13. helmikuuta 2016

Voittiko oikea viisu? – Suomen euroviisukarsinnat 1990-luvulla

Vielä pari viikkoa UMK 2016 -finaaliin, jossa valitaan Suomen 50. euroviisuedustaja. Juhlavuoden kunniaksi julkaisen kuusiosaisen kirjoitussarjan, jossa ruoditaan vuosikymmen kerrallaan Suomen euroviisukarsintojen historiaa.

Ilmaisen tässä kirjoitussarjassa häikäilemättömästi omia subjektiivisia mielipiteitäni jokaisen karsintavuoden tuloksesta. Kerron christerbjörkmanmaiseen tapaan näkemykseni siitä voittiko oikea vai väärä laulu. Mikäli karsintatulos ei herätä suuria tunnepurkauksia tai tuloksen tuomitseminen yksiselitteisen oikeaksi tai vääräksi on haastavaa, tyydyn toteamaan valinnan olevan "ihan ok". Mainittakoon, että pelkkä lopputulos kansainvälisessä loppukilpailussa ei määritä näkemystäni. Huonostikin Eurovision laulukilpailuissa menestynyt laulu voi olla silti oikea valinta, mikäli karsinnassa ei ollut tarjolla parempaakaan. Vastaavasti Euroviisuissa hyvinkin menestynyt esitys voi tuntua väärältä valinnalta, mikäli vaikuttaa, että karsinnassa olisi ollut tarjolla vielä päräyttävämpi tai kiinnostavampi vaihtoehto.

Edelliset tekstit:
Suomen euroviisukarsinnat 1960-luvulla
Suomen euroviisukarsinnat 1970-luvulla
Suomen euroviisukarsinnat 1980-luvulla



Huom! Suomen 1990-luvun euroviisukarsinnat on katsottavissa Ylen Elävästä arkistosta.

1990

Suomen edustaja: Beat – Fri?
Sijoitus Zagrebissa: jaettu viimeinen / 22, 8 pistettä
Karsintatuloksen ratkaisutapa: asiantuntijaraati


Yleisradiolla on ollut jo ennen Pertti Kurikan Nimipäiviä missioita Suomen euroviisuedustajan suhteen. Vuonna 1990 missiona oli saada viimeinkin ruotsinkielinen laulu viisuedustajaksi. On sinänsä mielenkiintoista, että ajatus ruotsinkielisestä viisuedustajasta kypsyi vasta 90-luvulle saavuttaessa. Suomihan olisi voinut periaatteessa esittää kaikki nämä vuodet viisunsa toisella kotimaisella. Vuosina 1961–1964 Yleisradio oli tosin vaatinut, että Suomen euroviisukarsintojen kilpailukappaleet oli esitettävä suomeksi, mutta kun suomenruotsalainen lehdistö nosti asiasta äläkän, hyväksyttiin ruotsinkieliset laulut mukaan vuodesta 1965 lähtien. Ruotsinkieliset laulut alkoivat yleistyä viisukarsinnoissa kuitenkin vasta 1980-luvulla. Ehkäpä osasyy ilmiöön saattoi johtua siitä, että Ruotsi alkoi menestyä 80-luvulla viisuissa erinomaisesti.

Vuonna 1990 karsinnassa kilpaili kolme ruotsinkielistä laulua, jotka sijoittuivat raadin äänestyksessä neljän parhaan joukkoon. Ruotsinkielisten laulujen menestys noteraattiin näyttävästi muun muassa TV-nyttissä. Suomen viisuedustajaksi valikoitui suomenruotsalaisissa piireissä suurta arvostusta nauttinut laulukvartetti Beat laulullaan Fri? (säv. Janne ja Kim Engblom & Tina Krause), minkä karsintavoittoa luonnehdittiin myös nuorekkaaksi uuden sukupolven esiinmarssiksi. Kieltämättä Suomen karsinnassa Beatin esityksessä oli sellaista rentoutta, mikä saatettiin tulkita piristäväksi raikkaudeksi perinteisten viisujollotusten joukossa.

Ruotsinkielisen viisuedustajan uskottiin kohentavan Suomen viisumenestystä, etenkin muilta pohjoismailta odotettiin pisteitä. Lopputulos Zagrebin lavalla jäi kuitenkin vaisuksi. Beatin esityksestä puuttui kaikki se rentous, mikä Suomen karsinnassa oli ollut vielä havaittavissa. Suomi ei tunnollisena maana halunnut käyttää Euroviisuissa taustanauhaa, mutta Fri? kuulosti euroviisuorkesterin säestämänä jäykältä ja kömpelöltä. Muilta pohjoismailta odotetut pisteet jäivät haaveeksi; ruotsalaisessa iltapäivälehdessä kommentoitiin ilkeämielisesti, ettei Beatin honottavasta "muminsvenskasta" saanut oikein selvää. On kuitenkin vaikea uskoa, että Fri? olisi pärjännyt viisuissa merkittävästi paremmin, vaikka esitys Zagrebissa olisi ollut samanlainen kuin Suomen karsinnoissa. Kuten Ossi Runne totesi viisuselostuksessaan, laulu on tasapaksu ja siitä puuttuvat nousut ja huipennukset.

Mikä olisi kannattanut lähettää Zagrebiin? No tietenkin se ainoa karsinnoissa kärkeen sijoittunut suomenkielinen esitys eli Arja Saijonmaan Gabriela (säv. Petri Laaksonen). Suomi oli edellisenä vuonna sijoittunut La dolce vitalla hienosti seitsemänneksi. Gabriela oli kuin selvä jatko-osa La dolce vitalle: suuren diivan esittämä tarttuva suuriskelmä, jossa on kuitenkin ripaus persoonallisuutta. La dolce vitan espanjalaiset flamencokitarat vaihtuivat Gabrielassa Petri Ikkelän soittamaan bandoneoniin. Suomella olisi ollut kerrankin tilaisuus lähettää artisti, joka olisi ollut valmiiksi tunnettu Suomen ulkopuolella ja jolla olisi ollut ihan oikeasti vankkaa esiintymiskokemusta suurilta estradeilta maailman eri kolkista. Saijonmaa olisi saanut varmaan Ruotsilta yksin enemmän pisteitä kuin Beat sai yhteensä, olihan hän Ruotsissa kaupallisen uransa huipulla 80-luvun viimeisinä vuosina. Saijonmaalla oli näihin aikoihin myös paljon esiintymisiä ja projekteja Norjassa. Zagrebin Euroviisujen viimeisenä esityksenä Gabrielalla olisi ollut mahdollisuudet vaikka mihin. Minua huomattavasti merkittävämpi euroviisuasiantuntija on pitänyt mahdollisena jopa sijoitusta viiden parhaan joukossa. VÄÄRÄ LAULU VOITTI.

1991

Suomen edustaja: Kaija Kärkinen – Hullu yö
Sijoitus Roomassa: 20. / 22, 6 pistettä
Karsintatuloksen ratkaisutapa: asiantuntijaraati


Vaikka Suomi menestyi Euroviisuissa pääsääntöisesti vaatimattomasti, Yleisradio pyrki profiloimaan Suomen karsintakilpailuista suuria kansanjuhlia. Vuosina 1991 ja 1992 karsinnat olivat melkoisia spektaakkeleita, jotka järjestettiin Turun suuressa Typhoon-hallissa. Yleisöä paikan päälle tilaisuudet keräsivät miltei 8 000 katsojaa.

Vuoden 1991 karsintaan osallistui lukuisia kansan rakastamia eturivin artisteja, kuten Arja Koriseva, Kirka, Anna Hanski ja Riki Sorsa. Asiantuntijaraati äänesti kärkikaksikkoon kuitenkin kaksi laulavaa näyttelijää. Raadin nuoriso- ja rocksiipi piti Samuli Edelmannin rennonletkeästi soljuvasta Peggystä (säv. Jarmo Nikku), mutta perinteisemmän viisumusiikin ystävät nyrpistivät sille nenäänsä. Suurelle yleisölle vielä tuossa vaiheessa täysin tuntemattoman Kaija Kärkisen rokahtava powerballadi Hullu yö (säv. Ile Kallio) kelpasi tasaisesti kaikille. Peggy nousi kuitenkin karsintojen jälkeen Suomessa suureksi hitiksi, Hullua yötä ei noteerattu hittilistoilla lainkaan.

Rooman Euroviisut muistetaan lähinnä kaoottisista järjestelyistään. Orkesteria moitittiin kaikkien aikojen huonoimmaksi ja useampi kilpailukappale tuhottiin onnettomalla säestyksellä (kuuluisampana esimerkkinä Kreikan saksofonisoolo). Myös Hullun yön rockriffit osoittautuivat orkesterille ylitsepääsemättömän vaikeiksi. Rooman orkesterin kitaristi ei millään oppinut soittamaan osuuttaan kunnolla, vaikka laulun säveltäjä Ile Kallio kävi harjoitusten jälkeen itse opettamassa kädestä pitäen kuvion kitaristille. Onton orkestroinnin lisäksi Kaija oli silminnähden jännittynyt ja taustakuoro vääntelehti todella oudosti, joten ei ollut varsinaisesti mikään ihme, että Suomi jäi jälleen viisukavalkadissa katveeseen. Onneksi Kaija Kärkinen ja Ile Kallio saivat muutamaa vuotta myöhemmin läpimurtonsa Sade-hitin myötä. Tuolloin juuri kukaan tuskin enää edes muisti, että laulun esittäjä oli muutamaa vuotta aikaisemmin edustanut Suomea Euroviisuissa.

Vuonna 1991 Eurovision laulukilpailujen äänestyksessä tapahtui muutos, joka vaikutti alun perin lähinnä kosmeettiselta, mutta sillä oli merkittävät vaikutukset kilpailun tuloksiin. Aikaisemmin raadeissa istuivat vain tavalliset musiikin kuluttajat, mutta vuodesta 1991 puolet raadin jäsenistä tuli olla musiikin ammattilaisia. Muutoksen seurauksena Euroviisut muuttuivat melko elitistisiksi. Kun 90-luvulla Euroopassa tanssittiin dancen tahtiin, Euroviisuissa valttia olivat sovinnaiset festivaaliballadit. Muun muassa tästä syystä epäilen, ettei nuorekas Peggy olisi pärjännyt tuon ajan viisuissa kovinkaan kummoisesti.

Jos kansa olisi saanut päättää, kilpailuun olisi todennäköisesti lähetetty Arja Korisevan Enkelin silmin (säv. Matti Puurtinen). Eikä se olisi ollut huono valinta lainkaan. Enkelin silmin muistutti rakenteeltaan ja melodiankulultaan kaikista ehdokkaista eniten tuon ajan menestysviisujen kaavaa. Arja Koriseva oli tuohon aikaan suosionsa huipulla. Kun monet muutkin maat lähettivät viisuihin suosituimpia artistejaan, niin miksi ei Suomikin. Enkelin silmin nousi kansan keskuudessa varsin suosituksi, joten vaikka suurempaa menestystä viisuissa ei olisikaan tullut, olisimme kuitenkin lähettäneet viisuihin jotain, mikä edes miellytti suomalaisia. Arja Korisevan turnauskestävyys oli testattu edellisenä syksynä, kun hän sijoittui Kuala Lumpurissa järjestetyssä Kultainen Leija -festivaaleilla toiseksi laululla Kun tunteet kuljettaa (säv. Olli Ahvenlahti).

Arja Koriseva osallistui karsintaan toisellakin laululla Molto presto (säv. Jukka Vuolle). Tämä ehta hömppä olisi voinut olla ihan potentiaalinen ehdokas ennen raatien koostumukseen tehtyä muutosta. Karsintaan mielenkiintoisen vaihtoehdon tarjosi nuorekas Clifters laulullaan I love you (säv. Jiri Nikkinen). Pahoin pelkään, että sille ei olisi käynyt 90-luvun übersovinnaisissa viisuissa sen paremmin kuin saman vuoden Belgian Clouseaulle. Enkelin silmin sinne olisi pitänyt lähettää. Sillä olisi todennäköisesti saavutettu edes keskitason sijoitus. VÄÄRÄ LAULU VOITTI.

1992

Suomen edustaja: Pave Maijanen – Yamma yamma
Sijoitus Malmössä: 23. / 23, 4 pistettä
Karsintatuloksen ratkaisutapa: asiantuntijaraati


Asiantuntijaraati äänesti yksimielisesti täysin pistein Suomen edustajaksi Pave Maijasen Yamma yamman. Pave Maijasen kaltaisen ansioituneen muusikon ja lauluntekijän uskottiin menestyvän Suomen rajojen ulkopuolellakin. Pave Maijanen saapui viisuihin perinteisen iskelmäkentän ulkopuolelta, joten hänen uskottiin tuovan kilpailuun uudenlaisia raikkaita tuulahduksia. Yamma yamma tehtiin varta vasten tilaustyönä Euroviisuja varten. Hector oli tarkoituksella lisännyt sanoitukseen paljon kansainvälisiä nimiä ja sanontoja. Yamma yamman voitto Suomen karsinnoissa otettiin innostuneena vastaan. Laulua pidettiin svengaavana ja kansainvälisenä. Jopa arvostetut suomalaiset levytuottajat ja muusikot julistivat, että Yamma yammalla Suomi sijoittuu kärkisijoille. Euroviisujen isäntämaassa Ruotsissakin oltiin jossain määrin innostuneita laulun "Roxette-soundista".

Jälleen kerran esitys viisulavalla osoittautui Suomen karsintaesitystä vaisummaksi. Malmön lavalla Paven esityksestä puuttui kaikki se letkeys ja svengi, mikä Suomen karsinnoissa oli vielä havaittavissa. Orkestrointikin kumisi onttouttaan. Festivaaliballadien kulta-aikana Yamma yammalla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia menestyä viisuissa. Jumbosijan myötä suomalaisten mielipide Yamma yammasta muuttui yhdessä yössä negatiiviseksi. Nykyään se on yksi väheksytyimpiä viisuedustajiamme.

Nykypäivän valossa tuntuu hieman kummalliselta, että musiikin ammattilaiset halusivat niin liikuttavan yksimielisesti Yamma yamman viisuihin. Pave Maijasen kaltaisella lahjakkaalla säveltäjällä olisi ollut varmasti kompetenssia säveltää Euroviisuihin menestyssävelmä. Yamma yamma oli kuitenkin laskelmoitu tuote, jolla ei ollut mitään tekemistä Paven muun tuotannon kanssa. Yamma yamma vaikutti todennäköisesti karsinnan kansainvälisimmältä vaihtoehdolta, mutta tarjolla olisi ollut parempiakin sävellyksiä, jotka olisivat pärjänneet paremmin 90-luvun sovinnaisissa Euroviisuissa. Arja Korisevan Huomiseen (säv. Chris Owen) oli kuin prototyyppi tuon ajan tyypillisestä viisuballadista. Ehkäpä kaikkein potentiaalisin valinta olisi ollut kuitenkin Sonja Lummen Rakkauden bulevardi (säv. Matti Puurtinen), joka muistutti hieman säveltäjän edellistä menestysviisua La dolce vita, tällä kertaa vain ranskalaistyyppisellä haitarilla höystettynä. Tauskin Lauluni sinulle olisi ehkä voinut jonkun Keski-Euroopan maan edustajana sijoittua sijalle 15. Monien mielestä Riki Sorsan tyylikäs irkkuhenkinen Silmiisi sun (säv. Kim ja Janne Engblom) sisälsi sopivanlaista persoonallisuutta. Ehdolla oli myös lama-ajan ilopilleri Kikka, joka kilpaili laululla Parhaat puoleni (säv. Veikko Samuli). Esitys oli ehtaa Kikkaa: solistilla itsellään oli Madonna-tyyliset tötterörintaliivit ja taustalla liikehtivät kaksi miestanssijaa tiukoissa pyöräilysortseissa. Olisiko Eurooppa nauranut meille vai meidän kanssamme, jos Kikka olisi lähetetty Euroviisuihin. Pisteitä tuskin olisi tullut enempää kuin Pave Maijaselle, mutta ainakin Kikka olisi tuonut Euroviisuihin kosolti viihdearvoa. Esitys olisi todennäköisesti päätynyt myöhemmin kaikkiin mahdollisiin viisuhistorian campeimmista esityksistä koottuihin koosteisiin. VÄÄRÄ LAULU VOITTI.

1993

Suomen edustaja: Katri Helena – Tule luo
Sijoitus Millstreetissä: 17. / 25, 20 pistettä
Karsintatuloksen ratkaisutapa: alueraadit


Lama on vienyt ennenkin – viisufanien harmiksi – euroviisukarsinnat suurista spektaakkelimaisista yleisötilaisuuksista televisiostudioihin. Vuoden 1993 viisukarsintoihin kutsuttiin neljä naisartistia – Katri Helena, Paula Koivuniemi, Arja Koriseva ja Marjorie – jotka saivat kukin kaksi kilpailusävelmää esitettäväkseen.

Katri Helenan Tule luo (säv. Matti Puurtinen) oli alueraatien selkeä suosikki. Laulu oli karsintakavalkadin laskelmoiduin. Jukka Saarinen oli yrittänyt saada laulun sanoituksen kuulostamaan mahdollisimman epäsuomalaiselta. Laulun tekstissä ei kuulla ensimmäistäkään y-, ä- ja ö-äännettä. Näin tiukasti Suomessa eli käsitys, jonka mukaan huono menestys viisuissa johtui persoonallisesta kielestä. Millstreetin Euroviisuissa Suomen edustussävelmä kuulosti kuitenkin auttamattoman vanhanaikaiselta iskelmältä. Ennakkoveikkauksissa Suomelle povattiin kylmää kyytiä, jopa nollan pisteen kohtaloa väläyteltiin.

Suomen viisukarsinnan tarjontaa luonnehdittiin melko tasaiseksi iskelmämassaksi, joten sieltä ei noussut esille mitään, mikä olisi kuulostanut ilmiselvältä viisumenestyjältä. Ehkäpä Arja Korisevan Vain taivas yksin tietää (säv. Kassu Halonen & Kisu Jernström) olisi ollut hieman ajanmukaisempi. Euroviisuklubin pojat haikailevat erityisesti Marjorien esittämien dramaattisten laulujen perään – etenkin Legenda (säv. Chris Owen) on poikain mieleen – mutta on hyvin vaikea uskoa, että niissäkään olisi ollut ainesta suurempaan viisumenestykseen, kun varsinaiset koukut ja "wow"-efektit puuttuvat.

Toisaalta on todettava, että Katri Helenan esitys Millstreetin lavalla oli niin onnistunut kuin vain saattoi olla. Katri Helena oli lavalla karismaattisimmillaan ja valloittavimmillaan. Kolmena edellisenä vuonna Suomen euroviisun orkestrointi oli ollut kansainvälisessä kilpailussa epäonnistuneempi kuin Suomen karsinnoissa, mutta Millstreetissä Tule luo kuulosti komeammalta kuin koskaan aikaisemmin. Katri Helenan Tule luo on ainoa Suomen euroviisu, jonka ansiosta Suomi onnistui välttämään välivuoden viisuissa. Vuonna 1993 Euroviisuissa otettiin käyttöön uudet säännöt, minkä seurauksena huonoiten menestyneet maat joutuivat viettämään seuraavana vuonna välivuotta, jotta uudet osallistujavaltiot Itä-Euroopasta mahtuisivat kilpailuun mukaan ilman, että kilpailun lähetys paisuisi tuhottoman pitkäksi. Vuonna 1993 oli sijoituttava 19 parhaan joukkoon varmistaakseen paikan seuraavan vuoden kilpailuihin. Tule luon 17. sija toi Suomelle jatkopaikan, jota tuuletettiin avoimesti torjuntavoittona jumbosijaspekulaatioiden jälkeen. IHAN OK VALINTA.

1994

Suomen edustaja: CatCat – Bye bye baby
Sijoitus Dublinissa: 22. / 25, 11 pistettä
Karsintatuloksen ratkaisutapa: yleisöäänestys


Kuuden vuoden tauon jälkeen yleisö sai jälleen valita Suomen euroviisuedustajan. Viisukarsintoihin osallistui lähinnä suurelle yleisölle melko tuntemattomia nimiä. Näyttävien Kätkän sisarusten tarttuva Bye bye baby (säv. Kari Salli & Make Lentonen) erottui joukosta ja iski kansaan kuin häkä, vaikka jotkut musiikin ammattilaiset kritisoivatkin laulua itäeurooppalaiseksi mainosmusiikiksi. Pitkästä aikaa Suomen euroviisuedustajan ympärillä oli positiivista pöhinää. Bye bye baby nousi Suomessa hittilistoille, CatCatin albumi ylsi platinalukemiin ja kansakunnan kiinnostus viisuedustajaa kohtaan oli suurta.

Vuonna 1994 Euroviisuissa elettiin festivaaliballadien kulta-aikaa: Dublinin 25 laulun kilpailukavalkadissa kuultiin balladia balladin perään. Nopeatempoiset laulut olivat yhden käden sormilla laskettavissa. Bye bye baby erottui joukosta edukseen, minkä vuoksi laulun uskottiin menestyvän kilpailussa hyvin. Vedonlyöntitilastoissa Suomi oli noteerattu parhaimmillaan viiden parhaan joukkoon, ruotsalainen veikkaustoimisto uskoi jopa Suomen voittoon. Vuonna 1994 suomalaiset satsasivat kerrankin näyttävästi promootioon: valokuvauksellinen duomme näkyi ja kuului Dublinin viisuviikolla kaikkialla ja he olivat jatkuvasti median huomion keskipisteessä. Suomen kansa odotti pitkästä aikaa Euroviisuista menestystä.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Dublinin lavalla esityksen kaikki osa-alueet olivat melkoisen pielessä. CatCatin esiintymisasut haukuttiin tyylittömäksi (BBC:n viisuselostajan Terry Woganin mukaan sisarusduo esiintyi äitinsä vanhoissa alusvaatteissa), kuten myös taustatanssijoiden koreografia, jota pidettiin halpana ja esitykseen sopimattomana. Suomen kapellimestari Olli Ahvenlahti oli sovittanut laulun kokonaan orkesterille. Sähäkkä eurodiskokappale kuulosti orkesterin esittämänä todella laimealta ja vaisulta – suorastaan karmivalta levytysversioon verrattuna. Suolaa haavoihin lisäsi Saksan pirteän bilebiisin sijoittuminen kilpailussa hienosti kolmanneksi. Saksan esityksen säestys hoidettiin taustanauhoilla, mikä herätti spekulaatioita siitä, kuinka Bye bye baby olisikaan pärjännyt, jos se olisi kuulostanut Dublinin lavalla samanlaiselta kuin levyversio. Saksan menestys osoitti, että nopealle laululle oli tilausta hyvin balladivoittoisessa kilpailussa. Lisäksi viisuasiantuntijat ovat kertoneet, että CatCatin kenraaliharjoitus (eli se, jonka perusteella raadit äänestivät) oli mennyt vielä pahemmin penkin alle ja sisarukset olivat kuulemma törmäilleet toisiinsa.

Suomen kansa ei voinut vielä karsinnoissa tietää, kuinka huonosti Bye bye baby tultiin toteuttamaan Euroviisuissa. Menestys ennakkoveikkauksissa kuitenkin osoittaa, että potentiaalia olisi ollut. Suomella olisi ollut menestyksen avaimet käsissään, mutta mahdollisuus sössittiin perusteellisesti. Suomen huono menestys Euroviisuissa ei aina selity sillä, että karsinnasta valittiin väärä kappale viisuihin. Varsinkin 1990-luvulta lähtien on usein käynyt siten, että potentiaalisen viisun mahdollisuudet on tuhottu perusteellisesti epäonnistuneella esityksellä. Vuoden 1994 karsinnassa kuultiin muutamia ihan päteviä balladeja, kuten Susann Sonntagin En dans på livets vågor (säv. Kari Kuusamo) tai Janitan Enkeli (säv. Tomi Ervi), joista ainakin jälkimmäinen olisi voinut vedota musiikin ammattilaisiin, mutta on vaikea uskoa, että ne olisivat nousseet millään tavalla esille muiden viisuballadien joukossa. OIKEA LAULU VOITTI.

1996

Suomen edustaja: Jasmine – Niin kaunis on taivas
Sijoitus Oslon finaalissa: 23. / 23, 9 pistettä (sijoitus esikarsinnassa 22. / 29, 26 pistettä)
Karsintatuloksen ratkaisutapa: yleisöäänestys


Asko Murtomäki on kirjassaan Finland 12 points! – Suomen Euroviisut (Teos, 2007) otsikoinut vuoden 1996 sanoilla "kun kaikki meni pieleen". Yleisradio etsi potentiaalisia viisuedustajia yhteistyössä Ääni- ja kuvatallennetuottajien kanssa, mutta ehdokkaat taisivat olla kaikkien aikojen latteimpia. Etukäteen huomiota herätti aikansa hittinimen Aikakoneen osallistuminen, mutta bändin viisuehdokas Ihan hiljaa (säv. Maki Kolehmainen) oli vaisu jollotus, joka päätyi yhtyeen toisen albumin Toiseen maailmaan päätösraidaksi. Syynä kappalevalinnalle oli ilmeisesti se, että kaikkia muita albumin lauluja oli esitetty keikoilla aikaisemmin. Itse kilpailulähetys osoittautui melkoiseksi farssiksi. Koko lähetystä vaivasi toistuvat ääni- ja kuvatekniset ongelmat. Lopulta puhelinlinjat tukkeutuivat, minkä vuoksi voittajaa ei saatu selville suorassa lähetyksessä.

1990-luvulla suomalaisissa musiikkikilpailuissa vallitsi melkoinen romanibuumi. Syksyn sävelen oli ensin voittanut kahdesti Rainer Friman (vuosina 1990 ja 1992) ja sittemmin Pelimannet (1993 ja 1995). Buumi laajeni nyt viisukarsintoihin, jonka voitti uusi tulokas Jasmine laululla Niin kaunis on taivas (säv. Timo Niemi). Laulu oli alun perin sävelletty Jamppa Tuomisen esitettäväksi Syksyn säveltä silmällä pitäen. Suomalaisella iskelmällä ei uskottu olevan minkäänlaisia mahdollisuuksia Euroviisuissa. Vuonna 1996 oli kuitenkin yksi vaihe, mikä ei mennyt pieleen. Ennen Oslon finaalia järjestettiin esikarsinta, koska viisuihin oli jälleen tunkua. Viisuosallistumisesta oli kiinnostunut 29 maata, kun Euroopan yleisradioliitto EBU oli asettanut finaalin rajaksi 23 osallistujaa. Isäntämaa Norjalla oli automaattinen osallistumisoikeus finaaliin, mutta loput 22 laulua valikoitiin esikarsinnan kautta. Jokaisessa osallistujamaassa istui raati, joka äänesti viisuehdokkaita ääniraidan perusteella. Suomi äänestettiin vastoin ennakko-odotuksia esikarsinnasta jatkoon, mikä hieman lisäsi kansan innostusta viisuedustajaamme kohtaan. Myöhemmin tosin paljastui, että Niin kaunis on taivas pääsi finaaliin aivan rimaa hipoen. Suomi oli saanut yhtä monta pistettä kuin Unkarin viisu, mutta tie break -säännön perusteella Suomi sijoittui sijalle 22 ja vei Unkarin nenän edestä viimeisen paikan finaaliin.

Oslon euroviisufinaalissa Jasmine esitti laulunsa melko hermostuneesti ja lisäksi hänen erikoinen kampauksena herätti vähemmän mairittelevia kommentteja. Jumbosijaa ei pidetty esityksen jälkeen yllätyksenä, vaikka on todettava, että vuoden 1996 viisufinaalissa oli heikompiakin sävellyksiä. Suomella kävi myös hivenen huono tuuri, sillä viisumme saavutti kuitenkin yhdeksän pistettä, minkä myötä Niin kaunis on taivas oli kaikkein eniten pisteitä saavuttanut viisufinaalin jumbo ja piti tätä "ennätystä" hallussaan vuoteen 2008 asti!

Jälleen kerran on todettava, että potentiaalisemmat viisut jäivät karsinnassa muille mitalisijoille. Eija Kantolan Rakkauden kirja (säv. Mika Toivanen) ja Kirkan Toukokuu (säv. Kisu Jernström & Arto Tamminen) olisivat istuneet hyvin vuoden 1996 viisukavalkadiin. Rakkauden kirja on tyypillinen euroviisumainen balladi, vaikka sitä syytettiinkin Careless whisper -plagiaatiksi. Ehkäpä Kirkan mahtipontinen ja mannermainen San Remo -tyylinen mahtiballadi Toukokuu olisi ollut menestymismielessä kaikkein paras valinta? Näillä kahdella laululla oltaisiin todennäköisesti saavutettu keskitason sijoitus. VÄÄRÄ LAULU VOITTI.

1998

Suomen edustaja: Edea – Aava
Sijoitus Birminghamissa: 15. / 25, 22 pistettä
Karsintatuloksen ratkaisutapa: 1/3 yleisöäänestys + 1/3 asiantuntijaraati + 1/3 euroviisuklubin raati.

Suomen euroviisutuottajan saappaisiin astui Olof Qvickström, jonka johdolla suomalainen viisukulttuuri pyrittiin päivittämään "lopullisesti 90-luvulle". Tuloksena oli sangen kovatasoinen karsinta, johon osallistuivat muun muassa Nylon Beat, Ultra Bra, Jari Sillanpää, Kaija Kärkinen & Ile Kallio sekä Samuli Edelmann ja Sani – eli todella kovia 90-luvun lopun hittinimiä. Viisuvalintaan pääsi vaikuttamaan yleisön lisäksi peräti kaksi raatia, joissa oli myös kansainvälisiä vahvistuksia. Etukäteen virallisissa tiedotteissa ilmoitettiin, että tällä tavalla varmistettaisiin mahdollisimman hyvän euroviisun valinta, mutta tässä vaiheessa ei vielä ymmärretty, että useamman äänestystahon käyttö saattaa aiheuttaa melkoisen kompromissiratkaisun, joka ei lopulta miellytä ketään.

Kansainvälisissä Eurovision laulukilpailuissa puhalsivat uudet tuulet. Vuonna 1998 Euroviisuissa siirryttiin yleisöäänestykseen. Elitistiset raadit olivat menneisyyttä ja televisiokatsojat saivat itse vaikuttaa tuloksiin. Mutta mitä teki tässä tilanteessa Suomi? Lähetti tekotaiteellisen etnokokonaisuuden, joka ilmeisesti nautti musiikin asiantuntijoiden arvostusta mutta jätti suuren yleisön kylmäksi. Edean Aava (säv. Aleksi Ahoniemi) oli Suomen karsinnassa asiantuntijaraadin suosikki, mutta yleisöäänestyksessä se oli jäänyt vasta viidenneksi. Jos Suomen kansa ei puhelinäänestänyt Edeaa, niin miksi sitten muutkaan eurooppalaiset? Asiantuntijaraadin puheenjohtaja Maria Guzenina vielä oikein erikseen painotti, että heidän raatinsa äänestää sen perusteella, minkä uskoo purevan parhaiten kansainväliseen yleisöön. Lopulta viisuissa Suomi sai pisteitä peräti neljältä maalta: naapurimaamme Ruotsi ja Viro äänestivät Aavan peräti kymmenen pisteen arvoiseksi, Norjalta ja Makedonialta saatiin yksi piste kummaltakin. Että sellainen kansainvälinen menestystarina! Toki on todettava, että Edean esitys Euroviisuissa epäonnistui täysin. Aava oli muuttunut Aaveeksi, ja esitys Birminghamissa oli kuin kalpea varjo verrattuna Suomen karsintaesitykseen, jossa nähtiin tanssijoita, kuultiin vaikuttavia korkeita lauluääniä ja luotiin tunnelmaa erikoisella valaistuksella. Suomen karsintaesityksessä Edealla oli kuitenkin peräti yhdeksän esiintyjää, kun viisuesityksessä esiintyjiä saa olla vain kuusi. Eli jo Suomen karsinnoissa olisi pitänyt olla tiedossa, ettei esitystä voida siirtää sellaisenaan Birminghamin viisulavalle. Joka tapauksessa Suomen valinta oli miltei typerin mahdollinen. Lähetettiin raateja varten laskelmoitu etnotaidepaukku juuri kun viisuäänestys siirrettiin tavallisten katsojien päätettäväksi. Saksalaiset olivat tässä suhteessa paljon viisaampia. Heidän edustajansa Guildo Horn olisi menestynyt raatiaikojen viisuissa surkeasti, mutta puhelinäänestyksen aikakaudella hän herätti protestiäänestäjät poteroistaan, minkä myötä hän sijoittui jopa seitsemänneksi. Suomella oli käynyt lisäksi vielä erinomaisen hyvä tuuri esiintymisjärjestyksen suhteen, koska meidät oli arvottu ihanteelliselle paikalle finaalin loppupuolelle. Tämäkin tilaisuus tuhlattiin lähettämällä esitys, jota suuri yleisö piti kummajaisena.

Suomi ei ollut suinkaan ainoa maa, joka ei ollut oivaltanut puhelinäänestyksen aiheuttamia seurauksia. Koska 90-luvulla Euroviisut olivat suosiollisia festivaaliballadeille, vuoden 1998 kilpailuun oli valittu jälleen melkoisen paljon balladeja. Balladit söivät toistensa kannatusta ja miltei kaikki vähänkin nopeatempoiset laulut erottuivat joukosta ja sijoittuivat puhelinäänestyksessä kärkisijoille. Jopa esimerkiksi Belgian Dis oui ja Norjan Alltid sommer päätyivät sijoille kuusi ja kahdeksan, vaikka ne eivät olleet sävellyksinä kaikkein karismaattisimmasta päästä. Vaikka Suomen viisukarsintojen yleisöäänestyksen ylivoimaisesti voittanut Jari Sillanpään Valkeaa unelmaa (säv. Mika Toivanen) on vuosien saatossa noussut jopa sellaisten "elämää suurempien" ikivihreiden joukkoon, se olisi todennäköisesti Birminghamissa hukkunut balladisuon massaan. Samat sanat voisi todeta myös Samuli Edelmannin ja Sanin duetosta Olen luonasi sun (säv. Maki Kolehmainen), vaikka se nousikin Suomessa jättihitiksi karsintojen jälkeen.

Jälkiviisaana voi todeta, että Suomen olisi kannattanut lähettää Birminghamiin nopea laulu. Nylon Beatin pirteä ysäripoppis Umm ma ma (säv. Risto Asikainen) – joka oli muuten viisufaniraadin ykkönen – olisi voinut olla tässä mielessä viisas valinta. Erinomaisen tarttuva lauluhan olisi muiden ansioidensa lisäksi ylittänyt kielimuurin. Ultra Bran osallistuminen viisukarsintoihin oli herättänyt etukäteen paljon huomiota. Monet kuitenkin pettyivät yhtyeen viisutyrkkyyn Tyttöjen välisestä ystävyydestä (säv. Kerkko Koskinen), koska siitä puuttui yhtyeen aikaisemmille hiteille ominainen tykki kertosäkeistö. Myöhemmin säveltäjä Kerkko Koskinen totesikin City-lehden haastattelussa, ettei laulu ollut paras mahdollinen valinta viisukarsintoihin. Ultra Bran energinen esitys olisi kuitenkin saattanut vedota omintakeisuudellaan vaihtoehtomusiikin ystäviin, ja voi vain kuvitella kuinka komealta laulun väliosa olisikaan kuulostanut suuren euroviisuorkesterin säestämänä. Hyvinkin potentiaalinen ehdokas olisi saattanut olla Sari Kaasisen Mielessäni. Se olisi kilpaillut Birminghamin kilpailukavalkadissa aivan omassa sarjassaan ja erottunut sen vuoksi joukosta hyvin. Värttinän riveissä esiintyneellä Kaasisella oli runsaasti esiintymiskokemusta kansainvälisiltä isoilta estradeilta. Puhelinäänestyksen aikakaudella ei olisi ollut mitään väliä, vaikka suurin osa eurooppalaisista olisi pitänyt Sari Kaasisen esitystä kummallisena. Hyvään tulokseen olisi riittänyt, mikäli jokaisesta maasta edes pieni kansanmusiikkia fiilistelevä kansanosa olisi aktivoitunut äänestämään. Tiedän, että saatan kuulostaa ristiriitaiselta, kun ensin haukuin Edean etnokappaleen valinnan, mutta pidän kuitenkin Sari Kaasista potentiaalisena viisuedustajana. Etnomusiikkia on kuitenkin erilaista. Edean Aava oli herroille ja taidesnobeille suunnattua musiikkia, Sari Kaasisen Mielessäni vetosi taas kansanomaisuudessaan "tavalliseen rahvaaseen". Mielessäni on siis näkemykseni mukaan puhelinäänestysystävällisempi kuin Aava. Siitä on osoituksena Suomen karsinnan puhelinäänestyksen tulos: Edea sai vasta viidenneksi eniten ääniä, mutta Sari Kaasinen sijoittui peräti toiseksi – päihittäen siis jopa suuret kansansuosikit Ultra Bran ja Nylon Beatin!

Tiedän, että monet Edean ja etnomusiikin puolustajat vetoavat siihen, että Edea saavutti vuosikymmenen parhaan suomalaissijoituksen, kun se sijoittui peräti sijalle 15. Se on kieltämättä totta, mutta Edean "hyvä" sijoitus on osoitus puhelinäänestyksen aiheuttamista lieveilmiöistä. 21 maata 24:stä jätti Suomen nollille. Suomen 22 pisteen saalista siis 21 pistettä tuli naapurimaistamme Ruotsista, Virosta ja Norjasta. Se ei ole mitään todellista menestymistä, että naapurimaissamme asuvat suomalaiset siirtolaiset saavat äänestettyä edustuskappaleellemme korkeat pisteet. VÄÄRÄ LAULU VOITTI.

Vuosikymmenen synteesi


1990-luku on ollut Suomen euroviisuhistorian synkkä vuosikymmen. Seitsemän osallistumiskertaa, joista kolme päätyi jumbosijaan. Viisi kertaa sijoitus oli neljän viimeisen joukossa. Paras sijoitus oli naapuriäänten turvin saavutettu 15. sija. Vuodesta 1994 lähtien Suomi oli ainoa viisuosallistuja, joka joutui viettämään joka toisen vuoden jäähyllä. 90-luku on muovannut voimakkaasti mielikuvaa Suomen viisumenestyksestä. Usein kansalaiskeskustelussa (varsinkin ennen Lordia) Suomen heikkoa viisumenestystä on liioiteltu entisestään. Suomi on kuitenkin esimerkiksi jäänyt viisuissa pisteittä vain kolme kertaa, aivan kuten monet muutkin osallistujamaat. 1970- ja 80-luvuilla Suomi saavutti usein monia keskitason sijoituksia, mutta näitäkään sijoituksia ei kuitenkaan aina noteerattu hyvinä sijoituksina. Useimmiten esimerkiksi Mitä, missä, milloin -kirjoissa mainitaan lyhyesti, että Suomi jäi Euroviisuissa jälleen ilman menestystä, vaikka sijoitus olisi ollut kymmenes tai yhdestoista. 70- ja 80-luvuilla ei tietenkään voitu etukäteen tietää, kuinka surkeaksi Suomen viisumenestys vielä 90-luvulla muuttuukaan. 90-luvulla 10. tai 11. sijaa olisi pidetty suurena menestystarinana. Näistä syistä suomalaisten mieliin on kuitenkin ujuttautunut pysyvä ajatus siitä, kuinka Suomi ei koskaan pärjää Euroviisuissa.

90-luvulla meni kuitenkin niin huonosti, että jopa Suomen kulttuuriministeri Tytti Isohookana-Asunmaa otti kantaa surkeaan viisumenestykseen. Ehkäpä euroviisukompleksin takia monet Suomen viisuvalinnoista epäonnistuivat. Suomessa alettiin laskelmoida liikaa laulujen ominaisuuksia, sen sijaan, että olisi vain lähetetty eheä kokonaisuus. Etenkin Fri?, Yamma yamma ja Aava vaikuttavat erityisen laskelmoiduilta valinnoilta, joiden kohdalla laskelmointi meni kuitenkin pahasti metsään. Fri? lähetettiin koska uskottiin ruotsin kielen ja nuoruuden voimaan. Yamma yamma vaikutti modernilta ja kansainväliseltä, mutta oli täysin tekemällä tehty väkinäinen humpute. Aavasta tulikin jo avauduttua edellä tarpeeksi. Mutta ei kansakaan tehnyt aina viisaita valintoja, mistä osoituksena Jasminen voitto vuodelta 1996, kun tarjolla olisi ollut tyylikkäämpiä balladeja.

Vääristä valinnoista ennen kaikkea Arja Saijonmaan Gabrielan valitsematta jättäminen vuonna 1990 nousee omissa listauksissani melkoisen suureksi oikeusmurhaksi. Sen potentiaali viisulavalla olisi pitänyt ehdottomasti saada testattua. Mielestäni Gabriela on kaikista 90-luvun viisukarsintoihin osallistuneista lauluista todennäköisin viisumenestyjä. Myös vuoden 1998 valinta on turhauttava: Karsinta on yksi kaikkien aikojen kovatasoisimpia, täynnä aikansa hittinimiä ja monet laulut menestyivät mukavasti listoilla. Lopputuloksena oli kuitenkin huonosti menestynyt epäonnistunut etnoesitys, joka ei miellyttänyt suomalaisia eikä eurooppalaisia.

1990-luvulla Suomella tuntui olevan toistuvasti ongelmia myös viisuesitysten suhteen. Miltei kaikki esitykset epäonnistuivat viisulavalla tavalla tai toisella. Joko orkestrointi oli pielessä tai sitten Suomen karsinnassa nähty toimiva esitys muuttui kansainvälisellä lavalla väkinäiseksi patsasteluksi. Ei ole mikään ihme, että viisuharrastajat uskovat Suomen kohdalla "euroviisukiroukseen". Katri Helena on 90-luvun edustajistamme ainoa, jonka esitys Euroviisuissa meni nappiin.

Vuosikymmenen kuriositeetti


Vuoden 1994 euroviisukarsintoihin osallistui vuoden 1989 tangoprinsessa Tarja Lunnas höpsöllä laululla Kuka tykkää suukoista. Laulun esitys ja sanoitus suukkokauppoineen on ehtaa campia, tai sitten vain kornia. Joka tapauksessa pirteä sävellys toi suomalaisen iskelmämusiikin sijaan mieleen karibialaiset rytmit. Sävellys oli merkitty Jari Holmin ja Seppo Matintalon nimiin. Hyvin pian karsintalähetyksen jälkeen kuitenkin selvisi, että laulu on suora plagiaatti eräästä eteläamerikkalaisesta hittilaulusta. Skandaalin selvittyä laulun sisältänyt single vedettiin nopeasti pois kaupoista, eikä laulua ole sen koommin julkaistu millään muulla julkaisulla.

1 kommentti:

  1. Mielenkiintoinen katsaus maamme vähän liiankin jännittäviin euroviisukarsintoihin. Toivottavasti kirjoitat tälle vielä jatkoa! Kiitos!

    VastaaPoista