8. elokuuta 2016

Suomidiskotärpit # 4

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko. Suomidiskotärpit-juttusarjassa pengotaan arkistojen aarteita ja esitellään muutamia diskoaikakauden helmiä ja/tai kulttiklassikoita. Levytyksistä on tarjolla Spotify-linkki ja/tai Youtube-video.

Suomidiskotärpit-sarjan neljännessä osassa esitellään vuosina 1980–1986 levytettyjä kotimaisia sävellyksiä. Tarkoituksena ei ole esitellä tuttuakin tutumpia kappaleita tai kaikkein kuluneimpia ikivihreitä. Vuonna 2002 julkaistun Mikä fiilis -kokoelman esittelytekstissä Tero Alanko, Jani Järvinen ja Alex Nieminen kirjoittivat, kuinka "vähitellen kuuma diskomusiikki saapui myös Suomeen ja sai täällä aivan oman ilmenemismuotonsa". Nämä 1980-luvun kotimaiset sävellykset osoittavat, kuinka disko sai Suomessa todellakin täysin omanlaisensa ilmenemismuodon. Koneiskelmän aikakaudella raja disko- ja camp-iskelmän välillä on ainoastaan hiuksenhieno... Valikoiduista levytyksistä kuulee, kuinka isot orkesterisovitukset saavat väistyä konesoundien yleistyessä. Aluksi koneiskelmien sovitukset kuulostavat moderneilta ja raikkailta, mutta vuosikymmenen edetessä iskelmälevytykset alkavat muuttua tehtailuksi ja soundimaailma halpahintaisemmaksi.

Edelliset tekstit:
Suomidiskotärpit # 3
Suomidiskotärpit # 2
Suomidiskotärpit # 1

Paula Koivuniemi – Vie minut pois

Säv. Matti Siitonen, san. Chrisse Johansson, sov. Markku Johansson ℗ 1980 Finnlevy

Paula Koivuniemen huikeaan menestykseen yltänyt Vie minut pois -albumi vuodelta 1980 (yli 70 000 myytyä äänitettä) on oivaltava näyte aikakaudesta, jolloin diskopoljento dominoi kotimaista iskelmäteollisuutta. Vielä tähän aikaan iskelmälevytysten säestyksistä vastasivat isot orkesterit ja laajat muusikkokokoonpanot: tälläkin albumilla lauluja säestivät muun muassa 12-henkinen jousisetti ja viisihenkinen puhallinsetti. Orkesteri pauhaa mahtipontisimmillaan Fredin säveltämässä albumin nimikkobiisissä. Etenkin lyhyt välisoitto ennen toisen säkeistön alkua ei ole mitään ohkaista! Vie minut pois on hieno osoitus siitä, että Fredi on paitsi loistava laulaja myös erinomainen iskelmäsäveltäjä.



Marion – Riviera

Säv. ja san. Jukka Koivisto, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1980 EMI Finland

1970-luvulla kansainvälistäkin uraa luonut Marion Rung valittiin vuonna 1980 Suomen edustajaksi Intervision laulukilpailuihin Sopotiin. Interviisukarsinnoissa Marion esitti kaikki kuusi ehdokassävelmää. Voittajaksi ylsi ansaitusti Esko Koivumiehen upea mahtipontinen balladi Hyvästi yö, mutta myös karsinnassa toiseksi sijoittunut Jukka Koiviston vauhdikas Riviera kuultiin Sopotissa. Miten vastustamatonta jousien käyttöä sovituksessa!



Frederik – Rakas Stella

Säv. E. A. Nyman - Kurt Gräsbeck, san. Raul Reiman, sov. Esa Nieminen ℗ 1980 Finnlevy

Valtakunnan virallinen macho alkoi tehdä tuttavuutta diskosoundien kanssa viimeistään vuonna 1978, kun Frederik sai levytettäväkseen suomenkielisen version Israelin euroviisuvoittajasta A-ba-ni-bi, joka on ensimmäinen viisuvoittoon yltänyt diskokappale. Seuraavan vuoden viisusadosta Reetulle poimittiin Saksan liittotasavallan legendaarinen diskoviisu Dschinghis Khan. Runsaasti diskosoundeja sisältäneestä Tsingis Khan -albumista (1979) Frederik sai uransa ensimmäisen kultalevyn. 1970- ja 80-lukujen vaihteessa Frederikin albumeilla kuultiin niin paljon diskoa, että artisti itse alkoi tituleerata itseään Junttidiskon kuninkaaksi. Niin ikään kultaa myynyt Kolmekymppinen-albumi (1980) sisältää muun muassa tämän veikeän kotimaisen diskoiskelmän, jonka hauskan kaksimielisessä sanoituksessa Raul Reiman leikkii homonymialla. Säveltäjänimien E. A. Nyman ja Kurt Gräsbeck taakse kätkeytyvät Esa Antero Nieminen ja Frederik itse.



Kirka – Tie kotimaahan johtaa

Säv. ja sov. Antti Hyvärinen, san. Juha Vainio ℗ 1980 Finndisc

Hämmentävä harvinaisuus Kirkan levytysrepertuaarissa. Vauhdikas ja mahtipontinen intro antaa ymmärtää, että luvassa olisi kunnon hengästyttävä diskoschlager. Lauluosuuden alkaessa biisi muuttuu kuitenkin hillityksi reggaen tapaiseksi, kunnes kertosäkeistössä on taas vipinää. Kertosäkeistön sovitusratkaisuissa on luotettu tyypillisiin diskomusiikin elementteihin: puhaltimet ja diskoviulut tuovat lihaa luiden ympärille. Jälleen yksi osoitus siitä, kuinka diskomusiikin aikakaudella diskoelementit dominoivat suomalaisessa iskelmätuotannossa. Entä mikä on laulun sanoituksessa se kotimaa, johon tie johtaa? No tietenkin se, missä hanget hohtaa. Stadin kundi Kirka laulaa kaipaavansa Lapin erämaan rauhaan...



Jaana – Tulipunaruusut

Säv. ja san. Usko Kemppi, sov. Paul Fagerlund ℗ 1980 Levytuottajat

Muistatteko vielä Jaana Hermusen, jonka El Lute -suomennos esiteltiin Suomidiskotärppien ensimmäisessä osassa. El Lute -singlen toisella puolella julkaistiin diskoversio ikivihreästä Tulipunaruusut-humpasta. Diskomusiikin aikakaudella vanhoja klassikoita tuunattiin diskoasuun. Levytyksen sovittanut Paul Fagerlund oli jo vuonna 1977 laatinut diskosovituksen Päivi Kautto-Niemen Liljankukka-levytykseen, josta tuli valtavan suuri menestys. Hieman samanlaisia sovituksellisia ratkaisuja käytettiin tässä Tulipunaruusujen diskohumppaversiossa. Jaanasta ei kuitenkaan tullut uutta kestotähteä suomalaiselle kevyen musiikin kentälle, sillä hän on tiedettävästi levyttänyt vain muutaman levytyksen.



Irwin Goodman – Discohai

Säv. ja sov. Paul Fagerlund, san. Emil von Retee ℗ 1980 Levytuottajat

Irwin goes Tsingis Khan! Kansantaitelija Irwin Goodmanin suosio oli pohjamudissa 1970-luvun päättyessä. Vuonna 1980 Irwiniltä julkaistiin vain yksi ainoa singlejulkaisu, jonka molemmat laulut ovat vaipuneet unohduksiin. Singlen A-puolen kappale on kuitenkin oikeastaan aika kiinnostava. Irwinin levytyksissä on usein sivuttu ajankohtaisia aiheita, joten ei ollut varsinaisesti ihme, että diskokuumeen jyllätessä kuumimmillaan myös Irwin teki omanlaisensa avauksen diskorytmeihin. Diskoteekkien kulta-aikana tanssilattialla saatettiin lauantaisin kohdata todellinen diskohai, joka "ryystää, jyystää ja sitten pamputtaa". Paul Fagerlundia voitaisiin tämän keskieurooppalaista diskohittiä mukailevan sävellyksen perusteella todella kutsua köyhän miehen Ralph Siegeliksi. Ilmiselviä Dschinghis Khan -vaikutteita on kuultavissa "hu, ha!" -välihuutoineen. Vastaavanlaiseen diskohaihin törmäsi muuten myös Satu Pentikäinen kappaleessaan Rytmiin kuumaan (1983), jonka sanoituksessa diskohai vaani saalistaan aina lauantaisin...



Kake Randelin – Kapakasta kapakkaan

Säv. Hillel Tokazier, san. Juha Vainio, sov. Jori Sivonen ℗ 1981 Finnlevy

Vuonna 1981 Jori Sivonen oli jo löytänyt syntetisaattorit ja alkoi käyttää niitä aktiivisesti kotimaisissa iskelmälevytyksissä. Kake Randelin nousi 1980-luvun alkupuoliskolla koneiskelmän aikakaudella ilmiömäiseen suosioon. 1980-luvun alkupuoliskolla Kaken albumit myivät kultaa ja timanttia. Kaken esikoisalbumin (1981) vauhdikkain levytys on tämä Hillel Tokazierin "laukkakomppinen" sävellys, jonka moderni sovitus à Jori Sivonen henki uuden ajan alkamista suomalaisessa iskelmäteollisuudessa.



Mona Carita – Satu kaunis rakkauden

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Juha Vainio ℗ 1981 Finnlevy

Mona Carita levytti kuusi vuotta kestäneen uransa aikana enimmäkseen käännöskappaleita, mutta levytysrepertuaariin mahtui myös joitakin kotimaisia sävellyksiä. Tämä Veikko Samulin säveltämä iskelmä nousi suurimpaan suosioonsa vasta vuonna 1989 Kikan levytettyä siitä version esikoisalbumilleen. Monelle Kikka-fanille on tullut yllätyksenä, että laulu ei olekaan Kikan "originaali". Alkuperäinen versio sisältyi Mona Caritan kultaa myyneelle Nykyaikainen-albumille (1981).



Jokke Seppälä – Lennät eiliseen

Säv. Jokke Seppälä, san. Tapsa Rantanen, sov. Laszlo Varga ℗ 1981 Polarvox

Jokke Seppälä julkaisi 1980-luvun alussa kaksi englanninkielistä albumia, jotka sisälsivät laadukasta kansainvälisen tason tanssimusiikkia. Albumien satoa kuultiin myös Syksyn sävel -kilpailuissa. Syksyn sävelessä laulut oli kuitenkin esitettävä jommallakummalla kotimaisella kielellä, joten kappaleisiin laadittiin suomenkieliset sanoitukset. Vuonna 1980 Jokke Seppälä kilpaili funkahtavalla Lauantaiyö-kappaleella. Vuotta myöhemmin kilpailukappaleena oli tämä vahvasti diskoon kallellaan oleva Lennät eiliseen. Sekä laulun suomenkielinen teksti ("sä oot kiltti kuin täi / tartut neutroniin ja pääset uutisiin") että taustakuoron hulvaton koreografia herättivät hämmennystä.



Lennät eiliseen sijoittui vuoden 1981 Syksyn sävelessä kahdeksanneksi. Laulun englanninkielinen versio You gonna burn julkaistiin Jokke Seppälän toisen albumin Find my girl (1982) uudelleenjulkaistun painoksen bonusraitana.



Raya – Harhaa

Säv. Harri Vainiola - Raija Jääskä, san. Jussi Asu, sov. Harri Vainiola ℗ 1982 Zero Records

Lisää hämmentäviä Syksyn sävel -diskoiluja. Rayan ura viihdyttäjänä alkoi 1960-luvun viimeisinä vuosina, jolloin hän esiintyi muun muassa Danny-show'ssa. Raya loi uraa lähinnä musikaalinäyttelijänä ja musiikkiteattereissa. Näyttävä Raya aiheutti aikoinaan kohua keltaisessa lehdistössä julkaistuilla sensuelleilla kuvilla. Vuonna 1982 Raya teki yllättävän comebackin julkisuuden parrasvaloihin, kun hän pääsi Syksyn sävelen loppukilpailuun Harhaa-diskoilulla. Hän oli itse säveltänyt laulun yhdessä Harri Vainiolan kanssa. Kappaleen sähköinen soundimaailma oli todella moderni ja suorastaan vallankumouksellinen Syksyn sävelen ympäristössä. Esitys taisi kuitenkin mennä suurelta yleisöltä yli ymmärryksen, sillä laulu sijoittui postikorttiäänestyksessä vasta kahdeksanneksi. Omaperäinen ja sensuelli diskoilu on kuitenkin jäänyt iskelmäpoikien mieleen, ja laulu on nostettu joissakin piireissä suorastaan kulttiklassikon asemaan.



Ylipäätään vuoden 1982 Syksyn sävelen sato oli todella omaperäinen ja kummallinen. Esiraadeilla lienee ollut tarkoituskin valikoida loppukilpailuun esityksiä, jotka poikkesivat perinteisestä iskelmälinjasta. Mielenkiintoista on, että Harhaa oli esiraadin mielestä parempi kuin esimerkiksi Avaa hakas ja Vanhojapoikia viiksekkäitä, jotka molemmat jäivät finaalin ulkopuolelle...

Päivi Kautto-Niemi – Tulisit luokseni päivälläkin

Säv. ja sov. Jussi Niemi, san. Raul Reiman ℗ 1982 CBS Records

Päivi Kautto-Niemi oli 1970-luvun jälkipuoliskolla yksi Suomen suosituimpia diskotähtiä. Hän levytti vuosina 1977–79 Finnlevylle kolme diskontäyteistä albumia. 1980-luvun alkaessa Päivin levytystahti hiipui. Finnlevyn jälkeen hän levytti CBS:lle yhden singlen, jonka paraatipuolella julkaistiin hänen miehensä Jussi Niemen säveltämä loistavan tarttuva diskoiskelmä Tulisit luokseni päivälläkin. Aivan liian vähälle huomiolle jäänyt helmi. Diskoiskelmää parhaimmillaan!



Kisu – Aivan kreisi

Säv. ja sov. Kassu Halonen - Kisu Jernström, san. Chrisse Johansson ℗ 1982 Scandia

1970-luvulla pop-iskelmää levyttänyt Kisu Jernström hämmästytti vuonna 1981 suomalaisia muusikkopiirejä levyttämällä korkeatasoisen englanninkielisen albumin Don't stop the music, joka keräsi kehuja ja ylistyksiä. Tuon albumiprojektin jälkeen esityskieli vaihtui taas suomeksi. Vuonna 1982 levytetty Aivan kreisi on nimensä mukaisesti ihan päätön menopala Kisun levytysrepertuaarissa. Biisi on jäänyt suomidiskon ystävien keskuudessa elämään camp-klassikkona. Tietysti näinä Fingerpori-aikoina laulun sanoituksen ilmaus "mä oon faijaani nääs tullu" voi herättää tahattomia naurunpyrskähdyksiä ja/tai vastenmielisiä konnotaatioita... Levytys julkaistiin Kisun Musta kissa -albumilla (1984), joka sisälsi muitakin diskosoundisia levytyksiä.



Frederik – Stenka Rasin

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1981 Finnlevy

Frederikin ja Jori Sivosen yhteistyö alkoi alkuvuodesta 1981, kun Reetu kilpaili euroviisukarsinnoissa Sivosen sävelmällä Titanic. Titanic oli ollut kansan ylivoimainen suosikki Suomen viisuedustajaksi, mutta rockhenkinen asiantuntijaraati ei voinut omilla nimillään ja naamoillaan antaa korkeita pisteitä kaupalliselle schlagerille, joten karsinnan voittoon ylsi Riki Sorsa. Jori Sivonen on myöhemmin kertonut saaneensa inspiraation Titanicin soundimaailmaan kuuntelemalla Abban kappaleita väärään suuntaan lopusta alkuun. Sävellykseen otettiin myös muutaman tahdin verran vaikutteita Tšaikovskin sinfoniasta. Vastaavanlaista soundia hyödynnettiin myös myöhemmissä Frederikin levytyksissä. 1970-luvun alussa Suomen levymyyntilistojen kärkeen nousi Viktor Klimenkon albumi Stenka Rasin, jossa hän tulkitsi antaumuksella venäläisen kansanlaulun legendaarisesta kasakkajohtajasta. Kymmenisen vuotta myöhemmin suomalaiset kuuntelivat hieman toisenlaista näkemystä samasta aiheesta. Itse asiassa Raul Reimanin sanoitus mukailee tuota venäläistä kansanlaulua, mutta Jori Sivosen sävellys on ehtaa kasaridiskoa. Hieno ja suorastaan jyräävä diskoiskelmä, joka pitää otteessaan alusta loppuun. Stenka Rasin julkaistiin Frederikin kultaa myyneellä albumilla Alta pois (1981).



Berit – Tässä nyt ja näin

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Juha Vainio ℗ 1983 VIP-Music

Tässäpä sitä tyylipuhdasta Veikko Samuli -diskoilua, jota on jo ylistetty tässä blogissa aikaisemminkin. Berit levytti vuonna 1983 Veikko Samulin johdolla uransa ensimmäisen diskoiskelmäalbumin Tässä nyt ja näin, jonka otsikkokappale menestyi erinomaisesti Jokamiehen listalla. Levytyksessä kiteytyy loistavasti Samulin taito säveltää erittäin sujuvia melodiankulkuja ja ennen kaikkea sovittaa kappale erinomaisen mukaansatempaavaksi. Vaikka iskelmä kuulostaa yksinkertaiselta, sen sävelkulussa ja sovituksessa on nerokkaita nyansseja ja jippoja. Jännite säilyy koko liki neliminuuttisen ajan. Berit vastaanotti Tässä nyt ja näin -albumista uransa ensimmäisen kultalevyn.



Eini – Elämäni mies

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Antero Ollikainen ℗ 1983 Finnlevy

Eini aloitti uransa vuonna 1978 diskolevytyksillä. Einin varhaisia levytyksiä säestivät ajan hengen mukaisesti isot orkesterit, mutta 1980-luvun edetessä Eininkin oli totuttava kapeamman soundimaailman levytyksiin ja syntsavetoisiin sovituksiin. Einin Aika pakkaus -albumi (1983) alkaa heti melkoisella syntsaiskelmän klassikolla, sillä albumin aloitusraita Elämäni mies on ollut melkoisen kovaa valuuttaa iskelmäpoikien illanvietoissa. Menevä syntsadiskosovitus ja korni sanoitus – mitä muuta kasari-iskelmältä voisikaan vaatia. Sanoituksen on muuten laatinut Vexi Salmi, joka 1980-luvulla käytti usein salanimeä Antero Ollikainen. Elämäni mies kuuluu niihin levytyksiin, joita artisti itse ilmeisesti nykyään hieman häpeilee. Vuonna 2013 esitetyssä Iskelmä-Suomi -dokumentissa Eini kertoi avoimesti, kuinka hänen mielestään hänellä olisi ajoittain pitänyt olla paljon korkeampi rima levytyskappaleiden laadun suhteen. Huhujen mukaan Eini olisi estänyt Elämäni mies -kappaleen julkaisemisen hänen 30 suosikkia -kokoelmallaan (2006).



Meiju Suvas – Lootuskukka

Säv. Mika Silfver, san. Juha Vainio, sov. Kaj Westerlund ℗ 1983 Finnlevy

Meiju Suvas nousi raketin lailla suomalaisten artistien eturiviin vuonna 1982, kun hänen esikoisalbuminsa myi upeasti yli 54 000 äänitettä. Hienosti menestyneen albumin myötä Meijusta tuli yksi Suomen suosituimpia – ellei hetkeksi aikaa peräti suosituin – diskomusiikin esittäjiä. Meiju Suvas oli suosionsa huipulla, kun hänen toinen albuminsa Pidä musta kiinni näki päivänvalon syyskuussa 1983. Meijun kakkosalbumin ehdottomiin kohokohtiin kuuluu albumin tuottaneen Kaj Westerlundin (tosin iskelmälevytyksissä usein käyttämällään salanimellä Mika Silfver) säveltämä Lootuskukka. Nuorekasta kasari-iskelmää parhaimmillaan. Laulu oli aikoinaan sangen suosittu ja se nousi jukebox-listalla parhaimmillaan seitsemänneksi. Sittemmin Lootuskukka on jäänyt kuitenkin hieman unohduksiin, mikä johtuu kenties siitä, että laulun alkuperäistä versiota ei ole jostain käsittämättömästä sisällytetty Meijun CD-kokoelmajulkaisuille. Kummallista ottaen huomioon, että laulu oli yksi Meijun suosituimman menestyskauden merkittävimpiä hittejä... Meiju Suvaksen toinen albumi Pidä musta kiinni menestyi mukavasti myyden kultaa.



Tapani Kansa – Vain yhden kerran eläissään

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Vexi Salmi ℗ 1983 Finnlevy

1980-luvulla koneiskelmästä tuli niin valtavirtaa kotimaisessa iskelmäteollisuudessa, että miltei jokainen suomalainen levyttävä iskelmälaulaja joutui tekemisiin syntetisaattorisoundien kanssa. Tapani Kansan laajassa levytysrepertuaarissa kaikkein kasarisoundisin levytys lienee tämä vuonna 1983 ikuistettu Vain yhden kerran eläissään, jonka monet suomidiskon ystävät ovat ottaneet omakseen – jopa sellaisetkin, joita Tapani Kansan muu tuotanto ei puhuttele. Tapsa kävi esittämässä kappaleen levytysvuotenaan Toivotaan toivotaan -ohjelmassa.



Levytys sisältyi Tapani Kansan mainiolle iskelmäalbumille Tässä ja nyt (1983), joka myi kultaa. Tapsan esittämänä kasarisoundinen syntsaiskelmäkin kuulostaa uskottavalta. Sen sijaan Kike Elomaan myöhemmin samasta laulusta levyttämä versio saattaa hieman jo värähtää campin puolelle...



Sonja Lumme – Anna olla vapaa

Säv. Hillel Tokazier, san. Jukka Nurmela, sov. Laszlo Varga ℗ 1983 JP-Musiikki

Jazzmusiikkia opiskellut Sonja Lumme kuuluu niihin taiteilijoihin, jotka mieluiten levyttävät vain sellaista musiikkia, josta itse pitävät. Useat levy-yhtiöt ovat kosiskelleet lahjakasta Lummea riveihinsä, mutta Sonja on sanonut systemaattisesti "ei" kaupallisten iskelmien levyttämiselle. Silloin tällöin Sonja Lumme on kuitenkin joutunut tekemään myönnytyksiä iskelmäteollisuuden kanssa, kuten esimerkiksi hänen kasarisoundien dominoimalla esikoisalbumillaan Anna olla vapaa (1983). Levyn tarttuvassa nimikkobiisissä oli kieltämättä korkea hittipotentiaali – ja kenties laulusta olisikin tullut hitti, mikäli sen olisi julkaissut suurempi levy-yhtiö tai esittänyt nimekkäämpi artisti. Sonja Lumme tuli Suomen kansalle tutummaksi vasta muutamaa vuotta myöhemmin: paitsi vuoden 1985 euroviisuedustajana myös lahjakkaana näyttelijänä.



Katri Helena – Luotu elämään

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1984 Finnlevy

1980-luvulla edes Katri Helenan levytykset eivät välttyneet vuosikymmenelle niin ominaisista konesoundeista ja syntetisaattorivetoisista sovituksista. Kasarisoundit korostuvat erityisesti vuonna 1984 julkaistulla albumilla Kirje sulle, jossa Katri Helenan soundia on selvästi pyritty "ajanmukaistamaan" ja joissakin levytyksissä vallitsee suorastaan nuorekas meno. Albumin suurimpia hittejä olivat muun muassa Miljoona ruusua ja Kirje sulle, mutta suomidiskon ystävät ovat noteeranneet erityisesti albumin viidennen raidan Luotu elämään, jonka ovat kynäilleet – yllätys, yllätys – Jori Sivonen ja Raul Reiman – kaksikko, joka suorastaan dominoi kotimaista iskelmäteollisuutta 1980-luvun alkupuoliskolla. Kirje sulle -albumista Katri Helena vastaanotti jälleen kultalevyn.



Satu Pentikäinen – Ota tai jätä

Säv. ja sov. Kari Litmanen, san. Jorma Toiviainen ℗ 1984 LeBaron Music / Bluebird

Satu Pentikäisen kahdeksan vuotta kestänyt levytysura ajoittuu juuri suomidiskon kuumimpiin vuosiin. Sadun ensimmäinen levytys julkaistiin vuonna 1979 ja viimeisin albumi näki päivänvalonsa vuonna 1986. Sadun kaikki viisi albumia tihkuvat suomidiskoa tyylipuhtaimmillaan. 1980-luvun puolivälissä Satu Pentikäinen esitteli useaan otteeseen nuorekasta diskoiskelmää Suomen kansalle erinäisissä laulukilpailuissa. Toukokuussa 1984 hän kilpaili Kevään sävel -kilpailuissa kihlattunsa Kari Litmasen raflaavalla sävellyksellä Ota tai jätä. Finaalissa nuorekas ja hyvinkin kansainväliseltä kalskahtanut kasari-iskelmä sijoittui peräti neljänneksi, mikä oli iskelmälle poikkeuksellisen hyvä sijoitus tuossa kilpailussa aikana, jolloin elettiin voimakasta iskelmän ja suomirockin välistä vastakkainasettelua. (Katso YouTubesta Sadun esitys Kevään sävelen finaalista, jossa laulu kuullaan liveorkesterin säestämänä.) Laulun säveltäjä Kari Litmanen oli vielä tässä vaiheessa sangen uusi nimi kotimaisessa iskelmäteollisuudessa. Litmanen oli ensimmäisiä suomalaisia säveltäjiä, jotka alkoivat käyttää tietokoneita musiikinteossa. 1980-luvulla hän sävelsi vielä muutakin kuin seineandreita... Satu Pentikäinen kilpaili Kevään sävelessä myös vuosina 1985 (laululla Haluun vapauteen) ja 1986 (Ei huolet paina) ja hänet nähtiin myös vuoden 1985 Syksyn sävelessä kappaleella Huomenna illalla.



Anja Niskanen – Ollaan hiljaa vain

Säv. ja sov. Vesa Torppa, san. Antero Ollikainen ℗ 1984 CBS Records

Sitten Syksyn sävel -diskoilu, joka upposi myös valtavirran yleisöön. Anja Niskanen nousi Suomen kansan tietoisuuteen vuoden 1984 Syksyn sävelessä. 16-vuotias espoolaisnuorukainen päihitti kansan syvien rivien suosikit Erkki Liikasen ja Mikko Alatalon voittaen kilpailun ylivoimaisesti nuorekkaalla kasari-iskelmällä Ollaan hiljaa vain, jonka olivat kynäilleet Vesa Torppa ja Vexi Salmi.



Anja Niskasta kutsuttiin julkisuudessa "Suomen Carola Häggkvistiksi". Syksyllä 1984 julkaistiin hänen albuminsa, jota suomalaiset ostivat kultalevyyn oikeuttavan määrän. Anja Niskasen albumi on yksi suomidiskon suurimpia klassikoita. Syksyn sävel -voittokappaleen lisäksi siltä on jäänyt elämään muun muassa Syy on rakkauden ja Lauantaina bailataan vaan.



Anja Niskanen – Sydämessä soi

Säv. ja sov. Vesa Torppa, san. Jorma Toiviainen ℗ 1985 CBS Records

Keväällä 1985 Anja Niskanen kilpaili vuorostaan Kevään sävelessä. Tälläkin kertaa hänen kilpailukappaleensa oli Vesa Torpan säveltämä. Kevään säveltä Niskanen ei kuitenkaan onnistunut voittamaan, vaan hän joutui tyytymään seitsemänteen sijaan. Tosin toisin kuin Syksyn sävelessä Kevään sävelen tuloksen ratkaisi ammattilaisraati, joka suhtautui ajan hengen mukaisesti yleensä hieman nyrpeästi iskelmiin. Sydämessä soi -kappale julkaistiin vain singlenä, sillä pian tämän jälkeen Anja Niskanen vetäytyi julkisuudesta, eikä jäänyt valmistamaan toista albumia. Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivas -teoksessa on valotettu syitä Anja Niskasen julkisuudesta vetäytymiselle:
"Ennen pitkää hän alkoi kuitenkin kaivata normaalin nuoren elämää ja kouluilmapiiriä. Levytyssopimus purettiin yhteisymmärryksessä." (Latva & Tuunainen 2004, 311)
Anja Niskanen teki paluun levytysstudioihin vuonna 1991 uudenlaisella "aikuistuneemmalla" tyylillä.



Kake Randelin – Nasta pimu

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1984 Finnlevy

Vielä lisää Sivonen-Reiman -musiikkia. Supersuosittu Kake Randelin julkaisi vuonna 1984 neljännen albuminsa Kake, jossa konesoundit oli jalostettu vielä aikaisempia albumeja pidemmälle. Älppäri sisältää muutamia aivan uskomattomia levytyksiä, kuten Nätti tyttö, vähän pehmee, Miehet metsistä ja Kun eletään, ei pelätä, jossa lauletaan kuinka "silloin tarvii pyssyä, jos alkaa ahdistamaan myssyä". Nämä hieman halpahintaisilta kuulostaneet rallit ja niiden kornit sanoitukset olivat omiaan lisäämään rockväen vastenmielisyyttä 1980-luvun iskelmäteollisuutta kohtaan. Erityisesti juuri Kake Randelin oli rock-piirien maalitauluna, johon kanavoitiin kaikki halveksunta koneiskelmäkulttuuria kohtaan. Jori Sivonen on muistellut ajan henkeä Selvis-lehden 2/2005 haastattelussa:
"Tuli Dingo. Tuli Rock-Radio, jossa sanottiin, että 'tämä on nyt sitä tyypillistä reimansivonen musiikkia', jos nyt ylipäätään siellä mainittiin. Outi Popp kirjoitti Kake Randelinin levyarvion: 'Tiedoksi sille, joka tästä tykkää: tuotetta Kake Randelin on taas ilmestynyt levyllinen. Jos joku haluaa ostaa paskaa niin siitä vaan.'" (Selvis-lehti 2/2005)
Kake-albumin suurin hitti on Kielletyt tunteet, mutta levy sisältää myös yhden Kaken uran suurimmista kulttiklassikoista: Nasta pimu on noussut vuosien saatossa todelliseksi bailuiskelmäksi, joka suorastaan villitsee tunnelman Kaken keikoilla. Erityisesti biisin syntsariffi takaa korvamadon pitkäksi aikaa. On suorastaan häpeällistä, että Nastan pimun alkuperäistä versiota ei julkaistu millään Kake Randelinin CD-kokoelmalla. Onneksi vuonna 2013 Warner Music Finland avasi digitoidut arkistonsa kaikkien kuultavaksi, ja siitä lähtien Nastaa pimua on saanut luukuttaa sydämensä kyllyydestä.



Eila Torvela – Lämmintä kättä ja sympatiaa

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Antero Ollikainen ℗ 1984 Finnlevy

Otetaanpa vielä yksi näyte Jori Sivosen syntsaiskelmätehtaalta. Kautta aikojen iskelmiä rustailleet lauluntekijät – jotka menneinä vuosikymmeninä olivat lähes poikkeuksetta kaikki miehiä – ovat kirjoittaneet iskelmälaulajattarien laulettavaksi sanoituksia, joissa nämä julistavat kunniallisuuttaan, kun odottavat tosirakkautta eivätkä anna kenelle tahansa ainakaan ensimmäisellä kerralla. Eila Torvelan esikoisalbumin laulussa Lämmintä kättä ja sympatiaa kertojahahmo haluaa tehdä selväksi flirttaileville miehille, ettei ole mikään kiertopalkinto, vaikka onkin luonteeltaan puhelias, aina iloinen ja huulta heittävä. Eila Torvelan vaiheisiin tutustuttiin jo Suomidiskotärppien edellisessä osassa.



Marion – Aijai

Säv. ja sov. Antti Hyvärinen, san. Chrisse Johansson ℗ 1984 EMI Finland

Samanlaista tematiikkaa sai vuonna 1984 levytettäväkseen myös Marion Rung, joka joutui suomidiskon aikakaudella tekemään tuttavuutta uudenlaisen iskelmäsoundin kanssa. Marionilta julkaistiin vuosina 1983 ja 1984 kaksi albumia Elän kauttasi ja Nainen, jotka tunnetaan nykyään Marionin konedisko-albumeina. Älppärit eivät kuitenkaan menestyneet ja 1970-luvun supertähden suosio syöksyi näinä aikoina melkoiseen alamäkeen. Vuonna 2005 Marionin tuotannosta julkaistiin 4 CD:n boksi, jonka esittelytekstissä Juha Nikulainen ja Jaripekka Koikkalainen kuittaavat näiden albumien tyylin lyhyen diplomaattisesti: "ehkä uudistunut tyyli syntetisaattorisoundeineen oli hieman liian suuri muutos Marionin laulujen ystäville". Nainen-albumin toisen singlejulkaisun Aijai / Okei levytykset veivät Marionin tuotannossa uudistunutta syntsaiskelmätyyliä vielä pidemmälle. Kappaleissa ei ole juuri minkäänlaista melodiaa vaan ne kulkevat lähinnä kompin varassa. Myös Aijai-kappaleen sanoitus on melko jäätävää settiä. Niin sitä moni mies on mukamas vahingossa myöhästynyt illan viimeisestä bussista olettaen saavansa viettää yhteisen yön, mutta käsky käy tiukkana: vain nukkumaan ja olohuoneen vieraspatjalle. Eiväthän Marionin 1970-luvun hittikappaleetkaan sisältäneet mitään kovinkaan syvällisiä sanoituksia, mutta niissä oli sentään melodiat.



Nisa Soraya – Anna rakas raju hetki

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Raul Reiman ℗ 1985 VIP-Music

Sitten yksi kaikkien aikojen suomidisko-klassikoita. Nisa Soraya räväytti vuoden 1985 Kevään sävel -kilpailussa tällä Veikko Samulin säveltämällä modernilla diskovirityksellä. Erityisesti Nisan räväkkään esitykseen kuulunut koreografia sai monet suomalaiset haukkomaan henkeään. Tarkkakorvaisimmat hekottelivat taustalaulajien stemmoille ("maistelin paukustain, -kustain"). Huumorintajuinen kansanosa äänesti Anna rakas raju hetki -esityksen jatkoon loppukilpailuun. Finaalissa päätösvalta oli kuitenkin tosikkomaisella asiantuntijaraadilla, jotka jätti Nisan armottomasti jumbosijalle.



Anna rakas raju hetki ja sen englanninkielinen versio Twilight children julkaistiin ainoastaan singlejulkaisuilla ja laulu vaipui hetkeksi aikaa unohduksiin. Kappale oli ylipäätään Nisan ensimmäisen aktiivikauden viimeisimpiä levytyksiä. Neljä vuotta ensiesityksensä jälkeen Veikko Samuli päätti hyödyntää sävellystään uudestaan ja antoi sen Kikan levytettäväksi hänen esikoisalbumilleen. Kikan debyyttialbumi oli valtava myyntimenestys ja monet suomalaiset mielsivätkin pitkään Anna rakas raju hetki -kappaleen Kikan lauluksi. Sitten 2000-luvun puolivälissä keksittiin YouTube. YouTuben kehityttyä suomalaiset iskelmäharrastajat oivalsivat sivuston potentiaalin ja alkoivat ladata palvelimeen arkistojensa aarteita. Nisan Kevään sävel -esitys ilmestyi YouTubeen kesällä 2008 ja siitä nousi välittömästi pienoinen nettihitti. Uuden sukupolven edustajat pääsivät hämmästelemään 1980-luvun tyyliä ja Nisan nokkelia vastauksia Hantta Krausen haastattelussa. Tähän päivään mennessä ylläolevaa videota on katsottu jo yli puoli miljoonaa kertaa. Noihin aikoihin Nisan Anna rakas raju hetki -kappaletta alettiin soittaa vähemmistökansan suosimissa yökerhoissa, vaikka levytys julkaistiin virallisesti CD-formaatissa vasta vuonna 2015 Rocket Recordsin hulvattomalla Riman alta ja ohi maalin -kokoelmalla.



Markus – Suoraan sydämeen

Säv. ja san. Reijo Matilainen, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1985 M & T Tuotanto

Samaiseen vuoden 1985 Kevään sävel -kilpailuun osallistui iskelmälaulaja Markus, jonka ura onkin yksi Suomen iskelmähistorian kiinnostavimpia. Markus levytti ensimmäisen levytyksensä Viimeinen kevät vuonna 1969. Vaikka laulu ei alun perin herättänytkään huomiota, se on vuosien saatossa noussut kestosuosikkien joukkoon. Seuraavana vuonna Markus saikin sitten levytettäväkseen tuplajättipotin: singlen Jos vielä oot vapaa / Vain kotka lentää aurinkoon molemmat levytykset olivat suuria menestyksiä ja Markuksen single nousi kesällä 1970 listaykköseksi. Markuksen ura alkoi siis todella lupaavasti, mutta heti varsinaisen läpimurron jälkeen hittihanat hyytyivät. Hän levytti säännöllisesti 1980-luvun puoliväliin asti, mutta uusia menestyshittejä ei vain tullut, vaikka levytysten joukossa on useitakin sangen kivoja kappaleita. Näihin kivoihin kappaleisiin luokittelisin ehdottomasti tämän Kevään sävel -kilpailukappaleen Suoraan sydämeen. Sympaattinen kasari-iskelmä sisältyi Markuksen viimeiseksi jääneelle albumille Sain hyvän tunteen (1985). Toisin kuin Nisa Soraya, Markus ei valitettavasti päässyt Kevään sävelen loppukilpailuun.



Anita Hirvonen – Ählämä suntraa

Säv. Esko Koivumies, san. Chrisse Johansson, sov. Kari Litmanen ℗ 1985 CBS Records

Haluan tässä yhteydessä esitellä yhden kaikkien aikojen uskomattomimman suomen kielellä levytetyn kappaleen, vaikkei tällä nyt oikein ole enää niin paljon tekemistä diskon kanssa. Rempseiden rallien kuningatar Anita Hirvonen oli 1980-luvun alkuvuosina suosituimmillaan. Albumit Ovi sydämeen (1981), De va kukku de (1982) ja Ans kattoo ny (1983) myivät kaikki kultalevyyn oikeuttavan määrän. Vuonna 1985 ikuistettiin tämä uskomaton turkkilaishenkinen rallatus Ählämä suntraa, jossa kerrottiin mitä kaikkea ihmeellistä voikaan sattua turkkilaisessa saunassa naisten puolella. 1980-luvulla levytettiin vielä sanoituksia, joita nykyään tuskin pidettäisiin poliittisesti korrekteina. Tosiaalta laulun levytyshetkellä tuskin saatettiin aavistaa, että 30 vuotta myöhemmin Suomessa on turkkilaissyntyinen kansanedustaja. Ählämä suntraa ei julkaistu millään Anitan albumilla (no ylläri...), mutta se sisältyi kuitenkin vuonna 1985 ilmestyneelle Anitan kokoelmalle Parhaat.



Minna Ikonen – Haudujuduu

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Juha Vainio ℗ 1985 Levytuottajat

Minna Ikonen lukeutuu suomidiskon lukuisten tähdenlentojen kategoriaan. Ikonen oli Vexi Salmen Levytuottajat-levy-yhtiön kiinnityksiä. Ikosen esikoisalbumi Elkeet kuin pedolla julkaistiin vuonna 1984. Kyseinen albumi on yksi kotimaisen kasari-iskelmän suurimpia klassikoita, ja siihen tullaan aivan varmasti vielä palaamaan myöhemmin tässä blogissa. Saman vuoden syksyllä Minna Ikonen kilpaili Syksyn sävelen finaalissa laululla Panin tiikerin tankkiin. Syksyn säveleen osallistuminen merkitsi lähtölaukausta Minna Ikosen seuraavalle albumiprojektille. Valitettavasti vuonna 1985 ilmestynyt Ikosen toinen albumi Annan kunnolla palaa jäi kokonaisuutena huomattavasti ensilevyä vaisummaksi. Albumin suosituin laulu lienee sen singlejulkaisu ja aloitusraita Haudujuduu, joka on noussut vuosien saatossa pienoiseksi camp-klassikoksi. Laulun on säveltänyt – kukapas muukaan kuin – Jori Sivonen. Suomalaisten kovasti arvostama Juha Vainio on kirjoittanut laulun sanoitukseen muun muassa "vieras mies sanoi haudujuduu, niin se kaarasta kutsui naarasta" ja "koulut käymättä mulla on / vaan on sitä maalaisjärkee / ettei suomea puhumaton / pääse paistamaan kanssain särkee". Vainio on sanoittanut pitkän sanoittajanuransa aikana yli 2 000 sanoitusta, joiden joukkoon mahtuu myös vähemmän timanttisia tekstejä... Minna Ikonen vetäytyi showbisneksestä piakkoin toisen albumin ilmestymisen jälkeen.



Danny – Romanssi

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Raul Reiman ℗ 1986 M & T Tuotanto

Suomalaisissa muusikkopiireissä tunnettiin aikoinaan käsite "samulointi". Veikko Samuli kuunteli tarkalla korvalla kansainvälisiä hittejä ja "samuloi" niitä säveltämällä mahdollisimman samantyylisiä kappaleita. 1980-luvun puolivälissä suosioon nousivat saksalaiset synthpop-kokoonpanot Modern Talking ja Bad Boys Blue. Samuli innostui näiden esiintyjien uudenlaista modernista soundimaailmasta ja "samuloi" Dannylle tämän Romanssi-levytyksen, jossa on ilmiselviä vaikutteita 1980-luvun puolivälin keskieurooppalaisesta eurodance-soundista. Todellinen helmi Dannyn laajassa levytysrepertuaarissa. Kappale julkaistiin Dannyn Ninja-albumilla (1986), joka taitaa olla yksi Dannyn vähiten tunnettuja, vaikka Danny oli ennen albumin julkistamista saavuttanut valtakunnallista näkyvyyttä niin euroviisukarsinnoissa (kappaleella Ninja) kuin Kevään sävelessä (Armin kanssa kappaleella Pelkkää hyvää). Romanssin dieterbohlen-tyylinen iskelmäsoundi ei kuitenkaan onnistunut saavuttamaan suurta suosiota iskelmän kriisin aikakaudella. Diskoiskelmä oli tässä vaiheessa jo auttamattomasti pois muodista. Suomidiskon ystävät ovat kuitenkin nostaneet Ninja-älppärin arvoon arvaamattomaan erityisesti sen kasarisoundien vuoksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti