30. lokakuuta 2015

Pave Maijasen lyhyt oppimäärä

Vain elämää -musiikki-ilottelun neljäs tuotantokausi on edennyt tänään jo viimeiseen artistipäivään. Sarjan konventioiden mukaan viimeisessä jaksossa vietetään kauden konkarin päivää, joten tänä iltana kansakuntaa viihdytetään Pave Maijasen hiteillä. Paven päivän kunniaksi kokosin 13 anekdoottia Maijasen monipuolisen uran varrelta. Illan lähetykseen voi valmistautua myös kuuntelemalla Paven uran helmistä koottua Spotify-soittolistaa, joka löytyy tämän postauksen alta.

1. Multi-instrumentalisti. Pave Maijanen nauttii suurta arvostusta suomalaisella musiikkikentällä erityisesti sen vuoksi, että hän klaaraa soittimen kuin soittimen. Jo lapsena ja nuorena Pave soitti huuliharppua ja tenoritorvea. Teini-ikäisenä hänet nähtiin rokkibändin rumpalina. Pave nousi ammattimaisempaan sarjaan ensin pop-tähti Kristianin taustabändin kitaristina ja sittemmin Paradise-yhtyeen basistina. Vuosien saatossa Pave on soittanut koskettimia muun muassa Hurriganesin levyillä ja Dingon keikoilla. Pave on laatinut myös jousisovituksia. Eräänä osoituksena Paven musiikillisesta lahjakkuudesta voidaan pitää hänen sooloalbumiaan No joking vuodelta 1991. Pave Maijanen soittaa levylle tehdyissä kappaleissa jokaista niissä kuultavaa instrumenttia.

2. Suomirockin legendojen takapiru. Pave Maijanen on luonut omien soolo- ja bändiprojektiensa lisäksi maineikkaan uran tuottajana. Useimmiten muistetaan mainita, että Pave Maijanen tuotti 80-luvun puolivälissä ilmiömäiseen supersuosioon nousseen Dingon albumit. Maijasen kädenjälki kuuluu monissa Dingon klassikkobiiseissä, jotka hän sovitti yhdessä Jonttu Virran kanssa. Mutta Dingo ei ole suinkaan ainoa virstanpylväs Paven tuottajan uralla. Yksi Paven ensimmäisiä projekteja tuottajana on Suomen suosituimman progressiivista rockia soittavan yhtyeen Wigwamin Nuclear nightclub vuodelta 1975. Kansainvälistäkin suitsutusta saavuttaneen Wigwamin menestysalbumi on äänestetty toistuvasti yhdeksi Suomen parhaimmaksi rock-albumiksi. Pave on tuottanut myös muiden merkittävien suomirock-artistien, kuten Hurriganesin ja Hectorin albumeita. Pave tuotti muun muassa Hurriganesin maineikkaan 10/80 -albumin (1980), joka palautti bändin suosion takaisin kultalevylukemiin. Hectorin tuottajana Pave toimi 90-luvun alkupuoliskolla, jolloin syntyi muun muassa Hectorin kolmanneksi menestynein albumi Yhtenä iltana (1990, myyntiluku 64 500 äänitettä). Löytyypä Pave meriittilistalta sellainenkin projekti kuin Arja Korisevan toinen albumi Me kaksi vain (1991), jota myytiin yli 84 000 äänitettä. Ei vähän mitään.

3. Koulubändeistä sofistikoituneeseen Paradiseen.
50 % Mestareista oli edustettuna 70-luvun alkupuoliskolla
maineikkaassa Paradise-yhtyeessä. Tässä vaiheessa vielä
Pepe Willberg (edessä vasemmalla) oli suurin tähti. Oksan
takana poseeraavan Pave Maijasen aika parrasvaloissa oli
koittava myöhemmin.

Paven veri veti rokkibändin jäseneksi jo nuorena. Ensimmäisen keikkansa Pave teki Top Cats -yhtyeen rumpalina 14-vuotiaana, vuonna 1964. Pave oli mukana monissa koulubändeissä, kuten Ours ja Kopet, joka voitti rockin SM-kilpailut vuonna 1969. Kuten edellä mainittiin, Pave napattiin mukaan pop-tähti Kristianin taustabändiin kitaristiksi. Varsinaista valtakunnallista suosiota Pave saavutti 70-luvun puolella, kun hän liittyi Pepe & Paradise -yhtyeen basistiksi. Vaikka Paradise muistetaankin parhaiten iskelmällisistä levytyksistään, kuten Elämältä kaiken sain tai Aamu, kyseessä ei missään nimessä ollut mikä tahansa tavanomainen tanssiorkesteri. Päinvastoin, Paradise nautti suomalaisten musiikin ammattilaisten keskuudessa todella korkeatasoisesta ja sofistikoituneesta maineesta. Yhtye kykeni esittämään ammattitaitoisesti hyvinkin vaativaa kevyttä musiikkia. Selkeänä osoituksena Paradisen ammattitaidosta on Love Recordsille vuonna 1972 levytetty albumi Niin vähän on aikaa, jossa Paradise esitti Otto Donnerin taiteellisia sävellyksiä nykykirjailijoiden runoihin. Albumin tarkoituksena oli "kohentaa" kevyen musiikin banaalia mainetta.

4. Basistista vokalistiksi. Vuonna 1974 Pave Maijanen pääsi ensimmäistä kertaa levyttämään solistina. Pave Maijasen ensimmäisistä levytyksistä vastasi Love Records. Pave Maijasen ääntä kuullaan muun muassa LP-levyllä Minulla on ystävä, joka sisältää laulettuja versioita Arvo Turtiaisen runoista. Pave tulkitsee kokoelmalla Otto Donnerin sävellykset Isänmaa 1936 ja Isänmaa 1950. Samana vuonna Suomen lahjakkaimmaksi kitaristiksi tituleerattu Albert Järvinen kutsui Paven laulamaan ensimmäiselle soololevylleen Ride on muutaman raidan. Vuonna 1974 ikuistettiin myös Paven ensimmäinen soolosingle Fever / Seventh sky, mikä ilmestyi levykauppojen hyllyille seuraavan vuoden puolella. Paven nerokas ja omintakeinen sovitus Fever-ikivihreästä herätti huomiota ja nousi keväällä 1975 singlelistalle parhaimmillaan sijalle 12, minkä myötä Pave Maijanen sai ensimmäisen omaa nimeään kantavan merkinnän Suomen listahistoriaan.

Rock'n'roll Band teki comebackin 2005.
5. Dave, Pave ja Affekin tarvitsevat silloin tällöin tanssimusiikkia. Feverin nauhoituksen aikoihin Janne Ödner ja Affe Forsman kysyivät Paven kiinnostusta liittyä rokkibändiin. Ödner, joka soitti tuohon aikaan Dave Lindholmin Orfeus-yhtyeessä, pyysi vielä itse solistia mukaan, mihin tämä myöhemmin Orfeuksen hajottua suostuikin. Ödner jäi lopulta yhtyeessä taka-alalle, mutta Dave, Pave ja Affe perustivat bändin, joka sai nimekseen ytimekkäästi Rock'n'roll band! Dave Lindholm, joka oli aikaisemmin levyttänyt suomenkielistä vallankumouksellista tekstivetoista älykkörokkia, oli ilmoittanut haluavansa mukaan rokkibändiin, koska Hurriganesilla vaikutti olevan niin hauskaa ja hyvä meno päällä. Vaikka Rock'n'roll bandin toiminta rajoittui vain vuoteen 1975, yhtye on silti tehnyt merkittävän vaikutuksen suomirockin historiaan. Bändi julkaisi yhden albumin nimeltään Everybody needs dancemusic sometimes, ja etenkin Paven tulkitsemaa I'm gonna roll -singlehittiä pidetään nykyään varhaisen kotimaisen rockmusiikin klassikkona.

6. Albert Järvisen luottomiehenä listaykköseksi.
Pave Maijasen ja Albert Järvisen yhteistyö oli alkanut jo Järvisen soololevyllä Ride on vuonna 1974. Seuraavana vuonna Järvinen jätti Hurriganesin, vaikka bändi oli noussut Suomen kiistattomaksi ykkösbändiksi. Järvisellä oli ambitiota soittaa vaativampaa musiikkia kuin mitä Hurriganes pystyi hänelle tarjoamaan. Järvinen perusti Maijasen ja Ippe Kätkän kanssa yhtyeen Royals. Siinä missä Hurriganes keskittyi edelleen melko yksinkertaisen rock'n'rollin soittamiseen, Royalsin edustama musiikki sisälsi elementtejä progesta ja vaikutteita bluesista. Nuortenlehdissä pyrittiin luomaan kilpailuasetelmaa Hurriganesin ja Royalsin välille: nämä kaksi yhtyettä kilpailivat tosissaan Suomen ykkösbändin maineesta. Royalsin esikoisalbumi Spring 76 (1976) oli myynti- ja arvostelumenestys, joka oli kahden kuukauden ajan Suomen listaykkönen. Erityisesti aloitusraita High ja Royalsin versio Creamin Badge-kappaleesta ovat nousseet suomirockin klassikoiden asemaan. Pave on siis jo 70-luvulla kuulunut eturivin bändien joukkoon. Royals julkaisi yhteensä kolme albumia. Out ilmestyi 1977 ja yhtyeen jäähyväisalbumi Live 1978. Royals lopetettiin, kun uusi aalto ja punk alkoivat jyrätä listoilla. Royalsin historia ei ollut pitkä, mutta sekin jätti ohittamattoman jälkensä suomalaisen rockin historiaan.

7. Erehdyksessä suomenkielistä materiaalia. Samoihin aikoihin, kun Juice Leskinen Slam levytti kappaleen Alabama, Arizona, Alaska ja Utah (1979), jossa todetaan, että "sille jopa Maijanen vapautuneesti nauraa", Pave aloitti seuraavan projektinsa Pave's Mistakes. Mistakes levytti ensimmäisen englanninkielisen albuminsa vuonna 1980. Seuraavana vuonna toiselle älppärille yhtye päätti kokeilun vuoksi levyttää suomenkielisiä lauluja. Niiden joukossa oli uuden aallon inspiroimana syntynyt Pidä huolta, josta tuli hyvin yllättäen vuoden 1981 suurimpia hittejä Suomessa. Maijanen, joka oli siihen mennessä nauttinut lähinnä rockväen suosiota, saavuttikin nyt valtakunnallista suitsutusta. Pidä huolta päätyi suuren suosionsa myötä jopa iskelmävoittoiselle Finnhits-kokoelmalle, mikä oli tietysti jonkinlainen kolaus Mistakesin rock-uskottavuudelle. Pidä huolta on kuitenkin jäänyt elämään ikivihreänä, jota on versioitu lukuisilla erilaisilla tavoilla. (Lue RAY:n Inhimillisiä uutisia -sivustolta juttu laulun syntyhistoriasta.)

8. Soolouralle. Mistakesin tarina jäi kahteen albumiin. Sen jälkeen Pave Maijanen siirtyi soolouralle. Laulujen esityskieli vaihtui pysyvänluonteisesti suomeksi, ja musiikkityylikin alkoi rockin sijaan muistuttaa aikuisille suunnattua suomipoppia. Monet arvostelijat ovat todenneet Paven myyneen sielunsa iskelmälle, mutta ainakin omasta mielestäni Paven 80-luvun tuotannon suoraviivainen luokitteleminen iskelmäksi on kohtuutonta. 80-luvulla iskelmämusiikkia edustivat esimerkiksi muassa sellaiset tähdet, kuten Reijo Kallio ja Jamppa Tuominen, eikä Pave Maijasen musiikki missään vaiheessa muistuttanut edes etäisesti tällaisten esiintyjien edustamaa iskelmää. Paven ensimmäinen soololevy on Tanssivat kengät vuodelta 1983. Tämä albumi ei vielä merkinnyt suurta menestystä, vaikka se sisälsikin ihmisiä (v)ihastuttaneen Bowien hengessä syntyneen discofunk-hitin Ai ai ai, josta myös suomalainen diskoartisti Mona Carita levytti oman versionsa. Pave levytti laulusta myös harvinaisen englanninkielisen version.

Pave Maijasen finnhitsit

80-luvun Finnhits 4: Pidä huolta (1981)
9. Läpimurto. Pave Maijasen suosio lähti todelliseen liitoon vuodenvaihteessa 1984–85 hittikappaleen Lähtisitkö myötä. Maijanen on itse muistellut, kuinka hänen esiintymisensä Hittimittari-ohjelmassa räjäytti lopullisesti potin. (Katso Ylen Elävästä arkistosta kokonaan Hittimittarin jakso, joka muutti Pave Maijasen elämän.) Suursuosion siivittämänä Paven toinen sooloalbumi Maijanen osoittautui suurmenestykseksi. Albumi nousi Suomen listaykköseksi ja myi timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä. Albumilla huikein osoitus Paven monipuolisuudesta on sen aloitusraita, jossa Pave tulkitsee neliäänisenä a cappella -version Simon ja Garfunkelin klassikosta Lilja, ruusu ja kirsikkapuu (alun perin Scarborough Fair / Canticle).

Maailman tuulet -albumi vuodelta 1987
puuttuu jostain käsittämättömästä
syystä Spotifysta. Toivottavasti tämä
epäkohta saadaan vielä korjattua
lähitulevaisuudessa.
10. Huikeaa menoa kasarilla. 80-luvun puolivälissä Pavella meni lujaa. Myös vuonna 1985 ilmestynyt albumi Palava sydän myi timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä. Levyn menestyshittejä olivat muun muassa Joki ja meri sekä Jano. Seuraava albumi Maailman tuulet (1987) myi kultaa. Kyseiseltä levyltä parhaiten elämään on jäänyt ikivihreäksi osoittautunut Elämän nälkä. Vielä näitä seurannut albumi Kuutamokeikka (1990) menestyi listoilla mukavasti, vaikkei levyn kokonaismyynti enää ihan kultalevylukemiin oikeuttanutkaan. Kuutamokeikka-albumin helmiä ovat Ikävä, Kaikki nämä vuodet sekä Näinkö rakkaus palkitaan. Paven soolouran suursuosion vanavedessä yritettiin kansainvälistäkin uraa. Vuonna 1987 Pave julkaisi taiteilijanimellä Maya albumin Would you, joka sisälsi englanninkielisiä versioita hänen kappaleistaan vuosilta 1981–1985. Englanninkielinen älppäri julkaistiin muun muassa muissa pohjoismaissa, Saksan liittotasavallassa ja Benelux-maissa. Samoihin aikoihin, kun omalla soolouralla meni lujaa, Pave Maijanen tuotti aikansa ylivoimaisesti suosituinta yhtyettä Dingoa. Näinä vuosina Pave pokkasi Emma-patsaita milloin vuoden tuottajana ja milloin vuoden miessolistina. Liekö muuten sattumaa, että Dingon tuottaja levytti laulun Ota yö pois. Tämä toinen porilaisyhtyehän koettiin usein Dingon pahimmaksi kilpailijaksi...

11. Uran tuhoisin ja kamalin virhe.
Yamma yamma sai viisukarsinnoissa raadilta täydet pisteet.

Pave Maijanen on itse myöntänyt haastatteluissa, että hänen uransa tuhoisin ja kamalin virhe oli Suomen edustaminen Eurovision laulukilpailuissa vuonna 1992 laululla Yamma yamma. Pave Maijanen sävelsi laulun vain ja ainoastaan Euroviisuja silmällä pitäen. Hector teki viisuun tekstin, johon oli tarkoituksella lisätty kansainvälisesti tunnettuja sanontoja tai nimiä. Yamma yamma voitti Suomen euroviisukarsinnat ylivoimaisesti, sillä se sai asiantuntijaraadilta täydet pisteet. Kun Yamma yamma valittiin Suomen viisuedustajaksi, kansalaiskeskustelun perusteella valintaan oltiin tyytyväisiä. Jopa arvostetut suomalaiset musiikkialan konkarit olivat vakuuttuneita, että Pave Maijasen letkeä ja raflaava "rokki" tulee sijoittumaan Euroviisuissa erinomaisesti. Kilpailupaikalla Malmössä Suomen erilaista viisua luonnehdittiin rock-kuriositeetiksi, jonka uskottiin erottuvan festivaaliballadien kyllästämässä kappalekavalkadissa edukseen. Myös kilpailun juontaneen Harald Treutigerin kerrotaan pitäneen Yamma yammaa omana suosikkinaan. Äänestys ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan: Suomi sai viisuäänestyksessä vain neljä pistettä (yhden Israelista ja kolme Jugoslaviasta) ja jäi kilpailussa armotta jumbosijalle. Pave Maijanen on useaan otteeseen kertonut, kuinka hänen elämänsä kovimpia paikkoja oli nähdä Suomeen palattuaan iltapäivälehtien lööpit, joissa Paven kuvan vieressä luki isoilla kirjaimilla "Euroopan huonoin". Pave Maijasen ura sai epäonnistuneen viisutuloksen myötä melkoisen kolauksen. Pave joutui kokemaan muun muassa musiikkimedian julmuuden, sillä hänet banalisoitiin hetkeksi aikaa täysin.

Katso Pave Maijasen esitys Suomen euroviisukarsinnoista 1992 Ylen Elävästä arkistosta.
Katso Pave Maijasen esitys Malmön Eurovision laulukilpailusta 1992.
Katso harvinainen video Euroviisujen harjoituksista, jossa Pave kaatuu kesken esityksen mukkelismakkelis. (Kohdassa 0:22 alkaen)

Oikeastaan Pave Maijasella on Euroviisuista muitakin huonoja muistoja. Keväällä 1982 Paven oli tarkoitus tuottaa Remun soololevy Zin-Khan, mutta Pave "feidasi" projektin, koska hän lähti Kojon mukaan Harrogateen Euroviisuihin Nuku pommiin -esityksen taustabändiin. Remu ei tempausta hyvällä katsonut ja miesten yhteistyö päättyi hetkeksi aikaa. Pave on nähty euroviisulavalla myös vuosina 1983 ja 1993 Ami Aspelundin ja Katri Helenan taustalaulajana.

12. Mestarillista. Pave Maijanen palasi parrasvaloihin ja valtakunnalliseen suosioon viimeistään vuosina 1998-99 Mestarit-kokoonpanon myötä. Kirkan, Hectorin, Paven ja Pepe Willbergin yhteisprojekti synnytti Suomeen ennennäkemättömän nostalgiabuumin, mikä nosti Mestareiden suosion ilmiömäisiin lukemiin. Mestarit Areenalla -kiertue kiersi loppuunmyytyjä jäähalleja ja huipentui elokuussa 1999 Olympiastadionilla järjestettyyn konserttiin, joka oli ensimmäinen kotimaisen esiintyjän oma konsertti Stadionilla. Laskelmien mukaan Mestareiden konsertteja näki vuosien 1998-99 aikana yhteensä yli 130 000 katsojaa, ja konserttitaltiointi Mestarit Areenalla on myynyt triplaplatinaa niin ikään 130 000 äänitteen myynnillään. Mestareiden levyltä täytyy nostaa esiin Pave Maijasen tekemät upeat jousisovitukset, joita kuullaan muun muassa Ikävä-versioinnissa tai esimerkiksi tässä kylmät väreet tuottavassa Lumi teki enkelin eteiseen -pätkässä, jossa maestro itse soittaa mandoliinia. Mestareiden supersuosio yllätti esiintyjät itsekin. Helmikuussa 1999 Pave Maijanen hämmästeli Suomen Kuvalehden haastattelussa: "Niin monta vuotta on ollut selvää alamäkeä, itse asiassa totaalinen lopahdus. Ja sitten salamana ylös sillä musiikilla, jota tein ennen alamäkeä."

13. Monipuolisia projekteja. Vaikka Pave Maijanen ei olekaan aina paistatellut julkisuuden valokeilassa, erilaisia projekteja lahjakkaalla muusikolla ja arvostetulla tuottajalla on koko ajan riittänyt. Pave Maijanen on muun muassa äänittänyt ja tuottanut Unto Kupiaisen runoja sisältäviä albumeja. Maijasen mieltymys runouteen on kuulunut myös hänen omassa tuotannossaan, mistä tunnetuimpana esimerkkinä Jukka Vienon Yhtenä yönä vuodelta 1985, joka ensiesitettiin aikoinaan Mutapainin ystävissä. Jo 1970-luvulla Pave Maijanen tulkitsi sävellettyä runolyriikkaa Yleisradion kantanauhoille. Tältä aikakaudelta on muun muassa Matti Rossin Tuutulaulu, jonka Pave ikuisti omalle levylleen vuonna 1990.

Myös Paven 70-luvun projektit, kuten Rock'n'roll band on silloin tällöin 2000-luvulla tehnyt comeback-esiintymisiä. Vuosien saatossa Pave on painanut keikkoja trubaduurina, jousikvartetin kanssa ja Heikki Silvennoisen matkassa.

Pave Maijanen on ollut aitiopaikalla vaikuttamassa suomirockin kehitykseen. Hänen kädenjälkensä on kuulunut monissa suomalaisen kevyen musiikin merkkihetkissä. Pave on kuitenkin aina pysynyt skandaalinkäryisen julkisuuden ulkopuolella ja onnistunut pitämään muusikon uran ja yksityiselämän visusti toisistaan erillään. Kuten Vexi Salmi toteaa osuvasti Jyrki Hämäläisen kirjassa Hopeinen kuu: "Mä tykkään Pavesta, se on suoraselkäinen. Kun muilla on jalat tukevasti ilmassa, Pavella on jalat tukevasti maassa."


Tähän oheen vielä Spotify-soittolista, joka sisältää noin parin tunnin verran Pave Maijasen uran hienoimpia levytyksiä 70-luvun rokeista lähtien. Listan tarkoituksena on pyrkiä osoittamaan Maijasen uran monipuolisuus ja tuoda esille myös muutamia unohdettuja helmiä hänen tuotannostaan.



Muokkaus 28.12.2017: Tässä kuunneltuani jälleen Paven tuotantoa tulin siihen tulokseen, että ylläoleva parin tunnin soittolista tekee väkivaltaa monille hienoille biiseille, olkoonkin että soittolistan nimi on Lyhyt oppimäärä ja pyrin sisällyttämään siihen muutamia harvinaisuuksiakin. Paven sooloalbumit ovat kuitenkin tulvillaan niin paljon onnistuneita levytyksiä, että päätin koota aikani ratoksi toisen soittolistan Valikoituja albumiraitoja 1983–2010. Myös Paven vähemmälle huomiolle jääneet albumit, kuten esimerkiksi popahtava Kohti uutta maailmaa (1998), sisältävät omat kohokohtansa. Mustaa valkoisella -levyllä (2000) ei ole varsinaisia hittejä, mutta siinä kuullaan todella hienoa musisointia. Ja juu, myönnettäköön että "albumiraitoja" on harhaanjohtava nimi, koska Sateella on alun perin julkaistu vain singlenä vuonna 1986, tosin myöhemmin Maailman tuulet -albumin CD-painoksen bonusraitana. Muokkaus 2: 7.8.2021: Soittolistaa rukattu. Paven poismenon jälkeen Maailman tuulet -albumi ilmestyi suoratoistopalveluihin. Myös Tommi Saarelan upean kattava Pave-tietokirja sai kuuntelemaan myöhäistuotantoa aivan uusin korvin.

3. lokakuuta 2015

Kuukauden levyartikkeli: Kirka – Anna käsi (Flamingo Music, 1989)

Kirka Babitzin olisi täyttänyt viime viikolla 65 vuotta. Kirkan pitkä ja monipuolinen ura sisältää lukuisia mielenkiintoisia pitkäsoittoja, joista mainitsemisen arvoisia ovat ehdottomasti Suomen ensimmäinen livelevy Kirka keikalla (1969), kunnianhimoinen soul-vivahteinen Tiukka linja (1974) sekä Suomen "ensimmäinen" hard rock -älppäri R.O.C.K. (1986). Päätin kuitenkin käsitellä Kirkan ja iskelmämusiikin välistä suhdetta. Kirkahan oli sielultaan puhdasverinen rock-hemmo, mutta hänen levytysmateriaalistaan merkittävä osa on luokiteltavissa iskelmäksi. On itse asiassa hyvin pitkälti Kirkan ansiota, että niin kutsuttu "iskelmämusiikin kriisi" päättyi 1980-luvun lopulla. Hetken aikaa suomalaista iskelmäkenttää dominoi Flamingo Music -levy-yhtiön pyhä kolminaisuus: juntti, hurri ja ryssä eli Kassu Halonen, Kisu Jernström ja Kirka Babitzin. Sekä tietysti supisuomalainen Vexi Salmi.

Kirka luokitellaan eittämättä yhdeksi Suomen kaikkien aikojen suosituimmaksi ja legendaarisimmaksi kevyen musiikin esiintyjäksi. Kirkan erottaa muista artisteista hänen nousukausiensa poikkeuksellinen suosio. Aina kun Kirka nousi suosioon, hänen suosionsa oli poikkeuksellisen suurta. Ensimmäisen läpimurtonsa myötä (Hetki lyö syksyllä 1967) Kirka toi Suomeen aivan uudenlaisen ilmiön: suomalaisten teinityttöjen keskuudessa alkoi ennennäkemätön fanihysteria. Kirka oli 1960-luvun jälkipuoliskolla Suomen ylivoimaisesti suosituin pop-tähti. Toki Suomessa oli jo ennen Kirkaa ollut merkittäviä pop-idoleita, kuten Danny ja Johnny, mutta Kirkan kohdalla massahysteria kohosi aivan uudenlaisiin mittasuhteisiin. Hän oli niitä viihdetaitelijoita, jotka Lenita Airiston mukaan johdattivat suomalaista nuorisoa seksuaalihurmostilaan. Kirka Fan Clubiin kuului tuhansia jäseniä. (Ylen Elävästä arkistosta löytyy hauska klippi fan clubin toiminnasta.) Kirka oli nuorisolehtien vakiokasvo, hän pärjäsi hyvin erinäisissä julkkisäänestyksissä ja jopa hänen hiuksiaan myytiin hyväntekeväisyyskampanjassa. Omien sanojensa mukaan Kirka joutui viettämään muutaman vuoden kaiken vapaa-aikansa neljän seinän sisällä.

Kirkan ensimmäinen nousukausi kesti vuodesta 1967 vuoteen 1973. Hetki lyö aloitti hittiputken, jonka viimeiseksi menestykseksi osoittautui vuonna 1973 julkaistu Varrella virran. Sen jälkeen seuraavaa suurhittiä saatiinkin odottaa kymmenisen vuotta. 1970-luvun loppuun mennessä Kirkan status oli selvästi pudonnut eturivin tähdestä tavalliseksi "riviartistiksi". 1980-luvun alussa Kirka joutui siirtymään CBS-levy-yhtiön palkkalistoille. Kirka on myöhemmin luonnehtinut uransa tätä vaihetta murhaavin sanankääntein ja pitänyt CBS:lle siirtymistä elämänsä suurimpana erehdyksenä. Kirka joutui levyttämään musiikkia, josta ei itse nauttinut lainkaan. Esimerkiksi ensimmäinen CBS-albumi Kirka vuodelta 1981 – jota Kirka on itse luonnehtinut "huoraamiseksi" ja "paskaksi levyksi, ihan Scheisse-osastoa" – sisältää Raul Reimanin, Antti Hyvärisen ja Veikko Juntusen säveltämiä iskelmiä. Pääskynen, Sydämen ääni riittää, Tätä päivää tahdon rakastaa, Vain Luoja tietää sen... Jo laulujen nimet paljastavat, että sisältö on todella kaukana rokista. Nämä iskelmät olisivat varmasti saaneet paremmin oikeutta esimerkiksi Jamppa Tuomisen tai Kake Randelinin esittäminä. Kirkalle, jonka sydän sykki rokille, tällainen musiikki ei sopinut sitten ollenkaan.

Hengaillaan vuodelta 1984 toi Kirkalle
uransa ensimmäisen kultalevyn.
Kirkan uran uusi nousu alkoi jo CBS:n aikakaudella Hengaillaan-euroviisun myötä (1984). Hengaillaan-kappaleesta Kirka sai pitkästä aikaa ison hitin, ja Hengaillaan-LP toi Kirkalle hänen ensimmäisen kultalevynsä. Moni voisi ihmetellä, miten Kirka sai kultalevyn vasta vuonna 1984 ilmestyneellä albumilla, jos hänen suosionsa oli niin suurta 60-luvun lopussa. Suomessa virallisia Äänite- ja kuvatallennetuottajien ÄKT:n (nykyään Musiikkituottajat – IFPI Finland ry) myöntämiä kultalevyjä on kuitenkin jaettu vasta vuodesta 1971 lähtien. Kirkan uran alkuvaiheessa äänitteiden hallitseva formaatti oli single. Suomessa pitkäsoittojen myynti lähti räjähdysmäiseen nousuun vasta 1970-luvun alkupuoliskolla, jolloin Kirkan suosio oli jo laskusuunnassa.

Vexi Salmi oli vuonna 1978 perustanut yhdessä Jorma K. Virtasen kanssa Levytuottajat-levy-yhtiön. Vuonna 1985 Levytuottajien rinnalle perustettiin Flamingo Music. Levytuottajien ja Flamingo Musicin välistä suhdetta monet musiikinharrastajat ovat hämmästelleet. Kuten Juha Rantala kirjoittaa levy-yhtiöiden historiikissa Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa, levymerkkien käyttö ei ollut kovinkaan johdonmukaista:
"Flamingon perustamisen jälkeen myös Levytuottajien Gold Disc [levymerkki] säilyi edelleen olemassa. Gold Disc -merkkiä käytettiin etenkin iskelmätuotannossa, kun taas Flamingo-merkillä pyrittiin julkaisemaan trendikkäämpää pop-musiikkia. Mitenkään kovin johdonmukaista levymerkkien käyttö ei kuitenkaan ollut, vaan esimerkiksi artistin levyn vinyylipainos saatettiin julkaista samaan aikaan Gold Disc -merkillä, kun levyn cd-painos taas julkaistiin Flamingo-merkillä."
Vexi Salmen ja Kassu Halosen yhteistyö oli alkanut vuonna 1984, kun Irwin Goodman tarvitsi uusille lauluilleen säveltäjää. Tästä alkoi yhteistyö, joka osoittautui myöhempinä vuosina erittäin hedelmälliseksi. Kassu Halonen ja Vexi Salmi muodostivat yhdessä Kisu Jernströmin kanssa uuden Flamingo Music -levy-yhtiön keskeisen tuotantotiimin. Kassu Halosen ja Kirkan yhteistyö taas oli alkanut jo 1970-luvun puolivälin tienoilla, jolloin suurelle yleisölle tuntematon Halonen liittyi kosketinsoittajaksi Kirkan Islanders-yhtyeeseen. Kirka on itse usein luonnehtinut Kassu Halosta "sielunveljekseen". Kirkan kautta Kassu Halonen pääsi mukaan suomalaiseen levyteollisuuteen. 1970-luvun lopussa Kassu Halosen nimi alkoi yleistyä suomalaisissa iskelmälevyissä niin sovittajana, tuottajana kuin säveltäjänäkin.

R.O.C.K. (1986) hämmästytti Suomen
rock-piirejä. Iskelmä-Kirka paljastui
uskottavaksi hard rockin esittäjäksi.
R.O.C.K toi Kirkalle toisen kultalevyn.
Kirka pääsi eroon CBS:n ikeestä vuonna 1985, minkä jälkeen Kassu Halonen houkutteli hänet mukaan Flamingon artistikaartiin. Kirkan ensimmäinen Flamingo-julkaisu oli single Uusiin taivaisiin / Aitoa taikaa. Molemmat laulut kilpailivat vuoden 1986 euroviisukarsinnoissa, jälkimmäisen Kirka esitti duettona Kim Lönnholmin kanssa. Kirkan ensimmäinen albumi Flamingolle oli kuitenkin kaukana mistään euroviisuista tai iskelmästä. Nyt Kirka pääsi tekemään vihdoinkin levyn, josta hän oli aina unelmoinut: loppuvuodesta 1986 ilmestynyt R.O.C.K. oli kunnianhimoinen yritys luoda suomalaisin voimin englanninkielistä raskaampaa rokkia. Kirka oli levyttänyt heviä jo vuonna 1982, mutta ei suinkaan omille CBS-albumeilleen, vaan vierailevana artistina Kimmo Kuusniemi Bandin levyllä Moottorilinnut. (Lue Jussi Vainiolan esittely levystä Ylen Levylöytö-juttusarjasta.) R.O.C.K. oli ensimmäinen Kirkan oma raskaampaa rokkia sisältävä albumi. Monissa yhteyksissä albumin materiaalia on kutsuttu heavyksi tai heavyrockiksi. Hevi nyt on ehkä hivenen liioiteltu näkemys, mutta levyn sisältö tuo mieleen 70- ja 80-lukujen vaihteen melodisen hard rock -musiikin. Uusi sukupolvi oli äimän käkenä, kun iskelmälaulajan leimaa kantanut Kirka revitteli antaumuksella rokkia ja piiskasi kuuntelijat mukaansa. R.O.C.K. herätti paljon positiivista huomiota Suomen musiikkimarkkinoilla ja myi kultaa.

The Spell jatkoi Kirkan rock-linjaa
uskottavasti vuonna 1987.
Kirkan rock-reseptiä jatkettiin seuraavana vuonna ilmestyneellä The Spell -albumilla (1987). The Spell ei ollut lainkaan pöllömpi kokonaisuus, mutta se ei herättänyt enää samalla tavalla huomiota, ja Kirkan ura ajautui jälleen melkoiseen alamäkeen. Suomen kokoisessa maassa englanninkielisen raskaamman rokin esittäjälle ei tuntunut vielä olevan tilausta, sillä Kirkalta loppuivat esiintymiset miltei kokonaan. Alkuvuodesta 1988 toimeton laulaja joutui hakemaan sosiaalitoimiston luukulta avustusta. Samoihin aikoihin alkoivat myös Flamingo Musicin taloudelliset ongelmat. Yhtiön omistaja Naim Sadik oli sotkenut bisneksensä niin pahasti, että ajautui konkurssiin. Vexi Salmen ja kumppaneiden johdolla levy-yhtiö saatiin pelastetuksi, mutta se oli vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa. Sekä Kirkan että Flamingon taloudellisiin haasteisiin kuin suomalaisen iskelmän alennustilaan saatiin kuitenkin pelastus vielä vuoden 1988 aikana.

1980-luvulla puhuttiin suomalaisen iskelmämusiikin kriisistä. Joidenkin näkemysten mukaan iskelmän kriisi alkoi jo 80-luvun alkaessa, kun konemusiikki syrjäytti perinteisen pop-iskelmän. On kieltämättä totta, että hyvin monen 70-luvun supertähden ura lähti melkoiseen laskuun 80-luvun alkaessa. Konemusiikki synnytti kuitenkin uusia iskelmätähtiä, kuten Kake Randelinin ja Meiju Suvaksen. Vanhoista konkareista muun muassa Paula Koivuniemi ja Anita Hirvonen kokivat uuden nousun nimenomaan 80-luvun alussa, Matin ja Tepon suursuosiosta puhumattakaan. Sen sijaan 1980-luvun puolivälin tienoilla suomalainen iskelmämusiikki ajautui melkoiseen lamaannukseen. Uusia julkaisuja syntyi harvakseltaan. Iskelmä ei tuottanut enää hittejä eikä se ollut muutenkaan enää levy-yhtiöille kovinkaan kannattava bisnes. Monien iskelmälaulajien levytystahtiin tuli useiden vuosien tauko. Jopa Katri Helenan levynmyynti romahti muutamaksi vuodeksi 80-luvun jälkipuoliskolla. Kevättalvella 1986 Ilta-Sanomat kysyi etusivullaan: "Miksi iskelmä ei myy?" Jos esimerkiksi tutkitaan listaguru Timo Pennasen listauksia vuosien 1984, 1985, 1986 ja 1987 suurimmista hiteistä Suomessa, havaitaan, että kotimaisen musiikin osuus on muutenkin vähäinen; iskelmien osuus suorastaan olematon. Television musiikkikanavat olivat rantautuneet Suomeen ja niiden tarjonta dominoi hittilistoja kotimaisen musiikin sijaan.

Mikään ilmiö maailmassa ei ole koskaan täysin yksiselitteinen, joten on toki muistettava, että myös iskelmän kriisin aikana jotkut iskelmätähdet menestyivät edelleen mukavasti. Esimerkiksi sellaiset kestosuosikit kuten Paula Koivuniemi, Lea Laven ja Jamppa Tuominen vastaanottivat kultalevyjä myös iskelmän kriisin vuosina. Näihin aikoihin ajoittuu myös Reijo Taipaleen uusi nousu ja Rainer Frimanin läpimurto. Agents, joka taitavalla tavalla yhdisti rockin ja suomalaisen tanssimusiikin perinteen, nousi ilmiömäiseen suosioon 80-luvun jälkipuoliskolla. Näiden yksittäisten esiintyjien suosio ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että niin sanotussa "laajassa perspektiivissä" suomalainen iskelmätuotanto oli 1980-luvun puolivälissä poikkeuksellisessa lamaannustilassa.

Kassu Halonen, Kisu Jernström ja Vexi Salmi onnistuivat vuoden 1988 aikana rehabilitoimaan suomalaisen iskelmämusiikin. Elokuussa 1988 Irwin Goodman levytti Halosen ja Salmen kynäilemän Rentun ruusun, josta tuli vuotensa menestynein hitti. 60-luvun radikaali supertähti ja 70-luvun alun jukeboksihittien lyömätön mestari koki comebackin, joka nosti hänen suosionsa suuremmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Rentun ruusu -albumi myi yli 125 000 äänitettä eli peräti kolme kertaa enemmän kuin Irwinin aikaisemman myyntiennätyksen saavuttanut albumi. Jotain suurempaa oli kuitenkin vielä luvassa.

Iskelmän kriisin vuosina myös Mainostelevision perinteisen laulukilpailun Syksyn sävelen suosio oli pohjamudissa. Legendaarinen kilpailu ei ollut vuosiin tuottanut suuria hittejä eikä kilpailuun enää osallistunut eturivin artisteja. Myös Suomen kansan kiinnostus kilpailua kohtaan oli romahtanut. Vuonna 1987 kilpailun postikorttiäänestykseen osallistui enää 44 000 suomalaista, siinä missä 70-luvun ennätysvuosina äänestykseen oli lähetetty yli 300 000 postikorttia. Vuonna 1988 MTV päätti kohottaa Syksyn sävelen profiilia. Avoimesta sävellyskilpailusta luovuttiin kokonaan ja kilpailuun pyrittiin kutsumaan mahdollisimman nimekkäitä esiintyjiä. Osallistujia etsittiin yhteistyössä levy-yhtiöiden kanssa. Tunnettujen laulajien uskottiin lisäävän kilpailun kiinnostavuutta ja vastalahjaksi he saivat ilmaista televisioaikaa uuden tuotantonsa esittämiseen.

Kirka Syksyn sävelessä 1988 lauantaina 15.10.1988.
Surun pyyhit silmistäni oli syntynyt syksyllä 1988. Vexi Salmi vakuuttui, että kyseisellä laululla kannattaa osallistua Syksyn säveleen. Levytuottajat päättivät kyseisellä laululla pelastaa Kirkan sillä hetkellä täysin solmussa olevan uran. Kirka ilmoitettiin Syksyn säveleen artistin itsensä tietämättä. Toinen Flamingo Musicin artisti samaisessa Syksyn sävelessä oli Marion. Kirka kauhistui kuullessaan levy-yhtiönsä suunnitelmista. Hän piti itseään edelleen rock-artistina ja Surun pyyhit silmistäni muistutti ikävästi musiikkityylistä, jota hän oli vastentahtoisesti joutunut 80-luvun alussa CBS:llä levyttämään.
"Tietämättäni ne ilmoittivat minut Syksyn sävel kkilpailuun (sic). Sanoin yäk, en mene, inhottaa koko Syksyn sävel, turhuuksien kisa. Olin omaksunut tosissani rockmeininkiä enkä olisi millään lähtenyt paiskomaan töitä ihana Ari Oinonen ohjaksissa. Kun kuuliin (sic) Surun pyyhit silmistäni -biisin ensimmäisen kerran, iskin jarrut pohjaan ja ilmoitin, että ei käy, ei missään tapauksessa, tämä on hirveä kappale. Olen rock'n'roll-musiikin edustaja enkä laula iskelmää, en ainakaan mitään, mikä muistuttaa CBS-kaudesta. Se biisihän oli ihan humppa, festarihumppa, ja sanoin että ei kiitos. Sen verran minussa oli ylpeyttä jäljellä kaikkien fattan luukulla käymisten jälkeenkin, vaikkei duunia ollut yhtään." (Babitzin, Kinnunen 1999, 216)
Surun pyyhit silmistäni -kappaleen syntyä Kassu Halonen, Kisu Jernström ja Vexi Salmi ovat käyneet perusteellisesti läpi Pekka Laineen Iskelmä-Suomi -dokumentin yhdeksännessä osassa Elämän valttikortit.


MTV:n tavoite haalia vuoden 1988 Syksyn säveleen mahdollisimman nimekkäitä artisteja onnistui varsin hyvin. Kilpailun osallistujakaartissa nähtiin muun muassa Katri Helena, Paula Koivuniemi, Matti ja Teppo sekä vastikään Rekkamies-ikivihreällä suosionsa huipulle kohonnut Matti Esko. Kilpailu kiinnosti jälleen suurta yleisöä, sillä kilpailun äänestykseen lähetettiin peräti 209 397 postikorttia – eli äänestäjien määrä kasvoi edellisestä vuodesta yli 160 000:lla! Kaikkein pisimmän korren 12 kilpailijan joukosta vei esitys numero neljä: Kirka ja Surun pyyhit silmistäni. Voitto ei kuitenkaan ollut niin ylivoimainen kuin laulun myöhemmästä suosiosta olisi voinut kuvitella. Surun pyyhit silmistäni keräsi 32 386 ääntä eli 15,5 % kokonaispotista. 1970-luvulla esimerkiksi Erkki Liikanen keräsi molemmilla voitoillaan reippaasti yli kolmanneksen kaikista äänistä, Lea Lavenin Ei oo, ei tuu keräsi jopa liki puolet annetuista äänistä. Kuinka äänet hajautuivat vuonna 1988 muiden edustajien kesken? Sitä ei tiedetä, koska MTV ilmoitti vain voittajan ja voittajan äänimäärän.

Syksyn sävel -voiton jälkeen ryhdyttiin nopealla aikataululla äänittämään Kirkalle uutta albumia. Kassu Halonen muistelee albumin syntyä Pekka Nissilän haastattelussa vuodelta 2007:
"Kun lauantaina julkistettiin tulokset, ja menin maanantaina toimistolle, niin kuulin Vexin sanovan puhelimessa, että 'albumi tulee kuukauden päästä'. Kysyin häneltä, että 'luuletko oikeasti? Meillä on vasta yksi biisi, eli koko albumi pitää kirjoittaa, sovittaa, soittaa, äänittää, miksata, prässätä, tehdä kannet – eli mitä tarkoittaa ’kuukauden päästä’?' Vexi sanoi että 'se tarkoittaa: turpa kiinni ja töihin!'." (Selvis-lehti 04/2007)
Kirkakin muistelee elämäkerrassaan, kuinka albumi kyhättiin viikossa. "Sitä mukaa kuin taustat valmistuvat, tekstejä tuli ja lauloin ne saman tien." (Babitzin, Kinnunen 1999, 217) Surun pyyhit silmistäni -albumi ilmestyi joulumarkkinoille 1988. Kymmenen laulun kokonaisuus on yhtä käännösbiisiä lukuun ottamatta kokonaan Kassu Halosen säveltämä ja sovittama. Osan lauluista hän on säveltänyt yksin, osan yhdessä Kisu Jernströmin kanssa. Kaikki sanoitukset ovat Vexi Salmen käsialaa. Surun pyyhit silmistäni oli jo ennen albumin ilmestymistä osoittautunut todelliseksi superhitiksi, sillä se oli noussut sekä jukeboksien kuunnelluimmaksi että radioiden soitetuimmaksi kappaleeksi. Hittikappaleen suosion perusteella albumille osattiin ennakoida menestystä, mutta lopullinen levymyynti ylitti varmasti kaikki odotukset. Albumista tuli siihen mennessä Suomen äänitehistorian myydyin albumi: se ylitti Dingon saavuttaman ennätyksen ja oli ensimmäinen suomalainen levy, jonka myynti ylitti 200 000 äänitteen rajan. Kirka oli noussut jälleen valtavaan suosioon ja hän rikkoi levymyyntiennätyksiä. Iskelmämusiikilla.
"Levystä, joka oli tavallaan harkittu rikos, tuli urani menestynein." (Babitzin, Kinnunen 1999, 217)
Surun pyyhit silmistäni (1988) on
ensimmäinen suomalainen albumi,
joka myi yli 200 000 äänitettä ja se
on edelleen Suomen kaikkien aikojen
kolmanneksi myydyin albumi.
Surun pyyhit silmistäni -albumi on edelleen Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin äänite. Tähän päivään mennessä albumia on myyty 214 000 äänitettä. Myyntiluvuissa sen päihitti ensin Jari Sillanpään debyyttialbumi ja myöhemmin Eppu Normaalin tuplakokoelma Repullinen hittejä. On kuitenkin todettava, että Surun pyyhit silmistäni -albumin menestys nojautui hyvin pitkälti nimikkobiisin suosioon. Levy ei rikkonut ennätyksiä suinkaan siksi, että se olisi kokonaisuutena jotenkin poikkeuksellisen onnistunut älppäri. Toki levyllä on toinenkin elämään jäänyt menestys Kaksin rannalla yksinäiset sekä onnistunut When I need you -käännös Sua mä kaipaan. Mutta etenkin albumin B-puolen raidoista oikein huokuu, kuinka levy on pyritty saamaan pikaisesti kasaan. Monet laulut ovat melkoisen yhdentekeviä, tyhjänpäiväisiä ja väkisinväännettyjä Surun pyyhit -hengessä. B-puolen hienoin biisi Sain elämältä minkä hain on sekin itse asiassa suomenkielinen versio The Spell -albumin Under the pressure of your love -kappaleesta.

Vaikka Surun pyyhit silmistäni -albumista tulikin Suomen siihen mennessä myydyin, se ei ollut albumilistalla mikään poikkeuksellinen menestystarina. Älppäri ei esimerkiksi missään vaiheessa noussut listaykköseksi vaan sen paras sijoitus oli neljäs. Albumilistalla levy tosin viihtyi kunnioitettavat 39 viikkoa. Levymyyntilukuun verrattuna "vaisu" menestys listalla selittyy sillä, että Kirkan levyjä ostettiin merkittävissä määrin marketeista ja maaseudun huoltoasemilta, joiden levymyyntiä ei tuohon aikaan listattu mukaan virallisen albumilistan lukuihin. Jotkut ovat pyrkineet vähättelemään Kirkan saavutuksia mainitsemalla, että Flamingo Music myi äänitteitään ajoittain poikkeuksellisen halvalla. Esimerkiksi Anttila myi Flamingon albumeja alennushintaan jo niiden ilmestyessä (Rantala 2002, 114; Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 436). En ole koskaan ymmärtänyt, millä tavalla tämä argumentti väheksyisi Kirkan saavuttamaa suosiota levymarkkinoilla, sillä tuskin kukaan ostaa halvan hinnan vuoksi musiikkia, josta ei pitäisi. Useat Flamingon alennushinnoilla myydyt albumit eivät osoittautuneet minkäänlaisiksi menestyksiksi levymarkkinoilla edullisesta hinnasta huolimatta.

Populaarimusiikin historiassa ei ole suinkaan tavatonta, että artistin menestysalbumia seurannutta pitkäsoittoa pidetään korkeatasoisempana. Selitys ilmiöön on toki äärimmäisen looginen. Levy voi saavuttaa menestystä aivan yllättäen, mikäli kuulijakunta rakastuu johonkin yhteen tiettyyn lauluun. Yksi jättihitti voi johtaa albumin melkoisiin myyntilukuihin, vaikka kokonaisuutena albumi olisikin vaatimaton. Kun artisti menestyslevyn ansiosta nousee eturivin tähtien joukkoon, levy-yhtiölle tulee paineita varmistaa, että seuraava levy kykenisi kaikin mahdollisin keinoin jatkamaan suosiota, minkä vuoksi seuraava albumi valmistetaan erityisellä huolellisuudella. Kirkan kohdalla tämä esittämäni ilmiö pätee osuvasti. Pikaisesti väsätty Surun pyyhit silmistäni -albumi menestyi ennen kaikkea nimikkokappaleen valtavan menestyksen siivittämänä. Kirkan seuraava pitkäsoitto Anna käsi on kokonaisuutena huomattavasti korkeatasoisempi ja onnistuneempi. Anna käsi -älppäriä ei tarvinnut valmistaa samanlaisella kiireellä kuin edellistä, joten Flamingon tiimillä oli enemmän aikaa jalostaa Kirkan jatkotuotantoa. Mielestäni syyskuussa 1989 ilmestynyt Anna käsi on kokonaisuutena Kirkan iskelmätuotannon onnistuneimpia albumeita.

Anna käsi julkaistiin tuoreeltaan vinyylinä, CD:nä ja C-kasettina.
Anna käsi sisältää Halosen, Jernströmin ja Salmen kynäilemiä laulua. Kymmenestä laulusta vain yksi – Kesäpäivät – on Halosen itsensä säveltämä, loput yhdeksän on merkitty Halosen ja Jernströmin nimiin. Flamingo Musicin kukoistusaikana Kassu ja Kisu harrastivat biisintekomatkoja ulkomaille, ja etelän auringon alla ovat syntyneet myös suurilta osin Anna käsi -albumin melodiat. Levyllä soittaa lukuisia aikansa eturivin studiomuusikoita, kuten Juha Björninen, Anssi Nykänen, Janne Louhivuori, Jari Heino, Vesa Aaltonen ja Jari Nieminen. Kuoropoikina hääräävät Flamingo Musicin omat pojat Kim Lönnholm, Kassu Halonen ja Kisu Jernström. Äänityksestä ja miksauksesta vastasivat niin ikään alansa huippunimet: Dan Tigerstedt ja Juha Laakso. Kassu Halonen on erityisesti tällä Kirka-levyllä onnistunut sovittajana: suomalaiseksi tuon ajan iskelmälevyksi albumin soundimaailma kuulostaa huolellisesti suunnitellulta. Levyn raidat on sovitettu ilmaviksi ja mukaansatempaaviksi. Vaikka älppärin musiikkityyli on selvästi luokiteltavissa iskelmäksi, joissakin sovituksellisissa ratkaisuissa kuuluu Kassu Halosen tiukasti rock-musiikissa olevat juuret. Vaikka Kirka levyttikin jälleen iskelmää, Anna käsi -albumin materiaali on ajoittain hyvinkin kaukana CBS-kauden lällyiskelmistä. Genreksi voisi määritellä: iskelmää mutta ei ilman särmää. Vexi Salmi on tietysti iskelmäsanoittamisen huippuammattilainen ja hänen tekstejään on miellyttävä kuunnella, koska ne ovat teknisesti sujuvia eivätkä sisällä korneja kielikuvia tai keinotekoisia loppusointuja. Sellaisia kuultiin melkoisen paljon Kirkan CBS-albumeilla...

Ensimaistiainen levyltä saatiin elokuussa 1989, kun julkaistiin single Anna käsi / Kesäpäivät. Anna käsi jatkoi onnistuneesti Surun pyyhit silmistäni -laulun menestyskaavaa ja siitä muodostuikin Kirkalle uusi iso hitti. Laulu menestyi erinomaisesti jukebox- ja radiolistoilla nousten molemmissa parhaimmillaan toiselle sijalle. Vexi Salmi luonnehti edellämainitussa Iskelmä-Suomi -dokumentissa, kuinka Kirkan kohdeyleisöksi valikoitiin "keski-ikäiset naiset, joilla saattoi olla elämässään valtava hellyydenkaipuu". Anna käsi oli suorastaan kirjaimellisesti kohdistettu tällaiselle yleisölle ja se ryyditti Kirkan uutta suosiota.

Elämäkertakirjassaan Enimmäkseen Kirkasta Kirka itse kuvaili albumia seuraavanlaisesti:
"Anna käsi -albumi tehtiin seuraavana vuonna, mielestäni siinä olisi pitänyt jatkaa Surun pyyhit -linjalla eikä mennä sellaisiin kuin Niin paljon kyyneleitä ja Kaksi luonnonlasta." (Babitzin, Kinnunen 1999, 217)
Kirka ei täsmennä mitä hän tarkoittaa "sellaisiin menemällä", mutta oletettavasti hänen mielestään nuo kaksi laulua olivat liian iskelmällisiä. Tähän johtopäätökseen voi päätyä kuuntelemalla albumin kakkosraitaa Niin paljon kyyneleitä, jonka sanoituksessa on "niin paljon tuskan kyyneleitä" ja "unelmia kerran särkyneitä". Sanoitus voisi jo melkein sopia nyyhkyiskelmien kuninkaan Reijo Kallion repertuaariin. Kirkan esittämänä kuitenkaan edes Niin paljon kyyneleitä ei kuulosta ruikuttamiselta. Kuten Gugi Kokljuschkin totesi em. Iskelmä-Suomi -dokumentissa, Kirkan tulkinnoissa oli aina "pieni eläimellisyys mukana", minkä vuoksi Kirka sai soundillaan romanttisetkin iskelmät kuulostamaan raaemmilta kuin oikeasti ovatkaan.

Kolmas raita on letkeä Kesäpäivät, josta olisi varmasti tullut jonkinsortin radiohitti, jos iskelmämusiikkiin erikoistuvia radiokanavia olisi ollut tuohon aikaan enemmän. Kesäpäivät sisältää kiinnostavan ristiriidan siinä mielessä, että laulu kuulostaa menevältä ja kesäisen iloselta, vaikka siinä lauletaan päättyneestä parisuhteesta. Ehkäpä juuri tällaiset ristiriidat osoittautuivat Kirkan uuden suosion salaisuudeksi. Esimerkiksi Surun pyyhit silmistäni on melodialtaan mollivoittoinen melankolinen iskelmä, mutta sovituksen reggae-komppi ja puhaltimet tuovat siihen puhtia ja menevyyttä.

Kirka euroviisukarsinnoissa 1989.
Hiljaisuutta-kappaleella Kirka osallistui helmikuussa 1989 Suomen euroviisukarsintoihin. Kirkan osallistuminen herätti etukäteen melkoisen paljon huomiota, olihan Syksyn sävel -voitosta kulunut vasta muutama kuukausi, ja Surun pyyhit silmistäni oli kuumaakin kuumempi megahitti. Hiljaisuutta ei kuitenkaan osoittautunut samanlaiseksi menestykseksi, ja asiantuntijaraati sijoitti laulun viidenneksi. Ammattilaisraati teki luonnollisesti täysin oikean valinnan, kun valitsi Suomen euroviisuedustajaksi Anneli Saariston La dolce vitan, mutta ei Hiljaisuuttakaan mikään täysin toivottoman kelvoton viisuedustaja olisi ollut. Kassu Halonen ja Kisu Jernström ovat sävellyksessään ilmiselvästi noudattaneet tyypillisten euroviisumaisten festivaaliballadien konventioita, ja kertosäkeistön melodiankulku on kieltämättä tarttuva. Kenties Lausannen Eurovision laulukilpailuissa laulu olisi voinut sijoittua sijoille 12–15.

Hiljaisuutta äänitettiin alkukeväästä 1989 euroviisukarsintojen jälkeen MTV Studioilla Jari Laasasen johdolla. Singlen toisella puolella julkaistiin Kim Lönnholmin Minä olen muistanut, joka kilpaili samaisissa viisukarsinnoissa. Tuossa vaiheessa ei vielä osattu aavistaa, kuinka järisyttävä menestys Lönnholmin kappaleesta muodostuisi...

Yön lapsi -laulusta povattiin albumin toista hittiä. Laulusta julkaistiin albumin toinen single ja siitä kuvattiin musiikkivideo, jota esiteltiin muun muassa television listaohjelmissa. Tunnelmallisessa laulussa on kieltämättä hittipotentiaalia, ja Kirka on itsekin myöntänyt olettaneensa, että laulu olisi jäänyt paremmin elämään. Kyseessä on Kirkan iskelmätuotannon onnistuneimpia levytyksiä. Eräänlaisen kunnianosoituksen(?) laulu sai kuitenkin vuonna 2010, kun Olli Lindholm levytti siitä oman versionsa Maailma on kaunis -albumille. Tuo albumihan sisältää ainoastaan Vexi Salmen sanoituksia, jotka Olli Lindholm tulkitsee koruttomaan tyyliinsä. (PS. Vilkaiskaapas huviksenne minkälainen äijäenergia huokuu kyseisen albumin kansikuvasta).

Anna käsi -albumin B-puolen aloittaa Yön lapsi -singlen kääntöpuoli Kaksi luonnonlasta, mikä ei sekään ole lainkaan hassumpi kappale. Sävellys on tarttuva ja sovitus puhaltimineen hyvinkin mukaansatempaava. Laulun b-osassa on vinkeä rumpukomppi. Vexi Salmen sanoituksissa on usein sivuttu mystiikkaa ja filosofisia kysymyksiä sekä niin sanottuja "elämää suurempia asioita". Kaksi luonnonlasta -laulussa rakastumisen tunnetta käsitellään abstraktilla tasolla: hetkeksi aikaa ihminen tuntee olevansa vaiston varassa elävä luonnonlapsi, joka on irti hektisestä arkisesta maailmasta. Vexi Salmen tekstissä kuvaillaan, kuinka "syttyi tunne täydellinen / puhdas voima rakkauden / ja niin tunne johti meitä kaikkeuden suuren huomaan".

Kohtalokas Kaksin elämään jatkaa sanoituksensa puolesta hellyyden anatomiaa. Vexi Salmi lienee myhäillyt, kuinka moneen elämäänsä pettyneeseen keski-ikäiseen naiseen vetoaa, kun komeaääninen Kirka vakuuttaa, kuinka "kaksin eletään aina, joka hetki, tulevaisuus... / meitä monet vuodet odottaa". C-osassa kuullaan satulinnamainen ajatus siitä, kuinka kaksi ihmistä voivat yhdessä tehdä paremman maan, jossa rakastetaan. Myös seuraava laulu Maa jatkaa samanlaista tematiikkaa. Joskus voidaan haavein purjehtia yhdessä kauas pois kiireisestä arjesta sydämen sisäiseen maailmaan, joka on rakennettu toiveista. Maan kohdalla alkaa kieltämättä jo ajatella, että laulujen teemat hieman toistavat itseään, eikä kyseinen kappale muutenkaan ole albumin karismaattisimmasta päästä.

Väkevä Aika onnellisin on levyn rokahtavin laulu. Sähkökitarat vinkuvat sooloissa ja tällä raidalla Kirka pääsee kunnolla revittelemään uniikilla äänellään. Aika onnellisin muistuttaa siitä, että Kirka on tulkitsijana omimmillaan nimenomaan rockissa. Hän on ollut Suomen musiikkikentällä ainutlaatuinen vokalisti, joka kykenee uskottavasti esittämään tällaista rock-iskelmää, mikä kuulostaisi jonkun sliipatun iskelmälaulajan tulkitsemana lähinnä huvittavalta. Väkevä ja kohtalokas on myös laulun sanoitus. Vexi Salmi on kynäillyt, kuinka rakkauden tunne kestää pidempään kuin pitkäaikaiset luonnonilmiöt: kivet sammaloituvat, rauta ruostuu ajan kuluessa, mutta meille rakkauden tunne on ikuinen. Harmi vain, että laulun kertosäkeistön sanoitus on kaikessa omitushaluisuudessaan suorastaan typerä. Kuulostaa hyvin aggressiiviselta, kun Kirka laulaa vaativalla äänellä: "et saa muista katsoakaan / mulle ainoastaan kuuluu katseesikin." Pelottavan omistushaluista, mutta ehkäpä tällainenkin vetoaa jonkinlaiseen kansanosaan...

Albumin päätösraita Yö yllä nukkuvan maan on levyn ehdottomia kohokohtia. Yö yllä nukkuvan maan on kunnianhimoinen musikaalimainen yöllinen sävellys, joka on melkoisen kaukana perinteisestä iskelmämusiikista. Laulu on myös Kirkan oma suosikki albumilta:
"Anna käsi -levyn paras biisi on minusta Yö yllä nukkuvan maan – siinä on vähän Chicago-vaikutelmaa. Hieno sävellys, jota on helkkarin vaikea laulaa, joutuu puskemaan ja sellaisia biisejä haen ja rakastan." (Babitzin, Kinnunen 1999, 218)
Olisi suorastaan toivottavaa, että tämä helmi löydettäisiin vielä joskus, ja julkaistaisiin esimerkiksi Kirkan kokoelmajulkaisuilla. Aika onnellisin ja Yö yllä nukkuvan maan ovat osoituksia siitä, että Kirkan 1980-luvun lopun albumit sisältävät muunkinlaista musiikkia kuin tyypillistä kaihoisaa suomi-iskelmää.

Anna käsi -albumi on omasta mielestäni Kirkan uran parhaimpia iskelmäalbumeja, ellei jopa paras. Albumi on huoliteltu kokonaisuus ja lähes jokainen levyn raidoista puolustaa paikkansa – heikoimpia lenkkejä ovat lähinnä Niin paljon kyyneleitä ja Maa. Halosen, Jernströmin ja Salmen lauluntekijätiimillä on ollut juuri näihin aikoihin kukoistuskautensa. Rentun ruusun ja Surun pyyhit silmistäni -menestysten myötä syntyi sapluuna, joka tuotti näinä vuosina kaunista tulosta. Anna käsi osoittautui edeltäjänsä tapaan suurmenestykseksi. Levy sijoittui albumilistalla parhaimmillaan kolmannelle sijalle ja myi nopeasti kultaa, platinaa ja tuplaplatinaa. Tähän päivään mennessä älppäriä on myyty 110 000 äänitettä ja se on Kirkan toiseksi myydyin albumi. Valitettavasti tältä albumilta ei ole varsinaisesti jäänyt elämään muuta laulua kuin nimikkokappale Anna käsi, vaikka levyllä on useita muitakin mukavia iskelmiä, kuten Kesäpäivät, Yön lapsi tai Kaksin elämään, sekä Yö yllä nukkuvan maan kaltaisia helmiä. Yön lapsi julkaistiin sentään Kirkan muistokokoelmalla Kaikki parhaat 1967–2007.

Ota lähellesi jatkoi Kirkan menestys-
putkea vuonna 1990.
Kirkan suosio ei suinkaan päättynyt tähän albumiin. Myös seuraavana vuonna ilmestynyt Ota lähellesi menestyi erinomaisesti ylittäen 100 000 äänitteen myyntirajan. Kirkan kolme peräkkäistä albumia ylittivät tuon maagisena pidetyn rajan. Ota lähellesi debytoi jopa Suomen albumilistan ykkössijalla, mikä oli osoitus siitä, että kansa suorastaan odotti Kirkan uutta julkaisua.

Koko 1990-luvun ajan Suomessa vallitsi melkoinen Kirka-buumi. Vuonna 1991 tehdyn haastattelututkimuksen perusteella Kirka oli 21–35-vuotiaiden suomalaisten suosikkiartisti. (Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 436) Keväällä 1992 Yleisradion Rockstop-ohjelmassa juontaja Heli Nevakare luonnehti Kirkan olevan suosituin esiintyjä Suomessa. Kirka-hypeä yritettiin hyödyntää kaikin mahdollisin tavoin. Vuonna 1990 Kirka levytti Flamingolle Ota lähellesi -levyn lisäksi albumin Parhaat – uudet versiot, joka sisältää 10 uutta versiota hänen uransa alkuaikojen hiteistä. Kirkan Flamingo-levytykset päätyivät myöhemmin BMG:n arkistoihin ja sieltä levy-yhtiöfuusion jälkeen Sonyn omistuksiin. Sony on myöhemmin Kirka-kokoelmillaan hyödyntänyt juuri näitä vuonna 1990 levytettyjä uusia versioita, kuten esimerkiksi hyvin menestyneellä 40 unohtumatonta laulua (2006) -kokoelmalla. Kirkan klassikoiden alkuperäisversiot löytyvät Warner Music Finlandin julkaisuista.

Pyydä vain -albumista vuodelta 1992
Kirka vastaanotti jälleen kultalevyn.
Uutta materiaalia Kirka levytti Flamingolle vielä kolme albumillista: Kasvot peilissä (1991), Pyydä vain (1992) ja Kirka (1994). Kasvot peilissä myi platinaa 60 000 äänitteen menekillään, Pyydä vain kultaa (yli 25 000) mutta viimeisin albumi Kirka ei tainnut ylittää edes kultalevyrajaa, vaikka se sisälsikin hitin Niin paljon se sattuu. Näillä kolmella viimeisellä Flamingo-levyllä on kuitenkin havaittavissa selkeä tason notkahdus niin biisien kuin tuotannon osalta. Kirka huomasi ilmiön myös itsekin.
"Minusta kappaleet alkoivat tuntua liian samanlaisilta, ja Kasvot peilissä -vaiheessa aloin sanoa, että c'mon, jotain uutta kehiin. Elämän tunteet, Luokseni jään (sic), Niin yksinäinen – muistan että tässä vaiheessa tuli kunnon tappelu Vexi Salmen kanssa. Ymmärrän kyllä, että sanoittaja on taiteilija, mutta jos artisti pyytää, voisiko saada jotain muuta kuin murhetta ja kyyneleitä, niin ehkä sitäkin voisi kuunnella. - - Flamingo-kauden loppupuolella Vexi, Kassu ja Kisu alkoivat olla liian rutinoituneita, alkoi toisto. Ei siitä voinutkaan auvoa syntyä, rupesi olemaan kuin koneella tehtyä, tasapaksua, ei ollut enää sielukkuutta, eikä niissä päässyt käyttämään itsestään kuin osan." (Babitzin, Kinnunen 1999, 240–241)
Tähän sitaattiin ei ole mitään lisättävää. Kirka osasi tiivistää 90-luvun alkupuoliskon albumiensa ongelmallisuuden. Flamingo Musicin toiminta lakkasi vuonna 1995, minkä jälkeen Kirka aloitti yhteistyön BMG-levy-yhtiön kanssa. Tarkoituksena oli hälventää iskelmä-Kirkan mainetta ja musiikki alkoikin kuulostaa enemmän aikuiseen makuun suunnatulta pop-musiikilta. Ensimmäinen BMG-albumi Tie huomiseen (1996) kuulosti nuorekkaammalta ja kansainvälisemmältä kuin Kirkan viimeiset Flamingo-albumit. Levymyynti lähti jälleen iloiseen nousuun, sillä Tie huomiseen myi platinaa, samoin kuin Kirkan 30-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi julkaistu tuplakokoelma Hetki lyö 1967–1997. 1990-luvun viimeiset vuodet olivat menestyskiertueiden aikaa. Vuosina 1997–98 Kirka vietti 30-vuotistaiteilijajuhlaansa, jota juhlistettiin juhlakiertueella. Konsertteja oli alun perin tarkoitus olla 18, mutta lopulta niitä kertyi 56. Yhtä lukuun ottamatta jokainen konsertti oli loppuunmyyty. Vuosina 1998–99 vuorossa oli uskomattoman ilmiömäiset mittasuhteet saavuttanut Mestarit Areenalla -kiertue. Kirka oli koko 1990-luvun ajan Suomen suosituimpia kevyen musiikin esiintyjiä.

Kreikan-markkinoita varten julkaistiin
albumi Sadness in your eyes 1993.
Kirkan suosio 1990-luvulla ei rajoittunut pelkästään Suomeen. Vuonna 1990 Kirka esitti Monacon World Music Awards -gaalassa Surun pyyhit silmistäni -kappaleen englanniksi. Sadness in your eyes päätyi sattumalta gaalasta kootulle äänitteelle, jota jaettiin ympäri maailmaa. Yhtäkkiä Suomeen alkoi kuulua kummallisia uutisia: Sadness in your eyes -laulua on soitettu maailman eri kolkissa ja se on noussut Kreikassa suureen suosioon. 1990-luvun alkuvuosina Kirka keikkaili Suomen lisäksi Kreikassa. Vuonna 1993 julkaistiin Kreikan-markkinoille Kirkan albumi Sadness in your eyes, joka sisälsi englanninkielisiä versioita Kirkan levytyksistä vuosilta 1988–1992 sekä muutaman poiminnan The Spell -albumilta (1987). Vuonna 1995 BMG julkaisi albumista uuden painoksen kansainvälistä levitystä varten, mutta Kirkan suurin suosio Suomen rajojen ulkopuolella oli jo hiipunut.

Surun pyyhit silmistäni saavutti suosiota myös Kauko-idässä. Laulusta levytettiin kiinankielinen versio, joka menestyi erinomaisesti Kiinassa ja Hong Kongissa, ja oli – mielenkiintoista kyllä – sangen suosittu kappale erityisesti karaokessa.

1980-luvun lopussa Kirka oli jälleen joutunut luopumaan rock-musiikin esittämisestä ja tekemään kompromisseja iskelmäyleisön kanssa. Kirkan mielilausuntoja tuohon aikaan olikin: "Suomessa ei rockin laulamisella elä." Edellisen rock-kauden aikana Kirkalta olivat loppuneet keikat kokonaan. Surun pyyhit silmistäni -tyylillä hänestä tuli Suomen suosituin artisti, jonka albumit myivät huikeita lukemia. Kirkan vaikutus alkoi näkyä muutenkin iskelmämarkkinoilla. Musiikkihistorioitsijat ovat ilmaisseet, että jos 1980-luvun puolivälissä puhuttiin iskelmän kriisistä, niin 1990-luvun alussa alettiin puhua rockin kuolemasta. (Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 436) Kirka ei ollut suinkaan ainoa artisti, joka menestyi iskelmiä levytämällä. Kirkan megasuosion vanavedessä 100 000 äänitteen maagisen rajan ylittivät muun muassa Kim Lönnholm (Minä olen muistanut, 1989), Arja Koriseva (nimeä kantava debyyttialbumi 1990), Anna Hanski (Jos et sä soita, 1992), Katri Helena (Anna mulle tähtitaivas, 1992), Joel Hallikainen (nimeä kantava debyyttialbumi 1992), Laura Voutilainen (nimeä kantava debyyttialbumi 1994) ja Kari Tapio (Myrskyn jälkeen, 1995). Vuonna 1996 julkaistusta Jari Sillanpään esikoislevystä tuli Suomen kaikkien aikojen myydyin albumi. Iskelmistä oli tullut levy-yhtiöille taas tuottoisa bisnes ja suomalainen iskelmäkulttuuri kukoisti jälleen. Suomalaisen iskelmämusiikin elvyttämisen "iskelmän kriisistä" saivat aikaan Kassu Halonen, Kisu Jernström ja Vexi Salmi. Ensin Rentun ruusulla, mutta lopullinen niitti oli Surun pyyhit silmistäni. Jori Sivonen on osuvasti tiivistänyt ilmiön:
"Tuohon aikaan levy-yhtiön mielenkiinto alkoi keskittyä Dingon ja Gringos Locosin kaltaisiin nimiin ja tällaisilla tavallisilla iskelmänikkareilla alkoi olla levy-yhtiössä sellainen fiilis, että mua ei täällä taideta enää kaivata. Levytuottajista Vexi Salmi teki omassa Levytuottajat-yhtiössään viisaasti eikä luopunut iskelmän julkaisemisesta. Ja Vexihän pärjäsi loistavasti silloin kun muut julisti iskelmän kuolleen ja tulleen kuopatuksi. Kuten Vexi on jossain haastattelussakin sanonut, niin ei Suomen kanssa (sic) luovu iskelmästä koskaan." (Rantala & Niemi 2006, 69)




Lähteet


Kirjallisuuslähteet:

Babitzin Kirill, Kinnunen Raila (1999) Enimmäkseen Kirkasta. WSOY – Kirjapainoyksikkö, Juva.

Bruun Seppo, Lindfors Jukka, Luoto Santtu, Salo Markku (1998) Jee Jee Jee – Suomalaisen rockin historia. WSOY – Kirjapainoyksikkö, Porvoo.

Rantala Juha (2002) Irwin Goodman – musiikillinen elämäkerta. POP-lehti, Tampere.

Rantala Juha & Niemi Marko (2006) Raul Reiman – Iskelmärunoilija. POP-lehti, Tampere.

Verkkolähteet:

Heikkilä Martti: Sanoittaja Vexi Salmi. Selvis-lehti 02/2012.
http://www.elvisry.fi/artikkeli/sanoittaja-vexi-salmi

Nissilä Pekka: Kassu Halonen – Luontevuus on biisinteossa tärkeintä. Selvis-lehti 04/2007.
http://www.elvisry.fi/artikkeli/luontevuus-biisinteossa-tarkeinta

Rantala Juha: Levytuottajat / Flamingo. Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa.
http://www.suomalaisenmusiikinhistoria.fi/doc/levytuottajat_flamingo.pdf

Kirkan listasijoitukset tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin: levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1961.
http://suomenlistalevyt.blogspot.fi/2015/08/ket-kir.html

Aiheesta muualla

Levytuottajat Oy:n ja Oy Flamingo Music AB:n äänitejulkaisuluettelo ym.