19. lokakuuta 2018

Pepe Willbergin keskipitkä oppimäärä

Jo yhdeksänteen tuotantokauteen edennyt Vain elämää lienee kärsinyt kansalaisten keskuudessa pienoisen inflaation. Mutta kuten Finnhitsaaja-blogin konventioihin on tähän asti kuulunut, aina kun tässä mainiossa televisio-ohjelmassa on vuorossa finnhits-mielessä kiinnostavan artistin jakso, julkaistaan hänen tuotantoonsa keskittyvä kirjoitus tietoiskuineen ja Spotify-soittolistoineen. Tänään illalla vuorossa on tämän tuotantokauden legendan Pepe Willbergin jakso. Pepen uskomattoman hienosta urasta kirjoitan mielelläni, joten päätin inflaatiosta huolimatta Pepen jakson kunniaksi koota 14 anekdoottikokonaisuutta hänen hämmästyttävän monipuolisen uran varrelta. Illan jaksoon voi valmistautua myös kuuntelemalla Pepe Willbergin tuotannon helmiä kokoamaltani Spotify-soittolistalta.

Dannyn vanavedessä musiikkibisnekseen


Pepe Willberg (s. 17. joulukuuta 1946) innostui nuorena – kuten niin monet muutkin ikäisensä – rautalankamusiikista. Vuonna 1962 neljä Lauttasaaren kasvattia perustivat bändin nimeltään The Islanders, joka soitti tuota aikansa kuuminta nuorisomusiikkia. Pepe oli bändin komppikitaristi. Seuraavina vuosina Beatles syrjäytti rautalangan ja monille yhtyeille tuli kiire löytää solisti. Tässä vaiheessa katseet kohdistuivat Pepeen, sillä useimmiten bändien komppikitaristit hoitivat lauluosuudet. Islanders päätti kuitenkin hankkia itselleen laulajan. Koelaulutilaisuuden myötä paikan sai muuan Ilkka Lipsanen, jonka Suomen kansa tuli tuntemaan nimellä Danny.

Danny & Islanders pääsi levyttämään ensimmäisen singlelevynsä East Virginia / Hey boba lou maaliskuussa 1964. East Virginia osoittautui täysosumaksi: laulu voitti sekä television Levyraadin että nousi ykköseksi radion Kahdeksan kärjessä -listalla. Näin alkoi sekä Dannyn että Pepen musiikillinen ura ammattimaisesti. Danny & Islanders levytti vielä kaksi muutakin singleä, mutta syksyllä 1964 isänmaa kutsui alokas Lipsasta suorittamaan asepalvelustaan. Armeija-aikoina Danny aloitti menestyksekkään suomenkielisen soolouransa. Dannyn lähdettyä bändistä komppikitaristi-Pepe patistettiin mikrofonin eteen. Syksyllä 2002 Dannyn 60-vuotissyntymäpäiväkonsertissa Hartwall Areenalla Pepe ja Danny lauloivat duettona East Virginian, ja Danny esitteli yleisölle Pepen pitkäaikaisimpana yhteistyökumppaninaan.

1960-luvun superyhtye Jormas


Dannyn jouduttua armeijan harmaisiin Islanders- ja Beatmakers-yhtyeiden jäsenet yhdistivät voimansa ja alkoivat soittaa Beatmakers-nimen alla – ulkomailla käytettiin nimeä The Finnish Beatmakers. Solisteina olivat Pepe Willberg ja Raul Vikström, jonka kohtalona tosin oli jäädä Pepen varjoon "kakkossolistiksi". Bändi sai vuonna 1965 levytyssopimuksen levy-yhtiö Westerlundilta, jonne se alkoi levyttää englanninkielisiä singlejä. Pian yhtye sai managerinsa Jorma Weneskosken myötä uuden ytimekkäämmän nimen Jormas. Esikuvana oli suosittu ruotsalainen rock-yhtye Tages, joka oli saanut nimensä managerinsa Dan Tage Larssonin mukaan. Toki Jormas-nimen kaksimieliseen merkitykseen on kiinnitetty huomiota.

Muutaman englanninkielisen singlen jälkeen levy-yhtiö esitti toivomuksen, että yhtye alkaisi levyttää myös suomeksi. Ensimmäinen suomenkielinen levytys oli kesäkuussa 1966 ikuistettu Saat miehen kyyneliin, suomenkielinen versio P. J. Probyn kappaleesta To make a big man cry. Esityskielen vaihtaminen suomeen kannatti. Saat miehen kyyneliin -kappaleesta tuli Jormas-yhtyeen suurin hitti, joka laajensi sen kuulijakuntaa ja teki solisti-Pepen tunnetuksi. Menestyksen innoittamana Jormas levytti useampia suomenkielisiä versioita aikansa hiteistä, kuten esimerkiksi Taivas vain tietää (God only knows) sekä Beatlesin tuotantoa. Legendaarisen Beatles-coverin Rööperiin Pepe kävi levyttämässä keväällä 1967 pikaisesti ollessaan päivälomalla armeijasta.

Jormas oli Suomen merkittävimpiä rock-yhtyeitä 1960-luvulla. Yhtye nautti suosiota ulkomaillakin: Ruotsissa Jormas keikkaili säännöllisesti ja bändi pärjäsi hyvin ruotsalaisten nuortenlehtien suosikkiäänestyksissä. Jormas ehti lyhyen historiansa aikana esiintyä myös muissa pohjoismaissa ja Länsi-Saksassa. Kyseessä on siis yksi ensimmäisiä suomalaisia vientituotteita kevyen musiikin saralla.

Sincerely! -albumi vuodelta 1968 oli
Suomen oloissa poikkeuksellisen
kunnianhimoinen rocklevy, joka meni
monilta aikalaisilta yli ymmärryksen.
Yhtyeeltä julkaistiin kaksi LP-levyä: ensimmäinen LP Jormas (1966) sisältää kaikki siihen mennessä äänitetyt levytykset mutta toinen albumi Sincerely! (1968) on poikkeuksellisen kunnianhimoinen, Beatlesin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandin hengessä syntynyt kansainvälisen tason albumikokonaisuus, joka edusti aivan uudenlaista ja edistyksellistä tyyliä Suomessa. Kokonaan englanninkielisellä levyllä on kuultavissa vaikutteita esimerkiksi progressiivisesta ja psykedeellisestä rockista. Vuosien saatossa albumi on noussut melkoiseen kulttiarvostukseen. Aikoinaan Sincerely! taisi kuitenkin olla edellä aikaansa, sillä levy ei ilmestyttyään menestynyt mairittelevasti. Pian albumin julkaisemisen jälkeen Jormas lopetti.

Pepe & Paradise


Jormas-yhtyeen lopetettua Pepe ehti levyttää vuonna 1968 Scandian iskelmätehtaalle soolosinglen Saan sua kiittää / Kaipuu. Hetken aikaa Pepe oli 60-luvun popidolin Johnnyn taustayhtyeen Frankies jäsen. Johnnyn ohjelmatoimisto tuli kuitenkin siihen tulokseen, että Frankies oli liian kallis esiintyjä, joten koko bändi sai kenkää Johnnyn kiertueelta. Bändin pojat päättivät kuitenkin jatkaa musisointia yhdessä ja sillä lailla sai alkunsa Pepen seuraava superbändi Paradise, jonka toiminta jatkui 1970-luvun puoliväliin asti.

Paradise oli poikkeuksellisen laaja ja ammattitaitoinen kokoonpano. Parhaimmillaan Paradisessa soitti peräti kahdeksan muusikkoa. Perinteisten rock-instrumenttien lisäksi yhtye oli satsannut erityisesti puhallinsoittimiin. Paradisen ohjelmisto oli ainutlaatuisen monipuolinen: yhtyeen livekeikoilla kuultiin muun muassa lattareita, progea, soulia ja jatsia. Mistään perinteisestä tanssiorkesterista ei missään nimessä ollut kysymys, eikä yhtyeen kansainvälinen ja sofistikoitunut ohjelmisto olisi edes sopinut maaseudun tanssilavoille. Paradise esiintyi säännöllisesti muun muassa Helsingissä Hotelli Hesperian yökerhossa. Paradise lukeutui aikansa arvostetuimpiin bändeihin, jonka professionaalista musisointia kuultiin runsaasti radio- ja televisio-ohjelmissa. Yhtyeen laaja kokoonpano ja tinkimätön ohjelmisto aiheutti ajan myötä omat ongelmansa: ravintoloilla ei ollut loputtomiin halukkuutta maksaa tyyristä orkesteria esiintymään. Pepe onkin useaan otteeseen sanonut, ettei Paradise missään vaiheessa lopettanut tai hajonnut. Sen toiminta vain lakkasi, kun keikkoja alkoi 70-luvun puolivälissä olla yhä harvemmin.

Yle Elävä arkisto: Pepe & Paradisen puutarhassa musalajit elelivät sovussa

Taidetta ja jatsia Love Recordsille


Jormas-aikoina Pepe Willberg noteerattiin lahjakkaaksi vokalistiksi, joka kykenisi tulkitsemaan muutakin kuin keskivertopoppia ja jonka kehtaisi pyytää solistiksi haastavimpiin musiikkiprojekteihin. Esimerkiksi Love Recordsin perustajahahmoihin kuuluva Otto Donner on luonnehtinut Pepeä Suomen parhaaksi mieslaulajaksi. 1960-luvun viimeisinä vuosina Pepe kutsuttiin levyttämään Love Recordsille, jonne syntyi muun muassa vuonna 1969 edelleenkin Pepen bravuureihin lukeutuva Merimies (alun perin Procol Harumin A salty dog).

Heinäkuussa 1969 Pepe esiintyi Pori Jazzeilla Otto Donner Treatmentin solistina yhdessä Arja Saijonmaan, Jim Pembroken ja Tarleena Sammalkorven kanssa. Kokoonpanon esitys En soisi sen päättyvän koostui Pentti Saarikosken runoista, jotka Otto Donner oli säveltänyt. Love Records julkaisi jazzrunokokonaisuuden myöhemmin levyllä.

Niin vähän on aikaa -albumilla (1972)
Pepe & Paradise esittää Otto Donnerin
sävellyksiä nykykirjailijoiden runoihin.
Kunnianhimoista ja taiteellista linjaa edustaa myös Pepe & Paradisen ensimmäinen albumi Niin vähän on aikaa, joka levytettiin Love Recordsille vuonna 1972. Levylle äänitettiin Otto Donnerin sävellyksiä ja sovituksia silloisten nykykirjailijoiden runoihin. Projektin tarkoituksena oli kohentaa iskelmäsanoitusten banaalia mainetta hyödyntämällä lyyrisesti korkeatasoisia tekstejä. Solistina Pepe joutui haastamaan itseään ja nostamaan rimaansa tulkitessaan runoutta, eivätkä muutkaan Paradisen jäsenet päässeet helpolla soittaessaan Donnerin vaativia sävelkulkuja ja pieteetillä laadittuja sovituksia. Albumi osoittautui arvostelumenestykseksi ja Paradisen jäsenet pitävät edelleen levyä yhtenä onnistuneimpana saavutuksenaan.

Poppia Fazerille


Vaikka Paradise levytti ensimmäisen albuminsa Love Recordsille, sillä oli varsinainen levytyssopimus Fazer Finnlevyn kanssa. Finnlevy edusti monella tavalla Love Recordsin vastakohtaa. Siinä missä Love Records oli epäkaupallinen, omaehtoinen ja kunnianhimoinen, Finnlevy oli ollut koko 1970-luvun ajan Suomen ylivoimaisesti suurin levy-yhtiö ja markkinajohtaja, joka julkaisi hyvin pitkälti ainoastaan kaupallista musiikkia. Finnlevylle Paradise levyttikin päivän poppia – ja merkittävimmät kaupalliset menestyksensä, kuten listojen kärkisijoille nousseet hittikappaleet Elämältä kaiken sain (1972) ja Aamu (1973). Käännöskappaleiden lisäksi Paradisen levytyskappaleita sävelsivät yhtyeen omat miehet Markku Johansson ja Pepe Willberg itse. Sanoituksia kynäili pääsääntöisesti Vexi Salmi, myös muutamia Juha Vainion kirjoittamia tekstejä päätyi Paradisen levytettäväksi.

Fazer Finnlevy julkaisi Paradiselta kaksi albumia, jotka nimetty suorastaan luovasti: Pepe & Paradise (1973) ja Pepe & Paradise 2. (1975). Näillä kaupallisemmillakin LP-levyillä yhtye todisti taiteellisen osaamisensa, minkä osoittavat parhaiten Rauno Lehtisen säveltämä ikivihreä Toiset meistä sekä luonnonsuojeluaiheinen Syvä hiljaisuus.

Säveltäjänä


Kuten edellä tuli mainittua, Pepe Willberg on kunnostautunut vuosien saatossa säveltäjänä. Pepen ensimmäiset levytetyt sävellykset ovat Jormaksen Sincerely!-albumilla (1968) julkaistut Listen to my song ja Daddy doesn't like my baby. Paradisen aikana Pepe sävelsi yhdessä Markku Johanssonin kanssa bändin levytysmateriaalia, josta saatiin usein näytteitä tuon ajan laulukilpailuissa. Pepen säveltämiä lauluja ovat levyttäneet hänen itsensä lisäksi muun muassa Paula Koivuniemi, Joel Hallikainen ja Mika Pohjonen. Vuonna 1988 Pepen sävellys Nauravat silmät muistetaan äänestettiin Suomen euroviisuedustajaksi. Laulun esitti ravintola- ja revyyorkesterina tunnettu Boulevard. Selvis-lehden haastattelussa vuonna 2002 Pepe on selvittänyt: "Nauravat silmät muistetaan -biisissä mä ajattelin tätä Abban Waterloota, että jes, semmonen biisi pitää tehdä. Vähän samansorttinen siitä tulikin. Sitten Kassu Halonen sitä vähän peukaloi, ja siitä tuli vähän omituisempi." Boulevardista ei tullut uutta Abbaa. Tulos Dublinin Eurovision laulukilpailuissa oli suomalaisittain perinteisen heikko: kolme pistettä ja toiseksi viimeinen sija. Vaatimattomasta viisumenestyksestä huolimatta Pepe on ottanut viime vuosina laulun vakituiseen keikkaohjelmistoonsa. Euroviisukarsinnoissa Pepen sävellyksillä ovat kilpailleet Tapani Kansa (Onnellisuus vuonna 1985), Sonja Lumme (Rakkauden laulut 1989) ja Marjorie (Aika eteenpäin vain kulkee 1993).

Pepen sävellykset ovat menestyneet Tangomarkkinoiden sävellyskilpailuissa mitaleille asti: Yöllinen hetki sijoittui toiseksi vuonna 1991 ja Tanssiinkutsu kolmanneksi vuonna 1992. Pepe on itse levyttänyt tangot vuonna 1999 ilmestyneelle albumilleen Syliisi aamuun jään. Pepe on ehtinyt säveltää mainosmusiikkiakin ja muun muassa legendaarinen Lipton-mainossävelmä "Niin valoisaksi päivän saa kuppi teetä ja sympatiaa..." on hänen ja Markku Johanssonin aikaansaannos. Onpa Pepen meriittilistalla sellainenkin merkintä kuin Timo Koivusalon Pekko Aikamiespoika -levyn äänittäminen ja sovittaminen. Meijeriauton Madonnan sovituksesta vastaa tosiaan Pepe Willberg.

Pepe Willbergin finnhitsit

Finnhits 1: Aamu (1973)
Finnhits 4: Hermes (1976)
Finnhits 5: Romanssi (1976)
Finnhits 8: Olet mulle maailmain (1977)
Finnhits 9: Rasvis mä oon (1979)
Finnhits 10: Päivä tuskin päättyis kauniimmin (1979)

Laulukilpailuja


1970-luvun puolivälin lähestyessä Pepe Willberg oli vakiokasvo valtakunnan merkittävimmissä laulukilpailuissa. Syksyn sävelessä hänet nähtiin ensimmäistä kertaa vuonna 1973, jolloin kilpailukappaleena oli legendaarinen Aamu. Pepe ja muut Paradisen pojat olivat erittäin tyytyväisiä luomukseensa ja osallistuivat kilpailuun voitonvarmana. Lopputulos postikorttiäänestyksessä oli valtaisa pettymys: vasta viides sija. Odotettua heikompi sijoitus ei kuitenkaan estänyt laulua menestymästä myyntilistoilla ja nykyään laulu on kohonnut jo ikivihreiden klassikoiden sarjaan.

Helmikuussa 1974 Pepe osallistui euroviisukarsintoihin, jossa Sinä ja minä sijoittui kolmanneksi. Syksyllä 1974 vuorossa oli jälleen Syksyn sävel laululla Taivas itkee (6. sija) ja helmikuussa 1975 euroviisukarsinnat kappaleella Ovi elämään (4. sija). Keväällä 1975 Pepe Willberg tilitti hieman draamaillen Hymy-lehdessä: "Kyllä mä jo uskon, etten minä missään kisoissa pärjää."

Syksyn sävelessä Pepe kilpaili vielä kahdesti: vuonna 1980 erittäin haastavalla kappaleella Kuu (8. sija) ja vuonna 1987 silloisen vaimonsa Kirstin kanssa balladilla Näen taas eiliseen (8. sija). Jälkimmäisen laulun aikana elettiin niin suomalaisen iskelmämusiikin kuin Syksyn sävelen syvimpiä kriisivuosia, joten kilpailukappale on unohtunut tyystin eikä sitä edes julkaistu levyllä.

Euroviisukarsintoihin Pepe osallistui solistina vielä vuosina 1979 laululla Päivä tuskin päättyis kauniimmin (3. sija), 1980 Jos voimaa on, 1981 Nouse aamuusi ja 1992 Kaukaa kaipaan. Vaikka Pepe ei sooloartistina koskaan voittanutkaan euroviisukarsintoja, hänet nähtiin Eurovision laulukilpailujen lavalla Pariisissa vuonna 1978 Seija Simolan ja Millstreetissä vuonna 1993 Katri Helenan taustalaulajana.

Soolouralle


Sinulle -albumi vuodelta 1976 on Pepe
Willbergin ensimmäinen soolo-LP.
Paradise-yhtyeen toiminnan hiivuttua 1970-luvun puolivälissä Pepen levytyksiä ryhdyttiin julkaisemaan hänen omalla nimellään. Pepen ensimmäinen sooloalbumi on vuonna 1976 julkaistu Sinulle. Toisaalta soolouralle siirtyminen ei merkinnyt suurta muutosta Pepen musiikillisessa linjassa. Laulujen sovituksista vastasi edelleen Paradisesta tuttu bändikaveri Markku Johansson ja levyn tuottajana hääräsi Vexi Salmi. Pepen levytettäväksi valikoitiin keskivertoa hienostuneempaa pop-musiikkia. Sinulle-albumilta elämään on jäänyt Procol Harum -käännös Hermes (Pandora's box) ja Pepen tulkinta ikimuistoisesta elokuvasävelmästä Romanssi, jonka alun perin Leif Wager tulkitsi elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi vuonna 1943. Pepen levytykset kirvoittivat ylistäviä arvioita kriitikoilta ja kollegoilta. Sinulle-LP:n takakanteen on painettu Lasse Mårtensonin kirjoittama ylistyskirje Pepelle: "Pepe! Vexi tässä soitteli mulle sinun tulevan LP:n nauhoja enkä malta olla kehumatta. Tuntuu kuin vihdoin saamme levyn joka potkii suomalaisen populaarimusiikin väljemmille vesille."

Tendenssimusiikkia


Vaikka Pepe Willberg mielletään taiteellisemman ja sofistikoituneemman musiikin tulkitsijaksi, hän on joutunut uransa varrella tekemään myönnytyksiä muotivirtausten kanssa. Erityisesti ilmiö korostui 1970-luvun viimeisinä vuosina, jolloin diskobuumi jylläsi äänitemarkkinoilla, ja Pepekin pääsi tekemään levytysmateriaalissaan tuttavuutta diskorytmien kanssa.

Päivä tuskin päättyis kauniimmin -LP
(1979) tunnetaan nykyään Pepen
"diskoälppärinä". Levy on herättänyt
huomiota myös kansitaiteellaan...
Vuonna 1977 Pepe levytti suomenkieliset versiot kahdesta Yhdysvaltojen listaykköseksi yltäneestä hitistä: Bee Geesin How deep is your love, joka kuultiin aikansa hittielokuvassa Saturday night fever, käännettiin suomeksi asuun Olet mulle maailmain. Chicagon If you leave me now sai suomeksi nimen Jos sä lähdet pois.

Kaksi vuotta myöhemmin Pepe sai levytettäväkseen toisen Travolta-elokuvan Greasen tunnussävelmän, jonka Hector ja Pertti Reponen käänsivät muotoon Rasvis mä oon. Willberg, levytyshetkellä 33 vuotta, lauloi diinarinuorison kipeistä puberteetti-iän tuntemuksista. Levytys sisältyy Pepen toiselle sooloalbumille Päivä tuskin päättyis kauniimmin (1979), joka tunnetaan nykyään eräänlaisena Pepen "diskoalbumina". Älppärin satoa on myös muun muassa The Motors -yhtyeen hitti Airport – suomeksi Hectorin sanoittamana Lentoon.

Finntastista tai sitten ei


1970-luvun viimeisinä vuosina Pepe yhtyeineen säesti Danny-show'ta. Pepe kiersi Dannyn tiimissä Dannyn ja Armi Aavikon hellyysbuumin kuumimpina vuosina. Pepen voi bongata muun muassa Dannyn Nina, pikku ballerina -musiikkivideolla (1977) saattamassa Armia ja legendaarisen Danny ja Armi laserajassa -ohjelman (1978) vauhdikkaassa aloitusnumerossa Devil with a blue dress. Vuonna 1979 Danny-show'n pääesiintyjäksi lanseerattiin kvartetti Finntastic, jossa Dannyn ja Armin lisäksi hellyyden ilosanomaa levittivät Pepe Willberg ja vuoden 1978 Miss Suomi Seija Paakkola. Syksyllä 2016 Turun Sanomien haastattelussa Pepe Willberg kuvaili kokoonpanoa: "Hyvännäköisiä mimmejä ja tosi urpon näköisiä jätkiä." Perinteisen Danny-show -kesäkiertueen lisäksi Finntastic järjesti oman floor show'n nimeltään Hellät paikat, jonka mainostettiin olevan "vain vähän tuhma musiikki-iltasatu aikuisille". Show'sta on nähtävillä herkullinen pätkä (videolla kohdassa 0:46–1:45) 1990-luvun lopulla valmistuneessa Danny-dokumentissa ja tuon näytteen perusteella on helppo yhtyä Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivaassa esittämään arvioon: "Rauhallisena miehenä tunnettu Pepe oli lähinnä koominen näky ketkuttelemassa lanteitaan kahden missin välissä diskoiskelmien tahdissa." Finntastic – Härmän vastine ABBAlle – ei jatkanut toimintaansa enää vuoden 1979 jälkeen.

Lahjakkaalle vokalistille riittää töitä


1980-luvulla Pepe Willbergin oman uran levytystahti hiipui. Hän levytti uusia pitkäsoittoja harvakseltaan ja albumit jäivät vähäiselle huomiolle. Vuonna 1984 julkaistiin albumi 20 vuotta, laulelmakokonaisuus Yksi ruusu ilmestyi vuonna 1986 ja Tulit valona maailmaan vuonna 1990. Lahjakkaalle laulajalle on kuitenkin riittänyt töitä ja projekteja kaikki nämä vuodet. Silloin kun Pepe ei ole paistatellut julkisuuden valokeilassa, hän on palvellut musiikkiteollisuudessa nöyränä rividuunarina. Jo 1970-luvulta lähtien Pepe on ollut työllistetty taustalaulaja niin levytysstudioissa kuin television ja radion musiikkiohjelmissa. Pepen ääntä kuullaan 1970- ja 80-luvuilla lukuisissa suomalaisissa iskelmälevyissä taustalaulajana. Luotettavaksi taustalaulajaksi pääsee muuntautumiskykyinen tulkitsija, jolta luonnistuu tyyli kuin tyyli ja joka osaa laulaa virheettömästi, vaikka itse päätähti ei osaisikaan.

Yleisradio on hyödyntänyt Pepeä kantanauhoillaan. Jo 70-luvulla lauluyhtye Fyrkka, jonka muodostivat Seija Simola sekä Paradise-miehet Pepe Willberg, Pave Maijanen ja Kalle Fält, äänitti Ylelle jatsillista materiaalia Radion viihdeorkesterin säestämänä. Nelikko sijoittui toiseksi vuoden 1973 euroviisukarsinnoissa laululla One, two, three, tosin silloin he esiintyivät vielä nimellä Seija Simola & Paradise. Pepe on ollut myös UMO:n solistina.

Pepe Willberg on kutsuttu mukaan solistiksi erinäisten säveltäjien monipuolisiin projekteihin – etenkin silloin kun on ollut tarvetta kyvykkäälle tulkitsijalle esittämään haastavampaa ja taiteellisempaa musiikkia. Pepe Willberg ja Irina Milan olivat 1980-luvun alkuvuosina solisteja muun muassa jazzsäveltäjä Edward Vesalan levyllä Neitsytmatka (1982) sekä Olli Ahvenlahden säveltämässä jazzrunoelmateoksessa Tämä on ensimmäinen päivä (1983), joka esitettiin Helsingin Juhlaviikoilla ja Pori Jazzeilla. Yhteistyö Ahvenlahden kanssa jatkui vielä vuonna 2007, jolloin julkaistiin Tommy Tabermannin runoja sisältävä levy Kaksi ihoa. Ahvenlahden sävellyksiä Tabermannin runoihin tulkitsi Pepe Willbergin lisäksi Johanna Iivanainen.

Nostalgiabuumi nostaa takaisin huipulle


1990-luvulla Vuokatin Katinkullassa ryhdyttiin järjestämään Back to the Sixties -festivaaleja. Näillä festareilla Pepen legendaariset bändit Jormas ja Paradise tekivät comebackin. 1960-luvun musiikille alkoi olla yhä enemmän kysyntää nostalgiannälkäisten suomalaisten keskuudessa. Samoissa 60-luku -iltamissa esiintyivät säännöllisesti myös muun muassa Hector ja Pave Maijanen sekä Kirka. Back to the Sixties -tapahtumissa kylvettiin siemen vuosikymmenen lopulla suorastaan megalomaanisen suosion saavuttaneeseen Mestarit-ilmiöön. Kirkan, Hectorin, Paven ja Pepen yhteisprojekti synnytti Suomeen ennennäkemättömän nostalgiabuumin, mikä nosti Mestarit ennätysmäisen suureen suosioon. Mestarit Areenalla -kiertue kiersi loppuunmyytyjä jäähalleja ja huipentui elokuussa 1999 Olympiastadionilla järjestettyyn konserttiin, joka oli ensimmäinen kotimaisen esiintyjän oma konsertti Stadionilla. Pepe Willberg nousi Mestareiden myötä vuosikymmenien tauon jälkeen suomalaisen kevyen musiikin eturiviin. Laskelmien mukaan Mestareiden konsertteja näki vuosien 1998-99 aikana yhteensä yli 130 000 katsojaa. Konserttitaltiointi Mestarit Areenalla myi niin ikään 130 000 äänitettä, minkä seurauksena Pepe Willberg sai vastaanottaa elämänsä ensimmäiset kulta-, platina- ja tuplaplatinalevyt.

Pitkän linjan rautainen ammattilainen


Mestarit-projektin jälkeen Pepe on muun muassa konsertoinut Fredin ja Petri Laaksosen kanssa PopTenorit-kokoonpanossa vuonna 2003. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Pepe piti musiikillisen uransa langat omissa käsissään. Uudet levytykset äänitettiin hänen omassa kotistudiossaan ja julkaistiin omakustanteisesti. Uuden materiaalin lisäksi Pepe on levyttänyt päivitettyjä versioita vanhoista hiteistään. Uusista lauluista menestystä saavutti vuonna 2008 julkaistu Eikö vaan, jota iskelmään erikoistuneet radiokanavat soittivat ahkerasti. Willbergin vaimo Pauliina Visuri hoitaa managerin virkaa ja vastaa miehensä keikkajärjestelyistä.

Pepe Willberg on pitkän linjan rautainen ammattilainen, jonka komea elämäntyö palkittiin vuonna 2011, kun Arto Alaspää myönsi hänelle ohi ennakkosuosikkien Iskelmä-Finlandia -palkinnon. Yllättynyt artisti huomasi "kerrankin" voittaneensa musiikkiaiheisen kilpailun. Pepe Willbergin kohdalla on usein harmiteltu, että hänen arvostuksensa on kollegoiden ja alan ammattilaisten keskuudessa suurempaa kuin suuren yleisön silmissä.

Kaikkien aikojen odottamattomin comeback?


Vuonna 2012 julkaistiin Georg Lindströmin kirjoittama Pepe-elämäkerta Kai vielä muistat sen – Pepe Willberg. Kirjassa Pepen kollega Maarit Hurmerinta harmittelee, että "Pepe ei ole ehkä aina saanut sitä arvostusta, joka hänelle kuuluisi, ja hän tarvitsisi jonkun hyvän tuottajan uusille levyilleen". Samana vuonna, kun kirja ilmestyi, julkaistiin ensimmäinen maistiainen Pepe Willbergin ja Tehosekoitin-yhtyeestä tutun Matti Mikkolan yhteistyön hedelmistä: Lyhyenä hetkenä sai erittäin positiivisen vastaanoton ja se oli Radio Suomen soitetuin kappale vuonna 2012.

Keväällä 2014 sitten pamahti: Matti Mikkolan tuottama rohkea ja ennakkoluuloton Pepe & Saimaa -albumi osoittautui huikeaksi arvostelu- ja myyntimenestykseksi. Mikkolan ja Eppu Kososen säveltämät massiiviset pop-sinfoniat mykistivät kriitikot, joilta loppuivat ylistyssanat kesken. Monikerroksisten säveltaiteen mestariteosten levyttämiseen osallistui kaikkiaan yli 80 henkilöä: varsinaisen Saimaa-bändin lisäksi Kaartin Soittokunnan puhaltimet, Lumos-jouset sekä Espoon Laulu -kuoro. Pepe Willberg, joka oli esiintynyt pitkään matalalla profiililla, nousi 67-vuotiaana ennennäkemättömään suosioon. Pepe & Saimaa ylsi albumilistan ykköseksi ja viihtyi Suomen virallisella albumilistalla kaikkiaan peräti 43 viikkoa. Elokuussa Helsingin Juhlaviikoilla järjestetyssä loppuunmyydyssä konsertissa Pepe Willberg vastaanotti kauan kaivatun uransa ensimmäisen kultalevyn omasta sooloalbumistaan. Pepe joutui suunnittelemaan uudelleen hautakiveensä kaavaillun tekstin "tässä lepää pitkän uran tehnyt laulaja, joka ei saanut yhdestäkään levystään henkilökohtaista kultalevyä". Pepe ja Pepe & Saimaa palkittiin kolmella Emma-palkinnolla (vuoden miessolisti, vuoden rock-albumi ja vuoden levy). Levy herätti huomiota Suomen rajojen ulkopuolellakin, sillä brittiläinen musiikkikriitikko Kieron Tyler luonnehti albumia "välittömäksi klassikoksi". Arvostelijat kehuivat kilpaa Pepe Willbergiä kaikkien aikojen suomalaislaulajaksi, jota ei voi verrata kehenkään muuhun. Pepelle ropisi katu-uskottavuuspisteitä. Aikaisemmin Pepeen väheksyvästi suhtautuneet käänsivät takkinsa täysin ja väittivät aina diganneensa Willbergiä.


Pepe Willberg on ainutlaatuisen lahjakas musiikin ammattilainen, jonka yli 50 vuotta kestänyt ura on häkellyttävän monipuolinen. Hänelle on tullut tutuksi kevyen musiikin kentän eri laidat – kaupallinen ja epäkaupallinen – ja hän on kotonaan niin viihdemusiikin kuin taidemusiikin areenoilla. 1960-luvulla rocktähtenä suosiota nauttinut Pepe on sittemmin esiintynyt Pori Jazzeilla, Savonlinnan Oopperajuhlien kuorossa, Suomen arvostetuimmissa yökerhoissa, areenoilla ja Stadionilla, mutta myös vanhainkodeissa ja pitserioiden nurkissa. Toisin kuin monet muut ikäisensä kehäraakit, Pepe Willberg – ikää tämän vuoden joulukuussa 72 vuotta – vain paranee vanhetessaan: ammattitaitoinen ja huoliteltu tekniikka pitää huolen siitä, että lauluääni on edelleen pysäyttävän upeassa kunnossa. Pepeltä taittuu edelleen rokit, runot, laulelmat ja jopa ooppera-aariat, joita hän on rohkaistunut esittämään viime vuosina omissa konserteissaan.

Pave Maijanen luonnehti keväällä 2014 kollegaansa Suomen Kuvalehdessä: "Pepe on niin musikaalinen ja taitava, että hänen on ollut helppo tehdä mitä tahansa. Tarvittaessa Pepe on äärimmäisen kova rokkilaulaja, mutta jos hän vetää vaikka Sinua sinua rakastan, ei kenelläkään ole siihen puolta sanaa sanottavaa."

Soittolista


Kokosin Pepe Willbergin laajasta levytysrepertuaarista reilun kolmen tunnin Spotify-soittolistan, joka sisältää viitisenkymmentä kappaletta. Laulut ovat soittolistalla (jokseenkin) kronologisessa järjestyksessä. Mukana on levytyksiä peräti 53 vuoden ajalta: Jormas-levytys Go now (1965) aloittaa ja viimeisenä kuullaan tänä vuonna äänitetty tuore feattaus Roope Salminen & Koirat -kokoonpanon kappaleessa Joku päivä töitä teen, jota on soitettu viljalti radioissa. Halusin tuoda soittolistalla esille Pepe Willbergin uran monipuolisuuden, joten Jormas-, Paradise- ja Pepen soolotuotannon levytysten lisäksi listalle on valikoitu esimerkiksi Pepen vierailuja eri säveltäjien levyillä. Musiikillinen diversiteetti on laaja: jazztulkinnoista ja Love Records -taiteesta liikutaan luontevasti diskohitteihin ja kaupallisiin iskelmiin – ja taas takaisin kunnianhimoisiin ja mahtipontisiin Saimaa-levytyksiin. Ikävä kyllä soittolista jäi hieman vajaaksi, sillä etenkin vuosien 1990 ja 2014 välillä levytetyistä Pepen kappaleista suurin osa puuttuu kokonaan suoratoistopalveluista.



Soittolistalle kootuista harvinaisuuksista Sinun kasvovetesi on kirkasta ja Laiva on veteen sidottu ovat poimintoja Otto Donner Treatmentin jazzrunoelmaprojektista En soisi sen päättyvän, joka esitettiin Pori Jazzissa heinäkuussa 1969 ja levytettiin Love Recordsille 1970.

Autumn Sun (Shine on) on levytetty vuonna 1983 Pepen pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Markku Johanssonin albumille Funny tricks but beautiful.

Avasit silmäni ja Äiti maa ovat Olli Ahvenlahti Ensemblen levytyksiä jazzrunokokonaisuudesta Tämä on ensimmäinen päivä. Avasit silmäni on Tiina Lindforsin herkkä runo seksuaalivähemmistöistä, minkä Pepe tulkitsee duettona Irina Milanin kanssa. Koskettavan Äiti maan teksti on Mika Waltaria.

Peittää ei saa rakkauttaan -balladin vuodelta 1986 Pepe laulaa yhdessä silloisen vaimonsa Kirstin kanssa. Pepe ja Kirsti tekivät paljon musiikillista yhteistyötä. Duettojen lisäksi Kirsti Willbergin kynästä syntyivät sanoitukset moniin Pepen sävellyksiin.

Vuonna 1990 Pepe Willberg levytti Flamingo Musicille albumin Tulit valona maailmaan, jolta on poimittu älppärin nimikkokappaleen lisäksi Pilven selkään nousin. Tämän jälkeen soittolistassa joudutaan hyppäämään vuonna 2007 ilmestyneeseen Tommy Tabermannin runoja sisältävään Kaksi ihoa -levyyn, sillä esimerkiksi Pepen vuonna 1999 levyttämä korkeatasoinen Syliisi aamuun jään -albumi puuttuu suoratoistopalveluista. Kaksi ihoa -albumin satoa ovat Niitty ja Oodi naisen kädelle. Niin ikään Kaksi ihoa -albumin levytyksistä harpataan suoraan Pepe & Saimaa -kappaleisiin, sillä Pepen oman firman kautta julkaisemat laulut uupuvat niin ikään Spotifysta. Sellaiset kappaleet kuten Taivas kirkastuu, radiohitti Eikö vaan ja Kirkan muistolle omistettu Niin pian olisivat ilman muuta puolustaneet paikkansa soittolistalla.

Aiheesta muualla


Epävirallinen Pepe Willberg weppisivu – kattavat sivut sisältävät historiikkeja ja Pepen täydellisen diskografian

Pepe Willbergin viralliset sivut

Turun Sanomat 1.11.2016: Kimmo Lilja, Tyrmäävä tenori elämänsä iskussa

Pepe Willbergin pitkän oppimäärän voi lukea Georg Lindströmin kirjoittamasta Pepe-elämäkerrasta Kai vielä muistat sen – Pepe Willberg (Readme.fi 2012).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti