18. toukokuuta 2019

Euroviisut 2019: Kuka Madonnan 26 lämppäristä kruunataan viisuvoittajaksi?


Eurovision laulukilpailujen 64. tuotantokausi lähestyy loppukliimaksiaan. Ennakkoarvioissa viisuvuosikertaa 2019 kritisoitiin latteaksi ja yksitoikkoiseksi, mutta viikolla nähdyt semifinaalilähetykset ovat osoittaneet nämä julmat luonnehdinnat aiheettomiksi. Tänäkin vuonna Euroviisuissa on riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tiistain semifinaalin kattaus oli hämmästyttävän monipuolinen aina Islannin raivokkaasta industrialräminästä Australian taidepläjäykseen, jonka visuaaliset efektit olivat jotain aivan mullistavia ja ennennäkemättömiä. Ei Euroviisuissa ole ennen nähty ja kuultu moista. Uudet tuulet puhaltavat television historian pitkäikäisimmässä viihdeohjelmassa – ja se lienee tapahtuman tulevaisuudennäkymien kannalta vain hyvä asia. Portugalin hämmästyttävää avantgardistista performanssia tämän illan finaalissa ei tosin nähdä. Ja euroviisufanit, jotka ovat pitkään pitäneet lempilapsenaan Portugalia, tuota euroviisuperheen oman tien kulkijaa, ovat olleet maan karsiutumisesta aidosti närkästyneitä.

Torstain semifinaali todisti taas useaan otteeseen esittämäni teesin, jonka mukaan Eurovision laulukilpailu on 2010-luvulla muuttunut entistä ammattimaisemmaksi kilpailuksi. Lavalla kuultiin toinen toistaan upeampaa laulajaa ja vahvoja tulkintoja. Kilpailu oli sen verran kovatasoinen, että useampi vahva tulkitsija jäi nuolemaan näppejään. Armenian Sbruk, Romanian Ester Peony, Kroatian Roko ja Moldovan Anna Odobescu karsiutuivat finaalista. Viidentoista vuoden takaiset synkät ajat, jolloin lauluvireyden sijaan kilpailtiin vähäpukeisuudella ja mauttomilla sirkusesityksillä, ovat auttamatta jääneet menneisyyteen. Eurovision laulukilpailu on nykyään kaikkea muutakin kuin camp. Toki kaikkia edellä mainittuja neljää taidokasta esiintyjää saattaa ottaa päähän häviäminen Norjan KEiiNOlle, jonka esitys oli lähinnä kiusallista amatöörimäistä koheltamista, mutta kaipa viisufinaaliin mahtuu yksi perinteinen vanhan liiton schlagerhumppa. Mielenkiinnolla odotetaan semifinaalien kokonaisia tuloksia, jotka julkaistaan finaalin päätyttyä. Euroopan yleisradioliitto on tiedottanut, että kilpailu viimeisistä finaalipaikoista on ollut erittäin tiukka. Tiistain semifinaalissa sijalle 11 sijoittunut hävisi finaalipaikan kahdella pisteellä ja torstaina oli vieläkin täpärämpää: ero 10:ksi ja 11:ksi sijoittuneiden välillä oli yksi vaivainen piste.

Nykyisten Euroviisujen ammattimaisuus tarjonnee selityksen sille, minkä vuoksi tänä vuonna viisufinaali käydään jälleen ilman suomalaisedustusta. Darude ja Sebastian Rejman edustivat viisutapahtumissa mallikkaasti ja olivat selvästi terveellä asenteella mukana. On ollut suorastaan liikuttava seurata kaksikon matkaa Euroviisuihin. Lausuntojen perusteella miehet ymmärsivät, että Euroviisuissa on kyse paljon muustakin kuin kilpailusta. Viisuihin ei pitäisi suhtautua kilpaurheiluna vaan yhteisöllisenä musiikkifestivaalina – olkoonkin, että kilpailussa menestyminen olisi tietenkin kutkuttavaa. Suomen delegaatio hoiti leiviskänsä moitteettomasti. Yleisradio oli yrittänyt tavoitella visuaalisilla elementeillä muiden maiden esitysten tasoa, mutta ikävä kyllä kokonaisuus ei ollut niin vahva, että olisimme onnistuneet erottumaan massasta. Tarkoituksenani on viisujen jälkeen kirjoittaa viimevuotiseen tapaan yhteenveto viisuvuoden saldosta ja pyrin siinä reflektoimaan näkemyksiäni suomalaisen euroviisuilun tulevaisuudesta. Onneksi aiheesta on jo kirjoitettu hyviä analyyseja esimerkiksi Helsingin Sanomissa. Ylipäätään on todettava, että suomalaisen euroviisujournalismin taso on 2010-luvun aikana petrannut kuin sika juoksuaan. Esimerkiksi juuri Helsingin Sanomien Juuso Määttänen on kirjoittanut tällä viikolla pääsääntöisesti erinomaisia artikkeleja ja näkökulmia. Samat sanat voi sanoa ilman muuta myös Yleisradion Ville Vedenpäästä. Menneiden aikojen väheksyvä asenne on onneksi jäänyt historiaan ja toimittajilla on nykyään selvästi käsitys minkälaisesta tapahtumasta on kyse.

Ei ole kuitenkaan syytä vaipua epätoivoon. Euroviisuissa kaikki on mahdollista. Tämän illan finaalissa kilpailevat esimerkiksi finaalissa harvoin nähdyt Malta, Sveitsi, San Marino ja Pohjois-Makedonia. Malta oli viimeksi finaalissa vuonna 2016, Sveitsi ja San Marino vuonna 2014. Islantikin on edellisen kerran edennyt finaaliin vuonna 2014. Makedonialainen edustaja äänestettiin finaaliin viimeksi seitsemän vuotta sitten vuonna 2012. Jos ei yritä ja osallistu kilpailuun, ei ainakaan voi menestyä.

Alankomaiden Duncan Laurence on suurin ennakkosuosikki.
Kuva: © Andres Putting / Eurovision.tv
Tänä iltana Eurovision laulukilpailun finaaliin osallistuu 26 esitystä. Suurin ennakkosuosikki on Alankomaiden Duncan Laurence, jonka pysähdyttävän hieno eroballadi Arcade on paistatellut vedonlyöntitilastojen ykkössijalla koko kevään. Usein vedonlyöntitilastot päivittyvät harjoitusten alkaessa, kun päästään näkemään, miltä esitykset vaikuttavat livenä. Alankomaat on kuitenkin torstain semifinaalin jälkeen vain vahvistanut asemaansa vedonlyönnin ykkössuosikkina. Toiseksi on noussut tiistain semifinaalin jälkeen Australian Kate Miller-Heidke. Harva uskoi, että Euroviisujen voittaja tulisi tänä vuonna ensimmäisestä semifinaalista, jota pidettiin yleisesti heikompitasoisena. Ja jos jonkun ykkössemifinaalin kilpailijan odotettiin tekevän yllätystemput, niin ennemmin Islannin hätkähdyttävän Hatarin. Mutta kuten jo edellä mainitsin, Australian vallankumouksellinen esitys oli televisioruudussa jotain sellaista, mitä ei ollut koskaan aikaisemmin nähty euroviisulähetyksessä. Australian voitto saattaisi herättää närää, mutta ulkomusiikillisilla keinoilla pelaamisesta on viisuhistorian aikana syytetty niin Dana Internationalia, Bucks Fizzia kuin Abbaa. Kolmas ennakkosuosikki on viisujen ikuinen kestomenestyjä Ruotsi, jonka edustaja John Lundvik on jälleen pelottavan professionaalinen. Sveitsin Luca Hännin sijoitus vedonlyönnissä on sahannut viisuviikon aikana edestakaisin ja harjoitusraporttien perusteella häntä luonnehdittiin vaisuksi. Mutta hevonpaskat, torstain semifinaaliesitys oli tulta ja tappuraa ja nyt "Sveitsin Despacito" She got me on neljäntenä. Vedonlyönnissä kymmenen veikatuimman joukossa ovat myös Venäjä, Azerbaidžan ja Islanti, jotka löytävät itsensä mitä todennäköisimmin myös oikeiden tulosten kärkikymmeniköstä. Suorista finalisteista eniten pöhinää ovat aiheuttaneet Italia ja Ranska.

26 viisuesityksen jälkeen suurimman huomion varastanee väliaikaesiintyjä, joka on tänä vuonna – ei enempää eikä vähempää – kuin popmusiikin ylipapitar Madonna. Israelilais-kanadalainen miljardööri Sylvan Adams on kustantanut omasta pussistaan Madonnan esiintymisen, joka kulut ovat kivunneet kuuleman mukaan miltei kahteen miljoonaan euroon. Madonnan show'n jälkeen päästään näkemään äänestys, johon on täksi vuodeksi jälleen tehty pienoinen uudistus.

Muutos äänestysprosessissa: uusi tapa ilmoittaa yleisöäänestyksen pisteet


Eurovision laulukilpailuun lanseerattiin vuonna 2016 uusi äänestysjärjestelmä, jossa aluksi kunkin maan ammattilaisraadit antavat pisteensä ja lopuksi kerrotaan esitysten saavuttamat pistemäärät yleisöäänestyksessä. Raatien pisteet käydään läpi maa kerrallaan – Suomen raadin pisteet ilmoittaa tänä iltana Christoffer Strandberg – mutta eri maiden yleisöäänestysten pisteet on laskettu yhteen ja suorassa lähetyksessä juontajat paljastavat kuinka monta pistettä kukin esitys on saavuttanut. (Euroviisujen nykyisestä äänestysjärjestelmästä kirjoitin pitkästi tässä blogissa maaliskuussa 2016) Tänä vuonna on tehty kosmeettinen muutos tapaan, miten yleisöäänestyksen pisteet kerrotaan finaalissa. Uudella systeemillä ei ole minkäänlaista vaikutusta tuloksiin.

Tätä ei pitäisi yrittää edes kirjoittaa, koska oheinen video selittää uuden järjestelmän paljon valaisevammin, mutta yritetään kuitenkin. Aikaisempina vuosina juontajat ovat lukeneet yleisöäänestyksen pisteet pienimmästä suurimpaan. Eli kertoneet ensin, mikä maa on saanut vähiten yleisöpisteitä, sitten mikä toiseksi vähiten, sitten mikä kolmanneksi vähiten ja niin edelleen... Tänä vuonna edetään raatiäänestyksen tuloksen perusteella. Kun raadit ovat antaneet pisteensä, ensimmäisenä kerrotaan kuinka monta pistettä yleisöäänestyksessä on saanut raatiäänestyksessä viimeiseksi jäänyt (sijalle 26 sijoittunut), sitten 25. sijoittunut, sitten 24. sijoittunut ja niin edelleen. Eli vuorossa on maa, joka on pistetaulukossa sillä hetkellä hännillä. Uudessa järjestelmässä on kaksi hyvää puolta. Ensinnäkin se tekee esimerkiksi selostajille äänestyksen seuraamisesta ennakoitavampaa. Nyt jokainen osaa henkisesti varautua, koska ilmoitetaan oman maan yleisöäänestyspisteet. Toisekseen jännitys säilyy aivan varmasti loppuun asti. Viime vuoden yleisöäänestyksen voittaja Israel (317 yleisöäänestyspistettä) sijoittui raatiäänissä kolmanneksi. Mikäli uusi järjestelmä olisi ollut käytössä viime vuonna Israelin yleisöäänestyspistepotti olisi ilmoitettu kolmanneksi viimeisenä. Vielä olisi pitänyt odottaa raatiäänestyksen kärkikaksikon – Ruotsin ja Itävallan – yleisöpisteitä ennen kuin Israelin voitto varmistui.

Viisuarviot: BIG 5 ja isäntämaa Israel


Arvioin seuraavaksi semifinaalipostausten tapaan (semifinaali 1; semifinaali 2) kuutta kilpailuesitystä, jotka ovat suoraan finaalissa. Finaaliin pääsevät automaattisesti Eurovision viisi suurta rahoittajamaata ja kilpailun isäntämaa. Edetään esiintymisjärjestyksen mukaan.

4. SAKSA: S!sters – Sister


Nanoihmiset Carlotta, 19 ja Laurita, 26 eivät ole siskoksia vaikka huutolaulavatkin sisarellisuudesta.

"I'm tired / tired of always losing" ovat laulun aloitussanat. Saksalla on kuitenkin kokemusta Euroviisuissa häviämisestä. 2015 ja 2016 Saksa jäi viimeiseksi ja 2017 toiseksi viimeiseksi. Viime vuonna maa ylsi hienosti neljänneksi, mutta ikävä kyllä, tänä vuonna odottanee jälleen sijoitus häntäpäästä... Aivan liian heiveröinen paketti pärjätäkseen kovatasoisessa kilpailussa.

Veikkaus: BOTTOM 5
Arvioni: 2 / 5

14. ISRAEL: Kobi Marimi – Home


Isäntämaata edustava Freddie Mercury -look-alike laulaa paatoksellisesti kotikentällä... kotiin saapumisesta.

Voi, voi, tenori-Kobi tulkitsee niin tunteella henkilökohtaisista itsetunto-ongelmistaan ja hyväksytyksi tulemisesta, mutta viisufanit ovat vain naureskelleet isäntämaan edustussävelmän tahattomalle koomisuudelle. Mutta tällaisella paatoksellisella tyylillä voi olla kannattajansa, joten Israel saattaa menestyä paremmin kuin moni uskookaan.

Veikkaus: sijat 15–26
Arvioni: 1,5 / 5

16. ISO-BRITANNIA: Michael Rice – Bigger than us


Ruotsin viisuedustaja John Lundvik pääsee kilpailemaan itseään vastaan. Hän on nimittäin yksi Britannian laulun säveltäjistä. Valitsi itselleen paremman sävellyksen...

Iso-Britannia ei enää tee itseään naurunalaiseksi. Nykyään maa lähettää viisuihin lähinnä yhdentekevää keskinkertaisuutta. Tässä, kuten Britannian kolmessa edellisessä viisussa, ei ole varsinaisesti mitään vikaa. Ne vain ovat sellaisia keskitason paketteja, jotka eivät yllä huippuesitysten tasolle. Ihan kiva, mutta jääkö mitään mieleen ja erottuuko mitenkään massasta? Toivottavasti pisteitä tulee sen verran, että välttää jumbosijat.

Veikkaus: sijat 15–26
Arvioni: 2,5 / 5

21. RANSKA: Bilal Hassani – Roi


Yksi Ranskan suosituimmista YouTube-tähdistä päätti ryhtyä laulamaan. Tänään hän esittää sadoille miljoonille tv-katsojille laulun erilaisuuden ja itsensä hyväksymisestä ranskaksi ja englanniksi. Kieli vaihtuu lennosta koko ajan. "Haaveissani olen kuningas", laulaa syrjittyjen ja päähänpotkittujen nuorien puolestapuhuja Bilal. Esityksessä body positivity -aspekti mukana.

Ranskan viisun on säveltänyt maan viimevuotinen edustusduo Madame Monsieur, jonka Mercy oli vuosi sitten ennakkosuosikkeja mutta jämähti lopulta sijalle 13. Bilalin laulussa on oikeastaan samantyylistä tenhoavaa tunnelmaa. Mutta Bilal on todellinen persoona. Hänellä on YouTubessa miljoonia seuraajia ja Ranskassa kiihkeä fanikunta. Jos hän onnistuu olemaan esityksessä valloittavimmillaan, hän voi saada miljoonittain uusia faneja ympäri Eurooppaa.

Bilalin viisuedustus ehti aiheuttaa keväällä pienoisen kohun, joka johtui erittäin epäonnekkaasta sattumasta. Israelin televisiossa oli tarkoitus esittää keväällä groteski huumorisarja, johon oli käsikirjoitettu hahmoksi Ranskan euroviisuedustajaksi muslimitaustainen homoseksuaali Gay Baron, joka paljastuu Isis-terroristiksi. Tilanne muodostui kiusalliseksi, kun Ranska mistään israelilaisesta komediasarjasta tietämättä valitsi edustajakseen muslimitaustaisen homoseksuaalin. Ilmeisesti sarja jätettiin lopulta väärinkäsityksen välttämiseksi esittämättä.

Veikkaus: TULOSTAULUN VASEN PUOLISKO?
Arvioni: 3,5 / 5

22. ITALIA: Mahmood – Soldi


Italia on valinnut jälleen viisuedustajakseen San Remon musiikkifestivaalien voittajan, joka on noussut kotimaassaan megahitiksi. Italialaisegyptiläisen Mahmoodin laulun sanoitus kertoo, kuinka rahanhimo tuhoaa ihmissuhteita. Kappaleessa on ilmiselvä piikki Mahmoodin isälle, joka aikoinaan jätti perheensä ja lähti menestyksen perässä seilaamaan maailman meriä.

Italia on laadukas, kuten on ollut miltein aina paluunsa (2011) jälkeen. Vangitseva kappale on tuotettu modernisti ja siinä yhdistyy nuorekas puhelaulu arabimusiikin elementteihin. Laulussa on illan tarttuvimmat välitaputukset. Esitystä on luonnehdittu vaatimattomaksi, mutta toisaalta ehkäpä Mahmoodin välinpitämättömästä olemuksesta huokuu italialaisille ominainen "hällä väliä" -asenne. Mahmood on muuten tehnyt kappaleestaan remixin, jossa on mukana suomalainen Isac Elliot!

Veikkaus: TOP 10
Arvioni: 4 / 5

26. ESPANJA: Miki – La Venda


Bileet pystyyn! Ratkiriemukas bailuhitti voi hyvinkin soida kesällä etelän lomakohteissa.

Espanja on useimmiten viime aikoina lähettänyt viisuihin laadutonta kuraa ja pärjännyt kilpailussa huonosti. Mikin hyväntuulinen bilebiisi ei ole sekään mikään korkeatasoisuuden multihuipentuma, mutta voisiko tässä olla jotain sellaista vilpitöntä kuplivaa iloa, mikä nostaisi Espanjan tänä vuonna vaikka edes puolivälin tienoihin? Mikin ulkoinen habitus tuskin ainakaan koituu menestyksen esteeksi... eikä viimeinen esiintymisnumero...

Veikkaus: sijat 11–15
Arvioni: 3 / 5

Lopuksi käyn vielä läpi illan esiintymisjärjestyksen ja kommentoin väliin, jos on jotain kommentoitavaa.

Eurovision laulukilpailun 2019 finaalin esiintymisjärjestys


1. MALTA: Michela – Chameleon

Mukavaa, että Malta pääsi finaaliin, ja 17-vuotiaan Michaela Pacen reaktiot finaalipaikan selvittyä tarjosivat erinomaista tv-viihdettä. Aloitusnumerolta en usko Maltan yltävän kummoiseen menestykseen. Malta on tupannut aina menestymään raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänestyksessä. Saarivaltiolla ei ole naapurimaita eikä Maltalla ole minkäänlaista diasporaa. Esimerkiksi viimeksi Maltan ollessa finaalissa 2016 maan viisu Walk on water oli raatiäänestyksessä neljäs mutta yleisöltä tuli vain 16 pistettä.

2. ALBANIA: Jonida Maliqi – Ktheju tokës

Itsensä Euroviisujen ylijumalaksi nostanut ruotsalainen Christer Björkman on jälleen ängennyt mukaan viisujen tuotantotiimiin ja hän on laatinut jo neljättä kertaa peräkkäin esiintymisjärjestyksen. Esiintymisnumerolta 2 ei ole koskaan voitettu ja usein pahamaineiselle esiintymisnumerolle on uhrattu jokin tuotannon mielestä "vääränlainen" viisu – useimmiten Itä-Euroopasta. Onneksi Albanialla tuppaa olemaan taipumus saavuttaa yleisöäänestyksestä 40–50 pistettä, joten niiden turvin vältettäneen jumbosijat.

3. TŠEKKI: Lake Malawi – Friend of a friend

Mukavaa, että Tšekki on alkanut pärjätä siinä missä muutkin maat. Viimevuotisen kutossijan kaltaiseen menestykseen tuskin tänä vuonna kuitenkaan ylletään.

4. SAKSA: S!sters – Sister

5. VENÄJÄ: Sergei Lazarev – Scream TOP 10?

Torstaina kirjoitin, että Venäjä ei voita mutta sijoittunee viiden parhaan joukkoon. Sergein esitys oli kuitenkin niin vahva, että aloin pitää voittoakin mahdollisena. Sergein upean voimakas ääni pääsee tässä kappaleessa paljon paremmin oikeuksiinsa kuin hänen edellisessä viisussaan. Sitten Björkman halusi varmistaa, ettei viisufanien tarvitse seuraavana vuonna matkustaa homovastaiseen Venäjään, ja laittoi Venäjän esiintymään näin aikaisin. Pysyttelen siis aikaisemmassa kannassa: TOP 5 -sijoitus, mutta tuskin voittaa.

6. TANSKA: Leonora – Love is forever

Kiva, että Tanska pärjäsi semifinaalissa. Nyt finaalissa kisa lienee aivan liian kova.

7. SAN MARINO: Serhat – Say na na na

Serhat todella riemastutti yltämällä finaaliin karaoketasoisella epävireisellä laulusuorituksella. San Marinon paras sijoitus on tähän mennessä finaalin 24. Se voitaneen ylittää mutta tuskinpa kovinkaan monella pykälällä.

8. POHJOIS-MAKEDONIA: Tamara Todevska – Proud

Aivan mahtavaa, että makedonialainen viisuedustaja kilpailee finaalissa ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Maan paras sijoitus on 12. Ennätystä tuskin kuitenkaan rikottaneen?

9. RUOTSI: John Lundvik – Too late for love TOP 10?

Mutta mikäs maa voittikaan viimeksi, kun kilpailu järjestettiin Israelissa? Ruotsi on pelottavan hyvä tänäkin vuonna. Ruotsi muistuttaa kovasti viime vuoden Itävaltaa, joka voitti raatiäänestyksen 271 pisteellä. Ruotsia on luonnehdittu vielä Itävaltaa huomattavasti laadukkaammaksi, joten Ruotsin pelätään voittavan tänä vuonna raatiäänestyksen jollain 400 pisteellä, minkä jälkeen kenellekään muulla ei olisi mitään mahdollisuutta. Vaikka Ruotsi on vuoden parhaimmistoa, olisi kieltämättä antikliimaksi jos Ruotsi TAAS voittaisi. Ei kuitenkaan mielestäni yllä aivan Abba/Herreys/Carola/Loreen -tasolle. Mutta Ruotsi saa kernaasti sijoittua toiseksi.

10. SLOVENIA: Zala Kralj & Gašper Šantl – Sebi

Krista Siegfridsin harmiksi Euroviisuissa kuullaan nykyään muutakin kuin ding dong -hömppää ja ruotsalaista muovia. Slovenialaisen hipsteriduon intensiivinen ja pelkistetty esitys kilpailee omassa sarjassaan ja saattaa olla vuoden musta hevonen.

11. KYPROS: Tamta – Replay

Tiistain semifinaalia pidettiin torstain semifinaalia heikompana. Sen vuoksi monelle tiistain semifinalistille voi olla luvassa kylmää kyytiä. Viimevuotisen kakkossijan kaltainen menestys jää Kyprokselle kaukaiseksi haaveeksi.

12. ALANKOMAAT: Duncan Laurence – Arcade TOP 10?

Vuoden suurin ennakkosuosikki on niin laadukkaasti tuotettu, että sen uskoisi kelpaavan mukisematta raadeille. Kysymys kuuluukin, onnistuuko Duncan pysäyttämään tältä esiintymisnumerolta koko Euroopan ja hiljentämään meluisat kisakatsomot. Salvador Sobral kykeni siihen kaksi vuotta sitten esiintymisnumerolta 11.

13. KREIKKA: Katerine Duska – Better love

Ks. Kypros

14. ISRAEL: Kobi Marimi – Home

15. NORJA: KEiiNO – Spirit in the sky

Sittenkin suomalaisväriä finaalissa! KEiiNOn revontulihumpan tuottajana on nimittäin Arttu Wiskarinkin takapiruna ansioitunut Henrik Tala.

16. ISO-BRITANNIA: Michael Rice – Bigger than us

17. ISLANTI: Hatari – Hatrið mun sigra TOP 10?

Islannin on otaksuttu tekevän "lordit". Ainakin esiintymisnumero on lupaava: Lordi esiintyi viisufinaalissa numerolla 17. Todella mielenkiintoista nähdä raati- ja yleisöäänestyksen eroavaisuudet Islannin suhteen. Btw. Islannin paras sijoitus on toinen, jonka se on saavuttanut vuosina 1999 ja 2009. Kuinka käy 2019? Jätetään nyt kertomatta, että vuonna 1989 Islanti jäi nollille. Suomen yleisöäänestyksen 12 pistettä saattaisi mennä tänä iltana Islannille. Ainakin ehkä mieluummin kuin iänikuiselle Virolle...

18. VIRO: Victor Crone – Storm

19. VALKO-VENÄJÄ: ZENA – Like it

Virosta ja Valko-Venäjästä voisi sanoa täsmälleen sanat kuin Kreikasta ja Kyproksesta.

20. AZERBAIDŽAN: Chingiz – Truth TOP 10?

Tästä alkaa kieltämättä todella kova ennakkosuosikkien putki. Monta potentiaalista TOP 10 -ehdokasta peräkkäin. Mahtavatko kaikki sijoittua kärkeen vai syövätkö toistensa tehoa?

21. RANSKA: Bilal Hassani – Roi

22. ITALIA: Mahmood – Soldi TOP 10?

23. SERBIA: Nevena Božović – Kruna

Serbia tuskin kiilaa kärkikymmenikköön vaikka onkin illan viimeinen balladi, joilla on taipumus pärjätä hyvin. Serbia tuppaa kuitenkin aina sijoittumaan yleisöäänestyksessä vähintään puolivälin tienoille.

24. SVEITSI: Luca Hänni – She got me TOP 10?

Voittaja? Ei lainkaan mahdotonta, mutta ehkä vedonlyönnin povaama neljäs sija kuulostaa uskottavammalta. Luca Hänni on tähti saksankielisessä Euroopassa ja viisustansa voi tulla hitti kesäksi.

25. AUSTRALIA: Kate Miller-Heidke – Zero gravity TOP 10?

Todella mielenkiintoista nähdä kuinka näin erikoinen viisu voi pärjätä. Australia on noussut vedonlyönnin kärkisijoille kumouksellisen esityksen myötä. Esiintymisnumeroa on pidetty erinomaisena, mutta vähän epäilen, että muut ympärillä esiintyvät ennakkosuosikit voivat viedä Australialta liike-energiaa? Entäs jos Australia voittaa? Mikä maa isännöisi Euroviisuja ensi vuonna? Australiahan kilpailee EBU:n erikoisluvalla sillä ehdolla, että maan voittaessa seuraavan vuoden kilpailut järjestetään Euroopassa.

26. ESPANJA: Miki – La Venda

Minkäköhän ihmeen takia kaksi iloista bailuviisua Sveitsi ja Espanja on laitettu esiintymään näin lähekkäin?

Omat viisupisteeni tälle illalle


12 p. ALANKOMAAT: Duncan Laurence – Arcade
10 p. ITALIA: Mahmood – Soldi
8 p. RUOTSI: John Lundvik – Too late for love
7 p. VENÄJÄ: Sergei Lazarev – Scream
6 p. SVEITSI: Luca Hänni – She got me
5 p. ISLANTI: Hatari – Hatrið mun sigra
4 p. AZERBAIDŽAN: Chingiz – Truth
3 p. RANSKA: Bilal Hassani – Roi
2 p. ALBANIA: Jonida Maliqi – Ktheju tokës
1 p. SERBIA: Nevena Božović – Kruna

Muita hyviä arvioita


Viisukuppila: Viekö ennakkosuosikki Alankomaat illan jännitysnäytelmän? Katso Viisukuppilan veikkaus illan voittajasta!
Tobson in Euroland: ESC 2019: Tobson's Final Say
David i Tel Aviv: Betygen på Sveriges värsta konkurrenter

16. toukokuuta 2019

Euroviisut 2019: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset


Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 64. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä (puolet pisteistä yleisöäänestyksellä ja puolet ammattilaisraadeilta), joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja).

Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen. Esimerkiksi tiistain semifinaalissa olin etukäteen veikannut Belgiaa todennäköiseksi finalistiksi, mutta esitys olikin niin hapuileva, epävarma ja epävireinen, ettei finaaliin ollut ymmärrettävästi mitään asiaa.

Toisessa semifinaalissa kilpailee 18 ehdokasta, joista kymmenen äänestetään jatkoon lauantain finaaliin. Toista semifinaalia on yleisesti pidetty korkeatasoisempana kuin ensimmäistä – ainakin tänään lauteille pääsee muutama suuri ennakkosuosikki.

1. ARMENIA: Srbuk – Walking out


Jokaiseen viisuvuoteen kuuluu vähintään yksi asennemuija. Tänä vuonna sellainen tulee Armeniasta.

Armenia kilpailee samassa sarjassa kuin esimerkiksi Kypros ja Kreikka ensimmäisessä semifinaalissa. Tyypillinen perusonnistunut nykyaikaisen musiikkiteollisuuden tuotos. Uskoisin, että Armenialla on hyvät saumat sijoittua tänään kymmenen paremmalle puolelle.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

2. IRLANTI: Sarah McTernan – 22


Irlannin iloinen naispoprock ei ole sanoitukseltaan suinkaan niin poliittisesti epäkorrekti kuin viisuvuoden yleisin väärinkuuleminen on antanut ymmärtää. Laulun avainsäkeessä tosiaan lauletaan "number twenty-two" eikä now I'm tranny too.

Tällaiselle reippaalle musiikkityylille voisi olla enemmänkin kysyntää Euroviisuissa. Mutta kun tämä kyseinen biisi on aivan luokattoman huono. Siis suorastaan ala-arvoinen. Ja ilmeisesti esitys pirtelöbaareineen on yhtä halpa kuin itse kappalekin.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

3. MOLDOVA: Anna Odobescu – Stay


Moldovan viiltävä erobiisi on kuin oppikirjaesimerkki voimaballadista. Useampikin musiikkiautisti on luonnehtinut laulussa olevan täsmälleen oikeat soinnut. Esitystä värittää hiekkataitelija Ksenija Simonova – ihan kiva, mutta kun Ukraina hyödynsi häntä viisuesityksessään jo vuonna 2011.

Jos Moldovan viisu olisi kouluaine, niin 9. luokan äidinkielenopettajani antaisi sille varmasti kympin. On niin siistiä käsialaa, marginaalit millilleen paikoillaan ja kappalejaotkin tehty virheettömästi. Mutta sisältö kaipaisi sielua ja sydäntä – ja edes ripauksen omaperäisyyttä. Ja mitä järkeä käyttää uudestaan Ksenija Simonovaa, kun täsmälleen samaan kikkaan tukeuduttiin jo kahdeksan vuotta sitten? No, ehkä Moldovassa ajatellaan kierrätyksen kannattavan ja käytetyn idean olevan parempi kuin pussillinen uusia: pärjäsihän maata edustanut Epic Sax Guykin uudella tulemisellaan (2017) erinomaisesti, vaikka kuumimmasta meemihittiydestä (2010) olikin jo kulunut aikaa. Moldova voi ihan hyvin mennä finaaliin. Anna laulaa hienosti ja etenkin raadit voivat arvostaa virheettömästi laadittua balladia. Yhtä lailla Moldova voi karsiutua. Tässä semifinaalissa on kilpailua voimakkaiden naisballadien kesken, ja pidemmän korren saattanee vetää esimerkiksi Pohjois-Makedonia, jolla on toiseksi viimeisenä esityksenä selvästi parempi esiintymisnumero.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

4. SVEITSI: Luca Hänni – She got me


KESÄHITTIVAROITUS! Saksalainen Idols-tähti pistää kunnon dirty dancingit päälle.

Tällaista lattarivaikutteista tanssipoppia on kuultu Euroviisuissa hämmästyttävän vähän. Ehkäpä sen vuoksi Sveitsi on ollut vuoden suurimpia ennakkosuosikkeja. Sveitsi oli pitkään vedonlyönnissä toisena, kunnes harjoitukset Tel Avivissa alkoivat ja Sveitsi romahti ennakkoveikkauksissa noin kymmenennen sijan tienoille – tai ilmaistaanko kohteliaammin: muut maat onnistuivat kampeamaan Sveitsin edelle. Sveitsi on pärjännyt viisuissa vielä surkeammin kuin Suomi – edellisestä finaalipaikasta on jo viisi vuotta – ja maa ei saa viisuäänestyksissä pistettäkään ilmaiseksi. Jos esitys ei vakuuta, pahimmassa skenaariossa Sveitsistä voi tulla vuoden yllätysputoaja.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI; tosin potentiaalinen yllätysputoaja
Arvioni: 4 / 5

5. LATVIA: Carousel – That night


Tiistain semifinaalissa esiintymisnumerolla viisi esiintyi indieduo Sloveniasta. Torstain semifinaalissa esiintymisnumerolla viisi esiintyy indiepopbändi Latviasta.

Latvia ei tänä vuonna brassaile vaan himmailee omassa sarjassaan ihan sympaattisella hyminällä, jossa on huomattavasti enemmän luomua kuin keskivertoviisussa. Yleisissä arvioissa tällaista genreä haukutaan hissimusiikiksi, mutta uskoisin kuitenkin olevan yleisöä, joka mielellään matkustaisi sellaisessa hississä vähän pidemmänkin matkan. Yritys hyvä kymmenen, mutta Latvia tuskin onnistuu Slovenian tavoin pääsemään finaaliin.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

6. ROMANIA: Ester Peony – On a Sunday


Romania karsiutui viime vuonna viisufinaalista ensimmäistä kertaa. Kokeeko jazzlaulajattaren astetta haastavampi popballadi saman kohtalon? Ester Peonyn voitto Romanian karsinnoissa tuli aivan puun takaa, sillä suurin ennakkosuosikki joutui epäsuosioon kannatettuaan paikallista "aito avioliitto" -aloitetta.

Viime vuonna Romania tosiaan jäi rannalle finaalista sijoittuen semifinaalissa häpeällisen huonolle 11. sijalle ja häviten finaalipaikan ainoastaan neljällä pisteellä. Romanian viimevuotisen Goodbye-viisun ongelma taisi olla, että se oli kaikista ansioistaan huolimatta hivenen liian vaikea euroviisukontekstissa. Ei avautunut suurelle yleisölle ensimmäisellä kuuntelukerralla. Ja ikävä kyllä, Romanian tämänvuotisessa viisussa on vähän samaa vikaa. Mutta kyseessä on Romania, viisujen kestofinalisti, ja laulajatar on ilmeisesti ammattilainen, joten finaalipaikan mahdollisuutta ei voi sulkea pois.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

7. TANSKA: Leonora – Love is forever


Taitoluistelun junioritähti laulaa pikkusievän rallatuksen monella eri kielellä. Hyväntuulisuus on tänäkin vuonna tanskalaisen euroviisun tavaramerkki.

Christoffer Strandberg ilmoittaa lauantain finaalissa Suomen raatipisteet. Miten tämä liittyy Tanskan pikkusievään viisurallatukseen? No siten, että jos Tanskan viisu osaisi puhua, se voisi luonnehtia itseään Strandbergin sketsihahmon sanoin: "Mä oon söpö". Veikkaan Tanskan erottuvan edukseen kaiken ylituotetun muovin keskellä sympaattisella ja pikkusievällä olemuksellaan. Esityskin on kuulemma veikeä ja tukee sopivalla tavalla laulun tunnelmaa. Kävisikö samoin kuin Sveitsille 2011, joka yllätti jokseenkin kaikki pääsemällä finaaliin.

Euroviisujen "kielipuoluelaisille" hyviä uutisia! Tanska on ollut heidän maalitaulunaan, koska maan viisuedustajat eivät ole laulaneet kertaakaan omalla kielellään sen jälkeen, kun kielisääntö poistettiin vuonna 1999. Nyt epäkohta on vihdoinkin korjattu! Laulussa kuullaan nimittäin peräti neljä säettä tanskaksi! Ja lyhyitä pätkiä ranskaksi ja saksaksi.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

8. RUOTSI: John Lundvik – Too late for love


Viime vuoden viisufinaalissa Ruotsi sijoittui raatiäänestyksessä toiseksi häviten ainoastaan Itävallalle. Mitä tekee Ruotsi tänä vuonna? Valitsi viisun, joka kovasti muistuttaa viime vuoden gospelvivahteista Itävaltaa.

Rakas naapurimaamme Ruotsi, tuo Euroviisujen raivostuttava kestomenestyjä, miten onnistuittekin taas! Viimeisen päälle ammattitaitoinen tuotos, joka kuulostaa kaiken euromoskan keskellä todella hyvältä ja virkistävältä. John on kaikin puolin loistava laulaja ja uskottava esiintyjä. Ruotsin aikaisempien vuosien viisuja on syytetty liiasta laskelmoinnista. Nyt ruotsalainen viisukoneisto on edennyt laskelmoinnissa jo seuraavalle tasolle, sillä tämä on onnistuttu naamioimaan vilpittömän oloiseksi. Ekstrapisteet loistavalle gospelköörille!

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

9. ITÄVALTA: PÆNDA – Limits


Sinitukkainen singer-songwriter (Itävallan Sanni?) ulisee säveltämässään balladissa tuskistaan.

Voi Itävalta! Euroviisujen ikuinen altavastaaja, joka on viime vuosina päässyt menestyksen makuun. Mitä menittekään tekemään? Intuitioni kehottaa luokittelemaan varmaksi karsiutujaksi, mutta mitä jos olenkin vain vanha pieru, joka on pudonnut nykymusiikin kelkasta, ja tällainen vaikerrus onkin nyt tosi modernia ja kuuminta hottia. Ei kai?

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

10. KROATIA: Roko – The dream


Balkanballadien kiintiön täyttää tässä semifinaalissa Kroatia melodisella ja voimakkaalla iskelmällä, joka olisi voinut edustaa Kroatiaa jo 20 vuotta sitten, kun Euroviisut edellisen kerran järjestettiin Israelissa. 19-vuotias Roko ei ollut silloin vielä syntynytkään.

Rokolla on vahva ääni ja hän tulkitsee nuoresta iästään huolimatta uljaasti dramaattisen iskelmäballadinsa. Vanhan liiton viisufanit kiittävät. Ikävä kyllä laulusta suurin osa esitetään englanniksi – kroaatinkielinen osuus parantaa lopputulosta huomattavasti – ja koko touhu pilataan typerällä esityksellä, kun solisti saa kannettavakseen valtavat enkelin siivet. Ottaako kukaan enää biisiä tosissaan, jos esitys sabotoidaan hämmentävillä karnevalistisilla keinoilla. Kroatia on silti 50/50-tapaus. Voi olla, että tällaisten vanhanaikaisten melodisten sävellysten aika on jo ohi, mutta näillekin voi olla kysyntää viisuyleisön keskuudessa. Muistelkaapa miten kävi Puolalle 2016. Kaikki tuomitsivat vanhanaikaiseksi ja toivottomasti tapaukseksi – ja kas kummaa, se olikin finaalissa yleisöäänestyksen kolmas.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

11. MALTA: Michela – Chameleon


Maltalle povataan pitkästä aikaa menestystä virkistävällä nuorekkaalla popilla, jonka esittää 17-vuotias X Factor -voittaja. Soundimaailma tiukasti tässä päivässä. Lauluntekijätiimissä useampia viisukonkareita.

Kieltämättä Malta piristää tässä vaiheessa viisukavalkadia ja ilmeisesti esityskin on visuaalisesti innovatiivisuudessaan raikas. Menevä ja värikäs, kuten laulussa itsekin sanotaan. Ehkä tänä vuonna Malta tosiaan menee heittämällä finaaliin, kuten niin monet tahot ennustavat.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

12. LIETTUA: Jurij Veklenko – Run with the lions


Kameleontista leijoniin. Viisuvuosi 2019 on pullollaan lauluja, jotka kuunteluhetkellä kuulostavat ihan kivoilta mutta joista ei jää yh-tään mitään mieleen. Liettua on suorastaan malliesimerkki.

En keksi vuoden anonyymeimmästä kappaleesta oikein mitään kirjoitettavaa. Varoitan vain, että Liettua on tupannut viime vuosina saavuttamaan yllättävän korkeita yleisöäänestyspisteitä, ja Liettuan vakioäänestäjistä Latvia, Iso-Britannia, Irlanti ja Norja äänestävät tässä semifinaalissa.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

13. VENÄJÄ: Sergei Lazarev – Scream


Venäjä on taas back in business ja ampuu kovilla panoksilla. Venäläinen supertähti Sergei Lazarev miltei voitti viisut kolme vuotta sitten ja hän janoaa revanssia voimakkaalla balladilla, jonka säestyksestä vastaa aito sinfoniaorkesteri.

Sergei Lazarev oli vuoden 2016 Euroviisuissa ylivoimainen ennakkosuosikki You are the only one -esityksellään, joka oli melkoista visuaalista ilotulitusta. Venäjä voitti yleisöäänestyksen mutta sijoittui raatiäänestyksessä vasta viidenneksi. Länsieurooppalaiset musiikin asiantuntijat haukkuivat sävellyksen aikansa eläneeksi euroteknoksi. Nyt on opittu "virheistä" ja tuotettu viimeisen päälle korkeatasoinen slovari, jonka uskotaan kutkuttavan raatien makuhermoja enemmän. Visuaalisuuteen on satsattu tälläkin kertaa, vaikka nyt ei kikkailla läheskään niin paljon kuin kolme vuotta sitten. Venäjä tuskin voittaa, mutta TOP 5 -sijoitus finaalissa lienee melko varma. Tosin, hävisihän Venäjän Dima Bilan viisuvoiton loistavalla biisillä ja sitten hän saapui takaisin paskalla – ja onnistui voittamaan. Mutta Sergei ei ole paska – tälläkään kertaa.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

14. ALBANIA: Jonida Maliqi – Ktheju tokës


Albanian koskettava etnoballadi on omistettu albanialaisille siirtolaisille, jotka ovat joutuneet jättämään kotiseutunsa. Laulussa viitataan muun muassa Kosovon sodan traagisiin tapahtumiin.

Ensimmäisessä semifinaalissa ilahduttavan monet luottivat omaan kieleensä. Toisessa semifinaalissa Albania on ainoa, joka laulaa kilpailukappaleensa kokonaan omalla kielellä. Sen vuoksi Albania kilpailee omassa kategoriassaan ja veikkaisin sen erottuvan kavalkadissa edukseen. Ylipäätään tämä on harvoja kappaleita, joissa on hyödynnetty kansallisia elementtejä ja maan omaa musiikkiperinnettä. Albaniaa ei suinkaan ensimmäistä kertaa edusta huutava nainen, mutta jos Jonida on vakuuttava lavalla, Albanialla voi olla yllättävänkin hyvät saumat päästä finaaliin.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

15. NORJA: KEiiNO – Spirit in the sky


Vihdonkin euroviisuklubin pojille kohdistettu perinteinen euroviisuhumppa – vieläpä joikaamisella vahvistettuna.

Tällaista musiikkia ei kuule missään muualla kuin Euroviisuissa. Joskus sellainen kuitenkin piristää ja saattaa päästä finaaliin – pääsihän Saara Aaltokin viime vuonna.

Norjan kappaletta on väitetty Saara Aallon Monstersin plagiaatiksi ja kieltämättä kertosäkeistön alku kuulostaa tutulta. Eipä ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun Suomen vaatimattomasti menestynyttä euroviisua jäljitellään seuraavana vuonna. Sveitsin Mikadon vuodelta 1975 a-osa muistuttaa kovasti Suomen edellisen vuoden viisua Keep me warm.

Veikkaus: 50/50; kaikki floppaavan fanisuosikin ainekset ilmassa
Arvioni: 3 / 5

16. ALANKOMAAT: Duncan Laurence – Arcade


Pysäyttävän tyylikäs eroballadi on säilyttänyt ennakkosuosikin asemansa koko kevään.

Nyt on kuulkaas Euroviisuihin eksynyt poikkeuksellisen laadukas biisi! Kylmät väreet on taattu joka kerta, kun kertosäkeistö alkaa. Lavalla ainoastaan Duncan pianon ääressä ja ilmeisesti kundi laulaa livenä virheettömästi. Duncanilla on kaikki mahdollisuudet hiljentää meluisat kisakatsomot kolmeksi minuutiksi. Ja vaikka kävisikin niin, ettei Alankomaat taistelisikaan lauantaina voitosta, niin kyllähän tämä nyt hyvänen aika tänä iltana sijoittuu kymmenen parhaan joukkoon.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

17. POHJOIS-MAKEDONIA: Tamara Todevska – Proud


Hyvästi Former Yugoslav Republic of Macedonia ja typerät kiistat kreikkalaisten kiihkomielisten toimittajien kanssa. Makedonian ensimmäinen viisu Pohjois-Makedoniana on viisukonkarin väkevästi tulkitsema sielukas feministinen balladi, joka julkaistiin sopivasti naistenpäivänä.

Tamara on lahjakas laulaja ja hänen voimaannuttava tulkintansa kumpuaa sielunsa syvimmistä sopukoista. Mahtaako kuitenkaan riittää finaaliin? Paatosta on mutta välittyykö tunne katsojalle? Tuntuuko miltään Alankomaiden jälkeen? Miksi hemmetissä muuten Alankomaiden ja Pohjois-Makedonian verevät balladit on ylipäätään laitettu esiintymään peräkkäin?!? Maalle kuitenkin soisi enemmän kuin mielellään finaalipaikan. Tällä vuosikymmenellä makedonialaista viisua on kuultu viisufinaalissa vain yhden ainoan kerran – vuonna 2012.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

18. AZERBAIDŽAN: Chingiz – Truth


40 vuotta sitten euroviisulavalla Israelissa kilpaili Dschingis Khan viisukonkari Ralph Siegelin ajanmukaisella sävellyksellä. Tällä kertaa mukana on raamikas Chingiz, joka vetäisee bulgarialaisen viisukonkarin Borislav Milanovin varman päälle tuottaman modernin viisun. Milanovilla on plakkarissaan viisuista jo kakkossija (2017), kolmossija (2018) ja nelossija (2016).

Viime vuonna Azerbaidžan karsiutui finaalista ensimmäistä kertaa sijoittumalla häpeällisen huonolle 11. sijalle. Nyt ei liene vaaraa, että viisufinaali käytäisiin ilman Azerbaidžania. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen Azerbaidžan nousi vedonlyönnissä kymmenen parhaan joukkoon. Esitys kuulostaa Viisukuppilan harjoitusraportin mukaan todella mielenkiintoiselta: "Semifinaali päätetään robottiavusteisella sydämen skannauksella ja Chingiz irtautuu myös esityksessään virtuaalisesti ruumiistaan." Biisin nimi "truth" mainitaan kaksi kertaa, sen sijaan "shut up" kuullaan 22 kertaa.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

Veikkaus: illan finalistit ja karsiutujat


Ennen illan esitysten näkemistä veikkaisin semifinaalin finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

RUOTSI
VENÄJÄ
AZERBAIDŽAN
ALANKOMAAT
SVEITSI
MALTA
ARMENIA
ALBANIA
TANSKA
POHJOIS-MAKEDONIA
---
NORJA
ROMANIA
KROATIA
MOLDOVA
LIETTUA
ITÄVALTA
LATVIA
IRLANTI

Oma suosikkilistani


5 / 5
-
4,5 / 5
-
4 / 5
ALANKOMAAT: Duncan Laurence – Arcade
RUOTSI: John Lundvik – Too late for love
VENÄJÄ: Sergei Lazarev – Scream
SVEITSI: Luca Hänni – She got me
3,5 / 5
AZERBAIDŽAN: Chingiz – Truth
ALBANIA: Jonida Maliqi – Ktheju tokës
3 / 5
KROATIA: Roko – The dream
MALTA: Michela – Chameleon
ARMENIA: Srbuk – Walking out
TANSKA: Leonora – Love is forever
NORJA: KEiiNO – Spirit in the sky
2,5 / 5
LATVIA: Carousel – That night
MOLDOVA: Anna Odobescu – Stay
POHJOIS-MAKEDONIA: Tamara Todevska – Proud
2 / 5
ROMANIA: Ester Peony – On a Sunday
LIETTUA: Jurij Veklenko – Run with the lions
1,5 / 5
-
1 / 5
ITÄVALTA: PÆNDA – Limits
IRLANTI: Sarah McTernan – 22

Muita hyviä arvioita


Viisukuppila: Veikkaus toisen semifinaalin läpimenijöistä
David i Tel Aviv: Betyg på bidragen i semifinal II
Tobson in Euroland: ESC 2019, semi 2: Tobson takes a guess

Muokkaus klo 21.10: Lisätty linkki Tobson in Euroland -blogin postaukseen.

14. toukokuuta 2019

Euroviisut 2019: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset


Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 64. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä (puolet pisteistä yleisöäänestyksellä ja puolet ammattilaisraadeilta), joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.

17 kilpailijaa. Kymmenelle on tilaa finaalissa, seitsemän esiintyjän viisureissu päättyy tänään. Viisuvuosikerran satoa on luonnehdittu latteaksi ja tylsäksi, enkä valitettavasti voi olla eri mieltä – siitäkään huolimatta, että tässä ykkössemissä varsinkin jälkipuoliskolla nähdään jos monenmoista hämmentävää viritelmää.

1. KYPROS: Tamta – Replay


Kypros sijoittui viime vuonna toiseksi Fuegolla. Nyt tietokoneella on pyritty laatimaan mahdollisimman samankaltainen biisi, jonka esittää yksi kreikankielisen musiikkialueen menestyneimpiä popidoleita.

Kyproksen Replay on kuin prototyyppi 2010-luvun euroviisuista. Moderneista pop-hitin aineksista koottu kokonaisuus, joka kelpaisi saumattomasti viisujen jälkeen radioiden soittolistoille. Viisumenestyksen maksimoimiseksi esitystä on kutsuttu suunnittelemaan ruotsalainen ammattikoreografi Sacha Jean-Baptiste.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

2. MONTENEGRO: D mol – Heaven


Kuusi millenniumin molemmin puolin syntynyttä nuorukaista tutustuivat toisiinsa musiikkikoulussa ja veisaavat nyt yhdessä hurmoshenkistä veisua.

Montenegro lienee tämän semifinaalin toivottomin tapaus. Edes väliosassa kuultava etninen instrumentti ei onnistu pelastamaan kokonaisvaikutelmaa, joka on kieltämättä kotikutoinen ja nolo. Onneksi naapurimaa-Serbia äänestää tässä semifinaalissa, niin edes jokunen määrä pisteitä on luvassa.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

3. SUOMI: Darude feat. Sebastian Rejman – Look away


Suomalainen trancelegenda ja hänen hyvännäköinen kaverinsa kannustavat jankkaavalla EDM:llä ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin.

Harmittaa suunnattomasti kaikki se kohtuuton kura, mitä tämä Suomen 53. viisuedustuskerta on saanut niskaansa. Look away ei ole lähimainkaan heikoin edustaja Suomen surullisessa viisuhistoriassa. Tänä vuonna suomalaiset ovat vihdoinkin ymmärtäneet visuaalisuuden merkityksen, vaikka esitystä onkin hieman modifioitu UMK:n jälkeen. Viimeisimmät harjoitukset ovat menneet kuulemma moitteettomasti ja Suomi on jonkin verran noussut vedonlyönnin häntäpäässä. Silti karsintaraja saattaa olla liian korkealla. Isot pisteet kuitenkin Darudelle ja Sebulle oikeanlaisesta terveestä ja myönteisestä asenteesta viisuprojektia kohtaan. Suomalaistenkin olisi syytä ymmärtää, että Euroviisuissa on kyse muustakin kuin hampaat irvessä kilpailemisesta.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 3 / 5

4. PUOLA: Tulia – Pali się


Kvartetti tuli tunnetuksi, kun se huutolauloi itäeurooppalaisittain Depeche Modea. Euroviisuja varten piti tehdä uusi kappale.

Puolan etnovastine Ultra Bra -vokalisteille on esittänyt hulvattoman hauskoja covereita angloamerikkalaisista rock- ja pophiteistä neliäänisenä perinteisellä slaavilaisella laulutyylillä. Samanlaista reseptiä jatkaa viisukappaleensakin. Mutta toistuuko Eläkeläiset-ilmiö? Eläkeläisten viehätys perustui päättömiin covereihin, mutta koko idea lässähti poppoon osallistuessa Suomen viisukarsintoihin uudella sävellyksellä Hulluna humpasta. Puola on niin fifty-fifty-tapaus kuin olla voi. Voi mennä suurelta yleisöltä täysin yli ymmärryksen tai sitten saa pistevyöryn Itä-Euroopasta ja on länsieurooppalaistenkin mielestä virkistävä kuriositeetti.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

5. SLOVENIA: Zala Kralj & Gašper Šantl – Sebi


Slovenialaisen hipsteriduon indiehuohotuksesta on tullut ehkä hieman yllättäenkin viisufanien suursuosikki.

Slovenia on viisuvuosikerran antieuroviisu. Tässä ei ole lähdetty tavoittelemaan kaupallista menestystä eikä kosiskelemaan suurta yleisöä. Pelkistetty ja intensiivinen esitys voi erottua edukseen tai sitten katsoja voi kokea jäävänsä täysin ulkopuoliseksi duon esiintyessä toisilleen. Esittäjät eivät ole arvioiden mukaan erityisen karismaattisia, mutta eipä vaisu esitys estänyt esimerkiksi Belgian City lights -viisun erinomaista menestystä kaksi vuotta sitten.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

6. TŠEKKI: Lake Malawi – Friend of a friend


Viime vuonna menestyksen makuun päässyt Tšekki yrittää hurmata jälleen nuorekkaalla popilla. Biisin kertojahahmo muistelee 13-vuotiaana tapaamaansa kiehtovaa tyttöä, josta hänellä ei ole mitään hajua ken hän on, koska hän oli jonkun kaverin kaverin kaverin kaveri...

Jos ymmärrän dramaturgiasta yhtään mitään, veikkaisin kilpailun lähtevän kunnolla käyntiin vasta tästä. Jos tšekkiläinen bändi saa luotua live-esityksessään yhtään samanlaista letkeää tunnelmaa kuin nuorisoa kosiskelevalla Instagram-tyylisellä musiikkivideollaan, finaalipaikalle ei pitäisi olla mitään estettä. Leikkisä biisi on toki hivenen ärsyttävä, mutta siinä onkin sen koukku.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

7. UNKARI: Joci Pápai – Az én apám


Romanitaustainen Joci Pápai sijoittui kaksi vuotta sitten kahdeksanneksi vaikuttavalla ja aidosti koskettavalla Origolla. Tällä kertaa hän laulaa koskettavasti isästään.

Unkari on päässyt 2010-luvulla joka kerta finaaliin. Finaaliputken jatkuminen voi tehdä tiukkaa, vaikka laulussa onkin sopivasti sellaista vilpittömyyttä ja herkkyyttä, mitä nykyaikainen viisuteollisuus kaipaisi lisää.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

8. VALKO-VENÄJÄ: ZENA – Like it


ZENA on syntynyt vuonna 2002. Myös hänen britneypop-viisunsa kuulostaa vuodelta 2002.

Valko-Venäjän hömpötys kuulostaa väistämättä vanhanaikaiselta ja halpahintaiselta. Toisaalta joidenkin mielestä se voisi retroudellaan erottua edukseen. Ainakaan kappaletta ei ole ylituotettu samalla tavalla kuin monia muita tämän ajan popkoneiston tuotteita, vaan se on ihan avoimesti ja rehellisesti muovia. Valko-Venäjä on yllättänyt ennenkin, esimerkiksi vuonna 2013 Solayoh pääsi finaaliin, vaikka se(kin) oli melkoinen humpute.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

9. SERBIA: Nevena Božović – Kruna


Balkanballadien kulta-aika on selvästi päättynyt, mutta ehkäpä Serbian hivenen geneerinen balladi onnistuu täyttämään balkanfiilien tarpeet, vaikka osa lauletaankin englanniksi.

Serbia on tippunut tavallisten kuolevaisten joukkoon, koska maa on karsiutunut finaalista peräti kolme kertaa. Mutta maa on sijoittunut viisuissa huonoimmillaan semifinaalin 11. sijalle. Karsiutumiset ovat siis olleet erittäin täpäriä. Yksi Serbian finaalista karsiutuneista on ollut Moje 3 -poppoon viisu vuodelta 2013. Nyt trion jäsen Nevena Božović tekee paluun viisulavalle soolona. Balladia on haukuttu kaikin puolin geneeriseksi ja tunteita herättämättömäksi – mitä se kieltämättä onkin – mutta Nevena laulaa antaumuksella ja virheettömästi. Raadit tykännevät ja Serbia saa yleisöpisteissä aina vähintään kohtuullisen potin. Hmm... tosin nyt kun katson karttaa ja osallistujalistaa, niin näköjään moni Serbian vakiäänestäjä äänestääkin vasta torstain semifinaalissa (Kroatia, Sveitsi, Itävalta). Pitäisiköhän sittenkin laskea Serbia 50/50-kategoriaan...

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

10. BELGIA: Eliot – Wake up


Belgian ranskankielinen yleisradio on päässyt menestyksen makuun nuorten lahjakkaiden tulevaisuuden lupausten ajanmukaisilla popeilla (4. sija 2015 ja 2017). Samanlaisella linjalla jatketaan tänäkin vuonna.

Belgia, jos mikä, on perusvarma nykyaikaisen popteollisuuden tyylinäyte, suorituksena suorastaan virheetön. Musiikin ammattilaisista koostuvat raadit ejakuloivat tämän kuullessaan – niin oikeaoppisesti tuotettu se on. 18-vuotias Voice-tähti Eliot saanee tänä iltana paljon uusia fanityttöjä ympäri Eurooppaa, ja muutenkin laulussa on kiehtovan hypnoottinen tunnelma.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

11. GEORGIA: Oto Nemsadze – Keep on going


Ensimmäisen semifinaalin jälkipuolisko uhkaa muuttua melkoiseksi friikkisirkukseksi. Siitä saadaan ehkäpä jo pientä esimakua tässä Georgian viisussa, jossa mieslauma örisee jylhästi taistelulaulua.

Georgian viisu on kokonaan georgiankielinen ja oikeasti sen nimi on Sul tsin iare, mutta viisuja varten se on nimetty Keep on going. Loogista kuin Kari Kuivalaisen Never the end aikoinaan vuonna 1986. Jylhässä kappaleessa on voimaa ja tunnetta. Esitys kilpailee visuaalisesti samassa sarjassa Suomen kanssa – ja ikävä kyllä taitaa vetää pidemmän korren. Monet ovat oppineet pitämään Georgiasta, mutta vasta useammalla kuuntelukerralla. Mahtaako aueta suurille massoille ensikuulemalta? Vai onkohan se Georgia, joka vie liike-energian Serbialta?

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA; tosin potentiaalinen yllätysfinalisti
Arvioni: 2,5 / 5

12. AUSTRALIA: Kate Miller-Heidke – Zero gravity


Ei viisuvuotta ilman oopperaviisua. Australian performanssi ei ole sieltä tavallisimmasta päästä. Solisti Kate ja hänen miehensä tekivät synnytyksen jälkeisestä masennuksesta hämmästyttävän teoksen, jossa yhdistyy Björk/Kate Bush -tyylinen taidepop Yön kuningattaren aariaan.

Australia on todella kummallinen, mutta ilmeisesti esitys on vaikuttava ja solisti-Katesta huokuu kaiken huojumisen ohella täysammattilaisuus. Televisiokatsojat hämmästelevät silmät suurina, mitä siellä lähetyksessä tapahtuu (ja Katen mekon alla, kun yhtäkkiä alkaa orgastisen kuuloinen oopperalaulu). Kokonaisuus on aivan liian outo, jotta sille voi povata automaattisesti finaalipaikkaa, mutta ainakaan tätä ei unohdeta heti esityksen päätyttyä. Tämän vuoden Cezar?

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

13. ISLANTI: Hatari – Hatrið mun sigra


Islanti vastaa yhdestä vuoden suurimmista puheenaiheista. Hurjan indsturialryhmän viisussa yhdistetään Rammstein-karjuntaa ja sinfonista syntsapoppia. Esityksessä sadomasokismikuvastoa ja runsaasti pyroja.

Islannissa kerättiin viime toukokuussa adressia, jossa vaadittiin boikotoimaan Euroviisuja, mikäli tapahtuma järjestetään Israelissa. Adressiin kertyi miltei 30 000 nimeä, mikä on huikea saavutus suhteutettuna Islannin asukaslukuun. Lopulta Islanti – kuten mikään muukaan maa – ei vetäytynyt viisuista Israelin vuoksi, mutta Islantia edustava yhtye Hatari ilmoitti pyrkivänsä viisuihin vain protestoidakseen Israelia. Yhtyeen ideologiaan kuuluu olennaisesti myös nykyaikaisen neoliberalismin ja äärioikeiston nousemisen vastustaminen. Islannin raju viisuesitys on kokonaisvaltainen taideteos, joka jakaa jyrkästi mielipiteitä puolesta ja vastaan. Islanti kilpailee tänä vuonna aivan omassa sarjassaan. Mikäli joku maa tekee tänä vuonna "lordit", se on Islanti. Suomen yleisöäänestyksen 12 pistettä voisi mennä tänä vuonna Islannille – ainakin mieluummin kuin sille iänikuiselle Virolle...

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

14. VIRO: Victor Crone – Storm


Välillä jotain todella tavallista. Ruotsalainen laulaja vetäisee tyylipuhtaan Avicii-popin.

Viron viisu on professionaalinen, ja ruotsalainen Victor on karismaattinen kaiffari. Viisunsa on todella yllätyksetön ja särmätön. Maailmassa ei olisi mikään muuttunut, jos tätä kappaletta ei olisi koskaan tehty. Mutta. Kaiken friikkisirkuksen keskellä Viro voi kuulostaa paljon paremmalta kuin oikeastaan onkaan. Konservatiivisemmille viisukatsojille – joille esimerkiksi Australia ja Islanti ovat aivan liikaa – Viro lienee kuin virkistävä keidas keskellä haastavaa autiomaata: "Vihdoinkin jotain normaalia."

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

15. PORTUGALI: Conan Osiris – Telemóveis


Ja takaisin friikkishow'n pariin. Euroviisuissa on laulettu jo puhelimesta (Telefon, telefon, Saksan liittotasavalta 1957) ja sähkeistä (Telegram, Saksan liittotasavalta 1977). Nyt Portugali laulaa kännyköistä. Jo valmiiksi erikoista laulua värittää viisuhistorian hämmentävin avantgarde-esitys.

Portugali on ollut aina oman tiensä kulkija, kuten viime vuonna kirjoitin maan viisuhistoriaa käsittelevässä artikkelissa. Omaperäinen linja jatkuu tänä vuonna. Tämän kuvailemiseen eivät sanat riitä. Tämä pitää kokea. Nauraako Eurooppa portugalilaisille vai portugalilaisten kanssa? Kaiken järjen mukaan Portugalin pitäisi karsiutua, mutta kaikenlaiset älyttömät pelleilynumerot ovat ennenkin yllättäneet. Ehkä se tämän vuoden Cezar onkin tässä?

Veikkaus: TODENÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

16. KREIKKA: Katerine Duska – Better love


Lahjakas laulaja esittää illan viimeisen menestyspopin.

Kreikan kuningatartietä ei voine estää. Katerine Duska on tämän vuoden viisudiiva, joka on saanut runsaasti ylistystä persoonallisesta ja vahvasta äänestään. Kuten Kyproksen kohdalla, Kreikankin viisu on koottu juuri sellaisista aineksista, joista 2010-luvun menestysviisut on tehty. Jälleen perusonnistunut suoritus nykyaikaiselta musiikkiteollisuudelta.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

17. SAN MARINO: Serhat – Say na na na


San Marino on usein vastannut vuoden eurovitsistä. Tänäkin vuonna ollaan oikein lystikkäällä tuulella. Jo vuonna 2016 monet hurmannut disco- Leonard Cohen pistää bileet pystyyn riemastuttavalla diskohumpalla.

40 vuotta sitten Euroviisut järjestettiin niin ikään Israelissa. Silloin Belgiaa edusti laulu Hey Nana, jota viisulähetyksen Yleisradiolle selostanut Anja-Maija Leppänen luonnehti seuraavasti: "Tämä nannananaa on niitä lauluja, jotka menevät nannaten sisään toisesta korvasta ulos ja tulevat nynnäten toisesta... menevät nannaten sisään toisesta korvasta ja tulevat nynnäten sisään toisesta korvasta... olipas tämä nyt vaikea..." Täsmälleen samat sanat sopivat tälle San Marinon nannattelulle. Mutta. Viimeiseltä esiintymisnumerolta San Marino voi pötkiä tänä iltana yllättävän pitkälle. Kaikkien eksentristen friikkiviisujen ja muuten vain latteiden ja mielikuvituksettomien tuotosten jälkeen San Marinon hyväntuulisuudelle voi olla tilaus. "Ole sankari ja sateenkaari ja laula na nana naa", kehottaa Serhat meitä kaikkia iloitsemaan. Jos esitys on onnistunut, yleisöäänten vyöry on mahdollinen. Ainakin Serhat on kokenut ja ammattitaitoinen esiintyjä, vaikka hänessä onkin melkoista camp-ukon vikaa.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

Veikkaus: illan finalistit ja karsiutujat


Veikkaaminen on haastavaa, kuten aina, mutta ei se pähkäilemällä parane.
Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

KREIKKA
KYPROS
ISLANTI
BELGIA
AUSTRALIA
TŠEKKI
SERBIA
VIRO
UNKARI
SAN MARINO
---
SLOVENIA
PUOLA
GEORGIA
PORTUGALI
SUOMI
VALKO-VENÄJÄ
MONTENEGRO

Oma suosikkilistani


Todella haastavaa asettaa näin vaisu keskinkertaisuuksien kattaus jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen, mutta yritän eritellä arvosanojen perusteella edes jonkinlaista viittellistä järjestystä. Euroviisujen voittajaa tuskin kuullaan tänä iltana, ellei sitten Islanti todella yllätä.

5 / 5
-
4,5 / 5
-
4 / 5
ISLANTI: Hatari – Hatrið mun sigra
3,5 / 5
BELGIA: Eliot – Wake up
SERBIA: Nevena Božović – Kruna
VIRO: Victor Crone – Storm
TŠEKKI: Lake Malawi – Friend of a friend
KYPROS: Tamta – Replay
3 / 5
KREIKKA: Katerine Duska – Better love
SAN MARINO: Serhat – Say na na na
SUOMI: Darude feat. Sebastian Rejman – Look away
PUOLA: Tulia – Pali się
UNKARI: Joci Pápai – Az én apám
2,5 / 5
SLOVENIA: Zala Kralj & Gašper Šantl – Sebi
GEORGIA: Oto Nemsadze – Keep on going
VALKO-VENÄJÄ: ZENA – Like it
AUSTRALIA: Kate Miller-Heidke – Zero gravity
2 / 5
MONTENEGRO: D mol – Heaven
1,5 / 5
-
1 / 5
PORTUGALI: Conan Osiris – Telemóveis

Muita hyviä arvioita


Viisukuppila: Veikkaus ensimmäisen semifinaalin läpimenijöistä
David i Tel Aviv: Betyg på semifinal ett i Tel Aviv
Tobson in Euroland: ESC 2019, semi 1: Tobson takes a guess Suosittelen lämpimästi lukemaan Tobiaksen blogin kaikki seitsemän postausta tämän vuoden viisutarjonnasta. Osuvien analyysien lisäksi paljon mielenkiintoisia viisuanekdootteja.

2. maaliskuuta 2019

DJ, take me to your heaven – Daruden UMK-ehdokkaat ruodittavana


Tänään illalla valitaan Yleisradion 53. edustaja Eurovision laulukilpailuihin. Edellisen kerran Suomen viisuillessa Israelissa – 40 vuotta sitten! – edustussävelmässämme katsottiin sineen taivaan. Olisiko tällä kertaa euroviisussamme aika katsoa muualle. Vai lähettääkö Suomi Tel Aviviin Supermiehen?

Darude on oivaltava valinta kansainväliseen edustustehtävään. Onhan hän säveltänyt todennäköisesti kaikkien aikojen kansainvälisesti tunnetuimman suomalaisen sävellyksen. Sandstormista tulee toki tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta, joten sen suosiolla tuskin enää ratsastetaan euroviisuäänestyksessä, vaikka kappale toimii edelleen jonkinasteisena somemeeminä. Jos Daruden "kävelevä meemiys" ei takaakaan pistevyöryä, ei siitä ainakaan mitään haittaakaan ole. Monet yhdistävät Daruden ainoastaan 20 vuoden takaiseen megahittiin, minkä vuoksi kansalaiskeskusteluissa hänet on tuomittu menneisyyden tähdeksi ja yhden hitin ihmeeksi. Darude on kuitenkin kaikki nämä vuodet julkaissut säännöllisen epäsäännöllisesti uutta musiikkia ja nauttii edelleen suurta arvostusta trance- ja housepiireissä ympäri maailmaa. Daruden viimeisin albumi Moments (2015) saavutti ylistäviä kehuja alan piireissä, vaikka sitä ei Suomessa laajalti noteerattukaan. Tänä vuonna Suomen viisuedustajalla on vankkaa kokemusta kansainvälisistä estradeista. Darude on vetänyt DJ-keikkaa eri mantereilla.

Ensimmäistä kertaa Suomen viisuesityksen "päätähtenä" on DJ, vaikka esityksessä suurimman huomion vieneekin edustavan näköinen solisti Sebastian Rejman, joka on suomalaiseksi poikkeuksellisen onnistunut soluyhdistelmä. DJ-painotteisia esityksiä on kilpaillut Eurovision laulukilpailuissa viime vuosina aikaisemminkin. Vuonna 2017 Norjaa edusti musiikkituottaja JOWST kappaleellaan Grab the moment. Laulu on niin leimallisesti JOWSTin luoma tuotos, ettei sen solistiksi päätynyttä Alexander Walmannia mainittu esittäjätiedoissa lainkaan. Viime vuonna Puolan viisukappaleen Light me up esitti kokoonpano Gromee feat. Lukas Meijer, jossa niin ikään päätähdeksi oli nostettu maineikas puolalainen DJ Gromee. Puola ei viime vuonna onnistunut pääsemään Euroviisujen finaaliin, minkä vuoksi eräät suomalaiset euroviisuharrastajat povasivat heikkoa menestystä Darudelle ja Sebastianille ennen kuin nuottiakaan kaksikon UMK-ehdokassävelmistä oli kuultu. Tällainen spekulointi lienee kuitenkin täysin tarpeetonta. Puolan viimevuotinen vaatimaton menestys johtui todennäköisesti siitä, että esitys oli kaikin puolin ponneton ja vaisu, eikä se indikoi millään tavalla DJ-vetoisen musiikin tai performanssin mahdollisuuksia menestyä Euroviisuissa. Sitä paitsi Norjan JOWST sijoittui kaksi vuotta sitten kunniakkaasti kymmenenneksi.

Eurovision laulukilpailujen säännöt ovat tulkittavissa siten, että kilpailuesityksissä on oltava jonkinlainen vokaalinen osuus, joten Euroviisuissa ei saisi kilpailla instrumentaalikappaleella. Daruden kolme UMK-tyrkkyä ovat kirvoittaneet kansalaiskeskusteluissa jonkin verran kritiikkiä siitä, että ne ovat melkoisen tavallisia perinteisellä kaavalla rakennettuja pop-kappaleita ilman Daruden tuotannolle ominaista nerokasta kikkailua ja skrätsäämistä. Euroviisujen historiassa on muutamia esityksiä, joissa lauluosuudet ovat olleet poikkeuksellisen vähäisiä. Tunnetuin esimerkki on tietenkin vuoden 1995 voittaja, Norjaa edustaneen Secret Gardenin Nocturne, joka ilmeisesti oli alun perin tarkoitettu instrumentaalisävellykseksi, mutta Euroviisuja varten esityksen alkuun ja loppuun lisättiin lyhyt lauluosuus. Vuonna 2008 Bulgariaa edusti viisuksi hämmästyttävän moderni DJ-vetoinen DJ, take me away ja vuonna 2009 Sloveniaa erikoinen jousikvartetin tähdittämä Love symphony. Euroviisukappaleissa on silloin tällöin uskallettu ottaa riskejä, eikä niitä ole tungettu perinteisiin viisumuotteihin. Sen vuoksi Daruden UMK-kappaleet – jotka kieltämättä ovat enemmän tai vähemmän keskitason kolmen tähden peruskauraa – saattoivat aiheuttaa innokkaisiin ennakko-odotuksiin nähden pettymyksiä.

Joka tapauksessa kaikkein kriittisimmät äänenpainot Daruden kilpailukappaleita kohtaan lienevät liian suurten odotusten seurauksena syntyneitä pettyneitä primitiivireaktioita. Jos yksikään kolmesta UMK-ehdokkaasta ei olekaan tajunnanräjäyttävä, on Eurovision laulukilpailuissa kuultu viime vuosina huomattavasti heikompia ja mielikuvituksettomampia tekeleitä.

Arvioin seuraavaksi lyhyesti Daruden ja Sebastian Rejmanin tämäniltaiset UMK-ehdokkaat. Luonnehdinnat perustuvat luonnollisesti vain levytettyihin studioversioihin ja musiikkivideoihin. Illan esitykset voivat muuttaa näkemykset täysin. Esimerkiksi viime vuonna Saara Aalto -UMK:ssa pidin etukäteen Dominoa täysin turhakkeena, jonka menestymismahdollisuudet vaikuttivat olemattomilta. Mutta Dominoon olikin laadittu illan selkein ja onnistunein esitys, jossa oli edes jonkinlaista ideaa ja koherenssia. Saaran tulkinnastakin huokui, että hän selvästi nautti Dominon esittämisestä eniten. Toisaalta ei kannattaisi liikaa fakkiutua tämäniltaisiin UMK-esityksiin. Lupailtiinhan viime vuonnakin, että Saara Aallon esitykset tultaisiin näkemään UMK-lavalla täsmälleen samanlaisina kuin ne nähtäisiin Euroviisuissa. Monstersin sekava ja sotkuinen UMK-performanssi herätti kuitenkin niin runsaasti kritiikkiä, että esitys päätettiin suunnitella kokonaan uusiksi. Tärkeintä olisikin valita paras mahdollinen edustuskappale Euroviisuihin. Esitystä ehtii vielä modifioida.

Release me

Säv. & san. Ville Virtanen, Jaakko Manninen, Brandyn Burnett


Viime vuonna kritiikkiä herätti Monstersin julkaiseminen ensimmäisenä. Arvostelijoiden mielestä laulujen julkaisujärjestyksellä pönkitettiin ja varmistettiin Monstersin ennakkosuosikin asema. Tänä vuonna tehtiinkin sitten päinvastoin. Menestyspotentiaaliltaan vähäisin kuultiin ensimmäisenä. Release me osoittaa, että DJ-musiikki ei ole pelkkää yletöntä bailausmusiikkia, vaan sen tahdissa voi laulaa vaikkapa ihmissuhteen päättymisestä. Biisin tuotanto ja soundimaailma ovat ammattimaiset, mutta kokonaisuus on kahteen muuhun kappaleeseen verrattuna hivenen aneeminen. Plagiointikohut ovat ihan yhtä tyhjän kanssa. Tämä Release me on yhtä vähän velkaa Agnesin samannimiselle kappaleelle kuin esimerkiksi Engelbert Humperdinckin tutuksi tekemälle Release me -klassikolle (1967). Näitä perusteettomia plagiointikohuja liitetään niin kansainvälisiin Euroviisuihin kuin Suomen karsintoihin miltei vuosittain. Vai muistaako joku mukamas vielä, että kymmenen vuotta sitten Waldo's Peoplen Lose controlia väitettiin plagiaatiksi ja useammat ihan varteenotettavat tahot ihan tosissaan vaativat, että laulu kuuluisi diskata...

Superman

Säv. & san. Ville Virtanen, Chris Hope, Thom Bridges


Iloinen jumputus. Hauskin kolmesta musiikkivideosta, minkä näkisi mielellään Suomen Euroviisujen esikatseluvideona. Kiva bailubiisi, mutta silti on ikävä kyllä todettava, että jää vähän tasapaksuksi tamppaukseksi. Tarttuvahkosta kertosäkeistöstä huolimatta biisistä puuttuvat kunnolliset nousut ja huipennukset, ja se kaipaisi ytimekkäämpää draaman kaarta. Mutta ei paha. Bongatkaa loppupuolelta taustasäestyksestä lyhyt Sandstorm-sämpläys.

Look away

Säv. & san. Sebastian Rejman & Ville Virtanen


Kuulosti ensimmäisellä kuuntelukerralta potentiaalisimmalta hitiltä. Parhaiten rakennettu kappale, a-osa ja bridge luovat tunnelmaa, jota ryydittää hypnoottinen piano. Ja vaikka kertosäkeistö on "lukuvei"-jankkausta, korvamato on taattu. Look awayhyn saisi varmasti rakennettua mukaansatempaavan esityksen, joka nostaisi Tel Avivin viisuareenalla tunnelman kattoon ja saisi bileet pystyyn – vaikka laulun sanoitukseen onkin pyritty laittamaan sanomallisuutta. Mutta ei Suomi tälläkään missään nimessä voita Euroviisuja. Look away sopisi hienosti sloganiksi myös tiedostavalle kansanosalle, jonka mielestä on moraalitonta osallistua Israelissa järjestettäviin Eurovision laulukilpailuihin. Samaan aikaan, kun Israelin valtion harjoittama politiikka sortaa julmasti palestiinalaisia, suomalaiset vain juhlivat Euroviisuissa ja katsovat muualle...


Hyvin oletettavasti Suomen viisuedustajaksi valitaan joko Superman tai Look away. Suomi esiintyy ensimmäisessä semifinaalissa tiistaina 14. toukokuuta 2019. Semifinaalissa kilpailee kaikkiaan 17 esitystä, joista 10 äänestetään jatkoon lauantain finaaliin. Menestymismahdollisuuksia Tel Avivin Euroviisuissa en mielelläni lähde spekuloimaan, koska suurin osa vuoden viisuista on vielä valitsematta. Lisäksi lopputulokseen vaikuttaa niin voimakkaasti viisulavalla nähtävä esitys. Suomen viisumenestys on ollut viime vuosina vaatimatonta, mutta nousukäyrä osoittaa kuitenkin ylöspäin: 2015 Pertti Kurikan Nimipäivät jäi semifinaaliin viimeiseksi, 2016 Sandhja seminsä neljänneksi viimeiseksi, 2017 Norma John oli jo lähempänä finaalipaikkaa kuin jumbosijaa sijoittuen semifinaalissa sijalle 12 ja viime vuonna Saara Aalto ylitti finaalirajan, vaikka jämähtikin loppukilpailussa toiseksi viimeiseksi sijalle 25. Daruden ja Sebastian Rejmanin myötä Suomella on ainakin mahdollisuudet jatkaa sijoituskäyrän nousemista ylöspäin.

5. tammikuuta 2019

Annika Eklund – Rakkausseikkailu 2007 (Warner Music Finland, 2007)

Annika Eklundin levytyksissä on kuulunut iskelmämusiikin urbanisoituminen. Hänen tiensä iskelmätähdeksi on edennyt perinteisten iskelmän instituutioiden kuten Lavatähti-kilpailun ja Tangomarkkinoiden kautta. Lopullinen läpimurto koitti kuitenkin euroviisukarsinnoissa, joiden myötä Annika Eklund saatettiin yhteen Ultra Bra -säveltäjä Kerkko Koskisen kanssa.

Vuonna 2013 Yleisradio esitti Pekka Laineen käsikirjoittaman, ohjaaman ja tuottaman mainion Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjan, jonka viimeisessä osassa pohdittiin kotimaisen iskelmämusiikin olemusta 2000-luvulla. Jaksossa nousi esiin erityisesti kaksi huomionarvoista näkökulmaa. Ensinnäkin iskelmämusiikki on suomalaisen yhteiskunnan tapaan kaupungistunut. Toisekseen musiikkityylien raja-aidat ovat kaatuneet, minkä seurauksena iskelmä on saanut vaikutteita niin popista kuin rockista.

Musiikkialan vaikuttajat analysoivat iskelmän urbanisoitumista muun muassa seuraavanlaisilla luonnehdinnoilla:
Lasse Wikman: "Kun Suomi on kaupungistunut, niin iskelmäkin on kaupungistunut. Iskelmän päähenkilöt ja tarinat ovat tulleet myös kaupunkiin. Kaikissa meissähän asuu kulkuri ja vapaa ihminen, mutta se on hakenut uuden muodon täällä kaupungissa. Mä saan olla oma itseni. Nyt lauletaan minusta ja meistä. Ollaan menty hyvin paljon konkreettisempaan suuntaan." (Laine 2013, 134)
Pekka "Pequ" Nieminen: "Mä näen nykyiskelmän kuvan niin, että ollaan siirrytty pieniin ja keskisuuriin kaupunkeihin: Saloon, Kouvolaan, Jämsään." (Laine 2013, 134)
Dokumenttisarjan jakson eräs merkittävimmistä synteeseistä oli, että iskelmän tuotekehittely ei tapahdu enää tanssilavoilla.
Petri Munck: "Iskelmämusiikki, jonka parissa mä toimin, ei ole enää tanssilavahommaa. Siellä on ehkä vähän eri tuoksut, mitä pellolta tulee. Ei välttämättä perunajauhojakaan pölise enää. Se on kaupunkilaista iskelmää, radioystävällistä ja paljon lähempänä poppia. – – Ehkä hivenen arkisemmat ja tarkemmat havainnot nousee esiin hyvässä uudessa iskelmässä. Kyllä mä peräänkuulutan sitä, ettei nyt enää nykyaikana lauleta siitä, että on tähdet ja kuu ja meri ja meren takana se nainen, joka odottaa." (Laine 2013, 134)
Petri Munckin lausunto tuo esiin toisen nykyiselle iskelmälle ominaisen piirteen. Sanoitusten aiheet ovat huomattavasti arkirealistisempia kuin menneinä vuosikymmeninä. Ilmiö saattaa liittyä osaltaan musiikkityylien konvergenssiin ja eri genrejen sekoittumiseen. Vaikka 1980-luvulla elettiin voimakasta iskelmän ja suomirockin välistä vastakkainasettelua, useampien näkemysten mukaan musiikkityylit alkoivat samaan aikaan lähentyä toisiaan: etenkin 80-luvun puolivälissä suureen suosioon nousseet porilaiset bändit yhdistivät särökitarat ja mollimelodiat. Vastaavasti iskelmämusiikki alkoi ottaa entistä enemmän vaikutteita suomirockin arkirealistisesta sanoitusmaailmasta. Näin on summannut pitkän linjan iskelmäkonkari Esa Nieminen, joka on tuottanut Annika Eklundin menestyneimmät albumit:
"Suomirock kehitti iskelmää tosi paljon, koska se toi arkirealismin mukaan. Se toi 'sinä ja minä' -jutut. Ei ollakaan enää paratiisilaivassa kultapilvireunoilla, vaan syödään samaa patonkia keittiössä aamukahvilla." (Laine 2013, 129)
Samanlaisen näkemyksen esitti toinenkin Nieminen, Riihimäellä asusteleva Pekka "Pequ" Nieminen:
"Ihmisten arki pyörii siinä, että käydään marketissa kaupoilla ja haetaan lapset päivähoidosta. Jotenkin sen musiikinkin täytyy olla suhteessa siihen maailmaan." (Laine 2013, 135)
Vaasalaissyntyisen Annika Eklundin (s. 1979) levytysura alkoi suorastaan leimallisen perinteisen iskelmämusiikin parissa. Hän voitti syksyllä 1996 järjestetyn Lavatähti-kilpailun, jonka seurauksena hänet kruunattiin vuoden 1997 Lavatähdeksi. Lavatähti oli 1990-luvulla yksi merkittävimpiä kotimaisia iskelmäkilpailuja, vaikka tapahtuma ei missään vaiheessa noussutkaan samanlaiseen valtavaan suosioon kuin Seinäjoen Tangomarkkinat. Oikeastaan Lavatähti syntyi eräänlaiseksi vastaiskuksi Tangomarkkinoille. Olihan kieltämättä hivenen erikoista, että 90-luvulla merkittävin uusien iskelmälaulajien kykykilpailu keskittyi vain ja ainoastaan tangoon, vaikka monet tangokuninkaalliset eivät enää voittonsa jälkeen olleet juuri missään tekemisissä tangon kanssa. Lavatähti-kilpailun tarkoituksena oli mahdollistaa väylä lupaaville iskelmälaulajille, joilla ei välttämättä ollut ominaista tangoääntä. Samalla tapahtuman tavoitteena oli vaikuttaa suotuisasti perinteiseen suomalaiseen tanssilavakulttuuriin. Parhaimpina vuosina Lavatähti-kilpailun esikarsintoihin ilmoittautui toista tuhatta iskelmätähteydestä unelmoivaa laulajanalkua. (Latva & Tuunainen 2004, 533–534) Annika Eklundin ohella kilpailun tunnetuimpiin voittajiin lukeutuvat muun muassa Kari Vepsä (1993), Heidi Pakarinen (1996), Marko Tuovinen (1998) ja Tommi Soidinmäki (2000). Vuosien varrella kilpailuun osallistui monia laulajia, jotka nousivat myöhemmin suureen suosioon, kuten esimerkiksi Janne Tulkki. Tangomarkkinoiden voittajista muun muassa Saija Varjus, Tiina Räsänen, Petri Hervanto ja Mira Kunnasluoto olivat ennen tangovoittoaan käyneet kokeilemassa onneaan Lavatähti-kilpailussa. Lavatähti oli 1990-luvulla sen verran merkittävä kilpailu, että monet voittajista saivat levytyssopimuksen tai vähintään mahdollisuuden levyttää edes yhden singlen oikeassa levy-yhtiössä.

Ennen Lavatähti-kilpailun voittoa teini-ikäinen Annika Eklund oli niittänyt mainetta kotiseudullaan Vaasassa Maaherra-bändin solistina. Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivas valottaa paikallisen bändin suosiota:
"Maaherran jäsenten keski-ikä oli noin 15 vuotta. – – Pian se oli tuttu näky Vaasan seudun häätilaisuuksissa ja muissa vastaavissa juhlissa. Koululaisten vanhempien kauhuksi keikkailua alkoi ilmaantua joka viikonlopulle." (Latva & Tuunainen 2004, 64)
Annika Eklundin esikoisalbumi Kaunis
uni
vuodelta 1998 on tyylipuhdas
iskelmälevy, jonka sisältö kelpasi
mukisematta tanssilavayleisölle.
Lavatähti-voittonsa ansiosta Eklund pääsi levyttämään ensimmäistä albumiaan Fazer Recordsille, joka tosin jo tuohon aikaan kuului osaksi kansainvälistä Warner-levyjättiä. Vuonna 1998 ilmestyneellä debyyttialbumilla Kaunis uni taiteilijanimenä oli lyhyt ja ytimekäs Annika. Timo Lindströmin tuottaman älppärin musiikillisesta sisällöstä vastasi enimmäkseen kolmikko Ari Talkamo, Kari Litmanen ja Turkka Mali, jotka muun muassa olivat vastuussa 1990-luvulla Meiju Suvaksen levytyksistä. Joistakin ensilevyn kappaleista huokuvatkin ilmiselvät "Meiju-vibat". Meijuhan levytti noihin aikoihin runsaasti Välimeren seudulta lähtöisin olevia lauluja, ja niinpä Annikan pitkäsoitollekin päätyi muutamia alun perin espanjankielisiä lauluja, kuten nimikkobiisi Kaunis uni (Amores, pasiones). Kyseinen laulu nousi pienoiseksi iskelmähitiksi. Iskelmään keskittyneet radiokanavat soittivat kappaletta sen verran ahkerasti, että Kaunis uni noteerattiin Rumban 50 hittiä -listalla parhaimmillaan sijalla 28. Talkamo–Litmanen–Mali-kolmikon lisäksi albumille muutaman laulun laativat vuosikymmenen hittinikkarit Kassu Halonen ja Vexi Salmi. Heidän kynästään syntyi muun muassa levyn päätösraita nimeltään Hula hula – Annika Eklund on siis ollut asialla jo miltei 20 vuotta ennen Robinia ja Nelli Matulaa. Annikan esikoisalbumilta on jäänyt Kaunis uni -kappaleen lisäksi elämään Kaulakoru, joka on suomenkielinen versio Viron viidenneksi sijoittuneesta euroviisusta Kaelakee hääl vuodelta 1996. Duettokaverina oli Rami Välimäki, joka oli sijoittunut samaisessa Lavatähti 1997 -kilpailussa kolmanneksi.

Kuten jo edellä mainittiin, monet lavatähdet osallistuivat myöhemmin Tangomarkkinoille. Annikan esikoislevy ei ollut mikään valtaisa myyntimenestys, joten seuraavaksi valtakunnallista läpimurtoa lähdettiin tavoittelemaan Tangomarkkinoiden kautta. Annika Eklund osallistui kilpailuun vuonna 2001 ja menestyikin hienosti edeten aina lauantain finaalikierrokselle asti. Tuloksena oli kolmas sija ja Tangoprinsessan titteli. Vaikka voittoa ei tullutkaan, herttainen ja luonnollisesti hymyilevä Annika Eklund jäi laulutaitojensa lisäksi nuorekkaalla ja valloittavalla olemuksellaan monien mieleen. Tangomarkkinoiden menestyksen myötä ryhdyttiin pikkuhiljaa valmistamaan toista albumia. Ensimmäinen maistiainen On sama kuinka kauas meet julkaistiin syksyllä 2002 ja kokopitkä albumi Valoja ja varjoja ilmestyi levykauppoihin kesällä 2003.

Toisella albumilla Valoja ja varjoja
(2003) Annika Eklundin musiikkityyli
muuttui modernimman iskelmäpopin
suuntaan.
Annika Eklundin ensimmäinen albumi vuodelta 1998 oli ollut tyylipuhdas iskelmäkokonaisuus, joka kelpasi varmasti mukisematta tanssilavayleisölle. Esimerkiksi levyn neljäs raita Tyttö sopassa on iloinen foxtrot, jonka esimerkiksi Eila Pienimäki tai Eila Pellinen olisi voinut ihan hyvin levyttää jo 50-luvulla. Valoja ja varjoja -albumilla musiikinlajiksi valikoitui 2000-luvun alkuvuosina suosiossa ollut iskelmäpop. Levy koostui lähes kokonaan albumin tuottaneen Mika Toivasen säveltämistä ja Jiri Nikkisen sanoittamista kappaleista. Niin musiikkityylissä kuin levytysten tekijätiimissä tapahtui siten debyyttialbumiin verrattuna selkeä nuorennusleikkaus. Kun ensimmäisellä levyllä laulettiin Rooman taivaasta tai Pyöritä tähtiin, toiselle älppärille päätyi sennimisiä kappaleita kuten Pliis, unohda mut ja mee tai Oo ihan lähelläin. Musiikkityylin perusteella Annika Eklundin urakehitys muistutti hieman Laura Voutilaista, joka vuosituhannen vaihtuessa lyhensi hiuksensa, jätti taiteilijanimestään pois Voutilaisen ja alkoi levyttää huomattavasti aikaisempaa modernimpaa poppia.

Ikävä kyllä, vielä Valoja ja varjoja -albumikaan ei nostanut Annika Eklundia suomalaisen iskelmätaivaan eturiviin, vaikka levyllä onkin useampia oikein miellyttäviä kappaleita. Ennusmerkit olivat kuitenkin kuultavissa jo kahden ensimmäisen levyn perusteella. Esimerkiksi alkuvuodesta 2004 ilmestyneessä Iskelmän tähtitaivaassa Eklundista on kirjoitettu suorastaan enteellisesti:
"Vielä tähän mennessä Annika Eklund ei ole onnistunut nousemaan aivan kirkkaimpaan tähdistöön, mutta perusteelliseksi uranrakentajaksi tunnustautuvan tytön kohdalla kaikki on mahdollista." (Latva & Tuunainen 2004, 64)
Oikeastaan tuota kirjoittaessa ei vielä saatettu aavistaa, että eräs Valoja ja varjoja -albumin levytys tulisi merkitsemään seuraavaa tärkeää askelta Annika Eklundin urakehityksessä. Vaikka levy sisälsikin muutoin varta vasten Annika Eklundille räätälöityjä uusia kappaleita, albumille päätyi yksi cover: akustinen balladiversio Yön tuoreehkosta hitistä Särkyvää. Alun perin Särkyvää levytettiin uudeksi kappaleeksi Yön kokoelmalevylle Legenda – Yön 36 suurinta hittiä (2001), jota myytiin yli 145 000 äänitettä. Olli Lindholm kuuli Annika Eklundin version, piti kuulemastaan ja ehdotti yhteistyötä. Aluksi Annika Eklund kutsuttiin vierailevaksi esiintyjäksi Yön konsertteihin. Yhteistyö jatkui vuonna 2005 Yön Kuolematon-albumilla, jolle Olli Lindholm ja Annika Eklund lauloivat duettona Juha Tapion kynäilemän kappaleen Pettävällä jäällä. Yö oli noussut suosionsa huipulle Legenda-kokoelmalevyn (2001) ja Rakkaus on lumivalkoinen -jättihitin (2003) siivittäminä, joten myös Kuolematon osoittautui melkoiseksi myyntimenestykseksi. Albumia myytiin kaikkiaan yli 65 000 äänitettä, minkä ansiosta se oli vuoden 2005 kolmanneksi menestynein levy Suomessa. Pettävällä jäällä osoittautui albumin ylivoimaisesti suurimmaksi hitiksi, joka valloitti listojen kärkisijat: laulu oli singlelistan ykkönen, 50 hittiä -listan ykkönen ja parhaimmillaan radioiden toiseksi soitetuin kappale. Annika Eklund oli mukana myös taustalaulajana Yön Kuolematon-kiertueella. Suomen suosituimpiin yhtyeisiin lukeutuva Yö on toiminut ponnahduslautana kahdelle 2000-luvulla hyvin menestyneelle iskelmälaulajattarelle: ensin Annika Eklundille ja sittemmin Suvi Teräsniskalle – vaikka Suvi Teräsniskan kohdalla on toki muistettava mainita, että toisin kuin usein väitetään, hän oli saanut Jussi Rasinkankaan avustuksella levytyssopimuksen jo ennen Yö-yhteistyötään.

Yö-yhteistyön ja Pettävällä jäällä -suurhitin tarjoaman näkyvyyden myötä oli aika ryhtyä suunnittelemaan Annika Eklundin kolmatta sooloalbumia. Tuotantovastuu tyrkättiin Esa Niemisen kokeneisiin käsiin. Annika Eklundilla oli jo kokemusta Lavatähti-kilpailusta ja Tangomarkkinoista. Hänen soolouransa lopullinen läpimurto tuli tapahtumaan vielä eräässä perinteisessä ja pitkäikäisessä laulukilpailussa – Suomen euroviisukarsinnoissa.

Yleisradio ilmoitti uudistavansa Suomen euroviisukarsinnat vuodeksi 2006. Alkuvuodesta 2005 Yle oli järjestänyt puitteiltaan siihen mennessä kaikkien aikojen mittavimmat viisukarsinnat. Vaikka kilpailukappaleiden joukossa kuultiin raikkaita ja moderneja soundeja, nimekkäät artistit karttoivat euroviisuja kuin ruttoa. Koska kilpailijoista suurin osa oli suurelle yleisölle tuntemattomia, ei ollut varsinainen ihme, etteivät euroviisukarsinnat onnistuneet kiinnostamaan suurta yleisöä. Satsauksista huolimatta katsojaluvut olivat selvästi aikaisempia vuosia pienempiä. Niinpä seuraavaksi vuodeksi euroviisukarsinnoissa päätettiin edetä artistit edellä. Yleisradio neuvotteli levy-yhtiöiden kanssa Suomen karsintoihin 12 esiintyjää, jotka saivat vapaat kädet etsiä sopivia lauluja kilpailuun. Vuoden 2006 euroviisukarsintojen vastaava tuottaja Timo Suomi perusteli uudenlaista strategiaa:
"Toivomuksena on, että Suomen-karsinnat synnyttäisivät jälleen hittejä. Haluamme tarjota suomalaista musiikkia ensisijaisesti suomalaiselle yleisölle, mutta uskomme sitä kautta menestyshanojen aukeavan myös kansainvälisillä areenoilla. Annamme kutsuartisteille ja levy-yhtiöille vapaat kädet toteuttaa näkemyksiään ei niinkään hyvästä euroviisusta, vaan hyvästä biisistä." (Murtomäki 2007, 226)
Levy-yhtiöt oivalsivat, että euroviisukarsintojen tarjoama ilmainen televisiolähetysaika olisi mitä mainiointa promootiota artistien uudelle tuotannolle. Warner Music Finland ilmoitti kilpailuun Annika Eklundin ja Tomi Metsäkedon. Annika Eklundin kolmannen albumin oli määrä ilmestyä juuri sopivasti viisukarsintaruljanssin jälkeen keväällä 2006.

Annika Eklundin kolmannen albumin materiaali oli jo hyvin pitkälti suunniteltu valmiiksi, kun Warner Music Finlandin kotimaisen tuotannon päällikkö Pekka Ruuska toi tuotantotiimin kuultavaksi Kerkko Koskiselta tilaamansa sävelaihion Shanghain valot. Suunnitelmat menivät nopeasti uusiksi.

Annika Eklund – lavatähti ja tangoprinsessa – yhdistettiin Ultra Bra -säveltäjä Kerkko Koskisen kanssa. Oliko tämä yksi niistä hetkistä, jolloin iskelmä urbanisoitui lopullisesti? Ultra Bra, jos mikä, oli luonnehdittavissa kaupunkilaiseksi ilmiöksi. Alusta alkaen Ultra Bra nautti kulttisuosiota erityisesti akateemisissa piireissä Etelä-Suomen yliopistokaupungeissa – mahdollisimman kaukana tanssilavaympäristöstä, jossa Annika Eklund aloitti oman iskelmäuransa. Ultra Bra saavutti runsaasti mediapalstatilaa etenkin NYT-liitteessä ja Ylioppilaslehdessä, jotka kirjoittivat lehtien sivuilla yhtyeen levytyksistä ja kuulumisista poikkeuksellisen tiuhaan. Suomalaisten mediahistorioitsijoiden kiistattomaan ykköskaartiin kuuluva Jukka Kortti on analysoinut Ylioppilaslehden vuosisata -historiikissa, kuinka Ultra Bra kohosi 1990-luvun opiskelijanuorison tärkeimmäksi sukupolviääneksi (Kortti 2013, 576). Ultra Bra oli leimallisesti urbaani ja katu-uskottava ilmiö – eli kaikkea muuta kuin perinteinen iskelmämusiikki, joka useimmiten assosioitiin maalaisuuteen ja menneisiin vuosikymmeniin. Näin ollen Kerkko Koskisen ja Annika Eklundin yhdistäminen saattaisi tuntua kahden tyystin vastakkaisen maailman yhteentörmäykseltä.

Toisaalta voisin saman tien ampua alas väitteet Ultra Bran epäiskelmällisyydestä. Ville Similän ja Mervi Vuorelan tuoreessa erinomaisessa Ultra Bra -tietokirjassa mainitaan muun muassa, että Ultra Bran jäsenet suhtautuivat suopeasti iskelmään ja euroviisuihin aikana, jolloin se oli kaikkea muuta kuin trendikästä: "Ultra Bran sydämessä toinen puoli kuului taistolaislauluille, mutta toinen puoli iskelmälle ja euroviisumusiikille." (Similä & Vuorela 2018, 208) Ultra Bra soitti keikoillaan vuoden 1975 euroviisuvoittajaklassikkoa Ding-a-dong. Eikä Ultra Bra kaihtanut instituutioita, joita ei pidetty millään tavalla katu-uskottavina. Kerrotaanhan, että Ultra Bran Kroketti-albumin myyntikäyrä lähti selkeään nousuun yhtyeen vokalistien esitettyä Savanni nukahtaa Tuttu Juttu Show'ssa helmikuussa 1998.
"Kukaan katu-uskottavuutta havitteleva rokkari ei olisi millään ironian kierteelläkään suostunut osallistumaan ohjelmaan, mutta Ultra Bran laulajat eivät olleet katu-uskottavuutta havittelevia rokkareita." (Similä & Vuorela 2018, 216)
Säveltäjä Kerkko Koskinenkin uskoo, että esiintyminen Tuttu Juttu Show'ssa oli bändin "breikkaamisen lopullinen naksahdus" (Similä & Vuorela 2018, 217). Ultra Bra nousi yliopistoälyköiden suosikista koko kansan bändiksi. Ja osallistuihan Ultra Bra mielellään jopa kahdesti Suomen euroviisukarsintoihin (Tyttöjen välisestä ystävyydestä vuonna 1998 ja Kaikki on hetken tässä vuonna 2000) aikakaudella, jolloin Euroviisujen maine oli kaikkea muuta kuin positiivinen täällä ikuisten huonojen sijoitusten Suomessa. Ultra Bra -historiikissa Kerkko Koskisen kutsua vuoden 1998 viisukarsintojen sävellyskilpailuun luonnehdittiin "odotetuksi" ja "täydelliseksi tehtävänannoksi" (Similä & Vuorela 2018, 207–208).

Ultra Bra -tietokirja muistuttaa – aivan oikein – ettei säveltäjämaestro ja sovittajanero Kerkko Koskinen ollut suinkaan ainoa, jolla oli sanavaltaa Ultra Bran soundimaailman suhteen, sillä siihen vaikutti erittäin olennaisesti myös yhtyeen niin kutsuttu komppiryhmä eli Joel Melasniemi, Tommi Saarikivi ja Antti Lehtinen. Melasniemi on analysoinut komppiryhmän panosta seuraavasti:
"Kerkolla on sairaan vähän ymmärrystä rockmusiikista tai siitä, mitä normaalit ihmiset kuuntelevat. Me oltiin Antin ja Tommin kanssa ne tyypit, jotka toivat bändiin roson ja streetin. Se on tietysti väärin sanottu, koska mekin oltiin vain kultapossuja, mutta me pystyttiin sanomaan Kerkolle, että 'sä et tiedä näistä asioista mitään, ja tämä juttu soitetaan näin'. Että ei kukaan kuuntele Bond-tunnareita nykyään." (Similä & Vuorela 2018, 265)
Kerkko Koskinen korosti itsekin, että hänen sävellysmateriaalinsa oli pikemminkin iskelmä- ja jazzvaikutteista, minkä Ultra Bran komppiryhmä onnistui muuntamaan uskottavaksi rock- ja pop-musiikiksi (Similä & Vuorela 2018, 266). Eli kaikesta päätellen Kerkko Koskinen oli kaikkea muuta kuin anti-iskelmällinen, vaikka hänen tunnetuin yhtyeensä nauttikin ilmiömäistä suosiota katu-uskottavissa piireissä. Melasniemen lausunnossa mainittiin, että Kerkolla oli ambitioita säveltää "Bond-tunnareita", joten sen perusteella ei liene lainkaan yllättävää, että Shanghain valot on Kerkko Koskinen säveltämä ja monikerroksisesti sovittama Bond-henkinen iskelmä. Ultra Bran lopetettua syksyllä 2001 toimintansa Kerkko Koskinen oli levyttänyt pari sooloalbumia ja säveltänyt musiikkia vuonna 2003 ensi-iltansa saaneisiin elokuviin Hymypoika ja Nousukausi – jälkimmäisen elokuvan musiikki palkittiin Jussi-patsaalla. Ennen Shanghain valoja Kerkko Koskinen ei ollut juurikaan tarjonnut sävellyksiä muille esiintyjille. Ainoastaan maailmanmusiikkiin erikoistunut yhtye Taljanka oli levyttänyt Kerkko Koskisen tangohenkisen sävellyksen Jukka Itkosen runoon Elämänlangat vuonna 2004 ilmestyneelle albumilleen Kaksi kuvaa rinnakkain. Kyseinen laulu nousi suurempaan suosioon Katri Helenan levytettyä sen vuonna 2006. Shanghain valot merkitsi uutta aluevaltausta Kerkko Koskisen uralla. Tammikuussa 2006 Koskinen totesikin Ilta-Sanomien haastattelussa, että "tulevaisuudessa olisi kyllä hauska tehdä enemmänkin myös iskelmätyyppistä musiikkia".

Vuoden 2006 euroviisukarsintoihin kukin esiintyjä osallistui kahdella kappaleella. Alkukarsinnoissa äänestettiin ainoastaan siitä, kumpi esityksistä kilpailee viisukarsintojen finaalissa. Annika Eklundin kilpailukappaleiksi valikoituivat Kerkko Koskisen säveltämä ja Kyösti Salokorven sanoittama Shanghain valot sekä Esa Niemisen säveltämä ja Sinikka Svärdin sanoittama Sinussa on jotain. Nieminen ja Svärd olivat aikaisempina vuosina kynäilleet muun muassa Anna Erikssonin megahitit Kun katsoit minuun ja Kaikista kasvoista, ja kieltämättä myös Sinussa on jotain -kappaleesta huokuivat melkoiset "Anna Eriksson -vibat".

Annika Eklundin viisukappaleet ensiesitettiin Suomen kansalle viisukarsintojen kolmannessa alkukarsinnassa perjantaina 27. tammikuuta 2006. Shanghain valojen esitys sujui moitteettomasti, mutta Sinussa on jotain -esityksen aikana solistin ääni vaikutti pettäneen pahasti. Suomalaisten euroviisuharrastajien keskuudessa syntyi legenda, jonka mukaan Eklund olisi laulanut Sinussa on jotain tahallaan ylävireisesti varmistaakseen, että Shanghain valot menestyy varmasti äänestyksessä paremmin. Alkukarsinnan äänestyksessä ei lopulta ollut mitään epäselvyyttä finaaliin etenevän kappaleen suhteen. Annika Eklundille kohdistetut äänet jakautuivat seuraavasti: Shanghain valot 78 %, Sinussa on jotain 22 %.

Shanghain valot merkitsi Annika
Eklundin lopullista läpimurtoa. Laulu
nousi listoille ja oli parhaimmillaan
radioiden viidenneksi soitetuin biisi.
Kappale oli ehdolla Emma-gaalassa
2006 vuoden biisiksi.
Suomen euroviisukarsintojen 2006 formaatti sisälsi neljä alkukarsintaa ja loppukilpailun. Alkukarsinnat kuvattiin tammikuussa ja helmikuun alussa Tohlopin tv-studioilla. Niiden jälkeen viisukarsinnat vetäytyivät Olympialaisten vuoksi viiden viikon tauolle. Loppukilpailu järjestettiin Turun Caribiassa lopulta perjantaina 10. maaliskuuta. Olympialaistauko osoittautui taktiseksi vedoksi, sillä sen aikana monet kilpailukappaleet löysivät tiensä radiokanavien soittolistoille. Annika Eklundin molemmat viisukappaleet julkaistiin singleinä ja Shanghain valot alkoi soida aktiivisesti muun muassa Radio Suomessa ja Iskelmässä, jonka listalla kappale sijoittui parhaimmillaan hienosti kolmanneksi. Radiomenestyksen lisäksi Shanghain valot nousi viralliselle singlemyyntilistalle. Vuonna 2006 ihmiset ostivat vielä fyysisiä levyjä, vaikka siirtyminen kohti digitaalisia julkaisuja oli jo väistämättä alkanut. Levy-yhtiö Warner mainosti tuoretta hittiä näyttävästi muun muassa Ilta-Sanomien verkkosivulla ja laulu oli viisukarsintaviikonloppuna Sanoman lataamopalvelun ladatuin kappale. (Katso Shanghain valojen esitys Suomen viisukarsintojen finaalissa Ylen Elävästä arkistosta.)

Kerkko Koskinen ei ollut säveltänyt Shanghain valoja varta vasten Annika Eklundille, vaan hän oli saanut tilauksen levy-yhtiön päälliköltä Pekka Ruuskalta. Edellä mainitusta saatiin konkreettinen todiste Suomen viisukarsintojen finaalin suorassa lähetyksessä, kun artistilämpiössä juontaja Antero Mertaranta kysyi Kerkko Koskiselta "oliko artistinvalinta kuinka helppo", johon lyhytsanainen säveltäjämestari kommentoi "Pekka oli valinnut sen jo etukäteen. Ja hyvin valitsikin." Mertaranta siirsi nopeasti mikrofonin Pekka Ruuskalle, joka totesi ykskantaan: "Annika oli ehdottomasti paras artisti tälle biisille." Tilaustyö osoittautui kaikin puolin kannattavaksi: Shanghain valoista Annika Eklund sai kauan kaivatun oman soolouransa hitin.

Suomen euroviisukarsintojen 2006 tulos ratkaistiin puhelinäänestyksellä. Lordi voitti odotetusti kilpailun ylivoimaisesti 67 369 äänellä, toiseksi sijoittui Tomi Metsäkedon Eternamente Maria (45 431 ääntä) – Metsäketo on viimeaikaisista ahdisteluhuhuista huolimatta ilmeisesti sentään saanut vielä pitää nimissään 13 vuoden takaisen viisukarsinnan kakkossijan – ja kolmanneksi Annika Eklundin Shanghain valot (19 565 ääntä). Kolmossijan lisäksi Annika Eklundilla oli kotiinviemisenä Viisukuppilan kunniakirja, sillä suomalaiset euroviisufanit olivat äänestäneet hänen esityksensä suosikikseen. Vuoden 2006 euroviisukarsinnat sujuivat Yleisradion näkökulmasta kerrassaan täydellisesti: Suomi voitti Eurovision laulukilpailut ja viisutuottaja Timo Suomen tavoite, että viisukarsinnat tuottaisivat jälleen hittejä, toteutui erinomaisesti. Shanghain valojen lisäksi kilpailun sadosta esimerkiksi Johanna Pakosen Kerta viimeinen soi iskelmäradiokanavilla ja Janen V.I.P. kelpasi nuorison suosimille kaupallisille radiokanaville. Euroviisubiisit olivat jälleen vuosien tauon jälkeen kappaleita muiden joukossa. Esimerkiksi vuosina 2002–2005 viisukarsinnat eivät olleet poikineet juuri lainkaan hittejä.

Vaikka voittoa ei tullutkaan, viisukarsinnat toimi Shanghain valoille loistavana markkinointikanavana. Kevään aikana laulu nousi isoksi hitiksi ja pauhasi radiossa jatkuvalla syötöllä. Shanghain valot oli parhaimmillaan radiokanavien viidenneksi soitetuin kappale ja 50 hittiä -listalla se noteerattiin korkeimmillaan niin ikään viidennellä sijalla. Annika Eklundin keikkakalenteri alkoi täyttyä aivan uudenlaisella vauhdilla. Laulun suosion inspiroimana Ilta-Sanomat otsikoi huhtikuussa Annika Eklundista julkaisemansa aukeaman jutun otsikolla Annikahan ne viisut voitti:
"Suomen tämänvuotisten euroviisujen varjovoittajaksi onkin noussut kisan kolmonen Annika Eklund. Suomen virallisessa euroviisuvoittajassa Lordissa kiinnostaa lähinnä raju imago, ja kakkoseksi äänestettyä Tomi Metsäketoa seurataan, koska Metsäketo Tanssii tähtien kanssa." (Ilta-Sanomat 20.4.2006)
Tuossa vaiheessa ei luonnollisesti vielä tiedetty, että Lordi tulisi tuomaan Suomelle euroviisuvoiton. Shanghain valot oli Radio Suomen toiseksi soitetuin kappale vuonna 2006 ja laulu oli ehdolla Emma-gaalassa Vuoden biisiksi. Palkinnon saavutti kuitenkin – ymmärrettävistä syistä – Hard rock hallelujah. Joka tapauksessa kaksi euroviisukarsintoihin osallistunutta sävellystä kilpailemassa Vuoden biisin Emma-patsaasta on ainutlaatuinen meriitti Suomen euroviisuhistoriassa.

Radiotoimittajat valitsivat Eklundin
kolmannen albumin Shanghain valot
kuukauden levyksi.
Huhtikuun 12. päivä 2006 julkaistiin Annika Eklundin kolmas albumi, joka sai luonnollisesti nimekseen Shanghain valot. Hitiksi noussut nimikkobiisi oli tullut mukaan albumiprojektiin vasta kalkkiviivoilla, joten Kerkon säveltämä ja sovittama kappale erottuu huomattavasti albumin muusta tarjonnasta, joka koostuu tyylipuhtaasta uuden vuosituhannen iskelmäsoundista. Musiikkigenrensä puolesta Annika Eklundin levytykset sijoittuivat jonnekin iskelmän ja popin hämärille rajamaille. Kappaleet tuovat mieleen niin Anna Erikssonin kuin vastaavanlaisella musiikilla myöhempinä vuosina suureen suosioon nousseen Suvi Teräsniskan. Alun perin levyn hitiksi kaavailtiin Esa Niemisen sävellystä Sydän täynnä tyhjää, joka jäi nyt pahasti Shanghain valojen varjoon. Hauska kuriositeetti on albumin viimeinen raita DISCO!-potpuri, joka on koottu 1970- ja 80-lukujen hittikappaleista, kuten Huone 105 ja Dirlanda. Mukaan on päässyt myös Donna Summerin On the radio Sleepy Sleepersin aikoinaan tutuksi tekemällä suomenkielisellä versiolla Metsäratio! Vaikka veikeä DISCO!-potpuri on varmasti ollut kovaa valuuttaa Annika Eklundin bilekeikoilla, on todettava, ettei sovittaja Esa Nieminen kuitenkaan aivan onnistunut laatimaan toista Leidien Hittiputkea. Shanghain valot -albumi sai lupaavan vastaanoton: radioiden musiikkitoimittajat valitsivat pitkäsoiton huhtikuun levyksi. Shanghain valot on ensimmäinen Annika Eklundin albumi, joka nousi Suomen viralliselle albumilistalle. Siellä levy viihtyikin yli kahden kuukauden ajan sijoittuen parhaimmillaan sijalle 13. Menekki oli nyt siis aivan toista luokkaa kuin kahdella edellisellä albumilla.

Annika Eklundilla meni lujaa, joten seuraava albumi valmistettiin jo kesäksi 2007. Raflaavasti nimetty neljäs pitkäsoitto Rakkausseikkailu 2007 on mielestäni paras kokonaisuus Annika Eklundin levyistä. Shanghain valojen menestyksen vanavedessä Eklundin musiikkityyliä ja linjaa oli jalostettu onnistuneesti seuraavaa albumia varten.

Yhteistyö Kerkko Koskisen kanssa jatkui. Rakkausseikkailu 2007 -albumilla on kolme Kerkon säveltämää, sovittamaa ja tuottamaa levytystä. Ilkka Wirtanen on tuottanut kaksi kappaletta ja seitsemän laulun tuotantovastuu on ollut edellisen albumin tapaan Esa Niemisellä. Kolmen eri tuottajan levytykset eroavat toisistaan melkoisesti, mutta keskenään erilaiset kappaleet muodostavat oikeastaan mielenkiintoisen kokonaisuuden. Tällä albumilla ei ole hiottu kaikkia särmiä pois, mikä on ikävä kyllä nykyään harmittava ominaispiirre niin monessa iskelmälevyssä. Yhteistä kaikille levytyksille ovat solistin energiset tulkinnat. Annika Eklundin laulaa voimalla eikä säästele ääntään. Sekin lienee eräänlainen popmusiikista iskelmään rantautunut vaikutus: enää ei olla hillittyjä iskelmäprinsessoja vaan antaumuksella laulavia vahvoja itsevarmoja naisia.

Kerkko Koskisen kappaleet Rakkausseikkailu 2007, Ole hiljaa ja suutele mua ja Afrikan tähti ovat kiistatta albumin parhaimmistoa. Koskiselle ominaiseen tyyliin sävellykset ovat mahtipontisesti ja pieteetillä sovitettuja. Pauhaavia ja monikerroksisia sovituksia säestävät puhaltimet ja kuuden hengen jousisektio. Shanghain valojen tapaan sanoitukset Kerkon säveltämiin lauluihin on kirjoittanut Kyösti Salokorpi. Kerkko Koskinen on useaan otteeseen kertonut, että hän mieluiten säveltää valmiiseen tekstiin, joten lyriikat lienevät syntyneet ennen sävellyksiä. Salokorven sanoitukset ovat lennokkaita ja sopivan kryptisiä – perinteisestä iskelmätekstien maailmasta melkoisen irrallaan – ja hänen tyylinsä muistuttaa kieltämättä jossain määrin Ultra Bran tekstittäjien tyyliä.

Rakkausseikkailu 2007 -albumi alkaa todella mukaansatempaavasti: nimikkokappaleen intro lainailee Straussia ja hieman Star Warsia. Rakkausseikkailussa vuosimallia 2007 ei ainoastaan leijuta pää pilvissä vaan liidellään halki galaksien. Aikaan sidotussa sanoituksessa on tietysti haasteensa. Ilmestyessään Rakkausseikkailu 2007 kuulosti todella raikkaalta ja tuoreelta iskelmältä. Nyt 12 vuotta myöhemmin viittaus vuoteen 2007 kalskahtaa kieltämättä auttamattoman vanhanaikaiselta.

Ole hiljaa ja suutele mua on albumin suurin hitti ja levyn ensimmäisen singlejulkaisu, jota soitettiin muun muassa levyn televisiomainoksessa. Iskelmäradiokanavat nostivat kappaleen soittolistoilleen, ja parhaimmillaan se olikin radioiden viidenneksi soitetuin kappale. 50 hittiä -listalla kappale sijoittui korkeimmillaan sijalle 17. Meiju Suvas oli 1990-luvulla laulanut Turkka Malin sanoin, kuinka kulkurille löytyi kaunotar. Kyösti Salokorven tekstissä samankaltaista tematiikkaa kuvattiin "rotukissan ja sekavan piskin" kohtaamisena. Rotukissa tiedostaa, ettei tämä ole ehkä ympäristön mielestä sosiaalisesti hyväksyttävää, mutta minkäs teet, kun "elokuun lämmin tuuli vie järjen mukaan". Jos Kerkko Koskisen taidokkaista sävellyksistä jostain voisi motkottaa, on todettava Kerkon osaavan säveltää erinomaisia ja lupaavia A-osia ja bridgejä, mutta usein säkeistöt lupaavat paljon enemmän kuin kertosäe antaa – B-osat ovat A-osien kanssa liian samassa moodissa. Tähän helmasyntiin sorrutaan niin Shanghain valoissa kuin Ole hiljaa ja suutele mua -hitissä.

Kerkon kolmas laulu Afrikan tähti liikkuu sekin aivan omissa sfääreissä. Legendaarisesta lautapelistä inspiraationsa saanut sanoitus on iskelmätekstiksi ilmaisultaan poikkeuksellisen rikas: "souda autioon saareen kuusi askelta palmunlehdosta länteen".
"Mulle kelpaa vain meripihka ja eebenpuu
rannikon kulta ja norsunluu
älä palaa tyhjin käsin
kohta loistaa Tangerin kuu"
Mieletöntä lyriikkaa iskelmälevylle! Sävellyksensä puolesta Afrikan tähti tuo kieltämättä mieleen Shanghain valot ja kun sanoituskin on samalla tavalla luettelonomainen, jotkut luonnehtivatkin kappaleen olevan "Shanghain valot II".

Siinä missä Kerkko Koskinen ja Kyösti Salokorven laulut ovat omaleimaisia ja ennakkoluulottomia, Esa Niemisen säveltämät kappaleet noudattavat kiltisti tuttuja ja turvallisia radioystävällisen popiskelmän konventioita. Paikoitellen laulut ovat tuotetut turhankin riskittömästi – pieni ripaus persoonallisuutta ei olisi ollut pahitteeksi. Kappaleet ovat kuitenkin erittäin oivaltavia näytteitä 2000-luvun popiskelmistä, joiden sanoitukset kumpuavat arkisista kokemuksista. Ensimmäisellä albumillaan kymmenisen vuotta aikaisemmin Annika Eklund oli laulanut laulussa Sinä päivänä kun sinä lähdet "silloin sammuvat taivaan tähdet". Nykyaikaisissa iskelmissä hylätään taivaankappaleet ja luontosanasto. Rakkausseikkailu 2007 -albumilla toisen lähtöä käsittelevässä kappaleessa Eiliseen tahdon uudestaan (san. Jari Salonen) "päivä kaatuu päälle kuin läpitunkematon seinä" ja "varjot kulkee seinällä ja kääntää sisälläni veistä". Eräänlainen arkirealismin huipentuma on Sinikka Svärdin sanoittama Treffit tuulikaapissa, jossa lauletaan kiireisen arkirytmin vaikeuttavan yhteisen ajan löytämistä parisuhteessa.
"Kun tulin töistä melkein itkin eteisessä
sä nukuit suloisesti käsi poskella"
Uuden vuosituhannen iskelmässä opetetaan, että "ei rakkaus tarvitse taikaa mutta se vaatii, että se saa aikaa". Pauli Ylitalon sanoitus Sinua ilman kertoo, kuinka parisuhde auttoi selviämään henkisistä vaikeuksista ja hankalasta elämäntilanteesta. Harri Rinteen kirjoittamassa sanoituksessa Lähde sinä ensiksi kuvaillaan miehen ja naisen välisen ystävyys- ja rakkaussuhteen häilyvää rajaa. Sitä hetkeä, kun pitäisi lähteä kotiin tai voi tapahtua jotain peruuttamatonta.
"Vain yksi mies ja yksi nainen
ja kavereita parhaita
leikillään vain joskus pussataan
miksi ei koskaan suudella
kummankin pitäis mennä kotiin
lähde sinä ensiksi"
Ei menneiden vuosikymmenien iskelmissä miehen ja naisen välistä kanssakäymistä käsitelty edes näinkään monimuotoisesti. Että voisi olla muutakin kuin perinteinen avioliittoon tähtäävä parisuhde tai sitten yritys saada se nainen sänkyyn...

Esa Niemisen tuotantovastuulla oli hänen omien sävellystensä lisäksi albumin ainoa ulkomaalainen kappale. Soulahtavan Täysin maassa oon -kappaleen ovat säveltäneet yhdysvaltalaissyntyinen Michael Garvin – joka on kirjoittanut hittejä muun muassa Jennifer Lopezille – ja belgialainen Evert Verhees. Suomenkielisen sanoituksen on kynäillyt Jari Salonen. Myös useita hittejä laatinut muusikkopariskunta Ile Kallio ja Kaija Kärkinen ovat tuoneet levylle oman panoksensa laululla Sinut tunnen, joka on hitusen rokahtavakin.

Ilkka Wirtanen, joka on kunnostautunut ennemmin raskaamman musiikin parissa, on tuottanut albumille kaksi levytystä ja sovittanut ne yhteistyössä säveltäjien kanssa. Tomi Salmen kirjoittama Unien maailmassa on soundimaailmaltaan ja soitinnukseltaan hieman Niemisen sovituksiin verrattuna modernimpi. Unien maailmassa lohkaistiin albumin kolmantena singlejulkaisuna – kaksi ensimmäistä olivat olleet Kerkon Ole hiljaa ja suutele mua sekä Rakkausseikkailu 2007 – ja laulusta muodostui pienoinen radiohitti. Albumin päätösraita Suudellaan luo selkeän kontrastin kaikkiin muihin levyn kappaleisiin. Tomi Aholaisen sävellys on tunnelmallinen ja eteerinen balladi, joka kuulostaa Johanna Kurkelan tuotannon ylijäämäkappaleelta – ja mahdollisesti sellainen onkin, Aholainen vastasi tuohon aikaan suurimmasta osasta Kurkelan levytyksistä. Annika Eklundin lauluäänikin kuulostaa tässä herkässä balladissa toisenlaiselta kuin muissa albumin kappaleissa. Mielenkiintoinen levytysvalinta.

Kokonaisuutena Rakkausseikkailu 2007 on erinomaisen miellyttävä (pop)iskelmälevy. Albumilla on sangen onnistunut 12 levytyksen valikoima. Paljon hyviä ja erittäin hyviä kappaleita. "Heikoimmillaankin" älppäri tarjoaa kuulijalleen kivaa perusiskelmää. Variaatio eri laulujen välillä tekee kokonaisuudesta kiinnostavan: tunnelmat vaihtelevat Kerkko Koskisen maksimalistisista sovituksista Suudellaan-päätösraidan utuiseen atmosfääriin.

Rakkausseikkailu 2007 ilmestyi levykauppoihin juhannusviikolla 2007. Annika Eklundin edellisen levyn tavoin radion musiikkitoimittajat valitsivat heinäkuussa albumin kuukauden levyksi. Esimerkiksi Radio SUNin Jyrki Hakanen luonnehti albumia tuoreeltaan seuraavasti:
"Annika Eklundin raikas ääni ja Kerkko Koskisen nerokkaat kipaleet toimii saumattomasti yhteen. Ultra Bra -henkiset Ole hiljaa ja suutele mua sekä Rakkausseikkailu 2007 soivat meillä tiuhaan – myös toisentyyppinen Täysin maassa oon saa osakseen kuulijoiden toivepyyntöjä. Tämä on sitä Suomen suven raikkautta vailla vertaa!"
Rakkausseikkailu 2007 nousi albumilistalle kuuden viikon ajaksi sijoittuen parhaimmillaan sijalle 24. Iskelmälevylle se oli kelvollinen saavutus aikana, jolloin kotimaisista esiintyjistä parhaiten pärjäsivät Sonata Arctican ja Sturm und Drangin kaltaiset nimet sekä listan kärkisijat valloittaneet Idols-tähdet Ari Koivunen ja Kristian Meurman, jotka hekin olivat kallellaan rockiin. Rakkausseikkailu 2007 ei menestynyt listoilla yhtä hyvin kuin Annika Eklundin edellinen albumi, mikä saattoi luonnollisesti johtua siitä, ettei uudella levyllä ollut Shanghain valojen kaltaista suurhittiä.

Koska tämä kirjoitus on tälle blogille ominaiseen tapaan lähtenyt pahasti rönsyilemään, katsastetaan vielä lyhyehkösti Annika Eklundin myöhäisempi levytystuotanto. Viides albumi Valonarkaa julkaistiin huhtikuussa 2009. Levyllä on vain yksi Kerkon sävellys Julia jäi henkiin. Tosin esimerkiksi Temppelinvartijat muistuttaa kaikessa mahtipontisuudessaan ja dramaattisuudessaan tyylillisesti Kerkon Annikalle säveltämiä kappaleita, vaikka kyseisen laulun säveltäjäksi onkin merkitty Jussi Olkinuora. Valonarkaa-albumilla on aikaisempiin levyihin verrattuna enemmän balladeja: niin koskettava tarina elämän murjomasta Siipirikosta kuin vahva power balladi Sinut muistan – molemmat laulut ovat Esa Niemisen säveltämiä ja osoituksia siitä, että Niemisen sävelkynässä on edelleen 2000-luvulla parhaimmillaan terää. Jo perinteiseen tapaan radion musiikkitoimittajat valitsivat Valonarkaa-albumin kuukauden levyksi.

Vuonna 2010 Annika Eklund levytti Antti Kleemolan kauniin balladin Niin pieni. Koskettava laulu oli varmasti artistille omakohtainen, olihan hänestä tullut pienen Nuutti-pojan äiti. Niin pieni merkitsi lähtölaukausta seuraavalle albumille. Lopulta keväällä 2012 ilmestyi Annika Eklundin kuudes – ja toistaiseksi viimeisin – albumijulkaisu, joka sai veikeän nimen Missä on mun Strömsö? Tällä levyllä ei ollut enää Kerkko Koskisen sävellyksiä. Kerkko Koskinen pohdiskeli syksyllä 2017 Säv.San.Sov.-podcastin haastattelussa, ettei häneltä tilata suuria määriä sävellyksiä, koska hänen suosimansa orkestroitu iskelmä vaatii kalliin tuotannon, minkä vuoksi ne eivät ole nykyisille levy-yhtiöille houkuttelevia hankkeita. Koskisen sijaan albumille lauluja sävelsivät useat uuden sukupolven hittinikkarit, kuten esimerkiksi Mikko Tamminen ja Jonnaemilia. Albumin parhaimmistoon nostaisin Niin pieni -kappaleen lisäksi laulun Sataa taas, jonka tekijätiimi on melkoinen sukupolvien välinen kohtaaminen: sävellys Jonne Aaron, sanoitus Vexi Salmi.

Vuonna 2013 Warner Music Finland elvytti vuosien tauon jälkeen legendaarisen 20 suosikkia -sarjan, jossa ilmestyi muutamia uusia kokoelmia. Niiden joukossa oli Annika Eklundin tuotannosta koottu julkaisu. Annika Eklundin 20 suosikkia -kokoelma sisältää poimintoja jokaiselta hänen kuudelta albumiltaan ja tarjoaa oikein passelin läpileikkauksen hänen urastaan. Rakkausseikkailu 2007 -levyltä tosin on valikoitu ainoastaan Kerkon kolme laulua. Esimerkiksi singlehitti Unien maailmassa olisi kernaasti ansainnut paikkansa kokoelmalla.

20 suosikkia -kokoelma on nimetty luonnollisesti Annika Eklundin soolouran ylivoimaisesti suurimman hitin mukaan. Esimerkiksi Spotifyssa Shanghain valoja on tähän päivään mennessä kuunneltu 1,7 miljoonaa kertaa siinä missä toiseksi kuunnelluimmalla Valonarkaa-biisillä kuuntelukertoja on reilut 550 000. Suomessa usein arkaillaan Euroviisuhin osallistumista. Pelätään, että Euroviisut tuhoavat uran, minkä vuoksi jopa Suomen euroviisukarsintoihin suhtaudutaan varauksella. Annika Eklundin kohdalla kuitenkin osallistuminen viisukarsintoihin hyvällä sävellyksellä merkitsi lopullista läpimurtoa. Shanghain valot on jäänyt pysyvästi suomalaisen iskelmän historiaan.




Lähteet


Kirjallisuus:

Kortti Jukka (2013) Ylioppilaslehden vuosisata. Gaudeamus, Helsinki.

Laine Pekka (toim.) (2013) Iskelmä-Suomi – Kymmenen tarinaa kaihosta, kilometreistä ja iskelmästä. Warner Music Finland Oy.

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Murtomäki Asko (2007) Finland 12 points – Suomen Euroviisut. Kustannusosakeyhtiö Teos, Helsinki.

Similä Ville, Vuorela Mervi (2018) Ultra Bra – Sokeana hetkenä. Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki.

Verkkolähteet:

Säv.San.Sov. -podcast (15.11.2017) Kerkko Koskinen: "Haluaisin vaihtelua kompin hallitsevaan rooliin". (Kuultavissa Suplassa)

Ilta-Sanomat 26.1.2006: Annika Eklundista euroviisuyllättäjä? (Luettavissa lehden verkkosivuilta)

Ilta-Sanomat 20.4.2006: Annikahan ne viisut voitti (Lyhennelmä luettavissa lehden verkkosivuilta)

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt ja Musiikkituottajien sivulta, jossa on Suomen viralliset albumilistat kesästä 1995 lähtien.

Vilkaisepas blogistani myös


Voittiko oikea viisu? – Suomen euroviisukarsinnat 2000–2009