Julkaisen blogialustalla satunnaisen epäsäännöllisesti artikkeleita lähinnä suomalaisesta populaarikulttuurista ja Euroviisuista. Pyrin kirjoittamaan analyyttisesti merkityksettömistä asioista. Kirjoitukset pikemminkin laajoja esseekokonaisuuksia kuin tyypillisiä blogipostauksia.
Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 69. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.
Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Veikkauksissa olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkaukset eivät perustu omiin mieltymyksiini. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja).
Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen. Jokin kappale kuulostaa levyllä vakuuttavalta, mutta lavalla solisti osoittautuukin kehnoksi livelaulajaksi. Vastaavasti ajoittain vasta live-esitys viisulavalla koko komeudessaan herättää sävelmän uudella tavalla henkiin.
Toisessa semifinaalissa kilpailee 16 osallistujaa, joista kymmenen äänestetään jatkoon lauantain finaaliin. Äänestystapa: yleisöäänestys.
Tämäniltaiseen äänestykseen osallistuu 16 kilpailijamaan lisäksi suorista finalisteista Iso-Britannia, Ranska ja Saksa. Äänestystulokseen vaikuttaa myös muun maailman (rest of the world) online-äänestys, joka antaa omat euroviisupisteensä kymmenelle parhaalle.
1. AUSTRALIA: Go-Jo – Milkshake man
Kuten koululaisvaaleissa ehdokas äänestysnumerolla 69 kerää aina mielettömän äänivyöryn, yhtä keskenkasvuisen hauskaa on ollut todeta, että Eurovision laulukilpailujen vuosikerta numero 69 sisältää kolme teemaan sopivaa kappaletta, jotka kaikki kilpailevat tänään. Niistä ensimmäisenä eetterissä Australian pirtelömies, jolla on valikoimassaan liuta ejakulaatioeufemismeja.
Australian maaseudulla varttunut Marty Zambotto oli nuorena aussifutari, mutta sittemmin musiikki vei mennessään ja nykyään hän on Australian striimatuimpia artisteja. Milkshake man on mukaansatempaavaa älyvapaata hömppää: "Kun minä sanon 'makiaa', te sanotte 'nam nam'." Kasariajan televisiosarjan hahmoa muistuttava Go-Jo saapuu blenderistään monenmoisissa vaatetyyleissä ja lopuksi heilutaan yläosattomissa. Urheilumenneisyys ilmenee hänen kropassaan, jonka nähtyään moni varmasti mielellään maistaisi hänen crème brûléetään.
Yleisesti Australiaa veikataan finaaliin. Australia kuuluu kuitenkin niihin epäonnisiin maihin, joilta puuttuvat viisuäänestyksestä kaverit, joten yksikään piste ei tule ilmaiseksi. Menneinä vuosina Australian alhaiset yleisöpistemäärät ovat ällistyttäneet. Go-Jon laulusuoritus on pitkin kevättä herättänyt huolta, mutta harjoitusraporttien mukaan mies on ryhdistäytynyt viisuviikolla.
Veikkaus: 50/50 Arvioni: 3,5 / 5
2. MONTENEGRO: Nina Žižić – Dobrodošli
Balkanin lilliputtivaltio palaa Euroviisuihin muutaman vuoden tauon jälkeen. Viisutuottaja ei kovinkaan lämpimästi toivottanut maata tervetulleeksi takaisin sijoittamalla geneerisen balladin pahamaineiselle esiintymisnumerolle kaksi.
Viisukonkari Nina Žižić on kokenut yhden euroviisuhistorian tökeröimmistä oikeusmurhista. Vuonna 2013 hän edusti maataan yhdessä Who See -hiphopduon kanssa rajoja rikkovalla karnevalistisella Igranka-esityksellä. Yleisöäänestyksessä Montenegron sijoitus oli neljänneksi paras, mutta snobit raadit nyrpistivät nenäänsä innovatiiviselle biisille, joten se ei päässyt edes finaaliin. Vuoden 2013 semifinaalitulokset muistuttavat kuinka ahterista raadit voivat pahimmillaan olla. Mitään yleisön rakastamaa vääränlaista viihdyttävää ei saa palkita pisteillä, vaan Euroviisujen loppukilpailu on täytettävä sovinnaisilla balladeilla ja harmittomilla poppiksilla.
Tälläkään kertaa tuskin sujuu paremmin. Montenegron viisussa ei ole sinällään mitään vikaa: perushyvin tuotettu balladi ja taitava solisti. Kokonaisuus on vain täydellisen unohdettava. Jotkut kiinnittivät huomiota, että tiistain semifinaalissa kaikki omakieliset viisut etenivät jatkoon. Montenegron finaalipaikka olisi vielä yllättävämpi kuin Portugalin. Onneksi sentään Serbia äänestää tänään, joten sieltä lienee luvassa 12 pistettä.
Irlannin viisukarsinnan voitti norjalainen Emmy Kristiansen ysäridiskopastissillaan, joka henkii ihanan viatonta pienen lapsen toiveajattelua: kunpa neuvostoliittolaisen teknisen kokeilun seurauksena Laika ei olisikaan menehtynyt vaan hänellä olisi avaruudessa ikuiset bileet.
Puritaanisille musiikkikriitikoille Irlannin höpsöttely lienee viisuvuosikerran pahin kirosana, mutta Laika partylla on vannoutuneet kannattajansa, jotka eivät voi vastustaa esityksen ehkä hölmöä mutta taatusti tarttuvaa koukkua: Bam bam ba ra ram bam bam bam bam bam... Finaalipaikka voi olla siinä ja siinä. Persoonallisella sokeroidulla äänellä laulavan Emmyn livesuoritus on herättänyt ristiriitaisia arvioita.
Veikkaus: 50/50 Arvioni: 3,5 / 5
4. LATVIA: Tautumeitas – Bur man laimi
Latvian eteeriset metsänkeijukaiset vastaavat semifinaalikattauksen etno/folk-henkisestä kiintiöstä.
Latvia laulaa viisunsa ensimmäistä kertaa kokonaan omalla kielellään sitten vuoden 2004. Bur man laimi kilpailee omassa sarjassaan ja esitys näyttää visuaalisesti mageelta, mutta epäilen kuitenkin pakanariittisen kansanmusiikkivaikutteisentuokion jäävän kuriositeetiksi. En kaadu takamukselleni, vaikka Latvia änkeäisikin finaaliin.
Veikkaus: 50/50 Arvioni: 2 / 5
5. ARMENIA: Parg – Survivor
Ruotsin Melodifestivaleniin osallistuu vuosittain "ruotsi-rokkeja", joiden rockuskottavuus on rokkipoliisien mielestä pakkasen puolella, ellei suorastaan syväjäässä ikiroudassa. Jostain käsittämättömästä syystä genren edustaja on päätynyt Armenian euroviisuedustajaksi.
Kymmenen lauluntekijää on työntänyt lusikkansa tähän soppaan. Joukossa on ehkä yksi armenialainen, mutta viisufanit tunnistavat tekijäjoukosta nimet Thomas G:son ja Peter Boström. Ilmeisesti kukin säveltäjistä tunki oman ideansa mukaan, sen verran sekavasta kolmeminuuttisesta on kyse. Pargev Vardanian ärjyy mustissa nahkahousuissaan ja yläosattomissa hengetöntä ja sielutonta musiikkia. Nolo tekele. Onneksi Armenia nykyään karsiutuu, jos viisunsa ovat heikkoja.
Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA Arvioni: 1 / 5
6. ITÄVALTA: JJ – Wasted love
Yhtenä suurimpana ennakkosuosikkina Baselin viisulavalle seilaa Lentävä itävaltalainen, joka esittelee äänivarojaan menetetyn rakkauden perään haikailevassa poperassa.
Kontratenori Johannes Pietschin lauluääni on aiheuttanut kylmät väreet viisufaneissa. "Mitäs ihmeellistä tuossa on", tuhahdan minä, joka joskus kuuntelee klassista musiikkia ja käy jopa oopperassa. Itävallan mustavalkoisessa esityksessä meri myrskyää sitä mukaa, kun tunteet kuohuvat. Riipaisevan balladin loppupuolella alkaa yllättävä teknojytä, joka pistää miettimään, että uhka vai mahdollisuus. Pilaako se tunnelman täysin vai tekeekö se juuri Wasted lovesta niin uniikin ja persoonallisen kevyen musiikin teoksen. Vaikka tiedostan JJ'n viisupaketin taidot, kokonaisuus ei puhuttele sillä tavalla kuin ilmiselvän viisuvoittajan pitäisi. Media on kehystänyt viisuvuoden KAJ'n (viihdyttävä huumori) ja JJ'n (vakava balladi) väliseksi vastakkainasetteluksi, minkä seurauksena viisuseuraajat ovat jo leiriytyneet jommankumman koulukunnan kannattajaksi.
PS. Toivottavasti Itävallan finaalipaikkaa ei paljasteta heti aluksi, jotta Mikko Silvennoiselle tarjoutuu mahdollisuus lohkaista: "Mutta missä on JJ?"
Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI Arvioni: 3,5 / 5
ISO-BRITANNIA: Remember Monday – What the hell just happened?
Trio laulaa upeasti yhteen käsittämätöntä sekamelskaa, joka muistuttaa Ponille kyytiä -komediasarjan musiikkivideoparodioita.
Positiiviset puolet ensin: Remember Mondayn yhteislauluharmoniat ovat ihanan nautinnollista kuultavaa. Sitten miinukset. Ensikuulemalta reaktioni menivät suurin piirtein seuraavasti:
Ensimmäiset 20 sekuntia: rauhallinen intro vaikuttaa lupaavalta, varmaan alustaa johonkin kiehtovaan.
Seuraavat 20 sekuntia: laulavatpa he tosiaan hienosti, toinen intro(?) antaa ymmärtää, että tästä kehkeytyy vielä herkullinen kokonaisuus.
Taas seuraavat 20 sekuntia: ai tämä onkin tällainen high school -musikaalinumero. Vaikuttaa veikeältä.
Toinen minuutti alkaa: eipäs ollut high school -musikaalikaan, eihän tässä ole päätä eikä häntää.
Kappale on suurin piirtein puolessa välissä: ei herranjestas sentään, tämähän on ihan kauheeta paskaa.
Nuoremmat valistavat somessa, että Ison-Britannian musiikkivideo on tehty Tiktok-näkyvyyttä silmällä pitäen. Luulenpa, että kotikatsomoissa vanhemmat ihmettelevät viisun nimen mukaisesti What the hell just happened?. "No clue but I liked it." Epäilen, mahtaako kuinka moni pitää näkemästään ja kuulemastaan.
Ison-Britannian viisu on lauantaina lakmustesti raadeille. Euroviisutuomareilla on ajoittain ikävä taipumus palkita taitavat laulajat, vaikka itse sävellys olisi sisällötöntä sekundaa. Remember Mondayn jäsenet ovat taitavia, mutta antavatko tuomarit pisteitä ihan mille tahansa, jos vain laulusuoritus on mallikas.
Arvioni: 1 / 5
7. KREIKKA: Klavdia – Asteromáta
Z-sukupolven Nana Mouskouri tulkitsee koskettavan slovarin, joka ammentaa omasta musiikkiperinteestä.
Kreikalle tarjottiin erinomainen esiintymispaikka. Kaikkien sekamelskaisten sillisalaattien välissä ylväs ehyt balladi vahvaääniseltä solistilta kuulostaa virkistävältä. Ei yllättäviä tyylilajien muutoksia, ei teknojumputuksia eikä dance breakia. Vain hienoinen taustakomppi, joka kantaa kokonaisuutta luontevasti eteenpäin.
Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI Arvioni: 3 / 5
8. LIETTUA: Katarsis – Tavo akys
Liettualaisen postpunk-bändin maailmantuskainen biisi tuskin vie suuria massoja katarsikseen, mutta tarjoaa rosoisimman vaihtoehdon vuoden euroviisukavalkadissa.
Katarsis luottaa omaan juttuunsa eikä ole millään muotoa lähtenyt tekemään euroviisua, vaikka tuulikone löyhyttääkin jääkatseista angstisen Nick Carterin näköistä solistia. Liettua on tupannut saavuttamaan tasaisen varmasti kannatusta yleisöäänestyksessä. Ehkäpä liettualaiset ympäri Euroopan aktivoituvat äänestämään, kun viisunsa lauletaan vielä omalla kielellä. Tänäänkin Liettuan vakioäänestäjistä Irlanti, Iso-Britannia ja Latvia osallistuvat äänestykseen ja ne tarjonnevat hyvän pistepohjan, josta ponnistaa eteenpäin.
Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI Arvioni: 2 / 5
9. MALTA: Miriana Conte – Serving
Suomalainen mediakenttä on yksinkertaistanut tämänvuotisten Euroviisujen asetelman Erika Vikmanin ja KAJ'n väliseksi. Todellisuudessa Erika Vikmanin varsinainen taistelupari on Maltan Miriana Conte, joka niin ikään julistaa häpeämättömyyden ilosanomaa.
Maltalaisten neronleimaus oli yrittää ympätä yksi maltankielinen sana muutoin englanninkieliseen viisuun. Kant tarkoittaa maltaksi laulamista – ja sehän olisi ratkiriemukasta, jos serving-sanan jälkeen viisussa vain randomisti mainittaisiin tuo maltankielinen ilmaisu. BBC kuitenkin tiedosti, etteivät Britannian viranomaiset hyväksyisi alatyyliseltä kuulostavaa ilmaisua televisiolähetyksessä, joten kant-sana sensuroitiin vedoten Euroviisujen sääntöihin. Maltalaisten uhriutumisperformanssi sensuurin iskettyä oli ehkä lapsellista, mutta toisaalta se toi runsaasti huomiota Maltan viisuedustajalle. Ympäri Eurooppaa laadittiin otsikoita Maltan kohutusta Kant-viisusta. Viisuyleisö Baselin areenalla huutanee katsomosta kiellettyä sanaa oikeissa kohdissa.
Maltan viisua ei ole syytä typistää pelkäksi tuhman sanan kilpailukappaleeksi. Sanoituksessa on muutoinkin kannattamisen arvoista sanomaa: "miksi antaa muiden asioistamme päättää, kun voisimme viettää huippuelämää." Miriana Conte ja burleksitanssijansa jumppapalloissaan kehottavat nauttimaan omannäköisestä elämästä. Ilman kohuakin Maltan viisu erottuu edukseen. Vanhan liiton viisuharrastajat eivät tietenkään ymmärrä tästä hölkäsen pöläystäkään, mutta Miriana Conten kohderyhmä onkin Gen Z. Resepti muistuttaa jossain määrin Netta Barzilaita.
Terveisiä Sopotin Interviisuista! Gruusian sosialistista neuvostotasavaltaa edustaa Mariam Shengelia.
Georgia on poliittisessa ristitulessa. Länsimieliset ovat tällä hetkellä alakynnessä, kun Venäjän suuntaan haikailevat ovat nousseet niskan päälle. Someparlamentti on julistanut Georgian yleisradion valinneen sisäisesti euroviisuedustajaksi artistin, joka on mieluinen valtion nykyiselle hallinnolle. Freedom edustuskappaleen nimenä olisi siinä tapauksessa varsin irvokas. Nostalgisella jatsahtavalla viihdeballadilla on musiikilliset ansionsa, mutta Euroviisujen yleisöäänestysmenestyksen kannalta tällainen paketti on toivoton tapaus. Onneksi naapurimaa-Armenialta herunee jokunen piste.
Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA Arvioni: 2 / 5
RANSKA: Louane – Maman
Ranskan laulajatar tulkitsee hiekkamyrskyssä balladin ylisukupolvisesta äitiyden kokemuksesta. Oma kompleksinen äitisuhde näyttäytyy erilaisena, kun on itse tullut äidiksi.
Periranskalainen chansonballadi on vedonlyönnissä korkealla. Yhtäältä on mahdollista, että Maman menestyy lauantain raatiäänestyksessä erinomaisesti. Toisaalta Ranskalla on ollut taipumusta flopata muodollisesti pätevillä kokonaisuuksilla, joten kenties sijoitus onkin La Zarra / Madame Monsieur / Bilal Hassani -tyyliin tulostaulun keskivaiheilla. Ehkäpä Ranska olisi hyötynyt jos euroviisufinaali olisi tänäkin vuonna kilpailtu edellisten vuosien tavoin äitienpäivän aattona. Tavanomainen slovari tuskin syrjäyttää Charles Aznavourin La mammaa ikonisimpana ranskalaisen musiikkimaailman äitilauluna.
Arvioni: 3 / 5
11. TANSKA: Sissal – Hallucination
Torstain semifinaalissa riittää asennemimmejä. Färsaarilla syntynyt Sissal Niclasen on saanut esitettäväkseen harmillisen yhdentekevän tekeleen.
Jotain mätää Tanskanmaalla, sillä tanskalainen viisuedustaja ei ole edennyt 2020-luvulla kertaakaan viisufinaaliin. En usko(nut) putken katkeavan tällä Melodifestivalenin ylijäämäjytkeellä, jota on ollut valmistamassa seitsemän tekijää (muun muassa ruotsalainen Linnea Deb). Veikkaan, että tekoäly olisi kyennyt täsmälleen samaan lopputulokseen. Sittemmin viisupojat ovat hehkuttaneet Hallucinationia mahtavaksi ja vakuutelleet Tanskan karsiutumisputken katkeavan. Kumpi osapuoli hallusinoi? Se selviää tänä iltana. Propsit kuitenkin lahjakkaalle kainostelemattomalle artistille.
Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA Arvioni: 2 / 5
12. TŠEKKI: Adonxs – Kiss kiss goodbye
Matias Mäkysen playboy-kaksoisveli on stailannut itsensä köyhän miehen Freddie Mercuryksi ja yrittää hurmata Euroopan jylhällä eroballadilla.
Slovakialaista Adam Pavlovčinia on kehuttu sävykkääksi laulajaksi, joka esittelee mahtipontisessa viisussaan niin matalaa kuin korkeaa rekisteriä. Kiss kiss goodbyen loppupaisuttelu ei ole mitään ohkaista. Mutta voi, miksi tähänkin on lisätty yllättävä muusta kappaleesta irrallinen tanssibiittiosuus? Lisäksi harjoitusklippien perusteella esiintyjän tyyli vaikuttaa ennemmin tahattoman koomiselta kuin harkitulta. Tšekki lukeutuu niihin maihin, jotka eivät saa viisuäänestyksissä pistettäkään automaattisesti. Voisikohan tässä olla tämän semin Belgia – yllättävä floppaava fanisuosikki? Näinkö Tšekin viisudelegaation ilta päätyy humalaiseen apatiaan?
Veikkaus: 50/50 Arvioni: 3,5 / 5
13. LUXEMBURG: Laura Thorn – La poupée monte le son
Luxemburgin retroiskelmä on sekä kunnianosoitus että tarpeellinen päivitys 60 vuoden takaiselle euroviisuvoittajalle.
Luxemburg saavutti yhden viidestä euroviisuvoitostaan vuonna 1965 France Gallin tulkitsemalla ikiklassikolla Poupée de cire, poupée de son. Serge Gainsbourgin kynäilemä pop-hitti sisälsi kannanoton silloiselle musiikkiteollisuudelle, joka laittoi hädin tuskin täysi-ikäiset laulajattaret tulkitsemaan rakkauslauluja, vaikka heillä ei ole mitään omakohtaista kokemusta aiheesta. Tapaus sai myöhemmin äärimmäisen vastenmielisiä piirteitä, sillä 17-vuotias France Gall joutui itse ilmiön uhriksi. Gainsbourg antoi Gallin levytettäväksi muun muassa kappaleen Les sucettes ja nuori naiivi solisti kuvitteli vilpittömästi laulavansa laulua tikkukaramellien imeskelystä. Totuuden valjettua France Gall traumatisoitui eikä myöhemmin mielellään muistellut millään tavalla yhteistyötä Gainsbourgin kanssa.
Vuonna 2025 Luxemburgin uuden sukupolven nukke ei ole enää setämiesten marionetti, vaan johtaa itse päättäväisesti oman elämänsä lankoja ja nostaa volyymiään jos vain on tarvis. Kaiken ylituotetun sliipatun ja täyteen ahdetun teollisen nykymusiikin keskellä perinteinen vanhanaikainen iskelmä nannatteluineen on raikas tuulahdus. Vilpittömästi haluan uskoa, että viisuäänestäjien keskuudesta riittää kannatusta tälle.
Veikkaus: 50/50 Arvioni: 4 / 5
14. ISRAEL: Yuval Raphael – New day will rise
Traditionaalinen monikielinen viisuballadi on aiheuttamassa tämänhetkisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa viisuvuoden suurimmat jännitteet.
Näin toimii netanjahulainen hasbara. Täysin puhtaasta sattumasta paras mahdollinen viisuedustaja Israelille sattui olemaan artisti, joka selvisi lokakuussa 2023 Hamasin verilöylystä. Harjoitusraporttien mukaan Yuval Raphael ei olekaan tulkitsijana niin huippulahjakas kuin on annettu ymmärtää, mutta tärkeintä lieneekin koskettava taustatarina. Sillä yritetään manipuloida euroviisukatsojien mieltä ja pyritään hakemaan ymmärrystä puolitoista vuotta jatkuneelle Gazan moukaroinnille. Israelin valtiolliset viestinnän instituutiot ovat jälleen lanseeranneet Euroviisujen ajaksi massiivisen äänestyskampanjan ympäri maailman. Minkä takia maa, joka hehkuttaa olevansa moniääninen avarakatseinen parlamentaarinen demokratia (lehdistönvapausindeksin sija 112 / 180) tarvitsisi moista kilven kiillotusta. Israel on panostanut tämänvuotiseen viisuedustukseen miljoonabudjetin. Silloin kun minä olin nuori, euroviisuedustukseen hassasivat tolkuttomia summia sellaiset valtiot kuten Venäjä, Valko-Venäjä, Azerbaidžan... Ensinäkemältä Israelin esitykseen roudattu kimalteleva kattokruunu vaikutti näyttävältä, mutta oikeastaan se muistuttaa tyyliä, jota pitävät hienona ainoastaan luokkanousun tehneet white trash -perheiden kasvatit. "Täysin epäpoliittisen" propagandaviisun New day will rise lopun hepreankielinen osuus on Vanhan testamentin Laulujen laulusta. Kuin silmänisku eräille Israelin fanaattisille kannattajille, jotka jo kieli pitkällä odottavat, että Netanjahu Trumpin tukemana ennallistaisi Gazan – ja tuhatvuotinen valtakunta olisi askeleen lähempänä.
Viime vuonna Malmön Euroviisuissa äänekkäät boikotointivaatimukset synnyttivät vastareaktion, jossa Israeliin myötämielisesti suhtautuvat mobilisoituivat euroviisuäänestyksessä ja varmistivat pistevyöryn. Pro Israel -väki piti tulosta kansan tahdon ilmaisuna, mutta ainakaan Israelin viisu Hurricane ei pärjännyt kilpailun jälkeen suoratoistopalveluiden listoilla toisin kuin muut Euroviisuissa kärkisijoille yltäneet kappaleet. Tämän euroviisuvuoden mielenkiintoisimpia kysymyksiä onkin: toistuuko sama masinointi tänä vuonna. Äänestävätkö Euroopan attekalevat taas Israelin yleisöäänestyksen kärkeen? Vai onko suurin polemiikki Israelin viisuosallistumisen ympärillä laantunut. Tarjoaako Ukrainan viisumenestys mahdollisen esimerkkiskenaarion: vuonna 2022 Ukraina keräsi yleisöäänestyksessä kaikkien aikojen pistepotin 439, mutta seuraavana vuonna pistemäärä oli "vain" 189.
Israel äänestetään ulkomusiikillisista syistä jatkoon, ja kyllähän tällainen perushyvä balladi selvittäisi joka tapauksessa muutenkin tiensä jatkoon.
Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI Arvioni: 3 / 5
SAKSA: Abor & Tynna – Baller
Itävallassa varttuneet unkarilaisen Bornemiszan perheen sisarukset Attila ja Tünde eli Abor ja Tynna voittivat Saksan heikkotasoisen talent-euroviisukarsinnan ja saavuttivat edustussävelmästään hitin.
Ich komme oli UMK:n voittaessaan ensimmäinen saksaksi nimetty euroviisu 13 vuoteen, mutta kolme viikkoa UMK:n jälkeen Saksa valitsi edustajakseen kokonaan saksankielisen viisun. Edellisen kerran Saksa kilpaili omalla kielellään vuonna 2007. Ruotsi tarvitsi suomalaiset esiintyjät uskaltaakseen laulaa ruotsiksi, Saksa itävaltaunkarilaiset.
Saksan moderni ja cool klubihitti on mielenkiintoinen tapaus. Baller on kotimaassaan striimimenestys ja se edustaa viisukontekstissa pari piirua kiehtovampaa pop-kappaletta. Onko kokonaisuudessa kuitenkaan riittävästi menestyspotentiaalia pelastamaan Saksa viimeisiltä sijoilta, etenkin kun solisti-Tynnan livetaidot ovat epäilyttäneet pitkin kevättä. Raatien vastaanotto täysi mysteeri – mahdollisuudet täysfloppiin tai yllättävään menestykseen.
Arvioni: 2,5 / 5
15. SERBIA: Princ – Mila
Balkan-balladien aika on ohi, uhoavat monet. En haluaisi olla samaa mieltä, mutta ennusmerkit Serbian live-esityksen suhteen ovat huolestuttavia.
Komeaääninen Vranjen prinssi Stefan Zdravković ei ole valloittanut varauksettomasti viisupoikien sydämiä mutta sen sijaan naispuoliset viisufanit ovat olleet lääpällään Serbian tukkajumalaan. Klassinen Balkan-balladi Mila rikastuttaa viisuvuoden tarjontaa. Ikävä kyllä vaikuttava tunteikas balladi saatetaan pilata käsittämättömällä liveratkaisuilla, jotka eivät tue kappaletta. "Rakastan sinua ja haluan omani säilyttää", mutta rakkaudentunnustus ei vakuuta, koska kertojahahmon ympärillä pörrää neljä tanssijaa homoeroottisella koreografialla. Loppuhuipennuksena Princillä luututaan lattiaa. Vaan mahtaako Serbia pyyhkiä lattiaa lopputuloksissa? Onko Serbia tämän semifinaalin Kypros, jossa kikkaileva esitys vie kaiken huomion itse pihviltä.
Toivoisin kaikesta huolimatta Serbialle menestystä. Naapuri- ja diasporatukea luvassa Montenegrolta ja Itävallalta – ja kaipa Suomesta vielä löytyy kansanosa, johon melankolinen mollimentaliteetti vetoaa. Toki Itä-Euroopan maiden poisjäännin yleistyminen heikentää slaavilaisten balladien menestymismahdollisuuksia.
Veikkaus: 50/50 Arvioni: 4 / 5
16. SUOMI: Erika Vikman – Ich komme
Poprave-anthem yhteisestä hekumasta on suomalaisen pop-musiikin kärkinimien taidonnäyte.
Jos harjoitusraportteihin on luottaminen, Erika Vikman näyttää viisulavalla mistä kana kusee. Hänen itsevarma karismansa täyttää yksinään koko estradin ja hän rokkikukkoilee antaumuksella kuin suurimmat maailmantähdet.
Suomen euroviisu sisältää kaiken ilkikurisuuden alla implisiittisen kannanoton. Erika Vikman on vapautuksen keskisormi kaikille ankeuttajille. Hän ei suostu pienentämään itseään eikä asettumaan sovinnaisuuden raameihin. Hän on yliampuva ja räikeä, minkä ansiosta hän tekee ulkokultaiset sosiaaliset normit naurunalaisiksi. Sen vuoksi hän on rohkaiseva esikuva esimerkiksi Euroviisujen ympärillä pyörivälle sateenkaarikansalle. Konservatiiviset arvot ovat nousussa, ja misogynistit haluaisivat polttaa Vikmanin roviolla. Erika Vikman ei ole moisesta moksiskaan vaan euroviisuesityksensä lopuksi hän ylpeänä liitää jättimikrofoniluudallaan levittääkseen ilosanomaansa.
Suomi on voittanut ylivoimaisesti kenraaliharjoitusten yleisögallupit. Jos esitys todella on niin tehokas kuin nyt väitetään, ties kuinka pitkälle tässä vielä päästään...
Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)
ISRAEL
ITÄVALTA
SUOMI
KREIKKA
MALTA
LIETTUA
LUXEMBURG
AUSTRALIA
SERBIA
TŠEKKI
---
IRLANTI
LATVIA
TANSKA
ARMENIA
MONTENEGRO
GEORGIA
Oma suosikkilistani
5 / 5
- 4,5 / 5
- 4 / 5
LUXEMBURG: Laura Thorn – La poupée monte le son
SERBIA: Princ – Mila 3,5 / 5
ITÄVALTA: JJ – Wasted love
SUOMI: Erika Vikman – Ich komme
TŠEKKI: Adonxs – Kiss kiss goodbye
AUSTRALIA: Go-Jo – Milkshake man
IRLANTI: Emmy – Laika party
MALTA: Miriana Conte – Serving 3 / 5
KREIKKA: Klavdia – Asteromáta
(RANSKA: Louane – Maman)
ISRAEL: Yuval Raphael – New day will rise 2,5 / 5
(SAKSA: Abor & Tynna – Baller)
MONTENEGRO: Nina Žižić – Dobrodošli 2 / 5
LATVIA: Tautumeitas – Bur man laimi
TANSKA: Sissal – Hallucination
LIETTUA: Katarsis – Tavo akys
GEORGIA: Mariam Shengelia – Freedom 1,5 / 5
- 1 / 5
(ISO-BRITANNIA: Remember Monday – What the hell just happened?)
ARMENIA: Parg – Survivor
Ylen Viisukatsomon puuhapaketti
Sivusto sisältää muun muassa Kalle Niemen kynäilemät suomenkieliset tekstitykset, joita hyödynsin tässä kirjoituksessa.
Vedonlyöntitilanne katsottavissa muun muassa Eurovisionworld-sivustolta (kokonaiskilpailu, 2. semifinaali)
Tänään kuultavista kappaleista Itävalta on menestynyt parhaiten vedonlyönnissä: se on koko kilpailun toiseksi veikatuin. Voittoveikkauksen kärkikymmenikössä myös Israel, Suomi ja Malta.
Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 69. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.
Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Veikkauksissa olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkaukset eivät perustu omiin mieltymyksiini. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja).
Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen. Jokin kappale kuulostaa levyllä vakuuttavalta, mutta lavalla solisti osoittautuukin kehnoksi livelaulajaksi. Vastaavasti ajoittain vasta live-esitys viisulavalla koko komeudessaan herättää sävelmän uudella tavalla henkiin.
Ensimmäisessä semifinaalissa kilpailee 15 osallistujaa. Kymmenen äänestetään jatkoon lauantain finaaliin eli vain viisi karsiutuu. Äänestystapa: yleisöäänestys, tosin San Marinon pisteet määrittänee raati.
Tämäniltaiseen äänestykseen osallistuu 15 kilpailijamaan lisäksi suorista finalisteista Espanja, Italia ja Sveitsi. Äänestystulokseen vaikuttaa myös muun maailman (rest of the world) online-äänestys, joka antaa omat euroviisupisteensä kymmenelle parhaalle.
Viime vuonna lanseeratun järjettömän käytännön mukaisesti tänä iltana äänestävien suorien finalistien esitykset nähdään koko komeudessaan kilpailuesitysten joukossa. Kirjoitan tänään esiintyvistä varmoista finalisteista omat arvionsa niihin kohtiin, joissa niiden esiintymisvuoro koittaa.
1. ISLANTI: Væb – Róa
Parikymppiset Matthíassonin hyperaktiiviset veljekset trendasivat jokunen vuosi sitten Tiktokissa ja nyt sou-sou-soutavat ränttätänttänsä tahdissa Baselin viisulavalla. Kuin 2020-luvun Jedward?
Islannin energinen ja hyväntuulinen humpute Róa sopii erinomaisesti show'n käynnistäjäksi. Iloisesta meiningistä huolimatta biisin rahkeet eivät välttämättä riitä muuhun kuin tempaisemaan bileet pystyyn. Voi käydä kuten vuonna 2013 Latvian viisulle Here we go, joka oli kuin luotu kisan aloittajaksi, mutta jota ei enää muistettu tarpeeksi äänestysajan alkaessa. Harjoitusklipin perusteella Islannin liveveto vaikutti ponnettomalta, ja jankkaava kappale ehtii muuttua kolmessa minuutissa yksitoikkoiseksi. Plussaa kuitenkin säestyksen viulusta ja omasta kielestä.
Tämän vuoden Euroviisujen ilahduttavimpia ilmiöitä on ehdottomasti englannin kielen ylivallan murtuminen: liki puolet kilpailukappaleista esitetään kokonaan omalla kielellä ja lisäksi on vielä liuta viisuja, jotka lauletaan osittain muilla kielillä kuin englanniksi.
PS. Róa kertoo soutajasta, joka seilaa maailman merillä rakentamallaan veneellään. Suuntana on milloin Färsaaret, milloin Grönlanti. Hetkinen! Grönlanti mainittu! Onko tämä poliittinen kannanotto näinä trumpilaisen imperialismin aikoina? EBU miten voit sallia tällaisen "epäpoliittisessa laulukilpailussa". Magalaiset voivat pahoittaa mielensä!
Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 3 / 5
2. PUOLA: Justyna Steczkowska – Gaja
Justyna edusti maataan Euroviisuissa vuonna 1995. Debyyttiviisunsa Sama lienee euroviisuhistorian taiteellisesti haastavimpia sävellyksiä. Aikamoinen taidepläjäys on tänäkin vuonna luvassa, vaikka tyylilaji jykevine biitteineen onkin tyystin erilainen.
Puolalaisen musiikin legendan Justyna Steczkowskan, 52, mahtavat äänivarat pääsevät oikeuksiinsa, kun hän teknoetnohuuto-viisussaan eläytyy maaemo Gaian suruun ja pettymykseen. Esityksen visuaalisissa puolissa vahvat Game of Thrones -vaikutteet – ja pyrot. Tämäniltaisessa semifinaalissa suunnilleen joka toisessa esityksessä hyödynnetään pyrotekniikkaa. Jos harrastatte juomapelejä, naukku aina kun esityksessä on pyroja takaa nopean kännin.
Eihän tällaista sekamelskaa kuule missään muualla kuin Euroviisuissa, mutta siitä huolimatta Puola tarjoaa huiman kolmeminuuttisen, joka ei jätä kylmäksi. Kunhan puolalaiset siirtolaiset aktivoituvat yleisöäänestyksessä, finaalipaikan pitäisi realisoitua. Juu, tiedän – veikkasin Puolaa viime vuonnakin jatkoon diasporaäänillä, mutta silloin pistemäärä ei riittänyt. Mutta ehkäpä puolalainen kestotähti saa tarttumaan herkemmin puhelimeen.
Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI Arvioni: 4 / 5
PS. Justyna Steczkowskan edellisestä euroviisuedustuksesta on 30 vuotta, minkä myötä hän ottaa nyt haltuunsa uuden euroviisuennätyksen. Aikaisempaa ennätystä hallitsi Anna Vissi, jonka viisuedustusten välissä oli 24 vuotta (Kypros 1982, Kreikka 2006). Steczkowska ei ole vuosikerran vanhin edustaja, sillä myöhemmin illalla ääneen pääsee mörisemään kolme kuukautta vanhempi Albanian Kolë Laca. Myös San Marinon Gabry Ponte edustaa yli viisikymppisiä tämänvuotisten Euroviisujen esiintyjäjoukossa.
3. SLOVENIA: Klemen – How much time do we have left
Koomikkona profiloitunut Klemen Slakonja vakavoituu viisulavalla kertoakseen konkreettisesti ilman korulauseita vaimonsa sairauskertomuksen synnyttämistä tuntemuksista.
Slakonjan perheen kohtaama tragedia oli varmasti pysäyttävä kokemus. Ihmiskunnalle tekisi hyvää välillä muistaa oma kuolevaisuutensa. Sydämettömäksi ihmiseksi leimautumisen uhallakin totean, että pitkäveteinen How much time do we have left on jopa euroviisuksi järkyttävän korni. Viimeistään siinä vaiheessa katkeaa kamelinselkä, kun vakavasta sairaudesta toipunut vaimo Mojca liittyy mukaan esitykseen. Klemen yrittää kimaltelevassa asussaan (kuin Viktor Klimenko konsanaan) vedota katsojien tunteisiin nurinkurisessa esityksessään, mutta meneekö läpi viisuäänestäjille.
Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA Arvioni: 2 / 5
4. VIRO: Tommy Cash – Espresso Macchiato
Suomalaisten kädenjälki kuuluu tänä vuonna kolmessa kilpailukappaleessa. Käärijän takapiruna tunnettu Johannes "Kiro" Naukkarinen on ollut valmistamassa hassuttelua Tommy Cashille, joka voitti Viron euroviisukarsinnan Eesti laulin murskaavan ylivoimaisesti. Virolaiset odottavat Tommy Cashista omaa Käärijä-momenttiaan.
Tomas Tammemets eli Tommy Cash aloitti uransa postsovjeettisena räppärinä mutta sittemmin hän on profiloitunut kokonaisvaltaiseksi taiteilijasieluksi, jonka esikuvana on muun muassa venäläinen hirtehinen huumoriryhmä Little Big. Taidekouluestetiikka on vahvasti läsnä Tommy Cashin euroviisuesityksessä. Hänen komiikkansa lienee suunnattu sille väestönosalle, jolle Bara bada bastu on liian populistinen ja massoihin vetoava. Viron edustussävelmä Espresso Macchiato on ehtinyt herättää närkästystä. Jos 1970-luvulla oli hassunhauskaa, kun Viktor Kalborrek parodioi italialaisen Umberto Marcaton suomiaksenttia, 2020-luvulla huumori syntyy viljelemällä hölynpöly-italiaa ja italialaisia stereotypioita. Ylipäätään viisuvuosikerran kaikki kolme suomalaiskytköksistä nojautuvat enemmän tai vähemmän stereotypioihin (italiakliseet, saunakulttuuri ja aikuisviihdesanasto). Kuitenkin Espresso Macchiato -höpsismin alta paljastuu kekseliäitä oivalluksia. Kun teepusseihin on joskus tapana kiinnittää elämänviisauksia, ehkä kahvikapseleihinkin voisi painaa elämänohjeeksi: "No need to be depresso."
Vaikka tiedostava puoleni haraa vastaan, joudun myöntämään Kiron onnistuneen loihtimaan erittäin jykevät ja tarttuvat soundit, jotka tempaavat mukaansa. Eräät tahot ovat suhtautuneet Viron finaalipaikaan skeptisesti. En jaksa uskoa karsiutumiseen: kokonaispaketti on aivan liian mieleenpainuva jäädäkseen viiden viimeisen joukkoon.
Espanjan perinteinen bileviisu kutkuttaa vanhan liiton viisupoikia oikeasta pisteestä.
Jokainen on oman elämänsä diiva, julistaa kalliomaisemassa Melodía Ruiz Gutiérrez, jonka ura alkoi neljännesvuosisata sitten 10-vuotiaana lapsitähtenä. Jokaiseen viisuvuoteen mahtuu kernaasti yksi vanhanaikainen vauhtiveisu, joka miellyttää niitä pitkän linjan viisuharrastajia, joita nykyajan musiikkitarjonta ei lämmitä. Esa diva olisi voinut edustaa Espanjaa vaikkapa viitisentoista vuotta sitten. Silloinkaan tällaiset eivät pärjänneet, joten Espanjan kannattaa taas kerran varautua lauantain finaalissa kakkosella alkavaan sijoitukseen.
Arvioni: 2,5 / 5
5. UKRAINA: Ziferblat – Bird of pray
1990-luvun loppupuolella syntyneiden kaiffareiden bändi on intoutunut 70-luvun tyylistä, mikä näkyy ja kuuluu niin esiintymisasuissa kuin musiikissa.
Bird of pray on keskivertoviisua omaperäisempi teos. Vaikutteita on muun muassa progesta ja julistavasta unisono-laulusta. Ehkä Ultra Bra voisi esittää tämän suomeksi loppukesän stadionkeikoillaan. Ukrainan viisun sanoituksessa luettavissa rivien välistä pitkään jatkuneen sodan tunnelmat.
Ukrainan edustaja ei kuulosta tänä vuonna niin ilmiselvältä menestyjältä kuin maan kappaleet yleensä. Itse asiassa Ukrainan viisuksi Bird of pray on suoranainen outo lintu. Jotkut ovat veikkailleet Ukrainalle jopa karsiutumista semifinaalista. Tilastojen valossa skenaario on epäuskottava. Ukraina on sijoittunut 2020-luvulla yleisöäänestyksessä huonoimmillaan neljänneksi. Neljänneksi! Vaikka tällä kertaa viisunsa ei olekaan helpoin pureskeltava, on jokseenkin mahdotonta kuvitella Ukrainan jäävän edes teoriassa bottom-5 -sijoitukselle.
Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI Arvioni: 3 / 5
6. RUOTSI: KAJ – Bara bada bastu
Suomi on kohonnut 2020-luvun mittaan Euroviisujen supervallaksi Ruotsin rinnalle. Kun suomalainen hulluttelu ja ruotsalainen euroviisukoneisto kohtaavat, lopputuloksena on viisuvuoden merkittävin ilmiö ja ylivoimainen ennakkosuosikki.
Koko kevään 2025 riemastuttavimmasta tapauksesta ovat vastanneet vöyriläiset bastubröderit. Täyte-ehdokkaana Ruotsin Melodifestivaleniin kutsuttu kolmikko teki todellisen vallankumouksen ja päihitti ennätyksellisen äänivyöryn saattelemana ennakkosuosikin viittaa kantaneen Måns Zelmerlöwin Revolutionin, jonka piti käsikirjoituksen mukaan tehdä loreenit ja käydä hakemassa maalle kahdeksas euroviisuvoitto.
Vaikka Ruotsi on ollut Euroviisujen kestomenestyjä, maa on ollut euroviisuperheen tosikko pingottaja, joka kilpailee aina hampaat irvessä. Vaikka Ruotsin viisutehtaan loppuun asti hiotut steriilit ja särmättömät viisupaketit ovat tuottaneet erinomaisia sijoituksia, ruotsalaiset ovat väistämättä havainneet, että monilla muilla mailla on paremmat bileet. Kaiken huipuksi KAJ mursi viimeisen linnakkeen: Ruotsi laulaa euroviisunsa ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti ruotsiksi. Siihen tarvittiin suomalaiset artistit!
Bara bada bastu on täsmäisku tähän maailmanaikaan. Uutiset täyttyvät sodista, sodanuhasta, kaheleista johtajista ja talouskriisistä. Bara bada bastun viaton hyväntuulinen hulluttelu vastaa eskapismin kaipuuseen. Ruotsalaiset ovat brändäämisen mestareita. Kokonaispaketti on suorastaan kekseliäs, sillä Bara bada bastussa on potentiaalia ylisukupolviseksi suosikiksi: lapset rakastavat saunarallia, Bara bada bastu on otollista ainesta Tiktok-kelpoiseen viihteeseen mutta ytimekäs hulvaton folkloristinen ralli avautuu myös vanhemmille sukupolville.
Yli 40 miljoonaa striimausta Spotifyssa ja kymmeniä miljoonia katselukertoja YouTubessa. Bara bada bastu on kovaa vauhtia matkalla Pohjolan Gangnam styleksi, jota versioidaan tulevina vuosina Masked Singereissa ja paikallisissa Tähdet tähdet -ohjelmissa ympäri maailman. Ennakkosuosikin asema siivittänee KAJ'lle valtavan pistevyöryn Euroviisujen yleisöäänestyksessä.
Ja mikä liikuttavinta: 80-vuotiaana Arja Saijonmaa saa kunnianosoituksena maininnan potentiaalisessa menestyseuroviisussa.
Tietysti olisi mälsää, jos Ruotsi taas voittaisi ja ohittaisi Irlannin Euroviisujen voittajatilastossa. Mutta jos Ruotsin on voitettava kahdeksannen kerran, tapahtukoon se mieluummin tällaisella esityksellä kuin uudella loreenilla. Petra Mede ensi vuoden viisujuontajana on pieni hinta siitä riemusta, joka KAJ'n viisuvoitosta seuraisi.
Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI Arvioni: 5 / 5
7. PORTUGALI: Napa – Deslocado
Madeiralainen indierock-bändi yllättyi itsekin voitostaan ohi ennakkosuosikkien Portugalin viisukarsinnassa Festival da Canção. Yleisöäänet ja raatien pisteet menivät niin pahasti ristiin, että Nina Åström -tyylisenä kompromissiratkaisuna viisumatkan Baseliin lunasti Napa.
Perinteiseen tapaan Portugali ei nuoleskele muuta Eurooppaa, vaan tuijottaa omaan Napaansa. Viisukattaukseen istuisi varsin mainiosti 1960-lukulainen levollinen indietuokio, mutta tämä Deslocado on vain todella velttoa ja väsynyttä taustamusiikkia. Sanoituksessa bändi kertoo kaipaavansa kotisaartaan Madeiraa – ennusmerkkien mukaan toive kotiinpaluusta voi toteutua heti semifinaalin päätyttyä. Portugalin onneksi sen vakituisista äänestäjistä Sveitsi ja Espanja osallistuvat tänään äänestykseen.
Vuosikerran kuopus on lutuinen ritari, jolla on vankkumattomat ihailijansa nuorison keskuudessa. Ja kenties vanhempien sukupolvien edustajissa hän herättää äidillisiä tunteita.
Norjalta lienee turha odottaa Euroviisuihin mitään persoonallista vähään aikaan. Aina, kun Norja uskaltautuu ulos tutuista ja turvallisista raameista, tulee turpaan. Alvedansenin vaatimaton menestys vuonna 2006 harmitti, mutta Gåten viimevuotinen finaalijumbosija oli suorastaan julma. Niinpä Norja on palannut takaisin englanninkieliseen pop-sapluunaan. Lighter kuulostaa tekoälyn laatimalta tekeleeltä, joka on karsiutunut Ruotsin Melodifestivalenista. Mutta. Kuten Gen Z:lle on ominaista: jopa tyhjänpäiväisimmässä kipaleessa on riipaiseva omakohtainen tarina. Lighterin inspiraationa on ollut nuoren Kyle Alessandron äidin taistelu syöpää vastaan. Vaikeinakin hetkinä voi toimia omana sytyttimenään, jotta saa kipinän sisälleen ja näkee elämässä valoa. (Äh, kuulostipa minun kirjoittamana oikeistolaisesta tsemppaukselta: "ota itseäsi niskasta kiinni, kyllä hanttihommia löytyy aina." Se tuskin on ollut Kyle Alessandron ja lauluntekijöiden tarkoitus.)
Ja vaikka Lighter ei mullista maailmoja, niin kyllä tämäkin ihan jalan alle menee ja viihdyttää kolmeminuuttisen ajan...
Veikkaus: 50/50 Arvioni: 3 / 5
9. BELGIA: Red Sebastian – Strobe lights
Elektroninen tanssimusiikki on hämmästyttävän laajasti edustettuna ensimmäisessä semifinaalissa. Yleisen mielipiteen mukaan lajinsa parhaaksi on arvioitu Belgian Red Sebastian punaisissa hiuksissaan ja lateksivaatteissaan – onko pukeutumisvinkkejä kysytty Kojolta?
Red Sebastian eli Seppe Herreman pakenee arkea ja todellisuutta strobovaloihin löytääkseen Ihmemaahan. Minun korviini Strobe lights kuulostaa mitättömältä: ei koukkua eikä melodiaa. Mutta minua nuoremmat ovat valistaneet tämän olevan huikea klubibängeri, ja vedonlyönnissäkin Belgia on vähintään lupaavissa asemissa, joten ehkä en taas ymmärrä mistään mitään. Ei harmittaisi, jos Belgia viimevuotiseen tapaan yllätyskarsiutuisi – etenkin kun Red Sebastian ei varsinaisesti vaikuta miltään karismapommilta saati vahvalta laulajalta.
Veikkaus: 50/50 Arvioni: 2 / 5
ITALIA: Lucio Corsi – Volevo essere un duro
Halusin olla kovis, tunnustaa Italian kolmekymppinen Bowie, mutta kovin kovismainen hänen herkän pojan sielunelämää käsittelevä traditionaalinen iskelmänsä ei ole.
Italian melodinen balladi hivelee meitä vanhan liiton iskelmähemmoja kaiken elektroteknon keskellä. Mutta ehkäpä tänä vuonna Italia ei löydä itseään finaalin kärkikymmeniköstä?
Arvioni: 4 / 5
10. AZERBAIDŽAN: Mamagama – Run with U
Mamagama-trio yhdistelee musiikissaan poppia ja rokkia perinteiseen azerimusiikkiin. Yhtye on tyylilleen uskollinen myös Euroviisuissa.
Jälleen yksi miesvokalistin esittämä vauhdikas menopala, joka erottuu muista kilpailijoistaan hienoisilla Bee Gees / Michael Jackson -viboillaan ja sitarilta kuulostavalta perinneinstrumentti-väliosalta. Genren edustajista pidän tästä ehkä eniten, mutta tietenkin tämä on se, jonka oletetaan todennäköisimmin karsiutuvan. Azerbaidžanin viimeaikainen viisumenestys ei ole lupaava ennusmerkki. Viimeisen kolmen vuoden aikana maan yleisöäänestyspistemäärät ovat olleet: 3, 4, 11... Esityskin näytti harmillisen ponnettomalta. Se on harmillista, koska nykyinen luomu-Azerbaidžan on huomattavasti enemmän mieleeni kuin se vanha, joka tilasi mittatilaustyönä Ruotsista sieluttomia Ikea-viisuja.
PS. Terveisiä "Lähi-idän ainoalle demokratialle": Euroviisuihin voi lähettää myös tulenarassa poliittisessa tilanteessa tämänkaltaista höpöpoppia. Azerbaidžan miehitti puolitoista vuotta sitten Vuoristo-Karabahin alueen, minkä seurauksena yli 100 000 armenialaista joutui jättämään asuinseutunsa. Jos Kaukasuksen valtiot suhtautuisivat Euroviisuihin samalla tavalla kuin maidon ja hunajan maa, Armenia lähettäisi edustajakseen sodan melskeistä nippa nappa selvinneen evakon laulamaan "täysin epäpoliittista" viisua siitä, kuinka ei ole vieläkään toipunut pyörremyrskystä, ja Azerbaidžan puolestaan ylistäisi "täysin epäpoliittisessa" kappaleessaan, kuinka uusi päivä nousee, kun on saanut palata kotiseudulleen. En rinnasta Gazan kärsimystä Vuoristo-Karabahin konfliktiin, vaan tarkoituksenani on osoittaa, että vaikka valtion tilanne olisi kuinka jännitteinen, sen ei tarvitse heijastua euroviisuedustukseen.
11. SAN MARINO: Gabry Ponte – Tutta l'Italia
Italialainen DJ Gabry Ponte, joka muistetaan erityisesti vuosituhannen vaihteen Eiffel 65 -yhtyeestä, laati ylistysrallatuksen kotimaalleen Italialle. Tällä kertaa italialaiskliseet ovat syntyneet aidon italiaanon kynästä. Helmikuussa San Remon -musiikkifestivaaleilla Tutta l'Italia esiteltiin väliaikanumerona ja luukutettiin muutenkin joka välissä yliannostukseen asti. Kun laulukilpailun ystävät kuvittelivat selvinneensä Tutta l'Italian jatkuvasta pakkosyötöstä, seuraavaksi sen ilmoitettiinkin kilpailevan lilliputtivaltio San Marinon omissa laulukilpailuissa, mini- San Remossa. Voiton seurauksena italialaishitti edustaa San Marinoa Euroviisuissa.
Tutta l'Italia on ollut valtaisa hitti Italiassa ja suoratoistopalveluiden myötä levinnyt viraaliksi vähän muuallakin. Hittistatuksen perusteella San Marinoa voisi veikata jatkoon, mutta DJ-vetoiset esitykset ovat olleet haastava laji viisulavalla. Sen ovat karvaasti kokeneet Suomen Darude, Itävallan Lumix ja Puolan DJ Gromee. Esityksen päätähti Gabry Ponte on tosiaan DJ, joka heiluu pöytänsä takana, ja kappaleen varsinaiset laulajat ovat kolme anonyymia vokalistia naamioissaan. Staattinen esitys ei varsinaisesti näytä miltään, joten luvassa saattaa olla sisällyksettömät kolme minuuttia.
Veikkaus: 50/50 Arvioni: 3 / 5
12. ALBANIA: Shkodra Elektronike – Zjerm
Albanialaisen folktronikka-duon dramaattinen viisu on kohonnut kevään mittaan kuin vaivihkaa viisufanien suosikiksi.
Omasta musiikkiperinteestään ammentavan elektronisen musiikin duon vakuuttava kokonaisuus erottuu viisumassasta. Hienoin jousin ja rumpusäksätyksin varustettu Zjerm ei ole mitään yhdentekevää kertakäyttökamaa, vaan jää vaivaamaan mieltä. Erityinen huomio karismaattiselle solistille Beatriçe Gjergjille upeassa linnanneitoasussaan. Duon toisen osapuolen Kolë Lacan kähinät kappaleen keskiosassa eivät häiritse vaan lisäävät kokonaisuuden kiehtovuutta. Zjerm tarkoittaa tulta, joten luvassa jälleen varsinainen pyroshow.
Albanian vakituisista äänestäjistä Italian ja Sveitsin pistepotit tarjonnevat hyvän lähtökohdan, josta ponnistaa.
Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI Arvioni: 4 / 5
13. ALANKOMAAT: Claude – C'est la vie
Kongolaissyntyisen Claude Kiamben kaunis ja liikuttava lallattelu lukeutuu vuoden ennakkosuosikkeihin.
Rauhallinen pianon säestämä intro alustaa kokonaisuuteen, joka kasvaa sfääreihin hypnoottisen kompin alkaessa, pitää kuulijan otteessaan miltei kolme minuuttia kunnes lopussa taas palauttaa takaisin lähtöpisteeseen – yhtä koskettavaa musiikkielämystä rikkaampana. Clauden C'est la vie on samanaikaisesti kaihoisa ja elämänmyönteinen – vähän kuin elämä itse, joka koostuu niin iloista kuin murheista. Sellaista elämä on, lohdutteli Claude Kiamben äiti poikaansa aina vastoinkäymisten hetkillä.
Alankomaiden viisun valtti on yksinkertaisuus ja vilpittömyys. Vaikka kaksikielisen viisun (oikeastaan kolmen, sillä englannin ja ranskan joukkoon on livahtanut yksi "que sera") ranskankieliset osuudet ovat kuin suoraan lyhyen ranskan aloittelijoiden oppikirjasta, Ranska itse osoitti viime vuonna, ettei yleisimpien ranskakliseiden varaan rakennettu euroviisun sanoitus ole este menestykselle. Toisin kuin niin monissa nykypäivän musiikkiteollisuuden tuotoksissa, Alankomaiden euroviisussa on sydän mukana. Sen vuoksi se on vedonnut niin moniin.
Harjoitusklippien perusteella Claude on kaikkea muuta kuin kilpailun paras laulaja, minkä seurauksena monet ovat povaamassa Alankomaista yllätysfloppaajaa. Eilisiltaisen kenraaliharjoituksen yleisögallupissa Alankomaat sijoittui toiseksi KAJ'n jälkeen. Veikkaisin ennakkosuosikin statuksen siivittävän Alankomaat finaaliin. Mutta en enää uskalla kategorisoida varmaksi finalistiksi.
Kroatialainen Tudor-monarkki on paistanut mitä sekalaisimmista aineksista kummallisen myrkkykakun.
Saatan olla boomer, mutta ei heru ymmärrystä sille, että Euroviisuihin on tänä vuonna eksynyt niin paljon sekavia ja yleisistä biisirakenteista poikkeavia kummallisuuksia. (Torstain semifinaalissa sellaisia kuullaan enemmän.) Kroatian kolmeminuuttinen koostuu ainakin seitsemästä eri kappaleesta, jotka on survottu samaan muottiin. Johtuuko ilmiö ihmiskunnan keskittymiskyvyn heikkenemisestä? Kolme minuuttiakin on liian pitkä aika, joten euroviisuesityksessä on tapahduttava yhtä sun toista, jotta mielenkiinto säilyy. Vai saadaanko biisin eri pätkistä herkullista kontenttia Tiktokiin? Lauluntekijät tuskin kuvittelevat synnyttävänsä uuden ajan Bohemian rhapsodyoita. (Ei sillä: Poison caken yksi osio "Tasty, tasty, yum, yum, tasty" muistuttaa vähän sitä "Easy come, easy go..." -kohtaa Queenin klassikosta.)
Muutoinkin Kroatian Poison cake on luotaantyöntävä ja ahdistava kokemus. Sanoituskin lähinnä vastenmielinen, kun nuori mies leipoo suloisesta kostostaan myrkkykakun. Tuliko paha mieli, kun joku toinen ei leikkinytkään säännöilläsi.
Kroatian kuuluisi karsiutua. Mutta esiintymisnumero on liian hyvä. Ja pelkään, että tälle teatraaliselle shakespearelaiselle Twilight-performanssille on kohdeyleisönsä. Ehkä tämä on tarkoituksellista huumoria vaikka vaikuttaakin ennemmin tahattomalta huumorilta.
Veikkaus: 50/50 Arvioni: 2 / 5
SVEITSI: Zoë Më – Voyage
Emäntämaan lumoava ranskankielinen balladi luottaa musiikin voimaan.
Sirkusesitysten ja tulishow'n keskellä Sveitsin kuulas laulu Voyage erottuu edukseen. Laulajatar Zoë on yksin pimeällä lavalla vain yleisön valomeri takanaan. Taitavalla kuvaustyöllä luodaan aikaiseksi tyylikkään intensiivinen vaikutelma. Livevedon myötä Sveitsin asema vedonlyönnissä on parantunut huimasti.
Tällaisten sävellysten vuoksi olen erittäin tyytyväinen, että lauantain finaalissa äänestykseen osallistuvat musiikin asiantuntijoista koostuvat raadit. Tuomarit palkitsevat näitä musiikillisesti ansioituneita esityksiä vähintään kohtuullisilla pistepoteilla. Yleisöäänestys voi olla Voyagen kaltaisille viisuille haastavampi rasti, etenkin koska Sveitsi kuuluu niihin maihin, jotka eivät saa yleisöäänestyksissä pistettäkään automaattisesti.
Arvioni: 3,5 / 5
(Kenen neropatin idea oli asettaa kilpailun ulkopuolinen esitys kahden viimeisen kilpailuesityksen väliin?)
15. KYPROS: Theo Evan – Shh
Vielä yksi miessolistin menopala loppuun. Kyproksen kappaleen tekijätiimissä muun muassa viisukonkari Dimitris Kontopoulos – sekä Lasse Nymann ja Linda Dale, jotka olivat valmistamassa Nemon viimevuotista viisuvoittajaa The code. Haiskahtaa vahvasti biisileirituotokselta.
Ripaus menneiden vuosikymmenien bilepoppia yhdistettynä tämän päivän musailmiöihin. Muka-dramaattista vaaran tunnetta ja sanoituksessa jännittävää esoteerista mystisyyttä. Temppurataesityksessä artisti ja raksamiestanssijansa demonstroivat Leonardo da Vincin Vitruviuksen miestä kiipeilytorniensa välissä. Theo Evanin eli Evangelos Theodorou on ulkoisesti onnistunut soluyhdelmä, joten viisuyleisössä moni antanee anteeksi hänen vähemmän vakuuttavat laulunlahjansa. Jos viisufaneilla olisi edelleen pääsy Euroviisujen lehdistötilaisuuksiin, viisuklubin pojat pitäisivät tänäkin vuonna huolta, ettei Kyproksen edustajan tarvitse yksin istua lehdistötilaisuuksissa. Viimeinen esiintymisnumero oli tuottajalta melkoinen lahja Kyprokselle.
Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI Arvioni: 3 / 5
PS. Shh on ensimmäinen kirjaimin nimetty euroviisukappale, jonka otsikossa ei ole vokaalia. Suomi olisi voinut jo 61 vuotta sitten saavuttaa tämän tittelin, mikäli vuoden 1964 euroviisukarsinnat olisi voittanut nykyisen presidenttimme äitipuoli Pirkko Mannola kappaleellaan Bzzz bzzz bzzz.
Veikkausrivi
Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)
RUOTSI
ALBANIA
ALANKOMAAT
UKRAINA
VIRO
PUOLA
KYPROS
NORJA
BELGIA
SAN MARINO
---
KROATIA
ISLANTI
SLOVENIA
PORTUGALI
AZERBAIDŽAN
Veikkaaminen oli verrattain haastavaa, sillä kuten arvosanajakaumastani voi päätellä, kilpailun taso on tasainen – kattauksesta puuttuvat räikeimmät flopit ja hutilaukaukset. Vain viisi karsiutuu, joten jokaisessa jatkoonpäässeiden veikkausrivissä on vähintään viisi oikein.
Oma suosikkilistani
5 / 5
RUOTSI: KAJ – Bara bada bastu 4,5 / 5
ALANKOMAAT: Claude – C'est la vie 4 / 5
ALBANIA: Shkodra Elektronike – Zjerm
(ITALIA: Lucio Corsi – Volevo essere un duro)
PUOLA: Justyna Steczkowska – Gaja 3,5 / 5
(SVEITSI: Zoë Më – Voyage)
VIRO: Tommy Cash – Espresso Macchiato
AZERBAIDŽAN: Mamagama – Run with U 3 / 5
UKRAINA: Ziferblat – Bird of pray
ISLANTI: Væb – Róa
KYPROS: Theo Evan – Shh
SAN MARINO: Gabry Ponte – Tutta l'Italia
NORJA: Kyle Alessandro – Lighter 2,5 / 5
(ESPANJA: Melody – Esa diva) 2 / 5
BELGIA: Red Sebastian – Strobe lights
SLOVENIA: Klemen – How much time do we have left
KROATIA: Marko Bošnjak – Poison cake 1,5 / 5
PORTUGALI: Napa – Deslocado 1 / 5
-
Ylen Viisukatsomon puuhapaketti
Sivusto sisältää muun muassa Kalle Niemen kynäilemät suomenkieliset tekstitykset, joita hyödynsin tässä kirjoituksessa.
Vedonlyöntitilanne katsottavissa muun muassa Eurovisionworld-sivustolta (kokonaiskilpailu, 1. semifinaali)
Tällä hetkellä Ruotsi on koko kilpailun ykkössuosikki. Voittoveikkauksen kärkikymmenikössä myös Belgia, Alankomaat ja Viro.
Eurovision laulukilpailu palaa tänä vuonna juurilleen. Kaikkien aikojen ensimmäinen viisukilpailu mittelöitiin 68 vuotta ja 51 viikkoa sitten Sveitsin Luganossa. Koko euroviisuinstituution isänä voi pitää sveitsiläistä Marcel Bezençonia, jonka tehtävänä oli kehittää kansainvälisiä televisio-ohjelmia Euroopan yleisradioliitto EBU:n Eurovisio-verkkoon. Italian San Remon laulufestivaalien innoittamana syntyi ajatus kansainvälisestä iskelmäkilpailusta. Ensimmäiset Eurovision laulukilpailut järjestettiin 24. toukokuuta 1956.
Ensimmäinen euroviisulähetys oli suorastaan orjallisen uskollinen esikuvalleen San Remolle. Kilpailukaupungiksi valikoitui Sveitsin italiankielisessä eteläosassa sijaitseva Lugano, ja tapahtuman juonsi Lohengrin Filipello kokonaan italiaksi.
Sveitsi isännöi Eurovision laulukilpailua kolmatta kertaa. Vuonna 1989 viisuiltiin läntisessä Sveitsissä Lausannessa ja tänä vuonna viisukaravaani on asettunut Baseliin, maan pohjoisrajan tuntumaan. Viisuviikon alkamisen kunniaksi katsaus Sveitsin pitkään euroviisuhistoriaan.
Esittelen kirjoituksessa 30 tuokiota Sveitsin euroviisutaipaleen varrelta (jokseenkin) kronologisessa järjestyksessä. Olen jakanut esiteltävät kappaleet kahteen kategoriaan: hitteihin ja kuriositeetteihin. Hitit koostuvat Sveitsin menestyneimmistä ja rakastetuimmista euroviisuedustajista (jos kohta myönnettäköön, että oma musiikkimakuni on saattanut jossain määrin vaikuttaa valikoituihin sävelmiin). Kuriositeettien joukossa on muulla tavalla mielenkiintoisia poimintoja Sveitsin monipuolisesta viisutarjonnasta. Kaikki eivät lukeudu euroviisuhistorian hohdokkaimpiin hetkiin – jotkut ovat kaukana siitä! – mutta nekin ovat omalta osaltaan rakentaneet laulukilpailusta juuri sellaisen kutkuttavan vastustamattoman viihdespektaakkelin, jolle niin monet ovat menettäneet sydämensä.
Olen upottanut jokaisesta viisusta videon YouTubesta. Olen pidempään vältellyt YouTube-linkkien jakamista, koska videot tuppaavat niin usein katoamaan palvelimesta milloin mistäkin syystä, mutta toivottavasti nämä nyt säilyisivät katsottavissa edes hetken.
Kaikkien aikojen ensimmäinen viisuvoittaja
Hitti #1: Lys Assia – Refrain (1956)
EBU perustettiin helmikuussa 1950 Torquayssa Englannissa. BBC olisi mielellään nähnyt uuden kansainvälisen radioliiton hallinnollisen keskuksen Isossa-Britanniassa, mutta jäsenmaiden enemmistö piti puolueetonta Sveitsiä otollisempana maaperänä. EBU:n päämaja rakennettiin Geneveen – kaupunkiin, josta käsin johdetaan lukuisia muitakin kansainvälisiä organisaatioita ja järjestöjä.
Ensimmäisiin Euroviisuihin osallistui seitsemän maata. Järjestäjämaa-Sveitsin lisäksi osallistujalista koostui samoista kuudesta valtiosta, jotka olivat viisi vuotta aikaisemmin muodostaneet Euroopan hiili- ja teräsyhteisön. Eurovision laulukilpailun ja Euroopan integraatiokehityksen välille on ymmärrettävästi ajoittain vedetty yhtäläisyysmerkit.
Ensimmäisissä Euroviisuissa kukin osallistujamaa kilpaili kahdella sävelmällä. Suurin osa lähetti Luganoon kaksi laulajaa, mutta Sveitsin molemmat edustuskappaleet tulkitsi Lys Assia. Lys Assia lienee ollut ensimmäisen viisukilpailun nimekkäin osallistuja, sillä hän oli jo pitkin 1950-lukua niittänyt mainetta etenkin saksankielisissä maissa. Hänen levytyksensä O mein Papa vuodelta 1950 oli ollut valtaisa menestys.
Jo Sveitsin ensimmäiset euroviisut esittelivät monikielisen valtion valttikortin: Sveitsillä oli varaa valita esityskielen suhteen. Maan debyyttiviisu Das alte Karussell laulettiin saksaksi ja toinen Refrain ranskaksi. Euroviisujen varhaishistoriassa ranskasta muodostui laulukilpailun lingua franca, joten ei ollut mikään varsinainen ihme, että Sveitsin kahdesta euroviisusta juuri ranskankielinen Refrain kruunattiin voittajaksi. Vuoden 1956 Euroviisuissa äänestys suoritettiin kulissien takana ja vain voittaja ilmoitettiin suorassa lähetyksessä. Kuinka muut esitykset sijoittuivat raadin äänestyksessä? Se ei selvinne koskaan. Joka tapauksessa Lys Assia kirjoitutti nimensä historiaan kaikkien aikojen ensimmäisenä Eurovision laulukilpailun voittajana.
Vuoden 1956 Eurovision laulukilpailun kilpailulähetyksestä ei ole säilynyt minkäänlaista televisiotaltiointia. Sveitsiläisistä televisioarkistoista löytyi kuitenkin uutiskatsausmateriaalia varten kuvattu parin minuutin pätkä voittajan kertausesityksestä.
Lys Assia edusti maataan Euroviisuissa myös vuosina 1957 ja 1958. Frankfurtin Euroviisuihin vuonna 1957 hän sai esitettäväkseen melko tavanomaisen balladin L'enfant que j'étais, josta ei jäänyt mainittavaa kerrottavaa jälkipolville. Sen sijaan Hilversumin Euroviisuissa vuonna 1958 Lys Assia vastasi varmasti lystikkäimmästä numerosta. Giorgio on hillittömän vauhdikas kappale, jossa laulun kertojahahmo kuvailee romanttista viikonloppua Lago Maggioren rannalla ihastuksensa Giorgion kanssa. Rakastavaisten kielimuurikaan ei haittaa, sillä äidinkielenään saksaa puhuva Lys Assia pääsee osoittamaan italian kielen taitonsa muun muassa kieliverryttelyn muodossa (und risotto, risotto, risotto... tai und polenta, polenta, polenta...). Ja kuinka oppikirjamaisesti Lys Assia kuvailee dialogia ravintolan tarjoilijan kanssa: "Un ristorante alla piazza: 'Cameriere!'" Treffit Giorgion kanssa vaativat jotain kahvia väkevämpää. Kun tarjoilija ehdottaa: "Signore, Signorina, per favore, un espresso?" (ei macchiato?), Lys Assia ilmoittaa innostuneen temperamenttisesti: "No – vino!" Ehkäpä Viron tämän vuoden viisuedustaja Tommy Cash olisi voinut treenata italiaa Lys Assian viisun tahdissa. Giorgion sanoituksessa hekumoidaan myös tulevasta yöstä kuun loisteen alla. Siinäpä osoituksena nykypäivän paheksujille, että jo Euroviisujen alkuhämärässä on vihjailtu millaista se voi olla, kun lovveen lankee...
Lys Assia oli vähällä voittaa Euroviisut toistamiseen, sillä hän taisteli ykkössijasta rinta rinnan Ranskan André Claveaun kanssa. Ennen viimeistä äänestyskierrosta äänet olivat jakautuneet Ranskalle 21 ja Sveitsille 20. Italian raati ratkaisi lopulta kilpailun Ranskan hyväksi jakamalla kymmenestä äänestään kuusi Ranskalle ja neljä Giorgiolle. Lys Assia jäi toiseksi. Euroviisujen historiassa sekä voittoon että kakkossijaan ovat yltäneet hänen lisäkseen Italian Gigliola Cinquetti, Irlannin Linda Martin, Norjan Elisabeth Andreassen (toinen voitto Bobbysocks-duon toisena osapuolena) ja Venäjän Dima Bilan.
Ja niin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin, Giorgio menestyi viisuäänestyksessä huomattavasti paremmin kuin Italiaa edustanut Domenico Modugno kappaleellaan Nel blu, dipinto di blu, joka tunnetaan paremmin nimellä Volare. Tuleva ikiklassikko, joka muun muassa saavutti useamman Grammy-palkinnon, tosiaan sijoittui vasta kolmannelle sijalle – 13 äänen saalis jäi kauas kärkikaksikosta. Jo varhaiset euroviisuäänestykset osoittavat, ettei kilpailumenestys välttämättä korreloi millään tavalla myöhemmän kaupallisen menestyksen kanssa.
Taktikoivatko norjalaiset voiton Sveitsiltä?
Hitti #3: Esther Ofarim – T'en va pas (1963)
Vaikka Israel liittyi euroviisuperheeseen vuonna 1973, ensimmäiset israelilaiset artistit esiintyivät viisuestradilla jo kymmenen vuotta aikaisemmin: Carmela Corren edusti Itävaltaa ja Esther Ofarim Sveitsiä. Esther Ofarim oli kohonnut 1960-luvun alkaessa Israelissa suureen suosioon, mutta lupaavasti alkaneesta urasta huolimatta hän muutti miehensä Abin kanssa Sveitsiin. Vuonna 1963 Esther Ofarim valittiin uuden kotimaansa euroviisuedustajaksi sävelmällä T'en va pas.
Sveitsiläiset muistavat Lontoon Euroviisut 1963 skandaalinkäryisenä kilpailuna, jossa heiltä varastettiin voitto. Norjan yleisradio oli ilmeisesti EBU:n epäselvän viestinnän vuoksi värvännyt raatiinsa liikaa jäseniä, eikä tuomariston puheenjohtajalle jäänyt tarpeeksi aikaa laskea raadin tulosta. Norjan äänestysvuorolla pisteidenlukija luki nopeaan tahtiin maiden nimiä kummallisessa järjestyksessä eikä maininnut äänestettävien maiden esiintymisnumeroita, kuten tuohon aikaan käytäntönä oli. Kilpailun juontanut Katie Boyle jäi hämmentyneenä ihmettelemään Norjan luettelemia pisteitä, jolloin norjalainen pisteidenlukija pyysi ottamaan Norjaan uudelleen yhteyttä äänestyksen päätteeksi. Norjan alkuun kuuluttamat pisteet jäivät kuitenkin kummittelemaan tulostaululle. Tässä vaiheessa Sveitsille merkittiin kolme pistettä ja Tanskalle kaksi. Ennen Norjan uusintakierrosta Sveitsi johti kilpailua 42 pisteellä, Tanska oli toisena 40 pisteellä. Toisella yrittämällä pisteiden ilmoittaminen sujui protokollan mukaan, mutta kuinka ollakaan: Norjan uudet pisteet käänsivät asetelman Tanskan hyväksi. Nyt Tanskalle ilmoitettiinkin neljä pistettä ja Sveitsille vain yksi, joten alkuperäisiin pistepotteihin verrattuna Tanskalle lisättiin kaksi pistettä, kun taas Sveitsi vastaavasti menetti kaksi pistettä. Näinkö norjalaiset auttoivat toisen Pohjoismaan voittoon? Vaikka sittemmin asiakirjat ovat osoittaneet, että Norjan lopullisiksi merkityt pisteet olivat alun perinkin oikeat, vuoden ylle on jäänyt sopupelin epäilys, etenkin kun myöhempinä vuosina viisuäänestyksissä Pohjoismaat tukivat toisiaan hyvinkin räikeästi.
Täpärästä viisutappiosta huolimatta Esther Ofarimista tuli kansainvälinen tähti, joka niitti mainetta Yhdysvaltoja myöten. Hänet muistetaan erityisesti vuoden 1968 suurhitistä Cinderella rockafella, jonka hän esitti duona silloisen miehensä Abin kanssa.
Sveitsin euroviisut 1960-luvulla
1960: Anita Traversi – Cielo e terra, 8. / 13 (5 ääntä)
1961: Franca di Rienzo – Nous aurons demain, 3. / 16 (16 ääntä)
1962: Jean Philippe – Le retour, 10. / 16 (2 pistettä)
1963: Esther Ofarim – T'en va pas, 2. / 16 (40 pistettä)
1964: Anita Traversi – I miei pensieri, 13. / 16 (0 pistettä)
1965: Yovanna – Non - à jamais sans toi, 8. / 18 (8 pistettä)
1966: Madeleine Pascal – Ne vois-tu pas?, 6. / 18 (12 pistettä)
1967: Géraldine – Quel cœur vas-tu briser, 17. / 17 (0 ääntä)
1968: Gianni Mascolo – Guardando il sole, 13. / 17 (2 ääntä)
1969: Paola del Medico – Bonjour, bonjour, 5. / 16 (13 ääntä)
Esi-Europapa?
Kuriositeetti #1: Henri Dès – Retour (1970)
Tarttuvat kertosäkeistöt ja sitkeät korvamadot ovat Euroviisujen olennaisia ominaispiirteitä. Sveitsin euroviisu vuosimallia 1970 jää varmasti kertakuulemalta kaaliin – on sitten vastaanottajan huumorintajusta kiinni saako pään sisäisessä jukeboksissa jyskyttävä papabapapapaa hymyn huulille vai raivon partaalle. Retour kertoo huolettomasta miehestä, joka vain matkustelee ympäri Eurooppaa, vaikka nainen kaipaa kotona. Ei huolta, mies ajattelee, kunhan hän lopulta palattuaan tuo tuliaiseksi jalokivikotelon, niin sitten kaikki on taas hyvin.
Mutta hetkinen! Laulussa reissataan Euroopassa ja hoetaan pa pa paata... Tämähän on ilmiselvä esikuva Joost Kleinin viime vuoden diskatulle euroviisuhitille Europapa! Henri Dès esiintymisensä perusteella myös omanlaisensa camp-ukko. Irlannin euroviisuselostaja Valerie McGovern kiteytti koko esityksen: "Well he sounds very happy about singing goodbye to his girlfriend, doesn't he?"
Retour sijoittui Amsterdamin tynkäviisuissa peräti neljänneksi. Neljäs sija oli jaettu, sillä samalle äänimäärälle ylsivät myös Ranskan kaunis balladi Marie-Blanche ja Espanjan Gwendolyne, jonka tulkitsi itse Julio Iglesias.
Samannimisistä viisuista: Sveitsiä oli kahdeksan vuotta aikaisemmin edustanut kappale nimeltään Le retour. Tuo määräisellä artikkelilla varustettu kappale muistutti tyylikästä elokuvasävelmää. Tyylikäs ei ehkä ole adjektiivi, jolla tätä myöhempää Retour-rallatusta luonnehtisi ensisijaisesti.
Peter, Sue & Marc – Sveitsin euroviisukonkaritrio
Kuriositeetti #2: Peter, Sue & Marc – Les illusions de nos vingt ans (1971)
Sveitsin euroviisuhistoriaa ei voi käsitellä mainitsematta trioa Peter, Sue & Marc. Kolmikko edusti Sveitsiä Euroviisuissa peräti neljästi – vieläpä joka kerralla eri esityskielellä, ja laulujen tyylilajikin vaihteli. Heidän viisudebyyttinsä Dublinissa vuodelta 1971 oli tuulahdus 60-lukulaisen nuorison idealistisesta liikehdinnästä. Laulussaan Les illusions de nos vingt ans vedottiin vanhempiin sukupolviin: olette viettäneet elämäänne, antakaa nyt meidän vuorostamme elää omaa elämäämme, rakastaa ja toteuttaa nuoruutemme unelmia. 1960-luvun puolivälin folkilmiö ei paria satunnaista poikkeusta lukuun ottamatta heijastunut Euroviisujen tarjontaan, mutta tämä Les illusions de nos vingt ans pohjautui folkmusiikin konventioihin.
Kuriositeetti #3: Peter, Sue & Marc – Djambo, Djambo (1976)
Vuosina 1973–1976 Eurovision laulukilpailussa ei ollut vaatimusta esityskielestä. Ensimmäisenä vuonna sääntömuutosta hyödynsivät vain Pohjoismaat, jotka lauloivat kilpailukappaleensa englanniksi. Abban voiton jälkimainingeissa Euroviisujen musiikkitarjonnassa tapahtui selkeä nuorennusleikkaus iskelmästä popimpaan suuntaan. Vuonna 1976 jo joka toinen kilpailukappale esitettiin joko kokonaan tai osittain englanniksi. Samalla kilpailua kritisoitiin voimakkaasti liiasta kaupallisuudesta ja massakulttuurista. Myös Peter, Sue & Marc olivat vaihtaneet tyyliään huomattavasti populaarimpaan suuntaan. Haagin viisulavalla 1976 he esittivät Sveitsin ensimmäisen englanninkielisen euroviisun.
Djambo, Djambo oli läpeensä kaupallinen mutta sympaattinen pop-hitti eläköityneestä klovnista, joka muisteli haikeana menneisyyttään sirkuksessa. Viisuesitystä elävöitti posetiivia pyörittävä klovnihahmo. Ulkomusiikillisten kikkojen lisääntyminen euroviisuesityksissä oli omiaan ärsyttämään niin kutsuttuja vakavan musiikin tekijöitä. Mutta kansojen syvät rivit arvostivat, sillä Djambo, Djambo sijoittui viisuäänestyksessä peräti neljänneksi. Djambo, Djambon tyyli enteili Peterin, Suen & Marcin suurinta kansainvälistä menestystä: myöhemmin vuonna 1976 he levyttivät hittinsä Cindy, jonka Babitzinin sisarukset Kirka ja Anna tekivät Suomessa tunnetuksi.
Kuriositeetti #4: Peter, Sue & Marc + Pfuri, Gorps & Kniri – Trödler & Co (1979)
Vitsiviisut eivät suinkaan ole mikään 2000-luvulla syntynyt ilmiö, vaikka ajoittain somekommentoinnissa näin väitetään. Sveitsin merkittävin panostus huumorieuroviisujen jatkumoon nähtiin jo Jerusalemissa vuonna 1979. Asialla olivat jälleen Peter, Sue & Marc, jotka olivat saaneet seurakseen toisen trion nimeltään Pfuri, Gorps & Kniri.
Kilpailukappale Trödler & Co kertoi romukauppiaiden orkesterista, joka luo musiikkia mitä mielikuvituksellisimmista käytetyistä esineistä. Viisulavalle raahattiin valtava määrä asianmukaista rekvisiittaa – mutta ei ongelmitta, sillä Israelin tulli otti Sveitsin rojukasat syyniinsä. Kertoman mukaan israelilaisen euroviisuorkesterin jäsenet eivät arvostaneet, kun kenraaliharjoituksessa esityksen puutarhaletkusta tippui vettä orkesterimonttuun soittajien päälle.
Sveitsiläinen huumori menestyi yllättävänkin hyvin sijoittuen kymmenenneksi. Esimerkiksi Suomen raadin mielestä Trödler & Co oli koko kilpailun toiseksi nautittavin esitys.
Sveitsin euroviisut 1970-luvulla
1970: Henri Dès – Retour, 4. / 12 (8 ääntä)
1971: Peter, Sue & Marc – Les illusions de nos vingt ans, 12. / 18 (78 pistettä)
1972: Véronique Müller – C'est la chanson de mon amour, 8. / 18 (88 pistettä)
1973: Patrick Juvet – Je vais me marier, Marie, 12. / 17 (79 pistettä)
1974: Piera Martell – Mein Ruf nach dir, 14. / 17 (3 ääntä)
1975: Simone Drexel – Mikado, 6. / 19 (77 pistettä)
1976: Peter, Sue & Marc – Djambo, Djambo, 4. / 18 (91 pistettä)
1977: Pepe Lienhard Band – Swiss lady, 6. / 18 (71 pistettä)
1978: Carole Vinci – Vivre, 9. / 20 (65 pistettä)
1979: Peter, Sue & Marc + Pfuri, Gorps & Kniri – Trödler & Co, 10. / 19 (60 pistettä)
Legendaarinen mysteerituomari
Kuriositeetti #5: Patrick Juvet – Je vais me marier, Marie (1973)
Oikeastaan tarkoituksenani ei ollut nostaa esille tätä sveitsiläisen nuoren pop-idolin keskinkertaista polttari-iskelmää, sillä Sveitsin ikimuistoisin hetki vuoden 1973 Euroviisuissa liittyy äänestykseen. Vuosina 1971–73 Euroviisuissa oli käytössä erikoinen äänestysjärjestelmä, jossa kukin osallistujamaa lähetti paikan päälle kaksi tuomaria jakamaan arvosanoja jokaiselle viisuesitykselle (paitsi oman maansa). Toisen raatilaisen oli oltava alle 25-vuotias tai toisen yli – ja raatilaisilta vaadittiin vähintään kymmenen vuoden ikäeroa.
Sveitsin vanhempi tuomari otti kaiken irti kolmesta minuutistaan julkisuudesta ja hän nosteli arvosanoja elehtimällä hauskasti, mikä vähitellen sai muidenkin raatilaisten suupielet ylöspäin. Yleisradioiden edustajat valittelivat näihin aikoihin euroviisulähetysten epätelevisionomaisuutta, mutta ehkäpä Sveitsin raadin jäsenen ansiosta pitkäveteiseksi haukuttu äänestysprosessi oli edes hitusen viihdyttävämpi. Siitä huolimatta, että viisuharrastajat ovat noteeranneet Sveitsin hilpeän tuomarin, hänen henkilöllisyytensä on jäänyt mysteeriksi. Vaikka sveitsiläisten sanoma- ja aikakauslehtien digitoituja näköispainoksia on tutkittavissa internetissä kiitettävä määrä, en löytänyt yhdestäkään ranskan-, saksan- saati italiankielisestä aviisista mainintaa hänen nimestään. Sen sijaan sveitsiläisessäkin media-aineistossa raportoitiin raatilaisten pysyvän visusti majoituksissaan, jotta he olisivat immuuneja kaikenlaisille lahjomis- ja lobbaamisyrityksille. Asiasta purnasi kitkerin sanankääntein myös tuomariston suomalaisjäsen Heikki Sarmanto, jonka mukaan raatilaiset olivat suorastaan vangittuina hotelleissaan. Seuraavana vuonna äänestysjärjestelmä muutettiin ja siitä lähtien euroviisutuomaristot ovat määritelleet pisteensä omissa kotimaissaan.
Ystäväin, älä mene pois... vaan pelataan Mikadoa
Hitti #4: Simone Drexel – Mikado (1975)
Klassinen tikkupelikin sopii euroviisun aiheeksi. Vuonna 1975 Sveitsin euroviisukarsinnat voitti 17-vuotias Simone Drexel itse kynäilemällään kappaleella Mikado. Suomalaiset höristivät korviaan Euroviisujen esikuunteluissa. Sveitsin kappaleen a-osa muistutti Suomen edellisen vuoden euroviisua Älä mene pois. B-osassa Mikado muuttui tarttuvaksi humpaksi, jossa Tukholman euroviisuorkesterin ksylofonistikin pääsi loistamaan.
Vuotta aikaisemmin Suomen edustaja Carita Holmström oli välttänyt yhdellä äänellä jaetun jumbosijan. Sveitsin "plagiaatti" Mikado palkittiin kuudennella sijalla. Vastaavasti vuonna 2019 monet olivat kuulevinaan Norjan viisun Spirit in the sky kertosäkeistössä yhtäläisyyksiä Saara AallonMonstersiin. Ja jälleen kerran historia toisti itseään: Suomi 2018 25. sija / 26, Norja 2019 kuudes.
Sveitsin euroviisujen suomenkielisiä versioita
T'en va pas (1963): Olavi Virta – Tulethan
C'est la chanson de mon amour (1972): Katri Helena – Hellyys ja hurjuus
Mikado (1975): Pirjo Lehti / Paula Karppanen – Mikado
Djambo, Djambo (1976): Eija Merilä & Martti Metsäketo – Djambo, Djambo
Swiss lady (1977): Kari Tapio – Aikuinen nainen
Vivre (1978): Päivi Vesalainen – Vain yksi on kultaa
Cinéma (1980): Paula Koivuniemi – Sunnuntainäytös
Io senza te (1981): Berit & Matti Esko – Jos ei sua ois
Pas pour moi (1986): Marion – Jälkeen kyynelten
Kari Tapio levytti Aikuisen naisen
Kuriositeetti #6 Pepe Lienhard Band – Swiss lady (1977)
Pepe Lienhardin johtamat big bandit kuuluvat Sveitsin arvostetuimpiin viihdemusiikin säestäjiin. Vuonna 1977 Lienhardin sekstetti edusti Sveitsiä Euroviisuissa kappaleella Swiss lady, joka englanninkielisestä nimestään huolimatta on saksankielinen laulu. Euroviisulähetyksen Yleisradiolle selostanut Erkki Toivanen valisti televisionkatsojille millaisesta sveitsittärestä laulu kertookaan: "Tässä laulussa selviää, että tämä swiss lady on vähän hupsu. Ja lopulta selviää, että hän on torvi – nimittäin alppitorvi." Swiss lady on ylistys alppitorvelle, jota vuorilla majaileva yksinäinen mies soittelee. Alppitorvi näytteli merkittävää osaa viisuesityksessä, jota ryydittivät myös jodlaus ja piccolohuilu. Sveitsi tarjosi täten viisupaketissaan monien kaupallisuus- ja massakulttuurikritiikissään peräänkuuluttamia kansallisia ominaispiirteitä. Pirteä esitys sijoittui Wembleyn Euroviisuissa peräti kuudenneksi.
1970-luvun jälkipuoliskolla Euroviisut elivät kaupallista kulta-aikaansa, ja Suomessa kilpailukappaleita käännettiin suomeksi viljalti. Swiss ladyn sai levytettäväkseen Kari Tapio. Pertti Reposen suomenkielisessä sanoituksessa oli sivuutettu alkuperäisteoksen sveitsiläis- ja alppitorviteema (vaikka ne elementit kuuluvat säestyksessä) ja laulu oli muuttunut tavanomaiseksi rakkauslauluksi, jossa kertoja tunnusti rakkautensa eräälle tietylle aikuiselle naiselle, joka on eri maata kuin "nuoret tyttöset". Iskelmänharrastajien mielestä on tietenkin hersyvän hauskaa kertoa anekdoottia, että myös Kari Tapio on levyttänyt Aikuisen naisen.
Sveitsin euroviisut 1980-luvulla
1980: Paola – Cinéma, 4. / 19 (104 pistettä)
1981: Peter, Sue & Marc – Io senza te, 4. / 20 (121 pistettä)
1982: Arlette Zola – Amour on t'aime, 3. / 18 (97 pistettä)
1983: Mariella Farré – Io così non ci sto, 15. / 20 (28 pistettä)
1984: Rainy Day – Welche Farbe hat der Sonnenschein, 16. / 19 (30 pistettä)
1985: Mariella Farré & Pino Gasparini – Piano, piano, 12. / 19 (39 pistettä)
1986: Daniela Simons – Pas pour moi, 2. / 20 (140 pistettä)
1987: Carol Rich – Moitié moitié, 17. / 22 (26 pistettä)
1988: Céline Dion – Ne partez pas sans moi, 1. / 21 (137 pistettä)
1989: Furbaz – Viver senza tei, 13. / 22 (47 pistettä)
Kasariklassikoita
Hitti #5: Paola – Cinéma (1980)
Paola del Medicon ensimmäinen euroviisumatka toteutui hänen läpimurtonsa kynnyksellä vuonna 1969. Tuolloin hänen viisunsa Bonjour, bonjour – joka ranskankielisestä nimestään huolimatta on saksankielinen laulu – sijoittui viidenneksi. Madridin Euroviisut vuodelta 1969 muistetaan kohukilpailuna, joka päättyi neljän voittajan tasapeliin. Paola del Medicon kohtalona oli siten olla vuosikerran parhaiten menestynyt ei-voittaja.
Paola oli 1970-luvulla tähti saksankielisessä Euroopassa ja hän on osallistunut myös Saksan euroviisukarsintoihin. Euroviisujen kansainvälinen loppukilpailu kutsui häntä jälleen vuonna 1980, jolloin hänet houkuteltiin toistamiseen Sveitsin euroviisuedustajaksi. Lapsuuden ikimuistoisia elokuvakokemuksia muisteleva tarttuva iskelmä Cinéma ylitti kielimuurin ja täytti muutenkin osuvasti tuon ajan standardieuroviisujen kriteerit, joten menestys ei tullut yllätyksenä: neljäs sija ja muun muassa täydet 12 pistettä Suomen raadilta.
Cinéman on säveltänyt Peter, Sue & Marc -trion Peter Reeber, joka oli näihin aikoihin varsinainen euroviisuaktiivi. Tämän ja oman trionsa neljän euroviisun lisäksi hänen aikaansaannoksensa on edellä esitelty Swiss lady.
Cinéman suomenkielisen version Sunnuntainäytös levytti suomeksi Paolan lähes nimikaima Paula Koivuniemi – 1960-luvulla uransa aloittanut laulajatar, joka oli kohonnut uuteen suosioon vuonna 1980. Ja ehkäpä laulajat muistuttivat toisiaan ulkoisestikin...
Hitti #6: Peter, Sue & Marc – Io senza te (1981)
Peter, Sue & Marc -trion ensiesiintyminen euroviisuestradilla tapahtui Dublinissa vuonna 1971. Kymmenen vuotta myöhemmin samassa kaupungissa ympyrä sulkeutui ja kolmikon ainutlaatuinen viisutaival sai komean loppuhuipennuksensa. Kaunis ja kaihoisa panhuilun värittämä Io senza te on vakiinnuttanut asemansa suuren luokan euroviisuklassikkona. Io senza te lukeutui viisuvuoden ennakkosuosikkeihin, joten menestys ei tullut yllätyksenä: neljäs sija ja muun muassa täydet 12 pistettä Suomen raadilta. Io senza te saavutti täydet pisteet peräti viideltä maalta, kun taas kilpailun voittanutta Ison-Britannian Making your mind upia muistettiin 12 pisteellä vain kahdesti.
Hitti #7: Arlette Zola – Amour on t'aime (1982)
On tietysti ihan pervoa digata tällaisesta humpasta, joka oli auttamattoman vanhanaikainen jo ilmestymishetkellään, mutta minkäs teet. Minä pidän iskelmämusiikista ja jokin tässä Those were the days -pastississa vetoaa. My guilty pleasure. Amour on t'aime sävellettiin alun perin vuoden 1979 Sveitsin euroviisukarsintoihin, mutta laulu joutui vetäytymään kilpailusta, koska alkuperäiseksi esiintyjäksi kaavailtu yhtye hajosi. Kappaletta ei esitetty julkisesti missään ennen vuoden 1982 viisukarsintoja, jossa sen tulkitsi Arlette Zola – 60-luvun popidoli, joka yritti näihin aikoihin comebackia.
Arlette Zolan esitys Harrogaten viisulavalla edustaa varmasti monille Euroviisuihin niin usein liitettyjä camp-aspekteja. Solisti on harjoitellut humppaansa tarkat askelkuviot ja hieman kömpelön koreografian tarkkaan suunniteltuineen käsiliikkeineen, joita hän seuraa orjallisesti. Niihin aikoihin, kun ensimmäistä kertaa perehdyin Euroviisujen historiaan, ei aina muistettu noudattaa kovinkaan poliittisesti korrektia kielenkäyttöä, ja viisufoorumeilla törmäsin useaan otteeseen kommentteihin, joissa Zolan esiintymisasua kuvailtiin vähemmän mairittelevilla ilmaisuilla – mielleyhtymät drag-estetiikkaan eivät liene olleet tarkoituksellista vuonna 1982.
Amour on t'aime sijoittui Euroviisuissa peräti kolmanneksi, mutta kolmas sija oli konkreettinen osoitus siitä, ettei laulukilpailulla ollut näihin aikoihin yh-tään mitään tekemistä valtavirran populaarimusiikin trendien kanssa. Mahtoiko erinomaiseen sijoitukseen vaikuttaa esiintymisvuoro Suomen Kojon perään? Jos Nuku pommiin kuulosti keskivertoeuroviisuraatilaisen korviin melusaasteelta, Amour on t'aime saattoi sen jälkeen vaikuttaa virkistävän normaalilta.
Yhdysvaltalaissyntyinen Anita Kerr lienee kaikkien aikojen kansainvälisesti meritoituneimpia säveltäjiä, joka on koskaan osallistunut Eurovision laulukilpailuun. Kerr oli luotsannut 1950-luvulta lähtien maailmankuulua Anita Kerr Singers -lauluryhmää, joka oli voittanut seitsemään otteeseen Grammy-palkinnon. Kerr on pitkän uransa aikana toiminut myös kapellimestarina maineikkaille orkestereille.
Anita Kerr muutti vuonna 1970 Sveitsiin. Viisitoista vuotta myöhemmin hänen sävellyksensä Piano, piano voitti Sveitsin euroviisukarsinnat. Göteborgin Eurovision laulukilpailuissa Anita Kerr päätti itse johtaa oman viisusävellyksensä. Hän on yksi euroviisuhistorian kolmesta naiskapellimestarista – muut ovat Ruotsin Monica Dominique (1973) ja Israelin Nurit Hirsh (1973 ja 1978). Anita Kerrin osallistuminen Euroviisuihin säveltäjänä ja kapellimestarina herätti etukäteen jonkin verran huomiota, mutta tälläkin kertaa viisuäänestys osoitti, ettei aikaisemmilla ansioilla ole vaikutusta menestykseen. Piano, piano jäi puolivälin tienoille sijalle 12. Anita Kerria vaatimaton sijoitus ei jäänyt harmittamaan, vaan hän oli päinvastoin ylpeä, että sveitsiläiset olivat hyväksyneet maahanmuuttajan sävellyksen edustajakseen.
Ja kun tulin maininneeksi euroviisukapellimestarien sukupuolijakauman, niin tässä kohtaa jokaisen viisutietäjän täytyy toki osoittaa nohevuutensa mainitsemalla Ison-Britannian kapellimestarin vuodelta 1962. Viisutehtävän aikaan hänet tunnettiin nimellä Wally Stott, mutta kymmenen vuotta myöhemmin hän korjautti sukupuolensa ja siitä lähtien hän kantoi nimeä Angela Morley.
Daniela Simons voitti aikuisten kilpailusarjan
Hitti #8: Daniela Simons – Pas pour moi (1986)
Turkkilaissyntyinen Atilla Şereftuğ muutti Sveitsiin rakkauden perässä. 1980-luvun alkupuoliskolla hän niitti mainetta suositussa Dorados-yhtyeessä. Şereftuğ ei ollut koskaan erityisen kiinnostunut Eurovision laulukilpailusta, mutta vuonna 1985 hän sattumalta päätyi seuraamaan kilpailulähetystä. Oman kertomansa mukaan hänet valtasi erikoinen, suorastaan pakkomielteen omainen tarve osallistua itsekin mukaan.
Şereftuğ kertoi ajatuksistaan managerilleen, joka esitteli hänet uudelle suojatilleen Daniela Simonsille. Laulajatar oli kahdesti kokeillut onneaan Sveitsin viisukarsinnoissa. Kun Şereftuğ kuuli Simonsin olevan koulutettu ammattitaitoinen pianisti, hän alkoi säveltää pianovetoista viisusävelmää. Nella Martinetti kynäili aihioon sanoituksen Pas pour moi. Sveitsin euroviisukarsintaan osallistumisen tiellä oli vain yksi este. Tuohon aikaan Sveitsin viisusäännöt edellyttivät karsintaan osallistuvilta lauluntekijöiltä Sveitsin kansalaisuutta. Şereftuğ hoiti muodollisuuden pois alta ennen vuodenvaihdetta.
Daniela Simonsin tyylikkäästi tulkitsema Pas pour moi äänestettiin Sveitsin edustajaksi Bergenin Euroviisuihin vuonna 1986. Säveltäjä Atilla Şereftuğ vaikutti euroviisukapellimestarien joukossa boheemilta taiteilijasielulta, mutta hänen sävelkynänsä oli loihtinut varmasti yhden viisuhistorian vaikuttavimmista introista. Sveitsin kannalta harmillisesti saman vuoden kilpailuun osallistui Belgian valloittava lapsitähti Sandra Kim, joka voitti ylivoimaisesti Euroviisujen silloisella piste-ennätyksellä. Pas pour moi oli selkeä kakkonen. Daniela Simons ajautui kilpailun päätyttyä kantamaan huonon häviäjän viittaa, sillä hän meni antamaan julkisuuteen lausuntoja, joissa kyseenalaisti alaikäisen lapsitähden mahdollisuuksia hyödyntää voittoaan. Sveitsiläisissä lehdissäkin veisteltiin Daniela Simonsin voittaneen aikuisten kilpailusarjan.
Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin: Atilla Şereftuğ ja Daniela Simons löysivät viisuprojektin myötä toisensa ja löivät hynttyyt yhteen yksityiselämän puolella. Pas pour moi -kappaleen sanoitus osoittautui enteelliseksi: laulun kertoja julisti etsivänsä todellista elinikäistä Rakkautta isolla R:llä.
Agatha Christien jännäri huipentui Céline Dionin voittoon
Hitti #9: Céline Dion – Ne partez pas sans moi (1988)
Vuoden 1987 jälkipuoliskolla Atilla Şereftuğin manageri soitatti säveltäjälle uusien lupaavien kykyjen äänityksiä. Yksi heistä oli muuan 19-vuotias kanadalainen Céline Dion, joka oli levyttänyt kotimaassaan koko teini-ikänsä ja saanut hieman jalansijaa ranskankielisessä Euroopassa. Lisänäkyvyys olisi tervetullutta. Şereftuğ lumoutui tämän vahvaäänisen laulajattaren poikkeuksellisen upeasta äänestä. Hän hankki haltuunsa kaikki Céline Dionin albumit ja kuunteli niitä toistuvasti kotonaan. Kun inspiraatio lopulta iski, se todella iski, ja säveltäjän omien sanojen mukaan sävellys tälle lupaavalle laulajattarelle syntyi yhdeltä istumalta. Nella Martinetti kirjoitti jälleen sanoituksen, minkä seurauksena teos sai nimekseen Ne partez pas sans moi.
Aluksi Céline Dion viestitti hänen amerikkalaisen managerinsa välityksellä, ettei euroviisuprojekti mitenkään onnistuisi aikataulusyistä. Şereftuğ ei kuitenkaan antanut periksi. Hän teetti Pepe Lienhardin orkesterin säestämänä demon ja postitti sen Kanadaan. Lopputuloksen kuultuaan kanadalaisartisti muutti mielensä ja väläytti vihreää valoa. Ongelmaksi oli muodostua Sveitsin euroviisukarsintojen häämöttävä deadline. Aikaa ei ollut hukattavaksi, joten Şereftuğ lensi Montrealiin, jossa Dionin lauluosuus taltioitiin. Palattuaan Sveitsiin äänitys ehdittiin lähettää ehdolle viisukarsintoihin juuri ja juuri ennen sävellysten jättämisen takarajaa. Ne partez pas sans moi äänestettiin Sveitsin viisuedustajaksi Dubliniin, mutta kaikki eivät suhtautuneet varauksettomasti tulevaan euroviisuvoittajaan. Sveitsissä ilmeni jonkin verran nurinaa, koska maan edustajaksi oli valittu tuntematon kanadalainen artisti turkkilaissyntyisen sävellyksellä.
"Käkikellojen maalle povataan tänä vuonna hyvää sijoitusta", alusti euroviisulähetyksen Yleisradiolle selostanut Erkki Pohjanheimo. Céline Dionin erityisiin laulunlahjoihin oli kiinnitetty huomiota ennakkoveikkauksissa, joissa Sveitsi oli paistatellut pitkin kevättä ykkösenä. Voitto ei ollut kuitenkaan läpihuutojuttu, sillä äänestyksestä kehkeytyi todellinen trilleri. Sveitsi johti pisteidenlaskua pitkään, mutta loppuvaiheessa Ison-Britannian Scott Fitzgerald kiri ohi. Ennen viimeistä äänestyskierrosta Britannia johti Sveitsiä vaivaisella viidellä pisteellä. Euroviisujuontaja, irlantilainen politiikan toimittaja Pat Kenny lohkaisi tilanneensa kihelmöivän jännittävän äänestyksen käsikirjoituksen Agatha Christieltä. Voittajan ratkaisu oli Jugoslavian raadista kiinni. Soittoyhteys Ljubljanaan vastasi yhdestä euroviisuhistorian hermoja raastavimmista loppukliimaksista.
"Switzerland, six points"
Sveitsi ohitti kuin ohittikin Britannian yhdellä pisteellä.
"Netherlands, seven points" Artistilämpiössä Céline Dion näytti vakavalta ja Ison-Britannian kapellimestari Ronnie Hazlehurst naureskeli hermostuneesti.
"Germany, eight points"
Viisulähetyksen BBC:lle selostanut Terry Wogan alkoi kuulostaa huolestuneelta: "We got to get the ten or the twelve to win it."
"Norway, ten points"
Saliyleisö ei peittele jännitystään vaan kohahtaa äänekkäästi. "What a cliffhanger!", parahtaa Wogan.
"And finally... France..."
Katsomo mylvii, valokuvaajat juoksevat Ison-Britannian delegaation luota Sveitsin edustustiimin nurkkaukseen. Juuri viisuvoittajaksi äänestetty Céline Dion purskahtaa onnenkyyneliin. Britannia jäi viimeisellä äänestyskierroksella nuolemaan näppejään ja hävisi voiton yhdellä ainokaisella pisteellä.
Céline Dionin euroviisuvoitto ei ollut ajankohtanaan maata mullistava ilmiö. Eurovision laulukilpailun merkitys ei ollut 1980-luvun viimeisinä vuosina lähimainkaan niin tärkeä kuin esimerkiksi edellisellä vuosikymmenellä. Sveitsissäkin viisuvoiton vastaanotto oli hämmentävän vaisu – kanadalaista uutta kykyä ei juhlittu kansallissankarina. Ne partez pas sans moi lisäsi kuitenkin Céline Dionin suosiota ranskankielisissä maissa Euroopassa, mikä osaltaan lienee edesauttanut lopullista kansainvälistä läpimurtoa. Ensimmäisen englanninkielisen albuminsa Céline Dion julkaisi vuonna 1990. Dionin myöhemmän maailmantähteyden myötä hänen euroviisuvoittoonsa on suhtauduttu anakronistisesti. Euroviisupiirit itse pönkittävät mielellään narratiivia, jonka mukaan laulukilpailun voitto epäsuhtaisessa asukokonaisuudessa oli olennainen ponnahduslauta maailmantähden uralla. Aikoinaan niin monet irvileuat vähättelivät Euroviisujen merkitystä hokemalla, että "eihän sieltä ole tullut muita kuin Abba". Television historian pitkäikäisimmästä musiikkiohjelmasta hieman enemmän tietävämpi saattoi kuitenkin korjata: "no onhan sen voittanut myös Céline Dion".
Eurovision laulukilpailun järjestäminen Sveitsissä tänä vuonna kirvoitti kutkuttavan ajatuksen. Voisiko Sveitsin toinen euroviisuvoittaja mahdollisesti esiintyä Baselissa kunniavieraana? Eräiden huhujen mukaan tällaista väliaikanumeroa on suunniteltu, mutta sen toteutuminen riippuu Dionin terveydentilasta.
Ranskan kielen asema Euroviisujen toisena valtakielenä mureni 1980-luvun edetessä. Ne partez pas sans moi on toistaiseksi viimeisin ranskankielinen euroviisuvoittaja.
Retoromaniankielinen euroviisu
Kuriositeetti #8: Furbaz – Viver senza tei (1989)
Toukokuun ensimmäisellä viikolla vuonna 1989 euroviisusirkus rantautui Lausanneen. Sveitsiläisessä viisufinaalissa kaikki ohjelmaosiot käytiin perusteellisesti läpi Jacques Deschenaux’n ja Lolita Morenan juontamana. Euroviisulähetys venähti ensimmäistä kertaa yli kolmen tunnin. Laulukilpailun ystävät olivat 1980-luvulla tottuneet varustautumaan kolmen tunnin videokaseteilla – Eurooppa on tulvillaan VHS-kasetteja, jotka loppuvat kesken ennen voittajan uusintaesitystä. Euroviisujen hevijuuserien mieleen on jäänyt myös hieman pitkäpiimäinen ja kiusallisesti päättynyt väliaikanumero, jota tähditti jousiampuja Guy Tell. Kenraaliharjoituksissa esitys oli sujunut ongelmitta, mutta suorassa lähetyksessä nuoli ei osunut omenaan, mitä yritettiin epätoivoisesti peitellä sadoilta miljoonilta silmäpareilta.
Euroviisulähetykset selostetaan sveitsiläisille italiaksi, ranskaksi ja saksaksi.
Omissa kotikilpailuissaan Sveitsi esitteli valtion neljännen virallisen kielen: edustussävelmä Viver senza tei on euroviisuhistorian ainoa retoromaniankielinen esitys. Kappaleen on säveltänyt Furbaz-yhtyeen keulakuva, ammattimuusikko Marie Louise Werth. Elegantin balladin vastaanotto oli kahtalainen. Viiden ensimmäisen maan äänestysvuoron jälkeen Sveitsi oli tulostaululla neljäntenä. Vielä äänestyksen puolessa välissä Sveitsi oli kuudentena, mutta sen jälkeen pistehanat hyytyivät tyystin ja lopulta emäntämaa jämähti sijalle 13.
Sveitsi on suosinut euroviisuvalinnoissaan ranskankielisiä lauluja, joita on kertynyt kaikkiaan 24. Ranskankielisillä viisuilla Sveitsi on useimmiten saavuttanut kärkisijoituksensa: esimerkiksi kymmenestä kolmen kärkeen sijoittuneesta kilpailukappaleestaan kahdeksan on laulettu ranskaksi. Saksankielisiä viisuja on 12, italiankielisiä 10. Italiankielisillä viisuilla menestys on ollut heikointa. Euroviisujen kielivapauden aikana Sveitsi on luottanut englannin kieleen peräti 18 kertaa.
Sveitsin euroviisut 1990-luvulla
1990: Egon Egemann – Musik klingt in die Welt hinaus, 11. / 22 (51 pistettä)
1991: Sandra Simó – Canzone per te, 5. / 22 (118 pistettä)
1992: Daisy Auvray – Mister Music Man, 15. / 23 (32 pistettä)
1993: Annie Cotton – Moi, tout simplement, 3. / 25 (148 pistettä)
1994: Duilio – Sto pregando, 19. / 25 (15 pistettä)
1996: Kathy Leander – Mon cœur l'aime, 16. / 23 (22 pistettä)
1997: Barbara Berta – Dentro di me, 22. / 25 (5 pistettä)
1998: Gunvor – Lass ihn, 25. / 25 (0 pistettä)
Ysärimenestyjiä: viisujuontajan debyytti ja Céline Dion 2.0
Hitti #10: Sandra Simó – Canzone per te (1991)
Tämänvuotisten Euroviisujen juontajakolmikossa on mukana viisukonkari: televisiokasvo Sandra Studeriin viisuyleisö tutustui ensimmäisen kerran jo vuonna 1991, jolloin hän edusti Sveitsiä laulajana taiteilijanimellään Sandra Simó italiankielisellä balladilla Canzone per te. Mahtoiko kielivalintaan vaikuttaa kilpailun järjestäminen Roomassa?
Canzone per te oli noteerattu ennen kilpailua ennakkosuosikkien joukossa. Esimerkiksi ruotsalaisissa viisuarvioissa Sandra Simóa pidettiin heidän Carolansa pahimpana vastustajana. Ehkäpä pienoinen varautunut hermostuneisuus saattoi rokottaa Sveitsin pistesaalista, mutta lopputulos – viides sija ja reippaasti yli 100 pistettä – oli varsin kunniakas saavutus 22-vuotiaalta tuoreehkolta laulajanalulta, joka sittemmin on luonut uraa televisiojuontajana.
Hitti #11: Annie Cotton – Moi, tout simplement (1993)
Céline Dionin menestys inspiroi muitakin sveitsiläisiä viisunikkareita. Vuonna 1993 lauluntekijät Jean-Jacques Egli ja Christophe Duc turvautuivat samanlaiseen reseptiin. Quebecista bongattiin upeaääninen 17-vuotias Annie Cotton, joka oli lapsesta lähtien kerännyt kannuksensa muun muassa musikaalirooleissa. Millstreetin Euroviisuissa hänen voimaballadinsa sijoittui mahtavasti kolmanneksi. Elettiin Irlannin festivaaliballadien kulta-aikaa, joten Irlanti oli jälleen kerran lyömätön, ja toiseksi sijoittui jälleen kerran ikuinen kakkonen Iso-Britannia. Englannin kielen valta-asema voimistui voimistumistaan. Annie Cottonin jälkeen oli odotettava 28 vuotta ennen kuin ranskankielinen viisu – ja Sveitsi – ylsivät mitalisijoituksille.
Kun roskalehdistö pilaa kaiken
Kuriositeetti #9: Gunvor – Lass ihn (1998)
Sveitsin euroviisuhistorian traagisin kuriositeetti liittyy vuoden 1998 edustajaan Gunvor Guggisbergiin. Gunvor ajautui onnettomien sattumusten seurauksena keltaisen lehdistön riepoteltavaksi, minkä vuoksi hänet tunnetaan musiikillisten ansioiden sijaan varsinaisena kohujulkkiksena.
Vain viikkoa ennen Birminghamin euroviisufinaalia lehdistö paljasti Gunvorin muutaman vuoden takaiset alastonkuvat. Syntisen naisen imagoa vahvisti viisuesityksen epäonninen asuvalinta: Gunvorin mekko oli läpinäkyvä, mikä oli omiaan lisäämään skandaalia. Myös viisulähetyksen Suomelle selostanut tuleva ministeri ja europarlamentaarikko Maria Guzenina katsoi asiakseen kommentoida mekon alta pilkistäviä valkoisia mummonpöksyjä. Millaisetkohan superseksikkäät trendistringit Guzeninalla itsellään oli päällä?
Vuoden 1998 Euroviisuissa toteutettiin laulukilpailun historian mullistavimpia muutoksia. Elitistiset raadit jäivät historiaan ja tulos ratkaistiin ensimmäistä kertaa yleisöäänestyksellä. Jo edellisenä vuonna puhelinäänestystä oli pilotoitu viidessä maassa. Yksi näistä maista oli Sveitsi – Ison-Britannian, Saksan, Ruotsin ja Itävallan ohella. Joka tapauksessa yleisöääniin siirtyminen muutti laulukilpailun dynamiikkaa. Etukäteen juuri kukaan ei uskonut, että Sveitsin edustussävelmä Lass ihn jäisi pahnanpohjimmaiseksi nollalla pisteellä. Raatiäänestysten aikana "ihan kivat kasiplussan" kappaleet saattoivat odottaa kohtuullista sijoitusta. Sen sijaan ihan kiva kasiplussan kappale ei välttämättä innosta katsojaa tarttumaan puhelimeen ja äänestämään. Yleisöäänestys uudisti Euroviisujen menestyshierarkiaa. Sveitsi ajautui niiden harvalukuisten maiden joukkoon, joka ei saa pistettäkään "automaattisesti". Sveitsiläisiä ei ole esimerkiksi muuttanut merkittäviä määriä naapurimaihin siirtotyöläisiksi. Vastaavasti yleisöäänestyksessä toisten maiden on miltei mahdoton jäädä pisteittä, oli niiden viisuedustajat sitten millaisia tahansa. Esimerkiksi Kreikan saman vuoden viisu Mia krifi evesthisia olisi muutoin jäänyt nollille, mutta Kreikan uskollinen ystävä Kypros lätkäisi esitykselle täydet 12 pistettä. Omituisista viisuista puheenollen: Suomen EdeanAava oli pitkään tulostaululla nollilla, mutta rakkaat naapurimaamme Ruotsi ja Viro muistivat meitä peräti kymmenellä pisteellä.
Nollan pisteen tulos vain lisäsi viihdelehdistön kierroksia. Gunvorin elämä suistui raiteiltaan, eivätkä toimittajat ja paparazzit jättäneet häntä rauhaan. Juorulehdet otsikoivat hänen surullisista käänteistään usean vuoden ajan tarjoten lukijoilleen sosiaalipornoa: aihepiireinä vaihtelivat niin talousvaikeudet kuin prostituutio. Gunvorin hyytävään syöksykierteeseen voi perehtyä yksityiskohtaisemmin Tim Mooren mahtavassa Nul points -kirjassa (2006), johon on haastateltu Euroviisuissa nollille jääneitä esiintyjiä.
Sveitsin euroviisut 2000–2009
(SF: sijoitus semifinaaleissa)
2000: Jane Bogaert – La vita cos'è, 20. / 24 (14 pistettä)
2002: Francine Jordi – Dans le jardin de mon âme, 22. / 24 (15 pistettä)
2004: Piero Esteriore & The Music Stars – Celebrate, ei finaalissa (SF: 22. / 22)
2005: Vanilla Ninja – Cool vibes, 8. / 24 (128 pistettä)
2006 : six4one – If we all give a little, 16. / 24 (30 pistettä)
2007: DJ BoBo – Vampires are alive, ei finaalissa (SF: 20. / 28)
2008: Paolo Meneguzzi – Era stupendo, ei finaalissa (SF: 13. / 19)
2009: Lovebugs – The highest heights, ei finaalissa (SF: 14. / 18)
Eurovitsien eurovitsi?
Kuriositeetti #10: Piero Esteriore & The Music Stars – Celebrate (2004)
Gunvorin surullisen kohtalon jälkeen Sveitsin viisumenestys oli kauttaaltaan mollivoittoista. Sveitsi oli kärsinyt Euroviisuihin 1990-luvulla lanseeratusta välivuosien järjestelmästä ensimmäisen kerran jo vuonna 1995. Vuodesta 1998 lähtien Sveitsi – Suomen tavoin – sai tuoda panoksensa viisulavalle vain joka toinen vuosi. Välivuosista luovuttiin vuonna 2004, jolloin Eurovision laulukilpailuihin lanseerattiin alkukarsinta.
Vuosituhannen vaihduttua uudet tuulet puhalsivat niin Euroviisuissa – jossa oli luovuttu sekä orkesterista että kielisäännöstä – kuin musiikkiteollisuudessa, jonka olivat vallanneet television kykykilpailuohjelmat. Suomessakin villiinnyttiin millenniumin jälkeisinä vuosina Popstarsista ja Idolsista. Sveitsissä vastaavanlaiseen pöhinään innoitti MusicStar, jonka ensimmäinen kausi järjestettiin vuosina 2003–04. Sveitsin euroviisukoneisto halusi hyödyntää suositun tosi-tv-ohjelman säpinää, joten MusicStar-kilpailijoille tarjottiin paikkaa viisukarsinnoissa. MusicStar-huumassa sveitsiläiset äänestivät viisuedustajakseen Istanbuliin sisilialaistaustaisen Piero Esterioren, joka oli sijoittunut kilpailussa kolmanneksi. Pieron taustalla heilui ja lauloi mukana muita MusicStar-tähtiä. Vähän niin kuin Hanna Pakarisen viisuesityksen taustalla olisivat huojuneet Jani Wickholm, Antti Tuisku, Christian Forss ja Victoria Shuudifonya.
Sveitsiläisiä ei haitannut Pieron jankkaavan viisun Celebrate tyhjänpäiväinen sanoitus, joka vaikutti siltä kuin Euroviisuja syvästi vihaava taho olisi kirjoittanut parodian tekopirteästä stereotyyppisestä viisusta. Kolmessa minuutissa kuullaan kymmeniä kertoja "celebrate, oh celebrate" ja "clap your hands, oh clap your hands". Muualla Euroopassa vastaanotto ei ollut yhtä lämmin. Euroviisufanien mielestä Sveitsi vastasi vuoden pahimmasta eurovitsistä. Live-esitys ei ainakaan parantanut osakkeita: ensimmäisen säkeistön aikana Piero kopautti mikrofonin naamallensa. Vuoden 2004 Euroviisujen semifinaali on ollut ainoa, jossa karsiutuneiden kappaleiden sijoitukset ja pistemäärät vilahtivat ruudussa lähetyksen lopussa. Sveitsin tuloksen – pyöreät nolla pistettä – nähtyään viisuharrastajien vahingonilolla ei ollut mitään rajaa. Seuraavana päivänä Piero Esteriore pelmahti viisutapahtumiin päänsä kaljuksi ajaneena. Olikohan lyöty vetoa, että hiukset lähtevät jos nolla tulee.
Viilis – mikset tapa mua
Hitti #12: Vanilla Ninja – Cool vibes (2005)
Vuodeksi 2005 Sveitsin yleisradiokorporaatio päätti vaihtaa strategiaa kääntääkseen maan ennätyksellisen heikon viisumenestyksen. Sveitsin viisuedustajaksi värvättiin ilman karsintaa virolainen rockyhtye Vanilla Ninja, joka oli saavuttanut menestystä kotimaansa lisäksi Keski-Euroopan saksankielisissä maissa. Vaikka Sveitsissä "ninjat" olivatkin suosittuja, ulkomaalainen viisuedustaja herätti taas kerran jonkin verran motkotusta. Jupinaa yritettiin tyynnyttää vakuuttamalla, että viisukappaleen tekijätiimissä on sveitsiläinen David Brandes. Cool vibes -edustuskappaleen sanoittajaksi ilmoitettiin nimimerkki John O'Flynn. Salanimen takaa paljastui viisukehäraakki ja Ralph Siegelin aisapari Bernd Meinunger, joka oli turvautunut samaan pseudonyymiin muun muassa rustaillessaan tekstejä E-Roticille...
Cool vibes -viisun avainsäe tuotti päänvaivaa Yleisradion tekstittäjälle, jonka neronleimauksena viileät vibat vääntyivät esikatseluohjelmassa leikkisään muotoon "Viilis". Synkkämielisen rock-kappaleen assosioituminen kotoisaan viilimerkkiin sai suomalaisilta Euroviisujen ystäviltä sen verran murskaavan palautteen, että suorissa euroviisulähetyksissä viilis-maininnat oli jätetty pois.
Vanilla Ninjan pestaaminen viisuedustajaksi osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Kiovan Euroviisujen semifinaalista heltisi jatkopaikka ja finaalin äänestys sujui varsin lupaavasti, sillä yhdessä vaiheessa pisteidenlaskua Sveitsi johti kilpailua – toki siinä vaiheessa pisteensä olivat ilmoittaneet bändin kotimaa Viro (yllätyksettömästi 12 pistettä) ja Suomi (10 pistettä). Kaikkialla Euroopassa nuorten naisten esittämä pehmohevi ei ollut kuitenkaan yhtä suosittua, joten lopulta Sveitsin oli tyydyttävä kahdeksanteen sijaan – se jäikin Sveitsin ylivoimaisesti parhaaksi sijoituksesi 00-luvulla.
Euroviisujen musiikillinen diversiteetti on kasvanut räjähdysmäisesti 20 vuoden takaisesta. Nykyään raskas rock saati mikään muukaan tyyli euroviisukontekstissa ei enää hetkauta. Vuonna 2005 pidettiin suorastaan vallankumouksellisena, että Euroviisuihin lähetettiin ryhmä, jossa "mimmit vetävät heviä". Vanilla Ninjan viisuedustus onkin osoitus siitä, että jo vuotta ennen Lordia Euroviisuissa oli raivattu tietä raskaammalle musiikille.
Maailmanparantamista ja kilpalaulantaa
Kuriositeetti #11: six4One – If we all give a little (2006)
Vuoteen 2006 mennessä Ralph Siegel oli säveltänyt 17 euroviisua. Niistä 14 oli edustanut säveltäjän kotimaata Saksaa ja kolme Luxemburgia. Näinä vuosina saksalaiset uuden sukupolven viisuvastaavat yrittivät hankkia Siegelille porttikieltoa maan euroviisukuvioihin. Vanha kehäkettu ei vähästä lannistunut, vaan hän alkoi lähettää ahkerasti ehdotuksia muiden maiden viisukarsintoihin.
Vuodeksi 2006 Siegel sai myytyä Sveitsin yleisradioyhtiöille ideansa: hän säveltää maalle euroviisun ja kokoaa sen esittäjäksi monikansallisen lauluryhmän, joka ilmentäisi hienolla tavalla kansojen välistä yhteistyötä (ja samalla voisi haalia korkeita pisteitä laulajien kotimaista).
Siegelin rekrytointiprosessi synnytti kokoonpanon six4one, jonka muodostivat ruotsalainen Andreas Lundstedt, portugalilainen Marco Matias, bosnialainen Tinka Milinović, israelilainen Liel Kolet, maltalainen Keith Camilleri ja sveitsiläinen Claudia D'Addio. Ennen lopullisen ryhmän muotoutumista Ralph Siegel oli käynyt kosiskelemassa Katja Kätkää mukaan, mutta hän ei kokenut projektia omakseen.
six4one esiintyi Ateenan euroviisufinaalissa ensimmäisenä. Ralph Siegelin ja Bernd Meinungerin maailmanparannushymnin If we all give a little perusteella syntyi helposti ensivaikutelma, ettei Euroviisuissa mikään ollut muuttunut kymmeniin vuosiin. Onneksi Lordin voitto ravisteli näitä näkemyksiä perusteellisesti. Muutoinkin keinotekoisen, vain Euroviisuja varten kootun kuusikon välinen yhteiskemia ei näyttäytynyt kovinkaan luontevalta. Esitys vaikutti pikemminkin kilpalaulannalta, kun jokainen laulajista pyrki omissa osuuksissaan loistamaan ja erottumaan muista.
Entä millaisen reaktion pisteidenkalasteluyritys sai artistien omissa kotimaissa? Maltalaiset olivat uskollisimpia omalle pojalleen ja antoivat Sveitsille täydet 12 pistettä. Bosnia-Hertsegovina ja Israel muistivat Sveitsiä neljällä pisteellä ja Portugali yhdellä. Ruotsalaiset jättivät Andreas Lundstedtin tylysti nollille. Lisäksi If we all give a little keräsi 3 pistettä Kyproksesta ja 6 pistettä Monacon raadilta.
(P)onnetonta menoa eurodancelegendalta...
Kuriositeetti #12: DJ BoBo – Vampires are alive (2007)
Peter René Baumann oli ollut kahtena peräkkäisenä vuotena äärimmäisen pettynyt kotimaansa suoritukseen Euroviisuissa. Sveitsin esiintymisvuorolla hän ei ollut tunnistanut artisteja, koska he olivat ulkomaalaisia. Baumannin mukaan euroviisufoorumia pitäisi hyödyntää sveitsiläisen musiikin esittelemiseen. Hän lähestyi Sveitsin yleisradiokorporaatiota ehdottaen, että hän voisi edustaa maataan seuraavissa Euroviisuissa. Viisuvastaavat olivat yhteydenotosta erittäin mielissään, sillä 2000-luvulla läntisessä Euroopassa Euroviisujen arvostus oli matala ja suositut nimet karttoivat kilpailuun osallistumista kuin ruttoa. Baumann tunnetaan suuren yleisön keskuudessa esiintyjänimellään DJ Bobo.
Nimekkään eurodanceartistin osallistuminen Eurovision laulukilpailuun ylitti uutiskynnyksen. DJ Bobo oli valmistelemassa kevääksi 2007 vampyyriteemaista show-kokonaisuuutta ja albumia. Oikeastaan koko viisumatka oli osa DJ Bobon Vampires-kiertuetta. Levyn aloitusraita Vampires are alive vaikutti sopivalta euroviisuehdokkaalta. Bobo pysyi tyylilleen uskollisena, mikä ei ainakaan hälventänyt menestyshaaveita. Sveitsin delegaatio saapui Helsingin Euroviisuihin yhtenä suurimmista ennakkosuosikeista.
Ennakkohypetys ei alkuunkaan realisoitunut menestykseksi: Sveitsiä ei äänestetty finaaliin. Helsingin Euroviisujen jättisemifinaalin Itä-Eurooppa-painotteinen jatkoonpääsijöiden lista aiheutti Sveitsissäkin kohun. Sveitsin ranskankieliset viisuselostajat taivastelivat katastrofia tuloksen selvittyä. Toisin kuin useita muita länsieurooppalaisia maita, Sveitsiä ei voinut syyttää panostuksen puutteesta. Maa lähetti viisuedustajakseen kansainvälisesti tunnetun nimen. Kenties todennäköisempi syy floppiin oli vaisussa live-esityksessä. Bobon poppoosta oikein kukaan ei kyennyt laulamaan puhtaasti. Euroviisuesitysten kuuden esiintyjän raja asetti rajoituksensa, mikä yritettiin kiertää roudaamalla lavalle nukkeja, jotka näyttivät kuin vahakabinetista lainatuilta. Teoriassa idea saattoi olla hyvä, mutta lopputulos kääntyi kornin puolelle.
DJ Bobon vaatimaton viisumenestys osoitti jälleen kerran, etteivät aikaisemmat meriitit paljon paina euroviisuäänestyksessä. Helsingin Euroviisuissa sen koki karvaasti DJ Bobon ohella ruotsalainen The Ark.
Sveitsin euroviisut 2010-luvulla
2010: Michael von der Heide – Il pleut de l'or, ei finaalissa (SF: 17. / 17)
2011: Anna Rossinelli – In love for a while, 25. / 25 (19 pistettä)
2012: Sinplus – Unbreakable, ei finaalissa (SF: 11. / 18)
2013: Takasa – You and me, ei finaalissa (SF: 13. / 17)
2014: Sebalter – Hunter of stars, 13. / 26 (64 pistettä)
2015: Mélanie René – Time to Shine, ei finaalissa (SF: 17. / 17)
2016: Rykka – The last of our kind, ei finaalissa (SF: 18. / 18)
2017: Timebelle – Apollo, ei finaalissa (SF: 12. / 18)
2018: Zibbz – Stones, ei finaalissa (SF: 13. / 19)
2019: Luca Hänni – She got me, 4. / 26 (364 pistettä)
... ja ikäpresidentiltä
Kuriositeetti #13: Takasa – You and me (2013)
DJ Bobo ei ollut suinkaan ainoa sveitsiläinen euroviisuedustaja, jonka menestys tyssäsi alisuoriutumiseen viisulavalla. 2000-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Sveitsiä tuntui vaivaavan jonkin sortin euroviisukirous. Vaikka maa lähetti toistuvasti mielenkiintoisia kappaleita, ne eivät suorissa lähetyksissä kasvaneet täyteen potentiaaliinsa. Esimerkiksi 2008 Sveitsi oli noteerattu ennakkoveikkauksissa korkealle Paolo Meneguzzin italoiskelmällä Era stupendo. Viisulavalla Meneguzzin laulusuoritus oli niin järkyttävässä epävireessä, ettei karsiutuminen tuntunut kohtuuttomalta. Seuraavana vuonna Sveitsiä kiiteltiin jälleen persoonallisesta viisuvalinnasta: Lovebugs-yhtyeen The highest heights toi arvioiden mukaan uskottavaa ja autenttista brittipopia viisukilpailuun. Haaveet menestyksestä haihtuivat solistin hämmästyttävän ponnettoman livevedon vuoksi. Kovin valju meno oli myös Michael von der Heidella (2010), vaikka etukäteen viisupojat olivat kovasti pitäneet hänen diskopoljentoisesta iskelmästään Il pleut de l'or.
Kontrastit studioversion ja euroviisuesityksen välillä korostuivat jälleen vuonna 2013, jolloin Sveitsi valitsi viisuedustajakseen kuusi muusikkoa Pelastusarmeijasta. Euroviisujen sääntöjen vuoksi ryhmä ei voinut esiintyä Pelastusarmeijan nimellä eivätkä he saaneet pukeutua esityksessä järjestön univormuihin. Ennen Malmön Euroviisuja ryhmä nimettiin Takasaksi. Sudenpentujen nimigeneraattori paljasti nopeasti ryhmän alkuperäisen taustan: T.A.K.A.S.A = The artist know as Salvation Army.
Esikatseluvideon perusteella Sveitsin ennusmerkit vaikuttivat lupaavilta: You and me oli aidosti positiivinen hyvän mielen kappale, joka sai hymyn kuulijan huulille. Euroviisuesitys kärsi pönöttävästä staattisuudesta ja karsealta kuulostaneesta laulusta. Kaiken huipuksi lavalle raahattiin maskotiksi 95-vuotias kontrabasisti Emil Ramsauer, jonka eksyneeltä vaikuttava olemus ei onnistunut herättämään niin paljon sympatiaa kuin etukäteen oli toivottu. Ramsauer on kaikkien aikojen iäkkäin esiintyjä euroviisulavalla. Hänen ennätystään tuskin helposti ylitetään.
(Jostain käsittämättömästä syystä Euroviisujen virallisen YouTube-kanavan videosta on leikattu toinen säkeistö pois. Siinä laulusuorituksen kuuleminen tuotti eniten tuskaa.)
Piristysruiske
Kuriositeetti #14: Sebalter – Hunter of stars (2014)
Vuosien 2004 ja 2018 välillä Sveitsi äänestettiin euroviisufinaaliin ainoastaan kolme kertaa. Yksitoista karsiutumista viidentoista vuoden aikana on omanlaisensa ennätys Euroviisujen historiassa. Vaikka 2010-luvun mittaan useat perinteiset vanhan kaartin länsieurooppalaiset maat alkoivat taas menestyä, Sveitsi ei päässyt trendiin mukaan.
Aikakauden ainoana piristysruiskeena voi mainita vuonna 2014 maata edustaneen veikeän ja salskean Sebalterin, jonka iloluontoinen tarttuvalla vihellyskoukulla varustettu viisu Hunter of stars sijoittui Kööpenhaminan loppukilpailussa tulostaulun vasemmalle laidalle. Myöhemmin selvisi, että pelkällä yleisöäänestyksellä Sveitsi olisi sijoittunut peräti seitsemänneksi, mutta asiantuntijaraatien nihkeily tiputti sijoitusta kuudella pykälällä.
Kyykkypaskasta ei saa konvehtia
Kuriositeetti #15: Rykka – The last of our kind (2016)
Vuonna 2015 Sveitsiä edusti Mélanie Réne kappaleella Time to shine. Nimi ei ollut enne, sillä laulu oli viisusemifinaalikattauksensa unohdettavin ja anonyymein. Ajoittain Euroviisuissa viimeiseksi ei jää huonoin vaan huomaamattomin, ja tämän kohtalon koki myös Mélanie Réne.
Sen sijaan seuraavan vuoden Sveitsin viisuviritelmän moni mielellään unohtaisi verkkokalvoiltaan. Sininen peruukki päässään kyykkinyt Rykka herätti hilpeyttä koreografiallaan, jonka liikkeitä ilkeämielisimmät vertailivat kyykkypaskalla käymiseen. Erikoisefektinä artistista kohosi savua – kuin lämpimistä jätöksistä kesämökin huussissa talvipakkasella. Ammattilaisraadit arvioivat Rykkan viisun The last of our kind 28 pisteen arvoiseksi, mutta yleisöäänissä nollajumbolta pelasti ainoastaan Albanialta saavutetut kolme pistettä. Kaksi semifinaalin jumbosijaa peräkkäin oli omiaan ylläpitämään mielikuvaa Sveitsiä 2000-luvun Euroviisujen ikuisena epäonnistujana.
Sveitsin euroviisurenessanssi
Hitti #13: Luca Hänni – She got me (2019)
Vuosi 2019 merkitsee Sveitsin euroviisuhistoriassa käännekohtaa. Sveitsin satsaus Euroviisuihin oli toista maata kuin aikaisempina vuosina. Maan edustajaksi valittiin sisäisesti Luca Hänni, joka oli vakiinnuttanut asemansa saksankielisessä Euroopassa. Lattarivaikutteinen tanssipop She got me – jota kutsuttiin Euroviisujen Despacitoksi – oli ilmiselvää kesähittiainesta. Esityksen visuaalinen ilme toteutettiin uudenlaisella tatsilla. Sveitsi palkkasi kokonaisuuden ohjaajaksi ruotsalaisen euroviisukonkari Sacha Jean-Baptisten, joka suunnitteli esitykseen asianmukaiset dirty dancingit. Myös televisio-ohjauksessa nojauduttiin moderneihin teknisiin innovaatioihin, minkä seurauksena Sveitsin viisuesitys ilmensi ajanmukaista korkeatasoista pop-estetiikkaa.
Tel Avivin Euroviisuissa Sveitsin viisuodotukset olivat pitkästä aikaa korkealla, ja tällä kertaa panostukselle annettiin asianmukainen arvostus: finaalin raatiäänestyksessä She got me keräsi tasaiseen tahtiin pisteitä ja yleisöltäkin herui Luca Hännille yli 200 pistettä. Neljäs sija oli huima parannus Sveitsin monta kymmentä vuotta kestäneeseen kujanjuoksuun. Se oli maan paras saavutus sitten Annie Cottonin kolmossijan vuodelta 1993.
Vuodesta 2019 alkaen Sveitsi on ollut varteenotettava viisumenestyjä. 2020-luvulla maan viisutaival ei ole kertaakaan tyssännyt semifinaaliin.
Sveitsin euroviisut 2020-luvulla
2021: Gjon's tears – Tout l'univers, 3. / 26 (432 pistettä)
2022: Marius Bear – Boys do cry, 17. / 25 (78 pistettä)
2023: Remo Forrer – Watergun, 20. / 26 (92 pistettä)
2024: Nemo – The code, 1. / 25 (591 pistettä)
Hitti #14: Gjon's tears – Tout l'univers (2021)
Vuoden 2020 Rotterdamin Euroviisuihin Sveitsin euroviisuedustajaksi valittiin albanialaiskosovolaissyntyinen Gjon Muharremaj – joka esiintyy taiteilijanimellä Gjon's tears – ranskankielisellä balladilla Répondez-moi. Laulukilpailu peruttiin koronapandemian vuoksi, mutta Gjonille tarjottiin uutta tilaisuutta seuraavaksi vuodeksi. Artisti pysyi uskollisena tyylilajilleen: ranskankielinen riipaiseva balladi Tout l'univers liikutti Euroviisujen esikatseluohjelmien panelisteja kyyneliin. Gjon esiintyi yleensä pianon ääressä, mutta sveitsiläisten mielestä euroviisulavalla kannatti kokeilla jotain muuta, jotta olisi vältytty rinnastuksilta edelliseen viisuvoittajaan Duncan Laurenceen. Sacha Jean-Baptiste laittoi Gjonin vääntelehtimään esityksessään loreenmaiseen tyyliin, mikä herätti mielipiteitä puolesta ja vastaan.
Avantgardistisia piirteitä sisältänyt esitys ei estänyt Sveitsin menestystä. Tout l'univers voitti Rotterdamin viisufinaalissa raatiäänestyksen ja sai täten eräänlaisen tunnustuksen kilpailun hienoimpana sävellyksenä. Yleisöäänestyksessä Sveitsin oli tyydyttävä kuudenneksi suurimpaan pistemäärään, minkä seurauksena lopullisissa tuloksissa Italian Måneskin ja Ranskan Barbara Pravi kiilasivat Gjonin edelle. Kolmas sija oli kuitenkin Sveitsille parannus edellisestä kerrasta. Ja mikä hienointa: ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1993 ranskankieliset kappaleet ylsivät Euroviisujen mitalisijoille.
Hitti #15: Nemo – The code (2024)
Helmikuussa 2024 ilmoitettiin Nemo Mettlerin edustavan Sveitsiä Malmön Euroviisuissa. Karkauspäivänä eetteriin putkahti hänen viisunsa The code, joka oli syntynyt nykyajan konventioiden mukaisesti biisileirillä. Tekijätiimin muodostivat Nemon kanssa Benjamin Alasu, Lasse Midtsian Nymann ja Linda Dale. Nemon musikaalimainen moniulotteinen teos erottui välittömästi tavanomaisesta viisumassasta. Kolmessa minuutissa kuullaan niin räppiä kuin klassista laulantaa, mutta silti kokonaisuus ei ollut sekava sillisalaatti vaan koherentti ehyt musiikkielämys.
Euroviisujen ennakkotapahtumissa Nemo ihastutti virtuoosimaisilla esiintymisillään ja virheettömillä laulusuorituksillaan. Pitkin kevättä Sveitsin Nemo ja Kroatian edustaja Baby Lasagna vuorottelivat vedonlyönnin ykkösenä. Loppusilauksen Malmöhön loihti esityksen suunnittelijaksi pestattu ruotsalainen Fredrik "Benke" Rydman, jonka ansioluettelossa on muun muassa Käärijän ikimuistoinen viisuesitys. Euroviisulavalla Nemo juoksi ja kieppui pitkin pyörivää alustaa, mutta äänen vire ei kärsinyt piiruakaan missään vaiheessa. Nemo vaihteli luontevasti tyylistä toiseen ja veti antaumuksella kovaa ja korkealta teatraalisessa esityksessään kuin Z-sukupolven Freddie Mercury konsanaan. Nemo tarjosi euroviisukontekstissa hämmästyttävän suvereenia lahjakkuutta, joten suosio musiikin ammattilaisista koottujen raatien keskuudessa ei ollut odottamatonta. Viime vuoden viisufinaalin 180:stä raatilaisesta 71 oli arvioinut The coden parhaaksi. Pisteidenantajat ilmoittivat ennätykselliset 22 kertaa Sveitsille täydet 12 pistettä. Sveitsi oli raatien ylivoimainen ykkössuosikki 365 pisteellä. Yleisöäänestyksen pistepotti 226 sinetöi Sveitsin kolmannen euroviisuvoiton.
Nemon voitto toteutui samalla tavalla raativoittoisesti kuin Ruotsin Loreenin vuotta aikaisemmin. Ymmärrettävistä syistä monet olivat käärmeissään yleisöäänestyksen ykkösen puolesta: Kroatian Baby Lasagna koki Käärijän kohtalon. Nemon kohdalla voitto ärsyttää kuitenkin huomattavasti vähemmän, jos kohta Baby Lasagna olisi ollut yhtä lailla erinomainen euroviisuvoittaja. Nemon erityislaatuinen ammattitaito oli niin poikkeuksellista, että tuomaristojen suitsutus on ymmärrettävämmin perusteltavissa. Euroviisuraatien äänestysohjeistuksessa mainitaan kriteereinä lauluäänen kapasiteetti ja kappaleen omaperäisyys. Raatien kuuluukin palkita esiintyjä, joka eittämättä lukeutuu euroviisuhistorian lahjakkaimpiin. Lisäksi The code on omaperäinen ja luova kevyen musiikin tuotos. Loreenin Tattoon raatimenestys vaikutti lähinnä musiikkiteollisuusväen tunnustukselta pop-hitille, joka persoonattomuudestaan huolimatta täytti oikeaoppisesti nykyaikaiset kriteerit.
Malmön Eurovision laulukilpailut 2024 muistetaan tulehtuneesta ilmapiiristä ja kaoottisista välikohtauksista. Nemon voiton ratkettua viisuharrastajat huokaisivat helpotuksesta, kun kilpailu voitettiin musiikillisin ansioin eikä esimerkiksi poliittisesti motivoituneen äänestäjäryhmän mobilisoinnin vuoksi.
Viime vuoden kohuviisujen jälkeen Eurovision laulukilpailu palaa juurilleen puolueettoman Sveitsin maaperälle. Kuinka suuriksi jännitteet tänä vuonna eskaloituvat? Jää nähtäväksi...
