13. toukokuuta 2019

Ilanitista Nettaan – välähdyksiä Israelin värikkäästä viisuhistoriasta


Eurovision laulukilpailut järjestetään tänä vuonna Israelissa. Euroviisuviikon alkamisen kunniaksi katsaus isäntämaan kirjavaan ja vaiherikkaaseen historiaan. Israelin kilpailuisännyys on ymmärrettävästi herättänyt poliittisista syistä runsaasti keskustelua ja vastalauseita. Israelin euroviisuhistorian poliittisista aspekteista kirjoitin tänä keväänä The Ulkopolitistin artikkeliin. Tässä kirjoituksessa unohdan politiikan tyystin ja pyrin keskittymään ainoastaan musiikkiin ja viisuesityksiin.

Israelin viisuhistoriaa olen sivunnut blogissa aikaisemmin viime vuoden Euroviisujen jälkeen kirjoituksessa Euroviisut 2018: "Halleluja, mitkä viisut!" Netta lauloi viisut pois Euroopasta.

Vahva debyytti vuonna 1973


Israel liittyi Euroopan yleisradioliiton (EBU) jäsenvaltioksi vuonna 1957. Televisio yleistyi Israelissa hieman myöhemmin kuin läntisessä Euroopassa. Israelin yleisradioyhtiö IBA aloitti säännöllisen televisiotoiminnan vasta 1960-luvun loppupuolella. EBUn Eurovisio-televisioverkon täysjäsenyyden Israel saavutti vuonna 1972. Israelin yleisradioyhtiö olisi ollut kiinnostunut osallistumaan jo vuoden 1972 Eurovision laulukilpailuun, mutta IBA ei ehtinyt ilmoittautua kilpailuun ajoissa. Israelin euroviisudebyytti tapahtui huhtikuussa 1973 Luxemburgissa. Israel on ensimmäinen valtio, jonne Eurovision laulukilpailu välitettiin satelliitin välityksellä.

Kun vuoden 1973 Eurovision laulukilpailu oli edennyt viimeiseen kilpailuesitykseen, eri maiden televisiolähetysten selostajat saivat selittää katsojille, minkä vuoksi maantieteellisen Euroopan ulkopuolella sijaitseva valtio on mukana kilpailussa, jota on leimallisesti pidetty eurooppalaisena tapahtumana ja eurooppalaisuuden ilmentymänä. Israelin osallistuminen osoitti konkreettisesti kilpailun olevan Eurovision laulukilpailu, joka on avoin kaikille Eurovision jäsenmaille.

Vahvat naiset ovat dominoineet Israelin euroviisutaivalta
alusta alkaen. Israelin debyyttiviisun vuonna 1973 esitti
Ilanit ja kapellimestarina toimi laulun säveltänyt Nurit Hirsh.
Israelin ensimmäinen euroviisu oli ammattitaitoisissa käsissä: Nurit Hirshin sävellyksen Ey sham tulkitsi Ilanit, joka on ollut Israelin suosituimpia laulajia 1960-luvulta lähtien ja jonka useat levytyskappaleet ovat muodostuneet todellisiksi ikivihreiksi klassikoiksi Israelissa. Laulun säveltäjä Nurit Hirsh on niin ikään kaikkien aikojen legendaarisimpia israelilaisia kevyen musiikin säveltäjiä, jonka ansioluettelo koostuu yli tuhannesta sävelmästä. Nurit Hirsh toimi myös Israelin ensimmäisen viisuesityksen kapellimestarina. Vuonna 1973 Eurovision laulukilpailussa nähtiin ensimmäistä kertaa naiskapellimestari – joita ylipäätään oli vain muutama koko sen 43 vuoden aikana, kun Euroviisuissa oli orkesteri.

Israelin euroviisudebyytti sujui suorastaan erinomaisesti: Ey sham sijoittui kunniakkaasti neljänneksi. Saavutus on erityisen hieno siihen nähden, että vuoden 1973 Euroviisujen kärkikolmikko lienee kaikkien aikojen kovatasoisin. Voiton vei isäntämaa Luxemburgin Anne-Marie David viisullaan Tu te reconnaîtras, jonka me suomalaiset tunnemme erinomaisen hyvin nimellä Nuoruus on seikkailu. Kärkikolmikkoon ylsivät myös Espanjan Mocedadesin ikoninen iklassikko Eres tú ja Britannian Cliff Richardin Power to all our friends, joka valloitti hittilistojen kärkisijat ympäri Eurooppaa. Israelin Ey sham sijoittui heti kolmen suuren luokan euroviisuklassikon perään. Säveltäjä Nurit Hirsh on todennut haastatteluissa, että neljännen sijan saavuttaminen näin vahvan kolmikon jälkeen oli suuri kunnia.

Mainittakoon kuitenkin, ettei Ilanit ollut ensimmäinen israelilainen artisti viisulavalla. Jo vuonna 1963 Euroviisuissa kilpaili kaksi israelilaista laulajaa: Carmela Corren edusti Itävaltaa ja Esther Ofarim Sveitsiä sijoittuen upeasti toiseksi.

Israelin euroviisut 1970-luvulla

1973: Ilanit – Ey sham, 4. / 17 (97 pistettä)
1974: Kaveret – Natati la khayay, 7. / 17 (11 ääntä)
1975: Shlomo Artzi – At va'ani, 11. / 19 (40 pistettä)
1976: Chocolate, Menta, Mastik – Emor Shalom, 6. / 18 (77 pistettä)
1977: Ilanit – Ahava hi shir lishnayim, 11. / 18 (49 pistettä)
1978: Izhar Cohen & Alpha Beta – A-ba-ni-bi, 1. / 20 (157 pistettä)
1979: Gali Atari & Milk and Honey – Hallelujah, 1. / 19 (125 pistettä)

Kokastanrantti konuasintti


Vaikka seuraavilla osallistumiskerroillaan Israel ei onnistunut toistamaan ensiviisunsa kaltaista menestystä, 1970-luvulla maan viisut sijoittuivat tulostaululla vähintään puolivälin tienoille. Israelin viisi ensimmäistä euroviisuedustajaa yleisradioyhtiö IBA valitsi sisäisesti, mutta vuonna 1978 kansalaisten tahdon mukaisesti järjestettiin ensimmäistä kertaa julkinen euroviisukarsinta. Israelin ensimmäisen viisukarsinnan voitti täpärästi Izhar Cohen ja ryhmä Alpha Beta esityksellään A-ba-ni-bi. Laulun oli säveltänyt Nurit Hirsh ja sanoittanut Ehud Manor – eli sama kaksikko, jonka kynästä oli syntynyt Israelin hienosti menestynyt debyyttiviisu Ey sham.

A-ba-ni-bi perustui heprealaiseen salakieleen, niin kutsuttuun "B-kieleen" (Bet language). Kun laulun kertosäkeistön rimpsusta "A-ba-ni-bi o-bo-he-bev o-bo-ta-bach" poistaa kaikki b:llä alkavat tavut, jäljelle jää mikäs muukaan kuin lause "minä rakastan sinua" hepreaksi – "Ani ohev otach". Alun perin A-ba-ni-bi oli kaavailtu lastenlauluksi, mutta kun sävellys alkoi valmistua, Nurit Hirsh ja Ehud Manor ajattelivat lopputuloksen olevan sen verran hyvä, ettei teosta kannattaisi haaskata "vain lastenlauluksi". Nurit Hirsh oli kuunnellut Saturday Night Fever -soundtrackinsa ja laati lauluun ajanmukaisen muodikkaan diskosovituksen.

Katso-lehden lukijan vankkumaton mielipide
Israelin euroviisuvoittajasta keväällä 1978.
Hepreankielinen sanaleikki ja salakieli saattoivat aiheuttaa päänvaivaa Yleisradion viisulähetyksen tekstittäjälle. Lopulta keksittiin hyödyntää hieman samankaltaisella periaatteella toimivaa perinteistä kontinkieltä, ja niinpä suomalaiset televisionkatsojat saivat euroviisufinaalia seuratessaan hämmästellä Israelin viisun kummallista tekstitystä: "Kokastanrantti konuasintti."

A-ba-ni-bi ei lukeutunut vuoden 1978 Eurovision laulukilpailun suurimpiin ennakkosuosikkeihin, mutta vedonlyöjien veikkaus voittajasta meni tuonakin vuonna mönkään. Pisteidenlaskussa A-ba-ni-bi keräsi alusta alkaen jokaisella äänestyskierroksella korkeita pisteitä. Äänestyksen keskivaiheilla yhä useamman pisteidenlukijan suusta kuultiin sanat: "Israel, 12 points". Pariisin Eurovision laulukilpailut 1978 huipentuivat Israelin ensimmäiseen viisuvoittoon. A-ba-ni-bi voitti ylivoimaisesti 157 pisteellä toiseksi sijoittuneen Belgian jäädessä 125 pisteeseen. Nurit Hirshistä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen Euroviisut voittanut naissäveltäjä.

Euroviisujärjestelyt tuovat väritelevision Israeliin


Izhar Cohenin ja Alpha Betan voiton seurauksena Eurovision laulukilpailu järjestettiin keväällä 1979 ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolella. Euroviisujen isännöiminen aiheutti Israelin yleisradioyhtiö IBAlle melkoisen tenkkapoon. Israelissa ei ollut vielä tuolloin mahdollisuutta seurata televisiolähetyksiä värillisinä, ja Eurovision laulukilpailut oli lähetetty värilähetyksenä jo vuodesta 1968 lähtien. Omaa viisukilpailuaan varten Israelin yleisradioyhtiö hankki käyttöönsä värilähetyksiin vaadittavaa tekniikkaa. Israelin suurlähetystön asianhoitaja Gad Cohen lohdutteli huolestuneita suomalaisia Euroviisujen ystäviä Katso-lehden haastattelussa keväällä 1979:
"Meidän ei tarvitse vuokrata mitään. Kaikki on valmiina Israelissa. Taloudellisista ja sosiaalisista syistä johtuen emme ole katsoneet tarpeelliseksi välittää Israeliin värilähetyksiä. Eurooppa näkee laulukisansa värilähetyksenä nyt niin kuin edellisinäkin vuosina."
Vuoden 1979 Eurovision laulukilpailut kilpailtiin maaliskuun viimeisenä päivänä Jerusalemin konferenssikeskuksessa. Israelilaiset ottivat kaiken irti värilähetyksen suomista mahdollisuuksista, sillä lava oli tuohon mennessä euroviisuhistorian värikkäin.

Samalla viikolla, kun 19 maan delegaatiot valmistautuivat loppukilpailuun, juhlittiin Israelin ja Egyptin välistä Camp Davidin rauhansopimusta, joka allekirjoitettiin neljä päivää ennen viisufinaalia. Jerusalemin pormestari Teddy Kollak julisti Euroviisujen avajaisissa rauhansopimuksen huumassa, että mikäli Israel jälleen voittaa, seuraavan vuoden kilpailut järjestetään ystävien luona Kairossa. IBAn pääjohtaja Yitzhak Livni ei ollut runsaasti julkisuutta saavuttaneesta heitosta mielissään, sillä hän pelkäsi Kollakin joutuvan vielä vastuuseen sutkautuksestaan. Israelin oma edustussävelmä Hallelujah kun oli suurimpia voittajasuosikkeja.

Hallelujaa – Heute in Jerusalem


Säveltäjä Kobi Oshrat oli säveltänyt Hallelujah'n jo Israelin vuoden 1978 euroviisukarsintoihin. Hän lähetti kilpailuun yhteensä kolme sävellystä, mutta oli sitä mieltä, että Hallelujah oli niistä ehdottomasti vahvin. Israelin yleisradion edustaja soitti Oshratille onnittelupuhelun: "Onneksi olkoon, sävelmistäsi kaksi on valittu mukaan viisukarsintaan." Oshrat oli kysynyt, mikä toinen laulu oli Hallelujah'n ohella päässyt mukaan, jolloin hänelle vastattiin hieman kiusaantuneesti, että juuri Hallelujah oli karsiutunut.

Hallelujah jäi julkaisematta eikä laulua esitetty kertaakaan julkisesti vuoden 1978 aikana, joten Oshrat päätti lähettää sävellyksen uudestaan seuraavana vuonna Israelin euroviisukarsintoihin – ja toisella kerralla se kelpuutettiin mukaan. Kappaleen alkuperäisiksi esittäjiksi oli kaavailtu Hakol Over Habibi -kvartettia, mutta nelikko sanoi lopulta tosi paikan lähestyessä ei Euroviisuille. Israelin euroviisukarsintoja varten koottiin uusi kokoonpano Gali Atari ja Milk and Honey, joka äänestettiin Israelin euroviisuedustajaksi kotikilpailuihin Jerusalemiin.

Gali Atarin ja Milk & Honeyn tiet
erkanivat pian viisuvoiton jälkeen.
Hallelujah oli vuoden 1979 Eurovision laulukilpailuissa veikkaushirmu. Yleisradiolle viisulähetyksen selostanut Anja-Maija Leppänen paljasti kirjoittaneensa itselleen valmiiksi repliikit Israelin uuden voiton varalle. Vuoden 1979 Eurovision laulukilpailujen äänestyksestä muodostui lopulta Israelin ja Espanjan välinen kutkuttavan jännittävä kaksintaistelu. Israelin Hallelujah ja Espanjan Su canción olivat kilpailukavalkadin kaksi tarttuvinta rallatusta, joiden sanoituksissa laulettiin rauhan ja rakkauden puolesta. Ennen viimeistä äänestyskierrosta Espanja johti Israelia yhdellä pisteellä: Espanja 116, Israel 115. Viimeisenä pisteensä ilmoitti kuitenkin Espanjan raati, joka ei voinut antaa pisteitä oman maansa edustussävelmälle. Espanjan pisteidenlukijan kajauttaessa eetteriin "Israël, dix points" riemu repesi Jerusalemin konferenssikeskuksessa kotiyleisön todistaessa Israelin toista peräkkäistä euroviisuvoittoa.

Hannu-Ilari Lampila analysoi vuoden 1979 euroviisuvoittajaa Hallelujah Helsingin Sanomille seuraavasti:
"Hallelujah rakentuu vanhan ja koetellun hymnityyppisen perusidean varaan, yksinkertainen, hartaan riemukas melodia toistuu ja toistuu, alkaa kertautuessaan vaikuttaa yhä suggestiivisemmin. Esittäjät yhtyvät melodiaan vuoronperään ja kohta varmasti kaikki kuulijat alkavat tuntea halua laulaa mukana. Hallelujah-laulussa on tiettyä yhdistävää voimaa, se kutsuu kaikki veljelliseen ja sisarelliseen riemunpiiriinsä. Rytmi svengaa tasaisen rauhallisesti ja imee kuin huomaamatta mukaansa. Tässä lienee sen teho."
Yitzhak Livnin pesti IBAn pääjohtajana päättyi Jerusalemin Eurovision laulukilpailuihin. Hänen suhtautumisensa Israelin toiseen viisuvoittoon oli Apu-lehden artikkelin mukaan kaksijakoinen:
"Kyllä minä onnellinen olen vaikka pakko on myöntää että kalliiksi tämä tulee! – – Minä uskallan kyllä melko varmasti luvata seuraajani puolesta että kisat ovat uudelleen täällä, Jerusalemissa."
Vuoden 1980 Eurovision laulukilpailuja ei lopulta järjestetty Jerusalemissa eikä Kairossa. Israelin televisio joutui toteamaan kilpailun järjestämisen heti seuraavana vuonna uudestaan tulevan liian kalliiksi eikä Israelin valtio myöntänyt IBAlle taloudellista avustusta uusia euroviisujärjestelyjä varten. Vuoden 1980 Euroviisut viisuiltiin Haagissa, eikä Israel lopulta edes osallistunut koko kilpailuun, sillä päivämääräksi valikoitui 19. huhtikuuta, jolloin Israelissa vietettiin Jom Hazikaron -muistopäivää kaatuneiden sotilaiden ja terrorismin uhrien muistoksi. Samasta syystä Israel jättäytyi pois vuosien 1984 ja 1997 Eurovision laulukilpailusta.

Israelin euroviisut 1980-luvulla

1981: Hakol Over Habibi – Halaila, 7. / 20 (56 p.)
1982: Avi Toledano – Hora, 2. / 18 (100 p.)
1983: Ofra Haza – Hi, 2. / 20 (136 p.)
1985: Izhar Cohen – Olé olé, 5. / 19 (93 p.)
1986: Moti Giladi & Sarai Tzuriel – Yavo yom, 19. / 20 (7 p.)
1987: Lazy Bums – Shir habatlanim, 8. / 22 (73 p.)
1988: Yardena Arazi – Ben Adam, 7. / 21 (85 p.)
1989: Gili & Galit – Derech Hamelech, 12. / 22 (50 p.)

Piiritanssien luvattu maa


Vuonna 1981 Israel oli jälleen vahvasti ja väkevästi mukana Euroviisuissa. Vuodesta 1981 lähtien Israelin viisukarsinnat ovat kantaneet nimeä Kdam Eurovision. Ensimmäisen Kdamin voitti Hakol Over Habibi, joka oli kaksi vuotta aikaisemmin kieltäytynyt laulamasta Hallelujah Israelin viisukarsinnoissa, mutta ehkäpä laulun voitettua Euroviisut kvartetin jäsenet tulivat katumapäälle ja halusivat myös osansa viisuhumusta. Heidän viisunsa Halaila sijoittui Dublinissa kunniakkaasti seitsemänneksi. Se oli kuitenkin vasta alkusoittoa Israelin seuraavien vuosien menestysputkelle.

Seuraavana vuonna Israelia edusti Avi Toledano omalla sävellyksellään Hora, joka menestyi upeasti sijoittuen toiseksi. Sävellys oli alun perin kaavailtu diskokappaleeksi, mutta levytuottajien mielestä Avi Toledano ei olisi ollut tarpeeksi uskottava diskoartisti, minkä vuoksi Hora muokattiin vauhdikkaaksi folkkappaleeksi, joka ammensi perinteisestä kansantanssista. Hora on osoittautunut aikaa kestäväksi euroviisuklassikoksi, jota soitetaan edelleen tänä päivänä euroviisudiskoissa täpötäysille tanssilattioille.

1983 Israel oli jälleen Avi Toledanon sävellyksellä voiton syrjässä kiinni, mutta hävisi täpärästi viisuvoiton vaivaisella kuudella pisteellä. Voimakkaan menestysviisun Hi tulkitsi Ofra Haza, josta tuli sittemmin kaikkien aikojen kansainvälisesti menestyneimpiä israelilaisia laulajia. Hazan tunnetuin hitti Im nin' alu oli Suomessakin listaykkösenä elokuussa 1988.

1985 vuorossa oli kahden viisuvoittajan paluu: Izhar Cohen lauloi Kobi Oshratin mukaansatempaavan sävellyksen Olé olé. Oshrat myönsi, että tavoitteena oli vain ja ainoastaan voitto. Viides sija tuntui järkyttävältä pettymykseltä.

1970-luvulta lähtien Eurovision laulukilpailuihin kohdistettiin runsaasti kritiikkiä muun muassa sen vuoksi, että arvostelijoiden mukaan kilpailumenestykseen alkoivat vaikuttaa yhä enemmän ulkomusiikilliset seikat. 1980-luvulla Israel alkoi panostaa koreografioihin niin paljon, että taustalaulajien ryhmätansseista muodostui suorastaan israelilaisten viisuesitysten tavaramerkki. Esimerkiksi Olé olé -esityksen päätteeksi viisulähetyksen Yleisradiolle selostaneet Kari Lumikero ja Heikki Harma totesivat Israelin performanssin olevan malliesimerkki siitä, kuinka Euroviisuissa itse sävellyksen ja laulusuorituksen lisäksi koreografialle annetaan entistä enemmän painoarvoa.

Mahtoikohan Olé olén pistesaalista rokottaa yksi taustalaulajista ja -tanssijoista Tali Sinai, joka kiekui ensimmäisen kertosäkeistön pahasti nuotin vierestä. Kuinka ollakaan, ongelma ratkesi kuin itsestään: hän hytkyi esityksen aikana siihen malliin, että juuri hänen mikrofoninsa lensi pois paikaltaan toisen säkeistön aikana. Roikkuva mikrofoni sujahti näppärästi mekon kaula-aukosta sisään kun esiintyjät olivat pienen hetken selin yleisöön ja kameroille.

Ennustaja povasi Céline Dionin voiton


Yardena Arazi oli 1980-luvulla Israelin
suosituimpia laulajia. Vuonna 1988
hän sijoittui Dublinin Euroviisuissa
seitsemänneksi laululla Ben Adam.
Yardena Arazi oli Israelin suosituimpia laulajia 1980-luvulla. Hän oli edustanut Israelia Euroviisuissa jo vuonna 1976 Chocolate, Menta, Mastik -tyttötrion jäsenenä ja juontanut vuoden 1979 Eurovision laulukilpailut Jerusalemissa yhdessä Daniel Pe'erin kanssa. Näistä viisukokemuksista nälkä vain kasvoi, sillä Arazi janosi päästä edustamaan Israelia Euroviisuihin myös sooloartistina. Yritys oli kova: hän osallistui Kdamiin vuosina 1982, 1983 ja 1985, mutta sijoittui toiseksi tai kolmanneksi. Vuonna 1988 IBA valitsi Arazin suoraan Israelin viisuedustajaksi ja Kdamissa hänelle valikoitiin edustussävelmä.

Yardena Arazin viisuosallistumiseen sisältyy eräs viisuhistorian hersyvimmistä legendoista. Taikauskoisen Yardena Arazin kerrotaan käyneen ennustajalla, joka sanoi seuraavien Euroviisujen voittavan esiintymisnumerolla yhdeksän kilpaileva esitys. Yardena Arazi ei ollut uskoa korviaan: Israel kun oli arvottu esiintymään kyseisen vuoden viisukilpailussa juuri yhdeksäntenä. Noihin aikoihin Euroviisujen esiintymisjärjestys arvottiin hyvissä ajoin ennen kuin suurin osa edustussävelmistä oli valittu. Mutta kuinkas sitten kävikään? Vuoden 1988 Eurovision laulukilpailuissa Kypros diskattiin, sillä sen edustussävelmä osoittautui sääntöjen vastaiseksi. Kypros oli alun perin määrätty esiintymään toisena. Kyproksen poisjäännin seurauksena Israel joutuikin esiintymään jo kahdeksantena. Israelin jälkeen esiintymisnumerolla yhdeksän viisulavan valloitti Sveitsin edustaja Céline Dion, joka voitti kilpailun. Yardena Arazin slaavilaishenkinen Ben Adam sai tyytyä seitsemänteen sijaan.

Israelin euroviisujen suomenkielisiä versioita

Ey sham (1973): Marion – Sain muiston
Emor Shalom (1976): Anita Hirvonen – Jos et tuu
Ahava hi shir lishnayim (1977): Päivi Paunu – Saat laulun
A-ba-ni-bi (1978): Frederik – Rakkauden aika
Hallelujah (1979): Marion & Antti Hyvärinen – Halleluja
Halaila (1981): Eini – Liian pian ilta päättyy
Hora (1982): Markku Aro – Tahdon elää
Hi (1983): Eini – Vie, vie, vie
Olé Olé (1985): Markku Aro – Olé olé
Shir habatlanim (1987): Kari Salmelainen – Humppahullu kansa
Kan (1991): Merja Rantamäki – Koti
Diva (1998): 2. maanantai – Diiva

Yllättävä Suomen tukija


Vuoden 1989 viisuissa Israelia edusti nuorekas duo: vain 12-vuotias Gili Netanel ja jo sakkolihaiän ylittänyt Galit Burg. Samana vuonna Ranska oli valinnut viisusolistikseen vasta 11-vuotiaan Nathalie Pâquen. Euroviisuruljanssi vaikutti kilpailupaikalla Lausannessa selvästi aivan liian raskaalta näille lapsitähdille, joten EBU asetti seuraavana vuonna kilpailuun ikärajan: viisulavalla esiintyvän on oltava vähintään 16-vuotias.

Israelin vuoden 1989 edustussävelmä Derech hamelech sijoittui sijalle 12. Toistuviin top 10 -sijoituksiin tottuneet israelilaiset eivät peittäneet pettymystään. Ikävä kyllä, seuraavana vuonna sujui vielä heikommin: paikallisen supertähden Ritan väkevästi tulkitsema kohtalokas taideballadi Shara barchovot poikkesi melkoisesti tyypillisen israelilaisen euroviisun kaavasta, mikä ei valitettavasti herättänyt toivottua vastakaikua eurooppalaisilta tuomaristoilta – vasta 18. sija ja 16 pistettä. Suomalaiset kuitenkin ymmärsivät draaman päälle ja palkitsivat esityksen viidellä pisteellä. Tilastojen valossa Suomi on antanut Israelille vuosien saatossa sangen anteliaasti pisteitä. Näinä vuosina myös Israelin raatilaiset osoittivat poikkeuksellista avarakatseisuutta arvostamalla suomalaista euroviisumusiikkia huomattavasti muuta Eurooppaa enemmän.

Esimerkiksi vuonna 1988 Israel oli ainoa maa, joka antoi pisteitä Suomen euroviisulle Nauravat silmät muistetaan. Kiitos Israelin raadin kolmen pisteen, Suomi vältti jumbosijan ja nollan pisteen kohtalon. Anneli Saariston La dolce vita sijoittui vuonna 1989 hienosti seitsemänneksi. Israel oli yksi neljästä maasta, joka antoi laululle peräti 10 pistettä. Vuonna 1990 Beatin Fri? sai pisteitä vain kahdesta maasta: Islannista (5) ja Israelista (3). Saman kohtalon koki kaksi vuotta myöhemmin Pave Maijasen Yamma yamma: Jugoslavialta kolme pistettä ja Israelista yksi. Mainittakoon, että Israelin raati oli arvioinut Yamma yamman paremmaksi kuin kyseisen vuoden Irlannin voittajaviisun Why me. 1990-luvun viimeisinä vuosina Euroviisuissa siirryttiin yleisöäänestykseen, ja harmillisesti Israelin puhelinäänestäjät ovat antaneet Suomen viisuille pisteitä erittäin kitsaasti: vain Lordin israelilaiset heltyivät äänestämään seitsemän pisteen arvoiseksi. Israel oli harvoja maita, joka jätti Teräsbetonin pisteittä vuoden 2008 semifinaalissa. Tällä vuosikymmenellä raadit ovat tehneet paluun Euroviisuihin ja kenties perinteinen israelilaissuomalainen yhteistyö alkaa taas nostaa päätään: viime vuonna Israelin raati antoi Saara Aallon Monstersille suurimman pistemäärän, kuusi pistettä.

Israelin euroviisut 1990-luvulla

1990: Rita – Shara barchovot, 18. / 22 (16 p.)
1991: Duo Datz – Kan, 3. / 22 (139 p.)
1992: Dafna Dekel – Ze rak sport, 6. / 23 (85 p.)
1993: Lakahat Shiru – Shiru, 24. / 25 (4 p.)
1995: Liora – Amen, 8. / 23 (81 p.)
1998: Dana International – Diva, 1. / 25 (172 p.)
1999: Eden – Happy birthday (Yom huledet), 5. / 23 (93 p.)

"Kohuedustaja" mullisti Eurovision laulukilpailut


1990-luvun alkuvuosina Israel saavutti jälleen hetkeksi aikaa totutun tasonsa. Duo Datzin Kan sijoittui kolmanneksi vuonna 1991 ja Dafna Dekelin veikeä Ze rak sport kuudenneksi vuonna 1992. Ensinmainittu "arkkinationalistinen humppa" jäi suomalaisten mieliin, koska laulun kertosäkeistön melodiankulku on hyvin samankaltainen kuin legendaarisessa Tulipunaruusut-humpassa. 1990-luvun edetessä Israel joutui kuitenkin kärsimään useampaan otteeseen Euroviisuihin lanseeratusta välivuosien järjestelmästä. Vaisu kausi päättyi vuonna 1998, jolloin Israel onnistui nousemaan viisukilpailun suurimmaksi puheenaiheeksi. Siitä piti huolen maan viisuedustajaksi valittu Dana International.

Transsukupuolinen Dana International oli tullut kotimaassaan tunnetuksi vaikutusvaltaisena seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolestapuhujana, joka oli äänekkäällä kampanjoinnilla saanut Israelin silloisen presidentin Ezer Weizmanin pyytämään anteeksi homovastaisia lausuntojaan. Dana Internationalin valinta euroviisuedustajaksi herätti Israelissa valtavan kohun. Israelin parlamentissa kaikkein konservatiivisimmat uskonnolliset puolueet uhkasivat kaataa hallituksen. Kuulostaako tutulta? Kahdeksan vuotta myöhemmin Suomessa tasavallan presidentti Tarja Halonen sai kansalaisilta huolestuneita yhteydenottoja Lordin viisuedustuksen takia.

Kilpailuviikolla Birminghamissa Dana International pyöritti lehdistöä ja oli jatkuvasti valokuvaajien ristitulessa. Hänen osallistumisensa viisuihin herätti ympäri Eurooppaa otsikon jos toisenkin. Myös hänen edustussävelmänsä huokui uuden ajan alkamista: Tzvika Pickin ja Yoav Ginain kirjoittama moderni diskokappale Diva oli veistetty aivan toisenlaisesta puusta kuin Euroviisuja tuohon aikaan hallinneet festivaaliballadit ja etnosävelmät. Viisufinaalin aikana orkesteri sai Israelin esityksen ajaksi kolmen minuutin hengähdystauon, sillä Divan säestys hoidettiin kokonaan taustanauhalla. Dana Internationalin laulusuoritus oli kaikkea muuta kuin puhdas, mutta se ei show'n meininkiä haitannut. Paikan päällä Birminghamin National Indoor Arenan vapautunut yleisö bailasi antaumuksella Divan tahtiin. Eurovision laulukilpailu ratkaistiin vuonna 1998 ensimmäistä kertaa yleisöäänestyksellä – elitistiset raadit olivat jääneet historiaan – minkä seurauksena Euroviisut saivat uudenlaisen voittajan.

Dana Internationalin voitto ei ollut läpihuutojuttu, sillä vuoden 1998 Euroviisujen äänestys oli kilpailun historian jännittävimpiä. Voittajan ratkaisi vasta viimeisenä pisteensä jakanut viisujen ensikertalainen Makedonia. Ennen Makedonian pisteitä Israel ja Malta olivat kärjessä tasoissa, Iso-Britannia kolmantena yhdeksän pistettä taaempana. Makedonian pisteidenlukija Evgenija Teodosievska ilmoitti pienimmät pisteet verkkaisesti, eikä kärjessä olevien maiden nimiä kuultu. Jännitys oli muutoin riehakkaan saliyleisön keskuudessa käsinkosketeltava.

"Israel, eight points"
Tähänkö tämä ratkesi? Maltahan voittaa, jos se saa 10 tai 12 pistettä.

"United Kingdom, ten points"
Jännitys tiivistyy...

"And finally twelve points from Macedonia goes to... Croatia"

Vuoden 1998 euroviisuvoittaja Diva
nousi listojen kärkikymmenikköön
muun muassa Espanjassa, Belgiassa,
Ruotsissa, Suomessa ja Irlannissa.
Britanniassakin sijalle 11.
Maltalaiset jäivät viimeisellä äänestyskierroksella nuolemaan näppejään ja maata edustanut perinteinen balladi jäi kolmanneksi. Vanhahtaviksi ja konservatiivisiksi luonnehditut Eurovision laulukilpailut siirtyivät kertaheitolla uuteen aikaan, kun Israelin delegaatio siirtyi riemuiten lavalle palkittavaksi, tosin Dana International kävi ensin pukuhuoneen kautta pukemassa päälleen Jean Paul-Gaultierin hänelle suunnitteleman linnunsiipisen esiintymisasun. Diva oli ensimmäinen euroviisuvoittaja pitkään aikaan, joka menestyi listoilla ympäri Eurooppaa. Dana Internationalin vallankumouksellista voittoa pidetään muutenkin merkittävänä vedenjakajana Eurovision laulukilpailun historiassa. Dana omisti voittonsa kaikille homoille ja hänen ansiostaan seksuaalivähemmistöjen kiinnostus Euroviisuja kohtaan nousi julkisuuteen ja yleiseen tietoisuuteen.

Toukokuussa 1999 Eurovision laulukilpailut järjestettiin toistamiseen Jerusalemin konferenssikeskuksessa. Divan voitto saattoi edistää Euroviisujen uudistumisprosessia. Vuonna 1999 Israel isännöi ensimmäisiä Eurovision laulukilpailuja, joissa ei enää ollut orkesteria. Myös kielisäännöstä luovuttiin, joten yhä useammat maat lauloivat viisunsa englanniksi. Kyseisen viisukilpailun videopostikortteissa esitettiin humoristisia sketsejä raamatullisista tarinoista, muun muassa Baabelin tornista, mutta Euroviisuissa kielellinen diversiteetti väheni.

Omissa kotikilpailuissaan 1999 Israel sijoittui viidenneksi mieskvartetti Edenin energisellä esityksellä Happy birthday (Yom huledet). Joidenkin euroviisuharrastajien mielestä Israel saavutti hyvän sijoituksensa kyseenalaisin keinoin: puhelinäänestäjiä varten tehtyyn kertaukseen monista esityksistä oli valikoitu epäedullinen pätkä mutta Israelin omasta kappaleesta oli leikattu sen tarttuva kertosäkeistö. Sittemmin EBU on linjannut, että jokaisen maan edustajat saavat itse valita esityksestään kohdan, mikä esitetään kertauspätkissä.

Israelin euroviisut 2000–2009
(SF: sijoitus semifinaaleissa)

2000: PingPong – Sameyach, 22. / 24 (7 p.)
2001: Tal Sondak – Ein davar, 16. / 23 (25 p.)
2002: Sarit Hadad – Light a candle, 12. / 24 (37 p.)
2003: Lior Narkis – Words for love, 19. / 26 (17 p.)
2004: David D'or – Leha'amin (To believe), ei finaalissa (SF: 11. / 22)
2005: Shiri Maimon – Hasheket shenish'ar, 4. / 24 (154 p.)
2006: Eddie Butler – Together we are one (Ze hazman), 23. / 24 (4 p.)
2007: Teapacks – Push the button, ei finaalissa (SF: 24. / 28)
2008: Boaz Mauda – The fire in your eyes, 9. / 25 (124 p.)
2009: Noa & Mira Awad – There must be another way, 16. / 25 (53 p.)

Israel 2000-luvun Euroviisuissa – Hiljaisuus, joka säilyy?


Israel on menestynyt Eurovision laulukilpailuissa edellisellä vuosituhannella huomattavasti paremmin kuin tämän vuosituhannen puolella. 00-luvulla selkeään menestykseen ylsivät ainoastaan viehättävä Shiri Maimon, joka sijoittui vuonna 2005 hienosti neljänneksi, ja kaunisääninen Boaz Mauda, joka ylsi yhdeksänneksi vuonna 2008 itäisen Euroopan dominoimassa laulukilpailussa.

Euroviisujen ensimmäisen kielivapauden aikaan (vuosina 1973–1976) Israel lauloi kaikki viisunsa hepreaksi. Vuodesta 1999 lähtien, kun kielisääntö poistettiin toistamiseen ja pysyvänluonteisesti, Israel on suosinut enimmäkseen kaksikielisiä lauluja. Miltei jokaisessa laulussa on ollut osuuksia englanniksi ja hepreaksi. Vain vuosina 2010 ja 2013 Israelin viisut esitettiin kokonaan hepreaksi. Vuoden 2015 Golden boy oli ensimmäinen Israelin viisu, joka laulettiin kokonaan englanniksi ja siitä lähtien Israel on monien muiden maiden tapaan luottanut englannin kielen lumoon. Oma lukunsa ovat olleet monikieliset sekamelskat: vuoden 2007 hirtehinen huumorinumero Push the button sisälsi englannin ja heprean lisäksi ranskaa, ja kaksi vuotta myöhemmin laulussa There must be another way vedottiin maailmanrauhan puolesta englanniksi, hepreaksi ja arabiaksi.

Israelin euroviisut 2010-luvulla

2010: Harel Skaat – Milim, 14. / 25 (71 p.)
2011: Dana International – Ding dong, ei finaalissa (SF: 15. / 19)
2012: Izabo – Time, ei finaalissa (SF: 13. / 18)
2013: Moran Mazor – Rak bishvilo, ei finaalissa (SF: 14. / 17)
2014: Mei Finegold – Same heart, ei finaalissa (SF: 14. / 15)
2015: Nadav Guedj – Golden boy, 9. / 27 (97 p.)
2016: Hovi Star – Made of stars, 14. / 26 (135 p.)
2017: IMRI – I feel alive, 23. / 26 (39 p.)
2018: Netta – Toy, 1. / 26 (529 p.)
2010-luvun alkupuolisko oli Israelin euroviisuilulle synkkää aikaa. Uuden vuosikymmenen piti vielä alkaa lupaavissa merkeissä: vuonna 2010 IBA valitsi viisuedustajaksi maassaan lukuisia musiikkialan palkintoja saavuttaneen upeaäänisen Harel Skaatin. Hänen dramaattisen balladinsa Milim uskottiin menestyvän vähintäänkin hyvin. Ennakkosuosikin asema ei ainakaan hälventynyt Israelin voitettua juuri ennen finaalin alkamista kaikki kolme Marcel Bezençon -palkintoa kilpailun parhaana sävellyksenä, esiintyjänä ja lehdistön suosikkina. (Marcel Bezençon -tunnustukset on jaettu vuodesta 2002 lähtien.) Harmillisesti viisulähetyksessä Harel Skaat hermoili esityksensä pilalle. Hänen normaalisti niin kuulas ja musikaalimainen äänensä oli ajoittain pahasti epävireessä. Voittohaaveet lässähtivät sijaan 14.

Harel Skaat äänestettiin kuitenkin sentään finaaliin asti. Vuosina 2011–2014 yksikään Israelin viisuedustajista ei edennyt semifinaalista jatkoon lauantain loppukilpailuun. Neljä peräkkäistä karsiutumista merkitsi murheellista ajanjaksoa Israelin euroviisuhistoriassa. Israelin viisuhaaveita oli omiaan kuvaamaan maan vuoden 2005 viisun nimi Hasheket shenish'ar – "Hiljaisuus, joka säilyy". Israel ei ole kuitenkaan koskaan jäänyt Euroviisuissa viimeiseksi. Lähimpänä jumbosijaa Israel on ollut vuosina 1993 ja 2006, jolloin molemmilla kerroilla maa saavutti vain neljä pistettä. Vuonna 1993 eroa viimeiseksi jääneeseen Belgiaan oli vaivainen yksi piste. Vuonna 2006 Israel saavutti kaikki pisteensä Ranskalta, jonka puhelinäänestäjät ovat tupanneet usein palkitsemaan Israelin viisuja korkeilla pisteillä. Syyksi on uumoiltu Ranskan laajan juutalaisyhteisön aktivoitumista viisuäänestyksissä.

Vuonna 2015 israelilaiset viisufanit huokaisivat helpotuksesta, kun toisen semifinaalin loppukliimaksi huipentui Israelin finaalipaikan julkistamiseen. 16-vuotias Nadav Guedj vei Israelin neljän vuoden tauon jälkeen viisufinaaliin ja sijoittuikin siellä mukavasti yhdeksänneksi hauskalla rallillaan Golden boy. Nadav Guedj valittiin viisuedustajaksi HaKokhav HaBa -kykykilpailun kautta. Vuodesta 2015 lähtien kaikki Israelin viisuartistit on etsitty kyseisen kilpailun välityksellä. Resepti on osoittautunut sangen toimivaksi: Israel on päässyt joka kerta finaaliin vuodesta 2015 alkaen.

Netta viisuilee naisten asialla


Israelin perinteinen yleisradioyhtiö IBA ajettiin alas vuoden 2017 Euroviisujen jälkeen. Israelin uuden yleisradioyhtiön televisiokanava KAN 11 otti vastuun Israelin euroviisuosallistumisesta.

Helmikuussa 2018 HaKokhav HaBa L'Eurovizionin voitti räväkkä Netta Barzilai. Indiepiireissä uransa aloittanut Barzilai on lahjakas loopperitaiteilija, joka hämmästytti ja ihastutti kykykilpailussa omaperäisillä ja innovatiivisilla esityksillään. HaKokhav HaBan jälkeen Doron Medalie ja Stav Beger tarjosivat Nettalle viisukappaleeksi kynäilemäänsä ajankohtaista kappaletta Toy. #metoo-keskustelu oli käynyt kuumana sosiaalisessa mediassa syksystä lähtien. Toy otti vahvasti kantaa naisten itsemääräämisoikeuden puolesta – samaan aikaan hauskasti, luovasti ja voimaannuttavasti. Netta Barzilai ei esiintymisissään suostu alistumaan viihdeteollisuuden luomaan naisesiintyjän muottiin, vaan hän on lavalla avoimesti oma räiskyvä itsensä ja ilveilee ilmeikkäästi esiintyessään. Ennen viime vuoden euroviisufinaalia hän totesi Helsingin Sanomien haastattelussa haluavansa esityksellään tukea kaikenlaisia tapoja olla nainen ja rikkoa kaikkia naiseuteen liittyviä stigmoja.

Netta Barzilai tiimeineen juhli Israelin neljättä euroviisuvoittoa Lissabonissa.
Kuva: © Thomas Hanses / Eurovision.tv
Toy kuulosti euroviisukontekstissa modernilta ja raikkaalta. Israel nousi kappaleen julkistamisen jälkeen pitkästä aikaa Euroviisujen vedonlyönnin kärkeen. Viisuviikolla Lissabonissa muut ennakkosuosikit onnistuivat lyömään kiilaa Israelin ykkössuosikin asemalle, mutta lopulta Netta Barzilai piti pintansa. Toy sijoittui jo raatiäänestyksessä mukavasti kolmanneksi 212 pisteellä. Etukäteen monet olivat suhtautuneet skeptisesti Israelin karnevalistisen esityksen menestymismahdollisuuksiin musiikin asiantuntijoista koostuvien raatien keskuudessa. Kun tuli katsojien vuoro ilmaista mielipiteensä, voittajasta ei ollut mitään epäselvyyttä: Israel oli yleisöäänestyksen ylivoimainen ykkönen 317 pisteellä. Israel saavutti neljännen euroviisuvoittonsa komealla 529 pisteen saaliilla toiseksi sijoittuneen Kyproksen Fuegon jäädessä 436 pisteeseen. Netta Barzilaista tuli Israelin neljäs euroviisuvoittaja.

Netta Barzilain voitto jatkoi Israelin 20 vuoden voittosykliä: vuoden 1979 Hallelujah-voiton lisäksi Israel on voittanut Eurovision laulukilpailut 1978, 1998 ja 2018 – vuosina, jolloin vuonna 1948 perustettu valtio on viettänyt juhlavuottaan. Näitä kolmea voittoa on yhdistänyt luottaminen moderneihin soundeihin. Vuoden 1978 A-ba-ni-bi oli ensimmäinen viisuvoittoon yltänyt diskokappale, Diva oli freesi voittaja festivaaliballadien valtaamissa elitistisissä ysäriviisuissa ja Toy nuorekkaineen ilmaisuineen edusti jälleen jotain uutta ja tuoretta Euroviisuissa. Yhtä lailla Israel on viisuvoitoillaan rikkonut lasikattoja sekä edistänyt avarakatseisuutta ja suvaitsevaisia arvoja. A-ba-ni-bin säveltänyt Nurit Hirsh on ensimmäinen Eurovision laulukilpailun voittanut naissäveltäjä. Transsukupuolisen Dana Internationalin euroviisuvoiton merkitystä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille ei voi liikaa korostaa. Viisuvoiton ansiosta hänestä tuli kansainvälinen esikuva, joka teki suunnattoman arvokasta työtä ihmisoikeuksien puolesta. Netta Barzilai voitti Euroviisut feministisellä sanomalla ja esityksellä.

Israel isännöi tällä viikolla Eurovision laulukilpailua kolmatta kertaa. Kahdella aikaisemmalla kerralla kilpailu on järjestetty Jerusalemin konferenssikeskuksessa, mutta tänä vuonna viisuillaan Tel Avivissa.

Lähteitä


Vuletic, Dean (2018) Postwar Europe and the Eurovision Song Contest. Bloomsbury Academic, Lontoo.

Moriel, Liora (1999) Ylpeä laululintu – Dana International ja Eurovision laulukilpailut. Mari Pajalan suomennos julkaistu Lähikuvan numerossa 2–3/1999.

Israelilaisten euroviisukapellimestarien haastattelut And the conductor is... -sivustolta:
Nurit Hirsh
Kobi Oshrat
Silviu Nansi Brandes
Shaike Paikov

Siteeratut artikkelit:

Apu 14/1979: Kinnunen Raila, "Hallelujah".

Helsingin Sanomat 2.4.1979: Lampila Hannu-Ilari, "Poliittissävytteinen viisuvalinta".

Helsingin Sanomat 12.5.2018: Kaseva Tuomas, "Yksi Euroviisujen ennakko­suosikeista on #metoo-ajan viisu­tähti, joka haluaa 'rikkoa kaikkia naiseuteen liittyviä stigmoja'". (Verkkolinkki)

Katso 12/1979: Zweig Mindele: "Ristiriitojen Euroviisut".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti