30. elokuuta 2016

Kaikkien aikojen diskoiskelmä-albumit

Finnhitsaaja-blogissa on suomidiskoteeman aikana esitelty neljä genren klassikkoalbumia: Mona Caritan Mikä fiilis (1983), Seija Simolan Ota kii, pidä mua (1985), Beritin Sinä olet hän (1984) sekä Meiju Suvaksen debyyttialbumi (1982). Luonnollisesti suomidiskon aikakaudella julkaistiin edellämainittujen neljän pitkäsoiton lisäksi muitakin timanttisia älppäreitä. Pyrin tässä suomidiskoteeman viimeisessä artikkelissa esittelemään tusinan verran albumikokonaisuuksia, jotka joko ovat poikkeuksellisen tasokkaita diskoiskelmälevyjä tai kiteyttävät jotain todella olennaista suomidiskon aikakaudesta tavalla tai toisella. Vaikka suomalainen pop-iskelmäteollisuus nojautui 1970-luvun jälkipuoliskolla ja 1980-luvun alkupuoliskolla voimakkaasti diskomentaliteettiin, eivät nämä albumit – kuten eivät Mona Caritan, Seijan, Beritin ja Meijunkaan albumit – ole sataprosenttisia diskolevyjä vaan sisältävät diskosoundien lisäksi perinteisempää iskelmäainesta ja balladeja. Sen vuoksi lieneekin osuvampaa käyttää suomidisko-käsitteen sijaan ilmaisua diskoiskelmä. Valikoidut älppärit esitellään kronologisessa järjestyksessä.

Disco Shock (PSO, 1978)


Viimeistään siinä vaiheessa, kun Baccara-ilmiö valloitti Suomen vuodenvaihteessa 1977–78, suomalaisten levy-yhtiöiden oli myönnettävä, että kansakunta on todella hurahtanut diskohuumaan. Baccaran albumista tuli ensimmäinen ulkomainen pitkäsoitto, joka myi Suomessa yli 100 000 äänitettä. Diskobuumin jyllätessä kuumimmillaan PSO-levy-yhtiön Timo Lindström ideoi diskohenkeä sykkivän albumikokonaisuuden. Disco Shock nimisellä albumilla kuullaan peräti kahdeksan Baccara-hitin suomenkieliset versiot, joiden esittäjäksi on merkitty mystinen Mami. Todellisuudessa Mami on itse asiassa duo – eikä mikä tahansa duo, sillä sen muodostivat Maarit ja Irina Milan, jotka olivat tuohon aikaan Suomen työllistetyimmät taustalaulajat. Maarit ja Milan toimivat taustalaulajina myös Baccaran Suomen-kiertueella. Legendaarisen huhun mukaan pohjoisen sääoloihin tottumattomat espanjattaret olivat kiertueen viimeisillä keikoilla menettäneet äänensä kokonaan, joten he vain aukoivat suutaan Maaritin ja Irina Milanin toimiessa varsinaisina laulajina.

Useiden Baccaran ensimmäisten hittien suomenkieliset versiot olivat ennen Disco Shockin ilmestymistä tulleet tutuiksi muiden artistien esittäminä. Yes sir I can boogien ja Cara mian levytti suomeksi Eini (Yes sir, alkaa polttaa ja Rakastua voisit aivan pikkuisen), Sorry I'm a ladyn Lea Laven ja Vicky Rosti (Sorry, jos oon lady), Darlingin Mirumaru-trio (Haavein), Love you till I dien Taiska (Sulle ainiaan) ja Koochie-Koon Bon Bon -duo (Yksi yö). Mamin levytyksissä hyödynnettiin samoja suomenkielisiä käännöksiä. Yes sir, alkaa polttaa onkin itse asiassa Irina Milanin sanoittama. Sen sijaan Mami-duo on tiedettävästi ainoa, joka on levyttänyt suomeksi Mad in Madridin, johon Raul Reiman kirjoitti suomenkielisen tekstin Si, Si Senjor. Baccara levytti esikoisalbumilleen myös sähäkän diskoversion Granada-ikivihreästä. Agustín Laran legendaarisen Granadan olivat aikoinaan levyttäneet suomeksi niin Kipparikvartetti Kauhko Käyhkön tekstittämänä kuin Vieno Kekkonen Saukin sanoittamana. Disco Shockia varten Mami levytti disko-Granadasta aivan uuden suomenkielisen sanoituksen, jonka oli niin ikään kynäillyt Raul Reiman. Kahdeksan Baccara-hitin lisäksi Mami levytti Disco Shockille suomenkielisen version 1960-luvun hitistä Black is black (Mustaa vain), joka oli ranskalaistrio La Belle Epoquen versiona noussut listojen kärkeen vuosina 1976–77.

Maaritin ja Milanin diskolevytysten vuoksi Disco Shock on noussut vuosikymmenien saatossa todelliseksi suomidiskon kulttiklassikoksi. Yhdeksän Mami-levytyksen lisäksi Disco Shockilla on viisi muuta PSO-artistien levytystä, kuten muun muassa Mona Caritan ensilevytys vuodelta 1978: Mona Caritan ja Tuula Sipisen muodostaman Cissy-duon Taas taas (alun perin Penny McLeanin Dance bunny honey) on noussut suomidiskon ystävien keskuudessa suureen suosioon. Todellista kulttikamaa Disco Shockilla edustaa myös ehdottomasti Paula Koivuniemen päätön Disco Cha Cha, jonka aikana camp-mittari värähtää todella korkeisiin lukemiin. Ainutlaatuinen harvinaisuus aikakaudelta ennen Paula Koivuniemen lopullista läpimurtoa. Miespuolisia vokalisteja Disco Shockilla ovat Rexi, klassisen musiikin puolelle myöhemmin siirtynyt Raimo Laukka sekä sangen tuntemattomaksi jäänyt Timo Vesa. Kaksi viimeisenä mainittua levyttivät omat versionsa tuon hetken hittisävelmistä Ollaan lähekkäin ja Jos ystävään luottaa voitJamppa Tuomisen suurhittiä harva tuskin luokittelisi ensisijaisesti diskoksi, vaikka poljento kieltämättä onkin ajanmukainen.



Vicky Rosti – Oon voimissain (Finndisc, 1979)


Virve "Vicky" Rostin viides albumi on ainakin omissa listauksissani yksi kaikkien aikojen kotimaisia diskolevyjä. Kymmenen kappaleen kokonaisuus sisältää melkoista diskotykitystä alusta loppuun. Kiihkeän diskoputken katkaisee oikeastaan ainoastaan raita B3 – älppärin ainoa slovari Sua en voi unohtaa, joka on suomenkielinen versio Leo Sayerin hitistä I can't stop loving you. Muutoin albumi on sangen vauhdikas ja sen reipasta yleisilmettä ryydittävät Vickyn energinen ja jäntevä äänenkäyttö sekä Veikko Samulin muhkeat sovitukset. Kaikki albumin kymmenen laulua ovat käännösversioita aikansa menestyshiteistä.

Albumi sisältää muutaman diskomusiikin suurklassikon. Gloria Gaynorin I will survive ja Anita Wardin Ring my bell olivat vuonna 1979 kuumaakin kuumempia hittejä, jotka olivat nousseet listaykkösiksi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Suomenkieliset versiot saivat nimekseen Oon voimissain ja Soita kelloain. Diskomusiikin aikakaudella vanhoja ikivihreitä tuunattiin uuteen uskoon. Eruption-yhtye menestyi One way ticket to the blues -klassikon diskoversiolla. Theresa Rosenius oli jo vuonna 1965 levyttänyt laulun suomeksi nimellä Menolippu, ja Eruptionin päivityksen myötä Menolippu taipui diskoasuun. Etenkin Oon voimissain ja Menolippu ovat todellisia Finnhits-klassikoita, jotka Virve saa esittää edelleen jokaisella keikallaan.

Menolipun tapaan albumin mahtipontinen aloitusraita Koputa puuta on diskotuunaus vanhasta ikivihreästä. Amii Stewart levytti vuonna 1979 diskoversion Eddie Floydin Knock on woodista. Jo kyseinen aloitusraita kiteyttää osuvasti albumin nuorekkaan tyylin: sen soundimaailma on suomalaiseksi tuon ajan "iskelmälevyksi" suorastaan päällekäyvän jyräävä ja Virven rock'n'rollista vaikutteita ammentava raju lauluääni ei pyytele anteeksi keneltäkään. Myös albumin tekstimaailma on paikoitellen jopa roisi. Esimerkikiksi laulun Antaudun (alun perin The Three Degrees -trion Givin' up, Givin' in) eroottissävyisessä sanoituksessa valmistaudutaan hekumaan varatun miehen kanssa ("tosi mies mua miellyttää / pojat puolitiehen jää") ja kehotetaan koskemaan hellästi rinnan nipukkaa. Eikä edes haittaa, että mies on varattu, sillä ilmeisesti vaimokin on touhuamassa jossain muualla ("paremmin sen aina teen / kuin sun vaimos vieraalleen")... Oharissa (samaisen The Three Degreesin The Runner) taas "sä otat minut silmilläsi tässä näin" ja odotetaan hyväilyjä ja kiihottuneita sanoja. Oon voimissain -albumin laulujen sanoituksista vastaavat Pertti Reponen ja Raul Reiman (paitsi Menolippu, jonka Saukki oli sanoittanut jo 1960-luvulla). Nuoremman sukupolven kynäniekkana Reiman ei kaihtanut kirjoittaa suorasukaisempia sanoituksia.

Kokonaisuutena Oon voimissain on Virve Rostin uran onnistuneimpia pitkäsoittoja. Klassikkohittien lisäksi esimerkiksi Ohari ja Soitto soikoon vaikka aamuun ovat mitä mainioimpia diskobiisejä. Albumin kaikki levytykset on julkaistu CD-formaatissa Virven kahdella 20 suosikkia -sarjan kokoelmalla.



Paula Koivuniemi – Vie minut pois (Finnlevy, 1980)


Tietenkin Paula Koivuniemen klassikkoalbumin diskopitoisuus voidaan kyseenalaistaa, kun levy sisältää muun muassa sellaisia balladeja, kuten Veikko Samulin säveltämän Laulut kun kuolevat (upea kappale, by the way) tai Toivo Kärjen Kun vaivut sylissäni uneen (erittäin hieno biisi tämäkin). Halusin kuitenkin nostaa tämän albumin tässä yhteydessä esille, koska mielestäni Paula Koivuniemen läpimurtoalbumi kuvastaa osuvasti sellaista ajan henkeä, missä niin kutsuttu valtavirran iskelmäkulttuuri alkoi selvästi ottaa vaikutteita diskomusiikin elementeistä, vaikka itse musiikkityyli ei tyylipuhdasta diskoa olisikaan. Siinä missä Vicky Rostin albumille valikoitiin kymmenen angloamerikkalaista diskohittiä, Paula Koivuniemen Vie minut pois -albumi sisältää enimmäkseen kotimaisia sävellyksiä. Vuonna 1966 levytysuransa aloittanut Paula Koivuniemi edusti moneen 1970- ja 80-lukujen diskoartistiin (esim. Eini, Vicky, Satu Pentikäinen, Päivi Kautto-Niemi...) verrattuna "vanhan liiton iskelmälaulajaa", jonka laulutyyli oli saanut vaikutteita menneiden vuosikymmenien jatsahtavista fokseista. 1970-luvun viimeisinä vuosina disko alkoi olla jo niin dominoiva ilmiö, että miltei jokaisen kotimaisen iskelmälaulajan levytystuotantoon tuli vähintään jonkinlaisia vaikutteita diskomusiikista. Esimerkiksi jo Paulan vuonna 1978 julkaistu Sinulle vain -albumi sisältää runsaasti diskosävyjä.

Esa Niemisen tuottama Vie minut pois -albumi valmistettiin aikana, jolloin kotimaisten iskelmälevytysten säestyksistä vastasivat vielä suuret kokoonpanot: tälläkin albumilla soittaa 12-henkinen jousiryhmä ja viisihenkinen puhallinsetti. Albumin kappaleiden sovituksissa erityisesti jousissa ja puhaltimissa käytetään samanlaisia ratkaisuja kuin 1970- ja 80-lukujen vaihteen diskomusiikissa. Tyyli korostuu etenkin albumin vähemmän tunnetuissa raidoissa, kuten Markku Johanssonin säveltämissä ja sovittamissa kappaleissa Lähimmäinen ja Minun kotini kaukana on. Albumin tunnetuimmat laulut luokitellaan nykyään jo suvereenisti diskoiskelmän klassikoiksi: Fredin säveltämä vauhdikas nimikkokappale Vie minut pois, Niemisen raflaava Meren taa sekä tietysti Tummat silmät ruskea tukka – alun perin ranskalaisen euroviisuvoittajan Marie Myriamin levytys Le cœur somnambule. Kotimaassaan Ranskassa laulu ei herättänyt juuri minkäänlaista huomiota, mutta Suomessa Tummat silmät, ruskea tukka oli vuoden 1980 suurin kotimainen hitti, mikä nosti Paula Koivuniemen lopullisesti eturivin iskelmätähtien joukkoon. Vie minut pois -albumia myytiin huikeat 70 000 äänitettä, minkä myötä Paula Koivuniemi vastaanotti sekä kulta- että timanttilevyn.

Vie minut pois -albumi on julkaistu CD-painoksena vuosina 1989 ja 2012, sekä vuonna 2009 2in1-sarjassa yhdessä Paulan toisen klassikkoalbumin Luotan sydämen ääneen (1982) kanssa.



Armi Aavikko – Armi (Scandia, 1981)


Helmikuussa 1977 Miss Suomeksi kruunattu Armi Aavikko nousi saman vuoden keväällä kotimaisen musiikkibisneksen huipulle Dannyn rinnalla. Ilmiömäisen hellyysbuumin lanseerannut duo julkaisi kaksi albumia vuosina 1978 ja 1979. Molemmat Dannyn ja Armin albumit sisältävät kummaltakin duon osapuolelta myös soololevytyksiä. Vuonna 1980 Armi levytti soolona Luxemburgin euroviisusta Le Papa Pingouin pöpihauskan suomenkielisen version Isä-pappa pingviini. Pikkuhiljaa aika alkoi olla levy-yhtiön setien mielestä kypsä Armin omalle sooloalbumille, joka näki päivänvalonsa loppuvuodesta 1981.

Armin sooloalbumi sisältää 12 levytystä, jotka ovat kaikki yhtä lukuun ottamatta käännöskappaleita. Levyn suurin hitti on ehdottomasti Iltaloma – suomenkielinen versio Anekan superhitistä Japanese boy, joka oli noussut listojen kärkeen niin Suomessa kuin kotimaassaan Britanniassa. Armin Iltaloma, joka julkaistiin singlenä ennen albumin ilmestymistä, nousi jukeboksien kuuntelua mittaavalla listalla peräti viidenneksi. Iltaloman lisäksi levyltä on jäänyt elämään muun muassa Radiotähti. Veepee Lehdon kynäilemä suomenkielinen sanoitus The Bugglesien hittiin Video killed the radio star on menestynyt toistuvasti äänestyksissä, joissa on äänestetty kaikkien aikojen käsittämättömimpiä käännöskappaleita. Mukana on myös Agadou – kappale, josta tuli legenda vasta muutama vuosi Armin levytyksen jälkeen. Alun perin Agadou on ranskalaismarokkolainen sävellys 1970-luvun alkuvuosilta. Vuonna 1981 saksalainen Saragossa Band teki laulusta diskoversion, mikä lieneekin toiminut Armin version esikuvana. 1984 brittiläinen Black Lace julkaisi oman versionsa Agadoo. Black Lacen levytys myi kuin häkä, mutta se on valittu Britanniassa toistuvasti kaikkien aikojen korneimmaksi tai huonoimmaksi musiikkikappaleeksi.

Albumin vähemmän tunnetuista lauluista miellyttävää aikansa kuvaa edustavat alun perin Ottawanin tuotannosta napatut Kaksi kulkijaa (Shubidube love) ja Tanssi kanssani hiljaa (Sing along with the juke-box). Levyn kohokohtiin voisi luokitella ehdottomasti kappaleen Kiitos sulle – alun perin islantilainen kappale Í Reykjavíkurborg, josta saksalaiset levytuottajat väänsivät englanninkielisen version My home town. Älppärille sisällytettiin myös Armin levytys saman vuoden Irlannin vauhdikkaasta euroviisusta Horoscopes (suomeksi yllätyksettömästi Horoskoopit), jonka trio nimeltään Sheeba esitti kimaltelevissa glitterasuissa.

Soololevyn aikoihin Armin imagoa pyrittiin muuttamaan luonnollisesta teinimissistä ja hellyyden lähettilättärestä seksikkäämpään ja itsevarmempaan suuntaan. Kakkosraita Tahdon tänään saada (alun perin tanskalaisen The Lollipopsin 1960-luvun hitti Do you know how much I love you – juuri se sama laulu, jonka Sliipparit väänsivät muotoon Muistatkos kuka kaivoon putos) kertoo melko suorasukaisesti siitä itsestään, mutta levytys lienee tehty pilke silmäkulmassa – sen verran koomisilta taustakuoron "ou jeah!" -huohotukset kuulostavat.

Vickyn ja Paulan albumeihin verrattuna Armin levyllä on käytetty enemmän syntetisaattorisoundeja. Albumin soundimaailman primus motorina toimi Veikko Samuli, joka sovitti kaikki älppärin levytykset yhtä lukuun ottamatta. Petri Tuunaisen kirjoittamassa Armi Aavikko -elämäkerrassa Veikko Samuli on pahoitellut, että 1980-luvun alkuvuosina iskelmälevyjen tekeminen oli melkoista tehtailua, minkä vuoksi Arminkin albumi jouduttiin valmistamaan sangen nopealla aikataululla. Sekä tuottaja että artisti olisivat toivoneet enemmän aikaa pitkäsoiton työstämiseen. Vaikka Iltaloma olikin menestynyt listoilla lupaavasti, itse albumi ei kuitenkaan ollut mikään valtaisa listamenestys. Aikalaisarvioissa kriitikot totesivat älppärin olevan "keskitason diskoilu", mutta kiinnittivät huomiota Armin kehittyneen laulajana huomattavasti sitten ensimmäisten levytysten.

Alkuvuodesta 2002 Armin yllättävän poismenon jälkeen Warner Music Finland julkaisi 20 kappaleen muistokokoelman Armi Aavikko, johon sisällytettiin Armin soololevyn 12 kappaleesta kymmenen. Ulkopuolelle jäivät Sunnuntaiaamu sekä albumin ainoa kotimainen sävellys, Raul Reimanin kynäilemä renkutus On tytöt poikia kiinnostaneet.



Nisa Soraya – Nisa (Finnlevy, 1982)


"Oikein olen Singaporesta", kertoi Nisa Soraya vuoden 1981 euroviisukarsinnoissa, kun lähetyksen juontanut Erkki Pohjanheimo uteli mistä kaukaa hän onkaan kotoisin. 1980-luvun alkupuoliskolla eksoottinen Nisa Soraya oli todellinen väriläiskä Suomen muutoin niin homogeenisellä iskelmäkentällä. Nisa oli saanut 1970-luvun lopulla Singaporessa kiinnityksen TeePees-yhtyeen Euroopan-kiertueelle. Suomen-keikalla hän kohtasi Markku Aron. Markku ja Nisa löivät hynttyyt yhteen ja esittelivät nuorta onnea viisukarsinnoissa kilpailuesityksessään Mun suothan tulla vierees sun.

Vuonna 1982 alettiin valmistaa Nisan omaa pitkäsoittoa. Singaporesta Suomeen muuttanut artisti puhui hädin tuskin auttavasti suomea, mutta se ei levytuottajia haitannut. Veikko Samulin mukaan Nisa Soraya sai suomen kielen svengaamaan ainutlaatuisella tavalla. Kuunnelkaapa vaikka albumin raitaa Olen onnellinen nainen. Kuinka vastustamattomalta kuulostaakaan, kun Nisa laulaa viekoittelevasti: "Moni maa ja maanosaa monta taakseni jäänyt on".

Esa Niemisen tuottamalla albumilla on melko korkea kotimaisuusprosentti, sillä kymmenestä uudesta laulusta peräti puolet on kotimaista alkuperää. Nisan levyn hitti on tietysti Veikko Samulin säveltämä Huone 105, joka oli parhaimmillaan jukeboksien kolmanneksi kuunnelluin kappale. Kasarihitti on sittemmin kelvannut muidenkin artistien repertuaariin. Iskelmäpoikien makuhermoihin ovat iskeneet myös Kim Kuusen säveltämä Helsingissä sataa ja Niemisen vauhdikas diskoilu Ota vaan, jonka on myöhemmin levyttänyt myös Paula Koivuniemi. Lisäksi Jori Sivosen tarttuva albumiraita Tule ja vie edustaa mitä tyylipuhtainta kotimaista kasari-iskelmää. Albumin käännösbiiseistä parhaiten on jäänyt elämään Pointer Sistersien Slowhand-hitistä väännetty Kiiruhda hiljaa. Nisa itse ihaili kovasti Sheena Eastonia ja hänen tuotannostaan Nisan levylle valikoitiin I'm not worth the hurt (En ole sen arvoinen) sekä iskevä A letter from Joey (Kotiin), jonka voisi luokitella albumin parhaimmistoon. Mielenkiintoinen kuriositeetti on vinyylin A-puolen päättävä seitsemänminuuttinen Markku Aro -potpuri, jossa Nisa laulaa mielitiettynsä 60- ja 70-luvun hittejä. Veikko Samulin käsittelyssä pop-klassikot on sovitettu ajanmukaiseen diskoasuun.

Nisa Sorayan kokopitkä on sangen onnistunut kasaridiskoalbumi, jonka materiaali olisi varmasti kelvannut monelle muullekin saman genren laulajalle. Kokonaisuuden kruunaa kuitenkin juuri Nisa, jonka artistiura Suomessa on ehdottomasti kiehtovimpia ilmiöitä suomidiskon aikakaudella. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyse on ammattitaitoisesta laulajasta ja esiintyjästä, joka oli luonut uraa viihdetaiteilijana jo kauan ennen saapumistaan Suomeen.



Aiheesta muualla:

Siironen Janne: To Finland With Love... Nisa Soraya Suomessa 1980–1985 NRGM-palvelimessa

Emilia – Emilia (Discophon, 1982)


Suomidiskon kiihkeimpinä vuosina italodiskoa suomalaisille levylautasille pyrki tarjoamaan laulajatar nimeltään Anne Luoto – taiteilijanimeltään Emilia. Emilian ensimmäinen valtakunnallinen esiintyminen tapahtui lokakuussa 1981 Yleisradion Iltatähti-ohjelmassa, jossa hän esitti Satan in loven eli "laulun rakastuneesta saatanasta", kuten juontaja Mikko Alatalo asian ilmaisi. Chrisse Johansson oli kynäillyt suomenkielisen sanoituksen La Bellinin levytyksestä. Juha Rantalan tietolähteiden mukaan suomenkielinen levytys olisi tehty vieläpä ilman asianmukaisia käännöslupia. Satan in love on vuosien saatossa muodostunut melkoiseksi camp-klassikoksi. Rumba-lehti kirjoitti neljä vuotta sitten, kuinka "Satan in love saattaa hyvinkin olla se suomidiskon lakipiste, jonka jälkeen mikään ei ole tuntunut miltään". Englanninkielisen "satan"-sanan ääntäminen on herättänyt huvittuneisuutta, mutta samalla tavalla se lausutaan alkuperäisessä levytyksessäkin.

Vuonna 1982 julkaistiin Emilian kokopitkä älppäri. Kassu Halosen tuottama albumi sisältää kymmenen levytystä, jotka ovat yhtä lukuun ottamatta käännöskappaleita. Lauluista suurin osa on italialaista alkuperää ja niihin on kynäilty vihjailevia ja pikkutuhmia suomenkielisiä sanoituksia. Jo laulujen nimet (Villikissa, Tuokio paratiisissa, Aah mikä yö) tiivistävät hyvin albumin tematiikan. Lisäksi on mainittava, että vinyylin kansikuva – jossa huomio kiinnittynee tympeähkön ilmeen sijaan paljastavaan kaula-aukkoon – oli tuohon aikaan poikkeuksellisen rohkea iskelmälevylle. Sanoitukset on merkitty Emilian itsensä ja nimimerkki Mimosan (Hilkka-Liisa Eirtovaara) nimiin.

Emilian albumi ei aikoinaan herättänyt suurta huomiota, mutta vuosien saatossa levy on noussut todelliseksi kulttiklassikoksi iskelmäpoikien keskuudessa. Lisäksi vinyyli on hipstereiden suosimissa kuppiloissa DJ:den ahkerassa käytössä. Hullunkuriset sanoitukset ja Emilian ei-niin-vahva lauluääni luovat kokonaisuuden, joka on varmasti yksi campeimpia suomidiskon aikakaudella julkaistuja pitkäsoittoja. Emilian älppäriä myytiin aikoinaan todella pieni määrä, joten tiedostavat levykauppiaat osaavat pyytää LP:stä nykyään hyvän hinnan. Kuulemani mukaan levymessuilla vinyylistä olisi maksettu useita satasia.

Vuonna 1984 Emilia levytti vielä Polarvoxille singlen Päin tähtiä kiidän / Heitetään huomiseen huolet ja kilpaili Kevään sävelen alkukarsinnassa laululla En tunteita tuhlaa. Sen koommin hänestä ei ole kuultu.



Frederik – Roadstar (Reetu Records, 1983)


Jotta ei menisi aivan all female -blogipostaukseksi, valitaan joukkoon edes yksi miesartistin albumi.

Junttidiskon kuninkaaksi itseään tituleeraava Frederik sai 1970-luvun viimeisinä vuosina uransa nousuun diskontäyteisillä levytyksillään. Tsingis Khan -albumista (1979) Frederik vastaanotti ensimmäisen kultalevynsä. Kultalukemiin ylsivät myös kaksi seuraavaa älppäriä Kolmekymppinen (1980) ja Alta pois (1981). Komea albumiputki sai jatkoa keväällä 1983, kun julkaistiin pitkäsoitto nimeltään Roadstar. Roadstaria voisi luonnehtia Frederikin uran kaikkein "diskoimmaksi" albumikokonaisuudeksi. Vaikka albumilla ei olekaan Tsingis Khanin, Kolmekymppisen tai Titanicin kaltaista ikivihreää megahittiä, levy sisältää toinen toistaan mainioimpia kasari-iskelmiä. Useampien laulujen teemat ja aiheet sopivat valtakunnan viralliselle macholle kuin nyrkki silmään.

Roadstarin levytyksistä parhaiten elämään lienee jäänyt miehistä uhoa uhkuva Rensselit pykälään, joka on Raul Reimanin käsialaa. Supisuomalainen mies saa puolustuspuheenvuoronsa myös kappaleessa Kiskonpätkä. Laulussa Reetu laulaa armottoman syntsabiitin säestyksellä, kuinka todellisia tosimiehiä ovat rehelliset ja oikeudenmukaiset metsien miehet. Kappaleen on kynäillyt Pave Maijanen salanimellä D. Ovi mittatilaustyönä Reetua varten. Bileiskelmien eliittiä Roadstarilla edustavat ehdottomasti Kasakkapartio ja Simson. Kasakkapartio on diskoversio legendaarisesta neuvostoliittolaisesta taistelulaulusta Poljuško-pole, jota Länsi-Euroopassa markkinoitiin kasakkapatrullin lauluna. Kipparikvartetti oli levyttänyt laulun suomeksi jo vuonna 1956, ja Roadstar-albumilla Reetu päivitti sen diskoasuun. Simson on taas Veikko Samulin ja Juha Vainion kynäilemä menopala, joka sopii hyvin Frederikin suurmiehistä kertovien camp-diskoiskelmien sarjaan.

Albumin levytyksistä muun muassa Jos ollaan yhdessä viimeisen kerran (säv. Veikko Samuli), Marita (säv. Raul Reiman) ja Milla (säv. Jori Sivonen) edustavat tyypillistä koneiskelmän soundia, jota kuultiin tuohon aikaan esimerkiksi supersuositun Kake Randelinin albumeilla. Elettiin aikaa, jolloin syntetisaattorit ja rumpukoneet dominoivat iskelmälevytyksiä. Roadstarilla halutaan päästä Maritan ja Millan lisäksi muhinoimaan Reginan kanssa. Vuonna 2002 Frederik levyttikin kaikki kolme laulua potpurille, joka sai nimekseen osuvasti Menneet heilat. Älppärin hempeämmät kappaleet Siipirikko ja Yön kukka olisivat sopineet yhtä hyvin vaikkapa Jamppa Tuomisen levytysrepertuaariin – jälkimmäisen Veikko Juntusen kynäilemän laulun Jamppa levyttikin muutamaa vuotta myöhemmin.

Roadstar on miellyttävä kokonaisuus Frederikin uran kulta-ajalta. Kassu Halonen – joka on sovittanut suurimman osan levyn kappaleista – on luonut soundimaailman, joka toimii kuin tyylipuhtaana malliesimerkkinä kasari-iskelmien tyylistä. Albumi oli kolmen kuukauden ajan Suomen albumilistalla, ja lisäksi suomalaiset luukuttivat singlejä Roadstar / Jos ollaan yhdessä viimeisen kerran ja Rensselit pykälään / Milla aktiivisesti jukebokseissa. Roadstar on ensimmäinen Frederikin oman levy-yhtiön Reetu Recordsin julkaisu. Herra Sysimetsä – jolla on usein taipumusta melkoiseen liioitteluun ja omien saavutustensa suurenteluun – on väittänyt, että Roadstar olisi myynyt yli 50 000 kappaletta, mutta ei saanut minkäänlaista timanttilevyä, koska Reetu Records ei kuulunut Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT:hen. Uskokoon ken haluaa...



Minna Ikonen – Elkeet kuin pedolla (Levytuottajat, 1984)


1980-luvun alkupuoliskolla muodissa olivat naisten esittämät rempseät juntti-iskelmät. Tyylilajin suosituimpia edustajia olivat esimerkiksi Anita Hirvonen ja Tarja Ylitalo. Samanlaista genreä pari piirua nuorekkaammalla ja diskommalla otteella tarjosi 1980-luvun puolivälissä tummaääninen Minna Ikonen, jonka levytysura jäi kahden albumin mittaiseksi. Ikosen esikoissingle Elkeet kuin pedolla / Hyväile mua ääneti julkaistiin vuonna 1983. Aluksi levytykset eivät herättäneet huomiota, mutta seuraavan vuoden puolella Elkeet kuin pedolla nousi listoille. Jukebokseissa se oli parhaimmillaan kahdeksanneksi kuunnelluin levy. Menestyksen myötä alettiin valmistaa Minna Ikoselle kokonaista albumia. Ensimmäinen pitkäsoitto Elkeet kuin pedolla sisältää 12 levytystä, jotka ovat kaikki kotimaisia sävellyksiä. Lauluja ovat säveltäneet Jori Sivonen, Matti "Fredi" Siitonen, Antti Hyvärinen ja Bruno Korpela, joka on vastannut kaikkien levytysten sovituksista. Kaikki sanoitukset ovat syntyneet Vexi Salmen kynästä – levyttihän Minna Ikonen Vexi Salmen Levytuottajat-levy-yhtiölle.

Minna Ikosen debyyttiälppäri on noussut suomidiskon ystävien keskuudessa melkoiseksi kulttiklassikoksi erityisesti mainioiden kasarirallatustensa vuoksi. Elkeet kuin pedolla, Kissimirri, Vitsit vähissä, Pilvetön taivas ja kuuma hellekesä, Jöröjukka ja Münchausen ovat ryydittäneet jo vuosikausia iskelmäpoikien illanviettoja. Sävellykset ovat tarttuvia renkutuksia ja sanoitukset sen verran yksinkertaisia, että lauluja on helppo laulaa mukana jo muutaman kuuntelukerran jälkeen. Kerrasta poikki -hittiä muistuttavassa Vitsit vähissä -kappaleessa on ehdottomasti yksi koko kotimaisen iskelmähistorian mahtavimmista modulaatioista. Münchausenin kohdalla camp-mittari värähtää jo melko korkeisiin lukemiin.
"Jos juttus joskus painettais
niin suosion ne suuren sais
ja Ruususetkin häviäis
ja Topeliuskin toiseks jäis."
Vaikka miessukupuolen edustajat saavatkin monissa Ikosen kappaleissa huutia, niin Jöröjukka on ylistyslaulu kaikille tossun alla eläville tuppisuille, jotka ovat "varmaan jo syntyneet luonnostaan naisia palvelemaan". Kuinkakohan tosissaan Vexi Salmi on rustaillut näitä sanoituksia? Kissimirri-kappaleen tarttuvaa kertosäkeistöä kuunnellessa tulee mieleen, että onkohan kroatialainen säveltäjä Rajko Dujmić plagioinut sitä Jugoslavian euroviisuvoittajaan Rock me (1989)? Minna Ikosen levytyskappaleisiin oman hersyvän aspektinsa luovat arkirealismista kumpuavat sanoitukset. Esimerkiksi Elkeet kuin pedolla -kappaleen tavoitellulla poikamiehellä on "autovekseli vedolla" ja Jöröjukka-laulun rakkaustarina alkaa arkisella kauppareissulla: "Kerran kaupasta leipää ja maitoa hain..." Albumillinen ehtaa juntti-iskelmää diskoisin maustein!

Syksyllä 1984 Minna Ikonen sai valtakunnallista julkisuutta, kun hän kilpaili Syksyn sävelen finaalissa laululla Panin tiikerin tankkiin. Kilpailuun osallistuminen merkitsi lähtölaukausta Minna Ikosen seuraavalle albumiprojektille. Valitettavasti vuonna 1985 julkaistu Ikosen toinen albumi Annan kunnolla palaa jäi kokonaisuutena huomattavasti ensilevyä vaisummaksi. Ikonen vetäytyi showbisneksestä piakkoin toisen albumin ilmestymisen jälkeen.



Anja Niskanen – Anja Niskanen (CBS Records, 1984)


Suomidiskon aikakaudella Syksyn sävel -kilpailulla oli melkoinen junttileima. Kilpailun voiton oli vienyt kahdesti Erkki Liikanen humoristisilla ralleillaan (1975 ja 1976). Mikko Alatalon hassunhauskat esitykset upposivat kansan syviin riveihin niin hyvin, että häntä oli ehditty juhlia peräti kolme kertaa Syksyn sävelen voittajana (1978, 1980 ja 1981). Vuonna 1982 kilpailun voiton vei Mika Sundqvistin Hormoonihiiret, jonka esityksessä monien mielestä matkittiin Alatalon reseptiä.

Vuonna 1984 Syksyn sävel sai kuitenkin aivan toisenlaisen voittajan. 16-vuotias espoolaisneitonen Anja Niskanen päihitti molemmat kansansuosikit Erkki Liikasen ja Mikko Alatalon kansainvälisen tason pop-iskelmällä Ollaan hiljaa vain. Voittokappaleen on säveltänyt Vesa Torppa ja sanoittanut Vexi Salmi. Voitto oli selkeä, sillä Anja Niskanen saavutti postikorttiäänestyksessä 25 314 ääntä siinä missä toiseksi sijoittuneen Erkki Liikasen äänisaalis oli 18 081 postikorttia.

Ruotsalainen teinitähti Carola Häggkvist oli valloittanut näinä vuosina koko Pohjolan. Carolan albumit Främling (1983) ja Steg för steg (1984) kävivät hyvin kaupaksi myös Suomessa – jälkimmäinen levy oli noussut jopa Suomen listaykköseksi! Anja Niskasessa nähtiin potentiaalia Carola Häggkvistin kotimaiseksi vastineeksi.

Anja Niskanen oli saanut levytyssopimuksen CBS-levy-yhtiöltä hänen voitettuaan Kyky-84 -laulukilpailun. Syksyn sävel nosti hänet koko kansan tietoisuuteen ja pitkäsoitto julkaistiin pian kilpailun voiton jälkeen. Anja Niskasen albumi on kotimaisen kasari-iskelmän virstanpylväitä. Älppäri menestyi kaupallisesti hienosti, sillä sitä myytiin kultalevyyn oikeuttavat 25 000 äänitettä. Etenkin lapset ja nuoret ottivat Anja Niskasen idolikseen. Monet 80-luvun lapset ovat muistelleet kuunnelleensa Anja Niskasen kasetin puhki ja kykenevät vieläkin tapailemaan levyn kappaleita. Iloluontoisten laulujen sanoitukset tihkuivat teiniromantiikkaa ja istuivat muutenkin 16-vuotiaan sielunelämään, osuvina esimerkkeinä mainittakoon Meillä on nuoruutemme tai koulumaailmaan sijoittuva Tää tunti vain. Albumia voisi luonnehtia eräänlaiseksi sukupolvikokemukseksi.

Anja Niskasen albumilla on kymmenen laulua, joista puolet ovat kotimaisia sävellyksiä ja puolet käännöskappaleita. Kaikki kotimaiset kappaleet ovat Vesa Torpan säveltämiä. Käännöshiteistä parhaiten elämään ovat jääneet Syy on rakkauden (Kirsty MacCallin They don't know, jonka Tracey Ullman oli levyttänyt hitiksi vuonna 1983) sekä Lauantaina bailataan vaan (Barry Bluen Dancing on a Saturday night). Kokonaisuutena albumi on tyylipuhdas kasarialbumi, jonka säestyksessä olennaisena osana ovat olleet Roland Jupiter 8, Roland Mc 4 ja Yamaha G S 2 -syntetisaattorit.

Anja Niskanen levytti laulu-uransa ensimmäisellä aktiivikaudella vain tämän yhden albumin. Hän alkoi kaivata tavallista nuoren elämää ja halusi vetäytyä julkisuudesta. Levytyssopimus purettiin yhteisymmärryksessä. Anja Niskanen teki paluun levytysstudioihin vuonna 1991 uudenlaisella "aikuistuneemmalla" tyylillä. Suomidiskon ystävät eivät ole kuitenkaan unohtaneet Anja Niskasta. 2010-luvulla hän on levyttänyt kaksi albumia, joista etenkin vuonna 2013 julkaistu Valoisat tunteet edustaa eräänlaista jatkumoa Niskasen kasarituotannolle. Nykyään Anja Niskasen voi bongata Itämeren lautoilla estraditaiteilijana värikkäissä show-numeroissa. Ikivihreiden bailuhittien joukossa kuullaan usein myös hänen omat kasarihittinsä Ollaan hiljaa vain ja Lauantaina bailataan vaan.



Aiheesta muualla:

Anja Niskanen Official

Leena Vanamo – Sua kaipaan (CBS Records, 1984)


Leena Vanamo kierteli 1980-luvun alkuvuosina Frederikin kesäkiertueilla taustalaulajana – toisinaan yhdessä Meiju Suvaksen kanssa – ja levytti ensimmäiset levytyksensä Discophonille vuonna 1981. Varsinainen läpimurto vaikutti koittavan vuonna 1984, kun hän solmi levytyssopimuksen CBS:lle ja alkoi levyttää ensimmäistä albumiaan. Ensimaistiaisia Leena Vanamon albumilta tarjottiin Mainostelevision Levyraadissa, jossa esitettiin vuoden 1984 aikana Sua kaipaan (alun perin F. R. Davidin I need you) – josta tuli Leena Vanamon albumin nimikkobiisi – sekä Reetun kanssa levytetty duetto Haluan vain sun (Ricchi e poverin Voulez-vous danser). Duetto julkaistiin sekä Frederikin Singapore-albumilla että Leena Vanamon Sua kaipaan -albumilla. Keväällä 1984 Leena Vanamo osallistui Kevään sävelen alkukarsintaan Esko Koivumiehen sävellyksellä Tykkään susta.

Sua kaipaan -albumilla on 13 laulua, joista peräti yhdeksän on käännöskappaleita. Älppäri on tyylipuhdas kasarilevy, jonne on valikoitu monia aikansa hittejä ja hitinpoikasia, kuten esimerkiksi Toni Basilin Mickey ja Yazoo-duon Only you (Sinut vain). Kyseisen duon toinen osapuolihan on Depeche Mode -yhtyeestä tuttu Vince Clarke. Länsinaapurin sävelaarteistosta Leena Vanamon levytettäväksi tarjottiin Carola Häggkvistin balladi Liv () ja Attack-yhtyeestä (se Ooa hela natten -hitin esittäjä) tutun Rosa Körbergin Kom (Sä luoksein jää). ABBAn hajottua Agnetha Fältskog levytti englanninkielisen soololevyn, jonka sadosta poimittiin I wish tonight could last forever (Me ainoastaan).

Albumin tunnetuin kappale on kuitenkin ehdottomasti vuoden 1984 megahitti Self control, johon Vexi Salmi kirjoitti suomenkielisen tekstin Viet itsekontrollin. Syksyllä Leena Vanamo esitti hittinsä Toivotaan, toivotaan -ohjelmassa. Kyseinen esiintyminen on YouTube-aikoina noussut eräänlaiseksi kulttiklassikoksi. Kilpailu käännöskappaleista oli kuitenkin ajoittain suorastaan armotonta. Viet itsekontrollin vaikutti niin varmalta hitiltä, että kilpaileva levy-yhtiö Fazer Finnlevy antoi laulun Meiju Suvaksen levytettäväksi. Meiju Suvas oli tuohon aikaan Suomen suosituimpia diskoesiintyjiä, kun taas Leena Vanamo oli vasta aloittelemassa soolouraansa. Valitettavasti Meiju Suvas onnistui osittain "varastamaan" hitin Vanamolta, ja ainakin nykyään Suvaksen versio on tunnetumpi. Huvittavaa suomidiskon jumalattarien kilpailuasetelmassa oli, että Meiju ja Leena olivat tosiaan ennen läpimurtojaan toimineet yhdessä samaan aikaan Frederikin kesäkiertueella taustalaulajina.

Leena Vanamon albumin soundimaailmasta vastaavat muun muassa Kassu Halonen, Janne Louhivuori ja Vesa Torppa. Vanamo oli albumin levytyshetkellä vasta 20-vuotias, joten laulujen sanoituksissa ei kaihdettu nuorekasta kielenkäyttöä. Kari Litmasen säveltämään Meil' meni bänks -kappaleeseen V-P. Lehto kynäili "meil' meni bänks, sä sanoit thänks". Mickey-hitin suomenkielisen version Miki lyriikka taas kuuluu: "Oi Miki, kun sä tuut liki mulle tulee hiki". Suomenkielisen sanoituksen on muuten laatinut Pave Maijanen!

Sua kaipaan on jäänyt Leena Vanamon ainoaksi albumiksi. Hän osallistui 1980-luvun puolivälissä vielä aktiivisesti laulukilpailuihin, mutta levytysura ei ottanut tulta alleen. Vuonna 1985 oli tarkoitus julkaista toinen pitkäsoitto, mutta projekti ei jostain syystä koskaan toteutunut. 1990-luvun alkupuoliskolla Leena Vanamo menestyi Ykköstähti-kilpailussa, mikä lisäsi kysyntää keikkarintamalla, mutta uutta levytyssopimusta ei syntynyt. Lyhyestä levytysurastaan huolimatta Sua kaipaan on tehnyt vaikutuksen iskelmäharrastajiin. Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivas -kirjassa on osuvasti luonnehdittu: "Leenan ainokainen albumi Sua kaipaan on kuitenkin jäänyt elämään eräänlaisena 'suomidiskon' kulttiklassikkona."

Sua kaipaan -albumi on julkaistu ainoastaan vinyylinä ja C-kasettina. Toivottavasti CBS:n äänitearkiston omistava Sony Music Finland saisi joskus digitoitua albumin kuunneltavaksi suoratoistopalveluihin ja ladattavaksi digitaalisen musiikin verkkokauppoihin.

Eini – Eini (Finnlevy, 1985)


Monet suomalaiset kuulivat Madonnasta ensimmäisen kerran tammikuussa 1985, kun Yleisradion Hittimittari-ohjelmassa esitettiin Like a virgin. Laulun musiikkivideossa Madonna keikisteli gondolissa Venetsian kanavia pitkin. Koko 1980-luvun alkupuoliskon angloamerikkalaisista menestyshiteistä oli tehtailtu suomenkielisiä käännösversioita, ja niinpä myös Britanniassa ja Yhdysvalloissa listojen kärkisijoille noussut Like a virgin sai suomenkielisen asun. "Ja kukapa olisikaan ollut sille sopivampi esittäjä kuin Eini", spiikkaa Eini nykyään keikoillaan. Raul Reimanin käännös Olen neitsyt on Einin vuonna 1985 ilmestyneen kuudennen albumin aloitusraita ja varsinainen hittibiisi.

Eini-fanit pitävät tätä vuonna 1985 ilmestynyttä albumia yhtenä artistin parhaimpana. 1980-luvun puolivälissä elektroninen syntikkapop oli kovassa suosiossa, ja se kyllä kuuluu älppärin soundimaailmassa. Tämän kasarisoundisempaa iskelmälevyä Suomessa tuskin on julkaistu. Albumin 12 levytyksestä seitsemän on käännöskappaleita. Madonnan lisäksi vuonna 1985 tuore tuttavuus oli Modern Talking, jonka esikoisalbumilta Einin levytettäväksi poimittiin Do you wanna (Viides kevät). Aikansa hittilevytyksiä edustavat Tyydytys (Laura Braniganin Satisfaction) ja Nousen kanssas aurinkoon (Jermaine Jacksonin ja Pia Zadoran When the rain begins to fall), jossa Einin duettokaverina on Markku Aro. Artistin omiin suosikkeihin lukeutuu dramaattinen Kellot käy, alun perin unkarilainen Holnap hajnalig, josta hollantilaislaulajatar José levytti englanninkielisen version Time goes by. Albumin kaikkien levytysten sovittaja Jori Sivonen on pyrkinyt sovittamaan käännöskappaleet mukailemaan mahdollisimman paljon alkuperäisiä. Älppärin kotimaisissa lauluissa Sivonen on selvästi ottanut mallia ajanmukaisesta soundimaailmasta. Esimerkiksi Sivosen sävellykset Tyttö rannalla ja Taivas todistakoon ovat selvästi yrityksiä tehdä suomalaista syntikkapoppia.

Kokonaisuutena Eini-albumi (1985) on mainio, sillä jopa sen "albumiraidat" ovat sangen onnistuneita. Esimerkiksi Sivosen säveltämä Voitko koskaan ymmärtää on mitä mukaansatempaavin iskelmä – ja osoitus siitä, että Eini on laulanut jo 30 vuotta ennen Cheekiä einoleinomaisesti "jumalten keinusta". Einin imagoon on kuulunut olennaisena osana tietynlainen eroottisuus ja sensuelli värinä, mikä korostui etenkin muutamissa tämän albumin levytyksissä, kuten esimerkiksi juuri Olen neitsyt -kappaleessa. Tyydytyksessä kuvaillaan, mitä kaikkea naiselle aiheutetulla hekumalla voidaankaan saada aikaiseksi. Eräänlainen suomidiskon Pyhä toimitus, siis. Kujeilevampi Eini taas pääsee ääneen laulussa Pistä valot pois, joka on alun perin Scarface-elokuvasta tuttu kappale Vamos a bailar. "Ketä sä luoksesi kaipaat / tänä yönä mä voin olla hän", laulaa Eini viekoittelevasti. Hieman erikoinen kappalevalinta albumille oli Moscow night – laulun alkuperäinen esittäjä on saksalainen näyttelijä Anya Major, joka keksittiin levyttämään, kun hän esitti Elton Johnin Nikita-musiikkivideossa itäsaksalaista rajavartijaa.

Jostain käsittämättömästä syystä albumille ei sisällytetty edellisenä vuonna levytettyä Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvassa kuultua Kesä ja yö -kappaletta, vaikka se oli julkaistu Kellot käy -singlen toisella puolella. Singlen toinen biisi siis kelpasi levylle, mutta kääntöpuoli ei. Uuno-elokuvan oli nähnyt valkokankaalta yli 750 000 suomalaista, joten Kesä ja yö oli saanut laajan yleisön. Tästä aiheesta olenkin jo ehtinyt motkottaa tässä blogissa kirjoituksessa Einin Kesä ja yö – ja hyödyntymätön hittipotentiaali. Nykypäivän perspektiivistä on tietenkin huvittavaa, että albumilta jätettiin pois laulu, josta on myöhemmin tullut yksi artistin rakastetuimmista.

Eini-albumi vuodelta 1985 jäi Einin ensimmäisen diskokauden viimeiseksi levyksi. Diskoiskelmä poistui muodista, ja Eini lähti tanssittamaan suomalaisia tanssilavoille. Kuin alleviivatakseen uutta profiiliaan Einin seuraava albumi Lauantai-illan tyttö (1989) sisälsi versioita menneiden vuosikymmenien tanssi-iskelmistä. Onneksi 2000-luvulla Eini on tehnyt komean paluun musiikkigenreen, jossa hän on omimmillaan. Säihkyviä diskoartisteja kun ei Suomessa ole liiaksi asti.



Satu Pentikäinen – Ei huolet paina (Bluebird music, 1986)


Kukas olisikaan Suomen Kim Wilde? Ainakin tämän vuonna 1986 ilmestyneen älppärin perusteella titteli kuuluisi ilman muuta Satu Pentikäiselle. Kari Litmasen tuottama albumi on melkoista kasaritykitystä sähkörumpuineen, syntikoineen ja konesoundien säkätyksineen ja väkätyksineen. Satu Pentikäisen kahdeksan vuotta kestänyt levytysura ajoittuu juuri suomidiskon kuumimpiin vuosiin. Sadun ensimmäinen levytys julkaistiin vuonna 1979 ja tämä viimeisin pitkäsoitto näki päivänvalonsa vuonna 1986. Satu levytti uransa aikana viisi albumia, jotka tihkuvat suomidiskoa tyylipuhtaimmillaan.

1980-luvun puolivälissä Satu Pentikäinen oli tuttu näky television laulukilpailuissa, joissa hän kävi esittelemässä kotimaisin voimin sävellettyä kasaridiskoa. Albumilla onkin peräti kolme alun perin laulukilpailuissa esitettyä laulua. Vuonna 1985 Satu kilpaili ensin Kevään sävelen loppukilpailussa kappaleella Haluun vapauteen ja myöhemmin saman vuoden Syksyn sävelessä laululla Huomenna, illalla. Keväällä 1986 Pentikäinen nähtiin jälleen Kevään sävelen loppukilpailussa. Kilpailukappaleesta Ei huolet paina tuli viidennen albumin nimikkobiisi.

1980-luvun puolivälissä käännöskappaleiden tehtaileminen Suomessa loppui kuin seinään. Trendi heijastui myös Sadun levyillä. Sadun kolmella ensimmäisellä albumilla suurin osa levytyksistä on käännöskappaleita. Neljännellä Ota tai jätä -älppärillä (1984) käännöskappaleita on vielä viisi. Sen sijaan tämän Ei huolet paina -albumin kymmenestä laulusta vain kaksi on ulkomaista alkuperää (Kesän kuuma yö sekä Jokke Seppälän kanssa levytetty duetto Tahdon olla kanssasi aina). Kotimaisista lauluista peräti seitsemän on albumin sovittaja-tuottaja Kari Litmasen säveltämiä. Sen kahdeksannen – erittäin iskevän Kotikylän pojan – on säveltänyt Michael Kujawa. Satu Pentikäinen on itse kirjoittanut neljään lauluun sanoituksen.

Kokonaisuutena albumi on todellista kasari-iskelmän juhlaa. Melodiat ovat tarttuvia ja sovitukset erinomaisen iskeviä – ja ehtaa kasaria. Kari Litmanen oli aikoinaan todellinen syntetisaattorispesialisti ja ensimmäisiä suomalaisia säveltäjiä, joka käytti tietokoneita musiikinteossa. Sen vuoksi albumilla kuullaan suomalaiselle iskelmälevylle poikkeuksellisen moderneja soundeja, joissa on selvästi otettu mallia tuon ajan kansainvälisistä pop-hiteistä. Esimerkiksi Ei huolet paina alkaa pitkällä puoli minuuttia kestävällä kohtalokkaalla syntikkaintrolla ennen kuin vinkeä komppi lähtee käyntiin. Haluun vapauteen -kappaleessa on taas kymmenen sekunnin armoton sähkörumpuintro. Aja sateeseen -biisissä Sadusta kuoriutuu rajun ja kiihkeän iskelmärokin tulkitsija. Tuulen laulu kuulostaa ikivihreältä kasarislovarilta. Kesän kuuma yö ja Odotan aamuun edustavat kasari-iskelmää tyylipuhtaimmillaan. 1980-luvulla tiedostettiin, että iskelmämusiikkiin suhtauduttiin maaseudulla huomattavasti suopeammin kuin urbaaneissa yhteisöissä. Kenties sen vuoksi Haluun vapauteen -kappaleessa kaivataan maaseudun rauhan suomaa vapautta, ja Kotikylän pojassa opetetaan, ettei ole syytä mennä merta edemmäs kalaan, sillä kotikylän poika kaikkein paras poika on. 1980-luvun puolivälissä suomi-iskelmän kuva oli maalaisromantiikkaa syntetisaattorin säestyksellä.

Satu Pentikäisen jokaisella viidellä albumilla on omat ehdottomat kohokohtansa. Omissa listauksissani nostan tämän hänen viidennen albuminsa parhaaksi kokonaisuudeksi. Satu Pentikäisen iskelmäura päättyi tähän albumiin. Kesällä 2015 Pentikäinen kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa, kuinka lopettamisaikeita vauhditti tunne siitä, ettei hän päässyt levytyksissä käyttämään kaikkia laulullisia kykyjään, sillä "diskohumpan" esittäminen ei ollut hänen mielestään tarpeeksi haastavaa. Ei huolet paina -albumin levytyksistä erottuu eniten Kari Litmasen säveltämä ja Esa Kaartamon sanoittama balladi Kuunnellaan. Laulun sanoituksessa on jopa jonkinlaista ideaa ja syvällisyyttä. Kenties Satu olisi halunnut levyttää enemmän sellaisia lauluja?




Lähteet


Kirjallisuus:

Kotirinta Pirkko (2002) Konemusiikkia Kärjen jalanjäljissä. Teoksessa Gronow Pekka, Lindfors Jukka, Nyman Jake (toim.) Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Kustannusyhtiö Tammi, Helsinki.

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Tuunainen Petri (2005) Armi Aavikko 1958–2002. Kustannusosakeyhtiö Kirjastudio, Helsinki.

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Rantala Juha. Riman alta ja ohi maalin – Suomi-iskelmän hurjimmat harhalaakit (Rocket Records, 2015).


Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt.

Suomidisko-teema päättyy.

27. elokuuta 2016

Mihin katosi Päivi Kautto-Niemi?

Suomidiskoteema Finnhitsaaja-blogissa jatkuu. Päivi Kautto-Niemi nousi suosioon 1970-luvun lopulla diskokuumeen jyllätessä kuumimmillaan. Muutaman vuoden ajan hän oli todellinen suomalaisen diskomusiikin ylipapitar, kunnes ura yhtäkkiä tyssäsi kuin seinään. On korkea aika palauttaa mieliin Päivin diskontäyteiset levytykset ja ottaa selvää, mitä hän on tehnyt aktiiviuransa jälkeen.

Keskisuomalainen Päivi Kautto nousi suomalaisen kevyen musiikin tähtitaivaalle pikkuhiljaa 1970-luvun edetessä. Vuosikymmenen alkupuoliskolla hän esiintyi taustalaulajana muun muassa Dannyn ja Markku Aron kesäkiertueilla. Ensimmäinen merkittävä valtakunnallinen esiintyminen oli vuonna 1973 Suomen euroviisukarsinnoissa Dannyn Galileo Galilei -esityksen taustakuorossa. 70-luvun puolivälin jälkeen Päivi päätyi kapellimestari Risto Hiltusen kokoamaan Laulavat Hiltuset -lauluyhtyeeseen, joka esiintyi säännöllisesti televisiossa. Vuonna 1977 erään televisioesiintymisen myötä Vexi Salmi kiinnitti huomionsa Päiviin. Seuraavana päivänä päästiin jälleen toteamaan, kuinka Suomi on todella pieni maa. Studiosessiossa Salmi hehkutti televisiossa näkemäänsä lahjakasta laulajatarta, jolloin muusikko Jussi Niemi pääsi toteamaan: "Se on minun kihlattuni!" Eipä mennyt aikaakaan, kun Päivi saapui Finnlevylle koelauluun. Sekä Salmi että Toivo Kärki vakuuttuivat välittömästi Päivin kyvyistä ja hänen kanssaan solmittiin viiden vuoden levytyssopimus.

Vuonna 1977 diskobuumi oli rantautunut vahvasti ja väkevästi Suomeen. Boney M. ja ABBA menestyivät erinomaisesti Suomen albumilistoilla. Kotimainen pop-iskelmätuotanto alkoi ottaa yhä enemmän vaikutteita maailmalla villitsevästä trendikkäästä musiikkityylistä. Niinpä oli luontevaa, että Päivin artistiprofiili muovattiin ajan hengen mukaisesti diskomusiikin ympärille. Päivi oli ensimmäisiä suomalaisia artisteja, joka saatettiin kategorisoida suoraan diskoartistiksi ilman minkäänlaisia muttia. Toki monet muutkin suomalaiset pop-iskelmätähdet saivat 1970-luvun viimeisinä vuosina levytettäväkseen diskovaikutteista musiikkia, mutta Päivi edusti tyylipuhdasta diskoaikakauden artistia.

Yksi diskon aikakauden ominaispiirteitä oli vanhojen ikivihreiden ja klassikoiden päivittäminen diskoasuun. Eräänä esimerkkinä voisi mainita Santa Esmeralda -yhtyeen, joka nousi suosioon levyttämällä diskoversioita 1960-luvun ikivihreistä, kuten House of the Rising Sun ja Don't let me be misunderstood. Sangen suosittu oli myös esimerkiksi Eruption-yhtyeen versio Neil Sedakan klassikosta One way ticket. Ikivihreiden diskoversioista tehtiin suomalaiset vastineet, joissa hyödynnettiin näiden laulujen alkuperäisiä suomenkielisiä käännöksiä. Niinpä Vicky Rosti levytti Santa Esmeraldan version mukaisesti Lasse Mårtensonin sanoittaman Nousevan auringon talon ja Taiska toisen Santa Esmeralda -menestyksen Don't let me be misunderstood, johon Pertti Reponen oli jo aikoinaan kirjoittanut suomenkielisen käännöksen Sä vain tiedät mistä aloittaa. One way ticket to the bluesin oli ensimmäisenä levyttänyt suomeksi Theresa Rosenius vuonna 1965 Saukin kynäilemällä tekstillä Menolippu. Eruptionin version myötä Saukin sanoittama Menolippu herätettiin uudestaan henkiin, ja sekä Satu Pentikäinen että Vicky Rosti levyttivät siitä diskoversiot vuonna 1979.

Päivin esikoisalbumi julkaistiin 1977.
Myös Päivin levytysura alkoi ikivihreiden tuunaamisella diskoasuun. Ensimmäinen levytys keväällä 1977 oli suomenkielinen versio Bobby Hebbin 1960-luvun ikivihreästä Sunny, joka oli noussut uuteen suosioon Boney M.:n diskoversion myötä. Päivin versio disko-Sunnysta herätti musiikkibisneksen kiinnostuksen, ja Lea Laven levytti laulusta kilpailevan version toiselle levy-yhtiölle. Seuraava single osuikin sitten kultasuoneen. Finnlevyllä oivallettiin, että kotimaisiakin ikivihreitä voisi modernisoida diskoversioiksi. Niinpä Paul Fagerlund päivitti Toivo Kärjen klassikkosävellykseen Liljankukka ajan hengen mukaisen diskosovituksen puhaltimineen ja viuluineen. Päivin versio yli 30 vuotta vanhasta ikivihreästä nousi suosioon. Jukebokseissa Liljankukka oli parhaimmillaan maamme toiseksi kuunnelluin kappale. Levytys julkaistiin myös albumilistan ykköseksi yltäneellä Finnhits 6 -kokoelmalla. Päivin kasvot tulivat tutuiksi miljoonille suomalaisille, kun hän oli mukana kokoelmajulkaisun televisiomainoksessa, jossa "musta limousine" hänet vei pois, eikä ajajaa nähnyt kukaan... Uusi tähti suomalaisen pop-iskelmän taivaalle oli syttynyt. Kesällä 1977 julkaistiin Vexi Salmen tuottama Päivin esikoisalbumi Päivi, joka sisälsi edellä mainitun kahden singlelevytyksen lisäksi muun muassa diskoversiot ikivihreistä Surujen kitara ja Saanhan viimeisen tanssin.

Päivin toinen albumi Sun luokses jään julkaistiin kesällä 1978. Albumin vetonaulana toimi singlelohkaisu ja aloitusraita Suoraan suoneen, joka on suomenkielinen versio Judy Cheeksin tiukasta diskohitistä Mellow lovin'. Suoraan suoneen menestyi hyvin muun muassa Jokamiehen listalla ja se julkaistiin Finnhits 8 -kokoelmalla. Päivin toiselta albumilta voisi nostaa esille myös esimerkiksi laulun Vie paratiisiin, joka on suomenkielinen versio Kelly Marien levytyksestä Take me to paradise. Levytys on tyylipuhdas näyte sen aikaisesta modernista diskomusiikista, joka on todella sitä itseään. Päivi oli mitä luontevin esittäjä, kun angloamerikkalaisia ja keskieurooppalaisia diskomenestyksiä käännettiin suomeksi. Liljankukan menestysreseptiä pyrittiin jatkamaan kakkoslevyllä versioimalla Kärki-ikivihreä Tulenliekki, johon Kim Kuusi laati onnistuneen diskosovituksen. Sun luokses jään -albumi on muuten kaikkien aikojen ensimmäinen levy, jonka pitkän päivätyön musiikkibisneksessä tehnyt Esa Nieminen on tuottanut.

Vaikka Päivin albumit eivät olleetkaan mitään varsinaisia listamenestyksiä, hän oli 70-luvun viimeisinä vuosina Suomen iskelmännälkäisen kansan suurimpia suosikkilaulajia. Keikkakalenteri täyttyi ääriään myöten ja Päivi kierteli Renault'llaan Suomen tanssilavoja ja ravintoloita uutterammin kuin yksikään toinen aikansa iskelmälaulaja. Vaikka suomalaisen musiikin historiikeissa 1970-luvun viimeisistä vuosista tuodaan useimmiten esille lähinnä punk- ja rockabilly-ilmiöt, Päivi tarjosi sellaista musiikkia, mitä niin kutsutut "kansan syvät rivit" halusivat näinä aikoina kuunnella vapaa-aikanaan töiden ja muiden velvollisuuksien jälkeen: konstailematonta ja tanssittavaa kevyttä musiikkia, aikansa bailausmusiikkia. Päivi on muistellut 1970-luvun lopun hektisiä keikkavuosiaan antoisana ja kiehtovana mutta myös rankkana elämänvaiheena. Hän on lukuisissa haastatteluissa maininnut uransa suurimpana saavutuksena sen, että säilyi näistä vauhtivuosista "selväpäisenä" eikä harhautunut sensaatiomaiseen julkkiselämään.

Päivin kolmas albumi Sillä siisti julkaistiin syksyllä 1979. Albumin suurin hitti oli levyn tuottajan Esa Niemisen sävellys Pakoon, jolla Päivi kilpaili saman vuoden Syksyn sävelessä sijoittuen mainiosti neljänneksi. Vaikka vuoden 1979 Syksyn sävelen tasoa on moitittu heikkotasoiseksi, ohjelma oli edelleen kansan keskuudessa erittäin suosittu, joten kilpailussa esiintyminen oli oiva markkinointitilaisuus, mikä takasi valtakunnallisen julkisuuden. Ja vaikka Suomessa elettiin 1970-luvun viimeisinä vuosina melkoista diskokuumetta, Päivin Pakoon oli tuon vuoden kilpailussa ainoa ehdokas, joka tarjosi tätä muodikasta musiikkityyliä. Syksyn sävel ei jäänyt ainoaksi laulukilpailuksi Päivin uralla, sillä vuoden 1979 lopussa Päivi edusti Suomea Soulissa Etelä-Koreassa World Song Festivalissa, jossa hän esitti kolmannen albuminsa kappaleet Sillä siisti ja Pienet silmät ja suu. Tätä Korean-esiintymistään Päivi pitää yhtenä uransa suurimpana kohokohtana. Päivin kolmannella albumilla julkaistiin muun muassa saksalaisen A La Carte -diskotrion I don't want no plastic lover, jonka Chrisse Johansson käänsi suomeksi veikeästi nimellä Olet niinkuin muovimassaa. Albumin kohokohtiin lukeutuu myös sielukas päätösraita, lähes viisi minuuttia pitkä Enää et kuulu mulle (You've lost that lovin' feelin'), joka sovitettu ihanan mahtipontiseksi ja pompöösiksi.

Finnhits-kokoelmien lisäksi Finnlevyn vuosittaisiin kohokohtiin kuuluivat keväisin julkaistut Eurovision Special -kokoelmat, jotka sisälsivät suomenkielisiä versioita vuoden euroviisusävelmistä. Euroviisuistakin Päiville valikoitiin juuri ne kaikkein diskoimmat vaihtoehdot. Vuoden 1978 sadosta hänelle poimittiin Saksan liittotasavallan kuudenneksi sijoittunut sähäkkä diskoviisu Feuer, josta tuli Juha Vainion suomenkielisenä versiona Palaa. Levytystä on yleisesti pidetty hyvin onnistuneena viisukäännöksenä ja kappale vakiinnutti asemansa Päivin keikkaohjelmistossa. Olihan Feuer ollut myös Suomen raadin suosikki vuoden 1978 Eurovision laulukilpailun äänestyksessä. Seuraavan vuoden viisuista Päivin levytettäväksi annettiin Norjan kappale Oliver (11. sija), joka jo sanoituksensa puolesta sijoittui diskoteekkiin: laulun tarinassa tyttö etsii savuisesta diskosta Oliveria, jonka kanssa haluaisi päästä tanssimaan. Raul Reiman käänsi viisun suomeksi nimellä Mikset jo vie ja Kassu Halonen sovitti Päivin version huomattavasti alkuperäistä energisemmäksi.

Eurovision Special- ja Finnhits-kokoelmien lisäksi Päivi esiintyy legendaarisella Soiva joulumaa -joululevyllä, joka ilmestyi jouluksi 1978. Kokoelmalla hän esittää Irving Berlinin Valkea joulu -klassikon. Soiva joulumaa oli aikanaan melkoinen myyntimenestys, jota on tilastojen mukaan tähän päivään mennessä myyty kunnioitettavat 42 600 äänitettä. Kaupallisesti menestyneillä kokoelmalevyillä esiintyminen oli osoitus siitä, että Suomen suurin levy-yhtiö Finnlevy todella satsasi Päiviin ja hän kuului levy-yhtiön hierarkiassa selvästi eturivin kiinnityksiin.

Päivin ura oli lähtenyt lupaavasti käyntiin. Keikkoja riitti ja levytysrintamallakin vaikutti menevän mukavasti. Päivin levyä markkinoitiin kymmeniätuhansia markkoja kustantaneella tarrakampanjalla, minkä myötä Päivin kasvot koristivat Helsingin keskustan lyhtypylväitä. Lupaavasta alusta huolimatta Päivin ura tuntui loppuneen kuin seinään, kun vuosikymmen vaihtui 1980-luvuksi. Yhtäkkiä Päiviltä ei tullut enää lainkaan uusia levytyksiä. Päivin aviomies Jussi Niemi on Radio Jyväskylän haastattelussa valottanut omasta näkökulmastaan tätä vaihetta. Finnlevyn johdossa tehtiin 70-luvun viimeisinä vuosina lukuisia henkilöstövaihdoksia. Uusia levytyspäälliköitä tuli ja meni. Vanhat jäärät, kuten Toivo Kärki, pyrittiin syrjäyttämään asemastaan. Vexi Salmi – Päivin löytäjä – oli jo loppuvuodesta 1977 perustanut Jorma K. Virtasen kanssa Levytuottajat-levy-yhtiön. Finnlevyn uudet johtohahmot alkoivat satsata uusiin diskotähtiinsä, kuten Mona Caritaan ja Einiin. Päivi, joka oli 1970-luvun lopussa ollut miltei valtakunnan virallinen diskoperhonen, jäi kokonaan sivuun eikä levy-yhtiöllä ollut enää kiinnostusta panostaa hänen uraansa. Erääksi syyksi on väläytelty levy-yhtiön tyytymättömyyttä Päivin kaupalliseen menestykseen. Satsauksista ja lupaavista hittilevytyksistä huolimatta sellainen lopullinen suurläpimurto jäi kuitenkin saavuttamatta. Yksikään Päivin levytys ei noussut sellaiseen superhitin asemaan kuin esimerkiksi Paula Koivuniemen vuonna 1980 levyttämä Tummat silmät, ruskea tukka. Sellainen suuri jättihitti, joka järisyttäisi kaikkia kansankerroksia ja liitettäisiin automaattisesti esittäjäänsä miltei tavaramerkin omaisesti jäi Päiviltä puuttumaan. Toisaalta tilanne vaikutti erittäin epäoikeudenmukaiselta, sillä Finnlevyn artistikattaukseen kuului edelleen monia muitakin sellaisia laulajia, jotka eivät juhlineet hitti- tai albumilistoilla, ja silti heidän kohdallaan levyttämistä jatkettiin, parhaimmillaan jopa albumi per vuosi -tahdilla. Tilanne oli äärimmäisen raadollinen, sillä Päivillä oli viiden vuoden sopimus Finnlevyn kanssa. Levy-yhtiö ei enää tarjonnut artistilleen uusia levytyksiä, mutta sopimuksen vuoksi muuallekaan ei voinut lähteä. Päivi sai kokea musiikkibisneksen julmuuden.

Vuonna 1982 Päivi vapautui Finnlevyn sopimuksesta. Samana vuonna hän levytti CBS:lle singlen Tulisit luokseni päivälläkin / Ihanaa on rakastaa. Molemmat levytykset edustavat tyypillistä 1980-luvun iskelmämusiikkia. Jussi Niemen säveltämä singlen A-puoli on genreltään mitä mainiointa suomidiskoa ja Veikko Samulin säveltämä B-puoli on tyylikäs iskelmäballadi, joka olisi varmasti kelvannut aikansa eturivin iskelmälaulajien levytysmateriaaliksi. Singlen raflaava A-puoli Tulisit luokseni päivälläkin lukeutuu ehdottomasti suomidiskon unohdettuihin helmiin, joka olisi ilman muuta ansainnut saavuttaa enemmän huomiota. Päivin CBS-single jäi kuitenkin erittäin vähälle huomiolle ja sen mainiot laulut suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Päivin yhteistyö CBS:n kanssa jäi vain tähän yhteen ainoaan singleen. Mahdollisesti levytykset olisivat nykyään edes hieman tunnetumpia, mikäli yhteistyötä olisi jatkettu kokonaiseen albumiin asti.

Vuonna 1984 julkaistulla Mikä tämä
leikki on
-albumilla Päivin sukunimi on
ensimmäistä kertaa liitetty mukaan
esiintyjänimeen.

Vuonna 1984 Päivi solmi levytyssopimuksen Polarvox-levy-yhtiön kanssa. Polarvox oli perustettu jo 1970-luvulla, mutta sen toiminta oli ollut melko pienimuotoista. 80-luvun alkuvuosina Polarvox pyrki laajentamaan toimintaansa varteenotettavaksi toimijaksi Suomen äänitemarkkinoille, ja parhaimmillaan se onnistuikin saavuttamaan 10 % markkinaosuuden kotimaisessa ääniteteollisuudessa. Päivi oli yksi kasvavan Polarvoxin ensimmäisiä iskelmäkiinnityksiä. Vuonna 1984 julkaistiin Päivin neljäs albumi Mikä tämä leikki on. Ainoastaan kotimaisia sävellyksiä sisältänyt albumi edusti hyvin tyypillistä 1980-luvun suomalaista populaarimusiikkia. Osa levytyksistä oli ajan hengen mukaisesti diskopoljentoisia, osa hieman iskelmällisempiä. 1980-luvulla televisiossa pyöri aikaisempaan verrattuna runsaasti televisio-ohjelmia, joissa esitettiin kevyttä musiikkia. Näissä ohjelmissa Päivi pääsi esittelemään uuden albuminsa satoa (mm. erinomaisen tarttuva Kesäni muistot ja otsikkokappale Mikä tämä leikki on). Valitettavasti tämäkään albumi ei onnistunut nostamaan Päiviä eturivin iskelmätähtien joukkoon.

Kyllästyneenä musiikkibisneksen raadollisuuteen Päivi ja Jussi päättivät ottaa langat omiin käsiinsä. Tämän blogikirjoituksen otsikko on toki täysin harhaanjohtava siinä mielessä, ettei Päivi ole suinkaan kadonnut minnekään. Hän on jo usean vuosikymmenen ajan harjoittanut muusikkoaviomiehensä kanssa pienimuotoista keikkatoimintaa. Jussi Niemi on ollut jo vuosikymmenien ajan työllistetty muusikko, jolla on riittänyt monenlaisia tilaustöitä ja projekteja. Päivi ja Jussi ovat omakustanteisesti vastanneet Päivin levytysmateriaalista. Valitettavasti ilman ison levy-yhtiön koneistoa levytykset ovat jääneet vähälle huomiolle, vaikka niiden joukossa on lukuisia onnistuneita kappaleita. Päivi Kautto-Niemi ja Jussi Niemi ovat suomalaisen iskelmämaailman ensimmäisiä muusikkopariskuntia. Jussi säveltää ja Päivi tulkitsee. Ensimmäinen Päivin levyttämä Jussin sävellys oli Syyskuu, joka julkaistiin Päivin kolmannella albumilla vuonna 1979. 1980- ja 90-luvuilla Päivin levyttämistä lauluista suurin osa on syntynyt Jussin kynästä. Vastaavanlaista yhteistyötä suomalaisen kevyen musiikin kentällä ovat tehneet muun muassa Maarit ja Sami Hurmerinta, Katri Helena ja Timo Kalaoja, Kaija Kärkinen ja Ile Kallio, Markku Impiö ja Kaija Koo sekä esimerkiksi Pepe ja Kirsti Willberg.

Vuosi 1985 oli jälleen laulukilpailujen aikaa. Päivi kilpaili ensin Kevään sävelessä laululla Luoksein jää ja myöhemmin Syksyn sävelessä kappaleella Sadun maailma. Etenkin Sadun maailma on hieno osoitus siitä, kuinka Päivi on pysynyt uskollisena diskotyylilleen. Laulun sovitus muistuttaa aivan kansainvälistä tuon ajan syntsapop-musiikkia. Kun kesällä 2011 Syksyn sävel retro -televisio-ohjelma muistutti laulun olemassaolosta, monet suomidiskon ystävät jakoivat Facebook-feedeissään esityksen YouTube-videota haltioituneena. "En muistanutkaan, että tällainenkin helmi on", oli tyypillinen saateteksti.

Omakustanteisesti toteutettu albumi
Elämää eteenpäin (1993) on yksi
Päivin uran onnistuneimpia.
Kun pitää langat omissa käsissään, saa tehdä juuri sellaista musiikkia kuin haluaa. Päivi on ollut kaikki nämä vuosikymmenet tyylilleen uskollinen. Vaikka Päivi mielletään ennen kaikkea 70-luvun diskoiskelmän edustajaksi, hänen levytysrepertuaariinsa on mahtunut balladeja ja perinteisempää iskelmämusiikkia. Kuitenkin jonkinlainen diskokaudelta peräisin oleva asenne on ollut aina mukana levytysvalinnoissa. Päivi Kautto-Niemen albumit ovat pyrkineet tarjoamaan iloista, positiivista ja paikoittelen hyvin epäsuomalaista hyvän mielen musiikkia, mikä erottaa hänet monista muista iskelmälaulajista täällä nyyhkyballadien ja mollikansan maassa. Yksi Päivin uran hienoimpia työnäytteitä on hänen viides albuminsa Elämää eteenpäin vuodelta 1993. 1990-luvun suomalaiseksi iskelmälevyksi albumi sisältää poikkeuksellisen paljon käännösbiisejä. Heti aloitusraita Sä katseellasi saat on onnistunut suomenkielinen versio Maggie Reillyn hitistä Everytime we touch. Marita Taavitsainen levytti laulusta myöhemmin toisen version nimellä Kun kosket mua, mutta ainakin omissa listauksessani Päivin energinen levytys päihittää Maritan version mennen tullen. Elämää eteenpäin -albumin kohokohtiin kuuluu myös ehdottomasti Kuinka sua kaipaan, joka on reggaeversio Cat Stevensin klassikosta Wild world. Kaikuja diskomusiikista toi Tahdon tanssia ja laulaa, joka on alun perin ruotsalaisen euroviisuvoittajatrio Herreysin hitti Varje liten droppe regn vuodelta 1984 – eli sama laulu, jonka 12-vuotias Jonna Tervomaa levytti vuonna 1985 nimellä Sadepisaroita. Kyseinen laulu oli Päivin albumin ilmestymisen aikaan noussut uudelleen suosioon Ankie Baggerin englanninkielisen version People say it's in the air myötä. Päivin balladilevytysten eliittiä taas edustavat albumin kappaleet Tuuli alla siipien (vuonna 1989 Grammy-palkinnolla palkittu Wind beneath my wings) sekä italoiskelmä Rakkauden voima. Elämää eteenpäin on yksi tasokkaimpia Suomessa 1990-luvun alussa julkaistuja iskelmälevyjä. Valitettavasti ilman suuren levy-yhtiön tukea ja markkinointia albumin oli vaikea tavoitella suurta yleisöä. Samasta syystä albumin sisältö ei ole kuultavissa esimerkiksi Spotifyssa, joten esimerkiksi uuden sukupolven iskelmädiggarit eivät pääse vaivattomasti tutustumaan levyn materiaaliin.

2000-luvulla Päivi on jatkanut edelleen hyvien sävelmien levyttämistä. Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä suurten levy-yhtiöiden näkemys hyvästä suomalaisesta iskelmämusiikista oli poikkeuksellisen kapeakatseista. Iskelmätarjonta oli sovinnaista, särmätöntä ja yllätyksetöntä. Päivi pyrki omilla levytysvalinnoillaan tuomaan vaihtoehtoa annemattiloiden ja yölintujen edustamaan linjaan. Päivi levytti muun muassa muutamia euroviisukytköksisiä kappaleita, kuten esimerkiksi Veikko Samulin Olet mun maa, taivas ja tuuli, jonka ruotsinkielinen versio Svart och vitt sijoittui toiseksi vuoden 1988 euroviisukarsinnoissa. Samulin tarttuva sävellys muistuttaa enemmän skandinaavista pop-schlageria kuin tyypillistä suomalaista tanssi-iskelmää. Päivi on levyttänyt myös suomenkieliset versiot Ruotsin euroviisukarsinnoissa vuosina 2004 ja 2005 kilpailleista lauluista Min kärlek (Rakkautein) ja Om natten (Yöllä sun kaipaanArja Saijonmaa on levyttänyt samasta laulusta toisen suomenkielisen version vuonna 2011). Päivi kertoi jo vuonna 1985 Kevään Sävelessä Hantta Krausen haastattelussa, kuinka hänen haaveenaan olisi joskus voittaa Eurovision laulukilpailut. Jo positiivinen suhtautuminen Euroviisuihin ja niissä kuultavaan musiikkiin erottaa Päivin monista suomalaista kollegoistaan. Suomessahan monia tuntemattomiakin iskelmätähtiä on pitänyt maanitella viisukarsintoihin mukaan lähes polvillaan rukoilemalla. Ironista kyllä, Päivi on lukuisia kertoja pyrkinyt euroviisukarsintoihin, mutta kertaakaan esiraati ei ole kelpuuttanut häntä mukaan, vaikka useana vuonna on ollut miltei mahdoton löytää innostuneita artisteja mukaan Suomen karsintakilpailuun. Esimerkiksi vuonna 1996 Jussi sävelsi euroviisukarsintoja silmällä pitäen laulun Rakkauden maa, joka muistutti hieman tuon ajan tyypillistä itäeurooppalaista euroviisuiskelmää.

Musiikkibisneksen maailma on raadollinen. Sattumalla on usein merkittävä rooli. Lahjakaskaan artisti ei nouse eturivin tähdeksi, mikäli kaikki palaset eivät loksahda yhteen. Suomi on täynnä lupaavia iskelmälaulajia, joissa voisi olla potentiaalia menestyviksikin tähdiksi, mutta esimerkiksi kiinnostavan hittikappaleen puute voi aiheuttaa uran nopean tyssäämisen. Suomalaisen kevyen musiikin historiassa on kuultu useampiakin tarinoita, joiden mukaan levy-yhtiöiden avainhenkilöt nostavat ja laskevat artisteja. Päivin kohdalla levytysten loppuminen kuin seinään hänestä itsestään riippumattomista syistä kolmannen albumin jälkeen vei häneltä menestyksen avaimet käsistään. Levy-yhtiön preferenssien vuoksi diskoiskelmiä alettiin tarjota artisteille, jotka eivät olleet lähtökohtaisesti yhtään sen suositumpia kuin Päivi.

Suomessa levy-yhtiöillä on hyvin vankka visio kaupallisesta menestyvästä musiikista. Mikäli artisti ei suostu levyttämään musiikkiteollisuuden tarjoamaa formaatti-iskelmää, levytyssopimukselle voi sanoa hyvästit. Päivi ja Jussi ovat pyrkineet tarjoamaan omaa vaihtoehtoaan omakustanteisesti, mutta ilman suuren levy-yhtiön apua levytykset harvoin lähtevät leviämään laajalle yleisölle.

Musiikkiteollisuuden lainalaisuuksien vuoksi monet suomalaiset mieltävät Päivi Kautto-Niemen lähinnä finnhits-aikakauden tähdenlennoksi, vaikka hän on jatkanut musisointia ja levyttämistä kaikki nämä vuosikymmenet. Päivin vähemmän tunnetuimmista levytyksistä esimerkiksi Tulisit luokseni päivälläkin (1982) sekä koko Elämää eteenpäin -albumi (1993) ovat loistavia osoituksia siitä, että valtavirran iskelmämusiikin ulkopuolella on todellisia helmiä. Onneksi kuitenkin iskelmädiggarit – ja varsinkin suomidiskon ystävät – ovat ymmärtäneet Päivin arvon. Hänen kolme 1970-luvun albumiaan ovat mitä mainioimpia ajankuvia diskomusiikin kulta-ajasta. Päivin menestysajankin tuotantoa on julkaistu harmittavan vähän kokoelmalevyillä, mutta sentään vuonna 1998 Fazerilta ilmestyi 20 suosikkia -sarjassa Päivi-kokoelma, joka sisältää hänen Finnlevy-levytyksiään kolmelta ensimmäiseltä albumilta. Muutoin mainiolta kokoelmalta puuttuu jostain käsittämättömästä syystä Syksyn sävelestä tuttu Pakoon, vaikka se on yksi Päivin tunnetuimpia kappaleita.

Keski-Suomesta kajahtaa! Vuonna 2011 Päivi esiintyi Vihreät
Niityt -tapahtumassa kollegansa Juhani Markolan kanssa.
Päivi Kautto-Niemi keikkailee edelleen pienimuotoisesti silloin tällöin siviilityönsä ohella. Yksi Päivin viimeaikaisia kohokohtia on ollut hänen oma konserttinsa vuonna 2011 Vihreät Niityt -iskelmätapahtumassa, jossa Päivi esitteli uransa helmiä iskelmämyönteiselle yleisölle. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta ensilevytyksestä ja tätä virstanpylvästä olisi mahdollisesti tarkoitus juhlistaa koko uran kattavalla kokoelmalevyllä. Päivin haaveena olisi vielä toteuttaa albumikokonaisuus, jossa hän esittäisi syvällisempiä hengellisiä lauluja.

Lähteet


Kirjallisuus:

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Niiniluoto Maarit (1982) Toivo Kärki – Siks' oon mä suruinen. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.

Journalistinen aineisto:

Tuunainen Petri: Diskoiskelmätähti. Päivi Kautto-Niemestä tuli isona kouluttaja. Keskisuomalainen 13.8.2016.

Verkkolähteet:

Radio Jyväskylä: Päivin ura hiipui Vexi Salmen jättäessä levy-yhtiön.
http://www.radiojyvaskyla.fi/uutiset-ja-haastattelut/paivin-ura-hiipui-vexi-salmen-jattaessa-levy-yhtion/41/2274

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Salmi Vexi. Päivi: 20 suosikkia – Liljankukka (Warner, 1998).


Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt.

8. elokuuta 2016

Suomidiskotärpit # 4

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko. Suomidiskotärpit-juttusarjassa pengotaan arkistojen aarteita ja esitellään muutamia diskoaikakauden helmiä ja/tai kulttiklassikoita. Levytyksistä on tarjolla Spotify-linkki ja/tai Youtube-video.

Suomidiskotärpit-sarjan neljännessä osassa esitellään vuosina 1980–1986 levytettyjä kotimaisia sävellyksiä. Tarkoituksena ei ole esitellä tuttuakin tutumpia kappaleita tai kaikkein kuluneimpia ikivihreitä. Vuonna 2002 julkaistun Mikä fiilis -kokoelman esittelytekstissä Tero Alanko, Jani Järvinen ja Alex Nieminen kirjoittivat, kuinka "vähitellen kuuma diskomusiikki saapui myös Suomeen ja sai täällä aivan oman ilmenemismuotonsa". Nämä 1980-luvun kotimaiset sävellykset osoittavat, että disko sai Suomessa todellakin täysin omanlaisensa ilmenemismuodon. Koneiskelmän aikakaudella raja disko- ja camp-iskelmän välillä on ainoastaan hiuksenhieno... Valikoiduista levytyksistä kuulee, kuinka isot orkesterisovitukset väistyivät konesoundien yleistyessä. Aluksi koneiskelmien sovitukset kuulostavat moderneilta ja raikkailta, mutta vuosikymmenen edetessä iskelmälevytykset alkavat muuttua tehtailuksi ja soundimaailma halpahintaisemmaksi.

Edelliset tekstit:
Suomidiskotärpit # 3
Suomidiskotärpit # 2
Suomidiskotärpit # 1

Paula Koivuniemi – Vie minut pois

Säv. Matti Siitonen, san. Chrisse Johansson, sov. Markku Johansson ℗ 1980 Finnlevy

Paula Koivuniemen huikeaan menestykseen yltänyt Vie minut pois -albumi vuodelta 1980 (yli 70 000 myytyä äänitettä) on oivaltava näyte aikakaudesta, jolloin diskopoljento dominoi kotimaista iskelmäteollisuutta. Vielä tähän aikaan iskelmälevytysten säestyksistä vastasivat isot orkesterit ja laajat muusikkokokoonpanot: tälläkin albumilla lauluja säestivät muun muassa 12-henkinen jousisetti ja viisihenkinen puhallinsetti. Orkesteri pauhaa mahtipontisimmillaan Fredin säveltämässä albumin nimikkobiisissä. Etenkin lyhyt välisoitto ennen toisen säkeistön alkua ei ole mitään ohkaista! Vie minut pois on hieno osoitus siitä, että Fredi on paitsi loistava laulaja myös erinomainen iskelmäsäveltäjä.



Marion – Riviera

Säv. ja san. Jukka Koivisto, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1980 EMI Finland

1970-luvulla kansainvälistäkin uraa luonut Marion Rung valittiin vuonna 1980 Suomen edustajaksi Intervision laulukilpailuihin Sopotiin. Interviisukarsinnoissa Marion esitti kaikki kuusi ehdokassävelmää. Voittajaksi ylsi ansaitusti Esko Koivumiehen upea mahtipontinen balladi Hyvästi yö, mutta myös karsinnassa toiseksi sijoittunut Jukka Koiviston vauhdikas Riviera kuultiin Sopotissa. Koivisto tunnusti interviisukarsinnoissa, että laulu on syntynyt puhtaasti viihteellisiltä linjoilta. "Kylmään Pohjolaan haetaan aina silloin tällöin lohtua Rivieralta saakka", kuvaili lähetyksen juontaja Mikko Alatalo Koiviston ajatuksia. Ja viihteellisiltä linjoilta syntyi todella mainio vauhdikas iskelmä ajan hengessä. Miten vastustamatonta jousien käyttöä sovituksessa!



Frederik – Rakas Stella

Säv. E. A. Nyman - Kurt Gräsbeck, san. Raul Reiman, sov. Esa Nieminen ℗ 1980 Finnlevy

Valtakunnan virallinen macho alkoi tehdä tuttavuutta diskosoundien kanssa viimeistään vuonna 1978, jolloin Frederik sai levytettäväkseen suomenkielisen version Israelin euroviisuvoittajasta A-ba-ni-bi, joka on ensimmäinen viisuvoittoon yltänyt diskokappale. Seuraavan vuoden viisusadosta Reetulle poimittiin Saksan liittotasavallan legendaarinen diskoviisu Dschinghis Khan. Runsaasti diskoelementtejä sisältäneestä Tsingis Khan -albumista (1979) Frederik sai uransa ensimmäisen kultalevyn. 1970- ja 80-lukujen vaihteessa Frederikin albumeilla kuultiin niin paljon diskoa, että artisti alkoi tituleerata itseään Junttidiskon kuninkaaksi. Niin ikään kultaa myynyt Kolmekymppinen-albumi (1980) sisältää muun muassa tämän veikeän kotimaisen diskoiskelmän, jonka hauskan kaksimielisessä sanoituksessa Raul Reiman leikkii homonymialla. Säveltäjänimien E. A. Nyman ja Kurt Gräsbeck taakse kätkeytyvät Esa Antero Nieminen ja Frederik itse.



Kirka – Tie kotimaahan johtaa

Säv. ja sov. Antti Hyvärinen, san. Juha Vainio ℗ 1980 Finndisc

Hämmentävä harvinaisuus Kirkan levytysrepertuaarissa. Vauhdikas ja mahtipontinen intro antaa ymmärtää, että luvassa olisi kunnon hengästyttävä diskoschlager. Lauluosuuden alkaessa biisi muuttuu kuitenkin hillityksi reggaen tapaiseksi, kunnes kertosäkeistössä on taas vipinää. Kertosäkeistön sovitusratkaisuissa on luotettu tyypillisiin diskomusiikin elementteihin: puhaltimet ja diskoviulut luovat lihaa luiden ympärille. Jälleen yksi osoitus siitä, kuinka diskomusiikin aikakaudella diskoelementit dominoivat suomalaisessa iskelmätuotannossa. Ehkäpä tämä on jonkinlaista funkiskelmää? Entä mikä on laulun sanoituksessa se kotimaa, johon tie johtaa? No tietenkin se, missä hanget hohtaa. Stadin kundi Kirka laulaa kaipaavansa Lapin erämaan rauhaan...



Jaana – Tulipunaruusut

Säv. ja san. Usko Kemppi, sov. Paul Fagerlund ℗ 1980 Levytuottajat

Muistatteko vielä Jaana Hermusen, jonka El Lute -suomennos esiteltiin Suomidiskotärppien ensimmäisessä osassa. El Lute -singlen toisella puolella julkaistiin diskoversio ikivihreästä Tulipunaruusut-humpasta. Diskomusiikin aikakaudella vanhoja klassikoita tuunattiin diskoasuun. Levytyksen sovittanut Paul Fagerlund oli jo vuonna 1977 laatinut diskosovituksen Päivi Kautto-Niemen Liljankukka-levytykseen, josta tuli valtavan suuri menestys. Hieman samanlaisia sovituksellisia ratkaisuja käytettiin tässä Tulipunaruusujen diskohumppaversiossa. Jaanasta ei kuitenkaan tullut uutta kestotähteä suomalaiselle kevyen musiikin kentälle, sillä hän on tiedettävästi levyttänyt vain muutaman levytyksen.



Irwin Goodman – Discohai

Säv. ja sov. Paul Fagerlund, san. Emil von Retee ℗ 1980 Levytuottajat

Irwin goes Tsingis Khan! Kansantaitelija Irwin Goodmanin suosio oli pohjamudissa 1970-luvun päättyessä. Vuonna 1980 Irwiniltä julkaistiin vain yksi ainoa singlejulkaisu, jonka molemmat laulut ovat vaipuneet unohduksiin. Singlen A-puolen kappale on kuitenkin oikeastaan aika kiinnostava. Irwinin levytyksissä on usein sivuttu ajankohtaisia aiheita, joten ei ollut varsinaisesti ihme, että diskokuumeen jyllätessä kuumimmillaan myös Irwin teki omanlaisensa avauksen diskorytmeihin. Diskoteekkien kulta-aikana tanssilattialla saatettiin lauantaisin kohdata todellinen diskohai, joka "ryystää, jyystää ja sitten pamputtaa". Paul Fagerlundia voitaisiin tämän keskieurooppalaista diskohittiä mukailevan sävellyksen perusteella todella kutsua köyhän miehen Ralph Siegeliksi. Ilmiselviä Dschinghis Khan -vaikutteita on kuultavissa "hu, ha!" -välihuutoineen. Vastaavanlaiseen diskohaihin törmäsi muuten myös Satu Pentikäinen kappaleessaan Rytmiin kuumaan (1983), jonka sanoituksessa diskohai vaani saalistaan aina lauantaisin...



Kake Randelin – Kapakasta kapakkaan

Säv. Hillel Tokazier, san. Juha Vainio, sov. Jori Sivonen ℗ 1981 Finnlevy

Vuonna 1981 Jori Sivonen oli jo löytänyt syntetisaattorit ja alkoi käyttää niitä aktiivisesti kotimaisissa iskelmälevytyksissä. Kake Randelin nousi 1980-luvun alkupuoliskolla koneiskelmän aikakaudella ilmiömäiseen suosioon. 1980-luvun alkupuoliskolla Kaken albumit myivät kultaa ja timanttia. Kaken esikoisalbumin (1981) vauhdikkain levytys on tämä Hillel Tokazierin "laukkakomppinen" sävellys, jonka moderni sovitus à Jori Sivonen henki uuden ajan alkamista suomalaisessa iskelmäteollisuudessa.



Mona Carita – Satu kaunis rakkauden

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Juha Vainio ℗ 1981 Finnlevy

Mona Carita levytti kuusi vuotta kestäneen uransa aikana enimmäkseen käännöskappaleita, mutta levytysrepertuaariin mahtui myös joitakin kotimaisia sävellyksiä. Tämä Veikko Samulin säveltämä iskelmä nousi suurimpaan suosioonsa vasta vuonna 1989 Kikan levytettyä siitä version esikoisalbumilleen. Monelle Kikka-fanille on tullut yllätyksenä, että laulu ei olekaan Kikan "originaali". Alkuperäinen versio sisältyi Mona Caritan kultaa myyneelle Nykyaikainen-albumille (1981).



Jokke Seppälä – Lennät eiliseen

Säv. Jokke Seppälä, san. Tapsa Rantanen, sov. Laszlo Varga ℗ 1981 Polarvox

Jokke Seppälä julkaisi 1980-luvun alussa kaksi englanninkielistä albumia, jotka sisälsivät laadukasta kansainvälisen tason tanssimusiikkia. Albumien satoa kuultiin myös Syksyn sävel -kilpailuissa. Syksyn sävelessä laulut oli kuitenkin esitettävä jommallakummalla kotimaisella kielellä, joten kappaleisiin laadittiin suomenkieliset sanoitukset. Vuonna 1980 Jokke Seppälä kilpaili funkahtavalla Lauantaiyö-kappaleella. Vuotta myöhemmin kilpailukappaleena oli tämä vahvasti diskoon kallellaan oleva Lennät eiliseen. Sekä laulun suomenkielinen teksti ("sä oot kiltti kuin täi / tartut neutroniin ja pääset uutisiin") että taustakuoron hulvaton koreografia herättivät hämmennystä.



Lennät eiliseen sijoittui vuoden 1981 Syksyn sävelessä kahdeksanneksi. Laulun englanninkielinen versio You gonna burn julkaistiin Jokke Seppälän toisen albumin Find my girl (1982) uudelleenjulkaistun painoksen bonusraitana.

   

Raya – Harhaa

Säv. Harri Vainiola - Raija Jääskä, san. Jussi Asu, sov. Harri Vainiola ℗ 1982 Zero Records

Lisää hämmentäviä Syksyn sävel -diskoiluja. Rayan ura viihdyttäjänä alkoi 1960-luvun viimeisinä vuosina, jolloin hän esiintyi muun muassa Danny-show'ssa. Raya loi uraa lähinnä musikaalinäyttelijänä ja musiikkiteattereissa. Näyttävä Raya aiheutti aikoinaan kohua Stump-lehdessä julkaistuilla sensuelleilla kuvilla. Kuvien vuoksi hänet leimattiin viihdelehdistössä tuhmaksi tytöksi, josta kirjoitettiin monenmoisia perättömiä juoruja. Raya on muistellut skandaalinkäryistä julkisuuttaan teoksessa Rockin korkeat korot (2003). Vuonna 1982 kreppihiuksinen Raya teki yllättävän comebackin julkisuuden parrasvaloihin, kun hän pääsi Syksyn sävelen loppukilpailuun Harhaa-diskoilulla. Hän oli itse säveltänyt laulun yhdessä Harri Vainiolan kanssa. Kappaleen sähköinen soundimaailma oli suorastaan vallankumouksellinen Syksyn sävelen kontekstissa. Esitys taisi kuitenkin mennä suurelta yleisöltä yli ymmärryksen, sillä laulu sijoittui postikorttiäänestyksessä vasta kahdeksanneksi. Omaperäinen ja sensuelli diskoilu on kuitenkin jäänyt iskelmäpoikien mieleen, ja laulu on nostettu joissakin piireissä suorastaan kulttiklassikon asemaan.



Ylipäätään vuoden 1982 Syksyn sävelen sato oli todella omaperäinen ja erikoinen. Esiraadeilla lienee ollut tarkoituskin valikoida loppukilpailuun esityksiä, jotka poikkesivat perinteisestä iskelmälinjasta. Mielenkiintoista on, että Harhaa oli esiraadin mielestä parempi kuin esimerkiksi Avaa hakas ja Vanhojapoikia viiksekkäitä, jotka molemmat jäivät finaalin ulkopuolelle...

Eini – Jossakin jos haluat

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1982 Finnlevy

Syntetisaattorit valtasivat iskelmäteollisuuden korvaten orkesterisovitukset. Useimmiten iskelmähistoriikeissa on mainittu, että Jori Sivosen Kake Randelinille säveltämä superhitti Avaa hakas syksyltä 1982 olisi ensimmäinen merkittävä kotimainen koneiskelmä. Avaa hakas olikin ensimmäinen uudenlaista soundimaailmaa edustanut iskelmä, joka osoittautui valtavaksi menestykseksi, mutta tokihan Jori Sivonen oli päässyt loistamaan suomalaisena syntetisaattoriguruna jo aikaisemmin. Siitä mitä mainioin taidonnäyte on tämä Einin levyttämä sähäkkä konediskokappale Jossakin jos haluat, jonka säestystausta oli aikoinaan ennenkuulumattoman ultramoderni suomalaiseksi valtavirran iskelmäksi. Einin neljäs albumi nimettiin tämän kappaleen mukaan ja levytys julkaistiin myös älppärin toisena singlelohkaisuna. Eini kilpaili laululla Bulgarian Kultainen Orfeus -festivaaleilla.



Päivi Kautto-Niemi – Tulisit luokseni päivälläkin

Säv. ja sov. Jussi Niemi, san. Raul Reiman ℗ 1982 CBS Records

Päivi Kautto-Niemi oli 1970-luvun jälkipuoliskolla yksi Suomen suosituimpia diskotähtiä. Hän levytti vuosina 1977–79 Finnlevylle kolme diskontäyteistä albumia. 1980-luvun alkaessa Päivin levytystahti hiipui. Finnlevyn jälkeen hän levytti CBS:lle yhden singlen, jonka paraatipuolella julkaistiin hänen miehensä Jussi Niemen säveltämä loistavan tarttuva diskoiskelmä Tulisit luokseni päivälläkin. Aivan liian vähälle huomiolle jäänyt helmi. Diskoiskelmää parhaimmillaan!



Kisu – Aivan kreisi

Säv. ja sov. Kassu Halonen - Kisu Jernström, san. Chrisse Johansson ℗ 1982 Scandia

1970-luvulla pop-iskelmää levyttänyt Kisu Jernström hämmästytti vuonna 1981 suomalaisia muusikkopiirejä julkaisemalla korkeatasoisen englanninkielisen albumin Don't stop the music, joka keräsi kehuja ja ylistyksiä. Tuon albumiprojektin jälkeen esityskieli vaihtui taas suomeksi. Vuonna 1982 levytetty Aivan kreisi on nimensä mukaisesti ihan päätön menopala Kisun levytysrepertuaarissa. Laulu tehtiin alun perin Syksyn säveltä silmällä pitäen. Biisi on jäänyt suomidiskon ystävien keskuudessa elämään camp-klassikkona. Tietysti näinä Fingerpori-aikoina laulun sanoituksen ilmaus "mä oon faijaani nääs tullu" voi herättää tahattomia naurunpyrskähdyksiä ja/tai vastenmielisiä konnotaatioita... Levytys julkaistiin Kisun Musta kissa -albumilla (1984), joka sisälsi muitakin diskosoundisia levytyksiä.



Frederik – Stenka Rasin

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1981 Finnlevy

Frederikin ja Jori Sivosen yhteistyö alkoi alkuvuodesta 1981, kun Reetu kilpaili euroviisukarsinnoissa Sivosen sävelmällä Titanic. Titanic oli ollut kansan ylivoimainen suosikki Suomen viisuedustajaksi, mutta rockhenkinen asiantuntijaraati ei voinut omilla nimillään ja naamoillaan antaa korkeita pisteitä kaupalliselle schlagerille, joten karsinnan voittoon ylsi Riki Sorsa. Jori Sivonen on myöhemmin kertonut saaneensa inspiraation Titanicin soundimaailmaan kuuntelemalla Abban kappaleita väärään suuntaan lopusta alkuun. Sävellykseen otettiin myös muutaman tahdin verran vaikutteita Tšaikovskin sinfoniasta. Vastaavanlaista soundia hyödynnettiin myös myöhemmissä Frederikin levytyksissä. 1970-luvun alussa Suomen levymyyntilistojen kärkeen nousi Viktor Klimenkon albumi Stenka Rasin, jossa hän tulkitsi antaumuksella venäläisen kansanlaulun legendaarisesta kasakkajohtajasta. Kymmenisen vuotta myöhemmin suomalaiset kuuntelivat hieman toisenlaista näkemystä samasta aiheesta. Itse asiassa Raul Reimanin sanoitus mukailee tuota venäläistä kansanlaulua, mutta Jori Sivosen sävellys on ehtaa kasaridiskoa. Hieno ja suorastaan jyräävä diskoiskelmä, joka pitää otteessaan alusta loppuun. Stenka Rasin julkaistiin Frederikin kultaa myyneellä albumilla Alta pois (1981).



Berit – Tässä nyt ja näin

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Juha Vainio ℗ 1983 VIP-Music

Tässäpä sitä tyylipuhdasta Veikko Samuli -diskoilua, jota on ylistetty tässä blogissa aikaisemminkin. Berit levytti vuonna 1983 Veikko Samulin johdolla uransa ensimmäisen diskoiskelmäalbumin Tässä nyt ja näin, jonka otsikkokappale menestyi erinomaisesti Jokamiehen listalla. Levytyksessä kiteytyy loistavasti Samulin taito säveltää erittäin sujuvia melodiankulkuja ja ennen kaikkea sovittaa kappale erinomaisen mukaansatempaavaksi. Vaikka iskelmä kuulostaa yksinkertaiselta, sen sävelkulussa ja sovituksessa on nerokkaita nyansseja ja jippoja. Jännite säilyy koko liki neliminuuttisen ajan. Berit vastaanotti Tässä nyt ja näin -albumista uransa ensimmäisen kultalevyn.



Eini – Elämäni mies

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Antero Ollikainen ℗ 1983 Finnlevy

Eini aloitti uransa vuonna 1978 diskolevytyksillä. Einin varhaisia levytyksiä säestivät ajan hengen mukaisesti isot orkesterit, mutta 1980-luvun edetessä Eininkin oli totuttava kapeamman soundimaailman levytyksiin ja syntsavetoisiin sovituksiin. Einin viides albumi Aika pakkaus alkaa heti melkoisella juntti-iskelmän klassikolla, sillä albumin aloitusraita Elämäni mies on ollut melkoisen kovaa valuuttaa iskelmäpoikien illanvietoissa. Menevä syntsadiskosovitus ja korni sanoitus – mitä muuta kasari-iskelmältä voisikaan vaatia. Sanoituksen on muuten laatinut Vexi Salmi, joka 1980-luvulla käytti usein salanimeä Antero Ollikainen. Elämäni mies kuuluu niihin levytyksiin, joita artisti itse ilmeisesti nykyään hieman häpeilee. Vuonna 2013 esitetyssä Iskelmä-Suomi -dokumentissa Eini kertoi avoimesti, kuinka hänen mielestään hänellä olisi ajoittain pitänyt olla paljon korkeampi rima levytyskappaleiden laadun suhteen. Huhujen mukaan Eini olisi estänyt Elämäni mies -kappaleen julkaisemisen hänen 30 suosikkia -kokoelmallaan (2006).



Meiju Suvas – Lootuskukka

Säv. Mika Silfver, san. Juha Vainio, sov. Kaj Westerlund ℗ 1983 Finnlevy

Meiju Suvas nousi raketin lailla suomalaisten artistien eturiviin vuonna 1982, kun hänen esikoisalbuminsa myi upeasti yli 54 000 äänitettä. Hienosti menestyneen albumin myötä Meijusta tuli yksi Suomen suosituimpia – ellei hetkeksi aikaa peräti suosituin – diskomusiikin esittäjiä. Meiju Suvas oli suosionsa huipulla, kun hänen toinen albuminsa Pidä musta kiinni näki päivänvalon syyskuussa 1983. Meijun kakkosalbumin ehdottomiin kohokohtiin kuuluu albumin tuottaneen Kaj Westerlundin (tosin iskelmälevytyksissä usein käyttämällään salanimellä Mika Silfver) säveltämä Lootuskukka. Nuorekasta kasari-iskelmää parhaimmillaan. Laulu oli aikoinaan sangen suosittu ja se nousi jukebox-listalla parhaimmillaan seitsemänneksi. Sittemmin Lootuskukka on jäänyt kuitenkin hieman unohduksiin, mikä johtuu kenties siitä, että laulun alkuperäistä versiota ei ole jostain käsittämättömästä sisällytetty Meijun CD-kokoelmajulkaisuille. Kummallista ottaen huomioon, että laulu oli yksi Meijun suosituimman menestyskauden merkittävimpiä hittejä... Meiju Suvaksen toinen albumi Pidä musta kiinni menestyi mukavasti myyden kultaa.



Tapani Kansa – Vain yhden kerran eläissään

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Vexi Salmi ℗ 1983 Finnlevy

1980-luvulla koneiskelmästä tuli niin valtavirtaa kotimaisessa iskelmäteollisuudessa, että miltei jokainen suomalainen levyttävä iskelmälaulaja joutui tekemisiin syntetisaattorisoundien kanssa. Tapani Kansan laajassa levytysrepertuaarissa kaikkein kasarisoundisin levytys lienee tämä vuonna 1983 ikuistettu Vain yhden kerran eläissään, jonka monet suomidiskon ystävät ovat ottaneet omakseen – jopa sellaisetkin, joita Tapani Kansan muu tuotanto ei puhuttele. Tapsa kävi esittämässä kappaleen levytysvuotenaan Toivotaan toivotaan -ohjelmassa.



Levytys sisältyi Tapani Kansan mainiolle iskelmäalbumille Tässä ja nyt (1983), joka myi kultaa. Tapsan tulkitsemana kasarisoundinen syntsaiskelmäkin kuulostaa uskottavalta. Sen sijaan Kike Elomaan myöhemmin samasta laulusta levyttämä versio saattaa hieman jo värähtää campin puolelle...



Sonja Lumme – Anna olla vapaa

Säv. Hillel Tokazier, san. Jukka Nurmela, sov. Laszlo Varga ℗ 1983 JP-Musiikki

Jazzmusiikkia opiskellut Sonja Lumme kuuluu niihin taiteilijoihin, jotka mieluiten levyttävät vain sellaista musiikkia, josta itse pitävät. Useat levy-yhtiöt ovat kosiskelleet lahjakasta Lummea riveihinsä, mutta Sonja on sanonut systemaattisesti "ei" kaupallisten iskelmien levyttämiselle. Silloin tällöin Sonja Lumme on kuitenkin joutunut tekemään myönnytyksiä iskelmäteollisuuden kanssa, kuten esimerkiksi hänen kasarisoundien dominoimalla esikoisalbumillaan Anna olla vapaa (1983). Levyn tarttuvassa nimikkobiisissä oli kieltämättä korkea hittipotentiaali – ja kenties laulusta olisikin tullut hitti, mikäli sen olisi julkaissut suurempi levy-yhtiö tai esittänyt nimekkäämpi artisti. Sonja Lumme tuli Suomen kansalle tutummaksi vasta muutamaa vuotta myöhemmin: paitsi vuoden 1985 euroviisuedustajana myös lahjakkaana näyttelijänä.



Katri Helena – Luotu elämään

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1984 Finnlevy

1980-luvulla edes Katri Helenan levytykset eivät välttyneet vuosikymmenelle niin ominaisista konesoundeista ja syntetisaattorivetoisista sovituksista. Kasarisoundit korostuvat erityisesti vuonna 1984 julkaistulla albumilla Kirje sulle, jossa Katri Helenan soundia on selvästi pyritty "ajanmukaistamaan" ja joissakin levytyksissä vallitsee suorastaan nuorekas meno. Albumin suurimpia hittejä olivat muun muassa Miljoona ruusua ja Kirje sulle, mutta suomidiskon ystävät ovat noteeranneet erityisesti albumin viidennen raidan Luotu elämään, jonka ovat kynäilleet – yllätys, yllätys – Jori Sivonen ja Raul Reiman – kaksikko, joka suorastaan dominoi kotimaista iskelmäteollisuutta 1980-luvun alkupuoliskolla. Kirje sulle -albumista Katri Helena vastaanotti jälleen kultalevyn.



Satu Pentikäinen – Ota tai jätä

Säv. ja sov. Kari Litmanen, san. Jorma Toiviainen ℗ 1984 LeBaron Music / Bluebird

Satu Pentikäisen kahdeksan vuotta kestänyt levytysura ajoittuu juuri suomidiskon kuumimpiin vuosiin. Sadun ensimmäinen levytys julkaistiin vuonna 1979 ja viimeisin albumi valmistui vuonna 1986. Sadun kaikki viisi albumia tihkuvat suomidiskoa tyylipuhtaimmillaan. 1980-luvun puolivälissä Satu Pentikäinen esitteli useaan otteeseen nuorekasta diskoiskelmää Suomen kansalle erinäisissä laulukilpailuissa. Toukokuussa 1984 hän kilpaili Kevään sävel -kilpailuissa kihlattunsa Kari Litmasen raflaavalla sävellyksellä Ota tai jätä. Finaalissa nuorekas ja hyvinkin kansainväliseltä kalskahtanut kasari-iskelmä sijoittui peräti neljänneksi, mikä oli iskelmälle poikkeuksellisen hyvä sijoitus tuossa kilpailussa aikana, jolloin elettiin voimakasta iskelmän ja suomirockin välistä vastakkainasettelua. (Katso YouTubesta Sadun esitys Kevään sävelen finaalista, jossa laulu kuullaan liveorkesterin säestämänä.) Laulun säveltäjä Kari Litmanen oli vielä tässä vaiheessa tuore nimi kotimaisessa iskelmäteollisuudessa. Litmanen oli ensimmäisiä suomalaisia säveltäjiä, jotka alkoivat hyödyntää tietokoneita musiikinteossa. 1980-luvulla hän sävelsi vielä muutakin kuin seineandreita... Satu Pentikäinen kilpaili Kevään sävelessä myös vuosina 1985 (laululla Haluun vapauteen) ja 1986 (Ei huolet paina) ja hänet nähtiin myös vuoden 1985 Syksyn sävelessä kappaleella Huomenna illalla.



Anja Niskanen – Ollaan hiljaa vain

Säv. ja sov. Vesa Torppa, san. Antero Ollikainen ℗ 1984 CBS Records

Sitten Syksyn sävel -diskoilu, joka upposi myös valtavirran yleisöön. Anja Niskanen nousi Suomen kansan tietoisuuteen vuoden 1984 Syksyn sävelessä. 16-vuotias espoolaisnuori päihitti kansan syvien rivien suosikit Erkki Liikasen ja Mikko Alatalon voittaen kilpailun ylivoimaisesti nuorekkaalla kasari-iskelmällä Ollaan hiljaa vain, jonka olivat kynäilleet Vesa Torppa ja Vexi Salmi – jälleen tosin nimellä Antero Ollikainen. Oikea henkilöllisyys salanimen takaa paljastui kuitenkin näyttävästi, kun Syksyn sävelen tuloslähetyksessä juontaja kutsui voittolaulun sanoittajan Antero Ollikaisen lavalle, ja kulisseista ilmestyi Vexi Salmi.



Anja Niskasta kutsuttiin julkisuudessa "Suomen Carola Häggkvistiksi". Syksyllä 1984 julkaistiin hänen albuminsa, jota suomalaiset ostivat kultalevyyn oikeuttavan määrän. Anja Niskasen albumi on yksi suomidiskon suurimpia klassikoita. Syksyn sävel -voittokappaleen lisäksi siltä on jäänyt elämään muun muassa Syy on rakkauden ja Lauantaina bailataan vaan.



Anja Niskanen – Sydämessä soi

Säv. ja sov. Vesa Torppa, san. Jorma Toiviainen ℗ 1985 CBS Records

Keväällä 1985 Anja Niskanen kilpaili vuorostaan Kevään sävelessä. Tälläkin kertaa hänen kilpailukappaleensa oli Vesa Torpan säveltämä. Toisin kuin Syksyn sävelessä Kevään sävelen tuloksen ratkaisi ammattilaisraati, joka suhtautui ajan hengen mukaisesti yleensä hieman nyrpeästi iskelmiin. Kevään kilpailussa Niskanen joutui tyytymään seitsemänteen sijaan. Sydämessä soi -kappale julkaistiin vain singlenä, sillä pian tämän jälkeen Anja Niskanen vetäytyi julkisuudesta, eikä jäänyt valmistamaan toista albumia. Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivas -teoksessa on valotettu syitä Anja Niskasen julkisuudesta vetäytymiselle:
"Ennen pitkää hän alkoi kuitenkin kaivata normaalin nuoren elämää ja kouluilmapiiriä. Levytyssopimus purettiin yhteisymmärryksessä." (Latva & Tuunainen 2004, 311)
Anja Niskanen teki paluun levytysstudioihin vuonna 1991 uudenlaisella "aikuistuneemmalla" tyylillä.



Kake Randelin – Nasta pimu

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1984 Finnlevy

Vielä lisää Sivonen-Reiman -musiikkia. Supersuosittu Kake Randelin julkaisi vuonna 1984 neljännen albuminsa Kake, jossa konesoundit oli jalostettu vielä aikaisempia levyjä pidemmälle. Älppäri sisältää muutamia aivan uskomattomia levytyksiä, kuten Nätti tyttö, vähän pehmee, Miehet metsistä ja Kun eletään, ei pelätä, jossa lauletaan kuinka "silloin tarvii pyssyä, jos alkaa ahdistamaan myssyä". Nämä hieman halpahintaisilta kuulostaneet rallit ja niiden kornit sanoitukset olivat omiaan lisäämään rockväen vastenmielisyyttä 1980-luvun iskelmäteollisuutta kohtaan. Erityisesti juuri Kake Randelin oli rock-piirien maalitauluna, johon kanavoitiin kaikki halveksunta koneiskelmäkulttuuria kohtaan. Jori Sivonen on muistellut ajan henkeä Selvis-lehden 2/2005 haastattelussa:
"Tuli Dingo. Tuli Rock-Radio, jossa sanottiin, että 'tämä on nyt sitä tyypillistä reimansivonen musiikkia', jos nyt ylipäätään siellä mainittiin. Outi Popp kirjoitti Kake Randelinin levyarvion: 'Tiedoksi sille, joka tästä tykkää: tuotetta Kake Randelin on taas ilmestynyt levyllinen. Jos joku haluaa ostaa paskaa niin siitä vaan.'" (Selvis-lehti 2/2005)
Kake-albumin suurin hitti on Kielletyt tunteet, mutta levy sisältää myös yhden Kaken uran suurimmista kulttiklassikoista: Nasta pimu on noussut vuosien saatossa todelliseksi bailuiskelmäksi, joka suorastaan villitsee tunnelman Kaken keikoilla. Erityisesti biisin syntsariffi takaa korvamadon pitkäksi aikaa. On suorastaan häpeällistä, että Nastan pimun alkuperäistä versiota ei julkaistu millään Kake Randelinin CD-kokoelmalla. Onneksi vuonna 2013 Warner Music Finland avasi digitoidut arkistonsa kaikkien kuultavaksi, ja siitä lähtien Nastaa pimua on saanut luukuttaa sydämensä kyllyydestä.



Eila Torvela – Lämmintä kättä ja sympatiaa

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Antero Ollikainen ℗ 1984 Finnlevy

Otetaanpa vielä yksi näyte Jori Sivosen syntsaiskelmätehtaalta. Kautta aikojen iskelmiä rustailleet lauluntekijät – jotka menneinä vuosikymmeninä olivat lähes poikkeuksetta kaikki miehiä – ovat kirjoittaneet iskelmälaulajattarien laulettavaksi sanoituksia, joissa nämä julistavat kunniallisuuttaan, kun odottavat tosirakkautta eivätkä anna kenelle tahansa ainakaan ensimmäisellä kerralla. Eila Torvelan esikoisalbumin laulussa Lämmintä kättä ja sympatiaa kertojahahmo haluaa tehdä selväksi flirttaileville miehille, ettei ole mikään kiertopalkinto, vaikka onkin luonteeltaan puhelias, aina iloinen ja huulta heittävä. Eila Torvelan vaiheisiin tutustuttiin jo Suomidiskotärppien edellisessä osassa.



Marion – Aijai

Säv. ja sov. Antti Hyvärinen, san. Chrisse Johansson ℗ 1984 EMI Finland

Samanlaista tematiikkaa sai vuonna 1984 levytettäväkseen myös Marion Rung, joka joutui suomidiskon aikakaudella tekemään tuttavuutta uudenlaisen iskelmäsoundin kanssa. Marionilta julkaistiin vuosina 1983 ja 1984 kaksi albumia Elän kauttasi ja Nainen, jotka tunnetaan nykyään Marionin konedisko-albumeina. Älppärit eivät kuitenkaan menestyneet ja 1970-luvun supertähden suosio syöksyi näinä aikoina melkoiseen alamäkeen. Vuonna 2005 Marionin tuotannosta julkaistiin 4 CD:n boksi, jonka esittelytekstissä Juha Nikulainen ja Jaripekka Koikkalainen kuittaavat näiden albumien tyylin lyhyen diplomaattisesti: "ehkä uudistunut tyyli syntetisaattorisoundeineen oli hieman liian suuri muutos Marionin laulujen ystäville". Nainen-albumin toisen singlejulkaisun Aijai / Okei levytykset veivät Marionin tuotannossa uudistunutta syntsaiskelmätyyliä vielä pidemmälle. Kappaleissa ei ole juuri minkäänlaista melodiaa vaan ne kulkevat lähinnä kompin varassa. Myös Aijai-kappaleen sanoitus on melko jäätävää settiä. Niin sitä moni mies on mukamas vahingossa myöhästynyt illan viimeisestä bussista olettaen saavansa viettää yhteisen yön (kuunnelkaapa Kari Tapion Menköön bussi viimeinen vuodelta 1976), mutta käsky käy tiukkana: vain nukkumaan ja olohuoneen vieraspatjalle. Eiväthän Marionin 1970-luvun hittikappaleetkaan sisältäneet mitään kovinkaan syvällisiä sanoituksia, mutta niissä oli sentään melodiat.



Nisa Soraya – Anna rakas raju hetki

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Raul Reiman ℗ 1985 VIP-Music

Sitten yksi kaikkien aikojen suomidisko-klassikoita. Nisa Soraya räväytti vuoden 1985 Kevään sävel -kilpailussa tällä Veikko Samulin säveltämällä modernilla diskovirityksellä. Erityisesti Nisan räväkkään esitykseen kuulunut koreografia sai monet suomalaiset haukkomaan henkeään. Tarkkakorvaisimmat hekottelivat ensimmäisen säkeen kaikuefektille ("maistelin paukustain, -kustain"). Huumorintajuinen kansanosa äänesti Anna rakas raju hetki -esityksen jatkoon loppukilpailuun. Finaalissa päätösvalta oli kuitenkin tosikkomaisella asiantuntijaraadilla, jotka jätti Nisan armottomasti jumbosijalle.



Anna rakas raju hetki ja sen englanninkielinen versio Twilight children julkaistiin ainoastaan singlejulkaisuilla ja laulu vaipui hetkeksi aikaa unohduksiin. Kappale oli ylipäätään Nisan ensimmäisen aktiivikauden viimeisimpiä levytyksiä. Neljä vuotta ensiesityksensä jälkeen Veikko Samuli päätti hyödyntää sävellystään uudestaan ja antoi sen Kikan levytettäväksi hänen esikoisalbumilleen. Kikan debyyttialbumi oli valtava myyntimenestys ja monet suomalaiset mielsivätkin pitkään Anna rakas raju hetki -kappaleen Kikan lauluksi. Sitten 2000-luvun puolivälissä keksittiin YouTube. YouTuben kehityttyä suomalaiset iskelmäharrastajat oivalsivat palvelimen potentiaalin ja alkoivat ladata palvelimeen arkistojensa aarteita. Nisan Kevään sävel -esitys ilmestyi YouTubeen kesällä 2008 ja siitä nousi välittömästi pienoinen nettihitti. Uuden sukupolven edustajat pääsivät hämmästelemään 1980-luvun tyyliä ja Nisan nokkelia vastauksia Hantta Krausen haastattelussa. Tähän päivään mennessä ylläolevaa videota on katsottu jo yli puoli miljoonaa kertaa. Noihin aikoihin Nisan Anna rakas raju hetki -kappaletta alettiin soittaa vähemmistökansan suosimissa yökerhoissa, vaikka levytys julkaistiin virallisesti CD-formaatissa vasta vuonna 2015 Rocket Recordsin hulvattomalla Riman alta ja ohi maalin -kokoelmalla.

   

Markus – Suoraan sydämeen

Säv. ja san. Reijo Matilainen, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1985 M & T Tuotanto

Samaiseen vuoden 1985 Kevään sävel -kilpailuun osallistui iskelmälaulaja Markus, jonka ura onkin yksi Suomen iskelmähistorian kiinnostavimpia. Markus levytti ensimmäisen levytyksensä Viimeinen kevät vuonna 1969. Vaikka laulu ei alun perin herättänytkään huomiota, se on vuosien saatossa noussut kestosuosikkien joukkoon. Seuraavana vuonna Markus saikin sitten levytettäväkseen tuplajättipotin: singlen Jos vielä oot vapaa / Vain kotka lentää aurinkoon molemmat levytykset olivat suuria menestyksiä ja Markuksen single nousi kesällä 1970 listaykköseksi. Markuksen ura alkoi siis todella lupaavasti, mutta heti varsinaisen läpimurron jälkeen hittihanat hyytyivät. Hän levytti säännöllisesti 1980-luvun puoliväliin asti, mutta uusia menestyshittejä ei vain tullut, vaikka levytysten joukossa on useitakin sangen kivoja kappaleita. Näihin kivoihin kappaleisiin luokittelisin ehdottomasti tämän Kevään sävel -kilpailukappaleen Suoraan sydämeen. Sympaattinen kasari-iskelmä sisältyi Markuksen viimeiseksi jääneelle albumille Sain hyvän tunteen (1985). Toisin kuin Nisa Soraya, Markus ei valitettavasti päässyt Kevään sävelen loppukilpailuun.



Anita Hirvonen – Ählämä suntraa

Säv. Esko Koivumies, san. Chrisse Johansson, sov. Kari Litmanen ℗ 1985 CBS Records

Haluan tässä yhteydessä esitellä yhden kaikkien aikojen uskomattomimman suomen kielellä levytetyn kappaleen, vaikkei tällä nyt oikein ole enää niin paljon tekemistä diskon kanssa. Rempseiden rallien kuningatar Anita Hirvonen oli 1980-luvun alkuvuosina suosituimmillaan. Albumit Ovi sydämeen (1981), De va kukku de (1982) ja Ans kattoo ny (1983) myivät kaikki kultalevyyn oikeuttavan määrän. Vuonna 1985 ikuistettiin tämä uskomaton turkkilaishenkinen rallatus Ählämä suntraa, jossa kerrottiin mitä kaikkea ihmeellistä voikaan sattua turkkilaisessa saunassa naisten puolella. 1980-luvulla levytettiin vielä sanoituksia, joita nykyään tuskin pidettäisiin poliittisesti korrekteina. Laulun levytyshetkellä tuskin saatettiin aavistaa, että 30 vuotta myöhemmin Suomessa on turkkilaissyntyinen kansanedustaja. Ählämä suntraa ei julkaistu millään Anitan albumilla (no ylläri...), mutta se sisältyi kuitenkin vuonna 1985 ilmestyneelle Anitan kokoelmalle Parhaat.



Minna Ikonen – Haudujuduu

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Juha Vainio ℗ 1985 Levytuottajat

Minna Ikonen lukeutuu suomidiskon lukuisten tähdenlentojen kategoriaan. Ikonen oli Vexi Salmen Levytuottajat-levy-yhtiön kiinnityksiä. Ikosen esikoisalbumi Elkeet kuin pedolla julkaistiin vuonna 1984. Kyseinen albumi on kotimaisen kasari-iskelmän suurimpia klassikoita, ja siihen tullaan aivan varmasti vielä palaamaan myöhemmin tässä blogissa. Saman vuoden syksyllä Minna Ikonen kilpaili Syksyn sävelen finaalissa laululla Panin tiikerin tankkiin. Syksyn säveleen osallistuminen merkitsi lähtölaukausta Minna Ikosen seuraavalle albumiprojektille. Valitettavasti vuonna 1985 ilmestynyt Ikosen toinen albumi Annan kunnolla palaa jäi kokonaisuutena huomattavasti ensilevyä vaisummaksi. Albumin suosituin laulu lienee sen singlejulkaisu ja aloitusraita Haudujuduu, joka on noussut vuosien saatossa pienoiseksi camp-klassikoksi. Laulun on säveltänyt – kukapas muukaan kuin – Jori Sivonen. Suomalaisten kovasti arvostama Juha Vainio on kirjoittanut laulun sanoitukseen muun muassa "vieras mies sanoi haudujuduu, niin se kaarasta kutsui naarasta". Oman aikansa impivaaralainen maailmankuva pääsee esille seuraavissa säkeissä: "koulut käymättä mulla on / vaan on sitä maalaisjärkee / ettei suomea puhumaton / pääse paistamaan kanssain särkee". Vainio on sanoittanut pitkän sanoittajanuransa aikana yli 2 000 sanoitusta, joiden joukkoon mahtuu vähemmänkin timanttisia tekstejä... Minna Ikonen vetäytyi showbisneksestä piakkoin toisen albumin ilmestymisen jälkeen.



Danny – Romanssi

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Raul Reiman ℗ 1986 M & T Tuotanto

Suomalaisissa muusikkopiireissä tunnettiin aikoinaan käsite "samulointi". Veikko Samuli kuunteli tarkalla korvalla kansainvälisiä hittejä ja "samuloi" niitä säveltämällä mahdollisimman samantyylisiä kappaleita. 1980-luvun puolivälissä suosioon nousivat saksalaiset synthpop-kokoonpanot Modern Talking ja Bad Boys Blue. Samuli innostui näiden esiintyjien uudenlaista modernista soundimaailmasta ja "samuloi" Dannylle tämän Romanssi-levytyksen, jossa on ilmiselviä vaikutteita 1980-luvun puolivälin keskieurooppalaisesta eurodance-soundista. Todellinen helmi Dannyn laajassa levytysrepertuaarissa. Kappale julkaistiin Dannyn Ninja-albumilla (1986), joka taitaa olla yksi Dannyn vähiten tunnettuja, vaikka Danny oli ennen albumin julkistamista saavuttanut valtakunnallista näkyvyyttä niin euroviisukarsinnoissa (kappaleella Ninja) kuin Kevään sävelessä (Armin kanssa kappaleella Pelkkää hyvää). Romanssin dieterbohlen-tyylinen iskelmäsoundi ei kuitenkaan onnistunut saavuttamaan suurta suosiota iskelmän kriisin aikakaudella. Diskoiskelmä oli tässä vaiheessa jo auttamattomasti pois muodista. Suomidiskon ystävät ovat kuitenkin nostaneet Ninja-älppärin arvoon arvaamattomaan erityisesti sen kasarisoundien vuoksi.



Kake Randelin – Lähdetäänkö, lettipääni

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1986 Finnlevy

Jos innostui Veikko Samuli 80-luvun puolivälin eurodance-tyylistä, luonnollisesti samanlaisia vaikutteita hyödynsi myös Jori Sivonen. Vuonna 1986 hän sävelsi ja sovitti Kake Randelinille tämän laulun, jota voisi kuvailla luonnehdinnalla Mäntyharjun poika goes Modern Talking. Lähdetäänkö, lettipääni on kuin härmäläisen iskelmämankelin läpi vedetty Modern Talkingin hitti ja se tarjosi uudenlaista iskelmäasua Kaken tuotantoon. Ikävä kyllä, iskelmän kriisi heijastui myös Kake Randelinin suosioon, eikä kappaleen sisältänyt albumi Kaken rallit (1986) myynyt enää aikaisempien levyjen tavoin. Kake Randelin oli tuohon mennessä levyttänyt pitkäsoiton vuosittain, mutta tämän jälkeen seuraavaa älppäriä jouduttiin odottamaan vuoteen 1989.



Muokattu 5.8.2018: Rayan "Harhaa" oli hävinnyt YouTubesta, mutta onneksi se on ladattu sinne uudestaan, joten upotin tähän uuden videon. "Harhaa" julkaistu tänä keväänä CD-formaatissa Svart Recordsin kokoelmalla "Satan in love". Kiitos huikeasta kulttuuriteosta!