30. joulukuuta 2017

CatCat – 25 vuotta suomimusiikin väriläiskänä

Kaikki alkoi siitä, kun 22-vuotias musiikkitieteiden opiskelija Virpi Kätkä poseerasi iltatyttökuvissa vuonna 1991. Otsikossa luki rehvakkaasti: "Valmistun yliopistosta musiikkiopiston rehtoriksi." Suomen suurimmassa levy-yhtiössä Fazer Finnlevyllä tuottaja Timo Lindström kiinnitti huomiota kuviin ja päätti ottaa yhteyttä niissä poseeraavaan neitokaiseen. Lindströmillä oli ollut ennenkin silmää naiskauneudelle. Kerrotaanhan iskelmähistoriikeissa, kuinka Mona Caritan ura levyttävänä artistina alkoi, kun hän sattui olemaan ystävättärensä kanssa seuraamassa levytystilaisuutta, jolloin Lindström iski silmänsä nuoriin tyttöihin ja kysyi kiinnostusta kokeilla levyttämistä. Kätkän sisaruksia vertaaminen Mona Caritaan tuskin haittaa, sillä Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivaassa kerrotaan, kuinka Virpin pikkusisko Katja nuorena tyttönä imitoi Mona Caritaa peilin edessä deodoranttipulloon laulaen. Iskelmätähteys oli haaveena jo nuorina näillä muusikon ja musiikinopettajan tyttärillä. Timo Lindström soitti Virpi Kätkälle ja ehdotti koelaulua. Virpi kertoi, että hänellä on kolme vuotta nuorempi sisar, joka myös osaa laulaa. Nyt Lindström vasta innostuikin. Olisiko vielä kolmatta siskoa, jotta voitaisiin lanseerata Suomen Barbarella. Lindströmin oli kuitenkin tyydyttävä duoon.

Ylitorniolaiset siskokset matkustivat Fazerille koelauluun. Siellä he kohtasivat kotimaisen musiikkituotannon johtajan Jaakko Salon, jonka säestyksellä he lauloivat muun muassa ikivihreät Yö saaristossa ja Lapin tango. Koelaulu sujui nappiin ja sisarusduon ensimmäistä pitkäsoittoa alettiin suunnitella. Fazerin tiedotuspäällikkö Lasse Norres väänsi kekseliäästi sisarusten sukunimestä duolle nimen CatCat. CatCatin ensimmäinen single Toimii näki päivänvalonsa vielä vuoden 1991 puolella. CatCat on juhlinut 25-vuotistaivaltaan vuonna 2017, koska ensimmäinen albumi ilmestyi vuonna 1992, mutta jos oikein tarkkoja ollaan ja kunnolla viilataan pilkkua, niin ihan ensimmäisestä levytyksestä on kulunut jo 26 vuotta.

Alkuvuodesta 1992 julkaistiin Timo Lindströmin tuottama esikoisalbumi CatCat. Levyn musiikillisena nokkamiehenä oli Risto Asikainen, jonka suuret menestyksen päivät levymogulina olivat vielä edessä. Asikainen sovitti levyn kaikki 12 kappaletta ja vastasi myös älppärin äänittämisestä ja miksaamisesta. Levy koottiin puoliksi käännöskappaleista ja puoliksi kotimaisista sävellyksistä, joista suurin osa on Asikaisen kynäilemiä. Alusta lähtien CatCatin musiikkityyliksi vakiintui iloinen ja elämänmyönteinen pop-musiikki. Esikoislevyltä parhaiten elämään lienee jäänyt aloitusraita Chicabum. "Silloin kun sun sydän lyö chica-chica-bumba, tiedät että alkaa rakkauden rumba", soi korvamatona vuonna 1992. Duon rohkeaa imagoa siivittivät vähäpukeiset tyttökuvat. Tyyliä – johon olennaisena osana kuuluivat pienet topit, minihameet ja korkosaappaat – Kätkät ovat itse myöhemmin luonnehtineet "pimatsumeiningiksi". Vaikka näyttävät ja uhkeat Kätkän siskokset herättivät huomiota, heidän debyyttialbuminsa ei osoittautunut kaupalliseksi menestykseksi. Vuosien saatossa se on kuitenkin noussut iskelmäharrastajien keskuudessa melkoiseksi kulttiklassikoksi ja etenkin albumin CD-painos on muodostunut todelliseksi keräilyharvinaisuudeksi. Kätkät ovat kertoneet, että heillä ei ollut ensimmäisen levyn valmistamisen aikaan tarkkaa käsitystä, millaista musiikkia he halusivat esittää. "Olimme nuoria maalaistyttöjä, jotka eivät tienneet musiikkibisneksestä yhtään mitään", on Katja Kätkä kertonut. Kätkät saivat levylle omina toiveinaan kappaleet Et mennä saa (ruotsalaisen sisarusduon Lili & Susien Can't let you go, johon Turkka Mali kynäili suomenkielisen sanoituksen) sekä Mun beibi ei haluu (alun perin 70-luvun diskoklassikko I love to love), mutta muutoin heillä ei ollut sananvaltaa levytettävien kappaleiden suhteen. Niin, mitä se beibi ei haluu? No se ei haluu tanssimaan, tietenkin.

Yhteistyö Fazerin kanssa ei jatkunut enää ensimmäisen albumin jälkeen. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että CatCatin taru olisi päättynyt siihen. Vielä vuonna 1992 Hausmyllyn Petri "Lowland" Alanko tarjosi Kätkille sävellystään Yksin sateeseen. Samoihin aikoihin sisarukset tutustuivat televisiokanava PTV:n järjestämällä Musavisa-risteilyllä Puolikuu-yhtyeen Kari Pesoseen, joka työskenteli Erkki Puumalaisen Base-Beat-levy-yhtiön studioilla. Palaset loksahtivat kohdalleen. Puumalainen innostui välittömästi Yksin sateeseen -kappaleesta ja tarjosi CatCatille levytysmahdollisuutta. Näin sisarusduo pääsi levyttämään läpimurtohittinsä. Yksin sateeseen on osoittautunut kestosuosiksi, joka edelleen villitsee menon CatCatin keikoilla. Kun nuorempi sisaruksista Katja vielä värjäsi hiuksensa tummiksi, brändi nimeltään oli CatCat valmis. Duon tyyli oli löytynyt, ja tuosta lähtien Virpi ja Katja ovat saaneet itse vaikuttaa levytysmateriaaliinsa. Yhteistyö Erkki Puumalaisen kanssa jatkuu vieläkin tänä päivänä, vain levy-yhtiön nimi on vaihtunut Base-Beatista Poptoriksi.

Seuraava projekti oli Make Lentosen ja Kari Sallin kynäilemä Bye bye baby. Tarinan mukaan miehet olivat laulua viimeistellessään kommunikoineet lähinnä puhelimitse. Laulu lähetettiin Suomen euroviisukarsintoihin 1994 ja se läpäisi esiraadin seulan. Laulu oli alun perin tarkoitettu CatCatille, mutta Yleisradio ei ollut lainkaan mielissään säveltäjien kaavailemasta esiintyjävalinnasta. Suomalaiset viisutuottajat eivät olisi mitenkään kelpuuttaneet rohkeista iltatyttökuvista tuttuja siskoksia kilpailemaan viisukarsintoihin. Bye bye babya laulatettiin eri laulajilla ja sen esittäjäksi kaavailtiin jopa Aija Puurtista. Pitkän vääntämisen jälkeen Lentonen ja Salli saivat Yleisradion pään käännettyä ja CatCat kutsuttiin koelauluun. Lopulta kaikki osapuolet olivat yksimielisesti sitä mieltä, että Bye bye babylle ainoa oikea esittäjä on CatCat. Sensuellit kuvat eivät poissulkeneet laulutaitoa.

Vuoden 1994 euroviisukarsinnat järjestettiin maaliskuun alussa uutuuttaan hohtavassa hulppeassa Tampere-talossa. Yleisradio oli satsannut suureelliseen yleisötapahtumaan, mutta itse kilpailukappaleiden taso osoittautui vaatimattomaksi. Laulujen esittäjien joukossa oli lukuisia Suomen kansalle täysin tuntemattomia nimiä, kuten Dario, Sari Sakki tai Marina Sigfrids. Kilpailuun osallistui myös muuan Tauski, jonka lopullinen läpimurto antoi vielä odottaa itseään. Viisukarsintojen ennakkosuosikkina pidettiin teinisensaatio Janitaa, mutta hänen soulahtava balladinsa Enkeli ei tainnut avautua yhdellä kuuntelukerralla suurelle yleisölle tarpeeksi hyvin. Bye bye baby ja näyttävien Kätkän sisarten edustama "arktinen glamour" erottui kilpailukavalkadissa edukseen. Vuoden 1994 viisukarsinnoissa Suomen kansa sai ensimmäistä kertaa valita viisuedustajansa puhelinäänestyksellä. Kaikkien äänestäjien kesken arvottiin videonauhuri. Ennusmerkit vaikuttivat lupaavilta, kun ennen tulosten julkistamista suorassa lähetyksessä otettiin yhteyttä arvonnan voittajaan, joka paljasti äänestäneensä CatCatia. Voittajasta ei ollut lopulta mitään epäselvyyttä: Bye bye baby voitti äänestyksen ylivoimaisesti 25 834 äänellä. Toiseksi sijoittui suomenruotsalaisissa piireissä suurta suosiota nauttinut Susann Sonntag rutinoituneen iskelmäsäveltäjän Kari Kuusamon laululla En dans på livets vågor (17 438 ääntä) ja kolmanneksi ennakkosuosikin viittaa kantanut Janitan Enkeli (14 646 ääntä). Kätkän sisarukset olivat onnesta soikeina. Euroviisujen seuraaminen oli ollut heidän lapsuudessaan aina vuoden kohokohta, ja nyt he saivat itse edustaa Suomea. Euroviisukarsintojen jälkeen molemmat siskokset marssivat opinahjoihinsa anomaan vapaata loppukevääksi.

Euroviisuissa kansainväliselle lehdistölle
jaettiin singleä, jossa oli Bye bye babyn
englanninkielinen versio. Alkuperäistä
suomenkielistä levytystä mainostettiin
nimellä "Exotic Finnish version".
Keväällä 1994 Suomessa elettiin todellista CatCat-huumaa. Kätkän siskokset näkyivät ja kuuluivat kaikkialla. Kuvat koristivat lehtien palstoja ja he vierailivat kaikissa mahdollisissa television viihdeohjelmissa. Euroviisujen suosio oli laskenut Suomessa 1980-luvun aikana. Euroviisufinaalin katsojaluvut olivat pienentyneet, eivätkä Suomen edustussävelmät sitten Kirkan Hengaillaan-viisun (1984) juhlineet hittilistoilla. Anneli Saariston viisuissa upeasti seitsemänneksi sijoittunut La dolce vitakin (1989) sai Suomen kansan hyväksynnän vasta hienosti sujuneiden Euroviisujen jälkeen. Jopa tuleva bailuklassikko Sata salamaa (1987) jäi aikoinaan kauas listojen kärjestä. CatCatin myötä Suomen kansa oli jälleen innostunut viisuista ja kevään viisukilpailua odotettiin kuin kuuta nousevaa. Bye bye baby oli iskenyt suomalaisiin kuin häkä. Ei haitannut, vaikka eräät musiikin asiantuntijat kritisoivat kappaletta itäeurooppalaiseksi mainosmusiikiksi. Laulua soitettiin tiuhaan radiossa ja Rumban 50 hittiä -listalla kappale oli noteerattu parhaimmillaan seitsemännelle sijalle. Etenkin lapset tykästyivät kappaleeseen ja "pai pai peipiä" hoilattiin hiekkalaatikoilla ja leikkipuistoissa.

Vuoden 1994 Eurovision laulukilpailuissa Suomi oli kerrankin satsannut
näyttävään promootioon. Kuva: © SECHUK.com
Eurovision laulukilpailut järjestettiin vuonna 1994 vappuaattona Dublinin Point Theatressa. Irlanti oli voittanut kahdet edelliset Euroviisut, minkä seurauksena laulukilpailussa elettiin raskaiden festivaaliballadien kulta-aikaa. Vuoden 1994 kappalekavalkadissa nopeatempoisten laulujen määrä oli laskettavissa yhden käden sormilla. Bye bye baby erottui joukosta, minkä seurauksena Suomi noteerattiin positiivisesti ennakkoveikkauksissa. Kilpailuviikolla Dublinissa Suomen delegaation ympärillä kävi melkoinen kuhina. Suomi oli kerrankin satsannut Euroviisuissa näyttävään promootioon. CatCatia kuljetettiin PR-tilaisuudesta toiseen omalla limusiinilla ja kuvaukselliset siskokset olivat toistuvasti valokuvaajien ristitulessa. Virpi ja Katja lunastivat Dublinissa lupauksen, jonka he olivat asettaneet Suomen karsintavoiton jälkeen: peeärrä täytyy huolehtia kunnolla. "Mediapelillä voittoon", he olivat lehdissä julistaneet. Mediapeli olikin ajankohtainen käsite, olihan presidentinvaaleista ja Paavo Väyrysen katkerista kommenteista kulunut vain muutama kuukausi. Mediapelin lisäksi Suomella tuntui muutenkin olevan vuoden 1994 Euroviisuissa hyvä draivi päällä. Edellisenä vuonna Suomea oli edustanut Katri Helena taustalaulajinaan Pave Maijanen, Pepe Willberg ja Anita Pajunen. Nyt uuden sukupolven viisuilijat olivat saaneet aikaiseksi melkoisen nuorennusleikkauksen, kun CatCatin taustalla nähtiin energiset tanssijat James Black ja Charles Salter, jotka edustivat modernia Suomi-kuvaa. Kilpailuviikolla positiivinen pöhinä Suomen delegaation ympärillä vaikutti kertoimiin vedonlyönnissä. Suomi nousi ennakkoveikkauksissa viiden parhaan joukkoon, ruotsalainen vedonlyöntitoimisto povasi CatCatille koko kilpailun voittoa. Ruotsissa Aftonbladet julisti suurin otsikoin Suomen voittavan Euroviisut. Suomessa alettiin odottaa kaikkien aikojen jättipottia. Tuoko CatCat tosiaan vihdoin ja viimein viisuvoiton Suomelle? Finaalipäivänä ympäri Suomen järjestettiin yhteislaulutilaisuuksia, joissa kansalaiset saivat laulaa sydämensä kyllyydestä Bye bye babya.

Vappuaattona 1994 yli miljoona suomalaista silmäparia tapittivat euroviisufinaalia. Suomi oli arvottu esiintymään jo toisena. Kapellimestari Olli Ahvenlahti toivotti sadoille miljoonille televisiokatsojille "hyvää vappua". Kaikki mitä sen jälkeen viisulähetyksessä tapahtui seuraavan kolmen minuutin aikana oli luonnehdittavissa mahalaskuksi.


Euroviisuharrastajien mielestä Dublinin lavalla Suomen esityksen kaikki osa-alueet olivat jokseenkin pielessä. CatCatin esiintymisasut haukuttiin tyylittömiksi. BBC:n ironisen viisuselostajan Terry Woganin mukaan sisarusduo esiintyi äitinsä vanhoissa alusvaatteissa. Suuria hurraa-huutoja ei saavuttanut myöskään taustatanssijoiden koreografia, jota pidettiin halpahintaisena ja kornina. Toisaalta Euroviisuissa tultiin näkemään myöhempinä vuosina vastaavanlaisia tanssijoita, joten kenties Charles Salter ja James Black olivat vain edellä aikaansa? Suomen kapellimestari Olli Ahvenlahti oli sovittanut laulun kokonaan orkesterille. Sähäkkä eurodiskokappale kuulosti orkesterin säestämänä huomattavasti laimeammalta ja vaisummalta kuin levytysversio. Monien muiden maiden ammattimaisiin esityksiin verrattuna Suomen performanssi vaikutti auttamattoman kotikutoiselta. Saliyleisön innostuneista suosionosoituksista huolimatta Suomen viisuhaaveet valuivat viemäristä alas, ja pisteidenlasku oli suomalaisittain masentavaa seurattavaa. Suomi oli tulostaululla pitkään nollilla, kunnes kahdeksantenatoista pisteensä jakanut Bosnia-Hertsegovina muisti Suomea yhdellä pisteellä. Seuraavana äänestysvuorossa ollut omintakeisesti äänestänyt Kreikka antoi Suomelle peräti kymmenen pistettä, mutta sen jälkeen pistehanat hyytyivät jälleen. 11 pisteen saalis oikeutti 25 kilpailijan joukossa 22. sijaan. Euroviisut päättyivät Suomen osalta jälleen valtaisaan pettymykseen. Tuloksen seurauksena Suomi joutui jäähylle seuraavan vuoden viisuista. Suomalainen euroviisuasiantuntija Asko Murtomäki on luonnehtinut kirjassaan
Irlanti voitti Euroviisut jo kolmatta kertaa peräkkäin – ja tällä
kertaa täysin ylivoimaisesti viisujen silloisella piste-ennätyksellä.
Suomen taakse tulostaululla jäivät Alankomaat, Viro ja Liettua.
Finland 12 points! – Suomen Euroviisut, kuinka "kaiken kuullun ja nähdyn perusteella sitä [huonoa menestystä ja karsiutumista seuraavan vuoden kilpailusta] pidettiin sopivana rangaistuksena huonosti tehdystä työstä". Suolaa haavoihin lisäsi Saksan pirteän bilebiisin Wir geben 'ne Party sijoittuminen kilpailussa hienosti kolmanneksi. Saksan esityksen säestys hoidettiin taustanauhoilla, mikä herätti spekulaatioita siitä, kuinka Bye bye baby olisikaan pärjännyt, jos se olisi kuulostanut Dublinin lavalla samanlaiselta kuin levyversio. Saksan menestys osoitti, että nopealle laululle oli tilausta hyvin balladivoittoisessa kilpailussa. Kätkät tuskin saattoivat vuonna 1994 aavistaa, että jonakin päivänä he tekevät vielä yhteistyötä Saksan viisun säveltäneen Ralph Siegelin kanssa.

CatCatin toinen albumi myi platinaa.
Suomen kansa ei kuitenkaan hylännyt CatCatia viisutappion myötä. Kuten Kätkät itsekin luonnehtivat viisufinaalin jälkeen kotimaisille joukkoviestimille: "Kissat putoavat aina jaloilleen." Virpi ja Katja ovat suhtautuneet terveen itseironisesti muun muassa parjattuihin esiintymisasuihinsa ja ovat vielä 2010-luvulla erinäisissä euroviisutapahtumissa esiintyneet alkuperäiset viisukorsetit yllään. Bye bye baby on 1990-luvun edustussävelmistämme ainoa, joka on jäänyt elämään. Huhtikuussa 1994 julkaistua CatCatin toista albumia Bye bye baby myytiin yli 40 000 äänitettä eli platinalevyyn oikeuttava määrä. Toiselle albumille Kätkät osasivat jo valikoida itsensä näköisiä kappaleita. Sovituksista vastasivat Kari Pesonen sekä Hausmyllyn Petri "Lowland" Alanko ja Jari "Drome" Karjalainen. Uusien kappaleiden lisäksi albumille päätyi versioitavaksi sisarusten nuoruuden suosikkeja, kuten George Michaelin Careless whisper (Kuiskaus) ja Modern Talkingin Do you wanna (Viides kevät). CatCatin ja taustajoukkojensa käsittelyssä kasariklassikot soivat ajanmukaisen ysärijumputuksen säestämänä.

CatCatin kolmas albumi vuodelta 1995
sisältää radiohitit Kyyneleet, Piirtelet
mun sydämeen
ja Enkeli.
CatCatin kolmas albumi Enkeli julkaistiin vuonna 1995. Tätäkin levyä myytiin vuosien saatossa kultalevyyn oikeuttava määrä. Albumin laulut Kyyneleet, Piirtelet mun sydämeen ja nimikkobiisi Enkeli soivat säännöllisesti radiotaajuuksilla. CatCat ei suinkaan jäänyt vain yhden viisukevään tähdenlennoksi. Euroviisut eivät tuhonneet uraa, kuten usein pelotellaan, vaan CatCatin tapauksessa kilpailu toimi pikemminkin ponnahduslautana suurempaan suosioon. Hyvästä menestyksestä huolimatta siskokset päättivät Enkeli-levyn jälkeen laittaa CatCatin telakalle, sillä he halusivat suorittaa opintonsa valmiiksi. Virpi Kätkä valmistui Jyväskylän yliopiston musiikkitieteiden laitokselta filosofian maisteriksi ja työskentelee nykyään musiikin opetustyön parissa. Katja Kätkä opiskeli klassisen laulun opettajaksi Keski-Suomen konservatoriossa. Elämä on ikuista opiskelua, ja Katja on kouluttautunut Kööpenhaminassa valtuutetuksi CVT-opettajaksi. CVT (Complete vocal technique) on alan ammattilaisten keskuudessa erittäin arvostettu äänenkäyttötekniikan laji.

Vuosituhannen vaihduttua aika oli kypsä CatCatin paluulle. Kesällä 2000 CatCat teki comeback-keikkansa Heinäveden iskelmäfestivaaleilla. Seuraavana vuonna julkaistiin paluulevy Yö ja päivä, josta parhaiten elämään lienee jäänyt Antti Kleemolan säveltämä hieno pop-balladi Jos katsot taaksesi. Samana vuonna Poptori julkaisi kokoelmalevyn Parhaat, johon koottiin CatCatin levytyksiä vuosilta 1994–2001. Kokoelma myi kultaa. Suomen kansa ei ollut unohtanut suosikkikissojaan.

CatCat on pysynyt tyylilleen uskollisena jo neljännesvuosisadan ajan. He eivät ole muuttuneet ajan virtausten mukana, vaan tekevät omaa juttuaan omilla ehdoillaan. CatCat on monella tavalla ainutlaatuinen ilmiö kotimaisen kevyen musiikin kentällä. He esittävät kimaltelevissa glittermekoissa – viimeisimmät esiintymisasut on hankittu New Yorkista! – rehellistä disko- ja dancemusiikkia näinä melodiattomien radiohittien aikoina täällä tasapäistämisen luvatussa maassa. Levytysmateriaalistaan he vastaavat hyvin pitkälti itse. Katja Kätkä on kunnostautunut vuosien saatossa laulujen säveltäjänä. Ensimmäinen Katjan levytetty sävellys on erinomaisen raflaava Aurinkotanssija vuodelta 2003. Sanoitukset tilataan luottosanoittajilta, jotka osaavat räätälöidä juuri CatCatille sopivia tekstejä. 2010-luvulla levytysten sovituksista ovat vastanneet Antti Turpeinen ja Petri Kokko, joiden kanssa yhteistyö on saumatonta. Levy-yhtiö hoitaa jakelun. Poptorin valttikortteina ovat edulliset hinnat ja laaja jakeluverkosto, sillä yhtiön levyjä on myyty kaikki nämä vuodet musiikkialan liikkeiden lisäksi muun muassa marketeissa ja huoltoasemilla.
"Meille on keikoilla ja levyillä ollut tärkeää esittää musiikkia, josta itse pidämme. Itse olemme halunneet päättää kaikesta meihin liittyvästä. Meille on tärkeää, että meillä on ihan oma juttumme. Emme ole miettineet tulevaisuutta silloin nuorena ensimmäistä levyä tehdessämme sen enempää kuin nytkään. Teemme tätä hommaa niin kauan kuin on kivaa", on Virpi Kätkä todennut.
Vuonna 2015 julkaistulla albumilla Kukat
kauniit
CatCat tulkitsee omia versioitaan
tekstivetoisista ikivihreistä.
Vaikka Virpin ja Katjan tavaramerkeiksi ovat osoittautuneet bilemusiikki ja positiivinen elämänasenne, tämän vuosikymmenen aikana laulujen sanoitusten tematiikkaa on pyritty muuttamaan syvällisemmiksi ja omakohtaisimmiksi. Yökerhojen ja ravintoloiden lisäksi CatCat on esiintynyt muun muassa kirkkokonserteissa. CatCat on levyttänyt hengellisiä lauluja Poptorin Enkelten laulut -kokoelmasarjan levyille. Vuonna 2015 julkaistiin kokonainen balladivoittoinen CatCatin teema-albumi Kukat kauniit, jossa Virpi ja Katja versioivat tekstivetoisia ikivihreitä klassikoita, kuten Lainaa vain, Neljän tuulen tiellä ja Eilen kun mä tiennyt en. Syvällisemmät sanoitukset eivät ole rajoittuneet vain gospel-levytyksiin ja tuohon rauhalliseen teemalevyyn, vaan myös CatCatin uudet tanssittavat ja nopeatempoiset kappaleet ilmentävät esittäjiensä arvomaailmaa ja elämänasennetta.
"Edelleen haluamme, että kappaleemme ovat koukuttavan melodisia, niin kuin 90-luvulla tehtiin. Olen innoissani, että olen saanut säveltää myös itse levyillemme useita kappaleita. Viimeisin omista sävellyksistäni on Sielun sirpaleet, josta on tullut Spotifyssa ja YouTubessa yksi meidän kuunnelluimpia kappaleitamme. Teksteihin olemme halunneet kuitenkin lisää henkisyyttä ja syvyyttä, kuten Sielun sirpaleistakin kuulee. Monet ihmiset ovat kertoneet saaneensa lohtua ja voimaa kappaleen sanoituksesta ja että sanat ovat kuin suoraan heidän omasta elämästään", Katja Kätkä on luonnehtinut.
Keväällä 2017 25-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu CatCat 25 vuotta -juhlalevy kiteyttää hienosti CatCatin uran – ennen ja nyt. Levylle on koottu parhaimmisto CatCatin vanhoista kappaleista, joista useammasta on tuunattu uudet alkuperäisiä menevämmät versiot. Uusista levytyksistä Katjan säveltämät ja Kristian Kuisman sanoittamat Sielun sirpaleet ja Saavut uneeni vastaan mua ovat syntyneet sisarusten omista elämänkokemuksista. CatCatille ominainen elämänmyönteisyys taas ilmenee erinomaisesti iskelmätietokirjailijanakin kunnostautuneen Petri Tuunaisen säveltämässä ja Kuisman sanoittamassa iskevässä kappaleessa Elä sekä Solid Base -coverissa Ei saa luovuttaa, jonka rohkaisevan suomenkielisen tekstin on kynäillyt Juha-Matti Tammela.
"Vaikka me olemme halunneet teksteihin ja musiikkiin nykyisin elämänkokemusta Kristian Kuisman, Petri Tuunaisen, Juha-Matti Tammelan ja Sana Mustosen avustuksella, niin kaikista mollikappaleistamme löytyy koettelemustenkin keskellä aina valo ja positiivinen ajattelu", valottaa Virpi CatCatin ajatusmaailmaa.
Jos Kätkän siskokset ovat tyytyväisiä, että lauluntekijät osaavat laatia juuri heille sopivia kappaleita, niin vastavuoroisesti CatCatin uusien laulujen tekijät ovat mielissään, että Suomessa vielä Virpi ja Katja liputtavat melodisten ja dramaattisten diskobiisien puolesta. Niin Kuisma, Tuunainen kuin Tammela ovat iskelmämusiikin suuria ystäviä. Lauluntekijät ovat kertoneet saaneensa palautetta siitä, että heidän kappaleensa kuulostavat menneiden vuosikymmenien tuotoksilta. Palaute on kuitattu toteamalla, että se on ollut juuri tarkoituskin. Kaikkien ei tarvitse esittää nykyaikaista radioystävällistä persoonatonta pop-iskelmää, vaikka se voisi olla helpompi tie saavuttaa laajempi kohdeyleisö.

25 vuotta ensilevytyksen jälkeen CatCatin keikoilla on kovempi meno kuin koskaan aikaisemmin. Uransa alkuvaiheessa Virpi ja Katja haaveilivat, että jonakin päivänä heillä olisi niin paljon hyviä lauluja, ettei keikkasettiin tarvitsisi mahduttaa ainuttakaan täytekappaletta. Nyt sellainen tilanne on saavutettu. Keikoille ominaista on ennen kaikkea positiivisuus ja ilo.
"Haluamme, että ihmiset unohtavat keikoillamme mahdolliset murheensa. Reilun tunnin settimme ajan laitamme kaiken likoon! Settimme on erittäin menevä. Eräs ystäväni sanoikin, että keikoillamme riittää vauhtia kuin aerobic-tunneilla! Hiki lentää niin meillä kuin yleisölläkin", kuvailee Katja.
2010-luvun alussa Virpi ja Katja havahtuivat keikoilla erikoiseen tilanteeseen. Yleisön joukossa oli runsaasti nuoria, jotka osasivat laulaa heidän laulujaan sanasta sanaan. Kun keikan jälkeen hämmentyneet artistit kysyivät nuorisolta (Kätkän sisarukset tunnetaan erittäin helposti lähestyttävinä ihmisinä, joilla riittää keikkojen jälkeen aikaa selfieille ja juttutuokioille faniensa kanssa) miten kappaleet voivat olla niin tuttuja, vastaus kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan, että niitä on luukutettu YouTubesta. Kas näin voidaan todeta YouTuben valtava potentiaali. Vaikka videot eivät kartutakaan teostotuloja eivätkä tuo rojalteja pankkitilille, artistien tunnettuus kasvaa, mikä voi ilmentyä kasvavina keikkatuloina. CatCatin keikoilla käy nykyään myös paljon porukkaa, jonka lapsuudenmuistoihin CatCatin musiikki olennaisesti kuuluu.
"Kohdeyleisömme keikoilla ovat pääasiassa nykyisin ennen päiväkerhossa meitä fanittaneet, jotka ovat nykyisin yökerhoissa keikoillamme. He ovat oppineet tuntemaan musiikkimme vanhempiensa c-kaseteilta, jotka osalla ovat vieläkin tallessa. Ihanaa kuunnella juttuja nuorten lapsuudesta, joista ilmenee, että olemme olleet osa heidän lapsuuttaan. Musiikkimme herättävät muistoja ja se kaikista tärkeintä, mitä musiikilla voidaan saavuttaa", toteaa Virpi.
Taidatkos sen sattuvammin sanoa.

Niin, se Ralph Siegel -kytkös. CatCat oli valmiina palaamaan euroviisuareenoille vuonna 2005. He lähettivät Suomen euroviisukarsintoihin demon, jossa he esittivät Siegelin sävellyksen Pirates on the dancefloor. Ralph Siegel on legendaarinen saksalainen euroviisusäveltäjä, jonka kynästä ovat syntyneet monet suuret ikivihreät, kuten Dschinghis Khan, Johnny Blue ja Ein bisschen Frieden. Euroviisujen ulkopuolisista klassikoista mainittakoon Moskau eli Volga, joka on edelleen yksi kaikkien aikojen suosituimpia lauluja karaokessa. Kätkät matkustivat Müncheniin Siegelin studiolle purkittamaan kappaleen. Laulu karsiutui kuitenkin kalkkiviivoilla esiraadin kynsissä, eikä päässyt mukaan vuoden 2005 euroviisukarsintoihin. Nyt 12 vuotta myöhemmin mainio Pirates on the dancefloor on vihdoinkin julkaistu levyllä. Ralph Siegel on iloinnut vanhan sävellyksensä julkaisemisesta ja on jopa väläytellyt yhteistyön jatkamista CatCatin kanssa. Lisäksi vuodeksi 2006 Siegel houkutteli Katja Kätkää mukaan Sveitsin viisuedustusryhmään six4one, johon koottiin kuusi esiintyjää eri puolilta Eurooppaa, mutta Katja ei kokenut projektia omakseen.

Euroviisut elävät kuitenkin aina CatCatin mukana, ja euroviisufanit ympäri Eurooppaa eivät ole unohtaneet hupaisia siskoksia, jotka "esiintyivät äitinsä alusvaatteissa" Dublinissa keväällä 1994. Euroviisufanien välityksellä CatCatin uuden levyn kappaleita on soitettu Keski-Euroopassa, missä melodista diskomusiikkia arvostetaan huomattavasti enemmän kuin Suomessa, ja esimerkiksi Elä on saanut erittäin innostuneen vastaanoton. Ei pidä koskaan vähätellä television historian pitkäikäisimmän laulukilpailun suomia mahdollisuuksia.

CatCat 25 vuotta -albumin esittelyvideo YouTubessa

1. kesäkuuta 2017

Laura Voutilaisen lyhyt oppimäärä

Tänään illalla Vain elämää -musiikki-iloittelussa on luvassa Laura Voutilaisen päivän ensimmäinen jakso. Kuten Finnhitsaaja-blogin konventioihin kuuluu, aina kun tässä mainiossa televisio-ohjelmassa on vuorossa finnhits- tai iskelmämielessä kiinnostavan artistin jakso, julkaistaan hänen tuotantoonsa keskittyvä kirjoitus tietoiskuineen ja Spotify-soittolistoineen. Laura Voutilaisen jaksojen kunniaksi kokosin 11 anekdoottikokonaisuutta hänen ansiokkaan ja monipuolisen uransa varrelta.

Lauran jaksoihin voi valmistautua myös kuuntelemalla hänen tuotantonsa olennaisimmat virstanpylväät kokoamaltani Spotify-soittolistalta. Kahden tunnin soittolistaan on koottu 33 levytystä aina ensilevyn menestyksistä uusimpiin radiohitteihin.

1990-luvun iskelmäbuumin uusi komeetta


1990-luvun alkupuoliskolla suomalaisella iskelmämusiikilla meni lujaa. 1980-luvun iskelmän kriisin vuodet olivat jääneet taakse ja iskelmä oli levy-yhtiöille jälleen tuottoisa bisnes. Arja Korisevan, Joel Hallikaisen, Anna Hanskin, Katri Helenan ja Kirkan albumit myivät satojatuhansia. Loppuvuodesta 1993 kotimaisen iskelmän tähtitaivaalle nousi komeetan lailla uusi kansansuosikki. 18-vuotias Laura Voutilainen oli solminut sopimuksen ohjelmatoimisto Uniartistin ja levy-yhtiö Unirecordsin kanssa. Hänen managerinsa Hannele Laurila alkoi määrätietoisesti tehdä uudesta lupaavasta löydöstään tähteä. Laura Voutilaisen loppuvuodesta 1993 julkaistu toinen singlejulkaisu Kerran osui kultasuoneen, sillä Suomen iskelmännälkäinen kansa rakastui kappaleeseen ja siitä tuli yksi radiokanavien soitetuimpia kappaleita.

Laura Voutilaisen esikoisalbumi julkaistiin tammikuussa 1994. Unirecordsilla oli läheiset suhteet bosnialaisiin lauluntekijöihin ja Lauran albumin levytyskappaleet koottiin pääosin bosnialaisyhtyeen Hari Mata Hari (muistetaan kansainvälisesti parhaiten vuoden 2006 Euroviisuista) lauluista, joihin Turkka Mali kynäili suomenkieliset sanoitukset. Suomalaisiin slaavilaisiskelmät upposivat kuin veitsi sulaan voihin. Laura Voutilaisen esikoisalbumi oli suurmenestys, jota myytiin huikeat 116 000 äänitettä. Laura Voutilainen oli vuoden 1994 myydyin kotimainen albumi. Vaikka albumin tuotannosta vastasi Unirecords, 1990-luvun alkupuoliskolla Unirecordsin tuottamat albumit julkaisi Fazer. Unirecordsin täysin itsenäinen toiminta levy-yhtiönä alkoi vasta vuonna 1995. Uusi huikeaan menestykseen yltänyt iskelmätulokas palkittiin vuonna 1994 vuoden naissolistin Emma-palkinnolla.

Oikeustoimia


Laura Voutilaisen sopimus managerinsa Hannele Laurilan kanssa oli ainutlaatuinen suomalaisen viihdebisneksen historiassa. Laurila solmi Voutilaisen kanssa uudenlaisen amerikkalaismallisen sopimuksen, jossa artisti ei perinteiseen tapaan ollut managerin toimeksiantaja, vaan artisti oli managerin "muovaamaa omaisuutta". Sopimus oli muutenkin poikkeuksellinen Suomen oloissa, sillä sen voimassaoloaika oli peräti kymmenen vuotta ja se sisälsi monenlaisia artistin yksityiselämäänkin liittyviä ehtoja. Syksyllä 1994 Laura Voutilainen irtisanoi kohtuuttomana pitämänsä sopimuksen, jonka oli mennyt nuoruuden hölmöyksissään allekirjoittamaan. Asia eteni oikeuteen, sillä Laurila syytti Voutilaista sopimusrikkomuksesta ja vaati peräti neljän miljoonan markan korvaukset. Laurilan mielestä Laura Voutilainen artistina oli pitkälti Laurilan lanseeraama ja suunnittelema "tuote". Lopulta Kouvolan hovioikeus päätti asian Voutilaisen eduksi. Laura Voutilaisen oikeustapaus ei ollut suinkaan ensimmäinen laatuaan kotimaisen kevyen musiikin historiassa, mutta se oli ensimmäinen, jota puitiin oikeudessa näin laajasti ja joka sai paljon julkisuutta ylittäessään valtakunnallisen uutiskynnyksen.

Yhteistyö jatkuu Fazerin kanssa


Laura Voutilaisen esikoisalbumin ilmestymisen aikoihin monet olivat kiinnittäneet huomiota 18-vuotiaan nuoren artistin poikkeuksellisen pikkuvanhaan imagoon. Myös levytyskappaleita ja laulutapaa luonnehdittiin hivenen vanhahtaviksi. Uniartistin sopimuksen kariuduttua Laura Voutilaisen imagoa pyrittiinkin modernisoimaan ja ajanmukaistamaan. Levyrintamalla yhteistyö jatkui esikoisalbumin julkaisseen Fazerin kanssa. Laura Voutilaisen toisen albumin tuottajana hääräsi Kassu Halonen, joka lukeutui tuohon aikaan Suomen menestyneimpien iskelmätuottajien joukkoon, sillä hän oli vastannut muun muassa Kirkan ja Jari Sillanpään huikeisiin levymyyntilukuihin yltäneistä menestysalbumeista. Voutilaisen toinen albumi Kaksi karttaa ilmestyi elokuussa 1996. Albumi myi 50 000 äänitettä eli platinaa. Levyltä radiohiteiksi ylsivät Kesäsade, Prinsessa ja Teethän sen. Vuonna 1996 Laura saavutti toistamiseen vuoden naissolistin tunnustuksen Emma-gaalassa.

Estraditaiteilija


Syksyllä 1996 Laura Voutilainen järjesti ensimmäisen konserttikiertueensa Kaksi karttaa. Konserttisalikiertueilla suomalaiset saivat huomata, että Laura Voutilainen ei ollutkaan suinkaan pelkästään mikään tavanomainen iskelmätanssittaja. Suurella lavalla hänestä kuoriutuu kovan luokan estraditaiteilija, jonka värikkäät show't hipovat kansainvälistä tasoa. Näyttävillä konserttikiertueillaan Voutilainen on päässyt näyttämään monipuolisuutensa. Vaikka albumeillaan hän tulkitsee iskelmämusiikkia, konserttikiertueilla Laura esittää laajan repertuaarin kansainvälisiä ikivihreitä vauhdikkaista show-numeroista riipaiseviin power balladeihin. Voutilainen opittiin tuntemaan räväkkänä viihdyttäjänä, joka ei kaihda riskejä esiintymisissään ja kappalevalinnoissaan. Ensimmäistä Kaksi karttaa -kiertuetta seurasivat muun muassa Lumikuningatar-joulukiertue sekä 80-luvun henkeä sykkivä Laura WOU -kiertue. Konserteissa visuaalista ilotulitusta tarjosi artistin itsensä lisäksi arvostettu lahtelainen Hot Club Dance Company -tanssiryhmä. 2000-luvun puolella Laura nähtiin revyytähtenä Helsingin Grand Casinolla Let's go Casino ja Diva Dive -produktioissa.

Laura Voutilainen on esiintynyt myös musikaalitähtenä muun muassa Uudessa Iloisessa Teatterissa. Teatterin puolella hänen merkittävin saavutuksena lienee pääosan näytteleminen Lahden kaupunginteatterissa musikaalissa Yön sisar, jonka käsikirjoitusta hän oli itse ideoimassa. Voutilainen on toiminut myös ääninäyttelijänä Disneyn ja DreamWorksin animaatioelokuvissa (muun muassa Herkules ja Madagascar-sarja).

Pari piirua nuorekkaampaan suuntaan


Vuonna 1997 julkaistiin Laura Voutilaisen joulualbumi Lumikuningatar. Kolmas varsinainen pitkäsoitto Etelän yössä näki päivänvalonsa lokakuussa 1998. Tuottajaksi saapui tällä kertaa tarttuvien iskelmämelodioiden mestari Veikko Samuli, jonka kädenjälki on kuulunut lukuisten suomalaisten iskelmälegendojen levytyksissä. Etelän yössä -albumilla Laura Voutilaisen imagoa pyrittiin jälleen muokkaamaan hieman nuorekkaammaksi ja räväkämmäksi. Albumilla nuorekkaampaa soundia kuullaan esimerkiksi Antti Kleemolan säveltämässä popahtavassa tanssibiisissä Kone kuumenee. Monien mielestä albumin parhaimmistoa edustavat kuitenkin sen balladit: erityisesti Eeva Kiviharjun säveltämä Vuoksi sun sekä Ennen sua, joka on suomenkielinen versio saman vuoden Kroatian viidenneksi sijoittuneesta Euroviisuista Neka mi ne svane. Etelän yössä -albumista Voutilainen vastaanotti jälleen kultalevyn.

Laura ilman Voutilaista


Laura Voutilaisen ura alkoi 18-vuotiaana pikkuvanhana iskelmälaulajattarena, joka tulkitsi kaihoisia slaavilaisia iskelmiä. Debyyttialbumin jälkeen Lauran imagoa pyrittiin määrätietoisesti nuorentamaan. 2000-luvun alkaessa tapahtui uran mullistavin imagonmuutos. Hiukset lähtivät ja Laura tiputti Voutilaisen pois esiintyjänimestään. Iskelmälaulaja Laura Voutilainen oli historiaa. Nyt hän oli energinen Laura, joka alkoi esittää aikaisempaa modernimpaa pop-musiikkia. Uusi tyyli lanseerattiin albumilla Puolet sun auringosta, joka julkaistiin syksyllä 2001. Siinä missä aikaisemmilla albumeilla lauluja olivat säveltäneet vanhan liiton iskelmämiehet Kassu Halonen ja Veikko Samuli, uudella albumilla musiikista vastasivat uuden sukupolven nimet: Jiri Nikkinen, Maki Kolehmainen, Leri Leskinen ja Mika Toivanen. Kesällä 2001 albumilta julkaistu ensimmäinen maistiainen Neonvalot oli jo herättänyt kohtuullisesti huomiota, mutta albumin suurimmaksi hitiksi osoittautui ehdottomasti Toivasen säveltämä ja Nikkisen sanoittama En mielestäin sua saa.

Euroviisukevät


Tammikuussa 2002 Laura osallistui Suomen euroviisukarsintoihin. Suomi oli Euroviisuissa ainoana maana joutunut vuodesta 1994 lähtien viettämään joka toisen vuoden jäähyllä. Vuonna 2002 Yleisradio yritti kaikkensa, jotta Suomen viisutahti saataisiin käännettyä jokavuotiseksi. Euroviisukarsintojen esiraati pyrki valikoimaan loppukilpailuun 12 mahdollisimman kansainväliseltä kuulostavaa sävellystä ja niille nimekkäitä esiintyjiä. Lauran lisäksi karsinnoissa kilpailivat muun muassa Ressu Redford, Aika(kone) ja Johanna Siekkinen. Laura sai esitettäväkseen Maki Kolehmaisen sävellyksen Addicted to you. Laura hätkähdytti karsinnoissa häpeilemättömällä esityksellä ja rohkealla esiintymisasulla. Addicted to you oli sekä alueraatien että puhelinäänestäjien ylivoimainen suosikki, joten Laura äänestettiin Suomen edustajaksi Tallinnassa järjestettäviin Eurovision laulukilpailuihin. Nuorekas – tosin 1970-luvun diskohenkeä sykkivä – englanninkielinen pop-kappale sopi Lauran uuteen imagoon, ja viisua soitettiin sellaisilla radiokanavilla, jotka eivät perinteisesti olleet soittaneet Voutilaisen musiikkia. Addicted to you julkaistiin Puolet sun auringosta -albumin uudella euroviisupainoksella. Viisukevään aikana Puolet sun auringosta myi kultalevyyn oikeuttavan määrän.

Suomen menevä viisukappale Addicted to you sai positiivisen vastaanoton. Pitkästä aikaa Suomen kappale kuulosti vähintään yhtä hyvältä kuin muidenkin maiden ehdokkaat ja kerrankin Suomella oli edustaja, joka erottui kulisseista. Valitettavasti Tallinnan Euroviisut päätyivät Suomen osalta valtaisaan pettymykseen. Addicted to you keräsi vain vaivaiset 24 pistettä, jotka oikeuttivat vaatimattomaan 20. sijaan. Suomella oli jälleen välivuosi edessä. Suomessa Lauran viisutappio otettiin vastaan raskaasti ja esimerkiksi iltapäivälehdissä väläyteltiin koko kilpailusta vetäytymistä. Toisaalta monet ovat arvioineet, että Laura alisuoriutui viisulavalla pahasti eikä päässyt näyttämään parasta osaamistaan. Myös kansainvälisen loppukilpailun esiintymisasua ja tyyliä kritisoitiin enemmän tai vähemmän suorasukaisilla ilmauksilla.

Etsikkoaikaa


Vuonna 2003 Laura halusi jälleen valmistaa uudenlaisen albumikokonaisuuden. Nyt hän halusi levyttää henkilökohtaisempia lauluja ja syvällisempiä sanoituksia. Syksyllä 2003 ilmestyi albumi Päiväkirja, jossa Laura debytoi lauluntekijänä, sillä hän oli ollut itse sanoittamassa levyn kappaleita. Älppärin lauluissa hän peilasi henkilökohtaisia ajatuksiaan ja tuntojaan. Päiväkirja oli Lauralle itselleen merkittävä kokonaisuus, mutta valitettavasti suuri yleisö jäi kylmäksi. Päiväkirja menestyi huomattavasti heikommin kuin Lauran aikaisemmat albumit.

Vuosituhannen vaihteessa suomalainen levybisnes oli ajoittain todella raakaa peliä. Lauran levy-yhtiö Fazer oli myyty jo 1990-luvulla kansainväliselle Warner-konsernille. Warnerin myötä levy-yhtiön julkaisupolitiikassa tapahtui suuria muutoksia. Muun muassa iskelmätuotanto rajattiin murto-osaan entisestä ja vain kaupallisesti kaikkein menestyneimmät artistit saivat pysyä levy-yhtiön listoilla. Päitä alkoi pudota ja konkareidenkin levytyssopimuksia sanottiin irti. Päiväkirja-albumin vaatimaton kaupallinen menestys johti lopulta siihen, että Lauran ja Warnerin yhteistyö päättyi.

Seuraava albumi oli tarkoitus tehdä entistä omaehtoisemmin. Keväällä 2005 julkaistun Tässä hetkessä -albumin julkaisi Bonnier Amigo -levy-yhtiö. Albumilla Laura coveroi muun muassa Pave Maijasen Pidä huolta -ikivihreän, josta tuli Lauran versiomana alkuperäistä huomattavasti vakavamielisempi kappale.

Paluu iskelmään ja takaisin Voutilaiseksi... ja huipulle


Tässä hetkessä -albumin (2005) jälkeen alkoi Lauran yhteistyö Maki Kolehmaisen ja Helsinki Music Company -levy-yhtiön kanssa. Koska kaksi edellistä albumia eivät olleet menestyneet toivotulla tavalla, Lauran uralla päätettiin palata perinteisempään tyyliin. Laura otti jälleen Voutilaisen takaisin esiintyjänimeensä. Lisäksi artisti mainosti, että seuraava albumi tulisi olemaan "myönnytys hänen iskelmäyleisölleen". Maki Kolehmainen oli tehnyt yhteistyötä Suomessa asuvan venäläisen lauluntekijän Viktor Drobyshin kanssa. Drobysh oli säveltänyt muun muassa venäläiselle pop-tähdelle Valerijalle meneviä pop-iskelmiä. Kolehmainen päätti hyödyntää Venäjä-suhteitaan ja tarjosi Lauran levytettäväksi kappaleita, jotka olivat jo menestyneet Venäjän markkinoilla.

Keväällä 2007 radiokanavat alkoivat soittaa Lauran uutta levytystä Rakkautta ei piiloon saa, josta artisti sai pitkästä aikaa itselleen merkittävän iskelmähitin. Huhti- ja toukokuun vaihteessa 2007 kauppojen hyllyille ilmestyi albumi Kosketa mua, joka osoittautui menestykseksi. Albumi viihtyi Suomen albumilistalla peräti 23 viikkoa sijoittuen parhaimmillaan kuudenneksi, mikä oli tuohon aikaan iskelmälevylle hieno saavutus. Kosketa mua -albumi nosti Laura Voutilaisen jälleen kultalevysarjaan ja iskelmälaulajiemme eturiviin.

Rakkautta ei piiloon saa ei ollut suinkaan ainoa Kosketa mua -albumin hitti, sillä myös kappaleet Timanttinen tähti ja Vaarallinen yllätys nousivat radioiden soittolistoille. Alkuvuodesta 2007 Laura osallistui toistamiseen Suomen euroviisukarsintoihin Kolehmaisen sävellyksillä Take a chance ja Kosketa mua. Vaikka groovahtava Take a chance äänestettiin viisukarsintojen finaaliin, niin italialaistyyppinen balladi Kosketa mua osoittautui kuitenkin kilpailun jälkeen suuremmaksi menestykseksi.

Venäjä-trilogia


Kosketa mua -albumin menestyksen inspiroimana Lauran levytysrepertuaaria pyrittiin jatkamaan samanlaisella linjalla. Syksyllä 2008 ilmestynyt albumi Palaa debytoi hienosti Suomen albumilistalla neljäntenä ja nousi viikkoa myöhemmin vielä pykälää ylemmäs kolmanneksi. Albumin laulu Monta monta oli usean viikon ajan Iskelmä-radiokanavan listan ykkössijalla. Laura Voutilainen oli jälleen yksi Suomen suosituimpia iskelmälaulajia.

Syksyllä 2009 julkaistiin albumi Sydänjää, jossa jatkettiin kahden edellisen albumin menestysreseptillä. Erityisesti albumin erinomaisen raflaava aloitusraita Salamataivas oli iskelmäkansan mieleen. Helsinki Records Company sulautui näinä vuosina osaksi Warneria, joten Laura Voutilainen pääsi levy-yhtiöfuusion kautta jälleen takaisin vanhaan levy-yhtiöönsä. Warner on julkaissut Lauralta useita kokoelmajulkaisuja: Lauran päiväkirja vuonna 2006, Suurimmat hitit vuonna 2010 ja 20 suosikkia – Kerran vuonna 2013.

Iskelmämusiikin konvergenssi


Vuonna 2010 Laura Voutilainen voitti Iskelmä-Finlandia -palkinnon. Venäjä-trilogian jälkeen Laura Voutilainen halusi jälleen tehdä uudenlaisen aluevalloituksen urallaan. Syksyllä 2011 valmistunut Ihmeitä-albumi oli siirtyminen kohti omaperäisempää musiikkia ja voimakkaampaa tekstimaailmaa: albumin lauluntekijöinä hääräsivät muun muassa Timo Kiiskinen, Markus Koskinen, Tuure Kilpeläinen ja Esa Kaartamo.

2010-luvulla musiikkityylien raja-aidat ovat kaatuneet. Rokkarit ja popparit kynäilevät lauluja iskelmätähdille. Moderni iskelmämusiikki ottaa entistä enemmän vaikutteita katu-uskottavasta pop-musiikista. Iskelmään keskittyneet radiokanavat soittavat nykyään vaivattomasti esimerkiksi Cheekiä ja Haloo Helsinkiä, kun taas vastaavasti Jari Sillanpään ja Laura Voutilaisen uudet kappaleet soivat sellaisilla radiokanavilla, jotka eivät olisi vielä kymmenisen vuotta sitten voineet kuvitellakaan soittavansa heidän tuotantoaan. Laura Voutilaisen viimeisimmät radiohitit ovat pop-kappaleita, jotka eivät erotu merkittävästi uuden sukupolven trendikkäiden poppareiden esittämästä musiikkigenrestä. Uusimmissa hiteissä on kuultavissa vaikutteita jopa nykyään niin trendikkäästä EDM-tyylistä. Viimeisimmän albumin KokoNainen julkaisi Universal vuonna 2013. Huomenna perjantaina 2. kesäkuuta Kaiku Recordings julkaisee Lauran 13. albumin Miks ei. Singlejulkaisut Olet mulle enemmän, Miks ei ja Mä en kestä ovat saaneet positiivisen vastaanoton ja suuret kuuntelijaluvut Spotifyssa.

Laura Voutilainen on kuitenkin osoittanut, että hänellä voisi olla lahjoja esittää vaativampaakin musiikkia kuin nykyaikaisia radiopop-standardeja. Keväällä 2015 Tähdet tähdet -televisio-ohjelmassa Laura Voutilainen pääsi jälleen näyttämään Suomen kansalle häkellyttävän monipuolisuutensa. Voutilainen esitti suvereenisti musiikkityylejä rapmusiikista elegantteihin balladeihin. Tuomarit antoivat ylistävää palautetta, kun Voutilainen revitteli antaumuksella I surrender -klassikkoa ja ryyditti Sin Wagon -kantrivetoa huikealla koreografialla tanssiryhmänsä kanssa. Rap-jaksossa Voutilainen upotti Sini Sabotagen suohon esittäessään duettona hänen kanssaan hittikappalettaan Levikset repee. Voutilainen ylsi Tähdet tähdet -sarjan toisen tuotantokauden finaaliin Waltteri Torikan kanssa. Tänä keväänä Lauran Vain elämää -vedoista Forever yoursia on kehuttu yhdeksi koko ohjelmasarjan historian parhaimmaksi tulkinnaksi. Ennen Tähdet tähdet -osallistumistaan Laura Voutilainen nähtiin Idols-tuomarina, joten television musiikkiohjelmat ovat tulleet tutuiksi 2010-luvulla.

Laura Voutilainen on jo lähes neljännesvuosisadan ajan kuulunut suomalaisten viihdyttäjien ehdottomaan eturiviin. Hänen varhaiset hittinsä luokitellaan jo iskelmämusiikin ikivihreiksi klassikoiksi. Onnistuneilla levytysvalinnoilla Laura Voutilainen on varmistanut, ettei hän jäänyt ainoastaan yhden aikakauden tähdenlennoksi. Monipuolisena estradiesiintyjänä hän on päässyt näyttämään osaamistaan perinteisten iskelmäraamien ulkopuolella. Voutilainen ei ole koskaan kaihtanut ottaa riskejä ja kokeilla uusia tyylejä. Laura Voutilaisen suorasukainen ja räväkkä tyyli on ajoittain herättänyt mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta artisti on itse todennut, ettei missään nimessä haluaisi tulla muistetuksi keskinkertaisena ja neutraalina kädenlämpöisenä persoonana. Laura Voutilaisen kohdalla voidaan eittämättä puhua kansainvälisetkin kriteerit täyttävästä musiikin ja viihteen monitoimitaiteilijattaresta.

Soittolista


Kahden tunnin Spotify-soittolistalle on koottu Laura Voutilaisen lähes 25 vuotta kestäneen uran olennaisimmat merkkipaalut kronologisessa järjestyksessä alkuvaiheiden slaavilaisista iskelmistä tuoreimpiin radiohitteihin.

13. toukokuuta 2017

Euroviisut 2017: Voiko Italia olla voittamatta?


Tänään illalla saadaan jälleen uusi Eurovision laulukilpailujen voittaja. Voiko kilpailun olla voittamatta kokonaispaketti, jossa kuullaan vuoden potentiaalisin kesähittimelodia ja joka on intellektuelli kuin Franco Battiaton kappaleet, mutta sisältää samalla kuitenkin myös vuoden Verka Serduchka -efektin? Italian Francesco Gabbani on ollut koko kevään ajan Euroviisujen ylivoimainen ykkössuosikki. Siitä lähtien, kun hänen viisunsa Occidentali's karma voitti helmikuussa San Remon laulukilpailut, Italia on ollut suvereeni ykkönen viisujen vedonlyöntitilastoissa, ennakkoveikkauksissa sekä erinäisissä faniäänestyksissä. Occidentali's karman musiikkivideota on katsottu YouTubessa jo yli sata miljoonaa kertaa, mikä on saavutus, mihin yksikään toinen Euroviisuissa kilpaillut kappale ei ole yltänyt ennen laulukilpailuun osallistumistaan. Occidentali's karma on noussut kotimaassaan Italiassa valtavan suureksi megahitiksi ja YouTuben myötä se on osoittautunut jo pienoiseksi kansainväliseksi ilmiöksi.

Italian edustusviisu on kieltämättä nerokas kokonaisuus. Sävellyksen melodiankulku on erittäin tarttuva ja taitavasti rakennettu. Jo laulun bridge-osa kuulostaa onnistuneelta kertosäkeistöltä, mutta sitä seuraa varsinainen kertosäkeistö, joka on vieläkin tarttuvampi, menevämpi ja raflaavampi. Francesco Gabbani on erinomaisen karismaattinen esiintyjä ja hänen lauluäänensä on hyvin samanlainen kuin monilla italialaisilla pop-tähdillä, jotka ovat menestyneet kansainvälisesti erinomaisesti. Eros Ramazzotti -tyylinen kliseinen italiaraspi taitaa tosin olla Francescolla hieman keinotekoinen, mutta se ei häiritse kokonaisuutta. Occidentali's karman sanoitus sisältää piikikästä ironiaa länsimaista elämäntapaa kohtaan. Laulun älykäs sanoitus tosin korostuu paremmin sen kokonaisessa versiossa, sillä Euroviisuja varten yli kolme ja puoli minuuttia kestävä kappale oli lyhennettävä. Sanoituksessa esitetään marxilaistyylistä kulutuskritiikkiä länsimaista elämäntyyliä kohtaan. Oikeanlaista älykkyyttä ei arvosteta, sillä ihmiset ovat tyytyväisiä, kunhan eläminen on mahdollisimman helppoa ja mukavaa. Nykyajan syvällisyydeksi riittää kun osaa toistaa idänuskonnoista poimitun yksinkertaisen mantran. Evoluutio on epäonnistunut, kun ihmiset ovat koukussa internetiin ja selfieihin. Euroviisulle poikkeuksellisen tiedostava sanoitus kohtaa elämäniloisen melodian ja esityksen, mikä luo kiehtovan kontrastin. Laulu esitetään kokonaan italiaksi, mutta sanoitus sisältää lukuisia kansainvälisesti tunnettuja sanontoja ja käsitteitä, joten kielimuuri ylittynee helposti. Koko esityksen kruunaa lopussa lavalle tepsutteleva gorilla, jonka kanssa tanssitaan vastustamattoman yksinkertaista gorillatanssia. Ihmiset kun ovat laulun sanoituksen mukaan pohjimmiltaan vain karvattomia apinoita. Gorillatanssi sisältää yhden viisufinaalin viihdyttävimmistä elementeistä. Voisiko siitä tulla Verka Serduchkan Dancing lasha tumbain tapaan kesän muotitanssi? Esityksen kruunaa lopussa kuultava "om"-mantra, mikä on yksi koko euroviisuhistorian mieleenpainuvimpia lopetuksia. Italian kokonaispaketin pitäisi tehota niin akateemiselle snobille "älykkyytensä" vuoksi kuin vähemmän tiedostavalle kansanosalle, jonka gorillatanssi tempaisee mukaansa.

H-hetken lähestyessä monet ovat kuitenkin pohtineet, että Italian voitontiellä saattaisi sittenkin olla mutkia matkassa. Useimmiten euroviisuharrastajien keskusteluissa tähän aikaan vuodesta pyritään keksimällä keksimään mitä mielikuvituksellisimpia syitä sille, minkä vuoksi ylivoimainen ennakkosuosikki ei voittaisikaan. Käykääpä lukemassa viisufoorumeilta, miten Alexander Rybakia ja Loreenia luonnehdittiin viisufinaalin alla – saatatte huvittua. Ylivoimaisiin ennakkosuosikkeihin suhtaudutaan useimmiten eri tavalla kuin muihin esityksiin. Niihin asetetaan odotuksia aivan eri tavalla ja niiden oletetaan olevan tavallista "tajunnanräjäyttävämpiä" kokemuksia.

Joka tapauksessa Italia sai ainoana suorana finalistina esiintymisnumeronsa finaalin alkupuoliskolta. Italia esiintyy finaalin laulukavalkadissa esiintymisnumerolla yhdeksän. Perinteisesti loppupään esiintymisnumerot ovat olleet parempia, mutta toisaalta Conchita Wurst ja Måns Zelmerlöw voittivat esiintymisnumeroilta 10 ja 11. (Esiintymisjärjestyksen vaikutuksia on pohdittu tässä blogissa aikaisemmin.) Ja ovathan italialaiset megahitit jääneet aikaisemminkin viisukilpailuissa vasta kolmannelle sijalle. Näin kävi niin Domenico Modugnon legendaariselle Volarelle vuonna 1958 kuin Il Volon Grande amorelle pari vuotta sitten. Lisäksi eilen perjantaina Italia joutui ensimmäistä kertaa koko kevään aikana luovuttamaan vedonlyönnin ykkössijan toiselle ehdokkaalle, jota pidetään Italian pahimpana haastajana.

Portugalin eksentrinen ja persoonallinen solisti Salvador Sobral hurmasi televisiokatsojat tiistain semifinaalilähetyksessä ajattomalla laulelmallaan. Portugalin viisu Amar pelos dois kilpailee tämän vuoden Euroviisuissa aivan omassa kategoriassaan. Vähäeleinen esitys erottuu joukosta erinomaisesti. Portugalin on helppo valloittaa kaikki äänestäjät, jotka ovat kyllästyneet nykyaikaisiin muovisiin ja ylituotettuihin melodiattomiin pop-hitteihin sekä englannin kielen ylivaltaan. Portugali lähtee tänä iltana Euroviisuihin vedonlyönnin ykkösenä. Uskomaton suoritus maalta, joka on ollut Euroviisuissa mukana vuodesta 1964 lähtien ja jonka paras sijoitus tähän mennessä on kuudes sija (vuodelta 1996). Voisiko vuoden 2017 Euroviisut merkitä samaa Portugalille kuin vuoden 2006 viisut suomalaisille? Onko Salvador Sobral Portugalin Lordi, joka tuo epätyypillisellä viisukappaleella surkeasti viisuissa menestyneelle maalle ensimmäisen viisuvoiton? Portugali esiintyy illan finaalissa esiintymisnumerolla 11.

Vedonlyöntitilastoissa mielenkiintoisin seikka on veikatuimpien laulujen esityskieli. Tänä vuonna on ennätyksellisen paljon englanninkielisiä viisuja, mutta vedonlyönnin kärjessä ovat kaksi maata, jotka esittävät viisunsa omilla kielillään. Semifinaaleista pääsi jatkoon kaikki viisut, joita ei esitetty englanniksi – muun muassa Valko-Venäjä, joka esittää viisunsa ensimmäistä kertaa omalla kielellään. Monet maat ovat viime aikoina tilanneet viisunsa ruotsalaisilta hittinikkareilta. Tänä vuonna niin tekivät myös monet entisen Jugoslavian maat, mutta ne karsiutuivat finaalista. Ennusmerkit vaikuttaisivat siltä, että tänä vuonna viisuissa arvostetaan omaperäisempiä ja persoonallisempia elementtejä. Onko hengettömän ruotsipopin kulta-aika jo jäänyt taakse?

Kolmas vahva voittajakandidaatti on Bulgarian 17-vuotias ihmelapsi Kristian Kostov. Voisiko kaikkien aikojen ensimmäinen 2000-luvulla syntynyt viisuartisti viedä koko kilpailun voiton? Torstain semifinaalissa Kristianin häkellyttävän varma esiintyminen keräsi ylistävää palautetta sosiaalisessa mediassa. Voiko noin lahjakasta nuorta miestä olla olemassakaan? Bulgarian viisu Beautiful mess edustaa Italian ja Portugalin omaperäisempiin viisuihin verrattuna perinteisempää nykyaikaista pop-musiikkia. Laulu on varman päälle sävelletty ja tuotettu midtempo-radiohitti. Ennusmerkit ovat muutenkin hyvät: Bulgarian tämänvuotiset lauluntekijät sävelsivät myös maan viimevuotisen viisun If love was a crime, joka sijoittui hienosti neljänneksi. Bulgaria sai finaaliin erinomaisen hyvän esiintymisnumeron. Se kilpailee numerolla 25 eli koko laulukavalkadin toiseksi viimeisenä. Moskovassa syntynyt Kostov on ehtinyt jo nuorena luoda uraa Venäjällä. Venäjällä ei ole tänä vuonna euroviisuedustajaa, joten Bulgaria voi saada massoittain ääniä Itä-Euroopasta.

Sanoisin vähintään 95 prosentin varmuudella, että tämänvuotinen euroviisuvoittaja tulee olemaan joku näistä kolmesta edellämainitusta. Minkä tahansa muun maan voitto olisi vuosikymmenen viisuhistorian suurin jymy-yllätys. Itse asissa suurimmat ennakkosuosikit muistuttavat hieman viime vuotista kärkikolmikkoa. Mukana on pomminvarma hitti, joka on ollut koko kevään suuri ennakkosuosikki (2016: Venäjän You are the only one, 2017: Italian Occidentali's karma), erilainen taiteellisesti ansioitunut "vaikeampi" vaihtoehto (2016: Ukrainan 1944, 2017: Portugalin Amar pelos dois) sekä viimeisen päälle tuotettu nykyaikainen midtempo-radiohitti (2016: Australian Sound of silence, 2017: Bulgarian Beautiful mess). Viime vuonna Australia voitti ylivoimaisesti tuomariäänet, Venäjä yleisöäänet, mutta voiton vei molemmissa äänestyskomponenteissa toiseksi sijoittunut Ukraina. En pidä lainkaan mahdottomana, etteikö tänä vuonna esimerkiksi Bulgaria voisi sijoittua raatien äänestykessä ykköseksi.

Finaalin arviot ja veikkaukset


Arvioin blogipostauksen lopuksi finaalin esityksiä ja menestymismahdollisuuksia. Semifinaaleista jatkoonpäässeitä maita olen jo arvioinut ja luonnehtinut semifinaalien omissa veikkauksissa (semifinaali 1 ja semifinaali 2), joten niitä en tässä toista. Kuudesta suorasta finalistista ilmaisen kuitenkin semifinalistien tapaan oman mielipiteeni tähtiarvostelulla (* – *****). Finaalissa kilpailuasetelmat ovat huomattavasti avoimemmat kuin semifinaaleissa, joten ihan jokaisen esityksen sijoitusta en ole uskaltanut veikata.

1. ISRAEL: IMRI – I feel alive

Kakkossemifinaalin pirteän lopetusnumeron dramaturgisena tehtävänä on ponkaista heti finaalin alussa bileet pystyyn. Tältä numerolta Israel tuskin kuitenkaan tulee nousemaan kärkisijoille, tosin menestyihän kaksi vuotta sitten Golden boykin aikaiselta esiintymisnumerolta odotettua paremmin.

2. PUOLA: Kasia Moś – Flashlight

Siitä lähtien kun Euroviisujen esiintymisjärjestys lakattiin arpomasta (vuonna 2013), on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, kenet tuottaja uskaltaa uhrata pahamaineselle kakkospaikalle. Euroviisuissa ei ole vielä kertaakaan yltänyt voittoon toisena esiintynyt kilpailuesitys. Viime vuosina kakkospaikalle onkin sijoitettu sellainen kappale, jolla ei uskotakaan olevan suuria menestymismahdollisuuksia. Raadit voinevat antaa Puolan balladille kohtuullisesti pisteitä, mutta yleisöäänestystulos nojannee täysin Puolan diasporaan.

3. VALKO-VENÄJÄ: Naviband – Story of my life
4. ITÄVALTA: Nathan Trent – Running on air

Euroviisuihin lanseerattiin kahden semifinaalin formaatti vuonna 2008. Siitä lähtien monet viisut ovat vaikuttaneet semifinaalivaiheessa ilmiselviltä menestyjiltä (jatkoonpääsijöiltä), mutta sitten finaalissa niille ei enää voi povata suurta menestystä. Itävallasta kuitenkin mainittakoon, että viime vuonna Alankomaiden hieman vastaavanlainen hyväntuulinen Slow down -viisu onnistui raatien ansiosta nousemaan peräti sijalle 11.

5. ARMENIA: Artsvik – Fly with me TOP-10?

Armenian viisu on tyypillinen itäeurooppalainen poppia ja etnisiä elementtejä yhdistävä viisu, jotka useimmiten tuppaavat menestymään hienosti. Illan ensimmäinen esitys, jolla lienee saumoja kärkikymmenikon sijoitukseen.

6. ALANKOMAAT: OG3NE – Lights and shadows
7. MOLDOVA: Sunstroke Project – Hey Mamma

Samat sanat, mitä kirjoitin Valko-Venäjästä ja Itävallasta. Mainittakoon, että Epic Sax Guy sijoittui edelliselläkin kerralla vaatimattomalle 22. sijalle.

8. UNKARI: Joci Pápai – Origo TULOSTAULUN VASEN PUOLISKO?

Unkarin persoonallinen viisu erottuu kavalkadista edukseen. Esitys toisessa semifinaalissa oli vaikuttava ja koskettava. Voisin uskaltaa veikata Unkarille sijoitusta tulostaulun vasemmalta puolelta, eli puolivälin paremmalta puoliskolta. Menestynee yleisöäänissä paremmin kuin raatiäänestyksessä.

9. ITALIA: Francesco Gabbani – Occidentali's karma ***** TOP-3?

Tempaiseeko italialainen superhitti tarpeeksi mukaansa tältä esiintymisnumerolta? Onnistuuko esitys viisulavalla tekemään samanlaisen vaikutuksen kuin San Remon loppukilpailussa? Ennusmerkit ovat lupaavat ja laulu jäänee elämään viisujen jälkeen. Veikkaus: sijoitus kolmen parhaan joukossa.

10. TANSKA: Anja Nissen – Where I am BOTTOM-5?

Tanskan finaalipaikka yllätti minut täysin, joten on mahdollista, että tässä on vuoden "sokea pisteeni", jonka menestystä en osaa veikata objektiivisesti. Nyt Tanska esiintyy illan kahden suurimman ennakkosuosikin välissä, joten väkisinkin tulee mieleen, että Tanskan roolina on toimia ainoastaan näiden kahden välisenä "hengähdystaukona". Laulu on niin geneerinen, että veikkaisin Tanskan sijoituksen alkavan kakkosella. Ja ei, Tanska ei tule sijoittumaan toiseksi. Tuleekohan Australiasta täysiä pisteitä, kun solisti Anja Nissen on sieltä kotoisin.

11. PORTUGALI: Salvador Sobral – Amar pelos dois TOP-3?

Portugali saavuttanee tänä iltana viisuhistoriansa kaikkien aikojen parhaan tuloksen. Siihen riittää sijoitus kärkiviisikossa.

12. AZERBAIDŽAN: Dihaj – Skeletons TOP-10?

Azerbaidžanin vaikuttava ja hieno esitys tulee olemaan yksi illan televisiolähetyksen vangitsevimpia hetkiä. Laadukas pop-kappale kelvannee erinomaisesti myös raadeille. Azerbaidžanin kokonaispaketti on oikeastaan kekseliäästi rakennettu: ne jotka eivät pidä esityksestä, voivat kuitenkin pitää kappaleesta ja toisin päin. Azerbaidžan palannee tänä iltana kolmen vuoden tauon jälkeen kärkikymmenikköön.

13. KROATIA: Jacques Houdek – My friend TULOSTAULUN VASEN PUOLISKO?

Kroatia puolustaa tämän vuoden finaalissa yksin entisen Jugoslavian valtioiden viisukunniaa. Kroatian hersyvän "Tourette"-viisun esitys on noussut torstain semifinaalin jälkeen jo suorastaan ilmiöksi. Veikkaukseni siitä, että Kroatian Jacques olisi tämän vuoden Cezar taisi osua oikeaan. Cezar jäi aikoinaan raatiäänestyksessä aivan hännille, mutta yleisö rakasti häntä ja olisi äänestänyt kärkikymmenikköön. Näin käynee myös Kroatialle tänä iltana.

14. AUSTRALIA: Isaiah – Don't come easy

Veikkaan Australian pop-idolille käyvän hieman köpelösti, sillä lopussa esiintyvän Bulgarian vastaavanlainen – mutta huomattavasti karismaattisempi ja mielenkiintoisempi – kokonaispaketti tulee pesemään tämän 6-0. Luvassa on Australian heikoin sijoitus. Siihen riittäisi kuitenkin peräti kuudes sija.

15. KREIKKA: Demy – This is love

Kreikka tullee jäämään täysin karismaattisempien varjoon.

16. ESPANJA: Manel Navarro – Do it for your lover ** BOTTOM-5?
Espanjan kesäkäs rallatus on oikein miellyttävä ja hauska... ensimmäiset 45 sekuntia. Harmi, että laulu jatkuu sen jälkeen vielä 2 minuuttia ja 15 sekuntia.

Kyllähän tällaisia renkutuksia kuulee kesäisin etelän aurinkorannoilla, mutta nyt menee jo niin jankkaavaksi ja yksitoikkoiseksi, että lopulta koko kappale vain raivostuttaa. Manel on harjoitusraporttien mukaan vielä loilotellut nuotin vierestä. Voi Espanja-parkaa.

17. NORJA: JOWST – Grab the moment

Norjan katu-uskottava veto voinee menestyä raatiäänestyksessä sangen hyvin, mutta yleisöltä tuskin tulee kovinkaan suurta pistepottia.

18. ISO-BRITANNIA: Lucie Jones – Never give up on you **½
Upeaääninen laulajatar herättää tusinaballadin eloon.

Britanniaa ollaan nyt kovasti veikkaamassa vuoden mustaksi hevoseksi, koska Lucie on yksi illan parhaista vokalisteista ja lavakin tulee kuulemma näyttämään esityksen aikana niin upealta. Britannialle toki soisi menestystä, mutta viisunsa on kuitenkin hyvin yllätyksetön. Jos Norma Johnin viisua haukuttiin tylsäksi, niin mikä tämä jollotus sitten on? Raadit voivat palkita hyvän laulajan, mutta lämpeneekö yleisö tarpeeksi?

19. KYPROS: Hovig – Gravity

Kypros oli ensimmäisessä semifinaalissa sokea pisteeni. Vaikea nähdä, että Kypros enää finaalissa mitenkään yltäisi kärkisijoille.

20. ROMANIA: Ilinca & Alex Florea – Yodel it! TULOSTAULUN VASEN PUOLISKO?

Yksi illan mielenkiintoisimpia kysymyksiä: kumpi vuoden camp-viisuista tulee vetämään pidemmän korren? Kroatia vai Romania? Riittääkö molemmille kannatusta? Romanialla on Kroatiaa parempi esiintymisnumero, mutta toisaalta ainakin torstain semifinaalissa Kroatian esitys oli paljon tehokkaampi. Veikkaisin molemmille viisuille samaa kohtaloa: raadit vihaavat mutta yleisöltä lienee luvassa jättipotti.

21. SAKSA: Levina – Perfect life *½ BOTTOM-5
Saksa tekee nykyään viisunsa radioita varten. Radioissa ne voivat toimia, mutta eivät viisulavalla.

Saksa on jäänyt kaksissa edellisissä viisuissa viimeiseksi. Sanonta "ei kahta ilman kolmatta" voi hyvinkin olla totisinta totta tänä vuonna. Onko laulajatar Levinan olemuksessa ja habituksessa muuten jotain samaa kuin 1980-luvun iskelmätähti Minna Ikosessa?

22. UKRAINA: O. Torvald – Time ***½ SIJOITUKSET 6–20
Ukrainan ahdistava räminärokki kuvastaa kansakunnan tuntoja näinä haastavina aikoina.

Ukrainan rokkibändin esitys maan viisukarsinnoissa pommintikitys-efekteineen oli todella vaikuttava ja kekseliäs. Sen perusteella olin jo veikkaamassa Ukrainaa vuoden suurimmaksi yllättäjäksi. Nyt finaaliesityksessä tuota tehokeinoa ei kuitenkaan nähdä ja mielestäni saman tien koko esityksen idea vesittyi. Ukrainalla on kuitenkin vuoden ainoa rock-numero, joka voi näin hyvältä esiintymisnumerolta erottua edukseen ja kerätä vuoden "vaihtoehtoviisun" äänet. Tai sitten Ukrainalle voi käydä kuten Georgian viimevuotiselle rock-bändille, jonka viisuedustus saavutti paljon positiivista huomiota, mikä ei kuitenkaan realisoitunut menestykseksi tulostaululla.

23. BELGIA: Blanche – City lights TOP-10?!?

Nyt on erittäin mielenkiintoista seurata, kuinka Belgian tulee käymään. Blanchen todella epävarmasta esiintymisestä huolimatta Belgia onnistui siivittämään tiensä finaaliin. Tiistain semifinaalin jälkeen Belgian viisua on kuunteltu runsaasti esimerkiksi iTunesissa, joten kappaleella on ilmiselvää hittipotentiaalia. Sijoitus vedonlyönnissäkin on lähtenyt nousuun, ja Belgia on nyt peräti neljäntenä. Tänä iltana testataan kuinka pitkälle pelkkä hyvä biisi voi kantaa, vaikka live-esitys vaikuttaisikin katastrofaaliselta.

24. RUOTSI: Robin Bengtsson – I can't go on TOP-10?

Ruotsin tarttuva viisu ja tehokas esitys voi tältä esiintymisnumerolta nousta luvattoman korkealle.

25. BULGARIA: Kristian Kostov – Beautiful mess TOP-3?

Bulgarian ihmelapsi saavuttanee tänä iltana pistevyöryn Itä-Euroopasta ja raadeilta. Sijoitus kärkikolmikossa tarkoittaisi Bulgarian parasta sijoitusta koskaan. Olisiko viisut ensi vuonna Sunny Beachilla?

26. RANSKA: Alma – Requiem ***** TULOSTAULUN VASEN PUOLISKO?
Herttainen laulajatar esittää todella suloisen pop-chansonin. Kuulostaa kauttaaltaan ranskalaiselta, vaikka kertosäkeistö lauletaankin englanniksi.

Viime vuonna Ranskan komistus Amir saavutti kuudennen sijan, minkä myötä ranskalaiset ovat saaneet pitkään horroksessa olleen viisuinnostuksensa takaisin. Amir on noussut Ranskassa komeetan lailla maansa yhdeksi suosituimmaksi pop-idoliksi. Ranskan tämänvuotisessa viisukokonaisuudessa on ehkä hieman samanlainen ongelma kuin viime vuonna. Itse laulu on mitä mainioin, mutta esitys ei oikein näytä televisioruudussa miltään. Solisti lähinnä saapuu lavalle laulamaan viisunsa sen sijaan että esiintyisi. Viime vuonna Ranska oli raatiäänestyksessä kolmas, mutta yleisöäänissä yhdeksäs. Veikkaisin, että tänäkin vuonna raadit tulevat arvostamaan enemmän kuin yleisö, mutta sijoitukset eivät tule olemaan yhtä korkeita kuin viime vuonna. Länsi-Euroopasta veikkaisin tälle kuitenkin sen verran tasaisesti yleisöääniä, joten Ranska voisi saavuttaa kohtuullisen sijoituksen. Esiintymisnumero on toki mainio, mutta tuntuuko tämä enää vahvan Bulgarian jälkeen miltään ja onko finaalin dramaturginen kohokohta jo takana päin?

Veikkaisin seuraavien maiden sijoittuvan tänä iltana kärkikymmenikköön (todennäköisyysjärjestyksessä):
BULGARIA
PORTUGALI
ITALIA
RUOTSI
AZERBAIDŽAN
ARMENIA
KROATIA
ROMANIA
RANSKA
BELGIA
- - -
Bubblin' under
UKRAINA
UNKARI
AUSTRALIA

Oma suosikkilistani on tietenkin asia erikseen. Viisupisteeni tälle illalle:

12 p. ITALIA: Francesco Gabbani – Occidentali's karma
10 p. RANSKA: Alma – Requiem
8 p. BELGIA: Blanche – City lights
7 p. PORTUGALI: Salvador Sobral – Amar pelos dois
6 p. AZERBAIDŽAN: Dihaj – Skeletons
5 p. RUOTSI: Robin Bengtsson – I can't go on
4 p. BULGARIA: Kristian Kostov – Beautiful mess
3 p. VALKO-VENÄJÄ: Naviband – Story of my life
2 p. UNKARI: Joci Pápai – Origo
1 p. UKRAINA: O. Torvald – Time

Muita hyviä arvioita

Viisukuppila: Viisuillan jännitysnäytelmä: Viekö yllättäjä Italialta voiton? – Katso Viisukuppilan veikkaukset ja tärpit
Eurovision Ireland: Day 13 Jury Final Rehearsal Grand Final LIVE ROLLING BLOG
Tobson in Euroland: ESC 2017: Tobson and the 26 in the final, ESC 2017: And the winner is...
Tony's Eurovision blog: 2017: Euroviisufinaali

11. toukokuuta 2017

Euroviisut 2017: 2. semifinaalin arviot


Arvioin tässä blogipostauksessa tämäniltaisen 62. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Oman mielipiteeni lauluihin ilmaisen tähtiarvostelulla (* – *****). Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen mahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. 50/50 tarkoittaa, että esityksellä voi olla potentiaalia päästä finaaliin, mutta ei ole yllätys, mikäli esitystä edustaneen maan nimeä ei kirjekuorista paljastukaan. Veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joka ratkaistaan yleisöäänestyksen ja raatiäänestyksen yhteistuloksella.

Toisessa semifinaalissa kilpailee 18 esitystä, joista kymmenen pääsee jatkoon lauantain finaaliin. Tänä iltana nähtävä semifinaali on kyllä poikkeuksellisen tasapaksu – jos nyt välttämättä haluamme kaihtaa sanoja umpitylsä tai lattea. Onkohan koskaan ollut näin tasaväkistä semifinaalia? "Onneksi" perushutun joukkoon on eksynyt myös vuoden uskomattomimmat camp-viisut.


1. SERBIA: Tijana Bogićević – In too deep *** 50/50
Jopa Balkan-balladien luvattu maa on mennyt tilaamaan ruotsalaisilta lauluntekijöiltä tusinapoppia. Vaan onko svedupopin aika jo ohi Euroviisuissa?

Hyvin keskinkertainen poppis artistilta, jolla on harjoitusraporttien mukaan ollut hieman vaikeuksia livelaulun kanssa. Jos tämä edustaisi mitä tahansa normaalia maata, niin ei välttämättä pääsisi finaaliin. Mutta Serbiaa ei pidä koskaan aliarvioida, sillä maa on tupannut pärjäämään yleisöäänestyksissä erinomaisesti. Esimerkiksi viime vuoden finaalissa raadit jättivät Serbian viisun neljänneksi viimeiseksi, mutta yleisöäänissä Serbia sijoittui peräti 11. sijalle. Tässä semifinaalissa Serbia voi hyvin kerätä täydet yleisöpisteet vakioäänestäjiltään Kroatialta, Makedonialta, Sveitsiltä ja Itävallalta. Myös Alankomaiden, Ranskan, Saksan, Tanskan ja Norjan puhelinäänestäjät ovat tupanneet antamaan korkeita pisteitä Serbialle. Aktivoituessaan diasporaäänet tarjoavat jo hyvän etumatkan, joten Serbia voi mennä finaaliin vain olemalla Serbia.

2. ITÄVALTA: Nathan Trent – Running on air ***½ 50/50
Karismaattinen kaiffari esittää vuoden hyväntuulisimman viisun.

Veikkaan Itävaltaa toisen semifinaalin mustaksi hevoseksi. Sävellys ei ole suuri taideteos, mutta reipas ja hyväntuulinen veisu erottuu edukseen ylituotettujen ja raskaiden midtempo-veisujen joukossa. Nathanin harjoitukset ovat keränneet ylistäviä kommentteja. Itävallassa on potentiaalia vuoden "yllätysheterofinalistiksi". Miltei joka vuosi viisuissa on se yksi heterokansalle kohdistettu kappale, jota viisufanit vihaavat ja sitten järkyttyvät, kun se kuitenkin onnistuu menestymään. Tällaisia "heteroviisuja" ovat olleet muun muassa Tanska 2005, 2008, 2009, Islanti 2011, Malta 2013, Sveitsi 2014 ja Alankomaat 2016. Esiintymisnumero on toki erittäin haastava, mutta Itävalta on kerran aikaisemminkin ponkaissut finaaliin vähemmän ihmeellisellä kappaleella semifinaalin kakkospaikalta (2011).

3. MAKEDONIA: Jana Burčeska – Dance alone ***½ 50/50
Serbian tavoin myös Makedonia luottaa ruotsalaisen hittiteollisuuden tuotokseen. Oikein raflaava tanssibiisi.

Makedonian viisu kuulostaa tänä vuonna ihan kansainväliseltä dancehitiltä. Onkohan Makedonian viisu kuulostanut koskaan näin kansainväliseltä? Valitettavasti harjoitusraporttien mukaan solisti-Janan esiintymistä on kritisoitu epäluontevaksi. Koreografia vaikuttaa opetellulta. Makedonian menestys on tupannut jäämään Euroviisuissa vaatimattomaksi: 2010-luvulla maa on päässyt finaaliin vain yhden ainoan kerran.

4. MALTA: Claudia Faniello – Breathlessly * TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Claudia "Fabrizion sisko" Faniello on pyrkinyt jo vuosikausia maansa viisuedustajaksi. Nyt viimein tärppäsi maailmankaikkeuden tylsimmällä balladilla.

Claudia Faniello on hyvä laulaja. Viisunsa on ehkä koko vuosikerran epäkiinnostavin. Näitä kuultiin 1990-luvun viisuissa ihan tarpeeksi. Viisupojat ovat silti veikkaamassa Maltalle jatkopaikkaa, mutta minun on vaikea uskoa siihen. Kaksi vuotta sitten lähes samalla esiintymisnumerolla kilpaillutta Maltan hieman samankaltaista balladia Warrior oltiin veikkaamassa finaaliin, koska solisti-Amber lauloi mukamas niin hienosti, mutta semifinaaliin jäi. Lisäksi perusvahva laulusuoritus ei auttanut tänä vuonna ykkössemissä Slovenian balladia, vaikka sillä oli vielä huomattavasti parempi esiintymisnumero.

5. ROMANIA: Ilinca & Alex Florea – Yodel it! *½ TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Maailman epäuskottavin räppäri ja jokaisen teinipojan unelmalta näyttävä nuori jodlaajatyttö ovat yhdistäneet voimansa tarjoten semifinaalin ensimmäisen camp-pläjäyksen. Samanaikaisesti raivostuttava ja rakastettava?

Pyrin arvioimaan viisuehdokkaita mahdollisimman objektiivisesti, mutta ajoittain se on äärimmäisen haastavaa. Olen ollut todella hämmästynyt Romanian tämänvuotisen viisun suosiosta. Kun tästä ei pidä ainoastaan euroviisufanien hassujen poikien ja tyttöjen koulukunta, vaan ihan tavalliset kaduntallaajat ovat tulleet kehumaan, kuinka se Romanian jodlaus on tosi hauska. Vedonlyönnissäkin Romania on tällä hetkellä seitsemäntenä! Tuntuu erittäin ristiriitaiselta, että samat ihmiset, jotka vuodesta toiseen marisevat viisujen sisältävän pelkästään paskaa musiikkia, äänestävät sitten kuitenkin itse Latvian piraatteja ja Dracula-Cezareita. Mutta uskon, että Romanialla on erinomaisen hyvät mahdollisuudet päästä finaaliin. Romania ei ole karsiutunut finaalista koskaan, ja ylipäätään tämä on semifinaalin ensimmäinen kokonaispaketti, joka tulee varmasti jäämään jokaisen katsojan mieleen. Ainakin yleisöäänestyksestä tullee korkeat pisteet. Lavaesityksessä nähdään myös kanuunoja. Kieltämättä moni katsoja varmaan haluaisi mielellään ampua Romanian vuoden 2017 viisun tuusannuuskaksi.

6. ALANKOMAAT: OG3NE – Lights and shadows ** 50/50
Kolme sisarta esittävät isänsä tekemän kappaleen, joka on omistettu perheen vakavasti sairaalle äidille.

Alankomaiden trio laulaa ihan järjettömän hyvin. Harjoitusten myötä Alankomaat on noussut vedonlyönnissä sangen korkealle. Jos hyvä lauluääni riittää finaalipaikkaan, sisarukset esiintyvät myös lauantain finaalissa.

7. UNKARI: Joci Pápai – Origo ***½ TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Vuosikerran ainoassa tyylipuhtaassa etnoviisussa romanilaulaja laulaa koskettavasti syrjinnästä.

Unkari ainakin erottuu kaiken muovimassan joukosta aivan omanlaisellaan esityksellä. Vakavamielinen ja liikuttavakin kokonaisuus. Uskoisin erottuvan tarpeeksi monen äänestäjän mielestä edukseen. Tilastojen valossa ennusmerkit ovat hyvät: Unkari on ollut jokaisessa viisufinaalissa vuodesta 2011 lähtien.

8. TANSKA: Anja Nissen – Where I am *** TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Tanskalla on hyvä laulaja mutta geneerinen viisu.

Viisunsa on jo niin tavanomainen ja yllätyksetön, että veikkaisin Tanskalle kolmatta karsiutumista putkeen.

9. IRLANTI: Brendan Murray – Dying to try *** 50/50
Vaikka Irlannin söpön pojan kuumailmapallo on jo laskeutunut, niin kiveksensä ilmeisesti eivät ole – ainakin siltä hänen esipuberteettinen lauluäänensä kuulostaa.

Vähän kummallisesti rakennettu balladi – en tiedä erottuuko tarpeeksi? Brendanin persoonallinen lauluääni ei ainakaan jätä kylmäksi. Veikkaan kuitenkin, että samanlaiselle kohdeyleisölle suunnattu Bulgaria päihittää Irlannin huomattavasti paremmalla kokonaispaketilla. Ennakkoveikkauksissa monet uskovat Irlannin karsiutumiseen, jopa irlantilaiset itse. Ehkä karsiutuu. Tai sitten ei.

10. SAN MARINO: Valentina Monetta & Jimmie Wilson – Spirit of the night * VARMAHKO KARSIUTUJA
Ralph Siegelin 24. euroviisu on vanhanaikainen ja nolo. Monetta jo neljättä kertaa maansa edustajana, mutta miten ne saivat tuon jenkkimiehen huijattua tähän mukaan?

On se ihanaa, että tässä semifinaalissa on edes yksi kappale, jota ei tarvitse edes ajatella 50/50-kategoriaan. Aikoinaan Irwin Goodman ja Vexi Salmi kuulemma kännissä riehuivat Toivo Kärjen työpöydällä ja kehottivat vanhaa maestroa siirtymään eläkkeelle kasvattamaan sipuleita. Voisiko joku tehdä vanhalle kunnon Ralphielle saman?

11. KROATIA: Jacques Houdek – My friend *½ 50/50
Luulitteko, että Euroviisuissa on nähty jo kaikki mahdollinen? Luulitte väärin. Vad du än trodde så trodde du fel. Kroatian viisussa iso mies laulaa duettoa itsensä kanssa. Pop-Jacques meets ooppera-Jacques. Vuosikerran campeimman kokonaisuuden kruunaa maailmankaikkeuden imelin sanoitus.

Kysymys kuuluu: onko tässä tämän vuoden Cezar? Ainakin pressikeskuksessa lehdistön edustajat ovat nauraneet Kroatian harjoitusten aikana kyyneleet silmissä ja kuset housuissa. Veikkaan Kroatian saavuttavan yleisöäänestyksessä jättipotin. Raadit vihaavat, mutta se ei haitannut Cezarinkaan menestystä. Mutta riittääkö sekä Romanian että Kroatian camp-viisuille molemmille tarpeeksi kannatusta? Ilta näyttää.

12. NORJA: JOWST – Grab the moment *** 50/50
Redrama-look-a-like esittää yhden illan katu-uskottavimmista vedoista.

Veikkaan Norjan erottuvan edukseen, koska biisi kuulostanee tarpeeksi monen katsojan mielestä oikealta musiikilta, jota voisi kuunnella myös Euroviisujen ulkopuolella. Tosin San Marinon ja Kroatian jälkeen melkein mikä tahansa kuulostaa oikealta musiikilta. Vaan onko kokonaispaketti sittenkään tarpeeksi vahva? Voiko käydä niin, että Ruotsi on taas ainoa pohjoismaa finaalissa?

13. SVEITSI: Timebelle – Apollo *** TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Sveitsi on jäänyt kahtena edellisenä vuonna kakkossemifinaalin viimeiseksi. Tämänvuotinen viisu on sentään sen verran hyvin rakennettu, että toivottavasti jumbosija vältetään.

Sveitsin viisun vaihteleva suosio hämmentää. Sveitsin karsintojen jälkeen tätä pidettiin ihan turhana, mutta sitten pikkuhiljaa monet viisufanit alkoivat lämmetä. Mutta nyt viisujen alla juuri kukaan ei taas usko Sveitsin menestymismahdollisuuksiin. Ehkä kokonaisuus on sen verran geneerinen, ettei kärkikymmenikköön liene tänä iltana asiaa.

14. VALKO-VENÄJÄ: Naviband – Story of my life ***½ 50/50
Valko-Venäjän kulttuuriministeri ilmaisi viime vuonna, että Valko-Venäjän olisi hyvä lähettää viisuihin valkovenäjänkielinen laulu. Ja kas kummaa, sellainen saatiin heti järjestettyä täksi vuodeksi!

Iloinen ja pirteä folkrallatus. Ainakin erottuu raskaiden ja ylituotettujen midtempo-poppien keskuudessa hyväntuulisuudellaan ja vilpittömyydellään. Voisi sen vuoksi kenties menestyä ainakin yleisöäänissä? Tosikkomaiset raadit saattavat kuitenkin torpata Valko-Venäjän finaalipaikan, koska tämä ei ole vakavastiotettavaa viimeisen päälle tuotettua musiikkia.

15. BULGARIA: Kristian Kostov – Beautiful mess ***½ VARMAHKO FINALISTI
Ensimmäinen 2000-luvulla syntynyt viisuedustaja on oikeaoppisella pop-kappaleellaan semifinaalin suurin ennakkosuosikki.

Bulgaria sijoittui viime vuonna erinomaisesti neljänneksi Poli Genovan täydellisellä pop-viisulla If love was a crime. Nyt on luotettu samojen lauluntekijöiden tuotokseen ja luvassa on kansainvälinen viimeisen päälle hiottu moderni radiohitti. Nuori ja hurmaava Kristian kruunaa kokonaispaketin. Bulgaria on tällä hetkellä vedonlyönnissä kolmantena. Finaalipaikan pitäisi olla varma.

16. LIETTUA: Fusedmarc – Rain of revolution * TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Maaninen Pikku-Myy bändeineen esittää riepovan rokin.

Liettualaisetkin ovat lähteneet massoittain paremman elintason perässä muualle Eurooppaan, minkä vuoksi Liettua on tupannut viime vuosina pärjäämään Euroviisujen yleisöäänestyksessä hyvin. 2010-luvulla Liettua on itse asiassa nähty finaalissa aina silloin, kun maan viisu ei ole ollut täysin katastrofi. Omasta mielestäni tänä vuonna ei pitäisi olla mitään asiaa finaaliin, koska tämä on vuoden luotaantyöntävin ja vastenmielisin kokonaispaketti. Mutta kaipa tällaisellakin antiviisulla on kannattajansa, koska esimerkiksi Yleisradion Viisumaratonin raati nosti tämän vuoden parhaimmiston joukkoon...

17. VIRO: Koit Toome & Laura – Verona *** 50/50
Viisukonkareista koottu keinotekoinen duo ilman minkäänlaista kemiaa esittää kliseisen viisuballadin, jossa pohditaan länsimaisten ihmisten rakkaushuolia.

Viron viisu olisi voinut kilpailla Ruotsin Melodifestivalenissa yli kymmenen vuotta sitten, joten ei mikään ihme, että se kutkuttaa euroviisufaneja juuri oikeasta pisteestä. Tehokkaalla esityksellä melodinen balladi voi tällä esiintymisnumerolla menestyä mukavasti. Esiintyjätkin ovat molemmat pitkän linjan konkareita. Toisaalta jos Suomi oli ykkössemifinaalin "floppaava fanisuosikki", niin voisiko sama olla Viron kohtalona tänä iltana?

18. ISRAEL: IMRI – I feel alive *** TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Onnistunut soluyhdelmä – joka mielellään ottaa itsestään kuvia vähissä vaatteissa – esittää ihan kivan bileveisun.

Tänä vuonna Israel vastaa ainoana maana "välimerellisen bileviisun" kiintiöstä. Kun esiintymisnumerokin on näin loistava, veikkaisin Israelin lihaskimpun pääsevän finaaliin, vaikka viisunsa ei olekaan genressään mitenkään ihmeellinen. Juu, ei auttanut viimeinen esiintymisnumero ykkössemissä Latviaa, mutta Latvianpa viisu ei toiminutkaan livenä kovinkaan hyvin.


18 viisua, joista puolet on kategorisoitu 50/50-kategoriaan. Lähde nyt sitten tästä tasaväkisestä joukosta veikkaamaan. Onneksi kaikki muutkin viisuspesialistit ovat luonnehtineet illan semifinaalia poikkeuksellisen tasaiseksi. Uskoisin, että semifinaalista pääsevät läpi kaikki joukosta erottuvat viisut sekä parhaiten lauletut esitykset.

Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

BULGARIA
ROMANIA
ISRAEL
UNKARI
ITÄVALTA
ALANKOMAAT
VIRO
KROATIA
SERBIA
VALKO-VENÄJÄ
---
NORJA
IRLANTI
MAKEDONIA
LIETTUA
TANSKA
MALTA
SVEITSI
SAN MARINO

Korostettakoon vielä, että nämä ennakkoveikkaukset perustuvat vain etukäteisarvioihin. Näkemykseni saattavat toki muuttua, kun esitykset nähdään tänä iltana suorassa lähetyksessä.

Oma suosikkilistani on tietenkin asia erikseen: (perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin)

12 p. VALKO-VENÄJÄ: Naviband – Story of my life ***½
10 p. UNKARI: Joci Pápai – Origo ***½
8 p. BULGARIA: Kristian Kostov – Beautiful mess ***½
7 p. ITÄVALTA: Nathan Trent – Running on air ***½
6 p. MAKEDONIA: Jana Burčeska – Dance alone ***½
5 p. NORJA: JOWST – Grab the moment ***
4 p. ISRAEL: IMRI – I feel alive ***
3 p. IRLANTI: Brendan Murray – Dying to try ***
2 p. VIRO: Koit Toome & Laura – Verona ***
1 p. SVEITSI: Timebelle – Apollo ***
11. SERBIA: Tijana Bogićević – In too deep ***
12. TANSKA: Anja Nissen – Where I am ***
13. ALANKOMAAT: OG3NE – Lights and shadows **
14. ROMANIA: Ilinca & Alex Florea – Yodel it! *½
15. KROATIA: Jacques Houdek – My friend *½
16. MALTA: Claudia Faniello – Breathlessly *
17. SAN MARINO: Valentina Monetta & Jimmie Wilson – Spirit of the night *
18. LIETTUA: Fusedmarc – Rain of revolution *

Muita hyviä arvioita

Viisukuppila: Veikkaus toisen semifinaalin läpimenijöistä
Eurovision Ireland: Day 11 Jury Final Dress Rehearsal Semi Final 2 LIVE ROLLING BLOG ROLLING BLOG, Our Semi Final 2 Top 10 Qualifiers
Tobson in Euroland: Tobson takes a guess: semi 2 in Kyiv
Tony's Eurovision blog: 2017: Toinen semifinaali - ennakkoveikkaukset