22. toukokuuta 2021

Euroviisut 2021: BIG 5 + isäntämaa Alankomaat


9. ISO-BRITANNIA: James Newman – Embers

Britteinsaarilla on tänä vuonna yhteinen ongelma: sekä Irlanti että Iso-Britannia ovat valinneet viisuedustajakseen meritoituneen musiikin ammattilaisen, joka on omimmillaan lauluntekijä- ja tuotantopuolella mutta ei niinkään laulajana ja esiintyjänä.

Iso-Britannia ei ole enää pitkään aikaan tehnyt itseään naurunalaiseksi Euroviisuissa. Nykyään maan viisut ovat lähinnä mitäänsanomattomia ja yhdentekeviä. Biisissä on ihan jees meno ja James Newman vaikuttaa sympaattiselta kaverilta, mutta kilpailu finaalissa on aivan liian armoton tällaiselle keskinkertaisuudelle. Embers ei sytytä viisuareenaa roihuun, vaan Britannian viisumenestys jatkanee edelleen säästöliekillä. Toivottavasti ei sentään sijoitu viimeiseksi.

Arvioni: 2,5 / 5
Veikkaus:
BOTTOM 5, valitettavasti.

13. ESPANJA: Blas Cantó – Voy a quedarme

Pandemia on jyllännyt Espanjassa pahasti. Blas Cantón isoäiti menehtyi koronaan ja hän on omistanut 90-luvun viisuballadia muistuttavan laulunsa mummonsa muistoksi. Liikuttavaa ja surullista.

Sekin on surullista, että Espanja on vuodesta 2015 lähtien sijoittunut Euroviisuissa joka ikinen kerta seitsemän viimeisen joukkoon, enkä usko, että putki tulee katkeamaan tänäkään vuonna.

Suorilla finalisteilla kävi huono tuuri, sillä kaksi vähiten potentiaalista arvottiin esiintymään finaalin alkupuoliskolle. Mutta. Espanjan viisu on tyyliltään samankaltainen kuin Sveitsin kaunis laulu. Sveitsi kilpailee numerolla 11 ja Espanja pian sen jälkeen. Voiko Espanja viedä Sveitsiltä liike-energiaa?

Arvioni: 2,5 / 5
Veikkaus:
Seitsemän viimeisen joukossa, valitettavasti

15. SAKSA: Jendrik – I don't feel hate

Saksan raivostuttavan hyväntuulinen viisu on mainittu useassa yhteydessä viisuvuoden ärsyttävimmäksi – ja se lienee ollut tekijöiden tarkoituskin.

Jendrik Sigwartin kappale on vastaisku muun muassa vihapuheelle ja somekeskustelujen myrkylliselle ilmapiirille. Jendrik vakuuttelee ukulelensa säestyksellä sietämättömän hilpeästi, ettei hän tunne vihaa vihaajiansa kohtaan, vain sääliä. Eikä näytä keskaria takaisin!

Jos Saksa olisi esiintynyt finaalin vihoviimeisillä paikoilla, olisin väläyttänyt Saksasta finaalin mustaa hevosta. Ehkä Saksa on kuitenkin liian heppoinen erottuakseen karismaattisten joukosta. Edellisissä viisuissa israelilainen juontaja Bar Refaeli joutui yleisöääniä peratessaan toteamaan Saksan kohdalla: "I’m sorry... zero points." Tänä vuonna sitä vaaraa tuskin on, mutta kovinkaan suurta pistemäärää en tohdi Saksalle veikata.

Mikä hersyvintä: Saksan Jendrik laulaa loilottaa esiintymisnumerolla 15 ettei näytä keskisormea, ja Saksan jälkeen lavan valtaa raivokas Suomi, joka kehottaa nostamaan keskisormet pystyyn. Saksankin esityksessä on mukana hassunhauska käsihahmo välillä keskisormi pystyssä. Tuottajat eivät malttaneet olla asettamatta kahta keskariviisua peräkkäisille paikoille.

Arvioni: 2,5 / 5
Veikkaus:
BOTTOM 10?

20. RANSKA: Barbara Pravi – Voilà

Padam, padam, padam... Ranska on Édith Piaf -pastissillaan ranskalaisempi kuin koskaan aikaisemmin viisuhistoriansa aikana.

Ranska ja Italia ovat viime päivinä vuorotelleet vedonlyönnin ykköspaikalla. Ennakkosuosikit herättävät tunteita puolesta ja vastaan: Ranskaa on ihasteltu laajalti. Yleisradion Viisukupla-esikatseluohjelmassa Marco Bjurströmin silmät kostuivat kyynelistä. Ranskan viisua myös vastustetaan. Laulua haukutaan kliseekimpuksi ja tuotteistetuksi turistirihkamaksi, joka on koottu ranskalaisen chansonin stereotypioista. Mutta Barbara Pravin esiintyminen on aidosti pysäyttävää ja hänellä on luontainen kyky välittää emotionaalisesti laulun tarina kuulijalle. Jos se tekee vaikutuksen katsojaan, ei se väärin ole.

Ranskan kuudes viisuvoitto olisi miellyttävä yllätys. Ikävä kyllä, Ranskalla on ollut miltei koko 2010-luvun tapana menestyä ennakkoveikkauksissa paljon paremmin kuin varsinaisissa tuloksissa. Monet veikkaavat Ranskan pärjäävän raatiäänestyksessä. Otan nyt tietoisen riskin ja esitän, että Ranska pärjäisikin yleisöäänissä paremmin. Tuomaristot kuitenkin suovat pisteensä nykyaikaisille musiikkiteollisuuden tuotoksille.

Arvioni: 4 / 5
Veikkaus:
TOP 10, mahdollisesti jopa TOP 5?

23. ALANKOMAAT: Jeangu Macrooy – Birth of a new age

Täydellinen isäntämaan edustussävelmä koronaviisuissa 2021. Alankomaat on ollut koko viisuhistoriansa ajan monikulttuurisin viisumaa. Alankomaat on marssittanut 1960-luvulta lähtien euroviisulavalle esiintyjiä, joiden juuret ovat Euroopan ulkopuolelta.

Jeangu Macrooyn surinamelainen tausta näkyy ja kuuluu hänen esityksessään. Kertosäkeistö lauletaan sranan tongon kielellä: sanat kuuluvat "Yu no man broko mi" (minua ei voi murtaa), siinä ei lauleta "broccolista". Vaikka Birth of a new age on ylistyslaulu dekolonisaatiolle, laulun nimi sopii osuvasti myös tähän aikaan, kun koronapandemiasta ollaan siirtymässä uuteen normaaliin. Alankomaiden viisu vangitsee zeitgeistin ja maan viisuhistorian ominaispiirteen.

Alankomaiden viisuesitys on hyväntuulinen ja Jeangulla on mielettömän upea ja miellyttävä ääni. Nyt jos koskaan toivon, että isäntämaa pärjäisi viisuissa kohtuullisesti.

Arvioni: 4 / 5
Veikkaus:
Tulostaulun vasen puolisko

PS. Kiinnostava artikkeli liittyen Alankomaiden viisuun: Your rhythm is rebellious: the struggle for racial justice and Eurovision 2021 (part 1)

24. ITALIA: Måneskin – Zitti e buoni

Euroviisujen suurin ennakkosuosikki toisintaa 1970-luvun rouheaa glam rockia, jota soittavat vuosituhannen vaihteessa syntyneet muusikot. Kuka olisi uskonut?

Blind Channel ei ole finaalin ainoa rockpumppu. Italian Måneskin voitti hieman yllättäen San Remon musiikkifestivaalit kevättalvella 2021 ja heidän kilpailukappaleestaan Zitti e buoni on muodostunut valtava megahitti Italiassa – ja vähän muuallakin Euroopassa. Lavalla nähdään puoleensavetäviä kauniita ihmisiä ja esitys huokuu kauttaaltaan kiehtovaa seksuaalista jännitettä. BBC:n legendaarinen viisuselostaja Terry Wogan kuvailisi bändiä "three boys and one girl". Vähän kuin Haloo Helsinki, paitsi että tässä poppoossa hyvännäköinen bööna ainoastaan soittaa bassoa mutta ei laula. Etenkin ultrakarismaattinen solisti Damiano David saanee tänä iltana satoja tuhansia uusia ihailijoita.

Måneskin perustettiin viitisen vuotta sitten, kun osa yhtyeen jäsenistä kävi samaa lyseota. Tanskankielisen nimen taustalla on bändin basisti Victoria De Angelis, joka on puoliksi tanskalainen. Nelikon muut jäsenet kehottivat häntä luettelemaan sanoja tanskaksi ja valitsivat Måneskinin bändin väliaikaiseksi nimeksi. Väliaikainen nimi on jäänyt pysyväksi.

Italia päihittänee Suomen illan rockmaaottelussa. Etenkin raadeille uskon Italian kelpaavan paremmin kuin Suomen. Mutta tietenkin toivotaan molemmille hyvää menestystä.

Arvioni: 4,5 / 5
Veikkaus:
TOP 5

21. toukokuuta 2021

Euroviisut 2021: Viekö Italia Suomen äänet?


Eurovision laulukilpailun 2021 semifinaalit ovat kilpaillut ja Suomen edustaja Blind Channel äänestettiin ennakko-odotusten mukaisesti lauantain finaaliin. Toisen semifinaalin jatkoonpääsijöiden julkistaminen oli suomalaisittain hermoja raastavaa seurattavaa, mutta areenayleisön kannustushuudot Suomen puolesta ennen viimeisen finaalipaikan selviämistä kirjataan maamme euroviisuhistoriaan.

Torstain semifinaalin jälkeen Blind Channelin viisuesitys on kerännyt YouTubessa huimat katsojaluvut ja Dark sidea luukutetaan suoratoistopalveluissa ympäri Eurooppaa. Suomen asema ennakkoveikkauksissa on kohentunut: Suomi on noussut vedonlyönnissä seitsemänneksi. Suomen tämänvuotisen viisutaipaleen poikkeuksellisen hyvä mäihä jatkui vielä semifinaalin päätyttyä, sillä Suomi arvottiin esiintymään viisufinaalissa jälkimmäiselle puoliskolle.

Alkukarsinnassa Suomi kilpaili omassa poterossaan, joten Blind Channel onnistui luomaan huomattavan kontrastin kilpakumppaneihinsa. Finaalissa vastassa on Suomen pahimmaksi haastajaksi leimattu Italia. Italia luottaa tänä vuonna niin ikään rockin voimaan: Italian bändi Måneskin ja viisunsa Zitti e buoni komeilee vieläpä vedonlyönnin ykkösenä! Viisuharrastajat aprikoivat kahden rockehdokkaan välistä dynamiikkaa: rokottaako Italia Suomen pistesaalista vai syövätkö viisufinaalin kaksi rockviisua toistensa kannatusta. Suomen euroviisuhistorian tunteminen johtaa helposti pessimistiseen ajatteluun. Suomalaiset pelkäävät, että katsojat unohtavat esiintymisnumerolla 16 esiintyvän Blind Channelin, kun Italia jyrää finaalikavalkadin kolmanneksi viimeisenä ja on todennäköisemmin katsojien mielessä äänestysajan alkaessa.

Kiehtova asetelma Suomen ja Italian välillä innoitti tutkimaan Euroviisujen lähihistoriaa. Millaisen vastaanoton erilaiset rockgenreen kategorisoitavat kappaleet ovat saaneet viisuäänestyksissä?

Lauantain finaalin rockin kaksintaistelu muistuttaa osaltaan seitsemän vuoden takaista viisukilpailua. Silloinkin juuri Suomi ja Italia värittivät finaalikattausta rockiin kallellaan nojautuvilla sävelmillä. Vuonna 2014 viisujen rockkuninkuuden vei selkein lukemin Suomi. Softenginen Something better sijoittui kunniakkaasti sijalle 11. Italia sen sijaan pärjäsi totuttuun tasoonsa nähden poikkeuksellisen heikosti. Emma Marronen La mia città oli esityksensä puolesta vähintäänkin sekava, minkä vuoksi Italia romahti sijalle 21.



Tänä vuonna Italian osakkeet vaikuttavat lupaavimmilta kuin Suomen. Jos Euroviisut voitetaan tänä vuonna rockilla, ennakkoasetelmien perusteella Italian Måneskin on vahvempi kandidaatti kuin Suomen Blind Channel.

Pahimmassa skenaariossa pelätään vuoden 2008 toisintoa. Silloin viisujen särökitaroidenkiintiöstä vastasivat Teräsbetonin Missä miehet ratsastaa ja turkkilainen pitkän linjan bändi Mor ve Ötesi kappaleellaan Deli. Suomen laukkakomppinen huumorihevi ei enää viisujen loppukilpailussa purrut toivotulla tavalla (22. sija). Turkki menestyi tapansa mukaisesti hyvin ja sijoittui seitsemännelle sijalle. Euroviisulähetystä Yleisradiolle selostanut Jaana Pelkonen kuulosti äänestyksen edetessä hivenen epätoivoiselta Suomen jäädessä katveeseen: "Siellä on nyt se Suomen pahin rokkihaastaja kärjessä."



Yhtyeiden rinnastaminen toisiinsa ei missään nimessä ole relevanttia eikä kovinkaan hedelmällistä, mutta ehkäpä tämänvuotisessa asetelmassa on havaittavissa joitain yhtäläisyyksiä vuoteen 2008. Teräsbetoni saatettiin tulkita turhan helposti humoristiseksi kuriositeetiksi, kun taas Turkin yhtye on kotimaassaan yhteiskuntakriittinen apulantamainen kestosuosikki, jonka hienostuneempi tyyli kelpasi mukisematta musiikkikriitikoillekin. Yhtä lailla kaikkein negatiivisimmat äänenpainot ovat tuominneet Dark siden teiniangstiseksi uhoksi siinä missä Italian viisu Zitti e buoni on saavuttanut varauksettoman hyväksynnän puritaaniselta rockväeltä ja onnistunut lisäämään kiinnostusta Euroviisuja kohtaan sellaisessa kansanosassa, jota ei perinteisesti mielletä viisujen kohdeyleisöksi.

Vuonna 2008 tilanne oli sikäli erilainen, että Euroviisujen äänestys ratkaistiin ainoastaan yleisöäänestyksellä. Turkki tuppasi vuodesta toiseen haalimaan korkeita pistemääriä samoista maista. Mutta ei Mor ve Ötesin suosio ollut yksinomaan turkkilaisen diasporan ansiota. Esimerkiksi suomalaiset kartuttivat Delin pistesaldoa neljällä pisteellä.

Nykyään euroviisuäänestyksissä puolet pisteistä määrittelevät musiikin asiantuntijoista koostuvat raadit. Jokaisen viisuvuoden äänestys on tietenkin erilainen, mutta mikäli äänestys noudattaa samanlaisia konventioita kuin aikaisempina vuosina, Suomen Dark siden oletetaan menestyvän paremmin yleisöäänissä. Vertailukohtaa voisi hakea esimerkiksi edellisen viisukilpailun Islannin edustajasta Hatarista, joka sijoittui finaalin yleisöäänestyksessä kuudenneksi, mutta raatien nihkeämpi suhtautuminen rokotti Islannin lopullista sijoitusta muutamalla pykälällä sijalle kymmenen.

On syytä tähdentää, etteivät raadit suinkaan karsasta kaikenlaista rokkia Euroviisuissa. Esittelen muutaman esimerkin.

Vuoden 2016 euroviisufinaalissa kilpaili kaksi esitystä, jotka oli helppo mahduttaa rocksapluunaan. Kyprosta edusti yhtye Minus One laululla Alter ego. Kyseisen kappaleen on itse asiassa säveltänyt ruotsalainen kehäraakkiviisukonkari Thomas G:son, jonka juuret ovat raskaassa musiikissa, mutta esimerkiksi Alter ego on pohjimmiltaan viihdyttävä schlager valeasussa. Georgian viisuedustajana oli kokoonpano Nika Kocharov and Young Georgian Lolitaz Oasis-tyylisellä autenttisella rockvedolla Midnight gold. Yhtyeen jäsenet olivat avoimesti hämmentyneitä, kun heidän viisukontekstissa marginaaliseksi leimattu kappaleensa eteni semifinaalista jatkoon. Georgian finaalipaikka oli raatiäänestyksen ansiota. Yleisöäänestyksessä Georgia olisi jäänyt semifinaalissa sijalle 11. (Mainittakoon sivujuonteena, että Thomas G:sonin kädenjälki kuuluu myös Georgian viisussa, mutta hänen osuutensa keskittyi lähinnä levytyksen tuotantopuolelle.)



Georgian raatimenestys jatkui lauantain finaalissa: raatiäänestyksen jälkeen Georgian pistesaalis oli 80, Kyproksen 43. Yleisöäänissä Kyproksen vähemmän rockuskottava "valeschlager" sijoittui paremmin: Kyproksen yleisöäänestyspistemäärä oli 53, Georgian vain 24. Kumpikaan vuoden rockedustajista ei pärjännyt mairittelevasti. Lopullisissa tuloksissa Georgia jämähti sijalle 20, Kypros pykälää alemmas.

Samana vuonna ensimmäisessä semifinaalissa rocktarjontaa ryyditti myös Montenegron Highway, joka vannoi vaihtoehtoisen rockin nimeen esityksessään The real thing. Raatiäänestyksessä kymmenes sija, mutta yleisö jätti tylysti toiseksi viimeiseksi 14 pisteellä.


Kaksi vuotta myöhemmin Eurovision laulukilpailujen finaalissa kilpaili kaksi rockvetoa, jotka esitettiin maiden omilla kielillä mutta jotka muutoin olivat aika lailla eri puista veistetyt. Albanian Eugent Bushpepa oli viisukilpailun lahjakkaimpia solisteja, joka esitteli äänivarojaan upeasti klassisessa folkrockissa Mall. Unkarin AWS räväytti viisuhistorian ensimmäisen hevibiisin Viszlát nyár (aitoa metalcorea, ei mikään Lordi tai Teräsbetoni).



Raadit rakastivat Albanian suoritusta. Peräti 126 pistettä ja seitsemäs sija raatiäänestyksessä. Yleisöltä Albanialle herui vain 58 pistettä. Lopputuloksena sija 11. Unkari ei istunut raatien pirtaan: vain 28 pistettä ja viidenneksi viimeinen sija. Yleisöäänestyksessä Unkaria muistettiin peräti 65 pisteellä. Unkarin sijoitus vuoden 2018 Eurovision laulukilpailussa oli 21:s.

Ikävä kyllä, lauantaisessa Italian ja Suomen "maaottelussa" voi olla samankaltaisuutta kuin tapauksissa Albania ja Unkari 2018. Italian Måneskinin rouheassa glam rockissa on enemmän "opistomainen" ote, kun taas Suomen viisu edustaa viihdyttävämpää vuosituhannen vaihteen nu metal -vaikutteista musiikkia (vaikka Blind Channel ei itse pidäkään siitä, että heidät nimetään kyseisen genren edustajaksi). Italian epäillään kelpaavan raadeille paremmin.

Ennakkotapausten etsiminen Euroviisujen menneisyydestä ei luonnollisesti ole koherenttia, eikä näitä pohdintoja ole syytä ottaa liian vakavasti. Euroviisuäänestyksiä ei voi ennakoida liikaa, koska ne eivät noudata vuodesta toiseen samaa kaavaa. Joka vuosi viisukilpailulla on oma uniikki draaman kaarensa ja uudet äänestäjät. Kun Suomen ja Italian viisut edustavat rockmusiikin eri koulukuntia, ei niiden välttämättä tarvitse syödä toistensa kannatusta. Kumpikin voi menestyä hyvin. Eivätkä katsojat äänestä laumamaisesti genren perusteella. Puhelimeen tartutaan, mikäli jokin esitys kolahtaa ja aiheuttaa hyvän fiiliksen.

Toivotaan siis, että tänä vuonna tulokset olisivat kuin vuonna 2005. Jo vuotta ennen Lordia Euroviisuissa kilpaili muutamia rocknumeroita. Sveitsi oli pestannut viisuedustajakseen virolaisen Vanilla Ninjan, tyttöbändin, jonka musiikki flirttaili raskaamman rockin kanssa. Norjalla taas oli tarjota Euroopalle hirtehinen ja showhenkinen glam rock -yhtye Wig Wam suoraviivaisella viihderokilla In my dreams.



Norja ja Sveitsi eivät ottaneet toisistaan mittaa samoilla apajilla, vaan menestyivät äänestyksessä miltei yhtä hyvin. Sveitsi oli kahdeksas 128 pisteellä ja Norja yhdeksäs 125 pisteellä. Mikä hienointa, jos sekä Blind Channel että Måneskin sijoittuisivat kärkisijoille.

Onneksi kumpikaan yhtyeistä ei suhtaudu viisutouhuun haudanvakavasti. Molemmat ovat ilmoittaneet fanittavansa toisiaan ja ilmaisseet tyytyväisyytensä, etteivät ole tänä vuonna Euroviisujen ainoita rocklähettiläitä. Bändeillä on yhteinen tavoitekin: rehabilitoida aidoilla instrumenteilla soitettavaa musiikkia. Italia ja Suomi kannustavat toisiaan, eivät kyräile.

Ja tietenkin kysymyksen voi asetella toisinkin päin: Viekö Suomi ääniä Italialta, ja siten mahdollisesti Italialta viisuvoiton.

20. toukokuuta 2021

Euroviisut 2021: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset


Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 65. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä (puolet pisteistä yleisöäänestyksestä ja puolet ammattilaisraadeilta), joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.

Toisessa semifinaalissa kilpailee 17 esitystä, joista kymmenen äänestetään lauantain finaaliin. Pahoittelen, jos kuulostan heti alkuun tunnelman latistavalta Pohjanheimolta, mutta todettakoon tämän toisen semifinaalin tason olevan harvinaisen puuduttava ja yksitoikkoinen. Veikkaaminen on haastavaa, koska harva kilpailuesitys erottuu joukosta edukseen. Mutta sen parempi tietysti Suomen kannalta! Blind Channel kilpailee esiintymisnumerolla 14.

1. SAN MARINO: Senhit (ft. Flo Rida) – Adrenalina

San Marino – tuo euroviisuperheen campeista campein perheenjäsen – pudotti keväällä varsinaisen pommin: viisukonkarin humpalla vierailee jenkkiräppäri Flo Rida. Tieto sai etenkin Z-sukupolven viisufanit innostumaan ja väläyttelemään jopa viisuvoittoa lilliputtimaalle – siitäkin huolimatta, että Flo Ridan suuruuden päivät ajoittuvat kymmenen vuoden taakse.

San Marino on pitänyt viisuharrastajia koko kevään jännityksessä: aikooko Flo Rida todella esiintyä viisulavalla? (Euroviisujen uusien sääntöjen perusteella hänen osuutensa olisi voinut tulla etukäteen nauhoitettuna, koska hän ei ole esityksen pääsolisti.) Viime viikon harjoituksiin Flo Rida ei osallistunut mutta tällä viikolla hän on todistettavasti rantautunut Rotterdamiin.

Adrenalina on kuin viisupoikien märkä uni. Muutoin ehtaa viisukitschiä esityksen rekvisiittaa myöten paitsi sitten C-osaa höystää Flo Ridan papatus. Euroviisufanit ovat pitkin kevättä julkaisseet somekanavissa omia puntareitaan ja pisteitään vuoden viisusadosta. Jos joku raukka on kehdannut jättää San Marinon top 10:nsä ulkopuolelle, kommenttikenttä täyttyy hämmästelevistä kommenteista: "Missä San Marino?!?". Usein campviisut pärjäävät huomattavasti paremmin fanien listauksissa kuin Euroviisujen virallisissa tuloksissa. Flo Ridan mukanaolo on kuitenkin aiheuttanut pöhinää, mikä voi realisoitua komeana pistemääränä yleisöäänestyksessä.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

2. VIRO: Uku Suviste – The lucky one

Kreikkalainen viisukonkari ja Ruotsissa asuva yhdysvaltainen huipputuottaja kynäilivät yhdessä virolaisen onnistuneen soluyhdistelmän kanssa geneeristä keskinkertaisuutta.

Viron Uku tuskin tunsi olevansa kovinkaan lucky one, kun tuottaja asetti hänet esiintymään pahamaineiselle kakkospaikalle. Kappale itsessään ei ole mitenkään huono, se on vain kovin mitäänsanomaton ja epäinnovatiivinen: keskiarvo sadoista muista vastaavanlaisista poptuotteista.

Yleisesti Viron uskotaan karsiutuvan. En olisi ihan sataprosenttisen varma. Biisi täyttää oikeaoppisesti ulkoiset tunnusmerkit, mikä voi tarkoittaa tasaista kannatusta raatiäänestyksessä, ja televisiokatsojat noteerannevat Ukun ainakin ulkonäkönsä vuoksi. Voi toki flopata täysin, koska Euroviisuissa viimeiseksi harvoin jää huonoin vaan huomaamattomin.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

3. TŠEKKI: Benny Cristo – omaga

Rakastettava hulttio jatkaa samalla nuorekkaalla rennonletkeällä linjalla, jolla Tšekki on edellisissä viisuissa saanut menestyskäyränsä nousuun.

Tšekki erottuu hyväntuulisena ja trendikkäämpänä vaihtoehtona. "OMG (eli löysästi äännettynä "omaga") olet niin kaunis", vakuuttelee tyhmyyksiä tehnyt Benny eksälleen. Biisi ei ole genressään mitenkään ihmeellinen, eivätkä vedonlyöjät usko Tšekin mahdollisuuksiin, mutta en huudahda hämmästyksestä "omaga", vaikka Tšekki vastoin ennakko-odotuksia yltäisikin finaaliin.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

4. KREIKKA: Stefania – Last dance

Viisuvuosikerran kuopus kutkuttaa vanhan liiton viisufaneja hienoisilla melodisilla kasariviboilla.

Kreikan menevän ja tarttuvan viisun on säveltänyt viisukonkari Dimitris Kontopoulos, jonka kädenjälki kuuluu myös Viron viisussa. Näkemykseni mukaan kappale on taitavasti rakennettu: se on riittävän moderni kelvatakseen nuoremmalle yleisölle, mutta kertosäkeistön ilmiselvät kasarivaikutteet uppoavat myös vanhan liiton viisuharrastajiin. Esityksessä hyödynnetään "green screenin" avulla euroviisukontekstissa ennennäkemätöntä visuaalista tekniikkaa – mikä on aiheuttanut jonkin verran haasteita harjoituksissa. Kreikka tuppaa pääsemään finaaliin aina kun sen viisussa tai esityksessä ei ole jotain perustavanlaatuista vikaa, joten suhtautuisin luottavaisin mielin Kreikan finaalipaikkaan.

Stefania Liberakakisilla on ollut lyhyt matka viisuihin, sillä hän on elänyt koko elämänsä Utrechtissa, jonne hänen kreikkalaiset vanhempansa ovat asettuneet asumaan. Ikäkriisin paikka: Stefania on syntynyt joulukuussa 2002. Silloin kun legendaarinen kulttiklassikko S.A.G.A.P.O edusti Kreikkaa Euroviisuissa, Stefaniasta on hädin tuskin ollut edes ultrakuvaa.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

5. ITÄVALTA: Vincent Bueno – Amen

Totisesti olkoon niin jos haluat päättää suhteemme, laulaa komeaääninen kaiffari kliseisessä eroballadissa.

Homma bueno, ainakin lauluäänen osalta. Muutoin sävellys koostuu aika lailla kimpusta kuluneita latteuksia. Itävalta saattaa silti ängetä itsensä finaaliin. Raadit ovat voineet arvostaa Vincetin laulusuorituksen ja virheettömästi rakennetun balladin kymmenen parhaan joukkoon. Jos Vincent onnistuu vakuuttamaan tarpeeksi puhelinäänestäjiä, viisufinaalissa kuullaan toinen vuoden Amen-viisuista.

Amen-nimisiä euroviisuja on nyt yhteensä kolme: tämän Itävallan lisäksi Israel 1995 ja tiistain semifinaalissa karsiutunut Slovenia.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

6. PUOLA: Rafał – The ride

Laki ja oikeus -puolueen puudeli kutsuu beibejä elämänsä ajelulle. Miettisin kaksi kertaa, että kannattaisiko lähteä...

Toisin kuin Venäjällä, Puolassa varmistettiin, ettei viisuedustaja ole mielipiteiltään poliittisesti arveluttava. Rafałia fanittavat Puolan valtapuolueen poliitikot samalla tavalla kuin suomalaisen kykypuolueen nuorisopoliitikot Cheekiä. Esikatseluvideossa Rafał aurinkolaseineen muistuttikin hieman Cheekiä. Ilman aurinkolaseja hän näyttää enemmän elähtäneeltä bile-Danilta.

Ruotsalaisille lauluntekijöille (jotka ovat Puolankin viisun kirjoittaneet) pitäisi antaa kyseenalainen tunnustus: miten menevä ja nopeatempoinen tanssibiisi voi kuulostaa näin pitkäveteiseltä ja epäinnostavalta. Puola on paluunsa (2014) jälkeen pärjännyt yleisöäänestyksissä vähintään kohtuullisesti, mutta maa on aina karsiutunut, kun edustussävelmässä ei ole ollut riittävästi ansioita.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

7. MOLDOVA: Natalia Gordienko – Sugar

Natalia Gordienko lauloi 18-vuotiaana Euroviisuissa 2006 alusvaatteisillaan. Muun muassa hänen esiintymisasunsa saattoi vaikuttaa siihen, että BBC:n legendaarinen viisuselostaja Terry Wogan totesi Lordin ansainneen viisuvoittonsa: "They deserved it! They have dressed up!" Nyt kypsäksi aikuiseksi varttunut Natalia laulaa siitä kihelmöivästä tunteesta, kun ei voi enää olla ilman: tule rakastajani ja anna minulle sokeria.

Moldova herätti huomiota värikkäällä esikatseluvideollaan (joka tosin oli kuin 2000-luvulle päivitetty Les sucettes). Nyt Rotterdamin lavalla esitys on harjoitusraporttien mukaan yksi illan vaatimattomimmista ja vaisuimmista. Hämmästyttävää, sillä viisua ovat olleet tuottamassa vaikutusvaltainen venäläinen musiikkimoguli Filipp Kirkorov – ja kreikkalainen kultasormi Dimitris Kontopoulos. Jo kolmas hänen tuotoksensa tässä semifinaalissa...

Moldova on karsiutunut finaalista viisi kertaa, joten maa ei enää lukeudu Euroviisujen kestomenestyjien joukkoon. Jos Moldova on huono livenä, sen ei pitäisi edetä finaaliin nimekkäistä taustavaikuttajista huolimatta.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

8. ISLANTI: Daði og Gagnamagnið – 10 years

Kaksimetrinen luova persoonallisuus ja hänen possensa tarjoilee massasta poikkeavaa hipster... siis akateemislähtöistä muka ironista hupsuttelua syntikkapopin säestämänä.

Viime vuonna Eurovision laulukilpailut peruttiin ja Islannille lankesi kärsijän rooli. Ainakin viisufanien äänekäs yhteisö Twitterissä on yksimielisesti vakuuttunut, että Daði, tuo maailmankaikkeuden hassunhauskin hujoppi, ja hänen jenginsä olisi voittanut viime vuoden kilpailun kappaleellaan Think about things. En suosittele vänkäämään vastaan, tuntee olonsa ihan Don Quijoteksi. Tänä vuonna Daði og Gagnamagnið yrittää uudestaan, mutta momentum on ehkäpä jo mennyt. Uusi viisu 10 years ei ole saavuttanut yhtä varauksetonta ihastusta kuin edellisvuotinen ehdokas.

Islannille on silti luvassa hyvä sijoitus. Sekä esitys että kappale poikkeavat niin selvästi massasta. Perinteisen viisumuovin keskellä Islanti tuntuu luomummalta ja vilpittömämmältä vaihtoehdolta – vaikka performanssi on varmasti laskelmoitu viimeistä elettä myöten. Eksentrinen poppoo jää jokaisen katsojan mieleen.

Islannin esiintyjällä on todettu koronatartunta, joten viisujärjestäjät joutuvat turvautumaan varotoimenpiteeseen. Islanti ei esiinny tänä iltana lavalla livenä, vaan heidän esityksestään nähdään viimeisin onnistunut harjoitusveto Rotterdamin viisulavalta. Oletettavasti pätkä sulautuu luontevasti osaksi suoraa lähetystä eikä keskivertokatsoja edes huomaa ettei esitys tule suorana.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

9. SERBIA: Hurricane – Loco loco

Kroatian, Slovenian ja Pohjois-Makedonian karsiuduttua entisen Jugoslavian alueen viisutoiveet lepäävät Serbian hengästyttävän hölkän varassa.

Serbian muikkelit vaikuttavat sellaisilta, jotka ennen baanalle lähtöään ottavat peiliselfieitä siideritölkit kädessä ja laittavat kuvat someen saatteilla #nytlähtee #mitätästätulee #eituukusanomista #badmoms. Viisunsa kertoo sitten siitä, mitä siellä yökerhossa tapahtuu. Loco loco vyöryy kuin hurrikaani ja on silkkaa päätöntä takamuksenheiluttamista. Minun korviini täyttä roskaa, mutta viisufanit ovat olleet armottomasta bileviisusta innoissaan ja veikkaavat Serbiaa ilman muuta finaaliin. Mutta tekeekö San Marino tämän paremmin ja mieleenpainuvammin?

Serbiaa ei voi koskaan jättää laskuista pois. Maa on karsiutunut kolme kertaa, mutta aina hyvin täpärästi. Maan huonoin sijoitus on semifinaalin 11. sija. Toisaalta raadit tuskin ovat arvostaneet Loco locoa ja Serbian vakituisista äänestäjistä vain Sveitsi, Itävalta ja Ranska äänestävät tässä semifinaalissa.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

10. GEORGIA: Tornike Kipiani – You

Illan pelkistetyin esitys on runollinen ylistyslaulu luonnolle.

Voi Georgiaa. Tornikea ei oikein ole siunattu karismalla ja sävelmä on aivan liian laahaava toimiakseen Euroviisujen viitekehyksessä. Olen keskustelufoorumeilta lukenut, että tällaiselle Leonard Cohen -tyyliselle rockballadille on kannattajansakin, mutta se porukka lienee aivan liian marginaalinen äänestääkseen Georgian finaaliin.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

11. ALBANIA: Anxhela Peristeri – Karma

Albania lähettää viisuihin – yllätys yllätys – vahvaäänisen naissolistin tulkitsemaan dramaattista balladia reilusti omalla kielellä.

Kun Serbiakin valitsi edustussävelmäkseen hömppää, balkanballadien suosijat kannattavat tänä vuonna Albaniaa, joka täyttää ainoana ehdokkaana balkanballadien kiintiön. Anxhela on lahjakas laulaja ja laulu toki erottuu jo genrensä vuoksi kavalkadissa. Mutta onko tämä sama tehty aikaisempina vuosina paljon paremmin? Voi mennä jatkoon, koska kilpailee omassa lokerossaan ja on lajissaan pätevä. Yhtä lailla voi karsiutua, koska kokonaisuus ei ole järin persoonallinen. Albanialaisille kuitenkin hatunnosto, kun kulkevat viisuperheessä omaa polkuaan, eivätkä teetä edustussävelmiä mittatilaustöinä ulkomailla. Albanian vakituisista äänestäjistä Sveitsi, Kreikka ja Itävalta äänestävät tänä iltana.

Veikkaus: 50 / 50
Arvioni: 2 / 5

12. PORTUGALI: The Black Mamba – Love is on my side

Portugali pettää euroviisufanien kielipuolueen pahan kerran. Ensimmäistä kertaa koskaan viisuhistoriansa aikana maan edustussävelmä esitetään kokonaan englanniksi.

Portugalin bändivedosta ja tunnelmallisesta elokuvamaisesta sävelmästä ollaan povaamassa yllätysfinalistia. Portugali ajaa samaa asiaa kuin Belgia ykkössemifinaalissa: viisushow'sta siirrytään kolmeksi minuutiksi aitoon musiikkikonserttiin. Esitys on ilmeisesti visuaalisesti tyylikäs, mutta miksi ihmeessä solistin on laulettava niin ärsyttävällä nasaalilla?

Portugalin onneksi sen vakituisista äänestäjistä Sveitsi, Ranska ja Espanja osallistuvat äänestykseen tänään.

Veikkaus: 50 / 50
Arvioni: 3 / 5

13. BULGARIA: Victoria – Growing up is getting old

Romanian Billie Eilish -klooni karsiutui tiistain semifinaalissa, Bulgarian vastaavalle povataan parempaa menestystä.

Islannin tavoin Bulgaria menetti momentuminsa viime vuoden kilpailun peruuntuessa. Victoria Georgievan vuodentakaiseksi edustussävelmäksi valikoitunut Tears getting sober on uniikki popmusiikin taideteos, jonka vedonlyöjät olivat noteeranneet kärkisijoille. (Allekirjoittanut olisi antanut sille arvosanaksi 5 / 5 – arvosana, jota en heltynyt antamaan ensimmäisellekään vuoden 2019 viisulle ja jonka tuskin saa yksikään tämänkään vuosikerran ehdokas.) Uudessa viisussa on hyödynnetty vastaavanlaisia elementtejä, mutta tekemällä tehtynä ei synny ainutlaatuista sielukasta tunnelmaa. Bulgaria mennee finaaliin, mutta tuskin hätyyttelee voittoa lauantaina. Kappale edustaa täsmälleen sellaista tyyliä, mitä tämän päivän naispoppareilta odotetaan: on omakohtainen tarina elämän solmukohdasta. Esitys on omistettu Victorian sairaalle isälle, jolle diagnosoitiin alkuvuodesta ALS-tauti. Viisuraadeissa istuva musiikkiteollisuusväki arvostanee Bulgarian tyylipuhdasta suoritusta.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

14. SUOMI: Blind Channel – Dark side

Suomen päräyttävin euroviisu vuosiin (vuosikymmeniin?) kehottaa viisuyleisöä haistattamaan pitkät koronakurimukselle.

Taloustieteissä tunnetaan suhteellisen edun periaate. Sen mukaan esimerkiksi valtioiden on syytä paneutua erikoisosaamiseensa. Keskittyä siihen minkä osaa paremmin kuin muut. Suomi on ensimmäistä kertaa sitten Softenginen (2014) Euroviisuissa omimmillaan. Genressään arvostettu Blind Channel ei lähde viisulavalla kikkailemaan vaan esittelee ydinosaamistaan. Lopputuloksena on autenttinen rockveto kuin suoraan rockklubilta. 2000-luvulla rockkokoonpanot eivät enää ole kummajaisia Euroviisuissa, mutta tällaista Linkin Park -tyylistä räminää viisuyhteydessä ei juurikaan ole kuultu. Dark side pohjautuu raflaavaan popmelodiaan, joten siinä on euroviisuksi sopivaa tarttumapintaa.

Suomella on käynyt kerrankin poikkeuksellisen hyvä tuuri. Esiintymispaikka on ihanteellisin mahdollinen. Semifinaali on umpitylsä ja Suomea edeltää neljä enemmän tai vähemmän rauhallista esitystä. Unipillereiden jälkeen Blind Channel herättää katsojat ja räväyttää tunnelman kattoon. Se on kuin keidas pitkän kuivan kauden jälkeen. Blind Channel on semifinaalin ainoa rock-numero – kontrasti muihin ehdokkaisiin on huomattava eikä samassa sarjassa ole varteenotettavia kilpailijoita. Lisäksi tämän illan semifinaalissa äänestävät Viro ja Islanti, jotka ovat perinteisesti suoneet anteliaasti pisteitä Suomen edustajille.

Ennakkoveikkauksissa Suomen finaalipaikkaan uskotaan. Vedonlyönnissä Suomi on toisen semifinaalin viidenneksi veikatuin jatkoonpääsijä. Dark side on osoittautunut valtavaksi hitiksi, mikä on lupaava ennusmerkki viisumenestyksen kannalta. Suomen viisuedustajien hittistatuksilla on ollut korrelaatiota sijoitusten kanssa. Tiedostan kyllä, että kirjoitin samalla tavalla Saara Aallon Monstersin kohdalla. Monstersin hittiyteen vaikutti kuitenkin oletettavasti osaltaan Suomessa vellonut Saara Aalto -hype. (Ja onhan Monsters ainoa Suomen viidestä edellisestä euroviisusta, joka äänestettiin semifinaalista jatkoon.) Blind Channelin Dark sidesta suomalaiset ovat vaikuttuneet vasta UMK-voiton jälkeen.

Mikä voisi mennä pieleen? Koska kyseessä on yhdistelmä Suomi + Euroviisut, kaikenlaiset järjenvastaiset kauhuskenaariot juolahtavat mieleen. Suomi voi flopata mikäli esitys epäonnistuu eivätkä Blind Channelin pojat saa aikaiseksi kappaleen vaatimaa energiatasoa. Toisessa kauhukuvassa raadit koostuvat tänä vuonna poikkeuksellisen elitistisistä snobeista, jotka eivät arvosta Suomen edustamaa genreä eivätkä pidä Dark sidea tarpeeksi vakavasti otettavana musiikkina. Jos raadit dissaavat esityksen täysin, yleisöäänestyksessä tarvitaan pistevyöry finaalipaikan varmistamiseksi. Raadit ovat onnistuneet torpedoimaan yleisöäänestyksessä kuudenneksi sijoittuneiden kilpailijoiden etenemisen finaaliin.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

15. LATVIA: Samanta Tīna – The moon is rising

Samanta Tīna pyrki vuosikausia euroviisuedustajaksi niin kotimaansa Latvian kuin Liettuan viisukarsinnoissa. Vuosi vuodelta hänen viisutyrkkynsä heikkenivät heikkenemistään. Tänä vuonna viisumatka vihdoinkin toteutui kummallisella sekasotkulla.

Euroviisufanit rakastavat näyttäviä naisia, jotka pelmahtavat paikalle äänekkäästi huutaen "The queen of the night is coming". Jos Euroviisut kyettäisiin tänä vuonna järjestämään normaalioloissa, viisukaupungissa Samanta Tīnan ympärillä parveilisi jatkuvasti vähintään parinkymmenen viisuklubin pojan haaremi. Artisti on kuin luotu viisulavalle, harmi että edustussävelmä on sekamelskainen sillisalaatti. Voiko mitenkään mennä jatkoon edes näin hyvältä esiintymisnumerolta? Ei kai?

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

16. SVEITSI: Gjon's tears – Tout l'univers

Albanialaistaustainen Gjon Muharremaj on liikuttanut Euroviisujen esikatseluohjelmien panelisteja kyyneliin kauniilla balladillaan. Sitten sveitsiläiset kutsuivat ruotsalaisen ammattikoreografin Sacha Jean-Baptisten suunnittelemaan viisuesitystä. Lopputuloksena on jonkin sortin avantgardea, joka on hämmentänyt Euroviisujen harjoituksissa.

Gjon tulkitsee falsetilla aidosti koskettavan slovarin, joka pakottaa kuuntelemaan ja vie kuulijan kolmeksi minuutiksi omiin sfääreihinsä. Konsepti muistutti joidenkin mielestä turhan paljon hallitsevaa viisuvoittajaa Arcadea, joten Sveitsin delegaatio linjasi, ettei Gjon ainakaan esiintyisi pianon ääressä, kuten Duncan Laurence edellisessä viisukilpailussa. Sacha Jean-Baptiste on laittanut Gjonin vääntelehtimään lavalla loreenmaiseen tyyliin. Harjoitusraportit ovat antaneet performanssista erittäin ristiriitaista palautetta. Ilta näyttää ovatko esitys ja sävellys lainkaan samaa paria ja onko Sveitsillä mahdollisuuksia taistella voitosta lauantaina.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

17. TANSKA: Fyr Og Flamme – Øve os på hinanden

Semifinaalikattauksen kaksi veikeintä kaveria vievät katsojat aikamatkalle kultaiselle 80-luvulle. Tanskalaiset ovat rakastuneet kaksikon viisuun, joka on yltänyt kotimaassaan listaykköseksi!

Semifinaalissa on kaksi piristysruisketta: Suomi ja Tanska. Tanskan kasariretro on illan riemastuttavin esitys. Kaverukset ovat hauskoja, helposti lähestyttäviä ja heissä on meemipotentiaalia. Tanska on jotain aivan muuta kuin muut semifinaalin kilpailijat ja erottuu joukosta edukseen.

Jos Portugali petti kielipuoluelaiset, Tanska pääsee tänä vuonna lopullisesti pannasta. Jesper Groth ja Laurits Emanuel esittävät viisunsa alusta loppuun tanskaksi. Ensimmäinen kerta, kun Tanska laulaa viisunsa vapaaehtoisesti kokonaan omalla kielellä. Ei kuitenkaan unohdeta, että jo kaksi vuotta sitten Tanskan viisussa kuultiin kokonaiset neljä säettä tanskan kielellä. Porttiteoria pätee.

Yllättävän harvat veikkaavat Tanskaa finaaliin. Mielestäni on päivänselvää, että semifinaalissa, joka on täynnä yhdentekevää kädenlämpöistä musiikkia, Tanska tarjoaa katsojien kaipaamaa viihdearvoa. Raadit mitä todennäköisimmin vihaavat Tanskaa, koska on puritaanien mielestä väärällä tavalla retro, mutta en ihmettelisi, vaikka Tanska sijoittuisi tänä iltana yleisöäänissä kolmen parhaan joukkoon.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

Veikkaus: illan finalistit ja karsiutujat


Tiistaina veikkasin ennakkoon yhdeksän kymmenestä oikein. Ainoa virhearvio oli Kroatia, josta en itse välittänyt, mutta jonka finaalipaikasta äänekkäät euroviisufanit olivat varmoja. Twitterissä viisufanien keskuudessa on julistettu miltei maansuru Kroatian karsiutumisen vuoksi. Nyt pohdin (toivon), että olisiko Serbia tämän semifinaalin Kroatia.

Veikkaaminen on poikkeuksellisen hankalaa, koska semifinaalin taso on niin puuduttavan tylsä. Semifinaali on pullollaan esityksiä (Viro, Tšekki, Itävalta, Moldova, Serbia, Albania, Portugali) joissa on tiettyjä ansioita, mitkä puhuisivat finaalipaikan puolesta, mutta kovatasoisemmassa kilpailukavalkadissa niillä tuskin olisi merkittäviä mahdollisuuksia.

Näiden pohdintojen saattelemana veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

ISLANTI
BULGARIA
SVEITSI
KREIKKA
SUOMI
TANSKA
SAN MARINO
PORTUGALI
ITÄVALTA
ALBANIA
---
SERBIA
TŠEKKI
MOLDOVA
VIRO
LATVIA
PUOLA
GEORGIA

Rivi tuntuu väärältä, mutta ei se vatvomalla parane. Toivottavasti menee edes kuusi kymmenestä oikein.

Oma suosikkilistani


5 / 5
-
4,5 / 5
-
4 / 5
KREIKKA: Stefania – Last dance
SVEITSI: Gjon's tears – Tout l'univers
SUOMI: Blind Channel – Dark side
TANSKA: Fyr Og Flamme – Øve os på hinanden
3,5 / 5
BULGARIA: Victoria – Growing up is getting old
3 / 5
ISLANTI: Daði og Gagnamagnið – 10 years
TŠEKKI: Benny Cristo – omaga
VIRO: Uku Suviste – The lucky one
PORTUGALI: The Black Mamba – Love is on my side
SAN MARINO: Senhit (ft. Flo Rida) – Adrenalina
2,5 / 5
ITÄVALTA: Vincent Bueno – Amen
MOLDOVA: Natalia Gordienko – Sugar
2 / 5
ALBANIA: Anxhela Peristeri – Karma
SERBIA: Hurricane – Loco loco
PUOLA: Rafał – The ride
1,5 / 5
-
1 / 5
GEORGIA: Tornike Kipiani – You
LATVIA: Samanta Tīna – The moon is rising

Hyödyllisiä linkkejä


Eurovision.tv: Eurovision 2021: Vital Statistics

Yle.fi: Iina Tauriainen, Lataa itsellesi kunnon viisupuuhapaketti!

Twitter / Eurovisiya Mursiya: A map showing the nationalities of every 2021 entry's songwriters

18. toukokuuta 2021

Euroviisut 2021: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset


Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 65. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Akatemiaprofessori Hannu Salmi kirjoitti tänä keväänä Lähikuva-lehdessä julkaistussa artikkelissa Euroviisujen syntyvaiheista seuraavasti: "Eurovision laulukilpailu oli ase sodan muistoa vastaan. Alussa se oli pikemminkin aktiivisen muistinmenettämisen foorumi kuin paikka käsitellä kipeitä kokemuksia." Toisen maailmansodan aiheuttamat traumat eivät ole enää yhtä ajankohtaisia kuin ensimmäisten Euroviisujen aikaan vuonna 1956, mutta laulukilpailu ajaa jälleen samaa asiaa. Tällä viikolla eurooppalaisilla on kolmena iltana mahdollisuus unohtaa hetkeksi pandemiakurimus ja vieroittautua arjesta viisuviihteen parissa. Yhtä lailla Eurovision laulukilpailun järjestäminen välivuoden jälkeen on lohduttava osoitus siitä, että elämään on palautumassa piirteitä, jotka olivat itsestäänselvyyksiä ennen kuin koronaviruksesta oli kuultukaan.

Tämän vuoden koronaviisuihin osallistuvat esiintyjät ansaitsevat suurimman mahdollisen hatunnoston. 39 maan osallistujista yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat matkustaneet Rotterdamiin – vain Australian delegaatio on joutunut jäämään kotiin tiukkojen matkustusrajoitusten vuoksi ja maan esitys nähdään etukäteen nauhoitettuna. Viisukilpailijat ovat eläneet toista viikkoa eristäytynyttä hotellielämää omissa oloissaan sen vuoksi, että pääsevät tarjoamaan sadoille miljoonille katsojille arkielämästä etäännyttävää viihdettä. Ja mikä riemastuttavinta: suurin osa osallistujamaista on lähtenyt viisuilemaan ilon kautta.

Trendit, muoti-ilmiöt ja musiikkityylit kiertävät kehää noin 20 vuoden sykleissä. Niinpä 2020-luvun ensimmäisessä virallisessa viisukattauksessa on kuultavissa runsaasti vaikutteita vuosituhannen vaihteen populaarimusiikista. Tätä buumia pönkittää omalla tavallaan myös Suomen edustussävelmä. Parikymmentä vuotta sitten viisulavalla keikisteltiin vähissä vaatteissa ja – hämmästyttävää kyllä – tämäkin ilmiö on tekemässä paluuta. Etenkin naisesiintyjien keskuudessa paljas pinta ja niukat kimaltelevat hopea-asut ovat kovassa huudossa vuonna 2021.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä (puolet pisteistä yleisöäänestyksestä ja puolet ammattilaisraadeilta), joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.

Ensimmäisessä semifinaalissa kilpailee 16 esitystä, joista kymmenen äänestetään lauantain finaaliin.

1. LIETTUA: The Roop – Discoteque

Suomi kilpailee torstaina toisessa semifinaalissa mutta tämänkin illan kavalkadissa on mukana suomalaiskytkös. Liettuan veikeän diskoilun tekijätiimissä ovat Ilkka Wirtanen ja Kalle Lindroth – kaksikko suoraan kotimaisen popmusiikkiteollisuuden kovasta ytimestä! Sanoituksessa on osuvaa ajankuvaa korona-arjesta: ainakin kotidisko on turvallinen vaihtoehto nyt, joten on ihan ookoo tanssia yksin jos tanssituttaa.

Liettualla on kokonaispaketti kunnossa, minkä vuoksi maa on majaillut koko kevään vedonlyöntitilastoissa kymmenen parhaan joukossa. Sekä kappale että esitys ovat sopivan persoonallisia, hyväntuulisia ja taatusti viihdyttäviä. Solisti Vaidotasin veijarimainen karisma suorastaan tunkee ruudusta läpi – vähän tulee mieleen jopa naapurimaa-Latvian Renars Kaupers pari vuosikymmentä sitten.

Liettua on tupannut viime vuosina pärjäämään yleisöäänestyksissä hyvin. Tänä vuonna Liettualla kävi semifinaalijaon arvonnassa huono tuuri, sillä lähes kaikki sen vakituiset äänestäjät äänestävät toisessa semifinaalissa. Siltikin olisi hämmästyttävää, jos Liettua ei kampeaisi tänä iltana kymmenen parhaan joukkoon.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

2. SLOVENIA: Ana Soklič – Amen

Upeaäänisen laulajattaren veisu on 2020-luvulle päivitetty Anna rakkaudelle tilaisuus, joka on mankeloitu jenkkigospelkoneiston läpi.

Ana on erinomaisen taitava vokalisti, joka pääsee esittelemään äänivarojaan viisussaan. Mielestäni kappaleen suurin ongelma on sen "ylituottaminen": paketti on tuotettu niin varman päälle, että siitä on hiottu kaikki särmät pois, minkä vuoksi se kuulostaa lähinnä geneeriseltä yhdysvaltalaiselta gospelslovarilta. Laulua kuunnellessani en tunne yhtään mitään.

Uskon Slovenian karsiutuvan, mutta menestysmahdollisuudet eivät ehkä ole niin toivottomat kuin yleisesti arvellaan. Raadit voivat heltyä antamaan pisteitä huippulahjakkaalle solistille ja mistäs tietää jos Ana onnistuukin vakuuttamaan tarpeeksi myös puhelinäänestäjät.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

3. VENÄJÄ: Maniža – Russian woman

Emansipoitunut rap tarjoaa viisukontekstissa uudenlaista Venäjä-kuvaa – ja siitäkös on syntynyt kotimaassaan uskomaton kalabaliikki.

Viime vuonna Venäjän viisuedustajaksi valittu Little Big nousi valtavaksi someilmiöksi, mutta Venäjä ei kuitenkaan lähettänyt yhtyettä tänä vuonna viisuihin. Syyksi on epäilty bändin jäsenten liian myötämielistä suhtautumista Aleksei Navalnyiin. Venäjän pikaisesti kyhätyt viisukarsinnat voittanut tadžikistanilainen Maniža ja hänen itsensä sanoittama kappale ovat aiheuttaneet mielettömän polemiikin. Viisussaan Maniža ravistelee patriarkaattisia käsityksiä ja kehottaa naisia itsenäistymään. Ei ole vain yhtä oikeaa elämäntapaa. Venäläisellä naisella saa olla muitakin tavoitteita kuin päätyä nuorena naimisiin. Venäjän parlamenttia myöten on keskustelu laulun uhkaavan ihanteellisia perinteisiä perhearvoja. Oikeustoimillakin on uhkailtu. On se niin väärin, kun joku kehtaa ilmaista, että naisella voisi olla muitakin rooleja kuin olla kunniallinen vaimo aviomiehelleen.

Pisteet asenteesta, ja asennettahan Manižalla riittää. Venäjällä useat tahot toivovat Manižan karsiutuvan ja ikävä kyllä se saattaa olla mahdollista. Raadit ainakin oletettavasti vihaavat kappaletta, koska niiden mielestä Euroviisuissa ei saa olla mitään hauskaa ja rajoja rikkovaa. Venäjällä kävi myös huono tuuri: alun perin sekä Valko-Venäjän että Armenian oli tarkoitus äänestää tässä semifinaalissa mutta molemmat maat vetäytyivät viisuista. Venäjän oletettu pistesaalis laihtui huomattavasti.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 4 / 5

4. RUOTSI: Tusse – Voices

Valloittava nuorisotähti esittää tyylipuhtaan ruotsalaisen viisutehtaan standardituotoksen.

Ruotsin paketissa esiintyjä on huomattavasti kiinnostavampi kuin edustussävelmä. Lauluntekijät ovat aikaisemmin laatineet menestysviisuja (kirkkaimpana kruununa Måns Zelmerlöwin Heroes) ja hieman heikomminkin pärjänneitä viisuehdokkaita (kuten esimerkiksi Saara Aallon Monsters). Ruotsin karsintakilpailun Melodifestivalenin aikaan jotkut harmittelivatkin, ettei Tusse saanut laulettavakseen persoonallisempaa kilpailukappaletta.

Viisufanit vihaavat Ruotsin valta-asemaa Euroviisuissa. Rotterdamissa muutamat Tussen harjoitukset eivät ole menneet nappiin, minkä vuoksi vesi kielellä odotetaan Ruotsin karsiutumista. Tänä iltana vain kuusi esitystä karsiutuu. Ruotsin joutuminen tuohon kuusikkoon olisi jymy-yllätys – ja tuntuisi haljulta, koska Ruotsilla on kerrankin aidosti sympaattinen artisti. Ruotsi lienee raatiäänestyksessä jälleen kuumaa valuuttaa: niin oikeaoppisesti formaattiviisu-Voices täyttää laadun ulkoiset tunnusmerkit.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

5. AUSTRALIA: Montaigne – Technicolour

Oman tiensä kulkija on viisuhistorian ensimmäinen etäosallistuja. Montaigne tunnetaan kotimaassaan myös aktivistina, joka vähät välittää mitä muut hänestä ajattelevat.

Koronaviisuja varten on tehty lukuisia varotoimenpiteitä. Jokaiselta viisuosallistujalta vaadittiin kotimaassa nauhoitettua "live on tape" -esitystä, jota hyödynnetään, mikäli esiintyjät eivät kykene matkustamaan Rotterdamiin. Australia on ainoa maa, jonka kohdalla joudutaan turvautumaan etukäteen taltioituun performanssiin. Mielenkiintoista nähdä, kuinka luontevasti se sulautetaan osaksi suoraa lähetystä.

Näitä viisuarvioita on ajoittain hivenen vaikea raapustaa. En ole täysin tietoinen onko Australian viisu aidosti omituinen, vai olenko vain vanha pieru, joka on pudonnut kärryiltä ja tippunut nykymusiikin kelkasta. Onko Technicolour kummajainen vai juuri tervetulleella tavalla undergroundimpaa poppia? Intuitioni sanoo, että Australia karsiutuu finaalista ensimmäistä kertaa.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

6. POHJOIS-MAKEDONIA: Vasil – Here I stand

Komeaääninen laulaja vetäisee kolme minuuttia unohdettavaa siirappia.

Voi Vasil-raukkaa. Hän on koulutettu taitava laulaja. Hän oli murheen murtama kun Euroviisut viime vuonna peruttiin ja hänen unelmansa torpattiin. Vasil on saanut kotimaassaan osakseen tarpeetonta kuraa, koska hänellä on myös Bulgarian kansalaisuus (Bulgariaan ei suhtauduta tällä hetkellä myötämielisesti, koska maa on asettunut poikkiteloin Pohjois-Makedonian EU-jäsenyysneuvottelujen kanssa) ja koska hän ei ole tarpeeksi maskuliininen mies mahtuakseen kapeaan miehen rooliin. Ja häntä niin julmasti parjattiin myös esimerkiksi Yleisradion Viisukupla-esikatseluohjelmassa.

Asetan sanani diplomaattisemmin: viisuintoilijat näissä veikkauksissaan usein pähkäilevät, mikä on todennäköisin karsiutuja semifinaalissa. Makedonia on vahva veikkaus. Sävelmää kuvailisin termillä yhdentekevä.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 1,5 / 5

7. IRLANTI: Lesley Roy – Maps

Irlannin Lesley etsii viisulavalla erikoisefektien keskellä oikeaa tietä, jota seurata.

Irlannin esitys pursuaa televisiokuvaan lisättyjä tehosteita. Joskus sellainen saa aikaiseksi vallankumouksellisen vaikutelman (Australia 2019), mutta Irlannin 2021 kohdalla tuntuu lähinnä kikkailulta, jolla yritetään peittää itse sävelmän mitäänsanomattomuutta. Ensimmäinen semifinaali on pullollaan naissolistien tulkitsemia reippaita lauluja. Irlannin Maps kalpenee vertailussa muihin, vaikka hengästyttävä kappale kieltämättä tahdittaisi mukavasti juoksulenkillä.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

8. KYPROS: Elena Tsagrinou – El Diablo

Kypros on ottanut vaikutteensa vain reilun kymmenen vuoden takaa. Monikansallisen tekijätiimin luomuksessa on kuultavissa ilmiselvästi Lady Gagan suurimpia hittejä. Kolme vuotta sitten Kypros saavutti viisuhistoriansa parhaan sijoituksen Fuegolla (2. sija). Kyproksessa uskotaan vakaasti espanjankielisten laulunnimien olevan tae menestykseen.

Kyproksen viisu on ehtaa viisuhömppää: laulu on päätön, halpa ja koominen lällälällällieru-hokemineen. Mutta show on tehokas, päällekäyvä ja jyräävä. Elena Tsagrinou vääntelehtii lavalla siihen malliin, että hän olisi kova vastus Twisterissä. Semifinaalin suvantovaiheen jälkeen El Diablo herättää katsojat horroksesta eikä jää keneltäkään huomaamatta. Tällaista monet odottavat Euroviisuilta. Kreikankielinen mediakin hehkuttaa tätä huomattavasti enemmän kuin Kreikan omaa kilpailukappaletta.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

9. NORJA: TIX – Fallen angel

Paholaisesta langenneeseen enkeliin. Norjalainen supertähti laulaa elämänsä vaikeuksista poikabändimelodian tahdissa ja vastaa semifinaalin pompööseimmästä performanssista enkelinsiipineen ja demoneineen.

Fallen angel on kuin tuulahdus Backstreet Boysin tai 'N Syncin levyltä. Kappale on ehjä, kokonaisuus sen sijaan välttämättä ei. Esitys on korni ja magee. Kysymys kuuluukin: toimiiko yhdistelmä? Pidetäänkö Norjan show'ta liian koomisena vai vetoaako se juuri sen takia. Pääseekö Norja finaaliin esityksestä huolimatta vai sen vuoksi?

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

10. KROATIA: Albina – Tick-tock

22-vuotiaan Voice-tähden laulu kertoo eksän heivaamisesta. Nuorten naissolistien tulkitsemia reippaita poppiksia tässä semifinaalissa riittää.

Joka vuosi viisuissa on se yksi kappale, jota kaikki muut tuntuvat hehkuttavan mutta josta en itse saa mitään irti. Minä en kuule tai näe tässä yhtään mitään mutta viisupojat ovat innoissaan ja väläyttelevät Kroatialle jopa kaikkien aikojen parasta sijoitusta. Kaipa tämä sitten pärjää.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

11. BELGIA: Hooverphonic – The wrong place

Pitkän linjan bändin (perustettu jo 1990-luvulla ennen kuin eräät tämän vuoden kilpailijat ovat edes syntyneetkään) tyylikkäässä kappaleessa morkkistellaan krapulassa. Trion jäsenet ovat viisuvuosikerran iäkkäimpiä osallistujia.

Kappale lukeutuu suosikkeihini, joten en välttämättä osaa arvioida menestymismahdollisuuksia objektiivisesti, mutta olen elätellyt toiveita, että hytkytysten ja tanssiesitysten joukossa tämä erottuisi edukseen elegantimpana ja, hm, jotenkin keski-ikäisiin vetoavampana vaihtoehtona. Belgian esityksen visuaalinen puoli on kuulemma mitäänsanomatonta, mutta rehellinen ja konstailematon bändiveto kilpailee omassa sarjassaan. Olettaisin, että raadit arvostavat ammattilaisten suoritusta korkealle.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 4 / 5

12. ISRAEL: Eden Alene – Set me free

Etiopian juutalaiselle R&B-tähdelle järjestettiin kolmen kappaleen karsinta tammikuussa. Ilmeisesti solisti ei ollut lopputulokseen tyytyväinen ja sen vuoksi Set me free -viisua on modifioitu pitkin kevättä uuteen uskoon.

Jälleen nuoren naisen esittämä iloinen popkipale, joka soutaa samoilla vesillä kuin Kypros, Kroatia ja myöhemmin esiintyvä Azerbaidžan. Pidin Israelia karsiutujana, mutta harjoitusraporttien mukaan Eden Adele on todella hurmaava esiintyjä, joka lumoavalla olemuksellaan myy onnistuneesti lavalla kökömmänkin säveltaiteen teoksen. Solisti voi pelastaa paketin finaaliin. Israel ei ole paistatellut viime päivinä mairittelevissa otsikoissa, mutta sillä harvemmin on ollut merkittävää vaikutusta maan viisumenestykseen.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

13. ROMANIA: Roxen – Amnesia

Mustanmeren länsirannikolla on viehätytty Billie Eilishista, sillä niin Romanian kuin Bulgarian viisuedustajia on verrattu maailman suosituimpaan popsensaatioon. Nuoriso-osasto on ollut Billie Eilishin apinoinnista kovin tuohtunut, ikään kuin olisi maailmanhistorian ensimmäinen kerta kun Euroviisujen kilpailukappaleet ottavat vaikutteita ajanmukaisista popmusiikin soundeista.

Romaniaa taas pidin ilmiselvänä finalistina, koska laulu edustaa juuri sellaista oikeaoppista nykypäivän poppia, jota ainakin raatilaisten uskoisi arvostavan. Euroviisuraadeissa istuu musiikkiteollisuuden portinvartijoita, jotka peräänkuuluttavat tällaista musiikkia, koska se on tällä hetkellä trendikästä. Mutta raporttien mukaan Romanian harjoitukset ovat menneet enemmän tai vähemmän penkin alle. Jos esitys on vaisu tai epäonnistunut, Romaniaa ei pelasta mikään.

PS. Ei ole ensimmäinen euroviisukytköksinen Amnesia...

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

14. AZERBAIDŽAN: Efendi – Mata Hari

Pitäähän Alankomaiden maaperällä laulaa viisuissa Mata Harista. Näin teki jo Norja vuonna 1976, jolloin viisuiltiin Haagissa. Ilmeisesti Mata Harista ei voi säveltää muuta kuin camp-viisuja. Norja 1976 oli oman aikansa campia aurinkolaseineen ja kimaltavine kalansuomuasuineen.

Azerbaidžan tarjoaa melkoista viisukitschiä itäisillä mausteilla pakarat vilkkuen. Ensikuulemalta Mata Hari ehkä hauskuuttaa, mutta höttöinen kappale ei kestä useampaa kuuntelukertaa. Azerbaidžania ei voi kuitenkaan koskaan laskea pelistä pois: maa on karsiutunut viisufinaalista vain yhden ainoan kerran ja silloinkin sijoitus semifinaalissa oli häpeällisen huono 11. sija.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

15. UKRAINA: Go_A – Šum

Semifinaalin loppu on pyhitetty vahvoille naisvokalisteille. Ukrainan hypnoottinen etnotekno kisailee omassa kategoriassaan. Solisti Kateryna Pavlenkon maaginen ääni kruunaa kiehtovan paketin.

Ukrainan tie ei ole koskaan tyssännyt semifinaaliin, eikä finaaliputki tule katkeamaan tänäkään vuonna. Ukrainan viisu kelvannee laajalle yleisölle. Niille, jotka fiilistelevät etnoa. Niille, joiden mukaan euroviisujen kuuluisi ilmentää kansallisia ominaispiirteitä (Ukrainalla on semifinaalin ainoa kappale, jossa ei kuulla sanaakaan englantia). Niille, jotka arvostavat kokeilevampaa musiikkia. Niille, jotka kaipaavat muovin sijaan jotain aitoa ja erilaista. Ylipäätään Ukraina menestyy, koska esitys on semifinaalin vahvimpia kokonaisuuksia. Ties vaikka sijoittuisi tänä iltana ykkössijalle.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

16. MALTA: Destiny – Je me casse

Mielettömällä lauluäänellä varustettu 18-vuotias lahjakkuus vetoaa suorasukaisesti itsevarmuutta uhkuen naisten itsemääräämisoikeuden puolesta.

"Ei pölkkypäät ole mun juttuni", tekee Destiny selväksi elektoswingin tahdissa. Maltan häpeämätön paketti on kohonnut veikkauksissa suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon. Enimmäkseen ruotsalaisten lauluntekijöiden kynäilemä kokonaisuus on mielenkiintoinen hybridi ultramodernia tuotantoa ja veikeitä retroelementtejä. Kaiken kruunaa Destiny Chukunyeren jäätävän intensiivinen soulahtava lauluääni ja ilmeikäs esiintyminen. Tässä on hyvä meno, joka tempaisee mukaansa. Ja Destinyn sanomaa on helppo kannattaa. Vedonnee nuoriin, vanhan liiton viisumiehet pudistavat päätään. Mutta onko Destiny turhan paljon samoilla apajilla kuin Israelin Netta kolme vuotta sitten? Yhtäläisyyksiä on viljalti aina #lupanäkyä-aspektista lähtien.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

Veikkaus: illan finalistit ja karsiutujat


Semifinaalin kattauksessa on runsaasti naissolistien esittämiä "bangereita" (Malta, Kypros, Kroatia, Israel, Azerbaidžan sekä laveamman tulkinnan mukaan myös Australia ja Irlanti), jotka saattavat syödä toistensa kannatusta. Malta ja Kypros ovat ennakkosuosikkeja ja vahvoja kokonaispaketteja. Australian ja Irlannin uskon jäävän pahasti muiden jalkoihin. Kolmikko Kroatia - Israel - Azerbaidžan käy keskenään kovaa kilpailua. Mahtavatko kaikki edetä finaaliin? Kenties Kroatia on kuitenkin koherentein pop-kappale siinä missä Israel ja Azerbaidžan kallistuvat hömpän puolelle. Toisaalta azerit Euroviisujen kestofinalisti ja maalla on ihanteellinen esiintymisnumero loppupuolella.

Semifinaalissa on useampia kysymysmerkkejä. Ymmärretäänkö Venäjää tarpeeksi? Millaisen vastaanoton Norjan show saa? Floppaako Romania vai onko se heikollakin esityksellä tarpeeksi "oikeanlainen" kelvatakseen raadeille? Riittääkö Belgian tenho finaalipaikkaan?

Näiden pohdintojen saattelemana veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

UKRAINA
MALTA
KYPROS
RUOTSI
LIETTUA
NORJA
VENÄJÄ
AZERBAIDŽAN
KROATIA
ISRAEL
---
BELGIA
ROMANIA
AUSTRALIA
SLOVENIA
IRLANTI
POHJOIS-MAKEDONIA

Oma suosikkilistani


5 / 5
-
4,5 / 5
-
4 / 5
BELGIA: Hooverphonic – The wrong place
LIETTUA: The Roop – Discoteque
UKRAINA: Go_A – Šum
VENÄJÄ: Maniža – Russian woman
RUOTSI: Tusse – Voices
3,5 / 5
MALTA: Destiny – Je me casse
KYPROS: Elena Tsagrinou – El Diablo
NORJA: TIX – Fallen angel
3 / 5
ROMANIA: Roxen – Amnesia
2,5 / 5
ISRAEL: Eden Alene – Set me free
AZERBAIDŽAN: Efendi – Mata Hari
KROATIA: Albina – Tick-tock
SLOVENIA: Ana Soklič – Amen
IRLANTI: Lesley Roy – Maps
2 / 5
AUSTRALIA: Montaigne – Technicolour
1,5 / 5
POHJOIS-MAKEDONIA: Vasil – Here I stand
1 / 5
-

Hyödyllisiä linkkejä


Eurovision.tv: Eurovision 2021: Vital Statistics

Yle.fi: Iina Tauriainen, Lataa itsellesi kunnon viisupuuhapaketti!

Twitter / Eurovisiya Mursiya: A map showing the nationalities of every 2021 entry's songwriters

20. helmikuuta 2021

UMK 2021: Keskisormet pystyssä Euroviisuihin?


Yleisradion edustaja Rotterdamin koronaviisuihin valitaan tänä iltana. Uuden Musiikin Kilpailun 2021 kunniaksi mielipiteitä ja näkökulmia vuoden viisuehdokkaista ja UMK-formaatista ylipäätään.
"Mutta mikäs musiikkiohjelma onkaan ainoana elänyt 60- ja 70-luvuilta tähän päivään asti? 'Aitojen' rokkareiden mielestä kaikkein paskin ja epärokkimaisin eli iskelmällisin ohjelma, joka onkin ainoana sinnitellyt vuosien myllerryksessä kaikkien muiden ohjelmaformaattien nähtyä alkunsa ja loppunsa... Onko näin 'kapinoinnin' kannalta ajateltavissa, että kaiken ihmisarvoisen tuhoutuessa paska, tyhmyys ja Euroviisut ovat ne asiat, joihin ei tule naarmuakaan?"
Näin kirjoittivat Mato Valtonen, Moog Konttinen ja Kjell Starck vuonna 2015 julkaistuun kirjaan Kun Suomi-rock puri ja löi – Kapina-rockin synty, nousu, vaino ja (t)uho.

Koronapandemialle edes Eurovision laulukilpailu ei ollut immuuni. Viime keväänä Euroviisut jouduttiin perumaan ensimmäistä kertaa kilpailun pitkän historian aikana. Vuodesta 1956 alkanut jokakeväinen putki katkesi vuonna 2020.

Euroviisuharrastajien onneksi viisukausi 2020 oli ehtinyt edetä varsin pitkälle ennen kuin suru-uutinen ilmoitettiin maaliskuun 18. päivänä. Kaikki Rotterdamin Euroviisuihin ilmoittautuneet maat olivat ehtineet valita edustussävelmänsä, joten kiihkeimmät viisuintoilijat saivat nautiskella totuttuun tapaan eri maiden viisukarsintojen sadosta ennen kuin COVID-19 synkisti koko maanosan.

Toukokuussa 2021 Eurovision laulukilpailu on tarkoitus järjestää – tavalla tai toisella. Rotterdamin Eurovision laulukilpailuihin on ilmoittautunut 41 maata. Viisufaneista vellovaa yleisömerta viisuareenalla ei missään nimessä tulla näkemään, mutta tällä hetkellä kilpailun järjestäjät ovat asettaneet ensisijaiseksi tavoitteekseen, että kilpailijat voisivat esiintyä Rotterdamin Ahoy-areenan lavalla. Eri skenaarioissa on kuitenkin varauduttu siihen, etteivät kaikkien maiden edustajat kykene matkustamaan Alankomaihin, jolloin tarjotaan mahdollisuus osallistua kilpailuun etäyhteyden välityksellä. Euroopan yleisradioliitto (EBU) harjoitteli tulevan kevään poikkeuksellista koitosta marraskuussa Junior Euroviisuissa. Kilpailua ja sen suoraa lähetystä koordinoitiin isäntämaa-Puolasta käsin, mutta suurin osa osallistujista esiintyi kotimaansa televisiostudioissa.

Suomen edustaja vuoden 2021 koronaviisuihin valitaan tänä iltana Uuden Musiikin Kilpailussa. UMK järjestetään jo kymmenettä kertaa. Tuotantotiimi on voinut valmistautua juhlavuoteen luottavaisin mielin, sillä useiden vuosien hapuilun jälkeen UMK on vihdoin ja viimein löytänyt sellaiset ominaispiirteet, joiden ansiosta se on lyönyt itsensä läpi ja vakiinnuttanut asemansa suomalaisten keskuudessa. Aikakin on saattanut tehdä tehtävänsä. Suomeen on kasvanut viisuista innostuneiden sukupolvi, jolla ei ole omakohtaisia muistoja ajasta ennen UMK:ta. Kun ennen tavallinen kaduntallaaja vastasi miltei automaattisesti Abban Waterloon kysyttäessä kaikkien aikojen euroviisua, nuorempien viisufanien elämässä Euroviisujen alkupiste on ollut Loreenin Euphoria. Onneksi juuri ennen pandemian rantautumista Suomeen UMK 2020 pystyttiin järjestämään, sillä vuosi 2020 osoittautui UMK:n läpimurroksi. Finaalilähetyksen keskikatsojalukema oli komea 885 000, mikä on UMK:n historian ylivoimainen ennätys. Katsojamäärä oli huomattavasti suurempi kuin jopa Pertti Kurikan Nimipäivien vuonna 2015, jolloin UMK saavutti runsaasti näkyvyyttä.

Kuten Iltalehden haastattelema tšekkiläinen euroviisufani Jan Bors sen tyhjentävästi kiteytti: "Vaikuttaa, että UMK on vihdoin löytänyt oman äänensä ja alustansa."

Muistelen ensin aikaa ekr, eli ennen koronaa, sitten rustailen näkemyksiä tämänvuotisista kilpailuehdokkaista.

UMK 2020 – UMK:n läpimurtovuosi


Vuoden 2020 UMK muistutti jälleen kerran lainalaisuudesta, mikä on todistettu euroviisuyhteyksissä lukuisia ja taas lukuisia kertoja: hypetetyinkään ennakkosuosikin asema ei tosipaikan tullessa merkitse välttämättä yhtään mitään.

Viime vuonna pöhinä keskittyi hyvin pitkälti Erika Vikmaniin ja Cicciolinaan. Kappale oli muodostunut hitiksi jo hyvän aikaa ennen UMK-finaalin koittamista. Sitä oli luukutettu Spotifyssa ja YouTubessa hurjia määriä – huomattavasti enemmän kuin muita UMK-ehdokkaita yhteensä. Euroviisukontekstissa ratkaisee kuitenkin vain ja ainoastaan kolmeminuuttinen esitys suorassa lähetyksessä. Vikmanin taustatiimin lupailema Cicciolinan "eeppinen" show karhuineen ja ulkoaopeteltuineen koreografioineen meni niin sanotusti väärällä tavalla överiksi. UMK:n koreografi Reija Wäre oli laatinut Erika Vikmanille koreografian, joka ei sopinut luontevasti hänelle. Katsojat aistivat, ettei esiintyjän vaivaantunut kiemurtelu ollut häntä itseään. Kansanosa, joka kuuli Cicciolinan finaalilähetyksessä ensimmäistä kertaa, ei välttämättä vakuuttunut. Laulua fanittavat jäivät kaipaamaan musiikkivideon intensiteettiä ja sensuellia otetta. Aksel Kankaanrannan eleetön esitys sen sijaan onnistui virheettömästi ja se erottui tyylikkyydellään edukseen kilpailukavalkadissa: tunnelma oli kohdallaan, mikä tuki erinomaisella tavalla Akselin herkkää tulkintaa ja kappaletta. "Vau, tommonen ääni tollaisella kundilla", ihasteltiin monissa suomalaisissa kotitalouksissa. Ensikuulemalta ja -näkemältä Akselin performanssi vaikutti ehjimmältä.

Rehellisyyden nimessä on toki mainittava, että oikeastaan UMK 2020 toisti kaavaa, jota on kirottu useaan otteeseen Suomen euroviisukarsintojen yhteydessä: raadit eivät valitse Suomen viisuedustajaksi kansan suosikkia. Aksel Kankaanranta sai voittoonsa vetoapua UMK:n kahdeksalta kansainväliseltä raadilta. Mikäli kilpailun tuloksen olisivat ratkaisseet pelkästään yleisön antamat äänet, Cicciolina olisi voittanut. Mutta. Yleisöäänestyksessä Erika Vikmanin ja Aksel Kankaanrannan välinen ääniero oli suorastaan mitätön, ei edes kahta prosenttiyksikköä. Vikman onnistui päihittämään Kankaanrannan hyvin täpärästi – joku voisi tässä yhteydessä käyttää termiä "rinnanmitalla". Siihen nähden kuinka suuri menestys Cicciolina oli ollut ennen kilpailua, Erikan olisi pitänyt voittaa yleisöäänestys mennen tullen selkein lukemin. Täysin tuikituntematon Aksel Kankaanranta takavasemmalta ilman minkäänlaista ennakkohössötystä onnistui haalimaan lähes yhtä paljon puhelinääniä kuin mediatilaa suvereenisti dominoinut voittajasuosikki.

Edellinen UMK kirvoitti runsaasti jälkipyykkiä. Sosiaalisessa mediassa yllätystulos herätti tunteiden purkauksia puolin ja toisin. Euroviisufanit ympäri maailmaa olivat pettyneitä Cicciolinan täpärään tappioon. Ikävä kyllä, näinä someaikoina, kun jokaisella pulliaisella on välitön yhteys julkisuuden henkilöihin, Akselin someprofiilit täyttyivät monenmoisesta vastenmielisestä kuonasta. Uuden Musiikin Kilpailu 2020 laukaisi vahvoja tunteita – mikä lienee eräänlainen evidenssi onnistumisesta. Kaikki asiat, millä on aidosti merkitystä, aiheuttavat voimakkaita reaktioita. Äänestyksen lopputuloksesta ja sen seuraamuksista kirjoitettiin oivaltavia analyyseja. Milloin viimeksi Suomen euroviisuedustajan valintatilaisuutta on ruodittu vastaavalla aktiivisuudella?

Mahtoikohan viimevuotinen kalabaliikki kumminkin vaikuttaa siihen, että tänä vuonna kansainvälisten raatien painoarvoa on vähennetty. Tänä iltana seitsemän nelihenkistä raatia määrittävät pisteistä neljäsosan ja yleisöäänten osuus on 75 % kokonaispotista.

Vaikka Erika Vikman ei teknisesti voittanutkaan Uuden Musiikin Kilpailua, osallistuminen merkitsi hänen lopullista läpimurtoaan ja uudenlaisen artistiprofiilin lanseerausta. UMK:n jälkeen Erika Vikman on piehtaroinut Syntisten pöydässä, ja iltapäivälehdet ovat suoltaneet toistuvasti klikkiotsikoita Vikmanin nokkelista ja näpäyttävistä somekommenteista. Aksel Kankaanrannan Looking back osoittautui suorastaan enteelliseksi, sillä laulun sanoitus tiivisti monen ajatukset koronapandemian sulkiessa tavanomaisen elämänmenon: "But we never know what we have until it's over and we're looking back."

UMK 2021 – mietteitä "kaikkien aikojen kovatasoisimmasta" kattauksesta


Tänä vuonna järjestäjät ovat hehkuttaneet UMK:n kattausta kaikkien aikojen kovatasoisimmaksi. Taso on kieltämättä kohtuullisen mukava – ainakin verrattuna siihen millaisia Suomen viisukarsinnat ovat olleet keskimäärin. UMK:n seitsemässä finalistissa ei ole ensimmäistäkään floppia. Vähemmänkin kiinnostavat kappaleet ovat muodollisesti päteviä ja laadukkaasti tuotettuja. Seitsikossa on ilahduttavan paljon tunnettuja nimiä. Antti Tuisku lähetyksen juontajana lisää säpinää ja mielenkiintoa entisestään. Toivottavasti nimekkäiden tähtien kiinnostus Uuden Musiikin Kilpailua kohtaan ei johdu pelkästään tämänhetkisestä kulttuurialan ahdingosta. Irvileuat voisivat vinoilla esiintyvien viihdetaiteilijoiden olevan niin epätoivoisia, että Euroviisut on vihoviimeinen oljenkorsi, joka tarjoaa esiintymismahdollisuuden nyt, kun yleisötilaisuudet ovat pannassa.

Netti on pullollaan arvioita Suomen viisuehdokkaista. Pyrin seuraavissa luonnehdinnoissa tuomaan esille perinteisistä arvioista poikkeavia näkökulmia. Ehdokkaiden musiikkivideot ovat synnyttäneet seuraavanlaisia ajatuksia.

1. Teflon Brothers x Pandora – I love you

Säv. ja san. Jaakko Salovaara (myös sov.), Axel Ehnström, Mikko Kuoppala, Heikki Kuula, Jani Tuohimaa ja Anneli Magnusson

On äärimmäisen hienoa, että Teflon Brothers on tavoittelemassa viisuedustusta. Toivottavasti Teflareiden osallistuminen on alkusoittoa tulevaisuudelle, jossa Suomen suosituimmat esiintyjät ovat tosissaan mukana UMK:ssa. Joukossa on Pyhimys, joka on kiistatta tämän hetken suurimpia tähtiä kotimaisessa musiikkiskenessä.

I love you on monella tavalla nerokas säveltaiteen teos. Teflon Brothersin tavaramerkkinä on suomalainen junttiasenne silleen än äs ironisesti, joten itsensä vakavasti ottava elitistinen kulttuuritoimittajakin voi hyvin mielin fiilistellä trion meininkiä. Yhteistyö eurodanceartisti Pandoran kanssa sopii mitä mainioimmin Teflareiden juttuun. Kaikella kunnioituksella – suuri yleisö mieltänee Pandoran leimallisesti ysäritähdeksi, ja hasbeen-artistin kaivaminen naftalista tuo vielä omanlaisensa camp-ripauksen muutenkin päättömään kokonaisuuteen. (Täsmennys: Olen toki tietoinen, että Pandora on edelleen aktiivinen, mutta suuren yleisön mielikuva lienee silti tuo.)

Sävellystä on ollut laatimassa Axel Ehnström, joka edusti Suomea Euroviisuissa kymmenen vuotta sitten Paradise Oskarina ja josta sittemmin on tullut meritoitunut lauluntekijä. Ehnström oli pyöritellyt ja pyöritellyt "I love you" -fraasia eri muotoihin, kunnes syntyi UMK:n historian tehokkain korvamato.

I love you saattaa hyvinkin voittaa tänä iltana yleisöäänestyksen. Kappaleesta on tullut jo melkoinen hitti (se on ollut esimerkiksi todella pitkään Suomen Spotifyn kuunnelluimpien joukossa), sitä on esitelty kansan syville riville Putouksessa, Teflon Brothersilla on laaja fanikunta ja heillä on takanaan suuri levy-yhtiö sekä markkinointikoneisto. Jos Suomen kansa haluaa Teflon Brothersin ja Pandoran Euroviisuihin, se on sen ansainnut. Olen useasti paasannut, kuinka Euroviisuihin ei pitäisi suhtautua pelkästään kilpailuna, johon sännätään hampaat irveessä voittamaan, vaan myös messu- ja markkinointitapahtumana, jossa esitellään oman maan musiikkitarjontaa. Teflon Brothers kertoisi eurooppalaisille, että tällaista musiikkia täällä Suomessa kuunnellaan.

Jos voittoa ei tule, sekään ei haittaa. Teflon Brothers on tehnyt jälleen hitin ja I love you tulee varmasti villitsemään kansaa festarikeikoilla ja yökerhoissa – sitten kun sellaiset taas ovat sallittuja.

PS. Kun Nina Åström valittiin Suomen euroviisuedustajaksi, eräät tahot arvelivat, että hänen viisunsa A little bit keräisi pisteitä niistä maista, jotka mainitaan sanoituksessa. Tällä kertaa kukaan ei ole vedonnut Tefloneiden ja Pandoran valinnan puolesta sillä perusteella, että saataisiin Ukrainasta ja Albaniasta pointseja. Räposuuksissahan papatetaan "assanvessankassasta Ukrainassa" ja kuinka "keskellä Tiranaa taas mua ivataan".

2. Aksel – Hurt

Säv., san. ja sov. Gerard O'Connell, Kalle Lindroth, Joonas Angeria

Useammat maat ovat valinneet tämän vuoden viisuedustajaksi suoraan esiintyjät, joiden piti kilpailla viime kevään Euroviisuissa. Suomessa Yleisradio hiffasi UMK:n viimevuotisen menestystarinan. Rauta on taottava silloin kun on kuuma, joten kilpailu järjestetään samalla formaatilla kuin viime vuonna. Aksel Kankaanranta hakee revanssia yhtenä seitsemästä kilpailijasta. Aksel tuli tunnetuksi featattuaan Pyhimyksen megahitissä Jättiläinen. Nyt hän kilpailee Pyhimyksen kanssa samalla viivalla.

Noin miljoonaan kertaan on lausuttu, että Akselilla on upea lauluääni. Tässä toisessakin UMK-tyrkyssä hän äänellään maalailee sävykkäitä harmonioita ja välittää emootiota laulaessaan omakohtaista tarinaansa. Hurt hyödyntää Euroviisujen viimeisintä sääntömuutosta: tänä vuonna taustalauluosuudet voivat olla ennakkoon äänitetyt, joten niitä ei tarvitse laulaa lavalla livenä. Aksel tulkitsee itse moniäänisen kertosäkeistön jokaisen lauluraidan.

Uuden säännön takana ovat – yllätys yllätys – ruotsalaiset, jotka ovat lobanneet muutoksen puolesta pitkään. Koronan varjolla uudistus toteutui: "turvallisuussyistä" taustalaulajat voi jättää kotiin eli Rotterdamiin mahdollisesti matkustavan delegaation koko on pienempi kuin perinteisesti. Jälleen yksi askel suuntaan, jossa Eurovision laulukilpailu alkaa muistuttaa entistä enemmän Ruotsin Melodifestivalenia. Myös Euroviisujen uusi päävalvoja, eli Jon Ola Sandin seuraaja, on ruotsalainen Martin Österdahl. Ruotsalaisten valtakausi Eurovision laulukilpailujen puikoissa sen kuin jatkuu, huoh...

Kahmiiko Aksel tänä iltana roppakaupalla sympatiaääniä, koska kansan mielestä hän ansaitsisi viisuedustusmatkansa. Nähtäväksi jää luottaako Suomi tänäkin vuonna mies ja ääni -periaatteeseen.

3. Laura – Play

Tekijät: Karl-Ander Reismann (säv., san. ja sov.), Laura Põldvere (säv. ja san.), Reinis Straume (säv.)

Euroviisuharrastajien keskuudessa jaotellaan ihmiset faneihin ja taviksiin. Ajoittain viisufanien maku poikkeaa suuren yleisön mieltymyksistä. Suomalaiset viisufanit pissasivat hunajaa, kun kuulivat virolaisen euroviisukonkarin Laura Põldveren osallistuvan Suomen viisukilpailuun. Suomalaisyleisölle (eli taviksille) Laura on kattauksen tuntemattomin nimi.

Laura Põldvere on edustanut Viroa Eurovision laulukilpailuissa kahdesti eri kokoonpanoissa (vuosina 2005 ja 2017) ja kilpaillut lukemattomia kertoja Viron viisukarsinnoissa. Vuoden 2017 Euroviisuissa hän lauloi Koit Toomen kanssa duettona Veronan – ja siitähän viisuklubin pojat tykkäsivät. Koit Toome on tänä vuonna jälleen Viron karsinnoissa, joten teoreettisesti on mahdollista, että duon osapuolet kilpailevat toisiaan vastaan Rotterdamissa.

Virolainen Laura oleskelee nykyään ison osan ajastaan Suomenlahden tällä puolella ja hän on kovasti työntämässä jalkaansa suomalaisen musiikkimaailman oven väliin. Ehkäpä tämäniltainen UMK-esiintyminen shakkinappulan päällä on hänen ponnahduslautansa suomalaisyleisön tietoisuuteen?

Tai sitten ei. Lauran kantriballadi lienee kavalkadin geneerisin ja koska hän ei ole suomalaisille ennestään tuttu, en uskalla povata Playlle mairittelevaa menestystä.

4. Danny – Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua

Säv. ja san. Janne Rintala, sov. Timo Ruokola

Huhtikuussa 2018 kirjoitin täällä: "Lukuisista yrityksistä huolimatta Danny ei ole päässyt edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailuihin." Vaikka tiedostinkin Dannyn olevan tiikeri, joka ei raidoistaan pääse, en millään mielikuvituksen ilveelläkään osannut kuvitella, että vielä kahden jäähyväiskiertueen jälkeen hänet nähtäisiin UMK:ssa tavoittelemassa viisuedustusta.

Nerokas veto tuotannolta! Danny hallitsi mediatilaa, kun UMK:n osallistujat paljastettiin. "Mitä tuokin äijä tuolla vielä liki kahdeksankymppisenä tekee?", kysellään tänään suomalaiskodeissa – ja tuo reaktio lienee täysin Dannyn tiimin käsikirjoituksen mukainen.

Dannylta toivottiin överiä camp-henkistä shownumeroa ja pelättiin tosissaan tehtyä iskelmäballadia. Saatiin jotain, mitä kukaan ei osannut ennakoida. Mykistävän kekseliäs Johnny Cash -henkinen kolmeminuuttinen, joka herätti mielipiteitä laidasta laitaan. Makaaberi aihe ja sanoitus, joka taiteilee todella taitavasti huumorin ja tragedian hämärillä rajamailla. Musiikkineuvoksen lauluääni ei ole enää vahvimmillaan, joten lienee viisastakin, että genreksi valikoitui laulu, jossa hän pudottelee lauseita.

Danny on vastikään solminut levytyssopimuksen Mökkitie Recordsin kanssa. Mökkitie on viime vuosien aikana rikastuttanut kotimaisen kevyen musiikin kenttää luovilla tuotoksillaan. Tämä luovuus jatkuu nyt Dannyn kanssa. Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua on uuden yhteistyön ensimaistiainen. Dannyn edellinen albumi Lauluista tehty (2016) ei tarjonnut hänen artistikuvaansa mitään mullistavaa. Nyt vaikuttaisi siltä, että suomiviihteen legendan uralla on jälleen alkanut uusi luku. Ja tuoreen Apu-lehden haastattelun perusteella liikemies Lipsasella riittää suuria suunnitelmia: uudet areenakonsertit odottavat kunhan pandemiakurimuksesta selvitään...

"Pidä huoli et se yksi muija kutsua ei saa." Netissä on pähkäilty viitataanko mainitussa säkeessä johonkin tiettyyn henkilöön. Toivottavasti ei ainakaan entiseen siippaansa Erika Vikmaniin, sillä hän on saanut kutsun tämän illan UMKiin väliaikaesiintyjänä. Luvassa on yhteisesitys Antti Tuiskun kanssa. Ennakkopuffit kaksikon performanssista ovat jo ennakkoon herättäneet paheksuntaa.

Ruotsissa viisuedustusta tavoittelee niin ikään Danny (Saucedo). Nähtäisiinkö Rotterdamissa Ison-D:n ja Pikku-D:n kohtaaminen?

5. Oskr – Lie

Säv., san. ja sov. Oskari Ruohonen, Joonas Angeria, David Pramik

Matin ja Tepon Tepon poika Oskari Ruohonen vetää uskottavasti Ed Sheeran -tyylisen balladin, joka täyttää nykyaikaisen popkappaleen standardit. Lauluääni kuulostaa hyvältä ja kappale on tuotettu ammattimaisella otteella. Neutraalin hyvä.

Oskr ja Aksel kilpailevat samassa sarjassa. Kummallakin on kansainvälisen tiimin laatima tuotos, joka huokuu tätä päivää ja jonka sanoituksessa käsitellään syntyjä syviä. Syövätkö molemmat komeaääniset miehet toistensa äänisaalista?

Oskr tuskin voittaa, mutta toivottavasti UMK hyödyttäisi hänen soolouraansa ja tekee hänen erikoisesti kirjoitettua nimeään tunnetummaksi.

6. Blind Channel – Dark side

Säv. ja san. Niko Moilanen, Joel Hokka, Joonas Porko, Aleksi Kaunisvesi, Olli Matela
Sov. Niko Moilanen, Joel Hokka, Joonas Porko, Aleksi Kaunisvesi, Olli Matela, Tommi Lalli

Nyt jysähti! Kansainvälistäkin suitsutusta hankkineelle ja omassa lajityypissään erittäin arvostetulle Blind Channelille on aseteltu ennakkosuosikin viittaa. Dark side on noteerattu positiivisesti erinäisissä ennakkoarvioissa. Eikä ihme. Dark side on erinomaisen taitavasti rakennettu kolmeminuuttinen: lyhyt instrumentaali-intro herättää välittömästi kiinnostuksen, minkä jälkeen siirrytään heti asiaan, sillä kappale alkaa suoraan tarttuvasta ja jyräävästä kertosäkeistöstä. Biisissä on muitakin näppäriä koukkuja, kuten mieleenpainuvat "hu!"-huudahdukset. Dark side ei pyytele anteeksi keneltäkään. Heti ensimmäisissä sanoissa nostetaan keskisormet pystyyn. Oikea asenne. Euroviisuihin ei kannata lähteä mielistelemään. Kädenlämpöisten kaikkia miellyttävien formaattiviisujen potentiaali on testattu ja toistuvasti huonoksi havaittu. Tunteiden herättäminen on avain menestykseen, ei yhdentekevänä seinäruusuna haahuileminen. Vihaajat vihaavat ja yrittävät kyseenalaistaa paketin eurokelpoisuutta kritisoimalla suorasukaisen angstisia lyriikoita.

Suomen sijoitukset Euroviisuissa Lordin jälkeen:
(absoluuttisessa paremmuusjärjestykessä)

2014 11. / 26 (Softengine)
2007 17. / 24 (Hanna Pakarinen)
2011 21. / 25 (Paradise Oskar)
2008 22. / 25 (Teräsbetoni)
2013 24. / 26 (Krista Siegfrids)
2018 25. / 26 (Saara Aalto)
2009 25. / 25 (Waldo's people)
2010 ei finaalissa, SF: 11. / 17 (Kuunkuiskaajat)
2017 ei finaalissa, SF: 12. / 18 (Norma John)
2012 ei finaalissa, SF: 12. / 18 (Pernilla Karlsson)
2016 ei finaalissa, SF: 15. / 18 (Sandhja)
2015 ei finaalissa, SF: 16. / 16 (Pertti Kurikan Nimipäivät)
2019 ei finaalissa, SF: 17. / 17 (Darude feat Sebastian Rejman)
Eurovision laulukilpailuissa menestyksen salaisuus on omaan vahvuusalueeseen luottaminen. Blind Channel ei ole lähtenyt tekemään keinotekoista euroviisua, vaan tekee sitä mitä parhaiten osaa. Suomen parhaat euroviisusijoitukset 2000-luvulla on saavutettu kappaleilla, jotka olisivat olemassa ilman Euroviisujakin (Lordin Hard rock hallelujah ja Softenginen Something better). Sen sijaan Euroviisuja varten kyhäillyt mittatilaustyöt (kuten esimerkiksi Krista Siegfridsin Marry me tai Saara Aallon Monsters) eivät menestyneet ennakko-odotusten mukaisesti.

Vaikka rock ei ole enää 2000-luvun Euroviisuissa vieras ilmiö, Blind Channel toisi Euroviisujen viitekehykseen jotain uutta. Ihan tällaista Linkin Park -tyylistä räminää ei ole aikaisemmin viisuissa kuultu.

UMK:n ennakkoasetelma vaikuttaa Blind Channelille pedatulta. Teflon Brothers ja Pandora räväyttävät show'n käyntiin, minkä jälkeen seuraa neljä enemmän tai vähemmän geneerisempää midtempoa tai balladia. Niiden jälkeen Blind Channelin energinen mättö herättää katsojat uudestaan hereille.

Suomessa tehdään nykyään erinomaisen asiantuntevaa euroviisujournalismia, joten voisin siteerata Helsingin Sanomien Juuso Määttästä, joka omissa UMK-arvioissaan kirjoitti seuraavasti:
"Resepti toimii, koska Dark Side on tämän vuoden paras UMK-kappale. Lajityypissään se ei ole uniikki tai luovuudellaan hämmentävä, mutta ei tarvitse ollakaan. Riittää, että kolmeminuuttinen ryske jää mieleen heti ensimmäisellä kerralla. – – Voisi luulla, että muilla euroviisumailla ei ole tarjota vastaavanlaista osallistujaa, joten tällä biisillä jäätäisiin mieleen myös varsinaisessa kilpailussa toukokuussa. Oma toiveeni on, että Suomi lähettää Blind Channelin Euroviisuihin ja hyväksyy sen, että vahvuutemme tässä hullussa musiikkikisassa näyttää nojaavan astetta raskaampaan musiikkiin." (Helsingin Sanomat 22.1.2021)
PS. Juuso Määttäsen mukaan Missä miehet ratsastaa saisi jäädä unholaan keskustellessa Suomesta Euroviisujen rocklähettiläänä. Mielestäni ei tarvitsisi, sillä pikemminkin se tukee ilmiötä. Suomen viisumenestys on ollut Lordin jälkeen niin heikkoa, että Teräsbetonin saavutus (semifinaalistaan jatkoon ja finaalin 22. sija) on peräti sieltä paremmasta päästä.

7. Ilta – Kelle mä soitan

Säv. ja sov. Ilta Fuchs, Väinö Wallenius, Lasse Piirainen, Anssi Växby
San. Ilta Fuchs, Väinö Wallenius, Jouni Aslak

Ilta nousi yleisön tietoisuuteen Cheekin Sillat-kappaleen myötä. Syksyllä 2020 ilmestyi hänen debyyttialbuminsa. Toistaiseksi Ilta ei ole lupaavista edellytyksistä huolimatta onnistunut rynnimään aivan kirkkaimpien eturivin artistien joukkoon, mutta kenties hänen UMK-tyrkkynsä Kelle mä soitan korjaa tilanteen. Kelle mä soitan sopii osuvasti ajan henkeen. Tulevaisuudessa tätä yksinäisyydestä kertovaa voimaballadia pidettäneen ajankuvana karanteenien ja eristyksissä olemisen aikakaudesta.

Levytysversion perusteella Ilta laulaa upeasti. Ylipäätään on piristävää kuulla slovaria, joka ei edusta nykypopin tavanomaista tapettia. Kelle mä soitan -kappaleessa on melodiantynkää ja aitojen soittimien säestämä tausta. Toisin kuin valtaosa tämän päivän naispoppareista, Ilta uskaltaa käyttää antaumuksella ääntään. Siitäkin huolimatta Kelle mä soitan kuulostaa laululta, joka istuu saumattomasti kaupallisten radiokanavien ohjelmistoon. Kelle mä soitan onkin I love youn ja Dark siden ohella pärjännyt Spotifyn päivälistoilla mainiosti. Ei tämäkään olisi pöllömpi viisuedustaja.

Summa summarum


Yleisten ennakko-odotusten mukaan UMK:n voittajan oletetaan olevan jokin kolmikosta Teflon Brothers & Pandora – Blind Channel – Ilta. Tässä vaiheessa en keksi syitä kyseenalaistaa ennakkoasetelmaa. Kenties kaikkein kiivain kilpailu käydään lopulta I love youn ja Dark siden välillä. Ainakin suomalaiset euroviisuharrastajat ovat leiriytyneet näiden kahden kannattajiksi. Iltan kohdalla ensisijainen tavoite lienee hyvä sijoitus, joka edistäisi hänen uraansa.

Mikäli UMK:n kansainvälisten raatien äänestyskäyttäytyminen on vastaavanlaista kuin kansainvälisessä viisukilpailussa, Oskr ja Aksel voivat menestyä yllättävän hyvin. Raadeilla on taipumus arvostaa kappaleita, jotka noudattavat tämänhetkisen musiikkiteollisuuden tuotteiden trendejä ja konventioita, vaikka itse sisältö olisikin hivenen persoonatonta.

Olen monesti saarnannut sen puolesta, ettei euroviisuedustajaa pitäisi valikoida laskelmoiden kalkulaattorilla. Koska kukaan ei kuitenkaan oikeasti elä niin kuin opettaa, voisin kirjoittaa lyhyen puolustuspuheenvuoron Blind Channelin puolesta, koska uskoisin sen herättävän eniten huomiota Euroviisuissa. Rock ja raskaampi musiikki on suomalaisten erikoisosaamista. Suomen menestyneimmät vientituotteet musiikin saralla ovat Blind Channelin kaltaisia yhtyeitä. Suomalaisilla olisi mahdollisuus lähettää Euroviisuihin jotain, mikä on meidän ydinosaamistamme. I love you joutuisi kilpailemaan muiden maiden piristäviä hassutteluja vastaan (esimerkiksi Venäjä lähettänee viisuihin Little Bigin) ja Kelle mä soitan saisi vastaansa lukemattomia vastaavanlaisia slovareita. Mutta lähettäisikö mikään muu maa yhtä päräyttävää rokkinumeroa?

Luonnollisesti on korostettava disclaimerinomaisesti, että kaikki edellä esittämäni mietelmät perustuvat vain ennakkoarvioihin. Kuten viime vuodesta opittiin, illan live-esitykset voivat keikauttaa asetelman ylösalaisin. Mikäli esimerkiksi Blind Channelin esityksessä ei ole kappaleen vaatimaa voimaa ja energiaa, lopputulos voi olla lähinnä kiusallinen.

Suomi kilpailee Rotterdamin Eurovision laulukilpailun toisessa semifinaalissa torstaina 20. toukokuuta 2021. Viisumenestyksen suhteen ei kannata vielä sanoa juuta eikä jaata. Varmaa finaalipaikkaa en tohdi väläyttää yhdellekään UMK-ehdokkaalle. En edes Blind Channelille, koska se on liian kontroversiaalinen ollakseen sataprosenttisen varma finalisti Euroviisuissa. Teflon Brothers ja Pandora vaikuttaa sekin menestymismahdollisuuksia silmällä pitäen riskiltä. I love you voi nostattaa viisuissa tunnelman kattoon – tai sitten se jää kansainvälisessä yhteydessä täysin kummajaiseksi.

Aiheesta muualla


Yle.fi: Anni Gullichsen, Kaikki UMK21-finaalista – Näin seuraat, äänestät ja chattailet mukana!.

Yle.fi: Anton Vanha-Majamaa, "Nostalgia voi olla tosi ärsyttävää ja ällöttävää" – Ammattilaiset analysoivat UMK-kappaleet, ja yhden Euroviisu-ehdokkaan olemassaoloa ihmeteltiin.

Life after Helsinki 2007: FINLAND: UMK21 ENTRIES HIT THE CHARTS LIKE NEVER BEFORE.

Helsingin Sanomat: Juuso Määttänen, Euroviisuihin on tyrkyllä joukko hämmentäviä ja yhdentekeviä lauluja, mutta yksi laulu pesee kaikki muut: Meneekö Suomi viisuihin taas raskaalla musiikilla?.

Iltalehti: Mari Pudas, Heini Kilpamäki, Ulkomaiset viisufanit arvostelivat kaikki UMK-kappaleet: Yllätysykkönen!.

Ilta-Sanomat: Pauliina Leinonen, Yksi nousi ylitse muiden kansainvälisten viisufanien ja muusikoiden UMK-raadissa – "Ymmärtääkö Eurooppa tätä?".

Vilkaisepas blogistani myös


Dannyn keskipitkä oppimäärä

Kuukauden levyartikkeli: Antti Tuisku – En kommentoi (Warner / Hyökyaalto Records, 2015)