20. helmikuuta 2021

UMK 2021: Keskisormet pystyssä Euroviisuihin?


Yleisradion edustaja Rotterdamin koronaviisuihin valitaan tänä iltana. Uuden Musiikin Kilpailun 2021 kunniaksi mielipiteitä ja näkökulmia vuoden viisuehdokkaista ja UMK-formaatista ylipäätään.
"Mutta mikäs musiikkiohjelma onkaan ainoana elänyt 60- ja 70-luvuilta tähän päivään asti? 'Aitojen' rokkareiden mielestä kaikkein paskin ja epärokkimaisin eli iskelmällisin ohjelma, joka onkin ainoana sinnitellyt vuosien myllerryksessä kaikkien muiden ohjelmaformaattien nähtyä alkunsa ja loppunsa... Onko näin 'kapinoinnin' kannalta ajateltavissa, että kaiken ihmisarvoisen tuhoutuessa paska, tyhmyys ja Euroviisut ovat ne asiat, joihin ei tule naarmuakaan?"
Näin kirjoittivat Mato Valtonen, Moog Konttinen ja Kjell Starck vuonna 2015 julkaistuun kirjaan Kun Suomi-rock puri ja löi – Kapina-rockin synty, nousu, vaino ja (t)uho.

Koronapandemialle edes Eurovision laulukilpailu ei ollut immuuni. Viime keväänä Euroviisut jouduttiin perumaan ensimmäistä kertaa kilpailun pitkän historian aikana. Vuodesta 1956 alkanut jokakeväinen putki katkesi vuonna 2020.

Euroviisuharrastajien onneksi viisukausi 2020 oli ehtinyt edetä varsin pitkälle ennen kuin suru-uutinen ilmoitettiin maaliskuun 18. päivänä. Kaikki Rotterdamin Euroviisuihin ilmoittautuneet maat olivat ehtineet valita edustussävelmänsä, joten kiihkeimmät viisuintoilijat saivat nautiskella totuttuun tapaan eri maiden viisukarsintojen sadosta ennen kuin COVID-19 synkisti koko maanosan.

Toukokuussa 2021 Eurovision laulukilpailu on tarkoitus järjestää – tavalla tai toisella. Rotterdamin Eurovision laulukilpailuihin on ilmoittautunut 41 maata. Viisufaneista vellovaa yleisömerta viisuareenalla ei missään nimessä tulla näkemään, mutta tällä hetkellä kilpailun järjestäjät ovat asettaneet ensisijaiseksi tavoitteekseen, että kilpailijat voisivat esiintyä Rotterdamin Ahoy-areenan lavalla. Eri skenaarioissa on kuitenkin varauduttu siihen, etteivät kaikkien maiden edustajat kykene matkustamaan Alankomaihin, jolloin tarjotaan mahdollisuus osallistua kilpailuun etäyhteyden välityksellä. Euroopan yleisradioliitto (EBU) harjoitteli tulevan kevään poikkeuksellista koitosta marraskuussa Junior Euroviisuissa. Kilpailua ja sen suoraa lähetystä koordinoitiin isäntämaa-Puolasta käsin, mutta suurin osa osallistujista esiintyi kotimaansa televisiostudioissa.

Suomen edustaja vuoden 2021 koronaviisuihin valitaan tänä iltana Uuden Musiikin Kilpailussa. UMK järjestetään jo kymmenettä kertaa. Tuotantotiimi on voinut valmistautua juhlavuoteen luottavaisin mielin, sillä useiden vuosien hapuilun jälkeen UMK on vihdoin ja viimein löytänyt sellaiset ominaispiirteet, joiden ansiosta se on lyönyt itsensä läpi ja vakiinnuttanut asemansa suomalaisten keskuudessa. Aikakin on saattanut tehdä tehtävänsä. Suomeen on kasvanut viisuista innostuneiden sukupolvi, jolla ei ole omakohtaisia muistoja ajasta ennen UMK:ta. Kun ennen tavallinen kaduntallaaja vastasi miltei automaattisesti Abban Waterloon kysyttäessä kaikkien aikojen euroviisua, nuorempien viisufanien elämässä Euroviisujen alkupiste on ollut Loreenin Euphoria. Onneksi juuri ennen pandemian rantautumista Suomeen UMK 2020 pystyttiin järjestämään, sillä vuosi 2020 osoittautui UMK:n läpimurroksi. Finaalilähetyksen keskikatsojalukema oli komea 885 000, mikä on UMK:n historian ylivoimainen ennätys. Katsojamäärä oli huomattavasti suurempi kuin jopa Pertti Kurikan Nimipäivien vuonna 2015, jolloin UMK saavutti runsaasti näkyvyyttä.

Kuten Iltalehden haastattelema tšekkiläinen euroviisufani Jan Bors sen tyhjentävästi kiteytti: "Vaikuttaa, että UMK on vihdoin löytänyt oman äänensä ja alustansa."

Muistelen ensin aikaa ekr, eli ennen koronaa, sitten rustailen näkemyksiä tämänvuotisista kilpailuehdokkaista.

Looking back – UMK:n läpimurtovuosi 2020


Vuoden 2020 UMK muistutti jälleen kerran lainalaisuudesta, mikä on todistettu euroviisuyhteyksissä lukuisia ja taas lukuisia kertoja: hypetetyinkään ennakkosuosikin asema ei tosipaikan tullessa merkitse välttämättä yhtään mitään.

Viime vuonna pöhinä keskittyi hyvin pitkälti Erika Vikmaniin ja Cicciolinaan. Kappale oli muodostunut hitiksi jo hyvän aikaa ennen UMK-finaalin koittamista. Sitä oli luukutettu Spotifyssa ja YouTubessa hurjia määriä – huomattavasti enemmän kuin muita UMK-ehdokkaita yhteensä. Euroviisukontekstissa ratkaisee kuitenkin vain ja ainoastaan kolmeminuuttinen esitys suorassa lähetyksessä. Vikmanin taustatiimin lupailema Cicciolinan "eeppinen" show karhuineen ja ulkoaopeteltuineen koreografioineen meni niin sanotusti väärällä tavalla överiksi. UMK:n koreografi Reija Wäre oli laatinut Erika Vikmanille koreografian, joka ei sopinut luontevasti hänelle. Katsojat aistivat, ettei esiintyjän vaivaantunut kiemurtelu ollut häntä itseään. Kansanosa, joka kuuli Cicciolinan finaalilähetyksessä ensimmäistä kertaa, ei välttämättä vakuuttunut. Laulua fanittavat jäivät kaipaamaan musiikkivideon intensiteettiä ja sensuellia otetta. Aksel Kankaanrannan eleetön esitys sen sijaan onnistui virheettömästi ja se erottui tyylikkyydellään edukseen kilpailukavalkadissa: tunnelma oli kohdallaan, mikä tuki erinomaisella tavalla Akselin herkkää tulkintaa ja kappaletta. "Vau, tommonen ääni tollaisella kundilla", ihasteltiin monissa suomalaisissa kotitalouksissa. Ensikuulemalta ja -näkemältä Akselin performanssi vaikutti ehjimmältä.

Rehellisyyden nimessä on toki mainittava, että oikeastaan UMK 2020 toisti kaavaa, jota on kirottu useaan otteeseen Suomen euroviisukarsintojen yhteydessä: raadit eivät valitse Suomen viisuedustajaksi kansan suosikkia. Aksel Kankaanranta sai voittoonsa vetoapua UMK:n kahdeksalta kansainväliseltä raadilta. Mikäli kilpailun tuloksen olisivat ratkaisseet pelkästään yleisön antamat äänet, Cicciolina olisi voittanut. Mutta. Yleisöäänestyksessä Erika Vikmanin ja Aksel Kankaanrannan välinen ääniero oli suorastaan mitätön, ei edes kahta prosenttiyksikköä. Vikman onnistui päihittämään Kankaanrannan hyvin täpärästi – joku voisi tässä yhteydessä käyttää termiä "rinnanmitalla". Siihen nähden kuinka suuri menestys Cicciolina oli ollut ennen kilpailua, Erikan olisi pitänyt voittaa yleisöäänestys mennen tullen selkein lukemin. Täysin tuikituntematon Aksel Kankaanranta takavasemmalta ilman minkäänlaista ennakkohössötystä onnistui haalimaan lähes yhtä paljon puhelinääniä kuin mediatilaa suvereenisti dominoinut voittajasuosikki.

Edellinen UMK kirvoitti runsaasti jälkipyykkiä. Sosiaalisessa mediassa yllätystulos herätti tunteiden purkauksia puolin ja toisin. Euroviisufanit ympäri maailmaa olivat pettyneitä Cicciolinan täpärään tappioon. Ikävä kyllä, näinä someaikoina, kun jokaisella pulliaisella on välitön yhteys julkisuuden henkilöihin, Akselin someprofiilit täyttyivät monenmoisesta vastenmielisestä kuonasta. Uuden Musiikin Kilpailu 2020 laukaisi vahvoja tunteita – mikä lienee eräänlainen evidenssi onnistumisesta. Kaikki asiat, millä on aidosti merkitystä, aiheuttavat voimakkaita reaktioita. Äänestyksen lopputuloksesta ja sen seuraamuksista kirjoitettiin oivaltavia analyyseja. Milloin viimeksi Suomen euroviisuedustajan valintatilaisuutta on ruodittu vastaavalla aktiivisuudella?

Mahtoikohan viimevuotinen kalabaliikki kumminkin vaikuttaa siihen, että tänä vuonna kansainvälisten raatien painoarvoa on vähennetty. Tänä iltana seitsemän nelihenkistä raatia määrittävät pisteistä neljäsosan ja yleisöäänten osuus on 75 % kokonaispotista.

Vaikka Erika Vikman ei teknisesti voittanutkaan Uuden Musiikin Kilpailua, osallistuminen merkitsi hänen lopullista läpimurtoaan ja uudenlaisen artistiprofiilin lanseerausta. UMK:n jälkeen Erika Vikman on piehtaroinut Syntisten pöydässä, ja iltapäivälehdet ovat suoltaneet toistuvasti klikkiotsikoita Vikmanin nokkelista ja näpäyttävistä somekommenteista. Aksel Kankaanrannan Looking back osoittautui suorastaan enteelliseksi, sillä laulun sanoitus tiivisti monen ajatukset koronapandemian sulkiessa tavanomaisen elämänmenon: "But we never know what we have until it's over and we're looking back."

UMK 2021 – mietteitä "kaikkien aikojen kovatasoisimmasta" kattauksesta


Tänä vuonna järjestäjät ovat hehkuttaneet UMK:n kattausta kaikkien aikojen kovatasoisimmaksi. Taso on kieltämättä kohtuullisen mukava – ainakin verrattuna siihen millaisia Suomen viisukarsinnat ovat olleet keskimäärin. UMK:n seitsemässä finalistissa ei ole ensimmäistäkään floppia. Vähemmänkin kiinnostavat kappaleet ovat muodollisesti päteviä ja laadukkaasti tuotettuja. Seitsikossa on ilahduttavan paljon tunnettuja nimiä. Antti Tuisku lähetyksen juontajana lisää säpinää ja mielenkiintoa entisestään. Toivottavasti nimekkäiden tähtien kiinnostus Uuden Musiikin Kilpailua kohtaan ei johdu pelkästään tämänhetkisestä kulttuurialan ahdingosta. Irvileuat voisivat vinoilla esiintyvien viihdetaiteilijoiden olevan niin epätoivoisia, että Euroviisut on vihoviimeinen oljenkorsi, joka tarjoaa esiintymismahdollisuuden nyt, kun yleisötilaisuudet ovat pannassa.

Netti on pullollaan arvioita Suomen viisuehdokkaista. Pyrin seuraavissa luonnehdinnoissa tuomaan esille perinteisistä arvioista poikkeavia näkökulmia. Ehdokkaiden musiikkivideot ovat synnyttäneet seuraavanlaisia ajatuksia.

1. Teflon Brothers x Pandora – I love you

Säv. ja san. Jaakko Salovaara (myös sov.), Axel Ehnström, Mikko Kuoppala, Heikki Kuula, Jani Tuohimaa ja Anneli Magnusson

On äärimmäisen hienoa, että Teflon Brothers on tavoittelemassa viisuedustusta. Toivottavasti Teflareiden osallistuminen on alkusoittoa tulevaisuudelle, jossa Suomen suosituimmat esiintyjät ovat tosissaan mukana UMK:ssa. Joukossa on Pyhimys, joka on kiistatta tämän hetken suurimpia tähtiä kotimaisessa musiikkiskenessä.

I love you on monella tavalla nerokas säveltaiteen teos. Teflon Brothersin tavaramerkkinä on suomalainen junttiasenne silleen än äs ironisesti, joten itsensä vakavasti ottava elitistinen kulttuuritoimittajakin voi hyvin mielin fiilistellä trion meininkiä. Yhteistyö eurodanceartisti Pandoran kanssa sopii mitä mainioimmin Teflareiden juttuun. Kaikella kunnioituksella – suuri yleisö mieltänee Pandoran leimallisesti ysäritähdeksi, ja hasbeen-artistin kaivaminen naftalista tuo vielä omanlaisensa camp-ripauksen muutenkin päättömään kokonaisuuteen. (Täsmennys: Olen toki tietoinen, että Pandora on edelleen aktiivinen, mutta suuren yleisön mielikuva lienee silti tuo.)

Sävellystä on ollut laatimassa Axel Ehnström, joka edusti Suomea Euroviisuissa kymmenen vuotta sitten Paradise Oskarina ja josta sittemmin on tullut meritoitunut lauluntekijä. Ehnström oli pyöritellyt ja pyöritellyt "I love you" -fraasia eri muotoihin, kunnes syntyi UMK:n historian tehokkain korvamato.

I love you saattaa hyvinkin voittaa tänä iltana yleisöäänestyksen. Kappaleesta on tullut jo melkoinen hitti (se on ollut esimerkiksi todella pitkään Suomen Spotifyn kuunnelluimpien joukossa), sitä on esitelty kansan syville riville Putouksessa, Teflon Brothersilla on laaja fanikunta ja heillä on takanaan suuri levy-yhtiö sekä markkinointikoneisto. Jos Suomen kansa haluaa Teflon Brothersin ja Pandoran Euroviisuihin, se on sen ansainnut. Olen useasti paasannut, kuinka Euroviisuihin ei pitäisi suhtautua pelkästään kilpailuna, johon sännätään hampaat irveessä voittamaan, vaan myös messu- ja markkinointitapahtumana, jossa esitellään oman maan musiikkitarjontaa. Teflon Brothers kertoisi eurooppalaisille, että tällaista musiikkia täällä Suomessa kuunnellaan.

Jos voittoa ei tule, sekään ei haittaa. Teflon Brothers on tehnyt jälleen hitin ja I love you tulee varmasti villitsemään kansaa festarikeikoilla ja yökerhoissa – sitten kun sellaiset taas ovat sallittuja.

PS. Kun Nina Åström valittiin Suomen euroviisuedustajaksi, eräät tahot arvelivat, että hänen viisunsa A little bit keräisi pisteitä niistä maista, jotka mainitaan sanoituksessa. Tällä kertaa kukaan ei ole vedonnut Tefloneiden ja Pandoran valinnan puolesta sillä perusteella, että saataisiin Ukrainasta ja Albaniasta pointseja. Räposuuksissahan papatetaan "assanvessankassasta Ukrainassa" ja kuinka "keskellä Tiranaa taas mua ivataan".

2. Aksel – Hurt

Säv., san. ja sov. Gerard O'Connell, Kalle Lindroth, Joonas Angeria

Useammat maat ovat valinneet tämän vuoden viisuedustajaksi suoraan esiintyjät, joiden piti kilpailla viime kevään Euroviisuissa. Suomessa Yleisradio hiffasi UMK:n viimevuotisen menestystarinan. Rauta on taottava silloin kun on kuuma, joten kilpailu järjestetään samalla formaatilla kuin viime vuonna. Aksel Kankaanranta hakee revanssia yhtenä seitsemästä kilpailijasta. Aksel tuli tunnetuksi featattuaan Pyhimyksen megahitissä Jättiläinen. Nyt hän kilpailee Pyhimyksen kanssa samalla viivalla.

Noin miljoonaan kertaan on lausuttu, että Akselilla on upea lauluääni. Tässä toisessakin UMK-tyrkyssä hän äänellään maalailee sävykkäitä harmonioita ja välittää emootiota laulaessaan omakohtaista tarinaansa. Hurt hyödyntää Euroviisujen viimeisintä sääntömuutosta: tänä vuonna taustalauluosuudet voivat olla ennakkoon äänitetyt, joten niitä ei tarvitse laulaa lavalla livenä. Aksel tulkitsee itse moniäänisen kertosäkeistön jokaisen lauluraidan.

Uuden säännön takana ovat – yllätys yllätys – ruotsalaiset, jotka ovat lobanneet muutoksen puolesta pitkään. Koronan varjolla uudistus toteutui: "turvallisuussyistä" taustalaulajat voi jättää kotiin eli Rotterdamiin mahdollisesti matkustavan delegaation koko on pienempi kuin perinteisesti. Jälleen yksi askel suuntaan, jossa Eurovision laulukilpailu alkaa muistuttaa entistä enemmän Ruotsin Melodifestivalenia. Myös Euroviisujen uusi päävalvoja, eli Jon Ola Sandin seuraaja, on ruotsalainen Martin Österdahl. Ruotsalaisten valtakausi Eurovision laulukilpailujen puikoissa sen kuin jatkuu, huoh...

Kahmiiko Aksel tänä iltana roppakaupalla sympatiaääniä, koska kansan mielestä hän ansaitsisi viisuedustusmatkansa. Nähtäväksi jää luottaako Suomi tänäkin vuonna mies ja ääni -periaatteeseen.

3. Laura – Play

Tekijät: Karl-Ander Reismann (säv., san. ja sov.), Laura Põldvere (säv. ja san.), Reinis Straume (säv.)

Euroviisuharrastajien keskuudessa jaotellaan ihmiset faneihin ja taviksiin. Ajoittain viisufanien maku poikkeaa suuren yleisön mieltymyksistä. Suomalaiset viisufanit pissasivat hunajaa, kun kuulivat virolaisen euroviisukonkarin Laura Põldveren osallistuvan Suomen viisukilpailuun. Suomalaisyleisölle (eli taviksille) Laura on kattauksen tuntemattomin nimi.

Laura Põldvere on edustanut Viroa Eurovision laulukilpailuissa kahdesti eri kokoonpanoissa (vuosina 2005 ja 2017) ja kilpaillut lukemattomia kertoja Viron viisukarsinnoissa. Vuoden 2017 Euroviisuissa hän lauloi Koit Toomen kanssa duettona Veronan – ja siitähän viisuklubin pojat tykkäsivät. Koit Toome on tänä vuonna jälleen Viron karsinnoissa, joten teoreettisesti on mahdollista, että duon osapuolet kilpailevat toisiaan vastaan Rotterdamissa.

Virolainen Laura oleskelee nykyään ison osan ajastaan Suomenlahden tällä puolella ja hän on kovasti työntämässä jalkaansa suomalaisen musiikkimaailman oven väliin. Ehkäpä tämäniltainen UMK-esiintyminen shakkinappulan päällä on hänen ponnahduslautansa suomalaisyleisön tietoisuuteen?

Tai sitten ei. Lauran kantriballadi lienee kavalkadin geneerisin ja koska hän ei ole suomalaisille ennestään tuttu, en uskalla povata Playlle mairittelevaa menestystä.

4. Danny – Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua

Säv. ja san. Janne Rintala, sov. Timo Ruokola

Huhtikuussa 2018 kirjoitin täällä: "Lukuisista yrityksistä huolimatta Danny ei ole päässyt edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailuihin." Vaikka tiedostinkin Dannyn olevan tiikeri, joka ei raidoistaan pääse, en millään mielikuvituksen ilveelläkään osannut kuvitella, että vielä kahden jäähyväiskiertueen jälkeen hänet nähtäisiin UMK:ssa tavoittelemassa viisuedustusta.

Nerokas veto tuotannolta! Danny hallitsi mediatilaa, kun UMK:n osallistujat paljastettiin. "Mitä tuokin äijä tuolla vielä liki kahdeksankymppisenä tekee?", kysellään tänään suomalaiskodeissa – ja tuo reaktio lienee täysin Dannyn tiimin käsikirjoituksen mukainen.

Dannylta toivottiin överiä camp-henkistä shownumeroa ja pelättiin tosissaan tehtyä iskelmäballadia. Saatiin jotain, mitä kukaan ei osannut ennakoida. Mykistävän kekseliäs Johnny Cash -henkinen kolmeminuuttinen, joka herätti mielipiteitä laidasta laitaan. Makaaberi aihe ja sanoitus, joka taiteilee todella taitavasti huumorin ja tragedian hämärillä rajamailla. Musiikkineuvoksen lauluääni ei ole enää vahvimmillaan, joten lienee viisastakin, että genreksi valikoitui laulu, jossa hän pudottelee lauseita.

Danny on vastikään solminut levytyssopimuksen Mökkitie Recordsin kanssa. Mökkitie on viime vuosien aikana rikastuttanut kotimaisen kevyen musiikin kenttää luovilla tuotoksillaan. Tämä luovuus jatkuu nyt Dannyn kanssa. Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua on uuden yhteistyön ensimaistiainen. Dannyn edellinen albumi Lauluista tehty (2016) ei tarjonnut hänen artistikuvaansa mitään mullistavaa. Nyt vaikuttaisi siltä, että suomiviihteen legendan uralla on jälleen alkanut uusi luku. Ja tuoreen Apu-lehden haastattelun perusteella liikemies Lipsasella riittää suuria suunnitelmia: uudet areenakonsertit odottavat kunhan pandemiakurimuksesta selvitään...

"Pidä huoli et se yksi muija kutsua ei saa." Netissä on pähkäilty viitataanko mainitussa säkeessä johonkin tiettyyn henkilöön. Toivottavasti ei ainakaan entiseen siippaansa Erika Vikmaniin, sillä hän on saanut kutsun tämän illan UMKiin väliaikaesiintyjänä. Luvassa on yhteisesitys Antti Tuiskun kanssa. Ennakkopuffit kaksikon performanssista ovat jo ennakkoon herättäneet paheksuntaa.

Ruotsissa viisuedustusta tavoittelee niin ikään Danny (Saucedo). Nähtäisiinkö Rotterdamissa Ison-D:n ja Pikku-D:n kohtaaminen?

5. Oskr – Lie

Säv., san. ja sov. Oskari Ruohonen, Joonas Angeria, David Pramik

Matin ja Tepon Tepon poika Oskari Ruohonen vetää uskottavasti Ed Sheeran -tyylisen balladin, joka täyttää nykyaikaisen popkappaleen standardit. Lauluääni kuulostaa hyvältä ja kappale on tuotettu ammattimaisella otteella. Neutraalin hyvä.

Oskr ja Aksel kilpailevat samassa sarjassa. Kummallakin on kansainvälisen tiimin laatima tuotos, joka huokuu tätä päivää ja jonka sanoituksessa käsitellään syntyjä syviä. Syövätkö molemmat komeaääniset miehet toistensa äänisaalista?

Oskr tuskin voittaa, mutta toivottavasti UMK hyödyttäisi hänen soolouraansa ja tekee hänen erikoisesti kirjoitettua nimeään tunnetummaksi.

6. Blind Channel – Dark side

Säv. ja san. Niko Moilanen, Joel Hokka, Joonas Porko, Aleksi Kaunisvesi, Olli Matela
Sov. Niko Moilanen, Joel Hokka, Joonas Porko, Aleksi Kaunisvesi, Olli Matela, Tommi Lalli

Nyt jysähti! Kansainvälistäkin suitsutusta hankkineelle ja omassa lajityypissään erittäin arvostetulle Blind Channelille on aseteltu ennakkosuosikin viittaa. Dark side on noteerattu positiivisesti erinäisissä ennakkoarvioissa. Eikä ihme. Dark side on erinomaisen taitavasti rakennettu kolmeminuuttinen: lyhyt instrumentaali-intro herättää välittömästi kiinnostuksen, minkä jälkeen siirrytään heti asiaan, sillä kappale alkaa suoraan tarttuvasta ja jyräävästä kertosäkeistöstä. Biisissä on muitakin näppäriä koukkuja, kuten mieleenpainuvat "hu!"-huudahdukset. Dark side ei pyytele anteeksi keneltäkään. Heti ensimmäisissä sanoissa nostetaan keskisormet pystyyn. Oikea asenne. Euroviisuihin ei kannata lähteä mielistelemään. Kädenlämpöisten kaikkia miellyttävien formaattiviisujen potentiaali on testattu ja toistuvasti huonoksi havaittu. Tunteiden herättäminen on avain menestykseen, ei yhdentekevänä seinäruusuna haahuileminen. Vihaajat vihaavat ja yrittävät kyseenalaistaa paketin eurokelpoisuutta kritisoimalla suorasukaisen angstisia lyriikoita.

Suomen sijoitukset Euroviisuissa Lordin jälkeen:
(absoluuttisessa paremmuusjärjestykessä)

2014 11. / 26 (Softengine)
2007 17. / 24 (Hanna Pakarinen)
2011 21. / 25 (Paradise Oskar)
2008 22. / 25 (Teräsbetoni)
2013 24. / 26 (Krista Siegfrids)
2018 25. / 26 (Saara Aalto)
2009 25. / 25 (Waldo's people)
2010 ei finaalissa, SF: 11. / 17 (Kuunkuiskaajat)
2017 ei finaalissa, SF: 12. / 18 (Norma John)
2012 ei finaalissa, SF: 12. / 18 (Pernilla Karlsson)
2016 ei finaalissa, SF: 15. / 18 (Sandhja)
2015 ei finaalissa, SF: 16. / 16 (Pertti Kurikan Nimipäivät)
2019 ei finaalissa, SF: 17. / 17 (Darude feat Sebastian Rejman)
Eurovision laulukilpailuissa menestyksen salaisuus on omaan vahvuusalueeseen luottaminen. Blind Channel ei ole lähtenyt tekemään keinotekoista euroviisua, vaan tekee sitä mitä parhaiten osaa. Suomen parhaat euroviisusijoitukset 2000-luvulla on saavutettu kappaleilla, jotka olisivat olemassa ilman Euroviisujakin (Lordin Hard rock hallelujah ja Softenginen Something better). Sen sijaan Euroviisuja varten kyhäillyt mittatilaustyöt (kuten esimerkiksi Krista Siegfridsin Marry me tai Saara Aallon Monsters) eivät menestyneet ennakko-odotusten mukaisesti.

Vaikka rock ei ole enää 2000-luvun Euroviisuissa vieras ilmiö, Blind Channel toisi Euroviisujen viitekehykseen jotain uutta. Ihan tällaista Linkin Park -tyylistä räminää ei ole aikaisemmin viisuissa kuultu.

UMK:n ennakkoasetelma vaikuttaa Blind Channelille pedatulta. Teflon Brothers ja Pandora räväyttävät show'n käyntiin, minkä jälkeen seuraa neljä enemmän tai vähemmän geneerisempää midtempoa tai balladia. Niiden jälkeen Blind Channelin energinen mättö herättää katsojat uudestaan hereille.

Suomessa tehdään nykyään erinomaisen asiantuntevaa euroviisujournalismia, joten voisin siteerata Helsingin Sanomien Juuso Määttästä, joka omissa UMK-arvioissaan kirjoitti seuraavasti:
"Resepti toimii, koska Dark Side on tämän vuoden paras UMK-kappale. Lajityypissään se ei ole uniikki tai luovuudellaan hämmentävä, mutta ei tarvitse ollakaan. Riittää, että kolmeminuuttinen ryske jää mieleen heti ensimmäisellä kerralla. – – Voisi luulla, että muilla euroviisumailla ei ole tarjota vastaavanlaista osallistujaa, joten tällä biisillä jäätäisiin mieleen myös varsinaisessa kilpailussa toukokuussa. Oma toiveeni on, että Suomi lähettää Blind Channelin Euroviisuihin ja hyväksyy sen, että vahvuutemme tässä hullussa musiikkikisassa näyttää nojaavan astetta raskaampaan musiikkiin." (Helsingin Sanomat 22.1.2021)
PS. Juuso Määttäsen mukaan Missä miehet ratsastaa saisi jäädä unholaan keskustellessa Suomesta Euroviisujen rocklähettiläänä. Mielestäni ei tarvitsisi, sillä pikemminkin se tukee ilmiötä. Suomen viisumenestys on ollut Lordin jälkeen niin heikkoa, että Teräsbetonin saavutus (semifinaalistaan jatkoon ja finaalin 22. sija) on peräti sieltä paremmasta päästä.

7. Ilta – Kelle mä soitan

Säv. ja sov. Ilta Fuchs, Väinö Wallenius, Lasse Piirainen, Anssi Växby
San. Ilta Fuchs, Väinö Wallenius, Jouni Aslak

Ilta nousi yleisön tietoisuuteen Cheekin Sillat-kappaleen myötä. Syksyllä 2020 ilmestyi hänen debyyttialbuminsa. Toistaiseksi Ilta ei ole lupaavista edellytyksistä huolimatta onnistunut rynnimään aivan kirkkaimpien eturivin artistien joukkoon, mutta kenties hänen UMK-tyrkkynsä Kelle mä soitan korjaa tilanteen. Kelle mä soitan sopii osuvasti ajan henkeen. Tulevaisuudessa tätä yksinäisyydestä kertovaa voimaballadia pidettäneen ajankuvana karanteenien ja eristyksissä olemisen aikakaudesta.

Levytysversion perusteella Ilta laulaa upeasti. Ylipäätään on piristävää kuulla slovaria, joka ei edusta nykypopin tavanomaista tapettia. Kelle mä soitan -kappaleessa on melodiantynkää ja aitojen soittimien säestämä tausta. Toisin kuin valtaosa tämän päivän naispoppareista, Ilta uskaltaa käyttää antaumuksella ääntään. Siitäkin huolimatta Kelle mä soitan kuulostaa laululta, joka istuu saumattomasti kaupallisten radiokanavien ohjelmistoon. Kelle mä soitan onkin I love youn ja Dark siden ohella pärjännyt Spotifyn päivälistoilla mainiosti. Ei tämäkään olisi pöllömpi viisuedustaja.

Summa summarum


Yleisten ennakko-odotusten mukaan UMK:n voittajan oletetaan olevan jokin kolmikosta Teflon Brothers & Pandora – Blind Channel – Ilta. Tässä vaiheessa en keksi syitä kyseenalaistaa ennakkoasetelmaa. Kenties kaikkein kiivain kilpailu käydään lopulta I love youn ja Dark siden välillä. Ainakin suomalaiset euroviisuharrastajat ovat leiriytyneet näiden kahden kannattajiksi. Iltan kohdalla ensisijainen tavoite lienee hyvä sijoitus, joka edistäisi hänen uraansa.

Mikäli UMK:n kansainvälisten raatien äänestyskäyttäytyminen on vastaavanlaista kuin kansainvälisessä viisukilpailussa, Oskr ja Aksel voivat menestyä yllättävän hyvin. Raadeilla on taipumus arvostaa kappaleita, jotka noudattavat tämänhetkisen musiikkiteollisuuden tuotteiden trendejä ja konventioita, vaikka itse sisältö olisikin hivenen persoonatonta.

Olen monesti saarnannut sen puolesta, ettei euroviisuedustajaa pitäisi valikoida laskelmoiden kalkulaattorilla. Koska kukaan ei kuitenkaan oikeasti elä niin kuin opettaa, voisin kirjoittaa lyhyen puolustuspuheenvuoron Blind Channelin puolesta, koska uskoisin sen herättävän eniten huomiota Euroviisuissa. Rock ja raskaampi musiikki on suomalaisten erikoisosaamista. Suomen menestyneimmät vientituotteet musiikin saralla ovat Blind Channelin kaltaisia yhtyeitä. Suomalaisilla olisi mahdollisuus lähettää Euroviisuihin jotain, mikä on meidän ydinosaamistamme. I love you joutuisi kilpailemaan muiden maiden piristäviä hassutteluja vastaan (esimerkiksi Venäjä lähettänee viisuihin Little Bigin) ja Kelle mä soitan saisi vastaansa lukemattomia vastaavanlaisia slovareita. Mutta lähettäisikö mikään muu maa yhtä päräyttävää rokkinumeroa?

Luonnollisesti on korostettava disclaimerinomaisesti, että kaikki edellä esittämäni mietelmät perustuvat vain ennakkoarvioihin. Kuten viime vuodesta opittiin, illan live-esitykset voivat keikauttaa asetelman ylösalaisin. Mikäli esimerkiksi Blind Channelin esityksessä ei ole kappaleen vaatimaa voimaa ja energiaa, lopputulos voi olla lähinnä kiusallinen.

Suomi kilpailee Rotterdamin Eurovision laulukilpailun toisessa semifinaalissa torstaina 20. toukokuuta 2021. Viisumenestyksen suhteen ei kannata vielä sanoa juuta eikä jaata. Varmaa finaalipaikkaa en tohdi väläyttää yhdellekään UMK-ehdokkaalle. En edes Blind Channelille, koska se on liian kontroversiaalinen ollakseen sataprosenttisen varma finalisti Euroviisuissa. Teflon Brothers ja Pandora vaikuttaa sekin menestymismahdollisuuksia silmällä pitäen riskiltä. I love you voi nostattaa viisuissa tunnelman kattoon – tai sitten se jää kansainvälisessä yhteydessä täysin kummajaiseksi.

Aiheesta muualla


Yle.fi: Anni Gullichsen, Kaikki UMK21-finaalista – Näin seuraat, äänestät ja chattailet mukana!.

Yle.fi: Anton Vanha-Majamaa, "Nostalgia voi olla tosi ärsyttävää ja ällöttävää" – Ammattilaiset analysoivat UMK-kappaleet, ja yhden Euroviisu-ehdokkaan olemassaoloa ihmeteltiin.

Life after Helsinki 2007: FINLAND: UMK21 ENTRIES HIT THE CHARTS LIKE NEVER BEFORE.

Helsingin Sanomat: Juuso Määttänen, Euroviisuihin on tyrkyllä joukko hämmentäviä ja yhdentekeviä lauluja, mutta yksi laulu pesee kaikki muut: Meneekö Suomi viisuihin taas raskaalla musiikilla?.

Iltalehti: Mari Pudas, Heini Kilpamäki, Ulkomaiset viisufanit arvostelivat kaikki UMK-kappaleet: Yllätysykkönen!.

Ilta-Sanomat: Pauliina Leinonen, Yksi nousi ylitse muiden kansainvälisten viisufanien ja muusikoiden UMK-raadissa – "Ymmärtääkö Eurooppa tätä?".

Vilkaisepas blogistani myös


Dannyn keskipitkä oppimäärä

Kuukauden levyartikkeli: Antti Tuisku – En kommentoi (Warner / Hyökyaalto Records, 2015)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti