UMK 2025: Viisutäky ja suomipoppia YleX:n soittolistoille?

Uuden Musiikin Kilpailun 2025 loppukliimaksi koittaa tänään illalla. UMK on vakiinnuttanut asemansa yhtenä Suomen merkittävimpänä musiikkitapahtumana. Kaikki kuusi illan kilpailijaa ovat jo voittaneet miljoona Spotify-striimiä ja uriensa parhaimmat listamerkinnät. Illalla äänestetään, kenelle suodaan kunnia edustaa Suomea Eurovision laulukilpailuissa Baselissa toukokuussa. "UMK:n kuningattaren" paluu on herättänyt suuria toiveita revanssista, mutta kuten esimerkiksi viime vuoden kilpailu osoitti, suorissa lähetyksissä live-esitykset voivat kääntää asetelmat päälaelleen. Suora lähetys Yle TV1 ja Yle Areena klo 21.00.

Uuden Musiikin Kilpailun kukoistusaika sen kuin jatkuu jatkumistaan. Tänä vuonna pöhinä tapahtuman ympärillä vaikuttaisi olevan vielä suurempaa kuin viime vuonna. Nyt myös "perässähiihtäjät" ovat havahtuneet ilmiön äärelle ja yhä useammat kansankerrokset jakavat ajatuksia Suomen euroviisuehdokkaista, joille Yle on tarjonnut lineaarisessa televisiossa erinomaisen näkyvät spotit parhaaseen katseluaikaan. Viimevuotisen euroviisuviikon tulehtunut ilmapiiri Malmössä ei ole hälventänyt millään tavalla suomalaisten viisuinnostusta.

UMK:n puitteet ovat yhtä komeat kuin vuosi sitten. Suora lähetys järjestetään yleisökapasiteetiltaan suurimmalla suomalaisella areenalla ja liput myytiin loppuun hujauksessa. Myös kenraaliharjoitus tänään iltapäivällä on valtaisa yleisömenestys. UMK:n asema alkuvuoden tärkeimpänä suomalaisen kevyen musiikin tapahtumana ja hittien esittelytilaisuutena on ollut vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. Tampereen kaupunki ottaa kaiken irti tapahtuman isännöimisestä ja on brändännyt itsensä täksi viikonlopuksi "UMK-kaupungiksi". UMK:n ja Euroviisujen valtavirtaistumisen seurauksena kilpailu on ollut alkuvuoden suurimpia puheenaiheita. UMK-ehdokkaita syväanalysoidaan varteenotettavissa musiikkijoukkoviestimissä sekä Jälkinäytöksissä ja Kulttuuricocktaileissa. Television paneelikeskustelujen vakituisista puhuvista päistä on kuoriutunut kovan luokan euroviisuasiantuntijoita, jotka ilmaisevat mielellään vankkumattomat näkemyksensä UMK-kilpailijoista.

Vaikka UMK:n nykyinen merkitys on ollut "uusi normaali" jo useamman vuoden ajan, vanhan liiton viisuharrastaja ei lakkaa hämmästelemästä muutosta entiseen. Muistissa on elävästi esimerkiksi Suomen euroviisukarsintojen kuviot parinkymmenen vuoden takaa, jolloin Yleisradio pyrki epätoivoisesti herättämään innostusta euroviisuinstituutiota kohtaan – usein kovin laihoin lopputuloksin. Vielä edellisen vuosikymmenen aikana kotimaisen musiikkibisneksen kova ydin karttoi UMKia ja kilpailu koettiin esimerkiksi hasbeen-tähtien viimeisenä epätoivoisena yrityksenä hakea nostetta uralleen. Nykyään UMK:n finaalikattaukseen eteneminen on artisteille unelmien täyttymys, ja show'n luomista Nokia Arenan suurella lavalla luonnehditaan uran kunnianhimoisimmaksi projektiksi. Yhden kilpailijan diskaaminen UMK:sta oli hetken aikaa viihdemedian suurin uutinen. Kun kaksikymmentä vuotta sitten viisukarsinnoista karsiutui I can't believe it -niminen sävellys ja tilalle nousi Wäinötär-kokoonpanon Kihlaus, asia kuitattiin yhdellä rivillä pikku-uutisessa.

UMK:n suursuosion myötä joukkoviestimissä on ollut entistä enemmän sijaa myös soraäänille. Syyskuussa huomiota herätti Helsingin Sanomien laaja artikkeli, jossa spekuloitiin nimekkäiden artistien olevan erilaisessa asemassa UMK:n hakuprosessissa. UMK:n ammattilaisraadin puheenjohtaja Tapio Hakanen paljasti artikkelissa, että UMK:n tuotantoporras pyrkii houkuttelemaan kiinnostavia esiintyjiä hakemaan kilpailuun, mutta samalla hän painotti, ettei ensimmäistäkään UMK-finalistia ole sovittu kulisseissa kultaisilla kädenpuristuksilla. Niin ikään otsikoihin kohosivat Sini Sabotagen traumaattiset kokemukset viime vuoden UMK-prosessista. On tietenkin vain hyvä asia, että lieveilmiöitä tuodaan esille avoimesti. Sinällään kuitenkaan maailmanhistoriassa ei ole tavatonta, että viihdebisnes on suurproduktion rattaiden pyöriessä armotonta ja raadollista eikä siellä ole aina sijaa inhimillisille ja pehmeille arvoille. UMK ja euroviisuedustus on artistille melkoinen prässi, joka jättää jälkensä – aiheesta avautuivat muun muassa Hanna Pakarinen ja Waldo viime syksyn Vain elämää -jaksoissa.

UMK:n nykyinen formaatti on usealla mittarilla megamenestys. Kilpailukappaleiden pullauttaminen julkisuuteen päivä kerrallaan on nerokas konsepti. Jokainen ehdokas saa ikään kuin oman päivänsä, jolloin median ristituli keskittyy vain häneen ja hänen kappaleeseensa. Verkko täyttyy ehdokassävelmien arvioista niin kirjoitetussa muodossa kuin vlogeissa. UMK-kilpailijoista näyttää muodostuvan väistämättä hittejä. Jo viime vuonna ihasteltiin historiallista saavutusta, kun jokainen UMK-ehdokkaista eteni Suomen Spotifyn päivälistalla top 15 -sijoille. Tänä vuonna sujui vielä paljon paremmin: kuten Listablogin Timo Pennanen on raportoinut, jokainen UMK-kilpailukappale debytoi Suomen Spotifyssa vähintään kuuden kuunnelluimman joukossa! UMK:n lopullisesta finaalikuusikosta jokaista on striimattu Spotifyssä vähintään miljoona kertaa. Viime vuonna ehdokkaista kolme ei ylittänyt tätä rajaa ennen finaalipäivän koittamista. Näiden kvantitatiivisten lukemien perusteella UMK:n tuotanto voi viitata kintaalla kaikkeen siihen kohdistettuun kritiikkiin. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – nostan seuraavaksi esille kriittisemmän näkökulman.

UMK:n ehdokasasettelu on kahtena vuotena peräkkäin herättänyt jonkin verran arvostelua ehdokasasettelun yksipuolisuudesta. Viime vuonna kilpailua dominoivat tyhjänpäiväiset ja tasapaksut rap-hybridit, tänä vuonna taas vannotaan konstailemattoman suomipopin nimiin. Se on herättänyt kysymyksiä UMK:n tarkoituksesta. Onko UMK:n tähtäin mahdollisimman potentiaalisen euroviisuedustajan löytämisessä vai onko fokuksena tarjota suomalaisille radiokanaville soitettavaa ja mahdollistaa mieluisille B-luokan artisteille ponnahduslauta koko kansan tietoisuuteen. Käytännössä tämänkertaisen UMK:n kilpailijat voi jakaa kolmeen kategoriaan:

Neea River (haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan isoilla kirjaimilla) ja Goldielocks ovat kansainvälisesti meritoituneita lauluntekijöitä, jotka ovat ryhtyneet esittämään musiikkia myös itse. Musiikkipiireissä he ovat verkostoituneita, mutta suurelle yleisölle he ovat käytännössä tuntemattomia. Onko UMK:n tarkoituksena tehdä heidät suomalaisille tutuiksi?

Costee (haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan pienillä kirjaimilla), Nelli Matula ja Viivi (haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan isoilla kirjaimilla) ovat olleet viime vuosien aikana kiistatta olennaisia nimiä kotimaisessa pop-skenessä, mutta UMK-osallistumisen seurauksena mökin mummotkin ja muut kansan syvät rivit tuntevat heidät.

Erika Vikmanin ja kilpailusta nyttemmin diskatun One Morning Leftin räväkät kappaleet erottuivat tasaisesta massasta ja kantoivat etukäteen suurimpien ennakkosuosikkien titteliä. Oliko UMK:n esiraati jo mielessään etukäteen valinnut nämä kaksi potentiaalisimmiksi euroviisuedustajiksi ja oliko viidelle muulle tarkoitus tarjota näkyvyyttä ja runsaasti soittoaikaa Hakasen johtamalle YleX-radiokanavalle. One Morning Left olisi oletettavasti raskasta musiikkia ja käärijämäistä leikkisyyttä yhdistelemällä saanut aikaiseksi hassunhauskan esityksen, joka olisi varmasti kutkuttanut suomalaisia oikeasta pisteestä. Tämän kirjoituksen otsikon piti alun perin olla Pari viisutäkyä ja suomipoppia YleX:n soittolistoille?

Kaikkein kirkkaimmat tähdet paistattelevat taas kerran muissa rooleissa. Tänä iltana Sanni haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan isoilla kirjaimilla) jatkaa Antti Tuiskun, Paula Vesalan ja Samu Haberin jalanjäljissä UMK-lähetyksen toisena juontajana. Mutta Suomen suurimman musiikkiohjelman juontajaksikaan ei enää kävellä kuin hollitupaan ja Sanni on paljastanut lehtijutuissa, että hänenkin oli haettava pestiä koekuvausten ja monivaiheisen valintaprosessin kautta. (Olikohan viime vuonna yhtä tiukka seula? Kysymys juolahti mieleeni Viivi Pumpasen suoritusta muistellessa...)

Joka tapauksessa UMK:n esiraadin hittivainu on jälleen osunut oikeaan. Suomen singlelistalla jokainen UMK-kilpailijoista on saavuttanut uransa korkeimman sijoituksen sooloartistina (painotuksen jälkeen laskuista jätetään pois Erika Vikmanin ja Käärijän yhteisesitys Ruoska sekä Viivin ja Robin Packalenin duetto Ihana kipu). Eipä siis ihmekään, että Olli Herman hehkuttaa podcastissa haltioitunein sanankääntein UMK:n olevan parasta, mitä on tapahtunut Suomen musiikkiviennille. UMK:n myötä tuhannet ja tuhannet euroviisufanit ympäri maailman lisäävät soittolistoilleen suomalaista – jopa suomenkielistä – popmusiikkia. Samaisessa podcastissa Herman kutsuu UMKia jokaisen suomalaisen pop-opportunistin unelmaksi, sillä jos onnistuu pääsemään osaksi hittikoneistoa, julkisuusarvo ja menestys suoratoistopalveluissa on taattu.

Toki paikka auringossa voi johtaa onnettomaan lopputulokseen, kuten tänä vuonna todistettiin. UMK:n piti olla One Morning Left -yhtyeen lopullinen naksahdus läpimurtoon ja jäsenten kokopäiväiseen muusikkouteen. Kävikin täysin päinvastoin: valokeilassa paistatteleminen nosti esiin negatiivista julkisuutta, minkä seurauksena koko bändi hajosi. One Morning Left häivytettiin kaikesta UMK-materiaalista kuin Lev Trotski neuvostoliittolaisista valokuvista, minkä vuoksi somen pimeimmät nurkkaukset ovat heitelleet syytöksiä "canceloinnista". Julkisuuteen on väläytelty tapauksesta tietoa niin niukasti, että oletettavasti vain asianosaisilla on käsitys kokonaiskuvasta. Toimenpiteet ovat olleet sen verran järeät, että niihin tuskin ryhdyttäisiin täysin vähäpätöisistä syistä. Maailma makaa kuitenkin nyt erittäin kummallisessa asennossa ja eri arvomaailmat ovat toistuvasti ristitulessa. One Morning Left -yhtyeellä ei ollut asiaa Uuden Musiikin Kilpailuun, mutta kenties solisti voisi harkita uraa Suomen elinkeinoministerinä.

One Morning Left -yhtyeen diskaamisen jälkeen tämän vuotisen UMK:n kiistaton ennakkosuosikki on Erika Vikman. "Kuningattaren paluu" on dominoinut UMK-aiheisia otsikoita. Oikeastaan koko UMK:n metamorfoosi vähätellystä epämääräisestä viisukarsinnasta tasavallan merkittäväksi hittienesittelyfoorumiksi kiteytyy Erika Vikmanin ympärille. Viisi vuotta sitten – viimeisenä "normaalina" viikonloppuna ennen pandemian rantautumista Suomeen – hän kilpaili UMK:ssa Cicciolinalla, joka merkitsi lopullista läpimurtoa Vikmanin artistiprofiilin uudelleenbrändäämiselle. Mutta mikä merkittävintä, Cicciolina oli popmusiikin ilmiö, joka toimi kannustavana esimerkkinä suomalaiselle musikkiteollisuudelle: UMK osoittautui formaatiksi, jonka kautta voi lanseerata hittejä kaiken kansan tietoisuuteen. UMK:n äänestyksessä Erika Vikmanin ja Cicciolinan yllättävä häviäminen Aksel Kankaanrannalle aiheutti valtaisia reaktioita puolin ja toisin. Euroviisufanit ovat kohottaneet Erika Vikmanin suorastaan kulttihahmon asemaan ja luonnollisesti hänen revanssinsa hivelisi monien mieliä.

UMK:n kilpailutulosta on pyritty ennakoimaan muun muassa tutkimalla kappaleiden striimimääriä Spotifyssa ja YouTubessa. Jälleen kerran on syytä muistuttaa, ettei äänestystuloksilla ja hittistatuksilla ole korrelaatiota. Viime vuonna Windows95manin No rules! oli ennen UMK-finaalia kilpailukattauksen toiseksi vähiten kuunnelluin kappale. Vuonna 2023 Kuumaa-yhtyeen Ylivoimainen oli saavuttanut hittistatuksensa hyvissä ajoin ennen finaalipäivää, mutta yleisöäänestyksessä bändi sijoittui vasta viidenneksi. Alhainen sijoitus ei kuitenkaan estänyt Ylivoimaista nousemasta yhdeksi vuoden suurimmista kotimaisista hiteistä. Vuonna 2022 Bessiä ja Youngheartedia oli luukutettu paljon enemmän kuin The Rasmusta ja vastaavasti vuonna 2021 Teflon Brothers & Pandora ja Ilta olivat päihittäneet Blind Channelin striimiluvut.

UMK:n suora lähetys on kuin omat mini-Euroviisunsa, jossa jokaiselle kilpailukappaleelle pyritään luomaan oma visuaalinen maailmansa. UMK:n spektaakkeleita ovat olleet suunnittelemassa kovan luokan euroviisuammattilaiset, kuten esimerkiksi ruotsalainen Fredrik "Benke" Rydman, jonka käsialaa on ollut niin Käärijän kuin viime vuoden euroviisuvoittajan Sveitsin Nemon spektaakkelit. Tänä vuonna UMK-tiimiin on pestattu uutena kiinnityksenä espanjainen Sergio Jaén, jonka luomus oli viime vuoden Euroviisujen Irlannin Bambie Thugin ennennäkemätön performanssi, joka herätti voimakkaita mielipiteitä ylistyksistä syvään järkytykseen.

UMK:n äänestyksessä avainasemassa ovatkin juuri live-esitykset. Viime vuonna varteenotettavissa ennustuksissa juuri kukaan ei ennakoinut Windows95manin voittoa, mutta onnistuneella live-esityksellä taiteilija Keisteri ja Henri Piispanen onnistuivat erottumaan joukosta ja myymään spektaakkelinsa suurelle yleisölle. Vastaavasti esimerkiksi viisi vuotta sitten Cicciolinan voittoputki taisi kompastua epäonnistuneeseen esitykseen, joka ei onnistunut aiheuttamaan kylmiä väreitä (vaan pikemminkin wäreitä...). Erika Vikman itsekin Iltalehden Viisupodin haastattelussa viittasi viiden vuoden takaiseen "paskana livenä", jota ei itsekään enää pysty kiemurtelematta katsomaan.

Oman lusikkansa soppaan UMK-äänestykseen työntävät kansainväliset raadit, mutta niille ei välttämättä tarvitse antaa suurta painoarvoa, koska niiden vaikutusvalta lopputulokseen on vain 25 prosenttia kokonaispotista. Viime vuonna No rules! sijoittui kansainvälisten raatien äänestyksessä viimeiseksi, mutta niin vain messevä yleisöäänestyspotti siivitti Windows95manin euroviisuedustajaksi.

Näin käy UMK – lyhyesti kuudesta kilpailijasta

1. Costee – Sekaisin

Tekijät: Jussi Tiainen, Teemu Javanainen, Tomi Tamminen

Costee lienee promoamassa uusinta singlehittiään. Samanaikaisesti ajanmukainen ja ajaton suomipop-hitti retrovaikutteineen: on ysäriä ja kasaria. Eikä ainoa kasariviittaus ole suinkaan se, että jo nelisenkymmentä vuotta sitten J. Karjalainen lauloi olevansa sekaisin sinusta. Ei lähimainkaan potentiaalinen voittaja, mutta olen toki tietoinen, että Sekaisin on saanut keski-ikäisiä ja keski-ikäistyviä naisoletettuja costeeksi.

2. Neea River – Nightmares

Tekijät: Neea River, Ilkka Wirtanen, Petri Alanko

Lauluntekijästä solistiksi. Ansioluettelossa muun muassa Pikku G:n comeback-kauden kappale Kilometrit ja Portion Boysin Elämän ABC. Vannoo englanninkielisen tanssittavan pop-musiikin nimeen, mikä on nykyään harvinaisempaa Suomessa. Pyrkiikö samalle tontille kuin Saara Aalto aikanaan? Laulun tekstimaailmassakin yhtäläisyyksiä Monstersin kanssa.

3. Goldielocks – Made of

Tekijät: Ella Bine, Lauri Mäntynen, Topi Kilpinen

Toinen lauluntekijästä solistiksi -tapaus. Flow-festivaalien päälavalla esiintynyt Goldielocks vastaa UMK:n indiekiintiöstä, vaikka oikeaa indiemusiikkia kuuntelevat ovatkin tuominneet persoonattomaksi. Saanut ymmärrettävistä syistä kriitikoiden hehkutukset: onhan tämä nautinnollisen korkeatasoisesti toteutettua hienostuneempaa popmusaa ja artisti keskivertoa kiinnostavampi.

4. Viivi – Aina

Tekijät: Antti Riihimäki, Emma Johansson, Joonas Keronen, Lauri Halavaara, Viivi Korhonen

Toisin kuin niin monien muiden naissolistien kohdalla nykyään, Viivi Korhosta ei voi syyttää siitä, että hän aristelisi käyttää ääntään. Hänen vahvat tulkintansa ovat nautinnollista kuultavaa. Kappale Aina on ehtinyt tehdä menneinä viikkoina vaikutuksen ja kenties olemme todistamassa uuden suomalaisen pop-klassikon syntyä. Erittäin onnistuneella live-esityksellä Viivi voi pötkiä pitkälle ja olen mielessäni väläytellyt skenaariota, että hän on tämänkertainen akselkankaanranta, joka katkaisee Erika Vikmanin kuningatartien.

5. Nelli Matula – Hitaammin hautaan

Tekijät: Kaisa Korhonen, Antti Riihimäki, Nelli Matula, Los Rollos

Lahjakkaan Nelli Matulan suurin soolohitti tähän mennessä, kerännyt UMK-kilpailukappaleista eniten Spotify-kuunteluita. Onnistunut comeback lyhyen tauon jälkeen, ja Hitaammin hautaan nostanee Nellin lopullisesti sinne A-sarjaan.

6. Erika Vikman – Ich komme

Tekijät: Christel Roosberg, Jori Roosberg

Kun alkuvuodesta 2008 Mun koti ei oo täällä alkoi raikua siellä sun täällä, suomalaiset viisufanit huokailivat haikeana: voi että kun Suomessa osataan luoda näin innovatiivista ja omaperäistä pop-musiikkia, mutta miten tällaista saataisiin koskaan euroviisulavalle esittelemään kansainväliselle yleisölle suomalaista pop-osaamista. No, nyt puolisentoista vuosikymmentä myöhemmin Chisu on vihdoin ja viimein mukana viisukuvioissa. Ja kun tekijätiimissä on toisena osapuolena hänen nykyinen puolisonsa Jori Roosberg (ent. Sjöroos), joka muistetaan etenkin PMMP:n takapiruna, voidaan todeta, että kotimaisen pop-musiikin kärkiosaajat ovat lopullisesti parantuneet euroviisuallergiastaan.

Erika Vikman on kurvannut mökkitieltä kauas chisumaiseen popavantgardismiin, joka ei jätä kuulijaa kylmäksi. Erika Vikman ei onneksi pyri Euroviisuihin Cicciolina 2.0:lla, vaan luo jälleen nahkansa uudelleen UMK:ssa. Mistään vallankumouksellisesta muutoksesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä Ich komme pönkittää hänen kiistatonta ykkösasemaan suomipopin erotiikan ylipapittarena, eikä teoksen vaikuttavuus kärsi siitä, että siinä hoetaan Jaakko kullan tahdissa suomeksi painotettuna ich kom-ME. Eipä niistä suomenkielisistäkään sanoista aina saa oikein selvää – mikä lienee ominaista nykypäivän popmusalle. Ehkäpä konservatiiviselle kansanosalle voisi siteerata Badding-vainaan viisautta: "Sä sanot tää on kamalaa, sanoista ei selvää saa. Jos niistä selvän sais, se vasta kauhistais." Yllättävällä loppukatkaisulla leikitellään Euroviisujen kolmen minuutin aikarajalla, kuten teki jo Juice-vainaa 44 vuotta sitten. Ich komme olisi ensimmäinen saksaksi nimetty euroviisu sitten Itävallan 2012 -edustussävelmän Woki mit deim Popo (joka sekin oli vahvalla pohjoisitävaltalaisella murteella).

Erika Vikman ja Ich komme on ollut alkuvuoden UMK-ilmiö ja somekuvien perusteella Tampere on vuorattu Erika Vikman tulee, oletko valmis -kylteillä. Toivottavasti ennakkosuosikki ei toistamiseen kaadu väärällä tavalla överiksi vedettyyn live-esitykseen.

PS. Assosiaatio Jaakko kultaan on oikeastaan hyvinkin hersyvä. Yksi euroviisuhistorian varhaisimmista sensuelleista esityksistä lienee Luxemburgin viisu vuodelta 1977 Frère Jacques, joka pohjautuu juuri tuohon ranskalaiseen lastenlauluun. Tuossa aikuisempaan makuun suunnatussa Jaakko kullassa laulun kertojahahmo kertoo kasvaneensa aikuisemmaksi (ja puseronsa kasvaneen), minkä vuoksi hän toivoisi Jaakolta toisenlaista huomiota ja hekumoi yhteisestä yöstä... Oliko laulun esittäjä Anne-Marie B oman aikansa siirapissa kiehnäävä Erika Vikman?

Eurovision laulukilpailu 2025 Baselissa: Suomen semifinaali torstaina 15. touokuuta, finaali lauantaina 17. toukokuuta.

Einin keskipitkä oppimäärä

Viidenteentoista tuotantokauteen edennyt Vain elämää lienee menettänyt television ykkösmusiikkiohjelman tittelin Elämäni biisille. Mustakynäisimmät toimittajat ja kolumnistit ovat jo kuulevinaan Hirvensalmen suunnalta ohjelman kuolinkelloja. Siitä huolimatta tänäkin syksynä kauden ensimmäinen jakso kirvoitti positiivista palautetta sosiaalisessa mediassa, ja ennusmerkkien perusteella tämänkertaisen artistikatraan uskotaan tarjoavan viihdyttäviä hetkiä ja kiinnostavia esityksiä.

Tällä kaudella toteutuu monen iskelmäpojan pitkäaikainen haave. Suomen diskokuningatar Eini on vihdoin ja viimein mukana Satulinnan musiikkileirillä, ja tänään illalla vuorossa on hänen jaksonsa. Kuten Finnhitsaajan konventioihin Vain elämään kulta-aikana kuului, aina kun tässä mainiossa televisio-ohjelmassa nähtiin finnhits-mielessä kiinnostavan artistin jakso, julkaistiin hänen tuotantoonsa keskittyvä kirjoitus tietoiskuineen ja Spotify-soittolistoineen. Einin urasta kirjoitan enemmän kuin mielelläni, joten kokosin hänen Vain elämää -päivänsä kunniaksi aika pakkauksen: biografian 15 väliotsikon alle ja neljän tunnin soittolistan.

Tämän kirjoituksen sisällys:

Kyläbändin solistista levylaulajaksi
Lapin tyttö ei tällaisia läähätyksiä laula
Alkaa polttaa – Läpimurtovuosi 1978
Vaikea kakkoslevy
Kasarin merkkipaaluja ikuistamassa
Jori Sivosen syntetisaattoritehtaalla
Unohtumaton unohdettu elokuvasävelmä
Näkemiin, disko-Eini
Tanssikansan nöyrä palvelija
Yön jälkeen – Nostalgiabuumi siivittää takaisin omalle linjalle
Diskokuningattaren paluu
Mainosjinglestä hitiksi
Eini voitti UMK:n
Jumalauta mä oon ihana nainen
Summa summarum: Puolen vuosisadan matka kestotähdeksi
Soittolista: Eini – Diskokuningattaren keskipitkä oppimäärä
Aiheesta muualla

Kyläbändin solistista levylaulajaksi

Eini Pajumäki (o.s. Orajärvi) (s. 1960) oli hädin tuskin varttunut teini-ikäiseksi, kun hän aloitti keikkailun laulusolistina Sailons-nuorisobändissä. Yhtye toimi alun alkaen Einin kotiseudulla Pellon Orajärvellä kyläbändinä, mutta sana taidokkaasta tanssien tahdittajasta kiiri, ja keikkoja alkoi kertyä ympäri Lappia. 1970-luvulla Yleisradio välitti säännöllisesti musiikkia maakunnista, ja Sailons kutsuttiin alkuvuodesta 1977 Tornioon Lapin alueradion studioon musisoimaan. Eini postitti radiolähetyksen nauhat levy-yhtiöihin. Suureksi yllätykseksi eräänä päivänä suomalaisen kevyen musiikin grand old man Toivo Kärki soitti Orajärven perheen puhelimeen ja kutsui Einin Helsinkiin koelauluun. Koelaulutilaisuus sujui erinomaisesti, sillä kotiin viemisenä 16-vuotiaalla Einillä oli levytyssopimus Suomen suurimpaan levy-yhtiöön Fazer Finnlevylle.

Lapin tyttö ei tällaisia läähätyksiä laula

1970-luvun jälkipuoliskolla musiikkiteollisuutta dominoi disko. Myös Einin sydän sykki tälle trendikkäälle ja erittäin suositulle musiikkityylille: hänen suosikkejaan olivat muun muassa Abba, Boney M., Gloria Gaynor ja Donna Summer. Loppukesästä 1977 Einin veli oli kuullut Tornionjoen länsipuolella mielenkiintoisen diskohitin. Hän lähetti singlen Einille, joka ihastui kappaleeseen ikihyviksi. 1970-luvulla kulttuurituotteet rantautuivat Suomeen – läntisen Euroopan pussinperään – hitaasti ja pitkällä viiveellä. Suomalaisissa levy-yhtiöissä kukaan ei ollut kuullut tahtiakaan Baccaran Yes sir, I can boogiesta, kun Eini ehdotti laulua ensimmäiseksi levytyksekseen.

Eini on kuvaillut Pekka Laineen käsikirjoittamassa ja toimittamassa Iskelmä-Suomi -dokumentissa (Yleisradio, 2013) debyyttihittinsä prosessia niin kutkuttavasti, että annetaan artistin itsensä puhua sitaatin välityksellä:

"Minä ihastuin heti: 'Oi discoa! Tämmöistä minä haluaisin juuri tehdä!' Vein sen heti seuraavana päivänä Toivo Kärjelle. Tässä olisi kappale, joka on Ruotsissa nyt valtavan suosittu. Voisinko minä saada tehdä tämän laulun? Toivo Kärki kuunteli – ei edes puoleenväliin – ja sanoi: 'Lapin tyttö ei lähde tällaisia läähätyksiä laulamaan!' Olin hirveän pettynyt, kun mä ajattelin, että tässä olisi ollut hitti. Ei siitä mennyt kuin kaksi kuukautta, kun se pamahti Suomessakin listaykköseksi. Ja sitten tulikin tenkkapoo, että kukas tämän nyt sitten tekee suomeksi. Toivo Kärki sanoi, että annetaan nyt sen Lapin tytön yrittää."

Loppuvuoden 1977 ja alkuvuoden 1978 Suomen villitsi suoranainen Baccara-buumi. Yes sir, I can boogie vietti useamman kuukauden Suomen singlelistojen ykkössijalla, kuten myös toinen suurhitti Darling. Myös Sorry I'm a lady majaili pitkään kärkisijoilla. Baccaran albumista muodostui kaikkien aikojen ensimmäinen ulkomainen äänite, jonka myyntiluku Suomessa ylitti maagisen 100 000 äänitteen rajan.

Eini oli siis enemmän kuin ajan hermolla, kun hän ehdotti ensilevytyksekseen kappaletta, joka osoittautui kuumaakin kuumemmaksi megahitiksi. Marraskuussa 1977 Eini ikuisti Baccaran jättimenestyksen suomeksi Irina Milanin kynäilemin sanoin Yes sir, alkaa polttaa. Baccara-huuman jyllätessä läpimurto oli takuuvarma, ja kevättalvella 1978 Einin ensisingle soi viljalti jukebokseissa ja menestyi mainiosti listoilla.

Alkaa polttaa – Läpimurtovuosi 1978

Huhtikuussa 1978 ilmestyi Einin eponyymi esikoisalbumi. Älppärin tuottajina toimivat Kalervo "Kassu" Halonen ja Pekka Helin. 25-vuotias Halonen oli ehtinyt jo johtaa muutamia iskelmäsessioita, mutta Einin debyyttilevy oli hänen ensimmäinen projektinsa kokonaisen pitkäsoiton tuottajana.

Yes sir, alkaa polttaa ei jäänyt suinkaan albumin ainoaksi hitiksi. Eini levytti suomeksi myös Yes sir, I can boogie -singlen kääntöpuolen Cara mia (Rakastua voisit aivan pikkuisen). Suosioon ylsi lisäksi Kassu Halosen sävellys Vielä jossain kohdataan, joka istui saumattomasti solistin edustamaan diskoimagoon ja todisti oivaltavasti, kuinka suomalainen iskelmä taipui muodikkaaseen musiikkigenreen. Vaikka Toivo Kärki oli aluksi nyrpistellyt nenäänsä Einin ensimmäiselle hitille, hänelle oli varmasti mieleen kappalevalinta albumin aloitusraidaksi: Täysikuu, jonka Kassu Halonen ja Janne Louhivuori olivat modernisoineet diskoasuun. Yksi diskon aikakauden ominaispiirteistä oli ikivihreiden klassikoiden tuunaaminen ajanmukaiseen tyyliin.

Einin ensilevyn vastaanotto oli varsin suopea, ja albumi viihtyi listoilla muutaman kuukauden ajan kevätkesällä 1978. Einin ura oli käynnistynyt vauhdikkaasti ja kesällä hän saavutti lisää näkyvyyttä Tapani Kansan Summer night special -showkiertueen leading ladyna. 1970-luvun viimeisinä vuosina Tapani Kansa järjesti mahtipontiset ja näyttävät kesäshow't, jotka vetivät suuruusluokassaan vertoja Danny-show'lle. Tanssilavat ja huvipaikat täyttyivät ääriään myöten, kun Tapani Kansan showkaravaani saapui paikkakunnalle. Kesäkiertueen jälkeen aika oli kypsä Einin soolokeikoille ja hän kokosi taustalleen oman bändin.

Joulumarkkinoille 1978 valmistui legendaarinen joululevy Soiva joulumaa, jolle Finnlevyn uusi artistilupaus pääsi mukaan. Eini lauloi albumia varten Kari Tuomisaaren Joulupukin maan, jonka Marion Rung oli esittänyt alun perin yhdessä Four Catsien kanssa vuonna 1967. Einin version tasokkaan sovituksen laati Esa Nieminen, joka ajan hengen mukaisesti hyödynsi laajaa puhallin- ja jousisektiota.

Vaikea kakkoslevy

Esa Niemisen tuotantovastuulla syntyi Einin toinen albumi Laululintunen vuonna 1979. Debyyttiälppäriin verrattuna kakkoslevy osoittautui pienoiseksi pettymykseksi. Levylle eksyi heppoisia renkutuksia, jotka eivät olleet erityisemmin artistin mieleen, kuten esimerkiksi ykkösbiisiksi kaavailtu hoopo rakkaudentunnustus aikansa suurimmalle nuorisoidolille Kuinka rakastan Travoltaa (I'm so in love with John Travolta). Vaikka Laululintunen-LP ei poikinutkaan muistettavia hittejä, jonkinlaista huomiota herättivät Vetonaula (alun perin Luvin You're the greatest lover) ja Avaruuslaiva 109 (Mistralin Starship 109), jonka sähköinen soundimaailma enteili jo vuosikymmenen vaihtumista. Mielenkiintoista kyllä, edellä mainitut Laululintunen-albumin suosituimmat kappaleet olivat kaikki alankomaalaista alkuperää.

Kasarin merkkipaaluja ikuistamassa

Einin finnhitsit

Finnhits 7: Yes sir, alkaa polttaa (1977)
Finnhits 8: Vielä jossain kohdataan (1978)
Finnhits 10: Kuinka rakastan Travoltaa (1979)
80-luvun Finnhits 3: Xanadu (1980)
Uusi Finnhits: Elämäni mies (1983)
Uusi Finnhits 2: Kellot käy (1984)
Finnhits – 15 huippuhittiä: San Franciscoon (1986)

1980-luvun alkupuoliskolla Eini levytti kolme albumia: Eini & Lady (1981), Jossakin jos haluat (1982) ja Aika pakkaus (1983). Tuotannosta vastasivat Timo Lindström ja Jori Sivonen. Käännöskappaleiden tehtaileminen jatkui suomalaisessa iskelmäteollisuudessa 1980-luvun puoliväliin asti, joten Einin tuon ajan levytysmateriaali nojautui enimmäkseen ulkomaisten hittien suomenkielisiin versioihin.

Eini on myöhemmin harmitellut, ettei hän kokenut kuuluvansa levy-yhtiönsä hierarkiassa ykköskaartiin eikä saanut levytettäväkseen kaikkein kuumimpia hittejä maailman musiikkimarkkinoilta. Siitä huolimatta on todettava, että Einin levytysantologia sisältää useampia kappaleita, jotka kuuluvat keskeisesti angloamerikkalaisen ja keskieurooppalaisen kasarimusan kaanoniin. Esimerkkinä Einin ensimmäinen 80-luvun hitti Xanadu, jonka Olivia Newton-John lauloi samannimisessä elokuvassa (1980). Leffa floppasi pahasti, mutta sen soundtrack kävi erinomaisen hyvin kaupaksi. Muina poimintoina mainittakoon Rocky Brunetten Tired of toein' the line (suomeksi Mua kohtele näin), Japanese boy -Anekan pienempi menestys Little lady (Pikku nainen), ruotsalainen hitti-ilmiö Ooa hela natten (Monta, monta yötä), Dallas-tähti Audrey Landersin Manuel goodbye (Tavataanko taas), alankomaalaisen The Shorts -yhtyeen Comment ça va (Je t'aime, je t'aime) ja Doug Sahmin kantrikappale Meet me in Stockholm (Me kaksi matkalla Tukholmaan).

Kotimaisista sävellyksistä parhaiten menestyi Esko Koivumiehen säveltämä erinomaisen tarttuva Rajana taivas (1981). Jori Sivosen sävellyksillä Kulta rakas (1980) ja Aika pakkaus (1982) Eini pyrki Syksyn sävel -kilpailuun, mutta kappaleet eivät läpäisseet esiraadin seulaa – ja kieltämättä ne edustivatkin tyyliltään melko kepeää höpöpoppia. Syksyn sävelen loppukilpailun ovet avautuivat Einille vasta vuonna 2021, jolloin AlfaTV yritti elvyttää legendaarisen laulukilpailun. Einin kilpailukappaleena oli tuolloin Olavi Uusitalon ja Johannes Brotheruksen Mä en oo kenenkään.

Einin levytyskappaleiden sanoituksista leijonanosa syntyi Raul Reimanin kynästä. Reiman oli 1980-luvun alkupuolella Suomen ylivoimaisesti työllistetyin iskelmäsanoittaja. Hän oli uskomattoman ahkera ja luomisvoimainen lyyrikko, joka laati vuosittain satoja levytettyjä tekstejä ja jonka kädenjälki kuuluu miltei jokaisella aikakauden kotimaisella iskelmälevyllä. Reimanin lisäksi Einille sanoituksia rustailivat muutkin maan kovimmat ammattitekstittäjät: Vexi Salmi, Juha Vainio, Pertti Reponen ja Chrisse Johansson.

Vaikka Einin ensisijainen leipälaji oli disko, älppäreille livahti ajoittain muunkinlaista musiikkia. Esimerkiksi Eini & Lady -albumilta edukseen erottuvat balladitulkinnat: Kassu Halosen herkkä Pienet onnen hetket ja Agnetha Fältskogin jo teini-ikäisenä 1960-luvulla levyttämä Jag var så kär (Anteeksi suo).

Jori Sivosen syntetisaattoritehtaalla

1980-luku oli syntetisaattorien ja rumpukoneiden vuosikymmen. Suomalaisessa iskelmäteollisuudessa koneet valtasivat alaa korvaten jousi- ja puhallinkokoonpanot. Varsinaisena syntetisaattoripioneerina kunnostautui Jori Sivonen, jonka osaamista hyödynnettiin runsaasti 80-luvun iskelmälevyillä. Vuonna 1981 Jori Sivosen vetovastuulla luotiin ensimmäinen suomalainen kokonaan koneilla säestetty iskelmälevytys (Taiskan Ei voittajaa).

Jori Sivosen ansiosta Einin levytysten soundimaailma pysyi trendien aallonharjalla. Sivonen kuunteli herkällä korvalla kansainvälisiä hittibiisejä ja pyrki sovittamaan suomenkieliset käännösversiot siten, että ne olivat mahdollisimman uskollisia alkuperäisille levytyksille. Vuosikymmenen edetessä Einin älppärien äänimaisema päivittyi entistä synteettisemmäksi.

Jori Sivonen esitteli taitojaan myös omissa sävellyksissään. Vuonna 1982 hän tarjosi Einille sähäkän konediskokappaleen Jossakin jos haluat, jonka säestystausta oli aikoinaan ennenkuulumattoman ultramoderni suomalaiseksi valtavirran iskelmäksi. Kyseisellä laululla Eini osallistui Bulgariassa Kultainen Orfeus -festivaaleille. Seuraavana vuonna Sivosen taidonnäytteinä julkaistiin Kiitävän hetken hurma ja Elämäni mies, joka havainnollisti, että moderni syntetisaattorisointi voi ryydittää tanssilavalle sijoittuvaa humpahtavaa juntti-iskelmää.

Vuonna 1985 elettiin elektronisen synapopin kulta-aikaa. Eini levytti Jori Sivosen johdolla albumin, jota on tituleerattu "Suomen kasarisoundisimmaksi iskelmälevyksi". Tällä vuoden 1985 Eini-älppärillä on yhdenlainen läpileikkaus ajankohtansa suurhiteistä, kuten Madonnan Like a virgin (Olen neitsyt), Modern Talkingin Do you wanna (Viides kevät), Laura Braniganin Satisfaction (Tyydytys) sekä Jermaine Jacksonin ja Pia Zadoran When the rain begins to fall (Nousen kanssas aurinkoon, jossa Einin duettokaverina on Markku Aro). Kotimaiset originaalikappaleet, kuten Taivas todistakoon tai Tyttö rannalla, edustavat suomalaisin voimin valmistunutta synthpopia, jossa Jori Sivonen on ilmiselvästi jäljitellyt aikansa kansainvälistä hittisoundia.

Vuoden 1985 Eini-albumista lisää kirjoituksessa Kaikkien aikojen diskoiskelmä-albumit

Like a virgin -suomennos Olen neitsyt sai aikoinaan kulmat kurtistumaan. Artisti ei itsekään seissyt varauksettomasti levytysvalinnan takana ja huumorintajuton kansanosa mainitsi kappaleen usein karmeimpien suomenkielisten käännösten listauksissa. Vuosikymmenten saatossa Olen neitsyt on kuitenkin muodostunut todelliseksi camp-klassikoksi, joka nykyään villitsee yleisön yhteislauluun Einin bilekeikoilla.

Unohtumaton unohdettu elokuvasävelmä

Aiheesta yksityiskohtaisemmin kirjoituksessa Einin Kesä ja yö – ja hyödyntymätön hittipotentiaali

Vuonna 1984 Eini näyttäytyi cameoroolissa elokuvassa Uuno Turhapuro armeijan leivissä. Kohtauksessa Eini lauloi Veikko Samulin säveltämän kappaleen Kesä ja yö, joka oli ilmestynyt samana vuonna singlen b-puolella. Ere Kokkosen ohjaama komedia oli valtaisa kassamagneetti: huikealla yli 750 000 katsojaluvulla se oli vuosikymmenen katsotuin elokuva Suomessa. Myöhempinä vuosikymmeninä vain Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -filmatisointi (2017) on ainoana kotimaisena elokuvana onnistunut päihittämään Uunon katsojamäärän.

Kesä ja yö tavoitti Uuno-kohtauksen myötä suuren yleisön, mutta levy-yhtiö ei uskonut kappaleeseen. Se panosti singlen paraatipuolen dramaattiseen lauluun Kellot käy, joka on alun perin unkarilainen rockiskelmä Holnap hajnalig. Kellot käy sisällytettiin vuoden 1985 Eini-albumille, mutta Kesää ja yötä ei kelpuutettu mukaan. Elokuvasta tuttu kappale hautautui arkistojen kätköön vinyylisinglen b-puolelle, eikä sitä julkaistu millään Einin pitkäsoitolla saati kokoelmalevyllä.

Monille suomalaisille lyhyt esiintyminen Turhapuro-rainassa oli ainoa omakohtainen kokemus Einistä. Vuosituhannen vaihteessa Eini kertoi lehtihaastattelussa, kuinka Uunossa kuultua kappaletta on "kyselty ihan hirveästi". Eini levytti Kesän ja yön uudelleen peräti kolmeen otteeseen vuosina 2002, 2005 ja 2010, mutta alkuperäinen versio pysyi visusti keräilyharvinaisuutena. Äänitteiden keräilijät maksoivat maltaita Kellot käy / Kesä ja yö -singlestä. Lopulta vuonna 2012 ensimmäisen levytyksen omistava Warner Music Finland kaivoi arkistojensa uumenista alkuperäisen version Finnhits-kiertue 2012 -kokoelmalle.

Kesä ja yö on tätä nykyä Einin tunnetuimpia kappaleita, ja se on löytänyt tiensä jopa Kuopion Palloseuran voittobiisiksi.

Näkemiin, disko-Eini

1980-luvun puolivälissä koittivat kotimaisen iskelmämusiikin kriisivuodet. Suomirockin kukoistusaika oli kukkeimmillaan. Television musiikkikanavat levisivät Suomen taajuuksille ja niiden tarjonta dominoi hittilistoja iskelmän sijaan. Iskelmälaulajien levyt eivät yltäneet enää entisiin myyntilukuihin. Diskopoljentoinen koneiskelmä poistui auttamattomasti muodista. Tilalle nousi yhtäällä Agents, joka taitavalla tavalla yhdisti klassisen rock-ilmaisun ja perinneiskelmän, ja toisaalla Tangomarkkinat, joka mahdollisti foorumin suurille ja juhlaville orkesterisovituksille – kuin vastaiskuna halpahintaiseksi moititulle koneiskelmä-soundille.

Einin ensimmäisen diskokauden viimeiseksi levytykseksi jäi vuonna 1986 äänitetty San Franciscoon (alankomaalaisen Bonnie St. Clairen Clap your hands and stamp your feet). Eini on analysoinut tyhjentävästi uransa ensimmäistä murrosvaihetta Yleisradion Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjassa vuonna 2013:

"Vuosi -85 oli käänteentekevä. Mä tein discolevyn Eini, josta suosituimmaksi kappaleeksi tuli Madonnan Like a virgin, Olen neitsyt suomeksi. Tänään sitä lauletaan köörissä täysillä yhteislauluna. Silloin oli eri tilanne. Mä en tiedä, minkälainen sisäänrakennettu juttu mulla on. Mä elän tuntosarvet pystyssä tätä musiikkielämää, ja mä tunsin sen, että nyt tangobuumi tuli ihan täysillä silmille. Tuli ihan valtaisana se tanssimusiikki. Tuli Agents ja Topi Sorsakoski ja tanssittavuus. Discomusiikki alkoi olla siinä, ja mä tunsin, että nyt ei ole tälle enää vastakaikua. Ajattelin, että lopetanko vai jatkanko.

Kyllä mä kovasti koetin miettiä, olisiko minusta pankkivirkailijaksi vai mihin mä lähtisin. Siivoojaksi? Koulupöydän eteen? Olin 25-vuotias ja omasta mielestäni jo kauhean vanha. Kuitenkin ajattelin, että kyllä mä oikeastaan osaan sen Metsäkukkiakin laulaa ihan hienosti. Miksen mä voisi lähteä vetämään tanssimusiikkia, kun mä kuitenkin olin siellä Lapissa aikoinani kyläbändin kanssa esittänyt sitä humppaa ja valssia? Ei siinä ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa. Mä lähdin täysillä kiertämään tanssilavoja."

Diskolaulaja-Eini hyllytettiin telakalle. Uusi Eini elätti itseään perinteisen tanssimusiikin esittäjänä. Kuin alleviivatakseen uutta artistiprofiiliaan ja pesäeroa diskoilusta Eini levytti vuonna 1989 albumin Lauantai-illan tyttö, joka koostuu pääosin 1950- ja 60-lukujen ikivihreistä. Tuottajana oli itse Fazer Finnlevyn kotimaisen tuotannon päällikkö Jaakko Salo ja säestyksestä vastasivat eturivin studiomuusikot. Eini on paljastanut elämäkerrassaan Diskokuningatar Eini, että hän oli haaveillut Agentsin ja Mustangsin tyylisestä retrolevystä, mutta albumin sovittajat Jaakko Salo ja Ari Ismälä veivät repertuaarin kohti perinteisempää kaihomielistä ja melankolista suomalaista iskelmämentaliteettia.

Tanssikansan nöyrä palvelija

1990-luku on ollut Einin uran rauhallisin vuosikymmen. Hän ei ollut varsinaisesti tähtiartisti vaan pikemminkin tanssivan yleisön palvelija. Eini solmi levytyssopimuksen Ensio Musicin kanssa. Levy-yhtiön menestyneimmät artistit olivat supersuositut Rainer Friman ja Anna Hanski. Levytysmateriaalissa otettiin huomioon Einin silloinen imago iskelmätanssittajana ja albumien kotimaisuusaste lähenteli sataa prosenttia. Einille lauluja sävelsivät pääsääntöisesti joko Kari Salli tai Jukka Koivisto. Jukka Koivisto on mies Rainer Frimanin huippuhittien takana ja hänen konstailemattomat suomibeat-sävellyksensä kelpasivat mukisematta tanssilavakansalle. Kari Salli puolestaan kirjoitti Einille pari piirua nuorekkaampia ja popahtavampia kappaleita.

Einin ensimmäinen Ensio Music -albumi julkaistiin vuonna 1994. Sydän onnea soi -levyltä iskelmänkuuntelijat noteerasivat kappaleet Nukuitko sä kulta jo ja Lyhyt rakkaustarina. Ensin mainittu on Kari Sallin sävellys, jälkimmäinen Jukka Koiviston. Seuraava pitkäsoitto Aina sun luonas näki päivänvalonsa vuonna 1996. Albumin nimikkokappale on Kari Sallin Ace of Base -henkinen popreggae, jolla Eini kilpaili saman vuoden euroviisukarsinnoissa. Iskelmäkansan makuhermoja kutkutti kuitenkin levyn annista parhaiten Yön jälkeen.

Einin kolmas ysärialbumi Tule vain vuodelta 1998 valmistui niin ikään Kari Sallin johdolla hänen omalla studiollaan. Julkaisijana oli Sallin oma levymerkki AGM GoodMusic.

Yön jälkeen – Nostalgiabuumi siivittää takaisin omalle linjalle

Vuosituhannen vaihteen ilmiöihin lukeutui kasarinostalgia, mikä heijastui myös suomalaisten 80-luvun iskelmätähtien keskuudessa. Suomidiskon ja koneiskelmien vinyyleistä tuli divareiden kysyttyjä aarteita. Einin keikoille alkoi virrata yhä enemmän nuoria aikuisia, jotka kyselivät menneiden vuosikymmenien diskohittien perään.

Monien muiden iskelmäkonkareiden tavoin Eini levytti Poptori-levy-yhtiölle albumillisen uusia versioita vanhoista hiteistään. Poptorin valttikortteina olivat edulliset hinnat ja kattava jakeluverkosto, sillä levyjä myytiin huoltoasemilla ympäri Suomenmaan. Kesällä 2002 ilmestyneen Hitit-levyn kappalevalikoima keskittyi ainoastaan Einin ensimmäisen diskokauden eli vuosien 1978–1985 ohjelmistoon. Levy-yhtiön omien laskelmien mukaan Einin Hitit myi lopulta yli 30 000 äänitettä eli platinalevyyn oikeuttavan määrän. Hitit tarjosi Einille yllin kyllin näkyvyyttä, joka vuorostaan lisäsi esiintymispyyntöjä ja työtarjouksia.

Innostuneen vastaanoton rohkaisemana Eini palasi takaisin musiikkiin, jossa hän on omimmillaan. Hän on diskoaikakauden lapsi. Tanssilavojen kiertäminen vaihtui vauhdikkaisiin ja energisiin bilekeikkoihin. Foksit, humpat ja valssit väistyivät omien diskohittien tieltä. Disko-Einin paluuta pohjusti laivakeikalta taltioitu Live!-levy (2003), jonka Eini ja hänen aviomiehensä Lars Pajumäki julkaisivat oman P-Production -yhtiön kautta.

P-Production pullautti vuosina 2003–05 muutamia singlejä, jotka ylläpitivät Einin uusvanhaa imagoa. Eini muun muassa levytti freesit versiot diskoklassikoista Huone 105 ja Suoraan suoneen (Mellow lovin'). Eniten huomiota herätti Kun kosket mua vuodelta 2005, suomenkielinen näkemys meksikolaisen Thalían hitistä Regresa a mi. Kun kosket mua päätyi valtakunnan kuunnelluimpien radiokanavien soittolistoille.

Nostalgiabuumiin iskivät myös finnhits-teemaiset kiertueet. Vuosina 2004 ja 2005 Eini tähditti yhdessä Taiskan, Dannyn, Kisun ja Markku Aron kanssa Esa Niemisen luotsaamia Finnhits-konsertteja. Vuonna 2012 vuorossa oli taas melkoiseksi yleisömenestykseksi kohonnut Finnhits-kiertue, jossa Eini esiintyi Virve Rostin, Dannyn, Tapani Kansan ja Frederikin seurassa.

00-luvulla Eini oli tehnyt näyttävän paluun kotimaisen kevyen musiikin kentälle. Vuonna 2005 Eini oli ehdolla Iskelmä-Finlandia -palkinnon voittajaksi. Vaikka pystin vei odotetusti ja ymmärrettävästi Jari Sillanpää, Einin mielestä jo ehdokkuus oli kunnianosoitus hänen elämäntyölleen. Kaikesta huolimatta suomalaisen kontrollifriikkiytyneen musiikkiteollisuuden ekosysteemissä ei tuntunut olevan sopivaa lokeroa Einin kaltaiselle diskoiskelmäartistille. Vuonna 2007 Eini levytti Motley-yhtiölle singlen Kuumia tuulia. Levytuottajien ja artistin näkemykset jatkotuotannosta olivat niin pahasti ristiriidassa keskenään, ettei yhteistyön jatkamiselle ollut edellytyksiä.

Onneksi vuosikymmenen vaihduttua Eini löysi taustajoukot, jotka loihtivat hänen arvolleen sopivaa musiikkia.

Diskokuningattaren paluu

2010-luvun alussa Eini sai mieluisan yhteydenoton tuottaja Risto Eskolinilta. Hän oli säveltänyt yhdessä Antti Karisalmen, Lasse Väyrysen ja Jani Höllin kanssa diskopoljentoista konemusiikkia ja toivoi Einiä kappaleiden solistiksi. Palaset loksahtivat kohdalleen. Nuoremman sukupolven tekijät olivat saaneet aikaiseksi juuri sellaista materiaalia, joka oli kuin täsmäisku Einille. Kappaleet olivat uskollisia diskomusiikin konventioille, mutta ne toteutettiin modernilla ja ennakkoluulottomalla tatsilla. KHY Suomen Musiikki Oy:n johtaja Kari Hynninen näytti projektille vihreää valoa. Hynnisellä oli samoihin aikoihin sormensa pelissä myös Pepe Willbergin uuden tulemisen ja Saimaa-yhteistyön käynnistymisen parissa, joten hänen linjauksillaan on ollut arvokas vaikutus suomalaiselle viihdemusiikille.

Syksyllä 2011 ilmestynyt albumi Mä jään oli Einin comebackin lopullinen naksahdus. Ensimmäisenä singlenä julkaistu iskevä otsikkokappale valtasi iskelmäradiokanavien kärkisijat. Keikkakalenteri täyttyi ääriään myöten. Levy aiheutti tuoreeltaan pöhinää joukkoviestimissä ja palautti Einin vuosikymmenten tauon jälkeen Suomen albumilistalle. Menestystä saavuttivat myös Älä menetä mua, Kevätaurinko ja Saisit haudatun kuun – jälkimmäisestä laulusta tuli sittemmin yllättävä viraalihitti, minkä seurauksena se on nykyään Spotifyssa Einin kuunnelluin levytys!

Kehuttu ja kiitelty Mä jään -albumi on yhtä coveria lukuun ottamatta tiimin Eskolin - Karisalmi - Väyrynen - Hölli säveltämä. Sanoituksia kirjoittivat muun muassa Sana Mustonen ja Sanna Korkee, jotka laativat Einille räätälöityjä tekstejä. Kauas menneisyyteen olivat jääneet ne iskelmätehtailun ajat, jolloin sanoittajat rustailivat loppusointuja liukuhihnatahdilla eikä laulajalla ollut liiemmälti sananvaltaa levytysmateriaalinsa suhteen.

Mä jään -albumin ansiosta Eini vakiinnutti asemansa kotimaisen diskomusiikin ylipapittarena, suomalaisena Kylie Minoguena, joka järjestää elämänmyönteisen ja iloluontoisen musiikin tahdittamana parhaat bailut. Ja mikä hienointa: Einin suosio ei perustunut enää vain vanhoihin hitteihin. Hän on uudistumiskykyinen artisti, joka levyttää uutta mielenkiintoista suomalaista musiikkia.

Mainosjinglestä hitiksi

Suomalainen iskelmähistoria tuntee useampia hittejä, joiden elinkaari on alkanut televisiomainoksesta. Esimerkiksi Juha Tapanisen säveltämät Rekkamies, Kuka on se oikea ja Jos et sä soita tai Kassu Halosen Reissumies ovat lauluja, jotka on alun alkaen sävelletty mainosmusiikiksi. Kansa kiinnostui mainoskatkoilla toistuvista melodioista, ja kysyntään vastattiin täydentämällä laulunpätkä kokopitkäksi kappaleeksi.

Eini sai osansa ilmiöstä vuonna 2012, jolloin hän oli mukana teleoperaattori DNA:n palkitussa retrohenkisessä mainoksessa. Einin roolina oli edustaa menneiden aikojen viestimiä, minkä vuoksi hän lauloi kasarityylisen jinglen "yksi, kaksi, sulle tuli faksi". Kun suomalaisten kalloihin oli riittävän pitkään taottu "yksi, kaksi, sulle tuli faksi", kappaletta alettiin kysellä keikoilla. Kari Haapala ja Risto Eskolin kynäilivät jinglen ympärille kokonaisen laulun.

Sulle tuli faksi sisällytettiin Einin seuraavalle albumille Vähän kipeää, joka valmistui vuonna 2014. Vaikka levyyn ei kohdistunut edellisen menestysälppärin kaltaista säpinää, albumilla on Faksi-mainosbiisin ohella muutamia kappaleita, jotka ovat jääneet pysyvänoloisesti Einin keikkaohjelmistoon, kuten Ressu Redfordin säveltämät Luulitko että ja Palanen onnea.

Eini voitti UMK:n

Otsikon väite ei tietenkään faktuaalisesti pidä paikkansa. Eini osallistui vuoden 2016 Uuden Musiikin Kilpailuun Janne Rintalan vauhdikkaan einimäisellä kappaleella Draamaa. Rintala on niittänyt mainetta Mökkitie Recordsin kantavana voimana ja muun muassa Arttu Wiskarin ja Erika Vikmanin hittien kultasormena.

Vaikka Eini sijoittui UMK:n finaaliäänestyksessä vasta seitsemännelle sijalle, Draamaa oli jo kilpailun aikana noussut iskelmämyönteisten radiokanavien toivotuimpien kappaleiden joukkoon. Voittoa ei tullut, mutta lopulta Eini veti pisimmän korren hittimittelössä: Draamaa on ainoa vuoden 2016 UMK:n ehdokas, joka on jäänyt elämään. Viisumatkan lunastanut Sandhjan Sing it away lienee nykyään Suomen unohdetuimpia euroviisuedustajia, eikä ikuiseksi kakkoseksi leimatun Saara Aallon No fear vielä muovannut hänestä valtavirran artistia.

UMK piti Einin jälleen esillä ja Draamaa toi hänelle tervetullutta nostetta. Nimeä Draamaa kantoi viisuruljanssin aikoihin julkaistu Einin albumi, joka on UMK-ehdokasta lukuun ottamatta coverlevy. Biisikavalkadi rakennettiin 2000-luvun suomipophiteistä, jotka päivitettiin Einin-tyylisiksi: On niin helppoo olla onnellinen, Etsit muijaa seuraavaa, Rusketusraidat, Me ei olla enää me, Lupaan olla... Ote oli kovin toisenlainen kuin 27 vuotta aikaisemmin Einin edellisellä lainakappaleista punotulla Lauantai-illan tyttö -levyllä. Draamaa-albumin eräänlaisena inspiraationa oli Vain elämää, joka oli albumin äänittämisen aikoihin television merkittävin musiikkiohjelma. Monet suomalaiset artistit varmasti pohtivat, millaisia olisivat heidän näkemyksensä kotimaisen musiikin helmistä. Eini totesi jo edellisen vuosikymmenen aikana haastatteluissa, että kutsu ohjelmaan olisi enemmän kuin mieluinen.

Jumalauta mä oon ihana nainen

Vuodesta 2017 alkaen Eini on ollut Sony Music Finlandin artisti. Tätä kirjoittaessa kahdeksatta vuotta jatkuva kiinnitys suuressa kansainvälisessä levy-yhtiössä todistaa Einin olevan edelleen relevantti kestotähti. Einin viimeaikaisessa tuotannossa on noudatettu tämänhetkisen musiikkibisneksen lainalaisuuksia. Pitkäsoittokeskeisestä ajattelusta on siirrytty kappalekeskeiseen strategiaan: uutta musiikkia putkahtaa suoratoistopalveluihin kappale kerrallaan muutaman biisin vuositahdilla. Einin ensimmäinen Sony-"albumi" Vihdoin valmis koottiin vuonna 2020. Levyn kymmenestä levytyksestä suurin osa oli ollut aika päiviä striimattavissa – vanhimmat jo vuodesta 2017. Vihdoin valmis -kokonaisuudesta ei julkaistu minkään valtakunnan fyysistä äänitettä, mikä harmitti Einin vanhan liiton faneja. (Valittujen Palojen Eini-tuplakokoelmalle Elämäni biisit – 40 suosikkia painettiin kuusi albumin raitaa.)

Einin viimeisin albumikokonaisuus Pimeän jälkeen valmistui viime vuonna – ja tällä kertaa levy-yhtiöllä riitti paukkuja myös CD-painokseen. Einin uusimmat laulut ovat valtakunnan virallisen diskokuningattaren mittaisia mutta tiukasti tässä päivässä hyödyntäen voimakkaasti nykyajan pop-estetiikkaa. Tyylilajia voisi luonnehtia nuorekkaaksi voimaannuttavaksi bilemusiikiksi, jonka tulkiksi sopii täydellisesti itsevarma elämäänsä tyytyväinen vahva nainen. Einissä on aistittavissa madonnamaista suorasukaisuutta. Hän ei enää suostu pienentämään itseään eikä häpeile mitään. (Kappaleiden nimiä: Vihdoin valmis, Syntynyt uudelleen, Mä en oo kenenkään, En itke sun perään, Voittamaton...) Lauluntekijöinä ovat tämän hetken kysytyimmät biisinikkarit, kuten esimerkiksi Jonas Olsson, Aki Tykki, Aku Rannila, Kaisa-Maria Korhonen, Topi Latukka... Kaksi viimeisenä mainittua ovat Einin jälkikasvun ikäluokkaa. Pimeän jälkeen -albumi poiki Einille hänen ensimmäisen Emma-palkintoehdokkuudensa (Vuoden iskelmä -kategoriassa), joka sekin on yhdenlainen osoitus artistin nykyisestä asemasta kotimaisen viihdemusiikin kentällä.

Eini ei ole jäänyt laakereille lepäämään, sillä Pimeän jälkeen -albumia on seurannut kolme uutta kappaletta. Niistä viime vuoden lopussa ilmestynyt tenhoava Mun vuosi on lähtenyt lupaavasti liikkeelle. Olisiko siinä ainesta 2020-luvun Eini-hitiksi?

Summa summarum: Puolen vuosisadan matka kestotähdeksi

Einin ura on hieno tarina suomalaisen iskelmän historiassa. Se ulottuu Toivo Kärjen vaikutusvallasta 2020-luvun hittinikkareihin. Vuosikymmenien uuttera työ on kantanut hedelmää ja hän on vakiinnuttanut asemansa Suomen virallisena diskokuningattarena. Diskoaikakauden kasvatti löi itsensä läpi teoksella, josta on sittemmin muodostunut diskomusiikin ikoninen monumentti. 1980-luvulla populaarimusiikki nojasi diskomentaliteettiin. Eini oli luonteva tulkki aikansa hittikappaleiden suomenkielisille versioille. Konemusiikin, diskoiskelmän ja käännöskappaleiden totaalinen hiipuminen muodista merkitsi järisyttävää rakennemuutosta iskelmäteollisuudessa. Useammat Einin kollegat panivat kokonaan pillit pussiin ja hävisivät musiikkialalta muihin hommiin. Eini ymmärsi realiteetit ja pysyi pelissä mukana. Hän on elättänyt itsensä laulamalla jo liki puoli vuosisataa. Einin tie takaisin hänen omimpaan musiikkityyliin oli ajoittain kivinen. Silti omalle linjalle uskollisena pysyminen on lopulta tuottanut palkinnon. Hän on lunastanut paikkansa kestotähtien harvalukuisessa joukossa. Suosio ei ole enää riippuvainen suhdanteista. Mutta mikä ainutlaatuisinta: Eini on edelleen visusti musiikkiskenessä mukana. Hänen uudet kappaleensa herättävät kiinnostusta ja kuuntelijakunta laajenee laajenemistaan. Eini ei ole menneiden vuosikymmenien hitteihin jämähtänyt kehäraakki.

Eini on viihdyttäjä sanan varsinaisessa merkityksessä. Vaikka hänen ansioluettelonsa ei koostu lukuisista kulta- ja platinalevyistä tai listaykkösistä, hän on valloittanut kansan sydämet etenkin esiintymistilanteissa. Tapahtumajärjestäjät tiedostavat, että Einin antaumuksellisilla keikoilla on aina tunnelma katossa ja vauhti päällä. Kestotähden asema ei ole sattuma – se on kovan ja tinkimättömän ammattitaidon tulosta.

Soittolista: Eini – Diskokuningattaren keskipitkä oppimäärä

Spotify-soittolistalle kokosin neljän tunnin läpileikkauksen Einin elämäntyöstä Yes siristä Mun vuoteen. 70 levytystä ovat listalla (jokseenkin) kronologisessa järjestyksessä. Itsestään selvien virstanpylväiden ohella valikoin lavealla otoksella onnistuneita albumiraitoja, joiden joukossa on unohdettuja helmiä. Listalle on poimittu muutamia harvinaisuuksiakin.

Soittolista tarjoaa samalla aikamatkan suomalaisen diskoiskelmän ja musiikkiteollisuuden historiaan. 1970-luvun orkesterisovituksista 80-luvun varhaisiin konesäestyksiin. Diskoiskelmän tyrehtymisestä Einin tanssi-iskelmävaiheeseen ja taas takaisin diskon kimallukseen. Käännöshittien tehtailusta sataprosenttiseen kotimaisuusasteeseen ja tämän päivän nopeasykliseen musiikkibisnekseen, jossa kappaleet syntyvät biisileireillä ja tietokoneella – kunnioittaen kuitenkin artistin imagoa.

Aiheesta muualla

Einin pitkään oppimäärään voi perehtyä tutustumalla Anna-Liisa Hämäläisen kirjoittamaan erinomaiseen elämäkertateokseen Diskokuningatar Eini (Docendo 2021).

Retropop: Levymittari: Eini levystä levyyn

Einin Iskelmä-Suomi -sitaatit ovat teoksesta Laine Pekka (toim.) (2013) Iskelmä-Suomi – Kymmenen tarinaa kaihosta, kilometreistä ja iskelmästä. Warner Music Finland Oy. (sivut 69 ja 71).

Euroviisut 2024: Kaikkien aikojen eurofarssi huipentumassa tykkäätkö Israelista -äänestykseen?

Minulla oli vakaa aikomus kirjoittaa tänä vuonna "opas finaaliin", jossa olisin kommentoinut euroviisufinaalin esiintymisjärjestystä ja veikkaillut kilpailuesitysten menestymismahdollisuuksia. Valitettavasti torstain semifinaalin jälkeen tapahtuneiden ennennäkemättömien käänteiden seuraaminen on vaatinut aikaa ja vienyt resursseja tältä tavoitteeltani. Euroviisuissa pasmat ovat menneet pahasti sekaisin. Tilanne elää jatkuvasti ja kokonaiskuva muuttuu koko ajan. Sen vuoksi omien raapustusten viimeistelemiseen ei ehtinyt paneutua asiaankuuluvalla tavalla. Julkaisen kuitenkin hajamietelmiä olennaisimmista aiheista.

"United by music" on Eurovision laulukilpailujen vakiintunut slogan. Tänä vuonna viisuinstituutioon niin olennaisesti kuulunut yhteisöllisyyden tunne on ollut tipotiessään. Lisäksi ilmassa on merkkejä, jotka enteilevät illan finaalilähetyksen huipentuvan äänestykseen, jolla ei ole mitään tekemistä musiikin tai viihteen kanssa.

Vielä tiistain semifinaalin aikana perinteinen viisuinto nosti päätään. Suomen esitys oli parantunut huomattavasti UMK:sta. Windows95manin ja kumppaneiden esiintymiseen oli onnistuttu lisäämään koherenssia ja huumoria juuri sopivalla tavalla esimerkiksi onnistuneen kameratyöskentelyn ansiosta. Toivottavasti tänä iltana shortsit ehtivät ajoissa jalkaan.

Torstain semifinaalin jälkeen tunnelmat ovat olleet kaoottiset. Alankomaiden edustaja Joost Klein diskattiin tänään aamulla euroviisufinaalista kulisseissa sattuneen insidentin vuoksi. Euroviisujen historiassa ei ole koskaan hyllytetty ketään näin myöhäisessä vaiheessa. Alankomaiden oli määrä esiintyä finaalissa numerolla viisi. Iltapäivällä EBU tiedotti, että esitystä numero viisi ei tämän illan finaalissa nähdä, muiden kilpailijoiden esiintymisnumerot pysyvät ennallaan. Esityksestä numero neljä hypätään esitykseen numero kuusi. Loogista? Ei kovin.

Joost Kleinin diskaaminen on herättänyt rutkasti voimakkaita reaktioita. Viisufanit ovat olleet päätöksestä käärmeissään. Alankomaissa suhtautuminen euroviisuinstituutioon on muuttunut suorastaan vihamieliseksi. Olihan kyseessä yksi vuoden ennakkosuosikeista ja eräänlainen viraali-ilmiö, jonka viisukappaletta Europapa oli striimattu melkoiset määrät suoratoistopalveluissa.

Alankomaiden diskaamisen ohella useampi maa on uhannut vetäytyä viisufinaalista. Artistit eivät ole ilmestyneet kenraaliharjoituksiin. Ranskan edustaja alkoi pitää kenraaliharjoituksessa vetoavaa palopuhetta rauhan puolesta. Pisteidenlukijat vetäytyvät tehtävistään. Euroopan yleisradioliiton EBU:n edustajat ravaavat yhtenään kriisikokouksissa, minkä vuoksi muun muassa lehdistötilaisuuksia on jouduttu perumaan. Mitä kaikkea tänään vielä ehtiikään tapahtua?

Keväällä 2024 euroviisukeskustelu on pyörinyt lähinnä yhden asian ympärillä: Israelin osallistumisen. Euroviisuihin on pitkin alkuvuotta kohdistettu äänekkäitä boikottivaatimuksia. Viisuviikkoa Malmössä ovat värittäneet mielenosoitukset, buuaukset kilpailuareenalla ja ennätyksellisen mittavat turvallisuustoimet. Israeliin kohdistuva poikkeuksellisen suuri huomio voi pahimmassa skenaariossa johtaa nurinkuriseen lopputulokseen.

Torstain semifinaalin päätyttyä Italian televisio esitteli vahingossa maansa puhelinäänestystuloksen. Italiassa on laki, joka velvoittaa ilmoittamaan puhelinäänestysten eritellyt tulokset, mutta Euroviisujen semifinaalien äänestystuloksia ei tietenkään saisi julkistaa ennen finaalilähetyksen päättymistä. Italian semifinaaliäänestyksessä Israel oli saavuttanut liki 40 % annetuista äänistä. Tulos on mieletön. Italian vuoto voi ennakoida kaikkien aikojen äänestysfarssia. Israelin kannattajat aktivoituvat äänestämään Euroviisuissa kannanottona. Euroviisujen äänestys on kehkeytymässä kulttuurisodan taistelutantereeksi. Some on täyttynyt kampanjoista, joissa kehotetaan äänestämään tänä iltana Israelin äänestysnumeroa. Suhtautuminen Israelin euroviisuun on valjastettu osaksi identeettipolitiikkaa. Muun muassa suomalaisista poliitikoista Wille Rydman, Atte Kaleva, Seida Sohrabi, perussuomalaisten TikTok-pojat ja muut hengenheimolaisensa ovat ilmaisseet toivovansa Israelin euroviisuvoittoa. Israelin edustussävelmää Hurricane he eivät ole luonnehtineet sanallakaan – tärkein tavoite on ilmeisesti, että vihervasemmistoa ja "wokea" vituttaa, koska Israelin sotatoimien äänekkäimmät vastustajat ja palestiinalaisten oikeuksien puolestapuhujat tuppaavat useimmiten edustamaan poliittisesti vasenta laitaa.

Illan jännittävin kysymys onkin: mobilisoituuko tietynlainen kansanosa osoittamaan mielipiteensä Israelista. Euroviisujen yleisöäänestyksessä ei voi antaa miinusääniä, joten Israelin vastustajat eivät voi ilmaista näkemystään äänestyksessä. Sen sijaan Israelin kannattajat saattavat onnistua keskittämään äänensä. Muiden äänestäjien äänet hajaantuvat kaikkien muiden ehdokkaiden kesken. Mikäli Israel todella voittaisi tämäniltaisen kilpailun poliittisin perustein, Euroviisujen tulevaisuus olisi vaakalaudalla.

Torstain tietovuodon jälkeen Israel on noussut vedonlyönnissä peräti toiseksi. Ylivoimaisesti suurin ennakkosuosikki on kuitenkin edelleen Kroatian Baby Lasagna, jonka voittotodennäköisyys on 44 %, kaksi kertaa suurempi kuin Israelilla.

Semifinaalien tulokset ratkaistiin yleisön äänillä. Finaalissa musiikin asiantuntijoista koostuvat raadit määrittelevät pisteistä puolet. Aluksi pisteidenantajat ilmoittavat raatiäänestyksen pisteet, minkä päätteeksi juontajat ilmoittavat yleisöäänestyksen tulokset. Raatiäänestyksissä harvemmin pärjäävät polarisoivat esitykset, jotka jakavat mielipiteitä. Yleisöäänestyksissä taas perinteisesti menestyvät kilpailijat, jotka erottuvat joukosta finaalin kappalekavalkadissa.

Suomen huumoripläjäys tuskin tulee menestymään raatiäänissä mairittelevasti. No rules! voi jäädä raatiäänestyksessä vihoviimeisten joukkoon. Suomen menestys nojaa yleisöäänten varaan. Toisen epäonni on toisen onni: Alankomaiden Joost Klein oli ennakkosuosikkien joukossa, mutta nyt hänen huumoriesityksensä on tippunut pelistä pois. Kenties finaalin hersyvimmästä huumorituokiosta ja piristysruiskeesta vastaakin Windows95man?

Finaalin uudistus: yleisöäänestyksen äänestysaika alkaa jo ensimmäisen kilpailukappaleen aikana. Käytäntö oli voimassa Euroviisuissa myös vuosina 2010 ja 2011. EBU:n lausuntojen mukaan muutoksella ei tuolloin ollut vaikutusta katsojien äänestyskäyttäytymiseen. Suurin osa äänistä annettiin vasta siinä vaiheessa, kun kaikki kilpailukappaleet olivat esitetyt. Mutta ainakin tämänvuotisella muutoksella varmistettiin, että katsojilla on mahdollisuus äänestää mahdollisimman pitkään järjestäjämaa-Ruotsia, joka arvottiin esiintymään heti finaalin alkajaisiksi.

Eurovision laulukilpailun 2024 finaalikattaus ja satunnaisia kommentteja

1. RUOTSI: Marcus & Martinus – Unforgettable

Eurovision laulukilpailu on voitettu viimeksi esiintymisnumerolta yksi 40 vuotta sitten. Mutta mikäs maa se silloin voittikaan? No tietenkin Ruotsi – jota silloinkin edustivat veljekset! Mitäpä jos ympyrä sulkeutuisi ja Malmössä päästään viettämään Abban viisuvoiton 50-vuotisbileiden ohella myös Herreysin ja Diggi-loo diggi-leyn 40-vuotisjubileumia.

Aikainen esiintymisnumero testaa kuinka unforgettable Ruotsin viisu tänä vuonna onkaan. Yleisöpisteet eivät välttämättä ole huikaisevat – Ruotsi on pärjännyt vedonlyönnissä tänä vuonna yllättävän nihkeästi ja majaillut kymmenen parhaan ulkopuolella. Mutta raadit voivat taas kerran rakastaa Ruotsia, joka on virittänyt viisupakettinsa viimeisen päälle norjalaiskaksosten esittäessä klubihittiään Matrixissa. Ajoittain ruotsalaisten viisujen ainaista raatimenestystä hämmästellessä tuntuu kuin olisin vetänyt punaisen pillerin.

2. UKRAINA: Alyona alyona & Jerry Heil – Teresa & Maria

Ukrainan esitys oli vuoden vaikuttavimpia. Sotaviittaukset olivat toteutetut hienovaraisen tyylikkäästi. Jerry Heil oli haarniska-asussaan kuin valkyria, joka kohosi taistelutantereelta Valhallaan, samalla kuin valoefektit loivat mielikuvaa räjähtävistä ammuksista.

Viime vuonna Ukraina sijoittui kuudenneksi (yleisöpisteissä neljänneksi) käsittämättömällä kappaleella. Näin upealla kokonaisuudella maan pitäisi olla kärkitaistelussa mukana. Esiintymisnumero on hämmästyttänyt. Koskaan aikaisemmin tuottaja ei ole asettanut yhtä suurinta ennakkosuosikkia pahamaineiselle kakkospaikalle. Yritettiinkö Ukraina "haudata" pois voittotaistelusta, jotta EBUn ei tarvitse pähkäillä seuraavan vuoden järjestäjämaata.

3. SAKSA: Isaak – Always on the run

Juuri kun eläteltiin toivoa, että Saksan surkea viisumenestys kääntyisi, tuottaja laittoi Saksan esiintymään surkealle esiintymisnumerolle. Saksan menestys nojaa raateihin. Yleisöäänestystulos voi näin aikaiselta esiintymisnumerolta jäädä surkeaksi, toivottavasti ei sentään tule nollaa pistettä.

4. LUXEMBURG: Tali – Fighter

Mukavaa, että Luxemburg palasi takaisin Euroviisuihin kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen ja eteni paluuviisullaan loppukilpailuun asti. Toivottavasti maan viisuinto ei laannu, vaikka tänään lopputuloksena olisikin häntäpään sijoitus. Yleisöäänestyksessä Israel antanee pisteitä israelilaissyntyiselle artistille, ja ehkä Ranskasta ja muista Benelux-maista voi herua jotain, joten tokkopa jäädään ihan nollille.

5. ALANKOMAAT: Joost Klein – Europapa

6. ISRAEL: Eden Golan – Hurricane

Alankomaiden diskaamisen jälkeen israelilaiset artistit esiintyvät peräkkäin. Vuoden kohkatuin ja vastustetuin esitys. Yleisöäänestyksessä ei voi antaa miinusääniä, joten boikotoijat ja Israelin vastustajat eivät voi osoittaa viisulle epäsuosiota. Raatilaisilla on mahdollisuus negatiiviseen äänestämiseen. Erittäin todennäköisesti ainakin osa raatilaisista jättänee Israelin tarkoituksella pisteittä. Yleisöpisteitä luetellessa joudutaan jännittämään minkälainen jytky sieltä tuleekaan.

7. LIETTUA: Silvester Belt – Luktelk

Epäkiitollinen tehtävä esiintyä heti vuoden kohutuimman kolmeminuuttisen jälkeen. Liettuan hypnoottinen biitti taitaa hukkua massaan. Liettua lukeutuu niihin maihin, jotka hyötyvät yleisöpisteissä diasporaäänistä (Britannia, Irlanti, Norja + muut Baltian maat).

8. ESPANJA: Nebulossa – Zorra

Espanjan feministinen syntikkaviisu tuo ensimmäiset mieskankut lavalle. Toiset vilauttelee taiteilija Teemu Keisteri esiintymisnumerolla 17. Finaalikavalkadi on kuitenkin pullollaan kohuesityksiä, joten pakarat tuskin viitoittavat korkealla. Jonkun täytyy sijoittua sijalle 25.

9. VIRO: 5miinust x Puuluup – (Nendest) Narkootikumidest ei tea me (küll) midagi

Kilpailee huumoriäänistä Suomen kanssa, mutta ymmäretäänkö vitsiä Baltian ulkopuolella. Potentiaalinen Suomen yleisöäänestyksen 12 pisteen kohde.

10. IRLANTI: Bambie Thug – Doomsday blue

Vuoden hätkähdyttävin esitys on ylittänyt mediakynnyksen, levinnyt somessa kulovalkean lailla ja semifinaaliesitys on ollut YouTubessa yksi katsotuimmista. Raatimenestys voi olla kohtalaista. Yleensä viisuesitykset, jotka polarisoivat vahvasti mielipiteitä, eivät ole kuumaa valuuttaa raatiäänestyksessä. Vaikka maan raadissa istuisi yksi jäsen, joka ymmärtää Doomsday bluen taiteellisten ansioiden päälle, toinen saattaa pitää sitä järkyttävimpänä melusaasteena ja rappioon johtavana esityksenä. Raatien maakohtaiset pisteet ovat aina viiden raatilaisen keskiarvo. Yleisöäänestyksestä Irlanti napannee ison pistepotin, sillä esityksen vihaajat eivät voi antaa miinusääniä. Kenties lopputulos samaa luokkaa kuin Islannin Hatarilla viisi vuotta sitten (186 pistettä), joka oli niin ikään aikansa kohuesitys.

11. LATVIA: Dons – Hollow

Latvia ensimmäistä kertaa viisufinaalissa sitten vuoden 2016! Finaalipaikka oli semifinaalien suurimpia yllätyksiä. Dons lauloi moitteettomasti, joten hän oletettavasti vei balladiäänet, joiden ennakkoveikkauksissa uskottiin kohdistuvan Belgian Mustiille, jolla taas oli ikävä kyllä suuria vaikeuksia osua nuotteihin. Kolmen omintakeisen ja persoonallisen esityksen jälkeen perinteinen balladi voi virkistää. Latvia voi pärjätä raatiäänestyksessä hyvin. Yleisöpisteitä ainakin Baltiasta.

12. KREIKKA: Marina Satti – Zari

Torstaina pohdin, että onko Kreikan TikTok-esityksen ryydittämästä etnosillisalaatista paikalliseksi suosikiksi: Balkanilta ja muualta Välimeren alueelta luvassa pistevyöry, muu Eurooppa ihmettelee?

13. ISO-BRITANNIA: Olly Alexander – Dizzy

Onnistuuko Iso-Britannia menestymään esityksestä huolimatta – vai juuri sen takia. Visuaalinen televisiokuvaa varten suunniteltu esitys ja suorasukainen homoerotiikka vievät huomion kappaleelta.

14. NORJA: Gåte – Ulveham

Toistuukohan Norjan perinteinen kaava: raadit nihkeilevät, yleisöäänestyksestä lämpimämpi vastaanotto. Ymmärretäänkö Ulvehamia Pohjolan ulkopuolella?

15. ITALIA: Angelina Mango – La noia

Italian esitys oli pettymys: Angelina Mango tanssijoineen hukkui isolle lavalle. San Remon -esityksen intensiteetti oli osa kokonaispaketin viehätystä. Raatien uskoisi arvostavan laadukasta suoritusta.

16. SERBIA: Teya Dora – Ramonda

Kaikki osallistuvat entisen Jugoslavian maat äänestettiin finaaliin! Saavutusta tosin himmentää ikävä tosiasia, etteivät Bosnia-Hertsegovina, Pohjois-Makedonia ja Montenegro osallistu tänä(kään) vuonna viisuihin. Serbian rauhallisella balladilla tuskin hätyytellään kärkisijoja. Serbia tuppaa yleensä yleisöäänestyksessä saamaan useiden kymmenien pisteiden pottia naapurimailtaan ja siirtolaisilta, mutta esimerkiksi viime vuonna tuki jäi hämmästyttävän alhaiseksi.

17. SUOMI: Windows95man – No rules!

Karnevalistiset huumoriesitykset ovat usein jääneet raatiäänestyksessä viimeisten joukkoon. Suomen viisumenestys lepää täysin yleisöäänestyksen varassa.

18. PORTUGALI: Iolanda – Grito

Kunnioitettavaa, että Portugalin vaikea draamaviisu, pääsi finaaliin. Portugali menestynee raatien keskuudessa paremmin kuin yleisöäänissä. Yleisöäänet lienevät yksinomaan Portugalin vakituisten tukijoiden varassa (Ranska, Sveitsi, Espanja ja Luxemburg).

19. ARMENIA: Ladaniva – Jako

Iloiset etnorallatukset ovat yleensä keränneet menestyksensä yleisöäänestyksessä.

20. KYPROS: Silia Kapsis – Liar

Loppupuolelle on kertynyt näitä aivottomia tanssipoppiksia, joissa on naissolisti ja neljä tanssijaa. Syövätkö toistensa kannatusta? Yleisöäänestyksessä Silia Kapsis saanee 12 pistettä sekä Kreikasta että kotimaastaan Australiasta.

21. SVEITSI: Nemo – The code

Sveitsin ilmiömäinen Nemo oli pitkään vedonlyönnin kakkonen, kunnes Israel kiilasi torstain semifinaalin jälkeen ohi. Potentiaalinen raatiykkönen?

22. SLOVENIA: Raiven – Veronika

Slovenian naturistisen esityksen finaalipaikka hämmensi suunnattomasti tiistaina. Draamapaukku voi kerätä raadeilta kohtuullisesti kannatusta. Tiistaina kirjoitin: mahtaako Slovenia kerätä pisteitä muualta kuin Kroatiasta ja Serbiasta? No, selvästi keräsi, mutta kuinka käy tänään.

23. KROATIA: Baby Lasagna – Rim tim tagi dim

Kestääkö ennakkosuosikin kantti loppuun asti. Ainakin esiintymisnumero on loistava. Kroatia menestynee loistavasti yleisöäänestyksessä, mutta lämpenevätkö raadeissa istuvat musiikkisnobit Baby Lasagnan meiningissä. Joutuuko hänkin kokemaan Käärijän kohtalon?

24. GEORGIA: Nutsa Buzaladze – Firefighter

Iloitaan siitä, että Georgia pääsi – Latvian tavoin – ensimmäistä kertaa finaaliin sitten vuoden 2016. Kroatian rynkytyksen jälkeen Georgia voi kuulostaa aika vaisulta.

25. RANSKA: Slimane – Mon amour

Vai tyhjentääkö komeasti laulava charmantti mies illan viimeisellä balladillaan kaiken melskeen keskellä pajatson? Ranskan balladi on varmasti monien mielestä aivan liian pateettinen ja siirappinen, mutta kohderyhmä lienee aivan myyty. Menestynee tasaisesti sekä raadeissa että yleisössä?

26. ITÄVALTA: Kaleen – We will rave

Kaleenin laulusuoritus torstain semifinaalissa oli niin onneton, että raadeilta lienee luvassa kylmää kyytiä. Auttaako viimeinen esiintymisnumero menstykseen yleisöäänissä? Illan päätteeksi nähdään, kumpi vetää pidemmän korren ysärikilpailussa: Suomi vai Itävalta.

Euroviisut 2024: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset

Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 68. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Veikkauksissa olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkaukset eivät perustu omiin mieltymyksiini. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja).

Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen. Jokin kappale voi kuulostaa levyllä vakuuttavalta, mutta lavalla solisti osoittautuukin kehnoksi livelaulajaksi. Vastaavasti ajoittain vasta live-esitys viisulavalla koko komeudessaan herättää sävelmän henkiin.

Toisessa semifinaalissa kilpailee 16 osallistujaa, joista kymmenen äänestetään jatkoon lauantain finaaliin. Äänestystapa: (miltei*) 100 % vox populi, eli vain yleisöäänestys (* San Marinon pisteet määrittänee raati).

Tämäniltaiseen äänestykseen osallistuu 16 kilpailijamaan lisäksi suorista finalisteista Ranska, Espanja ja Italia. Äänestystulokseen vaikuttaa myös muun maailman (rest of the world) online-äänestys, joka antaa omat euroviisupisteensä kymmenelle parhaalle.

1. MALTA: Sarah Bonnici – Loop

Maltan geneeristä tanssipoppia on ollut väsäämässä yhdeksän lauluntekijää. Yhdeksän. Monikansallisessa tiimissä mukana ruotsalaiset viisukehäraakit Joy ja Linnea Deb.

Ensivaikutelmani Maltan Loopista oli rutiköyhän miehen SloMo. Malta ei tarjoa vuoden viisukattaukseen mitään persoonallista: tässäkin esityksessä asetelmana on solisti ja neljä tanssijaa, joilta lentävät vaatteet pois kesken esityksen. On dance break, josta saadaan varmaan koukuttavaa videomateriaalia Z-sukupolvelle TikTokiin. Kuten eräs pitkän linjan viisuharrastaja somessa kiteytti: "Tämä on kokonaisuus, jonka aikana arki ei unohdu." Sarah Bonnici on ilmeisesti ihan pätevä laulaja ja esiintyjä, mutta hän ei oikein kykene täyttämään niitä viettelijättären saappaita, joita laulun kertojahahmo edellyttäisi.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

2. ALBANIA: Besa – Titan

BESS (haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan isoilla kirjaimilla) ei monien harmiksi päässyt Euroviisuihin vuonna 2022, mutta tänä iltana viisulavalle kapuaa kimaltelevassa asussaan BESA (haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan isoilla kirjaimilla). Esityksessä vahva suomalaiskytkös: tanssijat ovat suomalaisia ja esitystä on ollut suunnitelemassa Reija Wäre (ja siltä se kieltämättä näyttääkin...)

Albania lähettää jälleen kerran viisuedustajakseen vahvan naissolistin kohtalokkaalla kappaleella. Tai kappale oli kohtalokas vielä Albanian viisukarsintaa ajavassa Festivali i Këngësissä. Perialbanialaiseen tyyliin festivaalin voittosävelmä tungettiin perusteelliseen euroviisumankeliin, minkä myötä kokonaisuudesta riisuttiin kaikki särmät – ja lopputuloksena on hahmotonta universaalia R'n'B-midtepoa, joka ei vahingossakaan herätä mitään tunteita. Kielikin vaihtui englantiin.

Euroviisufanituksen hyvä puoli: kun näitä viisuehdokkaita on kuullut pitkin kevättä, noin viidennelläkymmenennellä kuuntelukerralla opin muistamaan miten Titanin kertosäkeistö menikään ja havaitsin ihan viehättyväni kuulemastani.

Albanialla on mahdollisuus finaalipaikkaan, jos diaspora aktivoituu. Kreikka ja Italia lahjoittanevat tänään Albanialle 12 pistettä ja Sveitsistäkin lienee luvassa iso pistemäärä. Siinä on hyvä pohja pistepotille. Juu, tiedostan kyllä, että pidin tiistain semifinaalissakin Puolaa ilmiselvänä finalistina juuri siirtolaistuen vuoksi, joten suhtaudutaan näihin spekulaatioihin varauksella.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

3. KREIKKA: Marina Satti – Zari

Me vanhat liiton viisuharrastajat olemme vuosikausia peräänkuuluttaneet Kreikan omaa uljasta viisuidentiteettiä takaisin. Tämänkertaisessa mosaiikissa kansallista musiikkiperinnettä pursuaa yliannostukseen asti, mutta emme ole silti vieläkään täysin tyytyväisiä.

Marina Satti on koulutettu laulaja, joka on viime vuosina hurmannut Kreikassa levytyksillään, joiden musiikkigenreksi on mainittu Kreikka-reggaeton. Nykyajan klubimusiikki yhdistyy kreikkalaiseen kansanmusiikkiin. Kilpailukappaleensa Zari on erikoinen sillisalaatti, johon yhdeksän lauluntekijää on tunkenut lusikkansa. Sanonta mitä useammasta kokista osoittaa osuvuutensa. Kolmessa minuutissa ehtii tapahtua yhtä sun toista, mutta kaikki on ehtaa Kreikan nykyisyyttä ja menneisyyttä. Kenties jatkuvat levottomat tyylin- ja temponmuutokset tukevat laulun tarinaa, jossa kertojahahmo kokee liikkuvansa ja kaatuvansa kuin noppa ja ihmettelevänsä minne tuuli tytön kuljettaakaan.

Sekava rakenne ei ole ollut este laulun suosiolle. Kreikassa Zari on ollut listaykkönen viikkokaupalla ja striimannut kaksinkertaista platinaa. Euroviisujen vedonlyönnissä Kreikka on paistatellut koko kevään kymmenen veikatuimman joukossa ja somessa viisulla on äänekkäät vannoutuneet kannattajansa. Mahtaako moinen menestys realisoitua näin härölle paketille, etenkin kun harjoitusklipin perusteella esitys vaikutti ponnettomalta. Kreikassa voi olla ainesta paikalliseksi suosikiksi: Balkanilta ja Välimeren alueelta tulee pistevyöry, muu Eurooppa ihmettelee.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

4. SVEITSI: Nemo – The code

Huikeaäänisen vokalistin musikaalimainen teos lukeutuu vuoden suurimpiin ennakkosuosikkeihin. Vedonlyönnin kakkonen heti Kroatian jälkeen.

Kreikkaa kutsuin sillisalaatiksi ja sekavaksi. Sveitsi taas puolestaan osoittaa, että moniulotteisista aineksista voi syntyä yhtenäinen ehyt teos, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Kolmessa minuutissa ehditään kuulla niin räppiä kuin oopperaa, mutta silti kaikki loksahtaa paikalleen, tuntuu tarkoituksenmukaiselta ja kuulostaa helkkarin komealta. Kertojana on mielettömän lahjakas Nemo Mettler, joka on pitkin kevättä mykistänyt vakuuttavilla esityksillään. Kuin tämän vuosituhannen Freddie Mercury – teatraalinen esiintyminen ja musikaalimainen kappale tuo mieleen jossain määrin Queenin. Nemo on lisäksi mieleenpainuva persoona, joka viisunsa sanojen mukaisesti elää koodin murtaen, eikä esimerkiksi suostu alistumaan binäärisen sukupuolijärjestelmän konventioihin.

Vedonlyönnin ykkössijalla ovat vuorotelleet Kroatian Baby Lasagna ja Sveitsin Nemo. Tuleeko Nemosta ensimmäinen Sveitsiä edustava euroviisuvoittaja sitten Céline Dionin (1988)? Ei mahdoton ajatus.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

5. TŠEKKI: Aiko – Pedestal

Vuoden asennemuija -tittelin ansaitsee ehdottomasti venäläistšekkiläinen Aiko, joka nostaa itsensä jalustalle tymäkällä naisrokilla.

Tšekin viisu on ollut vuoden epäsuosituimpia. En täysin ymmärrä miksi. Jos Pedestal olisi Maija Vilkkumaan tai jonkin suomalaisen naisoletettujen perustaman grungebändin biisi, vastaanotto olisi todennäköisesti varovaisia nyökkäyksiä ja suopeita kolmen tähden arvioita Hesariin.

No, ilmeisesti Aiko on onneton livelaulaja ja koko paketti kaatuu kasaan, koska biisi ei tule viisulavalla kuulostamaan lähimainkaan niin tujulta kuin levyllä. Aiko on myös hätkähdyttänyt harjoituksissa esiintymisasullaan. Ehkä hän samaistuu Ranskan kansallissymboliin Marianneen, kun estetiikka on kuin Eugène Delacroixin ikonisessa maalauksessa Vapaus johtaa kansaa. Pieni spoilaus: viisulavalla ei vielä nähdä nännipihaa, vaan asuste on illuusio – samanlaista trikkiä hyödynnettiin Kansallisoopperassa Valkyyrioiden ratsastuksessa.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 4 / 5

RANSKA: Slimane – Mon amour

Slimane Nebchi voitti Ranskan Voice-kilpailun keväällä 2016. Siitä lähtien hänellä on ollut vannoutunut kuuntelijakunta, joka on nostanut kerta toisensa jälkeen hänen levynsä listojen kärkisijoille. Slimane on menestynyt erinomaisesti myös Ranskan seksikkäin mies -äänestyksissä. Mikä voisi mennä pieleen, kun komea(ääninen) onnistunut soluyhdelmä vuodattaa sydäntään kliseisessä rakkausballadissa.

Slimane on lavalla yksin, paljaana (kuvaannollisesti, ei kirjaimellisesti). Laulun sanoitus vilisee ranskankielisiä kliseitä (je t'aime, est-ce-que tu m'aimes, oui ou non), joita jokainen lyhyen ranskan välttävällä arvosanalla suorittanut ymmärtää. Jopa "saavu takaisin Pariisiin" on ympätty tekstiin. Mutta Slimane on tulkitsijana kuin oman alansa Jamppa Tuominen – hänen kuuntelijansa uskoo jokaisen sanan vaikka lyyrikat olisivat kuinka höttöiset. Menestymismahdollisuuksia ajatellen vaarana on esiintymisen lipsahtaminen teatraaliseksi tahattoman koomisella tavalla. Erityisesti kohta, jossa Slimane esittelee äänivarojaan kaukana mikrofonista, on tarpeetonta kikkailua ja briljeerausta.

Monien mielestä Ranskan viisupakkaus on varmasti ällöttävän siirappinen, mutta kohdeyleisö on epäilemättä myyty. Finaalissa raatienkin uskoisi arvostavan Slimanen laulunlahjoja, joten kenties Ranska onnistuu saavuttamaan hyvän sijoituksen.

Arvioni: 3,5 / 5

6. ITÄVALTA: Kaleen – We will rave

Tiistain semifinaalissa ysärikiintiön täytti Suomen Windows95man, tänään sama tehtävä lankeaa Itävallan Kaleenille, joka kutsuu mukaan reivaamaan.

Kaleen, eli Marie-Sophie Kreissl on syntynyt vuonna 1994. Hänen syntymävuotenaan ympäri maailman ämyreistä – ja autonradioista pillurallilla – raikui juuri tällainen tamppausmusiikki. Ice MC oli suosionsa huipulla. We will ravea ovat olleet säveltämässä viisutehtailijat Jimmy "Joker" Thörnfeldt ja Thomas Stengaard. Tällä kertaa annan heille anteeksi, koska tehdas on saanut aikaiseksi ysärijumputuksen ansiosta jotain tavanomaista persoonallisempaa. 1990-luvulla Eurovision laulukilpailussa kuultavalla musiikilla ei ollut mitään tekemistä muun populaarimusiikin kanssa. Ysäriteknoa ei olisi voinut kuvitellakaan kuultavan festivaaliballadien kyllästämissä kilpailuissa. Ehkäpä Euroviisujen musiikillinen evoluutio vaatii sen, että ysärimusiikki näin viimeinkin kolmen vuosikymmenen viiveellä ankkuroituu osaksi sen historiaa.

Itävallan ysärijytke erottuu joukosta edukseen. Kaleenin laulutaitoa on kevään mittaan kyseenalaistettu ja moitittu karaoketasoiseksi. Onnistuneella esityksellä Itävallalla on saumat finaaliin, huonolla esityksellä joutaakin karsiutua.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

7. TANSKA: Saba – Sand

"Taidettiin rakentaa linna hiekasta" ja yhtä vankalla pohjalla lepäävät Tanskan viisutoiveet tänä vuonna. Niin kovin hengetön tuotos on Sand, joka hukkuu massaan kuin suolikaasun karkaus hiekka-aavikolla.

Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Laulajatar Anna Saba Lykke Oehlenschlægerilla on vahva ääni. Liialla karismalla häntä ei tosin ole siunattu. Ja sadannella kuuntelukerralla aloin pitää tätä ihan ookoona, vaikka kuulostaakin excelillä laaditulta tekeleeltä, joka sijoittuisi kuudennelle sijalle Ruotsin Melodifestivalenin alkukarsinnassa. Mutta sopii varmasti taustamusiikiksi tekoälyn laatimille soittolistoille. Ei ainakaan ärsytä ketään.

Tanska ei ole päässyt euroviisufinaaliin vielä kertaakaan 2020-luvun aikana eikä putki taida katketa tänäänkään.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

8. ARMENIA: Ladaniva – Jako

Armenialaisranskalainen maailmanmusiikkiduo vastaa semifinaalin piristysruiskeesta etnoilottelullaan.

Windows95man ei ole ainoa viisuosallistuja, jonka esiintyjänimessä on tuotemerkki. Armenian edustajat antoivat ryhmälleen nimen neuvostoliittolaisen citymaasturin mukaan.

Jako ei ole suinkaan tyhjänpäiväinen etnorallatus, sillä sanoituksessa on feministinen tulokulma. Solisti Jaklin "Jako" Baghdasaryan julistaa viis veisaavansa tyttöihin kohdistetuista odotuksista: hän on vapaa nainen ja tanssii vapaasti ja railakkaasti, vaikka kuinka muut kehottaisivat käyttäytymään hillitysti ja nöyrästi.

Sävelmä itsessään ei ole kovin erikoinen, itse asiassa se on verrattain yksitoikkoinen. Mutta erottuvan genrensä vuoksi Armenia kilpailee semifinaalin kilpailukavalkadissa omassa sarjassaan ja kuulostaa paremmalta kuin oikeastaan onkaan. Jako on raikas tuulahdus Eurovisio-alueen itälaidalta – ja oikeastaan vielä kauempaakin idästä, sillä Ladanivan musiikkia on verrattu muun muassa Bollywoodiin.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

9. LATVIA: Dons – Hollow

Nelikymppisen Artūrs Šingirejsin eli Donsin balladi on syntynyt latvialais-irlantilais-amerikkalaisena yhteistyönä.

Miehekäs on adjektiivi, jolla voisi kuvailla niin Donsin ääntä kuin olemusta. Euroviisufanien mielipide Latvian viisuedustajasta muuttui välittömästi pari piirua suopeammaksi, kun julkisuuteen ilmestyi kuvamateriaalia, jossa hänen habansa pääsi hyvin esille.

Dons laulaa moitteettomasti ja pari vuosikymmentä kestäneen uran koulimat keikkakilometrit ilmenevät hänen hillityssä karismassaan. Vaikka laulun sanoituksessa on ajattelemisen arvoista asiaa, tunne ei välity kuulijalle. Veikkaan Latvian kolmeminuuttisen olevan suurelle osalle yleisöstä yhdentekevä. Ei puhuttele, vaikka kokonaispaketissa on sinänsä kaikki osa-alueet ihan kunnossa.

Latvia on kilpaillut euroviisufinaalissa viimeksi vuonna 2016, joten olisihan se korkea aika päästä semifinaalista jatkoon. Vähemmän yllättävä finalisti tämä olisi kuin Slovenia ykkössemifinaalissa.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

ESPANJA: Nebulossa – Zorra

Elektropopduon syntikkaviisu on helppo tuomita camp-viihteeksi, vaikka kyseessä on pohjimmiltaan voimaannuttava feministinen manifesti, jossa itsevarma elämää nähnyt nainen julistaa vähät välittävänsä, mitä muut hänestä ajattelevat. 2000-luvun Libera.

Zorra kääntynee suomeksi lutka tai narttu. Kalle Niemi on tekstityksessään turvautunut myös ilmaisuun "paha ämmä". Nebulossan solisti Mery Bas, 55 vuotta, on viisuvuosikerran iäkkäin osallistuja. Zorra perustuu Basin omaan elämänkokemukseen. Zorrassa hän julistaa nyt olevansa voimissaan eikä enää suostu pienentämään itseään.

Espanjan esityksessä suurimman huomion varastavat kaksi tanssijaa, joilta lentävät vaatteet pois ja koreografia jatkuu pakarat paljaina. Teemu Keisteri ei siis suinkaan ole ainoa miesosallistuja, jonka kankut vilahtavat tänä vuonna viisulavalla. Kohahduttavaa esitystä voi niin ikään pitää kannanottona seksismiä vastaan: naisen pakarat on viihdemaailmassa business as usual, miesten takamukset aiheuttavat kaksinaismoralistisen paniikkihalvauksen. Ehkäpä esityksen estetiikassa on pienoinen piikki Espanjan kahden vuoden takaiselle menestysviisulle SloMo? Tai sitten vain koskiskellaan viisuyleisön suosiota. Ja kenties miestanssijoiden ansiosta katsojilta menee ohi Mery Basin kieltämättä kovin ohut ja epäpuhdas lauluääni.

Arvioni: 3,5 / 5

10. SAN MARINO: Megara – 11:11

Viisutuottaja rakensi kavalkadin tähän kohtaan espanjalaisen putken. San Marinon oman musiikkifestivaalin Una voce per San Marinon voitti tänä vuonna espanjalainen kollektiivi MEGARA (haluaisi ajan hengen mukaisesti nimensä kirjoitettavan isoilla kirjaimilla), joka on nimennyt esittämänsä musiikin "fucksia rockiksi". Nyt meininki on rock'n'roll, tosin esiintyjien kotimaasta muistuttaa veikeä c-osan flamencokitara.

Kolmatta vuotta peräkkäin San Marino, tuo euroviisuperheen campeista campein jäsen, luottaa viisuvalinnassaan köykäiseen rokkiin. Biisin orastava asenne vajoaa televisioruudussa kaiken animaatiotilpehöörin alle. Solisti Kenzy Loevett on kuin sieniä vetänyt Saara Aalto. Kappaleen erikoinen nimi avautuu parhaiten niille, jotka ovat perehtyneet numerologiaan.

Viime vuoden Euroviisuissa San Marinon pistemäärä oli pyöreä nolla. Tänä vuonna näin ei pitäisi käydä, sillä ainakin Espanja osallistuu äänestykseen ja pääsee antamaan pisteitä omilleen. Megara on pyrkinyt myös kotimaansa euroviisuedustajaksi.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

11. GEORGIA: Nutsa Buzaladze – Firefighter

Palomiehiä ja -naisia kuuluisi nykyään kutsua pelastajiksi. Onkohan tästä Firefighterista Georgian viisumenestyksen pelastajaksi?

Georgian mittavassa pyroshow'ssa moni asia on kohdallaan. Nutsa Buzaladze on vahvaääninen laulaja. Esityksessä on näyttävä dance break, josta varmasti kehkeytyy taas relevanttia kontenttia TikTokiin. Harmi vain, että itse pihvi, eli kappale, on suorastaan kehno. Ontto kuori ilman hitustakaan omaperäisyyttä.

Latvian tavoin Georgia ei ole edennyt semifinaalista jatkoon vuoden 2016 jälkeen. Ehkä Georgialle finaalipaikan pitkästä aikaa soisi, kun selvästi ovat laittaneet paukkuja (kirjaimellisestikin) tämänkertaiseen viisuedustukseensa. "Kuin feenikslintu näistä tuhkista nousemme."

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

12. BELGIA: Mustii – Before the party's over

Viisufanien suosikkipoika Mustii eli Thomas Michel Mustin revittelee antaumuksella intensiivisessä draamaballadissaan. Kelpaisi 2000-luvun Bond-tunnariksi.

Mustii ilmoitettiin hyvissä ajoin Belgian viisuedustajaksi, ja uutinen sai viisupojat hihkumaan. Musiikin lisäksi heitä innosti artistin treenattu yläkroppa, jolle on varattu merkittävä rooli viisuesityksessä. Before the party's overissa parasta antia on lopun kohtalokas ja mahtipontinen paisuttelu. Valitettavasti kappale lähtee kunnolla käyntiin vasta siinä vaiheessa, vaikka tekijät ovat varmasti ajatelleet ensimmäisen kahden minuutin aikana rakentavansa piinaavaa ja jännitteistä tunnelmaa, joka sitten purkautuu viimeisen minuutin loppukliimaksissa. Artisti todella eläytyy kappaleensa tarinaan laulaessaan sielunsa olevan tulessa – joidenkin mielestä eläytyy varmasti turhankin paljon.

Belgian Mustii kilpailee jossain määrin samoilla eväillä kuin Sveitsin Nemo. Belgian kappaleen rakenne on tavanomaisempi ja riskittömämpi, mutta Sveitsi on ehdottomasti mielenkiintoisempi. Luulisin kuitenkin molemmille riittävän tänä iltana kannatusta.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

13. VIRO: 5miinust x Puuluup – (Nendest) Narkootikumidest ei tea me (küll) midagi

Viron hip hop skenen kärkinimen ja nu folk -duon yhteistyön hedelmä on ollut Suomenlahden eteläpuolella kevään ylivoimainen ykköshitti.

Viron viisu on kuin nykyaikaan siirretty versio Juice Leskisen Pilvee, pilvee -tarinasta. Poliisi ratsaa ja kyselee onkos kamaa. No ei tietenkään ole, eiväthän 5miinustin jätkät ja Puuluupin muusikot mitään nistejä ole. Juovat vain limua ja siideriä, eivät erota spiidiä ja vitamiineja eikä pöydälläkään ole kuin vihreitä sipsejä.

Näistä tämänvuotisista huumoripläjäyksistä Viron äijäenergiaan kyllästyin ensimmäisenä. En jaksa tätä enää ollenkaan, vaikka arvostan toki, että vetävät omalla kielellään ja ovat ryydittäneet menoaan kansanmusiikilla – Puuluupin jouhikot ovat kuulemma valmistetut Suomessa. Hyväntuulista, juu, mutta mahdetaanko vitsiä ymmärtää Baltian ulkopuolella.

(Nendest) Narkootikumidest ei tea me (küll) midagi on sulkeiden sisäiset merkit laskettuna kaikkien aikojen pisin euroviisukappaleen nimi. Edellinen ennätys – ainakin ilman sulkeita – kuului Saksan liittotasavallan viisulle vuodelta 1964 Man gewöhnt sich so schnell an das Schöne.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

ITALIA: Angelina Mango – La noia

23-vuotias Angelina Mango kohosi viime vuonna Italiassa uuden sukupolven supertähdeksi. San Remon musiikkifestivaalien voitto helmikuussa siivitti hänen tiensä Italian euroviisuedustajaksi. Tänäkin vuonna Italiasta pukkaa priimaa, mutta ehkäpä lähestymistapa on totuttua nuorekkaampi ja raikkaampi.

Ainakin San Remossa Angelina Mangon esiintyminen huokui luontaista itsevarmaa karismaa. La noia on kiehtova lattarivaikutteinen menopala, jossa piisaa mehukkaita koukkuja – reippautta mutta myös kaihoa. Sanoituskin on keskivertoa kiinnostavampi. Ikävä kyllä, Malmön harjoitusklippien perusteella Italian esiintyjäryhmä näyttäisi hukkuvan isolle lavalle terälehtikuvioihinsa. Italiaa on väläytelty jopa potentiaaliseksi kompromissivoittajaksi, sillä La noian uskotaan kelpaavan sekä musiikin asiantuntijoista koostuville raadeille että suurelle yleisölle. Vaisulla esityksellä ei kuitenkaan ole asiaa kärkikahinoihin.

La noia on ollut vuoden kuunnelluimpia viisuehdokkaita Spotifyssa, mutta korkeita striimilukuja selittää luonnollisesti kappaleen hittistatus Italiassa San Remon -voiton myötä.

Arvioni: 5 / 5

14. ISRAEL: Eden Golan – Hurricane

Perinteisen viisuballadin esittäminen Malmön lavalla on aiheuttamassa euroviisuhistorian suurimmat jännitteet. Pyörremyrskystä kehkeytyy kaikkien aikojen paskamyrsky?

Vuonna 2024 euroviisukeskustelut ovat kiteytyneet enimmäkseen Israelin ympärille. Israelin osallistuminen on kirvoittanut valtaisan määrän boikottivaatimuksia. Aktiivisuus sosiaalisessa mediassa on ollut ennennäkemättömällä tasolla. Asetelma juontaa kevääseen 2022. Venäjä hyökkäsi täysimittaisesti Ukrainaan ja heivattiin nopeasti Euroviisuista. Syntyi ennakkotapaus: kansainvälistä oikeutta rikkovat valtiot voidaan sulkea laulukilpailun ulkopuolelle. (Oikeastaan aivan ensimmäinen ennakkotapaus on vuodelta 1992, jolloin Jugoslavian liittotasavalta potkittiin Euroopan yleisradioliitto EBU:sta osana kansainvälisten pakotteiden rintamaa.)

Lähi-idän ruutitynnyriä ja iankaikkista kostonkierrettä ei voi rinnastaa suoranaisesti Venäjän aloittamaan sotaan. Mutta sotakuvasto vyöryy verkkokalvoille esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä. Israelin armeija on moukaroinut Gazan elinkelvottomaksi, estänyt humanitaarisen avun pääsyn alueelle ja riistänyt hengen kymmeniltä tuhansilta siviileiltä. Sotakuvastoa katsova pyörittää päätään: miten tämä poikkeaa Venäjän aiheuttamista kärsimyksistä Ukrainassa? Eurosentrisen perspektiivin ulkopuolella Israelin brutaalin ylimitoitettuja toimia Gazassa ei kuitata puolustustaisteluna terroristijärjestöä vastaan, kuten kansainväliseen tuomioistuimeen nostettu kanne osoittaa. Boikottivaatimuksille on ymmärrettävät perustelut. Näkemyksessä Euroviisujen kaksoisstandardeista on sisäinen logiikka.

Euroopan yleisradioliiton EBU on toistanut mantraansa Euroviisujen epäpoliittisesta luonteesta. Euroviisuvastaavat korostavat, että Venäjän ja Valko-Venäjän kaltaisissa diktatuureissa yleisradio on valjastettu osaksi valtionjohtoa, minkä vuoksi ne eivät noudata Eurovision-mukaisia arvoja. Israel on ollut perinteisesti parlamentaarinen demokratia (tosin viime vuosien aikana demokratiakehitys on Israelissakin osoittanut huolestuttavia merkkejä...), ja Israelin euroviisuedustuksesta vastaava televisioyhtiö KAN ei ole toiminut Benjamin Netanjahun käsikassarana. Eurooppalaiset valtiot eivät ole kohdistaneet Israeliin pakotteita. Luonnollisesti keskusteluissa on muistutettu Euroviisujen pääsponsoreiden kotimaista, joten yleisen narratiivin mukaan niin kutsutut "yl€i$€t $yyt" tekisivät Israelin mahdollisesta poissulkemisesta haastavaa. Israelin tämänvuotinen euroviisuedustus politisoitui peruuttamattomasti siinä vaiheessa, kun valtion presidentti Isaac Herzog patisti varmistamaan, että Israel lähettäisi sellaisen edustussävelmän, jolla euroviisuosallistuminen varmistuu. EBU hylkäsi Israelin kaksi ensimmäistä viisuehdotusta, koska niiden sanoituksia pidettiin liian poliittisina.

Israelin edustaja, 20-vuotias kykykilpailuvoittaja Eden Golan saapuu tanssijoineen euroviisulavalle oravanpyöränsä ympärille äärimmäisen jännittyneessä tilanteessa. Eilisiltaisissa kenraaliharjoituksissa katsomosta kuului iskulauseita ja buuauksia. Vuosina 2014 ja 2015 euroviisuyleisö buuasi Venäjän menestykselle äänestyksessä. Yhdet pitivät epäsuosion äänekästä osoittamista huonona käytöksenä, mutta toiset valistivat buuausten kohteen olleen oikeasti Vladimir Putin eikä venäläinen viisuartisti. Eden Golan joutuu maansa edustajana ottamaan vastaan euroviisuyleisön terveiset Netanjahulle.

Eden Golan on loistava laulaja, varmasti semifinaalin taitavin naislaulaja. Perinteitä kunnioittava balladi kutkuttaa etenkin vanhan liiton kuuntelijoita. Kertosäkeistön melodiankulku on kaunis ja Eden Golanin riipaiseva tulkinta koskettaa kohderyhmäänsä. Israelin vastustajat eivät voi antaa yleisöäänestyksessä miinusääniä. Kappaleella riittänee ystäviä, joita maailmanpoliittinen tilanne ei kuohuta ja jotka kykenevät irrottamaan säveltaiteen teoksen Hurricane edustamastaan valtiosta. (Venäjä sijoittui Krimin miehittämisen jälkeen euroviisufinaalin yleisöäänestyksissä toiseksi vuonna 2015 ja ykköseksi vuonna 2016.) Israel voi hyvinkin sijoittua lauantain finaalissa kymmenen parhaan joukkoon. Lisäksi voimakas vastustaminen ja kaikki Israeliin kohdistunut huomio voi synnyttää vastareaktion. On väläytelty skenaariota, jossa sionistit ja evankeliset kristityt aktivoituvat äänestämään kannanottona Israelia.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

15. NORJA: Gåte – Ulveham

1900-luvun alussa äänitetty karjankutsu aloittaa saagan, joka pohjautuu ikivanhaan skandinaaviseen taruun. Sadun kertoo pitkän linjan yhtye, jonka musiikkityyliä on kuvailtu progressiiviseksi folkrockiksi ja folkmetalliksi. Tulkitsijana bändin ilmiömäisen taiturimainen keulakuva Gunnhild Sundli.

Norja laulaa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006 viisunsa omalla kielellään. Itä-Euroopan maita usein kiitellään omiin kansallisiin ominaispiirteisiin nojautumisesta. Tänä vuonna Norja osoittaa, että osataan sitä ammentaa kansanperinteestä myös täällä Pohjolan perukoilla. Ulveham ei ole helpoin pureskeltava, sillä kappaleen rakenne ei ole tyypillinen, vaan ennemmin Björkin tyylistä maalailevaa äänimaisemaa. Taas kerran uusi musiikkityyli liittyy osaksi Euroviisujen historiaa: elektroninen folkmetalli. Kaiken kaikkiaan cool konsepti.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

16. ALANKOMAAT: Joost Klein – Europapa

Alankomaiden viisuvastaavat lupailivat, että tänä vuonna maan euroviisu edustaa tosi hollantilaisuutta. Joost Kleinin koominen Eurooppa-hymni on ollut Benelux-maissa kevään valtaisa ilmiö – ja viraalihitti vähän muuallakin maailmassa. Spotifyssa Europapa on ollut vuoden euroviisuehdokkaista striimatuin.

Viime vuonna Portion Boys viljeli UMK-hitissään eurooppalaisia stereotypioita. Joost Klein hyödyntää täsmälleen samaa tehokeinoa. Karnevalistisen koheltamisen aikana ärsyttävä rallatus kehittyy 2 Unlimited -tyyliseksi ysäritamppaukseksi – ja huipentuu yllättävään koskettavaan loppuhuipennukseen. Joost Klein kertoo vetoavasti hollanniksi oppineensa isältään, ettei maailmassa ole rajoja. Euroopan unioni, jossa voi vapaasti liikkua vaikka bussilla Puolaan tai rautateitse Berliiniin, on tämän elämänfilosofian ilmentymä. Euroviisuesityksellään Joost Klein osoittaa omaksuneensa isältään oppiman mallin. Hän haluaa vaalia sitä tällaisena aikana, kun impivaaralaisuus ja nationalistiset arvot ovat nostamassa päätään ympäri Eurooppaa. Miten osuva ohjelmanumero esitettäväksi juuri tänään Eurooppa-päivänä! Onko Joost Klein hullu vai nero? Veikkaan, että on.

Europapa on ollut vedonlyönnissä viiden veikatuimman joukossa koko kevään. Joost Kleinista on ehtinyt muodostua meemiainesta, minkä ansiosta hän kerännee muhkean pistepotin yleisöäänestyksessä.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

Veikkausrivi

Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

SVEITSI
ALANKOMAAT
ISRAEL
NORJA
BELGIA
ARMENIA
KREIKKA
GEORGIA
ITÄVALTA
ALBANIA
---
VIRO
LATVIA
MALTA
TŠEKKI
TANSKA
SAN MARINO

Oma suosikkilistani

5 / 5
(ITALIA: Angelina Mango – La noia)
4,5 / 5
-
4 / 5
SVEITSI: Nemo – The code
TŠEKKI: Aiko – Pedestal
NORJA: Gåte – Ulveham
3,5 / 5
BELGIA: Mustii – Before the party's over
ITÄVALTA: Kaleen – We will rave
(RANSKA: Slimane – Mon amour)
(ESPANJA: Nebulossa – Zorra)
3 / 5
ARMENIA: Ladaniva – Jako
ALANKOMAAT: Joost Klein – Europapa
ISRAEL: Eden Golan – Hurricane
ALBANIA: Besa – Titan
2,5 / 5
TANSKA: Saba – Sand
LATVIA: Dons – Hollow
GEORGIA: Nutsa Buzaladze – Firefighter
2 / 5
VIRO: 5miinust x Puuluup – (Nendest) Narkootikumidest ei tea me (küll) midagi
SAN MARINO: Megara – 11:11
KREIKKA: Marina Satti – Zari
MALTA: Sarah Bonnici – Loop
1,5 / 5
-
1 / 5
-

Ylen Viisukatsomon puuhapaketti
Sivusto sisältää muun muassa Kalle Niemen kynäilemät suomenkieliset tekstitykset, joita hyödynsin tässä kirjoituksessa.

Vedonlyöntitilanne katsottavissa muun muassa Eurovisionworld-sivustolta (kokonaiskilpailu, 2. semifinaali)
Tänään kuultavista kappaleista Sveitsi on menestynyt parhaiten vedonlyönnissä: se on koko kilpailun toiseksi veikatuin. Toisen semifinaalin veikatuimmat ovat Sveitsi, Alankomaat ja Kreikka.