinou vääntelehtii lavalla siihen malliin, että hän olisi kova vastus Twisterissä. Semifinaalin suvantovaiheen jälkeen <i>El Diablo</i> herättää katsojat horroksesta eikä jää keneltäkään huomaamatta. Tällaista monet odottavat Euroviisuilta. Kreikankielinen mediakin hehkuttaa tätä huomattavasti enemmän kuin Kreikan omaa kilpailukappaletta.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #38761d;">VARMAHKO FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b><br />
<blockquote class="twitter-tweet"><p dir="ltr" lang="en">I’m really looking forward to the next few entries from Cyprus. Next year it’s going to be “Corazón.” In 2023, we can look forward to hearing “Buenos Días” and 2024 is going to the massive pop banger “¿Dónde están los baños?”</p>— MrJDS (@mrjdsworld) <a href="https://twitter.com/mrjdsworld/status/1383519769379303425?ref_src=twsrc%5Etfw">April 17, 2021</a></blockquote> <script async="" charset="utf-8" src="https://platform.twitter.com/widgets.js"></script>
<h3>9. NORJA: TIX – Fallen angel</h3>
Paholaisesta langenneeseen enkeliin. Norjalainen supertähti laulaa elämänsä vaikeuksista poikabändimelodian tahdissa ja vastaa semifinaalin pompööseimmästä performanssista enkelinsiipineen ja demoneineen.<br />
<br />
<i>Fallen angel</i> on kuin tuulahdus Backstreet Boysin tai 'N Syncin levyltä. Kappale on ehjä, kokonaisuus sen sijaan välttämättä ei. Esitys on korni ja magee. Kysymys kuuluukin: toimiiko yhdistelmä? Pidetäänkö Norjan show'ta liian koomisena vai vetoaako se juuri sen takia. Pääseekö Norja finaaliin esityksestä huolimatta vai sen vuoksi?<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>10. KROATIA: Albina – Tick-tock</h3>
22-vuotiaan Voice-tähden laulu kertoo eksän heivaamisesta. Nuorten naissolistien tulkitsemia reippaita poppiksia tässä semifinaalissa riittää.<br />
<br />
Joka vuosi viisuissa on se yksi kappale, jota kaikki muut tuntuvat hehkuttavan mutta josta en itse saa mitään irti. Minä en kuule tai näe tässä yhtään mitään mutta viisupojat ovat innoissaan ja väläyttelevät Kroatialle jopa kaikkien aikojen parasta sijoitusta. Kaipa tämä sitten pärjää.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>11. BELGIA: Hooverphonic – The wrong place</h3>
Pitkän linjan bändin (perustettu jo 1990-luvulla ennen kuin eräät tämän vuoden kilpailijat ovat edes syntyneetkään) tyylikkäässä kappaleessa morkkistellaan krapulassa. Trion jäsenet ovat viisuvuosikerran iäkkäimpiä osallistujia.<br />
<br />
Kappale lukeutuu suosikkeihini, joten en välttämättä osaa arvioida menestymismahdollisuuksia objektiivisesti, mutta olen elätellyt toiveita, että hytkytysten ja tanssiesitysten joukossa tämä erottuisi edukseen elegantimpana ja, hm, jotenkin keski-ikäisiin vetoavampana vaihtoehtona. Belgian esityksen visuaalinen puoli on kuulemma mitäänsanomatonta, mutta rehellinen ja konstailematon bändiveto kilpailee omassa sarjassaan. Olettaisin, että raadit arvostavat ammattilaisten suoritusta korkealle.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>12. ISRAEL: Eden Alene – Set me free</h3>
Etiopian juutalaiselle R&B-tähdelle järjestettiin kolmen kappaleen karsinta tammikuussa. Ilmeisesti solisti ei ollut lopputulokseen tyytyväinen ja sen vuoksi <i>Set me free</i> -viisua on modifioitu pitkin kevättä uuteen uskoon.<br />
<br />
Jälleen nuoren naisen esittämä iloinen popkipale, joka soutaa samoilla vesillä kuin Kypros, Kroatia ja myöhemmin esiintyvä Azerbaidžan. Pidin Israelia karsiutujana, mutta harjoitusraporttien mukaan Eden Adele on todella hurmaava esiintyjä, joka lumoavalla olemuksellaan myy onnistuneesti lavalla kökömmänkin säveltaiteen teoksen. Solisti voi pelastaa paketin finaaliin. Israel ei ole paistatellut viime päivinä mairittelevissa otsikoissa, mutta sillä harvemmin on ollut merkittävää vaikutusta maan viisumenestykseen.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>13. ROMANIA: Roxen – Amnesia</h3>
Mustanmeren länsirannikolla on viehätytty Billie Eilishista, sillä niin Romanian kuin Bulgarian viisuedustajia on verrattu maailman suosituimpaan popsensaatioon. Nuoriso-osasto on ollut Billie Eilishin apinoinnista kovin tuohtunut, ikään kuin olisi maailmanhistorian ensimmäinen kerta kun Euroviisujen kilpailukappaleet ottavat vaikutteita ajanmukaisista popmusiikin soundeista.<br />
<br />
Romaniaa taas pidin ilmiselvänä finalistina, koska laulu edustaa juuri sellaista oikeaoppista nykypäivän poppia, jota ainakin raatilaisten uskoisi arvostavan. Euroviisuraadeissa istuu musiikkiteollisuuden portinvartijoita, jotka peräänkuuluttavat tällaista musiikkia, koska se on tällä hetkellä trendikästä. Mutta raporttien mukaan Romanian harjoitukset ovat menneet enemmän tai vähemmän penkin alle. Jos esitys on vaisu tai epäonnistunut, Romaniaa ei pelasta mikään.<br />
<br />
PS. Ei ole ensimmäinen euroviisukytköksinen <a href="https://youtu.be/qa0fOvfs458" target="_blank"><i>Amnesia</i></a>...<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 3 / 5</b><br />
<br />
<h3>14. AZERBAIDŽAN: Efendi – Mata Hari</h3>
Pitäähän Alankomaiden maaperällä laulaa viisuissa Mata Harista. Näin teki jo <a href="https://youtu.be/KeiVrpRWM1M" target="_blank">Norja vuonna 1976</a>, jolloin viisuiltiin Haagissa. Ilmeisesti Mata Harista ei voi säveltää muuta kuin camp-viisuja. Norja 1976 oli oman aikansa campia aurinkolaseineen ja kimaltavine kalansuomuasuineen.<br />
<br />
Azerbaidžan tarjoaa melkoista viisukitschiä itäisillä mausteilla pakarat vilkkuen. Ensikuulemalta <i>Mata Hari</i> ehkä hauskuuttaa, mutta höttöinen kappale ei kestä useampaa kuuntelukertaa. Azerbaidžania ei voi kuitenkaan koskaan laskea pelistä pois: maa on karsiutunut viisufinaalista vain yhden ainoan kerran ja silloinkin sijoitus semifinaalissa oli häpeällisen huono 11. sija.<br />
<br />
<b>Veikkaus: 50/50</b><br />
<b>Arvioni: 2,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>15. UKRAINA: Go_A – Šum</h3>
Semifinaalin loppu on pyhitetty vahvoille naisvokalisteille. Ukrainan hypnoottinen etnotekno kisailee omassa kategoriassaan. Solisti Kateryna Pavlenkon maaginen ääni kruunaa kiehtovan paketin.<br />
<br />
Ukrainan tie ei ole koskaan tyssännyt semifinaaliin, eikä finaaliputki tule katkeamaan tänäkään vuonna. Ukrainan viisu kelvannee laajalle yleisölle. Niille, jotka fiilistelevät etnoa. Niille, joiden mukaan euroviisujen kuuluisi ilmentää kansallisia ominaispiirteitä (Ukrainalla on semifinaalin ainoa kappale, jossa ei kuulla sanaakaan englantia). Niille, jotka arvostavat kokeilevampaa musiikkia. Niille, jotka kaipaavat muovin sijaan jotain aitoa ja erilaista. Ylipäätään Ukraina menestyy, koska esitys on semifinaalin vahvimpia kokonaisuuksia. Ties vaikka sijoittuisi tänä iltana ykkössijalle.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #38761d;">VARMAHKO FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 4 / 5</b><br />
<br />
<h3>16. MALTA: Destiny – Je me casse</h3>
Mielettömällä lauluäänellä varustettu 18-vuotias lahjakkuus vetoaa suorasukaisesti itsevarmuutta uhkuen naisten itsemääräämisoikeuden puolesta.<br />
<br />
"Ei pölkkypäät ole mun juttuni", tekee Destiny selväksi elektoswingin tahdissa. Maltan häpeämätön paketti on kohonnut veikkauksissa suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon. Enimmäkseen ruotsalaisten lauluntekijöiden kynäilemä kokonaisuus on mielenkiintoinen hybridi ultramodernia tuotantoa ja veikeitä retroelementtejä. Kaiken kruunaa Destiny Chukunyeren jäätävän intensiivinen soulahtava lauluääni ja ilmeikäs esiintyminen. Tässä on hyvä meno, joka tempaisee mukaansa. Ja Destinyn sanomaa on helppo kannattaa. Vedonnee nuoriin, vanhan liiton viisumiehet pudistavat päätään. Mutta onko Destiny turhan paljon samoilla apajilla kuin Israelin Netta kolme vuotta sitten? Yhtäläisyyksiä on viljalti aina #lupanäkyä-aspektista lähtien.<br />
<br />
<b>Veikkaus: <span style="color: #38761d;">VARMAHKO FINALISTI</span></b><br />
<b>Arvioni: 3,5 / 5</b><br />
<br />
<h3>Veikkaus: illan finalistit ja karsiutujat</h3>
<br />
Semifinaalin kattauksessa on runsaasti naissolistien esittämiä "bangereita" (Malta, Kypros, Kroatia, Israel, Azerbaidžan sekä laveamman tulkinnan mukaan myös Australia ja Irlanti), jotka saattavat syödä toistensa kannatusta. Malta ja Kypros ovat ennakkosuosikkeja ja vahvoja kokonaispaketteja. Australian ja Irlannin uskon jäävän pahasti muiden jalkoihin. Kolmikko Kroatia - Israel - Azerbaidžan käy keskenään kovaa kilpailua. Mahtavatko kaikki edetä finaaliin? Kenties Kroatia on kuitenkin koherentein pop-kappale siinä missä Israel ja Azerbaidžan kallistuvat hömpän puolelle. Toisaalta azerit Euroviisujen kestofinalisti ja maalla on ihanteellinen esiintymisnumero loppupuolella.<br />
<br />
Semifinaalissa on useampia kysymysmerkkejä. Ymmärretäänkö Venäjää tarpeeksi? Millaisen vastaanoton Norjan show saa? Floppaako Romania vai onko se heikollakin esityksellä tarpeeksi "oikeanlainen" kelvatakseen raadeille? Riittääkö Belgian tenho finaalipaikkaan?<br />
<br />
Näiden pohdintojen saattelemana <b>veikkaisin</b> illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)<br />
<br />
UKRAINA<br />
MALTA<br />
KYPROS<br />
RUOTSI<br />
LIETTUA<br />
NORJA<br />
VENÄJÄ<br />
AZERBAIDŽAN<br />
KROATIA<br />
ISRAEL<br />
---<br />
BELGIA<br />
ROMANIA<br />
AUSTRALIA<br />
SLOVENIA<br />
IRLANTI<br />
POHJOIS-MAKEDONIA<br />
<br />
<h3>Oma suosikkilistani</h3><br />
<b>5 / 5</b><br />
-<br />
<b>4,5 / 5</b><br />
-<br />
<b>4 / 5</b><br />
BELGIA: Hooverphonic – The wrong place<br />
LIETTUA: The Roop – Discoteque<br />
UKRAINA: Go_A – Šum<br />
VENÄJÄ: Maniža – Russian woman<br />
RUOTSI: Tusse – Voices<br />
<b>3,5 / 5</b><br />
MALTA: Destiny – Je me casse<br />
KYPROS: Elena Tsagrinou – El Diablo<br />
NORJA: TIX – Fallen angel<br />
<b>3 / 5</b><br />
ROMANIA: Roxen – Amnesia<br />
<b>2,5 / 5</b><br />
ISRAEL: Eden Alene – Set me free<br />
AZERBAIDŽAN: Efendi – Mata Hari<br />
KROATIA: Albina – Tick-tock<br />
SLOVENIA: Ana Soklič – Amen<br />
IRLANTI: Lesley Roy – Maps<br />
<b>2 / 5</b><br />
AUSTRALIA: Montaigne – Technicolour<br />
<b>1,5 / 5</b><br />
POHJOIS-MAKEDONIA: Vasil – Here I stand<br />
<b>1 / 5</b><br />
-<br />
<br />
<h3>Hyödyllisiä linkkejä</h3><br />
Eurovision.tv: <a href="https://eurovision.tv/story/vital-statistics" target="_blank">Eurovision 2021: Vital Statistics</a><br />
<br />
Yle.fi: Iina Tauriainen, <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/05/17/lataa-itsellesi-kunnon-viisupuuhapaketti-taalta-saat-pisteytys-ja" target="_blank">Lataa itsellesi kunnon viisupuuhapaketti!</a><br />
<br />
Twitter / Eurovisiya Mursiya: <a href="https://twitter.com/EMursiya/status/1375739429495652352/photo/1" target="_blank">A map showing the nationalities of every 2021 entry's songwriters</a>Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-74124102672326486982021-02-20T13:10:00.244+02:002023-09-20T09:30:14.860+03:00UMK 2021: Keskisormet pystyssä Euroviisuihin?<div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8fMst_Ld455FiQ02qOl07FnyY0hdhshv24t2yBimv3sHIaCaOfcnW72niEqT6Pe1SPH1iIuBtR7Vtnn5aGXUWaghR0x4mnzPMxSlVE6nVbLJapGHDWB-NHvHgbHCMMNzRdzCOFg2kU_c/s1100/umk2021logo.webp" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="619" data-original-width="1100" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8fMst_Ld455FiQ02qOl07FnyY0hdhshv24t2yBimv3sHIaCaOfcnW72niEqT6Pe1SPH1iIuBtR7Vtnn5aGXUWaghR0x4mnzPMxSlVE6nVbLJapGHDWB-NHvHgbHCMMNzRdzCOFg2kU_c/w640-h360/umk2021logo.webp" width="640" /></a></div><br />
<i>Yleisradion edustaja Rotterdamin koronaviisuihin valitaan tänä iltana. Uuden Musiikin Kilpailun 2021 kunniaksi mielipiteitä ja näkökulmia vuoden viisuehdokkaista ja UMK-formaatista ylipäätään.</i><br />
<blockquote>"Mutta mikäs musiikkiohjelma onkaan ainoana elänyt 60- ja 70-luvuilta tähän päivään asti? 'Aitojen' rokkareiden mielestä kaikkein paskin ja epärokkimaisin eli iskelmällisin ohjelma, joka onkin ainoana sinnitellyt vuosien myllerryksessä kaikkien muiden ohjelmaformaattien nähtyä alkunsa ja loppunsa... Onko näin 'kapinoinnin' kannalta ajateltavissa, että kaiken ihmisarvoisen tuhoutuessa paska, tyhmyys ja Euroviisut ovat ne asiat, joihin ei tule naarmuakaan?"</blockquote>
Näin kirjoittivat <b>Mato Valtonen</b>, <b>Moog Konttinen</b> ja <b>Kjell Starck</b> vuonna 2015 julkaistuun kirjaan <i>Kun Suomi-rock puri ja löi – Kapina-rockin synty, nousu, vaino ja (t)uho</i>.<br />
<br />
Koronapandemialle edes Eurovision laulukilpailu ei ollut immuuni. Viime keväänä Euroviisut jouduttiin perumaan ensimmäistä kertaa kilpailun pitkän historian aikana. Vuodesta 1956 alkanut jokakeväinen putki katkesi vuonna 2020.<br />
<br />
Euroviisuharrastajien onneksi viisukausi 2020 oli ehtinyt edetä varsin pitkälle ennen kuin <a href="https://youtu.be/UQgcqE4a620" target="_blank">suru-uutinen ilmoitettiin maaliskuun 18. päivänä</a>. Kaikki Rotterdamin Euroviisuihin ilmoittautuneet maat olivat ehtineet valita edustussävelmänsä, joten kiihkeimmät viisuintoilijat saivat nautiskella totuttuun tapaan eri maiden viisukarsintojen sadosta ennen kuin COVID-19 synkisti koko maanosan.<br />
<br />
Toukokuussa 2021 Eurovision laulukilpailu on tarkoitus järjestää – tavalla tai toisella. Rotterdamin Eurovision laulukilpailuihin on ilmoittautunut 41 maata. Viisufaneista vellovaa yleisömerta viisuareenalla ei missään nimessä tulla näkemään, mutta tällä hetkellä kilpailun järjestäjät ovat asettaneet ensisijaiseksi tavoitteekseen, että kilpailijat voisivat esiintyä Rotterdamin Ahoy-areenan lavalla. Eri skenaarioissa on kuitenkin varauduttu siihen, etteivät kaikkien maiden edustajat kykene matkustamaan Alankomaihin, jolloin tarjotaan mahdollisuus osallistua kilpailuun etäyhteyden välityksellä. Euroopan yleisradioliitto (EBU) harjoitteli tulevan kevään poikkeuksellista koitosta marraskuussa Junior Euroviisuissa. Kilpailua ja sen suoraa lähetystä koordinoitiin isäntämaa-Puolasta käsin, mutta suurin osa osallistujista esiintyi kotimaansa televisiostudioissa.<br />
<br />
Suomen edustaja vuoden 2021 koronaviisuihin valitaan tänä iltana Uuden Musiikin Kilpailussa. UMK järjestetään jo kymmenettä kertaa. Tuotantotiimi on voinut valmistautua juhlavuoteen luottavaisin mielin, sillä useiden vuosien hapuilun jälkeen UMK on vihdoin ja viimein löytänyt sellaiset ominaispiirteet, joiden ansiosta se on lyönyt itsensä läpi ja vakiinnuttanut asemansa suomalaisten keskuudessa. Aikakin on saattanut tehdä tehtävänsä. Suomeen on kasvanut viisuista innostuneiden sukupolvi, jolla ei ole omakohtaisia muistoja ajasta ennen UMK:ta. Kun ennen tavallinen kaduntallaaja vastasi miltei automaattisesti <b>Abban</b> <i>Waterloon</i> kysyttäessä kaikkien aikojen euroviisua, nuorempien viisufanien elämässä Euroviisujen alkupiste on ollut <b>Loreenin</b> <i>Euphoria</i>. Onneksi juuri ennen pandemian rantautumista Suomeen UMK 2020 pystyttiin järjestämään, sillä vuosi 2020 osoittautui UMK:n läpimurroksi. Finaalilähetyksen keskikatsojalukema oli komea 885 000, mikä on UMK:n historian ylivoimainen ennätys. Katsojamäärä oli huomattavasti suurempi kuin jopa <b>Pertti Kurikan Nimipäivien</b> vuonna 2015, jolloin UMK saavutti runsaasti näkyvyyttä.<br />
<br />
Kuten <a href="https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/5a509cda-e574-4ea2-88b2-dd279bbe639d" target="_blank"><i>Iltalehden</i> haastattelema</a> tšekkiläinen euroviisufani <b>Jan Bors</b> sen tyhjentävästi kiteytti: "Vaikuttaa, että UMK on vihdoin löytänyt oman äänensä ja alustansa."<br />
<br />
Muistelen ensin aikaa ekr, eli ennen koronaa, sitten rustailen näkemyksiä tämänvuotisista kilpailuehdokkaista.<br />
<br />
<h3>Looking back – UMK:n läpimurtovuosi 2020</h3>
<br />
Vuoden 2020 UMK muistutti jälleen kerran lainalaisuudesta, mikä on todistettu euroviisuyhteyksissä lukuisia ja taas lukuisia kertoja: hypetetyinkään ennakkosuosikin asema ei tosipaikan tullessa merkitse välttämättä yhtään mitään.<br />
<br />
Viime vuonna pöhinä keskittyi hyvin pitkälti <b>Erika Vikmaniin</b> ja <i>Cicciolinaan</i>. Kappale oli muodostunut hitiksi jo hyvän aikaa ennen UMK-finaalin koittamista. Sitä oli luukutettu Spotifyssa ja YouTubessa hurjia määriä – huomattavasti enemmän kuin muita UMK-ehdokkaita yhteensä. Euroviisukontekstissa ratkaisee kuitenkin vain ja ainoastaan kolmeminuuttinen esitys suorassa lähetyksessä. Vikmanin taustatiimin lupailema <i>Cicciolinan</i> "eeppinen" show karhuineen ja ulkoaopeteltuineen koreografioineen meni niin sanotusti väärällä tavalla överiksi. UMK:n koreografi <b>Reija Wäre</b> oli laatinut Erika Vikmanille koreografian, joka ei sopinut luontevasti hänelle. Katsojat aistivat, ettei esiintyjän vaivaantunut kiemurtelu ollut häntä itseään. Kansanosa, joka kuuli <i>Cicciolinan</i> finaalilähetyksessä ensimmäistä kertaa, ei välttämättä vakuuttunut. Laulua fanittavat jäivät kaipaamaan musiikkivideon intensiteettiä ja sensuellia otetta. <b>Aksel Kankaanrannan</b> eleetön esitys sen sijaan onnistui virheettömästi ja se erottui tyylikkyydellään edukseen kilpailukavalkadissa: tunnelma oli kohdallaan, mikä tuki erinomaisella tavalla Akselin herkkää tulkintaa ja kappaletta. "Vau, tommonen ääni tollaisella kundilla", ihasteltiin monissa suomalaisissa kotitalouksissa. Ensikuulemalta ja -näkemältä Akselin performanssi vaikutti ehjimmältä.<br />
<br />
Rehellisyyden nimessä on toki mainittava, että oikeastaan UMK 2020 toisti kaavaa, jota on kirottu useaan otteeseen Suomen euroviisukarsintojen yhteydessä: raadit eivät valitse Suomen viisuedustajaksi kansan suosikkia. Aksel Kankaanranta sai voittoonsa vetoapua UMK:n kahdeksalta kansainväliseltä raadilta. Mikäli kilpailun tuloksen olisivat ratkaisseet pelkästään yleisön antamat äänet, <i>Cicciolina</i> olisi voittanut. Mutta. Yleisöäänestyksessä Erika Vikmanin ja Aksel Kankaanrannan välinen ääniero oli suorastaan mitätön, ei edes kahta prosenttiyksikköä. Vikman onnistui päihittämään Kankaanrannan hyvin täpärästi – joku voisi tässä yhteydessä käyttää termiä "rinnanmitalla". Siihen nähden kuinka suuri menestys <i>Cicciolina</i> oli ollut ennen kilpailua, Erikan olisi pitänyt voittaa yleisöäänestys mennen tullen selkein lukemin. Täysin tuikituntematon Aksel Kankaanranta takavasemmalta ilman minkäänlaista ennakkohössötystä onnistui haalimaan lähes yhtä paljon puhelinääniä kuin mediatilaa suvereenisti dominoinut voittajasuosikki.<br />
<br />
Edellinen UMK kirvoitti runsaasti jälkipyykkiä. Sosiaalisessa mediassa yllätystulos herätti tunteiden purkauksia puolin ja toisin. Euroviisufanit ympäri maailmaa olivat pettyneitä <i>Cicciolinan</i> täpärään tappioon. Ikävä kyllä, näinä someaikoina, kun jokaisella pulliaisella on välitön yhteys julkisuuden henkilöihin, Akselin someprofiilit täyttyivät monenmoisesta vastenmielisestä kuonasta. Uuden Musiikin Kilpailu 2020 laukaisi vahvoja tunteita – mikä lienee eräänlainen evidenssi onnistumisesta. Kaikki asiat, millä on aidosti merkitystä, aiheuttavat voimakkaita reaktioita. Äänestyksen lopputuloksesta ja sen seuraamuksista <a href="https://www.voice.fi/musiikki/a-190719 " target="_blank">kirjoitettiin oivaltavia analyyseja</a>. Milloin viimeksi Suomen euroviisuedustajan valintatilaisuutta on ruodittu vastaavalla aktiivisuudella?<br />
<br />
Mahtoikohan viimevuotinen kalabaliikki kumminkin vaikuttaa siihen, että tänä vuonna kansainvälisten raatien painoarvoa on vähennetty. Tänä iltana seitsemän nelihenkistä raatia määrittävät pisteistä neljäsosan ja yleisöäänten osuus on 75 % kokonaispotista.<br />
<br />
Vaikka Erika Vikman ei teknisesti voittanutkaan Uuden Musiikin Kilpailua, osallistuminen merkitsi hänen lopullista läpimurtoaan ja uudenlaisen artistiprofiilin lanseerausta. UMK:n jälkeen Erika Vikman on piehtaroinut <i>Syntisten pöydässä</i>, ja iltapäivälehdet ovat suoltaneet toistuvasti klikkiotsikoita Vikmanin nokkelista ja näpäyttävistä somekommenteista. Aksel Kankaanrannan <i>Looking back</i> osoittautui suorastaan enteelliseksi, sillä laulun sanoitus tiivisti monen ajatukset koronapandemian sulkiessa tavanomaisen elämänmenon: "But we never know what we have until it's over and we're looking back."<br />
<br />
<h3>UMK 2021 – mietteitä "kaikkien aikojen kovatasoisimmasta" kattauksesta</h3>
<br />
Tänä vuonna järjestäjät ovat hehkuttaneet UMK:n kattausta kaikkien aikojen kovatasoisimmaksi. Taso on kieltämättä kohtuullisen mukava – ainakin verrattuna siihen millaisia Suomen viisukarsinnat ovat olleet keskimäärin. UMK:n seitsemässä finalistissa ei ole ensimmäistäkään floppia. Vähemmänkin kiinnostavat kappaleet ovat muodollisesti päteviä ja laadukkaasti tuotettuja. Seitsikossa on ilahduttavan paljon tunnettuja nimiä. <b>Antti Tuisku</b> lähetyksen juontajana lisää säpinää ja mielenkiintoa entisestään. Toivottavasti nimekkäiden tähtien kiinnostus Uuden Musiikin Kilpailua kohtaan ei johdu pelkästään tämänhetkisestä kulttuurialan ahdingosta. Irvileuat voisivat vinoilla esiintyvien viihdetaiteilijoiden olevan niin epätoivoisia, että Euroviisut on vihoviimeinen oljenkorsi, joka tarjoaa esiintymismahdollisuuden nyt, kun yleisötilaisuudet ovat pannassa.<br />
<br />
Netti on pullollaan arvioita Suomen viisuehdokkaista. Pyrin seuraavissa luonnehdinnoissa tuomaan esille perinteisistä arvioista poikkeavia näkökulmia. Ehdokkaiden musiikkivideot ovat synnyttäneet seuraavanlaisia ajatuksia.<br />
<br />
<h4>1. Teflon Brothers x Pandora – I love you</h4>
<b>Säv. ja san. Jaakko Salovaara (myös sov.), Axel Ehnström, Mikko Kuoppala, Heikki Kuula, Jani Tuohimaa ja Anneli Magnusson</b><br />
<br />
On äärimmäisen hienoa, että <b>Teflon Brothers</b> on tavoittelemassa viisuedustusta. Toivottavasti Teflareiden osallistuminen on alkusoittoa tulevaisuudelle, jossa Suomen suosituimmat esiintyjät ovat tosissaan mukana UMK:ssa. Joukossa on <b>Pyhimys</b>, joka on kiistatta tämän hetken suurimpia tähtiä kotimaisessa musiikkiskenessä.<br />
<br />
<i>I love you</i> on monella tavalla nerokas säveltaiteen teos. Teflon Brothersin tavaramerkkinä on suomalainen junttiasenne silleen än äs ironisesti, joten itsensä vakavasti ottava elitistinen kulttuuritoimittajakin voi hyvin mielin fiilistellä trion meininkiä. Yhteistyö eurodanceartisti <b>Pandoran</b> kanssa sopii mitä mainioimmin Teflareiden juttuun. Kaikella kunnioituksella – suuri yleisö mieltänee Pandoran leimallisesti ysäritähdeksi, ja hasbeen-artistin kaivaminen naftalista tuo vielä omanlaisensa camp-ripauksen muutenkin päättömään kokonaisuuteen. (Täsmennys: Olen toki tietoinen, että Pandora on edelleen aktiivinen, mutta suuren yleisön mielikuva lienee silti tuo.)<br />
<br />
Sävellystä on ollut laatimassa <b>Axel Ehnström</b>, joka edusti Suomea Euroviisuissa kymmenen vuotta sitten <b>Paradise Oskarina</b> ja josta sittemmin on tullut meritoitunut lauluntekijä. Ehnström oli pyöritellyt ja pyöritellyt "I love you" -fraasia eri muotoihin, kunnes syntyi UMK:n historian tehokkain korvamato.<br />
<br />
<i>I love you</i> saattaa hyvinkin voittaa tänä iltana yleisöäänestyksen. Kappaleesta on tullut jo melkoinen hitti (se on ollut esimerkiksi todella pitkään Suomen Spotifyn kuunnelluimpien joukossa), sitä on esitelty kansan syville riville <i>Putouksessa</i>, Teflon Brothersilla on laaja fanikunta ja heillä on takanaan suuri levy-yhtiö sekä markkinointikoneisto. Jos Suomen kansa haluaa Teflon Brothersin ja Pandoran Euroviisuihin, se on sen ansainnut. Olen useasti paasannut, kuinka Euroviisuihin ei pitäisi suhtautua pelkästään kilpailuna, johon sännätään hampaat irveessä voittamaan, vaan myös messu- ja markkinointitapahtumana, jossa esitellään oman maan musiikkitarjontaa. Teflon Brothers kertoisi eurooppalaisille, että tällaista musiikkia täällä Suomessa kuunnellaan.<br />
<br />
Jos voittoa ei tule, sekään ei haittaa. Teflon Brothers on tehnyt jälleen hitin ja <i>I love you</i> tulee varmasti villitsemään kansaa festarikeikoilla ja yökerhoissa – sitten kun sellaiset taas ovat sallittuja.<br />
<br />
PS. Kun <b>Nina Åström</b> valittiin Suomen euroviisuedustajaksi, eräät tahot arvelivat, että hänen viisunsa <i>A little bit</i> keräisi pisteitä niistä maista, jotka mainitaan sanoituksessa. Tällä kertaa kukaan ei ole vedonnut Tefloneiden ja Pandoran valinnan puolesta sillä perusteella, että saataisiin Ukrainasta ja Albaniasta pointseja. Räposuuksissahan papatetaan "assanvessankassasta Ukrainassa" ja kuinka "keskellä Tiranaa taas mua ivataan".<br />
<br />
<h4>2. Aksel – Hurt</h4>
<b>Säv., san. ja sov. Gerard O'Connell, Kalle Lindroth, Joonas Angeria</b><br />
<br />
Useammat maat ovat valinneet tämän vuoden viisuedustajaksi suoraan esiintyjät, joiden piti kilpailla viime kevään Euroviisuissa. Suomessa Yleisradio hiffasi UMK:n viimevuotisen menestystarinan. Rauta on taottava silloin kun on kuuma, joten kilpailu järjestetään samalla formaatilla kuin viime vuonna. Aksel Kankaanranta hakee revanssia yhtenä seitsemästä kilpailijasta. Aksel tuli tunnetuksi featattuaan Pyhimyksen megahitissä <i>Jättiläinen</i>. Nyt hän kilpailee Pyhimyksen kanssa samalla viivalla.<br />
<br />
Noin miljoonaan kertaan on lausuttu, että Akselilla on upea lauluääni. Tässä toisessakin UMK-tyrkyssä hän äänellään maalailee sävykkäitä harmonioita ja välittää emootiota laulaessaan omakohtaista tarinaansa. <i>Hurt</i> hyödyntää Euroviisujen viimeisintä sääntömuutosta: tänä vuonna taustalauluosuudet voivat olla ennakkoon äänitetyt, joten niitä ei tarvitse laulaa lavalla livenä. Aksel tulkitsee itse moniäänisen kertosäkeistön jokaisen lauluraidan.<br />
<br />
Uuden säännön takana ovat – yllätys yllätys – ruotsalaiset, jotka ovat lobanneet muutoksen puolesta pitkään. Koronan varjolla uudistus toteutui: "turvallisuussyistä" taustalaulajat voi jättää kotiin eli Rotterdamiin mahdollisesti matkustavan delegaation koko on pienempi kuin perinteisesti. Jälleen yksi askel suuntaan, jossa Eurovision laulukilpailu alkaa muistuttaa entistä enemmän Ruotsin Melodifestivalenia. Myös Euroviisujen uusi päävalvoja, eli <b>Jon Ola Sandin</b> seuraaja, on ruotsalainen <b>Martin Österdahl</b>. Ruotsalaisten valtakausi Eurovision laulukilpailujen puikoissa sen kuin jatkuu, huoh...<br />
<br />
Kahmiiko Aksel tänä iltana roppakaupalla sympatiaääniä, koska kansan mielestä hän ansaitsisi viisuedustusmatkansa. Nähtäväksi jää luottaako Suomi tänäkin vuonna mies ja ääni -periaatteeseen.<br />
<br />
<h4>3. Laura – Play</h4>
<b>Tekijät: Karl-Ander Reismann (säv., san. ja sov.), Laura Põldvere (säv. ja san.), Reinis Straume (säv.)</b><br />
<br />
Euroviisuharrastajien keskuudessa jaotellaan ihmiset faneihin ja taviksiin. Ajoittain viisufanien maku poikkeaa suuren yleisön mieltymyksistä. Suomalaiset viisufanit pissasivat hunajaa, kun kuulivat virolaisen euroviisukonkarin <b>Laura Põldveren</b> osallistuvan Suomen viisukilpailuun. Suomalaisyleisölle (eli taviksille) Laura on kattauksen tuntemattomin nimi.<br />
<br />
Laura Põldvere on edustanut Viroa Eurovision laulukilpailuissa kahdesti eri kokoonpanoissa (vuosina 2005 ja 2017) ja kilpaillut lukemattomia kertoja Viron viisukarsinnoissa. Vuoden 2017 Euroviisuissa hän lauloi <b>Koit Toomen</b> kanssa duettona <i>Veronan</i> – ja siitähän viisuklubin pojat tykkäsivät. Koit Toome on tänä vuonna jälleen Viron karsinnoissa, joten teoreettisesti on mahdollista, että duon osapuolet kilpailevat toisiaan vastaan Rotterdamissa.<br />
<br />
Virolainen Laura oleskelee nykyään ison osan ajastaan Suomenlahden tällä puolella ja hän on kovasti työntämässä jalkaansa suomalaisen musiikkimaailman oven väliin. Ehkäpä tämäniltainen UMK-esiintyminen shakkinappulan päällä on hänen ponnahduslautansa suomalaisyleisön tietoisuuteen?<br />
<br />
Tai sitten ei. Lauran kantriballadi lienee kavalkadin geneerisin ja koska hän ei ole suomalaisille ennestään tuttu, en uskalla povata <i>Playlle</i> mairittelevaa menestystä.<br />
<br />
<h4>4. Danny – Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua</h4>
<b>Säv. ja san. Janne Rintala, sov. Timo Ruokola</b><br />
<br />
Huhtikuussa 2018 <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2018/04/dannyn-keskipitka-oppimaara.html" target="_blank">kirjoitin täällä</a>: "Lukuisista yrityksistä huolimatta Danny ei ole päässyt edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailuihin." Vaikka tiedostinkin Dannyn olevan tiikeri, joka ei raidoistaan pääse, en millään mielikuvituksen ilveelläkään osannut kuvitella, että vielä kahden jäähyväiskiertueen jälkeen hänet nähtäisiin UMK:ssa tavoittelemassa viisuedustusta.<br />
<br />
Nerokas veto tuotannolta! Danny hallitsi mediatilaa, kun UMK:n osallistujat paljastettiin. "Mitä tuokin äijä tuolla vielä liki kahdeksankymppisenä tekee?", kysellään tänään suomalaiskodeissa – ja tuo reaktio lienee täysin Dannyn tiimin käsikirjoituksen mukainen.<br />
<br />
Dannylta toivottiin överiä camp-henkistä shownumeroa ja pelättiin tosissaan tehtyä iskelmäballadia. Saatiin jotain, mitä kukaan ei osannut ennakoida. Mykistävän kekseliäs <b>Johnny Cash</b> -henkinen kolmeminuuttinen, joka herätti mielipiteitä laidasta laitaan. Makaaberi aihe ja sanoitus, joka taiteilee todella taitavasti huumorin ja tragedian hämärillä rajamailla. Musiikkineuvoksen lauluääni ei ole enää vahvimmillaan, joten lienee viisastakin, että genreksi valikoitui laulu, jossa hän pudottelee lauseita.<br />
<br />
Danny on vastikään solminut levytyssopimuksen Mökkitie Recordsin kanssa. Mökkitie on viime vuosien aikana rikastuttanut kotimaisen kevyen musiikin kenttää luovilla tuotoksillaan. Tämä luovuus jatkuu nyt Dannyn kanssa. <i>Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua</i> on uuden yhteistyön ensimaistiainen. Dannyn edellinen albumi <i>Lauluista tehty</i> (2016) ei tarjonnut hänen artistikuvaansa mitään mullistavaa. Nyt vaikuttaisi siltä, että suomiviihteen legendan uralla on jälleen alkanut uusi luku. Ja tuoreen <i>Apu</i>-lehden haastattelun perusteella liikemies Lipsasella riittää suuria suunnitelmia: uudet areenakonsertit odottavat kunhan pandemiakurimuksesta selvitään...<br />
<br />
"Pidä huoli et se yksi muija kutsua ei saa." Netissä on pähkäilty viitataanko mainitussa säkeessä johonkin tiettyyn henkilöön. Toivottavasti ei ainakaan entiseen siippaansa Erika Vikmaniin, sillä hän on saanut kutsun tämän illan UMKiin väliaikaesiintyjänä. Luvassa on yhteisesitys Antti Tuiskun kanssa. Ennakkopuffit kaksikon performanssista ovat jo ennakkoon herättäneet paheksuntaa.<br />
<br />
Ruotsissa viisuedustusta tavoittelee niin ikään <b>Danny</b> (<b>Saucedo</b>). Nähtäisiinkö Rotterdamissa Ison-D:n ja Pikku-D:n kohtaaminen?<br />
<br />
<h4>5. Oskr – Lie</h4>
<b>Säv., san. ja sov. Oskari Ruohonen, Joonas Angeria, David Pramik</b><br />
<br />
Matin ja Tepon Tepon poika <b>Oskari Ruohonen</b> vetää uskottavasti <b>Ed Sheeran</b> -tyylisen balladin, joka täyttää nykyaikaisen popkappaleen standardit. Lauluääni kuulostaa hyvältä ja kappale on tuotettu ammattimaisella otteella. Neutraalin hyvä.<br />
<br />
Oskr ja Aksel kilpailevat samassa sarjassa. Kummallakin on kansainvälisen tiimin laatima tuotos, joka huokuu tätä päivää ja jonka sanoituksessa käsitellään syntyjä syviä. Syövätkö molemmat komeaääniset miehet toistensa äänisaalista?<br />
<br />
Oskr tuskin voittaa, mutta toivottavasti UMK hyödyttäisi hänen soolouraansa ja tekee hänen erikoisesti kirjoitettua nimeään tunnetummaksi.<br />
<br />
<h4>6. Blind Channel – Dark side</h4>
<b>Säv. ja san. Niko Moilanen, Joel Hokka, Joonas Porko, Aleksi Kaunisvesi, Olli Matela</b><br />
<b>Sov. Niko Moilanen, Joel Hokka, Joonas Porko, Aleksi Kaunisvesi, Olli Matela, Tommi Lalli</b><br />
<br />
Nyt jysähti! Kansainvälistäkin suitsutusta hankkineelle ja omassa lajityypissään erittäin arvostetulle <b>Blind Channelille</b> on aseteltu ennakkosuosikin viittaa. <i>Dark side</i> on noteerattu positiivisesti erinäisissä ennakkoarvioissa. Eikä ihme. <i>Dark side</i> on erinomaisen taitavasti rakennettu kolmeminuuttinen: lyhyt instrumentaali-intro herättää välittömästi kiinnostuksen, minkä jälkeen siirrytään heti asiaan, sillä kappale alkaa suoraan tarttuvasta ja jyräävästä kertosäkeistöstä. Biisissä on muitakin näppäriä koukkuja, kuten mieleenpainuvat "hu!"-huudahdukset. <i>Dark side</i> ei pyytele anteeksi keneltäkään. Heti ensimmäisissä sanoissa nostetaan keskisormet pystyyn. Oikea asenne. Euroviisuihin ei kannata lähteä mielistelemään. Kädenlämpöisten kaikkia miellyttävien formaattiviisujen potentiaali on testattu ja toistuvasti huonoksi havaittu. Tunteiden herättäminen on avain menestykseen, ei yhdentekevänä seinäruusuna haahuileminen. Vihaajat vihaavat ja yrittävät kyseenalaistaa paketin eurokelpoisuutta kritisoimalla suorasukaisen angstisia lyriikoita.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;">
<b>Suomen sijoitukset Euroviisuissa Lordin jälkeen:</b><br />
(absoluuttisessa paremmuusjärjestykessä)<br />
<br />
2014 11. / 26 (Softengine)<br />
2007 17. / 24 (Hanna Pakarinen)<br />
2011 21. / 25 (Paradise Oskar)<br />
2008 22. / 25 (Teräsbetoni)<br />
2013 24. / 26 (Krista Siegfrids)<br />
2018 25. / 26 (Saara Aalto)<br />
2009 25. / 25 (Waldo's people)<br />
2010 ei finaalissa, SF: 11. / 17 (Kuunkuiskaajat)<br />
2017 ei finaalissa, SF: 12. / 18 (Norma John)<br />
2012 ei finaalissa, SF: 12. / 18 (Pernilla Karlsson)<br />
2016 ei finaalissa, SF: 15. / 18 (Sandhja)<br />
2015 ei finaalissa, SF: 16. / 16 (Pertti Kurikan Nimipäivät)<br />
2019 ei finaalissa, SF: 17. / 17 (Darude feat Sebastian Rejman)</span>
</td></tr>
</tbody></table>
Eurovision laulukilpailuissa menestyksen salaisuus on omaan vahvuusalueeseen luottaminen. Blind Channel ei ole lähtenyt tekemään keinotekoista euroviisua, vaan tekee sitä mitä parhaiten osaa. Suomen parhaat euroviisusijoitukset 2000-luvulla on saavutettu kappaleilla, jotka olisivat olemassa ilman Euroviisujakin (<b>Lordin</b> <i>Hard rock hallelujah</i> ja <b>Softenginen</b> <i>Something better</i>). Sen sijaan Euroviisuja varten kyhäillyt mittatilaustyöt (kuten esimerkiksi <b>Krista Siegfridsin</b> <i>Marry me</i> tai <b>Saara Aallon</b> <i>Monsters</i>) eivät menestyneet ennakko-odotusten mukaisesti.<br />
<br />
Vaikka rock ei ole enää 2000-luvun Euroviisuissa vieras ilmiö, Blind Channel toisi Euroviisujen viitekehykseen jotain uutta. Ihan tällaista <b>Linkin Park</b> -tyylistä räminää ei ole aikaisemmin viisuissa kuultu.<br />
<br />
UMK:n ennakkoasetelma vaikuttaa Blind Channelille pedatulta. Teflon Brothers ja Pandora räväyttävät show'n käyntiin, minkä jälkeen seuraa neljä enemmän tai vähemmän geneerisempää midtempoa tai balladia. Niiden jälkeen Blind Channelin energinen mättö herättää katsojat uudestaan hereille.<br />
<br />
Suomessa tehdään nykyään erinomaisen asiantuntevaa euroviisujournalismia, joten voisin siteerata <i>Helsingin Sanomien</i> <b>Juuso Määttästä</b>, joka <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007755901.html" target="_blank">omissa UMK-arvioissaan</a> kirjoitti seuraavasti:<br />
<blockquote>"Resepti toimii, koska <i>Dark Side</i> on tämän vuoden paras UMK-kappale. Lajityypissään se ei ole uniikki tai luovuudellaan hämmentävä, mutta ei tarvitse ollakaan. Riittää, että kolmeminuuttinen ryske jää mieleen heti ensimmäisellä kerralla. – – Voisi luulla, että muilla euroviisumailla ei ole tarjota vastaavanlaista osallistujaa, joten tällä biisillä jäätäisiin mieleen myös varsinaisessa kilpailussa toukokuussa. Oma toiveeni on, että Suomi lähettää Blind Channelin Euroviisuihin ja hyväksyy sen, että vahvuutemme tässä hullussa musiikkikisassa näyttää nojaavan astetta raskaampaan musiikkiin." (<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007755901.html" target="_blank"><i>Helsingin Sanomat</i> 22.1.2021</a>)</blockquote>
PS. Juuso Määttäsen mukaan <i>Missä miehet ratsastaa</i> saisi jäädä unholaan keskustellessa Suomesta Euroviisujen rocklähettiläänä. Mielestäni ei tarvitsisi, sillä pikemminkin se tukee ilmiötä. Suomen viisumenestys on ollut Lordin jälkeen niin heikkoa, että <b>Teräsbetonin</b> saavutus (semifinaalistaan jatkoon ja finaalin 22. sija) on peräti sieltä paremmasta päästä.<br />
<br />
<h4>7. Ilta – Kelle mä soitan</h4>
<b>Säv. ja sov. Ilta Fuchs, Väinö Wallenius, Lasse Piirainen, Anssi Växby</b><br />
<b>San. Ilta Fuchs, Väinö Wallenius, Jouni Aslak</b><br />
<br />
<b>Ilta</b> nousi yleisön tietoisuuteen <b>Cheekin</b> <i>Sillat</i>-kappaleen myötä. Syksyllä 2020 ilmestyi hänen debyyttialbuminsa. Toistaiseksi Ilta ei ole lupaavista edellytyksistä huolimatta onnistunut rynnimään aivan kirkkaimpien eturivin artistien joukkoon, mutta kenties hänen UMK-tyrkkynsä <i>Kelle mä soitan</i> korjaa tilanteen. <i>Kelle mä soitan</i> sopii osuvasti ajan henkeen. Tulevaisuudessa tätä yksinäisyydestä kertovaa voimaballadia pidettäneen ajankuvana karanteenien ja eristyksissä olemisen aikakaudesta.<br />
<br />
Levytysversion perusteella Ilta laulaa upeasti. Ylipäätään on piristävää kuulla slovaria, joka ei edusta nykypopin tavanomaista tapettia. <i>Kelle mä soitan</i> -kappaleessa on melodiantynkää ja aitojen soittimien säestämä tausta. Toisin kuin valtaosa tämän päivän naispoppareista, Ilta uskaltaa käyttää antaumuksella ääntään. Siitäkin huolimatta <i>Kelle mä soitan</i> kuulostaa laululta, joka istuu saumattomasti kaupallisten radiokanavien ohjelmistoon. <i>Kelle mä soitan</i> onkin <i>I love youn</i> ja <i>Dark siden</i> ohella pärjännyt Spotifyn päivälistoilla mainiosti. Ei tämäkään olisi pöllömpi viisuedustaja.<br />
<br />
<h4>Summa summarum</h4>
<br />
Yleisten ennakko-odotusten mukaan UMK:n voittajan oletetaan olevan jokin kolmikosta Teflon Brothers & Pandora – Blind Channel – Ilta. Tässä vaiheessa en keksi syitä kyseenalaistaa ennakkoasetelmaa. Kenties kaikkein kiivain kilpailu käydään lopulta <i>I love youn</i> ja <i>Dark siden</i> välillä. Ainakin suomalaiset euroviisuharrastajat ovat leiriytyneet näiden kahden kannattajiksi. Iltan kohdalla ensisijainen tavoite lienee hyvä sijoitus, joka edistäisi hänen uraansa.<br />
<br />
Mikäli UMK:n kansainvälisten raatien äänestyskäyttäytyminen on vastaavanlaista kuin kansainvälisessä viisukilpailussa, Oskr ja Aksel voivat menestyä yllättävän hyvin. Raadeilla on taipumus arvostaa kappaleita, jotka noudattavat tämänhetkisen musiikkiteollisuuden tuotteiden trendejä ja konventioita, vaikka itse sisältö olisikin hivenen persoonatonta.<br />
<br />
Olen monesti saarnannut sen puolesta, ettei euroviisuedustajaa pitäisi valikoida laskelmoiden kalkulaattorilla. Koska kukaan ei kuitenkaan oikeasti elä niin kuin opettaa, voisin kirjoittaa lyhyen puolustuspuheenvuoron Blind Channelin puolesta, koska uskoisin sen herättävän eniten huomiota Euroviisuissa. Rock ja raskaampi musiikki on suomalaisten erikoisosaamista. Suomen menestyneimmät vientituotteet musiikin saralla ovat Blind Channelin kaltaisia yhtyeitä. Suomalaisilla olisi mahdollisuus lähettää Euroviisuihin jotain, mikä on meidän ydinosaamistamme. <i>I love you</i> joutuisi kilpailemaan muiden maiden piristäviä hassutteluja vastaan (esimerkiksi Venäjä lähettänee viisuihin <b>Little Bigin</b>) ja <i>Kelle mä soitan</i> saisi vastaansa lukemattomia vastaavanlaisia slovareita. Mutta lähettäisikö mikään muu maa yhtä päräyttävää rokkinumeroa?<br />
<br />
Luonnollisesti on korostettava disclaimerinomaisesti, että kaikki edellä esittämäni mietelmät perustuvat vain ennakkoarvioihin. Kuten viime vuodesta opittiin, illan live-esitykset voivat keikauttaa asetelman ylösalaisin. Mikäli esimerkiksi Blind Channelin esityksessä ei ole kappaleen vaatimaa voimaa ja energiaa, lopputulos voi olla lähinnä kiusallinen.<br />
<br />
Suomi kilpailee Rotterdamin Eurovision laulukilpailun toisessa semifinaalissa torstaina 20. toukokuuta 2021. Viisumenestyksen suhteen ei kannata vielä sanoa juuta eikä jaata. Varmaa finaalipaikkaa en tohdi väläyttää yhdellekään UMK-ehdokkaalle. En edes Blind Channelille, koska se on liian kontroversiaalinen ollakseen sataprosenttisen varma finalisti Euroviisuissa. Teflon Brothers ja Pandora vaikuttaa sekin menestymismahdollisuuksia silmällä pitäen riskiltä. <i>I love you</i> voi nostattaa viisuissa tunnelman kattoon – tai sitten se jää kansainvälisessä yhteydessä täysin kummajaiseksi.<br />
<br />
<h3>Aiheesta muualla</h3><p>
<br />
Yle.fi: Anni Gullichsen, <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/17/kaikki-umk21-finaalista-nain-seuraat-aanestat-ja-chattailet-mukana" target="_blank"><i>Kaikki UMK21-finaalista – Näin seuraat, äänestät ja chattailet mukana!</i></a>.<br />
<br />
Yle.fi: Anton Vanha-Majamaa, <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/16/nostalgia-voi-olla-tosi-arsyttavaa-ja-allottavaa-ammattilaiset-analysoivat-umk" target="_blank"><i>"Nostalgia voi olla tosi ärsyttävää ja ällöttävää" – Ammattilaiset analysoivat UMK-kappaleet, ja yhden Euroviisu-ehdokkaan olemassaoloa ihmeteltiin</i></a>.<br />
<br />
Life after Helsinki 2007: <a href="https://ilkar.blogspot.com/2021/02/finland-umk21-entries-hit-charts-like.html" target="_blank"><i>FINLAND: UMK21 ENTRIES HIT THE CHARTS LIKE NEVER BEFORE</i></a>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat: Juuso Määttänen, <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007755901.html" target="_blank"><i>Euroviisuihin on tyrkyllä joukko hämmentäviä ja yhdentekeviä lauluja, mutta yksi laulu pesee kaikki muut: Meneekö Suomi viisuihin taas raskaalla musiikilla?</i></a>.<br />
<br />
Iltalehti: Mari Pudas, Heini Kilpamäki, <a href="https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/5a509cda-e574-4ea2-88b2-dd279bbe639d" target="_blank"><i>Ulkomaiset viisufanit arvostelivat kaikki UMK-kappaleet: Yllätysykkönen!</i></a>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat: Pauliina Leinonen, <a href="https://www.is.fi/euroviisut/art-2000007814141.html" target="_blank"><i>Yksi nousi ylitse muiden kansainvälisten viisufanien ja muusikoiden UMK-raadissa – "Ymmärtääkö Eurooppa tätä?"</i></a>.<br />
<br />
</p><h3>Vilkaisepas blogistani myös</h3>
<br />
<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2018/04/dannyn-keskipitka-oppimaara.html" target="_blank">Dannyn keskipitkä oppimäärä</a><br />
<br />
<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2019/09/antti-tuisku-en-kommentoi-warner.html" target="_blank">Kuukauden levyartikkeli: Antti Tuisku – En kommentoi (Warner / Hyökyaalto Records, 2015)</a>Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-84776949208557161122020-10-30T17:00:00.376+02:002023-12-28T12:38:48.459+02:00Arja Korisevan keskipitkä oppimäärä<div class="separator"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWKuwgLTm9kzMq0gIvg7d6iHf6jDpeUh4rTk4iNNvJ4Lq31ipUMFqdR-GYy_92hk4TK5bfXRmFd5wHmj6zxPuDz-0PoCnYmPnzchw6rYB5GCWSIj-Q5pUQ8bXqe6uF5xFKD6E82Qm4MsI/s640/koriseva90.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="637" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWKuwgLTm9kzMq0gIvg7d6iHf6jDpeUh4rTk4iNNvJ4Lq31ipUMFqdR-GYy_92hk4TK5bfXRmFd5wHmj6zxPuDz-0PoCnYmPnzchw6rYB5GCWSIj-Q5pUQ8bXqe6uF5xFKD6E82Qm4MsI/w399-h400/koriseva90.jpg" width="399" /></a></div>
Television musiikkiohjelmien kruununjalokivi <i>Vain elämää</i> porskuttaa porskuttamistaan, vaikka sarja on edennyt jo tuotantokauteen numero 11. Katsojaluvut ovat olleet tänäkin vuonna varsin korkeita. Synkkänä koronasyksynä hyvän mielen musiikkiohjelmalle on varmasti sosiaalinen tilaus ja kieltämättä tämänkertaisessa kokoonpanossa on enemmän rosoa ja särmää kuin koskaan aikaisemmin ohjelman historian aikana, minkä vuoksi tuotantokausi lienee mielenkiintoisin pitkään aikaan.<br />
<br />
Tänä iltana hemmotellaan meitä iskelmän ystäviä iskelmäkuningatar <b>Arja Korisevan</b> jaksolla. Kuten Finnhitsaajan konventioihin on tähän asti kuulunut, aina kun tässä mainiossa televisio-ohjelmassa on vuorossa finnhits-mielessä kiinnostavan artistin jakso, julkaistaan hänen tuotantoonsa keskittyvä kirjoitus tietoiskuineen ja Spotify-soittolistoineen. Illan jakson kunniaksi referoin Arja Korisevan tähänastisen elämäntyön kiintopisteitä 14 väliotsikon alle ja kokosin hänen levytystuotannostaan Spotify-soittolistan otsikolla <i>Arja Koriseva – 50 kivaa iskelmää</i>.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;">
<b>Sisällys:</b><br />
<br />
Pienestä pitäen iskelmien lumossa<br />
Kaikkien aikojen tangokuningatar<br />
Levytysuran huikea startti<br />
Televisiosta tuttu<br />
Laulukilpailuja ja kansainvälisiä edustustehtäviä<br />
Ensiluokkaiset taustajoukot<br />
Kolme kovaa koota: Katri, Koivuniemi, Koriseva<br />
Näyttelijä Arja Koriseva<br />
Uuteen levy-yhtiöön<br />
1990-luvun ilmiö ja supertähti<br />
Helmut Lotti tarjosi säpinää levytysrintamalle<br />
Luottosäestäjät ja -muusikot<br />
Taittuu multakin rock'n'roll<br />
Laulaja vailla hittiä?<br />
Soittolista: Arja Koriseva – 50 kivaa iskelmää<br />
Aiheesta muualla<br />
Vilkaisepas blogistani myös
</span>
</td></tr>
</tbody></table>
<h3>Pienestä pitäen iskelmien lumossa</h3>
<br />
<b>Laulaja. Näyttelijä. Opettaja.</b> Kouluikäinen Toivakan kasvatti <b>Arja Koriseva</b> kirjoitti kyläkoulussa elämänsä uravaihtoehdot. Kaksi ensimmäistä ovat toteutuneet ja lähellä oli myös työura kansankynttilänä. Keväällä 1989 Arja Koriseva valmistui kasvatustieteiden maisteriksi Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksesta. Koulumaailman sijaan viihde-elämä vei mennessään. Samana kesänä hänet kruunattiin Seinäjoen Tangomarkkinoilla tangokuningattareksi.<br />
<br />
Vaikka Arja Korisevan (s. 1965) varsinainen läpimurto viihdetaiteilijana koitti Tangomarkkinoilla 1989, hän oli ottanut ensiaskeleensa kohti ammattimuusikkoutta jo kauan aikaisemmin. Ensimmäiset tanssikeikkansa Arja Koriseva lauloi hädin tuskin teini-ikäisenä. 13-vuotias Arja ja hänen kaksi vuotta vanhempi sisarensa <b>Eija</b> olivat solisteina kokoonpanossa, joka sai nimekseen <b>Siskokset ja Peräkylän pojat</b>. Tanssiorkesteri keikkaili viikonloppuisin Korisevan perheen kotikulmilla Keski-Suomessa. Musiikillinen lahjakkuus on kulkenut suvussa verenperintönä: Arja Korisevan eno <b>Erkki Friman</b> on maineikas harmonikkataiteilija, joka on tehnyt läheistä yhteistyötä lukuisten suomalaisten laulajalegendojen kanssa.<br />
<br />
Myöhemmin Korisevat esiintyivät muun muassa <b>Kastanja</b>-orkesterin solisteina. 17-vuotiaana Arja Koriseva aloitti lauluopinnot Keski-Suomen konservatoriossa. Opiskeluaikoina 1980-luvun jälkipuoliskolla hän kartutti kokemuksia esiintymällä muun muassa <i>Napakymppi</i>-juontaja <b>Kari Salmelaisen</b> kesäkiertueella ja Hämeenlinnan paikallistelevision HÄM-TV:n ohjelmakuuluttajana.<br />
<br />
1980-luvun puolivälissä Arja Koriseva kävi koelaulussa <b>Matin ja Tepon</b> levy-yhtiössä M & T Productionissa, mutta varsinaista levytyssopimusta ei tässä vaiheessa syntynyt. Kotimaiseen musiikkikulttuuriin perehtynyt <a href="https://vinyylinrahinaa.wordpress.com/2019/11/09/mika-tama-oikein-on-arja-koriseva-sa-lupasit-tulla-k/" target="_blank">sivusto Vinyylin rahinaa on selvittänyt</a>, että levy-yhtiö julkaisi vuonna 1985 huoltoasemakasetin <i>Super 20</i>, joka sisältää erittäin mielenkiintoisen levytyksen: kasetilla on <b>Matti Ruohosen</b> säveltämä ja <b>Raul Reimanin</b> sanoittama kasari-iskelmä <a href=" https://youtu.be/x8DtXQKiySs" target="_blank"><i>Sä lupasit tulla</i></a>, jonka esittäjäksi on merkitty muuan Arja. Laulajan äänenväri kuulostaa kovasti vuoden 1989 tangokuningattarelta...<br /><br />
<h3>Kaikkien aikojen tangokuningatar</h3>
<br />
Seinäjoen Tangomarkkinat järjestettiin vuonna 1989 viidettä kertaa ja tapahtuma oli vakiinnuttamassa asemansa kotimaisen iskelmäkentän vuosittaisena kohokohtana. Televisioitavan tangolaulukilpailun katsojaluvut hätyyttelivät kahta miljoonaa. Vuonna 1989 kilpailu etenkin naisten sarjassa oli kova: Arja Korisevan lisäksi muun muassa <b>Tarja Lunnas</b> tavoitteli tangokuningattaren titteliä. Finaalissa Koriseva vakuutti tuomariston virheettömällä <a href="https://youtu.be/QN-Y-OInO6c" target="_blank"><i>Kultaiset korvanrenkaat</i> -tulkinnallaan</a> ja hänet äänestettiin voittajaksi. Tangokuninkaaksi kruunattiin <b>Risto Nevala</b>.<br />
<br />
Ennen Tangomarkkinoille osallistumistaan Arja Koriseva oli saanut kuulla runsaasti kommentteja nimestään. Voiko laulajan nimi olla Koriseva? Arja Koriseva on sittemmin paljastanut, että hän oli ulkopuolisten paineiden saattelemana kaavaillut itselleen taiteilijanimeä Arja Karèn. Lopulta hän oli kuitenkin pitänyt päänsä ja päätti osallistua kilpailuun reilusti omalla nimellään – ja siitäkös innostui Tangomarkkinoiden juontaja <b>Heikki Hietamies</b>, joka jaksoi vääntää sukunimestä Koriseva jos monenmoista vitsiä ja sutkautusta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg4Kk8WZInJcNrYZzkhJpBrY-QcOxsqcg9v0e2yPe1U8luZIlJgS4fnjRHj5BzHIDiNXIX47GoQx6_9Iytm1OIv48sldUXXwrDisFhr3ZdyV02dWUA8TVN-L5bJR4n2_zi_Cs7Zt4bz1E/s640/koriseva89.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg4Kk8WZInJcNrYZzkhJpBrY-QcOxsqcg9v0e2yPe1U8luZIlJgS4fnjRHj5BzHIDiNXIX47GoQx6_9Iytm1OIv48sldUXXwrDisFhr3ZdyV02dWUA8TVN-L5bJR4n2_zi_Cs7Zt4bz1E/w200-h200/koriseva89.jpg" width="200" /></a></div>Vuoden 1989 Tangomarkkinoiden voittajakaksikko pääsi levyttämään Seinäjoen tango-orkesterin säestyksellä kokonaisen tangoalbumin, joka nimettiin yksinkertaisesti <i>Tangokuningatar ja -kuningas</i>. Ikivihreiden tangojen ohella levylle ikuistettiin saman vuoden Tangomarkkinoiden tangosävellyskilpailun satoa: jaetulle ykkössijalle sijoittui <b>Vesa Tuomen</b> säveltämä ja <b>Tuula Heikkilän</b> sanoittama <i>Rannalla</i>, jonka tuore tangokuningatar Arja Koriseva sai esitettäväkseen. <i>Rannalla</i> on osoittautunut uuden ajan tangoklassikoksi, joka on yksi Korisevan tunnetuimmista esityksistä. Arja Korisevan ja Risto Nevalan yhteisalbumi myi upeasti yli 50 000 äänitettä eli platinaa. Tangomarkkinoiden 1989 sadosta julkaistiin myös teema-albumi, jolle Arja Koriseva tulkitsi ikivihreät <i>Yö saaristossa</i> ja <i>Siks' oon mä suruinen</i>.<br />
<br />
Arja Korisevalle Tangomarkkinoiden voitto merkitsi todellista ponnahduslautaa valtakunnalliseen julkisuuteen. Siitä alkoi eräs suomalaisen kevyen musiikin historian hienoimmista menestystarinoista: Arja Koriseva kohosi nopeasti Suomen suosituimmaksi iskelmälaulajaksi. Hänestä tuli kaiken kansan tuntema supertähti, joka valloitti suomalaisten sydämet välittömällä, vilpittömällä ja elämänmyönteisellä olemuksellaan. Ennennäkemättömän valtaisa kansansuosio ei piitannut ikä- eikä sosiaalirakenteista: ihailijoita piisasi vauvasta vaariin niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Jos Arja Koriseva hyötyi Tangomarkkinoiden voittamisesta, myös Tangomarkkinat tapahtumana hyötyi varmasti Arja Korisevan suursuosiosta. 1990-luvulla kiinnostus Tangomarkkinoita kohtaan kasvoi huikeaksi. Tapahtuma eli kukoistusaikaansa ja vuosittain tuhannet kokelaat kävivät kokeilemassa onneaan kilpailun alkukarsinnoissa. Monet laulajanalut unelmoivat samanlaisesta tähteydestä ja toivoivat nousevansa Tangomarkkinoiden kautta uudeksi Arja Korisevaksi. Eipä ihme, että Arja Korisevaa on usein tituleerattu kaikkien aikojen tangokuningattareksi.<br />
<br />
<h3>Levytysuran huikea startti</h3>
<br />
Arja Koriseva solmi levytyssopimuksen Suomen suurimman levy-yhtiön Fazer Finnlevyn kanssa. Hänen ensimmäisen albuminsa tuottivat yhteistyössä MTV-Musiikkituotannon <b>Ari Oinonen</b> ja Fazerin <b>Timo Lindström</b>. Hallitsevan tangokuningattaren omaa levyä oli valmistamassa komea joukko Suomen eturivin iskelmänikkareita. Kappaleiden sovituksia laativat muun muassa <b>Veikko Samuli</b>, <b>Antti Hyvärinen</b>, <b>Jari Puhakka</b> ja <b>Juha Tikka</b>.<br />
<br />
Kesällä 1990 ilmestynyt debyyttialbumi <i>Arja Koriseva</i> oli suurmenestys, joka viihtyi albumilistalla miltei puoli vuotta ja myi kultaa, platinaa – ja lopulta tuplaplatinaan vaadittavat maagiset 100 000 äänitettä. Saavutus on huomattava etenkin ottaen huomioon, että kyseessä on artistitulokkaan esikoisälppäri.<br />
<br />
Arja Korisevan menestyslevyltä ovat jääneet elämään muun muassa freesit versiot ikivihreistä <i>Kuningaskobra</i> ja <i>Hymyhuulet</i>. Alkuperäisistä <b>Annikki Tähden</b> ja <b>Johnnyn</b> levytyksistä oli kulunut jo niin paljon aikaa, että uuden sukupolven iskelmänkuuntelijat mielsivät laulut Arja Korisevan "omiksi" kappaleiksi. Ja sopiihan esimerkiksi <i>Hymyhuulet</i> erinomaisesti juuri Arja Korisevalle, jonka imagoon on aina liitetty hyväntuulisuus ja pulppuava iloisuus. Albumilla on myös studiobändin säestämä versio <i>Rannalla</i>-tangosta. Kokonaan uusia iskelmiä edustavat esimerkiksi konkarisäveltäjien tuotokset <i>Tää ystävyys</i> (säv. <b>Jori Sivonen</b>) ja <i>Sua ilman rakkain</i> (säv. Veikko Samuli). Lisäksi huomiota herätti duetto <i>Kun minuun kosketat</i> yhdessä Syksyn sävel -voittaja <b>Ari Klemin</b> kanssa.<br />
<br />
<h3>Televisiosta tuttu</h3>
<br />
Arja Korisevan työnkuva ei suinkaan rajoittunut pelkästään iskelmälaulajan rooliin. Hän on kunnostautunut myös televisio-ohjelmien juontajana. Television puolelle hänet keksi – ei enempää eikä vähempää – kuin itse <b>Spede Pasanen</b>, joka ihastui Arja Korisevan luonnollisen positiiviseen persoonaan. Vuosina 1990–92 televisiossa pyöri <i>Speden tee-se-itse-tv</i>, jonne tavalliset kansalaiset saivat lähettää omia kotivideoitaan. Ohjelman juontajapariksi pestattiin Arja Koriseva ja <b>Lasse Norres</b>. Humoristisessa ohjelmassa suomalaisille tuli hyvin tutuksi yksi Arja Korisevan tavaramerkeistä: nauru. Speden kanssa synkkasi niin hyvin, että Arja Koriseva sai joskus tuurata Spedeä <i>Speden sallittujen leikkien</i> (myöhemmin <i>Speden spelit</i>) vetäjänä. Spede-kytkös poiki Arja Korisevalle pieniä rooleja muun muassa Suomen kansan syviä rivejä hauskuuttaneissa <b>Vääpeli Körmy</b> -elokuvissa.<br />
<br />
Keväillä 1995 ja 1996 Arja Koriseva emännöi lauantai-illan parhaassa katseluajassa <i>Näytönpaikka</i>-viihdeohjelmaa TV1-kanavalla. Televisiotyöt toivat Arja Korisevalle rutkasti näkyvyyttä. Hän oli 1990-luvulla varsinainen superjulkkis ja viihteen monitoimiammattilainen, joka tavoitti sellaisetkin suomalaiset, joita iskelmämusiikki ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa.<br />
<br />
Juontajan hommat jatkuivat keväällä 2000 <i>Suuri luokkakokous</i> -televisio-ohjelmassa ja vuosina 2002–2003 musiikki-ilottelussa <i>Jos sais kerran</i> yhdessä <b>Joel Hallikaisen</b> kanssa. Kolmesti kaikkien aikojen tangokuningatar on juontanut Tangomarkkinat (vuosina 1991, 1994 ja 2004).<br />
<br />
<h3>Laulukilpailuja ja kansainvälisiä edustustehtäviä</h3>
<br />
Arja Korisevan turnauskestävyys kansainvälisissä edustustehtävissä testattiin jo uran alkuvaiheessa. Syyskuussa 1990 Arja Koriseva edusti Yleisradiota Kuala Lumpurissa Malesiassa <i>Kultainen Leija</i> -kilpailussa <b>Olli Ahvenlahden</b> säveltämällä tunnelmallisella balladilla <a href="https://youtu.be/Md1ms8VGa40" target="_blank"><i>Kun tunteet kuljettaa</i></a>. Ensimmäinen kilpailumatka sujui hienosti: <i>Kun tunteet kuljettaa</i> palkittiin kilpailun toiseksi parhaana sävellyksenä.<br />
<br />
Lokakuussa 1990 vuorossa oli kotoinen Syksyn sävel -kilpailu, johon Arja Koriseva osallistui <b>Kaj Westerlundin</b> säveltämällä sympaattisella sinivalkoisella iskelmällä <i>Rakkauden värit</i>. Esitys sijoittui kovatasoisessa kilpailussa kunniakkaasti neljänneksi ja sai tunnustuksen lehdistön suosikkina.<br />
<br />
Maaliskuussa 1991 Arja Koriseva kilpaili Suomen euroviisukarsinnoissa kahdella ehdokassävelmällä: <b>Matti Puurtisen</b> sävellyksellä <a href="https://youtu.be/4BTg2eG3b1I" target="_blank"><i>Enkelin silmin</i></a> ja <b>Jukka Vuollen</b> kynäilemällä höpsöllä hassuttelulla <i>Molto presto</i>. Asiantuntijaraati rankkasi <i>Enkelin silmin</i> -laulun viidenneksi ja osoitti ehkä pienoista huumorintajuttomuutta jättämällä <i>Molto preston</i> tylysti viimeisten joukkoon – tosin raadissa istunut legendaarinen euroviisukapellimestari emeritus <b>Ossi Runne</b> piti esitystä kympin arvoisena. Arja Koriseva ei levyttänyt <i>Molto prestoa</i> koskaan, sen lauloi levylle ensimmäisenä tenavatähti <b>Johanna Virtanen</b>. Sen sijaan <i>Enkelin silmin</i> -kappaleesta muodostui eräänlainen Arja Korisevan tunnussävelmä. Nimeä <i>Enkelin silmin</i> ovat kantaneet Arjan kokoelmajulkaisut, juhlakonserttikiertueet ja jopa ihailijakerhon jäsenlehti.<br />
<br />
Arja Koriseva osallistui uudestaan euroviisukarsintoihin seuraavana vuonna <b>Cris Owenin</b> säveltämällä tyylikkäällä festivaaliballadilla <a href="https://youtu.be/TMIG-KEyaqU" target="_blank"><i>Huomiseen</i></a>. Viisukarsintojen 1992 lavalla esiintyi kuin uudestisyntynyt Arja Koriseva. <b>Teuvo Loman</b> oli stailannut naapurintytön Toivakasta kansainvälisen tason glamourtähdeksi. <i>Huomiseen</i> olisi ollut monien mielestä täsmäisku Euroviisuihin, mutta asiantuntijaraati piti <b>Pave Maijasen</b> <i>Yamma yammaa</i> sopivampana valintana. Vaikka euroviisuedustusta ei siunaantunutkaan, <i>Huomiseen</i>-laulusta muodostui Arja Korisevan käyntikortti kansainvälisissä yhteyksissä. Vuonna 1992 hän esitti laulun englanninkielisen version <i>Hold me now</i> Romaniassa Kultainen Hirvi -laulufestivaalilla sijoittuen omassa kilpailusarjassaan hienosti toiseksi! Sama laulu <a href="https://youtu.be/TVBLjpIJUEo" target="_blank">kuultiin samana vuonna myös Monacossa <i>World Music Awards</i> -juhlagaalassa</a>, jossa Arja Koriseva palkittiin maansa myydyimpänä artistina. Gaalan juontanut <b>Cliff Richard</b> esitteli kymmenille miljoonille katsojille Arja Korisevan laulajana, jonka levyjä on myyty autolasteittain.<br />
<br />
Vuonna 1993 Arja Koriseva oli jälleen mukana euroviisukarsinnoissa. Kilpailuehdokkaat olivat Olli Ahvenlahden <a href="https://youtu.be/HNjd0Jc2OVg" target="_blank"><i>Sulta laulun sain</i></a> sekä <b>Kassu Halosen</b> ja <b>Kisu Jernströmin</b> <a href="https://youtu.be/8LYhj9WJsTE" target="_blank"><i>Vain taivas yksin tietää</i></a>. Sijoitukset hienosti toinen ja kolmas, mutta <b>Katri Helenan</b> <i>Tule luo</i> oli lyömätön. Hyvistä yrityksistä huolimatta rakastettu kansansuosikki ei saanut tilaisuutta edustaa maatamme Eurovision laulukilpailuissa.<br />
<br />
Arja Koriseva palasi euroviisukarsintoihin vuonna 2004, jolloin hänet kutsuttiin kilpailemaan ruotsalaisten viisukonkarien <b>Thomas G:sonin</b> ja <b>Henrik Sethssonin</b> tekemällä schlagerilla <a href="https://youtu.be/N14UHgJZzqc" target="_blank"><i>'Til the end of time</i></a>.<br />
<br />
<h3>Ensiluokkaiset taustajoukot</h3>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg13L8yZ1fevK6Jj39TIP61L-CvlMYyLb6Sk9STd84wCkOsRGfKigep1qATApKjvZnJBkIS8YvLlHPe27nWlKi_TeK4m_CYo6pUU1jgqwAVUsGAt0ucnozKi_da9yRcN7JdQ2WdH8M1fWM/s640/koriseva91.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg13L8yZ1fevK6Jj39TIP61L-CvlMYyLb6Sk9STd84wCkOsRGfKigep1qATApKjvZnJBkIS8YvLlHPe27nWlKi_TeK4m_CYo6pUU1jgqwAVUsGAt0ucnozKi_da9yRcN7JdQ2WdH8M1fWM/w200-h200/koriseva91.jpg" width="200" /></a></div>Kesällä 1991 valmistui Arja Korisevan toinen albumi <i>Me kaksi vain</i>, jonka tuotannosta vastasi poikkeuksellisen kovatasoinen kaksikko: <b>Jaakko Salo</b> ja Pave Maijanen. Levy oli parhaimmillaan albumilistan ykkössijalla ja sitä myytiin upeasti yli 80 000 kappaletta. Mahtavan menestyksen saattelemana Arja Koriseva palkittiin vuoden 1991 Emma-gaalassa vuoden naissolistina.<br />
<br />
<i>Me kaksi vain</i> -levyn satoa on muutaman edellä mainitun kilpailukappaleen lisäksi muun muassa <b>Tapani Kansan</b> kanssa levytetty duetto <i>Se on rakkautta oikeaa</i> ja Pave Maijasen kaunis sävellys <i>Kevätvalssi</i>, jonka runollinen sanoitus on <b>Hectorin</b> käsialaa. Niin ikään Pave Maijasen säveltämä hupaisa kantri-iskelmä <i>Wanhaan malliin</i> on jäänyt elämään jonkinasteisena kulttisuosikkina. Älppärin aloitusraita <i>Hienohelma</i> sai uuden elämän vuonna 1995, kun <i>Tenavatähden</i> voittanut <b>Annika Siltaniemi</b> valitsi laulun kilpailukappaleekseen.<br />
<br />
1990-luvun alkuvuosina musiikkivideot olivat rantautuneet olennaiseksi osaksi musiikkiteollisuutta. Fazer Finnlevy halusi kokeilla uutta formaattia ja tuoda musiikkivideokulttuurin kotimaiseen iskelmämusiikkiin. Niinpä <i>Me kaksi vain</i> -albumi julkaistiin myös audiovisuaalisessa muodossa VHS-videokasettina. Tamperelainen Vipvision kuvasi albumin jokaisesta kappaleesta musiikkivideon tapaiset. Näitä kieltämättä hivenen hellyttävän kotikutoisia pätkiä voi ihailla nykyään YouTubessa.<br />
<br />
Jaakko Salon tuotantovastuulla purkitettiin myös Arja Korisevan ensimmäinen joululevy <i>Saa joulu aikaan sen</i>, joka ilmestyi joulumarkkinoille 1991. Tämänkin levyn materiaalista filmattiin videokasetti. Ensimmäisestä joululevystään Arja Koriseva vastaanotti platinalevyn. Joulualbumeja hän on sittemmin levyttänyt useampia.<br />
<br />
<h3>Kolme kovaa koota: Katri, Koivuniemi, Koriseva</h3>
<br />
Arja Korisevan viimeinen yhteistyö Jaakko Salon kanssa oli korkeatasoinen versio ikivihreästä <i>Anna kaikkien kukkien kukkia</i>, joka levytettiin <b>Toivo Kärjen</b> muistoalbumille <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2016/01/toivo-karki-muistoissamme-fazer.html" target="_blank"><i>Toivo Kärki muistoissamme</i></a> vuonna 1992.<br />
<br />
Jaakko Salon jälkeen Arja Korisevan levytystuotannon vetovastuuseen astui <b>Esa Nieminen</b>, jolla on yhtä lailla vankka kokemus iskelmälevyjen tuottajana. Esa Nieminen tuotti näihin aikoihin myös muun muassa Katri Helenan ja <b>Paula Koivuniemen</b> levyjä, joten näinä vuosina hänen kädenjälkensä on kuulunut Suomen suosituimpien iskelmälaulajattarien urakehityksissä.<br />
<br />
Ensimmäinen Esa Niemisen Arjalle tuottama albumi <i>Kun ilta saapuu kaupunkiin</i> julkaistiin syksyllä 1992. Esa Niemisen johdolla Arja Korisevan soundimaailmaa ajanmukaistettiin 90-luvulle. Artisti itse oli erityisen tyytyväinen levyn sataprosenttiseen kotimaisuusasteeseen. Varsinkin albumin nimikkokappaletta soitettiin tiuhaan tahtiin radiotaajuuksilla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJljNJrGAKp2txN1oWn5fqw8LWT-4BlqwBF6Ieo8IpEb9mWN9n6novo-mIuT9XTjLV1U5sWrv5ZnPvMZWkvrarGl1rPFwAcm48PY2bZgiod_jCySzzvpCjtbFQrOQguulaPjDxORxw5pg/s640/koriseva94.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJljNJrGAKp2txN1oWn5fqw8LWT-4BlqwBF6Ieo8IpEb9mWN9n6novo-mIuT9XTjLV1U5sWrv5ZnPvMZWkvrarGl1rPFwAcm48PY2bZgiod_jCySzzvpCjtbFQrOQguulaPjDxORxw5pg/w200-h200/koriseva94.jpg" width="200" /></a></div>Esa Niemisen tuottamana syntyi myös seuraava albumi <i>Naisen tie</i>, joka näki päivänvalonsa syksyllä 1994. Edellisestä levystä poiketen <i>Naisen tie</i> -albumille kelpuutettiin käännöskappaleitakin. Saksankielisiltä musiikkimarkkinoilta poimittiin tarttuvia iskelmämelodioita, kuten <i>Naisen tie</i> (<i>Prinz Eisenhertz</i>) ja <i>Kuin häkkilintu</i> (<i>Ich will nicht länger dein Geheimnis sein</i>). Radiohitiksi ylsi <i>Kai virheen tein</i>, alun perin alankomaalaisen <b>Anny Schilderin</b> <i>I take it back</i>.<br />
<br />
Molemmat Esa Niemisen tuottamat albumit ylittivät vaivattomasti kultalevyrajan.<br />
<br />
<h3>Näyttelijä Arja Koriseva</h3>
<br />
Vuonna 1995 Arja Koriseva toteutti erään ikimuistoisimmista työtehtävistään. Ensi-iltansa sai Disneyn suursatsaus <i>Pocahontas</i>-animaatioelokuva. Arja Koriseva pestattiin suomenkielisen ääniraidan päärooliin. 1990-luvun lapset muistavat edelleen Arja Korisevan ensisijaisesti juuri "Suomen Pocahontasina" ja dubbausrooli oli omiaan lisäämään hänen suosiotaan perheen pienimpien keskuudessa. Arja Koriseva loi suomenkielisen asun elokuvan Oscar-palkitulle ikimuistoiselle sävelmälle <i>Colors of the wind</i>, suomeksi <i>Tuulen värit</i>. Arja Koriseva antoi äänensä Pocahontasille myös kolme vuotta myöhemmin ilmestyneessä jatko-osassa <i>Pocahontas II – matka uuteen maailmaan</i>.<br />
<br />
Arja Koriseva on todellinen estradien kuningatar – keikka- ja konserttilavojen ohella hän on luonut uraa teatterinäyttämöillä, erityisesti musikaalirooleissa hän on ollut tuttu näky. Hänen ensimmäinen ammattimainen kosketuksensa teatterimaailmaan ajoittuu kevääseen 1995, jolloin hän oli mukana Teatteri Eurooppa Neljän produktiossa <i>Tuhkimo – kenpä hukassa</i>. Sen jälkeen hän on näytellyt muun muassa naispääosat klassikkomusikaaleissa <i>Laulavat sadepisarat</i> (Lahden kaupunginteatteri 1998), <i>My Fair Lady</i> (Turun Samppalinnan kesäteatteri 2000) ja <i>Sound of Music</i> (muun muassa Seinäjoen kaupunginteatteri 2005 ja Imatran Teatteri 2008), vain muutamia näytelmäprojekteja mainitakseni. Arja Korisevan ansioluettelo koostuu monenlaisista näytelmistä, joita on esitetty eri puolilla Suomea. Tutuksi ovat tulleet musikaalien ohella farssit, komediat ja vakavammatkin dramatisoinnit.<br />
<br />
Television puolella Arja Koriseva on näytellyt <b>Kari Väänäsen</b> ohjaamassa ja käsikirjoittamassa draamasarjassa <i>Taivaan tulet</i> ja viime vuosina <b>Kummeli</b>-ryhmän komediasarjassa <i>Kummeli esittää: Kontio & Parmas</i>.<br />
<br />
<h3>Uuteen levy-yhtiöön</h3>
<br />
Vuonna 1995 Arja Koriseva vaihtoi levy-yhtiötä Sony Music Finlandiin. Sonylle hän levytti kaikkiaan viisi pitkäsoittoa: kolme perinteistä iskelmälevyä ja kaksi teemalevyä. Uudessa levy-yhtiössä uudet tuottajat toivat Arja Korisevan musiikkiin ripauksen modernimpaa pop-ilmaisua.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOl2SdZZQBQR24ETivuDWn3V9uF-3xKXzqlYLVKRk4B4kieCG7PzQBsg5ZW4reRsRoqpgI9nTR9PSaD-5PuQruDaLI9JUhF64Kt8__79G7PD7RN8o8gG0mID638WR1DeJMS4LJAq2H9OY/s640/koriseva95.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOl2SdZZQBQR24ETivuDWn3V9uF-3xKXzqlYLVKRk4B4kieCG7PzQBsg5ZW4reRsRoqpgI9nTR9PSaD-5PuQruDaLI9JUhF64Kt8__79G7PD7RN8o8gG0mID638WR1DeJMS4LJAq2H9OY/w200-h200/koriseva95.jpg" width="200" /></a></div>
Juha Tikka tuotti syksyllä 1995 ilmestyneen albumin <i>Rakastunut nainen</i>. Otsikkokappale on uusi suomenkielinen versio <b>Barbra Streisandin</b> klassikosta <i>Woman in love</i>. Sanoituksen rustaili Hector. Albumi sisältää useampia iloluontoisia duuri-iskelmiä, jotka tuotantotiimi oli bongannut länsinaapurimme sävelaarteistosta. Sellainen on esimerkiksi albumin toinen hittikappale <i>Kattojen primadonna</i> (<i>Inget stoppar oss nu</i>), jonka on säveltänyt maineikas ruotsalainen euroviisusäveltäjä <b>Lasse Holm</b>.<br />
<br />
<i>Rakastunut nainen</i> -albumi myi kultaa, mutta tämän älppärin jälkeen Arja Korisevan levyjen menekki tasaantui. <b>Hannu Korkeamäen</b> vastuulla valmistui kesäksi 1997 albumi <i>Mieli maailmoja juoksee</i>. <b>Rami Alangon</b> kirjoittama menevä nimikappale kohosi iskelmäradiokanavien suosikiksi. Pitkän linjan studiomuusikko <b>Juha Björninen</b> taas tuotti vuonna 1998 purkitetun tasaisen tasokkaan albumin <i>Pieni kultainen avain</i>. Levyn ykkösbiisiksi muodostui Kassu Halosen ja <b>Vexi Salmen</b> erinomaisen raflaava <i>Valloitan koko maailman</i>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd8uaxg7XlG536tKa1LtITgjtXGScX1oU3NjUYYZ0VQ-bQQIjOKFbrm3pPqNYjvFvBNDcKH_jLpvmYwkCBOKToVpI8LfgvuMUfSRg83e0HylDhqiSA97t3lsTRZBM3j6eSPW2MM62jfko/s640/koriseva96.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd8uaxg7XlG536tKa1LtITgjtXGScX1oU3NjUYYZ0VQ-bQQIjOKFbrm3pPqNYjvFvBNDcKH_jLpvmYwkCBOKToVpI8LfgvuMUfSRg83e0HylDhqiSA97t3lsTRZBM3j6eSPW2MM62jfko/w200-h200/koriseva96.jpg" width="200" /></a></div>Ainaiseen nurinaan siitä, etteivät tangokuninkaalliset palaa tangoon enää Tangomarkkinoiden jälkeen, Arja Koriseva vastasi vuonna 1996 levyttämällä kokonaisen albumillisen tangoklassikoita. <i>Tango Illusion</i> -levyä säestää laajan kokoonpanon orkesteri, ja Arjan lauluosuus äänitettiin samanaikaisesti orkesterin kanssa. <b>Riku Niemen</b> ja <b>Veijo Laineen</b> laatimat hienostuneet orkesterisovitukset tuovat mieleen ennemmin kansainvälisen salonkitangon kuin suomalaisen tanssilavatangon.<br />
<br />
Mielenkiintoisin levyjulkaisu on yhteisäänite Tapani Kansan kanssa <i>Yö on hellä</i> vuodelta 1997. Turun kaupunginteatterissa esitettiin tuolloin <b>Ilpo Tuomarilan</b> dramatisoima musiikkinäytelmä <i>Yö on hellä</i>, joka perustui <b>F. Scott Fitzgeraldin</b> romaaniin. Näytelmää varten Kassu Halonen sävelsi ja Vexi Salmi sanoitti 17 laulua. Sävelmiä pidettiin levylle taltioimisen arvoisina. Sony Music Finland julkaisi "soundtrackin", jossa näytelmän lauluja tulkitsevat Arja Koriseva ja Tapani Kansa, vaikka he eivät esiintyneetkään produktiossa lainkaan – eivätkä edes ehtineet käydä katsomassa koko esitystä. Arja Koriseva lauloi kaikki naisroolien laulut ja Tapani Kansa vastaavasti miesroolien.<br />
<br />
<h3>1990-luvun ilmiö ja supertähti</h3>
<br />
Arja Korisevan valtaisa kansansuosio jatkui läpi koko 1990-luvun. Hänen nimensä esiintyy säännöllisesti listattaessa suomalaisia 1990-luvun ilmiöitä. Juhlapuheissa Korisevan luonnehdittiin olevan "kansakunnan yhteistä omaisuutta". Sydämellinen taiteilija tunnetaan poikkeuksellisen helposti lähestyttävänä tähtenä, jolla on aina esiintymisten yhteydessä aikaa faneilleen. Samalla Arja Koriseva on osoittanut kuuntelijakunnalleen olevansa ammattitaitoinen taiteilija, joka rakentaa uraansa määrätietoisesti. Arja Koriseva on esimerkiksi järjestänyt säännöllisesti kunnianhimoisia konserttisalikiertueita, joissa hän on osoittanut monipuolisuutensa astumalla ulos perinteisen iskelmätanssittajan muotista tulkitsemalla muutakin kuin suomenkielistä iskelmämusiikkia.<br />
<br />
Arja Korisevan huikea vuosikymmen saavutti hienon huipennuksensa 10-vuotisjuhlakiertueen merkeissä. Turneen viimeinen konsertti esitettiin Helsingin Hartwall Areenassa marraskuussa 1999. Nykyään joka toinen suomalainen poppari konsertoi areenalla, mutta tuohon aikaan kotimaisin voimin järjestetyt areenakonsertit olivat huomattavasti harvinaisempia. 1990-luvulla suuren luokan konserttijärjestelyissä pelättiin taloudellisen riskin uhkaa eikä suomalainen viihdeteollisuus ollut kehittynyt vielä niin ammattimaiseksi kuin nykyään. Arja Koriseva on ensimmäisiä kotimaisia esiintyjiä, jonka juhlakonsertti uskaltauduttiin järjestämään Hartwall Areenassa. Ennen häntä uudella areenalla olivat ehtineet esiintyä suomalaisista taiteilijoista ainoastaan Tapani Kansa, <b>Jari Sillanpää</b>, <b>Mestarit</b>, Katri Helena ja <b>Kari Tapio</b>. Arja Korisevan areenakonsertti oli musiikillista ja visuaalista ilotulista: show-elementeistä vastasi erityisesti näyttävä tanssiryhmä, jonka koreografian oli suunnitellut <b>Marco Bjurström</b>. Viimeistään juhlakonsertissaan Arja Koriseva teki selväksi, että hän on kansainväliset kriteerit täyttävä valovoimainen täyden kympin arvoinen viihdyttäjä.<br />
<br />
<h3>Helmut Lotti tarjosi säpinää levytysrintamalle</h3>
<br />
Arja Korisevan suurin suosiokausi ajoittuu 1990-luvulle. Se on kiistaton fakta. Taitavinkaan mainos- tai viestintätoimistoammattilainen ei onnistuisi uskottavasti spinnaamaan, että Arja Korisevan aikaansaannokset 2000-luvulla olisivat herättäneet yleisössä yhtä innostunutta vastakaikua kuin 1990-luvulla. Mutta sehän ei suinkaan tarkoita, etteikö Arja Koriseva olisi tämänkin vuosituhannen puolella saanut aikaiseksi hienoja projekteja tai etteikö hänen uudet levytyksensä sisältäisi onnistuneita kohokohtia.<br />
<br />
Vuosituhannen vaihduttua Arja Koriseva palasi vanhaan levy-yhtiöönsä, tosin perinteinen Fazer oli myyty osaksi kansainvälistä Warner-konsernia. Warner Music Finlandille levytettiin keväällä 2001 albumi <i>Kuuntelitko sydäntäs</i>, jonka antia ovat muun muassa mestarisäveltäjä <b>Petri Laaksosen</b> kynästä syntyneet iskevät <i>Sun armoillas oon</i> ja <i>Sydämeni säästää aion sulle</i>. Ikävä kyllä, millenniumin aikoihin suuret ylikansalliset levy-yhtiöt potivat jonkinlaista "iskelmäallergiaa", minkä seurauksena iskelmätuotanto rajattiin murto-osaan entisestä. Päitä alkoi pudota ja vain kaikkein myydyimpien iskelmäesiintyjien levytyssopimuksia jatkettiin. Koska Arja Korisevan levyt eivät enää entiseen tapaan myyneet automaattisesti kultaa, yhteistyö Warnerin kanssa jäi vain tähän yhteen albumiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOSLV0bFvCAJU4Vor_3TT44dmMtyUQ4hbuRy0p-wyHW5ORvAD5HTq02uQ9HITczTHOeSv5YqL2hzs0qjYVaLLMI08eRW-ZPh_rzSneUxewXJ3ZjlW71Vqw1OQdjv742WVgrqyb1nzFHFk/s640/koriseva03.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOSLV0bFvCAJU4Vor_3TT44dmMtyUQ4hbuRy0p-wyHW5ORvAD5HTq02uQ9HITczTHOeSv5YqL2hzs0qjYVaLLMI08eRW-ZPh_rzSneUxewXJ3ZjlW71Vqw1OQdjv742WVgrqyb1nzFHFk/w200-h200/koriseva03.jpg" width="200" /></a></div>Pelastukseksi osoittautui iskelmämyönteinen levy-yhtiö Magnum Music, joka julkaisi Arja Korisevan seuraavan levyn: <i>Nauran ja rakastan</i> vuodelta 2003 on tyylipuhdas iskelmälevy, jonka sisältö kelpasi mukisematta tanssilavayleisölle. Vastaiskuna musiikin teollistumiselle <i>Nauran ja rakastan</i> -albumi äänitettiin kokonaan aidoilla soittimilla.<br />
<br />
Säpinää levytysrintamalle aiheutti belgialainen operettiprinssi <b>Helmut Lotti</b>, parinkymmenen vuoden takainen ilmiö, joka tulkitsi koulutetulla äänellään viihdemusiikin standardeja. Lottilla oli tapana levyttää duetto yhden artistin kanssa niistä maista, joissa hän esiintyi säännöllisesti. Helmut Lottin levyt menivät Suomessa kuin kuumille kiville ja hän esiintyi säännöllisesti loppuunmyydyille konserttiareenoille, joten ilman muuta oli perusteltua äänittää duetto suomalaisen laulajan kanssa. Suomalaiseksi duettokaveriksi valikoitui Arja Koriseva. Koriseva ja Lotti levyttivät kaksikielisen version <i>Aranjuez</i>-konserton teemasta <i>Näkemiin</i> / <i>All my life</i>. Levytyksessä kuullaan Arja laulamassa englanniksi ja Helmutiltakin taittuu suomi yllättävän luontevasti. Yhteisesitys sisällytettiin <i>Helmut Lotti goes Classic III</i> -albumin suomalaispainokselle (2001).<br />
<br />
00-luvulla ilmestyivät vielä albumit <i>Kun aika on</i> (2007) ja <i>Minä taistelen</i> (2009). Ensin mainittu on pieteetillä valmistettu coverlevy, jonka Arja Koriseva tuotti itse oman yhtiönsä kautta. Arja Koriseva on Jari Sillanpään tapaan aina tulkinnut konserteissaan ikivihreitä ja ihailijoidensa iloksi hänen tulkintansa 1960- ja 70-luvun klassikkohiteistä ikuistettiin levylle. Upouusia iskelmiä sisältänyt <i>Minä taistelen</i> -levy valmistettiin <b>Risto Asikaisen</b> ja <b>Ilkka Vainion</b> luotsaamana Edel Records -levy-yhtiölle. Levylle lauluja kirjoittivat aikansa työllistetyimmät iskelmänikkarit: Asikaisen ja Vainion ohella esimerkiksi <b>Petri Somer</b>, <b>Lasse Wikman</b>, <b>Pertti Jalonen</b>, <b>Sinikka Svärd</b>, <b>Kikka Laitinen</b>, <b>Sana Mustonen</b>...<br />
<br />
<h3>Luottosäestäjät ja -muusikot</h3>
<br />
Arja Korisevan uralla merkittävässä asemassa ovat olleet luotettavat säestäjät ja taustamuusikot. Arja Koriseva perusti taustalleen yhtyeen vuonna 1989 jo ennen osallistumistaan Tangomarkkinoiden loppukilpailuun. Muusikot löytyivät näppärästi samasta opinahjosta eli Keski-Suomen konservatoriosta. Näin sai alkunsa tanssiorkesteri <b>Fortuna</b>. Koriseva oli laskeskellut, että vaikka voittoa tangokilpailusta ei tulisikaan, esiintyminen televisiossa miljoonayleisölle saattaisi silti lisätä kysyntää keikkamarkkinoilla. Arja Koriseva on esiintynyt Fortunan kanssa kaikki nämä vuodet. Kokoonpano on luonnollisesti vaihdellut vuosien varrella mutta yhtä lailla yhdistelmä Arja Koriseva ja Fortuna on ollut vakiintunut näky tanssilavojen, huvipaikkojen ja ravintoloiden ilmoitustauluilla.<br />
<br />
Fortunan nykyinen kapellimestari on <b>Minna Lintukangas</b>, jonka kanssa yhteistyö on sujunut saumattomasti. Kaksikon ylväs taidonnäyte on Arja Korisevan viimeisin albumijulkaisu, akustinen <i>Majakanvartijat</i> (2019), joka koostuu tekstivetoisista syvällisemmistä iskelmistä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQczRAfyb9FOvUZGD-tkwUp0ZaAIq_0HsG4E7tP4GsLLOQqUC78Xy2p1rPf5E0x7DyF45o6CQMAAtFlBeS5SYY6yMgw46mHYDKG1SH9kFfX1UuFxQ9ZYdrcucJpFcEGQdt7gBQXlqqgJ4/s640/korisevasomero.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="636" data-original-width="640" height="199" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQczRAfyb9FOvUZGD-tkwUp0ZaAIq_0HsG4E7tP4GsLLOQqUC78Xy2p1rPf5E0x7DyF45o6CQMAAtFlBeS5SYY6yMgw46mHYDKG1SH9kFfX1UuFxQ9ZYdrcucJpFcEGQdt7gBQXlqqgJ4/w200-h199/korisevasomero.jpg" width="200" /></a></div>Vuosien saatossa Arja Korisevan rinnalla on esiintynyt myös lahjakas konserttipianisti <b>Jouni Somero</b>, joka on ollut Korisevan luottosäestäjä muun muassa joulu- ja kirkkokonserteissa. Parivaljakon musisointia on tallennettu 2010-luvun alussa kahdelle teema-albumille.<br />
<br />
<h3>Taittuu multakin rock'n'roll</h3>
<br />
Viimeisen viiden vuoden aikana Arja Koriseva on ollut jälleen enemmän esillä valtakunnallisessa julkisuudessa. Runsaasti mediahuomiota hän saavutti keväällä 2015 osallistuessaan <i>Tähdet tähdet</i> -televisiokilpailuun. Sosiaalisessa mediassa noteerattiin Korisevan hulvattomat versiot <i>Rebel yell</i> -punk-klassikosta tai <b>Stratovariuksen</b> <i>Eagleheartista</i>.<br />
<br />
Eräänlaiseksi paluukappaleekseen Arja Koriseva oli kaavaillut <b>Mariskan</b>, <b>Mikko Tammisen</b> ja <b>Väinö Walleniuksen</b> yhteistyön tulosta <i>Leipää, lempee, lämpöö</i>, joka edustaa tämän päivän soundia, missä eri musiikkityylit kohtaavat toisensa entistä saumattomammin. Sanoituskin edustaa syvällisempää ja elämänmakuisempaa tyyliä kuin hänen alkuaikojensa kappaleet, joiden lyriikat nojautuivat enimmäkseen perinteiseen naiivimpaan iskelmätraditioon. Laulun ensiesitys koitti kesällä 2016.<br />
<br />
Viime vuonna Arja Koriseva juhlisti komeasti uransa 30-vuotista merkkipaalua kiertueella luovan kokkolalaisen tango- ja viihdeorkesteri <b>Guardia Nuevan</b> kanssa. Arviot ja yleisöpalaute olivat yksimielisen ylistäviä.<br />
<br />
Tämänvuotinen <i>Vain elämää</i> -osallistuminen osuu hyvään saumaan. Arja Koriseva on tullut alalle jäädäkseen ja nähtäväksi jää, millaisten projektien parissa häneen vielä törmätäänkään.<br />
<br />
<h3>Laulaja vailla hittiä?</h3>
<br />
Olen kirjoittanut ihan mielettömän paljon tekstiä Arja Korisevasta sivuamatta kertaakaan häneen niin usein liitettyä väitettä: hänellä ei ole hittiä. Tähän olettamukseen törmäsi taas sosiaalisessa mediassa välittömästi, kun tämän tuotantokauden <i>Vain elämää</i> -osallistujat julkistettiin. Oikeastaan syy aiheen sivuuttamiseen johtuu osittain siitä, että pohdiskelin tätä sitkeästi elävää käsitystä viisi vuotta sitten <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2015/03/onko-arja-korisevalla-hittia.html" target="_blank">yhdessä ensimmäisistä täällä julkaistuissa kirjoituksissa</a>.<br />
<br />
Todellisuudessa Arja Koriseva on saavuttanut 1990-luvulla useampia listamerkintöjä. Hänen levytyksensä soivat sen verran aktiivisesti esimerkiksi Radio Suomessa ja paikallisradioissa, että Arja Korisevan nimi toistui usein radiosoittoa mittaavilla listoilla ja <i>Rumban</i> <i>50 hittiä</i> -listalla. Vaikka laulut eivät välttämättä tavoittaneetkaan kaiken kansan huomiota, ne menestyivät iskelmäväen suosimilla foorumeilla. On totta, että Arja Korisevalta puuttuu sellainen jättihitti, joka yhdistettäisiin häneen tavaramerkin omaisesti. Esimerkiksi hänen aikalaisistaan Joel Hallikaisella oli <i>Kuurankukkansa</i> ja <b>Kaija Koolla</b> <i>Kuka keksi rakkauden</i>. Arja Korisevan kohdalla mielikuva "hitittömyydestä" saattaa johtua hänen poikkeuksellisen suuresta suosiostaan. Kaikki suomalaiset tiesivät Arja Korisevan, mutta eivät välttämättä osanneet nimetä häneltä yhtään kappaletta – toisin kuin esimerkiksi Joel Hallikaiselta tai Kaija Koolta. Arja Koriseva miellettiin ensisijaisesti iskelmälaulajaksi, mutta häntä ei assosioitu automaattisesti johonkin tiettyyn kappaleeseen.<br />
<br />
Tätä kirjoittaessa Spotifyssa Arja Korisevan kaikkien aikojen kuunnelluin levytys on <i>Enkelin silmin</i>, kuuntelukertoja 1,4 miljoonaa. <i>Enkelin silmin</i> -kappaletta voitaneen nykyään luonnehtia vähintään jonkinasteiseksi kestosuosiksi ja ikivihreäksi. Sen mainitseminen on ollut usein paras vasta-argumentti, kun jossain yhteydessä mainitaan Arja Koriseva laulajana, jolta puuttuu hitti. Myös esimerkiksi <i>Rannalla</i>-tango on vakiinnuttanut asemansa iskelmäväen (ja laulutaitoisen karaokekansan) suosikkina ja tottahan toki <i>Pocahontas</i>-elokuvasta tuttu <i>Tuulen värit</i> on jäänyt suomenkielisenäkin versiona kansakunnan muistiin.<br /><br />
<h3>Soittolista: Arja Koriseva – 50 kivaa iskelmää</h3>
<br />
Spotify-soittolistalle kokosin 50 Arja Korisevan levytystä (jokseenkin) kronologiseen järjestykseen. Pituutta soittolistalla on tasan kolme tuntia. Soittolistan agendana on yhtäältä tarjota yhdenlainen läpileikkaus Arja Korisevan levytystuotantoon ja toisaalta osoittaa, että hänen laaja levytysantologiansa sisältää lukuisia miellyttäviä ja mukavia iskelmälauluja, vaikka yleisen mielikuvan mukaan hänellä ei olisikaan yhtään "tunnettua hittiä". Kuitenkin useammat soittolistan kappaleista kuuluvat olennaisena osana 1990-luvun suomalaisen iskelmän soundtrackiin.<br />
<br />
Soittolistaa kootessani tein yhden mielivaltaisen linjauksen: jätin tarkoituksella pois cover- ja teema-albumien tarjonnan. En suinkaan sen vuoksi, että niissä olisi mitään vikaa, mutta lauluista suurin osa mielletään edelleen leimallisesti toisten artistien kappaleiksi, ja halusin soittolistalla nostaa valokeilaan nimenomaan Arja Korisevan tutuksi tekemiä lauluja ja levittää niiden avulla iskelmän ilosanomaa. Siksi soittolista on saanut nimekseen <i>Arja Koriseva – 50 kivaa iskelmää</i>. Soittolistan pääpaino on ymmärrettävästi 1990-luvun menestysalbumeissa, mutta mukana on levytyksiä molemmilta vuosituhannelta, tuoreimpina <i>Leipää, lempee, lämpöö</i> (2016), <i>Enkeleitä yövuorossa</i> (2018) ja <i>Majakanvartijat</i> (2019).<br />
<br />
<iframe allow="encrypted-media" allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://open.spotify.com/embed/playlist/44DpP1N8HWTwHNRnXe4XXQ" width="300"></iframe>
<br />
<br />
Itsestään selvien virstanpylväiden valikoin listalle muutamia vähemmälle huomiolle jääneitä albumiraitoja, joita luonnehtisin unohdetuiksi helmiksi. Listalla on toki veikeä ylistyslaulu finnhits-aikakaudelle <i>Uudet tähdet</i> vuodelta 2003. Oikeastaan Arja Korisevan laulamien iskelmien filosofian voisi tiivistää Sana Mustosen sanoitus <i>Pieni laulu</i> (2009):<br />
<br />
"Irrota se surun lieka<br />
ennen kuin se kiristää.<br />
Laula vaikka pieni laulu<br />
jos se mieltä piristää.<br />
Murheenkahle kaulallasi<br />
joskus tekee kipeää.<br />
Laula silloin pieni laulu<br />
sydämees sen lämpö jää."<br />
<br />
Säkeisiin on kiteytetty eräs iskelmien perimmäisistä tarkoituksista: lohdun ja ilon tuominen tavallisen harmaan arkirutiinin keskelle.<br />
<br />
<h3><a href="https://docendo.fi/sivu/tuote/kuningatar-arja/2161765" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;" target="_blank"><img border="0" data-original-height="647" data-original-width="400" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwFjMaSJiQ9VA_zCEO-cx9kV90E4glLsbhIrvMR09rm0sv-XRxSq4VXVJRSuxQpdUkL-L18JrXu0-bofCEAMv6tGbwKeHSMrgeNFiYVhv2pybme3_z1SgbEl-R-zSXfZbYN2-wCbLR_TM/w124-h200/korisevakirja.jpg" width="124" /></a>
Aiheesta muualla</h3>
<br />
<a href="https://arjakoriseva.fi/" target="_blank">Arja Korisevan viralliset sivut</a><br />
<br />
<b>Arja Korisevan pitkän oppimäärän</b> voi lukea <b>Hellevi Poudan</b> ja artistin itsensä kirjoittamasta teoksesta <i>Kuningatar Arja – Ammattina artisti</i> (Docendo 2015).<br />
<br />
<h3>
Vilkaisepas blogistani myös</h3>
<br />
<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2015/03/onko-arja-korisevalla-hittia.html" target="_blank">Onko Arja Korisevalla hittiä?</a><br />Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-90199992296393809742020-09-14T16:40:01.357+03:002021-12-25T23:44:07.940+02:00Suomi Intervision laulukilpailussa 2/2 – Suuntana Sopot<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiewqA2R4eNPTzcEIJu-WRWo3kM7c6vhMFftAYtPSDf0mpKUL2cnQTvC_ZvIOHdTo86ryLKcjooKALa-dLBBWmVoGPnyPpqfgcEMZoFCq0rIdc2Uc5zSNeDmfl8Hh980IB-92ArD7-CvAM/s640/marionsopot80.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="481" data-original-width="640" height="301" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiewqA2R4eNPTzcEIJu-WRWo3kM7c6vhMFftAYtPSDf0mpKUL2cnQTvC_ZvIOHdTo86ryLKcjooKALa-dLBBWmVoGPnyPpqfgcEMZoFCq0rIdc2Uc5zSNeDmfl8Hh980IB-92ArD7-CvAM/w400-h301/marionsopot80.jpg" width="400" /></a></div>
Elokuussa 1980 <b>Marion</b> voitti Yleisradion edustajana Intervision laulukilpailut Puolan Sopotissa. Suomalaisen viisuhistorian merkkipaalun juhlavuoden kunniaksi julkaisen kolmiosaisen kirjoitussarjan, jossa käsittelen Suomen ja Yleisradion osallistumista Intervision laulukilpailuihin.<br />
<br />
<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2020/08/suomi-intervision-laulukilpailussa-12.html" target="_blank">Edellisessä kirjoituksessa</a> taustoitettiin kylmän sodan aikaisen Euroopan yleisradioyhteistyön kahtiajakautuminen ja esiteltiin ensimmäiset Intervision laulukilpailut, jotka käytiin Tšekkoslovakiassa 1960-luvulla. Tämän kirjoitussarjan toisen osan fokuksena ovat maineikkaat Sopotin laulufestivaalit, joiden yhteydessä järjestettiin Intervision laulukilpailut vuosina 1977–1980.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;">
<b>Sisällys:</b><br />
<br />
Toimintaympäristön esittely: Sopotin festivaalit<br />
Sävelhelmiä maailman eri kulmilta vuodesta 1961 lähtien<br />
Suomalaiset idän ihmeitä kokemassa<br />
Grand Prix du Disque<br />
Grand Prix du Disque 1974<br />
Grand Prix du Disque 1975<br />
Grand Prix du Disque 1976<br />
Kylmää sotaa ja rakkautta<br />
Kuvaus aikakaudesta: ETYKin jälkimainingeissa<br />
Intervision laulukilpailun paluu<br />
Sopotin Intervision laulukilpailut 1977–1980<br />
Myyttejä ja virheellisiä käsityksiä<br />
Idän Euroviisut? Yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia<br />
Sopotin festivaalien moninaiset kilpailusarjat<br />
1977<br />
Yleisradion luottolaulajat Sopotiin<br />
Eturivin tähdet palkintopalleille<br />
Närhen liito loppui lyhyeen<br />
1978<br />
Viisut '78: euro- ja interviisukarsinnat samaan nippuun<br />
Ikaros lähti Sopotiin, Taiska kalaan<br />
Tuutin täydeltä Sopotin sopotuksia<br />
Amatöörejä ja legendoja Sopotin lavalla<br />
Kohu-Alla voitti Interviisut<br />
Ei mikään Ikaroksen lento<br />
1979<br />
Viisut '79: kerrankin viisuvalinnat kansan makuun<br />
Mikä yhdistää Suomea ja Kuubaa?<br />
Puolalainen rockjumala hurmasi jazzilla<br />
Gregerille suitsutusta yleisön suosikkiäänestyksessä<br />
Opintomatkojen raskaat lunnaat<br />
1980<br />
Viisut '80: Interviisukarsinnoista yhden naisen show<br />
Puolan lakkokesän viisut<br />
Maailmantähden elkein viisuvoittoon<br />
Marion oli itäsaksalaisten suosikki<br />
Suomen ensimmäinen viisuvoittaja Marion<br />
1981<br />
Alatalo-Inter-Show<br />
Reggae oli OK interviisukarsinnoissakin<br />
Lech Wałęsa torppasi Mikko Alatalon matkan Sopotiin<br />
"Sä olet Varsova – ja itket"<br />
Jälkinäytös<br />
Sopotin festivaalit sotatilan jälkeen<br />
Intervisiomaat suuntaavat länteen<br />
Sopotin festivaalien perintö elää<br />
Lähteet
</span>
</td></tr>
</tbody></table>
<h3>Toimintaympäristön esittely: Sopotin festivaalit</h3><br />
<h4>Sävelhelmiä maailman eri kulmilta vuodesta 1961 lähtien</h4><br />
Kuten <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2020/08/suomi-intervision-laulukilpailussa-12.html" target="_blank">kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa</a> mainittiin, kylmän sodan aikana miltei jokaisessa kansandemokratiassa järjestettiin mittavat kansainväliset kevyen musiikin festivaalit, joissa vuosittain esiintyi kymmeniä viihdetaiteilijoita. Itäisen Euroopan musiikkitapahtumista arvostetuimmaksi kohosivat puolalaisten isännöimät Sopotin festivaalit. Tapahtuman isänä on legendaarinen puolalainen säveltäjä <b>Władysław Szpilman</b>, joka toivoi kansainvälisen musiikkitapahtuman tuovan näkyvyyttä ja mainetta puolalaiselle musiikkikulttuurille. Puolan radio ja televisio otti ideasta kopin ja kehitti televisioitavan kansainvälisen laulukilpailun, joka toteutettiin ensimmäisen kerran elokuussa 1961 Gdańskin telakoilla. Tapahtumasta muodostui vuosittainen perinne ja vuodesta 1964 lähtien festivaaliareenaksi vakiintui naapurikaupunki Sopotin Metsäooppera (Opera Leśna) – keskelle metsää rakennettu suurikokoinen katettu amfiteatteri, jonne mahtui liki 6 000 katsojaa. Vuosikymmenien saatossa Sopotin festivaaleista kasvoi mammuttimainen suurtapahtuma, joka kokosi yhteen esiintyjiä ympäri maailmaa.<br />
<br />
Sopotin laulukilpailut olivat alusta alkaen avoimet osallistujille niin idästä kuin lännestä. Jo ensimmäisillä festivaaleilla vuonna 1961 esiintyi esimerkiksi Euroviisuista tuttuja laulajia, kuten <a href="https://youtu.be/KyxCF0zspNw" target="_blank">norjalainen <b>Nora Brockstedt</b></a> ja <a href="https://youtu.be/cMAxD9dfcdc" target="_blank">tanskalainen <b>Birthe Wilke</b></a>. Ensimmäiseksi voittajaksikin äänestettiin <a href="https://youtu.be/jAm1GdI9ctY" target="_blank">sveitsiläinen <b>Jo Roland</b></a>. Nykyään Sopotin festivaaleihin liitetään runsaasti virheellisiä mielikuvia. Esimerkiksi kovasti arvostettu ja usein siteerattu australialainen televisiodokumentti <i>The Secret History of Eurovision</i> (2011) antaa ymmärtää, että Sopotin festivaali olisi ollut lähinnä jonkinlainen ankea reaalisosialismin ilmentymä. Todellisuudessa Sopotin festivaaleja voisi päinvastoin pitää edistyksellisinä, sillä se oli 1960-luvulla poikkeuksellinen paneurooppalainen kulttuuritapahtuma, jossa esiintyi saumattomasti artisteja rautaesiripun molemmilta puolilta. Eikä osallistujalista rajoittunut ainoastaan Eurooppaan, sillä Sopotin festivaaleille saapui taiteilijoita myös Atlantin takaa – niin kapitalistisista Kanadasta ja Yhdysvalloista kuin sosialistisesta Kuubasta. <b>Aarno Walli</b> luonnehti Sopotin festivaaleja erittäin myönteiseen sävyyn <i>Katso</i>-lehdessä vuonna 1967:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Voimakas ystävällinen itä-länsi-kosketus, osanottajia mm. USA, Cub, itäblokin maat, kaikki Pohjoismaat. Ei-kaupallinen pr-toiminta hyvä, yleistunnelma paras mahdollinen." (Katso 15/1967)</blockquote>
Arvostettu historiantutkija <b>Katalin Miklóssy</b>, joka on erikoistunut tutkimuksissaan kylmän sodan aikaisiin sosialistisiin yhteiskuntajärjestelmiin, on tutkimusartikkelissaan (2014) tuonut esille, että 1960-luvun puolessavälissä Sopotin festivaalien järjestelyissä oli mukana Belgian televisio. Belgian-linkki on ilmeisesti lisännyt länsimaiden kiinnostusta Sopotin kilpailua kohtaan.<br />
<br />
Koska Sopotin festivaalien alkuperäisenä agendana oli tehdä puolalaista musiikkia tutuksi, festivaalin laulukilpailun osallistujien oli esitettävä omaan ohjelmistoon kuuluvien laulujen lisäksi yksi puolalainen sävelmä – jonka toki sai tulkita hallitsemallaan kielellä.<br />
<br />
Yleisradion Aarno Walli kirjoitti <i>Katso</i>-lehteen reportaasin vuoden 1966 Sopotin festivaalista. Seuraavat valikoidut sitaatit valaisevat tyhjentävästi tapahtuman luonnetta ja kilpailun formaattia 1960-luvulla:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Sopot, Itämeren rannalla Gdanskin ja Gdynian välissä sijaitseva kylpyläkaupunki, muistuttaa jossain määrin Hankoa, mutta on asukasluvultaan suunnilleen Jyväskylän suuruusluokkaa. Siellä järjestetään Puolan radion ja television toimesta joka vuosi laulufestivaalit, viime-elokuinen oli jo kuudes. Osanottajamäärä on kasvanut vuodesta vuoteen ja viime kilpailussa oli 27 maata edustettuna. Itäblokin maista olivat vain Neuvostoliitto ja Romanian kansantasavalta poissa, Länsi Euroopasta olivat mukana useimmat eurovisiomaat, mm. kaikki Pohjoismaat, ja Euroopan ulkopuolelta Yhdysvallat, Meksiko, Kuuba ja Länsi-Intia."</blockquote>
<blockquote class="tr_bq">"Sopotin festivaalit ovat nelipäiväiset. Ensimmäisenä päivänä on ns. kansainvälinen päivä, jolloin joka maata edustaa yksi omalla kielellä laulettu laulelma. Toinen päivä on Puolan päivä. Siinä jokainen kilpailija esittää puolalaisen laulelman, joka on valittu varta vasten lähetetyistä ehdotuksista ja sitten sovitettu ja tekstitetty kotimaassa. Kolmantena päivänä on kansainvälinen konsertti, jolloin jokainen esittää vapaavalintaisen sävelmän omasta ohjelmistostaan. Jokainen ilta muodostaa erillisen kilpailun. Sitä arvostelee tuomaristo, jossa on yksi jäsen kustakin osanottajamaasta."</blockquote>
<blockquote class="tr_bq">"Sopotin juhlille on yksimielisesti annettu ylistäviä lausuntoja. Musiikkimaa Puola on halunnut että niihin kannattaa tulla kaukaakin. Leppoisuus, viihtyisyys ja vieraanvaraisuus jätti kauniin muiston ja monen mielestä kotimatkaa olisi voinut lykätä vaikkapa viikolla. Järjestäjät eivät kitsastelleet mahdollisimman muhkeiden puitteiden aikaansaamiseksi, niinpä säestyksestä huolehti Puolan radion viihdeorkesteri (57) sekä lisäksi Puolan radion tanssiorkesteri (17) siis yhteensä 74 muusikkoa." (Katso 16/1967)</blockquote>
Festivaalit sähköistivät tunnelman Sopotin kylpyläkaupungissa, joka täyttyi kansainvälisestä väriloistosta. Esiintyjät majoittuivat paikalliseen hotelli Grandiin, tsaarin entiseen lomakolossiin, jonka edustalla kuhisi festivaaliviikkojen aikana sadoittain nimikirjoitusten metsästäjiä.<br />
<br />
<h4>Suomalaiset idän ihmeitä kokemassa</h4><br />
Suomalaiset osallistuivat Sopotin festivaaleille alusta alkaen. Suomalaisväriä Puolassa ovat edustaneet muun muassa <b>Ritva Mustonen</b>, Marion Rung, <b>Ragni Malmsten</b>, <b>Laila Halme</b>, <b>Lasse Mårtenson</b>, <b>Carola</b>, <b>Laila Kinnunen</b>, <b>Tamara Lund</b>, <b>Katri Helena</b>, <b>Tapio Heinonen</b>, <b>Matti ja Teppo</b>, <b>Ritva Oksanen</b>, <b>Lea Laven</b>, <b>Päivi Paunu</b> ja <b>Jukka Kuoppamäki</b>. Lukuisille kotimaisille iskelmä- ja poptähdille on siis kertynyt ansioluetteloihinsa Sopotin myötä edustustehtävä kansainvälisessä laulukilpailussa. Sopotin-matkoista on kuitenkin jäänyt pääsääntöisesti vähänlaisesti kerrottavaa, kun taas esimerkiksi euroviisureissuja muistellaan pikkutarkkuutta hipoen elämäkerroissa ja television nostalgiateemaisissa ohjelmissa. Onkohan moni edellä mainituista viihdetaiteilijoista myöhempinä vuosikymmeninä edes mahtanut muistaa, että on viettänyt elokuisen viikon Puolassa edustamassa Suomea.<br />
<br />
Luonnollisesti Sopot ei herättänyt vastaavanlaista kiinnostusta kuin Euroviisut, koska Sopotin kilpailua ei voinut seurata Suomessa televisiosta suorana lähetyksenä, vaikka Sopotin festivaalit televisioitiin ja lähetettiin Intervision välityksellä itäblokkiin. 1960- ja 70-lukujen vaihteessa suomalaisten mahdollisuus perehtyä Sopotin festivaalitarjontaan oli lähinnä satunnaisten radio-ohjelmien varassa. Useimmiten Yleisradio lähetti vasta kuukausia festivaalien jälkeen toimitetun radiolähetyksen, johon oli koottu festivaaliohjelmiston parhaimmistoa.<br />
<br />
Muutamia mainintoja idän festivaalireissuista onnistuin bongaamaan muistelmista ja haastatteluista:<br />
<blockquote class="tr_bq">Kirka: "Palkkiot tulivat zlotyina tai leveinä – eikä niillä ollut mitään käyttöä, maasta niitä ei saanut viedä. Jos niitä yritti lahjoittaa ihmisille, ne hermostuivat kauheasti. Siksi koko artistijengi kerääntyi joka ilta hotellin baariin ja yritti tuhota rahat juomalla – samppanjaa koko pöydälle, juokaa, olkaa hyvä, maljanne! Oli se hirveää touhua, lavalla kauheaa glitteriä ja glamouria, hotellissa rahan syytämistä – ja ympärillä köyhää ja puutetta, ihmisillä syödäkseen vain leipää ja kaalia." (Babitzin, Kinnunen 1999, 135–136)</blockquote>
<blockquote class="tr_bq">Jukka Kuoppamäki: "Palkka maksettiin pääosin zloteissa, joita ei voinut viedä maasta. Ne piti siis hummata. Asuimme Sopotin kylpylähotellissa, joka oli kuin kuvakirjasta. Harjoitusten jälkeen tuli ruuhkaa ravintolaan, joten yksi meistä lähetettiin aina edeltä varaamaan pöytä ja tekemään tilausta. En unohda koskaan, kuinka Katri [Helena] ja Sirpa [Kuoppamäki] kerran kaunistautumasta tultuaan kysyivät, mitä olin tilannut, ja vastauksen kuultuaan huusivat yhteen ääneen: – Ei aina samppanjaa ja kaviaaria!" (Kuoppamäki 1998, 60)</blockquote>
<blockquote class="tr_bq">Reijo Karvonen: "Olihan se niin ufoa se Puolan meininki siihen aikaan. Kylpyläkaupungin idylli, hiekkadyynit silmäkantamattomiin ja hieno Grand Hotel, johon meidät käytännössä eristettiin, koska yleisön kiinnostus oli aivan suunnatonta. Fanilaumat päivystivät hotellin ulkopuolella yötä päivää nimmareita pyydystämässä ja artistit piti salakuljettaa ulos, jos halusi päästä kaupungille. Oli aika hienoa istua vankina samassa hotellin baarissa <b>Alla Pugatšovan</b> ja <b>Procol Harumin</b> <b>Gary Brookerin</b> kanssa." (<a href="https://musiikintekijat.fi/artikkeli/elvisin-uusi-toiminnanjohtaja-reijo-karvonen" target="_blank">Selvis-lehti 3/2008</a>)</blockquote>
<h3>Grand Prix du Disque</h3><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;"><b>Suomalaiset esiintyjät<br />
Grand Prix du Disque<br />
-kilpailussa</b><br /><br />
<b>1974:</b> Marion<br />
<b>1975:</b> Kirka<br />
<b>1976:</b> Kisu<br />
<b>1977:</b> ei edustajaa<br />
<b>1978:</b> Bon Bon<br />
<b>1979:</b> Greger<br />
<b>1980:</b> ei edustajaa
</span>
</td></tr>
</tbody></table>
1970-luvulle saavuttaessa Sopotin festivaalit paisuivat paisumistaan. Vuosikymmenen alussa kilpailuun osallistui parhaimmillaan yli kolmekymmentä esiintyjää. Sopotiin matkusti artisteja Kaukoitää, Australiaa ja Uutta Seelantia myöten. Festivaalin sadosta julkaistiin myös äänilevyjä. Livetaltioinnit äänitettiin kilpailulavalla harjoituspäivinä keskellä yötä, koska Sopotin Metsäooppera oli ulkoilmatila ja päivisin alueella kuului liikaa meteliä. Vinyylit prässättiin vauhdilla, jotta uunituoreet levyt olivat myynnissä varsinaisina festivaalipäivinä.<br />
<br />
1970-luvulla festivaalien kilpailu alkoi kantaa nimeä <i>Grand Prix du Disque</i>, jossa artistit edustivat levy-yhtiöitään. <i>Apu</i>-lehden <b>Raila Kinnunen</b> kirjasi vuonna 1976 Sopotin festivaalien pääsihteerin <b>Lech B. Sikorskin</b> lausunnon, joka valottaa syytä sille miksi kilpailu muutettiin levy-yhtiöiden väliseksi:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Ennen ei ollut mitään yleispätevää periaatetta jolla eri maat olisivat valinneet edustajansa. Nyt käännymme suoraan levy-yhtiöiden puoleen, joille on kunniakysymys lähettää mahdollisimman hyvä kate nimelleen. Katsomme tason tästä nousseen. Jokainen levy-yhtiön nimen mainintakerta velvoittaa sitä vastaamaan entistä tiukemmin valinnastaan ja häpeämään jos se on lähettänyt kehnon edustajan." (Apu 37/1976)</blockquote>
<i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailu käytiin ensisijaisesti esiintyjien eikä niinkään sävellysten välillä. Tuomariston arviointikriteereinä olivat esiintyjän ammattitaito ja hänen ohjelmistonsa täysipainoisuus. Sopotin festivaalit muodostuivat merkittäviksi markkinointi- ja verkostoitumistapahtumiksi levy-yhtiöille. Etenkin länsieurooppalaiset levy-yhtiöt toivoivat Sopotin tarjoavan kansainvälistä näkyvyyttä kiinnityksilleen. <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailuun saattoi osallistua enemmän edustajia lännestä kuin idästä. Näin ollen kaikki nykyään esitetyt väitteet, joiden mukaan Sopot oli sosialistisen leirin oma hiekkalaatikko, joihin Suomi osallistui vain suomettumisen ja rähmällään olon vuoksi, ovat täysin harhaanjohtavia ja virheellisiä.<br />
<br />
Suomessa toimi 1970-luvun alkupuoliskolla vain yksi kansainvälinen levy-yhtiö EMI Finland – kaikki muut levy-yhtiöt olivat kotimaisessa omistuksessa – ja juuri EMI värväsi osallistujia <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailuun. <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailun suomalaisedustajat eivät siis varsinaisesti edustaneet Sopotissa Suomea vaan levy-yhtiötään EMI Finlandia.<br />
<br />
<h4>Grand Prix du Disque 1974</h4><br />
Vuonna 1974 Suomen EMI valitsi edustajakseen Sopotiin supertähtensä Marionin, jolla oli vankka kokemus kansainvälisistä edustustehtävistä: vuonna 1968 Marion oli voittanut Bulgariassa Kultaisen Orfeuksen festivaalit ja edellisenä vuonna hän oli saavuttanut Suomen siihen mennessä parhaan sijoituksen Eurovision laulukilpailuissa <i>Tom tom tom</i> -esityksellään.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinwAbCnThWurhNbH5TfNZO8IyQd-MeX0wPYET45fczUDOzrTcETFV2d2incC_hlIk9_ojZIbjjHJTMrlxGCJ6AYPOw0THYVzHupcgmusRR0u_U9EuJ0VdVThS-T2vrxW-YyGiVpxgkWEE/s327/marionsopot74.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="254" data-original-width="327" height="156" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinwAbCnThWurhNbH5TfNZO8IyQd-MeX0wPYET45fczUDOzrTcETFV2d2incC_hlIk9_ojZIbjjHJTMrlxGCJ6AYPOw0THYVzHupcgmusRR0u_U9EuJ0VdVThS-T2vrxW-YyGiVpxgkWEE/w200-h156/marionsopot74.jpg" width="200" /></a></td></tr><tr align="left"><td class="tr-caption">Marion oli Sopotin ykkönen vuonna 1974!</td></tr></tbody></table>
Marion tulkitsi elokuussa 1974 Sopotissa kolme laulua: <i>I believe in music</i>, jonka hän oli levyttänyt samana vuonna suomeksi nimellä <i>Uskon lauluun</i>, <i>I'll do it all again</i> ja puolalaisena sävelmänä <i>This was a world</i> (<i>To był świat w zupelnie starum stylu</i>). Marion oli lavalla valloittavimmillaan ja hänen lumoava kansainvälisen tason esiintymisensä teki vaikutuksen tuomaristoon. Marion äänestettiin <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailun voittajaksi. Marion kuvaili haastatteluissa, kuinka hänellä oli lavalla niin hyvä olla ja yhteistyö puolalaisen kapellimestarin <b>Henryk Debichin</b> kanssa sujui erittäin jouhevasti.<br />
<br />
Sopotin-voiton ratkettua Saksan liittotasavallassa vaikuttanut levytuottaja <b>Gerd Thumser</b> oli ehdottanut Marionille yhteistyötä ja väläytellyt mahdollisuutta levyttää Saksassa. Aluksi Marion ja hänen tiiminsä eivät antaneet Thumserin puheille minkäänlaista arvoa. Kansainvälisissä musiikkitapahtumissa kierteli monenmoisia tuottajia lupaamassa kuut ja tähdet taivaalta, mutta suunnitelmat harvoin realisoituivat, kun festivaalien huumasta palattiin arkeen. Kuinka ollakaan, loppuvuodesta 1974 Gerd Thumser todella otti yhteyttä Suomen EMIiin ja kutsui Marionin Müncheniin levyttämään ranskalaisen sävelmän <i>El Bimbo</i>. Marionin saksankielisestä levytyksestä <i>El Bimbo</i> muodostui pienoinen menestys Saksan liittotasavallassa ja kappale pärjäsi hienosti hittiparaateissa ja musiikkiohjelmissa. <i>El Bimbosta</i> alkoi Marionin viitisen vuotta kestänyt levytysura Länsi-Saksassa.<br />
<br />
Sopotin-voiton seuraukset kuvastavat oivaltavasti, kuinka kylmän sodan aikana idän ja lännen väliset suhteet olivat huomattavasti dynaamisempia kuin kahden blokin vastakkainasettelua korostava historiankirjoitus on antanut ymmärtää: menestyminen idän laulukilpailussa mahdollisti uran urkenemisen lännessä.<br />
<br />
<h4>Grand Prix du Disque 1975</h4><br />
Myös vuoden 1975 <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailu sujui suomalaisittain mukavasti, vaikka virallista palkintosijaa ei tullutkaan. EMI Finland lähetti kilpailuun <b>Kirkan</b>. Kirkan kilpailukappaleet Sopotissa olivat <i>Varrella virran</i>, <b>Bobby Vintonin</b> <i>My melody of love</i> (<i>Herzen haben keine Fenster</i>) ja puolalaisena lauluna <i>Skylark</i> (<i>Cała jesteś w skowronkach</i>). <i>My melody of love</i> (<a href="https://youtu.be/0r4hiH7ltwA" target="_blank">esitys kuultavissa YouTubessa</a>) osoittautui artistin omasta vastustelusta huolimatta erinomaiseksi kappalevalinnaksi, sillä Kirkan esitys räjäytti potin puolalaisen yleisön keskuudessa. Kirka on muistellut eläväisesti ikimuistoista festivaalikokemusta elämäkerrassaan:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Sopotissa ja Interviisuissa olin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla lauloin Bobby Vintonin biisin <i>Melody of love</i>. Puolalaisten mielestä Vinton oli puolalainen ja biisi sattui olemaan listaykkösenä juuri silloin – suksi oli mieletön ja jengi meni ihan sekaisin. Alun perin olin ollut sitä mieltä, ettei sellaista saatanan humppaa voi kukaan laulaa – rullaati rullaati. Mutta se oli osuva festaribiisi, jengi nousi penkeille, rupesivat laulamaan mukana ja kun esitys oli ohi, minua vietiin, kesken konsertin. Siihen tuli neljä pukumiestä, jotka sanoivat, että nyt mennään. Pistivät autoon ja kiidättivät Grand Hoteliin, ulos ette enää mene, me emme voi vastata turvallisuudestanne – menit jätkä ja räjäytit potin. Siinä ovellahan pyöri aina tuhansia ihmisiä, jotka repi hihasta. Loppuajaksi minusta tuli hotellivanki." (Babitzin, Kinnunen 1999, 135)</blockquote>
Puolalaisyleisön hurmioituneen vastaanoton seurauksena Kirka kutsuttiin myöhemmin syksyllä 1975 esiintymään Varsovaan.<br />
<br />
<h4>Grand Prix du Disque 1976</h4><br />
Elokuussa 1976 oli EMIn artisteista <b>Kisun</b> vuoro päästä haistelemaan Sopotin tuulia. Kisun esittämät laulut olivat <i>Feelings</i>, Jukka Kuoppamäen säveltämä <i>Hear my song</i> – joka tunnetaan paremmin suomenkielisellä nimellään <i>Nyt huolet pois</i> – ja puolalaisena kappaleena <i>So little, so much</i> (<i>Żeby szczęśliwym być</i>). Kisulle Sopotin-matka oli ainutlaatuinen opintomatka vailla vertaa:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Olen ensimmäistä kertaa mukana festivaaleilla, ensimmäistä kertaa edustamassa ulkomailla. Ensimmäistä kertaa teen myös töitä näin suuren ja loistavan orkesterin kanssa ja saan seurata näin kovatasoisen solistijoukon työskentelyä. Joten oppia aion." (Apu 37/1976)</blockquote>
Aikaisempina vuosina Sopotin kilpailut eivät herättäneet merkittävästi huomiota Suomessa, mutta vuonna 1976 muun muassa <i>Apu</i>-lehden Raila Kinnunen kirjoitti festivaalista kattavan reportaasin, mikä osaltaan indikoi kasvavasta kiinnostuksesta Sopotia kohtaan. Toki Marionin voitto vuonna 1974 noteerattiin jossain määrin viihdelehdistössä ja esimerkiksi Yleisradion <i>Iltatähti</i>-televisio-ohjelmassa. Raila Kinnunen luonnehti jo vuonna 1976 Sopotin <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailua "Itä-Euroopan Euroviisuiksi", vaikka mittelön formaatti poikkesi melko lailla Eurovision laulukilpailuista. Joka tapauksessa vuonna 1977 Sopotin festivaalit kokivat eräänlaisen uudelleenbrändäyksen, minkä seurauksena festivaaleille kehitettiin levy-yhtiöiden välisen kilpailun rinnalle Intervision laulukilpailut.<br />
<br />
<h3>Kylmää sotaa ja rakkautta</h3><br />
<h4>Kuvaus aikakaudesta: ETYKin jälkimainingeissa</h4><br />
Suomen valtionjohdon harjoittaman aktiivisen puolueettomuuspolitiikan huipentumana pidetään Helsingin isännöimää Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) huippukokousta kesällä 1975. ETY-kokouksessa 35 valtion päämiehet allekirjoittivat Helsingin päätöslauselman, minkä tarkoituksena oli kohentaa länsimaiden ja sosialististen valtioiden välisiä suhteita. Ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan Euroopan maiden johtajat niin lännestä kuin idästä – Albanian itsevaltaista <b>Enver Hoxhaa</b> lukuun ottamatta – kokoontuivat neuvottelemaan korkeimman tason poliittiseen konferenssiin. Puolueeton Suomi pyrki aktiivisesti rakentamaan siltoja idän ja lännen välille. ETYKin konsensushenkisen päätöslauselman tavoitteena oli edesauttaa liennytystä vakiinnuttamalla Euroopan rajat ja hyväksymällä tietynlainen status quo, jossa kahtiajakautunut Eurooppa pyrki elämään "rauhanomaisen rinnakkaiselon" hengessä ja raottamaan rautaesirippua lisäämällä yhteistyötä. Arvostelijoiden mukaan Helsingin päätöslauselma sinetöi Euroopan kaksinapaisuuden. Allekirjoittamalla läntiset valtiot hyväksyivät itäisen Keski-Euroopan valtioiden kuulumisen Neuvostoliiton etupiiriin. Toisaalta päätöslauselmassa linjattiin samalla ihmisoikeuksista, avoimesta tiedonvälityksestä ja vapaasta liikkumisesta yli rajojen. Nämä linjaukset saattoivat osaltaan edistää sosialististen diktatuurien romahtamista Itä-Euroopassa 1980-luvulla.<br />
<br />
Itä-Euroopan yleisradioliitto OIRT korosti virallisissa tiedotteissaan tavoittelevansa ETYKin "Helsingin hengen" mukaisia eurooppalaisen yhteistyön arvoja. Helsingin päätöslauselmassa mainittiin vapaan tiedonvälityksen ohella muun muassa yhteistyö ja vaihtotoiminta kulttuurin saralla. Läntisen Eurovision ja itäisen Intervision jo 1960-luvulla alkaneeseen yhteistyöhön viitattiin oivaltavana esimerkkinä ETYK-henkisestä tiedonvälityksestä.<br />
<br />
<h4>Intervision laulukilpailun paluu</h4><br />
Eurovision laulukilpailut oli välitetty Intervision verkossa vuodesta 1965 lähtien. Euroviisujen suosio oli 1970-luvulla erittäin suuri: kilpailulähetys oli vuosittain maanosan katsotuimpia televisio-ohjelmia ja etenkin 1970-luvun puolivälissä useammat kilpailussa menestyneet laulut nousivat merkittäviksi kansainvälisiksi hiteiksi, jotka nousivat listojen kärkisijoille ympäri Eurooppaa ja myivät miljoonia äänitteitä.<br />
<br />
Euroviisujen poikkeuksellisen mahtava menestyskulku lienee vaikuttanut osaltaan siihen, että Intervisio elvytti oman laulukilpailunsa. Puolan televisio Telewizja Polska (TVP) ilmoitti, että vuonna 1977 Sopotin festivaaleilla järjestetään Intervision laulukilpailut.<br />
<br />
Vaikka virallisissa julkilausumissa OIRT julistikin tähdentävänsä rauhanomaista rinnakkaiseloa ja eurooppalaista yhteistyötä, kulisseissa Intervision laulukilpailut valjastettiin osaksi kylmän sodan aikaisia kulttuurisotia. Euroviisutohtori <b>Dean Vuletićin</b> tutkimuksen (2018) mukaan Puolan television komitean puheenjohtaja perusteli Puolan valtiovarainministerille Interviisujen järjestämistä tarpeelliseksi etenkin sen vuoksi, että kilpailu olisi tehokas propagandistinen vastapaino suosituille Euroviisuille. Yhtä lailla Intervision laulukilpailusta kaavailtiin foorumia, jossa voitiin mainostaa ja edistää sosialististen maiden populaarikulttuuria. (Toki on tärkeää tiedostaa edellä mainittujen luonnehdintojen konteksti: Puolan televisio toivoi valtion rahoittavan Sopotin festivaaleja ja kenties näillä sanavalinnoilla rahanyörien uskottiin avautuvan helpommin.)<br />
<br />
Vuletićin esiintuomien pointtien perusteella Intervision laulukilpailu ilmensi kylmän sodan aikaista kamppailua kulttuurin rintamalla. Kylmän sodan vuosikymmeninä sosialistisissa eurooppalaisvaltioissa otettiin mallia lännen keinoista ja niistä mukailtiin omiin tarkoituksiin sopivia variaatioita. 1950- ja 60-lukujen vaihteesta alkaen läntiset kulttuurivaikutteet ulottuivat vaivattomasti rautaesiripun toiselle puolelle aiheuttaen paineita sosialistisen järjestelmän ihanteille. Berliinin muuri ei onnistunut pysäyttämään radioaaltoja ja televisiolähetystaajuuksia. Muun muassa Yhdysvaltain rahoittama radiokanava Radio Free Europe levitti länsimaista ohjelmatarjontaa ja musiikkia esimerkiksi Tšekkoslovakiaan, Unkariin ja Puolaan. Oivaltavan varhaisen esimerkin tarjoaa nuorisoa 1950- ja 60-lukujen taitteessa Saksoissa villinnyt rock'n'roll-buumi. Itä-Saksassa rock'n'roll politisoitiin, minkä seurauksena valtiolliset tahot pyrkivät valvomaan ja ohjailemaan nuorisoa pois haitallisena pidetyn ilmiön vaikutuksesta. Sosialistinen Itä-Eurooppa ei kuitenkaan onnistunut välttymään läntisiltä vaikutteilta. Kun kansalaiset kiinnostuivat yhä enemmän lännen viihdetuotteista, sosialistisissa valtioissa ryhdyttiin itse luomaan vastaavanlaista viihdettä, jolla pyrittiin vastaamaan lännestä uhkaavaan haasteeseen. Myöhemmin esimerkiksi neuvostoliittolaisen nuorison innostuttua <b>The Beatlesista</b> vastaiskuna Neuvostoliitossa alkoi esiintyä lauluyhtyeitä, jotka soittivat vastaavanlaista musiikkia, mutta esimerkiksi laulujen sanat olivat venäjänkielisiä ja neuvostotyyliin sopivia. Samalla tavalla Sopotissa järjestetyt Intervision laulukilpailut voidaan tulkita vastineeksi suosituille Eurovision laulukilpailuille mutta sosialistiseen ihanteeseen paremmin istuvammalla tavalla.<br />
<br />
<h3>Sopotin Intervision laulukilpailut 1977–1980</h3><br />
<h4>Myyttejä ja virheellisiä käsityksiä</h4><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM1YtjXuzQk6kCZnyZLlT6ZIKvWTyUwOntpDSLBdA4MwuuW-0HZLmtwZx3ftbUajX4MDAvzkC-iPwgF-CDze5fvOkB4VX706aiQnOAoWYySzTmGBe1CtNoAz0AEY_1rY_cD-w1T3ctfRg/s518/sopot78logo.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="304" data-original-width="518" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM1YtjXuzQk6kCZnyZLlT6ZIKvWTyUwOntpDSLBdA4MwuuW-0HZLmtwZx3ftbUajX4MDAvzkC-iPwgF-CDze5fvOkB4VX706aiQnOAoWYySzTmGBe1CtNoAz0AEY_1rY_cD-w1T3ctfRg/s320/sopot78logo.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr align="left"><td class="tr-caption">Sopotin festivaalien 1978 televisiolähetysten alkutunnuksesta.<br /></td></tr></tbody></table>"Sopotin laulufestivaalit muuttuivat vuonna 1977 Intervision laulukilpailuiksi" on väite, johon törmää nykyään erittäin usein erinäisissä yhteyksissä – niin lehtikirjoituksissa kuin akateemisesti vertaisarvioiduissa tieteellisissä artikkeleissa. Toinen variaatio kuuluu "Sopotin festivaalit kantoivat nimeä Intervision laulukilpailut vuosina 1977–1980". Väite ei sellaisenaan pidä täysin paikkansa. On totta, että Intervision merkitys Sopotin festivaaleilla kasvoi vuosiksi 1977–1980, sillä tapahtuman viralliseen nimeen liitettiin mukaan Intervisio: Festiwal Interwizji Sopot. Sopotin festivaalit oli kuitenkin aikaisempinakin vuosina televisioitu ja välitetty suorana lähetyksenä Intervisio-verkossa itäblokkiin. Todellisuudessa vuosina 1977–1980 varsinainen Intervision laulukilpailu oli vain yksi ohjelmanumero Sopotin festivaalien tarjonnassa. Levy-yhtiöiden välinen <i>Grand Prix du Disque</i> järjestettiin myös näinä vuosina. Interviisuilijoiden ja levy-yhtiökilpailun osallistujien lisäksi Sopotin festivaaleilla esiintyi lukuisia tähtiesiintyjiä ilman minkäänlaista kilpailuaspektia.<br />
<br />
Intervision näkyvämpi asema ilmeni muun muassa siten, että vuosina 1977–1980 Sopotin festivaaleilla järjestettiin musiikkitapahtumien ohessa Intervisio-maiden television viihdeohjelmakilpailu, joka lienee toiminut itäisenä vastineena EBU:n Montreux'n kansainvälisille <i>Kultainen ruusu</i> -televisiofestivaalille.<br />
<br />
"Sopotin festivaalit muuttuivat Intervision laulukilpailuksi" on sitkeästi elävä harhakäsitys, jonka vuoksi Sopotin festivaalien ja Interviisujen välille vedetään yhtäläisyysmerkit. Sen vuoksi esimerkiksi suomalaisissa lehtikirjoituksissa silloin tällöin mainitaan Marionin voittaneen Intervision laulukilpailut kahdesti. Todellisuudessa Marion on voittanut kahdesti Sopotin festivaaleilla: vuonna 1974 levy-yhtiöiden välisen <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailun ja vuonna 1980 Yleisradion edustajana Intervision laulukilpailun.<br />
<br />
<h4>Idän Euroviisut? Yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia</h4>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;"><b>Intervision laulukilpailut Sopotissa 1977–1980</b><br />
<br />
<b>Voittajat:</b> (esiintyjä ja kilpailukappaleet)<br />
<br />
<b>1977:</b> Helena Vondráčková (Tšekkoslovakia)<br />
Malovaný džbánku<br />
Lásko má, já stůňu<br />
<br />
<b>1978:</b> Alla Pugatšova (Neuvostoliitto)<br />
Vsjo mogut koroli<br />
Sonet Šekspira 90<br />
<br />
<b>1979:</b> Czesław Niemen (Puola)<br />
Nim przyjdzie wiosna<br />
Pokój<br />
<br />
<b>1980:</b> Marion (Suomi)<br />
Where is the love<br />
Riviera<br />
<br />
<b>Suomen edustajat:</b><br />
<br />
<b>1977:</b> Maarit<br />
The man who became a legend<br />
When you are down<br />
<br />
Kirka<br />
Neidonryöstö<br />
The Swallow<br />
<br />
<b>1978:</b> Ikaros<br />
Goodbye bad times<br />
Tell me why<br />
<br />
<b>1979:</b> Ritva Oksanen<br />
Tuulessa soitto sousi<br />
Kuunaan kaipais en<br />
<br />
<b>1980:</b> Marion<br />
Where is the love<br />
Riviera
</span>
</td></tr>
</tbody></table>
<blockquote class="tr_bq">"Intervision laulukilpailun tarkoituksena on palvella laulun ja estraditaiteen esittämistä ja popularisointia, minkä tuloksena on rauhan aatteen ja kansojen välisen ystävyyden lujittaminen." (Intervision laulukilpailujen sääntöjen toinen pykälä)</blockquote>
Interviisuja kutsuttiin aikoinaan kotimaisessa media-aineistossa "itäviisuiksi", "Euroviisujen itäiseksi vastineeksi" tai "sosialististen maiden Euroviisuiksi". Oikeastaan näistä nimityksistä jälkimmäisin oli totuudenmukaisin, sillä sosialististen Itä-Euroopan valtioiden lisäksi muun muassa Kuuba oli OIRT:n ja Intervision jäsenmaa, joka osallistui säännöllisesti Intervision laulukilpailuihin.<br />
<br />
Formaatiltaan Eurovision ja Intervision laulukilpailut olivat aika lailla eri puista veistetyt. Yhteistä Euroopan yleisradioliittojen laulukilpailuille olivat lähinnä suurelliset puitteet ja kilpailujen luonne televisiokanavien välisenä kilpailuna. Euroviisujen tapaan osallistujat edustivat teknisesti maansa televisioyhtiöitä. Kilpailuesityksiä säesti suuren kokoonpanon orkesteri (Sopotissa säestyskokoonpano koottiin vuosina 1977–80 useimmiten kahdesta orkesterista: Puolan radion ja television viihdeorkesterista sekä joko Tšekkoslovakian tai Itä-Saksan radio-orkestereista). Televisiokatsojia molemmilla musiikkitapahtumilla ilmoitettiin olevan satoja miljoonia.<br />
<br />
Euro- ja Interviisujen yhtäläisyyksien luetteleminen on huomattavasti nopeampi tehtävä kuin eroavaisuuksien. Seuraavaksi seuraa pitkä lista seikoista, joissa Interviisut erosivat Euroviisuista.<br />
<br />
Eurovision laulukilpailu on lähtökohtaisesti televisio-ohjelma, joka toteutetaan ensisijaisesti televisioinnin ehdolla. Tuohon aikaan kilpailu vietiin läpi yhdessä suorassa lähetyksessä, joka oli sekunnilleen aikataulutettu. Intervision laulukilpailun osallistujat esiintyivät osana Sopotin festivaaliohjelmaa. Festivaalit kestivät kaikkiaan neljä päivää. Interviisujen kilpailuesitykset oli hajautettu kolmelle ensimmäiselle festivaalipäivälle: käytännössä kilpailijoista ensimmäinen kolmannes esiintyi keskiviikkona, seuraavan kolmanneksen anti kuultiin torstaina ja viimeisen kolmanneksen esiintyjät pääsivät lavalle perjantaina. Perjantaina illalla, kun kaikki kilpailusävelmät olivat esitetyt, tuomaristo kokoontui äänestämään. Raatiin lukeutui vähintään yksi tuomari jokaisesta osallistujamaasta. Festivaalin päätöspäivänä lauantaina tuomariston kynsissä parhaiten menestyneet palkittiin.<br />
<br />
Toisin kuin Euroviisuissa, Interviisuissa ei ollut julkista äänestysprosessia, jota yleisö olisi voinut seurata television välityksellä. Euroviisulähetys huipentui pisteidenlaskuun, jonka aikana sadat miljoonat televisionkatsojat jännittivät samanaikaisesti äänestyksen etenemistä. Euroviisujen äänestystapa on erittäin "urheilumainen": jokaiselle suoritukselle määritellään tarkka sijoitus. Intervision laulukilpailuissa suosittiin taidekilpailuille ominaisempaa tapaa, jossa keskitytään parhaiten menestyneisiin. Virallisia palkintosijoja oli jaossa neljä: Grand prix -pääpalkinto sekä ensimmäinen, toinen ja kolmas palkinto. Täydellisiä tuloslistoja tuomariston äänestyksestä ei julkistettu. Lisäksi jaossa oli vuosittain erinäisiä erikoispalkintoja ja kunniamainintoja. Palkinnot jaettiin Sopotin festivaalien lauantain päätösgaalassa, jossa palkitut esiintyivät uudelleen.<br />
<blockquote class="tr_bq">"Yksi ilta ei riitäkään silloin, kun televisioidaan Interviisut. Puolan rannikkokaupungissa Sopotissa järjestetään intervisiomaiden laulukilpailut, jotka ovat samalla mammuttimaiset festivaalit. – – Ei ole mikään ihme, jos Intervision laulukilpailut tuntuvat tv-katsojasta sotkuisilta. Euroviisuissa on sentään selvästi yksi kilpailukappale jokaista maata kohti ja kilpailut ovat yhtenä iltana, jonka päätteeksi valitaan voittaja. Interviisuissa systeemi onkin paljon monimutkaisempi." (Katso 34/1978a)</blockquote>
Eurovision laulukilpailut tarkoitettiin ensisijaisesti televisioitavaksi. Jokaisen esityksen kesto on korkeintaan kolme minuuttia. Esitysten päätyttyä kamerat kuvasivat pienen tovin yleisön aplodeja, kunnes suorassa lähetyksessä leikattiin ennakolta kuvattuun videopostikorttiin, jonka aikana lavalla valmistauduttiin seuraavaan esitykseen. Intervision laulukilpailutkin televisioitiin ja näytettiin suorana lähetyksenä Itä-Euroopassa, mutta festivaalin ohjelmaa ei suoritettu televisioinnin ehdolla. Sopotin festivaaleilla ei ollut minuutintarkkaa käsikirjoitusta. Esiintyjät ottivat vastaan yleisön suosionosoituksia niin kauan kuin intoa riitti. Suosituimmat esiintyjät saivat puolalaiselta yleisöltä lukuisia sisäänkutsuja takaisin lavalle. Jos aplodeista ei meinannut tulla loppua, esiintyjä saattoi encorena vetäistä numeronsa uudestaan haltioituneelle yleisölle. Musiikin asiantuntijat syyttivätkin Euroviisuja liukuhihnatuotannoksi ja puolestaan kehuivat Itä-Euroopan festivaaleja, koska niissä annettiin enemmän arvoa musiikillisille ja taiteellisille arvoille.<br />
<br />
Intervision laulukilpailuissa kukin osallistuja sai esittää kaksi kilpailusävelmää. Interviisujen järjestäjät painottivat, ettei kilpailu ole eri maiden vaan nimenomaan sävellysten välinen kilpailu. Siitä huolimatta Intervision laulukilpailujen äänestyskriteereissä arvostettiin mitä ilmeisimmin myös tulkintoja ja estraditaidetta. Maaliskuussa 1980 <i>Viisut '80</i> -ohjelman – eli yhdistettyjen euro- ja interviisukarsintojen – juontaja <b>Mikko Alatalo</b> valisti suomalaisia televisionkatsojia toteamalla, että "siinä missä Euroviisut on puhtaasti sävellyskilpailu, on Interviisuissa kysymys sävelmien lisäksi tulkintojen kilpailusta". Interviisujen palkinnot jaettiin nimenomaan esiintyjille ja voittaneeksi sävelmäksi ilmoitettiin jompikumpi kilpailuesityksistä. Kahden laulun formaatti johti siihen, että usein kilpailijat valitsivat taktiikakseen kaksi toisistaan poikkeavaa sävelmää, joiden avulla he pyrkivät vakuuttamaan tuomariston monipuolisuudellaan. Intervision laulukilpailun osallistujilta ei luonnollisesti vaadittu <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailun tapaan puolalaisen sävelmän esittämistä.<br />
<br />
Eurovision laulukilpailuissa oli tarkat säännöt kilpailuesitysten suhteen. Interviisuissa ei ollut tietoakaan esimerkiksi kolmen minuutin enimmäispituudesta tai kielisäännöstä. Esimerkiksi vuoden 1977 Intervision laulukilpailuissa Kuubaa edustanut <b>Pedro Luis Ferrer</b> lauloi kaksi sävelmää, joista toinen kesti vähän alle ja toinen vähän päälle kuusi minuuttia. Interviisuissa laulut sai tulkita haluamallaan kielellä, minkä mahdollistamana suurin osa Suomen interviisuista kuultiin Sopotissa englanniksi. Suomi ei ollut suinkaan ainoa maa, joka turvautui englannin kieleen, sillä esimerkiksi vuonna 1979 Unkarin <b>Zsuzsa Cserháti</b> lauloi toisen esityksensä englanniksi, kuten myös alankomaalainen <b>Margriet Markerink</b> vuonna 1980. Kielivapaudesta huolimatta suurin osa interviisuista esitettiin edustusmaiden virallisilla kielillä. Kaikki vieraskieliset esitykset eivät olleet englanninkielisiä: esimerkiksi vuonna 1977 itäsaksalainen poptähti <b>Frank Schöbel</b> kosiskeli isäntämaata veisaamalla kappaleensa puolaksi.<br />
<br />
Euroviisuissa oli ensisijaisen tärkeää, että laulut olivat alkuperäisiä ja aikaisemmin julkaisemattomia. Interviisuissa moinen ei ollut niin nokonnuukaa. Esimerkiksi vuoden 1977 Intervision laulukilpailut voittanut tšekkiläinen supertähti <b>Helena Vondráčková</b> oli valikoinut kilpailukappaleekseen bravuurinumeronsa <i>Malovaný džbánku</i>, jonka hän oli levyttänyt kotimaassaan kolme vuotta aikaisemmin. Samaisissa Interviisuissa Kirka esitti <i>Neidonryöstön</i>, jolla hän oli kilpaillut jo vuoden 1976 euroviisukarsinnoissa. Vuonna 1978 Alla Pugatšova lauloi sävelletyn version <b>Shakespearen</b> sonetista 90. Ei ollut tosiaan minkäänlaisia vaatimuksia siitä, että sävellysten tai sanoitusten olisi pitänyt olla uusia ja ennenjulkaisemattomia.<br />
<br />
Eurovision laulukilpailuun osallistuminen on mahdollista vain ja ainoastaan Eurovision jäsenmaille. Intervision laulukilpailuissa oli katto korkealla ja seinät leveällä. Kilpailuun osallistui neljän vuoden aikana intervisiomaiden lisäksi muun muassa Espanja, Quebec, Belgia, Alankomaat, Portugali, Sveitsi, Marokko ja Jugoslavia. Erään yleisimmän Interviisuihin liitetyn myytin mukaan Suomi olisi ollut ainoa maa, joka oli mukana sekä Eurovision että Intervision laulukilpailuissa. Väittämä ei pidä alkuunkaan paikkansa, mutta virheellinen käsitys juontanee juurensa siitä faktasta, että Suomen Yleisradio kuului ainoana sekä Eurovisioon että Intervisioon. Interviisuissa kilpaili muitakin Euroviisuihin osallistuneita maita, koska Intervision jäsenyys ei ollut laulukilpailuun osallistumisen ehtona. Oletettavasti länsimaiden kiinnostus sosialistisen maan kulttuuritapahtumaa kohtaan merkitsi jonkinasteista propagandavoittoa.<br />
<br />
<b>Ismo Loivamaa</b> on kirjoittanut Intervision laulukilpailusta ja Sopotin festivaaleista ilahduttavan asiantuntevasti Marionin tuoreimmassa elämäkerrassa <i>Marion – Aidosti</i> (2015):<br />
<blockquote class="tr_bq">"Interviisuja muistellaan toisinaan hellän huvittuneesti, vähätellen ja vääristellen. Ei Sopot käpertynyt missään vaiheessa pelkäksi Itä-Euroopan varjoviisuiksi, vaan kilpailussa nähtiin osallistujia Yhdysvaltoja, Britanniaa ja Ranskaa myöten. Suomi oli hyvässä seurassa, ja kilpailu oli kovaa." (Loivamaa 2015, 146)</blockquote>
Eurovision laulukilpailuissa kilpailuehdokkaiden esiintymisjärjestys arvottiin. Interviisuissa Sopotin festivaalien tuottajat sijoittivat esiintyjät sopivaksi katsomaansa järjestykseen. Läntisissä Euroviisuissa noudatettiin demokraattisempaa toimintatapaa – tai sitten sosialistisessa Puolassa oltiin aikaansa edellä: vuonna 2013 Euroviisuissa esiintymisjärjestys lakattiin arpomasta ja tuosta vuodesta lähtien tuottaja on määritellyt kilpailijat mielestään parhaaseen järjestykseen.<br />
<br />
Arvattavasti laveiden sääntöjen vuoksi Intervision laulukilpailun musiikillinen tarjonta oli monipuolisempaa kuin Eurovision laulukilpailuissa. Kuubalaiset serenadit ja slaavilaiset iskelmät poikkesivat toisistaan melkoisesti. Interviisuissa ei ollut havaittavissa samanlaista hittitehtailua kuin Euroviisuissa. 1970-luvulla euroviisusävelmiä kritisoitiin laskelmoiduksi standardimusiikiksi ja ylikansallisiksi formaatti-iskelmiksi. Euroviisuihin lähdettiin helposti hampaat irvessä voittamaan, Interviisuihin osallistumisen motiivina ei välttämättä ollut ainoastaan mahdollisimman hyvän sijoituksen saavuttaminen. Ismo Loivamaa on puntaroinut osuvasti Interviisujen olemusta:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Suuret levymenestykset eivät ilmeisesti kuuluneet interviisujen henkeen. Sopotin metsäoopperan lavalla rakennettiin pikemminkin yhden kesäisen viikon uhkeaa musiikkispektaakkelia kuin myyntimenestyksiä. Interviisujen antimilla ei hittilistoja ole koskaan pistetty uusiksi." (Loivamaa 2015, 151)</blockquote>
1970-luvun lopun ajanmukainen ja trendikäs angloamerikkalainen populaarimusiikki loisti poissaolollaan Interviisuista. Suomalaisissa aikalaisarvioissa Interviisujen laulukavalkadeja luonnehdittiin vanhahtaviksi. Itäeurooppalainen kevyt musiikki nojasi estradi-iskelmiin, jollaisia Suomessa kuunneltiin 1960-luvulla ennen länsimaisen popsoundin ja rytmimusiikin lopullista rantautumista osaksi musiikkiteollisuutta. Toki eräillä itäeurooppalaisilla esiintyjillä esikuvat olivat selvästi lännestä. DDR:n kultapoju Frank Schöbel keikisteli kameraan kuin makeilevin amerikkalainen teini-idoli ja esimerkiksi Bulgarian <b>Tonika</b>-kvartetin (1978) esiintymistä verrattiin kovasti erääseen ruotsalaiseen maailmanmainetta saavuttaneeseen nelikkoon. (Euroviisujen ja Interviisujen luonnehdintoja kotimaisissa aikalaisarvioissa käsittelen enemmän kirjoitussarjan seuraavassa osassa.)<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMiiHuwbi95PzOabTcGJ3jhhu6ERtQU3-SHRCJ5WzJicwgNJ9Npp1qKMrtAi5M8i1khZdJSCyKGj9dN3COj8xBfqqiHbT9PbeewLlXCNZNnWB_D-zDImedDjf62M-886VpEEJqHm7h-0Y/s618/jacekbromski.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="488" data-original-width="618" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMiiHuwbi95PzOabTcGJ3jhhu6ERtQU3-SHRCJ5WzJicwgNJ9Npp1qKMrtAi5M8i1khZdJSCyKGj9dN3COj8xBfqqiHbT9PbeewLlXCNZNnWB_D-zDImedDjf62M-886VpEEJqHm7h-0Y/s320/jacekbromski.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr align="left"><td class="tr-caption">Jacek Bromski kuulutti esiintyjät lavalle.<br /></td></tr></tbody></table>
Eurovision laulukilpailun voittaminen oikeutti voittaneen yleisradion isännöimään seuraavan vuoden kilpailun. Intervision laulukilpailut järjestettiin joka kerta Sopotin festivaaleilla täsmälleen samanlaisella tavalla. Kilpailun juontajatkin olivat vuodesta toiseen samat: <b>Irena Dziedzic</b> ja <b>Jacek Bromski</b> (vuonna 1977 kolmantena juontajana toimi <b>Marek Gaszyński</b>). Interviisuvoittoihin ei liitetty samanlaisia nationalistisia aspekteja, joita euroviisuvoittoihin ajoittain ankkuroitiin. Suomalainen euroviisutohtori <b>Mari Pajala</b> on tutkimusartikkelissaan (2013) pohtinut, että Euroviisut kehittyivät vuosi vuodelta, koska vaihtelevat isäntämaat toivat kilpailujärjestelyihin uusia omia näkökulmia – kenties mahdollisesti sen vuoksi, että Euroviisut olivat järjestävälle yleisradioyhtiölle "näytön paikka" ja kapitalistisille yhteiskunnille ominaisesti jokainen maa pyrki aina järjestämään show'n paremmin kuin edeltäjänsä – kun taas Sopotin Interviisut polkivat paikoillaan, koska kilpailun järjestivät vuodesta toiseen täsmälleen samat tahot samalla kaavalla.<br />
<blockquote class="tr_bq">"Nämä kisat maksavat meille 12 miljoonaa zlotya, emmekä me odota vastalahjaksi muuta kuin julkisuutta ja hyvää tahtoa Puolaa kohtaan, sanoi johtaja <b>Kedzierski</b> festivaalitoimikunnasta." (Katso 36/1978a)</blockquote>
<h4>Sopotin festivaalien moninaiset kilpailusarjat</h4><br />
Oletteko pysyneet kärryillä ja jaksaneet lukea tähän asti? Hienoa, jos olette, sillä seuraavaksi hämmennetään soppaa vielä lisää. Sopotin festivaaleilla järjestettiin vuosina 1977–80 kaikkiaan kolme kilpailusarjaa: Intervision laulukilpailut, levy-yhtiöiden välinen <i>Grand Prix du Disque</i> ja Sopotin festivaalien yleisöäänestys. Interviisujen ja <i>Grand Prix du Disque'n</i> viralliset tulokset määrittelivät kummankin kilpailun raadit. Lisäksi Sopotin festivaaleilla palkittiin erikseen intervisiomaiden yleisön suosikki. Vuosina 1978, 1979 ja 1980 tämä yleisönsuosikkiäänestys toi Sopotin festivaaleille interaktiivisen osion, mikä muistutti osaltaan Euroviisujen pisteidenlaskua. Jokaisen festivaalipäivän päätteeksi Sopotin festivaalin juontajat ottivat yhteyttä Intervisio-maiden televisiostudioihin, joissa paikalliset kuuluttajat ilmoittivat mikä esitys oli ollut eniten kansakunnan mieliin. Eniten mainintoja saavuttanut esiintyjä palkittiin festivaalipäivänsä suosikkiesiintyjänä. Lauantain päätösgaalassa kruunattiin vielä suosikkiesiintyjien joukosta kaikkein suosituin. Yleisön suosikkiäänestyksessä Intervision laulukilpailun ja <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailun osallistujat olivat tasavertaisessa asemassa, joten yleisöpalkinnon voittaja saattoi olla kummasta tahansa kilpailusta. Vuosina 1977–80 yleisöäänestyksen voittaja oli kahdesti Interviisuihin osallistunut artisti ja kahdesti <i>Grand Prix du Disque'ssa</i> kilpaillut esiintyjä.<br />
<blockquote class="tr_bq">"Keskiviikosta perjantaihin oli kolme mammuttikonserttia, joissa oli puolet tv-yhtiöitten kilpaa ja puolet levy-yhtiöitten ja lisäksi kutsutut esiintyjät. Joka ilta valittiin suosituin esiintyjä. Lauantain päätöskonsertissa lauloivat eri sarjojen parhaat ja valittiin suosituimmista esiintyjistä suosituin (kunnian sai puolalainen neljän kundin lauluryhmä <b>Vox</b>). Systeemi oli mahdollisimman uuvuttava ja sekava. Kun kaiken lisäksi sää oli kolea ja sateinen täytyy ihmetellä, että Opera Lesnan ulkoilmakatsomo (jossa on onneksi sadekatos) oli täynnä joka ilta." (Ilta-Sanomat 25.8.1980)</blockquote>
Intervision laulukilpailun ja <i>Grand Prix du Disquen</i> voittajat palkittiin muhkeilla rahasummilla. Yleisöäänestyksen voittajat vastaanottivat hulppeat tavarapalkinnot, kuten esimerkiksi auton, huvijahdin tai purjeveneen. Useimmiten palkinnot pysyivät Puolassa, sillä yleisön suosikiksi äänestettiin monesti puolalainen esiintyjä. Vuonna 1977 <b>Maryla Rodowicz</b> sai yleisöäänestyksen voittonsa kunniaksi Fiatin. Festivaalien jälkeen hänen kaksi vakituista taustalaulajaansa nostivat äläkän: heillä oli esityksissä merkittävä rooli, joten hekin ovat oikeutettuja omaan osuutensa palkinnosta. Autoa ei voi jakaa kolmeen osaan, joten taustalaulajat vaativat, että Rodowicz myy auton ja rahat jaetaan tasapuolisesti. Rodowicz luopui painostuksen alla autosta mutta ei antanut taustalaulajilleen grosziakaan. Taustalaulajat lähtivät kävelemään ja pitkään jatkunut yhteistyö päättyi siihen. Tähän yhteyteen voisi sutkauttaa jonkinlaisen vitsin reaalisosialismin olemuksesta, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia kun kenelläkään ei ole yhtään mitään... Toisaalta suomalaiset toimittajat taivastelivat ymmärrettävistä syistä Sopotin festivaalien runsaita palkkioita. Viihdetaiteilijat tienasivat lyhyellä esiintymisellä enemmän kuin puolalainen duunari koko työuransa aikana. Eikä zlotyina maksettavia sievoisia summia voinut edes viedä sosialistisesta Puolasta pois.<br />
<br />
<h3>1977</h3>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;"><b>SOPOTIN FESTIVAALIT 1977</b><br />
<b>24.–27. elokuuta</b><br />
<br />
<b>Intervision laulukilpailut</b><br />
<br />
Grand Prix -pääpalkinto: Helena Vondráčková (Tšekkoslovakia)<br />
1. palkinto: Farah Maria (Kuuba)<br />
2. palkinto: Czerwone Gitary (Puola)<br />
3. palkinto: Lili Ivanova (Bulgaria)<br />
<br />
Yleisön suosikki: Maryla Rodowicz (Puola)<br />
<br />
<b>Grand Prix du Disque</b><br />
<br />
Voittaja: Zdzisława Sośnicka (Puola)
</span>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h4>Yleisradion luottolaulajat Sopotiin</h4><br />
Ensimmäisiin Sopotin Intervision laulukilpailuihin osallistui 11 maata. Suurin osa osallistujamaista lähetti kilpailuun kaksi esiintyjää tai esiintyjäryhmää. Suomen Yleisradio tunnollisena Intervision jäsenenä ilmoittautui kilpailuun mukaan. TV 2 kutsui sisäisesti Suomen edustajiksi Kirkan ja <b>Maaritin</b>, jotka molemmat olivat tuohon aikaan Yleisradion luottolaulajia. Elokuussa 1977 Kirka ja Maarit edustivat Yleä myös Nordring-radiofestivaaleilla Kööpenhaminassa. Maarit ja <b>Sami Hurmerinta</b> olivat voittaneet alkuvuodesta 1977 Bulgariassa OIRT-maiden sävellyskilpailun teoksella <i>Ballad for my love</i>. Kirka oli kokenut Sopotin kävijä ja näinä vuosina suorastaan vakiokasvo itäisen Euroopan lukuisilla musiikkifestivaaleilla.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/lEjeZusn8JU/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/lEjeZusn8JU?feature=player_embedded" width="320"></iframe>
</td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Kirkan esiintyminen Sopotissa 1977 katsottavissa YouTubessa.</td></tr>
</tbody></table>
Maaritin kilpailukappaleet olivat <i>When you are down</i> ja <b>Jimi Hendrixille</b> omistettu <i>The man who became a legend</i>. Maaritin esitykset tarjosivat Interviisujen kavalkadissa silauksen länsimaista rock-ilmaisua. Kirka lauloi Sopotin lavalla <i>Neidonryöstön</i> ja viihdeiskelmän <i>The Swallow</i>. <i>Yleisradion vuosikirjan 1.6.1977–31.5.1978</i> mukaan kumpikin artisteista edusti Yleisradiota kunniakkaasti, vaikka palkintosijoitukset jäivätkin saavuttamatta.<br />
<br />
<h4>Eturivin tähdet palkintopalleille</h4><br />
Ensimmäiset Sopotin Intervision laulukilpailut voitti maineikas tšekkiläinen viihdetaiteilija Helena Vondráčková. Vondráčková on edelleen tänä päivänä kotimaassaan rakastettu kansansuosikki – Katri Helenan ja Paula Koivuniemen kaltainen elävä legenda. 1970- ja 80-luvuilla edustava ja lahjakas Vondráčková lähetettiin mielellään kansainvälisiin esiintymistilaisuuksiin antamaan kasvot sosialistiselle Tšekkoslovakialle. Vondráčková on sittemmin painottanut suhtautuneensa kriittisesti maansa yksipuoluejärjestelmään mutta hän on ollut kiitollinen kaikista niistä edustustehtävistä, jotka kansandemokratian hallinto hänelle soi. Interviisujen voittaminen merkitsi Helena Vondráčkován läpimurtoa puolalaisen yleisön keskuudessa ja vuodesta 1977 lähtien hän on esiintynyt säännöllisesti Puolassa.<br />
<br />
Toiseksi parhaaksi eli ensimmäisen palkinnon arvoiseksi Interviisujen raati arvioi kuubalaisen <b>Maria Farahin</b>, jonka sensuellista esiintymisestä ei puuttunut tulta eikä tappuraa. Toisen palkinnon sai Puolaa edustanut pitkän linjan tasokas ja ammattitaitoinen rockyhtye <b>Czerwone Gitary</b>. Kolmannen palkinnon vastaanotti bulgarialainen kestotähti ja laulukilpailukonkari <b>Lili Ivanova</b>, jonka kilpailukappaleessa <i>Khrisantemi</i> slaavilainen kaiho yhtyi temperamenttiseen humppapoljentoon. Itä-Euroopan musiikkifestivaaleilla arvostettiin suurieleistä esiintymistä ja etenkin Vondráčková ja Lili Ivanova ottivat lavatyöskentelyssään kaiken irti ja tempaisivat yleisön mukaansa.<br />
<br />
Sopotin festivaalien 1977 yleisönsuosikkipalkinnon pokkasi Puolan toinen interviisuedustaja Maryla Rodowicz. Myös levy-yhtiöiden välisen <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailun voittajaksi julistettiin puolalainen artisti <b>Zdzisława Sośnicka</b>. Levy-yhtiömittelön vaikuttavimmasta numerosta vastasi tosin toiseksi sijoittunut turkkilainen <b>Ayla Algan</b>, joka tulkitsi pysäyttävän version <b>Gilbert Bécaud</b>'n <i>L'indienistä</i>. Kolmanneksi raati äänesti brittiläisen duon <b>Lips</b>, joka esitti konstailematonta iloluontoista diskopoppia. Levy-yhtiöiden kilpailussa musiikkitarjonta oli vielä heterogeenisempää kuin Interviisuissa.<br />
<br />
<h4>Närhen liito loppui lyhyeen</h4><br />
Eräs Suomen Sopotin-historian erikoisimmista anekdooteista liittyy vuoden 1977 <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailuun. Suomalaisen <b>Seppo Närhen</b> oli tarkoitus osallistua kyseiseen kilpailuun. Hän lensi Sopotiin vain havaitakseen, ettei hänen nimeään mainittu virallisessa esiintyjäluettelossa. Närhen matka Sopotiin osoittautui täydelliseksi hukkareissuksi. Mahtoikohan väärinkäsitys johtua siitä, että Närhen levy-yhtiönä oli kotimainen HI-HAT, eikä EMI Finland, joka oli perinteisesti vastannut suomalaisten artistien esiintymisestä, eikä tiedonkulku pienen suomalaisen levyfirman ja kilpailujärjestäjien kesken toiminut.<br />
<br />
Kilpailijoiden lisäksi vuoden 1977 Sopotin festivaalien tarjontaa ryydittivät kansainväliset tähtiesiintyjät, joita olivat muun muassa <b>Linda Lewis</b>, Ranskan euroviisuvoittaja <b>Marie Myriam</b>, <i>Musical Mallorca</i> -laulukilpailun samana vuonna voittanut <b>Peggy March</b>, neuvostoliittolainen supertähti <b>Sofia Rotaru</b> ja koko festivaaliohjelman kiihkeällä diskosetillään huipentanut <b>The Ritchie Family</b>.<br />
<br />
Kaikkiaan Sopotin festivaaleilla kuvattiin jokaisena neljänä iltana kolme tuntia suoraa lähetystä Intervisio-verkkoon. Suomessa Sopotin festivaaleja ei voinut kuitenkaan seurata suorana. TV 2 lähetti lauantaina 10. syyskuuta klo 21.20 puolentoista tunnin koosteen Intervision laulukilpailun tarjonnasta. Lisäksi keväällä 1978 TV 2 näytti pätkiä edellä mainittujen kansainvälisten tähtien esiintymisistä. Vuoden 1977 Intervision laulukilpailut Yleisradio suoritti verrattain matalalla profiililla mutta seuraavana vuonna panostus oli huomattavasti suurempaa.<br />
<blockquote class="tr_bq">"FANTASTINEN SOPOTI Tuhannet kiitokset laulukilpailuista Sopotissa – se oli tosiaan fantastinen ohjelma." (Nimimerkki <i>Paula K. Luhtajoelta</i>, Apu 38/1977a)</blockquote>
<h3>1978</h3><br />
<h4>Viisut '78: euro- ja interviisukarsinnat samaan nippuun</h4>
<blockquote class="tr_bq">"Vaikka kevyen musiikin alalla järjestettävät kilpailut eivät välttämättä tasoa tai persoonallisuutta mittaakaan, niiden merkitys voittajille on kiistaton. Vuodesta toiseen kaksi television välittämää kotimaista laulukilpailua on vakiinnuttanut asemansa eräinä kaikkein katsotuimpina ohjelmina. Kyseessähän ovat Eurovision laulukilpailujen Suomen osuus sekä Mainos-TV:n ohjelmistoon kuuluva Syksyn sävel. Keväällä 1978 näiden kisojen lukumäärä kasvoi itse asiassa kolmeksi (yleisöohjelmien pysyessä silti kahtena), kun samanaikaisesti ratkaistiin maamme osallistuminen sekä Eurovision että Intervision laulukilpailuun. Viimeksi mainittuun otetaan tästä lähtien osaa vuosittain." (Hakasalo, 1978, 319–320)</blockquote>
Yleisradio oli järjestänyt vuodesta 1961 lähtien vuosittain Suomen euroviisukarsinnat (lukuun ottamatta tietenkin vuotta 1970, jolloin Suomi ei osallistunut Eurovision laulukilpailuihin). Vuonna 1978 tämä perinteinen ja kansan keskuudessa erittäin suosittu ohjelma koki historiansa suurimman mullistuksen. Helmikuussa 1978 Tohlopin tv-studioilla järjestettiin kunnianhimoinen viihdespektaakkeli <i>Viisut '78</i>, jossa valittiin samassa yhteydessä Yleisradion edustajat Eurovision ja Intervision laulukilpailuihin. Interviisut nostettiin Euroviisujen rinnalle yhdenvertaiseen asemaan. Molempiin kilpailuihin julistettiin avoimet sävellyskilpailut, joiden sadoista Yleisradion asettama ammattilaisraati valitsi kumpaankin kilpailusarjaan seitsemän ehdokasta. Euroviisukarsintoihin pyrki alun perin 137 sävelmää ja interviisukarsintoihin 83. Suorassa <i>Viisut '78</i> -televisiolähetyksessä esiintyivät ensin seitsemän euroviisuehdokasta, joiden jälkeen kuultiin seitsemän Interviisuihin tähdännyttä esitystä. Kilpailujen tulokset ratkaisi viisi alueraatia. <i>Viisut '78</i> mainittiin TV 2:n historian suurimmaksi suoran lähetyksen projektiksi.<br />
<br />
Virallisten lausuntojen mukaan euro- ja interviisukarsintojen yhdistämisessä ei ollut sen kummallisempaa agendaa. TV 1:n viihdetoimituksen päällikkö <b>Heikki Seppälä</b> antoi lausunnon <i>Apu</i>-lehdelle:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Yhteen euro- ja interviisut taas niputettiin ihan rationalisointisyistä, laskeskeltiin että kahden samantapaisen ja samanlaista raatimenettelyä vaativan sävellyskilpailun erikseen pystyttäminen yhden kevään aikana veisi aika paljon rahaa." (Apu 6/1978)</blockquote>
<i>Apu</i>-lehden toimittaja Raila Kinnunen kirjoittaa kuitenkin heti Seppälän sitaatin perään ajatuksen, joka varmasti juolahti monen mieleen:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Yksi syy joka tuntuu aika todennäköiseltä on myös se, että tahdottiin jakaa euroviisuihin kohdistuvaa suurta kiinnostusta myös vähemmälle jääneille interviisuille." (Apu 6/1978)</blockquote>
<i>Viisut '78</i> -ohjelman asetelma heijastaa kiehtovalla tavalla Suomen poliittista linjaa ja Yleisradion roolia. Suomen aktiivisen puolueettomuuspolitiikan agendana oli liennytyksen edistäminen sekä siltojen rakentaminen idän ja lännen välille. Ulkopoliittisen linjan huipentumana oli ollut Helsingissä kesällä 1975 järjestetty ETYK, jossa sinetöitiin vähintäänkin näennäisesti Euroopan blokkiutuminen "rauhanomaisen rinnakkaiselon" hengessä. Yleisradio oli tasapuolisesti molempien yleisradioliittojen jäsen ja pyrki lisäämään yhteistyötä läntisen EBU:n ja itäisen OIRT:n välillä. Kummallakin yleisradioliitolla oli oma laulukilpailunsa. <i>Viisut '78</i> -ohjelmassa luotiin ETYKin hengessä mielikuva institutionaalisesta tasapainosta, jossa Eurovision ja Intervision laulukilpailut olivat tasavertaisessa asemassa. Ohjelman logoon oli sommiteltu rinnakkain Eurovision ja Intervision logot, joiden välissä vuosiluku 78. Perinteisen Eurovision tunnussävelmän sijaan kilpailukappaleita säestänyt orkesteri soitti potpurina Intervision ja Eurovision tunnussävelmät.<br />
<br />
Juuri Interviisujen asettaminen Euroviisujen rinnalle on ollut myöhemmin omiaan herättämään syytöksiä suomettumisesta ja kumartamisesta itään. Edes kepeissä Euroviisuissa YYA-Suomen Yleisradio ei voinut nojata ainoastaan länteen, vaan vastaavanlainen itäinen tapahtuma oli nostettava tasapuolisuuden nimissä yhtäläiseen asemaan.<br />
<br />
Intervision laulukilpailuja pyrittiin tekemään <i>Viisut '78</i> -ohjelmassa muutenkin tutuksi. Tuloslähetyksessä vieraili edellisen vuoden Intervision laulukilpailujen voittaja Helena Vondráčková. Hänen voittoesityksensä <i>Malovaný džbánku</i> Sopotista näytettiin filmiltä, minkä jälkeen hän tulkitsi livenä Tohlopin lavalla ranskalaisen elokuvasävelmän <i>The windmills of your mind</i> (<i>Les moulins de mon cœur</i>) sekä esitteli komediennen ja steppailijan taitojaan kabareemaisessa esityksessä <i>Miláčku</i>. Jokseenkin vastaavanlaisen ohjelmanumeron Helena Vondráčková esitti elokuussa 1978 Sopotin festivaaleilla. Festivaalien konventioihin kuului edellisen vuoden voittajan esiintyminen ennen uusien voittajien palkitsemista. <i>Viisut '78</i> -lähetyksen juontanut <b>Klaus Thomasson</b> myös haastatteli Vondráčkováa lyhyesti saksaksi. Helena Vondráčková toivotti suomalaisille onnea ja menestystä Sopotin festivaaleille. Thomasson tulkatessaan Helenan vastauksia suomalaisyleisölle totesi, että "tietysti häntä lähempänä on tämä Sopotti". Mutta ei olisi ollut suinkaan mahdotonta, että Helena Vondráčková olisi esiintynyt samana vuonna euroviisuestradilla. Nimittäin vain reilu viikko Suomen-vierailunsa jälkeen Helena Vondráčková kilpaili Saksan liittotasavallan euroviisukarsinnoissa laululla <i>Männer wie du</i>. Hänen tulkitsemansa sävelmä ei kuitenkaan menestynyt Saksan karsinnassa mairittelevasti. Vielä täysin merkityksettömänä mutta hupaisana anekdoottina mainittakoon, että Helenan kilpailukappaleen nimi oli tosiaan <i>Männer wie du</i> eli Kaltaisesi miehet, ja samaisessa karsinnassa kilpaili myös laulu nimeltään <i>Mädchen wie Helena</i> eli Helenan kaltaiset tytöt.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;"><b>VIISUT '78</b><br />
<b>11. helmikuuta</b><br />
<br />
<b>Interviisukarsintojen tulokset</b><br />
<br />
1. Taiska – Miksi näin 299<br />
2. Ikaros – Muille maille 237<br />
3. Seija Simola – Pieni hymy 228<br />
3. Jukka Siikavire – Nouse lentoon kyyhky 228<br />
5. Aarno Raninen – Kättä lyö 184<br />
6. Monica Aspelund – Kultaa - hopeaa 171<br />
7. Tapani Kansa – Leijailulaulu 140<br />
<br />
Viisut '78 katsottavissa <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/21/euroviisukarsinnoissa-yhdistettiin-maailmaa-1970-luvulla" target="_blank">Ylen Elävässä arkistossa</a>.</span>
</td></tr></tbody></table>
Edellisvuotiseen tapaan Interviisuihin valittiin kaksi edustajaa. Alueraatien äänestyksen voitti ylivoimaisesti <b>Taiskan</b> tulkitsema <i>Miksi näin</i>, jonka ovat kynäilleet <b>Hannu Seppänen</b> ja <b>Arto Alaspää</b>. Toiselle sijalle äänestettiin tuore yhtye <b>Ikaros</b> kansainvälisen kuuloisella funkahtavalla kappaleella <i>Muille maille</i>, jonka on säveltänyt bändin keulakuva <b>Reijo Karvonen</b> ja sanoittanut <b>Ami Aspelund</b>. Vaikka karsintalähetyksen tavoitteena oli tarjota huomiota Interviisuille, kilpailun päätyttyä suurin hössötys keskittyi ehdottomasti Suomen euroviisuedustajaksi valitun <b>Seija Simolan</b> ympärille.<br />
<br />
Intervision laulukilpailussa kukin esiintyjä sai esittää kaksi kilpailulaulua. Yleisradio halusi kunnioittaa interviisukarsintojen tulosta, joten alkuperäisenä aikomuksena oli, että Sopotissa kuultaisiin myös karsintaäänestyksessä kolmanneksi ja neljänneksi sijoittuneet sävelmät. Taiskan oli tarkoitus laulaa toisena kappaleenaan <i>Pieni hymy</i> (säv. <b>Martti Pohjalainen</b>, alkuperäinen esittäjä Seija Simola) ja Ikaroksen esittää <i>Nouse lentoon kyyhky</i> (säv. ja alkuperäinen esittäjä <b>Jukka Siikavire</b>). Kesän kynnyksellä suunnitelmiin tuli mutkia matkaan.<br />
<br />
<h4>Ikaros lähti Sopotiin, Taiska kalaan</h4><br />
Sopotin festivaalien järjestäjät tulivat siihen tulokseen, että Intervision laulukilpailu 1978 on paisumassa aivan liian suureksi. Järjestävä taho linjasi, että suurin osa osallistujamaista voi lähettää kilpailuun vain yhden edustajan. Yleisradiolle lähetettiin ukaasi, jossa ilmoitettiin puolalaisten valinneen Suomen edustajaksi Taiskan sijaan Ikaros-yhtyeen, koska kilpailuun oli osallistumassa runsaasti naissolisteja. Suomessa päätös herätti hämmennystä, sillä Ikaros oli sijoittunut interviisukarsinnassa Suomen raadin äänestyksessä vasta toiseksi ja Taiska oli voittanut äänestyksen selkein lukemin. TV 2:n viihdeohjelmien tuottaja <b>Jarmo Porola</b> selitti <i>Apu</i>-lehdessä Sopotin festivaalien omituisia käänteitä:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Sopotin festivaalien järjestäjillä on oikeus suorittaa valintaa esiintyjien kesken. Runsaan osanoton takia siellä on seitsemän maan kohdalla pudotettu kappalemäärä neljästä kahteen. – – Koska Sopot kuitenkin ilmoittaa vastaanottavansa vain yhden esiintyjän, joksi he ovat valinneet Ikaroksen, näin myös tapahtunee." (Apu 25–26/1978)</blockquote>
Taiskan edustusmatka Sopotiin torpattiin. Taiska oli varannut elokuuksi reilun viikon edustusmatkaa varten, mutta nyt kalenteri ammotti tyhjyyttään. <i>Katso</i>-lehden haastattelussa Taiska ilmoitti suuntaavansa maalle kalastamaan hälventääkseen valtavaa pettymystä. Elokuussa Yleisradion edustajana Sopotiin matkusti Ikaros, jonka muodostivat Reijo Karvonen, <b>Peter Lerche</b>, <b>Anssi Tikanmäki</b>, <b>Esa Juutilainen</b> ja <b>Upi Sorvali</b>. Solidaarisuudesta karsintatulosta kohtaan Ikaros esitti Sopotissa toisena kappaleenaan <i>Miksi näin</i>. Molempiin lauluihin kirjoitettiin englanninkieliset sanoitukset. <i>Miksi näin</i> kuului lontooksi <i>Tell me why</i> ja <i>Muille maille</i> <i>Goodbye bad times</i>. Uudehkolle yhtyeelle interviisuedustus merkitsi ensimmäistä kansainvälistä esiintymistä.<br />
<blockquote class="tr_bq">Reijo Karvonen: "Meillähän oli monttu auki, kun jokainen artisti oli vanha kettu niissä asioissa, kolunnut kaiken maailman festivaalit – ja meillä oli takana muutama keikka." (Apu 35/1978)</blockquote>
Intervision laulukilpailuihin 1978 osallistui 12 maata. Seitsemän maata lähetti kilpailuun järjestäjien vaatimuksesta vain yhden edustajan, mutta viidellä maalla oli erivapaus kilpailla kahdella esiintyjällä. Nämä maat olivat Puola, Neuvostoliitto, Tšekkoslovakia, Itä-Saksa ja Espanja. Miksi näin? Siihen ei koskaan annettu loogista selitystä.<br />
<br />
Sivuhuomautus: Suomen interviisukarsinnoissa 1978 kuudennelle sijalle päätyi <b>Monica Aspelundin</b> tulkitsema ja <b>Aarno Ranisen</b> säveltämä <i>Kultaa - hopeaa</i>. Vaikka sävelmä ei Suomessa alueraatien kynsissä menestynytkään, kyseinen laulu voitti myöhemmin samana vuonna iskelmäfestivaalit Rostockissa.<br />
<br />
<h4>Tuutin täydeltä Sopotin sopotuksia</h4><br />
Elokuussa 1978 Yleisradio satsasi Intervision laulukilpailuihin toden teolla. TV 2 ja radion rinnakkaisohjelma välittivät kilpailun kaikkina neljänä iltana suorana lähetyksenä. Sopotin tunnelmia suomalaisille katsojille selostivat radiojuontaja <b>Jouko Blomberg</b> ja Puolassa päivystänyt toimittaja <b>Jarmo Jääskeläinen</b>. Yleisradion lähetykset Sopotin festivaaleilta 1978 keskittyivät kuitenkin vain Interviisujen osuuteen. Levy-yhtiöiden kilpailun antia saati festivaalien muuta ohjelmaa ei sisällytetty Suomessa näytettäviin suoriin lähetyksiin. Interviisuilijat esiintyivät festivaalipäivien alussa, joten Yleisradio kykeni luontevasti katkaisemaan yhteyden Puolaan, kun kaikki illan interviisut oli kuultu.<br />
<br />
Intervision laulukilpailun televisio-ohjelmat kirvoittivat suomalaisilta televisiokriitikoilta runsaasti negatiivista palautetta. <i>Katso</i>-lehden <b>Mindele Zweig</b> kirjoitti lähetysten teknisen tason koituneen "aikamoiseksi koettelemukseksi sekä äänen että kuvan osalta" (Katso 36/1978b).<br />
<br />
<i>Ilta-Sanomien</i> <b>Jouko Sorjanen</b> ruoski interviisulähetyksiä suorin sanankääntein:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Me saamme lähes päivittäin nähdä Sopotin sopotuksia. Ensimmäinen lähetys oli suorastaan yllättävän alkeellinen. Onko tosiaan intervisiolaisille ohjelmantekijöille täysin vieras sellainen jo ammoin Pasilanmäenkin varustukseen kuuluva hyödyke kuin päällekkäisteksti? – – Lavastuksellisesti ja kameran käytön suhteen Sopotin kisa on markkinakorea ja suttuinen. – – Sopotin kisojen toteutus edusti tasoa, joka meillä on sivuutettu viisitoista vuotta sitten." (Ilta-Sanomat 25.8.1978)</blockquote>
Myös kansan syvillä riveillä oli sanansa sanottavana Interviisujen runsaasta annista:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Kyllästyttää päivittäin kuulla niin paljon idästä tulevaa ohjelmaa ja musiikkia. Vanha ihminen ei millään jaksa kuunnella. Lännestä tulee ehkä enemmän ohjelmaa, mutta idästä tulee kuitenkin enemmän propagandaa." (Nimimerkki <i>Mäkinen</i>, Katso 36/1978c)</blockquote>
<h4>Amatöörejä ja legendoja Sopotin lavalla</h4><br />
Sopotin festivaaleilla 1978 suomalaisedustusta oli myös levy-yhtiöiden <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailussa. Asialla oli jälleen EMI Finland, joka lähetti Sopotiin uuden kiinnityksensä <b>Bon Bon</b> -duon. Bon Bonin muodostivat 19-vuotiaat <b>Nina Keres</b> ja <b>Outi Lindgren</b>. Kaksikosta kaavailtiin Suomen Baccaraa. Bon Bonin taru ei kuitenkaan kestänyt muutamaa vuotta ja yhtä albumijulkaisua pidempään. <i>Iskelmän tähtitaivaassa</i> duon jäsenet muistelivat Sopotin esityksen sujuneen "vähän amatööriotteella, sellaisiahan me juuri olimmekin" (Latva, Tuunainen 2004, 43).<br />
<br />
<i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailun vuonna 1978 voitti rehellistä diskomusiikkia esittänyt belgialaishollantilainen kvartetti <b>Dream Express</b>, joka äänestettiin myös Sopotin festivaalien 1978 yleisön suosikiksi. Sopotin-voitot oletettavasti kompensoivat edellisen vuoden Euroviisuissa koettua harmitusta. Dream Express edusti Belgiaa vuoden 1977 Eurovision laulukilpailuissa läpeensä kaupallisella rallatuksella <i>A million in one two three</i>. Ennen kilpailua Belgia oli paistatellut vedonlyöntitilastojen selvänä ykkösenä. Viisufinaalin äänestyksessä realisoitunut seitsemäs sija oli karvas pettymys ennakkosuosikeille.<br />
<br />
Suomalaiset tutustuivat <i>Grand Prix du Disque 1978</i> -kilpailun antiin perjantaina 24. marraskuuta 1978, jolloin TV 2 lähetti reilun puolen tunnin koosteen kiinnostavimmista esityksistä.<br />
<br />
Interviisuilijoiden ja levy-yhtiökilpailun osallistujien ohella Sopotin mammuttimaisten festivaalien 1978 tarjontaa muhevoittivat lukuisat kansainväliset tähtivieraat: Motown-legenda <b>The Temptations</b>, alankomaalainen <b>Pussycat</b>, italialainen <b>Drupi</b>, <b>Lev</b> "Neuvostoliiton Cliff Richard" <b>Leštšenko</b> ja Procol Harum -yhtyeen Gary Brooker.<br />
<br />
<h4>Kohu-Alla voitti Interviisut</h4><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;"><b>SOPOTIN FESTIVAALIT 1978</b><br />
<b>23.–26. elokuuta</b><br />
<br />
<b>Intervision laulukilpailut</b><br />
<br />
Grand Prix -pääpalkinto: Alla Pugatšova (Neuvostoliitto)<br />
1. palkinto: Václav Neckář (Tšekkoslovakia)<br />
2. palkinto: Dagmar Frederic (Itä-Saksa)<br />
3. palkinto: Lidia Stanisławska (Puola)<br />
<br />
<b>Grand Prix du Disque</b><br />
<br />
Voittaja: Dream Express (Belgia)<br />
<br />
<b>Festivaalien yleisön suosikki</b><br />
<br />
Dream Express (Belgia)
</span>
</td></tr>
</tbody></table>
Intervision laulukilpailun 1978 voiton vei Neuvostoliiton televisiota edustanut Alla Pugatšova. Interviisuvoitto oli yksi etapeista, joka siivitti Pugatšovan tietä valtaisaan kansainväliseen suosioon, "Soviet Superstariksi", kaikkien aikojen menestyneimmäksi neuvostoliittolaiseksi viihdetaiteilijaksi, jolla oli 1980-luvulla kuulijakuntaa lännessäkin.<br />
<br />
Grand Prix -pääpalkinnon esteenä eivät olleet muutaman kohut, joita Pugatšovan Sopotin-reissu aiheutti. Ensinnäkin hänen kilpailulaulunsa <i>Vsjo mogut koroli</i> ei saavuttanut varauksetonta hyväksyntää Neuvostoliitossa. Sinänsä harmittoman laulun sanat kertoivat hupaisalla tavalla kuningas Ludvig II:n koomisesta rakkauselämästä. Ongelmaksi osoittautui laulun nimi: Kuninkaat voivat tehdä mitä vain. Neuvostoliitossa ei suhtauduttu suopeasti mihinkään sellaiseen, missä viitattiin myönteisellä tavalla valtiomuotoihin, jotka olivat vallalla ennen vuoden 1917 vallankumouksia. Toisekseen Pugatšova järjesti Sopotin-lavalla pienoisen tempauksen, jota ei katsottu hyvällä sosialistisessa itäblokissa. Pugatšova vastaanotti yleisöltä valtavat suosionosoitukset, joiden seurauksena hän rohkaistui esittämään ylimääräisen numeron. Hän asteli mikrofonin taakse ja lauloi a cappellana <a href="https://youtu.be/cIfeqMFktig" target="_blank"><i>Retšenkan</i></a>. Esityksen päätteeksi Alla Pugatšova teki näyttävästi ristinmerkin, mikä ei sopinut sosialististen yhteiskuntien ateistiseen ihanteeseen. Sopotin festivaalien televisioinnista vastanneet tahot kuulivat kunniansa, kun olivat päästäneet eetteriin sopimatonta materiaalia.<br />
<br />
Toiseksi vuoden 1978 Interviisuissa sijoittui Tšekkoslovakian äärimmäisen karismaattinen <b>Václav Neckář</b>. Kolmanneksi parhaaksi raati arvioi DDR:n <b>Dagmar Fredericin</b>, jonka esitys <i>Was halten sie von Tango</i> tarkkaan harjoiteltuineen koreografioineen oli kuin suoraan revyystä. Viimeisen palkintosijan vei Puolan <b>Lidia Stanisławska</b>:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Laulan Sopotissa kaksi laulua ja toinen niistä on protestilaulu televisiota ja viihdettä vastaan. Kyllä meillä Puolassa saa televisiossakin protestoida televisiota vastaan." (Katso 34/1978b)</blockquote>
Stanisławska oli ennen Sopotin festivaaleja vieraillut Suomessa, jossa purkitettiin MTV:n ja Puolan television yhteistuotantona ohjelma <i>Haloo Varsova, täällä Helsinki</i>. Lokakuussa 1978 esitetyssä ohjelmassa Lidia Stanisławska lauloi muun muassa dueton <b>Markku Aron</b> kanssa.<br />
<blockquote class="tr_bq">"Kävimme täällä Helsingissä katsomassa Travoltan elokuvan <i>Saturday night fever</i> ja kyllä minä sen musiikista pidin. En kuitenkaan itse laula tuollaista diskomusiikkia, eivät ne sopisi äänelleni." (Katso 34/1978b)</blockquote>
<h4>Ei mikään Ikaroksen lento</h4><br />
<i>Apu</i>-lehden tietolähteiden mukaan Ikaros olisi sijoittunut Interviisuissa kuuden parhaan joukkoon. Raati oli äänestysprosessissa rankannut kuusi parasta, joiden joukosta valikoitiin edellä mainitut neljä esitystä palkintosijoille. Ikaros ja ilmeisesti Bulgarian Tonika (suhtaudutaan tietoon varauksella, lähteeni ei ole kovin luotettava) jäivät kuusikosta palkintosijojen ulkopuolelle. Mistä <i>Apu</i> oli tietonsa saanut? Siitä ei ole varmuutta. Mahdollisesti interviisuraadin suomalaisjäsen Jarmo Porola oli välittänyt tiedon toimittajalle. Tietysti on muistettava, että 1970-luvulla <i>Apu</i>-lehdellä oli ajoittain ikävä taipumus kirjoittaa perättömiä juttuja.<br />
<br />
Ikaroksen Reijo Karvonen kommentoi oletettua sijoitusta "olosuhteet huomioon ottaen" hyväksi. Hänen mukaansa Intervision laulukilpailu ei osoittautunut luontevaksi ympäristöksi yhtyeen musiikille.<br />
<blockquote class="tr_bq">Reijo Karvonen: "Alla Pugazowa edusti juuri korkeatasoista lavaesiintyjien joukkoa, joka valloittaa Sopotissa aina ensimmäiset palkinnot. Meillä ei ole ketään muuta kuin Ritva Oksanen, joka pystyisi kilpailemaan samassa sarjassa." (Katso 36/1978d)</blockquote>
<h3>1979</h3><br />
<h4>Viisut '79: kerrankin viisuvalinnat kansan makuun</h4>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;"><b>VIISUT '79</b><br />
<b>10. helmikuuta</b><br />
<br />
<b>Interviisukarsintojen tulokset</b><br />
<br />
1. Ritva Oksanen – Tuulessa soitto sousi 132<br />
2. Maarit – Pieni niin oon 124<br />
3. Eero Lupari – Hiiltynyt rakkaus 104<br />
4. Taiska – Tule 101<br />
5. Greger – Sain kauniin maan 98<br />
6. Paula Koivuniemi – Viime kesää ken unohtaa 71<br />
<br />
Viisut '79 katsottavissa <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/21/euroviisukarsinnoissa-yhdistettiin-maailmaa-1970-luvulla" target="_blank">Ylen Elävässä arkistossa</a>.</span>
</td></tr></tbody></table>
<br />
<i>Viisut '78</i> -lähetys osoittautui haastavista lähtökohdista huolimatta menestykseksi, joten Yleisradio yhdisti euro- ja interviisukarsinnat seuraavanakin vuonna. <i>Viisut '79</i> -kilpailu järjestettiin yleisötapahtumana Helsingin Kulttuuritalossa helmikuun 10. päivä. Avoimeen sävellyskilpailuun lähetettiin kolmisensataa sävellystä, joista reilut kolme viidestä Euroviisujen puolelle. Sekä euro- että interviisujen kilpailusarjaan valittiin kuusi ehdokasta, joiden joukosta kolmekymmentähenkinen tuomaristo äänesti Suomen edustajat molempiin laulukilpailuihin.<br />
<br />
<i>Viisut '79</i> alleviivasi kuvaavasti kuinka poliittisilla ilmansuunnilla ei ollut mitään tekemistä maantieteen kanssa: Helsingin Kulttuuritalossa (25 astetta itäistä pituutta) valittiin Yleisradion edustaja länsiviisuihin Jerusalemiin (35 astetta itäistä pituutta) ja itäviisuihin Sopotiin (18 astetta itäistä pituutta).<br />
<br />
Vuonna 1979 suomalaiset vaikuttivat kerrankin varauksettoman tyytyväisiltä viisuvalintoihin. Koko kansan Katri Helena sai vihdoin ja viimein tilaisuuden edustaa Suomea Euroviisuissa ja interviisuedustajaksi äänestetty Ritva Oksanen oli edellisenä syksynä noussut suosionsa huipulle <i>Elämänmeno</i>-televisiofilmatisoinnin ansiosta: Oksasen lyömätön roolisuoritus Eila Niemisenä sykähdytti kansalaisia ja palkittiin Telvis-patsaalla.<br />
<br />
<i>Viisut '79</i> -ohjelmassa valittiin vain yksi edustaja Interviisuihin. Edellisen vuoden kummallisten vaiheiden seurauksena Yleisradio oli OIRT:n kokouksissa lyönyt nyrkkiä pöytään ja edellyttänyt Intervision laulukilpailuun selkeämpiä ja tasapuolisempia sääntöjä. Suomen vaatimuksesta vuonna 1979 kukin osallistujamaa lähetti Intervision laulukilpailuihin vain yhden edustajan. Vuoden 1979 Intervision laulukilpailuun osallistui 13 maata. Yle menetteli Interviisuissa samalla tavalla kuin Euroviisuissa. Viisuharrastajat muistavat, kuinka Suomen euroviisudelegaation johtaja <b>Erkki Pohjanheimo</b> tehtaili norjalaisten kanssa useaan otteeseen protesteja milloin mistäkin sääntörikkomuksista ja -epäselvyyksistä.<br />
<br />
Suomen interviisuedustajaksi 1979 raati seuloi <b>Jukka Siikavireen</b> säveltämän ja kirjailija <b>Erkki Mäkisen</b> sanoittaman taiteellisen kappaleen <i>Tuulessa soitto sousi</i>, jonka intiaanipukuun sonnustautunut Ritva Oksanen esitti Kulttuuritalon lavalla itsevarmasti ja teatraalisesti näyttelijän ammattitaidolla. Elettiin aikaa, jolloin Suomessa ei syntynyt kohuja kulttuurisesta omimisesta, mutta <i>Helsingin Sanomien</i> <b>Hannu-Ilari Lampila</b> hämmästeli Oksasen asuvalintaa: "Ihmettelen vain, miksi Ritva Oksanen esitti tämän modernisoidun runosävelmän intiaanimekossa; eikö korea kansallispuku olisi sopinut paremmin laulun kalevalaistyyliin?" (Helsingin Sanomat 12.2.1979)<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="margin-left: 1em; text-align: right;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj31bA3jszpei6_8fl2iHsFa1jo5l578u2R2K5DtJdwfIQphpfIw_n2mBrkCp9VfXk4c_NxIBrue1OfCHAz4ORE1bCYH0o8ThJ5mYg-05Rr65niMofRvVO6XEj5m1IO17ZvKzRTceCbYfc/s2048/pirjobergstromiv79%257E2.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="989" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj31bA3jszpei6_8fl2iHsFa1jo5l578u2R2K5DtJdwfIQphpfIw_n2mBrkCp9VfXk4c_NxIBrue1OfCHAz4ORE1bCYH0o8ThJ5mYg-05Rr65niMofRvVO6XEj5m1IO17ZvKzRTceCbYfc/s320/pirjobergstromiv79%257E2.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr align="left"><td class="tr-caption"><i>Katso</i>-lehden lukijan vankkumaton mielipide.</td></tr></tbody></table>
Ritva Oksanen ei ollut ensikertalainen Sopotissa. 1970-luvun alkuvuosina hän oli tulkinnut Sopotin lavalla muun muassa läpimurtohittinsä <i>Tuli mies</i>. Nyt hän lauloi interviisussaan "lähti mies miehevä minulta". Intervision laulukilpailuissa kukin esiintyjä sai edelleen esittää kaksi sävelmää. Ritva Oksanen valitsi toiseksi laulukseen Sopotiin <b>Matti</b> ja <b>Pirjo Bergströmin</b> kynäilemän <i>Kuunaan kaipais en</i>. Tätä kappaletta hän ei ole koskaan äänittänyt levylle. Oksanen teki näihin aikoihin tiiviisti yhteistyötä Bergströmien kanssa. Pirjo oli hoitanut taustalaulajan virkaa vaikuttavasti jo Suomen karsinnoissa Ritvan esityksessä. Bergströmit matkustivat elokuussa Ritvan mukana Sopotiin, sillä heidän vastuullaan oli muun muassa Suomen interviisusävelmien orkestrointi.<br />
<br />
<h4>Mikä yhdistää Suomea ja Kuubaa?</h4><br />
Suomalaisen media-aineiston perusteella Sopotin festivaaleista 1979 muistetaan lähinnä kaoottiset ja hämmästyttävän epätäsmälliset järjestelyt. Esimerkiksi osallistujille ei jaettu tietoa harjoitusaikatauluista. Sopotin festivaalit vaativat taitelijoita varaamaan kalenteristaan kaikkiaan kymmenen päivää. Neljää varsinaista festivaalipäivää edelsi kuusi harjoituspäivää. Yhden esiintyjän harjoitus kesti vain parisenkymmentä minuuttia, joten kaikki muu aika oli tapettava rannikkokaupungin nähtävyyksissä tai hotelli Grandin ravintolassa. Kaiken huipuksi ensimmäisen festivaalipäivän aattoiltana järjestäjät ilmoittivat, että ensimmäinen ja toinen festivaalipäivä vaihtavat keskenään järjestystä. Artistit, jotka olivat valmistautuneet esiintymään torstaina, joutuivatkin tositoimiin heti seuraavana päivänä keskiviikkona.<br />
<br />
<i>Katso</i>-lehden <b>Leena Soininen</b> raportoi Sopotin sekamelskasta seuraavasti:<br />
<blockquote class="tr_bq">"'Painovaikeuksista johtuen' ei kymmenen päivää kestävien juhlien aikatauluista ollut saatavissa mitään tietoa. Kun sitä vihdoin tuli, se oli pääosin puolankielistä. Taiteilijoiden harjoitukset myöhästelivät. Harjoitusaikoja muuteltiin. Esiintymisjärjestys vaihtui päivittäin. Festivaalitoimistojen ovet olivat lukossa. – – Kysymyksiä Sopotissa esitettiin paljon, ja jokaiseen sai tyypillisen puolalaisen vastauksen: ehkä huomenna. Ystävällistä hymyä ja käsien levittelyä." (Katso 36/1979)</blockquote>
<i>Apu</i>-lehden Raila Kinnunen onnistui jälleen haalimaan raflaavimmat lausunnot suoraan festivaalien televisiolähetykset ohjanneelta <b>Jerzy Gruzalta</b>:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Kun yhdeksäntoista vuotta sitten aloitimme, soi musiikki muutamana iltana laivarakennushallissa. Tekniikkaa oli vähän mutta tunnelmaa sitäkin enemmän, yhteistyötä olivat jakamassa sekä muusikot että telakkatyöläiset. Nyt on festivaalimme pullistunut mielettömäksi määräksi tekniikkaa, laitteistoa, esiintyjiä. Jos rehellinen olen, niin minä inhoan jokaikistä festivaalimusiikin minuuttia, enkä toivo koskaan enää kuulevani siitä nuottiakaan." (Apu 35/1979)</blockquote>
Yleisradio ei edellisvuotiseen tapaan välittänyt Sopotin festivaaleja suorina lähetyksinä. "Viime vuonna homma meni täysin läskiksi", tunnusti Jarmo Jääskeläinen <i>Katso</i>-lehdessä 36/1979. Suomi ja Kuuba olivat ainoat intervisiomaat, joissa Sopotin festivaalitarjontaa ei voinut seurata suorana. Jarmo Jääskeläinen ja Jarmo Porola toimittivat Sopotin humusta liki kaksituntisen ohjelman <i>Intervision laulukilpailu</i>, jonka TV 2 lähetti lauantaina 1. syyskuuta klo 18.45. "En tiedä, meneekö nyt paremmin, mutta ainakin kaksituntinen rasittaa katsojia vähemmän", Jääskeläinen perusteli linjausta <i>Katso</i>-lehdessä.<br />
<br />
<h4>Puolalainen rockjumala hurmasi jazzilla</h4><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;"><b>SOPOTIN FESTIVAALIT 1979</b><br />
<b>22.–25. elokuuta</b><br />
<br />
<b>Intervision laulukilpailut</b><br />
<br />
Grand Prix -pääpalkinto: Czesław Niemen (Puola)<br />
1. palkinto: Red de San Luis (Espanja)<br />
2. palkinto: Zsuzsa Cserháti (Unkari)<br />
3. palkinto: Jaak Joala (Neuvostoliitto)<br />
<br />
<b>Grand Prix du Disque</b><br />
<br />
Voittaja: Bessy (Kreikka)<br />
<br />
<b>Festivaalien yleisön suosikki</b><br />
<br />
Czesław Niemen (Puola)
</span>
</td></tr>
</tbody></table>
Ritva Oksanen ei tyylikkäästä esityksestä huolimatta yltänyt palkintosijoille Intervision laulukilpailuissa 1979. Kilpailun ylivoimaiseksi voittajaksi äänestettiin puolalainen rocklegenda <b>Czesław Niemen</b>, joka oli 1970-luvulla niittänyt mainetta aina Yhdysvaltoja myöten. Lännessä hänet tunnettiin maineikkaimpana sosialististen maiden progetähtenä, jolla oli Suomessakin uskollinen kannattajakunta. Vuosikymmenen vaihteen lähestyessä Niemen oli muuttanut musiikkityyliään progressiivisesta rockista jatsillisempaan ilmaisuun. Tätä suuntausta edustivat hänen interviisukappaleensa <i>Nim przyjdzie wiosna</i> ja <i>Pokój</i>. Niemenin voitto selittyy tyhjentävästi Raila Kinnusen kirjoittamassa virkkeessä: "Muut kilpailijat ennen ja jälkeen ovat olleet viihdyttäjiä, Niemen on muusikko." (Apu 35/1979) Kun suurin osa interviisuilijoista tulkitsi "täyteen ahdettuja" mahtipontisia estradi-iskelmiä, joita orkesteri säesti pauhaavasti metallisella soundilla, Czesław Niemen asettui syntetisaattoriviritelmänsä taakse ja tulkitsi sielunsa syövereistä pakottomasti syntynyttä sielukasta ja kunnianhimoista musiikkia.<br />
<br />
Toiseksi parhaaksi interviisuraati arvioi espanjalaisen hyvännäköisistä nuorista koostuneen kvartetin <b>Red de San Luisin</b>. Espanja sijoittui vuonna 1979 toiseksi sekä Euroviisuissa että Interviisuissa. Unkarin Zsuzsa Cserháti rankattiin kolmanneksi ja viimeinen palkinto meni Neuvostoliittoa edustaneelle virolaiselle <b>Jaak Joalalle</b>.<br />
<br />
<h4>Gregerille suitsutusta yleisön suosikkiäänestyksessä</h4><br />
Sopotin festivaalien toisella suomalaiskilpailijalla <b>Gregerillä</b> sujui hieman paremmin. Greger oli osallistunut vuoden 1979 Suomen interviisukarsintoihin <b>Antti Hyvärisen</b> sävellyksellä <i>Sain kauniin maan</i>. Suomen karsinnoissa laulu jäi vasta viidenneksi, mutta Greger sai silti tilaisuuden esittää kappaleensa Sopotissa. Greger oli nimittäin EMI Finlandin artisti ja levy-yhtiö ilmoitti hänet Sopotin <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailuun. Greger oli oiva valinta Sopotiin, sillä hän oli aikaisemmin saavuttanut menestystä itäeurooppalaisessa musiikkitapahtumassa: vuonna 1978 Greger sijoittui jaetulle ykkössijalle Bulgarian Kultainen Orfeus -festivaaleilla. Lisäksi Greger oli levyttänyt suomenkielisen version puolalaisen Czerwone Gitaryn interviisusta <i>Nie spoczniemy</i> vuodelta 1977 (<i>Jäi päivät parhaat eiliseen</i>). Myös Ritva Oksanen levytti EMIlle, joten EMI Finlandilla oli Sopotissa 1979 tuplaedustus.<br />
<br />
Komeaäänisen Gregerin eleetön ja elegantti esitys kirvoitti innostuneen vastaanoton puolalaisyleisöltä. Vakuuttuneita olivat niin ikään Intervision suosikkiäänestykseen osallistujat. Ensimmäisen festivaalipäivän päätteeksi yleisön suosikkiäänestyksessä Gregerin nimi mainittiin useimmin ja hänet kruunattiin festivaalipäivänsä suosikkiesiintyjäksi. Lauantain päätösgaalassa äänestettiin suosituista esiintyjistä kaikkein suosituin. Lauantain äänestyksen perusteella Czesław Niemen palkittiin myös Sopotin festivaalien 1979 yleisön suosikiksi, brittiläinen <b>Black Lace</b> kiilasi toiseksi ja Greger sijoittui kolmanneksi.<br />
<br />
Yleisön suitsutuksesta huolimatta <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailun raati ei heltynyt pitämään Gregerin esitystä palkintosijan arvoisena. Ei siitäkään huolimatta, että raadilla oli huomattavia vaikeuksia päätöksenteossa ja lopulta ensimmäinen ja toinen palkinto puolitettiin kahdelle esiintyjälle, jotta jokainen tuomareiden suosikeista olisi päässyt palkinnoille. Puolan radio- ja televisiokomitea myönsi kuitenkin Gregerille erikoispalkinnon. <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailun voiton vei vuonna 1979 Kreikan sähäkkä <b>Bessy</b>, joka oli edustanut maataan vuoden 1977 Euroviisuissa.<br />
<br />
Todellista säpinää Sopotin festivaaleilla 1979 aiheuttivat kansainväliset tähtiesiintyjät, joista nimekkäimpiä olivat <b>Demis Roussos</b> ja diskomusiikin ykköspoppoo <b>Boney M.</b>. Boney M.:n vajaan tunnin mittainen playback-esiintyminen on nykyään katsottavissa YouTubessa. TV 2 esitti sen marraskuussa 1979. Vuonna 2012 julkaistussa <a href="https://www.bbc.com/news/magazine-18006446" target="_blank">BBC:n artikkelissa</a> puolalainen pitkän linjan musiikkitoimittaja <b>Maria Szabłowska</b> arvioi, että Sopotin festivaalien suorien televisiolähetysten valtava suosio itäblokissa johtui ennen kaikkea länsimaisten tähtien vierailuista. Esimerkiksi Boney M.:n vireä ja energinen esiintyminen tarjosi mielikuvia vapauden tuulahduksista lännestä.<br />
<br />
<h4>Opintomatkojen raskaat lunnaat</h4><br />
Kilpailun jälkeen Ritva Oksanen ilmaisi, ettei hän kokenut Sopotin mammuttimaista festivaalisirkusta omakseen:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Toivottavasti tätä ei kukaan katkeruudeksi tajua, sillä sitä se ei ole. Reippaasti myönnän että olen pettynyt sijoittumattomuuteemme. Minä luotin meidän kappaleeseemme ja esitin sen niin hyvin kuin ikinä pystyn. Yhden yön tätä festivaalimeininkiä pohdin ja sanon nyt että tähän loppuvat Oksaskan kilpailut, viisuilut ja Syksyn sävelet. Ei musiikista voi kilpailla, sadan metrin juoksijat kilpailkoot kelloineen, musiikissa ei ole mitään yhteismitallista jolla sitä voisi järjestykseen pistää. Minulla on paha mieli koko kilpailusta. Heti ensimmäisinä päivinä käsitin että olen väärässä paikassa, kun tandempyörän kyydissä jossa on kolme pyörää vetämässä eri suuntiin. Täällä kaikki jee-jee-meininki, teatraalisuus ja ylitekeminen tehoaa." (Apu 35/1979)</blockquote>
Kuusi vuotta sitten ilmestyneessä elämäkerrassaan Ritva Oksanen kertoi kaunistelemattomammin kulissien takaisista tapahtumista Sopotissa:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Konsertin jälkeen vedin Puolan Suomen suurlähetystön vastaanotolla sellaiset kännit, että Yleisradion kirjeenvaihtaja talutti minut pois juhlista. Nimittäisin tällaisia reissuja opintomatkoiksi. Sain Sopotista kotiin vietäväksi bakteerin. En pystynyt liikuttamaan päätäni lainkaan. Vietin kaksi viikkoa kirurgisessa sairaalassa kuuden hengen huoneessa." (Popp 2014, 127–128)</blockquote>
<h3>1980</h3><br />
<h4>Viisut '80: Interviisukarsinnoista yhden naisen show</h4><br />
Sopotin festivaalien 1979 jälkimainingeissa TV 2:n viihdeohjelmien tuottaja Jarmo Porola väläytti <i>Apu</i>-lehden haastattelussa tulevaisuuden kaavailuja:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Jonkinlaista muutosta suunnittelemme jo ensi vuodeksi: että asiantuntijaraati valitsisi Suomen edustajan, ja hänelle sitten etsittäisiin sävellyskilpailussa uusia kappaleita." (Apu 35/1979)</blockquote>
Vuonna 1980 Yleisradion edustajat Euro- ja Intervision laulukilpailuihin valittiin jälleen yhteisessä televisio-ohjelmassa, mutta kilpailusarjojen formaatit poikkesivat toisistaan. Euroviisuista vastasi TV 1, joka järjesti viisukarsinnan kokonaan kutsukilpailuna. Kutsusäveltäjien tuotokset esiteltiin tammikuussa alkukarsinnassa, jossa asiantuntijaraati äänesti kuusi parhaaksi kuulemaansa maaliskuun <i>Viisut '80</i> -finaaliin. Interviisut taas olivat TV 2:n kontolla. Jarmo Porolan lausunnon mukaisesti interviisukarsinnat muodostuivat yhden artistin show'ksi, sillä TV 2 kutsui Suomen interviisuedustajaksi Marionin, joka oli tähän kansainväliseen edustustehtävään mitä luontevin valinta: olihan Marion paitsi laulukilpailukonkari ja Sopotin-voittaja vuodelta 1974 myös Suomen kansainvälisesti menestyneimpiä viihdetaiteilijoita tuohon aikaan. TV 2 julisti avoimen sävellyskilpailun, jonka sadosta esiraati poimi Marionin tulkittavaksi kuusi sävelmää <i>Viisut '80</i> -ohjelmaan. Interviisukarsintojen 1980 avoimeen sävellyskilpailuun lähetettiin peräti 151 sävelmää, mikä oli huomattavasti enemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta kasvanut määrä selittyi mitä todennäköisimmin sillä, ettei euroviisukarsintojen puolella ollut lainkaan avointa kilpailua.<br />
<br />
<i>Katso</i>-lehden haastattelun mukaan Marion odotti innolla paluuta Sopotiin:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Minusta on ihanaa esiintyä ulkoilmanäyttämälle kuudelletuhannelle ihmiselle. Siellä on hyvin tunnelmallista. Näyttämö, jota kutsutaan metsäoopperaksi, on keskellä metsää. Illalla ilma tuoksuu raikkaan kesäiselle. Rakastan esiintyä suurelle yleisölle. Se ei minua jännitä, inspiroi päinvastoin." (Katso 10/1980)</blockquote>
<i>Viisut '80</i> kuvattiin suorana lähetyksenä Tohlopin tv-studioilla lauantaina 8. maaliskuuta. Ohjelman hehkutettiin olevan siihen mennessä suurin ja kallein projekti TV 2:n viihteen historiassa – ja se toteutettiinkin yhteistuotantona TV 1:n ja Radio 2:n kanssa. <i>Viisut '80</i> -lähetyksessä kuultiin ensin kuusi euroviisuehdokasta, joiden jälkeen Marion lauloi kaikki kuusi interviisuehdokasta. Kuuden upouuden sävelmän esittäminen suorassa televisiolähetyksessä yli kahdelle miljoonalle katsojalle on haaste kokeneellekin konkarille. Marion Rung muisteli suururakkaansa ensimmäisessä elämäkerrassaan seuraavasti:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Oli tietysti suuri kunnia tulla valituksi Suomen edustajaksi ilman karsintaa. Tuntui hyvältä, että minuun luotettiin ja että juuri minut haluttiin lähettää taas kerran Sopotiin. Kaikista kuudesta laulusta oli pakko pitää ja oli pakko tehdä kaikkensa. Laulut olivat hyvin erilaisia." (Loivamaa, Bengtsson, Rung 2005, 149)</blockquote>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;"><b>VIISUT '80</b><br />
<b>8. maaliskuuta</b><br />
<br />
<b>Interviisukarsintojen tulokset</b><br />
<br />
1. Hyvästi yö (säv. Esko Koivumies) 352<br />
2. Riviera (säv. Jukka Koivisto) 283<br />
3. Rakkauden hämärä (säv. Matti Puurtinen) 260<br />
4. Kesäaika (säv. Eero Lupari) 250<br />
5. Uusi vuosikymmen (säv. Matti Siitonen) 217<br />
6. Rakkaus on ikuinen (säv. Jussi Raittinen) 213<br />
<br />
Viisut '80 katsottavissa <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/21/viisukarsinnat-muuttuivat-joka-vuosi-1980-luvulla" target="_blank">Ylen Elävässä arkistossa</a>.</span>
</td></tr></tbody></table>
Kilpailujen voittajat ratkaistiin viiden alueraadin äänestyksellä. Interviisujen kilpailusarjan voitti ylivoimaisesti <b>Esko Koivumiehen</b> kynäilemä dramaattinen ja koskettava <i>Hyvästi yö</i>. Marionin toiseksi kilpailukappaleeksi Sopotiin TV 2:n raati valitsi <b>Jukka Koiviston</b> kirjoittaman vauhdikkaan <i>Rivieran</i>, joka tosin oli sijoittunut myös alueraatien äänestyksessä toiseksi. <i>Viisut '80</i> merkitsi oikeastaan läpimurtoa kahdelle uudelle säveltäjänimelle. Sekä Esko Koivumies että etenkin Jukka Koivisto tulivat säveltämään myöhempinä vuosina runsaasti hittejä Suomen iskelmämarkkinoille.<br />
<blockquote class="tr_bq">Jukka Koivisto: "Tulimme pimennosta ja teimme rehellisin keinoin musiikkia, josta ihmiset tuntuvat pitävän." (Katso 36/1980)</blockquote>
Marion levytti yhtä lukuun ottamatta kaikki interviisuehdokkaansa samana vuonna ilmestyneelle albumilleen <i>Moni-ilmeinen Marion</i>. Levyn ulkopuolelle jäi <b>Matti</b> "<b>Fredi</b>" <b>Siitosen</b> säveltämä <i>Uusi vuosikymmen</i>. Albumille kelpuutettiin kuitenkin kaksi muuta Fredin sävellystä: <i>Aamu paljon antaa</i> ja <i>Ei sì eikä da</i> – kenties säveltäjä piti näitä lauluja parempina iskelminä.<br />
<br />
Ennen elokuun Sopotin-reissua Marionin interviisukappaleisiin raapustettiin englanninkieliset sanoitukset. <i>Hyvästi yöstä</i> tuli <b>Alan Davidin</b> käsittelyssä <i>Where is the love</i>. <i>Rivieran</i> englanninkielisestä käännöksestä vastasi <b>Jim Pembroke</b>. Näitä englanninkielisiä versioita ei koskaan ikuistettu levylle. Sopotin festivaalien viralliselle äänitteelle <i>Sopot 80 – Festiwal Interwizji</i> sisällytettiin <i>Hyvästi yön</i> alkuperäinen suomenkielinen levytys.<br />
<br />
Vuoden 1980 <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailussa ei ollut suomalaisedustusta. Marion ei silti ollut suinkaan ainoa suomalainen esiintyjä Sopotin festivaaleilla. Puolan televisio oli nimittäin kutsunut <b>Tapani Kansan</b> festivaalien vierailevaksi esiintyjäksi. Aikaisemmin keväällä Tapani Kansa oli voittanut puolalaisen sävellyskilpailun <i>Kultamitali laululle</i>, jossa etsittiin uutta urheiluteemaista laulua Moskovan Olympialaisia silmällä pitäen. Tapani Kansa oli osallistunut kilpailuun omalla sävellyksellään <i>Tulkaa tytöt takaisin</i>, johon <b>Pertti Reponen</b> oli kirjoittanut englanninkielisen Olympialaisista inspiroituneen sanoituksen <i>Moscow or Los Angeles</i>.<br />
<br />
<h4>Puolan lakkokesän viisut</h4><br />
Kesällä 1980 Sopotin naapurikaupungissa Gdańskissa syntyi kansanliike, jolla oli mullistava vaikutus Euroopan historian kehitykseen. Gdańskin telakoiden työläiset mobilisoituivat lakkoliikehdintään, mikä oli ennenkokematonta sosialistisessa yhteiskunnassa. Lakkoilusta kehkeytyi sitoutumaton ja riippumaton ammattiliitto Solidaarisuus (Solidarność), jonka keulakuvaksi kohosi <b>Lech Wałęsa</b>. 1980-luvun edetessä Solidaarisuus kokosi yhteen miljoonia tyytymättömiä puolalaisia, jotka vastustivat kommunistisen puolueen yksinvaltaista asemaa. Puolassa ajauduttiin 1980-luvun alkuvuosina kansalliseen sotatilaan hallituksen pyrkiessä kieltämään Solidaarisuus-liikkeen. Laajan kansanliikkeen toiminta jatkui kuitenkin maanalaisena. Solidaarisuus-liikkeen menestys kansalaisten keskuudessa murensi lopulta Puolan yksipuoluejärjestelmän. Vuonna 1989 Puolassa nimitettiin ei-kommunistinen hallitus. Itäisessä Keski-Euroopassa vallalla ollut sosialistinen järjestelmä alkoi natista liitoksistaan.<br />
<br />
Sopotin festivaalit 1980 järjestettiin jännittyneissä tunnelmissa. Lakkoilu oli aktiivisimmillaan juuri Sopotin läheisyydessä Gdańskin ja Gdynian satamakaupungeissa. Vuonna 2012 ilmestyneessä <a href="https://www.bbc.com/news/magazine-18006446" target="_blank">BBC:n artikkelissa</a> arveltiin, ettei ollut suinkaan sattumaa, että lakkoliikehdintä alkoi laajentua juuri Sopotin festivaalien aikoihin. Kansanliikkeen uskottiin saavuttavan paljon kansainvälistä huomiota, kun festivaalien ansiosta lakkokeskuksen sydämeen saapui runsaasti lehdistöä ympäri maailmaa.<br />
<br />
Festivaalivieraat eivät välttyneet poikkeustilalta. Lakkolaisten liput liehuivat tehtaiden ovilla. Ulkomaisten toimittajien työskentely tehtiin hankalaksi, sillä Puolan rannikkoalue oli puhelinsaarrossa. Tiedonkulkua vaikeutettiin ja uutismateriaalia takavarikoitiin mielivaltaisesti. Yleisradion kirjeenvaihtaja Jarmo Jääskeläinen ravasi edestakaisin Gdańskin ja Varsovan väliä. Omien sanojensa mukaan hän joutui miltei salakuljettamaan tietojaan. Kuvamateriaalin lähettäminen Varsovastakin Suomeen oli epävarmaa, ja kerran Jääskeläisen oli lennettävä Helsinkiin vain, jotta television ajankohtaislähetykseen saatiin hänen toimittamansa raportti Puolan-tapahtumista. Huhujen mukaan Sopotin festivaalit uhattiin peruuttaa tai siirtää Varsovaan.<br />
<br />
Festivaalit järjestettiin alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti, mutta aikaisemmista vuosista poiketen puolalaiset eivät voineet seurata ohjelmaa suorana lähetyksenä. Viralliseksi selitykseksi Puolan televisio ilmoitti Otłoczynissa sattuneen junaonnettomuuden, jossa menehtyi 67 henkeä. Uhrien muistoa haluttiin kunnioittaa eikä viihteellisen musiikkispektaakkelin esittäminen televisiossa olisi ollut hienotunteista. Puolalaiset kuitenkin arvelivat, että todellisuudessa linjauksella pyrittiin välttämään mahdolliset mielenilmaukset katsomossa. Muualle Itä-Eurooppaan Sopotin festivaalit välitettiin Intervisio-verkossa perinteiseen tapaan. Eihän ollut syytä antaa muille Varsovan liiton maille signaalia, että Puolassa oli tapahtumassa jotain poikkeuksellista. Tapani Kansa kertoi lehdille todistaneensa välikohtausta, jossa lakkolaisten lentolehtisiä jakaneiden nuorukaisten kimppuun hyökättiin väkivaltaisesti:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Se pani miettimään, pitäisikö minun laulaa lainkaan. Kaikesta huolimatta tein sen, vaikka tapaus virittikin vain ikävät tunnelmat." (Katso 36/1980)</blockquote>
Marion sen sijaan päätti vain ja ainoastaan keskittyä työtehtäväänsä eikä hän sallinut ympärillä vellovan kuohunnan vaikuttaa hänen mielenrauhaansa:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Ei saa antaa vaikuttaa. Minun on keskityttävä tähän, kaikki muu on suljettava pois, torjuttava. Itsekuri on vedettävä äärimmilleen, muuten ei ole tämän tapaisissa kisoissa asiaa lavalle." (Apu 35/1980)</blockquote>
<blockquote class="tr_bq">"Näinä päivinä suljen muut ajatukset mielestäni. Lataan itseäni ja sitten räjähdän perjantaina." (Katso 36/1980)</blockquote>
Sopotin festivaalien esiintyjien asuttamaan Grand-hotelliin Puolan poikkeustila ei välittynyt. <i>Apu</i>-lehden Raila Kinnusen mukaan hotelli oli "kuin irvokas eriö ympäröivästä maailmasta". Esimerkiksi alueelle määrätty alkoholikielto ei koskenut Grandin yökerhoa, joka tihkui kansainvälisten tähtiesiintyjiensä myötä glitteriä ja glamouria.<br />
<br />
Sopotin festivaalien 1980 ilmapiiriä latisti Puolan levottomuuksien ohella epätavallisen kolea ja sateinen sää sekä vaisu festivaaliohjelma. Etenkin Intervision laulukilpailun tasoa luonnehdittiin laimeaksi, sen sijaan levy-yhtiöiden välisessä <i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailussa oli hitusen enemmän ryhtiä ja monipuolisuutta.<br />
<br />
<h4>Maailmantähden elkein viisuvoittoon</h4><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/CCjBqvz5fds/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/CCjBqvz5fds?feature=player_embedded" width="320"></iframe>
</td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Marionin interviisuvoittoa muisteltiin keväällä 1998 Yleisradion<br />
<i>Toivomuslähde</i>-ohjelmassa.</td></tr>
</tbody></table>
Marionin esiintymisvuoro koitti festivaalin kolmantena päivänä eli perjantaina 22. elokuuta. Metsäoopperan lavalla Marion todella lunasti kaikki häneen kohdistuneet odotukset. Hän paneutui kilpailusävelmiinsä niin ammattitaitoisesti kuin viihdetaiteilija vain voi ja hänen esiintymisessään oli aistittavissa maailmantähden eleganssia. Marion suorastaan sädehti estradilla <b>Anne Sernerin</b> suunnittelemassa tyylikkään seksikkäässä esiintymisasussa. Marionin upeat esitykset saivat korviahuumaavat suosionosoitukset puolalaiselta yleisöltä.<br />
<blockquote class="tr_bq">"Siellä tuntui hurjan hyvältä, yleisö säteili sympatiaa, sellaisena se ainakin lavalle välittyi. Mä olisin halunnut jatkaa, laulaa ainakin tunnin. Kurjaa tulla pois juuri kun on päässyt alkuun." (Apu 35/1980)</blockquote>
Perjantain festivaalipäivän päätteeksi valittiin illan suosikkiesiintyjä. Juontajat ottivat yhteyttä Intervisio-maiden studioihin, jossa paikalliset kuuluttajat ilmoittivat sen artistin nimen, jonka esiintyminen oli ollut eniten katsojien mieleen. Marion putsasi pöydän mennen tullen ja hänet kruunattiin perjantain ylivoimaiseksi yleisön suosikiksi.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;"><b>SOPOTIN FESTIVAALIT 1980</b><br />
<b>20.–23. elokuuta</b><br />
<br />
<b>Intervision laulukilpailut</b><br />
<br />
Grand Prix -pääpalkinto: Marion (Suomi)<br />
1. palkinto: Marika Gombitová (Tšekkoslovakia)<br />
Mykola Hnatjuk (Neuvostoliitto) (jaettu)<br />
2. palkinto: Gloria (Espanja)<br />
3. palkinto: Corina Chiriac (Romania)<br />
<br />
<b>Grand Prix du Disque</b><br />
<br />
Voittaja: VOX (Puola)<br />
<br />
<b>Festivaalien yleisön suosikki</b><br />
<br />
VOX (Puola)
</span>
</td></tr>
</tbody></table>
Perjantain festivaalipäivän jälkeen Intervision laulukilpailun raati kokoontui äänestämään. Tuomariston suomalaisjäsenen Jarmo Porolan kertoman mukaan tuomaristo äänesti suorastaan liikuttavan yksimielisesti Marionin Interviisujen voittajaksi. Vain Itä-Saksan ja Unkarin tuomarit olisivat antaneet Grand Prix -pääpalkinnon toiselle kilpailijalle. Sen sijaan muista palkintosijoista raatilaiset väänsivät pitkään. Lopulta ensimmäinen palkinto jaettiin kahden esiintyjän kesken. Raadin mielestä Marionin pahimmat haastajat olivat Tšekkoslovakian <b>Marika Gombitová</b> ja Neuvostoliiton <b>Mykola Hnatjuk</b>.<br />
<br />
Slovakialainen kestotähti Gombitová oli kuin luotu interviisuestradille. Hänen ensimmäinen kilpailusävelmänsä <i>Vyznanie</i> edusti juuri sellaista dramaattista mollimelodiaa, mikä oli kuumaa valuuttaa idän musiikkimarkkinoilla. Toinen kappale <i>Chcem sa s tebou deliť</i> oli vauhdikkaampi ja menevämpi. Vain kolmisen kuukautta Interviisujen jälkeen Marika Gombitová joutui auto-onnettomuuteen, jonka jälkeen hän on ollut pyörätuolin varassa. Laulu-ura jatkui onnettomuudesta toipumisen jälkeen ja hänet on palkittu Slovakiassa lukuisilla tunnustuksilla. Ukrainalaissyntyinen Mykola Hnatjuk taas oli Sopotin lavalla varsinainen showmies, joka villitsi katsomon <b>Raimonds Paulsin</b> säveltämällä hittikappaleella <i>Tanets na barabane</i>. Toisen palkinnon sai Espanjan <b>Gloria</b> ja kolmannen palkinnon pokkasi Romanian <b>Corina Chiriac</b>. Vuoden 1980 Intervision laulukilpailussa oli yhteensä 14 osallistujaa.<br />
<br />
Kun raati lopulta oli suorittanut äänestyksen valmiiksi, Jarmo Porola suuntasi Grandin yökerhoon, jossa hän etsi Marionin ja supatti hänen korvaansa iloiset uutiset. Intervision laulukilpailun 1980 voittaja puhkesi onnenkyyneliin ja Suomen delegaatio aloitti railakkaan juhlimisen.<br />
<blockquote class="tr_bq">"Kivi putosi sydämeltä, kun tuloksen kuulin. Olen onnellinen kaikkien suomalaisten puolesta." (Ilta-Sanomat 25.8.1980)</blockquote>
Lauantain päätösgaalassa Marion palkittiin Intervision laulukilpailun voittajaksi satojen miljoonien televisionkatsojien todistaessa ja hän esitti uudelleen kilpailunumeronsa <i>Riviera</i> ja <i>Where is the love</i>, jonka raati oli valikoinut voittaneeksi sävelmäksi. Sekä Marion että voittolaulun säveltäjä Esko Koivumies vastaanottivat sikarilaatikon kokoiset rasiat, joihin oli tungettu tiiviisti setelitukkuja. <i>Minä ja Marion</i> -elämäkerran mukaan Marion sijoitti voittosummansa puolalaisiin hopeakoruihin.<br />
<br />
<h4>Marion oli itäsaksalaisten suosikki</h4><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEy2wyrq0gFWXSDEF4260jlsKN_CfrtbLUZaUrVjtQEfKbcF1_ZgtCmjWijn14-90yFKPA7x8ow1_H8Q-Mj8lw5Bc3my0Hl-3fap35D5BtYmSuf2JuBoe0GuJyP0ad9eG1KwkxSZlwMhk/s507/billboardsopot1980.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="507" data-original-width="153" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEy2wyrq0gFWXSDEF4260jlsKN_CfrtbLUZaUrVjtQEfKbcF1_ZgtCmjWijn14-90yFKPA7x8ow1_H8Q-Mj8lw5Bc3my0Hl-3fap35D5BtYmSuf2JuBoe0GuJyP0ad9eG1KwkxSZlwMhk/s16000/billboardsopot1980.jpg" /></a></td></tr><tr align="left"><td class="tr-caption"><i>Billboard</i> noteerasi Marionin<br />
voiton syyskuussa 1980.</td></tr></tbody></table>
<i>Grand Prix du Disque</i> -kilpailun ykkössijalle äänestettiin puolalainen kvartetti VOX, jonka erinomaisen svengaavan ja viihdyttävän show'n aikana puolalainen yleisö oli suorastaan pähkinöinä. Voxin miehet kutsuttiin lavalle kerta toisensa jälkeen valtavien aplodien saattelemana. Sopotin festivaalien 1980 tunnelmaa lämmittivät osaltaan kansainväliset tähtinimet: Tapani Kansan osuus jäi kahteen lauluun (<i>Moscow or Los Angeles</i> ja <i>You are lost</i>), varsinaisiksi kansanvillitsijöiksi oli pestattu <b>Petula Clark</b> ja <b>Gloria Gaynor</b>.<br />
<br />
Sopotin festivaalien lauantai-ilta huipentui yleisön suosikkiäänestykseen, jossa valikoitiin suosikkiesiintyjistä kaikkein suosituin. Äänestyksen viimeiseen vaiheeseen olivat edenneet Marion, VOX, puolalainen <b>Izabela Trojanowska</b> ja alankomaalainen <b>Jimmy Lawton</b>. Marion oli porukan ainoa interviisuilija, muut kolme olivat kilpailleet levy-yhtiön kilpailun puolella. Festivaalien juontaja Irena Dziedzic otti yhteyttä Intervisiomaiden studioihin selvittääkseen kuka nelikosta julistetaan yleisön suosikiksi. Suosikkiäänestys oli VOXin juhlaa ja he voittivat selkein lukemin. Lähes kaikki suosikkiäänestykseen osallistuneet maat olivat viihtyneet ruutujen ääressä parhaiten VOXin hyväntuulisen esityksen aikana. Mutta yhteydenotto Berliiniin tuotti suomalaisittain iloisen poikkeuksen. Itäsaksalaiset ilmoittivat suosikikseen Marionin. Puolalaisten äänestyskierroksella ääni ei mennytkään muiden maiden tapaan VOXille vaan toiselle puolalaiselle kilpailijalle Izabela Trojanowskalle.<br />
<br />
Suomalaisilla ei ollut mahdollisuutta seurata Marionin voittokulkua reaaliaikaisesti suorassa lähetyksessä. Suomessa Marionin laulukilpailuvoitto selvisi ensisijaisesti lehtiuutisoinnin välityksellä. "Voittoisa Marion kotiin", otsikoi esimerkiksi <i>Ilta-Sanomat</i> etusivullaan. Muutenkin Interviisujen 1980 tarjonta jäi Suomen televisiossa vähäiseksi. TV 2 esitteli kilpailun satoa torstaina 2. syyskuuta – eli puolitoista viikkoa festivaalien jälkeen – vaivaisen 50 minuutin verran Jarmo Porolan ja Jarmo Jääskeläisen kokoamassa ohjelmassa <i>Viihdekakkonen: Intervision laulukilpailu</i>. <i>Katso</i>-lehden musiikkiaiheisten ohjelmien kriitikko <b>Åke L. Granholm</b> harmitteli suppeaa lähetysaikaa ja koosteen pinnallisuutta:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Sopotin iskelmäkisa ei koskaan ole kuvaruudussa ihmeemmin vakuuttanut, ja vaikka tänä vuonna oli jossain määrin päästy pelkistetympään estraditapahtumaan kuin aikaisemmin, jäi festivaalin musiikillinen anti tässäkin, pääasiallisesti vain voittajat esittelevässä yhteenvedossa varsin vähäiseksi. Minkälaista olisi sitten seurata festivaalia kokonaisuudessaan?" (Katso 38/1980)</blockquote>
<h4>Suomen ensimmäinen viisuvoittaja Marion</h4><br />
Palattuaan Suomeen Marion paistatteli julkisuuden valokeilassa. Hänen kuvansa koristivat aikakauslehtien kansisivuja ja hänelle suotiin palstatilaa lähes yhtä runsaasti kuin 80-vuotissyntymäpäiviään juhlivalle <b>Urho Kekkoselle</b>. Lehdet raportoivat Sopotin matkasta haltioitunein sanankääntein: Marion hurmasi Puolan, hänestä tuli hetkessä Puolan kuningatar, hän oli Sopotin paras, kaunein ja seksikkäin... Muutamissa kirjoituksissa hänelle aseteltiin kansallissankarin viittaa:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Toivottavasti Marionista nyt tuli maamme kevyen musiikin Hannes Kolehmainen, Tyttö Joka Lauloi Suomen Maailmankartalle." (Ilta-Sanomat 26.8.1980)</blockquote>
Marionin ensimmäiseen elämäkertaan <i>Minä ja Marion</i> on kirjattu Antti Hyvärisen muistikuva keikkamatkalta Pohjanmaalta viisuvoiton jälkeen:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Marion saapui esiintymispaikalle autolla. Yleensä fanit tungeksivat heti ympärillä nimikirjoitusta metsästäen, mutta tällä kertaa auton ja siitä nousevan Marionin ympärille jäi monen metrin levyinen tyhjä piiri. 'Ihmiset kunnioittivat Marionia kuin olympiavoittajaa. Vasta pitkän hiljaisen hetken jälkeen yksi pikkutyttö uskalsi lähestyä Marionia ja pyysi nimikirjoitusta.'" (Loivamaa, Bengtsson, Rung 2005, 158)</blockquote>
Mediahuomio kotimaassa oli taattu hetkeksi aikaa. Jälkeen päin Marion on ilmaissut, että loppujen lopuksi Intervision laulukilpailun vaikutus hänen uralleen on ollut sangen vähäinen. Ismo Loivamaa on summannut Marionin uudemmassa elämäkerrassa <i>Marion – Aidosti</i>:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Sopotin kisaviikolla Marion totesi, että interviisut tuskin hänen uraansa heilauttavat mihinkään suuntaan – ihan siitä riippumatta, tuleeko voitto vai häviö. Marion osui oikeaan: hänen kansainvälistä uraansa pääpalkinto ei muhevoittanut. Paikan päällä kyllä sipistiin ja supistiin kaikenlaista esiintymistarjouksista Itä-Euroopassa, mutta niin Bulgariat kuin Neuvostoliitotkin kuivuivat kokoon." (Loivamaa 2015, 151–152)</blockquote>
Toisaalla Marion on kumminkin kertonut hämmästelleensä, kuinka vielä vuosikymmeniä myöhemmin satunnaiset puolalaiset muusikot ovat tunnistaneet hänet – kaksinkertaisen Sopotin-voittajan.<br />
<br />
<h3>1981</h3><br />
<h4>Alatalo-Inter-Show</h4><br />
Vuonna 1981 Yleisradio ei enää niputtanut euro- ja interviisukarsintoja samaan yhteyteen. Kilpailujen erilaisten luonteiden ja formaattien vuoksi niiden yhdistäminen – ja siten institutionaalisen tasapainon illuusion luominen – vaikutti kieltämättä hivenen keinotekoiselta. TV 1 järjesti euroviisukarsinnat tammi- ja helmikuussa. TV 2 puolestaan hoiti Interviisujen Suomen osuuden maaliskuussa. Kaava oli täsmälleen sama kuin edellisenä vuonna: TV 2 kutsui suoraan Suomen edustajaksi suositun esiintyjän, jolle etsittiin potentiaalisia edustussävelmiä avoimen sävellyskilpailun kautta.<br />
<br />
Vuoden 1981 interviisuedustajaksi ryhtyi Mikko Alatalo, joka oli edellisenä vuonna juontanut rennon asiallisesti <i>Viisut '80</i> -lähetyksen. Muusikko Mikko Alatalo ratsasti juuri tuohon aikaan suosionsa aallonharjalla. Hän oli edellisenä vuonna voittanut toistamiseen Syksyn sävelen ja lisäksi hän onnistui menestymään hienosti myös euroviisukarsintojen puolella: kantaa ottava kupletti <i>Leuhkat eväät</i> oli sijoittunut asiantuntijaraadin äänestyksessä peräti toiseksi. Alkuvuodesta 1981 Mikko Alatalo oli esiintynyt Moskovassa OIRT:n konsertissa, jota hän luonnehti Interviisujen kenraaliharjoitukseksi.<br />
<br />
Interviisukarsintojen sävellyskilpailuun lähetettiin yhteensä 128 sävelmää, joista asiantuntijaraati poimi kuusi Mikon tulkittavaksi Suomen interviisukarsintalähetykseen. Tilanne oli Alatalolle sikäli poikkeuksellinen, että hän lauloi muiden säveliä. Yleensä hän on ollut itse kirjoittamassa kaikki esittämänsä kappaleet – joko yksin tai yhdessä aisaparinsa <b>Harri Rinteen</b> kanssa.<br />
<blockquote class="tr_bq">"Valintaa Sopotin kisoihin voidaan pitää huomattavimpana luottamuksenosoituksena suomalaiselle viihdelaulajalle. Onhan kysymyksessä esiintyjän kannalta huomattavasti vaativampi tehtävä kuin konsanaan pääsy euroviisufinaaliin, vaikka tämä kilvoittelu onkin vähemmän merkittävä kaupallisessa mielessä. Tilanne on vain entistä tukalampi Marionin hoidettua leiviskänsä niin esimerkillisesti viime vuonna. Kuuden uuden numeron vetäiseminen peräkanaa suorassa tv- ja radiolähetyksessä vaatii taidon lisäksi raudankovaa rutiinia. Mutta pohjoisen poika ei pelkää, vaan pelaa. Mikko Alatalo on ehtinyt hankkimaan itselleen sen verran kokemusta näissä puitteissa, että hän pystyy vastaamaan tähänkin haasteeseen." (Katso 12/1981)</blockquote>
Mikko Alatalon kuusi interviisuehdokasta esiteltiin Suomen kansalle lauantaina 21. maaliskuuta ohjelmassa <i>Viihdekakkonen: Interviisut 81</i>. Kahdesta edustussävelmästä toisen valitsivat kansalaiset postikorttiäänestyksellä ja toisen TV 2:n raati. Tuloslähetys esitettiin tiistaina 31. maaliskuuta.<br />
<blockquote class="tr_bq"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC4bM3I-XKAnFcyNtrVMziJZw59SaXDt88EONQauaxuf0no29mCK4G-fiHIhK89HUncgF0VJnxKOD079WhZNoe5Wx1u5GiMWHFAjbq8h3PA5x_wuWQARTIC90GkwaxHvtwQLZ7pTHhdkE/s2048/katso161981.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1326" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC4bM3I-XKAnFcyNtrVMziJZw59SaXDt88EONQauaxuf0no29mCK4G-fiHIhK89HUncgF0VJnxKOD079WhZNoe5Wx1u5GiMWHFAjbq8h3PA5x_wuWQARTIC90GkwaxHvtwQLZ7pTHhdkE/s320/katso161981.jpg" /></a></td></tr><tr align="left"><td class="tr-caption"><i>Katso</i>-lehden lukijan vankkumaton<br />mielipide postikorttiäänestyksistä.<br /></td></tr></tbody></table>
Åke L. Granholm: "En tiedä mistä oikein johtuu, mutta Intervision laulukilpailussa ei koskaan tunnu olevan samaa säpinää – ja tunnelatausta – kuin Eurovision vastaavissa kisoissa. Ja tämä pätee niin kansainvälistä loppukilpailua kuin myös omaa karsintaamme ajatellen. Nytkin nähty ohjelma oli paremminkin pieni 'Mikko Alatalo Show' kuin jännitystä herättävä kilpailu. Kaikella muotoa, Alatalo vei läpi esityksensä pirteästi, pystyi ottamaan esiin lauluista niiden ominaisilmeeseen vaikuttavia tekijöitä ja kuitenkin valaa kokonaisuuteen myös omaa persoonaansa." (Katso 14/1981)</blockquote>
Suomalaisten aktiivisuus Mikko Alatalon interviisukarsintoja kohtaan oli vaisua. Yleisradio vastaanotti vaivaiset 24 007 postikorttia. Vertailun vuoksi mainittakoon, että tammikuussa 1981 euroviisukarsintojen alkukarsintojen äänestykseen lähetettiin kaikkiaan 265 573 postikorttia eli yli yksitoistakertainen määrä – ja euroviisuissa äänestysaikaa oli ollut vieläpä vain yksi ainokainen päivä. Myöhemmin saman vuoden syksyllä Mikko Alatalo voitti jälleen Syksyn sävelen ja hänen voittoesityksensä <i>Mummoni ja moukarinheitto</i> sai jo yksinään enemmän postikorttiääniä (34 158) kuin hänen kuusi interviisutyrkkyään yhteensä.<br />
<br />
<h4>Reggae oli OK interviisukarsinnoissakin</h4><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;"><b>INTERVIISUKARSINNAT 1981</b><br />
<b>21. maaliskuuta</b><br />
<br />
<b>Postikorttiäänestyksen tulokset</b><br />
(laulut listattu esiintymisjärjestyksessä)<br />
<br />
#1 Ja se soi (säv. Toivo Kärki, san. Juha Vainio) 7 368<br />
#2 Vain yksi nainen voi tehdä kodin (säv. Martti Luoma, san. Mikko Alatalo) 3 097<br />
#3 Kuuluuko mittään, häh? (säv. Jukka Siikavire, san. Jyrki Paavola) 2 304<br />
#4 Hello Goodbye (säv. ja san. Mika Sundqvist) 1 693<br />
#5 Elämän maalaus (säv. ja san. Timo Turpeinen) 1 855<br />
#6 Taitaa tulla kesä (säv. ja san. Esko Koivumies) 7 690
</span>
</td></tr></tbody></table>
Interviisukarsinnat voitti toista kertaa peräkkäin Esko Koivumiehen sävellys. Postikorttiäänestyksessä eniten ääniä oli osoitettu hänen rennonletkeälle sävelmälleen <i>Taitaa tulla kesä</i>. Tyylilaji oli vaihtunut <i>Hyvästi yön</i> edustamasta dramaattisesta suuriskelmästä kepeään reggaepoljentoon ja suomalaiseen karvalakkimentaliteettiin.<br />
<blockquote class="tr_bq">"Biisi on aika vanha. Tein sen viime heinäkuussa mutta se jäi pöytälaatikkoon. Otin sen esille kun se tuntui sopivan hyvin Mikolle. – – On pelkkä sattuma että kyseessä on reggae. Tein sen kantrin ja reggaen välimuodoksi mutta sovittaja <b>Upi Sorvali</b> lisäsi siihen reggaevaikutteita. Erilainen se silti on kuin <i>Reggae OK</i>, joka on tyyliltään puhtaampi." (Ilta-Sanomat 1.4.1981)</blockquote>
TV 2:n raati valitsi Mikon toiseksi kappaleeksi Sopotiin <b>Mika Sundqvistin</b> 60-luvun henkeä sykkivän sävellyksen <i>Hello Goodbye</i>, joka itse asiassa jäi kansan postikorttiäänestyksessä viimeiseksi. TV 2:n viihdetoimituksen päällikkö Jarmo Porola kuitenkin hehkutti laulun "festivaalibiisin mahtavuutta ja nuorekasta menoa".<br />
<br />
<h4>Lech Wałęsa torppasi Mikko Alatalon matkan Sopotiin</h4><br />
<i>Taitaa tulla kesä</i>, lauloi Mikko Alatalo ensimmäisen kerran maaliskuussa 1981. Kesä koitti mutta Mikko Alatalon kesä ei huipentunut elokuiseen Sopotin-matkaan. Solidaarisuus-liike levisi kaikkialle Puolaan. Maa täyttyi mielenosoituksista ja lakoista. Epävakaa ilmapiiri aiheutti Puolaan talouskriisin. Ympärillä olevat Varsovan liiton maat – Neuvostoliitto ja DDR etunenässä – vaativat Puolan poliittista johtoa suitsimaan kansanliikkeen. Puolan tilanteen vuoksi Sopotin festivaalit 1981 peruttiin. "Sopotin laulufestivaalit Puolassa on peruutettu maan huonon taloudellisen tilanteen vuoksi", uutisoi <i>Helsingin Sanomat</i> lakonisesti 1.8.1981:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Puolan televisio ilmoitti peruutuksesta sähkeitse Suomeen TV-2:lle. Sähkeen mukaan valtion viranomaisten päätöksellä taloudellisen tilanteen vuoksi Puolan televisio joutuu peruuttamaan Intervision laulukilpailun. Samalla kuitenkin ilmoitettiin, että tulevaisuudessa laulujuhlia jatketaan." (Helsingin Sanomat 1.8.1981)</blockquote>
Myös edellisen vuoden Interviisujen voittajan Marionin oli tarkoitus esiintyä Sopotin festivaaleilla 1981. Hänelle oli varattu ohjelmaan 20 minuutin esiintymisaika.<br />
<br />
Mikko Alatalon interviisukappaleesta <i>Taitaa tulla kesä</i> muodostui ikivihreä, joka sisällytettiin hänen menestyksekkäälle lastenlaululevylleen <i>Eläimiä suomalaismetsissä</i>. Laulu on tunnettu myös Suomenlahden eteläpuolella vironkielisenä versiona <i>Kätte jõudnud suvi</i>. Mikko Alatalo on useaan otteeseen kertonut maireana tarinaa, kuinka hän oli kansanedustaja-aikoinaan baltialaisia poliitikkoja tavatessaan maininnut, että hänen oli tarkoitus laulaa kyseinen laulu alun perin Sopotin festivaaleilla mutta Lech Wałęsa torppasi hänen matkansa. Baltit olivat luonnollisesti anekdootista mielissään: Solidaarisuus-liikkeen menestystä pidetään lähtölaukauksena Itä-Euroopan vapautumiselle sosialismin ikeestä.<br />
<br />
<h4>"Sä olet Varsova – ja itket"</h4><br />
Solidaarisuus kasvoi kasvamistaan. Joulukuussa 1981 Puolan kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri <b>Wojciech Jaruzelski</b> julisti Puolaan sotatilan, jonka tarkoituksena oli murskata Solidaarisuus-liike. Sotatilan aikana asetettiin ulkonaliikkumiskieltoja ja rajoitettiin kokoontumisia. Sotatila jatkui heinäkuuhun 1983 asti, minkä vuoksi Sopotin festivaaleja ei järjestetty myöskään vuosina 1982 ja 1983.<br />
<br />
Elokuussa 1984 Sopotin festivaalit elvytettiin, mutta Intervision laulukilpailua ei enää järjestetty. Vuonna 1984 festivaalien kilpailu kantoi yksinkertaista nimeä Sopotin musiikkifestivaalien Grand Prix. Sopotin Interviisujen historia jäi neljän vuoden mittaiseksi. Ja kuten 1960-luvulla, Intervision laulukilpailun taru päättyi jälleen Eurooppaa järisyttäneeseen poliittiseen konfliktiin. 1960-luvulla kilpailun lopetti Neuvostoliiton masinoima interventio Tšekkoslovakiaan, 1980-luvulla Puolaan määrätty poikkeustilanne Solidaarisuus-liikkeen kukistamiseksi.<br />
<br />
<h3>Jälkinäytös</h3><br />
<h4>Sopotin festivaalit sotatilan jälkeen</h4><br />
Vaikka elokuussa 1984 Sopotin festivaaleilla ei enää järjestetty Intervision laulukilpailua, Suomen edustajan Puolaan valitsi Yleisradio. TV 2 kutsui edustustehtävään Tapani Kansan, jolle järjestettiin huhtikuun toiseksi viimeisenä päivänä pienimuotoinen karsinta lähetyksessä <i>Viihdekakkonen: Suuntana Sopot</i>. Tapani Kansa esitti ohjelmassa kuusi laulua, joista kansa äänesti postikorteilla hänen edustussävelmäkseen kappaleen <i>Tässä ja nyt</i> (säv. Tapani Kansa ja <b>Hillel Tokazier</b>). TV 2:n raati valitsi sen pariksi toiseksi kilpailukappaleeksi <i>Odotan sinua niin</i> (säv. <b>Toivo Kärki</b>). Molemmat laulut Tapani Kansa oli levyttänyt edellisenä vuonna ilmestyneelle mainiolle albumilleen <i>Tässä ja nyt</i>.<br />
<br />
<a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/09/20/tapani-kansa-tassa-ja-nyt-odotan-sinua-niin" target="_blank"><i>Tässä ja nyt</i> ja <i>Odotan sinua niin</i> -esitykset <i>Suuntana Sopot</i> -ohjelmasta katsottavissa Ylen Elävästä arkistosta.</a><br />
<br />
Elokuussa 1985 Suomea edusti Sopotissa nuori ja uuttera <b>Kaija Koo</b>. 1980-luvulla Sopotin festivaalit kokosivat edelleen yhteen viihdetaiteilijoita idästä ja lännestä. Vuonna 1984 Grand Prix'n voitti puolalainen <b>Krystyna Giżowska</b> ja vuonna 1985 Ruotsin euroviisuvoittajatrio <b>Herreys</b>.<br />
<br />
<h4>Intervisiomaat suuntaavat länteen</h4><br />
Kaija Koon laulaessa Sopotissa Neuvostoliiton johtoon oli astunut <b>Mihail Gorbatšov</b>. Hänen uudistusmieliset linjauksensa glasnost, perestroika ja uusi ulkopolitiikka edistivät itäisen Keski-Euroopan sosialististen maiden irtautumista Neuvostoliiton talutusnuorasta. Vuonna 1988 Gorbatšov julisti Neuvostoliiton hylkäävän niin kutsutun Brežnevin opin ja suhtautuvan sallivasti demokraattisiin uudistuksiin satelliittivaltioissa. Vuodesta 1989 alkaen vallanvaihdokset seurasivat toistaan Itä-Euroopassa. Kylmän sodan päättymisen näyttävimpänä symbolina Berliinin muuri murrettiin marraskuussa 1989. Lech Wałęsa äänestettiin Puolan presidentiksi loppuvuodesta 1990. Neuvostoliitto lakkasi olemasta vuonna 1991.<br />
<br />
Itäisen Keski-Euroopan uudet poliittiset johtajat julistivat juhlapuheissaan palaavansa Eurooppaan. Kyseessä oli retorinen keino, jolla pyrittiin alleviivaamaan, että Neuvostoliiton etupiiriin kuuluminen oli erottanut valtiot niiden luontaisesta yhteydestä Eurooppaan. Kylmän sodan päättyminen merkitsi entisille sosialistisille Euroopan maille paluuta siihen poliittiskulttuuriseen kontekstiin, johon valtiot olivat vanhastaan ymmärtäneet kuuluvansa. Neuvostoliiton hajoaminen merkitsi irtautumista miehittäjästä, vapautumista ja mahdollisuutta integroitua vapaiden eurooppalaisten demokraattisten valtioiden joukkoon. Kansalaisten mielikuvissa länsi edusti yleisesti positiivisina pidettyjä arvoja, kuten demokratiaa, modernisaatiota ja taloudellista kehitystä.<br />
<br />
Entiset Varsovan liiton maat kohdistivat katseensa länteen ja ottivat tavoitteekseen liittyä länsieurooppalaisiin instituutioihin. Euroopan unioniin ja Natoon ei asteltu kuin hollitupaan, mutta esimerkiksi Euroopan yleisradioliiton jäsenyys merkitsi ratkaisevaa ensiaskelta kohti eurooppalaista yhteisöä. Euroopan kahtiajaon päätyttyä OIRT oli muuttunut sen jäsenmaiden selkeän enemmistön mielestä tarpeettomaksi. Vuoden 1993 ensimmäisenä päivänä OIRT sulautettiin osaksi EBUa. Euroopan valtiot mahtuivat vihdoin ja viimein saman katon alle yhteiseen radioliittoon. Venäjä oli ainoa maa, joka hieman nikotteli OIRT:n toiminnan lakkauttamista vastaan.<br />
<br />
Vuonna 1994 Eurovision laulukilpailu laajeni länsieurooppalaisesta tapahtumasta koko Euroopan-laajuiseksi. Kilpailussa debytoivat Puola, Unkari, Slovakia, Romania, Venäjä, Viro ja Liettua. Entiset Intervision laulukilpailujen osallistujamaat liittyivät osaksi euroviisuperhettä.<br />
<br />
<h4>Sopotin festivaalien perintö elää</h4><br />
Sopotin festivaalit järjestetään edelleen säännöllisesti. Tapahtuma on muuttunut pienimuotoisemmaksi kuin kylmän sodan kukoistusvuosina – ja toisinaan on ollut välivuosia syystä tai toisesta – mutta perinteisen ja pitkäikäisen musiikkifestivaalin traditiota vaalitaan vielä 2000-luvullakin. Puolan yleisradioyhtiö Telewizja Polska (TVP) ei enää ole vetovastuussa, mutta kaupalliset televisiokanavat ovat ottaneet festivaalit hoitaakseen. Puitteet ovat edelleen entisellään: festivaalien ajankohta on loppukesästä tai alkusyksystä ja tapahtumapaikkana edelleen Sopotin Metsäooppera. Vuosina 2010 ja 2011 Opera Leśna oli remontissa eikä festivaaleja hennottu näinä vuosina viedä muuallekaan.<br />
<br />Tänä vuonna festivaaleja ei luonnollisesti koronapandemian vuoksi pidetty, mutta viimeisimmillä Sopotin festivaaleilla elokuussa 2019 esiintyi useampia Euroviisuista tuttuja artisteja, kuten Alankomaiden viisuvoittaja <b>Duncan Laurence</b>, Sveitsin <b>Luca Hänni</b>, Tšekin <b>Lake Malawi</b>, Ruotsin <b>Frans</b> sekä puolalaiset <b>Edyta Górniak</b>, <b>Margaret</b>, <b>Cleo</b> ja <b>Blue Café</b>. Sopotin festivaaleilla ovat raikuneet sävelhelmet maailman eri kulmilta jo liki kuudenkymmenen vuoden ajan.<br />
<br />
<i>Kirjoitussarjan kolmannessa osiossa esitellään kuinka Euro- ja Intervision laulukilpailuja luonnehdittiin ja verrattiin toisiinsa kotimaisissa kansalais- ja kulttuurikeskusteluissa.</i><br />
<br />
<h3>Lähteet</h3><br />
<h4>Kirjallisuus:</h4><br />
Olennaisimmat:<br />
<br />
Vuletic Dean (2018) <i>Postwar Europe and the Eurovision Song Contest</i>. Bloomsbury Academic, Lontoo.<br />
<br />
Pajala Mari (2013) <i>Intervision song contests and Finnish television between East and West</i>. Teoksessa Badenoch Alexander, Fickers Andreas, Henrich-Franke Christian (toim.) <i>Airy Curtains in the European Ether</i>. Nomos Verslagsgesellschaft, Baden-Baden.<br />
<br />
Henrich-Franke Christian, Immel Regina (2013) <i>Making Holes in the Iron Curtain? – The Television Programme Exchange across the Iron Curtain in the 1960s and 1970s</i>. Teoksessa Badenoch Alexander, Fickers Andreas, Henrich-Franke Christian (toim.) <i>Airy Curtains in the European Ether</i>. Nomos Verslagsgesellschaft, Baden-Baden.<br />
<br />
Muut mutta eivät missään nimessä vähäpätöisemmät:<br />
<br />
Autio-Sarasmo Sari, Miklóssy Katalin (2011) <i>Reassessing Cold War Europe</i>. Routledge, Lontoo.<br />
<br />
Babitzin Kirill, Kinnunen Raila (1999) <i>Enimmäkseen Kirkasta</i>. WSOY, Porvoo, Helsinki, Juva.<br />
<br />
Best Antony, Hanhimäki Jussi M., Maiolo Joseph A., Schulze Kirsten E. (2004) <i>International History of the Twentieth Century</i>. Routledge, Lontoo.<br />
<br />
Evans Christine (2011) <i>Song of the Year and Soviet Mass-Culture in 1970s</i>. Julkaisussa <i>Kritika. Explorations in Russian and Eurasian History</i>. Volume 12, Number 3, Summer 2011.<br />
<br />
Hagen Trever (2013) <i>Calling Out to Tune in: Radio Free Europe in Czechoslovakia</i>. Teoksessa Badenoch Alexander, Fickers Andreas, Henrich-Franke Christian (toim.) <i>Airy Curtains in the European Ether</i>. Nomos Verslagsgesellschaft, Baden-Baden.<br />
<br />
Hakasalo Ilpo (1978) <i>Kevyen musiikin katsaus 1977–1978</i>. Teoksessa <i>Mitä missä milloin 1979 – Kansalaisen vuosikirja. 29. vuosikerta</i>. Otava, Helsinki.<br />
<br />
Ilmonen Kari (1996) <i>Tekniikka, kaiken perusta</i>. Teoksessa Tommila Päiviö et al.(toim.) <i>Yleisradion historia 3. osa 1926–1996</i>. Yleisradio, Helsinki.<br />
<br />
Järvinen Jouni, Lindstedt Jouko (toim.) (2011) <i> Itä-Eurooppa matkalla länteen – Itäisen Keski-Euroopan, Baltian ja Balkanin historiaa ja politiikkaa</i>. Gaudeamus Helsinki University Press Oy Yliopistokustannus, Helsinki.<br />
<br />
Kallenautio Jorma (2005) <i>Suomi kylmän rauhan maailmassa – Suomen ulkopolitiikka Porkkalan palautuksesta 1955 Euroopan unionin jäsenyyteen 1995</i>. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.<br />
<br />
Kuoppamäki Jukka (1998) <i>Jukka Kuoppamäki – Elämän valtatie</i>. Warner/Chappell Music Finland, [Espoo].<br />
<br />
Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) <i>Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa</i>. WSOY, Helsinki.<br />
<br />
Leino Annariikka (2014) <i>Maarit</i>. Johnny Kniga, Helsinki.<br />
<br />
Loivamaa Ismo, Bengtsson Niklas, Rung Marion (2005) <i>Minä ja Marion</i>. Tammi, Helsinki.<br />
<br />
Loivamaa Ismo (2015) <i>Marion – Aidosti</i>. Avain, Helsinki.<br />
<br />
MacFadyen Favid (2001) <i>Red Stars – Personality and the Soviet Popular Song 1955–1991</i>. McGill-Queen’s University Press, Montreal.<br />
<br />
Miall Hugh (1993) <i>Shaping the new Europe</i>. The Royal Institute of International Affairs & Printer Publishers, Lontoo.<br />
<br />
Miklóssy Katalin (2014) <i>Competing for popularity – Song contests and interactive television in communist Hungary</i>. Teoksessa Miklóssy Katalin ja Ilic Melanie (toim.) <i>Competition in socialist society</i>. Routledge Studies, New York.<br />
<br />
Murtomäki Asko (2007) <i>Finland 12 points! – Suomen euroviisut</i>. Teos, Helsinki.<br />
<br />
Nevalainen Petri (2011) <i>Joviaali ilmiö – Tuntematon Mikko Alatalo</i>. Helsinki-kirjat, Helsinki.<br />
<br />
Pajala Mari (2006) <i>Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria</i>. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.<br />
<br />
Poiger Uta G. (2000) <i>Jazz, rock and rebels – Cold war politics and American culture in a divided Germany</i>. University of California Press, Berkeley.<br />
<br />
Popp Outi (2014) <i>Näyttelijätär – Ritva Oksanen</i>. Gummerus, Helsinki.<br />
<br />
Salokangas Raimo (1996) <i>Aikansa oloinen</i>. Teoksessa Tommila Päiviö et al. (toim.) <i>Yleisradion historia 2. osa 1949–1996</i>. Yleisradio, Helsinki.<br />
<br />
Saksala Elina (2019) <i>Kisu – Onnestain on puolet sinun</i>. Reuna Oy, Kouvola.<br />
<br />
<i>Yleisradion vuosikirja 1.6.1977–31.5.1978</i>. Gummerus, Jyväskylä.<br />
<br />
<i>Yleisradion vuosikirja 1.6.1979–31.5.1980</i>. Gummerus, Jyväskylä.<br />
<br />
Woodhead Leslie (2013) <i>How the Beatles rocked the Kremlin – The untold story of a noisy revolution.</i> Bloomsbury, Lontoo.<br />
<br />
Žuk Sergej Ivanovič (2010) <i>Rock and Roll in the Rocket City – The West, Identity, and Ideology in Soviet Dniepropetrovsk, 1960–1985</i>. Woodrow Wilson Center Press, Washington, D.C.<br />
<br />
<h4>Verkkolähteet</h4><br />
Punatähdet: <a href="https://www.punatahdet.com/interviisut/index.html" target="_blank">Interviisut</a><br />
<br />
BBC News 14.5.2012: Rosenberg Steve, <a href="https://www.bbc.com/news/magazine-18006446" target="_blank"><i>The Cold War rival to Eurovision</i></a>.<br />
<br />
Selvis-lehti 3/2008: Kaivanto Petri, <i> <a href="https://musiikintekijat.fi/artikkeli/elvisin-uusi-toiminnanjohtaja-reijo-karvonen" target="_blank">ELVISin uusi toiminnanjohtaja – Reijo Karvonen</a></i>.<br />
<br />
Vinyylin rahinaa: <a href="https://vinyylinrahinaa.wordpress.com/2020/04/25/syksyn-savel-1981" target="_blank">Syksyn sävel 1981</a><br />
<br />
Vinyylin rahinaa: <a href="https://vinyylinrahinaa.wordpress.com/2020/03/14/syksyn-savel-satoa-1983" target="_blank">Syksyn sävel satoa 1983</a><br />
<br />
<h4>Journalistinen aineisto</h4><br />
Aamulehti 23.9.2016: Lähde Antti <i>Ota opiksi, Saara Aalto – Marion hurmasi Saksan tv:ssä jo 70-luvulla: 'Olin kuin Liisa Ihmemaassa!'</i>. (<a href="https://www.aamulehti.fi/ihmiset/art-2000007375544.html" target="_blank">Luettavissa verkossa</a>)<br />
<br />
Apu 11/1975: Kinnunen Raila, <i>Marionilla on Saksassa jo kaksi ihailijakerhoakin</i>.<br />
<br />
Apu 39/1975: <i>Kirka matkalla kaiken aikaa</i>.<br />
<br />
Apu 37/1976: Kinnunen Raila, <i>Sopotin laulufestivaalit: Kisu kovassa seurassa</i>.<br />
<br />
Apu 38/1977a: <i>Suorat sanat</i>.<br />
<br />
Apu 38/1977b: <i>Närhi lensi takaisin Sopotista</i>.<br />
<br />
Apu 6/1978: Kinnunen Raila, <i>Tästä joukosta valitaan viisut länteen ja itään</i>.<br />
<br />
Apu 7/1978: Kinnunen Raila, <i>Komeetta Karvosen stereovoitto</i>.<br />
<br />
Apu 25–26/1978: <i>Itse asiasta kuultuna</i>.<br />
<br />
Apu 35/1978: Lehtisalo Juhani, <i>Muistoja Sopotista</i>.<br />
<br />
Apu 41/1978: Jousi Marjut, <i>Lidia rakastui Suomessa</i>.<br />
<br />
Apu 7/1979: Kinnunen Raila, <i>Interviisuvoittaja Ritva Oksanen: Katri Helenan takia minä itkin</i>.<br />
<br />
Apu 35/1979: Kinnunen Raila, Hujanen Kalevi, <i>Apu Sopotissa: Tähän loppuivat Oksaskan kilpailut!</i>.<br />
<br />
Apu 35/1980: Kinnunen Raila, <i>Apu Sopotissa: Voittajan nimi on Marion!</i>.<br />
<br />
Apu 9/1981: Kinnunen Raila, <i>Interviisut on valittu – Mikko laulaa Topi Kärkeä</i>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat 12.2.1979: Lampila Hannu-Ilari, <i>Viisuehdokkaat toistivat tuttuja kuvioita</i>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat 1.9.1979: <i>Festivaalitunnelmia Sopotista</i>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat 1.8.1981: <i>Sopotin laulujuhlat peruttiin</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 23.8.1978: <i>Mammuttimaiset Interviisut suorina lähetyksinä</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 25.8.1978: Sorjanen Jouko, <i>Miksei katsojaa voisi vaivata?</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 8.3.1980: Lappalainen Marja-Liisa, <i>Porski vakuuttaa viisuista: Mansessa osataan</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 23.8.1980: Tainola Rita, <i>Tapani Kansa on tähti Puolassa</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 25.8.1980: Lappalainen Marja-Liisa, <i>Latasin itseni voittamaan</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 26.8.1980: Sorjanen Jouko, <i>Sopotista Nordringiin</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 2.9.1980: Lappalainen Marja-Liisa, <i>Puolan lakkokesän viisut: Marion laulaa rakkaudesta – Tapani Kansa urheilusta</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 1.4.1981: Niiranen Jussi, <i>Interviisukarsinta: Reggae voitti</i>.<br />
<br />
Katso 15/1967: Walli Aarno, <i>Intervisiokilpailu Bratislava 1966 – Kultaisen nuottiavaimen runsas anti</i>.<br />
<br />
Katso 16/1967: Walli Aarno, <i>Sopot – Sävelhelmia maailman eri kulmilta</i>.<br />
<br />
Katso 6/1978: Jousi Marjut, <i>Kahdet viisut karsinnoissa</i>.<br />
<br />
Katso 8/1978: Jousi Marjut, <i>Seija Simola itki ja lauloi lapsestaan</i>.<br />
<br />
Katso 34/1978a: Jousi Marjut, <i>Neljän päivän kilpalaulanta – Ikaros lähtee Sopotiin - Taiska kalaan</i>.<br />
<br />
Katso 34/1978b: Jousi Marjut, <i>Kilpailu jatkuu Sopotissa</i>.<br />
<br />
Katso 36/1978a: Jousi Marjut, <i>Kannattaa katsoa toisella silmällä</i>.<br />
<br />
Katso 36/1978b: Zweig Mindele, <i>TV-arvostelu: Intervision ihmeelliset maratonit</i>.<br />
<br />
Katso 36/1978c: <i>Soitellaan. Katson ohjelmapäivystys</i>.<br />
<br />
Katso 36/1978d: Jousi Marjut, Jousi Arto, <i>Sekamelskaa Sopotissa</i>.<br />
<br />
Katso 6/1979: Perttola-Flinck Aikki, <i>Oksasen elämänmenoa – Muuten menee mukavasti, rakkaudessa ei mitenkään</i>.<br />
<br />
Katso 36/1979: Soininen Leena, <i>Skandaalinkäryä ja välikohtauksia – Ritva Oksanen nieli urheasti pettymyksen</i>.<br />
<br />
Katso 10/1980: Sarkama Eila, <i>Laulun huumaa Tohlopissa</i>.<br />
<br />
Katso 36/1980: Rasilainen Raimo, <i>Kiihkeiden tunteiden hetkiä</i>.<br />
<br />
Katso 37/1980: Jousi Marjut, <i>Mies, joka tietää ja tuntee Puolan</i>.<br />
<br />
Katso 38/1980: Granholm Åke L., <i>Sopotin interviisut</i>.<br />
<br />
Katso 5/1981: Valtonen Marja, <i>Euroviisut 81 – Päivä aikaa äänestää!</i>.<br />
<br />
Katso 12/1981: Pälli Erkki, <i>Mikko ja kuusi interviisua</i>.<br />
<br />
Katso 13/1981: Mustonen Esko, <i>Mikko ja kuusi laulua lähtökuopissa Sopotiin – Kansa saa taas äänestää</i>.<br />
<br />
Katso 14/1981: Granholm Åke L., <i>Alatalo-Inter-Show</i>.<br />
<br />
<h4>CD-julkaisujen kansitekstit:</h4><br />
Nikulainen Juha, Koikkalainen Jaripekka. Marion: Olkaa hyvä! – Kaikki singlet 1971–1986 (EMI Finland, 2005).Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-2293755442301025402020-08-23T11:10:00.278+03:002021-08-03T14:11:02.132+03:00Suomi Intervision laulukilpailussa 1/2 – Kultaisten nuottiavainten runsaat annit<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiewqA2R4eNPTzcEIJu-WRWo3kM7c6vhMFftAYtPSDf0mpKUL2cnQTvC_ZvIOHdTo86ryLKcjooKALa-dLBBWmVoGPnyPpqfgcEMZoFCq0rIdc2Uc5zSNeDmfl8Hh980IB-92ArD7-CvAM/s640/marionsopot80.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="481" data-original-width="640" height="301" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiewqA2R4eNPTzcEIJu-WRWo3kM7c6vhMFftAYtPSDf0mpKUL2cnQTvC_ZvIOHdTo86ryLKcjooKALa-dLBBWmVoGPnyPpqfgcEMZoFCq0rIdc2Uc5zSNeDmfl8Hh980IB-92ArD7-CvAM/w400-h301/marionsopot80.jpg" width="400" /></a></div>
<b>Perjantai 22. elokuuta 1980</b> on kääntynyt kotvan aikaa sitten lauantain puolelle. Sopotissa, Itämeren rannalla sijaitsevassa puolalaisessa kylpyläkaupungissa, hotelli Grandin yökerhoon on kerääntynyt sadoittain viihdetaiteilijoita ja ääniteteollisuuden edustajia niin idästä kuin lännestä. Sopotin maineikkaiden musiikkifestivaalien hulppeat esiintymispalkkiot maksetaan zlotyina. Valuuttaa ei saa viedä pois sosialistisesta Puolasta, joten setelitukkuja tuhlataan paikan päällä hummaamalla. Samppanjapullojen korkit poksahtelevat Grandin yökerhossa samalla kun levy-yhtiöiden ja musiikkikustantamoiden väki käy kuumeisesti kauppaa ja luo verkostoja. Puolaan on tosin määrätty alkoholinmyyntikielto poikkeusolojen vuoksi – ennennäkemätön lakkoliikehdintä oli alkanut vain kivenheiton päässä Gdańskin telakoilla – mutta se ei koske Sopotin festivaalien esiintyjien asuttamaa hotellia. Grandissa majailee myös Suomen delegaatio, joka odottaa jännittyneenä. <b>Marion</b> on päättyneenä päivänä edustanut Sopotin festivaalien lavalla Yleisradiota Intervision laulukilpailuissa häikäisevän upeasti esityksillään <i>Hyvästi yö</i> ja <i>Riviera</i>. Tunnelma suomalaisten keskuudessa sähköistyy, kun <b>Jarmo Porola</b> ilmestyy yökerhoon. Porola on tämänvuotisten Interviisujen raadin suomalaisjäsen. Hän etsii Marionin, kumartuu ja kuiskaa jotain hänen korvaansa. Marion häkeltyy ja puhkeaa kyyneliin. Onnen kyyneliin. Jarmo Porola oli kuiskinut Marionille juuri ne sanat, jotka suomalaiset olivat toivoneetkin kuulevansa: Marion on äänestetty vuoden 1980 Intervision laulukilpailun voittajaksi. Alkavana lauantaipäivänä hän vastaanottaisi Sopotin festivaalien päättäjäisgaalassa satojen miljoonien televisiokatsojien todistaessa Intervision laulukilpailun Grand Prix -pääpalkinnon.<br />
<br />
Marionin interviisuvoitosta on kulunut 40 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi julkaisen kolmiosaisen kirjoitussarjan, jossa käsittelen Suomen ja Yleisradion osallistumista tähän laulukilpailuun, jota on kutsuttu muun muassa "Itä-Euroopan Euroviisuiksi" ja "sosialististen maiden omiksi Euroviisuiksi". Tämä ensimmäinen kirjoitus ajoittuu vuosiin 1946–1968. Taustoitan Euroopan yleisradioyhteistyön kahtiajakautumisen ja esittelen ensimmäiset Intervision laulukilpailut, jotka käytiin 1960-luvun jälkipuoliskolla ja jotka kantoivat nimeä <i>Kultainen nuottiavain</i>. Myöhemmin julkaistava toinen osa keskittyy 1970-luvun ja 80-luvun alkuvuosien legendaarisiin Interviisuihin, jotka järjestettiin Sopotin musiikkifestivaalien yhteydessä. Kolmannessa tekstissä ruoditaan kuinka Interviisuihin suhtauduttiin aikoinaan kotimaisissa kansalais- ja kulttuurikeskusteluissa.<br />
<br />
Silkan historioinnin ohella toivon, että nämä kirjoitukset auttaisivat murtamaan myyttejä ja oikaisemaan sitkeästi eläviä virheellisiä mielikuvia, joita esimerkiksi Sopotin festivaaleihin ja niissä järjestettäviin Intervision laulukilpailuihin liitetään. Itä-Euroopan laulukilpailuja usein vähätellään jonkinlaisiksi sosialististen maiden keinotekoisiksi varjoeuroviisuiksi – ikään kuin asenteella: ressukat kehittivät omat mittelönsä koska eivät saaneet osallistua varsinaiseen aitoon ja alkuperäiseen tapahtumaan. Yllättävän varteenotettavat tahot ylläpitävät käsitystä, jonka mukaan Suomi olisi ollut ainoa Interviisuihin osallistunut ei-sosialistinen valtio, mitä taasen pidetään yhdenlaisena osoituksena suomettumisesta. Todellisuudessa Intervision laulukilpailuissa musiikkitarjontaansa esittelivät muutkin Länsi-Euroopan maat. Itäisen Euroopan musiikkitapahtumat olivat veistetyt hyvin erilaisesta puusta kuin läntiset Euroviisut, joten Intervisio-kilpailujen formaatit poikkesivat melkoisesti Euroviisuista.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;">
<b>Sisällys:</b><br />
<br />
Euroopan kaksi yleisradioliittoa EBU ja OIRT<br />
Kylmä sota iskee yleisradioyhteistyöhön<br />
Televisioyhteistyötä yli rajojen<br />
Itä-Euroopan lukuisat musiikkifestivaalit<br />
Kultainen nuottiavain – ensimmäiset Intervision laulukilpailut 1960-luvulla<br />
Intervision "omat Euroviisut"<br />
Suomi osallistuu Interviisuiluun<br />
Lailalle pronssia Bratislavasta<br />
Kultainen nuottiavain 1968: viisuilua Prahan keväässä<br />
Lähteet
</span>
</td></tr>
</tbody></table>
<h3>Euroopan kaksi yleisradioliittoa EBU ja OIRT</h3>
<br />
<h4>Kylmä sota iskee yleisradioyhteistyöhön</h4>
<br />
Kylmän sodan aikana taistelua ihmisten sieluista käytiin kaikilla mahdollisilla rintamilla. Myös kulttuuri ja viestinvälitys valjastettiin osaksi ideologioiden välistä kamppailua. Suomi sai osansa lännen ja idän niin kutsutun "soft powerin" keinovalikoimista. Esimerkiksi <i>Valittujen palojen</i> tai <i>Aku Ankka ja kumppanit</i> -lehtien rantautuminen Suomeen on mainittu esimerkkeinä, joilla pyrittiin vaikuttamaan siihen, että suomalaiset pysyisivät osana läntistä kulttuuriympäristöä. Samoin <b>Armi Kuuselan</b> kruunaamista Miss Universumiksi ja Olympialaisten järjestämistä Helsingissä vuonna 1952 on luonnehdittu tapahtumiksi, jotka sävyttivät Suomen kansainvälistä asemaa kohti länttä Neuvostoliiton läheisyydestä ja vaikutusvallasta huolimatta.<br />
<br />
Euroopan kahtiajakautuminen ilmeni siinäkin, että maanosassa toimi kaksi kansainvälistä yleisradioliittoa: Länsi-Euroopan maat olivat muodostaneet Euroopan yleisradioliiton (<i>European Broadcasting Union</i>, EBU) ja sosialistisilla Itä-Euroopan valtioilla oli oma liittonsa OIRT (<i>Organisation Internationale de Radiodiffusion et de Télévision</i>). Suomen historiassa tupataan aina erillistämään kaikki mahdollinen – ja kieltämättä Suomella oli tässäkin historianvaiheessa oma eriskummallinen ja poikkeuksellinen asemansa: Suomen Yleisradio kuului ainoana kumpaankin Euroopan radioliittoon.<br />
<br />
Maailmansotien välisenä aikana Euroopan valtioiden radiot tekivät kansainvälistä yhteistyötä UIR:n (<i>Union Internationale de Radiodiffusion</i>) puitteissa. Toisen maailmansodan päätyttyä useat Euroopan maat ilmaisivat, ettei UIR enää nauti luottamusta – muun muassa Yleisradion pääjohtaja <b>Hella Wuolijoki</b> oli painokkaasti tätä mieltä. Elokuussa 1946 Brysselissä perustettiin uusi yleisradioliitto OIR. Perustajavaltiot pitivät tärkeänä pesäeron tekemistä sodanaikaiseen radiotoimintaan, minkä vuoksi katsottiin parhaaksi järjestäytyä uuteen neutraalimpaan radioliittoon.<br />
<br />
Seuraavina vuosina kylmä sota yltyi, rintamalinjat voimistuivat ja rautaesirippu lävisti Euroopan. Nopeasti kävi selväksi, etteivät läntisten ja itäisten Euroopan valtioiden radiot kyenneet saumattomaan yhteistyöhön. Elokuussa 1949 Italian Stresassa järjestetty OIR:n konferenssi johti ilmiriitaan Länsi- ja Itä-Euroopan maiden valtuutettujen välillä. Syksyllä 1949 Länsi-Euroopan maat toisensa jälkeen erosivat OIR:n jäsenyydestä. Sosialistiset Itä-Euroopan valtiot "kaappasivat" OIR:n itselleen ja siirsivät liiton päämajan Brysselistä Prahaan. Suomen Yleisradio ei seurannut länsieurooppalaisia vastineitansa vaan pysyi OIR:n jäsenenä.<br />
<br />
Länsi-Euroopan maat päättivät muodostaa "puhtaalta pöydältä" uuden yleisradioliiton. Helmikuussa 1950 Britannian Torquayssa järjestettiin EBU:n perustamiskokous. Suomen Yleisradion uusi pääjohtaja <b>Einar Sundström</b> oli kokouksessa läsnä ja hän liitti Yleisradion EBU:n jäseneksi. Sundström oli aikaisemmin OIR:n kokouksessa ilmaissut Suomen osallistuvan myös läntisen yleisradioliiton toimintaan. Ilmoitus oli saanut virallisissa yhteyksissä "viileän kohteliaan vastaanoton", mitä nyt myöhemmin Tšekkoslovakian tiedotusministeri oli käynyt sähisemässä Sundströmille suomalaisten epälojaaliudesta.<br />
<br />
Suomesta tuli täten Euroopan kummajainen, joka oli jäsenenä sekä EBU:ssa että OIR:ssä. 1950- ja 60-luvuilla Suomi oli mitä luontevin maaperä EBU:n ja OIR:n yhteisille kokouksille, joissa neuvoteltiin radioliittojen välisestä yhteistyöstä. Vaikka Yleisradio kuului molempiin kansainvälisiin liittoihin, käytännössä Yleisradio oli 1960-luvun puoliväliin asti huomattavasti aktiivisempi EBU:ssa.<br />
<br />
Televisiotoiminnan käynnistyttyä EBU perusti vuonna 1954 kansainvälisen televisiolähetysten välitysverkon, joka nimettiin Eurovisioksi. OIR kehitti vuonna 1960 vastaavanlaisen verkon, jonka nimeksi annettiin Intervisio. Samoihin aikoihin OIR muutti nimensä OIRT:ksi (<i>Organisation Internationale de Radiodiffusion <u>et de Télévision</u></i>), sillä aikaisempi nimi oli viitannut ainoastaan radioyhteistyöhön.<br />
<br />
Suomen Yleisradion televisioverkko liitettiin Eurovisioon vuoden 1959 viimeisenä päivänä. <b>Marek Fieldsin</b> tuoreen tutkimuksen mukaan BBC piti erittäin tärkeänä, että Suomi liittyy mahdollisimman nopeasti Eurovisioon. Neuvostoliitto oli perustanut 1950-luvulla Tallinnaan televisioaseman, jonka lähetykset näkyivät eteläisessä Suomessa. Lännessä pelättiin Neuvostoliiton pyrkivän vaikuttamaan suomalaisiin televisiolähetystensä avulla. Eurovision jäsenyydellä varmistettiin, että Yleisradio saavuttaa tarpeeksi kansainvälistä sisältöä lännestä eikä sen tarvitse tukeutua neuvostoliittolaiseen Tallinnan televisioon.<br />
<br />
<h4>Televisioyhteistyötä yli rajojen</h4>
<br />
1960-luvun alkaessa Eurovisio ja Intervisio solmivat yhteistyösopimuksen ja ryhtyivät välittämään sisältöä toisilleen. Suomi toimi tärkeänä linkkinä Eurovision ja Intervision välisessä ohjelmavaihdossa, sillä Suomen televisiolinkkiketju oli yhtymäkohta EBU:n ja OIRT:n televisioverkoille: Porkkalasta oli yhteys Tallinnan televisioon ja Ahvenanmaalta Ruotsiin. EBU:n ja OIRT:n välinen suhde ei ollut missään vaiheessa tasapainoinen: Eurovisiosta lähetettiin huomattavasti enemmän ohjelmia ja uutismateriaalia Intervisioon kuin toisin päin. Eurovisiossa oli enemmän jäsenvaltioita kuin Intervisiossa ja muutoinkin EBU oli selvästi laajempi organisaatio kuin OIRT.<br />
<br />
<b>Eino S. Repo</b> nimitettiin Yleisradion pääjohtajaksi vuonna 1965. Revon kaudella Yleisradion suhtautuminen OIRT:n jäsenyyteen muuttui passiivisesta aktiiviseksi. Reporadion aikana Yleisradiota pyrittiin muokkaamaan yhteiskunnalliseksi toimijaksi, mitä muun muassa eräällä tavalla indikoi kunnostautuminen idänsuhteissa: ohjelmanvaihtoa Itä-Euroopan sosialististen maiden kanssa lisättiin 1960-luvun jälkipuoliskolla. Intervision jäseneksi Yleisradio liittyi vuonna 1965. Yleisradion johtokunnan kokouksen pöytäkirjassa luonnehdittiin Intervisio-jäsenyyden legalisoivan siihen mennessä "hieman häilyvän ja vapaan suhteen" OIRT:n kanssa. Yleisradion pääjohtajana Eino S. Repo otti tavoitteekseen toimia lännen ja idän välisenä sillanrakentajana. Revon agendana oli EBU:n ja OIRT:n suhteiden lähentäminen ja yhteistyön tiivistäminen.<br />
<br />
Yleisradion suhtautuminen Euroopan yleisradioliittoihin mukailee Suomen ulkopoliittista linjaa. Einar Sundströmin pääjohtajakaudella (vuodet 1949–1964) Yleisradion on mainittu edustaneen Paasikiven linjaa. Paasikiven ulkopoliittisen linjan keskeisenä teesinä oli pyrkiä välttämään konflikteja Neuvostoliiton kanssa ja varomaan Neuvostoliitolle vihamielistä politiikkaa. Toisin kuin muut länsieurooppalaiset yleisradiot, Yleisradio ei eronnut OIR:n jäsenyydestä. Neuvostoliitolla oli vaikutusvaltaa OIR:ssä ja eroaminen olisi saatettu tulkita Neuvostoliiton vastaiseksi eleeksi. Yleisradio jäi OIR:n passiiviseksi jäseneksi, mikä osaltaan heijastaa Paasikiven edustamaa passiivista puolueettomuuspolitiikkaa. Yleisradio ei radioliittojen jäsenyyksillä ottanut kantaa suurvaltojen eturistiriitoihin vaan loi mielikuvaa tasapuolisuudesta kuulumalla molempiin eurooppalaisiin radioliittoihin.<br />
<br />
<b>Urho Kekkosen</b> toisen presidenttikauden aikana (vuodet 1962–1968) Suomen ulkopoliittinen linja terästäytyi passiivisesta aktiiviseen puolueettomuuspolitiikkaan. Suomi pyrki osaltaan rakentamaan pragmaattista yhteistyötä idän ja lännen välille, mistä konkreettisimpana esimerkkinä on Suomen aktiivinen rooli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) prosessissa. Urho Kekkosen tukemana Eino S. Repo ryhtyi sillanrakentajaksi EBU:n ja OIRT:n välille. 1960-luvun jälkipuoliskolla idänsuhteiden ja ystävyyspolitiikan vaalimisesta vallitsi konsensus suomalaisen yhteiskunnan eri osa-alueilla, ja Yleisradion aktivoituminen Itä-Euroopan Intervisiossa oli linjassa tämän ilmiön kanssa.<br />
<br />
<h3>Itä-Euroopan lukuisat musiikkifestivaalit</h3>
<br />
Kylmän sodan aikana itäblokkiin syntyi kevyen musiikin festivaaleja kuin sieniä sateella. Lähes jokaisessa maassa lanseerattiin vuosittain järjestettävä kansainvälinen musiikkitapahtuma: Puolassa Sopotin musiikkifestivaalit, Romaniassa Kultainen Hirvi, Bulgariassa Kultainen Orfeus ja Tšekkoslovakiassa Lyyra-festivaalit. Itä-Saksassa oli musiikkifestivaaleja ja laulukilpailuja esimerkiksi Rostockissa, Leipzigissa ja Dresdenissä. Edellä mainitut festivaalit olivat juhlavia suuren luokan viihdespektaakkeleita, jotka edellyttivät järjestäjiltään mittavia panostuksia. Ilmiselvänä esikuvana oli Italian San Remon laulujuhlat. Itäblokin festivaaleista useammat televisioitiin ja ne välitettiin Intervision televisioverkossa. Kansainvälisten festivaalien lisäksi rautaesiripun takana asuvia kansalaisia viihdytettiin monilla kansallisilla laulukilpailuilla (muun muassa <i>Pesnia goda</i> Neuvostoliitossa tai <i>Ki Mit Tud</i> Unkarissa).<br />
<br />
Itä-Euroopan kansainväliset musiikkifestivaalit olivat pääsääntöisesti alusta alkaen avoimet länsieurooppalaisille esiintyjille. Itäblokin musiikkitapahtumat muodostuivatkin vuosien saatossa merkittäviksi markkinointi- ja messutapahtumiksi länsieurooppalaisille esiintyjille ja levy-yhtiöille. Sosialististen maiden massiiviset viihdemusiikkifestivaalit osoittavat, että kylmän sodan aikana lännen ja idän väliset suhteet ovat olleet huomattavasti dynaamisempia ja monimuotoisempia kuin perinteisessä kahden blokin vastakkainasettelua korostavassa historiankirjoituksessa on annettu ymmärtää. Suomessa toimi pitkään vain yksi kansainvälinen levy-yhtiö EMI Finland – muut levy-yhtiöt olivat kotimaisissa omistuksissa – ja esimerkiksi 1970-luvulla juuri EMIn <b>Raimo Henriksson</b> oli avainhenkilö, joka värväsi suomalaisia esiintyjiä Itä-Euroopan festivaaleille. Oikeastaan kaikesta tästä on tiivistetty olennainen <b>Kojon</b> tuoreessa muistelmateoksessa <i>Kojo – Tasasta ku Sveitsissä</i>:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Siihen aikaan Raimo Henriksson oli iskelmätuottaja ja sillä oli jotain ihme suhteita itäblokkeihin." (Ahomaa 2019, 84)</blockquote>
Varsovan liiton vaikutuspiirissä järjestetyissä laulukilpailuissa suomalaiset saavuttivat menestystä. Muun muassa Marion pokkasi pääpalkinnon vuonna 1968 Kultaisen Orfeuksen festivaaleilla. <b>Jukka Kuoppamäki</b> voitti vuosina 1971 ja 1972 Rostockissa Itämeren laulukilpailut. Vuonna 1978 <b>Greger</b> äänestettiin Kultaisen Orfeuksen festivaaleilla jaetulle ykkössijalle. Myöhempinä vuosina Itä-Saksan kilpailuissa mitalisijoille ylsivät <b>Monica Aspelund</b>, <b>Ami Aspelund</b>, <b>Lea Laven</b>, <b>Danny</b> ja <b>Armi</b> sekä <b>Anneli Saaristo</b>.<br />
<br />
Kylmän sodan aikaisiin ilmiöihin perehtyneet akateemiset tutkijat ovat esittäneet, että suurelliset musiikkitapahtumat tarjosivat kansalaisille eräänlaisen keinon paeta hetkeksi reaalisosialismin arjesta. Yhtä lailla kansainväliset festivaalit osoittivat sosialististen maiden kykenevän toteuttamaan samanlaisia kulttuuritapahtumia kuin lännessä. Toisaalta aikalaiset kiinnittivät huomiota, että idässä musiikkiin ja musiikillisiin arvoihin suhtauduttiin suuremmalla pieteetillä kuin lännessä. <b>Aarno Walli</b> kirjoitti <i>Katso</i>-lehdessä keväällä 1967:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Itä-Euroopan maiden piirissä on musiikki aina ollut toisin arvostettu taide kuin länsimaissa. Tämä koskee klassillista ja konserttimusiikkia, mutta myös viihdemusiikkia. Itäblokin maat rakastavat hyvää laulua, oli se sitten oopperaa, liediä, kansanmusiikkia tai yhtä hyvin viihdemuotoista iskelmämusiikkia. Laulelman alalla festivaalit avaavat uusia uria, ja niinpä niiden kansansuosio on aivan hurja." (Katso 15/1967)</blockquote>
Idän festivaalit olivat solisteille ainutlaatuisia tilaisuuksia päästä esiintymään suurelle areenalle laajalle yleisölle ja harjoittelemaan estradikulttuuria. <b>Kirka Babitzin</b>, jota voidaan pitää todellisena suomalaisena laulukilpailukonkarina, on myöhemmin elämäkerrassaan kuvaillut kokemuksiaan kansainvälisissä laulukilpailuissa merkittäviksi uransa ja ammattitaitonsa kehittämisen kannalta:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Ulkomaisista festareita (sic) ja kilpailuista oli ainakin se hyöty, että pääsi kokeilemaan siipiään suurella estradilla ja ison yleisön edessä: meneekö pupu pöksyyn vain ei? Sen huomasi, että monelta meni ja itseltäkin välillä. Mutta sitten vain leijonan kitaan, maksoi mitä maksoi, yllytyshulluna. – – Ei kevyen musiikin puolella opeteta estradikulttuuria – kuinka pokkaat kapellimestarille, menet sanomaan päivää etuviulistille ja hänen kauttaan koko bändille. Sellaiset kaikki tuli opituksi heti." (Babitzin, Kinnunen 1999, 134)</blockquote>
<h3>Kultainen nuottiavain – ensimmäiset Intervision laulukilpailut 1960-luvulla</h3>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;">
<b>KULTAINEN NUOTTIAVAIN<br />
ensimmäiset Intervision laulukilpailut 1960-luvulla</b><br />
<br />
<b>1965:</b> 12. kesäkuuta, Praha<br />
voittaja: Karel Gott (Tšekkoslovakia) – Tam, kam chodí vítr spát<br />
Suomella ei edustajaa<br />
<br />
<b>1966:</b> 25. kesäkuuta, Bratislava<br />
voittaja: Lili Ivanova (Bulgaria) – Adagio<br />
Suomen edustajat: Viktor Klimenko – Vieras rakastettuni<br />
Lasse Mårtenson – Pieni sana<br />
<br />
<b>1967:</b> 17. kesäkuuta, Bratislava<br />
voittaja: Eva Pilarová (Tšekkoslovakia) – Rekviem<br />
Suomen edustaja: Laila Kinnunen – Unohdusta ei ole (3. sija)<br />
<br />
<b>1968:</b> 22. kesäkuuta, Karlovy Vary<br />
voittaja: Karel Gott (Tšekkoslovakia) – Proč ptáci zpívají<br />
Suomen edustaja: Irina Milan – Pois kuihtuu ruusu kaunein
</span>
</td></tr>
</tbody></table>
<h4>Intervision "omat Euroviisut"</h4>
<br />
Vuodesta 1956 lähtien järjestetyt Eurovision laulukilpailut osoittautuivat todelliseksi Eurovisio-yhteistyön lippulaivaksi. Euroviisut ilmensivät Eurovisio-aatetta mitä täydellisimmällä tavalla. Vain reilu kymmenen vuotta maailmansodan jälkeen Euroopan maat kokoontuivat samaan viihdegaalaan yhteisen asian ääreen ja saattoivat samalla esitellä muille kansakunnille omaa kulttuuriaan. Eurovision laulukilpailun kaltainen kansainvälinen ohjelma poikkesi arkisesta televisiotarjonnasta, minkä ansiosta se saavutti valtavat katsojaluvut. Vuonna 1965 <i>Yleisradion vuosikirja</i> mainitsi Eurovision laulukilpailun kaikkine esiasteineen "näkyvimmäksi ja kuuluvimmaksi" Eurovision yhteistyömuodoksi.<br />
<br />
Vuonna 1964 OIRT:n edustajat olivat omien sanojensa mukaan ehdottaneet EBU:lle yhteistä laulukilpailua Euroviisujen hengessä. Suunnitelma ei koskaan toteutunut, mutta vuonna 1965 Eurovision laulukilpailut välitettiin ensimmäistä kertaa Intervisio-verkossa ja Intervision maille kehitettiin oma vastaavanlainen laulukilpailunsa.<br />
<br />
Ensimmäiset Intervisio-maiden laulukilpailut järjestettiin kesäkuussa 1965 Prahassa. Nämä varhaiset Intervision laulukilpailut saivat nimekseen <i>Kultainen nuottiavain</i>. Ensimmäisiin Kultaisen nuottiavaimen Interviisuihin osallistui kuusi maata: Tšekkoslovakia, Itä-Saksa, Unkari, Puola, Neuvostoliitto ja Jugoslavia, joka tosin ei ollut virallisesti OIRT:n jäsenmaa mutta oli liittynyt Intervisioon tarkkailijajäsenen statuksella. Osallistujamaat lähettivät kilpailuun kaksi edustajaa. Voittajaksi äänestettiin tšekkoslovakialainen supertähti <b>Karel Gott</b> laululla <i>Tam, kam chodí vítr spát</i>.<br />
<br />
Kultainen nuottiavain kilpailtiin neljästi vuosina 1965–1968. Kilpailu käytiin joka kerta Tšekkoslovakiassa – ja useimmiten voitto napsahti isäntämaan edustajille. Vain kerran, vuonna 1966, ykkössija livahti bulgarialaiselle <b>Lili Ivanovalle</b> ja silloinkin tšekkiläiset esiintyjät ponkaisivat toiselle ja kolmannelle sijalle.<br />
<br />
Kultaisen nuottiavaimen säännöt olivat selkeän yksinkertaiset. Kilpailuun sai osallistua ulkomailla julkaisematon sävelmä, jonka tulkitsi laulusolisti tai duo. Esitysten enimmäispituudeksi oli määritelty neljä minuuttia, mutta sen ylittäminen ei johtanut automaattisesti hylkäykseen. Kilpailujen järjestäjät tarjosivat mahdollisuuden hyödyntää kahdeksanhenkistä taustakuoroa. Kukin osallistujamaa lähetti paikan päälle yhden tuomarin kilpailun raatiin. Äänestysprosessi ei ollut Euroviisujen tapaan julkinen.<br />
<br />
<h4>Suomi osallistuu Interviisuiluun</h4>
<br />
"Suomi osallistuu Interviisuiluun", julisti <i>Helsingin Sanomat</i> 27. joulukuuta 1965:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Yleisradion tekemän periaatepäätöksen mukaisesti Suomi osallistuu myös Intervision laulukilpailuun, jonka nimi on 'Kultainen nuottiavain'. Kilpailua arvostelee tuomaristo, jossa on yksi jäsen kustakin osanottajamaasta. Kilpailut järjestetään Prahassa 26.6. Suomen edustussävelmät valittaneen maamme Eurovisio-karsintojen parhaista." (Helsingin Sanomat 27.12.1965)</blockquote>
Vuoden 1966 Kultaista nuottiavainta ei lopulta järjestetty Prahassa vaan Bratislavassa osana nelipäiväisiä Lyyra-festivaaleja. Festivaalin kolmas päivä – juhannuspäivä 25. kesäkuuta – oli pyhitetty Intervisio-kilpailulle. Kahta päivää aikaisemmin festivaaliohjelmassa oli Tšekkoslovakian omat kansalliset laulukilpailut, jonka voittajat edustivat maata Kultaisessa nuottiavaimessa. Uusina maina kilpailuun osallistuivat Suomen ohella Romania ja Bulgaria. Suomen ensimmäiset interviisuedustajat Yleisradio seuloi saman vuoden euroviisukarsintojen sadosta: <b>Viktor Klimenko</b> kilpaili <b>Jaakko Borgin</b> sävellyksellä <i>Vieras rakastettuni</i> ja <b>Lasse Mårtenson</b> esitti oman sävelmänsä <i>Pieni sana</i> – euroviisukarsinnoissa 1966 laulu kuultiin <b>Dannyn</b> tulkitsemana. Viktor Klimenko sijoittui jaetulle viidennelle sijalle itäsaksalaisen <b>Bärrel Wachholzin</b> kanssa. Lasse Mårtenson ei pärjännyt raadin kynsissä mainittavasti. Kilpailua ei voinut seurata Suomesta suorana lähetyksenä, sillä Yleisradio välitti sen seuraavana päivänä myöhäisillassa. Kieltämättä juhannuslauantai ei olisikaan ollut otollisin katseluaika Suomessa.<br />
<br />
Aarno Walli kirjoitti kilpailusta reportaasin myöhemmin <i>Katso</i>-lehteen:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Juontajat hallitsivat suvereenisti ohjelman menoa, siro kaunotar <b>Jarmila Košťová</b> ja hänen parinaan todellinen tyylikkään ja huumorinkylläisen 'vetäjän' esikuva <b>Vladimír Dvořák</b>. Viimeksimainittu teki ohjelmasta todella hauskan ilman että siinä tehtiin kömmähdyksiä päin tai puolin. Vladimir muuten muistutti ulkonäöltään ja olemukseltaan niin yksityiskohtaisen tarkasti <b>Simo Salmista</b>, että odotti hänen koska tahansa ryhtyvän haastelemaan selvää suomea. Mutta niin ei käynyt, ja saimme tyytyä hänen tshekkiläisiin sukkeluuksiinsa, jotka olivat niin hyviä, että niille nauroi vaikkei ymmärtänytkään." (Katso 15/1967)</blockquote>
Aarno Walli arvosti Kultaisen nuottiavainta etenkin sen vuoksi, että hänen mukaansa kilpailun pääpaino oli esitysten taiteellisuudessa. Kapellimestari <b>Ossi Runne</b> ylisti festivaalin orkesteria: "Orkesteri ansaitsee täyden kympin, tämän paremmin ei juuri enää voi soittaa." (Katso 15/1967)<br />
<br />
<h4>Lailalle pronssia Bratislavasta</h4>
<br />
Kolmannet Kultaisen nuottiavaimen kilpailut kesäkuussa 1967 sujuivat suomalaisittain hienosti. Kilpailun sääntöjä muutettiin siten, että kukin osallistujamaa lähetti vain yhden edustajan. Yleisradio valitsi edustustehtävään <b>Laila Kinnusen</b> <b>Valto Laitisen</b> sävellyksellä <i>Unohdusta ei ole</i>, joka oli sijoittunut vuoden 1967 viisukarsinnoissa viidenneksi. Bratislavassa Lailan esitys palkittiin kunniakkaasti kolmannella sijalla. Lailaa paremmaksi tuomarit arvioivat ainoastaan kilpailun voittaneen Tšekkoslovakian <b>Eva Pilarován</b> esityksellään <i>Rekviem</i> ja Jugoslavian <b>Vice Vukovin</b> laulullaan <i>Bokeljska noć</i>. Ossi Runne tiesi kertoa, että Suomi oli saanut aluksi äänestyksessä yhtä monta pistettä kuin Romanian edustaja, mutta raati ratkaisi tasapelin Suomen eduksi.<br />
<br />
Mitalisijan kunniaksi suomalaiset saivat muistoksi pronssiset nuottiavaimet. Omansa saivat Laila Kinnunen, laulun säveltäjä Valto Laitinen ja sanoittaja <b>Tuula Valkama</b>. Ossi Runne joutui raahaamaan liki kymmenkiloisen palkintosaaliin mukanaan Suomeen, sillä lauluntekijäkaksikko ei ollut paikan päällä Bratislavassa ja Laila Kinnunenkin suuntasi heti kilpailun jälkeen lomailemaan Itävaltaan eikä hän raaskinut ottaa arvokasta palkintoaan mukaan vapaa-ajan matkalle.<br />
<br />
Laila Kinnusella ei ollut Bratislavan esiintymisestä muuta kuin myönteistä sanottavaa:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Nämä Intervision kilpailut ovat luonteeltaan paremminkin laulujuhlat, joissa eri maista kotoisin olevat kevyen musiikin esittäjät tapaavat toisensa. Juuri tällaiset tilaisuudet olla yhdessä ja esittää parasta mitä osaa, edistävät kansojen välistä yhteisymmärrystä. Tutustutaan toisiin positiivisessa hengessä ja isäntämaa yrittää kaikkensa, että siellä viihdyttäisiin. Olen erittäin iloinen kun sain edustaa Suomea tällaisessa kilpailussa." (Katso 29/1967)</blockquote>
Yleisradio näytti vuoden 1967 Kultaisen nuottiavaimen esitykset jälkilähetyksenä keskiviikkona 28. kesäkuuta klo 22.15.<br />
<br />
<h4>Kultainen nuottiavain 1968: viisuilua Prahan keväässä</h4>
<br />
Keväällä 1968 uudet tuulet puhalsivat Tšekkoslovakiassa. Tammikuussa valtion johtoon astui <b>Alexander Dubček</b>, joka ryhtyi toteuttamaan vapaampaa ja inhimillisempää sosialismia. Valtionjohdon uudistusmielisessä ohjelmassa irtisanouduttiin diktatorisista toimenpiteistä, joten esimerkiksi lehdistösensuuri kumottiin ja kansalaisille taattiin matkustusvapaus ulkomaille. Tšekkoslovakian televisio ČST hyödynsi Prahan kevään vapautunutta ilmapiiriä luomalla kontakteja Länsi-Euroopan yleisradioihin. Myös Kultainen nuottiavain päätettiin uudistaa avoimemmaksi ja kilpailuun saivat osallistua kaikki halukkaat maat Länsi-Euroopasta. Tähtäimessä oli yhteinen Euroopan-laajuinen populaarimusiikin markkinatilaisuus.<br />
<br />
Vuoden 1968 uudistuneet Kultaisen nuottiavaimen kilpailut järjestettiin 22. kesäkuuta Karlovy Varyn kylpyläkaupungissa. Kilpailu kokosi yhteen osallistujia idästä ja lännestä, sillä perinteisten Intervisio-maiden lisäksi siihen ottivat osaa Itävalta, Saksan liittotasavalta, Sveitsi, Belgia ja Espanja. Suomea näissä idän ja lännen kokoontumisajoissa edusti <b>Irina Milan</b> viisukarsinnoista tutulla laululla <i>Pois kuihtuu ruusu kaunein</i> (säv. <b>Aarno Raninen</b>), joka ei vedonnut kymmenettä sijaa korkeammalle. Voiton vei toistamiseen Karel Gott, jonka kilpailusävelmänä oli tällä kertaa <i>Proč ptáci zpívají</i>. Interviisuvoitto kompensoi aikaisemmin keväällä aiheutunutta pettymystä: Gott oli edustanut Itävaltaa Eurovision laulukilpailuissa kappaleella <i>Tausend Fenster</i>, joka ei ollut menestynyt mairittelevasti (13. sija / 17, 2 pistettä). Ei liene sattumaa, että Karel Gott sai tilaisuuden osallistua läntisiin Eurovision laulukilpailuihin juuri Prahan keväänä. Suomalaisille suotiin mahdollisuus tutustua Kultaisen nuottiavaimen 1968 tarjontaan Yleisradion jälkilähetyksen välityksellä lauantaina 6. heinäkuuta klo 22.15.<br />
<br />
Vapauden huumassa tšekkoslovakialaiset kaavailivat vuoden 1969 Kultaiselle nuottiavaimelle vielä laajempaa osallistujalistaa. Kutsuja lähetettäisiin muun muassa yhdysvaltaisille televisiokanaville.<br />
<br />
Vuoden 1969 Kultaista nuottiavainta ei koskaan järjestetty. Elokuussa 1968 Neuvostoliiton tankit vyöryivät Prahaan ja Varsovan liiton joukot miehittivät Tšekkoslovakian. Prahan kevät oli taaksejäänyttä elämää ja maa "normalisoitiin" Brežnevin opin mukaisesti takaisin Neuvostoliiton tiukkaan talutusnuoraan. Siihen päättyi Intervision laulukilpailujen tarina sillä erää.<br />
<br />
Eurovision laulukilpailun menestyskulku sen kun jatkui 1970-luvulla. Ohjelma oli vuodesta toiseen maanosan katsotuimpia televisio-ohjelmia ja sen suosio tuntui vain kasvavan vuosi vuodelta. Kilpailuun osallistuvista sävelmistä muodostui kaupallisesti menestyviä kansainvälisiä hittejä. Euroviisut välitettiin Intervision verkossa, joten itäeurooppalainen yleisö oli erittäin tietoinen laulukilpailun merkityksestä. Näin ollen ei ollut varsinainen ihme, että vuosikymmenen edetessä Intervisio halusi kehittää vastaavanlaista sisältöä omaan televisioverkkoonsa. Vuonna 1977 puolalaiset elvyttivät Intervision laulukilpailun perinteisten Sopotin festivaalien yhteyteen. Intervision laulukilpailujen "toista tuotantokautta" (vuodet 1977–1980) ja Suomen osuutta niissä käsittelen kirjoitussarjan seuraavassa osiossa.<br />
<br />
<h3>Lähteet</h3>
<br />
<h4>Kirjallisuus:</h4>
<br />
Olennaisimmat kirjallisuuslähteet:<br />
<br />
Zilliacus Ville (1988) <i>EBU – UER</i>. Yleisradio, Helsinki.<br />
<br />
Vuletic Dean (2018) <i>Postwar Europe and the Eurovision Song Contest</i>. Bloomsbury Academic, Lontoo.<br />
<br />
Salokangas Raimo (1996) <i>Aikansa oloinen</i>. Teoksessa Tommila Päiviö et al. (toim.) <i>Yleisradion historia 2. osa 1949–1996</i>. Yleisradio, Helsinki.<br />
<br />
Pajala Mari (2013) <i>Intervision song contests and Finnish television between East and West</i>. Teoksessa Badenoch Alexander, Fickers Andreas, Henrich-Franke Christian (toim.) <i>Airy Curtains in the European Ether</i>. Nomos Verslagsgesellschaft, Baden-Baden.<br />
<br />
Henrich-Franke Christian, Immel Regina (2013) <i>Making Holes in the Iron Curtain? – The Television Programme Exchange across the Iron Curtain in the 1960s and 1970s</i>. Teoksessa Badenoch Alexander, Fickers Andreas, Henrich-Franke Christian (toim.) <i>Airy Curtains in the European Ether</i>. Nomos Verslagsgesellschaft, Baden-Baden.<br />
<br />
Eugster Ernest (1983) <i>Television Programming Across National Boundaries – The EBU and OIRT Experience</i>. Artech House, Delham.<br />
<br />
Muut mutta eivät missään nimessä vähäpätöisemmät kirjallisuuslähteet:<br />
<br />
Ahomaa Petteri (2019) <i>Kojo – Tasasta ku Sveitsissä</i>. Docendo, Jyväskylä.<br />
<br />
Autio-Sarasmo Sari, Miklóssy Katalin (2011) <i>Reassessing Cold War Europe</i>. Routledge, Lontoo.<br />
<br />
Babitzin Kirill, Kinnunen Raila (1999) <i>Enimmäkseen Kirkasta</i>. WSOY, Porvoo, Helsinki, Juva.<br />
<br />
Fields Marek (2019) <i>Lännestä tuulee – Britannian ja Yhdysvaltojen propaganda kylmän sodan Suomessa</i>. Art House, Helsinki.<br />
<br />
Ilmonen Kari (1996) <i>Tekniikka, kaiken perusta</i>. Teoksessa Tommila Päiviö et al.(toim.) <i>Yleisradion historia 3. osa 1926–1996</i>. Yleisradio, Helsinki.<br />
<br />
Kallenautio Jorma (2005) <i>Suomi kylmän rauhan maailmassa – Suomen ulkopolitiikka Porkkalan palautuksesta 1955 Euroopan unionin jäsenyyteen 1995</i>. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.<br />
<br />
Miklóssy Katalin, Ilič Melanie (toim.) (2014) <i>Competition in Socialist Society</i>. Routledge, Lontoo, New York.<br />
<br />
Miklóssy Katalin (2014) <i>Competing for popularity: Song contests and interactive television in communist Hungary</i>. Teoksessa Miklóssy Katalin, Ilič Melanie (toim.) (2014) <i>Competition in Socialist Society</i>. Routledge, Lontoo, New York.<br />
<br />
Murtomäki Asko (2007) <i>Finland 12 points! – Suomen euroviisut</i>. Teos, Helsinki.<br />
<br />
Paasikivi J. K., Blomstedt, Yrjö (toim.), Klinge Matti (toim.) (1985) <i>J. K. Paasikiven Päiväkirjat 1944-1956: 1, 28.6.1944–24.4.1949</i>. WSOY, Porvoo, Helsinki, Juva.<br />
<br />
Pernaa Ville (2005) <i>Suomi Neuvostoliiton naapurina</i>. Teoksessa Pernaa Ville, Niemi Mari K. (toim.) <i>Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen historia</i>. Edita, Helsinki.<br />
<br />
Polvinen Tuomo, Heikkilä Hannu, Immonen Hannu (1999) <i>J. K. Paasikivi – Valtiomiehen elämäntyö 4, 1944–1948</i>. WSOY, Porvoo, Helsinki, Juva.<br />
<br />
Tompkins David G. (2013) <i>Early Cold-War Music Festivals in East-Germany and Poland</i>. Teoksessa Giustino Cathleen M., Plum Catherine J., Vari Alexander (toim.) <i>Socialist Escapes – Breaking Away from Ideology and Everyday Routine in Eastern Europe 1945–1989</i>. Berghahn Books, New York.<br />
<br />
<i>Oy. Yleisradio Ab. vuonna 1965. Yleisradion vuosikertomus 1965</i>. Yleisradio, Helsinki.<br />
<br />
<i>Oy. Yleisradio Ab. vuonna 1967. Yleisradion vuosikertomus 1967</i>. Yleisradio, Helsinki.<br />
<br />
<h4>Verkkolähteet:</h4>
<br />
<a href="https://www.punatahdet.com/interviisut/index.html" target="_blank">Punatähdet: Interviisut</a>.<br />
<br />
<h4>Journalistinen aineisto:</h4>
<br />
Apu 35/1980: Kinnunen Raila, <i>Apu Sopotissa: Voittajan nimi on Marion</i>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat 24.9.1965: <i>Pohjoismaat eivät osallistu ensi kevään euroviisuiluun</i>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat 27.12.1965: <i>Suomi osallistuu Interviisuiluun</i>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat 24.6.1966: <i>Intervisio laulaa.</i><br />
<br />
Helsingin Sanomat 20.6.1967: <i>Suomelle pronssia Intervision laulukilpailusta</i>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat 2.7.1968: <i>Marion Rungille kultaa Bulgarian laulukilpailusta</i>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat 6.7.1968: <i>Radio ja televisio</i>.<br />
<br />
Katso 15/1967: Walli Aarno, <i>Intervisiokilpailu Bratislavassa 1966 – Kultaisen nuottiavaimen runsas anti</i>.<br />
<br />
Katso 29/1967: Uhari Liisa, <i>En tee taikatemppuja mutta haluan ihmiset iloisiksi, sanoi Laila</i>.<br />
<br />
Katso 36/1980: Rasilainen Raimo, <i>Kiihkeiden tunteiden hetkiä</i>.<br />
<br />
Suomen Kuvalehti 37/1973: Hava Jouko, Levanto Jouko, <i>Länteen itään, eikö mitään – Tiedot tietovirroista mullistuivat</i>.Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-39376893930481108962020-04-04T19:30:00.069+03:002022-07-27T10:17:20.470+03:00Katri Helena, Paula Koivuniemi, Marion & Lea Laven – Leidit levyllä (BMG / Warner, 2000)<i>Päivälleen 20 vuotta sitten – 4.4.2000 – järjestettiin ensimmäinen </i>Leidit lavalla<i> -konsertti. Espoolaisessa jäähallissa raikui ensimmäistä kertaa julkisesti muun muassa Leidien ikimuistoinen hittiputki. Puolisentoista vuotta sitten, kun ensimmäisestä </i>Mestarit areenalla<i> -konsertista oli kulunut tasan 20 vuotta, kirjoitin <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2018/10/kirka-hector-pave-maijanen-pepe.html" target="_blank">kattavan artikkelin Mestarit-projektista</a>. Eiköhän yhtä lailla suomalaisen kevyen musiikin historiaan jäänyt "iskelmän naismestareiden" showkiertue ole myös historiointinsa ansainnut.</i><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6ex7HTCImt-kWltltb_c8aCknSACrXegUo2EKsNBsp1kjA9rQT18d0VCxe0pgExqI5wGIm8cd0vg_uC2G2uF5mu4S1bMOW3XJVM8Ezddouz-iYn7qGFoHa-SiWTWHbsEi7hl7uQyXhtc/" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6ex7HTCImt-kWltltb_c8aCknSACrXegUo2EKsNBsp1kjA9rQT18d0VCxe0pgExqI5wGIm8cd0vg_uC2G2uF5mu4S1bMOW3XJVM8Ezddouz-iYn7qGFoHa-SiWTWHbsEi7hl7uQyXhtc/w400-h400/leiditcd.jpg" width="400" /></a></div>
"En ole leidi<br />
enkä missityyppinen."<br />
(Lea Laven: <i>Rotunainen</i>, 1979;<br />
sanat: Chrisse Johansson)<br />
<br />
Näin lauloi levytyksessään kolmekymppinen <b>Lea Laven</b>. Myös <b>Katri Helena</b> oli mennyt kolmenkympin kynnyksellä levyttämään laulun nimeltään <i>En ollut lady</i> (1973). Mutta eiköhän viimeistään siinä vaiheessa, kun mittariin kertyy viisikymmentä ikävuotta ja yli kolmekymmentä vuotta aktiivista uraa viihdetaiteilijana, liene ehdottomasti ansainnut arvokkaalta kuulostavan Leidi-tittelin.<br />
<br />
Tämä albumiartikkeliksi naamioitu erityisen pitkä kirjoitus on oikeastaan <i>Leidit lavalla</i> -produktion historiointia. Teksti koostuu neljästä osiosta. Aluksi taustoitan ilmiön koko kehityskaaren sen syntymisestä päätepisteeseen. Toisessa osiossa analysoidaan studioalbumia <i>Leidit levyllä</i>. Kolmannessa käsitellään Leidien konserttien rakennetta ja ohjelmistoa. Lopuksi on lyhyehkö jälkikirjoituksen omainen osuus otsikolla Leidien perintö elää.<br />
<br />
<h3>
Iskelmän naismestarit</h3>
<br />
Olisiko <i>Leidit lavalla</i> -projektia järjestetty jos <i>Mestarit areenalla</i> -ilmiötä ei olisi koskaan ollut? Laitetaan käsi sydämelle: tuskin olisi, ainakaan moisessa konseptissa ja suuruusluokassa. Leidien virallisessa viestinnässä kaikki yhteydet Mestareihin pyrittiin hälventämään ja kiertueen esikuvaksi mainittiin ruotsalainen <i>Tre tjejer</i> -kokoonpano, jonka muodostivat 50- ja 60-lukujen vaihteessa laulu-uransa aloittaneet <b>Lill Babs</b>, <b>Siw Malmkvist</b> ja <b>Ann-Louise Hanson</b> – Ruotsin Pirkko, Vieno ja Marjatta. Kytkös ruotsalaiseen trioon on ilmeinen: yksi Leidit-prosessin alkuunpanijoista oli <b>Niklas Rosström</b>, joka kuului 1990-luvulla <i>Tre tjejer</i> -kiertueiden taustajoukkoihin. Sekä Ruotsissa että Suomessa vaikuttanut Rosström oli luonnollisesti pohdiskellut ketkä suomalaiset naisartistit voisivat muodostaa vastaavanlaisen ryhmän.<br />
<br />
Vuonna 1999 Suomessa elettiin Mestarit-huumaa. <b>Kirkan</b>, <b>Hectorin</b>, <b>Pave Maijasen</b> ja <b>Pepe Willbergin</b> yhteisesiintymiset saavuttivat ällistyttävän suuren suosion: areenat toisensa jälkeen myytiin loppuun ja ensimmäisestä konsertista äänitetty tuplalevy viihtyi kuukausikaupalla Suomen albumilistan kärkisijoilla. Ylipäätään Mestareiden kiertue oli ensimmäinen kotimaisin voimin järjestetty suuren luokan areenakiertue. Konserttien puitteet hipoivat kansainvälisten tähtien esiintymisten mittasuhteita. Mestarit-ilmiön jyllätessä muun muassa lehtien yleisönosastokirjoituksissa väläyteltiin ajatusta "naismestareista". Eivätkös legendaariset suomalaiset naislaulajat voisi vastaavasti lyödä hynttyyt yhteen?<br />
<br />
Katri Helena totesi <i>Näin tehtiin Leidit</i> -tv-dokumentissa noteeranneensa nuo kirjoitukset – joissa hänen nimensä ymmärrettävästi esiintyi – mutta ajatelleensa, ettei ole syytä lähteä matkimaan muiden kuningasideaa. Katri Helenan pitkäaikaisella levytuottajalla <b>Esa Niemisellä</b> oli kuitenkin toisenlaiset ajatukset mielessään.<br />
<br />
Kesäkuussa 1999 – samalla kun Suomessa valmistauduttiin Mestareiden historialliseen Olympiastadionin konserttiin – lontoolaisessa katukahvilassa Esa Nieminen, Niklas Rosström ja <b>Aarni Kuorikoski</b> löivät viisaat päänsä yhteen. Miehet kehittivät idean näyttävästä showkiertueesta, jota tähdittäisivät pitkän uran luoneet iskelmäkuningattaret. Kolmikko on sittemmin paljastanut, että he olivat ensisijaisesti kaavailleet juuri niitä neljää artistia, jotka lopulta muodostivat Leideiksi nimetyn kvartetin.<br />
<br />
<i>Näin tehtiin Leidit</i> -dokumentissa Katri Helena selosti kuinka Esa Nieminen tuli tapaamaan häntä mukanaan nivaska papereita. Jos nyt kuitenkin tehtäisiin tällainen show. Katri Helena vakuuttui ja vaikuttui Niemisen, Rosströmin ja Kuorikosken suunnitelmista. Alusta lähtien oli selvää, ettei naislaulajien yhteiskonserteissa toistettaisi epätoivoisesti Mestareiden menestysreseptiä, vaan tehtäisiin aivan omanlaisensa ohjelmallinen show. Katri Helena ilmaisi olleensa aivan myyty miesten hahmotelmalle, joten hänen oli helppo suostua mukaan. Kovinkaan pitkään ei tarvinnut maanitella myöskään <b>Paula Koivuniemeä</b>, <b>Marion Rungia</b> tai Lea Lavenia. Tarjolla oli kuin hopeavadilla suuri valtakunnallinen projekti, joka oletettavasti tarjoaisi runsaasti julkisuutta ja huomiota. <i>Ilta-Sanomien</i> <i>Tv-lehden</i> haastattelussa toukokuussa 2000 Lea Laven veisteli miettineensä kiertueelle osallistumista kokonaisen minuutin (Ilta-Sanomat Tv-lehti 10.5.2000). Kun "ykkösprioriteetit" vastasivat miesten kutsuun myöntyvästi elokuussa 1999, pyörät nytkähtivät käyntiin ja kiertuetta ryhdyttiin toteuttamaan.<br />
<br />
<i>Leidit lavalla</i> yhdisti Katri Helenan (s. 1945), Marion Rungin (s. 1945), Paula Koivuniemen (s. 1947) ja Lea Lavenin (s. 1948). Kaikki neljä ovat kotimaisen iskelmämusiikin kestosuosikkeja, joiden levytysurat ovat alkaneet 1960-luvulla. Ensimmäisenä alalle ajautui teini-ikäinen Marion, joka levytti 15-vuotiaana ensilevytyksensä <i>Brigitte Bardot</i> (1961). Lopullinen ponnahduslauta suosioon koitti alkuvuodesta 1962, jolloin Marion edusti Suomea Eurovision laulukilpailuissa <i>Tipi-tiillä</i>. Katri Helenan ensimmäinen levytys <i>Poikien kuvat</i> ikuistettiin elokuussa 1963 ja läpimurto <i>Puhelinlangat laulaa</i> maaliskuussa 1964. Paula Koivuniemen ensimmäinen visiitti levytysstudioon marraskuussa 1966 poiki saman tien hitin: <i>Perhonen</i> kohosi listoille ja avasi tien kansansuosioon. Lea Lavenkin ehti vielä 1960-luvun puolella korkata levytysuransa: hänen ensimmäinen singlensä <i>Niin turhaan</i> / <i>Se on elämää</i> äänitettiin lokakuussa 1969. Single nousi listoille ja B-puolen kappaleesta muodostui pienoinen menestys. Jokaiselle leidille on kertynyt melkoinen hittiputki ja he ovat vastaanottaneet vuosikymmenien saatossa lukuisia kultalevyjä, kukin heistä myös vähintään yhden timanttilevyn.<br />
<br />
Neljä 1960-luvulla uransa aloittanutta kansansuosikkia. Kaksi vaaleaa ja heleä-äänistä, kaksi tummaa ja matalaäänistä laulajatarta. Sydämensä kotimaiselle iskelmälle menettänyt <b>Ville Leinonen</b> on kuvaillut Leidien artistiprofiileja hauskan oivaltavasti Yleisradion vuonna 2013 esittämässä <i>Iskelmä-Suomi</i> -dokumenttisarjassa:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Paula Koivuniemellä on tumma äänenväri, ja ne iskevimmät kappaleet on yömaailmallisia. Katri Helenalla taas tapahtuu ehkä päivällä enemmän ne kappaleet. Toisaalta sitten Lea Laven on ihan sydänyötä, jo suden hetken jälkeen. Niissä on hyvin vahvoja mielikuvia. Kun siihen otetaan vielä Marion, niin saadaan jo leidit lavalle! Koko Suomen naisten kirjo on siinä samassa." (Laine 2013, 25)</blockquote>
Leidien tummat naiset – yö ja sydänyö – ovat kotoisin Pohjanmaalta, Paula Etelä-Pohjanmaalta ja Lea Pohjois-Pohjanmaalta. Heillä on sama syntymäpäivä 19. kesäkuuta, mutta kaksosia he ovat vain horoskooppimerkeiltään. Leidien konserteissa Lea Lavenin rooliksi lankesi vastata illan kohtalokkaimmista ja dramaattisimmista esityksistä. Lean vahva ääni pääsi oikeuksiinsa hänen tulkitessaan <i>Niin</i> tai <i>Tumman naisen</i> ja lehtikirjoitusten perusteella hän sai konsertista toiseen sooloesityksillään suurimmat suosionosoitukset. Luonnehdinnat dramaattinen ja kohtalokas kuvaisivat osuvasti toki Paula Koivuniemeäkin, mutta siinä missä Lea Lavenin esiintyminen huokuu tietynlaista vakavuutta ja arvokkuutta, Paulasta kehkeytyi lavalla seksikäs, flirttaileva ja kujeileva. Esimerkiksi hänen <a href="https://youtu.be/aUXe17wxaK4" target="_blank"><i>Hei, buonanotte</i> -esitykseensä</a> oli viritetty melkoinen eroottinen lataus. Seurasin itse 12-vuotiaana Leidien ensimmäistä konserttia Espoon LänsiAuto Areenassa ja muistikuvieni mukaan Paulan esiintymisten sensuelli värinä sai ujon hädin tuskin esipuberteetti-ikäisen nuorukaisen hieman hämmennyksiin...<br />
<br />
Eroavaisuuksia on yhtä lailla Leidien vaaleaveriköissä: Pohjois-Karjalassa varttuneella Katri Helenalla ja Helsingin Kampissa ruotsinkielisessä juutalaisperheessä kasvaneella Marionilla. Jopa väitöskirjan arvovaltaisilla lehdillä on analysoitu kuinka supisuomalainen Katri Helena mielletään sinivalkoiseksi kansalliseksi symboliksi kun taas Marionia pidetään poikkeuksellisen kansainvälisenä suomalaistähtenä (Pajala 2006, 264–295). Marion menestyi 1970-luvulla Saksan liittotasavallassa ja hän levytti Britanniassa englanninkielisen LP-levyn vuonna 1978. Kansainvälisyyttä voisi indikoida myös menestyminen Eurovision laulukilpailuissa. Sekä Katri Helena että Marion ovat saaneet kunnian edustaa kahdesti Suomea Euroviisuissa. Sinivalkoinen Katri Helena saavutti viisukilpailussa sijat 14 ja 17, kansainvälinen Marion sijoittui suomalaisittain poikkeuksellisen hienosti seitsemänneksi ja kuudenneksi – joka olikin 33 vuoden ajan Suomen kaikkien aikojen paras viisusijoitus. Marionin ansioluettelo sisältää lukuisia pääpalkintoja kansainvälisistä edustustehtävistä, kuten esimerkiksi Bulgarian Kultaisen Orfeuksen laulufestivaaleilta (1968) ja Puolan Sopotin festivaaleilta, missä Marion on voittanut niin levy-yhtiöiden välisen kilpailun (1974) kuin yleisradioiden välisen Intervision laulukilpailun (1980).<br />
<br />
Samaisessa <i>Iskelmä-Suomi</i> -dokumentissa Katri Helena vertaili itseään ja Paula Koivuniemeä:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Paula on hieno leidi. Me oltiin Leidit Lavalla, mutta mä olisin kaivannut vähän heinää varpaitten väliin. Mä en voi kuvitella, että Paula korkkareissaan kaipaisi heinää." (Laine 2013, 30)</blockquote>
Samankaltaisista lähtökohdista ja urakehityksistä huolimatta neljällä iskelmälaulajattarella oli omat profiilinsa ja vahvuusalueensa.<br />
<br />
Ennen Leidit-projektia Katri Helena ja Paula Koivuniemi tunsivat toisensa erittäin hyvin. Yhteisenä linkkinä heillä oli Esa Nieminen, joka oli toiminut pitkään molempien levytuottajana. Paula Koivuniemen ja Esa Niemisen yhteistyö oli alkanut vuonna 1980, joten Leidit-kiertueen koittaessa heidän symbioosinsa oli jatkunut jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Katri Helenan tuottajaksi Esa Nieminen ryhtyi vuonna 1986. Esa Niemisellä on ollut siten merkittävä vaikutus Suomen kansan rakastamien iskelmäkuningattarien urakehityksiin.<br />
<blockquote class="tr_bq">
Katri Helena: "1980-luvun puolivälissä alkoi yhteistyöni Esa Niemisen kanssa. Etsimme uutta levytuottajaa 1985, ja olin kuullut joitain Esan tuottamia levyjä Paula Koivuniemelle. Kysyin <b>Jaakko Salolta</b>, voisiko Esa ryhtyä minun tuottajakseni. Jaakko puhui asiasta Esalle, joka sanoi ryhtyvänsä mielellään siihen hommaan." (Katri Helena 2003, 35)</blockquote>
Katri Helenan ja Paula Koivuniemen ystävyys syveni 1980-luvun viimeisinä vuosina. Koivuniemi oli henkinen tuki ja turva Katri Helenalle hänen aviomiehensä <b>Timo Kalaojan</b> elämästä erkaantumisen jälkeen. Vuonna 1991 Paula Koivuniemi juhli uransa 25-vuotistaivalta ja juhlakonserttinsa vierailevana tähtenä nähtiin tuolloin harvakseen esiintyvä Katri Helena. <a href="https://youtu.be/GYWAcNTHcLI" target="_blank">Hupaisassa ohjelmanumerossa naiset pallottelivat hittejään toisilleen</a>. Katri Helena ja Paula Koivuniemi olivat solmineet yhteistyö- ja avunantosopimuksen, jossa he sitoutuivat ilmaisemaan suoraan toisilleen, mikäli esiintymiseen ilmaantuu kauheita maneereita.<br />
<br />
1990-luvulla Esa Nieminen tuotti Katrin ja Paulan ohella supersuositun <b>Arja Korisevan</b> albumeja. Nieminen on ollut tuolloin Suomen menestyneimpien iskelmälaulajattarien levytysten laadunvalvoja. 90-luvulla kolmikkoa kutsuttiinkin "kolmen koon koplaksi" (Katri - Koivuniemi - Koriseva). Vielä alkuvuodesta 1999 – vain vuotta ennen Leidit-kiertuetta – <i>Apu</i>-lehti julkaisi kolmikosta laajan yhteishaastattelun teemalla kotimaisen iskelmämaailman sielunsisaret. Ajatuksen tasolla ei olisi ollut suinkaan mahdotonta, että iskelmäkuningattarien superkiertuetta olisikin tähdittänyt tämä kolmikko. Ja kun kyse oli kolmesta "koosta", ehkäpä joukkoa olisi voinut nimensä puolesta täydentää niin ikään 90-luvun ilmiö <b>Kaija Koo</b>, tosin ehkäpä <b>Markku Impiön</b> fantasiamaailmoista levytyksensä ammentanut Kaija Koo olisi tuntenut itsensä ulkopuoliseksi kolmen puhdasoppisen iskelmäsolistin rinnalla. Katri Helenan ja Kaija Koon tiet kohtasivat kuitenkin luontevasti vuonna 2012 <i>Vain elämää</i> -televisio-ohjelman ensimmäisellä tuotantokaudella. Leidit päätettiin kuitenkin koota Mestareiden tapaan 1960-luvulla aloittaneiden konkareiden varaan, joten vuonna 1989 levytysuransa aloittaneella Arja Korisevalla ei ollut vielä tässä vaiheessa legendojen kiertueelle asiaa.<br />
<br />
Myös Lea Lavenille oli kertynyt juuri ennen Leidit-projektia kokemusta Esa Niemisen kanssa työskentelystä. Nieminen orkestereineen säesti Lavenin 50-vuotissyntymäpäiväkonserttia <i>Tuo tumma nainen</i> vuonna 1998 ja hän oli tuottamassa Lean syksyllä 1999 ilmestynyttä albumia <i>Missä olit silloin</i>. Vaikka Katri Helena ja Paula Koivuniemi olivat ennestään sydänystäviä, yhteistyö Marionin ja Lea Lavenin kanssa käynnistyi saumattomasti. Marion on kuvaillut tuntojaan ensimmäisessä elämäkerrassaan <i>Minä ja Marion</i>:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Marion oli vuosien varrella tietysti kohdannut Katri Helenan, Paula Koivuniemen ja Lea Lavenin, mutta mitenkään erityisen tuttuja kollegat eivät hänelle olleet. Ensi hetkistä alkaen Marion saattoi kuitenkin huomata, että he eivät olleetkaan niin erilaisia – yhteinen sävel löytyi heti vaivattomasti. Jokainen oli toki oma luonteensa, mutta tutustuminen oli helppoa, sillä kaikessa tuli esille myös heidän elämänkokemuksensa ja ajatuksensa, ei vain ammattiminänsä. Kun oltiin niin pitkällä, että projekti työllisti jokaisen kokopäiväisesti, laulajat saattoivat mutkattomasti viettää vapaa-aikaakin yhdessä. Välipäivinä he saunoivat ja söivät hyvin hotelleissa. Kaikessa oli välittömyyden ja välittämisen tuntu. – – Mitään kiusallisia pettymyksiä ei matkan varrella ilmennyt, vaan päinvastoin tuttavuus pääsi syvenemään ystävyydeksi. – – Kaikilta riidoilta leidit välttyivät täysin, reipas, elämää paljon nähneitten naisten nauru sen sijaan väritti jokaista päivää." (Loivamaa, Bengtsson, Rung 2005, 215–219)</blockquote>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;"><b>Leidien konsertit</b><br />
<br />4.4.2000 Espoo, LänsiAuto Areena
<br />6.4.2000 Lahti, Suurhalli
<br />8.4.2000 Jyväskylä, Jäähalli
<br />10.4.2000 Vaasa, Botniahalli
<br />15.4.2000 Oulu, Jäähalli
<br />17.4.2000 Kuopio, Kuopio-halli
<br />18.4.2000 Lappeenranta, Jäähalli
<br />19.4.2000 Mikkeli, Jäähalli
<br />2.5.2000 Tampere, Jäähalli
<br />3.5.2000 Tampere, Jäähalli
<br />5.5.2000 Turku, Elysée Arena
<br />6.5.2000 Turku, Elysée Arena
<br />9.5.2000 Espoo, LänsiAuto Areena
<br />4.8.2000 Vimpeli, Saarikenttä
<br />10.8.2000 Joensuu, Laululava
<br />17.8.2000 Helsinki, Hartwall Areena</span>
</td></tr>
</tbody></table>
Lokakuussa 1999 <i>Leidit lavalla</i> -kiertue lanseerattiin. Keväällä 2000 järjestettävä rundi kiertäisi Mestareiden jalanjäljissä Suomen suurimpia jäähalleja. Pääkaupunkiseudun konsertteja ei tosin tohdittu järjestää Hartwall Areenassa, mutta konserttipaikaksi valikoitui yleisökapasiteetiltaan hitusen pienempi uunituore Espoon LänsiAuto Areena (nykyinen Metro Areena). Kiertueen järjestäjäksi ryhtyi vastikään perustettu ohjelmatoimisto Bluewest, jonka keulakuvana oli toimitusjohtaja <b>Hilkka Ahde</b>. Kiertueen tuottajana toimi Niklas Rosström. Tammikuun 5. päivänä vuonna 2000 julkistettiin kiertuepäivämäärät ja Leidien legendaarinen keikkajuliste. Leidit-logon sommitteli mainostoimisto Thompson-Interplan. Kiertue alkoi tiistaina 4. huhtikuuta 2000 LänsiAuto Areenasta ja päättyi samaan paikkaan tiistaina 9. toukokuuta. Konsertteja oli alun perin tarkoitus olla yksitoista, mutta Tampereen ja Turun konserttien liput menivät niin nopeasti kaupaksi, että suuren kysynnän vuoksi kaupungeissa järjestettiin lisäkonsertit.<br />
<br />
Vertailuasetelmaa Leidien ja Mestareiden välillä on vaikea välttää. <i>Mestarit areenalla</i> -projektin lähtökohtana oli yksi ainoa konsertti, joka toteutettiin Hartwall Areenassa lokakuussa 1998. Konsertin ja sen televisiotaltioinnin kirvoittama ylistävä palaute rohkaisi järjestämään areenakiertueen alkuvuodesta 1999. Leidien tapauksessa suunniteltiin saman tien valtakunnallista jäähallikiertuetta. <i>Mestarit areenalla</i> oli raivannut latua kotimaisin voimin järjestetylle suurkiertueelle ja <i>Leidit lavalla</i> seurasi perässä Mestareiden viitoittamalle tielle. Alusta lähtien oli selvää, että Leidien kiertue olisi puitteiltaan viimeisen päälle organisoitu megatapahtuma. Sekä Mestareiden että Leidien konserttikiertueet osoittivat suomalaisen viihdemaailman harpanneen kohti kansainvälistä tasoa. Esimerkiksi <i>Turun Sanomien</i> päätoimittaja <b>Ari Valjakka</b> kirjoitti Leidien konsertin jälkimainingeissa <a href="https://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoitukset/1073788320/Paatoimittaja+Ari+Valjakan+kolumni+752000+Tyopaikkoja+viihteen+voimalla" target="_blank">kolumnissaan</a> seuraavasti:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Viihde on kehittynyt Suomessakin harrastelijamaisesta illanviettopuuhasta kansantaloudellisesti varteen otettavaksi liiketoiminnaksi, tuhansia ihmisiä työllistäväksi elinkeinoksi. Se haistelee trendejä, hakee markkinarakoja, iskee kulutusvoimaan ja korjaa talteen viihteellistyvän yhteiskunnan kulutuskohteita hakevia rahoja." (<a href="https://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoitukset/1073788320/Paatoimittaja+Ari+Valjakan+kolumni+752000+Tyopaikkoja+viihteen+voimalla" target="_blank">Turun Sanomat 7.5.2000</a>)</blockquote>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipe48aPNei0JFO-8QDIaYY5-svPdRIoHNlAcEvzGgXQS84TV_1a-F5W97t2imPPKvAfj1aYRVP3W9FmNRsX3y4319UOvTCYzB4fg2YWrMkGShh42O854P-ZTUiTxzaRr7zJAFeNHh2crc/s1600/leiditpuuhkat.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="380" data-original-width="570" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipe48aPNei0JFO-8QDIaYY5-svPdRIoHNlAcEvzGgXQS84TV_1a-F5W97t2imPPKvAfj1aYRVP3W9FmNRsX3y4319UOvTCYzB4fg2YWrMkGShh42O854P-ZTUiTxzaRr7zJAFeNHh2crc/s320/leiditpuuhkat.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Leidien <i>Hittiputki</i> ja värikompositioiden mukaiset puuhkat.</td></tr>
</tbody></table>
Vaikka <i>Leidit lavalla</i> olikin konseptina velkaa <i>Mestarit areenalla</i> -projektille, Mestareiden ja Leidien konserttien olemukset olivat lopulta hyvin erilaiset. Perinteisessä kapeakatseisessa ja putkiaivoisessa musiikkityylien kategorisoinnissa Leidit edustivat iskelmää siinä missä Mestarit täyttivät rockesiintyjien kriteerit – olkoonkin, että Kirka ja Pepe Willberg ovat levyttäneet paljon iskelmällistä materiaalia ja kaikkein fundamentalistisimmat rockpuritaanit ovat syyttäneet Pave Maijasen suomenkielistä tuotantoakin turhan iskelmälliseksi. Mestareiden kohdalla kyse olikin tyylipuhtaasta rock-konsertista. Nelikko bändeineen soitti valitsemansa laulut kokonaisuudessaan. Vaikka puitteet olivat näyttävät, pääosassa oli ainoastaan musiikki, eivät minkäänlaiset ulkomusiikilliset krumeluurit. Leidien illasta suunniteltiin kokonaisvaltaisempi show, jossa visuaalisuudella oli tärkeä merkitys. Kiertuetta varten Leideille palkattiin esimerkiksi koreografi ja stylisti. <b>Jarkko Valtee</b> loihti tähdille puvustuksen ja värikompositiot. Naisilla oli omat teemavärinsä: Katri keltainen, Paula punainen (tai pinkki), Marion sininen ja Lea oranssi. Mestarit tuskin olivat miettineet minkäänlaista puku- saati värikoodia, kunhan laittoivat jotain siistiä yllensä. Leidien konsertin draaman kaari mietittiin tarkasti ja konsertti koostui erilaisista teemallisista kokonaisuuksista: esimerkiksi konsertin alussa Leidit lauloivat toistensa varhaisimmat hitit, sitten jokainen esitti italialaista alkuperää olevan ikivihreänsä, jossain vaiheessa ohjelmistoon oli valikoitu peräkkäin <b>Juha Vainion</b> sanoittamia kappaleita, minkä yhteydessä olikin luontevaa muistella Junnua... Setti koostui lukuisista sikermistä ja konserttia varten Leideille oli sävelletty kaksi uutta laulua. Keikkaspiikit olivat etukäteen käsikirjoitetut ja niitä toistettiin orjallisesti jokaisessa konsertissa. Illasta toiseen esimerkiksi Lea Laven naljaili täsmälleen samalla tavalla nuoren Katri Helenan ääntämille kapeille e-kirjaimille ja Katri Helena pääsi aina sutkauttamaan tietyssä vaiheessa konserttia, kuinka viisikymmentä vuotta ei ole ikä eikä mikään, mutta kun miehissä se näkyy... Show oli sekunnilleen aikataulutettu, mikä taas mahdollisti esimerkiksi täsmällisen monitoroinnin jäähallien jättiscreeneille. Marionin elämäkerrassa on kiteytetty:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Kaiken aikaa oli mietittävä, mikä [laulu] sopii mihinkin kohtaan. Kokonaisuuteen haluttiin ideoita, ajatuksia ja saumatonta sujuvuutta. Tavoitteena oli synnyttää ohjelmallisempi ilta kuin pelkkä laulusta toiseen ajelehtiva perinteinen konsertti." (Loivamaa, Bengtsson, Rung 2005, 217–218)</blockquote>
Leidien ja Mestareiden konsertteja rinnastettiin konserttiarvosteluissa. <i>Ilkka</i>-lehden <b>Tero Hautamäki</b> suitsutti Leidien onnistuneen päihittämään Mestarit joillain osa-alueilla:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Leideillä on muutamia sellaisia avuja, joita vuosi sitten Suomen villinneillä tosikkomaisemmilla Mestareilla ei ollut. Ensinnäkin tässä showssa on käsikirjoitus, toiseksi siinä on huumoria ja kolmanneksi siinä on rahtusen parempi meininki. En uskonut kirjoittavani näitä sanoja vielä eilen aamulla, mutta toisinaan sitä joutuu yllätetyksi." (Ilkka 11.4.2000)</blockquote>
Pramean showkiertueen toteuttaminen edellytti mittavia valmisteluja. Esa Nieminen on valottanut syksyllä 2003 <a href="https://musiikintekijat.fi/artikkeli/esa-nieminen-haluaa-tuoda-esiin-jotain-muuta-kuin-hiihtoliiton-slaavimollia/" target="_blank"><i>Selvis</i>-lehden haastattelussa</a> projektin työllistäneen häntä "puolitoista vuotta alusta loppuun". Haastattelija <b>Pekka Nissilä</b> luonnehti Leidien olleen suurimpia proggiksia, mitä kotimaisessa viihdemusiikissa oli siihen mennessä järjestetty.<br />
<blockquote class="tr_bq">
Esa Nieminen: "Matsku oli loppuvuodesta [1999] selvillä, lähdössä oli 80 albumia pöydällä, kun haettiin biisejä. Tammikuussa aloin trenaamaan leidien kanssa pianolla – kimpassa, yksin tai kaksin. Puolitoista kuukautta joka päivä, niin että puolet päivästä he oli minun kanssa, ja puolet koreografilla tai puvustajalla. Treenivaiheen jälkeen alettiin tehdä levyä, sen jälkeen aloin treenauttamaan bändiä viikon verran, sitten leidit tuli siihen mukaan. Huhtikuussa oli ensi-ilta, ja olin mä ylpeä, kun muusikot soitti ja lauloi koko kakun ulkoa, kahden ja puolen tunnin konsertti. Teimme rundin, ja palasimme vielä elokuusta tekemään tilattuja lisäkonsertteja." (<a href="https://musiikintekijat.fi/artikkeli/esa-nieminen-haluaa-tuoda-esiin-jotain-muuta-kuin-hiihtoliiton-slaavimollia/" target="_blank">Selvis-lehti 3/2003</a>)</blockquote>
Ohjelmistoa harjoiteltiin aluksi Esa Niemisen toimistossa Pursimiehenkadulla Etelä-Helsingissä. Myöhemmin harjoituksia varten varattiin tila Pasilasta VR:n varikoilta.<br />
<br />
Ennen ensimmäistä konserttia järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Leidit kommentoivat tunnelmiaan kiertueen valmisteluista:<br />
<blockquote class="tr_bq">Marion: "Tässä on tehty kymmentuntista päivää jo jonkin aikaa. Esitystä on hiottu ja harjoiteltu niin pitkään, että on mahtavaa päästä vihdoinkin lavalle."</blockquote>
<blockquote class="tr_bq">Paula Koivuniemi: "Tähän kiertueeseen on ladattu niin paljon aikaa, vaivaa ja ennen kaikkea tunnetta, että olemme todella innoissamme päästessämme viimeinkin tositoimiin." (Ilta-Sanomat 4.4.2000)</blockquote>
Viihteellinen iskelmäspektaakkeli merkitsi tähtisolisteilleen uudenlaista aluevaltausta. Etenkin tanssi- ja koreografiaharjoituksissa lavoja kolunneet laulajat ajautuivat mukavuusalueidensa ulkopuolelle. <b>Mindy Lindblom</b> pestattiin vastaamaan Leidien konserttien lavaliikunnasta ja hänen tehtävänään oli valmentaa neljästä iskelmälaulajattaresta sulavaliikkeisiä ryhmäliikkujia koreografisiin yhteiskuvioihin. Lea Laven tunnusti <i>Näin tehtiin Leidit</i> -dokumentissa aluksi kauhistelleensa mihin oli joutunut. Nopeasti kukin leideistä tottui uuteen ja lopulta Leakin kertomansa mukaan viihtyi harjoituksissa niin mainiosti, että aina oikein odotti malttamattomana seuraavia treenejä. Kaksi vuotta sitten <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005720816.html" target="_blank">70-vuotishaastattelussaan</a> Lea Laven muisteli Leidit-kiertuetta lämmöllä:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Leidit aukaisi minulle uutta maailmaa. Sen jälkeen on ollut hirveän helppo mennä laulamaan konsertteihin. Jollakin tavalla se toi myöskin itsetuntoa, mikä ei ole mikään vahva lajini." (<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005720816.html" target="_blank">Helsingin Sanomat 18.6.2018</a>)</blockquote>
Jos Leidit joutuivatkin opiskelemaan kiertuetta varten uusia taitoja, megalomaaninen produktio tarjosi tervetullutta vaihtelua keikka-artistin arkeen. Tanssilavoilla ja ravintoloissa kiertäminen ei ole pelkästään glamouria vaan raakaa duunia, johon sisältyy paikoitellen inhorealistisia lieveilmiöitä. Leidien kiertueella neljä solistia saivat aistia pienoisen aavistuksen maailmantähtien kohtelusta. Henkilökuntaan kuului yli kolmekymmentä työntekijää. Kampaajat, meikkaajat ja puvustajat työskentelivät Leidejä varten, joten tähdet saattoivat keskittyä pelkästään laulamiseen ja esiintymiseen. <b>Raili Hulkkonen</b> meikkasi leidit ja <b>Sonja Huopainen</b> asetteli kampaukset. Leidit kehuivat vuolaasti kiertuejärjestelyjä. Heitä kohdeltiin kuin kuningattaria ja he saivat kaiken mahdollisen tuen, jonka esiintyvä taiteilija voi kaivata. Lea Laven valotti tätä näkökulmaa <i>Ilta-Sanomien</i> <i>Tv-lehden</i> haastattelussa toukokuussa 2000:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Nythän valmiina olivat vaatteet, asusteet ja aina meikkaaja ja kampaaja. Omilla keikoilla on itse huolehdittava niistä." (Ilta-Sanomat Tv-lehti 10.5.2000)</blockquote>
Kaiken kaikkiaan Leidien kiertueen aikana Suomen maanteillä matkasi kahden bussin, viiden rekan ja kuuden Saabin muodostama karavaani.<br />
<br />
Valtavaa kiertuetta edelsi valtava promootio. Iltapäivälehdet uutisoivat Leideistä näyttävästi jo harjoitusvaiheessa. Aikakauslehdet haastattelivat neljää leidiä milloin yksin ja milloin yhdessä. Kiertueen alkamista edeltävänä viikkona Leidit esittivät <i>Tuttu Juttu Show'ssa</i> uudet kappaleensa <a href="https://youtu.be/yWFoCZD1wj4" target="_blank"><i>Nää laulut rakkaudesta soi</i></a> ja <a href="https://youtu.be/XZQcnpMlqGc" target="_blank"><i>Laulun mä sain</i></a>. Varsinkin televisiokanava MTV3:lla oli merkittävä rooli projektissa. <i>Bumtsibum</i> oli tauolla kevätkauden 2000 ja sen tilalla lauantai-iltaisin esitettiin <b>Pertti Koivulan</b> isännöimää viihdeohjelmaa <i>Koivula ja tähdet</i>. Lauantaina 25. maaliskuuta 2000 ohjelman lähetys oli pyhitetty vain ja ainoastaan Leideille ja sitä mainostettiin nimellä <i>Koivula ja Leidit</i>. MTV3 taltioi Leidien Espoon konsertin 9. toukokuuta, mistä editoitiin kaksi 45 minuutin pituista lähetystä. Toukokuun toisella viikolla Maikkari tarjosikin melkoista Leidit-huumaa. <i>Salatut elämät</i> jäi kesätauolle keskiviikkona 10. toukokuuta, minkä myötä arki-illan paras katseluaika vapautui Leideille. Torstaina 11.5.2000 klo 19.30 MTV3 välitti uusintana <b>Maarit Niiniluodon</b> toimittaman henkilökuvan Lea Lavenista (ensiesitys 18.12.1999). Perjantaina 12.5. samalla kellonlyömällä lähetettiin produktiota esitellyt dokumentti <i>Näin tehtiin Leidit</i> ja lauantaina 13.5. klo 20 vuorossa oli Leidien konserttitaltioinnin ensimmäinen osa. Toinen osa esitettiin viikkoa myöhemmin, lauantaina 20.5. klo 20. Ensimmäistä konserttilähetystä tapitti 858 000 silmäparia ja se oli MTV3:n viikon neljänneksi katsotuin televisio-ohjelma. Konserttilähetysten uusinnat esitettiin 25. elokuuta ja 1. syyskuuta 2000.<br />
<br />
Keväällä 2000 Suomessa jaksettiin vitsailla kyllästymiseen asti naisvaltaan siirtymisestä. Tasavallan ensimmäinen naispresidentti <b>Tarja Halonen</b> astui virkaansa 1. maaliskuuta. Iltapäivälehdet juhlistivat kissankokoisin kirjaimin naisenergian riemuvoittoa, kun valtakunnan ykkösleidi Tarja Halonen kunnioitti läsnäolollaan Leidien avajaiskonserttia Espoon LänsiAuto Areenassa. Konsertin päätyttyä Leideille ja Tasavallan Presidentille järjestettiin lyhyt tapaaminen. STT:n haastattelussa Leidit kuitenkin katsoivat aiheelliseksi painottaa, että kokoonpano "ei tietenkään ole vihainen feministipartio" (STT 15.3.2000). <i>Ilta-Sanomien</i> uutispäätoimittaja <b>Hannu Savola</b> innostui Leidien ensimmäisen konsertin jälkeen näpyttelemään kolumnin, jossa hän kehui naislaulajien tähdittämän kiertueen olevan suorastaan ajan merkki:<br />
<blockquote class="tr_bq">"<i>Leidit lavalla</i> -kiertueen avajaiskonsertin tunnelma ja yleisön koostumus selittävät omalla tavallaan sitä, miksi presidentinvaaleissa kävi niin kuin kävi, miksi maassa on naispuolinen eduskunnan puhemies ja ennen pitkää myös ensimmäinen naispääministeri. Neljän kotimaisen musiikkiviihteen kestotähden – – yhteiskiertueesta on luettavissa monenlaisia viestejä ja musiikki uppoaa otolliseen maaperään. Esiintymisestä huokuu rautainen ammattitaito – jos kohta koreografiassa onkin toivomisen varaa – ja niin lavalta kuin katsomostakin pursuu vapautettua naisenergiaa. – – <i>Leidit lavalla</i> tekee kunniaa niin suomalaisen naisen osaamiselle kuin musiikkiviihteellekin." (Ilta-Sanomat 6.4.2000)</blockquote>
Vaikka Leidien kohdalla puhuttiinkin viljalti naisenergiasta ja vahvojen naisten esiinmarssista, rehellisyyden nimissä on muistutettava, että <i>Leidit lavalla</i> oli hyvin pitkälti miehinen projekti. Prosessi ei lähtenyt esiintyjistä itsestään vaan sen primus motoreina olivat kolme miestä Esa Nieminen, Niklas Rosström ja Aarni Kuorikoski. Naiset eivät löytäneet toisiaan vaan heidät saatettiin yhteen. Leidien kiertuehenkilökunta koostui enimmäkseen miehistä ja heitä säestäneen 11-henkisen orkesterin kaikki soittajat olivat miehiä.<br />
<br />
Leidien kiertue sujui onnellisten tähtien alla. Liput kävivät hyvin kaupaksi ja suurin osa konserteista oli loppuunmyytyjä. Sanomalehdet täyttyivät konserttiarvosteluista ja haastatteluista. Yleisönosastopalstoilla Leidejä kiiteltiin vuolaasti ikimuistoisesta elämyksestä. Iltapäivälehdet laativat hassunhauskoja juttuja, joissa pohdittiin kuka leidi olisi kukakin mestari (kyllä vain, sellainen on ihan aikuistenoikeasti tehty: Paula oli Kirka, Katri Helena Pave, Marion Pepe ja Lea Hector...). Leideille järjestettiin Helsingin Stockmannin tavarataloon pikainen esiintyminen, jonka jälkeen he jakoivat nimikirjoituksia. Visiitin aikana Stockan alakerta täyttyi ääriään myöten. Marionin ja Lea Lavenin entinen levy-yhtiö EMI Finland julkaisi kummankin tuotannosta tuplakokoelmat, joita mainostettiin näyttävästi televisiossa. Toisenlaistakin julkisuutta esiintyi. Ennen kiertueen alkamista television <i>Uutisvuoto</i> ilmoitti saaneensa kuvamateriaalia <i>Leidit lavalla</i> -konsertin harjoituksista, minkä jälkeen nähtiin insertti, jossa neljä vanhainkotimummoa esittivät mumisevaa laulua ja hakkasivat käsiään veltosti yhteen. Keväällä 2000 kuulin useaan otteeseen puhuttavan "mummokonsertista", vaikka yksikään <i>Leidit lavalla</i> -kiertueen tähdistä ei ollut täyttänyt edes 55 ikävuotta. Vielä kaksi vuosikymmentä sitten käsitys viisikymppisyydestä oli kovin erilainen kuin nykyään. Runsaasti huomiota sai myös <i>Helsingin Sanomien</i> <i>NYT-liitteen</i> (15/2000) Identtiset kaksoset -palsta, johon oli asetettu rinnakkain Teletapit ja Leidien konserttijuliste.<br />
<br />
Onnistuneen kiertueen aikana kävi selväksi, että Leideille olisi enemmänkin kysyntää. Kiertueen molemmat Espoon-konsertit myytiin hyvissä ajoin loppuun ja palautteissa hämmästeltiin, miksi Leidit konsertoivat Espoossa mutta eivät Helsingissä. Onhan LänsiAuto Areenalta huikean pitkä nelisen kilometrin matka Helsingin ja Espoon kaupunkien maantieteelliselle rajalle. Ohjelmatoimisto Bluewest ilmoitti huhtikuussa, että loppukesästä järjestetään lisäkonsertteja, joista yksi tulee olemaan "yleisön pyynnöstä" Helsingissä. Alun perin Helsingin-konsertti suunniteltiin pidettäväksi Finnair Stadiumissa eli Töölön vastavalmistuneessa jalkapallostadionissa. Ympäristökeskus ei lämmennyt ajatukselle ulkoilmakonsertista asutuksen välittömässä läheisyydessä. Elokuuksi 2000 uudelle stadionille oli varattu jo kaksi <b>Tina Turnerin</b> konserttia ja näidenkin konserttijärjestelyjen suhteen viranomaiset olivat aluksi asettuneet poikkiteloin. Kolmas musiikkitapahtuma saman kesän aikana oli liikaa, joten Leideille sanottiin ei. Torstaina 20. huhtikuuta <i>Ilta-Sanomien</i> mielipidepalstalla julkaistiin kaksi paheksuvaa kirjoitusta ympäristökeskuksen linjauksista:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Helsinki haloo! Useimmissa kaupungeissa Leidit esiintyvät, Espoossa tuplasti, mutta eivät Helsingissä. Jo on aikoihin eletty. Helsinki saisi hävetä. Kyllä jokin paikka varmasti löytyy, jos ei Finnair Stadium. Onhan T. Turner ihan yes, mutta Leidit ovat tällä hetkellä aivan ainutlaatuisia ja tuskin tällaista uutta yhteistä esiintymistä ei tule toista kertaa." (Nimimerkki <i>Fio Maravilla</i>, <i>Ilta-Sanomat</i> Lukijan ääni 20.4.2000)</blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
"Eikö ole suoranainen häväistys Helsinkiä/helsinkiläisiä kohtaan jos tänne ei saada Leidien konserttia? Olemme kulttuurikaupunki ja Helsinki täyttää 450 vuotta. Eikö tässä ole tarpeeksi hyviä, tärkeitä pointteja tuoda Suomen arvostetuimmat pitkän linjan naisartistit Finnair Stadiumille? Hävetkää Ympäristökeskuksen päättäjät. Pitäisi olla ylpeä siitä, että Leidit olisivat halukkaita täyttämään Hesan kotimaisella, loistavalla musiikilla!" (Nimimerkki <i>Leidifanit Tuula ja Rauno</i>, <i>Ilta-Sanomat</i> Lukijan ääni 20.4.2000)</blockquote>
Finnair Stadiumille ei päästy mutta Hartwall Areena varattiin torstaiksi 17. elokuuta – Katri Helenan 55-vuotissyntymäpäivänä. Ennen Hartwall Areenan päätöskeikkaa Leidit valloittivat Vimpelin Saarikentän 4. elokuuta ja Joensuun Laulurinteen 10. elokuuta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4zCMzNT9wpJ-edDbqB3ltUqqnP3O_4ag6dhT2zimVDFmEQ38Rrs1k8GD3_5HUq0btw7MPT3u3X5hAw3qeavv44kcQgY89Y4UZ4MSa_Qmo0LX6BqXb60kNpAlMu6djcy7guajV_sYSDOM/s1600/leiditloppu.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="380" data-original-width="570" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4zCMzNT9wpJ-edDbqB3ltUqqnP3O_4ag6dhT2zimVDFmEQ38Rrs1k8GD3_5HUq0btw7MPT3u3X5hAw3qeavv44kcQgY89Y4UZ4MSa_Qmo0LX6BqXb60kNpAlMu6djcy7guajV_sYSDOM/s320/leiditloppu.jpg" width="320" /></a></div>
Eräässä asiassa Leidit onnistuivat huomattavasti paremmin kuin Mestarit. He osasivat lopettaa ajoissa huipulla. Leidien Hartwall Areenan konsertti ilmoitettiin vihoviimeiseksi esiintymiseksi, jonka jälkeen projekti saisi lopullisen päätöksensä. "Kyllä tämä on 'kerran elämässä' -kiertue. Kesällä vielä pari keikkaa, ja sitten tämä on loppu", linjasi Katri Helena STT:n haastattelussa 15.3.2000. Marion komppasi vieressä: "Kun tehdään vain tämä kiertue, kaikille jää hyvä mieli eikä kukaan ehdi kyllästyä." Mestarit eivät malttaneet lopettaa historialliseen Olympiastadionin-konserttiinsa, minkä seurauksena he saivat runsaasti kiusallista julkisuutta pahasti flopanneen millennium-rahastuskeikan vuoksi. Niin ikään Mestareiden epätoivoinen comebackyritys alkuvuodesta 2002 kuivui kasaan yhteen esiintymiseen miltei tyhjälle katsomolle. Leidien viimeinen konsertti Hartwall Areenassa oli tyylikäs lopetus. Areenalle myytiin kuutisen tuhatta lippua, mikä on iskelmäkonsertille oikein kelvollinen saavutus, vaikka yläkatsomot eivät avautuneetkaan lainkaan myyntiin. Päätöskonsertin vierailevana tähtenä nähtiin <b>Kari Tapio</b>, joka tulkitsi hittikappaleensa <i>Myrskyn jälkeen</i>. Konsertin loppupuolella Hilkka Ahde piti loputtomalta vaikuttaneen monologin, jossa hän kiitti erikseen nimeltä jokaista kiertueen henkilökuntaan kuulunutta henkilöä. Sinällään Finnair Stadium ei olisi ollut hullumpi ympäristö Leidien jäähyväiskonsertille: torstaina 17. elokuuta 2000 Helsingissä oli lämmin ja aurinkoinen kesäinen ilta.<br />
<br />
<i>Iltalehden</i> <b>Tiina Holopainen</b> kirjoitti viimeisestä konsertista erittäin positiivisen arvion:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Kyllä se vaan niin on, että täältä Suomestakin löytyy ainakin neljä tinaturneria. Kun Katri Helena, Paula Koivuniemi, Lea Laven ja Marion Rung eilen yhdistivät voimansa, niin Areenan jylhät raamit kumisivat silkkaa naisenergiaa. Konsertti oli juuri sopiva sekoitus sähäkkyyttä, herkkyyttä, huumoria ja kaihoa. Jälkimmäistä juuri sen vuoksi, että kyseessä oli viimeinen <i>Leidit lavalla</i> -show. Lisää ei ole luvassa." (Iltalehti 18.8.2000)</blockquote>
Kaiken kaikkiaan <i>Leidit lavalla</i> -kiertue sisälsi 16 konserttia. Yhteenlaskettu katsojamäärä oli laskelmien mukaan miltei 80 000. Konserttien ohella produktio poiki yllin kyllin medianäkyvyyttä ja kolme televisio-ohjelmaa (22 minuutin dokumentti ja kaksi 45 minuutin konserttitaltiointia). Raameiltaan <i>Leidit lavalla</i> oli ollut siihen mennessä suurimpia kotimaisin voimin toteutettuja viihdekiertueita. <b>Seppo Roth</b> kirjoitti <i>Savon Sanomien</i> arvostelussa konsertin merkinneen pitkän linjan taiteilijoille heidän työnsä arvostusta. Samalla massiiviset järjestelyt vaatinut korea show oli iskelmänkuuntelijoille osoitus siitä, että heidän kuuntelemaansa musiikkia pidetään muistamisen arvoisena arvokkaana kulttuurihistoriana. (Savon Sanomat 18.4.2000) Rothin terävä analyysi osuu oikeaan, sillä vielä vuonna 2000 kotimaisen iskelmäkulttuurin arvostaminen ei ollut yhtä itsestään selvää kuin nykyään. Valtakunnallinen Leidit-projekti voidaan helposti ajatella eräänlaisena iskelmämaailman oman hännän nostona. "Tämä [kiertue] on tehnyt viralliseksi sen, että me olemme ammattilaisia", määritteli Katri Helena <i>Ilta-Sanomien</i> haastattelussa 27. heinäkuuta 2000.<br />
<br />
Katri Helenalle, Paula Koivuniemelle, Marionille ja Lea Lavenille <i>Leidit lavalla</i> edustaa epäilemättä uran kohokohtaa. Kukin leideistä teki kuitenkin kiertueen alkaessa selväksi, ettei kyse ole missään nimessä minkäänlaisesta jäähyväiskiertueesta. Paula Koivuniemi ylisti kokemusta <a href="https://www.is.fi/viihde/art-2000000143805.html" target="_blank"><i>Ilta-Sanomissa</i> lokakuussa 2000</a>, kun juhlavasta projektista oli ehditty palata arkeen: "Se oli ihmeellinen vuosi, meitä kohdeltiin kuin kuningattaria. Projektin jälkeen tuli tyhjä olo. En usko, että enää koskaan koen mitään Leideihin verrattavaa." (<a href="https://www.is.fi/viihde/art-2000000143805.html" target="_blank">Ilta-Sanomat 21.10.2000</a>) Yhtä lailla <i>Leidit lavalla</i> on eittämättä huipentuma konseptin ideoineelle ja musiikillisesta annista vastanneelle Esa Niemiselle, joka on tehnyt pitkän päivätyön kotimaisen kevyen musiikin parissa. Itse asiassa Leidit ovat esiintyneet kiertueensa jälkeen yhdessä kerran: syksyllä 2002 Tampere-talossa järjestettiin Esa Niemisen 50-vuotissyntymäpäiväkonsertti, joka huipentui Leidien yhteisesiintymiseen. Nelikko esitti kappaleensa <i>Nää laulut rakkaudesta soi</i> ja <i>Laulun mä sain</i>.<br />
<br />
<h3>
Studioalbumi Leidit levyllä</h3>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfdeuyiWbi9m_FAL6gncHbozEzUO0Q-7gZfwy4kI14x0amAvxwOyczWIKH2nr6QM1sIyjDXtPR3LF9v-sRIUScGHFRcrCCGJ5JQYajDtSilpA48DYsrZ2EwPQ4c4d6R3VV-Fp1Itg4EGM/s1600/leiditcdtaka.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1360" data-original-width="1600" height="340" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfdeuyiWbi9m_FAL6gncHbozEzUO0Q-7gZfwy4kI14x0amAvxwOyczWIKH2nr6QM1sIyjDXtPR3LF9v-sRIUScGHFRcrCCGJ5JQYajDtSilpA48DYsrZ2EwPQ4c4d6R3VV-Fp1Itg4EGM/s400/leiditcdtaka.jpg" width="400" /></a><i>Leidit lavalla</i> -kiertueen keskeisin oheismateriaali on maaliskuussa 2000 julkaistu studioalbumi, joka sai luonnollisesti nimekseen <i>Leidit levyllä</i>. Ääniterintamalla Leidien kohdalla toimittiin eri tavalla kuin Mestareiden, joiden ensimmäinen konsertti ikuistettiin tuplalive-CD:lle. Kuten edellä on selostettu, Mestareiden ja Leidien konserttien luonteet olivat aika lailla eri puista veistetyt, joten Leidien show ei olisi välttämättä toiminut liveäänitteellä parhaalla mahdollisella tavalla. Leidien esitys oli tarkoitettu myös katseltavaksi, ei ainoastaan kuunneltavaksi. Esimerkiksi Leidien lukuisat sikermät tuskin olisivat taipuneet käyttökelpoisiksi ja kuuntelua kestäviksi levytyksiksi.<br />
<br />
Esa Niemisen tuottama albumi <i>Leidit levyllä</i> on – albumin esipuheen mukaisesti – "Leidien lähtölaukaus yhteiselle taipalelle". Levy äänitettiin alkuvuodesta MusicMakers -studioilla <b>Jetro Vainion</b> johdolla. Miksauksesta ja ohjelmoinnista vastasivat Niemisen ja Vainion lisäksi <b>Leri Leskinen</b> ja <b>Markus Kaarlonen</b>. Albumilla musisoi peräti kymmenen muusikkoa, mikä oli vuonna 2000 iskelmälevytykselle suorastaan luksusta. Esa Niemisen kokoamassa ryhmässä musisoivat alansa huiput: <b>Jartsa Karvonen</b> (rummut), <b>Sami Kuoppamäki</b> (rummut), <b>Häkä Virtanen</b> (bassot), <b>Juha Lanu</b> (kitarat ja taustalaulu), <b>Peter Engberg</b> (kitarat), Leri Leskinen (kosketinsoittimet ja taustalaulu), <b>Heikki Pohto</b> (saksofonit, huilu ja taustalaulu), <b>Jukka Tiirikainen</b> (trumpetti, flyygelitorvi ja taustalaulu) ja <b>Matti Lappalainen</b> (pasuuna ja taustalaulu). Tuottaja-kapellimestari Esa Nieminen soitti pianoa ja koskettimia sekä vastasi myös taustalauluista. Sami Kuoppamäkeä ja Heikki Pohtoa lukuun ottamatta albumin soittajat säestivät myös Leidien konsertteja. Vaikka muusikkopoppoo on harvinaislaatuisen laaja tuon aikakauden iskelmälevylle, sovituksissa on pysytelty erittäin turvallisissa ja sovinnaisissa ratkaisuissa. Pieni ripaus särmää ei olisi ollut pahitteeksi.<br />
<br />
<i>Leidit levyllä</i> koostuu 13 raidasta. Kukin leideistä valikoi tuotannostaan kaksi ikivihreää, joihin Esa Nieminen laati modernisoidut sovitukset. Mukana on lisäksi kaksi duettoesitystä, kaksi täysin uutta kappaletta ja muuan 16 hitistä koottu superpotpuri.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbq3o1w1PBkBmmu9pZN-k2C2eIfUuvu_ndme3JyotV01K5b4EQ1u8gmP71V7pULtjMhG7pu6Uq_ypc1AT35vUWUT9qoOkyW7l1PpkpObNx06yneTG46tmV2MCQcXYDzSys39i6w0LY8nI/s1600/leiditsingle.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="523" data-original-width="600" height="173" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbq3o1w1PBkBmmu9pZN-k2C2eIfUuvu_ndme3JyotV01K5b4EQ1u8gmP71V7pULtjMhG7pu6Uq_ypc1AT35vUWUT9qoOkyW7l1PpkpObNx06yneTG46tmV2MCQcXYDzSys39i6w0LY8nI/s200/leiditsingle.jpg" width="200" /></a></div>
Esa Nieminen ja Niklas Rosström kynäilivät Leidejä varten kaksi upouutta sävelmää, joihin <b>Pekka Ruuska</b> räätälöi tilanteeseen istuvat sanat. <i>Nää laulut rakkaudesta soi</i> on iloinen duuri-iskelmä, josta muodostui eräänlainen Leidien tunnussävelmä. Konserteissa se kuultiin aloitusnumerona ja bändi toisti sen teemaa pitkin iltaa. Pitkä tie on kuljettu, mutta nyt sielunsiskojen kanssa yhdessä hohdetaan aina vain kirkkaammin. Leidien tunnuslaulusta <i>Nää laulut rakkaudesta soi</i> muodostui ilmestyessään pienoinen hitti, sillä laulu oli parhaimmillaan radioiden kolmanneksi soitetuin kappale. <i>Rumban</i> <i>50 hittiä</i> -listalla hitti noteerattiin parhaimmillaan neljännellä sijalla (viikot 15 ja 16/2000).<br />
<br />
<i>Laulun mä sain</i> on syvällisempi ja koskettavampi laulu, joka kuultiin Leidien konserteissa varsinaisen ohjelmiston viimeisenä numerona. Pekka Ruuska oli ottanut vastaan haastavan tehtävän, jossa hän pyrki kielellistämään, mitä kaikkea laulaminen ja laulut merkitsevät näille neljälle naiselle, jotka ovat tehneet kokopitkän elämäntyön musiikin parissa. Iskelmälaulajan työ on kutsumusammatti, joka on antanut voimaa elämän kolhimissa hetkissä. <i>Laulun mä sain</i> ajaa asiansa toimivasti ja on "ajatuksia herättäväksi viihdeiskelmäksi" oikeastaan hyvinkin hyvä. Paula Koivuniemi on lähes jokaisen albuminsa ilmestyessä ilmaissut haastatteluissa, että uudella levyllä on yksi tunteita herättävä kappale, jonka levyttäminen kirvoitti koskettavuutensa tai omakohtaisuutensa vuoksi kyyneleet. Leidien levyllä se oli luonnollisesti <i>Laulun mä sain</i>. "Ja kuinka kertoisin että tänäänkin joka sekunnin, niin laulaa rakastin." Asian voisi varmasti ilmaista lyyrisemmin, mutta se on taatusti täysin totta. Kappale julkaistiin <i>Nää laulut rakkaudesta soi</i> -iskelmän tapaan singlenä, mutta se ei saavuttanut radiosoitossa vastaavanlaista menestystä kuin helpommin lähestyttävä iloinen ja positiivinen ralli.<br />
<br />
Katri Helena on levyttänyt Leidien albumille uudet versiot ikivihreistään <i>Katson autiota hiekkarantaa</i> ja <i>Paloma blanca</i>. Sydämeni vuotaa verta joutuessani kritisoimaan maamme kiistatonta iskelmäkuningatarta, mutta ikäväkseni on todettava, että Katri Helenan sooloesitykset ovat <i>Leidit levyllä</i> -älppärin heikoimmat lenkit. <i>Katson autiota hiekkarantaa</i> on muovattu ihmeellisen laahaavaksi ja pitkäveteiseksi versioksi, josta uupuu kokonaan alkuperäisen <b>Veikko Samulin</b> sovittaman levytyksen (1979) lumovoima ja ainutlaatuinen tunnelma.<br />
<br />
Katri Helena on kertonut <i>Katson autiota hiekkarantaa</i> -suuriskelmän syntyvaiheesta:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Veikon kanssa olimme yhtä mieltä, että kokonaisuus oli hyvä, teksti ja melodia tukivat toisiaan loistavasti. Hän laulatti minulla tätä moneen, moneen kertaan studiolla, jotta saisimme nauhoitettua levylle mahdollisimman hyvän tulkinnan. Lopulta jo tuskastuin, että en kertakaikkiaan saa tästä enää yhtään parempaa. Sitten hyväksyttiin se versio, joka oli syntynyt. <i>Katson autiota hiekkarantaa</i> -laulun tein myöhemmin uudelleen kokoelmalevylle. Olin sitä mieltä, että uusi versio oli alkuperäistä paljon parempi. Mutta kun aikaa kului, huomasin, että vaikka teknisesti lauloinkin paremmin, ei ensiversion hurmaa voita mikään." (Katri Helena 2003, 34)</blockquote>
Katri Helena ei ole levyttänyt tästä klassikostaan muita uudelleenversiointeja, joten edellä mainitussa sitaatissa hän viitannee juuri tähän <i>Leidit levyllä</i> -levytykseen. On totta, että Leidien levyn versiossa Katri Helena tulkinnallisesti varmasti antaa itsestään enemmän kuin alkuperäisessä äänityksessä, mutta hänen sanoihinsa "ei ensiversion hurmaa voita mikään" ei voi muuta kuin yhtyä.<br />
<br />
<i>Paloma blanca</i> on tietenkin alun perin hollantilaisen <b>George Baker Selectionin</b> letkeääkin letkeämpi pop-hitti (1975), joka on päivitetty Leidien albumilla persoonalliseksi banaaliksi sambaksi. Tempo on sävelmälle turhan hidas eikä alkuperäisen version sujuvasta rullaamisesta ole jäänyt mitään jäljelle. Katri Helena ja Esa Nieminen olivat esittäneet laulusta <a href="https://youtu.be/8kiKYqopD1k" target="_blank">vastaavanlaisen version Katri Helenan uran 35-vuotisjuhlakonsertissa joulukuussa 1998</a> ja ilmeisesti he pitivät sitä levylle ikuistamisen arvoisena. Myöhemmin tämä <i>Paloma blancan</i> sambaversio on päätynyt useammille Katri Helenan kokoelmajulkaisuille. Miksiköhän alkuperäinen levytys vuodelta 1975 ei ole kelvannut, vaikka se on huomattavasti onnistuneempi. Muutenkin olen kiinnittänyt huomiota, että Katri Helenan kokoelmilla on usein sivuutettu tyystin hänen 70-luvun puolivälin "purkkapop"-kausi. Ehkä sellainen ei sovi enää parhaalla mahdollisella tavalla henkistyneen sinivalkoisen äänen imagoon?<br />
<br />
Marion oli valikoinut kaksi hittiänsä 1970-luvun puolivälistä, jolloin hän oli iloluontoisilla levytyksillään Suomen suosituimpia pop-tähtiä. <i>El Bimbo</i> (1975) ja <i>Kylähäät</i> (1976) olivat molemmat aikoinaan Suomen listaykkösiä. Kummankin laulun Marion oli alun perin levyttänyt Länsi-Saksassa paikallisen sovittajan <b>Rudi Bauerin</b> johdolla. 1970-luvulla kepeimpiäkin rallatuksia levytettiin suuren orkesterin säestämänä. Vaikka Leidien levyllä soittaakin tuon ajan iskelmälevyksi poikkeuksellisen laaja kokoonpano, sovitukset heijastavat vuosituhannen vaihteen iskelmäsoundia, joten Marionin hittien uusien versioiden sovitukset ovat persoonattomampia ja kliinisempiä verrattuna alkuperäisiin 1970-luvun levytyksiin. <i>Leidit levyllä</i> tarjoaa mielenkiintoisen kurkistusaukon: miltä <i>El Bimbo</i> ja <i>Kylähäät</i> olisivat kuulostaneet, jos ne olisivat millenniumin ajan tuotoksia. Toisaalta höpsöjen sanoitustensa vuoksi niitä tuskin olisi kelpuutettu levylle enää vuonna 2000. Mitä lähemmäs tätä vuosituhatta lähestyttiin, sitä enemmän Marioninkin levytyskappaleiden tekstit ottivat pinnallisen iskelmän sijaan vaikutteita elämänmakuisesta pop-musiikista.<br />
<br />
Lea Laven oli niin ikään poiminut repertuaaristaan kaksi hittiä kultaiselta 1970-luvulta: <i>Niin</i> ja <i>Tumma nainen</i>. Oikeastaan nämä kaksi hänen uransa virstanpylvästä ilmestyivät vuonna 1974 samalla singlellä! Aluksi huomiota herätti singlekiekon A-puolen euroviisukäännös <i>Niin</i> ja myöhemmin listoille nousi B-puolen <i>Tumma nainen</i>, josta on muodostunut ajan saatossa suoranainen Lea Lavenin tavaramerkki. Kyseinen tuplahittisingle merkitsi Lea Lavenin lopullista läpimurtoa eturivin artistien joukkoon, vaikka hän olikin levyttänyt jo viitisen vuotta ja saavuttanut kohtuullisesti menestystä.<br />
<br />
Lea Laven levytti vuonna 1986 uuden version <i>Tummasta naisesta</i>. <b>Markku Johanssonin</b> sovituksessa esimerkiksi intron romaniviulu on korvattu sähkökitaroilla ja syntetisaattoreilla. <i>Leidit levyllä</i> -albumin näkemys <i>Tummasta naisesta</i> mukailee hyvin pitkälti tätä vuoden 1986 levytystä. En tiedä johtuuko sitten miksauksesta vai studiotekniikasta vai mistä, mutta Leidien levyn <i>Tummassa naisessa</i> Lean ääni kuulostaa ajoittain jotenkin kireältä. Tätä ongelmaa ei ollut kuitenkaan millään muotoa havaittavissa <a href="https://youtu.be/4Jyk-gvmOnY" target="_blank">Leidien konsertin televisiotaltioinnin <i>Tumman naisen</i> esityksessä</a>.<br />
<br />
<i>Niin</i> on suomenkielinen käännös italialaisen <b>Gigliola Cinquettin</b> euroviisusta <i>Sì</i>, joka sijoittui vuoden 1974 Eurovision laulukilpailuissa toiseksi <b>ABBAn</b> voittaessa <i>Waterloolla</i>. ABBAn kimalluksesta vähemmän mieltyneet olivat ja ovat edelleenkin suorastaan pöyristyneitä, kun "elämää suurempi" rakkausballadi hävisi moiselle kaupalliselle renkutukselle ja ulkomusiikillisia avuja hyödyntäneelle bändille. <i>Niin</i> on Lea Lavenille itselleen hänen tuotantonsa rakkaimpia lauluja ja artistin iloksi myös yleisön eniten toivomia. Leidien albumin soundimaailma on ymmärrettävästi kaukana menneiden vuosikymmenien isoja orkestereita hyödyntäneistä euroviisusovituksista, minkä seurauksena levyn <i>Niin</i> ei ole yhtä maaginen ja tunnelmallinen kuin aikoinaan 70-luvulla. Sovitus on kuitenkin toimiva ja tulkinnassa ei ole moitteen sijaa. Lean vahva ääni kantaa hienosti laulun pitkät nuotit.<br />
<br />
Paula Koivuniemen levytykset ovat <i>Leidit levyllä</i> -albumin onnistuneimpia sooloesityksiä. <i>Perhonen</i> on Paulan esikoishitti, jonka hän levytti 19-vuotiaana syksyllä 1966. Yöllinen tarina katuja kiertävästä ja kiehtovaa kiellettyä elämää viettävästä laitapuolen kulkijasta sopii paremmin elämää nähneelle yli viisikymppiselle solistilleen – joskin 19-vuotiaan Paula Koivuniemen tulkinta oli toki osoitus nuoren lahjakkaan laulajattaren eläytymiskyvystä. <i>Kuuleeko yö</i> on italialaisen <b>Ricchi e Poverin</b> <i>Come vorrei</i>, jonka Paula versioi vuonna 1987. Tuolloin hänen pitkäsoitoilleen päätyi runsaasti italialaisia sävelmiä. Sekä Paulan tulkinta että Leidien levyn sovitus tukevat hienosti <b>Tarleena Sammalkorven</b> runollista sanoitusta vaikeasta elämäntilanteesta, jolloin mielessä liikkuu yön pimeinä tunteina jos jonkinlaisia ajatuksia. Paulan esitykset Leidien albumilla vetävät ehdottomasti vertoja laulujen alkuperäisille levytyksille – elleivät jopa päihitä niitä. Etenkin <i>Kuuleeko yö</i> tekee vaikutuksen.<br />
<br />
Albumin duettolevytyksissä on saatettu yhteen tumma ja vaalea solisti. Paula Koivuniemi ja Katri Helena duetoivat ikonisen kasariklassikon <i>Nothing's gonna change my love for you</i>. Valinta on persoonallinen ja onnistunut, sillä laulun suomenkielinen versio <i>Vaikka maailma minne veisi</i> on jäänyt hämmästyttävän vähälle huomiolle. Paula Koivuniemi levytti laulun soolona albumilleen <i>Ilman minua</i> vuonna 1986. Suomenkielisen sanoituksen rustaili <b>Jukka Itkonen</b>. Leidien duettoversion myötä aiemmin unohduksiin vaipunut suomenkielinen käännös on saanut uuden elämän. Paulan alkuperäinen levytys lienee jäänyt paitsioon sen vuoksi, ettei <i>Nothing's gonna change my love for you</i> ollut ilmestymisajankohtanaan Suomessa minkäänlainen listamenestys, vaikka sittemmin se on noussut ikivihreiden kategoriaan täällä Pohjolan perukoillakin.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigrIbBUtnFejFVxd0WfT_9mtuLiqL4gE6fuS7R_FF-Kx8MlxBGNdkYgtZRd_j_ozS63cWB6Tb3Y59XBikXYBKv3cRwlrEWSHK9VSRgZ21rE7SZatNIFxi4M8VJHoywkoxjFbp0mKw6Idc/s1600/leiditduetto2.JPG" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigrIbBUtnFejFVxd0WfT_9mtuLiqL4gE6fuS7R_FF-Kx8MlxBGNdkYgtZRd_j_ozS63cWB6Tb3Y59XBikXYBKv3cRwlrEWSHK9VSRgZ21rE7SZatNIFxi4M8VJHoywkoxjFbp0mKw6Idc/s320/leiditduetto2.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Virallinen <i>Leidit lavalla</i> -pressikuva vuodelta 2000.<br />
© Juha Loikkanen</td></tr>
</tbody></table>
Marion ja Lea Laven tulkitsevat duettona <i>Jokainen päivä on liikaa</i>. Siis eh... <i>Killing me softly (with his song)</i> on alkuperäisenä ja tunnetuimpina versiointeinaan loistokas popmusiikin klassikko, mutta tuo suomenkielinen versio... Juha Vainio alkoi raapustaa tekstiä salanimellä Mirja Lähde. Työ eteni takkuillen eikä Vainio ollut missään vaiheessa tyytyväinen aikaansaannokseensa. Hän jätti projektin kalkkiviivoilla kesken. Levytyshetki lähestyi eikä suomenkielistä sanoitusta ollut valmiina. <b>Vexi Salmi</b> hälytettiin viimeistelemään Vainion aihio ja hän keksi Mirja Lähteen nimen perään pseudonyymin Irja Tähde. Kumpikin iskelmäsanoittamisen huippuammattilaisista häpesi kornia sanoitustaan. Marion sai laulun levyttääkseen vuonna 1973 ja <b>Päivi Paunu</b> lauloi toiselle levy-yhtiölle kilpailevan version, joka lienee nykyään tunnetumpi. Kaikella kunnioituksella <i>Leidit levyllä</i> -taustatiimiä kohtaan, <i>Jokainen päivä on liikaa</i> on käsittämätön kappalevalinta. Eihän se edes sovellu luontevasti duetoksi. Kaksi solistia eläytyvät samanaikaisesti jätetyn naisen tuskaan. "Et voi kai kunnioittaa sä naista milloinkaan." Toki kappalevalintaan on saattanut vaikuttaa laulun uusi menestys vuosituhannen vaihteen aikoihin: <b>Fugees</b>-trion versio <i>Killing me softlysta</i> menestyi Suomen hittilistoilla hienosti vuonna 1996. Muutoinkin <i>Jokainen päivä on liikaa</i> -laulussa itseäni on aina hämmästyttänyt tarkoituksenmukainen pitkittäminen. Koko juttu tulee selväksi kolmessa minuutissa mutta silti elämystä täytyy vielä pitkittää huohotuksilla ja toistamalla kertosäkeistöä uudestaan ja vielä uudestaan... Marionin levytys vuodelta 1973 kestää miltei viisi minuuttia, Päivi Paununkin neljä minuuttia ja neljäkymmentä sekuntia. Leidien levyllä selvitään sentään reilussa neljässä minuutissa. Marionin duettokaveriksi valikoitui Lea, mutta mahtoiko Leidit-tiimissä kukaan muistaa tai tietää, että Paulakin on levyttänyt <i>Jokainen päivä on liikaa</i> vuonna 1974.<br />
<br />
<i>Leidit levyllä</i> -albumin ikimuistoisinta antia on ehdottomasti raita numero 13. <i>Hittiputki</i>, pituus: yhdeksän minuuttia ja 21 sekuntia. Legendaarinen potpuri, joka on albumin kansivihon sisäsivuilla luokiteltu "bonusraidaksi".<br />
<br />
<i>Hittiputki</i> rakennettiin kuudestatoista rakastetusta ikivihreästä. Neljä levytystä kultakin leidiltä. Valtaosa kansakunnan salattuun muistiin sitkeästi takertuneita iskusäveliä. Esa Nieminen ja Leri Leskinen sovittivat hiteistä intensiivisen sikermän, jossa ei ole sekuntiakaan "löysää" tai turhaa ilmaa. Toki potpuriin on valikoitu lähinnä nopeita kappaleita, minkä vuoksi siinä ei ole merkittäviä tempon vaihteluita, jotka tekisivät kokonaisuudesta hajanaisen.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipEDsOOvWGcHwc_exbhAdJOzUQSx_f1xhKDOeySQkSvTU2Gf9lWar6eoA5_dC4oE_l38nipqmWCLN3e_WFszu3QgdKqu9pNn6iWYZCcIY6uiDFDsV5j1BjdDI22QUk9YmKnOT7T5b_-kM/s1600/leidithittiputki.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="402" data-original-width="369" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipEDsOOvWGcHwc_exbhAdJOzUQSx_f1xhKDOeySQkSvTU2Gf9lWar6eoA5_dC4oE_l38nipqmWCLN3e_WFszu3QgdKqu9pNn6iWYZCcIY6uiDFDsV5j1BjdDI22QUk9YmKnOT7T5b_-kM/s1600/leidithittiputki.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Leidien <i>Hittiputken</i> kappaleet ja alkuperäiset levytysvuodet.<br />
Ohje: Näin rakennat Leidien <i>Hittiputken</i>.<br />
Sääntö 1: Lea Laven laulaa jokaisen kierroksen viimeisen laulun.<br />
Sääntö 2: Sääntöä 1 ei kumota missään vaiheessa. Muutoin Paula<br />
etenee kierros kierrokselta alusta loppuun ja Marion lopusta alkuun.<br />
Katri Helena tyytyy jäljelle jääneisiin slotteihin.</td></tr>
</tbody></table>
<i>Hittiputken</i> 16 kappaletta ovat alun perin vuosilta 1972–1999. Vanhin on Lean <i>Soley, Soley</i>, tuorein Paulan <i>Kun kuuntelen Tomppaa</i>, joka oli <i>Hittiputken</i> syntymisen aikaan vasta vuoden vanha teos. "<i>Tomppa</i>" vaikutti kuitenkin lupaavalta ja Paulan uran kiinnostavimmalta kappaleelta moneen vuoteen. Nykyään laulu on vakiinnuttanut asemansa Paulan repertuaarin itsestäänselvyytenä, joka nostattaa tunnelman kattoon keikalla kuin keikalla. Paulan kolme muuta <i>Hittiputken</i> laulua ovat klassikoita hänen kultakaudeltaan 1980-luvun alkuvuosilta: <i>Tummat silmät, ruskea tukka</i>, <i>Sata kesää, tuhat yötä</i> ja <i>Luotan sydämen ääneen</i>. <i>Sata kesää, tuhat yötä</i> on erinomainen valinta <i>Hittiputken</i> aloitukseksi, sillä laulussa on vetävin ja tunnistettavin intro.<br />
<br />
Lea Laven on omimmillaan vahvojen ja dramaattisten laulujen saralla, mutta hänen pitkälle uralleen on mahtunut kepeämpiä ralleja. Niitä edustavat <i>Hittiputken</i> <i>Soley, soley</i>, euroviisukäännös <i>Niin se käy</i>, rempseä <i>Samppanjaa</i> ja ikivihreä Syksyn sävel -voittaja <i>Ei oo, ei tuu</i>. Katri Helenan laajasta hittikavalkadista on riittänyt ammennettavaa: <i>Katson sineen taivaan</i> ja <i>Paloma blanca</i> ovat 1970-luvulta, <i>Anna mulle tähtitaivas</i> ja <i>Vie minut</i> 1990-luvun hittejä. <i>Paloma blancaa</i> lukuun ottamatta laulut ovat kotimaista alkuperää. Marionin hitit ovat kaikki hänen menestyskaudeltaan 1970-luvulta. <i>Tom tom tom</i> raikuu osittain englanniksi, kuten se aikoinaan Eurovision laulukilpailuissa esitettiin, ja <i>El Bimbo</i> lauletaan enimmäkseen saksaksi muistutuksena Marionin orastavasta kansainvälisestä suosiosta.<br />
<br />
<i>Hittiputken</i> kotimaisuusaste on 6/16. Katrin kolmen laulun lisäksi suomalaisten säveltäjien kynästä ovat syntyneet <i>Ei oo, ei tuu</i>, <i>Tom tom tom</i> ja <i>Kun kuuntelen Tomppaa</i>.<br />
<br />
Vaikka <i>Paloma blanca</i> ja <i>El Bimbo</i> ovat osa hittiputkea, niistä on levytetty Leidien albumille kokonaiset versiot, joten ne kuullaan levyllä kahteen kertaan. Hämmästyttävä ratkaisu, kun potentiaalisista levytyskappaleista oli varmasti runsaudenpulaa.<br />
<br />
Leidien vastustamaton <i>Hittiputki</i> on osoittautunut vuosien saatossa kaikkien aikojen suomalaiseksi bileklassikoksi. Siitä huolimatta potpuri ei tuoreeltaan saanut täysin varauksetonta vastaanottoa. Vuonna 2000 ilmeni hämmennystä, koska niin Leidien levyllä kuin konserteissa "kaikki parhaat kappaleet" kuultiin ainoastaan sikermässä. Onhan kieltämättä eräänlainen rikos ihmiskuntaa kohtaa, että <i>Leidit levyllä</i> -albumilla on kokonaisena <i>Jokainen päivä on liikaa</i> ja esimerkiksi sellainen kansallisaarre kuin <i>Katson sineen taivaan</i> on typistetty osaksi hittiputkea. Aika on kuitenkin osoittanut, että Leidien <i>Hittiputki</i> oli nerokas innovaatio. Ja eiköhän Leidien oletettu kohdeyleisö ollut kuullut tummat silmät ja ruskeat tukat ja ei oo ei tuut moneen moneen otteeseen. Superpotpuri onnistui tarjoamaan jotain enemmän kuin mitä nämä kaikki laulut yksittäin esitettynä.<br />
<br />
Jo vuoden 2000 aikana <i>Hittiputki</i> alkoi elää omaa elämäänsä. Sitä soitettiin baareissa ja yökerhoissa – etenkin sateenkaariväen suosimissa kuppiloissa siitä tuli erittäin suosittu. Suosio seksuaalivähemmistöjen keskuudessa on ollut niin merkittävää, että homomiehet ovat antaneet sikermälle lempinimen "Leidien hinttiputki". Leidien <i>Hittiputkesta</i> muodostui käsite. Eräänlaisen empiirisen havainnon tarjoaa <i>Hittiputken</i> saavuttamat suosionosoitukset Leidien kiertueen eri vaiheissa. Ensimmäisessä konsertissa huhtikuun alussa <i>Hittiputki</i> sai kyllä innostuneen vastaanoton mutta se oli katsojien silmissä ohjelmanumero muiden joukossa. Elokuun puolivälissä Leidien viimeisessä konsertissa suurelle yleisölle jo tutuksi tullut <i>Hittiputki</i> aiheutti suorastaan hurmoksellisen reaktion. Iskelmäkonsertille tyypilliseen tapaan katsojat Hartwall Areenassa seurasivat esitystä istualtaan mutta heti <i>Hittiputken</i> viimeisten tahtien ja loppupamauksen jälkeen penkkirivi toisensa jälkeen ampaisi haltioituneena ylös osoittamaan suosiota. Takamukset nousivat tuoleista kuin käänteisen dominoefektin lailla ja lopulta koko areena takakaarteen katsomoa myöten oli noussut seisomaan ja osallistumaan mielettömään huutomyrskyyn. Silloin ei osoitettu suosiota ainoastaan esiintyjille vaan myös <i>Hittiputkelle</i>, jonka yleisö sai kokea livenä.<br />
<br />
<i>Hittiputkeen</i> on sittemmin törmätty monissa yhteyksissä: se on vakiinnuttanut asemansa esimerkiksi opiskelijabileiden ja baarien soittolistoilla. Se raikuu edelleen tänä päivänä sellaisissakin yhteyksissä, joissa ei muuten soi iskelmä. <i>Hittiputki</i> on genrerajat ylittävä kulttiklassikko. Yökerhojen DJ:t ovat kutsuneet raitaa kusitauokseen, koska yhdeksän ja puolen minuutin aikana ehtii käydä hoitamassa tarpeensa ja tanssilattia pysyy tyytyväisenä – tosin kerran eräs leipääntynyt levylässy kehtasi haukkua bailuklassikkoa yhdeksän minuutin painajaiseksi. <i>Hittiputki</i> on ikoninen monumentti 20 vuoden takaisesta <i>Leidit lavalla</i> -produktiosta. Ei tarvinne tähdentää, että suoratoistopalveluissa <i>Hittiputki</i> on <i>Leidit levyllä</i> -albumin menestynein raita. Spotifyssa sitä on tätä kirjoittaessa luukutettu 1,77 miljoonaa kertaa. Leidien levyn toiseksi kuunnelluimmalla levytyksellä <i>Kuuleeko yö</i> (hyvä valinta, en siis kehunut suotta) on hieman päälle 100 000 kuuntelua.<br />
<br />
Esa Nieminen on ollut kotimaisen kevyen musiikin palveluksessa vuodesta 1978 lähtien. <b>Frederikin</b> <i>Kolmekymppisen</i> ja ehkäpä <b>Anna Erikssonin</b> parin suurhitin ohella Leidien <i>Hittiputki</i> lienee hänen elämäntyönsä suosituimpia ja parhaiten aikaa kestäviä teoksia. Esa Nieminen ja Leri Leskinen saisivat hyvästä syystä röyhistellä rintaansa: he ovat ideoineet ja sovittaneet Leidien <i>Hittiputken</i>.<br />
<br />
<i>Hittiputken</i> lisäksi Esa Nieminen ja Leri Leskinen ovat sovittaneet Leidien albumilla uudet kappaleet <i>Nää laulut rakkaudesta soi</i> ja <i>Laulun mä sain</i>. <i>Vaikka maailma minne veisi</i> -duettoesityksen sovituksesta vastaavat Esa Nieminen, Leri Leskinen ja Markus Kaarlonen. Muut <i>Leidit levyllä</i> -albumin sovitukset ovat Esan omia.<br />
<br />
<i>Leidit levyllä</i> -albumin julkaisivat yhteistyössä kaksi suurta levy-yhtiötä BMG Finland ja Warner Music Finland – tosin se sisältyi BMG:n katalogiin. Vuonna 2000 Paula ja Marion olivat BMG:n artisteja, Katri ja Lea levyttivät Warnerille. <i>Leidit levyllä</i> ilmestyi maaliskuun 20. päivä eli kaksi viikkoa ennen kiertueen alkua. Ensimmäisellä viikolla se debytoi albumilistan sijalla 19. Huhtikuun ensimmäisellä viikolla levy kohosi listalla kymmenen myydyimmän joukkoon seitsemänneksi. Kiertue oli käynnistynyt ja levyn menekki lisääntyi. Korkeimmillaan <i>Leidit levyllä</i> oli albumilistan toisena. Kärkisijoituksen se saavutti toukokuun toisella viikolla (19/2000), jolloin Leidit nauttivat runsaasta mediahuomiosta televisiolähetysten ansiosta. Seuraavalla viikolla albumi oli Suomen kolmanneksi ostetuin. <a href="https://www.ifpi.fi/lista/artistit/leidit/leidit+levyll%C3%A4/" target="_blank"><i>Leidit levyllä</i> -listamenestys katsottavissa IFPI:n sivuilta.</a><br />
<br />
Kesäkuun alkuun mennessä <i>Leidit levyllä</i> oli myynyt kultalevyyn vaadittavat 20 000 äänitettä. Vaikka albumin kokonaismyyntiluku – noin 23 000 myytyä levyä – on kalpea aavistus verrattuna Mestareiden livelevyn myyntilukuun (yli 130 000 kappaletta), kultalevy oli artisteilleen huomionarvoinen saavutus. Paula ja Lea olivat vastaanottaneet kultaa edellisen kerran 1980- ja 90-lukujen vaihteessa. Marionin edellisestä kultalevystä oli kulunut peräti 21 vuotta. Kultalevyt oli alun perin tarkoitus luovuttaa Leideille elokuun Hartwall Areenan konsertissa, mutta nelikko saikin ne haltuunsa heinäkuun 2000 lopussa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa.<br />
<br />
Olen kirjoittanut <i>Leidit levyllä</i> -albumista paikoitellen kriittiseen sävyyn. Kun ryhdyin suunnittelemaan tätä kirjoitusta, muistikuvieni mukaan en pitänyt levyä mitenkään erityisenä. Haluan ehdottomasti kaiken tämän jälkeen painottaa, ettei kyseessä ole missään nimessä mitenkään heikko esitys, vaan albumi on parhaimmillaan oikein mainio. Se on huolellisesti ja korkeatasoisesti tuotettu – ja onnistuneimmat vedot, kuten <i>Kuuleeko yö</i> tai <i>Vaikka maailma minne veisi</i>, ovat suorastaan erinomaisia iskelmälevytyksiä. Leidien uudet kappaleet ovat varsin miellyttäviä. <i>Hittiputki</i> on tietenkin omaa luokkaansa. Tuon ajan iskelmälevyille valitettavan tyypillinen halpahintaisuus loistaa poissaolollaan. Viime aikoina albumin antia kuunnellessani mieleeni ovat elävästi palanneet kahdenkymmenen vuoden takaiset muistot ja tunnelmat. Kevät, jolloin kuuntelin todella monena iltana suggestiivista <i>Hittiputkea</i> repeatina. Koskaan ei olisi saanut tarpeekseen, aina oli annettava sen soida vielä kerran uudestaan...<br />
<br />
<h3>
Leidien konserttiohjelmiston esittelyä ja ruodintaa</h3>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;"><b>Leidit lavalla -konserttien ohjelmisto:</b><br />
<br />1. Nää laulut rakkaudesta soi
<br />2. Vain elämää
<br />Alkujuonto
<br />3. Perhonen (Katri)
<br />4. Puhelinlangat laulaa (Lea)
<br />5. Tipi-tii (Paula)
<br />6. Se on elämää (Marion)
<br />7. Vasten auringon siltaa (Katri)*
<br />8. Niin (Lea)*
<br />9. Aikuinen nainen (Paula)*
<br />10. Kylähäät (Marion)*
<br />11. Juice Leskinen 50 vuotta:
<br /> Jyrki Boy
<br /> Norjalainen villapaita
<br /> Viidestoista yö
<br />12. Hei, buonanotte (Paula)
<br />13. On elämä laulu (Katri)
<br />14. Juha Vainion muistoksi:
<br /> Sellaista elämä on
<br />15. Suuria tunteita ja syksyn säveliä -potpuri:
<br /> Nyt kun oot mennyt
<br /> Meren taa
<br /> Oven aukaisin
<br /> Katson autiota hiekkarantaa
<br /> Kriminal tango
<br /> Rakkaus on hellyyttä
<br /> Ei kauniimpaa
<br /> Sua vasten aina painautuisin
<br />
<br />VÄLIAIKA
<br />
<br />16. Mirjamin valssi (Marion)
<br />17. Johnny blue (Katri)
<br />18. Chanson d'amour (Lea)
<br />19. Kuuleeko yö (Paula)
<br />20. Viimeinen / Sinä lähdit pois
<br />21. Tumma nainen (Lea)
<br />22. Halleluja (Marion)
<br />23. Vaikka maailma minne veisi (Katri ja Paula)*
<br />24. Jokainen päivä on liikaa (Marion ja Lea)*
<br />25. Kansainvälisten hittien sikermä:
<br /> Woman in love (Katri)
<br /> Believe (Paula)
<br /> Flashdance... What a feeling (Marion)
<br /> (Simply) The Best (Lea)
<br />
<br />Esa Nieminen: Bändin esittely / Kauan*
<br />
<br />26. Hittiputki
<br />27. Laulun mä sain
<br />
<br />28. Encore-potpuri:*
<br /> Juhannustanssit (Lea)
<br /> Kun kellohame heilahtaa (Katri)
<br /> My boy lollipop (Marion)
<br /> Musiikki on niinku se on (Paula)
</span>
</td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">* tähdellä merkittyjä esityksiä ei sisällytetty MTV3:n<br />
konserttitaltiointiin. Tosin esityksestä <i>Niin</i> näkyi<br />
lyhyt pätkä dokumentissa <i>Näin tehtiin Leidit</i>.</td></tr>
</tbody></table>
Leidien konserttiohjelmistoa suunnitellessa johtoajatuksena oli, ettei kappalekavalkadissa keskityttäisi pelkästään nostalgiaan ja menneiden muisteluun. Show'ssa oli tarkoitus osoittaa, että viisikymppiset konkarit olivat tuolloin parhaimmillaan. Elämänkokemus ja pitkä ura olivat muovanneet heistä loistokkaampia kuin koskaan aikaisemmin. Leidien konserteissa olikin useampia osuuksia, jotka koostuivat covereista. Niissä todistettiin, että tähtisolistit ovat muuntautumiskykyisiä viihdyttäjiä eivätkä ainoastaan omien hittiensä vangeiksi jääneitä kehäraakkeja. Lea Laven oli kiteyttänyt omassa televisiodokumentissaan asenteen motoksi: "Jos joku väittää, ettei viiskymppisissä ole poweria, niin väittää väärin!"<br />
<br />
Leidien omien kappaleiden suhteen toimittiin kuitenkin viisaasti, sillä niiden osalta konsertti nojautui tunnettuihin hitteihin. Valtakunnallinen kiertue voitaisiin nähdä mahdollisuutena uuden tuotannon promootioon, jossa suurelle yleisölle "pakkosyötetään" uusia kappaleita. Esimerkiksi Katri Helenan ja <b>Jari Sillanpään</b> <i>MeStarat</i>-areenakiertue loppuvuodesta 2004 oli lähinnä solistien uusimpien albumijulkaisujen mainostilaisuus. Kukin leideistä oli levyttänyt albumin vuosina 1998 tai 1999, mutta jokainen esitti jossain vaiheessa iltaa vain yhden tuoreen kappaleensa ja nekin osana sikermiä.<br />
<br />
Leidien konserttien musisoinnista vastasi 11-henkinen orkesteri, jonka jäsenistä suurin osa soitti myös Leidien studioalbumilla: Jartsa Karvonen (rummut), Häkä Virtanen (basso, kontrabasso), Juha Lanu (kitarat ja taustalaulu), Peter Engberg (kitarat), Leri Leskinen (kosketinsoittimet, haitari), Jukka Tiirikainen (puhaltimet ja taustalaulu), Matti Lappalainen (puhaltimet ja taustalaulu). Konserttikokoonpanoa täydensivät toinen kosketinsoittaja <b>Marko</b> "<b>Puke</b>" <b>Kataja</b>, lyömäsoittimia paukutteli <b>Leevi Leppänen</b> ja puhalinpoppoon kolmantena jäsenenä oli <b>Jouko Nyqvist</b>. Maestro Esa Nieminen johti orkesteria flyygelin takana ja osallistui innokkaasti taustalaulustemmoihin. Toisin kuin Mestareilla, Leidien konsertissa ei hyödynnetty jousisoittimia. Vaikka Leidien levyn sovituksissa pelattiin hyvin pitkälti varman päälle, livetilanteessa bändin soitanta oli huomattavasti vivahteikkaampaa ja siinä oli enemmän svengiä ja lennokasta ilmavuutta.<br />
<br />
Aloituskappaleena esitettiin luonnollisesti Leidien "tunnussävelmä" <i>Nää laulut rakkaudesta soi</i>. Toiseksi yhteislauluksi oli valikoitunut <b>Irwin Goodmanin</b> <i>Vain elämää</i>. No, mikäs siinä, iloinen ikivihreä sävellys vei tunnelmat 1970-luvulle. Kappalevalinnoissa Esa Nieminen pyrki olemaan mahdollisimman tasapuolinen neljää tähtisolistiaan kohtaan, joten ehkäpä sen vuoksi turvauduttiin lainakappaleeseen.<br />
<blockquote class="tr_bq">
Esa Nieminen: "Jokainen heistä tietää olevansa tällä kertaa yksi neljästä, kukaan ei tahdo eikä saa muita enempää huomiota." (Ilta-Sanomat 4.4.2000)</blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Katri Helena: "Kun <i>Leidit lavalla</i> -kiertue päättyi, nauroimme, että Esan pitäisi saada tekemästään työstä diplomi. Hän osasi ohjata kaikille tasavertaisesti lauluja ja esiintymisosuutta, ristiriitoja ei siksi päässyt syntymään." (Katri Helena 2003, 44)</blockquote>
Tervetulojuonnon siivittämänä palattiin juurille. "Kaikki alkoi 60-luvulla" -osiossa leidit esittivät leukailevien kommenttien höystämänä toistensa läpimurtohitit. Katrilta kuultiin <i>Perhonen</i>, Lealta <i>Puhelinlangat laulaa</i>. <i>Tipi-tii</i> sai käheä-äänisen ja sensuellin Paula Koivuniemen tulkitsemana aivan uudenlaisia ulottuvuuksia. Marion lauloi Lean ensilevytyksen <i>Se on elämää</i>.<br />
<br />
Viihdyttävän alkuosion jälkeen kukin leideistä tulkitsi soolona ikivihreän hittinsä. Kappalevalinnat alleviivaavat kuinka suuri merkitys italialaisella sävelaarteistolla on suomalaiselle iskelmälle. <i>Vasten auringon siltaa</i>, <i>Niin</i>, <i>Aikuinen nainen</i> ja <i>Kylähäät</i> ovat kaikki italialaista alkuperää. <i>Vasten auringon siltaa</i> ja <i>Niin</i> vieläpä saman esiintyjän – Gigliola Cinquetin – repertuaarista.<br />
<br />
Kun Marion oli laulaa loilottanut <i>Kylähäät</i>-humppansa ja poistunut lavalta, kolme muuta leidiä olivat vaihtaneet keikkajulisteesta tutut värikkäät asunsa tummiin pukuihin. Illan ensimmäinen teemaosuus oli omistettu <b>Juice Leskiselle</b>, millä juhlistettiin sananikkarin 50-vuotissyntymäpäivää. Juice-potpuri koostui <i>Jyrki boysta</i>, <i>Norjalaisesta villapaidasta</i> ja Marion liittyi seuraan tulkitsemaan <i>Viidestoista yö</i> -klassikkoa. Laulu oli Marionille ennestään tuttu, sillä hän on esittänyt sitä konserteissaan 1980-luvun viimeisistä vuosista lähtien ja se on mukana vuonna 1989 julkaistulla <i>Marion In Concert</i> -LP:llä. Noina vuosina Marion halusi laulaa vakavampia sanoituksia sekä päästä eroon tekopirteästä imagostaan ja etelän gigoloiden perään haikailevista renkutuksista.<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Yhteisesti esitetty Juice Leskisen <i>Viidestoista yö</i> puri myös yleisöön. Sen, minkä leidit <b>Aimo Massiselle</b> hänen bravuurinumerossaan tunteessa häviävät, he tyylissä takaisin voittavat. Kappaleiden sovittajana ja orkesterin johtajana Esa Nieminen osoittaa olevansa tiellä iskelmämusiikin 2000-luvun <b>Topi Kärjeksi</b>, esimerkkinä tästä hänen uusi sovituksensa kappaleesta <i>Kohti auringon siltaa</i>." (Ari Valjakka, <a href="https://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoitukset/1073788320/Paatoimittaja+Ari+Valjakan+kolumni+752000+Tyopaikkoja+viihteen+voimalla" target="_blank"><i>Turun Sanomat</i> 7.5.2000</a>)</blockquote>
Jos <i>Turun Sanomien</i> päätoimittaja Ari Valjakka vertasi Esa Niemistä Toivo Kärkeen, <i>Ilta-Sanomien</i> uutispäätoimittaja Hannu Savola taas luonnehti "Leidien Arajärveä" uudempien aikojen Jaakko Saloksi (Ilta-Sanomat 6.4.2000).<br />
<br />
Konsertti jatkui Paulan <i>Hei, buonanotte</i> -esityksellä, jota seurasi Katrin <i>On elämä laulu</i> – molemmat ovat 1980-luvun jälkipuoliskolta "iskelmän kriisin" vuosilta. <i>Kylähäät</i>, <i>Hei, buonanotte</i> ja <i>On elämä laulu</i> ovat Juha Vainion sanoittamia, joten konsertissa syntyi sopiva hetki muistella mestarisanoittajaa, jonka tekstejä jokainen leideistä on urallaan saanut levytettäväksi. Etenkin Katri Helena ja Paula Koivuniemi. Esa Nieminen on Juha Vainio -tutkimuksessa kertonut, että Junnuun otettiin aina yhteyttä, kun Katrin tai Paulan uusi levy oli työn alla (Henriksson 2010, 65). Junnu Vainion muistoa vaalittiin hänen soolotuotantonsa kappaleella <i>Sellaista elämä on</i> (1983). Laulussa on neljä säkeistöä – kuin luotu Leidien yhteisnumeroksi, jokaiselle oma säkeistö. Olikohan Lea Lavenilla muistikuvaa, että hän oli levyttänyt kyseisen kappaleen Radio-orkesteri Putkimiesten säestämänä vuonna 1993 Junnun muistoalbumille <i>Matkan varrelta – Juha Vainion lauluja</i>.<br />
<br />
Koskettavan mutta sympaattisen <i>Sellaista elämä on</i> -yhteislaulun jälkeen esiteltiin konsertin kapteeni Esa Nieminen. Paula kuvaili häntä mieheksi, jonka kanssa he kaikki olivat olleet ja kauan. Katri Helena täydensi: "Jos emme olisi olleet tämän miehen kanssa, olisimme tänään omien miestemme kanssa kotona." Konsertin ensimmäisen puoliskon päätti hittisikermä, johon Esa oli pyytänyt kultakin leidiltä kaksi laulua. Sikermään kertyi neljä Syksyn säveleen osallistunutta laulua, joten se sai nimekseen "Suuria tunteita ja syksyn säveliä". Samalla oli korkea aika muistuttaa, että lavalla oli esiintynyt koko illan Syksyn sävelen hallitseva voittaja. Lea Laven voitti vuoden 1999 Syksyn sävelen Veikko Samulin upealla sävellyksellä <i>Nyt kun oot mennyt</i>, joka aloittaa sikermän. Vaikkei <i>Nyt kun oot mennyt</i> noussut yhtä suureksi menestykseksi kuin muutamat muut tuon ajan voittosävelmät – kuten esimerkiksi <b>Marita Taavitsaisen</b> <i>André</i> (1998) tai <b>Kari Vepsän</b> <i>Onnenmaa</i> (1996) – kilpailun voitto piristi Lavenin uraa, sillä 1990-luvulla hänellä oli ollut hittirintamalla hiljaisempaa.<br />
<br />
Neljälle leidille on kertynyt lukuisia osallistumisia tähän legendaariseen laulukilpailuun. Voittoon ovat yltäneet Marion ja Lea Laven, joka on ansainnut Syksyn sävelen kuningattaren tittelin, sillä hän on ainoa kilpailun kahdesti voittanut naissolisti. Ensimmäinen voitto oli napsahtanut 20 vuotta aikaisemmin klassikolla <i>Ei oo, ei tuu</i>. Marion voitti Syksyn sävelen vuonna 1977 laululla <i>Rakkaus on hellyyttä</i>. Marion on kilpaillut Syksyn sävelessä 11 vuoden sykleissä: vuosina 1977, 1988 ja 1999. Vuoden 1988 rallatuksesta <i>Oo mamma mia mia maa</i> ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta vuoden 1999 kilpailukappale <i>Oven aukaisin</i> oli Marionin mieleen niin paljon, että se pääsi mukaan Leidien hittisikermään. Laulu edusti Marionin kaipaamaa syvällisempää sanoitusmaailmaa.<br />
<br />
Ironista kyllä, koko kansan Katri Helena ei ole koskaan voittanut Syksyn säveltä, vaikka hänen seitsemän kilpailukappaleen joukossa on sellaisia ikivihreitä kuin <i>Syysunelma</i> ja <i>Mun sydämeni tänne jää</i>. Kakkossijoja Katrille on sentään kertynyt kunnioitettavat kolme. Paula Koivuniemi on esiintynyt Syksyn sävelessä neljästi ja hänen osallistumisistaan tunnetuin on <i>Sua vasten aina painautuisin</i>, joka sijoittui kolmanneksi vuonna 1978. Se kuultiin Leidien konsertin sikermän päätöskappaleena.<br />
<br />
Leidien konsertin toinen puoliaika käynnistyi hillityllä ja akustisella balladiosuudella. Osion aikana lavan esirippu pysyi kiinni, joten käytössä oli ainoastaan lavan etuosa. Hitaita lauluja säesti vain muutama muusikko. Marion aloitti <i>Mirjamin valssilla</i> (1981), minkä myötä saatiin muistuma Marionin levytysuran hienoimmasta kuriositeetista eli juutalaisista ja israelilaisista lauluista. Samalta vuodelta on Katri Helenan <i>Johnny Blue</i>, jonka liikuttava tarina sokeasta pojasta on värisyttänyt kuuntelijoita vuodesta toiseen. Lean kappale oli <i>Chanson d'amour</i> (1977) ja Paula pysäytti tunnelman <i>Kuuleeko yö</i> -tulkinnallaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQObbEOT7C4Sr05gZOQROms1ArnTIgzY2sIDl-BF7bkXaJq1fpenNrgYpN3fHjqiCt7A-RihIzwtog7mwL5q9u5NKLBBnkgxbbTkTz7L2_68anDLdNTJw10cxi-VPFGoEpX93CQ-gwyAM/s1600/leiditnbub2.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="380" data-original-width="570" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQObbEOT7C4Sr05gZOQROms1ArnTIgzY2sIDl-BF7bkXaJq1fpenNrgYpN3fHjqiCt7A-RihIzwtog7mwL5q9u5NKLBBnkgxbbTkTz7L2_68anDLdNTJw10cxi-VPFGoEpX93CQ-gwyAM/s320/leiditnbub2.jpg" width="320" /></a></div>
Esirippu avautui ja bändin koko arsenaali oli jälleen käytössä. Jartsa Karvosen rummuttelun aikana Leidit vaihtoivat hämärässä valaistuksessa mustat nahka-asut yllensä, minkä jälkeen luvassa oli konsertin yllättävin osuus. "Iskelmämummot" tekivät visiitin silloisen nykymusiikin tarjontaan esittämällä <b>Nylon Beatin</b> <i>Viimeisen</i> ja <b>Ultra Bran</b> <i>Sinä lähdit pois</i>.<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Hauskin veto oli nimittäin se kun hypättiin kunnolla kaikkien reviirien ja ennakko-odotusten yli ja ohi. Väliajan jälkeen mustaan nahkaan pukeutuneet leidit vetäisivät antaumuksella Nylon Beatin <i>Viimeisen</i> ja Ultra Bran <i>Sinä lähdit pois</i>. Etenkin Katri Helena otti kaiken irti Nylon Beatin lavanotkunnasta. Suhahtavat ässät olivat myös riemastuttavasti kohdallaan. Honotusfaktoria voisi vielä vahvistaakin." (<b>Pirkko Kotirinta</b>, <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003874739.html" target="_blank"><i>Helsingin Sanomat</i> 6.4.2000</a>)
</blockquote>
2020-luvulla on totuttu musiikkityylien konvergenssiin ja <i>Vain elämää</i> -ilmiöön, joten tänä päivänä voi olla haastavaa samaistua 20 vuoden takaisiin asenteisiin, joissa Leidien yllätysvetoa saatettiin luonnehtia radikaaliksi rajojen rikkomiseksi.<br />
<br />
Lea Lavenin kohtalokas <i>Tumma nainen</i> mainittiin useammissa arvioissa konsertin huippuhetkeksi, minkä yleisö palkitsi mahtavilla suosionosoituksilla. Aikaisemmin kirjoituksessa viitattiin iltapäivälehtien hassunhauskoihin juttuihin, joissa mestareita ja leidejä verrattiin toisiinsa. Näitä leikkimielisiä rinnastuksia ei tietenkään ollut tarkoitettu vakavasti otettaviksi, mutta mieleen juolahtaa vetää yhtäläisyysmerkit Lea Lavenin ja Pepe Willbergin välille. Molemmat taiteilijat antavat itsestään introvertin kuvan – jos nyt välttämättä halutaan kaihtaa ilmaisua syrjäänvetäytyvä – mutta he lumoavat kuuntelijat upeilla äänillään ja vahvoilla tulkinnoillaan. Yhteistä on sekin, ettei Pepe Willbergillä ja Lea Lavenilla ole ihan niin mittavaa hittiluetteloa kuin muilla kvartettiensa jäsenillä.<br />
<br />
Sivuhuomautus: Olen aikoinaan kehittänyt <i>Leidit lavalla</i> -juomapelin. Säännöt ovat yksinkertaiset: <a href="https://youtu.be/4Jyk-gvmOnY" target="_blank">katso YouTubesta Leidien konsertin <i>Tumma nainen</i> -esitys</a> ja ota paukku joka kerta, kun kuvassa vilahtaa rumpali Jartsa Karvonen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjz4qr4RLAH8OSJGEncC1-jUuQxDywEx4Vs3I7Q1DKfToT4ZLs9ZKGNGeyMcBviJFyjZo3KnxYyRrBpfoVcKZJ2kesXGdfsEiCvfjK1-apptZjIPu9hwRApTA-3xeOFPdJ2M6XOcOv07e4/s1600/leiditkvsikerma.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="404" data-original-width="570" height="226" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjz4qr4RLAH8OSJGEncC1-jUuQxDywEx4Vs3I7Q1DKfToT4ZLs9ZKGNGeyMcBviJFyjZo3KnxYyRrBpfoVcKZJ2kesXGdfsEiCvfjK1-apptZjIPu9hwRApTA-3xeOFPdJ2M6XOcOv07e4/s320/leiditkvsikerma.jpg" width="320" /></a></div>
Marionin <i>Halleluja</i> loi seesteistä tunnelmaa dramaattisen <i>Tumman naisen</i> jälkeen. Israelin euroviisuvoittaja vuodelta 1979 on ylityshymni rauhalle ja rakkaudelle. Mustissa nahka-asuissa laulettiin myös Leidien levyltä tutut duettoesitykset <i>Vaikka maailma minne veisi</i> ja <i>Jokainen päivä on liikaa</i>. Kansainvälisten hittien sikermässä Leidit astuivat ulos tutusta ja turvallisesta suomi-iskelmästä suuren maailman diivojen saappaisiin. Harvoin on kuultu Katri Helenaa laulamassa englanniksi. Tätä konserttiosuutta varten leidit puettiin monenmoisiin pastelliväreihin. Marionin esiintymisvaate kelpasi Linnan juhlien asusteeksi itsenäisyyspäivänä 2001 ja hän sai asuvalinnallaan kehuja.<br />
<br />
Esa Niemisen esitellessä konserttia säestäneen yhtyeen Leideillä oli jälleen aikaa käväistä garderoobeillaan. "Ladies and gentleman, it's discotime: Naisenergiaa lavalle!" Ytimekäs alkujuonto alustaa vauhdikkaan ja sähäkän <i>Hittiputken</i>, jonka Leidit esittävät puuhkat viuhuen. <i>Laulun mä sain</i> oli todella tarkoitettu illan viimeiseksi varsinaiseksi esitykseksi. Encore-esityksessä ei enää räväytetty, vaan tyydyttiin jälleen sikermään, vieläpä melko latteaan sellaiseen.<br />
<br />
Koska näinä koronapäivinä ei ole muutakaan tekemistä kuin kirjoittaa ylipitkiä artikkeleita, voisin avata ajatuksia Leidien konserttiohjelmistosta. Vaikka katsojana aina pyrkii nauttimaan siitä, mitä taiteilija haluaa tarjota, väistämättä ajoittain tulee miettineeksi miksi jokin kappale on päässyt mukaan keikkasettiin ja jokin ei.<br />
<br />
Lea Laven lauloi encorepotpurissa Juha Vainion <i>Juhannustanssit</i> (1965). Miksi? Oliko encoresikermän tarkoituksena olla jonkinlainen retrohenkinen tanssilavavisiitti, koska siinä kuultiin myös Katri Helenan vanhahtava foxtrot <i>Kun kellohame heilahtaa</i> (1998) ja Marionilta 1950-luvun klassikko <i>My boy lollipop</i>. Eikö tosiaan Lean omasta tuotannosta olisi ollut ammennettavaa? <i>Aamulla rakkaani näin</i>? <i>Rotunainen</i>? <i>Kortit kertoo kohtalomme</i>? Tai edes hupaisa <i>Ali Baba</i>, jolla Lea on riemastuttanut monilla keikoillaan. Toinen Leaan liittyvä pointti: miksi ensimmäisen näytöksen hittisikermään poimittiin <i>Kriminal tango</i>. Miljoonaan kertaan versioitu kappale, jota lukuisat suomalaiset laulajat ovat esittäneet 1960-luvulta lähtien. Lea Laven on levyttänyt kappaleen vuonna 1987 ja ottanut sen ohjelmistoonsa tanssilavoille, mutta eihän se ole hänen "oma" kappaleensa. Jos konsertin tuohon osuuteen haluttiin välttämättä juuri Lea Lavenin tulkitsema tango, hänellä olisi ollut repertuaarissaan tilanteeseen sopivia lauluja. Jos <i>Rotunainen</i> ei olisi sopinut parhaalla mahdollisella tavalla <i>Leidit lavalla</i> -konserttiin sanojensa vuoksi ("en ole leidi"), niin miten olisi ollut intohimoinen <i>Vie meidät rakkauteen</i>, joka oli iso hitti vuonna 1977.<br />
<br />
Katri Helenan kohdalla kappaleiden seulominen oli varmasti haastavinta. Pelkästään hänen omista hiteistään olisi voinut koota vastaavanlaisen kokoillan areenakonsertin. Siksi onkin mielenkiintoista, että hän lauloi konsertissa kokonaisuudessaan <i>On elämä laulu</i> vuodelta 1986. <i>On elämä laulu</i> ei ole suinkaan huono iskelmä – kaukana siitä – mutta se oli hämmästyttävä valinta kokonaan esitettäväksi ottaen huomioon, että esimerkiksi <i>Katson autiota hiekkarantaa</i>, <i>Katson sineen taivaan</i>, <i>Ei kauniimpaa</i> ja <i>Anna mulle tähtitaivas</i> pääsivät vain osaksi sikermiä. <i>Syysunelma</i>, <i>Mun sydämeni tänne jää</i>, <i>Nuoruus on seikkailu</i>, <i>Lintu ja lapsi</i>, <i>Äänesi mä kuulen</i> eivät kelvanneet konserttiin lainkaan. <i>On elämä laulu</i> on Esa Niemisen sävellys ja Leidien kapellimestarin rojaltituloihin kertyi varmaan pienoinen potti lisää, kun omaa sävellystä esitettiin konsertista toiseen. Jos olisin itsevaltiaana saanut päättää, Katri olisi laulanut <i>On elämä laulun</i> sijaan <i>Katson autiota hiekkarantaa</i>, josta levytettiin kokonainen uusi versio Leidien levylle. Sekin on Juha Vainion sanoitus, joten Junnun muistelu olisi voinut toteutua samassa kohdassa alkuperäisten suunnitelmien mukaan. <i>Hiekkarannan</i> paikalle ensimmäiseen hittisikermään olisi vapautunut tilaa <i>Syysunelmalle</i>, joka olisi siihen Syksyn sävel -kytköksensä vuoksi sopinut saumattomasti.<br />
<br />
Marionin osalta olisin miettinyt olisiko <i>Hallelujan</i> sijaan esimerkiksi Intervision laulukilpailut voittanut <i>Hyvästi yö</i> ollut juhlavampi ja tyylikkäämpi valinta. Ehkäpä tosin <i>Tumma nainen</i> ja <i>Hyvästi yö</i> olisivat aiheuttaneet peräkkäisinä esityksinä dramaattisuuden ylitarjontaa.<br />
<br />
Ylipäätään Leidien konsertti ei ollut mitenkään erityisen pitkä koko illan konsertiksi, joten en usko, että sen dramaturgia olisi erityisemmin kärsinyt, jos esimerkiksi kukin leideistä olisi esittänyt yhden kappaleen lisää. Valinnanvaraa olisi riittänyt. Eräänlainen teema olisi voinut olla ajatuksia herättävät laulut. Katrilta <i>Äänesi mä kuulen</i> tai <i>Mun sydämeni tänne jää</i>, Paulalta <i>Aikaan sinikellojen</i> tai <i>Laulut kun kuolevat</i>, Marionilta koskettava <i>A jidishe mame</i> (tai sitten se <i>Hyvästi yö</i>) ja Lealta <i>Aamulla rakkaani näin</i>. Tietenkin olisi voinut myös repäistä. Lea Laven levytti uransa varhaisina vuosina rokahtavaa musiikkia ja esimerkiksi <b>Suzi Quatron</b> <i>Can the can</i> -veto <i>On ja ei</i> olisi voinut räväyttää tunnelman kattoon. Ja mikäli <i>Rotunainen</i> ei olisi ollut paras mahdollinen valinta Leidit-konserttiin niin miten olisi ollut hauska Baccara-käännös <i>Sorry, jos oon lady</i>.<br />
<br />
Mutta kaikki edellä kirjoittamani on vain spekulointia ja ajatusleikittelyä vaihtoehtoisella historialla. Leidien konsertti oli toimiva sellaisenaan ja teki vaikutuksen kymmeniin tuhansiin katsojiin.<br />
<br />
<h3>
Leidien perintö elää</h3>
<br />
Leidien konsertit saivat osakseen ylistävän palautteen ohella irvailua – niin hyväntuulista kuin aidosti pahansuopaa. Rock-Suomessa ylenkatsottiin iskelmäkulttuuria, minkä vuoksi koko projekti oli helppo mollauksen kohde. Leidien edustama iskelmämusiikki edusti populistista "kansan syvien rivien" viihdettä, mikä ei nauttinut arvostusta eliitin ja kulttuuriväen keskuudessa. Myös esimerkiksi Leidien esiintymisasut teilattiin kretongeiksi ja tyyliä kritisoitiin vähemmän imartelevilla ilmaisuilla. Eräät tahot osasivat kuitenkin ottaa huvittaviin piirteisiin toisenlaisen lähestymistavan.<br />
<br />
Leidien konsertit sisälsivät kieltämättä runsaasti aineksia camp-estetiikalle ja kaikenlaisille kitsch-arvoille. Naiset lauloivat värikkäissä ja mielikuvituksellisissa kostyymeissä tunteellista iskelmäutopiaa pompöösillä lavalla, josta ei puuttunut valoja eikä värejä. Show oli pullollaan glamouria ja hivenen glitteriäkin. Eipä siis mitenkään yllättävää, että Leidit ovat mitä otollisimpia esikuvia drag-taiteilijoille. Jo ennen kuin Leidit olivat edes ehtineet aloittaa kiertueensa keväällä 2000, drag-artisti <b>Pola Ivanka</b> esitti show'ssaan <i>Leidit lavalla</i> -osion. Paula Koivuniemi on ollut inspiraationlähde maineikkaalle <b>Mega-Paula</b>-hahmolle.<br />
<br />
Sateenkaarikansan arvostus Leidejä kohtaan oli aavistettavissa jo 20 vuotta sitten Leidien konserteissa. Vaikka valtaosa yleisöstä koostui keski-ikäisistä ja keski-iän ylittäneistä pariskunnista tai naisseurueista, konsertteihin saapui paikalle myös nuorempia miehiä, jotka hurrasivat erityisesti Paula Koivuniemelle. Tätä väestönosaa kutkutettiin oikeasta pisteestä Leidien kansainvälisten hittien sikermässä, jossa Katri Helena tulkitsi <i>Woman in loven</i> ja Paula Koivuniemi <i>Believen</i>. Ovathan laulujen alkuperäiset esittäjät <b>Barbra Streisand</b> ja <b>Cher</b> maailman tunnetuimpia homoikoneita.<br />
<br />
Mies mekossa on toki hauskuuttanut suomalaisia aina jostain <b>Esa Pakarisen</b> Impi Umpilammen toilailuista lähtien. Jopa tanssiorkesteri <b>Finlanders</b> pyhitti vuonna 2000 15-vuotisjuhlakonsertissaan Leideille osuuden, jossa yhtyeen miespuoliset jäsenet olivat pukeutuneet leideiksi ja esittivät heidän tuttuja kappaleitaan. Konsertti televisioitiin MTV3:lle ja se sai juuri Leidit-osion ansiosta huomattavasti julkisuutta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfcG1VNEhCBTte5U5iDpM0fMkvY657r1ACGlycbE-MxcXAEM5fykHwtMp9XWSQTEpnqKe9W4vOLfQVnIfmUI29zmrdMro4v2YyV6pZ-PJAqDoy2B61gh1HCnbpYJCGGMiKLIbiRBB5bIc/s1600/dragleidit.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="727" data-original-width="960" height="242" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfcG1VNEhCBTte5U5iDpM0fMkvY657r1ACGlycbE-MxcXAEM5fykHwtMp9XWSQTEpnqKe9W4vOLfQVnIfmUI29zmrdMro4v2YyV6pZ-PJAqDoy2B61gh1HCnbpYJCGGMiKLIbiRBB5bIc/s320/dragleidit.jpg" width="320" /></a></div>
Leidit-produktio sai alkunsa, kun Esa Nieminen, Niklas Rosström ja Aarni Kuorikoski vaihtoivat ajatuksia kesäkuussa 1999 lontoolaisessa katukahvilassa. Tammikuussa 2018 helsinkiläisessä ravintolassa kohtasivat <b>Niko-Pekka Mäkinen</b>, <b>Aarni Mikkola</b>, <b>Mika Tepsa</b> ja <b>Antti Taipale</b>. Suuri yleisö tuntee heidät paremmin drag-artistinimillään: Mäkinen on <b>NikoLa</b>, Mikkola <b>Jayden Mars</b>, Tepsa Pola Ivanka ja Taipale <b>Sheila</b>. Tapaamisen aikana miehet päättivät luoda Suomeen ennennäkemättömän dragshow'n. Vuotta myöhemmin Helsingin Aleksanterin teatterissa ensi-iltansa sai teatteriesitys <i>Drag-leidit lavalla</i>, joka on vallankumouksellinen suomalainen dragshow muun muassa sen vuoksi, että taiteilijat itse laulavat omilla äänillään esityksessä kuultavat laulut. Voivatko Leidit saada enää tämän mahtavampaa kunnianosoitusta? Vaikka <i>Drag-leidit lavalla</i> on ylistyslaulu muillekin suomalaisille naisartisteille, show'n varsinaisena inspiraationlähteenä on Leidien parinkymmenen vuoden takainen konserttikiertue ja esityksessä on runsaasti suoria viittauksia Leidien konserttiin. Drag-leidien ilmiömäinen esitys on kiertänyt useampien Suomen kaupunkien teattereissa. Ensi-iltaa 24.1.2019 kunnioittivat läsnäolollaan Katri Helena, Lea Laven ja Marion, joka saapui paikalle nykyisen miehensä <b>Kalle Munckin</b> seurassa. Esitys sai Katri Helenan <a href="https://youtu.be/qyzS9OR9wBs" target="_blank">kirjaimellisesti polvilleen</a>. Esityksestä yhtä lailla vaikuttunut Lea Laven sutkautti, että "on meistä jotain hyötyä ollut". Marion ei ilmestynyt takahuoneessa järjestettävään audienssiin. Mahtoiko show'n sisältö olla hänen seuralaisensa mieleen?<br />
<br />
<a href="https://areena.yle.fi/1-4661336" target="_blank">Drag-leidit lavalla -produktiosta katsottavissa klippejä Yle Areenasta</a>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj98rcQ4wtizrtlDjxvxyLkMY8w7bNpTLsp464lzdva3DNHb2D0atdvysunHOSSaG0FspshDLi2HaECauFwZq7qwBt14m-erKBnuIhyphenhyphenPRn7vUSNL_-EPsfFKDGyFPvcpfp5WypywzIOaFc/s1600/leiditkiitos.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj98rcQ4wtizrtlDjxvxyLkMY8w7bNpTLsp464lzdva3DNHb2D0atdvysunHOSSaG0FspshDLi2HaECauFwZq7qwBt14m-erKBnuIhyphenhyphenPRn7vUSNL_-EPsfFKDGyFPvcpfp5WypywzIOaFc/s400/leiditkiitos.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<iframe allow="encrypted-media" allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://open.spotify.com/embed/album/1WvPRHEoF2a9RfnmWtOyzo" width="300"></iframe><br />
<br />
<br />
<h3>
Lähteet</h3>
<br />
<h4>
Kirjallisuus:</h4>
<br />
Henriksson Laura (2010) <i>Aivan kuin mainingit sois – Juha Vainion laulujen äärellä</i>. Kustannusyhtiö Tammi, Helsinki.<br />
<br />
Ikävalko Reijo (1998) <i>Täyttä elämää – Kotkan poikii ilman siipii</i>. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.<br />
<br />
Katri Helena (2003) <i>Tähtenä taivaalla – lauluja ja tarinoita</i>. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.<br />
<br />
Laine Pekka (toim.) (2013) <i>Iskelmä-Suomi – Kymmenen tarinaa kaihosta, kilometreistä ja iskelmästä</i>. Warner Music Finland Oy.<br />
<br />
Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) <i>Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa</i>. WSOY, Helsinki.<br />
<br />
Loivamaa Ismo, Bengtsson Niklas, Rung Marion (2005) <i>Minä ja Marion</i>. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.<br />
<br />
Loivamaa Ismo (2015) <i>Marion – Aidosti</i>. Avain, Helsinki.<br />
<br />
Pajala Mari (2006) <i>Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria</i>. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.<br />
<br />
<h4>
Journalistinen aineisto:</h4>
<br />
Apu 4/1999: Kinnunen Raila, <i>Kaverit, kollegat</i>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat 3.4.2000: Kotirinta Pirkko, <i>Leidit ovat lähtökuopissa</i>. (<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003874050.html" target="_blank">Luettavissa verkossa</a>)<br />
<br />
Helsingin Sanomat 6.4.2000: Kotirinta Pirkko, <i>Leidit osaavat myös yllättää – Hittien lomassa pokeri kestää honotuksenkin</i>. (<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003874739.html" target="_blank">Luettavissa verkossa</a>)<br />
<br />
Helsingin Sanomat NYT-liite 15/2000: <i>Identtiset kaksoset</i>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat 17.6.2018: Mattlar Mikko, <i>Lea Lavenista tuli koko kansan suosikki, kun laulaja siirtyi iskelmään – "Harva rokkarinainen sai töitä siihen aikaan"</i>. (<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005720816.html" target="_blank">Luettavissa verkossa</a>)<br />
<br />
Ilkka 11.4.2000: Hautamäki Tero, <i>Leidit lauloivat ja kansa nautti</i>.<br />
<br />
Iltalehti 4.4.2000: Oinonen Katariina, <i>Leidit Lavalla tänään! – Presidenttikin katsomossa</i>.<br />
<br />
Iltalehti 5.4.2000: Hämäläinen Sanna, <i>Aikuisten naisten ikimuistoinen ilta – Kultaiset muistot hellivät yleisöä Leidien avajaiskonsertissa</i>.<br />
<br />
Iltalehti 18.8.2000: Holopainen Tiina, <i>Leidien upeat jäähyväiset</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 4.4.2000: Nyholm Tuomas, <i>Suomen kovin tyttöbändi lähtee kiertueelle</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 5.4.2000: Nyholm Tuomas, <i>Presidentti tarkasti Leidien rivit</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 6.4.2000: Savola Hannu, <i>Naisenergiaa! – sitä on liikeellä</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 20.4.2000: nimimerkki Fio Maravilla, <i>Leidit Stadiin!</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 20.4.2000: nimimerkki Leidifanit Tuula ja Rauno, <i>Hävetkää, Leidien tyrmääjät!</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat TV-lehti 10.5.2000: Saaristo Satu, <i>Rankka konserttikiertue on pian ohi – Lea lähtisi uudelleen leidiksi</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 27.7.2000: Tukiainen Juhapekka, <i>Iskelmän aateliset Leidit – Katri Helena, Lea, Paula ja Marion päättävät projektinsa kolmeen konserttiin</i>.<br />
<br />
Iltasanomat.fi 21.10.2000: <i>On osattava lopettaa huipulla!</i>. (<a href="https://www.is.fi/viihde/art-2000000143805.html" target="_blank">Verkkolinkki</a>)<br />
<br />
Savon Sanomat 18.4.2000: Roth Seppo, <i>Dame Spice Girls – Leidit lavalla on onnistunut show ja muistamisen arvoista kulttuurihistoriaa</i>.<br />
<br />
Selvis-lehti 3/2003: Nissilä Pekka, <i>Esa Nieminen haluaa tuoda esiin – "Jotain muuta kuin Hiihtoliiton slaavimollia"</i>. (<a href="https://musiikintekijat.fi/artikkeli/esa-nieminen-haluaa-tuoda-esiin-jotain-muuta-kuin-hiihtoliiton-slaavimollia/" target="_blank">Luettavissa verkossa</a>)<br />
<br />
STT 21.10.1999: <i>Tähtilaulajattaret esiintyvät yhdessä</i>.<br />
<br />
STT 5.1.2000: <i>Iskelmän naismestarit konsertoivat kymmenellä paikkakunnalla</i>.<br />
<br />
STT 15.3.2000: Eerola Antti, <i>Iskelmän naismestarit kimpassa</i>.<br />
<br />
Turun Sanomat 7.5.2000: Valjakka Ari, <i>Työpaikkoja viihteen voimalla</i>. (<a href="https://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoitukset/1073788320/Paatoimittaja+Ari+Valjakan+kolumni+752000+Tyopaikkoja+viihteen+voimalla" target="_blank">Luettavissa verkossa</a>)<br />
<br />
<h4>
Televisiolähetykset:</h4>
<br />
Syksyn Sävel 1999 -voittaja Lea Laven - henkilökuva. Ensiesitys 18.12.1999, MTV3.<br />
<br />
Näin tehtiin Leidit. Ensiesitys 12.5.2000, MTV3.<br />
<br />
Leidit lavalla. Osa 1. Ensiesitys 13.5.2000, MTV3.<br />
<br />
Leidit lavalla. Osa 2. Ensiesitys 20.5.2000, MTV3.<br />
<br />
<h4>
CD-julkaisujen kansitekstit:</h4>
<br />
Nieminen Esa, Rosström Niklas, Kuorikoski Aarni. Leidit levyllä (BMG Finland & Warner Music Finland, 2000).<br />
<br />
Nikulainen Juha, Koikkalainen Jaripekka. Marion: Olkaa hyvä! – Kaikki singlet 1971–1986 (EMI Finland, 2005).<br />
<br />
Salmi Vexi. Paula Koivuniemi: Kaikki parhaat (Warner Music Finland, 2001).<br />
<br />
Norres Lasse. Arja Koriseva: 20 suosikkia – Hymyhuulet (Fazer Records, 1995).<br />
<br />
<h4>
Muut verkkolähteet:</h4>
<br />
<b>Listasijoitukset</b> on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta <a href="http://suomenlistalevyt.blogspot.fi/" target="_blank">Sisältää hitin – Suomen listalevyt</a> ja <a href="http://rumba50hittia.blogspot.com/" target="_blank">Rumban 50 hittiä -listat 1992–2007</a> sekä <a href="http://ifpi.fi/" target="_blank">Musiikkituottajien sivulta</a>.<br />
<br />
<h3>
Vilkaisepas blogistani myös</h3>
<br />
<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2015/09/paula-koivuniemi-yoperhonen-edel.html" target="_blank">Kuukauden levyartikkeli: Paula Koivuniemi – Yöperhonen (Edel Records, 2006)</a><br />
<br />
<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2016/03/katri-helena-vie-minut-fazer-records.html" target="_blank">Kuukauden levyartikkeli: Katri Helena – Vie minut (Fazer Records, 1995)</a><br />
<br />
<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2018/10/kirka-hector-pave-maijanen-pepe.html" target="_blank">Kirka, Hector, Pave Maijanen & Pepe Willberg – Mestarit Areenalla (EMI / BMG Finland, 1999)</a>Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-77827517966853721492020-03-07T13:00:00.002+02:002021-02-20T14:50:14.984+02:00UMK 2020: Lähteekö Cicciolina-ilmiö valloittamaan Eurooppaa?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1QCB3OUxqvBeUHhvy1FbLQHrCnX9QkGM6_I0jzviUGxSE8_Izx8QoCEs5f442p9TLepoq9ColC8cmZhdrTVaGIJDTr_4P9J074CBCUnQpPElLj9YsvVg3MhjUUc8c2Dis3LQk5gWiKF0/s1600/umk2020logo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="1200" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1QCB3OUxqvBeUHhvy1FbLQHrCnX9QkGM6_I0jzviUGxSE8_Izx8QoCEs5f442p9TLepoq9ColC8cmZhdrTVaGIJDTr_4P9J074CBCUnQpPElLj9YsvVg3MhjUUc8c2Dis3LQk5gWiKF0/s640/umk2020logo.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Tänään valitaan Yleisradion 54. edustaja Eurovision laulukilpailuihin. Uuden Musiikin Kilpailun 2020 ennakkoasetelma vaikuttaa vahvasti siltä, että kuudesta ehdokkaasta yksi lähtee kilpailuun melkoiselta etumatkalta. Illalla selviää kestääkö Cicciolina-huuma loppuun asti vai päätyvätkö äänestäjät sittenkin suosimaan "euroviisustereotypioita" orjallisemmin noudattavia esiintyjiä, kuten esimerkiksi <b>Tikaa</b> tai <b>Catharina Zühlkeä</b>. Vai laukkaako pisimmälle kilpailun mustaksi hevoseksi uumoiltu <b>Aksel Kankaanranta</b>?<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;">
<b>Sisällys:</b>
<ul>
<li>Onneksi olkoon, Yleisradio!</li>
</ul>
<ul>
<li>Maailman nähdä voi niin kauniina?</li>
</ul>
<ul>
<li>Varoituksen sanoja</li>
</ul>
<ul>
<li>Varokaa "täsmäiskuja" – Arviot kuudesta UMK20-kilpailijasta</li>
</ul>
<ul>
<li>Summa summarum: Jossiteltavaa jää</li>
</ul>
<ul>
<li>Aiheesta muualla</li>
</ul>
</span>
</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
Onneksi olkoon, Yleisradio!</h3>
<br />
Ensinnäkin on onniteltava Yleisradiota ja UMK-tuotantoa. Suomalaisten viisuharrastajien odotukset tämän vuoden UMK:ta kohtaan eivät olleet etukäteen kovinkaan korkealla. Kahdella edellisellä kerralla kokeiltu sisäisesti valitun esiintyjän konsepti ei ottanut Suomessa tulta alleen eikä tuottanut toivottuja tuloksia. Suomen-oloissa avoimeen kilpailuun palaaminen lienee ollut viisas ratkaisu. Edelleen Suomen eturivin tähdet karttavat Uuden Musiikin Kilpailuun osallistumista kuin ruttoa (sen sijaan ilmainen lähetysaika väliaikanumeron muodossa kelpaa edelleen oikein hyvin), mutta tämän vuoden kilpailuun on onnistuttu haalimaan sangen kiinnostava kuusikko. Kaikissa kilpailukappaleissa on omat ansionsa ja ne ovat tuotetut ammattimaisella otteella. UMK:n yhteistyö YleX:n lienee osaltaan edesauttanut sitä, että mukana on lupaavanoloisia tulokkaita ja suurin osa kilpailuehdokkaista edustaa ihan "oikeaa musiikkia", joka olisi olemassa euroviisukontekstin ulkopuolella. Kokonaistaso ei suinkaan räjäytä pankkia – ja artistikattauksen suurelle yleisölle tuntemattomille nimille on naureskeltu somessa – mutta Suomen euroviisuhistoriassa on koettu lukuisia huomattavasti heikompitasoisia karsintoja.<br />
<blockquote class="twitter-tweet">
<div dir="ltr" lang="fi">
Tiedoksi:<br />
Suomen euroviisuedustajaksi ovat ehdolla Tika, Erika Vikman, Aksel Kankaanranta, F3M, Sansa sekä Catharina Zühlke.</div>
— Timo Haapala (@TimoHaapala) <a href="https://twitter.com/TimoHaapala/status/1219585481530335232?ref_src=twsrc%5Etfw">January 21, 2020</a></blockquote>
<script async="" charset="utf-8" src="https://platform.twitter.com/widgets.js"></script>
Lähtökohdat Suomen euroviisuedustajan etsimiseksi eivät totisesti olleet lupaavia. Viimeisen viiden vuoden aikana Suomen menestys Eurovision laulukilpailuissa on ollut erittäin vaatimatonta: neljä kertaa viidestä päätyi karsiutumiseen semifinaalissa ja sen ainoan finaalipaikankin tuonut <b>Saara Aalto</b> jäi Euroviisujen loppukilpailussa toiseksi viimeiseksi. Espanjankielisen Twitter-tilin Eurovisionarion <a href="https://twitter.com/Eurovisionario/status/1213544571885543424" target="_blank">julkaisema kuva</a> on karua katseltavaa: Suomi on vihoviimeisenä listauksessa, jossa on paremmuusjärjestyksessä jokaisen Euroviisuihin osallistuneen maan parhaiten menestyneimmän viisun pistemäärä tuolta ajanjaksolta. (Listaus kattaa vain vuodet 2016–2019, mutta Suomen osalta tilannekuva ei muuttuisi miksikään, vaikka siihen kelpuutettaisiin myös vuoden 2015 tulokset mukaan, koska silloin Suomen edustaja jäi semifinaalin viimeiselle sijalle.) Poikkeuksellisen vaatimaton menestys tuskin on kohentanut Suomen viisuedustamisen houkuttelevuutta. Epäotollisista olosuhteista huolimatta UMK 2020:n ehdokasasettelu on kerännyt kiitosta euroviisuharrastajilta ulkomaita myöten.<br />
<br />
UMK 2020 on noussut menneinä viikkoina puheenaiheeksi. Tai oikeastaan puheenaiheeksi on noussut eräs kilpailuehdokkaista. <b>Erika Vikmanin</b> <i>Cicciolinasta</i> on muodostunut helmikuun aikana melkoinen hitti ja kansakunnan yhteinen "guilty pleasure". Biisi on majaillut päivästä toiseen Suomen Spotifyn kuunnelluimpien kappaleiden joukossa. Spotifyssa raitaa on luukutettu yli 1,5 miljoonaa kertaa. <i>Cicciolinaa</i> on kuunneltu Spotifyssa kaksi kertaa enemmän kuin muita viittä ehdokasta yhteensä. YouTubessa suhdeluku on vastaavanlainen: <i>Cicciolinan</i> lyriikkavideota on katsottu miltei 1,25 miljoonaa kertaa. Toiseksi suosituimmalla Aksel Kankaanrannan <i>Looking backilla</i> katselukertoja on noin 215 tuhatta. Milloin viimeksi Suomen viisukarsinnoissa mistään kilpailukappaleesta olisi tullut etukäteen näin suurta hittiä? Mieleeni juolahtaa <i>Shanghain valot</i> vuodelta 2006 ja sekin taisi nousta suurimpaan suosioonsa vasta viisukarsintojen jälkeen. <b>Krista Siegfridsin</b> <i>Marry me</i> ja Saara Aallon <i>Monsters</i> menestyivät kyllä mukavasti, mutta nekin saavuttivat hittistatuksensa vasta tultuaan valituiksi Suomen viisuedustajaksi. Itse asiassa <i>Cicciolina</i> on Uuden Musiikin Kilpailun YouTube-kanavan kaikkien aikojen katsotuin video, vaikka vanhimmat videot ovat olleet eetterissä jo viiden vuoden ajan.<br />
<br />
Koko UMK:n 2020 ennakkopöhinä on keskittynyt vain ja ainoastaan <i>Cicciolinan</i> ympärille. <i>Cicciolina</i> johtaa ylivoimaisesti kaikkia mahdollisia ennakkoäänestyksiä ja kappaleesta <a href="https://youtu.be/M8O6nEiGZvc" target="_blank">on jo väännetty hulvaton cover</a>. Huoltoasemaparlamenteissa ja työpaikkojen kahvipöydissä ei aprikoida kuka lähtee edustamaan Suomea Euroviisuihin vaan vaihdetaan ajatuksia <i>Cicciolinasta</i>. Ennakkoasetelma tuo mieleen viiden vuoden takaisen UMK:n, jossa kaiken huomion vei ainoastaan <b>Pertti Kurikan Nimipäivät</b> muiden esiintyjien jäädessä statisteiksi.<br />
<br />
<h3>
Maailman nähdä voi niin kauniina?</h3>
<br />
Mökkitie Records -tiimin kynäilemä iskelmädiskokappale <i>Cicciolina</i> herättää voimakkaita näkemyksiä puolesta ja vastaan. Vähän <b>Arttu Wiskarilta</b> ja vähän enemmän <b>Kikalta</b> vaikutteita saaneessa voimaannuttavassa laulussa on ajan hengen mukainen feministinen sanoma, eikä Kikkaa inspiraationlähteenä varmasti katsota pahalla armon vuonna 2020: onhan Kikka kokenut viime vuosien aikana huikean arvonnousun esimerkiksi viime kesänä esitetyn radiokuunnelman ansiosta. Edelleen eräät suomalaiset viisufanit ovat katkeria, kun Kikka ei voittanut vuoden 1992 euroviisukarsintoja <a href="https://youtu.be/DLq_Zp184H0" target="_blank">esityksellään <i>Parhaat puoleni</i></a>.<br />
<br />
<i>Cicciolina</i> ihastuttaa ja vihastuttaa. Suomalaisten euroviisufanien foorumeilla kappale on aiheuttanut kiivaita sanasotia. UMK herättää pitkästä aikaa vahvoja tunteita, mitä voitaneen pitää yhdenlaisena onnistumisen merkkinä. Onko <i>Cicciolina</i> roskaa vai campia? Vai molempaa? Muut ehdokkaat eivät ole aiheuttaneet minkäänlaista keskustelua ja polemiikkia.<br />
<br />
Ennakkoasetelma vaikuttaa siis siltä, että tämän vuoden UMK:ssa on viisi enemmän tai vähemmän geneeristä poppista ja yksi "roska". Mutta roska on joskus paljon kiinnostavampaa ja kiehtovampaa kuin sliipattu tapetti.<br />
<br />
<i>Cicciolina</i> on kirvoittanut perinteistä keskustelua kappaleiden "euroviisukelpoisuudesta". Kaikilla tuntuu olevan vankka mielipide siitä, kuinka "vanhanaikainen junttidiskokappale" pärjäisi Euroviisuissa. Vastaanotto ulkomailla on ollut tähän mennessä vähintäänkin lämmin (kas <a href="https://youtu.be/TpBVTcWVflI" target="_blank">tässä esimerkiksi eräs esimerkki</a>). Toki on muistettava, että tässä vaiheessa ulkomailta tuleva palaute tulee lähinnä euroviisukuplan sisältä aiheeseen perehtyneiltä alan harrastajilta.<br />
<br />
Samalla päätään on nostanut jälleen iänikuinen kielikeskustelu. Kannattaako suomenkielistä kappaletta lähettää Euroviisuihin? Kunpa 2020-luvulla näistä ennakkoluuloista päästäisiin vähitellen eroon. Kolme vuotta sitten Eurovision laulukilpailu voitettiin kokonaan portugalinkielisellä esityksellä. Neljä vuotta sitten Ukraina lauloi voittoviisunsa kertosäkeistön krimintataariksi. Jos tarkastellaan suomen sukulaiskieliä, viron- ja unkarinkielisillä viisuilla on sijoituttu kymmenen parhaan joukkoon. Jos laulusta on välittyvä tunnetta ja energiaa, se välittyy millä tahansa kielellä. Suomen ulkopuolella annetussa palautteessa viisufanit ovat painottaneet <i>Cicciolinan</i> kiehtovan viehätysvoiman perustuvan osittain siihen, että laulu esitetään eksoottisella kielellä.<br />
<blockquote class="twitter-tweet">
<div dir="ltr" lang="fi">
Mckhcifofuffodioissivknpaoyggeof <br />
<br />
ARGENTINA<br />
<br />
Okicystfokidydueoogohocc <br />
<br />
CICCIOLINA</div>
— AJ 🇺🇦🇱🇹🇷🇸| Official Senhit stan account (@OneiroMou) <a href="https://twitter.com/OneiroMou/status/1235305058826412039?ref_src=twsrc%5Etfw">March 4, 2020</a></blockquote>
<script async="" charset="utf-8" src="https://platform.twitter.com/widgets.js"></script>
Miksi iloluontoista retrodiskoa lobataan näin kovasti viisuihin? Vastaukseksi voisin siteerata <i>Helsingin Sanomien</i> toimittajaa <b>Juuso Määttästä</b>, joka kirjoitti viime toukokuussa Tel Avivista erinomaisia reportaaseja ja analyyseja Euroviisuista. <b>Daruden</b> ja <b>Sebastian Rejmanin</b> karsiuduttua hän kirjoitti näkökulman otsikolla <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006106375.html" target="_blank">Suomen pitäisi ottaa Euroviisuissa oppia huonosti laulavasta 54-vuotiaasta miehestä, jonka kappaleessa ei ole mitään järkeä</a>. Määttänen tuli seuraavanlaiseen johtopäätökseen: "Jos ei ole mahdollisuutta tai ideoita kunnon sekoiluun, aina voi luottaa totaaliseen idiotismiin."<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Eilinen semifinaali osoitti jälleen, että tervehenkinen typeryys toimii Euroviisuissa yllättävän hyvin. Lähes kukaan ei etukäteen uskonut, että pikkumaa San Marinoa edustavalla 54-vuotias turkkilaisella <b>Serhatilla</b> olisi mitään mahdollisuuksia päästä finaaliin. Serhatin kappale <i>Say Na Na Na</i> saattaa olla sanoituksiltaan yksi koko viisuhistorian tyhmimmistä, ja se on paljon sanottu. 'Say na na na, say na na na, You're not alone, so stand up, na na na, Be a hero, be the rainbow, and say na na na', Serhat laulaa lavalla lannettaan heiluttaen eikä yleisössä voi olla hymyilemättä. Tämä on aitoa viisumenoa. – – Serhat sai sekä Tel Avivin areenalla olleelta viisuyleisöltä että kisaa mediatilassa seuranneelta toimittajakunnalta raikuvat aplodit, yhdet illan suurimmista. Serhatista, hänen tyhmästä laulustaan ja onnettomasta suorituksestaan oli alkanut muodostua jo eräänlainen viisumeemi. Se toi ihmisille hymyn huulille ja jäi paljon paremmin mieleen kuin Suomen vakavahenkinen ja teemaltaan suorastaan masentava <i>Look Away</i>. Lopputulos: San Marino selvitti kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti paikkansa finaaliin. Suomi ei. Siinä on jotain, mistä meidän kannattaisi ottaa oppia, jos olemme ylipäänsä kiinnostuneita Euroviisuissa menestymisestä." (<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006106375.html" target="_blank">Helsingin Sanomat 15.5.2019</a>)</blockquote>
Eikö <i>Cicciolina</i> ole kuin suora vastaus Määttäsen kommenttiin. <i>Cicciolina</i> ei ole samanlainen kuin <i>Say na na na</i> eikä Erika Vikman ole Serhat – tangokuningatar Vikman osaa sentään todistettavasti laulaa siinä missä Serhatin laulusuoritus oli karaoketasoa – mutta Euroviisuissa on aina tilaa vähemmän vakavasti otettavalle kuplivalle riemulle. Kuten edellä mainitun Wiwibloggs-videon Deban tiivisti: "Some may call it trashy. I won't disagree. But this keeps you moving." <i>Cicciolina</i> on jo nyt onnistunut nousemaan puheenaiheeksi ja siinä on kaikki meemiainekset. Jos <i>Cicciolina</i> valitaan Euroviisuihin, toukokuussa Rotterdamissa viisufanien keskuudessa nähdään vuorenvarmasti kukkaseppeleitä, nunnakaapuja ja muuta asiaankuuluvaa rekvisiittaa.<br />
<br />
Olennainen kysymys kuuluukin: äänestävätkö suomalaiset Euroviisuihin tänä vuonna jotain sellaista mistä aidosti itse tykkäävät vai äänestävätkö laskelmoiden jotain sellaista, mistä kuvittelevat muiden tykkäävän. Kannattaako Euroviisuihin lähettää jotain voimakkaita tunteita herättävää vai jotain kädenlämpöistä viisukavalkadin seinäruusuksi. Siinäpä illaksi pohdittavaa.<br />
<blockquote class="twitter-tweet">
<div dir="ltr" lang="en">
Dear <a href="https://twitter.com/Yle_UMK?ref_src=twsrc%5Etfw">@Yle_UMK</a> <a href="https://twitter.com/yleeurovision?ref_src=twsrc%5Etfw">@yleeurovision</a> <br />
<br />
This is your chance to select something that the Finnish public actually seems to like and something with personality. Haters are always gonna hate. Don’t you dare rigging the show against Erika. It would be an extremely stupid thing to do. <br />
<br />
Xoxo</div>
— Katja / Катя (@SchlagerKaty) <a href="https://twitter.com/SchlagerKaty/status/1235016245944164352?ref_src=twsrc%5Etfw">March 4, 2020</a></blockquote>
<script async="" charset="utf-8" src="https://platform.twitter.com/widgets.js"></script>
<br />
<h3>
Varoituksen sanoja</h3>
<br />
Tietenkin on muistettava, että illan live-esitysten myötä ennakkoasetelmat voivat heittää täysin häränpyllyä. Mikäli performanssi suorassa lähetyksessä epäonnistuu tai on muuten huono, ei auta minkäänlainen ennakkosuosikin asema. Mieleen muistuu kolmen vuoden takainen edellinen avoimen kilpailun UMK, jossa suomalaiset viisuharrastajat olivat jo ennakkoon käytännössä valinneet <b>Emma Sandströmin</b> Euroviisuihin viisukliseellään <i>Circle of light</i>. Emman live-esitys meni kuitenkin osittain penkin alle ja ennakkosuosikki sijoittui kolmanneksi.<br />
<br />
Lisäksi on otettava huomioon, ettei ennakkohuomio sosiaalisessa mediassa välttämättä merkitse tosipaikan tullessa mitään. Vuoden 2010 Suomen euroviisukarsinnoissa <b>Eläkeläiset</b> dominoivat mediatilaa ja kaikkia ennakkoäänestyksiä, ja heidän voittonsa vaikutti vuorenvarmalta, mutta niin vain kansan syvät rivit mobilisoituivat äänestämään <b>Kuunkuiskaajia</b> ja humppaorkesteri jäi kolmanneksi.<br />
<br />
Tänä iltana kaikki voi mennä pieleen sen vuoksi, ettei tulosta ratkaista pelkästään yleisöäänestyksellä. Puolet pisteistä antaa kahdeksan nelihenkistä kansainvälistä raatia. Muissa maissa tällainen äänestystapa tuottaa ihan kelpoja viisuvalintoja, mutta Suomella on karmeita kokemuksia useamman äänestyskomponentin yhdistelemisestä. Kansankunnan kollektiiviseen muistiin on jäänyt katkera muisto 20 vuoden takaa, jolloin kansa äänesti viisuedustajakseen <b>Nightwishiä</b>, raati antoi korkeimmat pisteet <b>Nylon Beatille</b> – ja Suomea lähti edustamaan Eurovision laulukilpailuihin <b>Nina Åström</b>...<br />
<br />
Kansainväliset raadit ovat olleet mukana UMK:ssa vuodesta 2017 lähtien. Kahdessa edellisessä sisäisen valinnan UMK:ssa raadit olivat lähinnä yhden hengen vitsiraateja, jotka koostuivat viisubloggareista ja viisukuplan sisäpiirissä viihtyvistä oman maansa kristasiegfridseistä ja muista tyrkkyjulkkiksista. Kansainväliset raadit olivat mukana lähinnä show-elementin vuoksi. Tänä vuonna Yleisradio on kuitenkin ilmoittanut, että tuomaristot ovat <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/03/06/umkn-kansainvalinen-raati-esittaytyy" target="_blank">aitoja nelihenkisiä musiikin ammattilaisista koostuvia raateja</a>. Suomen viisutuurin tietäen kaikki ainekset katastrofiin ja laimeaan kompromissivoittajaan ovat ilmassa. Toivottavasti näihin ilmeisiin sudenkuoppiin ei kompastuta, eivätkä raadit sössi viisuvalintaa. Mikäli raadit ovat tosikkomaisella tuulella, <i>Cicciolinalla</i> ei ole välttämättä äänestyksessä mitään jakoa, vaan korkeimmat pisteet sujahtavat sovinnaisemmille ehdokkaille.<br />
<br />
<h3>
Varokaa "täsmäiskuja" – Arviot kuudesta UMK20-kilpailijasta</h3>
<br />
Seuraavaksi mietteitä kuudesta kilpailukappaleesta esiintymisjärjestyksessä. Yhdestä on huomattavasti enemmän sanottavaa kuin muista.<br />
<br />
<h4>
1. Catharina Zühlke: Eternity</h4>
<b>Tekijät: Marcia Sondeijker, Roel Rats, Josefin Myrberg, Henrik Tala, Catharina Zühlke</b><br />
<br />
Zühlke putkahti ensimmäistä kertaa julkisuuteen <i>Idolsissa</i>. Hän on porukan UMK-konkari, sillä kolme vuotta sitten hän oli mukana kappaleella <i>Perfect villain</i>. Zühlke oli <b>Norma Johnin</b> <b>Leena Tirrosen</b> ohella ainoa, jonka laulusuoritus onnistui suorassa lähetyksessä ja sen ansiosta hänet palkittiin toisella sijalla.<br />
<br />
Penseyteni tätä kohtaan harmittaa, koska tiedän tiimin olevan tosissaan liikeellä. Ennakkopanostus ja -promootio on ollut melkoista. Zühlke todella osaa laulaa ja hänellä on selvästi intohimoinen tavoite päästä Euroviisuihin. Mutta. Minun mielestäni kappale kuulostaa siltä kuin kaikki mahdolliset euroviisukliseet olisi survottu lihamyllyyn ja tuloksena on kolmeminuuttinen rapsodia, joka alkaa siirappisena disneyballadina, kunnes yhtäkkiä halpahintainen biitti lähtee käyntiin ja sitten on vähän loreenia ja margaretbergeriä. <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/01/30/catharina-zuhlken-puhutteleva-eternity-on-omistettu-menehtyneille-rakkaille" target="_blank">Koskettava taustatarina</a>, *check*. Mielikuvani on, että tekijät ovat lähteneet tavoittelemaan ukrainalaista tai azerbaidžanilaista menestysviisua mutta konkreettinen lopputulos kuulostaa sävelmältä, joka voisi ennemmin edustaa Maltaa tai San Marinoa, jotka ovat Suomen ohella perinteisiä Euroviisujen altavastaajia.<br />
<br />
Varmaan sen vuoksi, että laulu kuulostaa kaikkein eniten "kuvitteelliselta euroviisulta", sitä on kuvailtu "täsmäiskuksi Euroviisuihin" ja arvostettu kulttuuritoimittaja <b>Anton Vanha-Majamaa</b> on tohtinut <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/02/03/kommentti-erika-vikmanin-cicciolina-on-umk-historian-isoimpia-hitteja-mutta" target="_blank">väläytellä jopa mahdollisuutta euroviisuvoittoon</a>.<br />
<br />
Anteeksi nyt vain. AINA kun suomalainen musiikkiteollisuuden toimija puhuu "täsmäiskusta Euroviisuihin" pitäisi hälytyskellojen soida ja lujaa. Näitä "täsmäiskuja" ovat vuosikymmenien varrella olleet muun muassa <b>Pave Maijasen</b> <i>Yamma yamma</i>, <b>Edean</b> <i>Aava</i>, Krista Siegfridsin <i>Marry me</i> tai Saara Aallon <i>Monsters</i>.<br />
<br />
Kun Pave Maijasen <i>Yamma yamma</i> valittiin Suomen viisuedustajaksi vuonna 1992, <b>Jaakko Salo</b> onnitteli Yleisradion viihdetoimitusta: "Onneksi olkoon, kerrankin meillä on lähettää hyvä kappale Euroviisuihin." Jaakko Salo oli vuonna 1992 vaikutusvaltaisin musiikkialan toimija Suomessa.<br />
<br />
<b>Maria Guzenina</b> oli vuoden 1998 euroviisukarsinnoissa musiikin ammattilaisista koostuneen raadin puheenjohtaja. Guzenina painotti puheenvuorossaan, että hänen raatinsa äänestää sen perusteella, mikä pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Raadin suosikki oli Edean <i>Aava</i>. Eurovision laulukilpailussa 1998 <i>Aava</i> sai pisteitä Ruotsista, Virosta, Norjasta ja Makedoniasta – kahdesta jälkimmäisestä yhden pisteen. Kaikki muut jättivät <i>Aavan</i> nollille. Oijoi, mikä kansainvälinen menestystarina.<br />
<br />
Vuoden 2013 UMK:n raadissa istui merkittäviä musiikkialan ammattilaisia, jotka vannoivat Krista Siegfridsin pyyhkivän lattiaa Malmön Euroviisuissa. <i>Marry me</i> sijoittui viisufinaalissa kolmanneksi viimeiseksi, mutta Kristan lattianpyyhkiminen jätti sentään Irlannin ja Espanjan taakseen. Ja Saara Aallon <i>Monsters</i> oli mittatilaustyö ruotsalaisen euroviisutehtaan kovimmasta ytimestä. Ikävä kyllä Euroviisujen suhteen kokenutkin musiikkikriitikko sortuu arvioimaan kappaleita kuvitteellisten euroviisustereotypioiden kautta.<br />
<br />
Ennakkosatsauksiin nähden <i>Eternity</i> on menestynyt vaisusti kuuntelu- ja katselumäärissä. Ehkä sekin indikoi laulun menestymismahdollisuuksista euroviisuraamien ulkopuolella. Olen pahoillani, mielestäni tämä on UMK-kattauksen kaikkein pahiten "tekemällä tehty" euroviisu.<br />
<br />
<h4>
2. Erika Vikman: Cicciolina</h4>
<b>Tekijät: Janne Rintala, Mika Laakkonen, Erika Vikman, Saskia Vanhalakka</b><br />
<br />
Kaiken aikaisemmin mainitun lisäksi <i>Cicciolinan</i> valinnan puolesta puhuisi sekin, että se kilpailisi toukokuussa Rotterdamin Euroviisuissa täysin omassa kategoriassaan. Tämän vuoden Eurovision laulukilpailuihin on valikoitu runsaasti balladeja ja ammattimaisia midtempo-tuotoksia. <i>Cicciolina</i> toisi tämän kevään viisukilpailuun jotain sellaista, mitä yksikään toinen maa ei.<br />
<br />
<i>Cicciolina</i> on muutenkin virkistävä vastaisku nykyaikaiselle riskittömälle ja varman päälle tuotetulle popmusiikille. Nykypopin soundimaailma on useimmiten kapea. <i>Cicciolinassa</i> on rikkaita harmonioita ja melodiankulkuja. Muhkea taustasäestys on pullollaan täyteen ahdettuja raitoja.<br />
<br />
Pahoin pelkään, että Erikan tiimi saattaa möhliä menestymismahdollisuutensa tänä iltana epäonnistuneella esityksellä. Vikman on lupaillut, että show on eeppinen. Usein suomalaisten käsitys "eeppisestä viisushow'sta" merkitsee yliyrittämiseen sortuvaa sekavaa ja pompöösiä esitystä, jossa on päälleliimattuja elementtejä ja joka menee överiydessään tahattoman koomiseksi. "More is more" -mentaliteetti ei ole poikinut menestystä: Saara Aallon <i>Monsters</i>-esitystä kritisoitiin siitä, että lavalla tapahtui liikaa ilman minkäänlaista relevanttia funktiota.<br />
<br />
<h4>
3. Aksel Kankaanranta: Looking Back</h4>
<b>Tekijät: Joonas Angeria, Whitney Phillips, Connor McDonough, Riley McDonough, Toby McDonough</b><br />
<br />
<i>The Voice of Finlandista</i> tuttu Aksel Kankaanranta tulkitsee uskottavasti modernin popslovarin. Kansainvälisen tiimin valmistamaa tuotosta ei ole kynäilty varta varten Euroviisuja varten. Biisiä on verrattu esimerkiksi <b>Sam Smithin</b> tai <b>James Arthurin</b> tuotantoon. Kappale nojaa etenkin tunnelmaansa ja miellyttävään äänimaisemaansa. Sekä Spotifyssa että YouTubessa <i>Looking back</i> on saanut toiseksi eniten katseluita ja kuunteluita. Piileekö tässä mahdollisesti illan yllätysvoittaja? Euroviisuissa tyylikäs laulu voisi menestyä raatien äänestyksessä yllättävän hyvin, mutta kilpailu muita persoonallisempia balladeja vastaan voi olla armoton. Akselilla on hyvä ääni ja hän ei ole habitukseltaan persoonaton sliipattu poptähti, mikä lienee varmasti vain eduksi.<br />
<br />
<h4>
4. F3M: Bananas</h4>
<b>Tekijät: Olli Äkräs, Hanna Ollikainen, Rafael Elivuo</b><br />
<br />
Energisen trion poppis mukailee vuosituhannen alun pop-soundia. <i>Bananasia</i> on yleisesti luonnehdittu UMK-kuusikon heikoimmaksi lenkiksi. Euroviisuissa menestymismahdollisuudet olisivat melko olemattomat, mutta itse biisi on oikeastaan aika hauska ja viihdyttävä. Keventävä välipala illan musiikkitarjonnassa. Vaikka soundimaailma muistuttaa menneistä, sanoitus on tiukasti tässä päivässä.<br />
<br />
<h4>
5. Sansa: Lover View</h4>
<b>Tekijät: Sansa, Yotto, Anton Sonin</b><br />
<br />
<a href="https://musiikintekijat.fi/artikkeli/oman-itsensa-nakoinen-sansa/" target="_blank">Pitkän linjan ammattilainen <b>Sansa</b></a> ei lähde kosiskelmaan viisuyleisöä vaan tekee tinkimättömästi omaa juttuaan ja tarjoaa kuusikon indieimmän vaihtoehdon. Erittäin laadukkaasti ja hienostuneesti tuotettua modernia elektronista popteosta voi varteenotettava musiikkikriitikkokin fiilistellä menettämättä katu-uskottavuuttaan. Taiteellisesti ansioitunut musiikkitaiteen teos, jossa on tarttumapintaa. Voisi tarjota Euroviisuissa monien kaipaaman virkistävän vaihtoehdon. Mutta vaikka euroviisuedustajaa ei pitäisikään valita kalkulaattorilla, viisukappaleen olisi vedottava suureen yleisöön, joten menestysmahdollisuuksien kannalta tällainen genre on aina riski.<br />
<br />
<h4>
6. Tika: I Let My Heart Break</h4>
<b>Tekijät: Neea Jokinen, Timo Oiva, Oliver @ i-One Music, Lotus Wang, Sami Tamminen, Kalle Mäkipelto</b><br />
<br />
X-Factor -voittaja Tika Sevón Liljegren on loistava laulaja! Upealla äänellään hän myy keskinkertaisemmankin tekeleen. <i>I let my heart break</i> on muodollisesti pätevä voimaballadi. Mikäli <i>Cicciolina</i> ei voita, pidän Tikaa todennäköisimpänä voittajana. Tässä seurassa hän voi vaikuttaa ilmeiseltä voittajalta tulkitessaan vahvasti sielunsa syövereistä ammattimaisesti tuotettua balladiaan. Kansainvälisissä Eurovision laulukilpailuissa taso on kuitenkin paljon kovempi ja Tika joutuu kilpailemaan tosissaan muiden maiden yhtä taitavia vokalisteja vastaan. Naisten esittämiä balladeja on valittu Rotterdamiin useampia.<br />
<br />
<h3>
Summa summarum: Jossiteltavaa jää</h3>
<br />
Suomi kilpailee toukokuussa Rotterdamin Eurovision laulukilpailuissa toisessa semifinaalissa torstaina 14. toukokuuta. Tämäniltaisessa UMK-kuusikossa on näkemykseni mukaan neljä ehdokasta, joilla voisi olla edellytyksiä edetä Euroviisujen finaaliin: <i>Eternity</i>, <i>Cicciolina</i>, <i>Looking back</i> ja <i>I let my heart break</i>. (Nuivasta suhtautumisestani huolimatta <i>Eternitya</i> ei voi sulkea pois, sillä euroviisuraadit voivat pissata hunajaa sen kuullessaan ja joskus taitavalla esityksellä onnistutaan myymään keinotekoisempikin värssy.) Yksikään mainitsemistani kappaleista ei tule missään nimessä olemaan varma finalisti Rotterdamissa. Karsiutuminen loppukilpailusta on täysin mahdollinen skenaario, valitaan Suomen edustajaksi mikä tahansa.<br />
<br />
Vuoden 2020 UMK on synnyttänyt kipakkaa mielipiteiden vaihtoa. Keskustelu jatkuu mitä oletettavimmin kiivaana toukokuuhun asti. Jos <i>Cicciolina</i> äänestetään Suomen viisuedustajaksi ja Rotterdamissa sen tie tyssää jo semifinaaliin, kappaleen vastustajat jälkiviisastelevat hamaan tulevaisuuteen, kuinka UMK-kavalkadin "viisumaisemmat" ja kansainvälisemmän kuuloiset ehdokkaat Tika, Zühlke tai Aksel olisivat pärjänneet paremmin kuin kotimainen junttidisko. Mikäli <i>Cicciolina</i> ei voita tänään, suomalaisten viisufanien enemmistö jää ikuisesti harmittelemaan, ettei varman hitin potentiaalia päästy testaamaan loppuun asti.<br />
<br />
Loppukaneetiksi kirjoitan vastuuvapauslausekkeen: Näihin arvioihin ja raapustuksiin on luonnollisesti syytä suhtautua asianmukaisella varovaisuudella. Esimerkiksi <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2019/03/dj-take-me-to-your-heaven-daruden-umk.html" target="_blank">vuosi sitten kirjoitin</a>, että Darudella ja Sebastian Rejmanilla voisi olla mahdollisuudet sijoittua Eurovision laulukilpailuissa paremmalle sijalle kuin Saara Aalto. Mönkään meni. Ja pahasti.<br />
<br />
<h3>
Aiheesta muualla</h3>
<br />
Yle.fi: Anni Gullichsen, <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/03/06/nain-seuraat-umk-finaalia-katso-myos-tarpit-tulevasta-showsta" target="_blank"><i>Näin seuraat UMK-finaalia – Katso myös tärpit tulevasta show'sta</i></a>.<br />
<br />
Scandipop: <a href="https://www.scandipop.co.uk/finlands-umk-2020-guide-final/" target="_blank"><i>Finland's UMK 2020: Your Guide To The Final!</i></a><br />
<br />
Aussievision: <a href="https://www.aussievision.net/post/the-aussievision-team-rank-finland-umk-2020-songs-1st-to-6th" target="_blank"><i>The Aussievision team rank Finland UMK 2020 songs 1st to 6th</i></a>.<br />
<br />
Vinyylin rahinaa: <a href="https://vinyylinrahinaa.wordpress.com/2020/02/06/jotain-vanhaa-jotain-uutta-miljoonan-markan-pakarat-cicciolina-k/" target="_blank"><i>Jotain vanhaa, jotain uutta: Miljoonan markan pakarat & Cicciolina</i></a>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat: <a href="https://www.is.fi/euroviisut/art-2000006430834.html" target="_blank"><i>IS:n viisuraati täräyttää tiskiin arvionsa UMK-kappaleista – yksi artisteista sai murska-arvion</i></a>.<br />
<br />
Eurovisionistin matkassa: <a href="http://www.eurovisionisti.fi/2020/02/tana-vuonna-me-ollaan-finaalissa.html" target="_blank"><i>Tänä vuonna me ollaan finaalissa!</i></a><br />
<br />
Venlan maailma: <a href="https://venlanmaailma.blogspot.com/2020/02/umk-2020-finalistit-ajatuksiani-ja-kuka.html" target="_blank"><i>UMK 2020 finalistit - ajatuksiani ja kuka on suosikkini?</i></a><br />
<br />
Pipertäjän paratiisi: <a href="https://pipertajanparatiisi.blogspot.com/2020/02/umk-2020.html" target="_blank"><i>UMK 2020</i></a>.<br />
<br />
Eurovision.tv: <a href="https://eurovision.tv/story/only-songs-performed-in-english-do-well" target="_blank"><i>Only songs performed in English do well?</i></a> Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-62811163529884536082019-09-06T13:30:00.010+03:002021-11-21T18:08:09.421+02:00Antti Tuisku – En kommentoi (Warner / Hyökyaalto Records, 2015)<i>Antti Tuisku palaa tauolta julkisuuteen tänään oman Vain elämää All Stars -jaksonsa myötä. Tuisku toistaa mielellään narratiivia, jonka mukaan hänen urallaan jokseenkin kaikki oli pielessä, kunnes keväällä 2015 julkaistu </i>En kommentoi<i> -albumi pelasti hänet syvästä alhosta. Kieltämättä menestyslevyn ansiosta Antti Tuiskun suosio ja ennen kaikkea arvostus kasvoivat uusiin sfääreihin. Uudenlaisen ja modernin albumin seurauksena Antti Tuisku vapautui kaikista sapluunoista, joihin hänet oli vuosien varrella yritetty mahduttaa.</i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG9w85vyNVNQUO181bfwThycTkvHnJc7LdVuz6bOEAIrzI7L5RstVTSm78ipMI0fgTIS5HRI2r_9ZQrljjdYwLIIZhYVx81sRqp2Of_tAJF6dKu_ZKw0IXVfhRAgD9p18QYAoxbaM-eBo/s1600/tuisku15.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG9w85vyNVNQUO181bfwThycTkvHnJc7LdVuz6bOEAIrzI7L5RstVTSm78ipMI0fgTIS5HRI2r_9ZQrljjdYwLIIZhYVx81sRqp2Of_tAJF6dKu_ZKw0IXVfhRAgD9p18QYAoxbaM-eBo/s400/tuisku15.jpg" width="400" /></a></div>
Tosi-tv rantautui vuosituhannen vaihduttua Suomeen. Nuorekas ja rempseä kotimainen matkailuaiheinen kilpailuohjelma <i>Far out</i> esitteli keväällä 2001 suurelle yleisölle uuden sukupolven mediapersoonat <b>Jaana Pelkosen</b>, <b>Tuomas Enbusken</b> ja <b>Wallu Valpion</b>. Ohjelmassa keekoilleet <b>Tatu</b> ja <b>Eeka</b> kuuluvat olennaisena osana tietyn ikäluokan sukupolvikokemukseen. Samoihin aikoihin MTV3 alkoi lähettää <i>Selviytyjiä</i>, jota on useassa yhteydessä luonnehdittu tosi-tv:n läpimurtosarjaksi.<br />
<br />
Tosi-tv levisi nopeasti kaikenlaisiin mahdollisiin ohjelmatyyppeihin, myös musiikkiaiheisiin ohjelmiin. Vuonna 2001 MTV3 järjesti viimeisen kerran perinteisen Syksyn sävel -kilpailun. Vanhanaikainen iskelmämusiikkiin keskittyvä ohjelma ei enää houkutellut mainostajia entiseen malliin. Syksyn sävelen sijaan MTV3 alkoi satsata uudenlaisiin ohjelmaformaatteihin. Syksyllä 2002 kanavalla pyöri kykykilpailu <i>Popstars</i>, jossa kuka tahansa sai hakeutua tyttöbändin jäseneksi. <i>Popstars</i> oli kuitenkin vasta alkusoittoa. Syksyllä 2003 tasavalta kohisi, kun Suomessa alkoi <i>Pop Idolin</i> – eli suomalaisittain <i>Idolsin</i> – ensimmäinen tuotantokausi. Kaikelle kansalle tarjottiin mahdollisuus pyrkiä poptähdeksi.<br />
<br />
2010-luvun surkuhupaisia <i>Idolseja</i> seuratessa (kuka osaa luetella pari viimeisintä Idols-voittajaa?) voi olla vaikea hahmottaa, kuinka merkittävä ja vallankumouksellinen ilmiö ensimmäinen <i>Idols</i> aikoinaan olikaan. <i>Idols</i> oli mediatapaus, joka lävisti kaikki kansankerrokset. Niin koulujen välitunneilla kuin maakuntien huoltoasemien kahviparlamenteissa vaihdettiin ajatuksia <i>Idolsista</i>. Aluksi koelauluvaiheessa kohua herättivät tuomariston ilkeämieliset ja julmat kommentit. Lähetysten perusteella monet kokelaat poistuivat raadin luota kyyneleet silmissä. Ohjelmaa myös syytettiin epäeettisyydestä, koska siinä päästettiin arvostelukyvyttömät ihmiset nolaamaan itsensä miljoonayleisön silmissä. Brittityylinen suorapuheinen tosi-tv oli verrattain tuore ilmiö, joten Suomessa ei ollut totuttu tylyyn ilkeilytelevisioon, jossa nöyryytettiin tavallisia kansalaisia. Idols-tuomariston ilmaisutyyli kirvoitti lööpin jos toisenkin ja aiheesta keskusteltiin kiivaasti muun muassa <b>Susanne Päivärinnan</b> emännöimässä keskusteluohjelmassa. Toisaalta koelaulujaksojen kohdalla katsojat eivät välttämättä ymmärtäneet, ettei <i>Idolsissa</i> ollut kyse koulun laulukokeesta ja palautteen antamisesta, vaan ohjelmasta, jossa aidosti pyrittiin etsimään potentiaalista eturivin poptähteä. Joka tapauksessa keskustelu kävi kuumana ja katsojaluvut olivat korkeita.<br />
<br />
Kilpailun edetessä ammattimaisempaan vaiheeseen eräät kilpailijat alkoivat herättää suoranaista fanihysteriaa. Nuorison sydämet valloitti etenkin <b>Antti Tuisku</b>, 19-vuotias Siwan kassa Rovaniemeltä. Vuodenvaihteessa 2003–2004 nettiin perustettiin lukuisia fanisivuja, joissa ihailijat tunnustivat rakkautensa tälle suklaasilmäiselle miehenalulle. Idolsin finaalivaiheen suorissa lähetyksissä yleisön joukossa nähtiin lukuisia Antille askarreltuja plakaatteja ja kylttejä.<br />
<br />
Antti Tuisku sijoittui <i>Idolsissa</i> kolmanneksi. Vihoviimeiseen finaalilähetykseen yltäneet <b>Hanna Pakarinen</b> ja <b>Jani Wickholm</b> olivat kieltämättä vokalisteina Tuiskua lahjakkaampia. Ensimmäistä <i>Idolsia</i> ei seurannut ainoastaan nuoriso, ja varttuneempiin katsojiin Pakarinen ja Wickholm vetosivat enemmän.<br />
<br />
<i>Idolsin</i> ensimmäinen tuotantokausi oli eittämättä Suomen merkittävimpiä viihdetapahtumia vuosien 2003 ja 2004 vaihteessa. Tähtien nimikirjoituksia jonotettiin kauppakeskuksissa satojen metrien pituisissa jonoissa. Tuomariston sutkautuksista – myös niistä positiivisista – muodostui lentäviä lauseita: <b>Nanna Mikkosen</b> "sä kosketit mua" jäi elämään. Vanhan liiton veteraani <b>Jukka Kuoppamäki</b> kirjoitti Mikkosen inspiroimana laulun <i>Sä kosketit mua</i> (2006). Idols-finaalissa tammikuussa 2004 annettiin yli 713 000 ääntä, mikä on erittäin merkittävä saavutus yhtään missään yleisöäänestyksessä. Ensimmäisen kauden suurenmoisuudesta voi saada jonkinlaisen aavistuksen <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005946487.html" target="_blank"><b>Oskari Onnisen</b> kirjoituksesta</a>. Joulukuussa 2018 hän analysoi <i>Helsingin Sanomissa</i> kykykilpailun alamäkeä:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Ohjelmat eivät enää luo ilmiöitä; turha kuvitella, että enää kysyttäisiin 'Jani vai Hanna, Hanna vai Jani', kuten koko Suomen kansa tuntui tekevän 15 vuotta sitten." (<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005946487.html" target="_blank">Helsingin Sanomat 26.12.2018</a>)</blockquote>
Idols-finaalin kärkikaksikosta kohistiin kuin presidentinvaalien toisen kierroksen ehdokkaista. Kyllä lapsukaiset, ennen kuningas Sauli I:stä Suomessa on ollut sellaisiakin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvVWNyGG6A2Ltl_Ut0LqnUe-GwHKOe7NxJZqaaYUy_RaoBekFlLoI2akoxrfNx3A4biA7L-MbaZrytmta0RC6nsIIXvgdPDX0wxsW8HLg2UD4FsLM1mLLBz_FhDe1FAibvVVaJcB8WKzQ/s1600/tuisku04.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="633" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvVWNyGG6A2Ltl_Ut0LqnUe-GwHKOe7NxJZqaaYUy_RaoBekFlLoI2akoxrfNx3A4biA7L-MbaZrytmta0RC6nsIIXvgdPDX0wxsW8HLg2UD4FsLM1mLLBz_FhDe1FAibvVVaJcB8WKzQ/s200/tuisku04.jpg" width="197" /></a></div>
Levy-yhtiö BMG tarjosi levytyssopimukset <i>Idolsin</i> kärkikolmikkoon sijoittuneille. Huhtikuussa 2004 julkaistiin Tuiskun ensimmäinen single <i>En halua tietää</i> ja myöhemmin keväällä hänen debyyttialbuminsa <i>Ensimmäinen</i>, joka nousi albumilistan ykköseksi.<br />
<br />
Antti Tuisku edusti uudenlaista miesartistin tyyppiä kotimaisen kevyen musiikin kentällä. Suomen musiikkimarkkinat eivät olleet otollisia miespuolisille popidoleille. Ennen Antti Tuiskua ei ollut oikein ketään, jota olisi voinut luonnehtia luontevasti vaikkapa Suomen <b>Justin Timberlakeksi</b>. <i>Idols</i>-tuomarina toiminut <b>Asko Kallonen</b> on kertonut Antti Tuiskun elämäkerrassa <i>Antti Tapani</i> (2018) ensireaktionsa olleen "vau, tämmösiä popstaroja oikeasti löytyy Suomesta".<br />
<blockquote class="tr_bq">
Asko Kallonen: "Siihen aikaan alalle pyrkineet ihmiset pohjasivat joko iskelmän tai rockin liturgiaan. Harvassa olivat tyypit, joiden lempibändi on <b>Backstreet Boys</b>." (Tuisku, Aro & Vanha-Majamaa 2018, 65)</blockquote>
<i>Idols</i> herätti luonnollisesti ärtymystä autenttisissa musiikkipiireissä. Arvostelijoiden mukaan Idols-tähdet olivat levy-yhtiöiden ohjailtavissa olevia tuotteita, markkinointikoneiston pikaruokaa, jolla pyritään saavuttamaan hetkellisesti kaupallisia pikavoittoja ilman minkäänlaisia musiikillisia ambitioita. Idols-kilpailijat ovatkin vuosien saatossa joutuneet tekemään työtä karistaakseen Idols-leiman harteiltaan. He ovat kohdanneet rajuja ennakkoasenteita, joissa heidät on leimattu tosi-tv-tähdiksi, minkä vuoksi heitä ei ole varauksettomasti kelpuutettu oikeiden muusikoiden joukkoon. Tähdet ovat vakuutelleet tekevänsä musiikkia suurella sydämellä, vaikka ovatkin nousseet julkisuuteen kaupallisen "pikakaistan" kautta. Vielä 2015 Antti Tuiskun <i>Vain elämää</i> -jaksossa (siinä ensimmäisessä) konkari <b>Pave Maijanen</b> pahoitteli ennakkoluulojaan: hänkin oli pitkään mieltänyt Antti Tuiskun "tuotteeksi" eikä ollut lainkaan ymmärtänyt, kuinka kunnianhimoisesti Tuisku suhtautuu musiikin tekemiseen ja visionäärisesti hän pyrkii kehittämään uraansa ja ammattitaitoaan.<br />
<br />
Antti Tuiskun kohdalla kritiikki ei ikävä kyllä jäänyt ainoastaan siihen, että hänet olisi haukuttu muoviseksi Idols-tuotteeksi. Suomen oloissa uudenlainen popidoli herätti voimakkaita reaktioita puolesta ja vastaan. Pikkutyttöjen hysterian ohella Antti Tuiskun olemus sai monet äijät raivostumaan. Suomalaisten miespuolisten laulajien profiili oli ollut perinteisesti maskuliinisempi. Tuisku vannoi tanssittavan popmusiikin nimiin – musiikkityylin, joka oli perinteisesti mielletty jossain määrin feminiiniseksi. Suomalainen mieslaulaja sai esittää kernaasti rähinärokkia, itse kirjoittamiaan laulelmia kitaralla säestäen tai sitten täysin rehellistä iskelmää. Tanssipopin nimeen vannova miesartisti oli Suomen oloissa kummajainen. Varsinkin Antti Tuisku, joka vielä tanssi ja satsasi koreografioihin. Vuonna 2013 Antti Tuisku pohdiskelikin kappaleessaan <i>Mies</i> "hei kerro, kuinka ollaan mies / kuinka se oikein ansaitaan".<br />
<br />
Antti Tuiskun Wikipedia-artikkeliin käytiin jatkuvasti lisäilemässä lauseita, joissa spekuloitiin hänen seksuaalista suuntautumistaan. "Hän ei ole tiedettävästi koskaan seurustellut naisen kanssa" ynnä muuta sontaa kyseenalaisten lähdeviitteiden kera. Henkinen ilmapiiri Suomessa on muuttunut noista ajoista huomattavasti. Edellisellä vuosikymmenellä oli vielä täysin yleistä, että pelkkä oletus, ettei Antti Tuisku välttämättä olisikaan heteroseksuaali – koska hän ei vastaa mielikuvaa perinteisestä suomalaisesta heterojuntturasta – riitti monien mielestä perustelluksi syyksi väheksyä hänen artistiuttaan. Samalla tavalla <b>Jari Sillanpäätäkin</b> pyrittiin vähättelemään ja asettamaan outoon valoon ennen kuin hän tuli julkisesti kaapista. Ennen ei todellakaan ole ollut aina paremmin.<br />
<br />
Kesällä 2004 Antti Tuiskun esiintyminen Helsinki-päivän konsertissa keskeytyi, kun lavalle heitettiin pulloja. Kaikkien aikojen limbo on ollut <b>Virpi Salmen</b> murskaavat levyarvostelut <i>NYT</i>-liitteessä Antti Tuiskun syksyllä 2006 ilmestyneistä albumeista <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/levyarvostelu/art-2000002580784.html" target="_blank"><i>New York</i></a> ja <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/levyarvostelu/art-2000002580675.html" target="_blank"><i>Rovaniemi</i></a>. Tarkoitushakuisen mediarepresentaation tavoitteena ei ole ollut mitään rakentavaa: kirjoittaja positioi itsensä eliittiin haukkumalla ala-arvoisesti kaupallisesti menestyneen artistin ja pahoittamalla hänen nuorten faniensa mielet. Virpi Salmi muun muassa kirjoitti, että <i>Rovaniemi</i>-albumin <i>Lämpö</i> on "Suomen huonoin biisi ikinä". En tiedä, kuinka kirjoittaja on onnistunut kuulemaan kaikki mahdolliset Suomessa koskaan äänitetyt kappaleet, mutta mielestäni hän voisi esimerkiksi kuunnella jokaisen tämän blogin Suomidiskotärpit-juttusarjassa (<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2016/06/suomidiskotarpit-1.html" target="_blank">#1</a>, <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2016/06/suomidiskotarpit-2.html" target="_blank">#2</a>, <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2016/07/suomidiskotarpit-3.html" target="_blank">#3</a>, <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2016/08/suomidiskotarpit-4.html" target="_blank">#4</a>) esitellyn kappaleen ja kertoa sen jälkeen käsi sydämellä onko hän tosiaan vieläkin samaa mieltä. Uskaltaisin kuitenkin veikata, että Antti Tuiskun uusimman suosion myötä Virpi Salmenkin takki on kääntynyt – kuten niin monen muunkin suomalaisen.<br />
<br />
Kaikista negatiivisista lieveilmiöistä huolimatta Asko Kallonen on todennut viisaasti Tuiskun merkityksestä ja suosiosta:<br />
<blockquote class="tr_bq">
Asko Kallonen: "Yksi hyvä suosion mittari on myös se, kuinka paljon artistia vihataan. Silloin tuntui, että joka toinen suomalainen yli 35-vuotias valkoinen heteromies tuli sanomaan, että on se saatanan Antti Tuisku sitten kauhee. Mitä siitä voi päätellä? Sen, että jos Antti Tuiskua vihataan niin paljon, se tekee jotain tosi oikein." (Tuisku, Aro & Vanha-Majamaa 2018, 66)</blockquote>
Suosikkibloggarini <b>Klaus Laitinmäki</b> on kirjoittanut <i>Hulivilipoika</i>-blogiinsa upean artikkelin aiheesta <a href="http://hulivilipoika.blogspot.com/2015/07/et-ole-sellainen-erilaisuus-antti.html" target="_blank">erilaisuus Antti Tuiskun tuotannossa</a>. Kirjoitus tarjoaa erinomaisen kehyskertomuksen Antti Tuiskun levytysurasta: vähitellen albumi albumilta laulujen sanoituksissa alkaa kuulua yhä enemmän Antti Tuiskun oma ääni.<br />
<br />
Kuten Hulivilipoika-blogissa on ilmaistu: "Kahdella ensimmäisellä levyllään – <i>Ensimmäinen</i> (2004) ja <i>Antti Tuisku</i> (2005) – Tuisku teki vielä sitä, mitä häneltä teini-idolina odotettiinkin." Uransa alkuvaiheessa Tuisku on ollut lähimpänä sitä, mistä monet ovat häntä kritisoineet: kaupallinen tuote, jonka tarkoituksena on tuoda pikkutyttöjen viikkorahat levy-yhtiön kassaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYKKIjtBMT5_-zmPEb_tAaCXgimOrIFtNQ2DziGevSd9yNcWGbbDolcOEI3BXlNMbFzFrrLOlK3I70C-jxgmxLeHXGVXEPSpxEXtWX8q7-3VU7f12t8ztRowzdLhZPjtims_ofl6HvYxw/s1600/tuisku06-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="638" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYKKIjtBMT5_-zmPEb_tAaCXgimOrIFtNQ2DziGevSd9yNcWGbbDolcOEI3BXlNMbFzFrrLOlK3I70C-jxgmxLeHXGVXEPSpxEXtWX8q7-3VU7f12t8ztRowzdLhZPjtims_ofl6HvYxw/s200/tuisku06-1.jpg" width="199" /></a></div>
Vuonna 2006 Antti Tuisku vaihtoi levy-yhtiötä. Hän jätti BMG:n ja seurasi Asko Kallosta uuteen HMC – Helsinki Music Company -levy-yhtiöön. Irtioton myötä Antti Tuiskun musiikissa alkoi kuulua enemmän hänen omat näkemyksensä ja musiikkimieltymyksensä. Etenkin <i>New York</i> -albumi (2006) on ollut jossain määrin uraauurtava pioneerityö: albumi oli ilmiselvä yritys luoda suomalaisin voimin varteenotettavaa modernia tanssimusiikkia. Toki Suomessa oli ollut dance-esiintyjiä ennenkin – etenkin dancen kulta-aikana 1990-luvulla, jolloin aikakoneet ja movetronit myivät huikeita lukemia – mutta 2000-luvulla dance oli ajautunut kotimaan musiikkimarkkinoilla marginaaliin, joten Antti Tuisku teki albumillaan omanlaisensa avauksen: eturivin poptähti pyrki tuomaan tanssipopin jälleen osaksi valtavirtaa. Suomalaiset äijät eivät tietenkään dancen päälle ymmärtäneet, mutta ainakin itse muistan elävästi Antti Tuiskun kuuntelijakunnan laajentuneen näihin aikoihin. Hänestä innostuivat muutkin kuin esipuberteettiset tytöt. Jouluna 2006 Antti Tuiskun <i>New York</i> -levyä saattoi toivoa lahjaksi perheen kouluikäisen tytön lisäksi miesystävänsä kanssa asusteleva setä...<br />
<br />
Seuraavilla albumeilla Tuiskun laulujen sanoitukset heijastivat hänen omia elämänkokemuksiaan. Levyillä <i>Hengitän</i> (2009), <i>Kaunis kaaos</i> (2010) ja <i>Toisenlainen tie</i> (2013) Antti Tuisku ei ollut enää millään tavalla koneiston "tusinatuote", jolle tarjotaan valmiita tuotoksia, jotka olisi voinut esittää periaatteessa kuka tahansa. Laulujen sanoitukset räätälöitiin varta vasten häntä varten ja Antti Tuisku osallistui itsekin sanoitusten kirjoittamiseen. Hulivilipoika-blogin artikkelissa kerrotaan Antti Tuiskun laulavan näillä albumeilla muun muassa erilaisuuden hahmottamisesta ja hyväksymisestä, poikkeavasta elämäntyylistä sekä sisäistettyjen odotusten ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Tuiskun tuotannossa toistuvana teemana on itsensä hyväksyminen, vaikka oma elämäntyyli ei täyttäisikään ulkopuolisten asettamia normeja. Myös henkimaailman asiat olivat tämän aikakauden lauluissa läsnä. Näillä kolmella albumilla Antti Tuiskusta pyrittiin muovaamaan "koko kansan Antti", jonka tarinat kohdistettiin muillekin kuin nuorille tytöille tai vähemmistöyökerhojen tanssilattioiden travoltoille.<br />
<br />
Antti Tuisku on jatkuvasti jaksanut jankuttaa, kuinka hänen uransa oli syöksykierteessä ennen vuonna 2015 ilmestynyttä <i>En kommentoi</i> -albumia. Alamäen käsite on vähintäänkin suhteellinen. Esimerkiksi kaikki Antti Tuiskun levyt ovat myyneet vähintään kultaa – tosin <i>Antti Tapani</i> -elämäkerran mukaan <i>Toisenlainen tie</i> -albumin kohdalla kultalevy perustui ainoastaan levyn painosmääriin. Albumia toimitettiin levykauppoihin kultalevyyn oikeuttavat 10 000 äänitettä mutta todellisuudessa levyjä ostettiin noin 8 000 kappaletta. Antti Tuisku ilmoitti levy-yhtiölle, ettei halua vastaanottaa albumista kultalevyä. (Tuisku, Aro & Vanha-Majamaa 2018, 199–200)<br />
<br />
Listablogin <b>Timo Pennanen</b> kirjoitti bloginsa Facebook-sivulle 22. marraskuuta 2017:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Tänään Hesarissa kirjoitettiin, yleistä narratiivia noudattaen ja pönkittäen, että 'Antti Tuisku pelasti uransa syvästä alhosta modernilla <i>En kommentoi</i> -levyllään ja banaanipantomiimillään'.
Kuinkas syvä se Tuiskun alho taas olikaan? <i>En kommentoi</i> -albumin edeltäjä <i>Toisenlainen tie</i> (2013) nousi listakakkoseksi ja vietti Top 50:ssä 21 viikkoa, mikä aikana ennen striimijuuttumista oli oikein mukava saavutus."</blockquote>
<a href="https://www.ifpi.fi/lista/artistit/antti+tuisku/toisenlainen+tie/" target="_blank">Oheisessa linkissä <i>Toisenlainen tie</i> -albumin listamenestys.</a><br />
<br />
Moni artisti ei kehtaisi puhua alamäestä ja syvästä alhosta, mutta Antti Tuisku on kunnianhimoinen ja hänen tavoitteensa olivat paljon korkeammalla. Antti Tuiskun uralla tämä vaihe edustikin ennemmin henkistä lamaannusta kuin kaupallista katastrofia. Antti Tuisku koki uransa polkevan paikallaan, eikä hän saanut levytysmateriaalissaan toteuttaa artistiuttaan haluamallaan tavalla. Tuisku kuunteli kauhistuneena Asko Kallosen näkemystä, jonka mukaan hän oli "popimpi Juha Tapio" (Tuisku, Aro & Vanha-Majamaa 2018, 200). Antti Tuisku ei nauttinut täydellä sydämellä siitä, että hän levytti totista itseterapiapoppia. Hänhän on eloisa, vauhdikas ja tarvittaessa sopivan ilkikurinen persoona – mutta se ei kuulunut millään tavalla musiikissa. Antti Tuisku oli vakiinnuttanut asemansa kotimaisen kevyen musiikin kentällä – ja esimerkiksi <i>Juuret</i> (2009) ja <i>Hyökyaalto</i> (2010) olivat merkittäviä hittejä – mutta moneen vuoteen hän ei ollut onnistunut räväyttämään kunnolla, eikä hän ollut enää kaikkein ajankohtaisin artisti. Pysyi vakaasti mukana skenessä mutta hinkui eturiviin.<br />
<blockquote class="tr_bq">
"En ollut luottanut omaan näkemykseeni. – – Musta tuntui, että mulle oli tähän asti tärkeämpää muiden miellyttäminen. En tehnyt musiikkia mun omilla ehdoillani." (Tuisku, Aro & Vanha-Majamaa 2018, 226)</blockquote>
HMC – Helsinki Music Company myytiin Warner Music Finlandille vuosikymmenen vaihteessa. <i>Toisenlainen tie</i> -albumin jälkeen Antti Tuiskun levytyssopimus oli katkolla. Yhteistyötä Warnerin kanssa jatkettiin – tokihan kannatti pitää kiinni artistista, jonka mikä tahansa kilpaileva levy-yhtiö olisi ottanut mielellään rosteriinsa – mutta näkemyksellinen artisti tähdensi haluavansa vastaisuudessa tehdä musiikkia uudella reseptillä uusien ihmisten kanssa. Seuraavan albumin valmistamiseen hän toivoi saavansa vapaat kädet ja mielellään mahdollisimman vähän levy-yhtiön kontrollointia ja ulkopuolista ohjausta. Antti Tuiskun uralla käännettiin uusi sivu. Pitkä yhteistyö Asko Kallosen kanssa päättyi yhteisymmärryksessä. Kallosen tilalle Tuiskun A&R:ksi nimitettiin <b>Kari Hynninen</b>, jonka kanssa Antti oli tosin tehnyt yhteistyötä jo ensimmäisessä levy-yhtiössään Sony BMG:ssä. Uusimmat Warner-levyt on julkaistu Antti Tuiskun omalla Hyökyaalto Records -levymerkillä.<br />
<br />
Pian Antti Tuiskun elämään käveli muuan <b>Simo</b> "<b>Jurek</b>" <b>Reunamäki</b>. Miehillä synkkasi välittömästi. Bingo! Antti Tuisku oivalsi Jurekin olevan luova ja innovatiivinen tuottaja, joka vie hänen musiikkinsa uusille urille. Irtiotto sujui suorastaan luontevasti: Jurek kun on avoimesti ilmaissut, ettei häntä ollut oikein koskaan kiinnostanut Antti Tuiskun kappaleet. (Tuisku, Aro & Vanha-Majamaa 2018, 217–219) Antti Tuiskun uuden suurmenestyksen seurauksena Jurekista on tullut Suomen tämän hetken suosituimpia ja työllistetyimpiä musiikkituottajia. <i>En kommentoi</i> -albumin esipuheeseen Antti Tuisku on kirjoittanut tuottajavelhostaan seuraavasti:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Haluan ensiksi kiittää tästä levystä tuottajaani Jurekia, joka omalla huikealla ammattitaidollaan ja rohkeudellaan sai mut jälleen kerran oppimaan jotain uutta ja tulemaan pois omalta mukavuusalueeltani. En muista milloin musan tekeminen on tuntunut näin mahtavalta!"</blockquote>
Nykyään miltei kaikki popmusiikki suunnitellaan ah-niin-muodikkailla biisileireillä. Jurek, Antti Tuisku ja hänen pitkäaikainen muusikkoystävänsä <b>Kalle Lindroth</b> suuntasivat Lappiin biisileirille. <a href="https://www.is.fi/vainelamaa/art-2000006226287.html" target="_blank">Ilmeisen levottomissa tunnelmissa</a> syntyivät tulevan <i>En kommentoi</i> -albumin kappaleista <i>Veli</i>, <i>Keinutaan</i> ja <i>Ihan sairasta mutta oikeesti kuulumme yhteen</i>. Kun <i>Veli</i> oli saatu valmiiksi, biisileiriläiset hihkuivat intoa: nyt on syntymässä jotain todella suurta ja mahtavaa. Vähänpä tiesivät, sillä paljon suurempia hittejä oli vielä tulossa, ja lopulta <i>Veli</i> jäi ainoastaan albumiraidaksi. Kappale sai inspiraationsa Antti Tuiskun ja Kalle Lindrothin pitkästä ystävyydestä. Muutama vuosi sitten netin keskustelufoorumeilla kohistiin, kun Lindroth meni naimisiin – vuosikausia velloneet spekulaatiot Tuiskun ja hänen parisuhteesta eivät pitäneetkään paikkansa. Itse asiassa oli Lindrothin ansiota, että Antti ja Jurek tutustuivat toisiinsa.<br />
<br />
<i>Antti Tapani</i> -kirjassa tuodaan paikoitellen esille hivenen jälkiviisaasti ja teleologisesti, kuinka tavoitteena oli saada aikaiseksi levy, joka nostaisi Antti Tuiskun jälleen Suomen suosituimmaksi poptähdeksi. Lopputulosta tuskin osattiin ennustaa biisileireillä Lapissa, mutta alusta lähtien oli selvää, että musiikkia tehtäisiin aivan toisenlaisella asenteella kuin aikaisemmin. Turvalliselta kultaiselta keskitieltä kurvattaisiin ulos. Tulevalla levyllä Antti Tuiskua ei voisi enää mahduttaa raameihin, joihin hänet oli vuosien saatossa yritetty tunkea: hän ei halunnut olla nuorisoidoli tai koko kansan sovinnainen ja kiiltokuvamainen "popimpi Juha Tapio". Uudella levyllä Antti Tuiskua ei kategorisoitaisi mihinkään olemassaolevaan lokeroon, vaan hän loisi itselleen kokonaan uuden lokeron. Enää Tuisku ei laulaisi anteeksipyydellen, ettei ole onnistunut elämänvalinnoillaan täyttämään muiden odotuksia. Nyt hän on suorasukainen ja itsevarma stara, joka ei pyytele anteeksi keneltäkään, vaan hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja kehottaa muitakin samaan. Ihan sama mitä muut ihmiset ajattelevat, <i>Blaablaa (En kuule sanaakaan)</i>. Aukokaa vain päätänne fiksut jätkät, minulla on luurit korvissa ja kuuntelen täysillä voimabiisiäni. Ihminen on vapaa tekemään mitä itse haluaa, sanovat ulkopuoliset mitä tahansa.<br />
<br />
<i>En kommentoi</i> -albumin materiaali syntyi useammalla biisileirillä vuosien 2014 ja 2015 aikana. Joukkoon iloiseen liittyi lauluntekijäpariskunta <b>Aku Rannila</b> ja <b>Saara Törmä</b>, joiden kynästä ovat syntyneet lukuisat 2010-luvun suomipophitit. Antti Tuisku oli tehnyt heidän kanssaan yhteistyötä jo edellisellä <i>Toisenlainen tie</i> -albumillaan. Myös Rannila ja Törmä nauttivat tilanteesta, jossa lauluja sai kirjoittaa ilman rajoitteita.<br />
<blockquote class="tr_bq">
Jurek: "Mä olin tuottajana turhautunut siihen, etten päässyt tekemään haluamiani juttuja. Mun sisällä soi ihan erilainen kama kuin mitä olin tehnyt tuottamieni artistien levyille. Mulla oli sellainen henkinen keskari pystyssä. Niin oli myös Saaralla ja Akulla. Ne oli pitkään kirjoittaneet maailmaa syleileviä isoja iskelmähittejä, ja halusivat päästellä vähän höyryjä. Kun Anttikin oli turhautunut omaan kädenlämpöiseen musiikkiinsa, meitä oli lopulta neljä tyyppiä keskarit pystyssä." (Tuisku, Aro & Vanha-Majamaa 2018, 222)</blockquote>
Tällaisista lähtökohdista on siis syntynyt eräs kotimaisen popmusiikin merkittävimmistä albumeista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZJQX9aN_3Y7AUE02HwQ7T9KyP13aSh0XsN_hZ8iyyPe9CXMK0CE8Q5gsuYzlLKFcwQw9jcf13qhSXWSwXygx5ey_iLxURaQ7ptjMOVAsri7fj9m_Y7GLvX-qo75Lrty5VRhoJr4HTRlA/s1600/tuisku15taka.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="445" data-original-width="522" height="340" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZJQX9aN_3Y7AUE02HwQ7T9KyP13aSh0XsN_hZ8iyyPe9CXMK0CE8Q5gsuYzlLKFcwQw9jcf13qhSXWSwXygx5ey_iLxURaQ7ptjMOVAsri7fj9m_Y7GLvX-qo75Lrty5VRhoJr4HTRlA/s400/tuisku15taka.jpg" width="400" /></a></div>
<i>En kommentoi</i> -levyllä rikottiin rajoja monella tavalla. Jurek loihti kappaleisiin vallankumouksellisen modernit soundit, jollaisia ei ollut aikaisemmin kuultu kotimaisella pop-albumilla. Suorastaan avantgardistisiakin piirteitä tavoittavassa soundimaailmassa on monenmoisia luovia ratkaisuja – ei vähiten kokeilevampana lyhyt sämpläys <b>Fröbelin Palikoiden</b> alun perin tutuksi tekemästä <i>Jumppalaulusta</i> <i>Keinutaan</i>-biisissä. Jurekin luoman äänimaailman on todettu vievän suomalaista popmusiikkia ja -kulttuuria eteenpäin. Arvostelijoiden mukaan ensimmäistä kertaa Suomessa kyettiin tuottamaan täydellisen katu-uskottavaa popmusiikkia.<br />
<br />
Albumin sanoitukset ovat ennakkoluulottomia ja erittäin suorapuheisia – ainakin verrattuna Antti Tuiskun aikaisempaan tuotantoon. Lyyrikat eivät ammentaneet siloitellusta iskelmäpoptekstien maailmasta, vaan niissä hyödynnettiin esimerkiksi nuorekasta arkitilanteiden kielenkäyttöä. Tekstejä rustaillessa ei ole jääty märehtimään onko jonkin ilmaisun ääneen laulaminen soveliasta tai voiko joku loukkaantua ja pahoittaa mielensä jostain. Uusi Antti Tuisku kehottaa laittamaan "perseen pyörimään" ja kuvailee kuinka "sylkee vaihtuu". Nimikkobiisissä <i>En kommentoi</i> on sanastoa, jota harvemmin oli kuultu valtavirran poplyriikassa. Biiseissä Antti Tuisku on parhaimmillaan tai pahimmillaan hävytön ja härski, mutta samalla suorasukaisuus tekee musiikista äärimmäisen rehellistä. Antti Tuisku on vilpitön. <i>En kommentoi</i> -albumi on toki sen vuoksi poikkeuksellisen lystikäs. Niin hulvaton, että Antti Tuisku on luonnehtinut levyn ilmapiiriä "kainalopieru"-meiningiksi. Biisileireillä oli ollut riemastuttavan hauskaa, mikä totisesti kuuluu lopputuloksessa.<br />
<br />
Laulujen sanoituksissa on monenmoisia metatasoja. <i>Peto on irti</i> muuttuu henkilökohtaiseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun DJ:lle tehdään selväksi "sä oot sä ja mie oon Antti Tuisku". <i>Hiton pelkurin</i> voisi tulkita ihmissuhdelauluksi, joka saa omakohtaisia sävyjä, kun laulun loppuvaiheessa todetaan sanoituksen sinän "aina yksin baarissa pyytävän Antti Tuiskua". Sittemmin biisintekijätiimi on valottanut, että laulu on alun perin omistettu niille kyynisille sieluille, jotka eivät julkisesti myönnä pitävänsä Antti Tuiskusta, mutta kuuntelevat silti hänen musiikkiaan salaa. <i>Hei ho paita pois</i> sopii sanomansa puolesta täydellisesti albumille, jonka punaisena lankana on kannustaa ihmisiä hyväksymään itsensä. Biisi vaatii unohtamaan ulkonäköön liittyvät kompleksit, mutta lopussa irtaudutaan ydinsanomasta laulamalla: "elä häpee sun vartaloo, täss on kitarasoolo". Ja sitten alkaa tosiaan <b>Lasse Sakaran</b> soittama kitarasoolo. Virkistävää vaihtelua konesoundien keskellä.<br />
<br />
Entäs kappale nimeltään <i>Saikkuu</i>? (sanat: Jurek, Kalle Lindroth & Saara Törmä)<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Jos työtä, työtä,<br />
työtä teet vielä enemmän<br />
saat superhyvän elämän<br />
joskus myöhemmin.<br />
Joten paina, paina<br />
paina joka päivä pidempään<br />
ja kyllä sua kiitetään<br />
saat suuren mitalin.<br />
Nyt nöyränä tee mitä<br />
muut susta vaatii."</blockquote>
Mitä tästä kaikesta raatamisesta lopulta seuraa? Viikonloppuisin saa nollata jonottamalla yökerhoon ja lopulta saa palkinnoksi saikkuu. Näin viiltävällä ironialla heivataan hiiteen protestanttinen etiikka, luterilainen työmoraali ja suomalaisten mielenlaatuun syvälle juurtunut työn eetos. Laulu opettaa, ettei kannata luottaa sitku-elämän koittamiseen. Elämäänsä ei pidä tuhlata siihen, että stressaa itsensä kuoliaaksi. Ehkäpä huonon omantunnon ei tarvitsisi kolkuttaa joka kerta, kun ei kykene täydelliseen työsuoritukseen. Ja mitäpä jos ihmisen arvo ei olisikaan kiinni siitä, kuinka hyvin on "menestynyt" elämässä. Piristävää kuultavaa näinä aikoina, jolloin ihmisten oletetaan toistavan iänikuista menestysjargonia, jossa jopa burn outit kuuluisi kääntää voitoiksi "kasvattavina kokemuksina".<br />
<br />
<i>Ihan sairasta mutta oikeesti kuulumme yhteen</i> on ihmissuhdelaulu uudenlaisesta perspektiivistä. Saara Törmä oli edellisenä vuonna sanoittanut Jari Sillanpäälle suurhitin <i>Sinä ansaitset kultaa</i>. Sanoitus herätti huomiota, koska siinä käsiteltiin parisuhdetta ja sen päättymistä iskelmätekstille epätyypillisestä näkökulmasta. <i>Ihan sairasta mutta oikeesti kuulumme yhteen</i> menee tavanomaisen lähestymistavan rikkomisessa vielä pidemmälle. Laulun kertoja kuvaa tunnetta, jossa haluaa tuhota ihastuksensa nykyisen parisuhteen. Sairaalloinenkin mustasukkaisuus lienee yleinen tunne, jota harvemmin on käsitelty poplyriikan keinoin yhtä rehellisesti.<br />
<br />
2010-luvulla poplaulajat ja hip hop -artistit ovat eläneet pyhässä liitossa. Ilmiön vastustajat hävisivät pelin viimeistään siinä vaiheessa, kun Jari Sillanpään <i>Malagaan</i> (2014) sisälsi hip hop feattauksen. Antti Tuisku eli trendien harjalla, joten <i>En kommentoi</i> -albumilla vierailevat <b>VilleGalle</b> (biisissä <i>Keinutaan</i>) ja <b>Mikael Gabriel</b> (<i>Veli</i>) – hämmästyttävää kyllä, Mikael Gabriel on saanut luvan esiintyä Warnerin albumilla, vaikka hän olikin ja onkin Universalin artisti. Jotain Antti Tuiskun asemasta pre <i>En kommentoi</i> -aikakautta kuvastaa <a href="https://www.is.fi/vainelamaa/art-2000006226287.html" target="_blank"><i>Ilta-Sanomien</i> referoimat</a> VilleGallen reaktiot, kun häntä pyydettiin mukaan Antti Tuiskun levytykseen:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Se oli hauska juttu mullekin, kun Antti Tuisku ei ollut tullut vielä takaisin ja kysyitte mua vierailemaan. Olin vähän, että Antti Tuisku on silleen, no... Sos, en tiedä, räppipiireissä ja tälleen... En ensin uskaltanut kertoa meidän Jarelle tuosta yhtään mitään."</blockquote>
Nykyään kenelle tahansa kaupalliselle hip hop -esiintyjälle olisi vain kunnia-asia saada vierailla Suomen ykköspopparin biisillä.<br />
<br />
Antti Tuisku ravisteli imagoaan perusteellisesti kaikilla rintamilla. <i>Peto on irti</i> valikoitiin ensimmäiseksi maistiaiseksi albumilta. Kappaleen musiikkivideon ideoivat sisarukset <b>Cristal Snow</b> ja <b>Viivi Huuska</b>. Aikaisemmin esimerkiksi <a href="https://youtu.be/tf2Qit5gGPQ" target="_blank"><i>Juuret</i>-musiikkivideolla</a> Antti Tuisku oli pyöräillyt kiltisti pois kaupungista jylhiin luonnonmaisemiin. <a href="https://youtu.be/ScCShsNFwgI" target="_blank"><i>Hyökyaalto</i>-videolla</a> hytkyttiin tanssiryhmän kanssa. <a href="https://youtu.be/pjjz9xOcsz0" target="_blank"><i>Peto on irti</i> -videon</a> tematiikka oli... noh... toisenlaista. Musiikkivideolla esiteltiin myös uudistuneen Antti Tuiskun tavaramerkki: banaani. Mutta vaikka Antti Tuisku tekikin uutta tuotantoa puhtaalta pöydältä, tavallaan <i>Peto on irti</i> -kappaleessa ympyrä sulkeutui. Anttiahan oli kutsuttu Pedoksi jo Idols-aikoina.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg6oXXuFJHw5c2iAl2LnWg6A_CG5py3uFDvJyn9q_YGswQnaCHWl77aVgLF8Jl08vm18rWUEQkvOarY91pr62CSbNk0YsjGAxfVRraF1axkh8bIOZajdUByOKnr5y2AxxbmpTHJjMfJ2g/s1600/tuisku15single.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg6oXXuFJHw5c2iAl2LnWg6A_CG5py3uFDvJyn9q_YGswQnaCHWl77aVgLF8Jl08vm18rWUEQkvOarY91pr62CSbNk0YsjGAxfVRraF1axkh8bIOZajdUByOKnr5y2AxxbmpTHJjMfJ2g/s200/tuisku15single.jpg" width="200" /></a></div>
<i>Peto on irti</i> julkaistiin 20. helmikuuta 2015. Levy-yhtiössä kappaletta oli pidetty riskinä ensimmäiseksi singlejulkaisuksi. Antti Tuiskun entinen tuottaja Asko Kallonen oli uumoillut, että biisi joko floppaa täysin tai siitä tulee tosi iso (Tuisku, Aro & Vanha-Majamaa 2018, 243). Kappale saikin yleisöltä aluksi erittäin ristiriitaisen vastaanoton. Nuoriso oli hämillään ja kolmekymppiset yrittivät selittää, että sellaista se voi olla kauheimmillaan, kun vanhat ja väsyneet suuntaavat arkiviikon päätteeksi irrottelemaan yökerhoon. Lopulta alun hämmennys vaihtui kuitenkin innostukseen. Biisi on hölmö mutta röyhkeä – ja sen vuoksi juuri niin kutkuttava. Antti Tuiskun uudelleenbrändäyksen lanseeraustilaisuudeksi on usein mainittu <i>Peto on irti</i> -kappaleen ensimmäistä julkista live-esitystä, joka koitti lauantain prime timessa Uuden Musiikin Kilpailun väliaikanumerona. Ainakin sosiaalisen median reaktioiden perusteella Antti Tuisku varasti show'n euroviisuehdokkaiden jäädessä varjoon. Antti Tuisku seurasi <b>Anssi Kelan</b> jalanjälkiä: paria vuotta aikaisemmin Kela oli vastaavanlaisessa tilanteessa ensiesittänyt <i>Levottoman tytön</i>, ja hänen uransa lähti uuteen nousuun.<br />
<br />
<i>Peto on irti</i> -kappaleen julkaiseminen ensimmäisenä singlenä ilmensi musiikkiteollisuuden muutosta. Biisi ei ollut radioystävällinen, mutta suoratoistopalveluiden aikana sillä ei ollut enää merkitystä. Aikaisemmin radiosoitto oli ollut suorastaan poptähtien elinehto. 2010-luvun puolivälissä ihmiset kuuntelevat musiikkinsa yhä enemmän esimerkiksi Spotifysta tai YouTubesta: juuri nämä foorumit mahdollistivat <i>Peto on irti</i> -kappaleen nousemisen hitiksi – aina latauslistan ykköseksi asti. Listablogin Timo Pennanen <a href="https://listablogi.blogspot.com/2017/06/radio-17-antti-tuisku.html" target="_blank">on havainnoinutkin</a>, ettei <i>En kommentoi</i> -menestysalbumi poikinut yhtäkään Top 10 -radiohittiä. Laulut nousivat suurmenestyksiksi ilman radiosoittoakin.<br />
<br />
<i>Blaablaa (En kuule sanaakaan)</i> julkaistiin toisena singlenä huhtikuussa 2015. Antti Tuisku paljasti <a href="https://www.iltalehti.fi/popstars/a/2015052019712825" target="_blank"><i>Iltalehden</i> haastattelussa</a>, että ensimmäinen revittelysinglen vastapainoksi haluttiin julkaista vakavampi kappale: "<i>Peto on irti</i> -sinkun jälkeen jotkut olivat järkyttyneitä siitä, missä on se Antti, jolla on isoja ajatuksia. Siksi halusin julkaista <i>Blaablaan</i> kakkossinkkuna." <b>Lauri Laukkasen</b> ja <b>Matias Koskisen</b> ohjaama <a href="https://youtu.be/dZiIqU3UvcQ" target="_blank"><i>Blaablaa (En kuule sanaakaan)</i> -musiikkivideo</a> kuvattiin Thaimaassa. Oheisessa <i>Iltalehden</i> jutussa Antti Tuisku kertoo albumin kaikkien kappaleiden taustatarinat. Niitä ei liene hedelmällistä toistaa tässä.<br />
<br />
<i>En kommentoi</i> -albumi julkaistiin toukokuun 22. päivä. Uudenlainen Antti Tuisku kirvoitti uudenlaisia reaktioita. Kriitikot kehuivat ennakkoluulottomasti tuotettua levyä. <i>Helsingin Sanomien</i> <b>Ilkka Mattila</b> kirjoitti Tuiskun "tehneen uransa parhaan levyn vasta nyt":<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Tähän asti Tuisku on ollut persoonana musiikkiaan mieleenpainuvampi. <i>En kommentoi</i> -levyllä on löytynyt oiva tasapaino tutun, vähän totisen sekä romanttisen ja uuden, itsevarman, nokkelan ja aikuisemman Tuiskun välillä." (<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/levyarvostelu/art-2000002827090.html" target="_blank">Helsingin Sanomat 27.5.2015</a>)</blockquote>
<i>Soundin</i> <b>Eero Tarmo</b> <a href="https://www.soundi.fi/levyarviot/antti-tuisku-en-kommentoi" target="_blank">luonnehti</a> kontrastia aikaisempaan:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Kymmenennellä <i>En kommentoi</i> -studioalbumillaan entinen koko perheen poju soutaa ennenkuulumattoman eroottisilla vesillä – lyriikoissa vaihdetaan sylkeä, vaakamambataan ja puntaroidaan mimmien pantavuutta. Myös artistimme yllä leijuvalla homo–hetero-mystiikalla leikitellään."</blockquote>
Arvioissa toisteltiin, kuinka albumilla esiintyy vapautuneempi, rennompi, kypsempi, rosoisempi ja varmempi Antti Tuisku. Aina niin kyyninen <i>Rumbakin</i> <a href="https://www.rumba.fi/arviot/onko-edellisella-levylla-heratetty-peto-kesytetty-arviossa-antti-tuiskun-anatude/" target="_blank">kirjoitti muutama vuosi sitten</a>, että "levyn ympärille ladattu uhkapeli onnistui: Tuiskusta tuli ehkä ensimmäinen kansainväliset mitat täyttävä Poptähti isolla p:llä Suomessa".<br />
<br />
<a href="https://www.ksml.fi/kulttuuri/Antti-Tuisku-En-kommentoi/362461" target="_blank">Asiantuntevimman arvostelun</a> kirjoitti <b>Aki Lehti</b>, joka antoi albumille arvosanaksi 5/5. Arvostelu kuvastaa oivaltavasti, kuinka albumi muutti kriitikoiden suhtautumista Antti Tuiskuun.<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Maailma vuonna 2015 osaa olla välillä myös omituisen hieno paikka. Antti Tuisku on nimittäin tehnyt vuoden parhaan suomenkielisen pop-levyn. Albumin jota mukamas maailman parhaan maun omaavan musiikinharrastajan tai yleensä aina väärässä olevan kriitikonkaan ei tarvitse kuunnella vain salaa kotona tai ironian taakse piiloutuen.<br />
<i>En kommentoi</i> on rehellinen, uskalias ja kaikille laulajaa aiemmin mollanneille hymyillen keskisormea näyttävä pop-ilottelu. Sillä Tuisku tekee vihdoinkin ihan mitä lystää omalla tyylillään, pitää hauskaa, on itseironinen ja kehottaa kuulijoitaan samaan. Poissa on se vielä edellisellä <i>Toisenlainen tie</i> -levyllä laulanut Tuisku, joka yritti parhaansa mukaan todistaa olevansa vakavasti otettava artisti. Elämän suuria kysymyksiä pohtimalla moinen ei onnistunut, mutta <i>En kommentoi</i> -albumin höpsismin avulla asia tulee selväksi.<br />
Tuottaja Jurek eli Simo Reunamäki on loihtinut levylle ultramodernit konesoundit. Albumilla on äänimaailmoja ja sovitusratkaisuja, joita ei suomalaisessa valtavirran popissa ole tähän mennessä taidettu juurikaan kuulla."</blockquote>
Pitkä sitaatti mutta täyttä asiaa – tämän tyhjentävämmin tuskin olisin osannut ilmaista <i>En kommentoi</i> -albumin syvimmän olemuksen.<br />
<br />
Arvostelijat kirjoittivat albumista suopeasti ja suuri yleisö söi Antti Tuiskun kädestä. <i>En kommentoi</i> -albumi ylsi välittömästi albumilistan ykköseksi. Tietenkin näinä striimiaikoina albumilistan sijoituksilla ei ole samanlaista merkitystä kuin fyysisten äänitteiden aikana. Yksittäisten kappaleiden kuuntelumäärät suoratoistopalveluissa vaikuttavat koko albumin listamenestykseen. Siitäkin huolimatta <a href="http://listablogi.blogspot.com/2019/08/sata-pisinta-25.html" target="_blank">Antti Tuiskun listasijoituksia tutkittaessa</a> <i>En kommentoi</i> -albumin suosio ällistyttää. "Listaviikkoja" on kertynyt kaikkiaan 173. Listaykköseksi <i>En kommentoi</i> noteerattiin yhdeksänä viikkona. Albumin kestävyydestä kertonee jotain, että vuosien saatossa se nousi aina vähän väliä uudestaan kärkisijoituksille. (<a href="https://www.ifpi.fi/lista/artistit/antti+tuisku/en+kommentoi/" target="_blank">Albumin listamenestys katsottavissa IFPIn sivuilta.</a>)<br />
<br />
Biisien striimilukemat ovat huikeita: esimerkiksi Spotifyssa <i>Hiton pelkuri</i> on saavuttanut tätä kirjoittaessa 3,5 miljoonaa kuuntelua, nimikkobiisi <i>En kommentoi</i> 3,9 miljoonaa kuuntelua, <i>Blaablaa (En kuule sanaakaan)</i> 4,1 miljoonaa ja <i>Peto on irti</i> 9,2 miljoonaa kuuntelua. Albumin suurimmaksi hitiksi osoittautui kuitenkin lopulta VilleGallen kanssa esitetty <i>Keinutaan</i> – 15,8 miljoonaa kuuntelukertaa Spotifyssa, "singlelistan" kakkonen ja striimatuimpien kolmonen. VilleGalle, joka oli aluksi empinyt yhteistyötä Antti Tuiskun kanssa ja kynäillyt oman osuutensa nopealla aikataululla, sai ansioluetteloonsa jälleen valtaisan megahitin. Heinäkuussa 2015 julkaistiin kappaleen <a href="https://youtu.be/OM9y59dYYJk" target="_blank">musiikkivideo</a>, jonka ohjauksesta vastasi <b>Miro Laiho</b>. Biisintekijätiimi Jurek, Kalle Lindroth ja Antti Tuisku on kertonut, että <i>Keinutaan</i> oli ollut olemassa ensimmäisestä biisileiristä lähtien, mutta se oli hakenut muotoaan koko albumin valmistumisprosessin ajan. Lopulta tiimillä oli välähtänyt, että biisistä voisi tehdä ikään kuin Suomen <i>Macarenan</i>. Biisin suosio on ollut niin valtaisaa, ettei tavoite liene kaukana. <i>Keinutaan</i> tulee jäämään kuluvan vuosikymmenen soundtrackiin ja se tulee olemaan itsestäänselvyys tulevien vuosikymmenien 2010-luvun retronostalgiabileiden soittolistoilla – samalla tavalla kuin <i>Macarena</i> on must kaikissa mahdollisissa ysäribileissä.<br />
<br />
Keväällä 2015 ilmestynyt albumi menestyi kaikin puolin loistavasti ja saman vuoden syksyllä Antti Tuisku sai rutkasti lisää valtakunnallista julkisuutta <i>Vain elämää</i> -televisio-ohjelman myötä. Huisin onnistunut päivitys <i>Sata salamaa</i> -euroviisusta osoittautui instant-klassikoksi ja ylsi listaykköseksi. <b>Vicky Rostin</b> alkuperäinen levytys ei ollut aikoinaan noussut listoilla edes kahdenkymmenen parhaan joukkoon.<br />
<br />
<i>En kommentoi</i> muokkasi Antti Tuiskun arvostusta kauttaaltaan. 12 vuotta läpimurtonsa jälkeen Antti Tuisku voitti vihdoin ja viimein elämänsä ensimmäiset Emma-palkinnot: hänet palkittiin vuoden miessolistina ja <i>En kommentoi</i> sai tunnustukset vuoden albumina ja vuoden pop-albumina.<br />
<br />
Antti Tuiskusta oli tullut popmusiikin suunnannäyttäjä, joka oli mullistanut kotimaisen popilmaisun. Häntä tituleerattiin kiistatta Suomen suosituimmaksi poptähdeksi. Suursuosion vanavedessä seurasivat omat konsertit Hartwall Arenassa. Megalomaanisissa spektaakkeleissa heittäytymiskykyinen Antti Tuisku osoitti olevansa showesiintyjänä Suomen ehdoton ykkönen, jonka rinnalle samalle viivalle kukaan ei ole vähään aikaan tunkemassa. "Viiden tähden viihdyttäjä", ylistivät keikka-arviot. Petokesä 2016 vei Antti Tuiskun kaikkien Suomen merkittävimpien festareiden päälavoille. Yleisömäärät olivat huikeita. Antti Tuisku kyseli innostuneelta parikymmentuhatpäiseltä yleisöltä: "Missä te ootte olleet kaikki nää vuodet?" Ei ehkä välttämättä kaikkein tyylitajuisinta – ketäpä meistä ei ottaisi päähän, etteivät muut osaa aina antaa asianmukaista arvoa omalle nerokkuudelle – mutta uusi Antti Tuisku on vilpitön ja tekee sitä, mikä sattuu hotsittamaan ja tuntumaan hyvältä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiITBDurnNPYSqbq4q_gYdrUEGgAHixOkbDsYHgnga_2S2QKyAGnhSO4SQwG_aBPUmssua6ity6CAWTntD-GdOsIEACjtrZpQ9Ku2YfrHU1h9GTM7eEEtMP3IjpGZOt-_4DkGsgEbzmkmM/s1600/tuisku16.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiITBDurnNPYSqbq4q_gYdrUEGgAHixOkbDsYHgnga_2S2QKyAGnhSO4SQwG_aBPUmssua6ity6CAWTntD-GdOsIEACjtrZpQ9Ku2YfrHU1h9GTM7eEEtMP3IjpGZOt-_4DkGsgEbzmkmM/s200/tuisku16.jpg" width="200" /></a></div>
Suoratoiston aikakaudella perinteinen pitkäsoitto on konseptina menettänyt merkityksensä. Nykyään yhä useammat artistit suosivat tapaa, jossa julkaistaan ainoastaan uusia yksittäisiä kappaleita. Antti Tuisku, Jurek ja kumppanit takoivat raudan ollessa kuumaa: vuonna 2016 ilmestyi kolme uutta laulua <i>Party (papiidipaadi)</i> (tällä kertaa mukana feattaamassa <b>Nikke Ankara</b>), <i>Pyydä multa anteeks kunnolla</i> ja <i>Suurin fani</i>, jotka julkaistiin huhtikuussa 2016 <i>En kommentoi</i> -albumin Deluxe-painoksessa. Tuiskun uudistunutta tyyliä oli jalostettu näillä kolmella kappaleella vielä pidemmälle: positiivisen palautteen kannustamana entistä itsevarmempi tuotantotiimi antoi palaa entistä rohkeammin. Etenkin sovintoseksin nautinnoista kertova <a href="https://youtu.be/1w7mg2RvZ_w" target="_blank"><i>Pyydä multa anteeks kunnolla</i></a> menestyi listoilla hienosti ja kelpasi radioillekin. <i>Suurin fani</i> -kappaleessa luvataan pysyä rinnalla vaikka kaikki menis perseelleen. Nykyinen Antti Tuisku sanoo ruman sanan niinku se on, mutta kieltämättä täytyy myöntää, ettei sana "perseelleen" solju kovinkaan lyyrisesti. Spotify-aikoina CD-levyt on pyritty ajamaan alas mutta vastaiskuna vinyylit ovat tulleet uudestaan muotiin. <i>En kommentoi Deluxe</i> julkaistiin myös LP-painoksena.<br />
<br />
Ääniteteollisuuden uusista toimintatavoista huolimatta Antti Tuiskulta julkaistiin syksyllä 2017 uusi albumikokonaisuus <i>Anatude</i>. Levyllä on kappaleita, jotka tulevat varmasti jäämään pysyvästi Antti Tuiskun repertuaariin, kuten <i>Rahan takii</i> tai <i>Mä hiihdän</i>, mutta kokonaisuutena <i>Anatude</i> tuskin tulee muodostumaan yhtä historialliseksi ja merkittäväksi kuin mullistava <i>En kommentoi</i>.<br />
<br />
Vaikka Antti Tuisku tekee nykyään omannäköistään musiikkia vapaasti ilman ulkopuolisten ohjeistusta, hän toisintaa monella tavalla 2010-luvun popkaanonia. Esimerkiksi hänen stailinsa, ulkonäkönsä sekä julkaisujensa layout ja design ovat hyvin samankaltaisia kuin monilla muilla nykyhetken kansainvälisillä popstaroilla.<br />
<br />
Antti Tuiskun arvostuksen muutos heijastaa suomalaisen yhteiskunnan ja asenneilmapiirin muuttumista. Uransa alkuvaiheessa Antti Tuisku herätti paljon arvostelua ja vastustusta. Äijät, jotka huokuivat nykyajan muoti-ilmaisua "toksista maskuliinisuutta", eivät voineet sietää eloisaa ja tanssivaa poptähteä. 2010-luvun päättyessä Antti Tuisku uskaltaa olla yhä rohkeammin oma itsensä, ja samalla hänestä on tullut Suomen kansan suuresti rakastama. Aikaisemmilla levyillä hän hillitsi itseään. Ehkä ei olisi tarvinnut tai sitten aika oli vasta tämän vuosikymmenen puolivälissä kypsä särmikkäälle poptähdelle, joka päästeli vapaasti eikä enää sensuroinut itseään. Samoihin aikoihin vastaavanlainen vapautuminen tapahtui Jari Sillanpäälle <i>Rakkaudella merkitty mies</i> -menestysalbumilla (2014). Levy-yhtiö oli empinyt Sillanpään uusia suorasukaisempia kappaleita – mitä hänen perinteiset faninsa mahtavat ajatella. Ei tarvinnut sievistellä. Sillanpään levymyynti kohosi pitkästä aikaa platinalukemiin.<br />
<br />
Suomalaiset ovat entistä avarakatseisempia ja suvaitsevaisempia. Antti Tuiskun <i>En kommentoi</i> -albumin hiteistä on tullut kansakunnan yhteistä omaisuutta. Antti Tuiskulla ei ole enää rajattua kohderyhmää. Häntä kuuntelevat eri-ikäiset suomalaiset ympäri maata ja kaikkien sukupuolten edustajat. Antti Tuisku saa värjätä hiuksensa vaikka minkä väriseksi ja tunkea lavalla banaaneja nieluunsa vaikka kuinka riettaasti. Sellainen ei enää karkota miespuolisia kuuntelijoita. "Maailma muuttuu kun sitä muutetaan", hokevat idealistiset nuorisopoliitikot nykyään sosiaalisessa mediassa – ja sanonnassa taitaa olla vinha perä. Antti Tuiskun uran johtavana teemana on ollut itsensä hyväksyminen. Aihe korostuu etenkin <i>En kommentoi</i> -albumilla. Hän on konserteissaan pitänyt pitkiä monologeja sen puolesta, että jokainen saisi olla oma itsensä ja kelpaisi sellaisena kuin on. Antti Tuisku on myös opettanut suomalaisia – synkän ja melankolisen suomirokin tai mörököllihevin nimeen vannovaa kansakuntaa – kuuntelemaan iloista ja hulluttelevaa bailumusiikkia.<br />
<br />
Samalla Antti Tuisku on vihdoin ja viimein onnistunut takomaan suomalaisten kaaliin, ettei hän ole ainoastaan <i>Idolsin</i> kautta kansan tietoisuuteen ponkaissut tuote, vaan näkemyksellinen taitelija, joka toteuttaa kaikki mahdolliset projektinsa poikkeuksellisella pieteetillä pikkutarkkuutta hipoen. <b>Markku Haavisto</b> tiivisti keväällä 2018 <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/05/05/antti-tuisku-on-viiden-tahden-viihdyttaja-joka-julistaa-armollisuutta" target="_blank">YleX:n artikkelissa</a>:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Lopulta Tuiskun suuressa muodonmuutoksessa Idols-laulajasta tähdeksi on ollut kyse juuri itsensä hyväksymisestä ja omilla ehdoillaan tekemisestä. <i>En kommentoi</i> -levyllä hän pelasi upporikasta ja rutiköyhää, kun yli kymmenvuotinen turvallisten ohjenuorien mukainen puskeminen ei ollut tehnyt hänestä sellaista kansallista staraa, joka hän halusi olla.<br />
Rakkausballadien kylkeen lisättiin popilottelut ja karnevalimaiset show't, joiden pilkesilmäkulmainen irrottelu sai kyynisimmätkin suun pielet hymynkareelle. Levyä seurannut <i>Vain elämää</i> -kausi nosti hänet seuraavalle tasolle: koko kansan Antti Tuiskuksi. Tuiskusta tuli tähti, jonka asemaa hän oli jo pitkään janonnut."</blockquote>
Ja kuten Matin ja Tepon <b>Matti Ruohonen</b> sanoi muutama päivä sitten <a href="https://www.is.fi/viihde/art-2000006222379.html" target="_blank"><i>Ilta-Sanomien</i> haastattelussa</a> painokkaasti:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Sanottiin, ettei hänestä ole mihinkään, mutta kundi tiesi että hänessä on potentiaalia ja päätti, että mä näytän. Ja nyt hän on kehittynyt show-artistien ykkösnimeksi."</blockquote>
Taidatkos sen sattuvammin kiteyttää.<br />
<br />
<iframe allow="encrypted-media" allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://open.spotify.com/embed/album/2UsXjkI4gjdjT5bXxjfugL" width="300"></iframe><br />
<br />
<br />
<h3>
Lähteet</h3>
<br />
<h4>
Kirjallisuus:</h4>
<br />
Tuisku Antti, Aro Antti, Vanha-Majamaa Anton (2018) <i>Antti Tapani</i>. WSOY, Helsinki.<br />
<br />
<h4>
CD-julkaisujen kansiteksit:</h4>
<br />
Tuisku Antti. Antti Tuisku: <i>En kommentoi</i> (Warner Music Finland / Hyökyaalto Records, 2015).<br />
<br />
<h4>
Verkkolähteet ja siteeratut artikkelit:</h4>
<br />
Hulivilipoika-blogi: <i><a href="http://hulivilipoika.blogspot.com/2015/07/et-ole-sellainen-erilaisuus-antti.html" target="_blank">”Et ole sellainen”: erilaisuus Antti Tuiskun tuotannossa</a></i>.<br />
<br />
Aki Lehti: <i>Antti Tuisku: En kommentoi</i>. (<a href="https://www.ksml.fi/kulttuuri/Antti-Tuisku-En-kommentoi/362461" target="_blank">Verkkolinkki</a>)<br />
<br />
Helsingin Sanomat 27.5.2015: Ilkka Mattila, <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/levyarvostelu/art-2000002827090.html" target="_blank"><i>Antti Tuisku on tehnyt uransa parhaan levyn vasta nyt</i></a>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat 26.12.2018: Oskari Onninen, <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005946487.html" target="_blank"><i>Idols ja The Voice of Finland eivät toimi ponnahduslautana laulajille, vaan hankkivat näkyvyyttä "tähtituomareille"</i></a>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat NYT-liite 41/2006: Virpi Salmi, <i>Tahmea/imelä – nolottavaa kolmen sentin limudiskopoppia</i>. (<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/levyarvostelu/art-2000002580784.html" target="_blank">Verkkolinkki</a>)<br />
<br />
Helsingin Sanomat NYT-liite 41/2006: Virpi Salmi, <i>Rovaniemi – Tekosyvällistä häröilyä</i>. (<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/levyarvostelu/art-2000002580675.html" target="_blank">Verkkolinkki</a>)<br />
<br />
Iltalehti.fi: Anne Rask, <a href="https://www.iltalehti.fi/popstars/a/2015052019712825" target="_blank"><i>Uuden levyn julkaissut Antti Tuisku: "Olen aina ollut se hulttioveli"</i></a>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat – Nelonen: <a href="https://www.is.fi/vainelamaa/art-2000006226287.html" target="_blank"><i>Biisipaljastus! Antti Tuiskun hitin takana kaksimielinen tarina – biisin vetävää Elastista naurattaa: "Olisi pitänyt arvata!"</i></a><br />
<br />
Ilta-Sanomat.fi: Heini Kilpamäki, <a href="https://www.is.fi/viihde/art-2000006222379.html" target="_blank"><i>Legendaariset laulajaveljekset Matti ja Teppo suunnittelevat jättävänsä keikkalavat syksyn jälkeen: "Mä olisin jo 20 vuotta halunnut himmata, mutta Masa..."</i></a><br />
<br />
Listablogi: <a href="http://listablogi.blogspot.com/2017/06/radio-17-antti-tuisku.html" target="_blank">Radio #17: Antti Tuisku</a>.<br />
<br />
Listablogi: <a href="http://listablogi.blogspot.com/2019/08/sata-pisinta-25.html" target="_blank">Sata pisintä #25</a>.<br />
<br />
Rumba.fi: Markus Hilden, <a href="https://www.rumba.fi/arviot/onko-edellisella-levylla-heratetty-peto-kesytetty-arviossa-antti-tuiskun-anatude/" target="_blank"><i>Onko edellisellä levyllä herätetty peto kesytetty? Arviossa Antti Tuiskun Anatude</i></a>.<br />
<br />
Soundi 6–7/2015: Eero Tarmo, <i>Antti Tuisku: En kommentoi</i>. (<a href="https://www.soundi.fi/levyarviot/antti-tuisku-en-kommentoi/" target="_blank">Verkkolinkki</a>)<br />
<br />
Yle.fi – YleX: Markku Haavisto, <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/05/05/antti-tuisku-on-viiden-tahden-viihdyttaja-joka-julistaa-armollisuutta" target="_blank"><i>Antti Tuisku on viiden tähden viihdyttäjä, joka julistaa armollisuutta säkenöivässä popkarnevaalissa</i></a>.<br />
<br />
<b>Listasijoitukset</b> on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta <a href="http://suomenlistalevyt.blogspot.fi/" target="_blank">Sisältää hitin – Suomen listalevyt</a> ja <a href="http://ifpi.fi/" target="_blank">Musiikkituottajien sivulta</a>.Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-75634101080704726962019-08-17T11:45:00.015+03:002023-02-06T17:43:28.875+02:00Kari Tapio – Myrskyn jälkeen (Audiovox Records, 1995)<i>Syyskuussa ensi-iltansa saa Aleksi Mäkelän ohjaama elokuva iskelmälegenda Kari Tapiosta. Kari Tapio (1945–2010) sai viettää elämänsä viimeiset 15 vuotta kansakunnan kaapin päällä. Tie huipulle rakastetuksi kansansuosikiksi oli kaikkea muuta kuin helppo ja vaivaton. Ensimmäisen keikkansa Kari lauloi vuonna 1963. Kesti yhdeksän vuotta ennen kuin levytysstudioiden ovet avautuivat. Läpimurto koitti lopulta syksyllä 1976. 1980-luvulla syntyi </i>Olen suomalainen<i> mutta muutoin hittirintamalla oli hiljaista ja levymyyntilistojen sijaan Kari Tapion nimi komeili skandaalilööpeissä. Sitten vuonna 1995 rävähti </i>Myrskyn jälkeen<i> ja Suomen kansa rakastui rehelliseen ja nöyrään laulajaan, joka oli valmis myöntämään virheensä ja paljastamaan inhimilliset heikkoutensa.</i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhxQ63gRzYHsXdVZm1vbyfYIWoxfk6ZrOYfx2UNBsVtojCDj7FYWNacyYQkIl2gkE9_37Azq6fbLcVGLC5om9R3h1-W8wq4xOcv71M9bd-IJPsDhDVbvxz3qa0froc5bzvNp2R1YSINEc/s1600/karitapio95.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhxQ63gRzYHsXdVZm1vbyfYIWoxfk6ZrOYfx2UNBsVtojCDj7FYWNacyYQkIl2gkE9_37Azq6fbLcVGLC5om9R3h1-W8wq4xOcv71M9bd-IJPsDhDVbvxz3qa0froc5bzvNp2R1YSINEc/s400/karitapio95.jpg" width="400" /></a></div>
Iskelmätähden levytysura alkaa perinteisesti hyvin nuorena. Ihan vain muutamia esimerkkejä mainitakseni: <b>Laila Kinnunen</b>, <b>Eino Grön</b>, <b>Eila Pellinen</b>, <b>Eila Pienimäki</b>, <b>Marion Rung</b>, <b>Johnny Liebkind</b>, <b>Katri Helena</b>, <b>Paula Koivuniemi</b>, <b>Kai Hyttinen</b>, <b>Kirka Babitzin</b>, <b>Tapani Kansa</b>, <b>Pasi Kaunisto</b> tai <b>Markku Aro</b> olivat hädin tuskin täysi-ikäisiä ponkaistessaan pinnalle. <b>Kari Tapion</b> urakehitys on alkanut toisenlaisissa merkeissä: hän oli täyttämässä 31 vuotta ensihittinsä ilmestymisen aikoihin.<br />
<br />
Suonenjoen kasvatti <b>Kari Tapani Jalkanen</b> lauloi 17-vuotiaana Enonkoskella ensimmäisen keikkansa. Vuosi oli 1963 ja siitä lähtien nuori Kari oli tuttu näky keikkalavoilla kotiseudullaan Savon sydänmailla. <b>Toivo Kärki</b> ei kuitenkaan myöntänyt Karille levytyssopimusta. Vasta vuosikymmenen vaihduttua 1970-luvuksi Jalkanen sai työnnettyä jalkansa musiikkibisneksen oven väliin. <b>Seija Simola</b> oli vihjaissut levy-yhtiönsä Discophonin tuottajille, että Kuopiossa esiintyy säännöllisesti lupaava yhtye <b>Jami & Jamset</b>, jonka solisti "Jami" tunnettiin siviilissä nimellä Kari Jalkanen. Bändi hajosi, mutta Kari pääsi levyttämään Discophonille <b>Esko Linnavallin</b> johdolla ensimmäiset levytyksensä keväällä 1972. Levykauppoihin ilmestyi Kari Jalkasen esikoissingle, joka sisältää kappaleet <i>Tuuli kääntyköön</i> (<i>Una favola blu</i>) ja <i>Niskavuoren nuorimmainen</i>.<br />
<br />
<b>Vexi Salmen</b> kirjoittamassa Kari Tapio -elämäkerrassa <i>Kari Tapio – Olen suomalainen</i> (2002) kuvaillaan kaunistelemattoman rehellisesti ensimmäistä levytystilaisuutta, joka osoittautui uudelle levylaulajalle rankaksi oppitunniksi alan karuudesta.<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Italialaisiskelmän Kari oli opetellut alkuperäiseltä levyltä, mutta <i>Niskavuoren nuorimmaista</i> hän ei ollut kuullut koskaan. Se olisikin ollut mahdotonta, sillä kappaletta ei ollut vielä sävelletty. Teksti oli tilattu <b>Jukka Virtaselta</b>.
Tunnin odottelun jälkeen Jukka saapui teksteineen. Sen jälkeen Linnavalli pyysi Karin pianon ääreen ja säveltäessään kappaletta hän samalla opetti melodian tulevalle levylaulajalle. Muutaman kerran tankkaamisen jälkeen sävel jäi päähän, ja Kari lauloi kappaleet nauhalle. Harhakuvat levytystilaisuuksien ennakkoharjoittelusta, pyhyydestä ja arvokkuudesta katosivat sen tien." (Salmi 2002, 97–98)</blockquote>
Näillä kirjoituksillani on ollut aina paha tapa rönsyillä ohi varsinaisesta aiheesta. Tämän artikkelin fokuksen on tarkoitus olla vuonna 1995 ilmestyneessä <i>Myrskyn jälkeen</i> -albumissa ja Kari Tapion lopullisessa läpimurrossa. Mutta, koska Kari Tapion ensimmäiseen äänitejulkaisuun liittyy eräs todella mielenkiintoinen ja kyseenalainen anekdootti, kirjoitettakoon tämän tekstin ensimmäinen sivurönsyily siitä.<br />
<br />
Kari Jalkasen debyyttisinglen A-puolen laulu <i>Tuuli kääntyköön</i> on suomenkielinen versio <b>Claudio Baglionin</b> laulusta <i>Una favola blu</i>. Kääntöpuolen kappale <i>Niskavuoren nuorimmainen</i> on useiden lähteiden ja tietokantojen mukaan Esko Linnavallin oma sävellys. Taustasäestys menee kuitenkin yksi yhteen <b>Quincy Jonesin</b> sävellyksen <i>Hikky Burr</i> kanssa. <a href="https://shapeoffinnstocome.blogspot.com/2010/06/kari-jalkanen-niskavuoren-nuorimmainen.html" target="_blank"><i>Shape of Finns to come</i> -blogi kiinnitti huomiota kesällä 2010</a>, kuinka singlen etikettiin laulun tekijöiksi on kirjattu Jukka Virtanen ja Esko Linnavalli mutta tekijätietojen perään on merkitty maininta "kiitokset myös Quincy Jones'ille". Hieman siis päätettiin antaa krediittiä alkuperäiselle säveltäjälle mutta ei kuitenkaan ilmoitettu häntä laulun varsinaiseksi tekijäksi. Alkuperäinen <i>Hikky Burr</i> ei sisällä kunnollista sanoitusta – teoksen vokaaliset osuudet koostuvat epämääräisistä äännähdyksistä – joten Linnavallin sävellystyö on rajoittunut siihen, että hän on "säveltänyt" Jukka Virtasen tekstin <i>Hikky Burriin</i> istuvaksi. Nykyään <i>Niskavuoren nuorimmainen</i> on merkitty virallisesti Quincy Jonesin sävellykseksi.<br />
<br />
Kari Jalkasen esikoissingle jäi suurelta yleisöltä huomaamatta mutta se poiki kiinnityksen kesän 1972 Danny-show'hun <i>Käärme – Snake, Rattle and Roll</i>. Oman lauluosuutensa lisäksi Karin tehtäviin kuului roudaaminen ja käärmeiden hoitaminen. Kyseisen Danny-show'n vetonaulana toimivat kaksi tiikeripythonia Urkki ja Elvis. Ennen showkiertueen alkamista Kari väänsi esiintyjänimekseen Kari Tapio. Toimitusjohtaja <b>Ilkka Lipsasen</b> mielestä Kari Jalkanen ei ollut tarpeeksi vetävä taiteilijanimi poptähdelle.<br />
<br />
Vuonna 1973 Kari Tapio liittyi <b>Erkki Liikasen</b> luotsaamaan kantrivivahteiseen <b>Aikapommi</b>-tanssiyhtyeeseen. Aikapommissakin Kari Tapion kohtalona oli jäädä Liikasen varjoon bändin kakkossolistiksi. Esimerkiksi yhtyeen nimeä kantavalla albumilla (1974) Kari Tapio laulaa suurimman osan kappaleista, mutta levyn todelliseksi vetonaulaksi osoittautui Erkki Liikasen tulkitsema hassuttelu <i>Meiä Veera</i>, joka sinkosi Liikasen valtavaan kansansuosioon ja pohjusti hänen tulevia ylivoimaisia Syksyn sävel -voittojaan.<br />
<br />
Vuonna 1975 Kari Tapio siirtyi Scandia-levy-yhtiöön. Scandian johtoportaaseen kuulunut <b>Harry Orvomaa</b> oli lupaillut Kari Tapion saavan levyttää haaveilemansa kantri-LP:n. Uusi tuotantopäällikkö <b>Chrisse Johansson</b> toppuutteli suunnitelmia, sillä hänen mielestään Kari Tapio tarvitsisi hitin. Vuosien 1975 ja 1976 aikana Kari Tapio levyttikin Scandialle kaikenlaista <b>Bay City Rollersista</b> <b>Barry Whiteen</b>, Dannyn 60-luvun ikivihreitä ja hittikokoelmille omia versioitaan muiden laulajien tutuiksi tekemistä ajankohtaisista menestyksistä (esimerkiksi <i>Kuusamo</i>, <i>Ramaya</i>, <i>Jennie, Jennie</i>...). Menestys jäi kauttaaltaan vaatimattomaksi.<br />
<br />
Syksyllä 1976 vihdoin tärppäsi. Alankomaalaisen <b>Jackpotin</b> <i>Sing my love song</i> nousi Suomen listoille kesällä 1976. Vuodenvaihteessa 1976–77 se kipusi listojen kärkeen: joulukuussa 1976 <i>Sing my love song</i> oli <i>Mitä Suomi Soittaa</i> -listan ykkösenä. Scandia sai menestyshitin ensilevytysoikeuden ja Chrisse Johansson tarjosi laulua Kari Tapiolle. Nyt hän saisi kauan kaipaamansa pomminvarman hitin. Vexi Salmi kirjoitti kappaleen suomenkielisen sanoituksen <i>Laula kanssain</i>. Läpimurto kolkutteli ovella, mutta tämäkin suunnitelma vaikutti menevän mönkään. Kari Tapion tiimi sai kuulla, että myös <b>Fredi</b> on levyttämässä samaisen kappaleen. Sopimusten mukaan Scandialla oli oikeus julkaista laulun suomenkielinen versio ensimmäisenä, mutta sen jälkeen kappale olisi vapaata riistaa. Fredin levy-yhtiö Fazer Finnlevy laittaisi oman versionsa ulos heti Kari Tapion singlen ilmestymisen jälkeen. Käännöshittien kulta-aikana kilpailu eri levy-yhtiöiden välillä oli armotonta. Tilanne vaikutti Kari Tapion kannalta toivottomalta: aloittelevalla laulajalla oli vastassaan vuosikymmenen suurin iskelmätähti, jonka levyt olivat myyneet kultaa ja timanttia. Finnlevyllä Fredin joukkue olikin voitonvarmana: <i>Laula kanssain</i> jatkaisi Fredin komeaa hittiputkea.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGSfXn_6AY2bfTs6jbfVneB47Kv4Co-4q-TZaxxqqTkSPRuc8gOaIattQ7Grvn597AB0sb_q2RuQ88OErJZ9Kjms9NjGg1Zblpn63I8Omd42ANk_cfk5naM5-WjDs6UzFXy876rx8ZtlU/s1600/karitapio76.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGSfXn_6AY2bfTs6jbfVneB47Kv4Co-4q-TZaxxqqTkSPRuc8gOaIattQ7Grvn597AB0sb_q2RuQ88OErJZ9Kjms9NjGg1Zblpn63I8Omd42ANk_cfk5naM5-WjDs6UzFXy876rx8ZtlU/s200/karitapio76.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Kari Tapion läpimurron vanavedessä<br />
julkaistiin albumi <i>Klabbi</i>.</td></tr>
</tbody></table>
Vaan kuinkas sitten kävikään? Kari Tapion versio osoittautuikin Fredin levytystä suositummaksi. Kari Tapion <i>Laula kanssain</i> nousi lokakuussa listoille – Fredin versiota sen sijaan ei näkynyt aluksi listoilla lainkaan. Joulukuussa Kari Tapio oli edennyt singlemyyntiä mittaavilla listoilla kymmenen myydyimmän joukkoon, Fredin <i>Laula kanssain</i> sai ensimmäisen listamerkintänsä <i>Mitä Suomi soittaa</i> -listan sijalla 18. Tammikuussa 1977 Kari Tapion <i>Laula kanssain</i> jatkoi edelleen listoilla kärkikymmenikön tienoilla, Fredin levytys noteerattiin enää ainoastaan <i>Suosikin</i> listan sijalla 26. Levyautomaattien kuuntelua mittaavalla listalla Kari Tapion <i>Laula kanssain</i> kohosi peräti ykköseksi! Kansa halusi kuulla laulun Kari Tapion tulkitsemana. "Kari Tapio löi Fredin", julisti <i>Suosikki</i> joulukuussa 1976. Ei auttanut, vaikka Fredin joulumarkkinoille 1976 ilmestynyt pitkäsoitto nimettiin <i>Laula kanssain</i>. Kari Tapion syksyllä 1976 äänitetty LP-levy sai nimekseen <i>Klabbi</i>. Kilpailu <i>Laula kanssain</i> -hitistä muistutti Daavidin ja Goljatin taistelua, jonka altavastaaja yllättäen voitti. <i>Laula kanssain</i> nosti Kari Tapion kertaheitolla nelosdivarista mestareiden liigaan.<br />
<br />
Hetkeksi aikaa voisi pysähtyä pähkäilemään miten oli mahdollista, että tuntematon Kari Tapio onnistui päihittämään supertähti Fredin.<br />
<br />
Vexi Salmi on analysoinut Fredin artistiprofiilia <b>Pekka Laineen</b> Yleisradiolle tuottamassa ja käsikirjoittamassa <i>Iskelmä-Suomi</i> -dokumentissa (2013) seuraavasti:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Fredille haettiin – miten nyt sanoisin – vihaamieni sliipattujen laulajien sen ajan tuotantoa. 1970-luvun <b>Neil Sedaka</b>, <b>Andy Williams</b> ja kaikki epätodelliset laulajat, jotka lauloivat utopiaa helvetinmoisen jousiorkesterin säestyksellä." (Laine 2013, 66)</blockquote>
Kari Tapiota taas on vuosikymmenien saatossa luonnehdittu rehelliseksi kansanmieheksi – rehdiksi, suoraselkäiseksi ja nöyräksi kansantaiteilijaksi. Kari Tapion tulkinnoissa huokui elämää nähneen tavallisen suomalaisen miehen ääni. Vaikka näitä luonnehdintoja on liitetty Kari Tapioon etenkin hänen myöhäistuotantonsa kohdalla, jo <i>Laula kanssain</i> -tulkinnassa on kuultavissa elämänkokemuksen koulimaa inhimillistä rehellisyyttä. <i>Laula kanssain</i> -hittikilpailussa vastakkain olivat tavallinen jätkä ja unelmia myyvä kansainvälistä tähtikimallusta edustava Suomen Demis Roussos. Eipä siis välttämättä mikään ihme, että Suomen kansa ihastui musiikkiduunari Kari Tapion versioon enemmän kuin glamourtähti-Fredin.<br />
<br />
Toki selitykseksi voisi tarjota sitäkin yksinkertaista faktaa, että syksyllä 1976 Fredin tähti oli laskusuunnassa. Hänen kultakauttaan oli 1970-luvun alkupuolisko: vuosina 1972–1975 Fredi levytti neljä albumia, jotka ylittivät kaikki kultalevyrajan, kaksi jopa timanttilevyn. Vuonna 1975 ilmestyneen <i>Rakkauslauluja</i>-älppärin jälkeen Fredin levyt eivät enää yltäneet kultalevylukemiin. Vuosina 1974 ja 1975 Fredi oli sijoittunut Syksyn sävelessä upeasti toiseksi ja kolmanneksi, mutta vuosina 1976 ja 1978 hänen kilpailulaulunsa jäivät postikorttiäänestyksessä seitsemännelle sijalle. Suomessa elää voimakkaana käsitys, jonka mukaan osallistuminen Euroviisuihin tuhoaa uran, ja tietenkin irvileuat voisivat huomauttaa Fredin suosion kääntyneen laskuun sen jälkeen, kun hän menestyi huhtikuussa 1976 Eurovision laulukilpailuissa odotettua heikommin <i>Pump pumpillaan</i>.<br />
<br />
Kari Tapion ja Fredin hittikilpailuun oman huvittavan piirteensä tuo aspekti, että miesten levy-yhtiöt Scandia ja Fazer Finnlevy kuuluivat samaan konserniin, sillä Scandia oli myyty Fazerille vuonna 1972. Scandia jatkoi kuitenkin Fazerin omistuksissa omana itsenäisenä levy-yhtiönään, mikä ei estänyt kilpailua yhtiöiden välillä. 1970-luvun viimeisinä vuosina konsernissa tehtiin lukuisia organisaatiomuutoksia, minkä seurauksena linjattiin, etteivät Fazerin omistamien levy-yhtiöiden artistit enää kilpaile keskenään samoista kappaleista. Vuonna 1983 Scandia ja sen tytäryhtiöt fuusioituivat osaksi Fazer Finnlevyä, jolloin konsernin toiminta keskittyi vain yhteen levy-yhtiöön. Mutta <i>Laula kanssain</i> oli niin kuumaa kamaa, että Fredin ja Kari Tapion lisäksi sen levyttivät muun muassa <b>Jamppa Tuominen</b> CBS:lle ja <b>Juhani Markola</b> pienelle Anuco-levymerkille.<br />
<br />
Kevättalvella 1977 julkaistiin <i>Finnhits 5</i> -kokoelma, joka sisältää <i>Laula kanssain</i> Fredin versiona. Syynä saattoi olla se, että kultakin esiintyjältä valikoitiin kokoelmalle vain yksi esitys, ja Kari Tapiolta hittilevylle poimittiin hänen levyttämänsä versio kappaleesta <i>Kylähäät</i>, joka taas oli Marionin esittämänä Suomen ykköshitti alkuvuodesta 1977. Marion levytti hittinsä kilpailevalle EMI Finland -levy-yhtiölle, joten kokoelman laatijoille tuli halvemmaksi hyödyntää konsernin oman artistin levytystä. Vaikka <i>Finnhits 5</i> -kokoelma myi huikeita lukemia, Fredi ei onnistunut senkään myötä omimaan <i>Laula kanssain</i> -kappaletta nimiinsä. Laulu miellettiin ja mielletään Kari Tapion ensihitiksi.<br />
<br />
Keväällä 1977 listoille nousi Kari Tapion seuraava hitti <i>Viisitoista kesää</i>, joka osoittautui vielä suuremmaksi menestykseksi kuin <i>Laula kanssain</i>. <i>Viisitoista kesää</i> julkaistiin syksyllä 1977 <i>Finnhits 6</i> -kokoelman aloitusraitana ja Kari Tapio pääsi mukaan <a href="https://youtu.be/YpDJzfZgJ8k" target="_blank">levyn tv-mainokseen</a>, minkä ansiosta hänen kasvonsa tulivat tutuiksi miljoonille suomalaisille. Loppuvuodesta 1977 listoille nousi kolmas merkittävä hitti <i>Kaipuu</i>, joka oli hetken aikaa jukeboksien kuunnelluin levy – ja löysi tiensä <i>Finnhits 8</i> -kokoelmalle. Kolme menestyskappaletta lyhyen ajan sisällä pitivät Kari Tapion nimen hyvin esillä ja takasivat keikkakalenterin täyttymisen ääriään myöten. Kari Tapio vakiinnutti asemansa kotimaisen popmusiikin tähtitaivaalla.<br />
<br />
Kari Tapion 1970-luvun viimeisten vuosien levytystuotanto edustaa aikansa tyypillistä "finnhits-musiikkia" tyylipuhtaimmillaan. Karin albumit koostuvat lähes kokonaisuudessaan käännöskappaleista – angloamerikkalaisista ja keskieurooppalaisista ajanmukaisista popiskelmistä. Mitenkään järin persoonallista hänen tuotantonsa ei tuossa vaiheessa ollut. Jos Kari Tapio ei olisi laulanut kyseisiä lauluja suomeksi, ne olisi saanut levytettäväkseen joku muu.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeVeR7oVU3YJIhuaElZ1MPKeAHLh0Ri1xkpqmOcRDjGjnCs5aSrhBWbWw75GOXxsxrgyzbxgifYO92f_qP-70KT27gjB6Vjvt4sJI-VkrjzhT8WK-gSmjhgknkwEoTTdnR98dE0CtRdrc/s1600/karitapio83.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeVeR7oVU3YJIhuaElZ1MPKeAHLh0Ri1xkpqmOcRDjGjnCs5aSrhBWbWw75GOXxsxrgyzbxgifYO92f_qP-70KT27gjB6Vjvt4sJI-VkrjzhT8WK-gSmjhgknkwEoTTdnR98dE0CtRdrc/s200/karitapio83.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption"><i>Olen suomalainen</i> (1983) on Kari<br />
Tapion ensimmäinen kultalevy.</td></tr>
</tbody></table>
Vuosina 1979 ja 1981 ilmestyneet albumit <i>Kari Tapio</i> ja <i>Jää vierellein</i> eivät poikineet hittejä. Näiden levyjen hitittömyys kompensoitiin kertaheitolla vuonna 1983, kun Kari Tapio sai levytettäväkseen suomenkielisen version <b>Toto Cutugnon</b> <i>L'italianosta</i>. Fazerin tuotantopäälliköt olivat bonganneet kappaleen kansainvälisiltä Midem-musiikkimessuilta. Laulu kuulosti levypomojen korvaan varmalta menestykseltä, sillä sen melodiankulku oli kuin luotu suomalaiseen makuun, eikä hittivainu ainakaan laantunut sen jälkeen, kun <b>Raul Reiman</b> oli kirjoittanut sävellykseen suomenkielisen sanoituksen <i>Olen suomalainen</i>. Legendan mukaan laulun esittäjäksi kaavailtiin Tapani Kansaa, Dannya tai Kari Tapiota. Lopulta Kari veti pisimmän korren, koska hänellä oli sillä hetkellä eniten velkaa levy-yhtiölle. Varman hitin seurauksena voitaisiin kuitata levy-yhtiön saatavia. <a href="https://youtu.be/WAthN5vpkzs" target="_blank"><i>Olen suomalainen</i></a> julkaistiin kesäkuussa 1983. Ajoitus oli erinomainen: Toto Cutugnon <i>L'italiano</i> oli Suomen listaykkösenä heinä- ja elokuussa 1983. Syksyllä Kari Tapion suomenkielinen versio nousi listoille. Jukebokseissa <i>Olen suomalainen</i> oli parhaimmillaan toiseksi kuunnelluin levy. Vuonna 1983 ilmestyneestä albumistaan <i>Olen suomalainen</i> Kari Tapio vastaanotti elämänsä ensimmäisen kultalevyn. <i>Olen suomalainen</i> kohosi nopeasti ikivihreäksi klassikoksi, joka liitettiin Kari Tapioon tavaramerkin omaisesti. Kaikki kansankerrokset osasivat nimetä Kari Tapiolta yhden kappaleen – saavutus, mistä monet iskelmälaulajat voivat vain haaveilla.<br />
<br />
Sivurönsyily: Toto Cutugno kilpaili <a href="https://youtu.be/VSONJ4V0iMg" target="_blank"><i>L'italianolla</i></a> perinteisillä San Remon musiikkifestivaaleilla alkuvuodesta 1983. <i>L'italiano</i> sijoittui kilpailussa viidenneksi. Siihen nähden, että <i>L'italianosta</i> muodostui myöhemmin maailmanlaajuinen klassikko, viides sija on suorastaan ällistyttävän huono. Huvittavaa kyllä, Cutugno on yltänyt San Remon festivaaleilla monesti mitalisijoille (voitto vuonna 1980 ja toinen sija muun muassa vuonna 1984 sekä peräti neljä kertaa peräkkäin vuosina 1987–1990), mutta yksikään toinen hänen San Remo -kilpailulauluistaan ei ole noussut läheskään yhtä legendaariseksi kuin <i>L'italiano</i>.<br />
<br />
<i>Olen suomalaisen</i> jälkeen Kari Tapiolle etsittiin kuumeisesti uutta hittiä. Osumatarkkuus jäi kuitenkin heikoksi. Aikoinaan eräs tapa yrittää lanseerata hittejä oli sisällyttää artistin uusi levytys suositulle eri esittäjien kokoelmalevyjulkaisulle, kuten esimerkiksi <i>Finnhits</i>- tai <i>Kesähitit</i>-kokoelmalle. Tuore kappale voisi nousta vaivihkaa menestykseksi, kun sellainen ujutetaan valmiiden hittien joukkoon hyvin kaupaksi käyvälle kokoelmalevylle. Kesällä 1984 julkaistulle <i>Kesähitit</i>-LP:lle valikoitiin Kari Tapion uunituore levytys <i>Mä tahdon elää</i>. Venäläistaustainen syntetisaattorirenkutus ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta iskelmänkuuntelijoihin. Syksymmällä levykauppojen hyllyille ilmestyi <i>Uusi Finnhits 2 – 14 huippuhittiä</i>, johon poimittiin Kari Tapion uusimmalta albumilta kappale <i>Ihosi tuoksu</i>. Ikävä kyllä, myöskään <b>Kaj Westerlundin</b> säveltämästä sinänsä mainiosta kasarirallista ei tullut hittiä.<br />
<br />
1980-luvun jälkipuoliskolla Kari Tapio levytti säännöllisesti uusia levyjä, mutta ne eivät myyneet mairittelevasti. Älppärit korkeintaan käväisivät albumilistojen jäännössijoilla. Hittirintamalla oli kauttaaltaan hiljaista. Kari Tapio joutui näinä vuosina levyttämään levyilleen runsaasti todella mitäänsanomattomia ja yhdentekeviä tusinaiskelmiä. Useimmiten uusien laulujen sijaan hänen pitkäsoittojensa kohokohdiksi osoittautuivat coverversiot menneiden vuosikymmenien ikivihreistä, kuten <i>Delfiinipoika</i> (1982), <i>Tyttö metsässä</i> (1983), <i>Angelique</i> (1984), <i>Tom Dooley</i> (1984), <i>Portugalin huhtikuu</i> (1986), <i>Johnny, mua muistathan</i> (1986), <i>Nainen</i> (1989), <i>La Cumparsita</i> (1990) ja <i>Etkö uskalla mua rakastaa</i> (1990).<br />
<br />
Näihin aikoihin Kari Tapio alkoi luottaa yhä enemmän kykyihinsä laulujen sanoittajana. Hän kertoi <a href="https://musiikintekijat.fi/artikkeli/laulaja-ja-lauluntekija/" target="_blank"><i>Selvis</i>-lehden haastattelussa vuonna 2009</a> sanoittajan uransa alkaneen keikkamatkalla:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Raul Reiman ei ollut saanut tekstiä aikaiseksi ja aamulla piti mennä studioon. Tein keikan ja matkalla pysähdyin levikkeelle ja aloin kirjoittaa tekstiä. Sitten aamulla Takomo-studiolla Kaide sanoi, että Reiman faksas just tunti sitten huipputekstin. Silloin tehtiin se Reimanin teksti ja tää mun tekele (<i>Tuntematon maa</i>) siirrettiin myöhempään ajankohtaan." (<a href="https://musiikintekijat.fi/artikkeli/laulaja-ja-lauluntekija/" target="_blank">Selvis-lehti 4/2009</a>)</blockquote>
Kaj Westerlund sävelsi myöhemmin ylimääräiseksi jääneen Kari Tapion esikoistekstin ja <i>Tuntematon maa</i> levytettiin vuonna 1987. Sitä ennen äänitteelle oli jo päätynyt yksi Kari Tapion sanoittama kappale: <i>Valkokyyhkynen</i> on hänen oma sanoituksensa ikivihreään <i>La Paloma</i> -klassikkoon. Kari Tapio on samaisessa <i>Selvis</i>-lehden haastattelussa kertonut kirjoittavansa sanoituksia valmiisiin melodioihin – eli sävellys on olemassa ensin. Tähän käytäntöön on tiedettävästi vain yksi poikkeus – <i>Myrskyn jälkeen</i> – mutta palataan siihen tuonnempana...<br />
<br />
Sanoittamisesta innostuttuaan Kari Tapio toivoi voivansa tarjota tekstejään muidenkin artistien levytettäväksi. 1980- ja 90-lukujen vaihteessa syntyi muun muassa sanoitus <i>Milloin saapuu hän</i> 1960-luvun amerikkalaisevergreeniin <i>Where the boys are</i>. Kyseisen laulun Kari Tapio rustaili alun perin <b>Beritiä</b> silmällä pitäen, mutta koska Beritin levytyssuunnitelmat eivät toteutuneet toivotulla tavalla, Kari levytti laulun itse vuonna 1991. Beritiin liittyy myös eräs tämän aikakauden onnistuneimmista Kari Tapion levytyksistä <i>Aikaan täysikuun</i> (1989) – <b>Roy Orbisonin</b> <i>California blue</i>, johon Kari kirjoitti suomenkieliset lyriikat. Kari Tapio oli esitellyt aikaansaannostaan Beritille ja kysynyt kehtaako hän kirjoittaa sanoitukseen kohdan "me teimme sen alla saarnipuun". No totta hemmetissä, oli Berit yllyttänyt.<br />
<br />
Kari Tapio on kunnostautunut myös säveltäjänä, vaikka levytettyjen sävellysten määrä onkin laskettavissa yhden käden sormilla. Ensimmäinen Karin oma sävellys on <i>Lottovoitto on syntyä Suomeen</i> Jukka Virtasen veikeään sanoitukseen. Alun perin <b>Jaakko Salon</b> oli tarkoitus säveltää kyseinen laulu, mutta hän päättikin ehdottaa, että Kari kokeilisi itse säveltämistä.<br />
<br />
Debyyttisävellyksellään <i>Lottovoitto on syntyä Suomeen</i> Kari Tapio osallistui vuoden 1990 Syksyn säveleen. <i>Iltalehden</i> toimittaja <b>Marja Tuovinen</b> kirjoitti kilpailun jälkeen: "Karin kantrikappaleen olisi luullut yltävän ylemmäksi." No, niin olisi. Laulu sai nimittäin kilpailussa vähiten ääniä, vaikka sittemmin se on noussut jopa jonkinasteiseksi ikivihreäksi. Kappale ei ollut missään nimessä huono, mutta vuoden 1990 Syksyn sävelen artistikattaus oli harvinaisen kovatasoinen: kilpailuun osallistuivat muun muassa <b>Rainer Friman</b>, <b>Irwin Goodman</b>, <b>Kikka</b>, <b>Arja Koriseva</b>, <b>Anna Hanski</b>, Katri Helena, <b>Tarja Ylitalo</b> ja <b>Muska Babitzin</b> comebackhitillään <i>Pidä kii</i>. Ehkäpä viimeinen sija yleisöäänestyksessä kuvastaa Kari Tapion asemaa kotimaisella iskelmäkentällä 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Hänellä ei ollut tässä vaiheessa uskollista fanikuntaa, joka olisi pelastanut hänet korkeatasoisen kilpailun jumbosijalta.<br />
<br />
Levyt eivät myyneet eikä suuria menestyshittejä osunut kohdalle. 1980-luvulla ja vielä 90-luvun alkupuoliskollakin Kari Tapio tuli tunnetuksi toisenlaisesta julkisuudesta. Raskaat keikkamatkat menivät yhä useammin pullon kanssa touhuamiseksi. Keikkoja peruuntui kansantaiteilijan ajauduttua harharetkille. <i>Viisitoista kesää</i> -hitin sanat "mä uhkasin että nyt juon pään heti täyteen" osoittautuivat karuksi todellisuudeksi. Kari Tapion pitkät ryyppyreissut ja toilailut humalassa kirvoittivat sensaatiojutun jos toisenkin. Hänen otsaansa lyötiin valtakunnan juopon leima, mihin osaltaan vaikutti Kari Tapani Jalkasen avoimuus ja vilpittömyys. Hän kertoi haastatteluissa alkoholiongelmastaan rehellisesti. Aikoinaan hänen avoimuuttaan pidettiin maineenhallinnan kannalta vahingollisena. Jälkiviisaasti voi kuitenkin todeta, että juuri rehellisyydellä Kari Tapio lopulta voitti yleisön puolelleen.<br />
<br />
1990-luvun alkaessa Kari Tapio koki uransa polkevan paikallaan. Levytysmateriaaliin ei ollut tyytyväinen oikein kukaan: ei hän itse, ei levy-yhtiö – eikä myyntiluvuista päätellen suuri yleisökään. Kari Tapio olisi laulanut mieluiten kantria – onhan häntä tituleerattu suomalaiseksi kantrin heimopäälliköksi – mutta levy-yhtiö vei hänen musiikkinsa lähemmäs perinteistä iskelmää. Vexi Salmen Kari Tapio -elämäkerran mukaan "levyistä tuli usein kompromisseja, jotka eivät miellyttäneet yhtiötä eivätkä laulajaa" (Salmi 2002, 156).<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPciXPZZjKM5YAS38rVsFmgLBjCPxvH-G4VJANgqkbrIEkD-2o0g3KwszwQjd8uB9JBIqFj7EGNnn1B_XEN8655Hve2KNccNZaRhslY-Xjb8YIA5u3IbF8y3wXSnNvfD7nlwq1jymeWgg/s1600/karitapio92.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="636" data-original-width="640" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPciXPZZjKM5YAS38rVsFmgLBjCPxvH-G4VJANgqkbrIEkD-2o0g3KwszwQjd8uB9JBIqFj7EGNnn1B_XEN8655Hve2KNccNZaRhslY-Xjb8YIA5u3IbF8y3wXSnNvfD7nlwq1jymeWgg/s200/karitapio92.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Jaakko Salon tuottama albumi <i>Yön<br />tuuli vain</i> (1992) jäi Kari Tapion<br />
viimeiseksi levyksi Fazerille.</td></tr>
</tbody></table>
Lopulta kamelinselän katkaisi levy-yhtiön pettämä lupaus Kari Tapion albumin promootiosta. Fazer oli luvannut vuonna 1992 lanseerata Kari Tapion ja Katri Helenan tuoreille albumeille televisiomainoskampanjan, joka olisi kantanut nimeä <i>Sinivalkoiset äänet</i>. Kari Tapion albumin <i>Yön tuuli vain</i> kysyntä jäi kuitenkin edellisten levyjen tapaan vähäiseksi. Sen sijaan Katri Helenan levy sisälsi suurmenestyksen <i>Anna mulle tähtitaivas</i>. Fazer päättikin satsata televisiomainonnassa ainoastaan Katri Helenaan. Kari Tapio loukkaantui sivuuttamisesta. (Salmi 2002, 155)<br />
<br />
Kari Tapion edesmenneen hyvän ystävän <b>Juha Vainion</b> poika <b>Ilkka Vainio</b> toimi tuotantopäällikkönä Audiovox Records -levy-yhtiössä. Audiovoxin toiminta oli käynnistynyt kunnolla vuonna 1989. Uudehkon levy-yhtiön ylivoimaisesti suosituin tähti oli lama-ajan ilopilleri Kikka. Audiovox kunnostautui myös muun muassa <b>Matti Nykäsen</b> levytysuran käynnistämisessä, mutta yhtiön artisteihin lukeutui toki perinteisiäkin iskelmälaulajia, kuten esimerkiksi <b>Matti Esko</b>, <b>Ari Klem</b> ja Tarja Ylitalo. Kari Tapio otti yhteyttä Ilkka Vainioon kyselläkseen "olisiko tällaiselle äänelle käyttöä". Ilkka Vainio on kertonut ensireaktiostaan:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Olin aivan otettu. KARI TAPIO haluaa tehdä meille uuden albuminsa! – – Kerroin silloisille firman omistajille, Weynerin veljeksille, että nyt tulee oikea laulaja. Hänelle pitää saada kunnon kupongit." (Vainio 2011, 4)</blockquote>
Ongelmaksi oli muodostua Kari Tapion levytyssopimus Fazer Finnlevyn kanssa. Se oli voimassa vuoteen 1994. Kari Tapion aneluiden seurauksena Fazerin <b>Jaakko Karilainen</b> repi sopimuksen. (Salmi 2002, 157–158) Kari Tapion viimeiseksi levytykseksi Fazerille jäi <i>Lapin jenkka</i>, jonka hän levytti vuonna 1992 tribuuttialbumille <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2016/01/toivo-karki-muistoissamme-fazer.html" target="_blank"><i>Toivo Kärki muistoissamme</i></a>.<br />
<br />
Kari Tapio suuntasi Audiovoxiin allekirjoittamaan levytyssopimuksen. Samassa yhteydessä hän lahjoitti Ile Vainiolle Nashvillestä hankkimansa strutsinnahkasaappaat. Sopimukseen hän kirjoitti kynällä yhden lisäpykälän: "PS. Raastuvassa tavataan!" (Salmi 2002, 37; Vainio 2011, 4)<br />
<br />
<a href="https://youtu.be/JEqxEr4TKgQ" target="_blank">YouTube: Kari Tapio kertoo levy-yhtiön vaihdoksesta pomus.netin videossa</a><br />
<br />
Audiovoxilla musiikillisena nokkamiehenä hääräsi Kari Tapion vanha tuttu <b>Veikko Samuli</b>. Miesten yhteistyö juontaa juurensa jo vuoteen 1972, jolloin Samuli soitti koskettimia <i>Käärme</i>-Danny-show'ta säestäneessä <b>Made in Finland</b> -yhtyeessä. Veikko Samuli sovitti miltei kaikki Kari Tapion levytykset vuosina 1975–1981 ja hän vastasi myös <i>Aikaan täysikuun</i> -albumin (1990) sovittamisesta ja tuottamisesta. Audiovoxin vuosina Samuli–Tapio-yhteistyö puhkesi lopullisesti kukkaansa.<br />
<br />
Kari Tapion ensimmäinen projekti Audiovoxilla kuultiin vuoden 1992 Syksyn sävelessä. Kari osallistui kilpailuun Veikko Samulin sävellyksellä <i>Ei toivetta sen kummempaa</i>. Juha Vainion jäämistöstä oli löytynyt tekstinpätkä: "Ei toivetta mulla sen kummempaa kunhan terveenä kuolla saisin." <b>Juice Leskinen</b> – ensimmäinen Juha Vainio -sanoituspalkinnon vastaanottaja – sai kunnianarvoisen tehtävän kirjoittaa sanoituksen valmiiksi. Tällä kertaa Kari Tapion laulukilpailumenestys oli huomattavasti parempi kuin edellisellä kerralla kaksi vuotta aikaisemmin: <i>Ei toivetta sen kummempaa</i> sijoittui jaetulle kolmannelle sijalle. Syksyn sävelessä 1992 annettiin yhteensä 148 250 puhelinääntä, joista 11 % osoitettiin Kari Tapiolle. Niin ikään 11 % saaliiseen ylsivät myös <b>Hausmyllyn</b> <i>Mennyttä aikaa</i> ja <b>Juice Leskinen ETC'n</b> <i>Sietämätön mies</i>. Mainostelevisio ei ilmoittanut tuon yksityiskohtaisempia äänimääriä, joten virallisissa tuloksissa kaikki yhdentoista prosentin arvoiset performanssit jakoivat kolmannen sijan. Toiseksi sijoittui <b>Neon 2</b> <i>Tässä talossa</i> -hitillään (15 %) ja voiton vei Rainer Frimanin <i>Virta vie, virta tuo</i> (17 %).<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTRZBKrLLNO7VttbNHEREBKRkfNU662aD3xyRgaTe3V9SP3NX9JiOMkbd6VD9Smh6TEBt3U8Xjf8UWDv7lY2bJS-XWtJRo4VENjg64WPsBNdRRx-cneE80Zm_KFmYNjMTCNSKK3582fPA/s1600/karitapio93.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTRZBKrLLNO7VttbNHEREBKRkfNU662aD3xyRgaTe3V9SP3NX9JiOMkbd6VD9Smh6TEBt3U8Xjf8UWDv7lY2bJS-XWtJRo4VENjg64WPsBNdRRx-cneE80Zm_KFmYNjMTCNSKK3582fPA/s200/karitapio93.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Kantrialbumi <i>Sinitaikaa</i> (1993) on<br />
ensimmäinen levy Audiovoxille.</td></tr>
</tbody></table>
Kari Tapion ensimmäinen Audiovox-albumi <i>Sinitaikaa</i> julkaistiin 1993. Uudessa levy-yhtiössä Kari sai suunnitella levyjään huomattavasti vapaammin kuin Fazerilla. Musiikkityyli suunnattiin vahvasti kohti kantria. <b>Pekka Nissilä</b> on kiteyttänyt:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Uuden levy-yhtiön myötä Kari Tapio joutui uudenlaisen tilanteen eteen. Kun aikaisemmin levy-yhtiö oli etsinyt hänelle levytysmateriaalin, nyt Tapio sai vastata itse albumin sisällöstä tuottaja Ilkka Vainion ja kapellimestari Veikko Samulin toimiessa hänen luottomiehinään. – – Vuonna 1993 julkaistu albumi <i>Sinitaikaa</i> oli lähes silkkaa kantria, eli aivan loogisesti 'se levy, jota hän ei edellisessä yhtiössä saanut tehdä'." (Nissilä 2011, 15)</blockquote>
Toinen Audiovox-albumi <i>Laulaja</i> (1994) on pari piirua iskelmällisempi. Levyltä ovat jääneet elämään <i>Haavetango</i> ja <i>Häipyy etäisyys</i>. <i>Haavetango</i> on Kari Tapion hyvän ystävän <b>Raimo</b> "<b>Rexi</b>" <b>Keron</b> sävellys, joka lähetettiin Tangomarkkinoiden sävellyskilpailuun. Laulu ei tuolloin sijoittunut, mutta siitä huolimatta <i>Haavetango</i> on muodostunut kestosuosikiksi, jonka lukuisat tangokokelaat ovat tulkinneet kilpaillessaan Tangomarkkinoilla. Monelle on saattanut tulla yllätyksenä, että tangokilpailusta tuttu sävellys on alun perin Kari Tapion levytys – ja onhan laulussa Kari Tapion sanat. <a href="https://areena.yle.fi/1-50157965" target="_blank"><i>Häipyy etäisyys</i></a> taas on Kari Tapion ja Kikan duetto. Niin hullunkuriselta kuin se nykyään voi kuulostaa, Kikan vierailulla toivottiin nostetta Kari Tapion levynmyynnille. Kikka oli julkaissut tuohon mennessä viisi levyä (neljä albumia ja yhden kokoelman), joista kolme oli myynyt platinaa ja kaksi kultaa. Kari Tapiolla oli tuohon mennessä vain yksi kultalevy 11 vuotta aikaisemmin julkaistusta <i>Olen suomalainen</i> -albumista. Näkökulma tuotiin oikeutetusti esille Yleisradion tämän kesän mainiossa <i>Kikka – tarina tähdestä</i> -kuunnelmasarjassa. <i>Häipyy etäisyys</i> lienee ollut win-win-tilanne duon molemmille osapuolille. Kikan uskottiin tuovan näkyvyyttä Kari Tapiolle ja yhtä lailla Kikka halusi näihin aikoihin karistaa perinteistä imagoaan. <i>Häipyy etäisyys</i> edusti Kikan toivomaa vakavampaa ja herkempää iskelmälinjaa.<br />
<br />
Kari Tapion kahden ensimmäisen Audiovox-albumin menekki jäi vaisuksi. Aluksi vaikutti, ettei levy-yhtiön vaihdos ja musiikkityylin monipuolistuminen kohentanut Kari Tapion levymyyntiä millään tavalla. Ilkka Vainio on muistellut levy-yhtiön johtoportaan kovistelleen häntä: miksei sen kovasti mainostetun "oikean laulajan" levyt käy kaupaksi odotetulla tavalla.<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Kari Tapio ei ole minulle artisti vaan tähti. Jos myynti ei tyydytä, niin minä otan pankkilainan ja julkaisen seuraavan levyn omilla rahoillani." (Salmi 2002, 39)</blockquote>
Ile Vainion ei tarvinnut missään vaiheessa turvautua luottoon. Vuosi 1995 osoittautui käänteentekeväksi Kari Tapion uralla. Vuosi, jolloin Kari Jalkanen täytti 50 vuotta. Loppujen lopuksi Audiovoxin pomojen ei olisi tarvinnut nillittää edes <i>Sinitaikaa</i>- ja <i>Laulaja</i>-albumien menekistä. Kari Tapion suosio kasvoi niin suureksi, että nämäkin kaksi levyä ylittivät jälkijunassa kultalevyrajan. <i>Sinitaikaa</i> myi kultaa vuonna 1999 ja seuraavana vuonna Kari pokkasi itselleen kultalevyn <i>Laulajasta</i>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPkgetZ02OZi5u4XXTr5GgpDe5ZNcFelV8604szIHJhlhODn0FqyWPFcnfh3_k6cmvwwtwfubA0wDPxI64vbv3pci5gbrAD3XJG3Jl7umy-0j2LVohGT0gy9INkDN8qFQP7Y7-3mHhF9k/s1600/karitapio95comp.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPkgetZ02OZi5u4XXTr5GgpDe5ZNcFelV8604szIHJhlhODn0FqyWPFcnfh3_k6cmvwwtwfubA0wDPxI64vbv3pci5gbrAD3XJG3Jl7umy-0j2LVohGT0gy9INkDN8qFQP7Y7-3mHhF9k/s200/karitapio95comp.jpg" width="200" /></a></div>
Juhlavuoden 1995 alkajaisiksi Kari Tapiolta julkaistiin kokoelma <i>Viisitoista kesää – 16 suosikkia</i>. Kokoelmaa varten Kari levytti uudelleen vanhat hittinsä <i>Laula kanssain</i>, <i>Viisitoista kesää</i> ja <i>Olen suomalainen</i> – Audiovox ja sen seuraaja Edel hyödynsi lukuisissa kokoelmajulkaisuissa näitä uusia versioita, koska sillä ei ollut oikeuksia alkuperäisiin Scandialle / Fazer Finnlevylle äänitettyihin levytyksiin. 16 kappaleen kokoelma koostui näiden kolmen uudelleenlämmityksen lisäksi pelkästään <i>Sinitaikaa</i>- ja <i>Laulaja</i>-albumien levytyksistä.<br />
<br />
Kari Tapio juhlisti 50-vuotissyntymäpäiviään keskiviikkona 22. marraskuuta 1995 komeasti: merkkipäivän kunniaksi hän järjesti Helsingin Kulttuuritalossa elämänsä ensimmäisen oman juhlakonsertin. Syntymäpäivän tienoilla julkaistiin Kari Tapion viidestoista sooloalbumi, joka sai nimekseen <i>Myrskyn jälkeen</i>.<br />
<br />
Aikaisemmin mainittiin Kari Tapion kirjoittavan sanoituksia valmiisiin sävellyksiin. Uran varrelle mahtuu yksi merkittävä poikkeus: <i>Myrskyn jälkeen</i> syntyi suoraan runoksi 1980- ja 90-lukujen vaihteessa. Juha Vainio ehti vilkaista tekstiä ennen menehtymistään. Hän teki Karin runoon vain yhden muutoksen. Kari oli kirjoittanut "kunnes karikolle ylpeys antautui". Junnu kehotti vaihtamaan "antautui" sanaan "murentui".<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLfLdjhNWQ4_gDJptOVFyu4fEGopnKSuCdPsBJvP78jrs0uxN9QJsPRUH2OR3yhXCst3VCXFlNas2-mDUXTW9driwdlUFBVDXJJywYg24ZyBrntmrtVhf_62B4DDuMleN_GMSzSZ9eAjA/s1600/syksynsavel95ilmo.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1466" data-original-width="655" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLfLdjhNWQ4_gDJptOVFyu4fEGopnKSuCdPsBJvP78jrs0uxN9QJsPRUH2OR3yhXCst3VCXFlNas2-mDUXTW9driwdlUFBVDXJJywYg24ZyBrntmrtVhf_62B4DDuMleN_GMSzSZ9eAjA/s640/syksynsavel95ilmo.jpg" width="283" /></a></div>
Kuten edellä kerrottiin, Kari Tapio haaveili kirjoittavansa sanoituksia muillekin kuin itselleen, ja esimerkiksi Beritin kanssa oli ollut alustavia suunnitelmia. <i>Myrskyn jälkeen</i> -tekstiä Kari kaavaili käyntikortikseen, jonka avulla hän saisi tekstitettävää muille artisteille. Kari tarjosi sanoitusta muun muassa Katri Helenalle, Rainer Frimanille ja Markku Arolle. <b>Kyösti Roth</b> sävelsi tekstin Frimania varten, mutta levytys ei koskaan realisoitunut. Lopulta Veikko Samuli ehdotti voisiko hän säveltää sanoituksen Matti Eskolle. Matti Esko levytti laulusta demonauhan, joka ehdittiin soittaa Salon paikallisradiossa. Sitten suunnitelmiin tuli jälleen mutkia matkaan. Matti Esko vaihtoikin levy-yhtiötä Audiovoxista Fazeriin. Veikko Samuli ei halunnut antaa kilpailevalle levy-yhtiölle lupaavalta vaikuttavaa kappaletta. Kun samoihin aikoihin ryhdyttiin suunnittelemaan Kari Tapion syntymäpäiväalbumia, Kari päätti viimein levyttää laulun itse.<br />
<br />
<a href="https://youtu.be/5ucTZ3pOS5U" target="_blank">YouTube: Kari Tapio kertoo <i>Myrskyn jälkeen</i> -laulun vaiheista pomus.netin videossa</a><br />
<br />
<i>Myrskyn jälkeen</i> -kappaleella suunniteltiin Syksyn säveleen osallistumista, mutta Radio Salo torppasi suunnitelmat. Koska Matti Eskon äänitys oli ehditty soittaa julkisesti, laulu olisi rikkonut Syksyn sävelen sääntöjä. Kuten oheiseen MTV3:n ilmoitukseen painokkaasti kirjoitettiin: "kilpailuun osallistuvien sävellysten ja sanoitusten on oltava kaikilta osiltaan uusia, ennen julkaisemattomia ja -esittämättömiä". Syksyn sävel jäi kuitenkin kutkuttamaan tiimin mieltä niin paljon, että kilpailuun lähetettiin toinen kappale <i>Ei eksy taivaan lintukaan</i> – Veikko Samulin sävellys ja <b>Aappo I. Piipon</b> sanoitus. Veikko Samuli pitää kilpailulaulua <i>Ei eksy taivaan lintukaan</i> yhtenä hienoimmista sävellyksistään. Tarkkakorvaisimmat ovat huomauttaneet kappaleen avainsäkeen muistuttavan kovasti Samulin hittisävelmää <i>Et usko kuinka koskeekaan</i> (1981).<br />
<br />
Syksyn sävel 1995 järjestettiin keskiviikkona 11. lokakuuta. Legendaarisen laulukilpailun kultaiset vuodet olivat väistämättä jääneet menneisyyteen ja tapahtuma alkoi olla henkihieverissä. Kilpailuun osallistui lähinnä Suomen kansalle tuntemattomia nimiä: <b>Jani</b>, <b>Tarja Palo</b>, <b>Bubbles</b>, <b>Tähtisilmät</b> ja <b>La danza</b> katosivat julkisuudesta yhtä nopeasti kuin olivat sinne nousseetkin. Kari Tapio oli kilpailun ainoa osallistuja, joka edusti konkariosastoa – tosin kilpailussa uutta tulemista yritti myös 70-luvun tähdenlento <b>Greger Nervander</b>, joka nousi aikoinaan suosioon samoina vuosina kuin Kari Tapio.<br />
<br />
Kari Tapio osallistui Syksyn säveleen kolmatta kertaa lyhyen ajan sisällä. <i>Ilta-Sanomien</i> haastattelussa hän kertoi näkemyksiään: "Minä en ole kovin paljon halunnut kilpailla. Musiikissa ei mielestäni voi kilpailla. Mutta kyllä tällaiset kilpailut ovat pieniä kivoja kohokohtia 32 vuotta kestäneen keikkaputken lomassa."<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6lWJ_SnsWRxSrQaEPRYoE5miO2XveBcX5t_hZqA2sDRMk5HTKA9rK0ZuVfVEj4BxUIAwrmRS3j0xVR5yaAYoko9z8yg38jYJrRxu-vYoDCr6eek2KXjMMAsnuKA8E0Jva2IQz83bPylw/s1600/karitapioss95.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="471" data-original-width="630" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6lWJ_SnsWRxSrQaEPRYoE5miO2XveBcX5t_hZqA2sDRMk5HTKA9rK0ZuVfVEj4BxUIAwrmRS3j0xVR5yaAYoko9z8yg38jYJrRxu-vYoDCr6eek2KXjMMAsnuKA8E0Jva2IQz83bPylw/s320/karitapioss95.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Kari Tapio Syksyn sävelessä 1995.</td></tr>
</tbody></table>
<i>Ei eksy taivaan lintukaan</i> sijoittui tasoltaan sangen vaatimattomassa kilpailussa toiseksi. <b>Pelimannet</b> ja <b>Benja</b> voittivat reippaalla höpsötyksellään <i>Jambo Samba</i>. Tulokset olivat kärjen osalta tasaisia: Pelimannet ja Benja saivat 12 807 puhelinääntä ja Kari Tapion äänisaalis oli 12 213 ääntä. Lähelle ylsi myös kolmanneksi sijoittunut <b>Korsuorkesteri</b> esityksellään <i>Perunan kukkiessa</i>, joka saavutti 11 491 ääntä. Oikeastaan koko kilpailu oli kolmen kauppa, sillä kärkikolmikko keräsi yli puolet kaikista annetuista äänistä. Kari Tapiota jäi harmittamaan vuoden 1995 Syksyn sävelessä eräs seikka: ei suinkaan täpärä häviäminen Pelimanneille vaan se, että hän vahingossa aloitti suorassa lähetyksessä laulun tahtia liian aikaisin. Kokenut ammattilainen asetti kuitenkin melodian nopeasti paikalleen. Menestys Syksyn sävelessä oli luonnollisesti hyvää mainosta myöhemmin syksyllä ilmestyneelle Kari Tapion juhla-albumille <i>Myrskyn jälkeen</i>.<br />
<br />
Veikko Samulin tuottama ja sovittama <i>Myrskyn jälkeen</i> -albumi on 12 kappaleen kokonaisuus. Levy koostuu seitsemästä uudesta kappaleesta, kolmesta ikivihreästä klassikosta ja lisäksi kahdesta vanhasta kappaleestaan Kari Tapio levytti uudet versiot. Lopputuloksena on tasaisen hyvä pitkäsoitto musiikkia, joka sijoittuu kevyen musiikin kentällä iskelmän ja kantrin rajamaille.<br />
<br />
Albumin tasokkaan muusikkokaartin muodostivat kapellimestari Veikko Samuli (koskettimet ja sekvensserit, sisältäen jouset, puhaltimet, urut, lyömäsoittimet, kellopeli, ksylofoni), <b>Juha Björninen</b> (sähkökitarat, akustinen kitara), <b>Olli Haavisto</b> (pedal steel -kitara), <b>Jari Heino</b> (basso), <b>Anssi Nykänen</b> (rummut, lyömäsoittimet), <b>Sami Kuoppamäki</b> (rummut kahdessa raidassa), <b>Petri Ikkelä</b> (haitari) ja <b>Teemu Salminen</b> (alttosaksofoni). Taustalaulajina toimivat <b>Aimo</b> "<b>Ami</b>" <b>Jaara</b>, <b>Anita Pajunen</b> ja <b>Vesa Torppa</b>. Äänityksestä ja miksauksesta vastasi <b>Jorma</b> "<b>Hämis</b>" <b>Hämäläinen</b> MTV:n musiikkistudioilta. Kari Tapio oli Hämäläisen työnjälkeen niin tyytyväinen – etenkin äänittäjän kykyyn luoda artistia miellyttävä kaiku – että Hämiksestä tuli hänen luottoäänittäjänsä. Hämäläisen kädenjälki kuului vuodesta 1995 lähtien niin Kari Tapion levytysten kuin konserttikiertueiden äänimaisemissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrVIOQtneD0dV0dYyLxQ8QwrqEg-Ie_HgXmPnSPVxPE7hTcyOXYxeReI8LdZZqmIdT9D1H91Ws6R2ELgiC9PgacPwFdYXdfJ_95-Ls7SL5IIxzWpRjadOc5zxKzp66fctq13FFDqM5Ufk/s1600/karitapio95taka.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="466" data-original-width="548" height="340" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrVIOQtneD0dV0dYyLxQ8QwrqEg-Ie_HgXmPnSPVxPE7hTcyOXYxeReI8LdZZqmIdT9D1H91Ws6R2ELgiC9PgacPwFdYXdfJ_95-Ls7SL5IIxzWpRjadOc5zxKzp66fctq13FFDqM5Ufk/s400/karitapio95taka.jpg" width="400" /></a></div>
Kari Tapion albumien tavaramerkkinä oli uusien iskelmien ohella ikivihreiden klassikoiden versiointi artistin itsensä näköisiksi. <b>Peter von Bagh</b> on luonnehtinut, ettei Kari tulkinnut ikivihreitä "vain sen vuoksi että joku nimenomainen laulu toisi helppoja pisteitä tanssipaikoilla" (von Bagh 2011, 31).<br />
<br />
Erityisesti <b>Olavi Virran</b> tutuksi tekemiä lauluja Kari Tapio levytti miltei jokaiselle albumilleen 1980-luvun alkuvuosista lähtien. Vuonna 2008 Kari Tapiolta julkaistiin kokonainen Olavi Virta -teemainen tribuuttialbumi <i>Kaksi maailmaa</i> ja hän järjesti samannimisen konserttikiertueen, jonka ohjelmisto koostui yksinomaan Virran tuotannosta. <i>Myrskyn jälkeen</i> -albumilla tartuttiin ikiklassikkoon <i>Tähti ja meripoika</i>, jonka Olavi Virta ikuisti äänitteelle ensimmäistä kertaa vuonna 1947. Kari Tapion ja Veikko Samulin käsittelyssä pohjoismainen merimiesvalssi on muuntunut juurevaksi kantrivedoksi, jota ryydittää Teemu Salmisen soittama alttosaksofoni. Persoonallinen ja omintakeinen sovitus on äärimmäisen tyylikäs. Ei ihme, että Peter von Bagh on maininnut juuri tämän levytyksen esimerkkinä Kari Tapion tavasta levyttää klassikoista itsensä näköisiä versioita, jotka samalla tekevät kunniaa alkuperäisille sävellyksille.<br />
<blockquote class="tr_bq">
"On säväyttävää kuulla Kari Tapion tulkinta <i>Tähti ja meripoika</i> -klassikosta, kuten kai voi sanoa kun kysymys on yhdestä Olavi Virran rakastetuimmasta tulkinnasta. Ei puhettakaan jäljittelystä. Laji on aivan toinen, mutta totuus ja tunteen painokkuus täsmälleen samat. Kari Tapio ei toteuttanut 'moderneja' muunnelmia pelkän itsetarkoituksen vuoksi." (von Bagh 2011, 32)</blockquote>
Lapsena Kari Jalkanen ihaili suunnattomasti Olavi Virtaa. Teini-iän kynnyksellä iski <b>Elvis</b>, minkä jälkeen seurasi <b>Tom Jones</b> -vaihe. <i>Myrskyn jälkeen</i> -albumille Kari Tapio levytti Walesin tiikerin repertuaarista laulun <i>Funny familiar forgotten feelings</i> vuodelta 1967. <b>Pertsa Reposen</b> suomenkielisen sanoituksen <i>Kauniit kuolleet tunteet</i> levytti alun perin Johnny vuonna 1973.<br />
<br />
Ikivihreisiin lukeutuu niin ikään albumin aloitusraita <i>Elämältä kaiken sain</i>, alun perin <b>Pepe & Paradise</b> -yhtyeen hitti vuodelta 1972. Kari Tapio oli lupautunut esiintymään <b>Lasse Norreksen</b> häissä ja lauloi sulhasen pyynnöstä <i>Elämältä kaiken sain</i>. Kari tykästyi lauluun ja halusi levyttää sen. Ikävä kyllä Kari Tapion menehtymisen jälkeen <b>Pepe Willberg</b> onnistui aiheuttamaan myrskyn vesilasissa, kun iltapäivälehti uutisoi elokuussa 2011 hänen olevan katkera Kari Tapiolle. "Matkijoita on ollut vuosien varrella paljon", Willberg tokaisi <i>Ilta-Sanomien Viikonloppuliitteen</i> 6.–7.8.2011 haastattelussa. Toimittajan kysyessä mitä Willberg tarkoitti, hän antoi palaa:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Löysin tuntemattoman bändin englanniksi tekemän <i>Elämältä kaiken sain</i> -kappaleen ja levytin sen 1972. Kari Tapio katsoi asiakseen levyttää saman kappaleen kuin myös The Jormas -yhtyeen biisin <i>Alusta mä kaiken alkaisin</i>. Jos alkuperäinen esittäjä edelleen esittää jotakin kappaletta ja silti joku levyttää sen, niin kyllä se tuntuu vähän siltä kuin tultaisiin ja syötäisiin toisen eväitä. En koskaan ottanut asiaa puheeksi Kari Tapion kanssa." (Ilta-Sanomat Viikonloppuliite 6.–7.8.2011)</blockquote>
Lausunto sai kohtuuttomat mittasuhteet, koska Ilta-Sanomat nosti etusivulle tekstin Pepe Willberg KATKERA KARI TAPIOLLE. Seuraavina päivinä Kari Tapion jälkeläiset piikittelivät takaisin Willbergille: "Mutta pahoittelut Pepelle, jos olemme hänen mielestään syöneet hänen eväitään. Voin lahjoittaa meidän perheen nimissä hänelle lahjakortin K-kauppaan, niin hän voi käydä ostamassa lisää eväitä", vinoili <b>Joona Jalkanen</b>. (<a href="https://www.is.fi/viihde/art-2000000421571.html" target="_blank">Ilta-Sanomat 8.8.2011</a>)<br />
<br />
Myöhemmin vuonna 2012 julkaistussa elämäkerrassaan Pepe Willberg sivuutti kokonaan kiusallisen episodin ja asetti sanansa aivan toisella tavalla:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Jossain vaiheessa hän [Kari Tapio] kääntyi puoleeni ja kysyi, saako hän levyttää minun aikoinani levyttämät hittibiisit <i>Elämältä kaiken sain</i> ja <i>Alusta mä kaiken alkaisin</i>. Ihmettelin vähän, mutta ei minulla luonnollisestikaan ollut mitään sitä vastaan." (Lindström 2012, 306)</blockquote>
Mainittakoon, että Kari Tapio levytti myös vuonna 2000 Willbergin alun perin levyttämän laulun <i>Pilvi taivaan peittää</i> (1971) ja kehui vuolaasti alkuperäistä esitystä: "Hieno biisi, jonka Willberg tulkitsee upeasti." (Latva & Tuunainen 2011, 81) Matkimisesta puhuminen olikin tarpeetonta, sillä Kari Tapion versio <i>Elämältä kaiken sain</i> -kappaleesta on sovitettu erilaiseksi kuin alkuperäinen Pepe & Paradisen levytys. Siinä missä Paradisen versio on sujuvasti rullaava pophitti, Kari Tapion reggaevaikutteinen näkemys on hillitympi, sovitukseltaan pelkistetympi ja tempoltaan hieman hitaampi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiDnFapCRrHg-cHaXP9z53qlzrnKlwe63qidpa8jAEgHZOjkz96hAYJnOD-jUVUUhEyB-TEBEE95z9qck9-WLjtPc7kxp2D78ucCLOOTVy3bxqfqwOfnCR4QHk6vPpfHrHiqTtyeXkxbA/s1600/karitapio95sleeve.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="598" data-original-width="599" height="398" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiDnFapCRrHg-cHaXP9z53qlzrnKlwe63qidpa8jAEgHZOjkz96hAYJnOD-jUVUUhEyB-TEBEE95z9qck9-WLjtPc7kxp2D78ucCLOOTVy3bxqfqwOfnCR4QHk6vPpfHrHiqTtyeXkxbA/s400/karitapio95sleeve.jpg" width="400" /></a></div>
<i>Myrskyn jälkeen</i> -albumille Kari Tapio levytti uudelleen kaksi vanhaa lauluaan, joiden alkuperäiset versiot olivat jääneet vähälle huomiolle: <i>Minne tuuli vaeltaa</i> ja <i>Viimeinen valssi</i> ovat Veikko Samulin sävellyksiä, jotka olivat aikoinaan ehdolla Syksyn sävel -kilpailuihin. <i>Minne tuuli vaeltaa</i> ennen Kari Tapion läpimurtoa vuoden 1975 kilpailuun ja <i>Viimeinen valssi</i> vuoden 1982 Syksyn säveleen. Menevä ja tarttuva <i>Minne tuuli vaeltaa</i> on Veikko Samulin varhaisimpia levytettyjä sävellyksiä. Alkuperäinen vuonna 1975 levytetty versio on hieman "raakilemainen" niin tulkinnan kuin sovituksen osalta, joten uusi <i>Myrskyn jälkeen</i> -albumille tehty päivitys on tehokkaampi ja onnistuneempi. <i>Viimeinen valssi</i> on Juha Vainion koskettava sanoitus, jossa on tavoiteltu elämää suurempaa rakkauslaulua: elämä on antanut enemmän kuin ansaitsikaan, mutta jos vielä jotain saa toivoa, olisithan luonani vielä silloin kun on aika vihoviimeisen valssin. Alkuperäinen <i>Viimeinen valssi</i> julkaistiin <i>Olen suomalainen</i> -singlen B-puolella ja samannimisen albumin päätösraitana vuonna 1983. Molempia lauluja voisi luonnehtia unohdetuiksi helmiksi, joten ei mikään ihme, että Kari Tapio ja Veikko Samuli halusivat mahdollistaa niille uuden elämän. <i>Viimeisessä valssissa</i> täyttyi tämän Kari Tapio -albumin Juha Vainio -kiintiö. Ile Vainio on kirjoittanut: "Karin kanssa yritimme ottaa levyille aina yhden Juha Vainion tekstin. Meillä oli joukkue, johon Juha kuului aina." (Vainio 2011, 4)<br />
<br />
Muut albumin seitsemän levytystä ovat uusia ja ennenjulkaisemattomia. Veikko Samuli on säveltänyt <i>Myrskyn jälkeen</i> ja <i>Ei eksy taivaan lintukaan</i> -hittien lisäksi kaksi <b>Mikko Alatalon</b> ja <b>Harri Rinteen</b> sanoitusta <i>Silmänurkkaa vastatuuli kostuttaa</i> ja <i>Oot paras ystäväin</i>. Alatalo ja Rinne ovat kirjoittaneet albumin kantrihenkisimmät tekstit, jotka viisikymppinen elämää nähnyt mies tulkitsee uskottavasti. Laulut ovat elämänmakuisia tarinoita, eivät tyhjänpäiväisiä rakkauslurituksia. Näissä kappaleissa Kari Tapio on omimmillaan, eivätkä ne sopisikaan kenelle tahansa iskelmätanssittajalle. Ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun Kari Tapio teki yhteistyötä Alatalon ja Rinteen kanssa: vuonna 1988 hän levytti kaksikon kynäilemän kantrihenkisen kulkurifilosofiaa viljelevän laulun <i>Kapeeta vakoo ja leveetä tietä</i>, jossa lauletaan "minä oon kova poika kyntämään kapeeta vakoo"... Kari Tapion, Mikko Alatalon ja Harri Rinteen aikakaudella kulkurit eivät ole enää soratien reunalla vaeltelevia kulkijapoikia vaan esimerkiksi keikkamuusikoita, jotka yöstä toiseen suhaavat pimeillä maanteillä pitkin Suomea ristiin rastiin.<br />
<br />
Edelliselle albumilleen Kari Tapio ikuisti ikivihreän Rexin sävellyksen <i>Haavetango</i>. <i>Myrskyn jälkeen</i> -levylle syntyi <i>Haavetangon</i> "kakkososa", joka sai nimekseen <i>Tuoksusi sun</i>. Kari Tapio on kertonut sanoituksen syntymisestä <a href="https://musiikintekijat.fi/artikkeli/laulaja-ja-lauluntekija/" target="_blank"><i>Selvis</i>-lehden haastattelussa</a> vuonna 2009:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Ei niitä [sanoituksia] väkisin synny, esimerkkinä Rexin tango <i>Tuoksusi sun</i>, jolla aikanaan osallistuimme Tangomarkkinoiden sävellyskilpailuun. Puoli vuotta se oli se arkki siinä, Rexi oli antanut sävellyksen ja yhden tekstivihjeen: 'vaikka tuuli tuoksus viekin, ei voi sammuttaa sen liekin'. Puoli vuotta meni eikä mitään tullut, mä tuijotin aina sitä arkkia. Sitten mentiin kerran ruotsinlaivalle Pian kanssa, keikkamatka taikka joku muu. Naisethan käy aina noissa parfymeerioissa ja ne ottaa niitä eri jutskia tuohon. Se tökkäs mulle käden tohon nuuhkittavaksi ja sitten keksin sen nimen <i>Tuoksusi sun</i>. Menin suoraan hyttiin ja kirjoitin A-osat siltä istumalta, B-osat sitten kotona." (<a href="https://musiikintekijat.fi/artikkeli/laulaja-ja-lauluntekija/" target="_blank">Selvis-lehti 4/2009</a>)</blockquote>
<i>Myrskyn jälkeen</i> -albumin ainoan tangolevytyksen sovituksessa merkittävä rooli on Suomen johtavalla bandoneonspesialisti Petri Ikkelällä. Kuten <i>Haavetango</i> vuotta aikaisemmin, <i>Tuoksusi sun</i> ei yltänyt palkintosijoille Tangomarkkinoiden sävellyskilpailussa, vaikka varsin kiva sävellys onkin. 1990-luvun puolivälissä Tangomarkkinat eli kukoistusaikaansa ja esimerkiksi vuonna 1995 sävellyskilpailun voitti <b>Mika Toivasen</b> uuden ajan legendaarinen tangoklassikko <i>Mun aika mennä on</i>.<br />
<br />
Kari Tapio on itse säveltänyt albumille vauhdikkaan kantrirallin <i>Tänään kihlajaiset ja häät</i>. Pöpihauskan kappaleen päättömässä sanoituksessa kuvaillaan rempseästi nopeasti syntynyttä ihastumista. Laulussa on hieman samaa henkeä kuin ikivihreässä <i>Kylähäät</i>-rallatuksessa ja sitä voisikin kutsua <i>Kylähäiden</i> kantrivastineeksi. Kari Tapio on omien sanojensa mukaan tehnyt kappaleen "puolihuumorilla" (Latva & Tuunainen 2011, 59). Hupaisa laulu lieneekin tarkoitettu albumikokonaisuuteen keventäväksi välipalaksi ja humoristiseksi kuriositeetiksi. Ainakin säkeet "katson kelloo, vatsaa velloo" tarjoavat albumin hersyvimmät loppusoinnut.<br />
<br />
Albumin päätösraidan <i>Toit päälle maan sä taivaan</i> on säveltänyt Kari Tapion ystävä <b>Hannu</b> "<b>Hauge</b>" <b>Piispanen</b>. Sävellyksen syntytarina on selitetty seikkaperäisesti Kari Tapion levyboksin <i>Sinivalkoinen ääni</i> (2009) tekstiliitteessä:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Kappaleen säveltäjä Hannu 'Hauge' Piispanen on Kari Tapion perhetuttuja vuosien takaa. Haugen vaimo toimi miehensä makutuomarina ja kuunteli työmatkoillaan tämän sävellyksiä. Eräällä matkallaan rouva Piispanen tapasi Klabbin Suonenjoella ja soitti tälle melodiaa, joka rouvan mielestä sopi Kari Tapiolle. Kappale oli kuitenkin vähän keskeneräinen, ja <i>Myrskyn jälkeen</i> -albumin valmistumisella oli jo kiire. Niinpä Hauge lähetti kiireesti Klabbille toisen demon. Kari ideoi tekstin aihiot, mutta ei ehtinyt kirjoittaa sitä kokonaan. Tuottaja Ilkka Vainion piti antaa sanoituksen tekovastuu rautaiselle ammattilaiselle Aappo I. Piipolle. Niin syntyi Kari Tapion juhla-albumin päätösraita <i>Toit päälle maan sä taivaan</i>." (Latva & Tuunainen 2011, 61)</blockquote>
Sittemmin Kari Tapio on levyttänyt myös Hauge Piispasen sävellykset <i>Tuuli tyyntymätön</i> (1999), <i>Eksynyt</i> (2003), <i>Kun tuut mun luo</i> (2004), <i>Luonasi sun</i> (2004) ja <i>Jäi Tukholma taa</i> (2005).<br />
<br />
<i>Myrskyn jälkeen</i> -albumin materiaali valmistui syksyn 1995 aikana. Äänityssessiot sujuivat sujuvasti, mutta kuvaussessiot tuottivat vaikeuksia Kari Tapion häilyväisten elämäntapojen vuoksi.<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Ile ja valokuvaaja odottivat kolme kertaa turhaan taiteilijaa, joka oli unohtunut omille reissuilleen. Neljännellä kerralla Kari vihdoin saapui, mutta hänellä ei ollut mukanaan sovittuja vaatteita." (Salmi 2002, 164)</blockquote>
Tuottaja Ile Vainio lainasi omaa paitaansa ja lopulta valokuvaaja <b>Kai Lindqvist</b> sai ikuistettua Espoossa Haukilahden kärjen kallioilla valokuvat, jotka painettiin tulevan menestysalbumin kanteen. Vuonna 1995 Ilellä oli garderobissaan vielä muutakin kuin farkkupaitoja...<br />
<br />
<i>Myrskyn jälkeen</i> -albumilta lohkaistiin kaksi singleä: ensimmäinen sisältää kappaleet <i>Myrskyn jälkeen</i> ja <i>Tähti ja meripoika</i>, toinen <i>Tuoksusi sun</i> ja <i>Tähti ja meripoika</i>.<br />
<br />
50-vuotissyntymäpäivänään keskiviikkona 22. marraskuuta 1995 Kari Tapio isännöi Helsingin Kulttuuritalossa uransa ensimmäistä konserttia <i>Laula kanssain suomalainen</i>. "Tervetuloa elämäni ensimmäiseen konserttiin, ja laula kanssain", spiikkasi syntymäpäiväsankari aloituskappaleen <i>Viisitoista kesää</i> jälkeen. Konsertti sujui erinomaisesti. "Kari Tapion ensimmäinen konsertti viisikymppisenä oli menestys", ylistivät iltapäivälehdet. Kari Tapion historiallisen konsertin juontajana toimi <b>Taneli Mäkelä</b> – omien sanojensa mukaan hänen elämänsä ensimmäinen ja viimeinen juontokeikka – ja vierailevina artisteina Kulttuuritalon lavalla nähtiin Rexi, <b>Lea Laven</b>, Eino Grön ja <b>Reijo Taipale</b>. Historian siivet havisivat, kun Kari Tapio, Eino Grön ja Reijo Taipale <a href="https://youtu.be/It7iMQpSibQ" target="_blank">tulkitsivat yhdessä kunnianosoituksena Olavi Virralle <i>Tyttö metsässä</i></a> – laulun, jonka he ovat kaikki levyttäneet: Grön vuonna 1971, Kari 1983 (ja uudelleen vuonna 2005) ja Taipale 1990. Esityksen jylhä komeus ei kärsi edes siitä, että Emppu ja Klabbi olisivat voineet kerrata sanat vielä kerran ennen lavalle astumistaan...<br />
<br />
Kari Tapion syntymäpäiväkonsertti myytiin hyvissä ajoin loppuun, joten suuren kysynnän vuoksi järjestettiin lisäkonsertti Espoon Kulttuurikeskuksessa lauantaina 9. joulukuuta. MTV3 taltioi Kulttuuritalon konsertin ja lähetti siitä uudenvuodenaattona 1995 alkuillasta puolentoista tunnin koosteen. Televisiolähetyksen saavuttaman huomion myötä Kari Tapion suosio lähti nousukiitoon. Mikäli olisi pakko yksilöidä jokin yksittäinen merkkipaalu, joka avasi Kari Tapiolle tien valtavaan kansansuosioon, olisi se MTV3:n kuvaama juhlakonsertti. Seuraukset näkyivät välittömästi levynmyynnissä: <i>Myrskyn jälkeen</i> -albumi nousi albumilistalle ensimmäistä kertaa konserttitaltioinnin esittämisen jälkeen tammikuun toisella viikolla. Eräät tahot ovat arvioineet – hieman tahdittomastikin – kuinka edellämainitussa <i>Tyttö metsässä</i> -esityksessä tapahtui eräänlainen viihdemaailman vallanvaihto: konkarit Eino Grön ja Reijo Taipale luovuttivat kapulan Kari Tapiolle. Ehkä ei ole syytä puhua vallanvaihdosta, mutta juhlakonserttinsa myötä Kari Tapio lunasti paikkansa suomalaisen kevyen musiikin kestotähtien joukossa ja hän nousi samalle viivalle Grönin ja Taipaleen rinnalle.<br />
<br />
Kari Tapiolle kävi täsmälleen samalla tavalla kuin toiselle Suonenjoen pojalle <b>Erkki Junkkariselle</b>. Sekä Kari Tapio että Erkki Junkkarinen nousivat suosionsa huipulle vasta kokeneina konkareina. Molemmat olivat levyttäneet ja esiintyneet useita kymmeniä vuosia vaihtelevalla menestyksellä. Työtä tehtiin ahkerasti, mutta ajoittain menestys jäi todella vaisuksi. Niin Erkki Junkkarinen kuin Kari Tapio olivat joutuneet kokemaan kantapään kautta kaiken sen raadollisuuden, mitä viihdetaiteilijan työ on epäkiitollisimmillaan. Ensilevynsä vuonna 1950 äänittänyt Junkkarinen järjesti vuonna 1974 uransa ensimmäiset konsertit Helsingin Kulttuuritalossa. Ensimmäinen konsertti oli huhtikuussa ja suureen kysyntään vastannut lisäkonsertti syyskuussa. MTV taltioi Junkkarisen syyskuun konsertin ja välitti sen kahdessa osassa marras- ja joulukuussa 1974. Televisiokonsertin seurauksena suomalaiset hullaantuivat Erkki Junkkarisesta, ja hänen albumistaan <i>Ruusuja hopeamaljassa</i> tuli kaikkien aikojen ensimmäinen kotimainen äänite, jota myytiin yli 100 000 äänitettä. Oma juhlakonsertti vanhemmalla iällä Helsingin Kulttuuritalossa ja MTV:n taltiointi – siinä toimiva resepti kansansuosioon, ainakin jos Suonenjoella syntyneiltä Erkki Junkkariselta ja Kari Tapiolta kysytään.<br />
<br />
Jos Erkki Junkkarisen lippulaivalauluksi osoittautui ikivihreä valssi <i>Ruusuja hopeamaljassa</i>, Kari Tapion tunnuslauluksi muovautui hänen itsensä sanoittama <i>Myrskyn jälkeen</i>. Hänen elämäänsä peilaava omakohtainen laulu. Laulu, jonka sanat on kaiverrettu hänen muistomerkkiinsä – joka sijaitsee Suonenjoen torin laidalla. Laulun tekstissä on Kari Tapion tulkitsemana ilmeistä symboliikkaa: langennut mies ripittäytyy kaikelle kansalle, tunnustaa virheensä ja myöntää oppineensa niiden avulla elämän perusasiat.<br />
<br />
Kirjailija <b>Kari Hotakainen</b> on analysoinut <i>Myrskyn jälkeen</i> -laulun olemusta ja merkitystä Kari Tapion uralle viiltävän terävästi:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"<i>Myrskyn jälkeen</i> -teksti vaatii taakseen aika ison tarinan ja elämän. Noihin aikoihin hän joutui terveydellisesti tosiasioiden eteen. Tuli sydänleikkaus, ja otsikoissa oli myös elämäntapa, joka johti moneen asiaan hänen elämässään. Sana ei pysy pystyssä ilman taustatarinaa. Siinä mielessä tämä teksti on oikein tyypillinen kantriteksti. Tämä on langenneen miehen testamenttia, ja tätä tarinaa on Amerikassa paljon. Täällä se tulee lihaksi hyvin harvoin. Hänen tapauksessaan tämä kappale kiteyttää sen kokonaan." (Laine 2013, 16)</blockquote>
Juuri <i>Myrskyn jälkeen</i> sai suomalaiset rakastumaan Kari Tapioon. Hänet oli aikaisemmin saatettu tuntea lehtien kohuotsikoista ja oikullisista elämäntavoistaan. <i>Myrskyn jälkeen</i> -laulussa Kari Tapio laittaa koko elämänsä likoon. Hän kertoo kuulijoilleen uskomattoman rehellisesti elämänsä myrskyistä ja itsekamppailusta. Rehellisyys ja vilpittömyys erottavat Kari Tapion tyypillisestä iskelmälaulajasta. Hän on pohjimmiltaan tavanomainen kansanmies, joka on inhimillinen ja haavoittunut. Siten hän sai menneisyyden syntinsä anteeksi ja kansan hyväksynnän kaikkine virheineen ja puutteineen. Jälkeen päin ajateltuna tuntuu suorastaan huvittavalta, että alun perin Kari Tapio kaavaili <i>Myrskyn jälkeen</i> -laulua toisen laulajan esitettäväksi. Ehkäpä sanoitus saattoi aluksi tuntua liian henkilökohtaiselta? Harva uskaltaa paljastaa omaa sisintään niin avoimesti.<br />
<br />
Kari Tapion artistiprofiilin olemusta ovat ruotineet lukuisat iskelmämusiikin asiantuntijat. Vexi Salmi kielellistää väkevästi Kari Tapion elämäkerrassa:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Kari Tapion uraa ei ole rakennettu ulkoisin keinoin. Se ei ole pohdinnan, harkitun imagon ja oikein käytetyn julkisuuden tulosta. Se on syntynyt vaistonvaraisesti. Laulaja ja hänen yleisönsä ovat kasvaneet yhdessä. – – Halu laulaa ja viihdyttää on siivittänyt hänen elämäänsä. Hän ei ole pyrkinyt pelkästään menestykseen. Se on tullut luonnollisena palkintona hyvin tehdystä työstä. Yleisö ei analysoi, se joko hyväksyy tai hylkää. Yleisö vaistoaa laulajan aitouden ja rehellisyyden, jotka ovat pitkäaikaisen menestyksen välttämätön kivijalka. Keinotekoisuudella voi hurmata vain hetken, kunnes sen tenho katoaa. Rehellisyys taas vaatii uskallusta. – – Kari Tapiokin on sankari, mutta samalla myös jätkä ja tavallinen ihminen. Häneen voi samaistua. – – Hän ei ole vain ihailijapostikortti tai retusoitu juliste, hän on lihaa ja verta. Hänen elämänsä ei ole mysteeri. Siihen ovat sisältyneet samat vastoinkäymiset, murheet ja arkiset askareet kuin kenen tahansa elämään. – – Kari Tapion menestyksen kaltainen ura ei kuitenkaan voi syntyä pelkällä avoimuudella. Se vaatii myös uskottavuutta, jonka voi saavuttaa vain elämällä ja myös oivaltamalla elämänsä. Sen on heijastuttava tulkinnoissa. Laulussa pitää olla elämän maku." (Salmi 2002, 67–69)</blockquote>
Peter von Bagh on ihastellut, kuinka Kari Tapio on artisti tuotekehittelyjen ulkopuolella:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Hän on kaikkinaisten manipulaatioiden ja tuotekehittelyjen ulkopuolella ja juuri siksi epätavallinen aarre standardisoituna aikana. Esiintymisen ytimessä oli eräänlainen minuuden sammutus – ja sen tuloksena vankin lavaminuus mitä voi kuvitella." (von Bagh 2011, 34)</blockquote>
Musiikkitoimittaja <b>Pasi Kostiainen</b> on luonnehtinut Kari Tapiota sankariksi suomalaiseen makuun:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Hittien, muusikontyön ja perhe-elämän lisäksi Kari Tapio on kohdannut myös vaikeudet. Eikä rehellinen laulaja ole piilotellut yleisöltään mitään. Ehkä juuri siksi kuulijat tuntevat Kari Tapion läheisekseen, hehän tietävät Kari Tapion vastoinkäymisetkin, kamppailut terveysongelmien, alkoholismin ja sydänvaivojen kanssa. Kari Tapio on kamppailunsa voittanut, mutta hän ei paistattele voitonparaateissa. Kari Tapio on nöyrä voittaja, sankari suomalaiseen makuun. – – Nöyrä asenne ja työteliäisyys ovat olleet tärkeitä tekijöitä Kari Tapion menestystielle, mutta ainutlaatuinen laulaja hänestä on tullut poikkeuksellisen syvän, kultaisesti jylisevän bassobaritonin ansiosta. Se ääni on kantanut komeasti vuosikymmeniä, mutta jalostunut kuulijoiden mielissä jatkuvasti Kari Tapion värikkään elämän kolhuista ja onnenhetkistä. Kun Kari Tapio avaa suunsa, kuulemme oikean elämän soundtrackia." (Kostiainen 2011, 7)</blockquote>
Pepe Willberg summaa tämän kaiken ytimekkäämmin ja lyhytsanaisemmin omassa elämäkerrassaan:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Hänen laulustaan kuuli, että hän laulaa sydämellä, panee itsensä ja elämänkokemuksensa likoon laulaessaan yleisölle. Joidenkin elämä ei nimittäin soi laulettaessa, vaikka mitä tekisi." (Lindström 2012, 307)</blockquote>
<b>Maarit Niiniluoto</b> kirjoitti <i>Myrskyn jälkeen</i> -albumin sleeven sisäsivuille Kari Tapion historiikin, jossa hän kuvaili Kari Tapiota seuraavasti:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Rennon miehekäs, komeaääninen Kari Tapio on sekoitus jätkää ja kulkuria, maalaiselvistä ja herrasmiestä, sielunsa pohjasta kailottavaa vakavaa suomalaista iskelmälaulajaa ja naiseen syttyvää countryhurmuria." (Niiniluoto 1995)</blockquote>
Kari Tapion suosion salaisuus selittyy varmasti myös näillä Niiniluodon esiin nostamilla seikoilla: Kari Tapio oli samaan aikaan tähti ja kansanmies. Hän on elämänsä aikana ollut lättähattu ja gentlemanni. Aito, nöyrä kansanpalvelija, joka <a href="https://ylioppilaslehti.fi/dev/2013/10/jako-uusiksi/" target="_blank">maksaa kiltisti veronsa Suomeen</a>. Kari Tapio on useaan otteeseen haastatteluissa maininnut kunnianarvoisena asiana, että <i>Myrskyn jälkeen</i> -menestyksen myötä hän on saanut miespuoliset kuuntelijat puolelleen. Perinteisesti iskelmää laulavien miesartistien kohdeyleisö on mielletty naisvoittoiseksi.<br />
<blockquote class="tr_bq">"Kun saa jätkäpojalta lirahtamaan kyyneleen olutlasiin, on onnistunut työssään. Se on minun elämäntehtäväni." (Salmi 2002, 128)</blockquote>
<i>Myrskyn jälkeen</i> on osoitus siitä, kuinka kappaleesta voi tulla ikivihreä klassikko ilman mainittavaa menestymistä hittilistoilla. <i>Myrskyn jälkeen</i> ei noussut missään vaiheessa single- ja radiolistoille. Paikallisradiot ja iskelmäpainotteiset kanavat soittivat levytystä kuitenkin sen verran, että laulu noteerattiin <i>Rumban</i> <i>50 hittiä</i> -listalla, mutta sielläkin vain kahden viikon ajan alhaisilla sijoilla: viikolla 48/1995 sijalla 50 ja viikolla 49/1995 sijalla 46. 1990-luvun edetessä <i>Myrskyn jälkeen</i> kohosi kaiken kansan tuntemaksi kappaleeksi. Samalla tavalla esimerkiksi <b>Rauli</b> "<b>Badding</b>" <b>Somerjoen</b> <i>Paratiisi</i>, Juice Leskisen <i>Syksyn sävel</i> tai Juha Vainion <i>Albatrossi</i> eivät juhlineet hittilistoilla juurikaan – jos ollenkaan – mutta ovat kohonneet vuosien saatossa rakastetuiksi ikivihreiksi. Spotifyssa <i>Myrskyn jälkeen</i> on Kari Tapion <a href="http://listablogi.blogspot.com/2018/04/kaksi-elamaa-kari-tapio.html" target="_blank">kolmanneksi kuunnelluin kappale</a>. Eräänlainen osoitus sävelmän klassikkoasemasta on <b>Rajaton</b>-yhtyeen vuonna 2017 levyttämä miksaus, joka sisällytettiin listaykköseksi yltäneelle albumille <a href="https://www.rajaton.net/tuote/tuhansien-laulujen-maa-cd/" target="_blank"><i>Tuhansien laulujen maa</i></a>. Suomen satavuotista itsenäisyyttä juhlistaneelle levylle valikotiin tiedotteen mukaan 13 Suomen historian hienointa sävellystä ja sanoitusta, niiden joukossa <i>Myrskyn jälkeen</i>.<br />
<br />
<i>Myrskyn jälkeen</i> -albumin myyntiluvuksi on ilmoitettu <a href="https://www.ifpi.fi/tutkimukset-ja-tilastot/kaikkien-aikojen-myydyimmat/" target="_blank">Musiikkituottajat – IFPI Finland ry:n tilastoissa</a> komea 115 289. Se on samoissa lukemissa Erkki Junkkarisen <i>Ruusuja hopeamaljassa</i> -albumin kanssa. <i>Myrskyn jälkeen</i> ei yltänyt huikeaan lukemaan hetkessä, vaan vähitellen usean vuoden aikana. Virallisella albumilistalla <i>Myrskyn jälkeen</i> viihtyi kolmisen kuukautta alkuvuodesta 1996. Kultalevyyn vaadittavan 20 000 myydyn äänitteen rajan ylittyessä Kari Tapio vastaanotti elämänsä toisen kultalevyn. Vaikka <i>Myrskyn jälkeen</i> -albumi ei kevään jälkeen enää ollutkaan listoilla, sitä ostettiin tasaiseen tahtiin erityisesti marketeista ja maaseudun huoltoasemilta. Kesän 1996 päättyessä levyä oli myyty yli 40 000 kappaletta eli platinaa. Seuraavina vuosina Kari Tapion suosio kasvoi kasvamistaan ja hänen kuulijakuntansa laajeni laajenemistaan. Samalla <i>Myrskyn jälkeen</i> -albumi löysi tiensä yhä useampaan kotitalouteen. Vuonna 1998 ylittyi tuplaplatinalevyn raja eli 80 000 äänitettä.<br />
<br />
Vuonna 1996 yli kolmekymmentä vuotta baanalla ollut Kari Tapio saavutti tosiaan vasta uransa toisen kultalevyn. Seuraavan neljäntoista vuoden aikana hänelle kertyi niitä kymmeniä. 1980-luvulla Kari Tapio oli lyönyt päätään seinään: levyjä tehtailtiin säännöllisesti mutta vaatimattomalla menestyksellä. Vuoden 1995 jälkeen tilanne muuttui täysin. Albumi kuin albumi oli myyntimenestys. Jokainen Kari Tapion pitkäsoitto vuodesta 1995 lähtien on myynyt vähintään kultaa, useammat platinaa. Konserttikiertueita järjestettiin miltei vuosittain – ja aina loppuunmyydyille konserttisaleille. Usein konsertit myös televisioitiin. Kari Tapiolle myönnettiin lukuisia tunnustuksia elämäntyöstään, Emma-patsaita ja kirsikkana kakun päällä Iskelmä-Finlandia -palkinto vuonna 2003. Hänestä tuli ikoninen kansansuosikki, Katri Helenan ja Paula Koivuniemen kaltainen suomalainen kevyen musiikin legenda.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiALy9rZoJDCsZ-ApItcR5veZlTsAJS4rTFrCtJ1OdD5Z9Dp2PrVTVByvjfxJZeLPKHpV3RIFMFJ3a8AF_ziqsJXjEVnC5A81u-yWo9O-StZ1EoJtiSklVbgw63ZGF8cZkRpjtiho29V0A/s1600/karitapio99comp.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="546" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiALy9rZoJDCsZ-ApItcR5veZlTsAJS4rTFrCtJ1OdD5Z9Dp2PrVTVByvjfxJZeLPKHpV3RIFMFJ3a8AF_ziqsJXjEVnC5A81u-yWo9O-StZ1EoJtiSklVbgw63ZGF8cZkRpjtiho29V0A/s200/karitapio99comp.jpg" width="200" /></a></div>
Kari Tapion uskomattomasta menestyksestä sai osansa myös vanhempi tuotanto. Syksyllä 1999 Warner Music Finland julkaisi tuplakokoelman <i>Kaikki parhaat</i>, johon koottiin 40 Kari Tapion levytystä vuosilta 1976–1998 kronologiseen järjestykseen. Kokoelma osoittautui suurmenestykseksi, joka viihtyi albumilistalla kuukausikaupalla yltäen parhaimmillaan peräti kakkossijalle – se oli siihen mennessä Kari Tapion paras sijoitus albumilistalla, kunnes vuonna 2007 ilmestynyt levy <i>Kuin taivaisiin</i> kohosi listaykköseksi. Lisäksi Kari Tapio kuuluu niiden harvalukuisten esiintyjien joukkoon, jonka <i>20 suosikkia</i> -sarjan kokoelma (se ensimmäinen vuodelta 1995) on myynyt kultaa.<br />
<br />
Kaikki alkoi <i>Myrskyn jälkeen</i> -kappaleesta. Laulun sanoitus oli kuin profetia. "Tiedän tään, vielä kerran nään sateenkaaren pään, ja sinne jään." Vaikka säkeet voisi tulkita esimerkiksi hengellisen näkökulman kautta, ne kuvastavat osuvasti Kari Tapion uraa iskelmälaulajana. Haastavien vuosikymmenien ja oppivuosien jälkeen hän saavutti paikkansa huipulla vuonna 1995. Maarit Niiniluoto kirjoitti vuonna 1999:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Sinivalkoisen kulkurin tie onkin pitkän kypsyttelyn ja monien kehitysvaiheiden kautta päätynyt viihdetaiteilijoittemme mestariluokkaan." (Niiniluoto 1999)</blockquote>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3EEqrBZdi7bgUXdxc9tOrxSWXjbsaYIognILNIsoEP1LBrEInmTI__nOXy9sNYKC4lxglonxdTzJ71y11fyrAdbbQpwtvSAbv_tBYk4Z83807YSg8yYgkH9sgPGPWt4wmvcun-SptiCI/s1600/karitapio99.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3EEqrBZdi7bgUXdxc9tOrxSWXjbsaYIognILNIsoEP1LBrEInmTI__nOXy9sNYKC4lxglonxdTzJ71y11fyrAdbbQpwtvSAbv_tBYk4Z83807YSg8yYgkH9sgPGPWt4wmvcun-SptiCI/s200/karitapio99.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Syvällisemmistä ja hengellisemmistä<br />
sanoituksista koostuva albumi <i>Valoon<br />päin</i> (1999) sisältää uuden version<br />
kappaleesta <i>Myrskyn jälkeen</i>.</td></tr>
</tbody></table>
Toki <i>Myrskyn jälkeen</i> -laulun reseptiä on pyritty hyödyntämään myöhemmin. Kari Tapion seuraavan albumin <i>Meren kuisketta</i> (1997) aloitusraidassa <i>Anna ajan armahtaa</i> lauletaan ajopuusta, joka vähät välittää karikoista ja jolle aalto on armoton tuulisella tiellä. Vuonna 1999 Veikko Samuli ja Kari Tapio kynäilivät samantapaisen laulun <i>Valoon päin</i>, jota on kutsuttu <i>Myrskyn jälkeen</i> -kappaleen "sisareksi": helvetti on koettu mutta "valoon päin nyt varjoista kuljen". <i>Valoon päin</i> on Kari Tapion vuonna 1999 ilmestyneen gospelvivahteisen albumin nimikkoraita. Samaiselle albumille hän levytti uuden version <i>Myrskyn jälkeen</i> -hitistä, missä sävellystä rytmittää reggaepoljento ja säestää kymmenhenkinen jousiryhmä.<br />
<br />
Onneksi myöhemmät vuodet osoittivat, ettei Kari Tapio jäänyt suinkaan <i>Myrskyn jälkeen</i> -sapluunan vangiksi. 2000-luvulla syntyi uusia uudenlaisia menestysiskelmiä, kuten esimerkiksi <i>Juna kulkee</i> (2003), <i>Paalupaikka</i> (2005), <i>Äiti valvoo</i> (2007) ja <i>Valaise yö</i> (2008). Etenkin menneiden vuosikymmenien suuriskelmien ja ikivihreiden tulkitsijana Kari Tapio oli aivan omaa luokkaansa.<br />
<br />
<br />
<iframe allow="encrypted-media" allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://open.spotify.com/embed/album/7H5go8SawtpVKHCORyk6kE" width="300"></iframe><br />
<br />
<i>Muokkaus 27.1.2020: Korjattu Olli Haaviston instrumentin kirjoitusasu oikein.</i><br />
<br />
<h3>
Lähteet</h3>
<br />
<h4>
Kirjallisuus:</h4>
<br />
Bagh Peter von (2011) <i>Tosissaan eletty elämä</i>. Teoksessa Nikulainen Juha (toim.) <i>Kari Tapio – Sinivalkoinen ääni</i>. AXR Music, Helsinki. Julkaistu alun perin Kari Tapio: Laulaja 1945–2010 -CD-kokoelman kansitekstinä (AXR Music, 2011).<br />
<br />
Jauhiainen Lauri (1977) <i>Ruusuja hopeamaljassa – Erkki Junkkarisen elämäntarina</i>. Fazer, Helsinki.<br />
<br />
Kostiainen Pasi (2011) <i>Sankari suomalaiseen makuun</i>. Teoksessa Nikulainen Juha (toim.) <i>Kari Tapio – Sinivalkoinen ääni</i>. AXR Music, Helsinki. Julkaistu alun perin Kari Tapio: Sinivalkoinen ääni – 215 suurinta laulua ja harvinaista helmeä -CD-boksin tekstiliitteessä (Edel Records Finland, 2009).<br />
<br />
Laine Pekka (toim.) (2013) <i>Iskelmä-Suomi – Kymmenen tarinaa kaihosta, kilometreistä ja iskelmästä</i>. Warner Music Finland Oy.<br />
<br />
Latva Tony, Tuunainen Petri (2011) <i>Tuotannon esittely ja tekijätiedot</i>. Teoksessa Nikulainen Juha (toim.) <i>Kari Tapio – Sinivalkoinen ääni</i>. AXR Music, Helsinki. Julkaistu alun perin Kari Tapio: Sinivalkoinen ääni – 215 suurinta laulua ja harvinaista helmeä -CD-boksin tekstiliitteessä (Edel Records Finland, 2009).<br />
<br />
Lindström Georg (2012) <i>Pepe Willberg – Kai vielä muistat sen</i>. Readme.fi, Helsinki.<br />
<br />
Nissilä Pekka (2011) <i>Kari Tapio – albumilevytykset 1993–2009</i>. Teoksessa Nikulainen Juha (toim.) <i>Kari Tapio – Sinivalkoinen ääni</i>. AXR Music, Helsinki. Julkaistu alun perin Kari Tapio: Sinivalkoinen ääni – 215 suurinta laulua ja harvinaista helmeä -CD-boksin tekstiliitteessä (Edel Records Finland, 2009).<br />
<br />
Salmi Vexi (2002) <i>Kari Tapio – Olen suomalainen</i>. WSOY, Helsinki.<br />
<br />
Vainio Ilkka (2011) <i>Sinivalkoinen ääni</i>. Teoksessa Nikulainen Juha (toim.) <i>Kari Tapio – Sinivalkoinen ääni</i>. AXR Music, Helsinki.<br />
<br />
<h4>
Kari Tapion CD-julkaisujen kansitekstit:</h4>
<br />
Niiniluoto Maarit 1995. Kari Tapio: Myrskyn jälkeen (Audiovox Records, 1995).<br />
<br />
Niiniluoto Maarit 1999. Kari Tapio: Kaikki parhaat (Warner Music Finland, 1999).<br />
<br />
Henriksson Juha. <i>Julkaisun musiikillisesta sisällöstä</i>. Kari Tapio: Olen suomalainen – Kaikki levytykset 1972–1992 (Warner Music Finland 2011).<br />
<br />
Salmi Vexi. Kari Tapio: 20 suosikkia – Kulkurin kyyneleet (Warner Music Finland, 2001).<br />
<br />
<h4>
Journalistinen aineisto:</h4>
<br />
Helsingin Sanomat 22.11.1995: Ilpo Hakasalo, <i>Lämpö ja karheus tasapainossa</i>.<br />
<br />
Iltalehti 22.10.1990: Marja Tuovinen, <i>Rainerin onnenkyyneleet olivat taatusti aitoja</i>.<br />
<br />
Iltalehti 12.10.1992: <i>Virta toi voiton Rainerille</i>.<br />
<br />
Iltalehti 23.11.1995: Margit Arvonen, <i>Kari Tapio juhli 50-vuotispäiviään</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 12.10.1995: Juhapekka Tukiainen, <i>Pelimannet veivät taas Syksyn Sävelen voiton</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat 23.11.1995: Merja Räihä, Erkki Laine, <i>Kari Tapion ensimmäinen konsertti viisikymppisenä oli menestys</i>.<br />
<br />
Ilta-Sanomat Viikonloppuliite 6.–7.8.2011: Merja Asikainen, <i>Matkijoita on ollut paljon</i>.<br />
<br />
Keskisuomalainen 30.9.1996: Aki Heinonen, <i>Kari Tapio kuuntelee nyt sydämensä ääntä</i>. (<a href="https://www.ksml.fi/tanaan/Kari-Tapio-kuuntelee-nyt-syd%C3%A4mens%C3%A4-%C3%A4%C3%A4nt%C3%A4/92940" target="_blank">Verkkolinkki</a>)<br />
<br />
Ylioppilaslehti 6/2013: Mikko Virta, <i>Jako uusiksi</i>. (<a href="https://ylioppilaslehti.fi/2013/10/jako-uusiksi/" target="_blank">Verkkolinkki</a>)<br />
<br />
<h4>
Verkkolähteet:</h4>
<br />
Iltasanomat.fi 8.8.2011: Miia Saarinen, <a href="https://www.is.fi/viihde/art-2000000421571.html" target="_blank"><i>Kari Tapion poika vinoilee Willbergille: Voimme antaa lahjakortin K-kauppaan</i></a>.<br />
<br />
Shape of Finns to come 21.6.2010: Suomigroover, <a href="http://shapeoffinnstocome.blogspot.com/2010/06/kari-jalkanen-niskavuoren-nuorimmainen.html" target="_blank"><i>Kari Jalkanen - Niskavuoren Nuorimmainen</i></a>.<br />
<br />
Selvis-lehti 4/2009: Petri Kaivanto, <a href="https://musiikintekijat.fi/artikkeli/laulaja-ja-lauluntekija/" target="_blank"><i>Laulaja ja lauluntekijä</i></a>.<br />
<br />
<b>Listasijoitukset</b> on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta <a href="http://suomenlistalevyt.blogspot.fi/" target="_blank">Sisältää hitin – Suomen listalevyt</a>, <a href="http://suomenalbumilistat.blogspot.fi/" target="_blank">Suomen albumilistat</a>, <a href="http://suomensinglelistat.blogspot.fi/" target="_blank">Suomen vanhat singlelistat</a> ja <a href="http://rumba50hittia.blogspot.com/" target="_blank">Rumban 50 hittiä -listat 1992–2007</a> sekä Populaarimusiikin museon pomus.net -sivuston Listatietokannasta ja <a href="http://ifpi.fi/" target="_blank">Musiikkituottajien sivulta</a>.Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-42187941406860809022019-06-09T11:35:00.341+03:002023-09-05T10:59:39.628+03:00Anita Hirvonen – Maitolavan prinsessa (Sonet / PolyGram, 1993)<i>Anita Hirvosen levytysura on ollut sen verran monivaiheinen, että hänen "paluu menestykseen" -albuminsa olisi yhtä hyvin voinut olla vuonna 1976 julkaistu </i>Tänään<i>, vuonna 1981 ilmestynyt </i>Ovi sydämeen<i> tai vuonna 2004 valmistunut </i>Älä tule myöhään<i>. Halusin kuitenkin nostaa kirjoituksen fokukseen </i>Maitolavan prinsessa<i> -albumin ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että se on mielestäni Anitan parhaimpia pitkäsoittoja. Artikkeli on samalla tarina pitkän linjan kansansuosikista, joka on kokenut lukuisat nousut ja laskut niin urallaan kuin yksityiselämässään. 1960-luvun kohujulkkis elpyi 1980-luvun alussa yhdeksi Suomen suosituimmaksi iskelmälaulajaksi. Hiljaisempien "iskelmän kriisin" vuosien jälkeen syksyllä 1993 koitti jälleen uusi paluu parrasvaloihin, minkä myötä artisti sai osakseen suurempaa arvostusta kuin koskaan aikaisemmin.</i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKsrAI8yYWUd2K8_k1Br84nQPtr-lec7lWigqzC7OmkFORZuyNQpmgWCfote97Q5Ew59koBhWMIgjrsB7XuQg3ucn7WthKAtqTbjOmH6P42Ew2UF0ZdZv-GcoGH4kmlK76YyA_xNgutKw/s640/anita93.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKsrAI8yYWUd2K8_k1Br84nQPtr-lec7lWigqzC7OmkFORZuyNQpmgWCfote97Q5Ew59koBhWMIgjrsB7XuQg3ucn7WthKAtqTbjOmH6P42Ew2UF0ZdZv-GcoGH4kmlK76YyA_xNgutKw/w400-h400/anita93.jpg" width="400" /></a></div>"Uusia nimiä iskelmätaivaalla: Cherie, Hannele Laaksonen, Anita Hirvonen, Matti Hyvönen, Martti Garam, Jarkko Lehti, Unto Satoranta, Harry Snell, Harri Haka, Little Ray, Voitto Launo, Paula Suhonen ja Mari Laurila. Myöhemmässä vaiheessa näemme, kuka jaksaa pysyä mukana leikissä." Näin kirjoitti <b>Harry Aaltonen</b> vuoden 1967 <i>Mitä, missä, milloin</i> -tietokirjan <i>Iskelmäkatsauksessa</i>. Nyt yli puoli vuosisataa myöhemmin voidaan todeta suurimman osan nimistä vaipuneen unohduksen suohon, mutta <b>Anita Hirvonen</b> on räiskyvällä ikipirteällä olemuksellaan jäänyt taatusti suomalaisten mieliin. Hänen pitkä uransa on jättänyt pysyvän jäljen kotimaisen populaarimusiikin historiaan. Anita Hirvonen on kestänyt haastavassa leikissä hyvin mukana. Viimeisin albumi <i>Värinää riittää</i> ilmestyi vuonna 2016 – viisikymmentä vuotta ensilevytyksen jälkeen! Anita Hirvosen karriääri on ollut sangen monivivahteinen ja useat hänen iskelmistään heijastavat mielenkiintoisella tavalla levytyshetkiensä ajankuvaa.<br />
<br />
1960-luku muistetaan valtavien mullistusten vuosikymmenenä. Suomalaista yhteiskuntaa järisytti rakennemuutos. Porvarillisen hegemonian Suomi natisi liitoksistaan. Suuret ikäluokat varttuivat aikuisiksi ja alkoivat kapinoida vanhempiensa sukupolven arvomaailmaa vastaan. Nuoriso mobilisoitui rauhanliikkeisiin, hipit ilmestyivät Helsingin katukuvaan ja porvarisukujen vesat löysivät henkisen kotinsa poliittisesta vasemmistosta. Aikansa ilmiöitä olivat muun muassa <b>Hannu Salaman</b> oikeudenkäynti ja Reporadion "tiedostavat" ohjelmat, joissa kyseenalaistettiin vallitsevia arvoja ja tapoja. Aikaisempia moraalikäsityksiä ravisteltiin rajusti: seksuaalinen vallankumous pyyhkäisi länsimaiden ylitse ja esimerkiksi populaarikulttuurissa seksuaalisuutta ryhdyttiin käsittelemään avoimemmin.<br />
<br />
Tabujen murtamiseen osallistui etenkin keltainen lehdistö, joka rantautui Suomeen lopullisesti 1960-luvun puolivälissä. Sensaatiojournalismin lipunkantaja oli luonnollisesti <i>Hymy</i>-lehti, jonka levikki kasvoi räjähdysmäisesti. Vuonna 1966 <i>Hymyn</i> levikki oli noin 145 000, vuonna 1967 noin 250 000, vuonna 1968 317 959, vuonna 1969 432 248 ja huippu saavutettiin vuonna 1970, jolloin levikki oli uskomattomat 435 407. Suomen luetuimpana aikakauslehtenä <i>Hymyn</i> vaikutusta yhteiskunnan moraaliarvoihin ei voi ainakaan väheksyä. <b>Marko Aho</b> on tiivistänyt <i>Hymy</i>-lehden olemuksen tutkimusartikkelissaan, joka on julkaistu teoksessa <i>Arkinen kumous – Suomalaisen 60-luvun toinen kuva</i> (2003):<br />
<blockquote class="tr_bq">
"On helppo nähdä <i>Hymylehden</i> nousun ja SMP:n vaalimenestyksen ponnistavan samasta yhteiskunnan murroksen tarjoamasta ytimestä. Kumpaisetkin olivat protestin ilmauksia, ja <i>Hymyssä</i> tämä painottui myös seksuaalisen vapautumisen hengen vahvana läsnäolona. Se tarjosi kanavan yhtäällä kauan tukahdutetulle suomalaiselle seksinjanolle ja toisaalla nyt aidanpielet ryskyen ulostautuvalle herravihalle, kaunalle ja kateudelle. Lehden sisällössä saattaa nähdä vaikuttaneen samanaikaisesti karkeasti sanottuna kaksi linjaa: 'seksisensaatiolinja' ja 'unohdetun kansan linja', joista jälkimmäinen nosti valokeilaan tavalliset ihmiset ja antisankarit asettuen aina vähäväkisten puolelle." (Aho 2003, 336)</blockquote>
<b>Jukka Järvensivu</b> on sosiaalietiikan pro gradu -tutkielmassaan (1987) esitellyt <i>Hymyn</i> uraauurtavan vapaamielistä suhtautumista sukupuoliasioihin:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"<i>Hymyn</i> esittämä näkemys sukupuolikäyttäytymisestä korostaa sukupuolisen nautinnon merkitystä ja tärkeyttä. Seksin vapauttamisen moraalisääntöjen kahleista uskottiin tekevän ihmisiä onnellisemmaksi." (Järvensivu 1987, 54)</blockquote>
Juuri perinteisten moraaliarvojen avoin ja suorastaan räävitön kyseenalaistaminen oli Järvensivun mukaan merkittävä selitys <i>Hymyn</i> hämmästyttävään suosioon:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Pahennuksen herättäminen on myös kaupallinen tehokeino. Yleisestä mielipiteestä poikkeaminen herättää närkästystä monissa lukijoissa, mutta samalla se herättää kiinnostusta ja voi olla tienä kaupalliseen menestykseen. <i>Hymyn</i> liberalistiseksi mainittu seksuaalietiikka oli 'sensaatio' ja kaupallinen menestys. Siihen vaikutti lukijoiden närkästys." (Järvensivu 1987, 74)
</blockquote>
<i>Hymyn</i> seksuaalisuutta käsittelevä journalismi henkilöityi etenkin aikansa kohutoimittajaan <b>Veijo Ennalaan</b>, jonka mottona oli "kansa kestää lukea, kun kestää kokeakin". Ennalan agendana oli muun muassa tuoda esiin naisen seksuaalisuutta. Jos aihepiiriä oli aikaisemmin ylipäätään käsitelty, se oli tehty hyvin pitkälti ainoastaan miehisestä näkökulmasta. Toisaalta <b>Laura Saarenmaa</b> toteaa väitöskirjassaan <i>Intiimin äänet – Julkisuuskulttuurin muutos suomalaisissa ajanvietelehdissä 1961–1975</i> Ennalan toimintatavoista (2010) seuraavasti:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Vaikka Ennalan yhtenä keskeisenä näkökulmana oli naisen seksuaalisuutta koskevien tabujen murtaminen ja naisten seksuaalisuuden esiin nostaminen, päällimmäiseksi vaikutelmaksi jutuista jää ajatellun mieslukijan kiihottaminen, rohkaiseminen ja kannustaminen. Juttujen aihepiirit ja näkökulmat muistuttavat paikoin erehdyttävästi <i>Jallun</i> ja muiden ajan suosittujen miestenlehtien vastaavia. Ennalan panoksen myötä naiset näyttäytyivätkin suomalaisessa julkisuudessa entistä selkeämmin nimenomaan seksuaaliolentoina." (Saarenmaa 2010, 183–184)
</blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigaTveRCX6eu4kT3rE2uY6o15fnTGAJhiyIEc8gtueH5VAoQuuTh9hSVJxq8MgtH2T1Jl8mYgFLvT2MCmHLHvaNk6g2OBCZTACjzXBzp7__aZt5HacZwHEQ8ZY7SFV2Dey80hW8CI_Ob8/s545/anitahymy868.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="331" data-original-width="545" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigaTveRCX6eu4kT3rE2uY6o15fnTGAJhiyIEc8gtueH5VAoQuuTh9hSVJxq8MgtH2T1Jl8mYgFLvT2MCmHLHvaNk6g2OBCZTACjzXBzp7__aZt5HacZwHEQ8ZY7SFV2Dey80hW8CI_Ob8/s320/anitahymy868.jpg" width="320" /></a></div>Tällaisessa henkisessä ilmapiirissä iskelmäuraansa aloitteli Anita Hirvonen (s. 1946), jonka ensimmäinen single ilmestyi vuonna 1966. 1960-luvun puolivälissä iskelmälaulajattariksi halajavia parikymppisiä riitti pilvin pimein. <b>Jorma Weneskoski</b>, jonka yhtyeen solistiksi Anita pestattiin, keksi ajan hengen mukaisen keinon, jolla Anita erottuisi lukuisista kilpasiskoksistaan: hän kehitti Anitalle tuhman tytön roolin. Tiukan uskonnollisen isoäidin ankarasti kasvattamasta Anita Hirvosesta tuli kotimaisen iskelmämusiikin ensimmäinen seksisymboli. Rohkeat kuvat koristivat viikkolehtien sivuja. Minihameet olivat kuuminta muotia, ja kansalaiset oppivat tuntemaan uuden iskelmätähden lempinimellä Mini-Anita. Sensaatiolehdistö iski kyntensä uudenlaiseen laulajatähteen. Varsinkin <i>Hymy</i> revitteli otsikoita "Seksi-Anitan" käänteistä ja ihmissuhteista. <i>Apu</i>-lehtikin julisti kannessaan, kuinka muilla mailla on atomipommeja, mutta Suomella on seksipommi Anita Hirvonen. Myös levytysvalinnat tukivat Anita Hirvosen räväkkää imagoa.<br />
<br />
Anita Hirvonen ensimmäinen singlekiekko <a href="https://youtu.be/6wT2mwSzycA" target="_blank"><i>Älä! Älä!</i></a> / <a href="https://youtu.be/9swDcozB_Y8" target="_blank"><i>Kaks kanaa</i></a> (1966) ei vielä räjäyttänyt pankkia. Ensilevyn kappaleita voisikin luonnehtia vähintään erikoisiksi. <i>Kaks kanaa</i> on vanha kansanloru, jonka <b>Aarno Raninen</b> sovitti persoonalliseksi beat-rytmiseksi iskelmäksi. Muutamaa vuotta myöhemmin toinen aikansa kohujulkkis <b>Kreivi Lindgren</b> ikuisti Love Recordsille samaisesta rallatuksesta räävittömämmän version.<br />
<br />
Anita Hirvosen varsinaiseksi läpimurroksi osoittautui huhtikuussa 1967 levytetty <i>Itke vaan jos helpottaa</i>. Rehvakas kappale kiinnitti kansakunnan huomion suorasanaisella sanoituksella. Aikaisemmin naissolistin tulkitsemissa iskelmissä ei ollut annettu yhtä sumeilematta hatkoja: "syöksy vaikka sementtiin!"<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Et tehnyt niin mä kuten halusin<br />
nyt kyyneliin sä kastat kengätkin<br />
kuin nuija siinä ymmärrä mä en."<br />
(sanat: Juha Vainio salanimellä Jorma Koski)</blockquote>
Anita Hirvosen ensimmäinen listahitti <i>Itke vaan jos helpottaa</i> on alun perin <b>Sandie Shaw</b>'n esittämä <i>Tell the boys</i>, jolla hän kilpaili Ison-Britannian euroviisukarsinnoissa vuonna 1967. Shaw'n edustussävelmäksi valittiin toinen kappale <i>Puppet on a string</i>, joka voitti Eurovision laulukilpailun ylivoimaisesti.<br />
<br />
Vielä pidemmälle suorasukaisuudessa meni loppuvuodesta 1967 äänitetty <i>Sormet pois</i>. <b>Jaakko Borgin</b> säveltämässä humpassa laulettiin muun muassa seuraavaa:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Tahtoisin toki sitä itsekin<br />
mutta tiedän paremmin.<br />
Ota heti sormet pois<br />
sulta kieltää täytyy leikit aikuisten.<br />
Ota heti sormet pois<br />
taikka kieltää enää kohta saata en."<br />
(sanat: Juha Vainio)</blockquote>
Uskalias lähestymistapa edisti menestystä: maaliskuussa 1968 <i>Sormet pois</i> noteerattiin levymyyntilistoilla viiden myydyimmän joukossa.<br />
<br />
Anita Hirvosen 1960-luvun levytyskappaleiden sanoitukset ovat pääosin <b>Juha Vainion</b> käsialaa. Vanha kettu Vainio, joka itsekin tuon aikakauden omissa levytyksissään koetteli sovinnaisuuden rajoja, on ilmiselvästi nauttinut saadessaan tilaisuuden tekstittää perinteistä rohkeampia iskelmiä. Anita Hirvosen laulut edustivat arastelematonta linjaa: <i>Tullen mennen</i>, <i>Vaikka väkisin</i>... Myös <i>Anitan parempi polkka</i> (1968) on kappale, jonka sanoituksen voi halutessaan tulkita vaikka kuinka kaksimieliseksi:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Nuoret menköön jytkynjykyään<br />
eihän vanha jaksa nykyään<br />
mummu on jo ilman kykyään –<br />
soitto soikoon vaan!<br />
Mummu on voimaton<br />
mummu vanha on ja liian väsynyt.<br />
Hei, vanha ei<br />
jaksa, viime varvi voimat vei.<br />
Maanläheinen<br />
vaari vankka kyllä tietää sen.<br />
Koetas poika hieman nuorempia,<br />
muuttuu ääni kellossa.<br />
Eihän vanha jaksa – kato, pani<br />
kaiken heinäpellossa."<br />
(sanat: Juha Vainio)</blockquote>
Ensimmäisestä siteeratusta säkeestä päätellen Juha Vainio on käynyt samalla sanavarastolla kuin <b>Timo Soini</b> myöhemmin.<br />
<br />
Entäs <i>Sormet pois</i> -singlen kääntöpuolen kappale <i>Vaarivainaan eväät</i> vuodelta 1967? Laulun kertojahahmo muistelee isoisänsä antamia elämänohjeita: "Älä tyttö usko juttuun oudon jätkän" tai "Muista tyttö älä sydäntäs sä lainaa". Viisaudet on kuitenkin helppo heittää romukoppaan välittömästi ihastuksen astuessa elämään. Viimeisessä säkeistössä mennään hienovaraisesti vihjailevampaan suuntaan:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"'Mitään vieraille et koskaan saa sä antaa.'<br />
Vaari edustaa saa vanhan kansan kantaa.<br />
Vaarin päällä on nyt kuutioittain santaa<br />
ja muista en<br />
nyt ohjeitaan<br />
ollenkaan."<br />
(sanat: Juha Vainio)</blockquote>
Näin ryyditettiin mielikuvaa suomi-iskelmän seksipommista. Sekä Anita Hirvonen että Jorma Weneskoski ovat sittemmin painottaneet, että 60-luvun Anitan imago oli täysin käsikirjoitettu rooli, jolla ei ollut mitään tekemistä artistin siviilipersoonan kanssa. Anita Hirvonen on myöhempinä vuosikymmeninä tunnustanut hävenneensä <b>Kalle Kultalan</b> hänestä ottamia eroottisia kuvia ja kertonut lähinnä tehneensä kuuliaisesti kaiken, mitä neuvottiin. 1990-luvulla hän muisteli <i>Apu</i>-lehdessä huvittuneena erästä tuonaikaista kuvaussessiota:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Mä yritin puristaa kahta pientä rintaani yhteen, jotta ne olis näyttäneet suuremmilta. Että siinä oli se seksikkyys, mä painoin 46 kiloa." (Apu 36/1993)</blockquote>
Anitalle suunniteltu rohkeampi imago aiheutti negatiivisia lieveilmiöitä, sillä esimerkiksi huvijärjestäjät saattoivat suorastaan nöyryyttää häntä. 1960-luvulla ei ollut tietoakaan #metoosta. Toisaalta Anita Hirvonen on ilmaissut ylpeytensä siitä, että hän on ollut eturintamassa vapauttamassa iskelmälaulajattarien roolia perinteisestä kiiltokuvamaisesta iskelmäprinsessan muotista. <b>Peter von Bagh</b> ja <b>Ilpo Hakasalo</b> ovat kiteyttäneet Anita Hirvosen varhaisen artistiprofiilin <i>Iskelmän kultaisessa kirjassa</i> (1986):<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Vaikka hänen laulunsa eivät nykyisen eivätkä oikeastaan silloisenkaan mittapuun mukaan olleet kovin tuhmia, rehvakkaita vain, hänen merkityksensä naisten vapauttajana iskelmän piirissä oli itse asiassa suuri." (von Bagh & Hakasalo 1986, 410)</blockquote>
Anita Hirvosen 1960-luvun levytystuotanto on erittäin mielenkiintoinen kuriositeetti kotimaisen iskelmämusiikin historiassa. Laulujen lyriikat tarjoavat omanlaisensa kurkistusaukon yhteiskunnan muuttuneeseen arvomaailmaan ja ilmapiiriin. Nykyään, kun esimerkiksi <b>Kikka</b> on kokenut melkoisen arvonnousun, voisi olla paikallaan noteerata myös 60-luvun Anita Hirvosen pioneerityö iskelmämaailman reippaan ja rohkean naiskuvan puolestapuhujana. Tietyllä tavalla ympyrä sulkeutuu siinä, että Juha Vainio, joka verrattain tuoreena sanoittajanimenä kynäili Anitan rehvakkaat rallit, vastasi viimeisinä elinvuosinaan Kikan ensimmäisten hittien sanoituksista.<br />
<br />
Jo 1960-luvulla saatiin pienoista esimakua Anitan herkemmästä puolesta. <b>Mary Hopkin</b> nousi vuonna 1968 listojen kärkeen ympäri maailmaa <i>Those were the days</i> -versioinnillaan. Anita Hirvonen levytti laulun suomeksi Juha Vainion sanoituksella <i>On nuoruus haihtuva</i>. <b>Päivi Paunu</b> äänitti kilpailevalle levy-yhtiölle saman laulun <b>Reino Bäckmanin</b> tekstillä <i>Oi niitä aikoja</i>. Päivi Paunu päihitti hittikilpailussa Anita Hirvosen mennen tullen: vaikka kumpikin suomenkielinen versio kohosi myyntilistoille, <i>Oi niitä aikoja</i> ylsi kaikilla mahdollisilla listoilla ykköseksi siinä missä <i>On nuoruus haihtuva</i> sijoittui parhaimmillaan kymmenennen sijan tienoille. Vähitellen <i>On nuoruus haihtuva</i> unohtui kansakunnan mielestä, kun taas <i>Oi niitä aikoja</i> päätyi ikivihreiden klassikoiden sarjaan.<br />
<br />
Anita Hirvosen levytysuran ensimmäinen kausi loppui kuin seinään vuonna 1969. <b>Juha Rantalan</b> tietolähteiden mukaan ongelmaksi muodostui artistin ja hänen levy-yhtiönsä Fazer Finnlevyn näkemyserot levytysmateriaalista:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Levy-yhtiö olisi halunnut Anitan levyttävän reippaita ja rivoja ralleja. Artisti itse taas halusi siirtyä toisenlaiselle musiikilliselle linjalle. Kun yhteisymmärrystä asioista ei löytynyt ja toisaalta levytyssopimus esti levy-yhtiön vaihdon, ei Anita tehnyt lainkaan uusia levytyksiä." (Rantala 2014)</blockquote>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9qbFZo613r8ImSBNMlxKWc2KI0Dv6i5WRehqPGyMh_LBLADyAa8ZBjJ6z547cnTBjM171zbSNoqct7fj5JJ2wZDPg1UlvBfjVVeBRtmpex6xuLxPnuZ0cOZ1SrGTypmj6zz_bLhpj4Ro/s640/anita60comp.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9qbFZo613r8ImSBNMlxKWc2KI0Dv6i5WRehqPGyMh_LBLADyAa8ZBjJ6z547cnTBjM171zbSNoqct7fj5JJ2wZDPg1UlvBfjVVeBRtmpex6xuLxPnuZ0cOZ1SrGTypmj6zz_bLhpj4Ro/w200-h200/anita60comp.jpg" width="200" /></a></td></tr><tr align="left"><td class="tr-caption">Anita Hirvosen 60-luvun levytyksiä<br />julkaistiin LP:llä 1982...<br /></td></tr></tbody></table>
Anita Hirvosen 1960-luvun levytykset julkaistiin ainoastaan singleinä. LP-levylle ne prässättiin ensimmäistä kertaa vuonna 1982 hänen uuden suosiokautensa aikana: tuolloin Fazer Finnlevy julkaisi kokoelman <i>Anitan parempi polkka</i>, joka sisältää 14 kappaletta vuosilta 1967–1976. CD-formaatissa Anita Hirvosen 60-luvun lauluja on ilmestynyt hänen <i>20 suosikkia</i> -sarjan kokoelmassa (1997), jolle on valikoitu niin ikään levytyksiä vuosilta 1967–1976 sekä pari poimintaa vuodelta 1990.<br />
<br />
Vaikka 1970-luvun alkaessa Anita Hirvoselta ei julkaistu lainkaan uusia levytyksiä, hän ei suinkaan kadonnut julkisuudesta. Aikakauslehdet ja viikkolehdet revittelivät otsikoita hänen ja nyrkkeilijä <b>Harri Piitulaisen</b> kohusuhteesta. Anita Hirvonen tilitti avoimesti keltaiselle lehdistölle alkoholiongelmastaan ja raitistumisestaan.<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7fNVd8jqK3evU0QUgqERgXeJkQIIBqAEx8gaJjpnvTafY-5kMfzk90eeX2CBxzf7FZsemK3BaKrxgSTDpAaEQEgPOYN1lLldn7ousGpS7Q8FnDQwo6t4vxNbX2aNKpq1aSaCUViaBg30/s639/anita20s.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="635" data-original-width="639" height="199" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7fNVd8jqK3evU0QUgqERgXeJkQIIBqAEx8gaJjpnvTafY-5kMfzk90eeX2CBxzf7FZsemK3BaKrxgSTDpAaEQEgPOYN1lLldn7ousGpS7Q8FnDQwo6t4vxNbX2aNKpq1aSaCUViaBg30/w200-h199/anita20s.jpg" width="200" /></a></td></tr><tr align="left"><td class="tr-caption">... ja CD:llä hänen <i>20 suosikkia</i><br />-kokoelmallaan vuonna 1997.<br /></td></tr></tbody></table>
Niin Peter von Baghin ja Ilpo Hakasalon <i>Iskelmän kultaisessa kirjassa</i> (1986) kuin <b>Tony Latvan</b> ja <b>Petri Tuunaisen</b> <i>Iskelmän tähtitaivaassa</i> (2004) mainitaan Anita Hirvosen olleen <b>Irwin Goodmanin</b> ohella ensimmäisiä suomalaisia iskelmälaulajia, joka osasi hyödyntää mediaa julkisuudessa. Sensaatiolehdistön myötä populaarikulttuuriin ilmaantui toimintamalleja, joissa menestyvien kulttuurituotteiden rinnalla esiintyvän taiteilijan saavuttamaa julkisuutta – oli se sitten minkälaista julkisuutta hyvänsä – pidettiin keskeisenä tavoitteena. Anita Hirvonen on oivaltava esimerkki suomalaisen sensaatiolehdistön kukoistuskauden julkkiksesta. Sensaatiolehdistön kukoistuskausi kattaa noin kymmenen vuoden ajanjakson 1960-luvun puolivälistä <i>Hymy</i>-lehden levikinnoususta vuoteen 1974, jolloin säädettiin laki yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä – kansan keskuudessa uutta lakia kutsuttiin liikanimellä Lex Hymy.<br />
<br />
Anita Hirvosen paluu levytysstudioihin tapahtui vuonna 1976. Sen mahdollisti <b>Jukka Kuoppamäen</b> levy-yhtiö Satsanga, joka kiinnitti hänet riveihinsä. Vuonna 1976 äänitettiin Anita Hirvosen ensimmäinen pitkäsoitto <i>Tänään</i>. Satsanga kunnostautui niin kutsuttujen huoltoasemakokoelmien tehtailussa, ja oman albuminsa lisäksi Anita levytti näille julkaisuille jäljitelmäversiota päivän hittikappaleista (muun muassa <i>Tuolta saapuu Charlie Brown</i>, <i>Kylähäät</i>, <i>Maria, lapsi auringon</i>...).<br />
<br />
Hieman linjaton <i>Tänään</i>-albumi ei menestynyt mairittelevasti, joten levy-yhtiö päätti korottaa panoksia seuraavaa älppäriä varten. Anita Hirvosen toisen levyn tuottajaksi kutsuttiin <b>Chrisse Johansson</b> ja sovittajaksi pyydettiin uusi lupaava kyky <b>Jori Sivonen</b>. Sivonen muisteli vuonna 2005 <a href="https://musiikintekijat.fi/artikkeli/joria-duurissa-ja-mollissa-savellystyo-lahentelee-parhaimmillaan-hurmostilaa" target="_blank"><i>Selvis</i>-lehden haastattelussa</a>, että kyseinen albumi olisi ollut Satsangan "kaikkien aikojen kallein levy".<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4Ch-gdYLuso0K4b9KsSE47Mq-sddXeqP3PVF_8I6PXaeY9KHYKEd7yZIc3nSjNQuakjjM5P-3R6xhEJLDrJuJirqVuabcopfutvvbiurW1yPyZG4-khyphenhyphen_5x_2oElPAsuEG9p6t_shfgM/s1207/anita77.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="613" data-original-width="1207" height="204" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4Ch-gdYLuso0K4b9KsSE47Mq-sddXeqP3PVF_8I6PXaeY9KHYKEd7yZIc3nSjNQuakjjM5P-3R6xhEJLDrJuJirqVuabcopfutvvbiurW1yPyZG4-khyphenhyphen_5x_2oElPAsuEG9p6t_shfgM/w400-h204/anita77.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr align="left"><td class="tr-caption">Anita Hirvosen <i>Villitsee mun</i> -LP ja <i>Sydän rakastaa</i> -LP. Potato, potatoe.<br /></td></tr></tbody></table>
Vuonna 1977 ilmestynyt Anita Hirvosen toinen albumi sai nimekseen <i>Villitsee mun</i>. Levylle Anita ikuisti laulun nimeltään <i>Olen valmis aikoihin parempiin</i> – ja se osoittautui enteelliseksi, sillä sellaisia hänelle todella oli luvassa. <i>Villitsee mun</i> -LP sisältää kaksi Anita Hirvosen uran merkkipaalua. Nimikkokappale on kreikkalainen iskelmä <i>Milise mu</i>, johon Chrisse Johansson on kirjoittanut suomenkielisen tekstin onomatopoeettisella metodillaan. "Milise mu" tarkoittaa "puhu minulle", mutta <i>Villitsee mun</i> kuulostaa samalta. Albumin merkittävin levytys on ehdottomasti argentiinalaisen <b>Ricardo Ceratton</b> <i>Amor con amor se paga</i>, joka sai Chrisse Johanssonin suomennoksena nimen <i>Sydän rakastaa</i>. <i>Sydän rakastaa</i> on laulu, jonka ansiosta iskelmäyleisö löysi Anita Hirvosen uudelleen. Vuoden 1978 puolella kappale kohosi hetkeksi aikaa jopa jukeboksien kuunnelluimmaksi levyksi. Keikkapaikoilla Anitan esiintymistä mainostettiin sanoilla Tänä iltana Anita "Sydän rakastaa" Hirvonen. Hirvonen on pitänyt laulua uransa kannalta erityisen tärkeänä, koska sen ansiosta suomalaiset oppivat ymmärtämään, että 1960-luvulla rempseitä ralleja esittänyt kohujulkkis on sittenkin ihan oikea laulaja, joka tulkitsee uskottavasti myös kauniita rakkauslauluja ja koskettavia balladeja. <i>Sydän rakastaa</i> aloitti Anita Hirvosen toisen menestyskauden, joka puhkesi kukkaansa 1980-luvun alussa hänen solmittuaan levytyssopimuksen CBS-levy-yhtiön kanssa. Vuosien saatossa <i>Sydän rakastaa</i> on osoittautunut sävelmäksi, joka yhdistetään Anita Hirvoseen tavaramerkin omaisesti. Anita Hirvosen myöhempi levy-yhtiö CBS ja sen seuraaja Sony ovat julkaisseet <i>Villitsee mun</i> -albumista uusia painoksia nimellä <i>Sydän rakastaa</i>. Eli Anita Hirvosen albumi, jonka monet tuntevat nimellä <i>Sydän rakastaa</i>, onkin ollut alun perin nimeltään <i>Villitsee mun</i>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEgesuqM2M61TiQXr0DhR6Sa-icrWmCB3_eSGurzcM2QkC1Jg80il-Rdq4MRzT7Elf3aftq8hUJDdswo-z46nxiWGXnZ7k8DIIrtck6e0VIfayiCR7UiNQo5UgRVe0H9IX2egjc9Dzf_M/s400/anitarocketcomp.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="400" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEgesuqM2M61TiQXr0DhR6Sa-icrWmCB3_eSGurzcM2QkC1Jg80il-Rdq4MRzT7Elf3aftq8hUJDdswo-z46nxiWGXnZ7k8DIIrtck6e0VIfayiCR7UiNQo5UgRVe0H9IX2egjc9Dzf_M/w200-h200/anitarocketcomp.jpg" width="200" /></a></div>Satsangan toiminta ajettiin alas taloudellisten vaikeuksien vuoksi vuonna 1978. Ennen CBS:lle siirtymistään Anita Hirvonen oli mukana Ruotsissa toteutetussa <b>Kicke Paanasen</b> levyprojektissa <i>Las Vegas</i>, joka valmistettiin ruotsinsuomalaista yleisöä silmällä pitäen. Lisäksi vuonna 1980 Anita levytti jokusen kappaleen uudelle JP-Musiikki -levy-yhtiölle. Rocket Records on tehnyt melkoisen kulttuuriteon julkaisemalla kaikki Anitan Suomessa äänitetyt levytykset vuosilta 1976–1980 tuplakokoelmalla <i>Sydän rakastaa – Kootut levytykset 1976–1980</i> (2014).<br />
<br />
Vuonna 1977 levytetty <i>Sydän rakastaa</i> oli ikään kuin Anita Hirvosen uuden suosion sytytyslanka, joka alkoi palaa. Varsinainen pamaus koitti 1980-luvun alkuvuosina, jolloin Anitasta tuli Suomen suosituimpia iskelmälaulajia. CBS-levy-yhtiössä jatkui lupaavasti alkanut yhteistyö Chrisse Johanssonin kanssa. Johanssonin ansiosta Anita Hirvonen sai levytettäväkseen tyylilleen sopivia kappaleita, joihin useimmiten juuri Chrisse itse kynäili artistin suuhun täydellisesti sopivia sanoituksia. Viihteellisimmissäkin numeroissa on viittauksia Anitan omaan elämään. Esimerkiksi <i>Rantaregee</i> (1981) on saanut inspiraationsa Anitan elämänvaiheesta, jossa hän karisti Suomen pölyt harteiltaan ja vietti pitkiä ajanjaksoja Kanarialla elättäen itsensä viihdyttämällä suomalaisia turisteja. Samana vuonna äänitetty kaihoisa balalaikkahumppa <i>Lavarääkki laulaja</i> (1981) käsittelee viihdetaiteilijan työn raadollisuutta: kuinka haastavaa on ollutkaan raivata tiensä huipulle, eikä elämä silloinkaan ole silkkaa ruusuilla tanssimista. Kanarian lisäksi Anita Hirvonen viihtyi 1970-luvulla Ruotsissa ruotsinsuomalaisissa yhteisöissä, joten hän oletettavasti tiesi ja ymmärsi mistä lauloi laulaessaan <i>De va kukku de</i> (1982). Kyseisen hittikappaleen teemanahan on kysymys, jota rakennemuutoksen kourissa kamppaileva kansakunta oli joutunut pähkäilemään: muuttaako Ruotsiin vai ei. Ruotsissa Hirvonen oli saanut tutustua laulun hahmogallerian tosielämän esikuviin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyYNiEXxfxH4Ipm05rnYoFamxBYN66qJsTBkyqYVo-VGQualIIqNzcscd6iGuO2vOCZiVPfN7AAp0bYWqecgRm4ZUZnTVY-pGDFHoQTiIyANmjERcrUchiP9phOsXfyX_NXWUyC_NB1E8/s640/anita81.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyYNiEXxfxH4Ipm05rnYoFamxBYN66qJsTBkyqYVo-VGQualIIqNzcscd6iGuO2vOCZiVPfN7AAp0bYWqecgRm4ZUZnTVY-pGDFHoQTiIyANmjERcrUchiP9phOsXfyX_NXWUyC_NB1E8/w200-h200/anita81.jpg" width="200" /></a></div>Anita Hirvosen ensimmäinen CBS-albumi <i>Ovi sydämeen</i> ilmestyi kesällä 1981. Älppärin suurin hitti oli <b>Veikko Samulin</b> säveltämä ja <b>Raul Reimanin</b> sanoittama balladi <i>Et usko kuinka koskeekaan</i>, mutta suomalaisten makuhermoja kutkuttivat myös esimerkiksi <i>Rantaregee</i>, <i>Lavarääkki laulaja</i> ja supisuomalainen tanssi-iskelmä <i>Ovi sydämeen auki on</i>. <i>Ovi sydämeen</i> -LP myi kultalevyyn oikeuttavat 25 000 äänitettä ja kultalukemiin ylsivät kaksi seuraavaakin albumia <i>De va kukku de</i> (1982) ja <i>Ans kattoo ny</i> (1983). <i>De va kukku de</i> -albumi komeili elokuussa 1982 peräti Suomen albumimyyntilistojen ykkösenä! Miettikää nyt: Suomen albumilistan ykkösiä vuonna 1982 olivat <b>Paul Oxley's Unit</b>, <b>Hassisen Kone</b>, <b>Juice Leskinen Grand Slam</b>, <b>Eppu Normaali</b>, <b>ABC</b>, <b>Dire Straits</b>, <b>Simon & Garfunkel</b> (kokoelma) – ja Anita Hirvonen! Vuonna 1983 Anita Hirvoselle myönnettiin kaikkien aikojen ensimmäinen Emma-patsas Vuoden naissolistina. Näinä vuosina hän pärjäsi mainiosti myös esimerkiksi <i>Suosikki</i>-lehden Grand Prix -vuosiäänestyksissä.<br />
<br />
Vaikka <i>Sydän rakastaa</i> ja <i>Et usko kuinka koskeekaan</i> esittelevät Anitan tunnelmallisempaa puolta, hänen tämänkin aikakauden muistetuimmat esitykset edustavat rempseämpää ja tomerampaa linjaa. 1980-luvun alkuvuosilta parhaiten elämään ovat jääneet kansanomaiset rallit <i>De va kukku de</i> (1982), <i>Ans kattoo ny</i> (1983) ja <a href="https://youtu.be/p9KY7vW9G1g" target="_blank"><i>Kesäkissa</i></a> (1984). <i>Iskelmän kultaisessa kirjassa</i> Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo ovat luonnehtineet hänen 80-luvun artistiprofiiliansa seuraavasti:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Hänen paluunsa 80-luvun alussa sijoittuu aikaan, jolloin lähiökapakoiden jukeboxit kaikuvat naisten äänenpainoin juuri sellaisia itsenäisiä ja 'emansipoituneita' lauluja, joita hän oli aina laulanut." (von Bagh & Hakasalo 1986, 410)</blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgEzCV12CKP2-PJqSoMu1qHv1EYrbJooIaQv3-i8A2PiaZ2DX-3zoDwVt9AC9B17AqUpAX6VqKsfdnjXKjOOPxECTQxxcfwtWwljMDqqAMZ2pIDvvL9k1DTDq5F4zwe0SBZkKQL6yXXU8/s640/anita82.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgEzCV12CKP2-PJqSoMu1qHv1EYrbJooIaQv3-i8A2PiaZ2DX-3zoDwVt9AC9B17AqUpAX6VqKsfdnjXKjOOPxECTQxxcfwtWwljMDqqAMZ2pIDvvL9k1DTDq5F4zwe0SBZkKQL6yXXU8/w200-h200/anita82.jpg" width="200" /></a></div>Etenkin päräyttävä <i>De va kukku de</i> on tehnyt suuren vaikutuksen ja osoittautunut oman lajityyppinsä klassikoksi. Laulun sanoitusta on analysoitu haltioituneesti esimerkiksi legendaarisessa suomalaisessa sosiologian tutkimuksessa <i>Lähiöravintola</i> (1985). <b>Pekka Sulkunen</b>, <b>Pertti Alasuutari</b>, <b>Ritva Nätkin</b> ja <b>Merja Kinnunen</b> ovat tarkastelleet muun muassa lähiökapakoiden levyautomaattien soitetuimpia kappaleita. Pekka Sulkunen on nostanut Chrisse Johanssonin sanoittaman <i>De va kukku den</i> tyylipuhtaaksi esimerkiksi ravintoloiden suosikki-iskelmästä. Sulkunen on tehnyt kiinnostavan havainnon tämänkaltaisten iskelmien kielestä ja ilmaisukeinoista:<br />
<blockquote class="tr_bq">"[K]ielelliset ainekset on otettu suoraan arkipuheesta, ja niille kelpaavat ilmaisumuodoksi mitä kuluneimmat arkiset puheenparret. Tässä suhteessa ne eroavat perinteisestä suomalaisesta iskelmärunoudesta, jolle taas on tyypillistä kuvitteellinen kerronnallisuus." (Sulkunen, Alasuutari, Nätkin, Kinnunen 1985, 107)</blockquote>
Arkisista ilmauksista koostuva kappale on Pekka Sulkusen mukaan kuin luotu kapakoiden ja lähiöelämän ympäristöön, koska sanoituksen on voinut kuvitella syntyneen suoraan oikeasta elämästä. Laulun hahmot ovat todellisen elämän antisankareita ja tekstissä käsitellään heidän tavanomaisia mietteitään. Sulkunen ruotii laulun sanoituksen rakennetta innostunein ilmaisuin:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Nämä ovat yksinpuheluja vuoropuhelujen muodossa. Tai oikeastaan ne ovat niitä meille kaikille tuttuja ajatuksia, joita ajattelemme valmistautuessamme riitaan tai väittelyyn tai kun kertaamme sitä mielessämme: 'Sen minä kyllä hänelle sanon...' tai 'Näin minun oikeastaan olisi pitänyt sanoa...' Mutta nämä laulut voi kyllä tulkita myös toisinpäin. Esimerkiksi <i>De va kukku de</i> voi mieskuulijalle palauttaa mieleen elävän vaikutelman siitä, miten nöyryyttävä ja pikkumainen vaimon suhtautuminen johonkin suunnitelmaan on hänen mielestään saattanut olla." (Sulkunen, Alasuutari, Nätkin, Kinnunen 1985, 109–110)</blockquote>
Lopulta Sulkunen onnistuu selittämään harvinaisen tyhjentävästi, mihin esimerkiksi juuri <i>De va kukku de</i> -iskelmän suosio kansan syvien rivien keskuudessa perustui:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Tämä uusrealismi on pullollaan stereotypioita, kaavamaisuuksia. Lauluntekijöiden tarkoituksena on suorastaan sanatarkasti kopioida sanoituksiinsa arkisia lähiöelämän tilanteita sellaisina kuin ne koetaan tavallisten lähiöeläjien ajatuksissa. Tässä nämä kansan suosimat sanoittajat ovat usein onnistuneet hämmästyttävän hyvin. Juuri tähän perustuu näiden laulujen menestys." (Sulkunen, Alasuutari, Nätkin, Kinnunen 1985, 110)</blockquote>
Yhteiskunnallinen ilmapiirikin on vangittu mukaan <i>De va kukku de</i> -levytykseen. Laulun aseistariisuva loppukaneetti kuuluu: "Ja kuule ny kundi mää en kylä lähre minnekään ku meil on niin hyvä tuo residenttikin." Samana vuonna, kun <i>De va kukku de</i> levytettiin, <b>Mauno Koivisto</b> äänestettiin valtavan kansansuosion – niin kutsutun Koivisto-ilmiön – siivittämänä tasavallan presidentiksi.<br />
<br />
Reippaiden renkutusten vastapainoksi Anita Hirvonen levytti koskettavia omakohtaisia itsetilitysiskelmiä, joista osuvimpina esimerkkeinä mainittakoon <i>Mummolleni</i> (1981), <i>Tarvitsin vuodet nuo</i> (1982) tai <i>Ystäviä kiittää paljosta saan</i> (1982). Hänen levytysantologiansa sisältää myös suomenkielisiä käännösversioita maailman hittilistojen menestyksistä, kuten esimerkiksi <i>Rantaregee</i> (<i>One more reggae for the road</i>, 1981), <i>Aamuseitsemään</i> (<i>9 to 5</i>, 1981) ja <i>Ihanaa elämää</i> (<i>Raising my family</i>, 1982). Toki aivan oma hersyvä lajinsa Anita Hirvosen 1980-luvun älppäreillä ovat päättömät rallit, joista on muodostunut iskelmäpoikien camp-henkisten illanviettojen kulttiklassikoita: <i>Mieletön fiilis</i> (1981), <i>Gigolo</i> (1982), <i>Musta veli</i> (1982), <i>Coco-loco</i> (1983), <i>Nikolai</i> (1983), <i>Moskiitto</i> (1984), <i>Metsäheikki svengaa</i> (1984), <a href="https://youtu.be/pAJbLiEKiQ4" target="_blank"><i>Ählämä-suntraa</i></a> (1985), <i>Tuut tuut</i> (1986)... Muutamien edellämainittujen laulujen lyyrikoita ei enää pidettäisi poliittisesti korrekteina.<br />
<br />
1980-luvun alkupuoliskolla Anita Hirvonen oli Suomen suosituimpia iskelmälaulajattaria <b>Paula Koivuniemen</b> ja <b>Tarja Ylitalon</b> rinnalla. Mielenkiintoista onkin, että mainitusta kolmikosta kukin otti ensiaskeleensa musiikkiteollisuudessa jo 1960-luvun loppupuolella, mutta he nousivat huipulle vasta kokeneempina konkareina 1980-luvun koittaessa. Siinä missä Paula Koivuniemi ladylikemaisessa olemuksessaan edusti iskelmäkentän glamourimpaa ja unelmia myyvää osastoa, Tarja Ylitalo ja Anita Hirvonen vetosivat kansanomaisella ja konstailemattomalla tyylillään – ilkeämielisempi voisi haukkua heitä rahvaanomaisiksi. Anita Hirvosen suosio perustui onnistuneiden levytysten ohella hänen valloittavaan persoonaansa. Anita Hirvonen on lunastanut vilpittömyydellään ja sydämellisellä olemuksellaan asemansa iskelmännälkäisen kansan kestosuosikkina. Hän on ollut rehellisesti täysin oma itsensä. Keikoillaan Anita Hirvoseen voi iskeä spontaani riittaväisäsmäinen puheripuli, mitään spiikkejä ei käsikirjoiteta etukäteen. Kaikki tulee luontevasti suoraan sydämestä. Anitan kansansuosiota on usein selitetty luonnehdinnalla yleisö erottaa aidon epäaidosta. Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo ovat summanneet <i>Iskelmän kultaisessa kirjassa</i>:<br />
<blockquote class="tr_bq">"80-luvun puolella Anita on siis ollut suosiossa: hänen avoimuutensa, itsensä alttiiksipano on kompensoinut ne puutteet, jotka hänellä saattavat musiikillisesti olla suhteessa moitteettomasti laulaviin, mutta usein lohduttoman luonteettomiin kollegoihin." (von Bagh & Hakasalo 1986, 411)</blockquote>
"Musiikillisiin puutteisiin" en lähde ottamaan kantaa, mutta iskelmätulkitsijana Anita Hirvonen on totta vie erinomaisen uskottava. Koskettavimmissa kappaleissa kuuluu paljon elämää nähneen kypsyneen naisen ääni. Tulkinnoissa hän laittaa aitoutensa likoon. Esimerkiksi sellainen kappale kuin <i>Et usko kuinka koskeekaan</i> saattaisi kriittisemmän kuulijan korviin kuulostaa tahattoman koomiselta iskelmäparodialta ("en pettää aikonut, en ollenkaan / mutta silti niin on tässä käynyt vaan"), mutta Anita tulkitsee tämän tarinan syrjähypyn tunnustamisesta niin vakuuttavasti, että se lienee koskettanut aidosti monia iskelmänkuuntelijoita. Harvalta iskelmälaulajalta luonnistuisi yhtä teeskentelemättömästi ja luontevasti <i>De va kukku den</i> ja <i>Ans kattoo ny</i> kaltaiset juntti-iskelmät. Anita Hirvonen tarjoaa uskottavan äänen kansan syvien rivien arkisille tunnoille. Ei ihme, että Jori Sivonen mainitsi edellämainitussa <a href="https://musiikintekijat.fi/artikkeli/joria-duurissa-ja-mollissa-savellystyo-lahentelee-parhaimmillaan-hurmostilaa" target="_blank"><i>Selvis</i>-lehden haastattelussa</a> (2005) pitävänsä Anitaa "yhtenä Suomen hienoimmista iskelmätulkitsijoista".<br />
<br />
Ilpo Hakasalo kirjoitti helmikuussa 1996 <i>Helsingin Sanomissa</i> Anita Hirvosen 50-vuotissyntymäpäivähaastattelussa:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Anita Hirvosen onkin vaikea pitää sisällään ja omana tietonaan kokemuksensa ja sen, mitä tuntee. Hänen ammatissaan ei tarvitsekaan. Iloisesti pulppuavaa esitystä seuraa numero, jonka tunnelataus saa laulajan puhkeamaan kyyneliin. Melkein kaikki ymmärtävät, että Anita ei vedä mitään roolia." (Helsingin Sanomat 7.2.1996)</blockquote>
Artisti itse kommentoi samaisessa haastattelussa aihetta:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Ja onhan minua kannustettu: jos sinua moititaan siitä että olet lavallakin oma itsesi, ole ylpeä moisesta viastasi." (Helsingin Sanomat 7.2.1996)</blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv8smrK9wEOApoZjwYNnom8J4B5NOVdE0DZOWZyeyMZ2bXrObB4dvHfNJ0Ca_XQ5NjH22gZKsHjh5JdZFVVbSY1sZC_Lj70MkpT0IgRwNyEnRpOTGpCKd94Xe36JLP4ZICEjpAU_TNRSg/s500/anita2006comp.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="500" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv8smrK9wEOApoZjwYNnom8J4B5NOVdE0DZOWZyeyMZ2bXrObB4dvHfNJ0Ca_XQ5NjH22gZKsHjh5JdZFVVbSY1sZC_Lj70MkpT0IgRwNyEnRpOTGpCKd94Xe36JLP4ZICEjpAU_TNRSg/w200-h200/anita2006comp.jpg" width="200" /></a></div>
1980-luvun jälkipuoliskon iskelmän kriisin vuodet hiljensivät Anita Hirvosen levytystahdin. Vuonna 1986 julkaistu <i>Anna aikaa rakkaudelle</i> jäi viimeiseksi albumiksi CBS:lle. Seuraava levy ilmestyi vasta neljä vuotta myöhemmin. CBS:n äänitearkiston omistava Sony Music Finland on julkaissut vuosituhannen vaihteessa kaikki Anitan CBS-älppärit CD-formaatissa. CBS-tuotantoa sisältävistä kokoelmajulkaisuista kattavin on vuonna 2006 ilmestynyt tuplakokoelma <i>40 unohtumatonta laulua</i>.<br />
<br />
Vuonna 1990 Anita Hirvonen levytti Polarvoxille Chrisse Johanssonin omalle CAJ-levymerkille albumin, joka sai ytimekkäästi nimekseen <i>Anita Hirvonen</i>. Seuraavana vuonna samaisesta levystä ilmestyi modifioitu painos nimeltään <i>Täyskymppi</i>, jossa oli uutena kappaleena <b>Petri</b> "<b>Örde</b>" <b>Kaivannon</b> kanssa esitetty hupaisa duetto <i>Ça va bien</i>, joka pyrki euroviisukarsintoihin. Vuonna 1991 purkitettiin Anitan ja hänen pitkäaikaisen orkesterinsa <b>La Stradan</b> omakustannealbumi <i>50-luvun sykkeessä</i>.<br />
<br />
Vuosikymmenen vaihduttua 1990-luvuksi kotimainen iskelmäkulttuuri kukoisti jälleen. Uusien tähtien, kuten <b>Arja Korisevan</b>, <b>Anna Hanskin</b>, <b>Joel Hallikaisen</b> ja <b>Laura Voutilaisen</b> levyt myivät satojatuhansia. Vuonna 1995 tangokuninkaaksi kruunattu <b>Jari Sillanpää</b> suorastaan tyhjensi pajatson. Vanhoista konkareista <b>Katri Helena</b> ylsi "Tähtitaivaallaan" sadantuhannen myyntilukuun ja <b>Kirkan</b> albumit takoivat myyntiennätyksiä. 1960-luvulla aloittaneista staroista esimerkiksi <b>Markku Aro</b>, <b>Fredi</b> ja <b>Marion</b> nousivat hiljaisempien vuosien jälkeen uusilla levytyksillään paikallisradioiden suosikeiksi. Myös Anita Hirvonen palasi parrasvaloihin. Tarkalleen hänen uusi nousunsa ajoittuu syksyyn 1993 ja sen sai aikaiseksi erityisesti kappale nimeltään <i>Maitolavan prinsessa</i>. <b>Markku Anttilan</b> säveltämään vauhdikkaaseen iskelmään Anita Hirvonen on itse kirjoittanut omaelämäkerrallisen sanoituksen.<br />
<br />
Anita oli sanoittanut jo 1980-luvulla levyilleen muutamia lauluja, mutta <i>Maitolavan prinsessa</i> oli ensimmäinen todellinen täysosuma. Anita Hirvonen kirjoitti lauluun omaa elämäntarinaansa. Lapsuutensa hän vietti Äänekoskella Koivistonkylässä ja kylän maitolaituri oli tärkeä paikka, jossa nuori Anita haaveili iskelmätähteydestä ja toteutti muutenkin asioita, joita vanhakantainen isoäiti ei sallinut. Syksyllä 1993 Anita Hirvonen taustoitti <i>Apu</i>-lehden haastattelussa tuoretta hittikappalettaan, jota hän luonnehti "naivistiseksi omakuvaksi":<br />
<blockquote class="tr_bq">"Kaikki mun tärkeät tavarat oli piilotettu sinne maitolavan uumeniin. Taskupeili ja vähän pumadaa, huulipunaa. Ja kirja, johon olin kerännyt filmitähtien kuvia. Odotin kouluun menevää linja-autoa siellä maitolavalla. Mummo pakotti mut lähtemään kouluun hame päällä, mutta mulla oli Jamekset repussa, mä kietaisin ne jalkaan siellä maitolavalla. Sitten pistin vähän pumadaa ja ehkä ripsiväriä, Arcansiliä. Sitten mä treenasin iskelmiä siinä odotellessani. Maitotonkkaan on nimittäin hirvittävän hyvä laulaa, se kaikuu hienosti. Ja mä unelmoin. Mä unelmoin, että kun mä tuun vähän isommaksi, niin mä häivyn tästä ja rupean iskelmälaulajaksi. Vaikka mummosta kovasti tykkäsinkin." (Apu 36/1993)</blockquote>
Lapsuuden suosikki-iskelmiä olivat laulussa mainitut <i>Tiikerihai</i> ja <i>Muistatko Monrepos'n</i>. Anita Hirvosen kohdalla unelmista tuli totta. Mutta niin kuin hän <i>Maitolavan prinsessan</i> toisessa säkeistössä laulaa, lapsuuden maitolava edustaa tietynlaista viatonta mielikuvaa, johon voi edelleen haaveissaan ja unelmissaan palata silloin kun elämä potkii päähän.<br />
<blockquote class="tr_bq">"<i>Maitolavan prinsessa</i> oli teinitytön unelma, ja se on toteutunut ihan kokonaan, paitsi että mä en ole vieläkään käynyt Monrepos'ssa. <b>Annikki Tähti</b> lauloi, että 'muistan puiston kaunehimman, ihanimman Monrepos'n'. Mun unelmissani se oli äärettömän ihana paikka. Ehkä on parempikin odottaa, että ne saavat sen vähän säällisempään kuntoon, ettei unelma pääse särkymään." (Apu 36/1993)</blockquote>
Näin veisteli Anita Hirvonen muutama vuosi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.<br />
<br />
<i>Maitolavan prinsessasta</i> tuli Anita Hirvosen ensimmäinen merkittävä hitti miltei kymmeneen vuoteen. Parhaimmillaan se oli radiokanavien viidenneksi soitetuin kappale. Ahkeran radiosoiton ansiosta laulu noteerattiin <i>Rumban</i> <i>50 hittiä</i> -listalla, missä se sijoittui parhaimmillaan sijalle 15 (viikot 40–41/1993).<br />
<br />
<i>Maitolavan prinsessasta</i> on muodostunut eräänlainen Anita Hirvosen tunnussävelmä. Tällaisia tavaramerkin omaisia virstanpylväitä hänen uralleen on siunaantunut useampia (kuten esimerkiksi myös <i>Sydän rakastaa</i> tai <i>De va kukku de</i>). Eräänlainen hersyvä osoitus <i>Maitolavan prinsessan</i> asemasta koettiin alkuvuodesta 2007, kun MTV3-kanavalla alkoi <i>Idols</i>-kykyjenmetsästysohjelman kolmas tuotantokausi. Suositun ohjelman hypeä pyrittiin lisäämään erikoisohjelmassa <i>Idols Extra</i>, jota juonsi vielä tuossa vaiheessa suurelle yleisölle tuntematon <b>Janne Kataja</b>. Janne Kataja ja Anita Hirvonen ovat molemmat asettuneet asumaan Riihimäelle, ja riksulaiset julkkikset pitävät yhtä. Janne Katajan mielestä olisi ollut hulvattoman hauska ajatus, jos <i>Idolsin</i> koelaulajista joku olisi vetänyt televisiolähetyksessä Anita Hirvosta. Kuinka ollakaan, Tampereen koelaulutilaisuudessa löytyi nuori nainen, joka otti haasteen vastaan, ja hän lauloi ulkomuistista juuri <i>Maitolavan prinsessan</i> kertosäkeistön.<br />
<br />
Vuonna 1993 Anita Hirvonen solmi levytyssopimuksen Sonet Suomi -levy-yhtiön kanssa. Sonet kuului tuolloin osaksi kansainvälistä PolyGram-levyjättiä. Myöhemmin 1990-luvulla Universal Music Group osti PolyGramin, joten Anita Hirvosen levytykset Sonetille ovat nykyään Universalin omistuksissa. Sonetilla Anita Hirvonen sai tuottajakseen <b>Riku Mattilan</b>, joka toimi tuohon aikaan levy-yhtiön tuotantopäällikkönä. Arvostettu levytuottaja Mattila oli palkittu useampaan otteeseen Emma-patsaalla. Mattila oli tuohon mennessä meritoitunut lähinnä suomirockin parissa. Hän oli tuottanut muun muassa <b>Kauko Röyhkän</b>, <b>Kolmannen Naisen</b>, <b>22 Pistepirkon</b>, <b>Sielun Veljien</b>, <b>Juliet Jonesin Sydämen</b> ja <b>Mamban</b> albumeja ja lisäksi hän oli musisoinut esimerkiksi yhtyeissä <b>Kauko Röyhkä & Narttu</b>, <b>Problems?</b> ja <b>Ismo Alanko Säätiö</b>. Yhteistyö Anita Hirvosen kanssa merkitsi Riku Mattilan ensimmäistä iskelmäprojektia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj52vDYTuCUSmfQHD3jBohKPZtGDSVHJoB0QwVbKpqCPh5Jzz33UniXNWzB4mIjXBFtOIKvgOa-0Dwk9Mma0OylH0Kg9u_OR_3xpbBtMnnbg5Fo7B0YEKxpPFkQ2swqXqUoinXd5qaTckc/s2000/anita93taka.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1695" data-original-width="2000" height="339" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj52vDYTuCUSmfQHD3jBohKPZtGDSVHJoB0QwVbKpqCPh5Jzz33UniXNWzB4mIjXBFtOIKvgOa-0Dwk9Mma0OylH0Kg9u_OR_3xpbBtMnnbg5Fo7B0YEKxpPFkQ2swqXqUoinXd5qaTckc/w400-h339/anita93taka.jpg" width="400" /></a></div>Riku Mattilan tuottama Anita Hirvosen yhdestoista albumi <i>Maitolavan prinsessa</i> valmistui syksyksi 1993. Aikansa iskelmälevyksi se on tuotettu ilahduttavalla pieteetillä. Esimerkiksi albumin levytyksissä musisoi poikkeuksellisen laaja kokoonpano – ja kaikki muusikot ovat alansa huippuja – eikä säestyksissä ole käytetty lainkaan koneita. Laulujen säestyskokoonpanoon kuuluvat esimerkiksi kuusi puhallinsoittajaa ja jousikvartetti. Levytysten sovituksista vastasivat tuottaja Riku Mattilan lisäksi muun muassa <b>Bruno Korpela</b>, pitkän linjan tanssimuusikko <b>Taisto Lunkka</b> ja Anita Hirvosen silloinen puoliso <b>Pasi Rissanen</b>, joka paukutteli lyömäsoittimia La Strada -orkesterissa.<br />
<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvnLFm1Tc-kDJPcOXjCNggnxWqLGijqgYRqBPM_vMEzH6pJxNQMDc7SWc29Hs8nXgvxSMZQ-GrK1uezCx7ybYja2y3rsJusEc9EmO_CnHui-C4j0hclHM6_9vEocR3Vn7vDwzmSmJL9k0/s1125/anita93sleeve2.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1125" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvnLFm1Tc-kDJPcOXjCNggnxWqLGijqgYRqBPM_vMEzH6pJxNQMDc7SWc29Hs8nXgvxSMZQ-GrK1uezCx7ybYja2y3rsJusEc9EmO_CnHui-C4j0hclHM6_9vEocR3Vn7vDwzmSmJL9k0/w400-h400/anita93sleeve2.jpg" width="400" /></a></div>
Aikalaishaastatteluissa Anita Hirvonen muisti useaan otteeseen mainita, että Pasi Rissanen kovasti patisti häntä panostamaan laulajanuraansa vaisumpien vuosien jälkeen. Vaikka kuinka haluaisi välttää kirjoittamasta tähän kohtaan kliseemäistä sanontaa "jokaisen menestyvän naisen takana on mies", Rissasta lienee aidosti kiittäminen siitä, että Anita Hirvonen koki jälleen 1990-luvulla uuden nousun huipulle.<br />
<br />
<i>Maitolavan prinsessa</i> -albumilla ääneen pääsevät Anitan molemmat puolet: levyllä on sekä hilpeitä viihdeiskelmiä että koskettavia balladeja. Tunnelmat vaihtelevat riipaisevista tarinoista rempseisiin ralleihin ja tanssilavoille räätälöityihin iskelmiin. Älppärille on selvästi pyritty valikoimaan lauluja, jotka sopivat luontevasti esittäjälleen. Toki Anita Hirvonen muovaa särmikkäillä tulkinnoillaan melkein laulusta kuin laulusta itsensä näköisen. Niinhän hän on itse <i>Maitolavan prinsessan</i> sanoituksessa tiivistänyt: "On äänessäni särmää, mut sillä kyllä pärjää."<br />
<br />
Albumin ensimmäinen maistiainen oli CD-single, joka sisälsi kappaleet <i>Maitolavan prinsessa</i> ja <i>Käy pöytään vaan</i>. <i>Käy pöytään vaan</i> on albumin ainoa käännöskappale: se on uusi versio <b>Tom Jonesin</b> klassikkohitistä <i>Help yourself</i>, joka itse asiassa on alun perin italialainen sävelmä <i>Gli occhi miei</i>. Laulun ensiesitys kuultiin San Remon musiikkifestivaaleilla vuonna 1968. <b>Tapani Kansa</b> oli levyttänyt laulun suomeksi vuonna 1970 <b>Jussi Raittisen</b> persoonallisella tekstillä <i>Siitä vaan</i>. Anita Hirvosen veikeä <i>Käy pöytään vaan</i> -versiointi on toimivampi. Leikkisän sanoituksen kynäilleen salanimen <b>Osvald</b> taakse kätkeytyy ilmeisesti <b>Liisa Akimof</b>.<br />
<br />
Yle Areenassa katsottavissa Anita Hirvosen esiintyminen <i>Kansanhuvit</i>-ohjelmassa lokakuussa 1993. Hän esitti uuden singlensä kappaleet <a href="https://areena.yle.fi/1-50158046" target="_blank"><i>Maitolavan prinsessa</i></a> ja <a href="https://areena.yle.fi/1-50158065" target="_blank"><i>Käy pöytään vaan</i></a>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOVwEUZDiPtyU3S8m-IXop7mvvKCeIIptR5DerMybWAB8aD_1p2ETdL1AvYmeMLr2j8mnC8Nffr0dG6iBR6WX0KBCz8y_E7BUa0StjhsKwACxVIqHEhojG8zSQYwwtk77fQB-MLmIaz-s/s2000/anita93sleeve1.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="1875" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOVwEUZDiPtyU3S8m-IXop7mvvKCeIIptR5DerMybWAB8aD_1p2ETdL1AvYmeMLr2j8mnC8Nffr0dG6iBR6WX0KBCz8y_E7BUa0StjhsKwACxVIqHEhojG8zSQYwwtk77fQB-MLmIaz-s/w375-h400/anita93sleeve1.jpg" width="375" /></a></div>1990-luvun menestyneimmät iskelmälauluntekijät olivat <b>Kassu Halonen</b>, <b>Kisu Jernström</b> ja <b>Vexi Salmi</b>. Kolmikko kirjoitti lauluja lähinnä oman Flamingo-levy-yhtiönsä artisteille, mutta onneksi muidenkin äänitefirmojen esiintyjät pääsivät silloin tällöin apajille. <i>Maitolavan prinsessa</i> -albumi sisältää kaksi superkolmikon kynäilemää kappaletta. Kakkosraita <i>Rakkauden ruusu</i> on erinomaisen mukaansatempaava iskelmä, joka lukeutuu ehdottomasti albumin parhaimmistoon. Floristiikkaa sivuaa toinenkin reipas Halonen-Jernström-Salmi -iskelmä <i>Poimi minut nyt</i>. Taisto Lunkan laatimat sovitukset ovat muhkeita ja niissä hyödynnetään hienosti puhaltimia.<br />
<br />
Anita Hirvosen pitkäaikainen hovisanoittaja Chrisse Johansson on kirjoittanut älppärille kolme sanoitusta. Jussi Rasinkankaan säveltämä kaunis <i>Auta alkuun kyyneleet</i> on albumin paras slovari, joka jatkaa hienosti Anitan koskettavampien levytysten linjaa. Kappaleen sanoitus on rakennettu hieman samanlaisella menetelmällä kuin tuon aikakauden suosittu suuriskelmä <i>Anna mulle tähtitaivas</i>, joka on kuin iskelmäsanoituksen muotoon kirjoitettu rukous. <i>Auta alkuun kyyneleet</i> -laulussa "rajan taa pyyntö saa" ja pyydetään voimaa selviämään yksinäisyydessä. Sanoituksen voi tietenkin tulkita monella tavalla ja sen voi ajatella nojautuvan samanlaiseen tematiikkaan kuin toinen aikansa menestyshitti <i>Surun pyyhit silmistäni</i>, jossa kommunikoidaan poislähteneen kanssa. Iskelmälaulajien työtä on usein kutsuttu viestien välittämiseksi ja juuri <i>Auta alkuun kyyneleiden</i> kaltaiset iskelmät lienevät sellaisia, jotka lohduttavat kuuntelijoita vaikeissa elämäntilanteissa. Sanoittaja on kielellistänyt tuntemuksen ja tulkitsijana Anita Hirvonen välittää sen kuulijalle. Tällaisilla lauluilla on saattanut olla julkaisuhetkellään myös sosiaalinen tilaus: syksyllä 1993 lama oli Suomessa syvimmillään ja tasavalta oli tulvillaan traagisia ihmiskohtaloita.<br />
<br />
<b>Jukka Vuolle</b> on kirjoittanut albumille lystikkään kappaleen <i>Kelpaako seura</i>, jota tuskin on tarkoitettu kovinkaan vakavasti otettavaksi, mutta kujeilevan Anitan eläytyminen höpsöön sanoitukseen on varsin viihdyttävää kuultavaa: "sormuksia? ei / naimisissa? ei / sattumako onko vai ei?". <i>Hullut haaveet</i> (säv. Rasinkangas) ja <i>Vielä ja vielä</i> (säv. Vuolle) ovat konstailemattomia foxtroteja, jotka ovat varmasti ajaneet asiansa Anitan tanssilavakeikoilla. <b>Veikko Juntusen</b> ja Chrisse Johanssonin kaihoisa valssi <i>Suru jäi sydämeen</i> on aiheeltaan syvällisempi kaipauksesta ja rakkaan poismenosta kertova kappale, joka ammentaa samasta lähteestä kuin <i>Auta alkuun kyyneleet</i>, mutta lopputulos ei yllä yhtä vaikuttavaksi.<br />
<br />
<b>Hannu Takalan</b> säveltämä ja yhdessä Bruno Korpelan kanssa sovittama <i>Ei kun ei</i> on albumin rempsein laulu. Hieman halpahintaisten syntetisaattorisoundien höystämä kappale tuo väistämättä mieleen muistumia Anitan "kukku"/"ans kattoo ny" -tuotannosta – assosiaatiota vahvistaa laulun säe "jos et jäis siihen <i>kukkumaan</i>", jossa painotetaan korostetusti tuota viimeistä sanaa. Kuten kirjoituksessa aikaisemmin mainittiin, sosiologit ovat luonnehtineet Chrisse Johanssonin Anita Hirvoselle sanoittamien laulujen sopivan täydellisesti lähiökuppiloiden ympäristöön. <i>Ei kun ei</i> tekee sen suorastaan alleviivaavasti: laulun tapahtumapaikkana on savuinen ravintola. Chrisse Johansson on aikamoisilla kielikukkasilla kuvaillut, miten valomerkin aikaan yritetään päästä eroon korulauseita latelevasta maanvaivasta:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Annettu valomerkki<br />
laseja tyhjiksi juodaan<br />
vieressä sama erkki<br />
katseita toisiimme luodaan<br />
Hei, kiitti et pääse saatille<br />
näytät pikkasen liian naatille<br />
voisitko vähän tilaa antaa<br />
ettei tarttis ihan kantaa."<br />
(sanat: Chrisse Johansson)</blockquote>
<i>Ei kun ei</i> on kuin kunnianosoitus Anita Hirvosen 1980-luvun tomerille ralleille. Huomionarvoista on, että Chrisse Johansson on sanoituksissaan ottanut huomioon artistin kompleksisen suhteen alkoholiin. <i>Ei kun ei</i> -sanoituksessa Anitan laulama minähahmo nauttii raakaa kolaa. 12 vuotta aikaisemmin <i>Rantaregeessä</i> Anita lauloi "kokiksen maistuvan". Moni muu solisti olisi oletettavasti saanut laulaakseen jostain alkoholipitoisesta drinkistä.<br />
<br />
Albumin päätösraitana kuullaan <b>Kristiina Ronimuksen</b> säveltämä ja sovittama ja <b>Aappo I. Piipon</b> sanoittama <i>Taas täällä oon</i>. Muistan pitäneeni nuorempana tätä rauhallista laulua suorastaan tylsänä, mutta vanhemmiten opin kuuntelemaan sanoja ja oivalsin kappaleessa olevan enemmän ideaa kuin keskivertoiskelmässä. Kappaleen kertojahahmo käy pitkästä aikaa kotiseudullaan, mikä palauttaa mieleen nuoruuden muistot ja tuntemukset. Kuinka idealistisena lähti suureen maailmaan seuraamaan unelmiaan, mutta elämä on opettanut. Ja kuitenkaan lapsuuden kotiseutu ei enää edusta samaa kuin ennen. Laulun ensimmäisen säkeistön sanoituksessa Aappo I. Piippo maalailee kuvaa ympäristöstä:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Kauppa, kioski ja kaksi kahvilaa<br />
linja-autoon pari kolme lähtijää<br />
liike halpaa nauhuria mainostaa<br />
sen jos vain käteisellä ostaa ymmärtää."<br />
(sanat: Aappo I. Piippo)</blockquote>
Kieltämättä näitä sanoja kuunnellessa syntyy selkeä mielikuva ja näkymä suomalaisen maalaiskunnan kirkonkylästä 1990-luvulla.<br />
<br />
<i>Maitolavan prinsessa</i> -albumi julkaistiin syyskuussa 1993. Se on viimeinen Anita Hirvosen pitkäsoitto, josta julkaistiin LP-painos. CD-levy oli muuttunut väistämättä äänitteiden hallitsevaksi formaatiksi. Albumin miksauksesta vastasi tuottaja Riku Mattilan lisäksi <b>T. T. Oksala</b>, jonka kädenjälki on kuulunut lukuisissa kotimaisissa rockääniteissä. Älppäriltä lohkaistiin vielä ilmestymisen jälkeen kaksi singleä: <i>Rakkauden ruusu</i> / <i>Auta alkuun kyyneleet</i> ja <i>Vielä ja vielä</i> / <i>Poimi minut nyt</i>.<br />
<br />
Vaikka <i>Maitolavan prinsessa</i> oli syksyn 1993 merkittävimpiä iskelmähittejä, sen menestys ei heijastunut albumin myyntimenekkiin. Levy ei nimittäin saanut minkäänlaista virallista listamerkintää albumilistalla – mikä on harmillista, sillä <i>Maitolavan prinsessa</i> -albumi on oikein mainio iskelmälevy, kerrassaan hyvä. Kokonaisuus on ehdottomasti Anita Hirvosen levytysuran onnistuneimpia ja se vetää vertoja hänen 1980-luvun klassikkoalbumeilleen <i>Ovi sydämeen</i> ja <i>De va kukku de</i>. <i>Maitolavan prinsessa</i> -albumilla ei ole ensimmäistäkään tarpeetonta täyteraitaa vaan kaikki kappaleet ovat vähintään mainioita ja sopivat esittäjälleen saumattomasti.<br />
<br />
Vaikka albumi ei ollutkaan mikään häikäisevä myyntimenestys, Anita Hirvosen suosio kasvoi uusiin mittoihin. Keikkakalenteri täyttyi ääriään myöten. 1990-luvun alkuvuosina Anita Hirvonen oli talvisin lomaillut pitkät ajat Floridassa mutta talvikaudella 1993–94 keikkakysyntä oli niin valtaisaa, ettei moiseen sapattiin ollut mahdollisuutta. "Tässä on huilattu aika monta vuotta, nyt on aika tehdä työtä", Anita linjasi <i>Apu</i>-lehden (36/1993) haastattelussa. Anita keikkaili peräti yhdeksänhenkisen La Strada -orkesterin kanssa. Markkinamiesten mielestä noin laaja säestyskokoonpano oli sulaa hulluutta, sillä suppeammalla bändillä solistille itselleen jäisi runsaasti suurempi siivu esiintymispalkkiosta. Anita Hirvonen halusi kuitenkin tarjota yleisölleen silkkaa laatua.<br />
<blockquote class="tr_bq">"Nyt minulla on iso orkesteri ja minulle itselleni jää käteen paljon vähemmän, mitä voisi jäädä. Mutta ensimmäistä kertaa koko pitkän urani aikana saan tehdä tätä kutsumustyötäni niin, että pystyn vilpittömästi nauttimaan siitä." (Apu 34/1994)</blockquote>
1990-luvun suosiokautensa aikana Anita Hirvonen havaitsi, että häneen suhtaudutaan arvostavammin kuin aikaisemmin. 1960-luvulla aloittaneet pitkän linjan iskelmäkonkarit alkoivat herättää kunnioitusta uudella tavalla, mihin osaltaan vaikutti iskelmäkulttuurin ja viihdemusiikin profiilin nousu. Etenkin Anitan kohdalla kontrasti oli melkoinen verrattuna 1960-lukuun, jolloin häneen ei aina suhtauduttu asiallisesti kohujulkkiksen leiman vuoksi.<br />
<blockquote class="tr_bq">"Minut otetaan nyt vakavasti. Saan esiintyä tilaisuuksissa ja paikoissa, joihin kelpuutetaan vain todellisia ammattilaisia. Se tuntuu mielettömän hyvältä. Yleisön joukossa on aina paljon niitä, jotka ovat nähneet myös huonot aikani. Ehkä heidän on helppo tuntea minua kohtaan empatiaa, kun tietävät, miten paljon olen joutunut kokemaan päästäkseni tähän pisteeseen." (Apu 34/1994)</blockquote>
Muutoinkin 1990-luvulla erinäisissä arvioissa ja lehtiartikkeleissa ihasteltiin elämänkokemuksen muovanneen Anitan paremmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Anita Hirvosen täyttäessä 50 vuotta 7. helmikuuta 1996 Ilpo Hakasalo kirjoitti <i>Helsingin Sanomiin</i>, kuinka Anitan kohdalla persoonallisuus on kypsynyt parhaaseen vetoon. 50-vuotissyntymäpäiviään juhlistaakseen Anita Hirvonen järjesti uransa ensimmäisen konserttisalikiertueen. Niin ikään juhlavuoden kunniaksi <b>Mervi Pohjanheimo</b> ohjasi ja tuotti Anitan elämästä 50-minuuttisen dokumentin, joka palkittiin Venla-tunnustuksella ja kirvoitti kiitoksia jopa aina niin kriittiseltä <b>Jukka Kajavalta</b>:<br />
<blockquote class="tr_bq">"Ruudusta löytyi avoin, elämää nähnyt, vaikeuksia kokenut ja voittanut artisti, joka oli täysillä ihminen. Hänen muistonsa lapsuudesta, uran alusta, mutkista, alkoholismista ja siitä pääsystä kertoivat komeaa suomalaista selviytymistarinaa. Ja itse muistelija oli niin charmikas kuin olla voi, ei mitenkään tekemällä tehden vaan kuin purosta pulputen, kirkkaasti ja hyvänmakuisesti." (Helsingin Sanomat 25.6.1996)</blockquote>
<i><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF4MqeWTWbO2qMBp4PxsblZm1LUXiNEV_fEyvQOh-CkqtPncYOw3els58ncPBcdCP43R27aLFN4Rb4vmW7CN-XA_HEaMdvezO70CbvkrzbFTKD9KGyO_T9DA4X6mtshnkMJPk0iiz4CAg/s595/anita94.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="588" data-original-width="595" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF4MqeWTWbO2qMBp4PxsblZm1LUXiNEV_fEyvQOh-CkqtPncYOw3els58ncPBcdCP43R27aLFN4Rb4vmW7CN-XA_HEaMdvezO70CbvkrzbFTKD9KGyO_T9DA4X6mtshnkMJPk0iiz4CAg/w200-h198/anita94.jpg" width="200" /></a></div></i>"Tahdoin päästä levylle ja telkkariin", laulaa Anita hitissään <i>Lavarääkki laulaja</i> (1981). 1990-luvulla molemmat toteutuivat. Anita Hirvosen julkisuus ei rajoittunut pelkästään iskelmälaulajan rooliin, sillä hänestä tuli televisiotähti, joka emännöi MTV3:n musiikkiviihdeohjelmia. Ensimmäinen ohjelma oli <i>Ei itketä lauantaina</i>, joka pyöri Maikkarilla syksystä 1993 kevääseen 1995 lauantai-illan parhaassa katseluajassa. Anita Hirvonen juonsi lähetyksiä Petri Kaivannon kanssa. Juontajaparia – kiharapilvi ja kukkakeppi – parodioitiin Uuden Iloisen Teatterin näytelmässä. Anita Hirvosen juontopesti poiki kunniakirjan kotimaisten televisioviihdeohjelmien Venla-kilpailussa vuonna 1994. Raadin perustelut olivat ymmärrettävät: "Toimii juontajana poikkeuksellisen luontevasti ja ilmentää läsnäoloa." <i>Ei itketä lauantaina</i> -televisioshow toimi innostuksena Anitan seuraavalle albumiprojektille. Vuonna 1994 ilmestyi ohjelman mukaan nimetty levy, jossa Anita tulkitsi 60- ja 70-luvun ikivihreitä tasokkaina versioina. Tuottajana oli edellisen älppärin tavoin Riku Mattila ja levy-yhtiönä Sonet Suomi. Anita Hirvonen oli muutaman vuoden ajan Maikkarin vakiokasvo, sillä myöhemmin hän juonsi viikonlopun viihdeohjelmat <i>Maitolaituri soi</i> (keväällä 1996) ja <i>Hecumania</i> (syksyllä 1996) yhdessä <b>Pertti Salovaaran</b> kanssa.<br />
<br />
<i><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxsZkJk1UPWYo2EKP8JqPslE6KTbMEQ0evyDaomi7Y19UVt7u8nBgMYJ-4TgqqG5ksWcR7wlGW5RIX9FBO3HpExLoxs_4v9FmF07-Wno8mLzjUlKeql4AmBlSVcSJCun0nLzGcxqISHpg/s2254/anitasonetcomp.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1122" data-original-width="2254" height="199" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxsZkJk1UPWYo2EKP8JqPslE6KTbMEQ0evyDaomi7Y19UVt7u8nBgMYJ-4TgqqG5ksWcR7wlGW5RIX9FBO3HpExLoxs_4v9FmF07-Wno8mLzjUlKeql4AmBlSVcSJCun0nLzGcxqISHpg/w400-h199/anitasonetcomp.jpg" width="400" /></a></div>Ei itketä lauantaina</i> -levyn jälkeen Anita Hirvosen levytystahti hiljeni jälleen. Anitan Sonet-levytykset omistava Universal Music Finland on julkaissut Anitalta pari kokoelmajulkaisua. Vuonna 2000 ilmestyi kokoelma nimeltään <i>Klassikot</i>, joka on käytännössä <i>Maitolaivan prinsessa</i>- ja <i>Ei itketä lauantaina</i> -albumien yhteispainos. Miltei vastaavanlainen kokoelma tuotiin markkinoille vuonna 2003 <i>Suomi huiput</i> -sarjassa. <i>Suomi huiput</i> oli EMI:n, BMG:n ja Universalin yhteinen vastaisku Warnerin legendaariselle <i>20 suosikkia</i> -sarjalle. <i>Suomi huiput</i> -kokoelmatkin sisälsivät 20 kappaletta. Anita Hirvonen levytti Sonetille yhteensä 21 levytystä, joten yksi raita jouduttiin jättämään kokoelmalta pois. Sen kohtalon koki <i>Ei itketä lauantaina</i> -albumin päätöskipale <i>Olet aina mielessäin</i>. Näiden kokoelmalevyjen ansiosta mainion <i>Maitolavan prinsessa</i> -albumin kaikki kappaleet olivat uudelleen saatavilla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTKOKnt5a7IxVaSZwnIgdXC60Ko1dE9S_4fKb86DlhZo2E8hMLhpOAAjrzk-y7Vf6_XRUf8-el0nCTCKggPtVo8F_2yhDTbsDCTKKaXfTRd0z2_YCZwjmT_gAVboD_eeNrlhklWjkPb68/s600/anita2004.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="600" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTKOKnt5a7IxVaSZwnIgdXC60Ko1dE9S_4fKb86DlhZo2E8hMLhpOAAjrzk-y7Vf6_XRUf8-el0nCTCKggPtVo8F_2yhDTbsDCTKKaXfTRd0z2_YCZwjmT_gAVboD_eeNrlhklWjkPb68/w200-h200/anita2004.jpg" width="200" /></a></div>Seuraava paluu valokeiloihin koitti vuosina 2003–04. Sen sai oikeastaan aikaiseksi tamperelainen rap-artisti <b>Spesialisti</b>. Hän levytti vuonna 2003 <b>Timsin</b> kanssa Poko Recordsille kappaleen <i>Älä tule myöhään kotiin</i>, jossa sämplättiin Anitan vanhaa levytystä <i>Älä tule myöhään</i>. Anita Hirvonen äänitti alun perin kyseisen Jukka Kuoppamäen kirjoittaman kappaleen vuonna 1977 Satsangalle, mutta sitä ei sisällytetty hänen samana vuonna ilmestyneelle <i>Villitsee mun</i> -albumilleen. Aikaisemmin olemattomalle huomiolle jäänyt laulu sai kokonaan uuden elämän. Huomionosoituksesta inspiroituneena Anita Hirvonen levytti kappaleesta päivitetyn version ja siitä tuli hänen vuonna 2004 ilmestyneen albumin otsikkokappale. Levy-yhtiönä oli iskelmämyönteinen MTG – Musiikkituottajat Group. <i>Älä tule myöhään</i> -albumin toinen kohokohta on Anitan itsensä sanoittama hyväntuulinen <i>XL-nainen</i>, joka on kunnianosoitus suomalaisnaisten uhkeille muodoille.<br />
<br />
Häpeilemätön, humoristinen ja sopivan itseironinen <i>XL-nainen</i> (<a href="https://youtu.be/MQ-PWps4rTM" target="_blank">live-esitys YouTubessa</a>) oikeastaan tiivistää olennaisen: Anita Hirvonen on koko uransa ajan ollut ihailtavan vilpitön väriläiskä kotimaisen iskelmämusiikin kentällä.<br /><br /><br />
<iframe allow="encrypted-media" allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://open.spotify.com/embed/album/2MHqOvfZKq2J7vyjrMhKBv" width="300"></iframe><br />
<br />
<h3>Lähteet</h3><br />
<h4>Kirjallisuus ja opinnäytteet:</h4><br />
Aaltonen Harry (1966) <i>Iskelmäkatsaus</i>. Teoksessa <i>Mitä, missä, milloin 1967</i>. Otava, Helsinki.<br />
<br />
Aho Marko (2003) <i>Hymylehti ja uusi sensaatiojournalismi – eli kuinka unohdettu kansa löysi seksin</i>. Teoksessa Peltonen Matti, Kurkela Vesa, Heinonen Visa (toim.) <i>Arkinen kumous – Suomalaisen 60-luvun toinen kuva</i>. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.<br />
<br />
Alasuutari Pertti, Kinnunen Merja, Nätkin Ritva, Sulkunen Pekka (1985) <i>Lähiöravintola</i>. Otava, Helsinki.<br />
<br />
Bagh Peter von, Hakasalo Ilpo (1986) <i>Iskelmän kultainen kirja</i>. Otava, Helsinki.<br />
<br />
Järvensivu Jukka (1987) <i>Hymy-lehti suomalaisen yhteiskunnan moraaliongelman tulkkina ja heijastajana</i>. Sosiaalietiikan pro gradu -tutkielma, Helsinki.<br />
<br />
Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) <i>Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa</i>. WSOY, Helsinki.<br />
<br />
Rautiainen Tarja (2001) <i>Pop, protesti ja laulu – Korkean ja matalan murroksia 1960-luvun suomalaisessa populaarimusiikissa</i>. Tampere University Press, Tampere.<br />
<br />
Saarenmaa Laura (2010) <i>Intiimin äänet – Julkisuuskulttuurin muutos suomalaisissa ajanvietelehdissä 1961–1975</i>. Tampere University Press, Tampere.<br />
<br />
<i>Toivelauluja 77</i> (1968). Musiikki Fazer, Helsinki.<br />
<br />
<h4>Journalistinen aineisto:</h4><br />
Apu 36/1993: Ilkka Ranta-aho, <i>Rumaksi haukkuminen vei Anita Hirvosen itsetunnon, mutta... "Kyllä unelmista voi tulla totta"</i>.<br />
<br />
Apu 34/1994: Hellevi Pouta, <i>Elämästään ylpeä</i>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat 15.7.1989: <i>60-luvun seksipommi</i>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat 7.2.1996: Ilpo Hakasalo, <i>Persoonallisuus kypsyi parhaaseen vetoon</i>.<br />
<br />
Helsingin Sanomat 25.6.1996: Jukka Kajava, <i>Kanavalla: Hirvoskassa on juhannusta</i>.<br />
<br />
Selvis 02/2005: Juha Kaarsalo, <i>Joria duurissa ja mollissa – Sävellystyö lähentelee parhaimmillaan hurmostilaa</i>. (<a href="https://musiikintekijat.fi/artikkeli/joria-duurissa-ja-mollissa-savellystyo-lahentelee-parhaimmillaan-hurmostilaa" target="_blank">Verkkolinkki</a>)<br />
<br />
Selvis – Musiikintekijöiden lehti 3/2014: Tommi E Virtanen, <i>Hullu vai renessanssinero?</i>. (<a href="https://musiikintekijat.fi/artikkeli/hullu-vai-renessanssinero-petri-kaivanto-vastuu-kuulijalla/" target="_blank">Verkkolinkki</a>)<br />
<br />
<h4>Televisiolähetykset:</h4><br />
Sydän rakastaa. Ensiesitys: 22.6.1996, MTV3.<br />
<br />
<h4>Anita Hirvosen CD-julkaisujen kansitekstit:</h4><br />
Rantala Juha. Anita Hirvonen: Sydän rakastaa – Kootut levytykset 1976–1980 (Rocket Records, 2014).<br />
<br />
Salmi Vexi. Anita Hirvonen: 20 suosikkia – Itke vaan jos helpottaa (Fazer Records, 1997).<br />
<br />
(ei merkittyä kirjoittajaa) Anita Hirvonen: Klassikot (Universal Music Finland, 2000).<br />
<br />
<h4>Verkkolähteet:</h4><br />
<b>Listasijoitukset</b> on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta <a href="http://suomenlistalevyt.blogspot.fi/" target="_blank">Sisältää hitin – Suomen listalevyt</a>, <a href="http://suomenalbumilistat.blogspot.fi/" target="_blank">Suomen albumilistat</a>, <a href="http://suomensinglelistat.blogspot.fi/" target="_blank">Suomen vanhat singlelistat</a> ja <a href="http://rumba50hittia.blogspot.com/" target="_blank">Rumban 50 hittiä -listat 1992–2007</a> ja Populaarimusiikin museon pomus.net -sivuston Listatietokannasta. Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2467884891744578931.post-44632132948751180072019-05-27T16:30:00.005+03:002023-01-03T19:14:40.388+02:00Euroviisut 2019: Onnistunut viisuvuosi tarjosi jokaiselle jotain<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnqTjCF7TzVSU3fGjPfUIUmzqO5_TRA3V2rEurFxgpiXbpqv2EAozG30kvqTzSGqAy7s6Mzcdophd_1VoLp61tOiFv1lE0JU8mAXu7TTl4_Z2QTKju7C1y4U5iYMBHwJymtX_N0lzSo5o/s1600/esc2019logo.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="1252" height="344" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnqTjCF7TzVSU3fGjPfUIUmzqO5_TRA3V2rEurFxgpiXbpqv2EAozG30kvqTzSGqAy7s6Mzcdophd_1VoLp61tOiFv1lE0JU8mAXu7TTl4_Z2QTKju7C1y4U5iYMBHwJymtX_N0lzSo5o/s640/esc2019logo.png" width="640" /></a></div>
<br />
Eurovision laulukilpailun 64. vuosikerta on taputeltu. Ylipitkästä kestostaan huolimatta finaalilähetys osoitti, ettei Euroviisuja voi ainakaan luonnehtia tylsiksi. Lauantai-illan finaali tarjosi jokaiselle jotakin. Israelin televisioyhtiö KAN järjesti puitteiltaan erinomaisen show'n mutta Israelin arvostelijatkin saivat finaalissa balsamia haavoilleen. Huippujännittävään äänestystrilleriin mahtui lukuisia täydellisiä yllätyksiä – mutta silti suurin ennakkosuosikki veti pisimmän korren.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><span style="font-size: small;">
<b>Sisällys:</b><br />
<ul>
<li>Ennakkosuosikki piti pintansa</li>
</ul>
<ul>
<li>"Euroviisut on kuin heittäisi tikkaa kännissä" – tai sitten ei</li>
</ul>
<ul>
<li>Myönnytys vanhan liiton viisufaneille</li>
</ul>
<ul>
<li>Madonnaa ja politiikkaa</li>
</ul>
<ul>
<li>Quo vadis Suomi?</li>
</ul>
<ul>
<li>Voisiko Alankomaista ottaa oppia?</li>
</ul>
</span>
</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
Ennakkosuosikki piti pintansa</h3>
<br />
Aluksi on todettava kaikkien mahdollisten valko- ja pinkkipesusyytösten uhallakin Israelin suoriutuneen viisujärjestelyistä erittäin hyvin. Erityisesti kaltaiseni nostalgikko ilahtui lukuisista viittauksista viisuhistoriaan. Tel Avivin viisuissa ei häpeilty menneitä aikoja, vaan esimerkiksi maan kaikki neljä euroviisuvoittajaa marssitettiin viisulähetyksiin näkyviin rooleihin. Israelin ensimmäisen viisuedustajan <b>Ilanitin</b> lyhyt esiintyminen tarjosi allekirjoittaneelle viisuvuosikerran juhlavimman hetken.<br />
<br />
Kun äänestys lopulta pitkitettyjen väliaikanumerojen jälkeen pääsi alkamaan, saatiin jälleen kerran havaita, ettei euroviisutuloksia voi ennakoida aukottomasti. Tänä vuonna äänestys onkin aiheuttanut poikkeuksellisen paljon päänvaivaa ja jälkipuintia, sillä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1998 Euroopan yleisradioliitto (EBU)
joutui korjaamaan pisteitä jälkikäteen lähetyksessä sinne
livahtaneiden virheiden vuoksi. Valko-Venäjän raatipisteet kun jaettiin <a href="https://eurovision.tv/story/ebu-issues-statement-on-eurovision-2019-grand-final-result" target="_blank">"inhimillisen erehdyksen" takia</a> vahingossa kymmenelle huonoimmin pärjänneille, ja virhe saatiin korjattua vasta neljä päivää kilpailun
jälkeen.<br />
<br />
Äänestys sisälsi useampia täysin odottamattomia käänteitä. Tuskin juuri kukaan osasi etukäteen ennustaa Pohjois-Makedonian uskomatonta menestystarinaa raatiäänestyksessä. Yhtä lailla aivan puun takaa tuli Norjan sijoittuminen ykköseksi yleisöäänestyksessä. Pohjois-Makedonia ja Norja eivät missään vaiheessa olleet veikatuimpien ennakkosuosikkien joukossa. Kaikista yllätyksistä huolimatta lopulta voiton vei Alankomaat, joka oli paistatellut koko kevään vedonlyönnin ykkösenä. Yleisöäänestyksen kakkonen ja raatien kolmonen.<br />
<br />
Alankomaiden voittosävelmä <i>Arcade</i> on tyypillinen 2010-luvun euroviisuvoittaja. Kuluneen vuosikymmenen aikana Eurovision laulukilpailu on muuttunut entistä ammattimaisemmaksi tapahtumaksi, jonka musiikkitarjonta lähestyy yhä enemmän nykyaikaista valtavirran musiikkikulttuuria. <i>Arcade</i> on laadukkaasti ja korkeatasoisesti tuotettu hienostunut balladi. <i>Arcadea</i> ei ole sävelletty alun perin Euroviisuja varten vaan laulu on ollut olemassa monta vuotta "pöytälaatikossa" ennen kuin se julkaistiin.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIcBe_jo7udyiedJFoEVbnVfTO-sNp8h4F4WFfT2dDEYgLupCigKYl_Z7kPFk6f4eOQzEQOKOXAtY51oOBR-2stKlNxT2jGYqxsJOQOvmJns9i17Gu_mQqHgbM3OaySyKBE-niL4mX-EA/s1600/esc19voittaja.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIcBe_jo7udyiedJFoEVbnVfTO-sNp8h4F4WFfT2dDEYgLupCigKYl_Z7kPFk6f4eOQzEQOKOXAtY51oOBR-2stKlNxT2jGYqxsJOQOvmJns9i17Gu_mQqHgbM3OaySyKBE-niL4mX-EA/s400/esc19voittaja.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Duncan Laurence on Alankomaiden viides euroviisuvoittaja.<br />
Kuva: © Thomas Hanses / <a href="https://eurovision.tv/" target="_blank">Eurovision.tv</a></td></tr>
</tbody></table>
Voittaneen laulun esittäjä – ja samalla yksi sen tekijöistä – <b>Duncan Laurence</b>, oikealta nimeltään <b>Duncan de Moor</b> (s. 1994), on noussut julkisuuteen <a href="https://youtu.be/HE92C3GEGtI" target="_blank"><i>The Voice</i> -kykykilpailun kautta</a>, kuten niin monet muut poplaulajat 2010-luvulla. Duncan osallistui kilpailuun vuonna 2014 ja hän valitsi tähtivalmentajakseen <b>Ilse DeLangen</b>, joka samana vuonna edusti Alankomaita menestyksekkäästi Euroviisuissa <b>The Common Linnets</b> -duon osapuolena. Ja kuten nykyiselle musiikkiteollisuudelle on ominaista, Duncan ei suinkaan voittanut <i>The Voice of Hollandia</i> eikä edennyt edes finaalikierroksille asti. Onhan meillä Suomessakin esimerkiksi <b>Alma</b> tai <b>Evelina</b>, jotka musiikkibisnes on imaissut mukaansa, vaikka he eivät näissä kykykilpailuissa sijoittuneetkaan lähellekään kärkisijoja.<br />
<br />
Ilse DeLangella oli merkittävä rooli myös Duncanin euroviisuedustuksen suhteen. Hän ihastui entisen valmennettavansa <i>Arcadeen</i> ikihyviksi ja oli sitä mieltä, että laulu olisi erinomainen valinta Euroviisuihin. DeLangen kehottamana <i>Arcade</i> lähetettiin Alankomaiden yleisradioyhtiö AVROTROSin kuultavaksi ja loppu on historiaa: Duncan Laurence ja <i>Arcade</i> valittiin Alankomaiden viisuedustajaksi sisäisesti ilman minkäänlaista julkista karsintaa.<br />
<br />
Eurovision laulukilpailut voitettiin tänä vuonna pelkistetyllä esityksellä. Duncan Laurence oli lavalla yksin ja tulkitsi pianon ääressä vereslihalla tunnepitoisen eroballadinsa. Laurence oli ilmoittanut haluavansa osallistua kilpailuun musiikki edellä ja hän luonnehti voittoaan musiikin voitoksi, vaikka ilmaisikin näkemyksensä huomattavasti sovinnaisemmin ja kohteliaammin kuin Portugalin viisuvoittaja <b>Salvador Sobral</b>. Vaikka <i>Arcade</i> vaikuttaa ilmeisen omakohtaiselta tarinalta, laulussa on tarttumapintaa ja sen kertosäkeistössä on aineksia suuren luokan stadionballadiksi. "All I know, all I know loving you is a losing game" on soinut tehokkaana korvamatona. Sovituksessa on hypnoottinen tunnelma, joka vangitsee kuulijan mukaansa kolmen minuutin ajaksi. <i>Arcadesta</i> välittyy vilpittömiä tunne-elämyksiä, joihin kuulija pääsee mukaan ja kykenee samaistumaan. <i>Arcade</i> on teos, joka osoittaa, että intiimistä ja introvertihkosta taideballadista on suuren yleisön musiikiksi.<br />
<br />
<i>Arcade</i> on noussut listoille ympäri Eurooppaa. Spotifyssa kappaletta on kuunneltu <a href="http://esctoday.com/175855/the-netherlands-arcade-hits-spotify-record-while-duncan-laurences-dutch-concerts-are-sold-out/" target="_blank">euroviisuksi poikkeuksellisen paljon</a>: nyt tätä kirjoittaessa yhteensä liki 35 miljoonaa kertaa ja se on käväissyt monessa maassa viraalilistan kärjessä. YouTubessa virallista musiikkivideota on katsottu 15 miljoonaa kertaa. Ennusmerkeistä päätellen viisuvoittajasta muodostunee <b>Måns Zelmerlöwin</b> <i>Heroesin</i> ja <b>Nettan</b> <i>Toyn</i> tapaan vähintään hitinpoikanen. Kotimaassaan Alankomaissa se on jo myynyt ja striimannut platinaa.<br />
<br />
<h3>
"Euroviisut on kuin heittäisi tikkaa kännissä" – tai sitten ei</h3>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption"><b>Euroviisujen 2019 tulokset:</b><br />
<br />
1. Alankomaat "Arcade" 498 (261 + 237)<br />
2. Italia "Soldi" 472 (253 + 219)<br />
3. Venäjä "Scream" 370 (244 + 126)<br />
4. Sveitsi "She got me" 364 (212 + 152)<br />
5. Ruotsi "Too late for love" 334 (93 + 241)<br />
6. Norja "Spirit in the sky" 331 (291 + 40)<br />
7. Pohjois-Makedonia "Proud" 305 (58 + 247)<br />
8. Azerbaidžan "Truth" 302 (100 + 202)<br />
9. Australia "Zero gravity" 284 (131 + 153)<br />
10. Islanti "Hatrið mun sigra" 232 (186 + 46)<br />
11. Tšekki "Friend of a friend" 157 (7 + 150)<br />
12. Tanska "Love is forever" 120 (51 + 69)<br />
13. Kypros "Replay" 109 (32 + 77)<br />
14. Malta "Chameleon" 107 (20 + 87)<br />
15. Slovenia "Sebi" 105 (59 + 46)<br />
16. Ranska "Roi" 105 (38 + 67)<br />
17. Albania "Ktheju tokës" 90 (47 + 43)<br />
18. Serbia "Kruna" 89 (54 + 35)<br />
19. San Marino "Say na na na" 77 (65 + 12)<br />
20. Viro "Storm" 76 (48 + 28)<br />
21. Kreikka "Better love" 74 (24 + 50)<br />
22. Espanja "La venda" 54 (53 + 1)<br />
23. Israel "Home" 35 (35 + 0)<br />
24. Valko-Venäjä "Like it" 31 (13 + 18)<br />
25. Saksa "Sister" 24 (0 + 24)<br />
26. Iso-Britannia "Bigger than us" 11 (3 + 8)<br />
<br /></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Suluissa ensin pisteet yleisöäänestyksestä<br />
ja sitten raatiäänestyksen pistemäärä.</td></tr>
</tbody></table>
Laatu ja ammattitaito olivat menestyksen takeet tämänkin vuoden viisukilpailussa. Toiseksi sijoittunut Italian <i>Soldi</i> on ollut koko kevään kotimaassaan Italiassa valtava megahitti ja myynyt siellä kolminkertaista platinaa. Spotifyssa kappaletta on kuunneltu yhteensä yli 65 miljoonaa kertaa. Laulun esittäneen <b>Mahmoodin</b> esityksessä ei ollut minkäänlaista erityistä kikkailua, mutta hänen lavatyöskentelyssään ja läsnäolossaan oli jotain poikkeuksellisen vangitsevaa. Hänen luontainen karismansa suorastaan tunki ruuduista läpi.<br />
<br />
Kolmanneksi yltäneen Venäjän <b>Sergei Lazarev</b> on kotimaassaan todellinen supertähti, joka on kuulunut venäläisen popskenen kärkinimiin yli vuosikymmenen ajan. Eikä ihme, hänen laulusuorituksensa oli uskomattoman vahva. Ehdottomasti tämän viisuvuoden paras. Kylmät väreet olivat taatut, kun Sergei revitteli äänirekisterillään hienoa <i>Scream</i>-voimaballadiaan, jonka säestyksestä vastaa aito sinfoniaorkesteri.<br />
<br />
Suomessa heikkoa viisumenestystä selitellään Euroviisujen arvaamattomuudella. Kyllästymiseen asti on hoettu fraasia "Euroviisut on kuin heittäisi tikkaa kännissä", koska kilpailun lopputuloksia pidetään yllättävinä ja ennustamattomina. Mutta loppujen lopuksi ei ole mitenkään ihmeellistä tai yllättävää, että juuri nämä edellämainitut erityisen professionaaliset esitykset sijoittuivat kärkeen. Ammattitaitoisuus tehoaa – ja esimerkiksi Italia ja Venäjä tarjosivat musiikkimarkkinoidensa kärkilaatua.<br />
<br />
Sama pätee muihinkin kärkiviisikkoon äänestettyihin esityksiin. Neljänneksi sijoittunut Sveitsi osoitti, että tehokkaan kappaleen ja karismaattisen solistin lisäksi olennaista on viimeisen päälle työstetty lavaperformanssi, jolla onnistutaan myymään esitys sadoille miljoonille katsojille. Pop-estetiikan ymmärtäminen on tärkeää. Sveitsi olikin palkannut esityksensä suunnittelijaksi arvostetun ruotsalaisen koreografin <b>Sacha Jean-Baptisten</b>. Sveitsi on pärjännyt viime vuosikymmeninä suorastaan surkeasti, mutta tämänvuotinen sijoitus osoittaa, että mikä tahansa maa voi menestyä Euroviisuissa hyvin tehdyllä työllä.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh42aZobe97kUAqikSoOM7wrAIz5CL9vO83MKLw13bHs8IpIuIalqeA6UqvBGYx_WQXfWWX-T9b3_fHdGW0lJ_j9pons55HMUiNXPzAUL0uW1AzA808u7zLWPoQSj-lDwsDow8Iqmln2vQ/s1600/esc19ruotsi2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="288" data-original-width="703" height="162" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh42aZobe97kUAqikSoOM7wrAIz5CL9vO83MKLw13bHs8IpIuIalqeA6UqvBGYx_WQXfWWX-T9b3_fHdGW0lJ_j9pons55HMUiNXPzAUL0uW1AzA808u7zLWPoQSj-lDwsDow8Iqmln2vQ/s400/esc19ruotsi2.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Kamerat kuvasivat sekunnin murto-osan liian pitkään Ruotsin edustajaa, kun<br />
selvisi, ettei Ruotsi pärjännyt yleisöäänissä yhtä hyvin kuin raatien kynsissä.</td></tr>
</tbody></table>
Toisaalta liian millitarkka esitys saattaa olla rasite. Sen sai jälleen tänä vuonna kokea viidennelle sijalle päätynyt Ruotsi, jonka esitys taisi olla hieman liian steriili suurelle yleisölle. Ainakaan Ruotsi ei pärjännyt yleisöäänestyksessä yhtä hyvin kuin raatien keskuudessa. Menestyvässä euroviisuesityksessä saa olla rosoa ja inhimillistä särmää, joka luo tarvittavaa tarttumapintaa.<br />
<br />
<h3>
Myönnytys vanhan liiton viisufaneille</h3>
<br />
Eurovision laulukilpailujen nykyinen kehitys on ollut katkera pala nieltäväksi eräille vanhan liiton viisufaneille. Heidän mielestään kilpailussa on nykyään aivan liikaa "oikeaa musiikkia". Minne ovat kadonneet kaikki kulahtaneet schlagerit ja formaattieuroviisut? Älyttömät lukuisilla modulaatioilla varustetut viisuhumpat, jollaisia ei kuultu missään muualla kuin Euroviisuissa. Viisupojat eivät osaa arvostaa Islannin hätkähdyttävää industrialkarjuntaa tai Slovenian intiimiä hipsterihuohotusta. Tämän vuoden tulokset tarjosivat yhden kädenojennuksen perinteisen viisumusiikin ystäville. Yleisöäänestyksen ykkönen ei ollutkaan Alankomaat, vaan Norjan <b>KEiiNO</b>, jonka revontulihumppa <i>Spirit in the sky</i> tuomittiin alun perin OGAEn pojille suunnatuksi fanisuosikiksi. OGAE on kansainvälinen euroviisufanien yhdistys.<br />
<br />
KEiiNOn huikea menestys yleisöäänestyksessä vastasi yhdestä finaalilähetyksen suurimmasta yllätyksestä. Yleisöäänestyksessä on helppo menestyä, mikäli onnistuu erottumaan massasta. Kun euroviisufinaalissa esitetään kuin liukuhihnalta 26 esitystä peräkkäin, positiivinen erottuminen kilpailukavalkadin joukossa on miltei edellytys sille, että katsojat tarttuvat puhelimeen ja haluavat maksaa äänestämisestä. Ehkäpä Norjan vanhanaikainen campviisu onnistuikin iskemään kaivattuun saumaan, sillä kansa saattaa kaivata modernin viisutarjonnan joukkoon myös sävyjä menneiden aikojen kitsch-karnevaalista. Kenties jonakin päivänä Eurovision laulukilpailuun voi jälleen osallistua <a href="https://youtu.be/XT6yOIC6ihI" target="_blank"><i>Flying the flagin</i></a> kaltainen esitys, joka onnistuu voittamaan yleisöäänestyksen, koska se kilpailee omassa sarjassaan "oikean musiikin" hallitsemassa kavalkadissa.<br />
<br />
Monet ovat olleet ymmärrettävästikin nyreissään, koska raadit riistivät yleisön suosikilta voiton. Raadit olivat rankanneet Norjan niin alas, että Norja sijoittui lopullisissa tuloksissa vasta kuudenneksi. On kuitenkin syytä muistaa, että raatien äänestyskäyttäytyminen poikkeaa merkittävästi puhelinäänestyksestä. Satunnainen viisukatsoja tarttuu puhelimeen jos sattuu hotsittamaan ja äänestää useimmiten vain yhtä esitystä – sellaista, joka onnistuu herättämään ensikuulemalta värinöitä. Raatilaiset joutuvat arvioimaan jokaisen esityksen ja heidän tehtävänään on palkita kilpailukappaleita musiikillisten ansioiden perusteella. Sen vuoksi raatiäänestyksessä pärjäävät sellaiset sävellykset, jotka saattavat olla liian "vaikeita" suuren yleisön makuun – Pohjois-Makedonia lienee oivaltavin esimerkki: taidokas sävellys, kannattamisen arvoinen sanoma ja vaikuttava tulkinta, mutta ei suurten massojen musiikkia. Raadit antavat pisteitä hyvin tehdystä työstä. Tämänvuotisesta viisuäänestyksestä tulee mieleen kotoinen Syksyn sävel -kilpailu, jossa yleisö äänesti voittajaksi usein jonkun hassutteluesityksen. Vaikka <b>Erkki Liikasen</b> <i>Jokkantii</i> tai <b>Mikko Alatalon</b> <i>Rikoo on riskillä ruma</i> voittivat kansan mielipiteen mukaisesti Syksyn sävelen, myöhemmin todellisiksi ikivihreiksi klassikoiksi osoittautuivat molemmissa tapauksissa <b>Katri Helenan</b> toiseksi sijoittuneet <i>Syysunelma</i> ja <i>Mun sydämeni tänne jää</i>. Voittajat jäivät hetken vitseiksi. Vaikka Syksyn sävelessä toteutui kansan tahto, kilpailu alkoi tulosten myötä kärsiä uskottavuusongelmasta, minkä seurauksena vakavasti otettavat muusikot ja lauluntekijät alkoivat karttaa siihen osallistumista.<br />
<br />
Alankomaiden <i>Arcaden</i> voittoa on kritisoitu, koska esitys ei ollut kummankaan äänestyskompontentin ykkössijalla. Raatiäänestys oli kuitenkin tänä vuonna kärjen osalta ennätyksellisen tasainen, sillä kärkikolmikko mahtui kymmenen pisteen sisään (1. Pohjois-Makedonia 247, 2. Ruotsi 241, 3. Alankomaat 237). Lopulta saattoi olla vain tuurista kiinni, kuka kolmikosta sijoittui ykköseksi. Yleisöäänestyksessä Norjan (291 pistettä) ja Alankomaiden (261 pistettä) ero oli hivenen selkeämpi, mutta senkin osalta kärkikamppailu oli aikaisempia vuosia tasaisempi. Esimerkiksi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2011 yleisöäänestyksen ykkönen jäi alle 300 pisteen. <i>Arcade</i> onnistui saavuttamaan yleisöäänestyksessä pisteitä jokaisesta 40 maasta – <a href="https://eurovision.tv/event/tel-aviv-2019/grand-final/results/netherlands" target="_blank">tasaisesti</a> niin lännestä kuin idästä, sekä etelästä että pohjoisesta. Norjan kohdalla <a href="https://eurovision.tv/event/tel-aviv-2019/grand-final/results/norway" target="_blank">pistejakauma oli epätasaisempi</a> ja pari maata jätti Norjan kokonaan pisteittä. Yleisöäänestyksen kakkossija ja raatiäänestyksen kolmossija on vahva mandaatti. Eurovision laulukilpailussa pelin henki on nykyään sellainen, että menestyäkseen pitää koskettaa suurta yleisöä ja samalla vakuuttaa musiikin asiantuntijoista koostuvat raadit. Toisaalta olisi tärkeä muistaa, että Eurovision laulukilpailu ei ole kilpaurheilua, jossa sijoitus määrittäisi absoluuttisen suorituksen. Norjalaiset tulevat varmasti muistamaan hamaan tulevaisuuteen vuoden 2019 Euroviisut kilpailuna, jolloin heidän edustajansa oli yleisön suosikki. KEiiNOn jäsenet ja fanit voivat lohduttautua ajatuksella, että ainakin kansa tykkäsi.<br />
<br />
Norjan menestys sekä ilahduttaa että hiertää meitä suomalaisia. KEiiNOn viisussa kuuluu nimittäin suomalaisen tuottajan <b>Henrik Talan</b> kädenjälki. Tala tunnetaan muun muassa <b>Arttu Wiskarin</b> takapiruna. KEiiNOn <i>Spirit in the sky</i> -viisua on väitetty <b>Saara Aallon</b> <i>Monstersin</i> plagiaatiksi, sillä molempien laulujen kertosäkeistöjen alut kuulostavat samankaltaisilta. Ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta viisuhistoriassa, kun Suomen edellisen vuoden euroviisua jäljitellään. Sveitsin viisun <a href="https://youtu.be/O8R-EVD_2uE?t=12" target="_blank"><i>Mikado</i></a> vuodelta 1975 a-osa muistuttaa kovasti Suomen edellisen vuoden viisua <a href="https://youtu.be/UIoOiymvwdw" target="_blank"><i>Keep me warm</i></a>. Siinä missä <b>Carita Holmström</b> ja Saara Aalto pärjäsivät viisuissa vaatimattomasti, Sveitsin <i>Mikado</i> ja Norjan <i>Spirit in the sky</i> sijoittuivat kummatkin kuudennelle sijalle!<br />
<br />
<h3>
Madonnaa ja politiikkaa</h3>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLU8Xx3kTLcyqvb876JM-Bw6gjTyFuL4sjyCgvbVm0BaMrpNt38ng025ek4GV7jLqvmSStuD054uz7rtAELzT17c3b3vHn1fxIU_INUXHWG69cXSVpBCpOyxpEuBqRXRnS0VNEqtO1z_U/s1600/esc19hataritempaus.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="852" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLU8Xx3kTLcyqvb876JM-Bw6gjTyFuL4sjyCgvbVm0BaMrpNt38ng025ek4GV7jLqvmSStuD054uz7rtAELzT17c3b3vHn1fxIU_INUXHWG69cXSVpBCpOyxpEuBqRXRnS0VNEqtO1z_U/s400/esc19hataritempaus.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Islannin Hatarin tempaus tulee jäämään popkulttuurin historiaan.</td></tr>
</tbody></table>
Israelin kilpailuisännyys kirvoitti ymmärrettävästi runsaasti kiivasta keskustelua. Onko oikein, että yhteisöllisyyden ja avarakatseisuuden juhla järjestetään maassa, jonka valtiollinen johto samanaikaisesti harjoittaa anteeksiantamattoman julmaa voimapolitiikkaa palestiinalaisia kohtaan. Kriitikoiden mukaan osallistuminen Euroviisuihin merkitsi tuen osoittamista Israelin hallinnolle ja Israelin voimapolitiikan siunaamista. Sosiaalisessa mediassa nuorisopoliitikot keräsivät irtopisteitä julistamalla kovaan ääneen, etteivät aio tänä vuonna vilkaista silmäystäkään Euroviisuja.<br />
<br />
Eurovision laulukilpailu pyritään pitämään epäpoliittisena tapahtumana, mutta ei ollut suinkaan yllättävää, ettei finaalilähetyksessä vältytty kannanotoilta. Ensimmäisenä palestiinalaisten aseman nosti esiin väliaikaesiintyjä <b>Madonna</b>, jonka esityksessä nähtiin rinnakkain Israelin ja Palestiinan liput. Madonnan esitys ei kuitenkaan onnistunut kohahduttamaan, sillä katsojien huomio kiinnittyi ennemmin hänen epävireiseen laulusuoritukseensa. Ehkäpä Madonnankin olisi kannattanut osallistua muiden esiintyjien tapaan viisufinaalin kolmeen kenraaliharjoitukseen. Pisteidenlaskun aikana Ruotsin raatipisteet ilmoitti <b>Eric Saade</b>, jonka isä <b>Walid Saade</b> on libanonilaispalestiinalainen. Saaden kommentti oli ilmiselvästi tulkittavissa piikiksi Israelille ja tulehtuneille naapurisuhteille: "I really wish I was there but I'm not, maybe next year, who knows."<br />
<br />
Näyttävimmän mielenilmauksen tarjosi Islannin <b>Hatari</b>. Islannissa kerättiin viime toukokuussa adressia, jossa vaadittiin boikotoimaan Euroviisuja, mikäli tapahtuma järjestetään Israelissa. Adressiin kertyi miltei 30 000 nimeä, mikä on ällistyttävä saavutus suhteutettuna Islannin asukaslukuun. Lopulta Islanti – kuten mikään muukaan maa – ei vetäytynyt viisuista Israelin vuoksi, mutta Islantia edustava yhtye Hatari ilmoitti pyrkivänsä viisuihin vain protestoidakseen Israelia. Finaalissa Hatarin jäsenet ottivat artistilämpiössä esiin televisiokuvaan Palestiina-huivit. Tempaus oli taitavasti suunniteltu, sillä yhtye toteutti sen hetkellä, jolloin heidät oletettavasti viimeistä kertaa kuvattaisiin televisiolähetyksessä läheltä – siinä vaiheessa kun Islannin yleisöäänestyspisteet kerrottiin. Viisu-urakka oli jo suoritettu ja kaikki pisteet olivat plakkarissa – diskaaminen ei olisi ollut tuossa vaiheessa enää mahdollista.<br />
<br />
Poliittinen mielenilmaus viisulähetyksessä on Eurovision laulukilpailun sääntöjen vastainen. Islannin yleisradioyhtiö voinee saada EBU:lta jonkinlaisen sanktion Hatarin tempauksesta. Mahdollinen rangaistus lienee kuitenkin oikeudenmukaisuudeltaan verrattavissa <b>Nelson Mandelan</b> vankeustuomioon tai suomalaisten sotasyyllisyystuomioihin. Tulevaisuus osoittanee, että Hatarin jäsenet olivat historian oikealla puolella. He hyödynsivät etuoikeutettua asemaansa ja tarjosivat sorretuille valtavan medianäkyvyyden eräässä Euroopan katsotuimmassa televisio-ohjelmassa. Hatarin tempaus tullee jäämään populaarikulttuurin – ei pelkästään Euroviisujen – historiaan. Mikäli Euroviisuja ei olisi tänä vuonna järjestetty Israelissa, sillä tuskin olisi ollut minkäänlaista vaikutusta Israelin valtion politiikkaan. Sen sijaan Hatarin temppu tarjosi palestiinalaiskysymykselle julkisuutta.<br />
<br />
Sivumennen voisi kommentoida Madonnan esiintymisen tuoneen etukäteen Euroviisuille runsaasti huomiota, mutta ehkä olisimme voineet elää ilmankin. Etenkin, kun ennen Madonnaa nähty viisuartistien <a href="https://youtu.be/M1cjEuT_uvg" target="_blank"><i>Switch Song</i> -ohjelmanumero</a> uuden ajan <i>Hallelujah</i>-versioineen oli niin hersyvän hauska ja viihdyttävä. Ylipäätään on järjetöntä, että nykyään väliaikanumeroita paisutellaan niin pitkään, että viimeisen esityksen päätyttyä kestää yli tunnin ennen kuin pisteidenlasku alkaa. Suomessa kello ehti olla yli yksi yöllä, kun ensimmäiset pisteet lävähtivät ruutuun.<br />
<br />
<h3>
Quo vadis Suomi?</h3>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGc0-lj3CWTqkCj-cdKcaJjnNFvv88oNHohkcXlDULpjfaC4Uhb52uko9FfgsCk65pSYeowXLFQ7RTFCRk6Nmo55YfJcJqTZ8_BL4GTZGqBmYo81hiJIvFEksrsQGrOap3tro9I2QfoGg/s1600/esc19suomi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGc0-lj3CWTqkCj-cdKcaJjnNFvv88oNHohkcXlDULpjfaC4Uhb52uko9FfgsCk65pSYeowXLFQ7RTFCRk6Nmo55YfJcJqTZ8_BL4GTZGqBmYo81hiJIvFEksrsQGrOap3tro9I2QfoGg/s400/esc19suomi.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption">Daruden ja Sebastian Rejmanin viehätysvoima ei purrut toivotulla tavalla.<br />
Kuva: © Thomas Hanses / <a href="https://eurovision.tv/" target="_blank">Eurovision.tv</a></td></tr>
</tbody></table>
Jos Eurovision laulukilpailu olisi urheilukilpailu, Suomen tämänvuotinen sijoitus – semifinaalin viimeinen sija – olisi kieltämättä lohduton. Taidealoilla kilpaileminen on tietenkin aina enemmän tai vähemmän kyseenalaista ja keinotekoista, vaikka tottahan toki menestyminen kutkuttaisi. Lienee kuitenkin syytä muistuttaa vanhasta viisaudesta, jonka mukaan Euroviisuissa viimeiseksi jää useimmin huomaamattomin eikä huonoin. Tuskinpa lauantain finaalissakaan viimeiseksi sijoittunut Iso-Britannia oli juuri kenenkään mielestä absoluuttisesti kamala. Se oli vain täydellisen unohdettava.<br />
<br />
Onneksi <b>Daruden</b> ja <b>Sebastian Rejmanin</b> lausunnoista on huokunut terve asenne viisutouhua kohtaan. Kaksikko on ymmärtänyt, että kyse on musiikkifestivaalista ja yhteisöllisyyden juhlasta, jossa ei tarvitse kilpailla hampaat irvessä. Darude on ilmeisesti onnistunut viisumatkallaan verkostoitumaan ja luomaan kontakteja ympäri Eurooppaa. Vaatimattomasta kilpailumenestyksestä huolimatta viisuprojekti voi kääntyä plussan puolelle. Darude ja Rejman lähtivät viisuihin tekemään omaa juttuaan, mutta sillä ei ollut oikeanlaista viisupotentiaalia. Ehkäpä miehet eivät tarkalleen tienneet millaiseen tapahtumaan olivat osallistumassa. Suomen esityksen visuaalisessa toteutuksessa oli epäilemättä ideaa – mutta ikävä kyllä on todettava kilpailun olleen armotonta, ja <i>Look awayn</i> visuaalisuus oli kuin vain kalpea varjo verrattuna esimerkiksi Australian, Maltan tai Azerbaidžanin hämmästyttävän näyttäviin performansseihin. <br />
<br />
Kaikki kunnia Darudelle ja Sebulle. Suomen toistuva heikko menestys on kuitenkin herättänyt <a href="https://www.is.fi/euroviisut/art-2000006111525.html" target="_blank">entistä enemmän kriittisiä äänenpainoja</a> suomalaista viisutuotantoa kohtaan. <i>Helsingin Sanomissa</i> oli viisuviikon jälkeisenä keskiviikkona aiheesta kolme yleisönosastokirjoitusta. Päättyvä vuosikymmen ei sujunut Suomen osalta menestyksen suhteen mairittelevasti: neljä finaalipaikkaa ja paras sijoitus <b>Softenginen</b> 11. sija vuodelta 2014. Muutoin Suomi ei yltänyt kertaakaan edes kahdenkymmenen parhaan joukkoon. Softenginen viiden vuoden takaisen 11. sijan jälkeiset viisusijoitukset ovat kieltämättä karua luettavaa, sillä vuosikymmenen jälkipuoliskolla Suomi ylsi lauantain loppukilpailuun vain yhden ainoan kerran – ja silloinkin Saara Aalto jäi finaalin toiseksi viimeiselle sijalle. Vain surullisenkuuluisalla 1990-luvulla meni heikommin.<br />
<br />
Edes nykyinen UMK:n kutsuartistiformatti ei ole onnistunut kääntämään Suomen viisumenestystä. Suomalaiset viisuharrastajat haikailevat jälleen avointa sävellyskilpailua, mutta aika on ilmeisesti ehtinyt kullata muistot, sillä harva on enää muistellut millaista <a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2017/01/umk-2017-osoitti-viisulavan-erottavan.html" target="_blank">amatöörimäistä sähellystä viimeisin avoimen kilpailun UMK vuonna 2017 olikaan</a>. Suomalaisella viisutuotannolla on edessään kova haaste nostaa Suomen viisukurssi ylöspäin. Julkisuus oli tänäkin vuonna kohtuuttoman armotonta Suomen
euroviisuilua kohtaan – negatiivinen arvostelu alkoi ennen kuin edes tiedettiin, että Darude on suostunut kutsuartistiksi – joten Suomen edustaminen Euroviisuissa ei liene kovin houkutteleva vaihtoehto eturivin artisteille. Mutta voisimmeko oppia mahdollisesti jotain tämän vuoden voittajamaasta? Alankomaiden viisuhistoria sisältää jaksoja, jolloin maa on tarponut todella syvällä suossa.<br />
<br />
<h3>
Voisiko Alankomaista ottaa oppia?</h3>
<br />
Alankomaat voitti Eurovision laulukilpailut viidettä kertaa. Tieto saattaa kuulostaa yllättävältä, sillä edellisestä voitosta oli kulunut peräti 44 vuotta. <b>Teach-In</b> -yhtyeen legendaarinen viisuklassikko <i>Ding-a-dong</i> voitti Eurovision laulukilpailut vuonna 1975. Alankomailla on myös kaksi voittoa aivan viisuhistorian alkutaipaleelta vuosilta 1957 (<b>Corry Brokkenin</b> <i>Net als toen</i>) ja 1959 (<b>Teddy Scholtenin</b> <i>Een beetje</i>) ja lisäksi neljän voittajan viisuvuonna 1969 Alankomaiden edustaja (<b>Lenny Kuhrin</b> <i>De Troubadour</i>) oli yksi voittajista.<br />
<br />
Euroviisut on järjestetty Alankomaissa edellisen kerran vuonna 1980. Israel oli edellisenä vuonna kotikentällään Jerusalemissa voittanut viisut toista kertaa peräkkäin, mutta Israelin televisioyhtiö joutui myöntämään, ettei budjetti riitä kilpailun järjestämiseen uudestaan heti seuraavana vuonna. Alankomaiden silloinen yleisradioyhtiö NOS tarjosi auttavan kätensä ja vuoden 1980 Euroviisut järjestettiin Haagissa. Tämä onkin viimeisin kerta, kun Eurovision laulukilpailu on järjestetty muualla kuin edellisen vuoden voittajamaassa. ABBAn <i>Waterloon</i> toteamus historiankirjasta hyllyssä pitää taas erinomaisesti paikkansa: kuten 40 vuotta sitten, viisuruljanssi siirtyy jälleen Israelista Alankomaihin.<br />
<br />
<i>Ding-a-dongin</i> -voiton jälkeen Alankomaiden menestys tasaantui. Matkan varrelle mahtui muutamia valonpilkahduksia, kuten <b>Maggie MacNealin</b> ikiklassikko <i>Amsterdam</i> (1980, 5. sija), <b>Ruth Jacottin</b> <i>Vrede</i> (1993, 6. sija) ja <b>Edsilia Rombleyn</b> <i>Hemel en aarde</i> (1998, 4. sija). Muutoin Alankomaat ei onnistunut hätyyttelemään kärkisijoja. 2000-luvulla Alankomaat vaikutti pudonneen viisukärryn kyydistä kokonaan. Itä-Euroopan maat rantautuivat Euroviisuihin ja suhtautuivat kilpailuun asiaankuuluvalla vakavuudella. Perinteiset länsimaat – Alankomaat etunenässä – eivät pysyneet trendien perässä ja sijoitukset romahtivat. BBC:n ilkikurinen selostaja <b>Terry Wogan</b> vitsaili vuonna 2004 Alankomaiden esityksen jälkeen: "Alankomaat ei ole voittanut 29 vuoteen, taitaa tulla 30 vuotta täyteen."<br />
<br />
Semifinaalien aikakausi oli pitkään Alankomaille menestyksen suhteen lohduton katastrofi. Vuodesta 2005 vuoteen 2012 Alankomaat ei päässyt kertaakaan semifinaalista jatkoon lauantain finaaliin. Kahdeksan karsiutumisen putki on ainutlaatuinen saavutus Euroviisujen historiassa. Vuodesta 2007 lähtien Alankomaat on pääsääntöisesti valinnut viisuedustajansa joko täysin sisäisesti tai nykyisen UMK:n kaltaisella kutsuartistiformaatilla. Aluksi valintatapa ei vaikuttanut euroviisusijoituksiin. 2010-luvun alkaessa syntyi kuitenkin hittejä kotimarkkinoille. <b>Sieneken</b> <i>Ik ben verliefd (Sha-la-lie)</i> (2010) ja <b>3JS</b>-trion <i>Never alone</i> (2011) nousivat Alankomaissa listaykkösiksi, vaikka nämä "kansalliset perversiot" eivät menestyneetkään Euroviisuissa.<br />
<br />
Vuonna 2013 Alankomaat ampui vihdoinkin kovilla panoksilla. Maan viisuedustajaksi valittiin paikallinen pitkän linjan supertähti <b>Anouk</b>, joka on saavuttanut urallaan kansainvälistäkin menestystä. Hänen elegantti taideballadinsa <i>Birds</i> vei Alankomaat kahdeksan vuoden tauon jälkeen finaaliin ja sijoittuikin siellä hienosti yhdeksänneksi. Anoukin jälkeen tie oli auki ja Alankomaissa suhtauduttiin Euroviisuihin jälleen tosissaan. Seuraavana vuonna The Common Linnets -duo sijoittui tyylikkäällä kantriballadillaan <i>Calm after the storm</i> upeasti toiseksi, mikä oli Alankomaiden paras sijoitus sitten vuoden 1975. Sisäinen valinta on vain kerran tuottanut hutilaukauksen: <b>Trijntje Oosterhuis</b> ei edennyt finaaliin vuonna 2015, mutta yhdestä vastoinkäymisestä ei ole syytä lannistua. Vuodesta 2016 lähtien Alankomaat on ollut vakiofinalisti. Duncan Laurence osoittaa, että sisäinen valinta voi tuottaa nappisuorituksen, vaikka esiintyjä ei olisikaan kotimaansa eturivin artisteja. Kokonaispaketti ratkaisee.<br />
<br />
<h3>
Aiheesta muualla</h3>
<br />
Helsingin Sanomat 19.5.2019: Juuso Määttänen <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006110957.html" target="_blank">"Alankomaiden voitto Euroviisuissa osoittaa, että musiikki ratkaisee – ja Islannin tempaus, että Euroviisuissa ei ole kyse vain musiikista"</a><br />
<br />
Yle.fi: Eva Frantz <a href="https://svenska.yle.fi/artikel/2019/05/20/kommentar-sluta-deppa-finland-ar-inte-alls-samst-i-eurovisionen" target="_blank">"Kommentar: Sluta deppa, Finland är inte alls sämst i Eurovisionen!"</a><br />
<br />
STT 15.5.2019: <a href="https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kulttuuri/item/218479" target="_blank">"Viisuekspertti antaisi Darudelle urhoollisuusmitalin ja väläyttää Suomelle välivuotta kisoista"</a><br />
<br />
Yle.fi: Markku Haavisto <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/05/22/kommentti-totuus-madonnasta" target="_blank">"Kommentti: Totuus Madonnasta"</a><br />
<br />
<h3>
Blogini muut kirjoitukset aiheesta Eurovision laulukilpailu 2019</h3>
<br />
<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2019/05/euroviisut-2019-1-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">Euroviisut 2019: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset</a><br />
<br />
<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2019/05/euroviisut-2019-2-semifinaalin-arviot.html" target="_blank">Euroviisut 2019: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset</a><br />
<br />
<a href="https://finnhitsaaja.blogspot.com/2019/05/euroviisut-2019-kuka-madonnan-26.html" target="_blank">Euroviisut 2019: Kuka Madonnan 26 lämppäristä kruunataan viisuvoittajaksi?</a>Tuomas Lassinharjuhttp://www.blogger.com/profile/18152555470615125452noreply@blogger.com0