Euroviisut 2024: Kaikkien aikojen eurofarssi huipentumassa tykkäätkö Israelista -äänestykseen?

Minulla oli vakaa aikomus kirjoittaa tänä vuonna "opas finaaliin", jossa olisin kommentoinut euroviisufinaalin esiintymisjärjestystä ja veikkaillut kilpailijoiden menestymismahdollisuuksia. Valitettavasti torstain semifinaalin jälkeen tapahtuneiden ennenkuulumattomien käänteiden seuraaminen on vienyt aikaa. Tilanne elää jatkuvasti ja kokonaiskuva muuttuu koko ajan. Sen vuoksi omien raapustusten viimeistelemiseen ei ehtinyt paneutua asiaankuuluvalla tavalla. Julkaisen kuitenkin hajamietelmiä olennaisimmista aiheista.

"United by music" on Eurovision laulukilpailujen vakiintunut slogan. Tänä vuonna viisuinstituutioon niin olennaisesti kuulunut yhteisöllisyyden tunne on ollut tipotiessään. Lisäksi ilmassa on merkkejä, jotka enteilevät illan finaanilähetyksen huipentuvan äänestykseen, jolla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa.

Vielä tiistain semifinaalin aikana vanha kunnon viisuinto nosti päätään. Suomen esitys oli parantunut huomattavasti UMK:sta. Windows95manin esiintymiseen oli onnistuttu lisäämään huumoria juuri sopivalla tavalla. Toivottavasti tänä iltana hän ehtii pukea shortsit ajoissa jalkaan.

Torstain semifinaalin jälkeen tunnelmat ovat olleet kaoottiset. Alankomaiden edustaja Joost Klein diskattiin tänään aamulla euroviisufinaalista torstaina sattuneen insidentin vuoksi. Euroviisujen historiassa ei ole koskaan hyllytetty ketään näin myöhäisessä vaiheessa. Alankomaiden oli määrä esiintyä finaalissa numerolla viisi. Iltapäivällä EBU tiedotti, että esitystä numero viisi ei tämän illan finaalissa nähdä, muiden kilpailijoiden esiintymisnumerot pysyvät ennallaan. Esityksestä numero neljä hypätään esitykseen numero kuusi.

Alankomaiden diskaamisen ohella useampi maa on uhkasi vetäytyä viisufinaalista. Artistit eivät ole ilmestyneet kenraaliharjoituksiin. Ranskan edustaja alkoi pitää kenraaliharjoituksessa vetoavaa puhetta rauhan puolesta. Pisteidenlukijat vetäytyvät tehtävistään. Mitä kaikkea tänään vielä ehtiikään tapahtua?

Keväällä 2024 euroviisukeskustelu on pyörinyt lähinnä yhden asian ympärillä: Israelin osallistumisen. Euroviisuihin on kohdistettu äänekkäitä boikottivaatimuksia. Viisuviikkoa Malmössä ovat värittäneet mielenosoitukset, buuaukset kilpailuareenalla ja ennätyksellisen mittavat turvallisuustoimet. Israeliin kohdistuva huomio voi pahimmassa skenaariossa johtaa nurinkuriseen lopputulokseen.

Torstain semifinaalin päätyttyä Italian televisio esitteli vahingossa maansa puhelinäänestystuloksen. Italiassa on laki, joka velvoittaa ilmoittamaan puhelinäänestysten eritellyt tulokset, mutta Euroviisujen semifinaalien äänestystuloksia ei tietenkään saisi julkistaa ennen finaalilähetyksen päättymistä. Italian semifinaaliäänissä Israel oli saavuttanut liki 40 % annetuista äänistä. Tulos on mieletön. Italian vuoto voi ennakoida kaikkien aikojen äänestysfarssia. Israelin kannattajat aktivoituvat äänestämään Euroviisuissa kannanottona. Some on täyttynyt kampanjoista, joissa kehotetaan äänestämään tänä iltana Israelin äänestysnumeroa. Suhtautuminen Israelin euroviisuun on valjastettu osaksi identeettipolitiikkaa. Muun muassa suomalaisista poliitikoista Wille Rydman, Atte Kaleva, Seida Sohrabi ja muut hengenheimolaisensa ovat ilmaisseet toivovansa Israelin euroviisuvoittoa. Israelin edustussävelmää Hurricane he eivät ole luonnehtineet sanallakaan – tärkeintä on ilmeisesti, että vihervasemmistoa ja "wokea" vituttaa.

Illan jännittävin kysymys onkin: mobilisoituuko tietynlainen kansanosa osoittamaan mielipiteensä Israelista. Euroviisujen yleisöäänestyksessä ei voi antaa miinusääniä, joten Israelin vastustajat eivät voi ilmaista näkemystään äänestyksessä. Sen sijaan Israelin kannattajat saattavat onnistua keskittämään äänensä. Muiden äänestäjien äänet hajaantuvat kaikkien muiden ehdokkaiden kesken. Mikäli Israel todella voittaisi tämäniltaisen kilpailun poliittisista syistä, Euroviisujen tulevaisuus voi olla vaakalaudalla.

Torstain tietovuodon jälkeen Israel on noussut vedonlyönnissä peräti toiseksi. Ylivoimaisesti suurin ennakkosuosikki on kuitenkin edelleen Kroatian Baby Lasagna, jonka voittotodennäköisyys on 44 %, kaksi kertaa suurempi kuin Israelilla.

Semifinaalien tulokset ratkaistiin yleisön äänillä. Finaalissa musiikin asiantuntijoista koostuvat raadit määrittelevät pisteistä puolet. Aluksi pisteidenantajat ilmoittavat raatiäänestyksen pisteet, minkä päätteeksi juontajat ilmoittavat yleisöäänestyksen tulokset. Raatiäänestyksissä harvemmin pärjäävät polarisoivat esitykset, jotka jakavat mielipiteitä. Yleisöäänestyksissä taas tuppaavat menestymään kilpailijat, jotka erottuvat joukosta finaalin kappalekavalkadissa.

Suomen huumoripläjäys tuskin tulee menestymään raatiäänissä mairittelevasti. Suomi voi jäädä raatiäänestyksessä vihoviimeisten joukkoon. Suomen menestys nojaa yleisöäänten varaan. Toisen epäonni on toisen onni: Alankomaiden Joost Klein oli ennakkosuosikkien joukossa, mutta nyt hänen huumoriesityksensä on tippunut pelistä pois. Kenties finaalin hersyvimmästä huumorituokiosta ja piristysruiskeesta vastaakin Suomi?

Finaalin uudistus: yleisöäänestyksen äänestysaika alkaa jo ensimmäisen kilpailukappaleen aikana. Käytäntö oli voimassa Euroviisuissa myös vuosina 2010 ja 2011. Euroopan yleisradioliitto EBU:n lausuntojen mukaan muutoksella ei tuolloin ollut vaikutusta katsojien äänestyskäyttäytymiseen. Suurin osa äänistä annettiin vasta siinä vaiheessa, kun kaikki kilpailukappaleet olivat esitetyt. Mutta ainakin muutoksilla varmistettiin, että katsojilla on mahdollisuus äänestää mahdollisimman pitkään Ruotsia, joka arvottiin esiintymään heti finaalin alkajaisiksi.

Eurovision laulukilpailun 2024 finaalikattaus ja satunnaisia kommentteja

1. RUOTSI: Marcus & Martinus – Unforgettable

Eurovision laulukilpailu on voitettu viimeksi esiintymisnumerolta yksi 40 vuotta sitten. Mutta mikäs maa se silloin voittikaan? No tietenkin Ruotsi – jota silloinkin edustivat veljekset! Mitäpä jos ympyrä sulkeutuisi ja Malmössä päästään viettämään Abban viisuvoiton 50-vuotisbileiden ohella myös Herreysin ja Diggi-loo diggi-leyn 40-vuotisjubileumia.

Aikainen esiintymisnumero testaa kuinka unforgettable Ruotsin viisu tänä vuonna onkaan. Yleisöpisteet eivät välttämättä ole huikaisevat – Ruotsi on pärjännyt vedonlyönnissä tänä vuonna yllättävän nihkeästi ja majaillut kymmenen parhaan ulkopuolella. Mutta raadit voivat taas kerran rakastaa Ruotsia, joka on virittänyt viisupakettinsa viimeisen päälle norjalaiskaksosten esittäessä klubihittiään Matrixissa. Ajoittain ruotsalaisten viisujen ainaista raatimenestystä hämmästellessä tuntuu kuin olisin vetänyt punaisen pillerin.

2. UKRAINA: Alyona alyona & Jerry Heil – Teresa & Maria

Ukrainan esitys oli vuoden vaikuttavimpia. Sotaviittaukset olivat toteutetut hienovaraisen tyylikkäästi. Jerry Heil oli haarniska-asussaan kuin valkyria, joka kohosi taistelutantereelta Valhallaan, samalla kuin valoefektit loivat mielikuvaa räjähtävistä ammuksista.

Viime vuonna Ukraina sijoittui kuudenneksi (yleisöpisteissä neljänneksi) käsittämättömällä kappaleella. Näin upealla kokonaisuudella maan pitäisi olla kärkitaistelussa mukana. Esiintymisnumero on hämmästyttänyt. Koskaan aikaisemmin tuottaja ei ole asettanut yhtä suurinta ennakkosuosikkia pahamaineiselle kakkospaikalle. Yritettiinkö Ukraina "haudata" pois voittotaistelusta, jotta EBUn ei tarvitse pähkäillä seuraavan vuoden järjestäjämaata.

3. SAKSA: Isaak – Always on the run

Juuri kun eläteltiin toivoa, että Saksan surkea viisumenestys kääntyisi, tuottaja laittoi Saksan esiintymään surkealle esiintymisnumerolle. Saksan menestys nojaa raateihin. Yleisöäänestystulos voi näin aikaiselta esiintymisnumerolta jäädä surkeaksi, toivottavasti ei sentään tule nollaa pistettä.

4. LUXEMBURG: Tali – Fighter

Mukavaa, että Luxemburg palasi takaisin Euroviisuihin kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen ja eteni paluuviisullaan loppukilpailuun asti. Toivottavasti maan viisuinto ei laannu, vaikka tänään lopputuloksena olisikin häntäpään sijoitus. Yleisöäänestyksessä Israel antanee pisteitä israelilaissyntyiselle artistille, ja ehkä Ranskasta ja muista Benelux-maista voi herua jotain, joten tokkopa jäädään ihan nollille.

5. ALANKOMAAT: Joost Klein – Europapa

6. ISRAEL: Eden Golan – Hurricane

Alankomaiden diskaamisen jälkeen israelilaiset artistit esiintyvät peräkkäin. Vuoden kohkatuin ja vastustetuin esitys. Yleisöäänestyksessä ei voi antaa miinusääniä, joten boikotoijat ja Israelin vastustajat eivät voi osoittaa viisulle epäsuosiota. Raatilaisilla on mahdollisuus negatiiviseen äänestämiseen. Erittäin todennäköisesti ainakin osa raatilaisista jättänee Israelin tarkoituksella pisteittä. Yleisöpisteitä luetellessa joudutaan jännittämään minkälainen jytky sieltä tuleekaan.

7. LIETTUA: Silvester Belt – Luktelk

Epäkiitollinen tehtävä esiintyä heti vuoden kohutuimman kolmeminuuttisen jälkeen. Liettuan hypnoottinen biitti taitaa hukkua massaan. Liettua lukeutuu niihin maihin, jotka hyötyvät yleisöpisteissä diasporaäänistä (Britannia, Irlanti, Norja + muut Baltian maat).

8. ESPANJA: Nebulossa – Zorra

Espanjan feministinen syntikkaviisu tuo ensimmäiset mieskankut lavalle. Toiset vilauttelee taiteilija Teemu Keisteri esiintymisnumerolla 17. Finaalikavalkadi on kuitenkin pullollaan kohuesityksiä, joten pakarat tuskin viitoittavat korkealla. Jonkun täytyy sijoittua sijalle 25.

9. VIRO: 5miinust x Puuluup – (Nendest) Narkootikumidest ei tea me (küll) midagi

Kilpailee huumoriäänistä Suomen kanssa, mutta ymmäretäänkö vitsiä Baltian ulkopuolella. Potentiaalinen Suomen yleisöäänestyksen 12 pisteen kohde.

10. IRLANTI: Bambie Thug – Doomsday blue

Vuoden hätkähdyttävin esitys on ylittänyt mediakynnyksen, levinnyt somessa kulovalkean lailla ja semifinaaliesitys on ollut YouTubessa yksi katsotuimmista. Raatimenestys voi olla kohtalaista. Yleensä viisuesitykset, jotka polarisoivat vahvasti mielipiteitä, eivät ole kuumaa valuuttaa raatiäänestyksessä. Vaikka maan raadissa istuisi yksi jäsen, joka ymmärtää Doomsday bluen taiteellisten ansioiden päälle, toinen saattaa pitää sitä järkyttävimpänä melusaasteena ja rappioon johtavana esityksenä. Raatien maakohtaiset pisteet ovat aina viiden raatilaisen keskiarvo. Yleisöäänestyksestä Irlanti napannee ison pistepotin, sillä esityksen vihaajat eivät voi antaa miinusääniä. Kenties lopputulos samaa luokkaa kuin Islannin Hatarilla viisi vuotta sitten (186 pistettä), joka oli niin ikään aikansa kohuesitys.

11. LATVIA: Dons – Hollow

Latvia ensimmäistä kertaa viisufinaalissa sitten vuoden 2016! Finaalipaikka oli semifinaalien suurimpia yllätyksiä. Dons lauloi moitteettomasti, joten hän oletettavasti vei balladiäänet, joiden ennakkoveikkauksissa uskottiin kohdistuvan Belgian Mustiille, jolla taas oli ikävä kyllä suuria vaikeuksia osua nuotteihin. Kolmen omintakeisen ja persoonallisen esityksen jälkeen perinteinen balladi voi virkistää. Latvia voi pärjätä raatiäänestyksessä hyvin. Yleisöpisteitä ainakin Baltiasta.

12. KREIKKA: Marina Satti – Zari

Torstaina pohdin, että onko Kreikan TikTok-esityksen ryydittämästä etnosillisalaatista paikalliseksi suosikiksi: Balkanilta ja muualta Välimeren alueelta luvassa pistevyöry, muu Eurooppa ihmettelee?

13. ISO-BRITANNIA: Olly Alexander – Dizzy

Onnistuuko Iso-Britannia menestymään esityksestä huolimatta – vai juuri sen takia. Visuaalinen televisiokuvaa varten suunniteltu esitys ja suorasukainen homoerotiikka vievät huomion kappaleelta.

14. NORJA: Gåte – Ulveham

Toistuukohan Norjan perinteinen kaava: raadit nihkeilevät, yleisöäänestyksestä lämpimämpi vastaanotto. Ymmärretäänkö Ulvehamia Pohjolan ulkopuolella?

15. ITALIA: Angelina Mango – La noia

Italian esitys oli pettymys: Angelina Mango tanssijoineen hukkui isolle lavalle. San Remon -esityksen intensiteetti oli osa kokonaispaketin viehätystä. Raatien uskoisi arvostavan laadukasta suoritusta.

16. SERBIA: Teya Dora – Ramonda

Kaikki osallistuvat entisen Jugoslavian maat äänestettiin finaaliin! Saavutusta tosin himmentää ikävä tosiasia, etteivät Bosnia-Hertsegovina, Pohjois-Makedonia ja Montenegro osallistu tänä(kään) vuonna viisuihin. Serbian rauhallisella balladilla tuskin hätyytellään kärkisijoja. Serbia tuppaa yleensä yleisöäänestyksessä saamaan useiden kymmenien pisteiden pottia naapurimailtaan ja siirtolaisilta, mutta esimerkiksi viime vuonna tuki jäi hämmästyttävän alhaiseksi.

17. SUOMI: Windows95man – No rules!

Karnevalistiset huumoriesitykset ovat usein jääneet raatiäänestyksessä viimeisten joukkoon. Suomen viisumenestys lepää täysin yleisöäänestyksen varassa.

18. PORTUGALI: Iolanda – Grito

Kunnioitettavaa, että Portugalin vaikea draamaviisu, pääsi finaaliin. Portugali menestynee raatien keskuudessa paremmin kuin yleisöäänissä. Yleisöäänet lienevät yksinomaan Portugalin vakituisten tukijoiden varassa (Ranska, Sveitsi, Espanja ja Luxemburg).

19. ARMENIA: Ladaniva – Jako

Iloiset etnorallatukset ovat yleensä keränneet menestyksensä yleisöäänestyksessä.

20. KYPROS: Silia Kapsis – Liar

Loppupuolelle on kertynyt näitä aivottomia tanssipoppiksia, joissa on naissolisti ja neljä tanssijaa. Syövätkö toistensa kannatusta? Yleisöäänestyksessä Silia Kapsis saanee 12 pistettä sekä Kreikasta että kotimaastaan Australiasta.

21. SVEITSI: Nemo – The code

Sveitsin ilmiömäinen Nemo oli pitkään vedonlyönnin kakkonen, kunnes Israel kiilasi torstain semifinaalin jälkeen ohi. Potentiaalinen raatiykkönen?

22. SLOVENIA: Raiven – Veronika

Slovenian naturistisen esityksen finaalipaikka hämmensi suunnattomasti tiistaina. Draamapaukku voi kerätä raadeilta kohtuullisesti kannatusta. Tiistaina kirjoitin: mahtaako Slovenia kerätä pisteitä muualta kuin Kroatiasta ja Serbiasta? No, selvästi keräsi, mutta kuinka käy tänään.

23. KROATIA: Baby Lasagna – Rim tim tagi dim

Kestääkö ennakkosuosikin kantti loppuun asti. Ainakin esiintymisnumero on loistava. Kroatia menestynee loistavasti yleisöäänestyksessä, mutta lämpenevätkö raadeissa istuvat musiikkisnobit Baby Lasagnan meiningissä. Joutuuko hänkin kokemaan Käärijän kohtalon?

24. GEORGIA: Nutsa Buzaladze – Firefighter

Iloitaan siitä, että Georgia pääsi – Latvian tavoin – ensimmäistä kertaa finaaliin sitten vuoden 2016. Kroatian rynkytyksen jälkeen Georgia voi kuulostaa aika vaisulta.

25. RANSKA: Slimane – Mon amour

Vai tyhjentääkö komeasti laulava charmantti mies illan viimeisellä balladillaan kaiken melskeen keskellä pajatson? Ranskan balladi on varmasti monien mielestä aivan liian pateettinen ja siirappinen, mutta kohderyhmä lienee aivan myyty. Menestynee tasaisesti sekä raadeissa että yleisössä?

26. ITÄVALTA: Kaleen – We will rave

Kaleenin laulusuoritus torstain semifinaalissa oli niin onneton, että raadeilta lienee luvassa kylmää kyytiä. Auttaako viimeinen esiintymisnumero menstykseen yleisöäänissä? Illan päätteeksi nähdään, kumpi vetää pidemmän korren ysärikilpailussa: Suomi vai Itävalta.

Euroviisut 2024: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset

Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 68. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Veikkauksissa olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkaukset eivät perustu omiin mieltymyksiini. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja).

Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen. Jokin kappake voi kuulostaa levyllä todella vakuuttavalta, mutta lavalla solisti osoittautuukin kehnoksi livelaulajaksi. Vastaavasti ajoittain vasta live-esitys viisulavalla koko komeudessaan herättää sävelmän henkiin.

Ensimmäisessä semifinaalissa kilpailee 16 osallistujaa, joista kymmenen äänestetään jatkoon lauantain finaaliin. Äänestystapa: (miltei*) 100 % vox populi, eli vain yleisöäänestys (* San Marinon pisteet määrittänee raati).

Tämäniltaiseen äänestykseen osallistuu 16 kilpailijamaan lisäksi suorista finalisteista Ranska, Espanja ja Italia. Äänestystulokseen vaikuttaa myös muun maailman (rest of the world) online-äänestys, joka antaa omat euroviisupisteensä kymmenelle parhaalle.

1. MALTA: Sarah Bonnici – Loop

Maltan geneeristä tanssipoppia on ollut väsäämässä yhdeksän lauluntekijää. Yhdeksän. Monikansallisessa tiimissä mukana ruotsalaiset viisukehäraakit Joy ja Linnea Deb.

Ensivaikutelmani Maltan Loopista oli rutiköyhän miehen SloMo. Malta ei tarjoa vuoden viisukattaukseen mitään persoonallista: tässäkin esityksessä asetelmana on solisti ja neljä tanssijaa, joilta lentävät vaatteet pois kesken esityksen. On dance break, josta saadaan varmaan koukuttavaa videomateriaalia Z-sukupolvelle TikTokiin. Kuten eräs pitkän linjan viisuharrastaja somessa kiteytti: "Tämä on kokonaisuus, jonka aikana arki ei unohdu." Sarah Bonnici on ilmeisesti ihan pätevä laulaja ja esiintyjä, mutta hän ei oikein kykene täyttämään niitä viettelijättären saappaita, joita laulun kertojahahmo edellyttäisi.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

2. ALBANIA: Besa – Titan

BESS (haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan isoilla kirjaimilla) ei monien harmiksi päässyt Euroviisuihin vuonna 2022, mutta tänä iltana viisulavalle kapuaa kimaltelevassa asussaan BESA (haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan isoilla kirjaimilla). Esityksessä vahva suomalaiskytkös: tanssijat ovat suomalaisia ja esitystä on ollut suunnitelemassa Reija Wäre (ja siltä se kieltämättä näyttääkin...)

Albania lähettää jälleen kerran viisuedustajakseen vahvan naissolistin kohtalokkaalla kappaleella. Tai kappale oli kohtalokas vielä Albanian viisukarsintaa ajavassa Festivali i Këngësissä. Perialbanialaiseen tyyliin festivaalin voittosävelmä tungettiin perusteelliseen euroviisumankeliin, minkä myötä kokonaisuudesta riisuttiin kaikki särmät – ja lopputuloksena on hahmotonta universaalia R'n'B-midtepoa, joka ei vahingossakaan herätä mitään tunteita. Kielikin vaihtui englantiin.

Euroviisufanituksen hyvä puoli: kun näitä viisuehdokkaita on kuullut pitkin kevättä, noin viidennelläkymmenennellä kuuntelukerralla opin muistamaan miten Titanin kertosäkeistö menikään ja havaitsin ihan viehättyväni kuulemastani.

Albanialla on mahdollisuus finaalipaikkaan, jos diaspora aktivoituu. Kreikka ja Italia lahjoittanevat tänään Albanialle 12 pistettä ja Sveitsistäkin lienee tulossa iso pistemäärä. Siinä on hyvä pohja pistepotille. Juu, tiedostan kyllä, että pidin tiistain semifinaalissakin Puolaa ilmiselvänä finalistina juuri siirtolaistuen vuoksi, joten suhtaudutaan näihin spekulaatioihin varauksella.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

3. KREIKKA: Marina Satti – Zari

Me vanhat liiton viisuharrastajat olemme vuosikausia peräänkuuluttaneet Kreikan omaa uljasta viisuidentiteettiä takaisin. Tämänkertaisessa mosaiikissa kansallista musiikkiperinnettä pursuaa yliannostukseen asti, mutta emme ole silti vieläkään täysin tyytyväisiä.

Marina Satti on koulutettu laulaja, joka on viime vuosina hurmannut Kreikassa levytyksillään, joiden musiikkigenreksi on mainittu Kreikka-reggaeton. Nykyajan listamusiikki yhdistyy kreikkalaiseen kansanmusiikkiin. Kilpailukappaleensa Zari on erikoinen sillisalaatti, johon yhdeksän lauluntekijää on tunkenut lusikkansa. Sanonta mitä useammasta kokista osoittaa osuvuutensa. Kolmessa minuutissa ehtii tapahtua yhtä sun toista, mutta kaikki on ehtaa Kreikan nykyisyyttä ja menneisyyttä. Kenties jatkuvat levottomat tyylin- ja temponmuutokset tukevat laulun tarinaa, jossa kertojahahmo kokee liikkuvansa ja kaatuvansa kuin noppa ja ihmettelevänsä minne tuuli tytön kuljettaa.

Sekava rakenne ei ole ollut este laulun suosiolle. Kreikassa Zari on ollut listaykkönen viikkokaupalla ja striimannut kaksinkertaista platinaa. Euroviisujen vedonlyönnissä Kreikka on paistatellut koko kevään kymmenen veikatuimman joukossa ja somessa viisulla on äänekkäät vannoutuneet kannattajansa. Mahtaako moinen menestys realisoitua näin härölle paketille, etenkin kun harjoitusklipin perusteella esitys vaikutti ponnettomalta. Kreikassa voi olla ainesta paikalliseksi suosikiksi: Balkanilta ja Välimeren alueelta tulee pistevyöry, muu Eurooppa ihmettelee.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

4. SVEITSI: Nemo – The code

Huikeaäänisen vokalistin musikaalimainen teos lukeutuu vuoden suurimpiin ennakkosuosikkeihin. Vedonlyönnin kakkonen heti Kroatian jälkeen.

Kreikkaa kutsuin sillisalaatiksi ja sekavaksi. Sveitsi taas puolestaan osoittaa, että moniulotteisista aineksista voi syntyä yhtenäinen ehyt teos, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Kolmessa minuutissa ehditään kuulla niin räppiä kuin oopperaa, mutta silti kaikki loksahtaa paikalleen, tuntuu tarkoituksenmukaiselta ja kuulostaa helkkarin komealta. Kertojana on mielettömän lahjakas Nemo Mettler, joka on pitkin kevättä mykistänyt vakuuttavilla esityksillään. Kuin tämän vuosituhannen Freddie Mercury – teatraalinen esiintyminen ja musikaalimainen kappale tuo mieleen jossain määrin Queenin. Nemo on lisäksi mieleenpainuva artisti, joka viisunsa sanojen mukaisesti elää koodin rikkoen, eikä esimerkiksi suostu alistumaan binäärisen sukupuolijärjestelmän konventioihin. Suuri taiteilijapersoona, siis.

Vedonlyönnin ykkössijalla ovat vuorotelleet Kroatian Baby Lasagna ja Sveitsin Nemo. Tuleeko Nemosta ensimmäinen Sveitsiä edustava euroviisuvoittaja sitten Céline Dionin (1988)? Ei mahdoton ajatus.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

5. TŠEKKI: Aiko – Pedestal

Vuoden asennemuija -tittelin ansaitsee ehdottomasti venäläistšekkiläinen Aiko, joka nostaa itsensä jalustalle tymäkällä naisrokilla.

Tšekin viisu on ollut vuoden epäsuosituimpia. En täysin ymmärrä miksi. Jos Pedestal olisi Maija Vilkkumaan tai jonkin suomalaisen naisoletettujen perustaman grungebändin biisi, vastaanotto olisi todennäköisesti varovaisia nyökkäyksiä ja suopeita kolmen tähden arvioita Hesariin.

No, ilmeisesti Aiko on onneton livelaulaja ja koko paketti kaatuu kasaan, koska biisi ei tule viisulavalla kuulostamaan lähimainkaan niin tujulta kuin levyllä. Aiko on myös hätkähdyttänyt harjoituksissa esiintymisasullaan. Ehkä hän samaistuu Ranskan kansallissymboliin Marianneen, kun estetiikka on kuin Eugène Delacroixin ikonisessa maalauksessa Vapaus johtaa kansaa. Pieni spoilaus: viisulavalla ei vielä nähdä nännipihaa, vaan asuste on illuusio – samanlaista trikkiä hyödynnettiin Kansallisoopperassa Valkyyrioiden ratsastuksessa.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 4 / 5

RANSKA: Slimane – Mon amour

Slimane Nebchi voitti Ranskan Voice-kilpailun keväällä 2016. Siitä lähtien hänellä on ollut vannoutunut kuuntelijakunta, joka on nostanut kerta toisensa jälkeen hänen levynsä listojen kärkisijoille. Slimane on menestynyt erinomaisesti myös Ranskan seksikkäin mies -äänestyksissä. Mikä voisi mennä pieleen, kun komea(ääninen) onnistunut soluyhdelmä vuodattaa sydäntään kliseisessä rakkausballadissa.

Slimane on lavalla yksin, paljaana (kuvaannollisesti, ei kirjaimellisesti). Laulun sanoitus vilisee ranskankielisiä kliseitä (je t'aime, est-ce-que tu m'aimes, oui ou non), joita jokainen lyhyen ranskan välttävällä arvosanalla suorittanut ymmärtää. Jopa "saavu takaisin Pariisiin" on ympätty tekstiin. Mutta Slimane on tulkitsijana kuin oman alansa Jamppa Tuominen – hänen kuuntelijansa uskoo jokaisen sanan vaikka lyyrikat olisivat kuinka höttöiset. Menestymismahdollisuuksia ajatellen vaarana on esiintymisen lipsahtaminen teatraaliseksi tahattoman koomisella tavalla. Erityisesti kohta, jossa Slimane esittelee äänivarojaan mahdollisimman kaukana mikrofonista, on tarpeetonta kikkailua ja briljeerausta.

Monien mielestä Ranskan viisupakkaus on varmasti ällöttävän siirappinen, mutta kohdeyleisö on epäilemättä myyty. Finaalissa raatienkin uskoisi arvostavan Slimanen laulunlahjoja, joten kenties Ranska onnistuu saavuttamaan hyvän sijoituksen.

Arvioni: 3,5 / 5

6. ITÄVALTA: Kaleen – We will rave

Tiistain semifinaalissa ysärikiintiön täytti Suomen Windows95man, tänään sama tehtävä lankeaa Itävallan Kaleenille, joka kutsuu mukaan reivaamaan.

Kaleen, eli Marie-Sophie Kreissl on syntynyt vuonna 1994. Hänen syntymävuotenaan ympäri maailman ämyreistä – ja autonradioista pillurallilla – raikui juuri tällainen tamppausmusiikki. Ice MC oli suosionsa huipulla. We will ravea ovat olleet säveltämässä viisutehtailijat Jimmy "Joker" Thörnfeldt ja Thomas Stengaard. Tällä kertaa annan heille anteeksi, koska tehdas on saanut aikaiseksi ysärijumputuksen ansiosta jotain tavanomaista persoonallisempaa. 1990-luvulla Eurovision laulukilpailussa kuultavalla musiikilla ei ollut mitään tekemistä muun populaarimusiikin kanssa. Ysäriteknoa ei olisi voinut kuvitellakaan kuultavan festivaaliballadien kyllästämissä kilpailuissa. Ehkäpä Euroviisujen musiikillinen evoluutio vaatii sen, että ysärimusiikki näin viimeinkin kolmen vuosikymmenen viiveellä ankkuroituu osaksi sen historiaa.

Itävallan ysärijytke erottuu joukosta edukseen. Kaleenin laulutaitoa on kevään mittaan kyseenalaistettu ja moitittu karaoketasoiseksi. Onnistuneella esityksellä Itävallalla on saumat finaaliin, huonolla esityksellä joutaakin karsiutua.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

7. TANSKA: Saba – Sand

"Taidettiin rakentaa hiekka linnasta" ja yhtä vankalla pohjalla lepäävät Tanskan viisutoiveet tänä vuonna. Niin kovin hengetön tuotos on Sand, joka hukkuu massaan kuin suolikaasun karkaus hiekka-aavikolla.

Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Laulajatar Anna Saba Lykke Oehlenschlægerilla on vahva ääni. Liialla karismalla häntä ei tosin ole siunattu. Ja sadannella kuuntelukerralla aloin pitää tätä ihan ookoona. Kuulostaa excelillä laaditulta tekeleellä, joka sijoittuisi kuudennelle sijalle Ruotsin Melodifestivalenin alkukarsinnassa. Mutta sopii varmasti taustamusiikiksi tekoälyn laatimille soittolistoille. Ei ainakaan ärsytä ketään.

Tanska ei ole päässyt euroviisufinaaliin vielä kertaakaan 2020-luvun aikana eikä putki taida katketa tänäänkään.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

8. ARMENIA: Ladaniva – Jako

Armenialaisranskalainen maailmanmusiikkiduo vastaa semifinaalin piristysruiskeesta etnoilottelullaan.

Windows95man ei ole ainoa viisuosallistuja, jonka esiintyjänimessä on tuotemerkki. Armenian edustajat antoivat ryhmälleen nimen neuvostoliittolaisen citymaasturin mukaan.

Jako ei ole suinkaan tyhjänpäiväinen etnorallatus, sillä sanoituksessa on feministinen tulokulma. Solisti Jaklin "Jako" Baghdasaryan julistaa viis veisaavansa tyttöihin kohdistetuista odotuksista: hän on vapaa nainen ja tanssii vapaasti ja railakkaasti, vaikka kuinka muut kehottaisivat käyttäytymään hillitysti ja nöyrästi.

Sävelmä itsessään ei ole kovin erikoinen, itse asiassa se on verrattain yksitoikkoinen. Mutta erottuvan genrensä vuoksi Armenia kilpailee semifinaalin kilpailukavalkadista omassa sarjassaan ja kuulostaa paremmalta kuin oikeastaan onkaan. Jako on raikas tuulahdus Eurovisio-alueen itälaidalta – ja oikeastaan vielä kauempaakin idästä, sillä Ladanivan musiikkia on verrattu muun muassa Bollywoodiin.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

9. LATVIA: Dons – Hollow

Nelikymppisen Artūrs Šingirejsin eli Donsin balladi on syntynyt latvialais-irlantilais-amerikkalaisena yhteistyönä.

Miehekäs on adjektiivi, jolla voisi kuvailla niin Donsin ääntä kuin olemusta. Euroviisufanien mielipide Latvian viisuedustajasta muuttui välittömästi pari piirua suopeammaksi, kun julkisuuteen ilmestyi kuvamateriaalia, joissa hänen habansa pääsi hyvin esille.

Dons laulaa moitteettomasti ja pari vuosikymmentä kestäneen uran koulimat keikkakilometrit ilmenevät hänen hillityssä karismassaan. Vaikka laulun sanoituksessa on ajattelemisen arvoista asiaa, tunne ei välity kuulijalle. Veikkaan Latvian kolmeminuuttisen olevan suurelle osalle yleisöstä yhdentekevä. Ei puhuttele, vaikka kokonaispaketissa on sinänsä kaikki osa-alueet ihan kunnossa.

Latvia on kilpaillut euroviisufinaalissa viimeksi vuonna 2016, joten olisihan se korkea aika päästä semifinaalista jatkoon. Vähemmän yllättävä finalisti tämä olisi kuin Slovenia ykkössemifinaalissa.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

ESPANJA: Nebulossa – Zorra

Elektropopduon syntikkaviisu on helppo tuomita camp-viihteeksi, vaikka kyseessä on pohjimmiltaan voimaannuttava feministinen manifesti, jossa itsevarma elämää nähnyt nainen julistaa vähät välittävänsä, mitä muut hänestä ajattelevat. 2000-luvun Libera.

Zorra kääntynee suomeksi lutka tai narttu. Kalle Niemi on tekstityksessään turvautunut myös ilmaisuun "paha ämmä". Nebulossan solisti Mery Bas, 55 vuotta, on viisuvuosikerran iäkkäin osallistuja. Zorra perustuu Basin omaan elämänkokemukseen. Zorrassa hän julistaa nyt olevansa voimissaan eikä enää suostu pienentämään itseään.

Espanjan esityksessä suurimman huomion varastavat kaksi tanssijaa, joilta lentävät vaatteet pois ja koreografia jatkuu pakarat paljaina. Teemu Keisteri ei siis suinkaan ole ainoa miesosallistuja, jonka kankut vilahtavat tänä vuonna viisulavalla. Kohahduttavaa esitystä voi niin ikään pitää kannanottona seksismiä vastaan: naisen pakarat on viihdemaailmassa business as usual, miesten takamukset aiheuttavat kaksinaismoralistisen paniikkihalvauksen. Ehkäpä esityksen estetiikassa on pienoinen piikki Espanjan kahden vuoden takaiselle menestysviisulle SloMo? Tai sitten vain koskiskellaan viisuyleisön suosiota. Ja kenties miestanssijoiden ansiosta katsojilta menee ohi Mery Basin kieltämättä kovin ohut ja epäpuhdas lauluääni.

Arvioni: 3,5 / 5

10. SAN MARINO: Megara – 11:11

Viisutuottaja rakensi kavalkadin tähän kohtaan espanjalaisen putken. San Marinon oman musiikkifestivaalin Una voce per San Marinon voitti tänä vuonna espanjalainen kollektiivi MEGARA (haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan isoilla kirjaimilla), joka on nimennyt esittämänsä musiikin "fucksia rockiksi". Nyt meininki on rock'n'roll, tosin esiintyjien kotimaasta muistuttaa veikeä c-osan flamencokitara.

Kolmatta vuotta peräkkäin San Marino, tuo euroviisuperheen campeista campein jäsen, luottaa viisuvalinnassaan köykäiseen rokkiin. Biisin orastava asenne vajoaa televisioruudussa kaiken animaatiotilpehöörin alle. Solisti Kenzy Loevett on kuin sieniä vetänyt Saara Aalto. Kappaleen erikoinen nimi avautuu parhaiten niille, jotka ovat perehtyneet numerologiaan.

Viime vuoden Euroviisuissa San Marinon pistemäärä oli pyöreä nolla. Tänä vuonna näin ei pitäisi käydä, sillä ainakin Espanja osallistuu äänestykseen ja pääsee antamaan pisteitä omilleen. Megara on pyrkinyt myös kotimaansa euroviisuedustajaksi.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

11. GEORGIA: Nutsa Buzaladze – Firefighter

Palomiehiä ja -naisia kuuluisi nykyään kutsua pelastajiksi. Onkohan tästä Firefighterista Georgian viisumenestyksen pelastajaksi?

Georgian mittavassa pyroshow'ssa moni asia on kohdallaan. Nutsa Buzaladze on vahvaääninen laulaja. Esityksessä on näyttävä dance break, josta varmasti kehkeytyy taas relevanttia kontenttia TikTokiin. Harmi vain, että itse pihvi, eli kappale, on suorastaan kehno. Ontto kuori ilman hitustakaan omaperäisyyttä.

Latvian tavoin Georgia ei ole edennyt semifinaalista jatkoon vuoden 2016 jälkeen. Ehkä Georgialle finaalipaikan pitkästä aikaa soisi, kun selvästi ovat laittaneet paukkuja (kirjaimellisestikin) tämänkertaiseen viisuedustukseensa. "Kuin feenikslintu näistä tuhkista nousemme."

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

12. BELGIA: Mustii – Before the party's over

Viisufanien suosikkipoika Mustii eli Thomas Michel Mustin revittelee antaumuksella intensiivisessä draamaballadissaan. Kelpaisi 2000-luvun Bond-tunnariksi.

Mustii ilmoitettiin hyvissä ajoin Belgian viisuedustajaksi, ja uutinen sai viisupojat hihkumaan. Musiikin lisäksi heitä innosti artistin treenattu yläkroppa, jolle on varattu merkittävä rooli viisuesityksessä. Before the party's overissa parasta antia on lopun kohtalokas ja mahtipontinen paisuttelu. Valitettavasti kappale lähtee kunnolla käyntiin vasta siinä vaiheessa, vaikka tekijät ovat varmasti ajatelleet ensimmäisen kahden minuutin aikana rakentavansa piinaavaa ja jännitteistä tunnelmaa, joka sitten purkautuu viimeisen minuutin loppukliimaksissa. Artisti todella eläytyy kappaleensa tarinaan laulaessaan sielunsa olevan tulessa – joidenkin mielestä eläytyy varmasti turhankin paljon.

Belgian Mustii kilpailee jossain määrin samoilla eväillä kuin Sveitsin Nemo. Belgian kappaleen rakenne on tavanomaisempi ja riskittömämpi, mutta Sveitsi on ehdottomasti mielenkiintoisempi. Luulisin kuitenkin molemmille riittävän tänä iltana kannatusta.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

13. VIRO: 5miinust x Puuluup – (Nendest) Narkootikumidest ei tea me (küll) midagi

Viron hip hop skenen kärkinimen ja nu folk -duon yhteistyön hedelmä on ollut Suomenlahden eteläpuolella kevään ylivoimainen ykköshitti.

Viron viisu on kuin nykyaikaan siirretty versio Juice Leskisen Pilvee, pilvee -tarinasta. Poliisi ratsaa ja kyselee onkos kamaa. No ei tietenkään ole, eiväthän 5miinustin jätkät ja Puuluupin muusikot mitään nistejä ole. Juovat vain limua ja siideriä, eivät erota spiidiä ja vitamiineja eikä pöydälläkään ole kuin vihreitä sipsejä.

Näistä tämänvuotisista huumoripläjäyksistä Viron äijäenergiaan kyllästyin ensimmäisenä. En jaksa tätä enää ollenkaan, vaikka arvostan toki, että vetävät omalla kielellään ja ovat ryydittäneet menoaan kansanmusiikilla – Puuluupin jouhikot ovat kuulemma valmistetut Suomessa. Hyväntuulista, juu, mutta mahdetaanko vitsiä ymmärtää Baltian ulkopuolella.

(Nendest) Narkootikumidest ei tea me (küll) midagi on sulkeiden sisäiset merkit laskettuna kaikkien aikojen pisin euroviisukappaleen nimi. Edellinen ennätys kuului Saksan liittotasavallan viisulle vuodelta 1964 Man gewöhnt sich so schnell an das Schöne.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

ITALIA: Angelina Mango – La noia

23-vuotias Angelina Mango kohosi viime vuonna Italiassa uuden sukupolven supertähdeksi. San Remon musiikkifestivaalien voitto helmikuussa siivitti hänen tiensä Italian euroviisuedustajaksi. Tänäkin vuonna Italiasta pukkaa priimaa, mutta ehkäpä lähestymistapa on totuttua nuorekkaampi ja raikkaampi.

Ainakin San Remossa Angelina Mangon esiintyminen huokui luontaista itsevarmaa karismaa. La noia on kiehtova lattarivaikutteinen menopala, jossa piisaa mehukkaita koukkuja. Ikävä kyllä, Malmön harjoitusklippien perusteella Italian esiintyjäryhmä näyttäisi hukkuvan isolle lavalle terälehtikuvioihinsa. Italiaa on väläytelty jopa potentiaaliseksi kompromissivoittajaksi, sillä La noian uskotaan kelpaavan sekä musiikin asiantuntijoista koostuville raadeille että suurelle yleisölle. Vaisulla esityksellä ei kuitenkaan ole asiaa kärkikahinoihin.

La noia on ollut vuoden kuunnelluimpia viisuehdokkaita Spotifyssa, mutta korkeita striimilukuja selittää luonnollisesti kappaleen hittistatus Italiassa San Remon -voiton myötä.

Arvioni: 5 / 5

14. ISRAEL: Eden Golan – Hurricane

Perinteisen viisuballadin esittäminen Malmön lavalla on aiheuttamassa euroviisuhistorian suurimmat jännitteet. Pyörremyrskystä kehkeytyy kaikkien aikojen paskamyrsky?

Vuonna 2024 euroviisukeskustelut ovat kiteytyneet enimmäkseen Israelin ympärille. Israelin osallistuminen on kirvoittanut valtaisan määrän boikottivaatimuksia. Aktiivisuus sosiaalisessa mediassa on ollut ennennäkemättömällä tasolla. Asetelma juontaa kevääseen 2022. Venäjä hyökkäsi täysimittaisesti Ukrainaan ja heivattiin nopeasti Euroviisuista. Syntyi ennakkotapaus: kansainvälistä oikeutta rikkovat valtiot voidaan sulkea laulukilpailun ulkopuolelle. (Oikeastaan aivan ensimmäinen ennakkotapaus on vuodelta 1992, jolloin Jugoslavian liittotasavalta potkittiin Euroopan yleisradioliitto EBU:sta osana kansainvälisten pakotteiden rintamaa.)

Lähi-idän ruutitynnyriä ja iankaikkista kostonkierrettä ei voi rinnastaa suoranaisesti Venäjän aloittamaan sotaan. Mutta sotakuvasto vyöryy verkkokalvoille esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä. Israelin armeija on moukaroinut Gazan elinkelvottomaksi, estänyt humanitaarisen avun pääsyn alueelle ja riistänyt hengen kymmeniltä tuhansilta siviileiltä. Sotakuvastoa katsova pyörittää päätään: miten tämä poikkeaa Venäjän aiheuttamista kärsimyksistä Ukrainassa? Eurosentrisen perspektiivin ulkopuolella Israelin brutaalin ylimitoitettuja toimia Gazassa ei kuitata puolustussotana terroristijärjestöä vastaan, kuten kansainväliseen tuomioistuimeen nostettu kanne osoittaa. Boikottivaatimuksille on ymmärrettävät perustelut. Näkemyksessä Euroviisujen kaksoisstandardeista on sisäinen logiikka.

Euroopan yleisradioliiton EBU on toistanut mantraansa Euroviisujen epäpoliittisesta luonteesta. Euroviisuvastaavat korostavat, että Venäjän ja Valko-Venäjän kaltaisissa diktatuureissa yleisradio on valjastettu osaksi valtionjohtoa, minkä vuoksi ne eivät noudata Eurovision-mukaisia arvoja. Israel on ollut perinteisesti parlamentaarinen demokratia (tosin viime vuosien aikana demokratiakehitys on Israelissakin osoittanut huolestuttavia merkkejä...), ja Israelin euroviisuedustuksesta vastaava televisioyhtiö KAN ei ole toiminut Benjamin Netanjahun käsikassarana. Eurooppalaiset valtiot eivät ole kohdistaneet Israeliin pakotteita. Luonnollisesti monet ovat muistuttaneet Euroviisujen pääsponsoreiden kotimaista, joten oletettavasti niin kutsutut "yl€i$€t $yyt" tekisivät Israelin mahdollisesta poissulkemisesta haastavaa. Israelin tämänvuotinen euroviisuedustus politisoitui siinä vaiheessa, kun valtion presidentti Isaac Herzog patisti varmistamaan, että Israel lähettää sellaisen edustussävelmän, jolla euroviisuosallistuminen varmistuu. EBU hylkäsi Israelin kaksi ensimmäistä viisuehdotusta, koska niiden sanoituksia pidettiin liian poliittisina.

Israelin edustaja, 20-vuotias kykykilpailuvoittaja Eden Golan saapuu tanssijoineen euroviisulavalle oravanpyöränsä ympärille äärimmäisen jännittyneessä tilanteessa. Eilisiltaisissa kenraaliharjoituksissa yleisön joukosta kuului iskulauseita ja buuauksia. Vuosina 2014 ja 2015 euroviisuyleisö buuasi Venäjän menestykselle äänestyksessä. Yhdet pitivät buuausta huonona käytöksenä, mutta toiset valistivat buuausten kohteen olleen oikeasti Vladimir Putin eikä venäläinen viisuartisti. Eden Golan joutuu maansa edustajana ottamaan vastaan euroviisuyleisön terveiset Netanjahulle.

Eden Golan on loistava laulaja, varmasti semifinaalin taitavin naislaulaja. Perinteitä kunnioittava balladi kutkuttaa etenkin vanhan liiton kuuntelijoita. Kertosäkeistön melodiankulku on kaunis ja Eden Golanin riipaiseva tulkinta koskettaa kohderyhmäänsä. Israelin vastustajat eivät voi antaa yleisöäänestyksessä miinusääniä. Kappaleella riittänee ystäviä, joita maailmanpoliittinen tilanne ei kuohuta ja jotka kykenevät irrottamaan säveltaiteen teoksen Hurricane edustamastaan valtiosta. (Venäjä sijoittui Krimin miehittämisen jälkeen euroviisufinaalin yleisöäänestyksissä toiseksi vuonna 2015 ja ykköseksi vuonna 2016.) Israel voi hyvinkin sijoittua lauantain finaalissa kymmenen parhaan joukkoon. Lisäksi äänekäs vastustaminen ja kaikki Israeliin kohdistunut huomio voi synnyttää vastareaktion. On väläytelty skenaariota, jossa sionistit ja evankeliset kristityt aktivoituvat äänestämään kannanottona Israelia.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

15. NORJA: Gåte – Ulveham

1900-luvun alussa äänitetty karjankutsu aloittaa saagan, joka pohjautuu ikivanhaan skandinaaviseen taruun. Sadun kertoo pitkän linjan yhtye, jonka musiikkityyliä on kuvailtu progressiiviseksi folkrockiksi ja folkmetalliksi. Tulkitsijana bändin ilmiömäisen taiturimainen keulakuva Gunnhild Sundli.

Norja laulaa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006 viisunsa omalla kielellään. Itä-Euroopan maita usein kiitellään omiin kansallisiin ominaispiirteisiin nojautumisesta. Tänä vuonna Norja osoittaa, että osataan sitä ammentaa kansanperinteestä myös täällä Pohjolan perukoilla. Ulveham ei ole helpoin pureskeltava, sillä kappaleen rakenne ei ole tyypillinen, vaan ennemmin Björkin tyylistä haahuilevaa äänimaisemaa. Taas kerran uusi musiikkityyli liittyy osaksi Euroviisujen historiaa: elektroninen folkmetalli.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

16. ALANKOMAAT: Joost Klein – Europapa

Alankomaiden viisuvastaavat lupailivat, että tänä vuonna maan euroviisu edustaa tosi hollantilaisuutta. Joost Kleinin koominen Eurooppa-hymni on ollut Benelux-maissa kevään valtaisa ilmiö – ja viraalihitti vähän muuallakin maailmassa. Spotifyssa Europapa on ollut vuoden euroviisuehdokkaista striimatuin.

Viime vuonna Portion Boys viljeli UMK-hitissään eurooppalaisia stereotypioita. Joost Klein hyödyntää täsmälleen samaa tehokeinoa. Karnevalistisen koheltamisen aikana ärsyttävä rallatus kehittyy 2 Unlimited -tyyliseksi ysäritamppaukseksi – ja huipentuu yllättävään koskettavaan loppuhuipennukseen. Joost Klein kertoo vetoavasti hollanniksi oppineensa isältään, ettei maailmassa ole rajoja. Euroopan unioni, jossa voi vapaasti liikkua vaikka bussilla Puolaan tai rautateitse Berliiniin, on tämän elämänfilosofian ilmentymä. Euroviisuesityksellään Joost Klein osoittaa omaksuneensa isältään oppiman mallin. Hän haluaa vaalia sitä tällaisena aikana, kun impivaaralaisuus ja nationalistiset arvot ovat nostamassa päätään ympäri Eurooppaa. Miten osuva ohjelmanumero esitettäväksi juuri tänään Eurooppa-päivänä. Onko Joost Klein hullu vai nero? Veikkaan, että on.

Europapa on ollut vedonlyönnissä viiden veikatuimman joukossa koko kevään. Joost Kleinista on ehtinyt muodostua meemiainesta, minkä ansiosta hän kerännee runsaan pistepotin yleisöäänestyksessä.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

Veikkausrivi

Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

SVEITSI
ALANKOMAAT
ISRAEL
NORJA
BELGIA
ARMENIA
KREIKKA
GEORGIA
ITÄVALTA
ALBANIA
---
VIRO
LATVIA
MALTA
TŠEKKI
TANSKA
SAN MARINO

Oma suosikkilistani

5 / 5
(ITALIA: Angelina Mango – La noia)
4,5 / 5
-
4 / 5
SVEITSI: Nemo – The code
TŠEKKI: Aiko – Pedestal
NORJA: Gåte – Ulveham
3,5 / 5
BELGIA: Mustii – Before the party's over
ITÄVALTA: Kaleen – We will rave
(RANSKA: Slimane – Mon amour)
(ESPANJA: Nebulossa – Zorra)
3 / 5
ARMENIA: Ladaniva – Jako
ALANKOMAAT: Joost Klein – Europapa
ISRAEL: Eden Golan – Hurricane
ALBANIA: Besa – Titan
2,5 / 5
TANSKA: Saba – Sand
LATVIA: Dons – Hollow
GEORGIA: Nutsa Buzaladze – Firefighter
2 / 5
VIRO: 5miinust x Puuluup – (Nendest) Narkootikumidest ei tea me (küll) midagi
SAN MARINO: Megara – 11:11
KREIKKA: Marina Satti – Zari
MALTA: Sarah Bonnici – Loop
1,5 / 5
-
1 / 5
-

Ylen Viisukatsomon puuhapaketti
Sivusto sisältää muun muassa Kalle Niemen kynäilemät suomenkieliset tekstitykset, joita hyödynsin tässä kirjoituksessa.

Vedonlyöntitilanne katsottavissa muun muassa Eurovisionworld-sivustolta (kokonaiskilpailu, 2. semifinaali)
Tänään kuultavista kappaleista Sveitsi on menestynyt parhaiten vedonlyönnissä: se on koko kilpailun toiseksi veikatuin. Toisen semifinaalin veikatuimmat ovat Sveitsi, Alankomaat ja Kreikka.

Euroviisut 2024: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset

Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 68. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Veikkauksissa olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkaukset eivät perustu omiin mieltymyksiini. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja).

Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen. Jokin kappake voi kuulostaa levyllä todella vakuuttavalta, mutta lavalla solisti osoittautuukin kehnoksi livelaulajaksi. Vastaavasti ajoittain vasta live-esitys viisulavalla koko komeudessaan herättää sävelmän henkiin.

Ensimmäisessä semifinaalissa kilpailee 15 osallistujaa. Kymmenen äänestetään jatkoon lauantain finaaliin eli vain viisi karsiutuu. Äänestystapa: 100 % vox populi, eli vain yleisöäänestys.

Tämäniltaiseen äänestykseen osallistuu 15 kilpailijamaan lisäksi suorista finalisteista Iso-Britannia, Saksa ja Ruotsi. Äänestystulokseen vaikuttaa myös muun maailman (rest of the world) online-äänestys, joka antaa omat euroviisupisteensä kymmenelle parhaalle.

Euroviisujen uuden käytännön mukaisesti suorat finalistit esiintyvät äänestyssemifinaalissaan kilpailijoiden joukossa. Haukuin eilen uudistusta järjettömäksi, mutta alistun noudattamaan uutta systeemiä siinä mielessä, että kirjoitan tänään esiintyvistä varmoista finalisteista omat arvionsa niihin kohtiin, joissa niiden esiintymisvuoro tämän illan lähetyksessä koittaa.

1. KYPROS: Silia Kapsis – Liar

Uuden viisuvuosikerran korkkaa kilpailun kuopus: 17-vuotias australialaiskyproslainen Silia Kapsis, joka on syntynyt puoli vuotta Lordin euroviisuvoiton jälkeen. Hänen ensimmäinen viisumuistonsa on Eleni Foureiran Fuego vuodelta 2018. Silloin hän oli 11-vuotias... #ikäkriisi

Viisukonkari Dimitris Kontopoulos on kynäillyt aivottoman peruspoppiksen, joka ei mullista maailmoja eikä saa oloa ihan oo la lalaaksi. Mutta biitti on sen verran jykevä, että tämän tahdissa on varmasti ihan kiva heiluttaa takamusta euroviisudiskossa.

Oikeastaan Kypros on oivaltava portti tämänvuotiseen viisukuplaan. Live-esityksen asetelma on Malmön kisojen yleisin: solisti ja neljä tanssijaa. Jäljittelevätkö kisaajat Käärijää? Ilmeisesti kappaleen loppupuolella tanssijapojat heittävät paidat pois. Sekin kuvastaa vuoden teemaa. Vähäpukeisuus on tehnyt ryminällä paluun Euroviisuihin, ja tänä vuonna nähdään ennätyksellisen runsaasti paljasta pintaa. Suomen Windows95man on oikeastaan enemmän kuin ajan hermolla! 2010-luvulla Euroviisuissa "oikeat artistit" yrittivät tehdä pesäeroa 00-luvun campkarnevaaliin pukemalla vaatteet päälle, mutta nyt treenatut yläkropat, tissit ja perseet ovat taas kuuminta hottia. Niinhän sitä sanotaan, että muoti-ilmiöt kiertävät 20 vuoden sykleissä. Mikäli pelaatte euroviisuaiheisia juomapelejä: naukku aina, kun ruudussa vilahtaa vähän turhan paljon vaatteisiin verhoamatonta ihoa. Nopeat kännit taatut.

Kypros saattaa tyhjänpäiväisellä perussuorituksellaan sijoittua tänä iltana sijoille 9 tai 10. Tai 11 tai 12. En ylläty yhtään jos pääsee jatkoon. Suuni ei loksahda auki hämmästyksestä vaikka karsiutuisikin. Kyproksen harmiksi Kreikka ei äänestä tänä iltana, mutta Silia Kapsis saanee kotimaaltaan Australialta 12 pistettä.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

2. SERBIA: Teya Dora – Ramonda

Voiko sävelmä olla samaan aikaan tunnelmallisen kaunis ja unettavan tylsä? Serbian balladi osoittaa sen melko lailla mahdolliseksi.

Teya Dora laulaa a-osassa muodikkaasti mumisten epätoivoisesta tilanteesta. Kappale puhkeaa kukkaan vasta hypnoottisessa kertosäkeistössä, joka antaa odotuttaa itseään vähän turhan kauan. Ramonda on harvinainen liila kukka, joka selviytyy haastavissakin olosuhteissa. Kasvi kohosi serbialaisten symboliksi ensimmäisen maailmansodan aikaan, jolloin kansa joutui pakenemaan Balkanin niemimaan eteläkärkeen. Serbian viisussa toivoa herättävät viimeiset säkeet, joissa tuhkasta kasvaa yksi ramonda. Lyyrinen, kokonaisvaltainen teos.

Teya Doran ansioluettelossa on viraalihitti Džanum, joka lienee kaikkien aikojen striimatuin serbiankielinen musiikkikappale. Serbian euroviisukarsinta aiheutti melkoisen kohun, sillä yleisö äänesti suosikikseen laulun kotkanpesästä (Gnezdo orlovo), jonka uskottiin sisältävän äärinationalistisia viittauksia. Serbiassa karsintatuloksen selvittyä öyhöt aloittivat äänekkään protestoinnin raatiäänillä voittanutta Teya Doraa vastaan. No, Ramondakin kumpuaa serbialaisten historiasta.

Saattaisikohan Serbia jopa karsiutua? Serbia on yleensä diasporaäänten turvin saavuttanut komeita pistepotteja yleisöäänestyksissä, mutta ainakin viime vuonna siirtolaistuki jäi hämmästyttävän ohueksi, ja tänä vuonna merkittävä osa Serbian vakituisista tukijoista arvottiin toiseen semifinaaliin. Kroatiasta ja Sloveniasta kuitenkin odotettavissa 22 pistettä. Jää nähtäväksi.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

3. LIETTUA: Silvester Belt – Luktelk

Liettuan tiukka ja iskevä biitti on ollut kevään megahitti kotimaassaan. Kuukausitolkulla listaykkönen ja Spotifyn kuunnelluin.

Silvester Beltin modernin hakkaavan tamppauskompin alta paljastuu ajaton jytäiskelmä. Jo Neuvosto-Liettuassa olisi voinut raikua korvamatona: "luktelk, luktelk, rakkaus tai kuolema..." Ihailtavaa, että Liettua uskaltaa laulaa viisulavalla jo toistamiseen vapaaehtoisesti omalla kielellään.

Liettua lukeutuu niihin maihin, jotka nykyään hyötyvät eniten yleisöäänestyksessä rehottavista diasporapisteistä. Tänä iltana Liettua haalinee Brittein saarilta 20–24 pistettä, Puolasta ja Ukrainasta yhtä lailla luvassa isot pisteet ja siihen päälle vielä liuta oikeita pisteitä, joten karsintaraja ylittyy vaivatta.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

4. IRLANTI: Bambie Thug – Doomsday blue

Vuoden hätkähdyttäjä -palkinnon ansaitsee ehdottomasti Amy Winehousen ja Sofi Oksasen risteytys Bambie Thug. Kolmeminuuttinen goottikauhuestetiikka on yksille suurta taidetta ja toisille vihoviimeinen konkreettinen osoitus siitä, että antikristus on ottanut vallan maan päällä.

Bambie Thugin musiikkia on haastava kategorisoida, sillä Doomsday bluessa kuullaan kolmen minuutin aikana yhtä sun toista – darkwavea, hyperpunkia ja ties mitä... Artisti itse on nimennyt tyylilajinsa "ouija-popiksi". Synkkyys ja elämän rujot puolet korostuvat hänen tuotantonsa sanoituksissa.

Irlanti, seitsenkertainen viisuvoittaja, on ollut viime vuosina aivan hukassa. Edellisen kymmenen vuoden aikana maa on edennyt semifinaalista jatkoon vain yhden ainoan kerran. Tänä vuonna Irlannin viisuvalinta vaihtui kädenlämpöisistä keskinkertaisuuksista täysin toiseen ääripäähän. Pidin pitkään Irlantia ilmiselvänä karsiutujana, koska euroviisukontekstissa kokonaisuus on liian vaikeasti hahmotettava. Kevään mittaan Irlannin osakkeet vedonlyönnissä ovat nousseet kohisten. Myös harjoituspätkien ennennäkemätön visuaalinen ilme on kirvoittanut ylistäviä kommentteja. Harjoitusraporttien mukaan Irlannin esitys tulee olemaan jotain sellaista, mitä Euroviisuissa ei ole koskaan aikaisemmin nähty. Taidanpa kääntää takkini ja aion massan mukana veikata Irlantia finaaliin. Surkeasti menestyneille irlantilaisille soisi finaalipaikan pitkästä aikaa, etenkin kun he uskalsivat ottaa riskin äänestämällä näin rohkean valinnan viisuedustajakseen. Samalla pääsy finaaliin olisi sopiva näpäytys kaikille niille vihreän saaren änkyröille, jotka ovat kiihkomielisesti vastustaneet maan viisuvalintaa luonnehtimalla sitä muun muassa "liian wokeksi". En itse ymmärrä tästä hölkäsen pöläystäkään, mutta olen iloinen, että Euroviisut toimii areenana uudelle musiikkigenrelle.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

ISO-BRITANNIA: Olly Alexander – Dizzy

Olly Alexander on niittänyt mainetta kansainvälisesti tunnetun Years & Years -yhtyeen solistina ja näyttelijänä (muun muassa sarjassa It's a sin). Nyt hän ponkaisee soolouralle ja haluaa lanseerata soolodebyyttinsä Euroviisuissa.

Dizzy kutkuttaa meitä vanhan liiton iskelmämiehiä. Erityisesti erinomaisen tarttuva kertosäkeistö luo muistumia Pet Shop Boysista ja ysäripoikabändien hiteistä. Nostalgia ja nykyaika lyövät kättä keskenään.

Esitys on kokonaan oma lukunsa: vuorossa on melkoinen spektaakkeli, josta ei puutu näyttävyyttä eikä miesten välistä energiaa. Olly ja hänen tanssijansa kieppuvat ja pyörivät ympäri ja ympäri suihkutilassa. Konservatiivisempi väestönosa voi kauhunsekaisin tuntein odottaa kenen palasaippua luiskahtaa ensimmäisenä lattialle. Olly Alexander tunnetaan sateenkaari-aktivistina, joten sinällään homoerootiikkaa tihkuva koreografia sopii luontevasti hänen imagoonsa. Muutoinkin on hienoa, että Britannia panostaa näyttävään show'hun, sillä esitysten visuaalisuus ei ole koskaan ollut maan viisutuotannon erikoisalaa.

Kunpa Britannia saavuttaisi kohtuullisen sijoituksen lauantain finaalissa. Se olisi ansaittua etenkin nyt, kun saarivaltiossa vihdoin ja viimein kasvaa artistisukupolvi, joka viittaa kintaalla brittien pitkään velloneeseen kompleksiseen euroviisusuhteeseen.

Arvioni: 4 / 5

5. UKRAINA: Alyona alyona & Jerry Heil – Teresa & Maria

Jerry Heilin piti käydä viime vuonna pokkaamassa Ukrainalle taas yksi viisuvoitto riipaisevalla ja taiteellisella sota-aiheisella laululla. Ukrainan kansa ei kuitenkaan euroviisukarsinnoissaan noudattanut ennalta sovittua käsikirjoitusta. Tänä vuonna Jerry Heil sai revanssinsa ja hän valloittaa viisulavan yhdessä Ukrainan maineikkaimman naisräppärin Alyona alyonan kanssa. Ukrainan Sini Sabotage?

Ukraina on jälleen Euroviisujen suurimpia ennakkosuosikkeja – eikä syyttä. Teresa & Maria on lumoavan hieno teos, jonka kertosäkeistössä slaavilainen kaiho soljuu maagisen tyylikkäästi. Oikeastaan kappale on kuin synteesi Ukrainan menestysviisuista: on Jamalan kaltaista kohtalokasta ääntelyä (joku ilkeämielisempi voisi kutsua ulinaksi), alussa hitusen Go_A:n etnovivahdetta ja räppiä (à Kalush Orchestra). Kokonaisuus säilyy silti koherenttina ja yhtenäisenä. Ukraina on erittäin potentiaalinen semifinaalin ykkönen tänä iltana.

Kuten UMK:n yhteydessä mainittiin, rap on uusi iskelmä, ja puhelaulu on kovaa vauhtia yleistymässä myös Euroviisuissa. Lajissa parhaiten vaikuttavat menestyvän sellaiset, jotka onnistuvat sulauttamaan puheen papatuksen luontevasti osaksi kokonaisuutta ilman, että rap-osio vaikuttaisi totaalisen irralliselta. Tänä vuonna tässä suoriutuvat taidokkaimmin juuri Ukraina, Italia ja Sveitsi.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

6. PUOLA: Luna – The tower

Aleksandra Katarzyna Wielgomas eli esiintyjänimeltään LUNA (haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan isoilla kirjaimilla) laulaa kepeän poppiksen, jota on höystetty hienoisilla indiemausteilla. The tower istunee mukisematta sekä radioaalloille että Spotify-soittolistoille.

Yleensä kaltaiseni iskelmähemmo ei koe kuuluvansa nasaaliäänellä kähisevien nuorten naisartistien kohderyhmään, mutta tässä The towerissa on jotain viehättävää ja pikkusievää. Esitys viisulavalla on taas asia erikseen. Jo levytysversio kuulostaa autotunetetulta ja harjoitusraporttien mukaan livelaulu ei todellakaan ole Lunan varsinaista vahvuusaluetta. Lavalla ilmeisesti myös tapahtuu yhtä sun toista ja lopulta Luna ja hänen tanssivat shakkihahmonsa esiintyvät tornien huipuilla aivan kuten Mikael Gabriel ja Nublu konsanaan.

Puolan ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan, vaikka live ei menisi nappiin. Puola kerää yleensä sen verran pisteitä diasporaltaan, että karsintaraja ylittyy helposti. Puola saanee tänä iltana Brittein saarilta 20–24 pistettä ja myös naapurimaista Ukrainasta ja Liettuasta voi hyvinkin tulla täydet. Sen jälkeen, kun Puola palasi Euroviisuihin vuonna 2014, vain yhden kerran maa on sijoittunut semifinaalin yleisöäänestyksessä kärkikymmenikön ulkopuolelle (vuonna 2021, jolloin maata edusti onneton Rafał Brzozowski, joka oli kotimaassaankin poikkeuksellisen epäsuosittu).

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

7. KROATIA: Baby Lasagna – Rim tim tagi dim

Euroviisujen suurimmaksi ennakkosuosikiksi on kohonnut folkmetalli-yhtyeestä soolouralle siirtynyt Baby Lasagna, jonka menopalaa on inspiroinut kaupungistuminen. Poika sanoo kotitilalleen näkemiin ja muuttaa maalta kaupunkiin. Hyvästien hetkellä ei toivota kyyneltä silmäkulmassa vaan tanssia: rim tim tagi dim. Lähestymistapa on kovin erilainen kuin Tarja Ylitalon tai Kake Randelinin "maalta kaupunkiin" -iskelmissä.

Baby Lasagna eli Marko Purišić päätyi varasijalta Kroatian euroviisukarsintoihin Doraan. Loppu on historiaa. Kroatia on saanut hänestä oman Käärijä-ilmiönsä. Baby Lasagna voitti Doran yleisöäänestyksen käärijämäisen ylivoimaisella ääniosuudella. Rim tim tagi dimin ansiosta Kroatiassa pitkään horroksessa ollut viisuinnostus on herännyt henkiin. Kroatialaisille on koittanut elämänsä viisukevät.

Rim tim tagi dim on tulta ja tappuraa alusta loppuun. Mukaansatempaava energiapläjäys pitää otteessaan koko kolmeminuuttisen ajan ja pistää jalkoihin vipinää. Tarttuva riffi jää sitkeäksi korvamadoksi. Voisin tasavallan presidenttimme toimintatavan mukaisesti luetella kolme pointtia, joilla perustelen miksi Kroatian viisuvoitto olisi positiivinen asia:

1. Rim tim tagi dim on vuosikerran ainoa viisu, jonka artisti on kirjoittanut alusta loppuun itsekseen. Vedonlyönnin ykkössuosikki ei ole tänä vuonna hittimaakareiden biisileireillä valmistunut laskelmoitu tuote.

2. Kroatian esitystä on kritisoitu amatöörimäiseksi, mutta eikö se olisi vain osoitus Baby Lasagnan vilpittömyydestä. Olisi hykerryttävää, jos Loreenin seuraajaksi kruunattaisiin laulaja, jonka esiintymisessä on mukana sydäntä ja laskelmoimatonta inhimillistä särmää.

3. Euroviisut palaisivat neljännesvuosisadan tauon jälkeen Zagrebiin. Balkanillakaan ei ole viisuiltu kertaakaan vuoden 2008 jälkeeen.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4,5 / 5

8. ISLANTI: Hera Björk – Scared of heights

Islannin vedonlyöntikertoimet ennen ja jälkeen Bashar Muradin tappiota.

Islannin viisukarsinta Söngvakeppnin äityi poliittiseksi farssiksi. Ennakkosuosikin viittaa kantoi harteillaan palestiinalainen artisti Bashar Murad. Basharin osallistumisen vuoksi Islanti oli noteerattu korkealle kansainvälisen viisukilpailun vedonlyöntitilastoissa. Islannin karsintafinaali huipentui kahden ehdokkaan väliseen superfinaaliin. Äänestyksessä aktivoitui kansanosa, joka taktikoi Bashar Muradia vastaan – ja onnistui tavoitteessaan, sillä Islannin viisuedustajaksi julistettiin yllättäen viisukonkari Hera Björk jonninjoutavalla mitättömyydellä. Islannin kertoimet lähtivät välittömästi jyrkkään nousuun. Tällä hetkellä Islanti on vähiten veikatuimpien maiden joukossa. Islannin viisun on säveltänyt ja sanoittanut nelihenkinen kansainvälinen tiimi. Nelikon ainoa islantilainen tekijä Ásdís María Viðarsdóttir irtisanoutui koko projektista, sillä hänen mielestään karsintavoitto ei toteutunut oikeudenmukaisella tavalla eikä hän halunnut millään tavalla legitimoida tulokseen vaikuttaneita rasistisia motiiveja.

Hera Björk valloitti neljätoista vuotta sitten Oslossa diskoviisullaan Je ne sais quoi, joka oli täsmäisku euroviisuyleisölle. Siitä lähtien viisupoikien keskuudessa Hera Björkiä on tituleerattu jumalattareksi. Olen itsekin todistanut euroviisuristeilyllä Tallinnan satama-altaassa, kuinka viisuklubilaisten haaremi piti huolta, ettei Heran tarvinnut yksin hoiperrella aamuyöstä autolautan kannella. Tänä vuonna jumalatar tippuu korkeuksista maan pinnalle. Niin turhauttavan ankea ja innoton on hänen paluuviisunsa, vaikka kertosäkeistössä epätoivoisesti yritetään nostattaa tunnelmaa. "Minä en ota riskejä", laulaa Hera. Ehkä olisi kuitenkin vähän kannattanut.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

SAKSA: Isaak – Always on the run

Onnistuuko komeaääninen kaiffari kääntämään Saksan onnettoman viisumenestyksen?

Voi Saksaa. Kovan onnen viisumaata. Vuodesta 2015 lähtien Saksa on sijoittunut yhtä kertaa lukuun ottamatta joko finaalin viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi, vaikka joukossa on ollut kelpo yrityksiä. Ehkäpä se on ollut Saksan perisynti: viisuehdokkaansa ovat ihan ookoo-tasoisia mutta eivät sykähdyttäviä, minkä vuoksi niistä ei ole äänestäjien suosikeiksi. Viime vuonna Lord of the Lost oli aito yritys kohentaa viisumenestystä, mutta ainoastaan pistemäärä kasvoi kaksinumeroksi sijoituksen pysyessä pahnanpohjimmaisena.

Tänä vuonna Saksan viisutoivo on Isaak Guderian, joka tulenlieskojen keskellä laulaa elämän olevan ainaista karkuun juoksemista. Mukana on suomalaiskytkös, sillä yksi lauluntekijöistä on Leo Jupiter, joka on loihtinut hittejä Reino Nordinille ja suomalaisia viihdyttäneen Pilvi Hämäläisen UMK-väliaikanumeron Mon chéri.

Saksan kokonaispaketissa vuosimallia 2024 vahvin lenkki on solisti. Isaak laulaa komeasti ja hänen tulkinnassaan on syvyyttä ja uskottavuutta. Always on the run on kohtuullisen kelvollinen kipale, joskin kolmessa minuutissa toistuvat "run na na eh" -hokemat muuttuvat väistämättä jankkaaviksi. Ehkä kappale kiteyttää itsensä ensimmäisissä säkeissä: "olen vain keskinkertainen, vaikka joillekin olen erityinen". Lauantain finaalissa Saksan toivo on raadeissa. Toivottavasti musiikin ammattilaiset arvostavat Isaakin laulunlahjoja sen verran, että Saksa löytäisi itsensä vaihteeksi edes tulostaulun keskivaiheilta.

Arvioni: 3 / 5

9. SLOVENIA: Raiven – Veronika

Slovenian lihallinen performanssi tarjoaa tekemällä tehtyä teatraalista draamaa viisupojille. Vaikka kuinka yrittäisi hivellä oikeasta pisteestä, vastaanottava puoli voi silti jäädä kylmäksi. Yhtenä tekijänä suomalaisnuorison hurmannut Joker Out -yhtyeen solisti Bojan Cvjetićanin.

Kuten edellisen esityksen kohdalla, Slovenian viisussa parasta antia on artisti. Raiven eli Sara Briški Cirman on lahjakas laulaja, mutta olisipa hänellä jokin kunnollinen kappale esitettävänään. Onko tällaisella ummehtuneella musiikilla minkäänlaisia elinmahdollisuuksia Eurovision laulukilpailun ulkopuolella? Naturistinen esitys vaikuttaa tahattoman koomiselta taideopiskelijoiden performanssilta. Mahtaako Slovenia kerätä pisteitä muualta kuin Kroatiasta ja Serbiasta? Draamapaukkujen ystävät mieltynevät ennemmin tyylikkäämpään Portugaliin, joka esiintyy semifinaalikavalkadin loppupuolella. Jos jotain hyvää pitää Veronikasta sanoa, niin näppärästi oppii eteläslaavilaisten kielten kielioppia: sen verran usein hoetaan jaz sem (minä olen), ti si (sinä olet)...

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

10. SUOMI: Windows95man – No rules!

Suomalaiset omivat karjalaisilta kansalaiseepoksen, jonka mukaan maailma syntyi sotkan munasta. Vuonna 2024 euroviisulavalla farkkumunasta kehkeytyy kikkelihuumorin ryydittämä ysäripastissi.

Suomen viisuesityksen tuomitseminen silkaksi karnevalistiseksi koheltamiseksi on epäreilua, sillä esityksessä vaalitaan autenttista ysäriestetiikkaa. Tällä näytöllä Henri Piispanen kelpaisi saman tien E-Typen hittien naislaulajaksi. Taiteilija Keisterin Austin Powers -tyylisellä hassuttelulla ja itse kappaleella ei ole hirveästi tekemistä keskenään, mutta ehkäpä kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Ja millaiselle ironian metatasolle ylletään, kun pääesiintyjän Windows-logot on blurrattu, koska Euroviisujen säännöt kieltävät tavaramerkkien mainostamisen kilpailuesityksissä.

Jos Teemu Keisteri ja Henri Piispanen saavat aikaiseksi samanlaisen energialatauksen kuin helmikuussa Nokia Arenalla UMK:ssa, Suomen pitäisi ilman muuta edetä finaaliin. Näin tasapaksussa semifinaalissa Suomen vauhdikas esitys erottuu massasta edukseen. Suomen kilpailuesitys jää jokaiselle katsojalle mieleen ja se muistetaan vielä äänestysajan alkaessa. Suomi on tänä iltana helppo protestiäänien kohde. Windows95man on kuin 2020-luvun Stefan Raab tai Guildo Horn. Mutta finaalipaikka edellyttää sataprosenttisen onnistunutta esitystä. Jos Malmön lavalla vaikuttaa siltä, ettei juttu vain lähde, koko pakka hajoaa käsiin. Vedonlyönnissä Suomi on viidenneksi veikatuin jatkoonpääsijä.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

11. MOLDOVA: Natalia Barbu – In the middle

Natalia Barbu edusti Moldovaa Helsingin Euroviisuissa kappaleella Fight. Häntä pidettiin Hanna Pakarisen pahimpana vastustajana ja ainakin lopputuloksissa naisrokkareiden välisessä kisassa Natalia Barbu veti pidemmän korren (10. sija). Helsingin kilpailujen harjoituspäivinä iltapäivälehti taivasteli lööpissä Viisu-Natalian hurjaa seksiasua. Tänäkin vuonna Natalia on pukeutunut näyttävästi, mutta rokista ei ole enää tietoakaan.

Nämä viisukonkareiden comebackit ovat tänä vuonna poikkeuksellisen onnettomia. Ei auta, vaikka tämänkertaisessa tekeleessä ovat mukana Fightista tutut elementit: viulu ja laajalla äänirekisterillä briljeeraaminen. Ja mikä tämän In the middlen kertosäkeistö on olevinaan? Ikään kuin noitakokelas harjoittelisi loitsua, jolla yritetään vaivuttaa kuuntelija transsiin, mutta tuhnuksi jää. Moldova on usein yllättänyt vahvoilla live-esityksillä. Tänäkin vuonna lavan visuaaliset elementit näyttivät tyylikkäiltä, mutta ne tuskin auttavat käsittämättömän mitäänsanomatonta viisua jatkoon.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

RUOTSI: Marcus & Martinus – Unforgettable

Norjalaiskaksoset villitsivät jo lapsitähtinä Pohjolassa. Nyt täysi-ikäisyyden ylittäneet veljekset haluavat pyristellä eroon teinitähtien maineestaan ja breikata suuremmin kansainvälisesti. Siihen luonteva väylä on ruotsalainen musiikkiteollisuus, jonka mahdollistamana he vetävät Matrixissa klubihittiään.

Olen niin lopen uupunut tähän nykyiseen viisu-Ruotsiin, joka hampaat irveessä viimeisen päälle laskelmoiden pyrkii dominoimaan koko viisuinstituutiota. Marcus & Martinus yrittivät ensimmäisen kerran Ruotsin viisuedustajiksi viime vuonna. Silloin ei tärpännyt, koska ennalta oli määrätty, että jumalansynnyttäjän maallinen vastine voittaa Euroviisut Maailmankaikkeuden Täydellisimmällä Pop-kappaleella™. Käärijä meinasi pilata ruotsalaisten suunnitelmat, mutta Euroviisujen asiantuntijaraadit olivat juonessa mukana. Norjalaisveljekset sijoittuivat Melodifestivalenissa toiseksi. Konventioihin kuuluu, että seuraavaksi vuodeksi ruotsalaiset kehäraakki-viisunikkarit tarjoavat parhaan tuotoksensa edellisen vuoden kakkoselle. Ja tänä vuonna kaikki sujui kuin rasvattu. Heti maaliskuussa, kun Marcus & Martinus olivat ensiesittäneet Unforgettablen Melodifestivalenin alkukarsinnassa, kaikkialla alkoi toitotus, jossa vakuuteltiin tämän olevan taas lyömätön bängeri ruotsalaiselta euroviisukoneistolta. Ja äänestäjät tottelivat kiltisti: Marcus & Martinus voittivat Melodifestivalenin finaalin liki täysillä pisteillä.

Toista vuotta peräkkäin hämmästelen, mikä tässä Ruotsin viisupaketissa on mukamas niin uniikkia ja ihmeellistä, että se olisi kaiken hössötyksen arvoista. Biisi on ihan pätevä, ja DJ:t varmasti kelpuuttavat sen ohjelmistoihinsa tanssiklubeille tulevana kesänä. Vanhana jääränä jään jännitteisen A-osan jälkeen odottamaan tykkiä kertosäkeistöä, jota ei sitten varsinaisesti tulekaan. Ehkäpä perinteiset melodiset kertosäkeistöt ovat vanhanaikaisia eivätkä sovi nykyaikaisen hittimuotin pirtaan. Jo valmiiksi turhauttaa, kun lauantain finaalissa raadit palkitsevat Ruotsin jollain 350 pisteellä. Lohduttavaa, että vedonlyönnissä Ruotsi on pärjännyt tänä vuonna yllättävän nihkeästi.

Arvioni: 3 / 5

12. AZERBAIDŽAN: Fahree feat. Ilkin Dovlatov – Özünlə apar

Lavasta nousevat kädet toivon merkiksi, kun Azerbaidžanin viisutoiveet lepäävät Fahreen ja Ilkinin varassa. 16 vuotta viisudebyyttinsä jälkeen Azerbaidžan uskaltautuu vihdoinkin lähettämään azerin kielellä nimetyn kilpailukappaleen. Kielipuoluelaisten ei kannata silti liikaa hihkua, sillä kaihoballadista suurin osa lauletaan edelleen englanniksi.

Azerbaidžanin viisu muistuttaa jonkin verran Turkin vuosituhannen vaihteen viisuja, jotka olivat hybridejä kansallisista ja kansainvälisistä musiikillista elementeistä. Vaikka Özünlə apar on kaunis, se on kovin unohdettava. Harjoituspätkät ovat näyttävät harmittavan valjuilta. Kokonaisuuskin on vähän levällään: toisen solistin Ilkin Dovlatovin perinnemusiikkia korostavat osiot vaikuttavat hieman päälleliimatuilta.

Azerbaidžanista on tullut viisuperheessä tavallinen kuolevainen sen jälkeen, kun yleisöäänestysten manipulointi loppui eikä semifinaaleissa voi enää voidella raatejakaan. Viime vuonna Azerbaidžanin yleisöäänestystulos oli neljä pistettä, toissa vuonna kolme. En usko, että Azerbaidžanin rahkeet riittävät tänäkään vuonna finaaliin.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 3 / 5

13. AUSTRALIA: Electric Fields – One milkali (One blood)

Elektroduon hyväntuulinen soulahtava pala rikkoo lasikattoja. Karismaattinen solisti Zaachariaha Fielding edustaa Australian alkuperäiskansaa ja kertosäkeistön avainsäe lauletaan jangkundjaran kielellä. Lavalla nähdään myös didgeridoo.

Ennakkoveikkauksissa Australian menestysmahdollisuudet eivät ole hääppöiset. Intuitioni kuitenkin haluaa uskotella minulle, että näin myöhäiseltä esiintymisnumerolta Australian mukavasti groovaava positiivinen energia herättää katsojissa iloisen fiiliksen. One milkali erottuu viisukavalkadissa raikkaana tuulahduksena viimeisen päälle tuotettujen viisupakettien joukossa. Finaalipaikkan veikkaaminen on riski siinäkin mielessä, että euroviisuäänestyksessä Australialta puuttuvat kaverit ja jokainen piste on ansaittava omilla ansioillaan.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

14. PORTUGALI: Iolanda – Grito

Portugali, euroviisuperheen rakastettava oman tien kulkija ei tänäkään vuonna nuoleskele populistisesti valtavirtaa, vaan lähettää jälleen kerran eurooppalaiselle yleisölle omalla kielellä esitetyn taiteellisesti ansioituneen draamapaukun, jossa kaikuvat vaikutteet fadosta.

Portugalin viisupaketissa avainasemassa on ainutlaatuisen kiehtova ja vangitseva tunnelma. Vaikka sävelmä on euroviisukontekstissa auttamattoman vaikeasti hahmottuva, iolanda (haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan pienillä kirjaimilla) on loistava laulaja, jonka tulkinnasta välittyy tunne, vaikkei kuulija ymmärrä sanaakaan portugalia. Myös esitystä on kehuttu tyylikkääksi ja moderniksi. Tanssijat hytkyvät kuin Kansallisoopperan Salome-produktion taidokkaasti ohjatuissa kalabaliikkikohtauksissa. Professionaalisuus vakuuttaa.

Portugalilla kävi arvonnassa huono tuuri, sillä lähes kaikki sen vakituiset äänestäjät (Ranska, Espanja, Sveitsi) arvottiin toiseen semifinaaliin. Mutta kenties euroviisuperheeseen comebackin tekevä Luxemburg lahjoittaa tänään Portugalille 12 pistettä – lilliputtimaassa asuu merkittävä määrä portugalilaisia siirtotyöntekijöitä. Vaikka Portugalin laulu on keskivertoviisua haastavampi, luulisin tällä olevan sen verran kohdeyleisöä, ettei Portugali pääty viiden karsiutujan joukkoon – varsinkin, kun esiintymisnumerokin on näin lupaava.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

15. LUXEMBURG: Tali – Fighter

Luxemburg palaa takaisin Euroviisuihin kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen! Luxemburg – Euroopan sydän (le cœur de l'Europe) oli yksi seitsemästä maasta, joka osallistui ensimmäisiin Eurovision laulukilpailuihin vuonna 1956. Luxemburg myös lukeutuu viidellä voitollaan menestyneimpien viisumaiden joukkoon. Luxemburgia edusti useimmiten ranskalainen laulaja, toisinaan keskieurooppalaisen musiikkiteollisuuden tuotos, silloin tällöin syntyperäinen luxemburgilainen. 1980-luvun edetessä Euroviisujen arvostus laski, eikä ranskalaisia enää kiinnostanut lähettää viisuihin laulajia toisen maan lipun alla. Yhä useammin Luxemburgin euroviisuista alkoivat vastata luxemburgilaiset muusikot – ja sijoitukset romahtivat. Vuonna 1993 Euroviisuihin lanseerattiin välivuosien järjestelmä, jossa heikoiten menestyneet maat joutuivat seuraavaksi vuodeksi jäähylle. Luxemburg oli näiden ensimmäisten putoajien joukossa, mutta ei enää palannut takaisin kilpailuun vuodeksi 1995.

Luxemburgin monikansallisen viisukarsinnan voitti israelilaissyntyinen Tali Golergant. Hän on elänyt suuren osan elämästään Luxemburgissa, jossa hän myös aloitti muusikonuransa ammattimaisesti. Vaikka Israel olisikin jättäytynyt / jätetty Euroviisuista pois, valtion imagokoneisto olisi ottanut kaiken irti Luxemburgin viisuedustajasta. Itse asiassa Talin esityksen taustajehuina ovat olleet samat israelilaiset tekijät, jotka suunnittelivat viime vuonna Israelin Noa Kirelin kolmanneksi sijoittuneen viisukokonaisuuden.

Luxemburgin viisukarsinnoissa nähdyn esityksen perusteella vaikutti siltä, ettei Luxemburg ollut oikein sisäistänyt Euroviisujen 2020-luvun henkeä. Esitys oli niin hellyttävän amatöörimäinen, että se muistutti lähinnä vuosituhannen vaihteen kömpelöitä viisuviritelmiä. Sittemmin kappaleelle tuunattiin revamppaus, jolla yritetään hämätä kuulijaa uskottelemalla, että Fighter on modernimpi kuin oikeasti onkaan. Plussaa kuitenkin ranskan kielestä, jolla viisu enimmäkseen lauletaan. Vain kertosäkeistöön on eksynyt muutama englanninkielinen säe.

Vaikka Luxemburgin viisu on säveltaiteen teoksena kökkö, veikkaan sen jättävän katsojille illan viimeisenä esityksenä hyväntuulisen mielikuvan. Viisulähetyksessä Luxemburgin paluu voi saavuttaa ylimääräistä glooriaa ja huomiota, mikä voi edistää myönteisen muistijäljen syntymistä.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 2,5 / 5

Veikkausrivi

Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

UKRAINA
KROATIA
LIETTUA
SUOMI
PUOLA
LUXEMBURG
IRLANTI
PORTUGALI
KYPROS
AUSTRALIA
---
SERBIA
AZERBAIDŽAN
MOLDOVA
SLOVENIA
ISLANTI

Vain viisi karsiutuu, joten jokaisessa jatkoonpäässeiden veikkausrivissä on vähintään viisi oikein.

Oma suosikkilistani

5 / 5
-
4,5 / 5
KROATIA: Baby Lasagna – Rim tim tagi dim
4 / 5
UKRAINA: Alyona alyona & Jerry Heil – Teresa & Maria
(ISO-BRITANNIA: Olly Alexander – Dizzy)
3,5 / 5
LIETTUA: Silvester Belt – Luktelk
AUSTRALIA: Electric Fields – One milkali (One blood)
PUOLA: Luna – The tower
3 / 5
(RUOTSI: Marcus & Martinus – Unforgettable)
SUOMI: Windows95man – No rules!
SERBIA: Teya Dora – Ramonda
(SAKSA: Isaak – Always on the run)
AZERBAIDŽAN: Fahree feat. Ilkin Dovlatov – Özünlə apar
PORTUGALI: Iolanda – Grito
2,5 / 5
KYPROS: Silia Kapsis – Liar
LUXEMBURG: Tali – Fighter
2 / 5
IRLANTI: Bambie Thug – Doomsday blue
MOLDOVA: Natalia Barbu – In the middle
ISLANTI: Hera Björk – Scared of heights
SLOVENIA: Raiven – Veronika
1,5 / 5
-
1 / 5
-

Ylen Viisukatsomon puuhapaketti
Sivusto sisältää muun muassa Kalle Niemen kynäilemät suomenkieliset tekstitykset, joita hyödynsin tässä kirjoituksessa.

Vedonlyöntitilanne katsottavissa muun muassa Eurovisionworld-sivustolta (kokonaiskilpailu, 1. semifinaali)
Tällä hetkellä Kroatia on koko kilpailun ykkössuosikki, Ukraina on neljänneksi veikatuin. Ensimmäisen semifinaalin viisi veikatuinta ovat Kroatia, Ukraina, Liettua, Irlanti ja Suomi.

Euroviisut 2024: Että ne ruotsalaiset osaavatkin...

Euroviisuviikon alkamisen kunniaksi pieni avautuminen, jossa puran antipatiaani kisaisäntäämme kohtaan.

Ruotsin voitto viime vuoden Eurovision laulukilpailuissa oli antikliimaksi monella tavalla. Kaiken muun ohella viime keväänä korpesi ajatus siitä, kuinka tänä vuonna tapahtuman vetovastuu on aina niin omahyväisillä ja ylimielisillä ruotsalaisilla, jotka maireina voivat julistaa Euroviisujen palanneen takaisin henkiseen kotimaahansa.

Euroviisufanien keskuudessa elää koulukunta, joka on äärimmäisen innoissaan SVT:n organisoimista viisulähetyksistä. "Vain ruotsalaiset osaavat tehdä kunnon viisushow'n", meitä valistetaan. Etenkin edellisellä Ruotsissa järjestetyllä viisukilpailulla on maine jonkinlaisena ylittämättömänä taidonnäytteenä. Tukholman viisut vuodelta 2016 olivat toki erinomaisen onnistuneet, jos kohta finaalilähetyksessä sattui mitättömän triviaaleja teknisiä kömmähdyksiä, mutta mikä teki juuri kyseisistä viisupuitteista erityisen loisteliaat verrattuna esimerkiksi viime vuoden hienoon ja näyttävään spektaakkeliin Liverpoolissa. Tai Rotterdamin vuoden 2021 kilpailujärjestelyihin, jotka olivat haastavana korona-aikana ilmiömäinen suoritus.

Tänä vuonna Malmön Euroviisujen toisena juontajana toimii jälleen Petra Mede. Tuottajaksi on kaivettu naftaliinista muutamia vuosia sitten eläkkeelle vetäytynyt Christer Björkman. Eikö ruotsalaisilla tosiaan ole muita paukkuja? Onko ruotsalaisten kovasti hehkutettu uniikki viisuosaaminen vain yksien samojen korttien varassa? Eurovision laulukilpailuun intohimoisesti suhtautuvalla kansakunnalla olisi ollut tuhannen kruunun paikka tarjota nuoremmalle sukupolvelle tilaisuus näyttää osaamistaan. Kenties viisuinstituutiota olisi ravisteltu ja modernisoitu raikkaalla tavalla. Mikä tympeintä, huhupuheiden mukaan viisulähetyksiä saapuu hauskuuttamaan taas kerran maailman väsynein sketsihahmo Lynda Woodruff, jonka huumori perustuu siihen, ettei hän osaa lausua oikein Euroviisujen itäisimpien osallistujamaiden nimiä. Woodruff oli ihan viihdyttävä – ensimmäisessä sketsissään. Hänen debyytistään on kulunut 12(!) vuotta. Jotain uutta kehiin!

Björkmanin paluu tuottajanpestiin on johtanut jälleen lukuisiin Ruotsin lobbaamiin sääntömuutoksiin. Euroviisujen sääntöjä tupataan päivittämään aina viisuruljanssin rantautuessa Ruotsiin. Vuonna 2013 luovuttiin esiintymisjärjestyksen arpomisesta ja vuonna 2016 lanseerattiin nykyinen äänestysjärjestelmä. Ruotsi on kuin se pilalle hemmoteltu kakara, joka vaatii hiekkalaatikolla, että kaikkien on leikittävä hänen sääntöjensä mukaan. Lauantain finaalissa tuottajalla on entistä suurempi valta päättää esiintymisjärjestyksestä. Aikaisemmin arvottiin kilpailijoiden esiintymispuolisko (esiintyykö alku- vai jälkipuoliskolla), tänä vuonna tuottaja saa vielä aikaisempaa mielivaltaisemmin asettaa suurimman osan esityksistä haluamaansa järjestykseen. Kilpailuasetelman oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus uhrataan, jotta kontrollifriikki Björkman pääsee toteuttamaan finaalishow'lle hänen visionsa mukaista draaman kaarta. Virallisissa tiedotteissa Björkman julistaa mahdollistavansa jokaiselle kilpailijalle parhaan tilaisuuden "loistaa". Jostain kumman syystä usein "vääränlaiset" itäeurooppalaiset viisut, jotka edustavat viisuyhteisössä jotain vähemmän keskeistä maata, "loistavat" viisutuottajien mielestä epäotollisimmilla esiintymisnumeroilla. Esimerkiksi Albania kilpailee tänä vuonna pahamaineisella kakkospaikalla – jo kolmas kerta viiden viimeisimmän viisuvuosikerran aikana.

Toisena merkittävänä mullistuksena suorat finalistit esiintyvät koko komeudessaan jo semifinaalilähetyksissä. Tänä vuonna tiistain semifinaalissa nähdään Ison-Britannian, Saksan ja Ruotsin viisuesitykset, toisessa semifinaalissa lauteille pääsevät Ranskan, Espanjan ja Italian edustajat. Uudistuksella pyritään varmistamaan, että suorien finalistien näkyvyys olisi samalla viivalla semifinalistien kanssa. Aikaisempina vuosina semifinaalilähetyksissä varmoista finalisteista näytettiin lyhyet esittelypätkät. Näkemykseni mukaan muutos on melkoisen tarpeeton. Euroviisujen semifinaalilähetysten katsojaluvut ovat murto-osa finaalilähetykseen verrattuna. Valtaosa katsojista näkee ja kuulee kilpailukappaleet joka tapauksessa vain yhden ainoan kerran lauantain finaalissa.

Semifinaaleita koskevassa uudistuksessa järjettömintä on sen toteuttamistapa. Finalistit esiintyvät kesken kilpailun semifinalistien joukossa. Semifinaalien seuraaminen voi muuttua epäintuitiiviseksi, kun kilpailuesitysten välissä on kilpailun ulkopuolisia numeroita. Ymmärtävätkö kaikki katsojat varmasti, että semifinaalikilpailijoiden numeroilla neljä ja viisi välissä nähty performanssi ei ollutkaan varsinainen kilpailuesitys, vaan eräänlainen väliaikanumero, jota saa kuitenkin äänestää sitten lauantain finaalissa, mikäli siihen sattui mieltymään.

Kolmantena muutoksena lauantain loppukilpailussa äänestysaika alkaa heti ensimmäisen kilpailuesityksen aikana. Käytäntö on ollut voimassa Euroviisuissa aikaisemminkin, vuosina 2010 ja 2011. Vuonna 2010 laulukilpailun silloinen päävastaava Svante Stockselius vakuutteli, että Euroopan yleisradioliitto EBU oli tehnyt kaikki mahdolliset tutkimukset varmentaakseen, ettei uusi systeemi aseta eri vaiheessa esiintyneitä kilpailijoita eriarvoiseen asemaan. Toimintatavasta luovuttiin vähin äänin vuoden 2011 Euroviisujen jälkeen. Myöhemmin EBU väitti, että suurin osa äänistä annettiin edelleen perinteisesti vasta siinä vaiheessa, kun kaikki kilpailukappaleet olivat esitetyt ja kertauspätkät rävähtivät ruutuun. Kolmessatoista vuodessa median kuluttaminen on muuttunut ja ihmisestä on tullut yhä enemmän älypuhelimen ympärille muodostunut lihakasa. Ehkä EBU olettaa, että nykyään viisukatsojat tarttuvat hanakammin äänestysmahdollisuuteen kesken kilpailuesitysten, koska äänestysväline – puhelin – on joka tapauksessa koko ajan käden ulottuvilla.

Minkäköhän takia äänestysaikaikkunan laajennus toteutetaan vasta finaalissa eikä semifinaaleissa? Ettei vain johtuisi siitä, että järjestäjämaa Ruotsi arvottiin ykköspaikalle korkkaamaan koko viisufinaali... Kuten salaliittoteoreetikot tapaavat kysyä: sattumaako?

UMK 2024 sykkii modernissa sykkeessä

2020-luvulla suomalaisista on kuoriutunut euroviisuhullu kansakunta. Uuden Musiikin Kilpailu elää parhaillaan kukoistusaikaansa. Käärijän seuraaja kruunataan tänään täpötäydellä Nokia Arenalla, jossa päästään varmasti nauttimaan kansainvälisen tason viisuhuumasta. Vielä muutamia vuosia sitten kukaan ei olisi uskonut, että Suomea tituleerataan Euroviisujen "powerhouseksi".

Suomen euroviisuedustaja Malmön Eurovision laulukilpailuun valitaan tänä iltana Uuden Musiikin Kilpailun finaalissa. Lähetys alkaa klo 21.00, YLE TV1 ja YLE Areena.

Se parhaiten nauraa...

Kymmenisen vuotta sitten Uuden Musiikin Kilpailun alkuhämärässä tuotantoportaan edustaja valotti radiohaastattelussa, kuinka tavoitteena oli luoda Ruotsin Melodifestivalen -tyylinen kilpailu: kaiken kansan seuraama musiikkiohjelma, jonka tähtäin ei olisi ainoastaan euroviisuedustuksessa. Tuohon aikaan rinnastus euroviisukarsintojen kruununjalokiveen kuulosti lähinnä koomiselta. Alkuaikojen UMK:n sekava tositeeveemäinen formaatti ei innostanut suomalaisia. Katsojaluvut olivat alhaiset, huomattavasti matalammat kuin aikoinaan "perinteisillä" euroviisukarsinnoilla. Melodifestivalen oli euroviisukarsinnoista suurin ja kaunein – UMK marginaalinen ilmiö, joka ei herättänyt toivottua vastakaikua edes kotimaassaan.

Vaan armon vuonna 2024 UMK:n pitkäaikainen tuottaja Anssi Autio voi tukeutua sanontaan: "se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa". UMK järjestetään tänä vuonna Suomen suurimmalla areenalla. Liput tapahtumaan myytiin loppuun hujauksessa, aivan kuin maailmantähtien megaluokan konsertit. UMK:n houkuttelevuudesta kielii lipunmyynnin ajankohta: lokakuun alussa ei ollut vielä minkäänlaista aavistusta tämäniltaisen kilpailun osallistujista. UMK itsessään on brändi, joka vetää Nokia Arenan täyteen viimeistä piippuhyllypaikkaa myöten. Yhtäläisyys Melodifestivaleniin ilmenee siinäkin, että tänään UMK-spektaakkeli kerää kokoon tuhansia euroviisuharrastajia ympäri maailman. Aikaisemmin kiihkeimmät viisufanit suorittivat vuosittaisen pyhiinvaellusmatkansa Tukholmaan, mutta tänä talvena monen matkakohteena onkin Tampere. Ja kuten länsinaapurissa, UMK ei ole enää leimallisesti vain Suomen euroviisuedustajan valintatilaisuus, vaan merkittävä kevyen musiikin formaatti, jonka kautta ensiesitellään uusia hittejä kotimaan musiikkimarkkinoille.

Mikä hulluinta: myös UMK:n kenraaliharjoitus tänään iltapäivällä myi areenan täyteen. Kaksi UMK:n yleisötilaisuutta, ja liki 30 000 myytyä lippua! Minun nuoruudessani ei olisi voinut kuvitellakaan, että Suomen euroviisukarsintojen kenraaliharjoitus olisi ollut maksullinen yleisötilaisuus. Joinakin vuosina (etenkin alkukarsintoihin) jouduttiin houkuttelemaan väkeä tarjoamalla ilmaista pääsyä esimerkiksi opiskelijoille, jotta salit eivät olisi näyttäneet suorissa lähetyksissä kiusallisen tyhjiltä.

Suomen euroviisukarsintojen suurin kilpailuareena tähän mennessä on ollut Turkuhalli, nykyinen Gatorade Center, jossa kilpailu järjestettiin vuosina 1991 ja 1992 – siihen aikaan areenan nimi oli Typhoon-halli. Yleisradion silloisen viisuvastaavan Erkki Pohjanheimon agendana oli luoda viisuinstituution ympärille suuri kansanjuhla, tosin tuolloin ei luotettu pelkästään viisujen lumoon, sillä vetonauloiksi pestattiin useita vierailevia kansainvälisiä tähtiä. Katsomoihin raahautui noina vuosina lähes kahdeksantuhatta henkeä, mitä pidettiin huomionarvoisena saavutuksena. Tänä vuonna aikaisempi ennätys ylittyy kaksinkertaisesti – kenraaliharjoitus mukaan laskien nelinkertaisesti.

2020-luvulla suomalaiset ovat hurahtaneet Euroviisuihin. Eurovision laulukilpailun arvostus ei ole ollut suomalaisten keskuudessa koskaan niin huipussaan kuin nykyään. Syy on täysin looginen. Listablogin Timo Pennasen euroviisuvertailun perusteella Suomi on ollut tähän mennessä tämän vuosikymmenen neljänneksi menestynein maa. Saavutus on huikea siihen nähden, että edellisellä vuosikymmenellä Suomi oli vastaavasti neljänneksi heikoiten pärjännyt viisuosallistuja. Ulkomaalaiset euroviisufanit kutsuvat nykyään Suomea Euroviisujen "powerhouseksi". Mairittelevat luonnehdinnat eivät ole pelkästään hienosti sijoittuneiden viisuedustajien (Käärijä, Blind Channel) ansiota, sillä UMK kirvoittaa ylistäviä lausuntoja eräänä kovatasoisimpana ja kiinnostavimpana euroviisukarsintana. Kas tässä mainio esimerkki vlogista, jossa euroviisuasiantuntija hehkuttaa haltioitunein sanankääntein Suomen nykyistä panosta viisuinstituutioon.

Eräänlainen kutkuttava osoitus suomalaisten viisuinnostuksesta, mikä osoittaa maailman makaavan kummallisessa asennossa: Slovenialainen Joker Out sijoittui Liverpoolin Euroviisuissa sijalle 21. Syksyllä bändi saapui keikkailemaan Suomen maineikkaimmille rock-klubeille – ja liput vietiin käsistä muutamassa minuutissa! Parisenkymmentä vuotta sitten, jolloin Suomessa Euroviisuja halveksittiin avoimesti ja viisufaneja pidettiin häiriintyneinä kummajaisina, yksikään viisuharrastaja ei olisi millään mielikuvituksen ilveelläkään osannut ajatella, että vielä koittaa aika, jolloin a) slovenialainen euroviisuedustaja b) jonka menestys Euroviisuissa jäi sijalle kaksikymmentä jotain c) matkustaisi Suomeen keikkailemaan d) maamme autenttisimpaan rockpyhättöön e) joka myytäisiin loppuun f) koska esiintyjä herättäisi ennennäkemätöntä pöhinää nuorison keskuudessa.

Rap on uusi iskelmä?

Käärijän ainutlaatuisen suorituksen jälkeen odotukset UMK:lle ja Suomen seuraavalle euroviisuedustajalle olivat korkealla. Tähtitieteellisiin odotuksiin harvoin onnistutaan vastaamaan täydellisesti. Tämänvuotisen UMK:n finaaliseitsikossa on kieltämättä poikkeuksellisen paljon artisteja, jotka menestyvät suoratoistopalveluissa erinomaisesti ja jotka esimerkiksi ovat olleet ehdolla ja pokanneetkin Emma-pystejä. Jos joitakin vuosia sitten joku olisi väittänyt, että jonakin vuonna Suomen euroviisuedustusta havittelevat Mikael Gabriel tai Sexmane, hänelle olisi naurettu räkäisesti. Siitä huolimatta kilpailukappaleissa ei ole sellaista Dark siden tai Cha cha chan kaltaista yhtä lekaa, joka ottaisi luulot pois heti ensikuulemalta ja jonka potentiaalin viisulavalla haluaisi testata.

"Rap on uusi iskelmä", ovat musiikinasiantuntijat todenneet musiikkityylin valtavirtaistumisesta. Kenties Käärijän inspiroimana UMK:ssa kuullaan tänä iltana ennätysmäärä rapvaikutteisia biisejä. UMK on kokenut vuodessa melkoisen nuorennusleikkauksen. Milloinkaan aikaisemmin Suomen euroviisuehdokkaiden kilpailukavalkadi ei ole sykkinyt näin vahvasti ajan hengessä. UMK:n esiraadin puheenjohtaja Tapio Hakanen perusteli linjausta tiedotteessa: "musiikin trendeissä Suomessa ja maailmalla näkyy tempojen nousu, ja tämä kuuluu myös tämän vuoden biiseissä". Nykyään miltei jokaiselta pop-kappaleelta edellytetään jonkinlaista omakohtaista kulmaa, ja niinpä tänä iltana kuullaan useampia tarinoita haastavista elämäntilanteista, ulkopuolisuuden tunteista ja mielenterveysongelmista.

Modernisointikehityksen kääntöpuolena on tarjonnan yksipuolistuminen. Edelliset UMK:t pyrkivät olemaan laajemmin kaiken kansan viihdettä – eikä se suinkaan johtunut vain siitä, että joinakin vuosina mukaan oli valikoitu Dannyn tai Tommi Läntisen kaltainen kiintiökonkari. Ehkäpä raphybridien dominanssin vuoksi hienoista ennakkosuosikin viittaa kantaa kilpailuehdokkaiden "ajattomin" vaihtoehto – Sara Siipolan popballadi Paskana.

Hittirintamalla UMK 2024 -ehdokkaat ovat menestyneet kaksijakoisesti. Listablogin Timo Pennanen on huomauttanut, että kaikki tämänvuotiset kilpailijat ovat nousseet Spotifyn päivälistalla viidentoista parhaan joukkoon, mikä on ennennäkemätöntä. Alkuinnostuksen jälkeen suurin hössötys suurimpaan osaan kappaleista on laantunut. Spotifyn eiliselle Suomen Top 50 -listalle ylsivät vain Sara Siipolan Paskana (# 5), Mikael Gabrielin ja Nublun Vox populi (# 15) ja Sexmanen Mania (# 23).

#UMK2024 songs' Spotify streams as of the day of the event (February 10): 🇫🇮

Paskana - 2,197,388
Mania - 1,619,955
Vox Populi - 1,411,295
Dancing with Demons - 1,000,588
Kuori mua - 772,771
No Rules! - 651,274
Glow - 595,869

— Eurovision Charts (@esc_charts) February 10, 2024

Parhaiten hittitilastoissa on tähän mennessä pärjännyt Sara Siipola. Hän on myös vedonlyönnin kiistaton ykkössuosikki UMK:n voittajaksi. On kuitenkin syytä muistaa, etteivät hittisijoitukset korreloi euroviisuäänestysten kanssa. Kuumaa-yhtyeen Ylivoimainen oli viime vuoden valtaisimpia megahittejä. Kappale oli saavuttanut hittistatuksen hyvän aikaa ennen UMK-finaalia. Siitä huolimatta Ylivoimainen sijoittui UMK:n yleisöäänestyksessä vasta viidenneksi. Vuonna 2022 striimatuimpia kappaleita oli Bessin Ram pam pam ja Youngheartedin Sun numero – mutta viisumatkan nappasi The Rasmus. Kolme vuotta sitten Teflon Brothersin ja Pandoran I love you sekä Iltan Kelle mä soitan olivat soineet useammin kuin Blind Channelin Dark side, joka voitti UMK:n murskalukemin.

Koska tämänvuotisessa UMK:ssa ei ole yhtä ylivoimaista suosikkia, kilpailuasetelma saattaa olla hyvinkin avoin. Live-esitykset voivat nousta ratkaisevaan asemaan. UMK on kuin omat mini-Euroviisunsa, jossa jokaiselle kilpailijalle luodaan oma visuaalinen maailmansa. Oman lusikkansa soppaan työntävät kansainväliset raadit. Vaikka UMK:ssa niiden vaikutusvalta lopputulokseen on vain 25 prosenttia kokonaispotista – raadit ovat lähinnä viihteellinen kuriositeetti, jolla luodaan euroviisumaista vaikutelmaa – juryilla on mahdollisuus sekoittaa pakkaa, mikäli yleisöäänestys on tasainen.

UMK 2024 -kilpailijat esittelyssä

1. Sini Sabotage – Kuori mua

Tekijät: Aleksanteri Hulkko, Veikka Ercola, Wilma Virintie, Sini-Maria Makkonen, Sonny Kylä-Liuhala

Sini Sabotage rävähti listojen kärkeen yksitoista vuotta sitten Levikset repee -läpimurrollaan ja osoitti, että perinteisesti miehisenä pidetyssä rapskenessä pärjäävät myös naisoletetut. Valtakunnallista julkisuutta lisäsi rooli Idols-tuomarina. Sittemmin Sinin aikaansaannokset eivät kutkuttaneet kansakuntaa samalla tavalla (listasijoituksia mittaava singletaulukko on kieltämättä karua katseltavaa), minkä vuoksi ilkeämielisimmät musiikkitoimittajat ovat lyöneet artistiin yhden hitin ihme -leiman. Sini Sabotage on kuitenkin ollut aktiivinen kaikki nämä vuodet, ja ties vaikka UMK-tyrkky Kuori mua palauttaisi hänet takaisin valtakunnalliseen suosioon.

Kuori mua tuo mieleen Antti Tuiskun En kommentoi -aikakauden tyylin ja soundimaailman, jossa leikiteltiin modernilla soundimaailmalla ja kielenkäytöllä. Kaiken ilkikurisuuden ja eroottisuuden alle kätkeytyy – tekijöiden vakuuttelujen mukaan – painavampaa ja syvällisempää sanottavaa: Kuori mua vastaa esimerkiksi ennakkoluuloihin, joita julkisuuden hahmoihin kohdistuu. Uuh, aah ei olisi euroviisuyhteydessä mitään uutta. Tuleehan Iso-Britannian hittiviisuista Ooh aah... just a little bit tänä keväänä kuluneeksi 28 vuotta.

2. Cyan Kicks – Dancing with demons

Tekijät: Niila Perkkiö, Susanna Alexandra, Sara Ryan, Elize Ryd, Dan Lancaster

Metallia sekä elektronista rokkia ja poppia yhdistelevä Cyan Kicks osallistui kaksi vuotta sitten UMKiin Hurricanella. Yhtyeen esiintyminen oli kaikin puolin vahvaa ja ammattitaitoista, joten bändi sijoittui The Rasmuksen perään toiseksi päihittäen Bessin. Hurricanen tavoin Dancing with demons on Cyan Kicksin ja ruotsalaisen Amaranthe-yhtyeen keulakuvan Elize Rydin yhteistyön hedelmä. Tuotos on tälläkin kerralla sopivan voimakas kolmeminuuttinen rykäisy, mutta vertautuu kuitenkin ennemmin Jezebeliin kuin Dark sideen. Lisäksi sanoituksen kulunut demonitematiikka lipsahtaa kliseen puolelle. Demoneista on laulettu aika monessa Suomen euroviisussa... Hyvällä esityksellä ei olisi kuitenkaan poissuljettua, että Cyan Kicks lunastaisi kilpailumatkan Malmöhön. Kattauksen ainoa rokki erottuu joukosta edukseen ja Dancing with demonsin kertosäkeistö tarjoaa illan melodisimmat sävelkulut. Cyan Kicks – Black Horse?

3. Jesse Markin – Glow

Tekijät: Jesse Markin ja Totte Rautiainen

Liberialaissyntyinen Jesse Markin pelmahti musiikkikentälle vuosina 2018–19 ja hänet palkittiin nopeasti kahdella Emma-patsaalla ja Teosto-palkinnolla. Markinin musiikille on kuvaavaa, että Emma-palkinnoista toinen tuli kategoriasta kriitikoiden valinta, ja muun muassa Oskari Onninen on ylistänyt hänen albumiaan maasta taivaaseen.

Jesse Markinin Glow kuulostaa vanhan liiton iskelmämiehen korviin katu-uskottavalta klubimusiikilta. Opiskeluaikoina vietin aikaa seurassa, jossa oli hyvin tarkkaa, ettei mikään "väärä" musiikki saanut soida bileissä (paitsi aivan loppuillasta sillai än äs ironisesti) tai puritanistit saivat äänekkään kohtauksen. Glow lienee juuri sellaista oikeanlaista musiikkia, joka saa soida luvan kanssa ämyreistä Suvilahden suunnalla sijaitsevissa biletysmestoissa. Glow on lajissaan pätevä, mutta ehkäpä euroviisumenestystä ajattelen sellainen ilmeinen tarttuva koukku uupuu.

4. Mikael Gabriel x nublu – Vox populi

Tekijät: Mikael Gabriel, nublu, ANI, Omar Aberkane, hjalmar, Heviteemu, Jukka Immonen

Mikael Gabriel kohosi suosionsa huipulle 2010-luvun rap- ja hip hop -aallon hyökyessä. Kansan syvät rivit tavoitettiin viimeistään syksyllä 2016 Vain elämää -osallistumisen myötä, jossa Mikael Gabriel avautui vaikeasta elämästään ja kosketti omakohtaiseksi väännetyllä Lumi teki enkelin eteiseen -versioinnilla. Sittemmin artisti on herättänyt kohua näkemyksillään (muun muassa väittämällä Vladimir Putinin olevan "boss" ja "buli äijä" – Ukrainan sodan alkaessa hän katui lausuntoaan ja ihoonsa ikuistettua Putin-tatuointia), jotka herättävät vastakaikua vaihtoehtoisesti ajattelevan kansanosan keskuudessa.

Mikael Gabriel ja virolaistähti Nublu levyttivät neljä vuotta sitten yhdessä hitin Universum. Kaksikon aikaansaannos nousi striimilistojen kärkeen Suomenlahden molemmilla puolilla. Nyt he ovat jälleen lyöneet hynttyyt yhteen. Virosta on kuulunut hieman nurinaa, sillä sukulaiskansamme olisi mielellään nähnyt suositun ja palkitun Nublun omassa Eesti laul -viisukarsinnassaan eikä Suomen UMK:ssa. Vox populi on Viron vastine Kansanradiolle, minkä mukaan rapduon UMK-tyrkky on nimetty. Kappaleessa räpätään sekä suomeksi että viroksi – vironkielisessä osuudessa Nublu ilmeisesti vertaa sukupuolielintään akkuporakoneeseen – ja latinankielinen fraasi äännetään vähän sinne päin (poppuli), tosin sellaiseen muotoon se lienee virolaisten suussa vuosien saatossa muovautunut. Vox populi on saavuttanut ristiriitaisen vastaanoton, sillä suomalaisen artistin imagon mukaisesti musiikkivideon ja kappaleen oletetaan flirttailevan yleisimmillä salaliittoteorioilla, minkä tosin Mikael Gabriel on kiistänyt. Leijona ja lammas -metafora ei ole uutta UMK:n historiassa, sillä siihen nojautui jo yhdeksän vuotta sitten Jouni Aslak.

Suomalaisvirolainen yhteistyö ei ole ollut euroviisukontekstissa erityisen loisteliasta. Vuonna 2008 Viron Kummeli-tyylinen sketsihahmopoppoo Kreisiraadio hoilasi sekakielisessä viisussaan "mitäs nyt, kesävalot nyt". Tulevan kansanedustajan Jaana Pelkosen mielestä olisi ollut hulvattoman hauskaa, jos virolaiset sedät olisivatkin laulaneet kesävalojen sijaan kesäpanoista. Suomalaisen viisuselostajan kehotuksesta itse viisuesityksessä lausuminen olikin hieman häilyvää.

Vox populi on menestynyt suoratoistopalveluissa. Kappaleen rakenne on kovin sekava. Punainen lanka katoaa viimeistään erikoisessa oopperaosiossa. Kappaleen fanit ovat hehkuttaneet biisiä tarttuvaksi, mutta tietysti mikä tahansa on tarttuvaa, kun yhtä ja samaa hoetaan riittävän usein. Sinällään Vox populi olisi oivaltava nimi Suomen euroviisulle. Jos Euroviisut olisi viime vuonna ratkaistu kansan äänillä, kilpailu järjestettäisiin tänä vuonna Pohjanlahden tällä puolella.

5. Sara Siipola – Paskana

Tekijät: Mikko Koivunen, Sara Siipola, Emmi Hakala, Kaisa Korhonen

Upeaäänisen Sara Siipolan ensimmäinen levytys julkaistiin vuonna 2019. Siipola on ihastuttanut muun muassa Tähdet tähdet -ohjelmassa, mutta se jokin, jota voisi kutsua läpimurroksi, lienee koittanut vasta nyt UMK:n myötä. Käy illan äänestyksessä miten tahansa, Sara Siipola on jo voittanut. Paskana-hitillään hän on lyönyt itsensä läpi kansan tietoisuuteen. Kappaleen mahdollista euroviisumenestystä ei tässä vaiheessa vielä uskalla ennakoida, mutta ainakin Malmössä Sara Siipola esittelisi euroviisufoorumilla hienon suomalaisen pop-kappaleen.

Sara Siipolan kappaleen kohdalla suurin huomio kohdistuu tietenkin raflaavaan nimeen. Alatyylinen ilmaus on ilman muuta juuri se kappaleen koukku, jolla kiinnitetään huomiota ja herätetään reaktioita konservatiivisemman väestön keskuudessa. Eurovision laulukilpailuissa on sääntö, jossa luetellaan pitkä litania seikoista, joita kilpailulaulujen sanoitukset eivät saisi sisältää. Pykälään on listattu muun muassa kirosanat. Mikäli Sara Siipola äänestetään Suomen euroviisuedustajaksi, hänen ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan kappaleensa viisukelpoisuudesta. Säännön rikkominen ei nykyään automaattisesti johda hylkäykseen, vaan jokainen tapaus arvioidaan erikseen. Euroopan yleisradioliitto EBU:lle tuskin lienee ongelma suomenkielinen kirosana essiivimuodossa, etenkin kun ilmaisulla on oikeakin merkitys.

6. Sexmane – Mania

Tekijät: Max Sene, Jussifer, MD$, Danitello

Max "Sexmane" Sene on ollut viime vuosina Suomen kuunnelluimpia artisteja. Jesse Markin on palkittu Emma-gaalassa kriitikoiden valintana, Sexmane yleisön suosikkina. Sexmanen vähemmän suosittu veli Isaac Sene kilpaili UMK:ssa kaksi vuotta sitten. Hänen hurtti savolainen homoerotiikkansa herätti etukäteen innostusta, mutta live-esitys oli täysi pannukakku surkean äänentoiston ja kummallisten kamerakulmien vuoksi.

Saas nähdä, onnistuuko Sexmanen esitys paremmin kuin veljellään. Levytysversiossa autotunea on hyödynnetty runsaasti, ja viisulavalla pääsolistin pitäisi vielä laulaa osuutensa livenä. Mania on kuitenkin taas uusi helmi Sexmanen hittiketjuun, joten eiköhän hänelle heru tästäkin kappaleesta jokunen roponen mania.

7. Windows95man – No rules!

Tekijät: Jussi Roine, Henri Piispanen, Teemu Keisteri

Sokeriksi pohjalle on jätetty höpsö ysäripastissi, jonka pääosassa ovat hassunhauskat hahmot. Kuva- ja videotaiteilija Teemu Keisterin kehittämä hulvaton alter ego Windows95man on maineikas DJ, jonka DJ-keikoilla on tietyissä piireissä vankkumaton suosio. Kaltaiselleni ummikolle Windows95manin hahmo vaikuttaa jonkinlaiselta Stigin ja Güntherin rakkauslapselta. Hänen viisuprojektissaan pääsolistina on Henri Piispanen, joka kieltämättä ainakin levyversiossa vetää mageesti. Jonkun muun suorittamana tällainen tankeroenglannin ryydittämä ysäridance leimattaisiin juntiksi, mutta koska asialla on Ukkeli-teoksistaan tuttu taiteilija Keisteri, No rules! onkin jollain tavalla hyväksyttävää ja "hipsteriä". Ehkä jonakin päivänä joku neurotyypillinen osaa selittää minulle eksplisiittisesti juntin ja hipsterin eron. Tarvinneeko erikseen tähdentää, että Windows95man heitti ensimmäisen keikkansa Flow-festivaaleilla vuonna 2013.

Mikäli No rules! valitaan Suomen viisuedustajaksi, Keisteri joutunee pohtimaan imagoaan uusiksi, sillä tavaramerkkien mainostaminen on edelleen oikeasti kielletty Euroviisuissa. No rules! ajaa illan viimeisenä höpsötyksenä saman asian kuin Portion Boys viime vuonna. Windows95manilla on vannoutunut ja äänekäs fanikuntansa somessa, mutta veikkaisin potentiaalisen äänestäjäsegmentin olevan sen verran kapea, ettei ehkä kuitenkaan riitä UMK:n voittoon.

Huuma ei takaa menestystä

UMK 2024 -show tulee varmasti olemaan Suomen euroviisuhistorian näyttävimpiä ja komeimpia satsauksia. Täpötäysi areenallinen euroviisumyönteisiä kansalaisia vetänee vertoja esimerkiksi länsinaapurimme viisuhuumaan, jota Suomessa vuosikymmeniä kaihoisasti kadehdittiin. Kovamaineinen viisukarsinta ei kuitenkaan takaa menestystä kansainvälisessä loppukilpailussa. Ruotsi ei ole Euroviisujen kestomenestyjä sen vuoksi, että Melodifestivalenilla on maine suurimpana ja kauneimpana viisukarsintana. Ruotsin menestys perustuu siihen, että heikkotasoisinakin vuosina Melodifestivalenista osastaan seuloa euroviisuedustajaksi se kovatasoinen, viimeisen päälle tuotettu ja hiottu paketti, joka vetoaa euroviisuäänestäjiin (ainakin raateihin).

Vaikka tämänvuotiset UMK-finalistit ovat nauttineet kohtuullisen hyvästä vastaanotosta kotimaassa, yksikään ei vaikuta ilmiselvältä viisumenestyjältä. Pahimmassa tapauksessa Malmön Euroviisuissa Suomen tie voi katketa jo semifinaalivaiheessa. Onneksi toukokuussa kilpailuasetelma on yhtä otollinen kuin viime vuonna: todellinen kamppailu käydään vasta lauantain finaalissa, sillä Suomi kilpailee ensimmäisessä semifinaalissa tiistaina, johon osallistuu vain 15 maata. Kymmenen viisua äänestetään finaaliin, vain viisi karsiutuu. Toivottavasti illan UMK-voittaja ei ole noiden viiden joukossa.

Eurovision laulukilpailu 2024 Malmössä: Suomen semifinaali tiistaina 7. toukokuuta, finaali lauantaina 11. toukokuuta.

Yle.fi: Kaikki UMK:sta – näin seuraat, äänestät ja chattailet mukana!