27. toukokuuta 2019

Euroviisut 2019: Onnistunut viisuvuosi tarjosi jokaiselle jotain


Eurovision laulukilpailun 64. vuosikerta on taputeltu. Ylipitkästä kestostaan huolimatta finaalilähetys osoitti, ettei Euroviisuja voi ainakaan luonnehtia tylsiksi. Lauantai-illan finaali tarjosi jokaiselle jotakin. Israelin televisioyhtiö KAN järjesti puitteiltaan erinomaisen show'n mutta Israelin arvostelijatkin saivat finaalissa balsamia haavoilleen. Huippujännittävään äänestystrilleriin mahtui lukuisia täydellisiä yllätyksiä – mutta silti suurin ennakkosuosikki veti pisimmän korren.

Sisällys:
  • Ennakkosuosikki piti pintansa
  • "Euroviisut on kuin heittäisi tikkaa kännissä" – tai sitten ei
  • Myönnytys vanhan liiton viisufaneille
  • Madonnaa ja politiikkaa
  • Quo vadis Suomi?
  • Voisiko Alankomaista ottaa oppia?

Ennakkosuosikki piti pintansa


Aluksi on todettava kaikkien mahdollisten valko- ja pinkkipesusyytösten uhallakin Israelin suoriutuneen viisujärjestelyistä erittäin hyvin. Erityisesti kaltaiseni nostalgikko ilahtui lukuisista viittauksista viisuhistoriaan. Tel Avivin viisuissa ei häpeilty menneitä aikoja, vaan esimerkiksi maan kaikki neljä euroviisuvoittajaa marssitettiin viisulähetyksiin sangen näkyviin rooleihin. Israelin ensimmäisen viisuedustajan Ilanitin lyhyt esiintyminen tarjosi allekirjoittaneelle viisuvuosikerran juhlavimman hetken.

Kun äänestys lopulta pitkitettyjen väliaikanumerojen jälkeen pääsi alkamaan, saatiin jälleen kerran havaita, ettei euroviisutuloksia voi ennakoida aukottomasti. Tänä vuonna äänestys onkin aiheuttanut poikkeuksellisen paljon päänvaivaa ja jälkipuintia, sillä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1998 Euroopan yleisradioliitto (EBU) joutui korjaamaan pisteitä jälkikäteen lähetyksessä sinne livahtaneiden virheiden vuoksi. Valko-Venäjän raatipisteet kun jaettiin "inhimillisen erehdyksen" takia vahingossa kymmenelle huonoimmin pärjänneille, ja virhe saatiin korjattua vasta neljä päivää kilpailun jälkeen.

Äänestys sisälsi useampia täysin odottamattomia käänteitä. Tuskin juuri kukaan osasi etukäteen ennustaa Pohjois-Makedonian uskomatonta menestystarinaa raatiäänestyksessä. Yhtä lailla aivan puun takaa tuli Norjan sijoittuminen ykköseksi yleisöäänestyksessä. Pohjois-Makedonia ja Norja eivät missään vaiheessa olleet veikatuimpien ennakkosuosikkien joukossa. Kaikista yllätyksistä huolimatta lopulta voiton vei Alankomaat, joka oli paistatellut koko kevään vedonlyönnin ykkösenä. Yleisöäänestyksen kakkonen ja raatien kolmonen.

Alankomaiden voittosävelmä Arcade on tyypillinen 2010-luvun euroviisuvoittaja. Kuluneen vuosikymmenen aikana Eurovision laulukilpailu on muuttunut entistä ammattimaisemmaksi tapahtumaksi, jonka musiikkitarjonta lähestyy yhä enemmän nykyaikaista valtavirran musiikkikulttuuria. Arcade on laadukkaasti ja korkeatasoisesti tuotettu hienostunut balladi. Arcadea ei ole sävelletty alun perin Euroviisuja varten vaan laulu on ollut olemassa monta vuotta "pöytälaatikossa" ennen kuin se julkaistiin.

Duncan Laurence on Alankomaiden viides euroviisuvoittaja.
Kuva: © Thomas Hanses / Eurovision.tv
Voittaneen laulun esittäjä – ja samalla yksi sen tekijöistä – Duncan Laurence, oikealta nimeltään Duncan de Moor (s. 1994), on noussut julkisuuteen The Voice -kykykilpailun kautta, kuten niin monet muut poplaulajat 2010-luvulla. Duncan osallistui kilpailuun vuonna 2014 ja hän valitsi tähtivalmentajakseen Ilse DeLangen, joka samana vuonna edusti Alankomaita menestyksekkäästi Euroviisuissa The Common Linnets -duon osapuolena. Ja kuten nykyiselle musiikkiteollisuudelle on ominaista, Duncan ei suinkaan voittanut The Voice of Hollandia eikä edennyt edes finaalikierroksille asti. Onhan meillä Suomessakin esimerkiksi Alma tai Evelina, jotka musiikkibisnes on imaissut mukaansa, vaikka he eivät näissä kykykilpailuissa sijoittuneetkaan lähellekään kärkisijoja.

Ilse DeLangella oli merkittävä rooli myös Duncanin euroviisuedustuksen suhteen. Hän ihastui entisen valmennettavansa Arcadeen ikihyviksi ja oli sitä mieltä, että laulu olisi erinomainen valinta Euroviisuihin. DeLangen kehottamana Arcade lähetettiin Alankomaiden yleisradioyhtiö AVROTROSin kuultavaksi ja loppu on historiaa: Duncan Laurence ja Arcade valittiin Alankomaiden viisuedustajaksi sisäisesti ilman minkäänlaista julkista karsintaa.

Eurovision laulukilpailut voitettiin tänä vuonna pelkistetyllä esityksellä. Duncan Laurence oli lavalla yksin ja tulkitsi pianon ääressä vereslihalla tunnepitoisen eroballadinsa. Laurence oli ilmoittanut haluavansa osallistua kilpailuun musiikki edellä ja hän luonnehti voittoaan musiikin voitoksi, vaikka ilmaisikin näkemyksensä huomattavasti sovinnaisemmin ja kohteliaammin kuin Portugalin viisuvoittaja Salvador Sobral. Vaikka Arcade vaikuttaa ilmeisen omakohtaiselta tarinalta, laulussa on tarttumapintaa ja sen kertosäkeistössä on aineksia suuren luokan stadionballadiksi. "All I know, all I know loving you is a losing game" on soinut tehokkaana korvamatona. Sovituksessa on hypnoottinen tunnelma, joka vangitsee kuulijan mukaansa kolmen minuutin ajaksi. Arcadesta välittyy vilpittömiä tunne-elämyksiä, joihin kuulija pääsee mukaan ja kykenee samaistumaan. Arcade on teos, joka osoittaa, että intiimistä ja introvertihkosta taideballadista on suuren yleisön musiikiksi.

Arcade on noussut listoille ympäri Eurooppaa. Spotifyssa kappaletta on kuunneltu euroviisuksi poikkeuksellisen paljon: nyt tätä kirjoittaessa yhteensä liki 35 miljoonaa kertaa ja se on käväissyt monessa maassa viraalilistan kärjessä. YouTubessa virallista musiikkivideota on katsottu 15 miljoonaa kertaa. Ennusmerkeistä päätellen viisuvoittajasta muodostunee Måns Zelmerlöwin Heroesin ja Nettan Toyn tapaan vähintään hitinpoikanen. Kotimaassaan Alankomaissa se on jo myynyt ja striimannut platinaa.

"Euroviisut on kuin heittäisi tikkaa kännissä" – tai sitten ei


Euroviisujen 2019 tulokset:

1. Alankomaat "Arcade" 498 (261 + 237)
2. Italia "Soldi" 472 (253 + 219)
3. Venäjä "Scream" 370 (244 + 126)
4. Sveitsi "She got me" 364 (212 + 152)
5. Ruotsi "Too late for love" 334 (93 + 241)
6. Norja "Spirit in the sky" 331 (291 + 40)
7. Pohjois-Makedonia "Proud" 305 (58 + 247)
8. Azerbaidžan "Truth" 302 (100 + 202)
9. Australia "Zero gravity" 284 (131 + 153)
10. Islanti "Hatrið mun sigra" 232 (186 + 46)
11. Tšekki "Friend of a friend" 157 (7 + 150)
12. Tanska "Love is forever" 120 (51 + 69)
13. Kypros "Replay" 109 (32 + 77)
14. Malta "Chameleon" 107 (20 + 87)
15. Slovenia "Sebi" 105 (59 + 46)
16. Ranska "Roi" 105 (38 + 67)
17. Albania "Ktheju tokës" 90 (47 + 43)
18. Serbia "Kruna" 89 (54 + 35)
19. San Marino "Say na na na" 77 (65 + 12)
20. Viro "Storm" 76 (48 + 28)
21. Kreikka "Better love" 74 (24 + 50)
22. Espanja "La venda" 54 (53 + 1)
23. Israel "Home" 35 (35 + 0)
24. Valko-Venäjä "Like it" 31 (13 + 18)
25. Saksa "Sister" 24 (0 + 24)
26. Iso-Britannia "Bigger than us" 11 (3 + 8)

Suluissa ensin pisteet yleisöäänestyksestä
ja sitten raatiäänestyksen pistemäärä.
Laatu ja ammattitaito olivat menestyksen takeet tämänkin vuoden viisukilpailussa. Toiseksi sijoittunut Italian Soldi on ollut koko kevään kotimaassaan Italiassa valtava megahitti ja myynyt siellä kolminkertaista platinaa. Spotifyssa kappaletta on kuunneltu yhteensä yli 65 miljoonaa kertaa. Laulun esittäneen Mahmoodin esityksessä ei ollut minkäänlaista erityistä kikkailua, mutta hänen lavatyöskentelyssään ja läsnäolossaan oli jotain poikkeuksellisen vangitsevaa. Hänen luontainen karismansa suorastaan tunki ruuduista läpi.

Kolmanneksi yltäneen Venäjän Sergei Lazarev on kotimaassaan todellinen supertähti, joka on kuulunut venäläisen popskenen kärkinimiin yli vuosikymmenen ajan. Eikä ihme, hänen laulusuorituksensa oli uskomattoman vahva. Ehdottomasti tämän viisuvuoden paras. Kylmät väreet olivat taatut, kun Sergei revitteli äänirekisterillään hienoa Scream-voimaballadiaan, jonka säestyksestä vastaa aito sinfoniaorkesteri.

Suomessa heikkoa viisumenestystä selitellään Euroviisujen arvaamattomuudella. Kyllästymiseen asti on hoettu fraasia "Euroviisut on kuin heittäisi tikkaa kännissä", koska kilpailun lopputuloksia pidetään yllättävinä ja ennustamattomina. Mutta loppujen lopuksi ei ole mitenkään ihmeellistä tai yllättävää, että juuri nämä edellämainitut erityisen professionaaliset esitykset sijoittuivat kärkeen. Ammattitaitoisuus tehoaa – ja esimerkiksi Italia ja Venäjä tarjosivat musiikkimarkkinoidensa kärkilaatua.

Sama pätee muihinkin kärkiviisikkoon äänestettyihin esityksiin. Neljänneksi sijoittunut Sveitsi osoitti, että tehokkaan kappaleen ja karismaattisen solistin lisäksi olennaista on viimeisen päälle työstetty lavaperformanssi, jolla onnistutaan myymään esitys sadoille miljoonille katsojille. Pop-estetiikan ymmärtäminen on tärkeää. Sveitsi olikin palkannut esityksensä suunnittelijaksi arvostetun ruotsalaisen koreografin Sacha Jean-Baptisten. Sveitsi on pärjännyt viime vuosikymmeninä suorastaan surkeasti, mutta tämänvuotinen sijoitus osoittaa, että mikä tahansa maa voi menestyä Euroviisuissa hyvin tehdyllä työllä.

Kamerat kuvasivat sekunnin murto-osan liian pitkään Ruotsin edustajaa, kun
selvisi, ettei Ruotsi pärjännyt yleisöäänissä yhtä hyvin kuin raatien kynsissä.
Toisaalta liian millitarkka esitys saattaa olla rasite. Sen sai jälleen tänä vuonna kokea viidennelle sijalle päätynyt Ruotsi, jonka esitys taisi olla hieman liian steriili suurelle yleisölle. Ainakaan Ruotsi ei pärjännyt yleisöäänestyksessä yhtä hyvin kuin raatien keskuudessa. Menestyvässä euroviisuesityksessä saa olla rosoa ja inhimillistä särmää, joka luo tarvittavaa tarttumapintaa.

Myönnytys vanhan liiton viisufaneille


Eurovision laulukilpailujen nykyinen kehitys on ollut katkera pala nieltäväksi eräille vanhan liiton viisufaneille. Heidän mielestään kilpailussa on nykyään aivan liikaa "oikeaa musiikkia". Minne ovat kadonneet kaikki kulahtaneet schlagerit ja formaattieuroviisut? Älyttömät lukuisilla modulaatioilla varustetut viisuhumpat, jollaisia ei kuultu missään muualla kuin Euroviisuissa. Viisupojat eivät osaa arvostaa Islannin hätkähdyttävää industrialkarjuntaa tai Slovenian intiimiä hipsterihuohotusta. Tämän vuoden tulokset tarjosivat yhden kädenojennuksen perinteisen viisumusiikin ystäville. Yleisöäänestyksen ykkönen ei ollutkaan Alankomaat, vaan Norjan KEiiNO, jonka revontulihumppa Spirit in the sky tuomittiin alun perin OGAEn pojille suunnatuksi fanisuosikiksi. OGAE on kansainvälinen euroviisufanien yhdistys.

KEiiNOn huikea menestys yleisöäänestyksessä vastasi yhdestä finaalilähetyksen suurimmasta yllätyksestä. Yleisöäänestyksessä on helppo menestyä, mikäli onnistuu erottumaan massasta. Kun euroviisufinaalissa esitetään kuin liukuhihnalta 26 esitystä peräkkäin, positiivinen erottuminen kilpailukavalkadin joukossa on miltei edellytys sille, että katsojat tarttuvat puhelimeen ja haluavat maksaa äänestämisestä. Ehkäpä Norjan vanhanaikainen campviisu onnistuikin iskemään kaivattuun saumaan, sillä kansa saattaa kaivata modernin viisutarjonnan joukkoon myös sävyjä menneiden aikojen kitsch-karnevaalista. Kenties jonakin päivänä Eurovision laulukilpailuun voi jälleen osallistua Flying the flagin kaltainen esitys, joka onnistuu voittamaan yleisöäänestyksen, koska se kilpailee omassa sarjassaan "oikean musiikin" hallitsemassa kavalkadissa.

Monet ovat olleet ymmärrettävästikin nyreissään, koska raadit riistivät yleisön suosikilta voiton. Raadit olivat rankanneet Norjan niin alas, että Norja sijoittui lopullisissa tuloksissa vasta kuudenneksi. On kuitenkin syytä muistaa, että raatien äänestyskäyttäytyminen poikkeaa merkittävästi puhelinäänestyksestä. Satunnainen viisukatsoja tarttuu puhelimeen jos sattuu hotsittamaan ja äänestää useimmiten vain yhtä esitystä – sellaista, joka onnistuu herättämään ensikuulemalta värinöitä. Raatilaiset joutuvat arvioimaan jokaisen esityksen ja heidän tehtävänään on palkita kilpailukappaleita musiikillisten ansioiden perusteella. Sen vuoksi raatiäänestyksessä pärjäävät sellaiset sävellykset, jotka saattavat olla liian "vaikeita" suuren yleisön makuun – Pohjois-Makedonia lienee oivaltavin esimerkki: taidokas sävellys, kannattamisen arvoinen sanoma ja vaikuttava tulkinta, mutta ei suurten massojen musiikkia. Raadit antavat pisteitä hyvin tehdystä työstä. Tämänvuotisesta viisuäänestyksestä tulee mieleen kotoinen Syksyn sävel -kilpailu, jossa yleisö äänesti voittajaksi usein jonkun hassutteluesityksen. Vaikka Erkki Liikasen Jokkantii tai Mikko Alatalon Rikoo on riskillä ruma voittivat kansan mielipiteen mukaisesti Syksyn sävelen, myöhemmin todellisiksi ikivihreiksi klassikoiksi osoittautuivat molemmissa tapauksissa Katri Helenan toiseksi sijoittuneet Syysunelma ja Mun sydämeni tänne jää. Voittajat jäivät hetken vitseiksi. Vaikka Syksyn sävelessä toteutui kansan tahto, kilpailu alkoi tulosten myötä kärsiä uskottavuusongelmasta, minkä seurauksena vakavasti otettavat muusikot ja lauluntekijät alkoivat karttaa siihen osallistumista.

Alankomaiden Arcaden voittoa on kritisoitu, koska esitys ei ollut kummankaan äänestyskompontentin ykkössijalla. Raatiäänestys oli kuitenkin tänä vuonna kärjen osalta ennätyksellisen tasainen, sillä kärkikolmikko mahtui kymmenen pisteen sisään (1. Pohjois-Makedonia 247, 2. Ruotsi 241, 3. Alankomaat 237). Lopulta saattoi olla vain tuurista kiinni, kuka kolmikosta sijoittui ykköseksi. Yleisöäänestyksessä Norjan (291 pistettä) ja Alankomaiden (261 pistettä) ero oli hivenen selkeämpi, mutta senkin osalta kärkikamppailu oli aikaisempia vuosia tasaisempi. Esimerkiksi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2011 yleisöäänestyksen ykkönen jäi alle 300 pisteen. Arcade onnistui saavuttamaan yleisöäänestyksessä pisteitä jokaisesta 40 maasta – tasaisesti niin lännestä kuin idästä, sekä etelästä että pohjoisesta. Norjan kohdalla pistejakauma oli epätasaisempi ja pari maata jätti Norjan kokonaan pisteittä. Yleisöäänestyksen kakkossija ja raatiäänestyksen kolmossija on vahva mandaatti. Eurovision laulukilpailussa pelin henki on nykyään sellainen, että menestyäkseen pitää koskettaa suurta yleisöä ja samalla vakuuttaa musiikin asiantuntijoista koostuvat raadit. Toisaalta olisi tärkeä muistaa, että Eurovision laulukilpailu ei ole kilpaurheilua, jossa sijoitus määrittäisi absoluuttisen suorituksen. Norjalaiset tulevat varmasti muistamaan hamaan tulevaisuuteen vuoden 2019 Euroviisut kilpailuna, jolloin heidän edustajansa oli yleisön suosikki. KEiiNOn jäsenet ja fanit voivat lohduttautua ajatuksella, että ainakin kansa tykkäsi.

Norjan menestys sekä ilahduttaa että hiertää meitä suomalaisia. KEiiNOn viisussa kuuluu nimittäin suomalaisen tuottajan Henrik Talan kädenjälki. Tala tunnetaan muun muassa Arttu Wiskarin takapiruna. KEiiNOn Spirit in the sky -viisua on väitetty Saara Aallon Monstersin plagiaatiksi, sillä molempien laulujen kertosäkeistöjen alut kuulostavat samankaltaisilta. Ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta viisuhistoriassa, kun Suomen edellisen vuoden euroviisua jäljitellään. Sveitsin viisun Mikado vuodelta 1975 a-osa muistuttaa kovasti Suomen edellisen vuoden viisua Keep me warm. Siinä missä Carita Holmström ja Saara Aalto pärjäsivät viisuissa vaatimattomasti, Sveitsin Mikado ja Norjan Spirit in the sky sijoittuivat kummatkin kuudennelle sijalle!

Madonnaa ja politiikkaa


Islannin Hatarin tempaus tulee jäämään popkulttuurin historiaan.
Israelin kilpailuisännyys kirvoitti ymmärrettävästi runsaasti kiivasta keskustelua. Onko oikein, että yhteisöllisyyden ja avarakatseisuuden juhla järjestetään maassa, jonka valtiollinen johto samanaikaisesti harjoittaa anteeksiantamattoman julmaa voimapolitiikkaa palestiinalaisia kohtaan. Kriitikoiden mukaan osallistuminen Euroviisuihin merkitsi tuen osoittamista Israelin hallinnolle ja Israelin voimapolitiikan siunaamista. Sosiaalisessa mediassa nuorisopoliitikot keräsivät irtopisteitä julistamalla kovaan ääneen, etteivät aio tänä vuonna vilkaista silmäystäkään Euroviisuja.

Eurovision laulukilpailu pyritään pitämään epäpoliittisena tapahtumana, mutta ei ollut suinkaan yllättävää, ettei finaalilähetyksessä vältytty kannanotoilta. Ensimmäisenä palestiinalaisten aseman nosti esiin väliaikaesiintyjä Madonna, jonka esityksessä nähtiin rinnakkain Israelin ja Palestiinan liput. Madonnan esitys ei kuitenkaan onnistunut kohahduttamaan, sillä katsojien huomio kiinnittyi ennemmin hänen epävireiseen laulusuoritukseensa. Ehkäpä Madonnankin olisi kannattanut osallistua muiden esiintyjien tapaan viisufinaalin kolmeen kenraaliharjoitukseen. Pisteidenlaskun aikana Ruotsin raatipisteet ilmoitti Eric Saade, jonka isä Walid Saade on libanonilaispalestiinalainen. Saaden kommentti oli ilmiselvästi tulkittavissa piikiksi Israelille ja tulehtuneille naapurisuhteille: "I really wish I was there but I'm not, maybe next year, who knows."

Näyttävimmän mielenilmauksen tarjosi Islannin Hatari. Islannissa kerättiin viime toukokuussa adressia, jossa vaadittiin boikotoimaan Euroviisuja, mikäli tapahtuma järjestetään Israelissa. Adressiin kertyi miltei 30 000 nimeä, mikä on ällistyttävä saavutus suhteutettuna Islannin asukaslukuun. Lopulta Islanti – kuten mikään muukaan maa – ei vetäytynyt viisuista Israelin vuoksi, mutta Islantia edustava yhtye Hatari ilmoitti pyrkivänsä viisuihin vain protestoidakseen Israelia. Finaalissa Hatarin jäsenet ottivat artistilämpiössä esiin televisiokuvaan Palestiina-huivit. Tempaus oli taitavasti suunniteltu, sillä yhtye toteutti sen hetkellä, jolloin heidät oletettavasti viimeistä kertaa kuvattaisiin televisiolähetyksessä läheltä – siinä vaiheessa kun Islannin yleisöäänestyspisteet kerrottiin. Viisu-urakka oli jo suoritettu ja kaikki pisteet olivat plakkarissa – diskaaminen ei olisi ollut tuossa vaiheessa enää mahdollista.

Poliittinen mielenilmaus viisulähetyksessä on Eurovision laulukilpailun sääntöjen vastainen. Islannin yleisradioyhtiö voinee saada EBU:lta jonkinlaisen sanktion Hatarin tempauksesta. Mahdollinen rangaistus lienee kuitenkin oikeudenmukaisuudeltaan verrattavissa Nelson Mandelan vankeustuomioon tai suomalaisten sotasyyllisyystuomioihin. Tulevaisuus osoittanee, että Hatarin jäsenet olivat historian oikealla puolella. He hyödynsivät etuoikeutettua asemaansa ja tarjosivat sorretuille valtavan medianäkyvyyden eräässä Euroopan katsotuimmassa televisio-ohjelmassa. Hatarin tempaus tullee jäämään populaarikulttuurin – ei pelkästään Euroviisujen – historiaan. Mikäli Euroviisuja ei olisi tänä vuonna järjestetty Israelissa, sillä tuskin olisi ollut minkäänlaista vaikutusta Israelin valtion politiikkaan. Sen sijaan Hatarin temppu tarjosi palestiinalaiskysymykselle suunnattomasti julkisuutta.

Sivumennen voisi kommentoida Madonnan esiintymisen tuoneen etukäteen Euroviisuille runsaasti huomiota, mutta ehkä olisimme voineet elää ilmankin. Etenkin, kun ennen Madonnaa nähty viisuartistien Switch Song -ohjelmanumero uuden ajan Hallelujah-versioineen oli niin hersyvän hauska ja viihdyttävä. Ylipäätään on järjetöntä, että nykyään väliaikanumeroita paisutellaan niin pitkään, että viimeisen esityksen päätyttyä kestää yli tunnin ennen kuin pisteidenlasku alkaa. Suomessa kello ehti olla yli yksi yöllä, kun ensimmäiset pisteet lävähtivät ruutuun.

Quo vadis Suomi?


Daruden ja Sebastian Rejmanin viehätysvoima ei purrut toivotulla tavalla.
Kuva: © Thomas Hanses / Eurovision.tv
Jos Eurovision laulukilpailu olisi urheilukilpailu, Suomen tämänvuotinen sijoitus – semifinaalin viimeinen sija – olisi kieltämättä lohduton. Taidealoilla kilpaileminen on tietenkin aina enemmän tai vähemmän kyseenalaista ja keinotekoista, vaikka tottahan toki menestyminen kutkuttaisi. Lienee kuitenkin syytä muistuttaa vanhasta viisaudesta, jonka mukaan Euroviisuissa viimeiseksi jää useimmin huomaamattomin eikä huonoin. Tuskinpa lauantain finaalissakaan viimeiseksi sijoittunut Iso-Britannia oli juuri kenenkään mielestä absoluuttisesti kamala. Se oli vain täydellisen unohdettava.

Onneksi Daruden ja Sebastian Rejmanin lausunnoista on huokunut terve asenne viisutouhua kohtaan. Kaksikko on ymmärtänyt, että kyse on musiikkifestivaalista ja yhteisöllisyyden juhlasta, jossa ei tarvitse kilpailla hampaat irvessä. Darude on ilmeisesti onnistunut viisumatkallaan verkostoitumaan ja luomaan kontakteja ympäri Eurooppaa. Vaatimattomasta kilpailumenestyksestä huolimatta viisuprojekti kääntyy plussan puolelle. Darude ja Rejman lähtivät viisuihin tekemään omaa juttuaan, mutta sillä ei ollut oikeanlaista viisupotentiaalia. Ehkäpä miehet eivät tarkalleen tienneet millaiseen tapahtumaan olivat osallistumassa. Suomen esityksen visuaalisessa toteutuksessa oli epäilemättä ideaa – mutta ikävä kyllä on todettava kilpailun olleen armotonta, ja Look awayn visuaalisuus oli kuin vain kalpea varjo verrattuna esimerkiksi Australian, Maltan tai Azerbaidžanin hämmästyttävän näyttäviin performansseihin.

Kaikki kunnia Darudelle ja Sebulle. Suomen toistuva heikko menestys on kuitenkin herättänyt entistä enemmän kriittisiä äänenpainoja suomalaista viisutuotantoa kohtaan. Helsingin Sanomissa oli viisuviikon jälkeisenä keskiviikkona aiheesta kolme yleisönosastokirjoitusta. Päättyvä vuosikymmen ei sujunut Suomen osalta menestyksen suhteen mairittelevasti: neljä finaalipaikkaa ja paras sijoitus Softenginen 11. sija vuodelta 2014. Muutoin Suomi ei yltänyt kertaakaan edes kahdenkymmenen parhaan joukkoon. Softenginen viiden vuoden takaisen 11. sijan jälkeiset viisusijoitukset ovat kieltämättä karua luettavaa, sillä vuosikymmenen jälkipuoliskolla Suomi ylsi lauantain loppukilpailuun vain yhden ainoan kerran – ja silloinkin Saara Aalto jäi finaalin toiseksi viimeiselle sijalle. Vain surullisenkuuluisalla 1990-luvulla meni heikommin.

Edes nykyinen UMK:n kutsuartistiformatti ei ole onnistunut kääntämään Suomen viisumenestystä. Suomalaiset viisuharrastajat haikailevat jälleen avointa sävellyskilpailua, mutta aika on ilmeisesti ehtinyt kullata muistot, sillä harva on enää muistellut millaista amatöörimäistä sähellystä viimeisin avoimen kilpailun UMK vuonna 2017 olikaan. Suomalaisella viisutuotannolla on edessään kova haaste nostaa Suomen viisukurssi ylöspäin. Julkisuus oli tänäkin vuonna kohtuuttoman armotonta Suomen euroviisuilua kohtaan – negatiivinen arvostelu alkoi ennen kuin edes tiedettiin, että Darude on suostunut kutsuartistiksi – joten Suomen edustaminen Euroviisuissa ei liene kovin houkutteleva vaihtoehto eturivin artisteille. Mutta voisimmeko oppia mahdollisesti jotain tämän vuoden voittajamaasta? Alankomaiden viisuhistoria sisältää jaksoja, jolloin maa on tarponut todella syvällä suossa.

Voisiko Alankomaista ottaa oppia?


Alankomaat voitti Eurovision laulukilpailut viidettä kertaa. Tieto saattaa kuulostaa yllättävältä, sillä edellisestä voitosta oli kulunut peräti 44 vuotta. Teach-In -yhtyeen legendaarinen viisuklassikko Ding-a-dong voitti Eurovision laulukilpailut vuonna 1975. Alankomailla on myös kaksi voittoa aivan viisuhistorian alkutaipaleelta vuosilta 1957 (Corry Brokkenin Net als toen) ja 1959 (Teddy Scholtenin Een beetje) ja lisäksi neljän voittajan viisuvuonna 1969 Alankomaiden edustaja (Lenny Kuhrin De Troubadour) oli yksi voittajista.

Euroviisut on järjestetty Alankomaissa edellisen kerran vuonna 1980. Israel oli edellisenä vuonna kotikentällään Jerusalemissa voittanut viisut toista kertaa peräkkäin, mutta Israelin televisioyhtiö joutui myöntämään, ettei budjetti riitä kilpailun järjestämiseen uudestaan heti seuraavana vuonna. Alankomaiden silloinen yleisradioyhtiö NOS tarjosi auttavan kätensä ja vuoden 1980 Euroviisut järjestettiin Haagissa. Tämä onkin viimeisin kerta, kun Eurovision laulukilpailu on järjestetty muualla kuin edellisen vuoden voittajamaassa. ABBAn Waterloon toteamus historiankirjasta hyllyssä pitää taas erinomaisesti paikkansa: kuten 40 vuotta sitten, viisuruljanssi siirtyy jälleen Israelista Alankomaihin.

Ding-a-dongin -voiton jälkeen Alankomaiden menestys tasaantui. Matkan varrelle mahtui muutamia valonpilkahduksia, kuten Maggie MacNealin ikiklassikko Amsterdam (1980, 5. sija), Ruth Jacottin Vrede (1993, 6. sija) ja Edsilia Rombleyn Hemel en aarde (1998, 4. sija). Muutoin Alankomaat ei onnistunut hätyyttelemään kärkisijoja. 2000-luvulla Alankomaat vaikutti pudonneen viisukärryn kyydistä kokonaan. Itä-Euroopan maat rantautuivat Euroviisuihin ja suhtautuivat kilpailuun asiaankuuluvalla vakavuudella. Perinteiset länsimaat – Alankomaat etunenässä – eivät pysyneet trendien perässä ja sijoitukset romahtivat. BBC:n ilkikurinen selostaja Terry Wogan vitsaili vuonna 2004 Alankomaiden esityksen jälkeen: "Alankomaat ei ole voittanut 29 vuoteen, taitaa tulla 30 vuotta täyteen."

Semifinaalien aikakausi oli pitkään Alankomaille menestyksen suhteen lohduton katastrofi. Vuodesta 2005 vuoteen 2012 Alankomaat ei päässyt kertaakaan semifinaalista jatkoon lauantain finaaliin. Kahdeksan karsiutumisen putki on ainutlaatuinen saavutus Euroviisujen historiassa. Vuodesta 2007 lähtien Alankomaat on pääsääntöisesti valinnut viisuedustajansa joko täysin sisäisesti tai nykyisen UMK:n kaltaisella kutsuartistiformaatilla. Aluksi valintatapa ei vaikuttanut euroviisusijoituksiin. 2010-luvun alkaessa syntyi kuitenkin hittejä kotimarkkinoille. Sieneken Ik ben verliefd (Sha-la-lie) (2010) ja 3JS-trion Never alone (2011) nousivat Alankomaissa listaykkösiksi, vaikka nämä "kansalliset perversiot" eivät menestyneetkään Euroviisuissa.

Vuonna 2013 Alankomaat ampui vihdoinkin kovilla panoksilla. Maan viisuedustajaksi valittiin paikallinen pitkän linjan supertähti Anouk, joka on saavuttanut urallaan kansainvälistäkin menestystä. Hänen elegantti taideballadinsa Birds vei Alankomaat kahdeksan vuoden tauon jälkeen finaaliin ja sijoittuikin siellä hienosti yhdeksänneksi. Anoukin jälkeen tie oli auki ja Alankomaissa suhtauduttiin Euroviisuihin jälleen tosissaan. Seuraavana vuonna The Common Linnets -duo sijoittui tyylikkäällä kantriballadillaan Calm after the storm upeasti toiseksi, mikä oli Alankomaiden paras sijoitus sitten vuoden 1975. Sisäinen valinta on vain kerran tuottanut hutilaukauksen: Trijntje Oosterhuis ei edennyt finaaliin vuonna 2015, mutta yhdestä vastoinkäymisestä ei ole syytä lannistua. Vuodesta 2016 lähtien Alankomaat on ollut vakiofinalisti. Duncan Laurence osoittaa, että sisäinen valinta voi tuottaa nappisuorituksen, vaikka esiintyjä ei olisikaan kotimaansa eturivin artisteja. Kokonaispaketti ratkaisee.

Aiheesta muualla


Helsingin Sanomat 19.5.2019: Juuso Määttänen "Alankomaiden voitto Euroviisuissa osoittaa, että musiikki ratkaisee – ja Islannin tempaus, että Euroviisuissa ei ole kyse vain musiikista"

Yle.fi: Eva Frantz "Kommentar: Sluta deppa, Finland är inte alls sämst i Eurovisionen!"

STT 15.5.2019: "Viisuekspertti antaisi Darudelle urhoollisuusmitalin ja väläyttää Suomelle välivuotta kisoista"

Yle.fi: Markku Haavisto "Kommentti: Totuus Madonnasta"

Blogini muut kirjoitukset aiheesta Eurovision laulukilpailu 2019


Euroviisut 2019: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset

Euroviisut 2019: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset

Euroviisut 2019: Kuka Madonnan 26 lämppäristä kruunataan viisuvoittajaksi?

18. toukokuuta 2019

Euroviisut 2019: Kuka Madonnan 26 lämppäristä kruunataan viisuvoittajaksi?


Eurovision laulukilpailujen 64. tuotantokausi lähestyy loppukliimaksiaan. Ennakkoarvioissa viisuvuosikertaa 2019 kritisoitiin latteaksi ja yksitoikkoiseksi, mutta viikolla nähdyt semifinaalilähetykset ovat osoittaneet nämä julmat luonnehdinnat aiheettomiksi. Tänäkin vuonna Euroviisuissa on riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tiistain semifinaalin kattaus oli hämmästyttävän monipuolinen aina Islannin raivokkaasta industrialräminästä Australian taidepläjäykseen, jonka visuaaliset efektit olivat jotain aivan mullistavia ja ennennäkemättömiä. Ei Euroviisuissa ole ennen nähty ja kuultu moista. Uudet tuulet puhaltavat television historian pitkäikäisimmässä viihdeohjelmassa – ja se lienee tapahtuman tulevaisuudennäkymien kannalta vain hyvä asia. Portugalin hämmästyttävää avantgardistista performanssia tämän illan finaalissa ei tosin nähdä. Ja euroviisufanit, jotka ovat pitkään pitäneet lempilapsenaan Portugalia, tuota euroviisuperheen oman tien kulkijaa, ovat olleet maan karsiutumisesta aidosti närkästyneitä.

Torstain semifinaali todisti taas useaan otteeseen esittämäni teesin, jonka mukaan Eurovision laulukilpailu on 2010-luvulla muuttunut entistä ammattimaisemmaksi kilpailuksi. Lavalla kuultiin toinen toistaan upeampaa laulajaa ja vahvoja tulkintoja. Kilpailu oli sen verran kovatasoinen, että useampi vahva tulkitsija jäi nuolemaan näppejään. Armenian Sbruk, Romanian Ester Peony, Kroatian Roko ja Moldovan Anna Odobescu karsiutuivat finaalista. Viidentoista vuoden takaiset synkät ajat, jolloin lauluvireyden sijaan kilpailtiin vähäpukeisuudella ja mauttomilla sirkusesityksillä, ovat auttamatta jääneet menneisyyteen. Eurovision laulukilpailu on nykyään kaikkea muutakin kuin camp. Toki kaikkia edellä mainittuja neljää taidokasta esiintyjää saattaa ottaa päähän häviäminen Norjan KEiiNOlle, jonka esitys oli lähinnä kiusallista amatöörimäistä koheltamista, mutta kaipa viisufinaaliin mahtuu yksi perinteinen vanhan liiton schlagerhumppa. Mielenkiinnolla odotetaan semifinaalien kokonaisia tuloksia, jotka julkaistaan finaalin päätyttyä. Euroopan yleisradioliitto on tiedottanut, että kilpailu viimeisistä finaalipaikoista on ollut erittäin tiukka. Tiistain semifinaalissa sijalle 11 sijoittunut hävisi finaalipaikan kahdella pisteellä ja torstaina oli vieläkin täpärämpää: ero 10:ksi ja 11:ksi sijoittuneiden välillä oli yksi vaivainen piste.

Nykyisten Euroviisujen ammattimaisuus tarjonnee selityksen sille, minkä vuoksi tänä vuonna viisufinaali käydään jälleen ilman suomalaisedustusta. Darude ja Sebastian Rejman edustivat viisutapahtumissa mallikkaasti ja olivat selvästi terveellä asenteella mukana. On ollut suorastaan liikuttava seurata kaksikon matkaa Euroviisuihin. Lausuntojen perusteella miehet ymmärsivät, että Euroviisuissa on kyse paljon muustakin kuin kilpailusta. Viisuihin ei pitäisi suhtautua kilpaurheiluna vaan yhteisöllisenä musiikkifestivaalina – olkoonkin, että kilpailussa menestyminen olisi tietenkin kutkuttavaa. Suomen delegaatio hoiti leiviskänsä moitteettomasti. Yleisradio oli yrittänyt tavoitella visuaalisilla elementeillä muiden maiden esitysten tasoa, mutta ikävä kyllä kokonaisuus ei ollut niin vahva, että olisimme onnistuneet erottumaan massasta. Tarkoituksenani on viisujen jälkeen kirjoittaa viimevuotiseen tapaan yhteenveto viisuvuoden saldosta ja pyrin siinä reflektoimaan näkemyksiäni suomalaisen euroviisuilun tulevaisuudesta. Onneksi aiheesta on jo kirjoitettu hyviä analyyseja esimerkiksi Helsingin Sanomissa. Ylipäätään on todettava, että suomalaisen euroviisujournalismin taso on 2010-luvun aikana petrannut kuin sika juoksuaan. Esimerkiksi juuri Helsingin Sanomien Juuso Määttänen on kirjoittanut tällä viikolla pääsääntöisesti erinomaisia artikkeleja ja näkökulmia. Samat sanat voi sanoa ilman muuta myös Yleisradion Ville Vedenpäästä. Menneiden aikojen väheksyvä asenne on onneksi jäänyt historiaan ja toimittajilla on nykyään selvästi käsitys minkälaisesta tapahtumasta on kyse.

Ei ole kuitenkaan syytä vaipua epätoivoon. Euroviisuissa kaikki on mahdollista. Tämän illan finaalissa kilpailevat esimerkiksi finaalissa harvoin nähdyt Malta, Sveitsi, San Marino ja Pohjois-Makedonia. Malta oli viimeksi finaalissa vuonna 2016, Sveitsi ja San Marino vuonna 2014. Islantikin on edellisen kerran edennyt finaaliin vuonna 2014. Makedonialainen edustaja äänestettiin finaaliin viimeksi seitsemän vuotta sitten vuonna 2012. Jos ei yritä ja osallistu kilpailuun, ei ainakaan voi menestyä.

Alankomaiden Duncan Laurence on suurin ennakkosuosikki.
Kuva: © Andres Putting / Eurovision.tv
Tänä iltana Eurovision laulukilpailun finaaliin osallistuu 26 esitystä. Suurin ennakkosuosikki on Alankomaiden Duncan Laurence, jonka pysähdyttävän hieno eroballadi Arcade on paistatellut vedonlyöntitilastojen ykkössijalla koko kevään. Usein vedonlyöntitilastot päivittyvät harjoitusten alkaessa, kun päästään näkemään, miltä esitykset vaikuttavat livenä. Alankomaat on kuitenkin torstain semifinaalin jälkeen vain vahvistanut asemaansa vedonlyönnin ykkössuosikkina. Toiseksi on noussut tiistain semifinaalin jälkeen Australian Kate Miller-Heidke. Harva uskoi, että Euroviisujen voittaja tulisi tänä vuonna ensimmäisestä semifinaalista, jota pidettiin yleisesti heikompitasoisena. Ja jos jonkun ykkössemifinaalin kilpailijan odotettiin tekevän yllätystemput, niin ennemmin Islannin hätkähdyttävän Hatarin. Mutta kuten jo edellä mainitsin, Australian vallankumouksellinen esitys oli televisioruudussa jotain sellaista, mitä ei ollut koskaan aikaisemmin nähty euroviisulähetyksessä. Australian voitto saattaisi herättää närää, mutta ulkomusiikillisilla keinoilla pelaamisesta on viisuhistorian aikana syytetty niin Dana Internationalia, Bucks Fizzia kuin Abbaa. Kolmas ennakkosuosikki on viisujen ikuinen kestomenestyjä Ruotsi, jonka edustaja John Lundvik on jälleen pelottavan professionaalinen. Sveitsin Luca Hännin sijoitus vedonlyönnissä on sahannut viisuviikon aikana edestakaisin ja harjoitusraporttien perusteella häntä luonnehdittiin vaisuksi. Mutta hevonpaskat, torstain semifinaaliesitys oli tulta ja tappuraa ja nyt "Sveitsin Despacito" She got me on neljäntenä. Vedonlyönnissä kymmenen veikatuimman joukossa ovat myös Venäjä, Azerbaidžan ja Islanti, jotka löytävät itsensä mitä todennäköisimmin myös oikeiden tulosten kärkikymmeniköstä. Suorista finalisteista eniten pöhinää ovat aiheuttaneet Italia ja Ranska.

26 viisuesityksen jälkeen suurimman huomion varastanee väliaikaesiintyjä, joka on tänä vuonna – ei enempää eikä vähempää – kuin popmusiikin ylipapitar Madonna. Israelilais-kanadalainen miljardööri Sylvan Adams on kustantanut omasta pussistaan Madonnan esiintymisen, joka kulut ovat kivunneet kuuleman mukaan miltei kahteen miljoonaan euroon. Madonnan show'n jälkeen päästään näkemään äänestys, johon on täksi vuodeksi jälleen tehty pienoinen uudistus.

Muutos äänestysprosessissa: uusi tapa ilmoittaa yleisöäänestyksen pisteet


Eurovision laulukilpailuun lanseerattiin vuonna 2016 uusi äänestysjärjestelmä, jossa aluksi kunkin maan ammattilaisraadit antavat pisteensä ja lopuksi kerrotaan esitysten saavuttamat pistemäärät yleisöäänestyksessä. Raatien pisteet käydään läpi maa kerrallaan – Suomen raadin pisteet ilmoittaa tänä iltana Christoffer Strandberg – mutta eri maiden yleisöäänestysten pisteet on laskettu yhteen ja suorassa lähetyksessä juontajat paljastavat kuinka monta pistettä kukin esitys on saavuttanut. (Euroviisujen nykyisestä äänestysjärjestelmästä kirjoitin pitkästi tässä blogissa maaliskuussa 2016) Tänä vuonna on tehty kosmeettinen muutos tapaan, miten yleisöäänestyksen pisteet kerrotaan finaalissa. Uudella systeemillä ei ole minkäänlaista vaikutusta tuloksiin.

Tätä ei pitäisi yrittää edes kirjoittaa, koska oheinen video selittää uuden järjestelmän paljon valaisevammin, mutta yritetään kuitenkin. Aikaisempina vuosina juontajat ovat lukeneet yleisöäänestyksen pisteet pienimmästä suurimpaan. Eli kertoneet ensin, mikä maa on saanut vähiten yleisöpisteitä, sitten mikä toiseksi vähiten, sitten mikä kolmanneksi vähiten ja niin edelleen... Tänä vuonna edetään raatiäänestyksen tuloksen perusteella. Kun raadit ovat antaneet pisteensä, ensimmäisenä kerrotaan kuinka monta pistettä yleisöäänestyksessä on saanut raatiäänestyksessä viimeiseksi jäänyt (sijalle 26 sijoittunut), sitten 25. sijoittunut, sitten 24. sijoittunut ja niin edelleen. Eli vuorossa on maa, joka on pistetaulukossa sillä hetkellä hännillä. Uudessa järjestelmässä on kaksi hyvää puolta. Ensinnäkin se tekee esimerkiksi selostajille äänestyksen seuraamisesta ennakoitavampaa. Nyt jokainen osaa henkisesti varautua, koska ilmoitetaan oman maan yleisöäänestyspisteet. Toisekseen jännitys säilyy aivan varmasti loppuun asti. Viime vuoden yleisöäänestyksen voittaja Israel (317 yleisöäänestyspistettä) sijoittui raatiäänissä kolmanneksi. Mikäli uusi järjestelmä olisi ollut käytössä viime vuonna Israelin yleisöäänestyspistepotti olisi ilmoitettu kolmanneksi viimeisenä. Vielä olisi pitänyt odottaa raatiäänestyksen kärkikaksikon – Ruotsin ja Itävallan – yleisöpisteitä ennen kuin Israelin voitto varmistui.

Viisuarviot: BIG 5 ja isäntämaa Israel


Arvioin seuraavaksi semifinaalipostausten tapaan (semifinaali 1; semifinaali 2) kuutta kilpailuesitystä, jotka ovat suoraan finaalissa. Finaaliin pääsevät automaattisesti Eurovision viisi suurta rahoittajamaata ja kilpailun isäntämaa. Edetään esiintymisjärjestyksen mukaan.

4. SAKSA: S!sters – Sister


Nanoihmiset Carlotta, 19 ja Laurita, 26 eivät ole siskoksia vaikka huutolaulavatkin sisarellisuudesta.

"I'm tired / tired of always losing" ovat laulun aloitussanat. Saksalla on kuitenkin kokemusta Euroviisuissa häviämisestä. 2015 ja 2016 Saksa jäi viimeiseksi ja 2017 toiseksi viimeiseksi. Viime vuonna maa ylsi hienosti neljänneksi, mutta ikävä kyllä, tänä vuonna odottanee jälleen sijoitus häntäpäästä... Aivan liian heiveröinen paketti pärjätäkseen kovatasoisessa kilpailussa.

Veikkaus: BOTTOM 5
Arvioni: 2 / 5

14. ISRAEL: Kobi Marimi – Home


Isäntämaata edustaa Freddie Mercurya etäisesti ulkoisesti muistuttava tenori, joka laulaa paatoksellisesti kotikentällä... kotiin saapumisesta.

Voi, voi, Kobi tulkitsee niin tunteella henkilökohtaisista itsetunto-ongelmistaan ja hyväksytyksi tulemisesta, mutta viisufanit ovat vain naureskelleet isäntämaan edustussävelmän tahattomalle koomisuudelle. Mutta tällaisella paatoksellisella tyylillä voi olla kannattajansa, joten Israel saattaa menestyä paremmin kuin moni uskookaan.

Veikkaus: sijat 15–26
Arvioni: 1,5 / 5

16. ISO-BRITANNIA: Michael Rice – Bigger than us


Ruotsin viisuedustaja John Lundvik pääsee kilpailemaan itseään vastaan. Hän on nimittäin yksi Britannian laulun säveltäjistä. Valitsi itselleen paremman sävellyksen...

Iso-Britannia ei enää tee itseään naurunalaiseksi. Nykyään maa lähettää viisuihin lähinnä yhdentekevää keskinkertaisuutta. Tässä, kuten Britannian kolmessa edellisessä viisussa, ei ole varsinaisesti mitään vikaa. Ne vain ovat sellaisia keskitason paketteja, jotka eivät yllä huippuesitysten tasolle. Ihan kiva, mutta jääkö mitään mieleen ja erottuuko mitenkään massasta? Toivottavasti pisteitä tulee sen verran, että välttää jumbosijat.

Veikkaus: sijat 15–26
Arvioni: 2,5 / 5

21. RANSKA: Bilal Hassani – Roi


Yksi Ranskan suosituimmista YouTube-tähdistä päätti ryhtyä laulamaan. Tänään hän esittää sadoille miljoonille tv-katsojille laulun erilaisuuden ja itsensä hyväksymisestä ranskaksi ja englanniksi. Kieli vaihtuu lennosta koko ajan. "Haaveissani olen kuningas", laulaa syrjittyjen ja päähänpotkittujen nuorien puolestapuhuja Bilal. Esityksessä body positivity -aspekti mukana.

Ranskan viisun on säveltänyt maan viimevuotinen edustusduo Madame Monsieur, jonka Mercy oli vuosi sitten ennakkosuosikkeja mutta jämähti lopulta sijalle 13. Bilalin laulussa on oikeastaan samantyylistä tenhoavaa tunnelmaa. Mutta Bilal on todellinen persoona. Hänellä on YouTubessa miljoonia seuraajia ja Ranskassa kiihkeä fanikunta. Jos hän onnistuu olemaan esityksessä valloittavimmillaan, hän voi saada miljoonittain uusia faneja ympäri Eurooppaa.

Bilalin viisuedustus ehti aiheuttaa keväällä pienoisen kohun, joka johtui erittäin epäonnekkaasta sattumasta. Israelin televisiossa oli tarkoitus esittää keväällä groteski huumorisarja, johon oli käsikirjoitettu hahmoksi Ranskan euroviisuedustajaksi muslimitaustainen homoseksuaali Gay Baron, joka paljastuu Isis-terroristiksi. Tilanne muodostui kiusalliseksi, kun Ranska mistään israelilaisesta komediasarjasta tietämättä valitsi edustajakseen muslimitaustaisen homoseksuaalin. Ilmeisesti sarja jätettiin lopulta väärinkäsityksen välttämiseksi esittämättä.

Veikkaus: TULOSTAULUN VASEN PUOLISKO?
Arvioni: 3,5 / 5

22. ITALIA: Mahmood – Soldi


Italia on valinnut jälleen viisuedustajakseen San Remon musiikkifestivaalien voittajan, joka on noussut kotimaassaan megahitiksi. Italialaisegyptiläisen Mahmoodin laulun sanoitus kertoo, kuinka rahanhimo tuhoaa ihmissuhteita. Kappaleessa on ilmiselvä piikki Mahmoodin isälle, joka aikoinaan jätti perheensä ja lähti menestyksen perässä seilaamaan maailman meriä.

Italia on laadukas, kuten on ollut miltein aina paluunsa (2011) jälkeen. Vangitseva kappale on tuotettu modernisti ja siinä yhdistyy nuorekas puhelaulu arabimusiikin elementteihin. Laulussa on illan tarttuvimmat välitaputukset. Esitystä on luonnehdittu vaatimattomaksi, mutta toisaalta ehkäpä Mahmoodin välinpitämättömästä olemuksesta huokuu italialaisille ominainen "hällä väliä" -asenne. Mahmood on muuten tehnyt kappaleestaan remixin, jossa on mukana suomalainen Isac Elliot!

Veikkaus: TOP 10
Arvioni: 4 / 5

26. ESPANJA: Miki – La Venda


Bileet pystyyn! Ratkiriemukas bailuhitti voi hyvinkin soida kesällä etelän lomakohteissa.

Espanja on useimmiten viime aikoina lähettänyt viisuihin laadutonta kuraa ja pärjännyt kilpailussa huonosti. Mikin hyväntuulinen bilebiisi ei ole sekään mikään korkeatasoisuuden multihuipentuma, mutta voisiko tässä olla jotain sellaista vilpitöntä kuplivaa iloa, mikä nostaisi Espanjan tänä vuonna vaikka edes puolivälin tienoihin? Mikin ulkoinen habitus tuskin ainakaan koituu menestyksen esteeksi... eikä viimeinen esiintymisnumero...

Veikkaus: sijat 11–15
Arvioni: 3 / 5

Lopuksi käyn vielä läpi illan esiintymisjärjestyksen ja kommentoin väliin, jos on jotain kommentoitavaa.

Eurovision laulukilpailun 2019 finaalin esiintymisjärjestys


1. MALTA: Michela – Chameleon

Mukavaa, että Malta pääsi finaaliin, ja 17-vuotiaan Michaela Pacen reaktiot finaalipaikan selvittyä tarjosivat erinomaista tv-viihdettä. Aloitusnumerolta en usko Maltan yltävän kummoiseen menestykseen. Malta on tupannut aina menestymään raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänestyksessä. Saarivaltiolla ei ole naapurimaita eikä Maltalla ole minkäänlaista diasporaa. Esimerkiksi viimeksi Maltan ollessa finaalissa 2016 maan viisu Walk on water oli raatiäänestyksessä neljäs mutta yleisöltä tuli vain 16 pistettä.

2. ALBANIA: Jonida Maliqi – Ktheju tokës

Itsensä Euroviisujen ylijumalaksi nostanut ruotsalainen Christer Björkman on jälleen ängennyt mukaan viisujen tuotantotiimiin ja hän on laatinut jo neljättä kertaa peräkkäin esiintymisjärjestyksen. Esiintymisnumerolta 2 ei ole koskaan voitettu ja usein pahamaineiselle esiintymisnumerolle on uhrattu jokin tuotannon mielestä "vääränlainen" viisu – useimmiten Itä-Euroopasta. Onneksi Albanialla tuppaa olemaan taipumus saavuttaa yleisöäänestyksestä 40–50 pistettä, joten niiden turvin vältettäneen jumbosijat.

3. TŠEKKI: Lake Malawi – Friend of a friend

Mukavaa, että Tšekki on alkanut pärjätä siinä missä muutkin maat. Viimevuotisen kutossijan kaltaiseen menestykseen tuskin tänä vuonna kuitenkaan ylletään.

4. SAKSA: S!sters – Sister

5. VENÄJÄ: Sergei Lazarev – Scream TOP 10?

Torstaina kirjoitin, että Venäjä ei voita mutta sijoittunee viiden parhaan joukkoon. Sergein esitys oli kuitenkin niin vahva, että aloin pitää voittoakin mahdollisena. Sergein upean voimakas ääni pääsee tässä kappaleessa paljon paremmin oikeuksiinsa kuin hänen edellisessä viisussaan. Sitten Björkman halusi varmistaa, ettei viisufanien tarvitse seuraavana vuonna matkustaa homovastaiseen Venäjään, ja laittoi Venäjän esiintymään näin aikaisin. Pysyttelen siis aikaisemmassa kannassa: TOP 5 -sijoitus, mutta tuskin voittaa.

6. TANSKA: Leonora – Love is forever

Kiva, että Tanska pärjäsi semifinaalissa. Nyt finaalissa kisa lienee aivan liian kova.

7. SAN MARINO: Serhat – Say na na na

Serhat todella riemastutti yltämällä finaaliin karaoketasoisella epävireisellä laulusuorituksella. San Marinon paras sijoitus on tähän mennessä finaalin 24. Se voitaneen ylittää mutta tuskinpa kovinkaan monella pykälällä.

8. POHJOIS-MAKEDONIA: Tamara Todevska – Proud

Aivan mahtavaa, että makedonialainen viisuedustaja kilpailee finaalissa ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Maan paras sijoitus on 12. Ennätystä tuskin kuitenkaan rikottaneen?

9. RUOTSI: John Lundvik – Too late for love TOP 10?

Mutta mikäs maa voittikaan viimeksi, kun kilpailu järjestettiin Israelissa? Ruotsi on pelottavan hyvä tänäkin vuonna. Ruotsi muistuttaa kovasti viime vuoden Itävaltaa, joka voitti raatiäänestyksen 271 pisteellä. Ruotsia on luonnehdittu vielä Itävaltaa huomattavasti laadukkaammaksi, joten Ruotsin pelätään voittavan tänä vuonna raatiäänestyksen jollain 400 pisteellä, minkä jälkeen kenellekään muulla ei olisi mitään mahdollisuutta. Vaikka Ruotsi on vuoden parhaimmistoa, olisi kieltämättä antikliimaksi jos Ruotsi TAAS voittaisi. Ei kuitenkaan mielestäni yllä aivan Abba/Herreys/Carola/Loreen -tasolle. Mutta Ruotsi saa kernaasti sijoittua toiseksi.

10. SLOVENIA: Zala Kralj & Gašper Šantl – Sebi

Krista Siegfridsin harmiksi Euroviisuissa kuullaan nykyään muutakin kuin ding dong -hömppää ja ruotsalaista muovia. Slovenialaisen hipsteriduon intensiivinen ja pelkistetty esitys kilpailee omassa sarjassaan ja saattaa olla vuoden musta hevonen.

11. KYPROS: Tamta – Replay

Tiistain semifinaalia pidettiin torstain semifinaalia heikompana. Sen vuoksi monelle tiistain semifinalistille voi olla luvassa kylmää kyytiä. Viimevuotisen kakkossijan kaltainen menestys jää Kyprokselle kaukaiseksi haaveeksi.

12. ALANKOMAAT: Duncan Laurence – Arcade TOP 10?

Vuoden suurin ennakkosuosikki on niin laadukkaasti tuotettu, että sen uskoisi kelpaavan mukisematta raadeille. Kysymys kuuluukin, onnistuuko Duncan pysäyttämään tältä esiintymisnumerolta koko Euroopan ja hiljentämään meluisat kisakatsomot. Salvador Sobral kykeni siihen kaksi vuotta sitten esiintymisnumerolta 11.

13. KREIKKA: Katerine Duska – Better love

Ks. Kypros

14. ISRAEL: Kobi Marimi – Home

15. NORJA: KEiiNO – Spirit in the sky

Sittenkin suomalaisväriä finaalissa! KEiiNOn revontulihumpan tuottajana on nimittäin Arttu Wiskarinkin takapiruna ansioitunut Henrik Tala.

16. ISO-BRITANNIA: Michael Rice – Bigger than us

17. ISLANTI: Hatari – Hatrið mun sigra TOP 10?

Islannin on otaksuttu tekevän "lordit". Ainakin esiintymisnumero on lupaava: Lordi esiintyi viisufinaalissa numerolla 17. Todella mielenkiintoista nähdä raati- ja yleisöäänestyksen eroavaisuudet Islannin suhteen. Btw. Islannin paras sijoitus on toinen, jonka se on saavuttanut vuosina 1999 ja 2009. Kuinka käy 2019? Jätetään nyt kertomatta, että vuonna 1989 Islanti jäi nollille. Suomen yleisöäänestyksen 12 pistettä saattaisi mennä tänä iltana Islannille. Ainakin ehkä mieluummin kuin iänikuiselle Virolle...

18. VIRO: Victor Crone – Storm

19. VALKO-VENÄJÄ: ZENA – Like it

Virosta ja Valko-Venäjästä voisi sanoa täsmälleen sanat kuin Kreikasta ja Kyproksesta.

20. AZERBAIDŽAN: Chingiz – Truth TOP 10?

Tästä alkaa kieltämättä todella kova ennakkosuosikkien putki. Monta potentiaalista TOP 10 -ehdokasta peräkkäin. Mahtavatko kaikki sijoittua kärkeen vai syövätkö toistensa tehoa?

21. RANSKA: Bilal Hassani – Roi

22. ITALIA: Mahmood – Soldi TOP 10?

23. SERBIA: Nevena Božović – Kruna

Serbia tuskin kiilaa kärkikymmenikköön vaikka onkin illan viimeinen balladi, joilla on taipumus pärjätä hyvin. Serbia tuppaa kuitenkin aina sijoittumaan yleisöäänestyksessä vähintään puolivälin tienoille.

24. SVEITSI: Luca Hänni – She got me TOP 10?

Voittaja? Ei lainkaan mahdotonta, mutta ehkä vedonlyönnin povaama neljäs sija kuulostaa uskottavammalta. Luca Hänni on tähti saksankielisessä Euroopassa ja viisustansa voi tulla hitti kesäksi.

25. AUSTRALIA: Kate Miller-Heidke – Zero gravity TOP 10?

Todella mielenkiintoista nähdä kuinka näin erikoinen viisu voi pärjätä. Australia on noussut vedonlyönnin kärkisijoille kumouksellisen esityksen myötä. Esiintymisnumeroa on pidetty erinomaisena, mutta vähän epäilen, että muut ympärillä esiintyvät ennakkosuosikit voivat viedä Australialta liike-energiaa? Entäs jos Australia voittaa? Mikä maa isännöisi Euroviisuja ensi vuonna? Australiahan kilpailee EBU:n erikoisluvalla sillä ehdolla, että maan voittaessa seuraavan vuoden kilpailut järjestetään Euroopassa.

26. ESPANJA: Miki – La Venda

Minkäköhän ihmeen takia kaksi iloista bailuviisua Sveitsi ja Espanja on laitettu esiintymään näin lähekkäin?

Omat viisupisteeni tälle illalle


12 p. ALANKOMAAT: Duncan Laurence – Arcade
10 p. ITALIA: Mahmood – Soldi
8 p. SVEITSI: Luca Hänni – She got me
7 p. VENÄJÄ: Sergei Lazarev – Scream
6 p. RUOTSI: John Lundvik – Too late for love
5 p. ISLANTI: Hatari – Hatrið mun sigra
4 p. AZERBAIDŽAN: Chingiz – Truth
3 p. RANSKA: Bilal Hassani – Roi
2 p. TŠEKKI: Lake Malawi – Friend of a friend
1 p. ALBANIA: Jonida Maliqi – Ktheju tokës

Muita hyviä arvioita


Viisukuppila: Viekö ennakkosuosikki Alankomaat illan jännitysnäytelmän? Katso Viisukuppilan veikkaus illan voittajasta!
Tobson in Euroland: ESC 2019: Tobson's Final Say
David i Tel Aviv: Betygen på Sveriges värsta konkurrenter

16. toukokuuta 2019

Euroviisut 2019: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset


Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 64. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä (puolet pisteistä yleisöäänestyksellä ja puolet ammattilaisraadeilta), joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja).

Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen. Esimerkiksi tiistain semifinaalissa olin etukäteen veikannut Belgiaa todennäköiseksi finalistiksi, mutta esitys olikin niin hapuileva, epävarma ja epävireinen, ettei finaaliin ollut ymmärrettävästi mitään asiaa.

Toisessa semifinaalissa kilpailee 18 ehdokasta, joista kymmenen äänestetään jatkoon lauantain finaaliin. Toista semifinaalia on yleisesti pidetty korkeatasoisempana kuin ensimmäistä – ainakin tänään lauteille pääsee muutama suuri ennakkosuosikki.

1. ARMENIA: Srbuk – Walking out


Jokaiseen viisuvuoteen kuuluu vähintään yksi asennemuija. Tänä vuonna sellainen tulee Armeniasta.

Armenia kilpailee samassa sarjassa kuin esimerkiksi Kypros ja Kreikka ensimmäisessä semifinaalissa. Tyypillinen perusonnistunut nykyaikaisen musiikkiteollisuuden tuotos. Uskoisin, että Armenialla on hyvät saumat sijoittua tänään kymmenen paremmalle puolelle.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

2. IRLANTI: Sarah McTernan – 22


Irlannin iloinen naispoprock ei ole sanoitukseltaan suinkaan niin poliittisesti epäkorrekti kuin viisuvuoden yleisin väärinkuuleminen on antanut ymmärtää. Laulun avainsäkeessä tosiaan lauletaan "number twenty-two" eikä now I'm tranny too.

Tällaiselle reippaalle musiikkityylille voisi olla enemmänkin kysyntää Euroviisuissa. Mutta kun tämä kyseinen biisi on aivan luokattoman huono. Siis suorastaan ala-arvoinen. Ja ilmeisesti esitys pirtelöbaareineen on yhtä halpa kuin itse kappalekin.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

3. MOLDOVA: Anna Odobescu – Stay


Moldovan viiltävä erobiisi on kuin oppikirjaesimerkki voimaballadista. Useampikin musiikkiautisti on luonnehtinut laulussa olevan täsmälleen oikeat soinnut. Esitystä värittää hiekkataitelija Ksenija Simonova – ihan kiva, mutta kun Ukraina hyödynsi häntä viisuesityksessään jo vuonna 2011.

Jos Moldovan viisu olisi kouluaine, niin 9. luokan äidinkielenopettajani antaisi sille varmasti kympin. On niin siistiä käsialaa, marginaalit millilleen paikoillaan ja kappalejaotkin tehty virheettömästi. Mutta sisältö kaipaisi sielua ja sydäntä – ja edes ripauksen omaperäisyyttä. Ja mitä järkeä käyttää uudestaan Ksenija Simonovaa, kun täsmälleen samaan kikkaan tukeuduttiin jo kahdeksan vuotta sitten? No, ehkä Moldovassa ajatellaan kierrätyksen kannattavan ja käytetyn idean olevan parempi kuin pussillinen uusia: pärjäsihän maata edustanut Epic Sax Guykin uudella tulemisellaan (2017) erinomaisesti, vaikka kuumimmasta meemihittiydestä (2010) olikin jo kulunut aikaa. Moldova voi ihan hyvin mennä finaaliin. Anna laulaa hienosti ja etenkin raadit voivat arvostaa virheettömästi laadittua balladia. Yhtä lailla Moldova voi karsiutua. Tässä semifinaalissa on kilpailua voimakkaiden naisballadien kesken, ja pidemmän korren saattanee vetää esimerkiksi Pohjois-Makedonia, jolla on toiseksi viimeisenä esityksenä selvästi parempi esiintymisnumero.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

4. SVEITSI: Luca Hänni – She got me


KESÄHITTIVAROITUS! Saksalainen Idols-tähti pistää kunnon dirty dancingit päälle.

Tällaista lattarivaikutteista tanssipoppia on kuultu Euroviisuissa hämmästyttävän vähän. Ehkäpä sen vuoksi Sveitsi on ollut vuoden suurimpia ennakkosuosikkeja. Sveitsi oli pitkään vedonlyönnissä toisena, kunnes harjoitukset Tel Avivissa alkoivat ja Sveitsi romahti ennakkoveikkauksissa noin kymmenennen sijan tienoille – tai ilmaistaanko kohteliaammin: muut maat onnistuivat kampeamaan Sveitsin edelle. Sveitsi on pärjännyt viisuissa vielä surkeammin kuin Suomi – edellisestä finaalipaikasta on jo viisi vuotta – ja maa ei saa viisuäänestyksissä pistettäkään ilmaiseksi. Jos esitys ei vakuuta, pahimmassa skenaariossa Sveitsistä voi tulla vuoden yllätysputoaja.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI; tosin potentiaalinen yllätysputoaja
Arvioni: 4 / 5

5. LATVIA: Carousel – That night


Tiistain semifinaalissa esiintymisnumerolla viisi esiintyi indieduo Sloveniasta. Torstain semifinaalissa esiintymisnumerolla viisi esiintyy indiepopbändi Latviasta.

Latvia ei tänä vuonna brassaile vaan himmailee omassa sarjassaan ihan sympaattisella hyminällä, jossa on huomattavasti enemmän luomua kuin keskivertoviisussa. Yleisissä arvioissa tällaista genreä haukutaan hissimusiikiksi, mutta uskoisin kuitenkin olevan yleisöä, joka mielellään matkustaisi sellaisessa hississä vähän pidemmänkin matkan. Yritys hyvä kymmenen, mutta Latvia tuskin onnistuu Slovenian tavoin pääsemään finaaliin.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

6. ROMANIA: Ester Peony – On a Sunday


Romania karsiutui viime vuonna viisufinaalista ensimmäistä kertaa. Kokeeko jazzlaulajattaren astetta haastavampi popballadi saman kohtalon? Ester Peonyn voitto Romanian karsinnoissa tuli aivan puun takaa, sillä suurin ennakkosuosikki joutui epäsuosioon kannatettuaan paikallista "aito avioliitto" -aloitetta.

Viime vuonna Romania tosiaan jäi rannalle finaalista sijoittuen semifinaalissa häpeällisen huonolle 11. sijalle ja häviten finaalipaikan ainoastaan neljällä pisteellä. Romanian viimevuotisen Goodbye-viisun ongelma taisi olla, että se oli kaikista ansioistaan huolimatta hivenen liian vaikea euroviisukontekstissa. Ei avautunut suurelle yleisölle ensimmäisellä kuuntelukerralla. Ja ikävä kyllä, Romanian tämänvuotisessa viisussa on vähän samaa vikaa. Mutta kyseessä on Romania, viisujen kestofinalisti, ja laulajatar on ilmeisesti ammattilainen, joten finaalipaikan mahdollisuutta ei voi sulkea pois.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

7. TANSKA: Leonora – Love is forever


Taitoluistelun junioritähti laulaa pikkusievän rallatuksen monella eri kielellä. Hyväntuulisuus on tänäkin vuonna tanskalaisen euroviisun tavaramerkki.

Christoffer Strandberg ilmoittaa lauantain finaalissa Suomen raatipisteet. Miten tämä liittyy Tanskan pikkusievään viisurallatukseen? No siten, että jos Tanskan viisu osaisi puhua, se voisi luonnehtia itseään Strandbergin sketsihahmon sanoin: "Mä oon söpö". Veikkaan Tanskan erottuvan edukseen kaiken ylituotetun muovin keskellä sympaattisella ja pikkusievällä olemuksellaan. Esityskin on kuulemma veikeä ja tukee sopivalla tavalla laulun tunnelmaa. Kävisikö samoin kuin Sveitsille 2011, joka yllätti jokseenkin kaikki pääsemällä finaaliin.

Euroviisujen "kielipuoluelaisille" hyviä uutisia! Tanska on ollut heidän maalitaulunaan, koska maan viisuedustajat eivät ole laulaneet kertaakaan omalla kielellään sen jälkeen, kun kielisääntö poistettiin vuonna 1999. Nyt epäkohta on vihdoinkin korjattu! Laulussa kuullaan nimittäin peräti neljä säettä tanskaksi! Ja lyhyitä pätkiä ranskaksi ja saksaksi.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

8. RUOTSI: John Lundvik – Too late for love


Viime vuoden viisufinaalissa Ruotsi sijoittui raatiäänestyksessä toiseksi häviten ainoastaan Itävallalle. Mitä tekee Ruotsi tänä vuonna? Valitsi viisun, joka kovasti muistuttaa viime vuoden gospelvivahteista Itävaltaa.

Rakas naapurimaamme Ruotsi, tuo Euroviisujen raivostuttava kestomenestyjä, miten onnistuittekin taas! Viimeisen päälle ammattitaitoinen tuotos, joka kuulostaa kaiken euromoskan keskellä todella hyvältä ja virkistävältä. John on kaikin puolin loistava laulaja ja uskottava esiintyjä. Ruotsin aikaisempien vuosien viisuja on syytetty liiasta laskelmoinnista. Nyt ruotsalainen viisukoneisto on edennyt laskelmoinnissa jo seuraavalle tasolle, sillä tämä on onnistuttu naamioimaan vilpittömän oloiseksi. Ekstrapisteet loistavalle gospelköörille!

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

9. ITÄVALTA: PÆNDA – Limits


Sinitukkainen singer-songwriter (Itävallan Sanni?) ulisee säveltämässään balladissa tuskistaan.

Voi Itävalta! Euroviisujen ikuinen altavastaaja, joka on viime vuosina päässyt menestyksen makuun. Mitä menittekään tekemään? Intuitioni kehottaa luokittelemaan varmaksi karsiutujaksi, mutta mitä jos olenkin vain vanha pieru, joka on pudonnut nykymusiikin kelkasta, ja tällainen vaikerrus onkin nyt tosi modernia ja kuuminta hottia. Ei kai?

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

10. KROATIA: Roko – The dream


Balkanballadien kiintiön täyttää tässä semifinaalissa Kroatia melodisella ja voimakkaalla iskelmällä, joka olisi voinut edustaa Kroatiaa jo 20 vuotta sitten, kun Euroviisut edellisen kerran järjestettiin Israelissa. 19-vuotias Roko ei ollut silloin vielä syntynytkään.

Rokolla on vahva ääni ja hän tulkitsee nuoresta iästään huolimatta uljaasti dramaattisen iskelmäballadinsa. Vanhan liiton viisufanit kiittävät. Ikävä kyllä laulusta suurin osa esitetään englanniksi – kroaatinkielinen osuus parantaa lopputulosta huomattavasti – ja koko touhu pilataan typerällä esityksellä, kun solisti saa kannettavakseen valtavat enkelin siivet. Ottaako kukaan enää biisiä tosissaan, jos esitys sabotoidaan hämmentävillä karnevalistisilla keinoilla. Kroatia on silti 50/50-tapaus. Voi olla, että tällaisten vanhanaikaisten melodisten sävellysten aika on jo ohi, mutta näillekin voi olla kysyntää viisuyleisön keskuudessa. Muistelkaapa miten kävi Puolalle 2016. Kaikki tuomitsivat vanhanaikaiseksi ja toivottomasti tapaukseksi – ja kas kummaa, se olikin finaalissa yleisöäänestyksen kolmas.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

11. MALTA: Michela – Chameleon


Maltalle povataan pitkästä aikaa menestystä virkistävällä nuorekkaalla popilla, jonka esittää 17-vuotias X Factor -voittaja. Soundimaailma tiukasti tässä päivässä. Lauluntekijätiimissä useampia viisukonkareita.

Kieltämättä Malta piristää tässä vaiheessa viisukavalkadia ja ilmeisesti esityskin on visuaalisesti innovatiivisuudessaan raikas. Menevä ja värikäs, kuten laulussa itsekin sanotaan. Ehkä tänä vuonna Malta tosiaan menee heittämällä finaaliin, kuten niin monet tahot ennustavat.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

12. LIETTUA: Jurij Veklenko – Run with the lions


Kameleontista leijoniin. Viisuvuosi 2019 on pullollaan lauluja, jotka kuunteluhetkellä kuulostavat ihan kivoilta mutta joista ei jää yh-tään mitään mieleen. Liettua on suorastaan malliesimerkki.

En keksi vuoden anonyymeimmästä kappaleesta oikein mitään kirjoitettavaa. Varoitan vain, että Liettua on tupannut viime vuosina saavuttamaan yllättävän korkeita yleisöäänestyspisteitä, ja Liettuan vakioäänestäjistä Latvia, Iso-Britannia, Irlanti ja Norja äänestävät tässä semifinaalissa.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

13. VENÄJÄ: Sergei Lazarev – Scream


Venäjä on taas back in business ja ampuu kovilla panoksilla. Venäläinen supertähti Sergei Lazarev miltei voitti viisut kolme vuotta sitten ja hän janoaa revanssia voimakkaalla balladilla, jonka säestyksestä vastaa aito sinfoniaorkesteri.

Sergei Lazarev oli vuoden 2016 Euroviisuissa ylivoimainen ennakkosuosikki You are the only one -esityksellään, joka oli melkoista visuaalista ilotulitusta. Venäjä voitti yleisöäänestyksen mutta sijoittui raatiäänestyksessä vasta viidenneksi. Länsieurooppalaiset musiikin asiantuntijat haukkuivat sävellyksen aikansa eläneeksi euroteknoksi. Nyt on opittu "virheistä" ja tuotettu viimeisen päälle korkeatasoinen slovari, jonka uskotaan kutkuttavan raatien makuhermoja enemmän. Visuaalisuuteen on satsattu tälläkin kertaa, vaikka nyt ei kikkailla läheskään niin paljon kuin kolme vuotta sitten. Venäjä tuskin voittaa, mutta TOP 5 -sijoitus finaalissa lienee melko varma. Tosin, hävisihän Venäjän Dima Bilan viisuvoiton loistavalla biisillä ja sitten hän saapui takaisin paskalla – ja onnistui voittamaan. Mutta Sergei ei ole paska – tälläkään kertaa.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

14. ALBANIA: Jonida Maliqi – Ktheju tokës


Albanian koskettava etnoballadi on omistettu albanialaisille siirtolaisille, jotka ovat joutuneet jättämään kotiseutunsa. Laulussa viitataan muun muassa Kosovon sodan traagisiin tapahtumiin.

Ensimmäisessä semifinaalissa ilahduttavan monet luottivat omaan kieleensä. Toisessa semifinaalissa Albania on ainoa, joka laulaa kilpailukappaleensa kokonaan omalla kielellä. Sen vuoksi Albania kilpailee omassa kategoriassaan ja veikkaisin sen erottuvan kavalkadissa edukseen. Ylipäätään tämä on harvoja kappaleita, joissa on hyödynnetty kansallisia elementtejä ja maan omaa musiikkiperinnettä. Albaniaa ei suinkaan ensimmäistä kertaa edusta huutava nainen, mutta jos Jonida on vakuuttava lavalla, Albanialla voi olla yllättävänkin hyvät saumat päästä finaaliin.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

15. NORJA: KEiiNO – Spirit in the sky


Vihdonkin euroviisuklubin pojille kohdistettu perinteinen euroviisuhumppa – vieläpä joikaamisella vahvistettuna.

Tällaista musiikkia ei kuule missään muualla kuin Euroviisuissa. Joskus sellainen kuitenkin piristää ja saattaa päästä finaaliin – pääsihän Saara Aaltokin viime vuonna.

Norjan kappaletta on väitetty Saara Aallon Monstersin plagiaatiksi ja kieltämättä kertosäkeistön alku kuulostaa tutulta. Eipä ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun Suomen vaatimattomasti menestynyttä euroviisua jäljitellään seuraavana vuonna. Sveitsin Mikadon vuodelta 1975 a-osa muistuttaa kovasti Suomen edellisen vuoden viisua Keep me warm.

Veikkaus: 50/50; kaikki floppaavan fanisuosikin ainekset ilmassa
Arvioni: 3 / 5

16. ALANKOMAAT: Duncan Laurence – Arcade


Pysäyttävän tyylikäs eroballadi on säilyttänyt ennakkosuosikin asemansa koko kevään.

Nyt on kuulkaas Euroviisuihin eksynyt poikkeuksellisen laadukas biisi! Kylmät väreet on taattu joka kerta, kun kertosäkeistö alkaa. Lavalla ainoastaan Duncan pianon ääressä ja ilmeisesti kundi laulaa livenä virheettömästi. Duncanilla on kaikki mahdollisuudet hiljentää meluisat kisakatsomot kolmeksi minuutiksi. Ja vaikka kävisikin niin, ettei Alankomaat taistelisikaan lauantaina voitosta, niin kyllähän tämä nyt hyvänen aika tänä iltana sijoittuu kymmenen parhaan joukkoon.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

17. POHJOIS-MAKEDONIA: Tamara Todevska – Proud


Hyvästi Former Yugoslav Republic of Macedonia ja typerät kiistat kreikkalaisten kiihkomielisten toimittajien kanssa. Makedonian ensimmäinen viisu Pohjois-Makedoniana on viisukonkarin väkevästi tulkitsema sielukas feministinen balladi, joka julkaistiin sopivasti naistenpäivänä.

Tamara on lahjakas laulaja ja hänen voimaannuttava tulkintansa kumpuaa sielunsa syvimmistä sopukoista. Mahtaako kuitenkaan riittää finaaliin? Paatosta on mutta välittyykö tunne katsojalle? Tuntuuko miltään Alankomaiden jälkeen? Miksi hemmetissä muuten Alankomaiden ja Pohjois-Makedonian verevät balladit on ylipäätään laitettu esiintymään peräkkäin?!? Maalle kuitenkin soisi enemmän kuin mielellään finaalipaikan. Tällä vuosikymmenellä makedonialaista viisua on kuultu viisufinaalissa vain yhden ainoan kerran – vuonna 2012.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

18. AZERBAIDŽAN: Chingiz – Truth


40 vuotta sitten euroviisulavalla Israelissa kilpaili Dschingis Khan viisukonkari Ralph Siegelin ajanmukaisella sävellyksellä. Tällä kertaa mukana on raamikas Chingiz, joka vetäisee bulgarialaisen viisukonkarin Borislav Milanovin varman päälle tuottaman modernin viisun. Milanovilla on plakkarissaan viisuista jo kakkossija (2017), kolmossija (2018) ja nelossija (2016).

Viime vuonna Azerbaidžan karsiutui finaalista ensimmäistä kertaa sijoittumalla häpeällisen huonolle 11. sijalle. Nyt ei liene vaaraa, että viisufinaali käytäisiin ilman Azerbaidžania. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen Azerbaidžan nousi vedonlyönnissä kymmenen parhaan joukkoon. Esitys kuulostaa Viisukuppilan harjoitusraportin mukaan todella mielenkiintoiselta: "Semifinaali päätetään robottiavusteisella sydämen skannauksella ja Chingiz irtautuu myös esityksessään virtuaalisesti ruumiistaan." Biisin nimi "truth" mainitaan kaksi kertaa, sen sijaan "shut up" kuullaan 22 kertaa.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

Veikkaus: illan finalistit ja karsiutujat


Ennen illan esitysten näkemistä veikkaisin semifinaalin finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

RUOTSI
VENÄJÄ
AZERBAIDŽAN
ALANKOMAAT
SVEITSI
MALTA
ARMENIA
ALBANIA
TANSKA
POHJOIS-MAKEDONIA
---
NORJA
ROMANIA
KROATIA
MOLDOVA
LIETTUA
ITÄVALTA
LATVIA
IRLANTI

Oma suosikkilistani


5 / 5
-
4,5 / 5
-
4 / 5
ALANKOMAAT: Duncan Laurence – Arcade
SVEITSI: Luca Hänni – She got me
VENÄJÄ: Sergei Lazarev – Scream
RUOTSI: John Lundvik – Too late for love
3,5 / 5
AZERBAIDŽAN: Chingiz – Truth
ALBANIA: Jonida Maliqi – Ktheju tokës
3 / 5
KROATIA: Roko – The dream
MALTA: Michela – Chameleon
ARMENIA: Srbuk – Walking out
TANSKA: Leonora – Love is forever
NORJA: KEiiNO – Spirit in the sky
2,5 / 5
LATVIA: Carousel – That night
POHJOIS-MAKEDONIA: Tamara Todevska – Proud
MOLDOVA: Anna Odobescu – Stay
2 / 5
ROMANIA: Ester Peony – On a Sunday
LIETTUA: Jurij Veklenko – Run with the lions
1,5 / 5
-
1 / 5
ITÄVALTA: PÆNDA – Limits
IRLANTI: Sarah McTernan – 22

Muita hyviä arvioita


Viisukuppila: Veikkaus toisen semifinaalin läpimenijöistä
David i Tel Aviv: Betyg på bidragen i semifinal II
Tobson in Euroland: ESC 2019, semi 2: Tobson takes a guess

Muokkaus klo 21.10: Lisätty linkki Tobson in Euroland -blogin postaukseen.

14. toukokuuta 2019

Euroviisut 2019: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset


Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 64. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä (puolet pisteistä yleisöäänestyksellä ja puolet ammattilaisraadeilta), joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.

17 kilpailijaa. Kymmenelle on tilaa finaalissa, seitsemän esiintyjän viisureissu päättyy tänään. Viisuvuosikerran satoa on luonnehdittu latteaksi ja tylsäksi, enkä valitettavasti voi olla eri mieltä – siitäkään huolimatta, että tässä ykkössemissä varsinkin jälkipuoliskolla nähdään jos monenmoista hämmentävää viritelmää.

1. KYPROS: Tamta – Replay


Kypros sijoittui viime vuonna toiseksi Fuegolla. Nyt tietokoneella on pyritty laatimaan mahdollisimman samankaltainen biisi, jonka esittää yksi kreikankielisen musiikkialueen menestyneimpiä popidoleita.

Kyproksen Replay on kuin prototyyppi 2010-luvun euroviisuista. Moderneista pop-hitin aineksista koottu kokonaisuus, joka kelpaisi saumattomasti viisujen jälkeen radioiden soittolistoille. Viisumenestyksen maksimoimiseksi esitystä on kutsuttu suunnittelemaan ruotsalainen ammattikoreografi Sacha Jean-Baptiste.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

2. MONTENEGRO: D mol – Heaven


Kuusi millenniumin molemmin puolin syntynyttä nuorukaista tutustuivat toisiinsa musiikkikoulussa ja veisaavat nyt yhdessä hurmoshenkistä veisua.

Montenegro lienee tämän semifinaalin toivottomin tapaus. Edes väliosassa kuultava etninen instrumentti ei onnistu pelastamaan kokonaisvaikutelmaa, joka on kieltämättä kotikutoinen ja nolo. Onneksi naapurimaa-Serbia äänestää tässä semifinaalissa, niin edes jokunen määrä pisteitä on luvassa.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 1,5 / 5

3. SUOMI: Darude feat. Sebastian Rejman – Look away


Suomalainen trancelegenda ja hänen hyvännäköinen kaverinsa potevat jankkaavassa EDM:ssä maailmantuskaa ja kannustavat torjumaan ilmastonmuutosta.

Harmittaa suunnattomasti kaikki se kohtuuton kura, mitä tämä Suomen 53. viisuedustuskerta on saanut niskaansa. Look away ei ole lähimainkaan heikoin edustaja Suomen surullisessa viisuhistoriassa. Tänä vuonna suomalaiset ovat vihdoinkin ymmärtäneet visuaalisuuden merkityksen, vaikka esitystä onkin hieman modifioitu UMK:n jälkeen. Viimeisimmät harjoitukset ovat menneet kuulemma moitteettomasti ja Suomi on jonkin verran noussut vedonlyönnin häntäpäässä. Silti karsintaraja saattaa olla liian korkealla. Isot pisteet kuitenkin Darudelle ja Sebulle oikeanlaisesta terveestä ja myönteisestä asenteesta viisuprojektia kohtaan. Suomalaistenkin olisi syytä ymmärtää, että Euroviisuissa on kyse muustakin kuin hampaat irvessä kilpailemisesta.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

4. PUOLA: Tulia – Pali się


Kvartetti tuli tunnetuksi, kun se huutolauloi itäeurooppalaisittain Depeche Modea. Euroviisuja varten piti tehdä uusi kappale.

Puolan etnovastine Ultra Bra -vokalisteille on esittänyt hulvattoman hauskoja covereita angloamerikkalaisista rock- ja pophiteistä neliäänisenä perinteisellä slaavilaisella laulutyylillä. Samanlaista reseptiä jatkaa viisukappaleensakin. Mutta toistuuko Eläkeläiset-ilmiö? Eläkeläisten viehätys perustui päättömiin covereihin, mutta koko idea lässähti poppoon osallistuessa Suomen viisukarsintoihin uudella sävellyksellä Hulluna humpasta. Puola on niin fifty-fifty-tapaus kuin olla voi. Voi mennä suurelta yleisöltä täysin yli ymmärryksen tai sitten saa pistevyöryn Itä-Euroopasta ja on länsieurooppalaistenkin mielestä virkistävä kuriositeetti.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

5. SLOVENIA: Zala Kralj & Gašper Šantl – Sebi


Slovenialaisen hipsteriduon indiehuohotuksesta on tullut ehkä hieman yllättäenkin viisufanien suursuosikki.

Slovenia on viisuvuosikerran antieuroviisu. Tässä ei ole lähdetty tavoittelemaan kaupallista menestystä eikä kosiskelemaan suurta yleisöä. Pelkistetty ja intensiivinen esitys voi erottua edukseen tai sitten katsoja voi kokea jäävänsä täysin ulkopuoliseksi duon esiintyessä toisilleen. Esittäjät eivät ole arvioiden mukaan erityisen karismaattisia, mutta eipä vaisu esitys estänyt esimerkiksi Belgian City lights -viisun erinomaista menestystä kaksi vuotta sitten.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

6. TŠEKKI: Lake Malawi – Friend of a friend


Viime vuonna menestyksen makuun päässyt Tšekki yrittää hurmata jälleen nuorekkaalla popilla. Biisin kertojahahmo muistelee 13-vuotiaana tapaamaansa kiehtovaa tyttöä, josta hänellä ei ole mitään hajua ken hän on, koska hän oli jonkun kaverin kaverin kaverin kaveri...

Jos ymmärrän dramaturgiasta yhtään mitään, veikkaisin kilpailun lähtevän kunnolla käyntiin vasta tästä. Jos tšekkiläinen bändi saa luotua live-esityksessään yhtään samanlaista letkeää tunnelmaa kuin nuorisoa kosiskelevalla Instagram-tyylisellä musiikkivideollaan, finaalipaikalle ei pitäisi olla mitään estettä. Leikkisä biisi on toki hivenen ärsyttävä, mutta siinä onkin sen koukku.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

7. UNKARI: Joci Pápai – Az én apám


Romanitaustainen Joci Pápai sijoittui kaksi vuotta sitten kahdeksanneksi vaikuttavalla ja aidosti koskettavalla Origolla. Tällä kertaa hän laulaa koskettavasti isästään.

Unkari on päässyt 2010-luvulla joka kerta finaaliin. Finaaliputken jatkuminen voi tehdä tiukkaa, vaikka laulussa onkin sopivasti sellaista vilpittömyyttä ja herkkyyttä, mitä nykyaikainen viisuteollisuus kaipaisi lisää.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

8. VALKO-VENÄJÄ: ZENA – Like it


ZENA on syntynyt vuonna 2002. Myös hänen britneypop-viisunsa kuulostaa vuodelta 2002.

Valko-Venäjän hömpötys kuulostaa väistämättä vanhanaikaiselta ja halpahintaiselta. Toisaalta joidenkin mielestä se voisi retroudellaan erottua edukseen. Ainakaan kappaletta ei ole ylituotettu samalla tavalla kuin monia muita tämän ajan popkoneiston tuotteita, vaan se on ihan avoimesti ja rehellisesti muovia. Valko-Venäjä on yllättänyt ennenkin, esimerkiksi vuonna 2013 Solayoh pääsi finaaliin, vaikka se(kin) oli melkoinen humpute.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

9. SERBIA: Nevena Božović – Kruna


Balkanballadien kulta-aika on selvästi päättynyt, mutta ehkäpä Serbian hivenen geneerinen balladi onnistuu täyttämään balkanfiilien tarpeet, vaikka osa lauletaankin englanniksi.

Serbia on tippunut tavallisten kuolevaisten joukkoon, koska maa on karsiutunut finaalista peräti kolme kertaa. Mutta maa on sijoittunut viisuissa huonoimmillaan semifinaalin 11. sijalle. Karsiutumiset ovat siis olleet erittäin täpäriä. Yksi Serbian finaalista karsiutuneista on ollut Moje 3 -poppoon viisu vuodelta 2013. Nyt trion jäsen Nevena Božović tekee paluun viisulavalle soolona. Balladia on haukuttu kaikin puolin geneeriseksi ja tunteita herättämättömäksi – mitä se kieltämättä onkin – mutta Nevena laulaa antaumuksella ja virheettömästi. Raadit tykännevät ja Serbia saa yleisöpisteissä aina vähintään kohtuullisen potin. Hmm... tosin nyt kun katson karttaa ja osallistujalistaa, niin näköjään moni Serbian vakiäänestäjä äänestääkin vasta torstain semifinaalissa (Kroatia, Sveitsi, Itävalta). Pitäisiköhän sittenkin laskea Serbia 50/50-kategoriaan...

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

10. BELGIA: Eliot – Wake up


Belgian ranskankielinen yleisradio on päässyt menestyksen makuun nuorten lahjakkaiden tulevaisuuden lupausten ajanmukaisilla popeilla (4. sija 2015 ja 2017). Samanlaisella linjalla jatketaan tänäkin vuonna.

Belgia, jos mikä, on perusvarma nykyaikaisen popteollisuuden tyylinäyte, suorituksena suorastaan virheetön. Musiikin ammattilaisista koostuvat raadit ejakuloivat tämän kuullessaan – niin oikeaoppisesti tuotettu se on. 18-vuotias Voice-tähti Eliot saanee tänä iltana paljon uusia fanityttöjä ympäri Eurooppaa, ja muutenkin laulussa on kiehtovan hypnoottinen tunnelma.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

11. GEORGIA: Oto Nemsadze – Keep on going


Ensimmäisen semifinaalin jälkipuolisko uhkaa muuttua melkoiseksi friikkisirkukseksi. Siitä saadaan ehkäpä jo pientä esimakua tässä Georgian viisussa, jossa mieslauma örisee jylhästi taistelulaulua.

Georgian viisu on kokonaan georgiankielinen ja oikeasti sen nimi on Sul tsin iare, mutta viisuja varten se on nimetty Keep on going. Loogista kuin Kari Kuivalaisen Never the end aikoinaan vuonna 1986. Jylhässä kappaleessa on voimaa ja tunnetta. Esitys kilpailee visuaalisesti samassa sarjassa Suomen kanssa – ja ikävä kyllä taitaa vetää pidemmän korren. Monet ovat oppineet pitämään Georgiasta, mutta vasta useammalla kuuntelukerralla. Mahtaako aueta suurille massoille ensikuulemalta? Vai onkohan se Georgia, joka vie liike-energian Serbialta?

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA; tosin potentiaalinen yllätysfinalisti
Arvioni: 2,5 / 5

12. AUSTRALIA: Kate Miller-Heidke – Zero gravity


Ei viisuvuotta ilman oopperaviisua. Australian performanssi ei ole sieltä tavallisimmasta päästä. Solisti Kate ja hänen miehensä tekivät synnytyksen jälkeisestä masennuksesta hämmästyttävän teoksen, jossa yhdistyy Björk/Kate Bush -tyylinen taidepop Yön kuningattaren aariaan.

Australia on todella kummallinen, mutta ilmeisesti esitys on vaikuttava ja solisti-Katesta huokuu kaiken huojumisen ohella täysammattilaisuus. Televisiokatsojat hämmästelevät silmät suurina, mitä siellä lähetyksessä tapahtuu (ja Katen mekon alla, kun yhtäkkiä alkaa orgastisen kuuloinen oopperalaulu). Kokonaisuus on aivan liian outo, jotta sille voi povata automaattisesti finaalipaikkaa, mutta ainakaan tätä ei unohdeta heti esityksen päätyttyä. Tämän vuoden Cezar?

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

13. ISLANTI: Hatari – Hatrið mun sigra


Islanti vastaa yhdestä vuoden suurimmista puheenaiheista. Hurjan indsturialryhmän viisussa yhdistetään Rammstein-karjuntaa ja sinfonista syntsapoppia. Esityksessä sadomasokismikuvastoa ja runsaasti pyroja.

Islannissa kerättiin viime toukokuussa adressia, jossa vaadittiin boikotoimaan Euroviisuja, mikäli tapahtuma järjestetään Israelissa. Adressiin kertyi miltei 30 000 nimeä, mikä on huikea saavutus suhteutettuna Islannin asukaslukuun. Lopulta Islanti – kuten mikään muukaan maa – ei vetäytynyt viisuista Israelin vuoksi, mutta Islantia edustava yhtye Hatari ilmoitti pyrkivänsä viisuihin vain protestoidakseen Israelia. Yhtyeen ideologiaan kuuluu olennaisesti myös nykyaikaisen neoliberalismin ja äärioikeiston nousemisen vastustaminen. Islannin raju viisuesitys on kokonaisvaltainen taideteos, joka jakaa jyrkästi mielipiteitä puolesta ja vastaan. Islanti kilpailee tänä vuonna aivan omassa sarjassaan. Mikäli joku maa tekee tänä vuonna "lordit", se on Islanti. Suomen yleisöäänestyksen 12 pistettä voisi mennä tänä vuonna Islannille – ainakin mieluummin kuin sille iänikuiselle Virolle...

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

14. VIRO: Victor Crone – Storm


Välillä jotain todella tavallista. Ruotsalainen laulaja vetäisee tyylipuhtaan Avicii-popin.

Viron viisu on professionaalinen, ja ruotsalainen Victor on karismaattinen kaiffari. Viisunsa on todella yllätyksetön ja särmätön. Maailmassa ei olisi mikään muuttunut, jos tätä kappaletta ei olisi koskaan tehty. Mutta. Kaiken friikkisirkuksen keskellä Viro voi kuulostaa paljon paremmalta kuin oikeastaan onkaan. Konservatiivisemmille viisukatsojille – joille esimerkiksi Australia ja Islanti ovat aivan liikaa – Viro lienee kuin virkistävä keidas keskellä haastavaa autiomaata: "Vihdoinkin jotain normaalia."

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

15. PORTUGALI: Conan Osiris – Telemóveis


Ja takaisin friikkishow'n pariin. Euroviisuissa on laulettu jo puhelimesta (Telefon, telefon, Saksan liittotasavalta 1957) ja sähkeistä (Telegram, Saksan liittotasavalta 1977). Nyt Portugali laulaa kännyköistä. Jo valmiiksi erikoista laulua värittää viisuhistorian hämmentävin avantgarde-esitys.

Portugali on ollut aina oman tiensä kulkija, kuten viime vuonna kirjoitin maan viisuhistoriaa käsittelevässä artikkelissa. Omaperäinen linja jatkuu tänä vuonna. Tämän kuvailemiseen eivät sanat riitä. Tämä pitää kokea. Nauraako Eurooppa portugalilaisille vai portugalilaisten kanssa? Kaiken järjen mukaan Portugalin pitäisi karsiutua, mutta kaikenlaiset älyttömät pelleilynumerot ovat ennenkin yllättäneet. Ehkä se tämän vuoden Cezar onkin tässä?

Veikkaus: TODENÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

16. KREIKKA: Katerine Duska – Better love


Lahjakas laulaja esittää illan viimeisen menestyspopin.

Kreikan kuningatartietä ei voine estää. Katerine Duska on tämän vuoden viisudiiva, joka on saanut runsaasti ylistystä persoonallisesta ja vahvasta äänestään. Kuten Kyproksen kohdalla, Kreikankin viisu on koottu juuri sellaisista aineksista, joista 2010-luvun menestysviisut on tehty. Jälleen perusonnistunut suoritus nykyaikaiselta musiikkiteollisuudelta.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

17. SAN MARINO: Serhat – Say na na na


San Marino on usein vastannut vuoden eurovitsistä. Tänäkin vuonna ollaan oikein lystikkäällä tuulella. Jo vuonna 2016 monet hurmannut disco- Leonard Cohen pistää bileet pystyyn riemastuttavalla diskohumpalla.

40 vuotta sitten Euroviisut järjestettiin niin ikään Israelissa. Silloin Belgiaa edusti laulu Hey Nana, jota viisulähetyksen Yleisradiolle selostanut Anja-Maija Leppänen luonnehti seuraavasti: "Tämä nannananaa on niitä lauluja, jotka menevät nannaten sisään toisesta korvasta ulos ja tulevat nynnäten toisesta... menevät nannaten sisään toisesta korvasta ja tulevat nynnäten sisään toisesta korvasta... olipas tämä nyt vaikea..." Täsmälleen samat sanat sopivat tälle San Marinon nannattelulle. Mutta. Viimeiseltä esiintymisnumerolta San Marino voi pötkiä tänä iltana yllättävän pitkälle. Kaikkien eksentristen friikkiviisujen ja muuten vain latteiden ja mielikuvituksettomien tuotosten jälkeen San Marinon hyväntuulisuudelle voi olla tilaus. "Ole sankari ja sateenkaari ja laula na nana naa", kehottaa Serhat meitä kaikkia iloitsemaan. Jos esitys on onnistunut, yleisöäänten vyöry on mahdollinen. Ainakin Serhat on kokenut ja ammattitaitoinen esiintyjä, vaikka hänessä onkin melkoista camp-ukon vikaa.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

Veikkaus: illan finalistit ja karsiutujat


Veikkaaminen on haastavaa, kuten aina, mutta ei se pähkäilemällä parane.
Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

KREIKKA
KYPROS
ISLANTI
BELGIA
AUSTRALIA
TŠEKKI
SERBIA
VIRO
UNKARI
SAN MARINO
---
SLOVENIA
PUOLA
GEORGIA
PORTUGALI
SUOMI
VALKO-VENÄJÄ
MONTENEGRO

Oma suosikkilistani


Todella haastavaa asettaa näin vaisu keskinkertaisuuksien kattaus jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen, mutta yritän eritellä arvosanojen perusteella edes jonkinlaista viittellistä järjestystä. Euroviisujen voittajaa tuskin kuullaan tänä iltana, ellei sitten Islanti todella yllätä.

5 / 5
-
4,5 / 5
-
4 / 5
ISLANTI: Hatari – Hatrið mun sigra
3,5 / 5
BELGIA: Eliot – Wake up
TŠEKKI: Lake Malawi – Friend of a friend
SERBIA: Nevena Božović – Kruna
VIRO: Victor Crone – Storm
3 / 5
KYPROS: Tamta – Replay
KREIKKA: Katerine Duska – Better love
SAN MARINO: Serhat – Say na na na
PUOLA: Tulia – Pali się
UNKARI: Joci Pápai – Az én apám
2,5 / 5
SUOMI: Darude feat. Sebastian Rejman – Look away
SLOVENIA: Zala Kralj & Gašper Šantl – Sebi
GEORGIA: Oto Nemsadze – Keep on going
AUSTRALIA: Kate Miller-Heidke – Zero gravity
VALKO-VENÄJÄ: ZENA – Like it
2 / 5
-
1,5 / 5
MONTENEGRO: D mol – Heaven
1 / 5
PORTUGALI: Conan Osiris – Telemóveis

Muita hyviä arvioita


Viisukuppila: Veikkaus ensimmäisen semifinaalin läpimenijöistä
David i Tel Aviv: Betyg på semifinal ett i Tel Aviv
Tobson in Euroland: ESC 2019, semi 1: Tobson takes a guess Suosittelen lämpimästi lukemaan Tobiaksen blogin kaikki seitsemän postausta tämän vuoden viisutarjonnasta. Osuvien analyysien lisäksi paljon mielenkiintoisia viisuanekdootteja.