27. elokuuta 2016

Mihin katosi Päivi Kautto-Niemi?

Suomidiskoteema Finnhitsaaja-blogissa jatkuu. Päivi Kautto-Niemi nousi suosioon 1970-luvun lopulla diskokuumeen jyllätessä kuumimmillaan. Muutaman vuoden ajan hän oli todellinen suomalaisen diskomusiikin ylipapitar, kunnes ura yhtäkkiä tyssäsi kuin seinään. On korkea aika palauttaa mieliin Päivin diskontäyteiset levytykset ja ottaa selvää, mitä hän on tehnyt aktiiviuransa jälkeen.

Keskisuomalainen Päivi Kautto nousi suomalaisen kevyen musiikin tähtitaivaalle pikkuhiljaa 1970-luvun edetessä. Vuosikymmenen alkupuoliskolla hän esiintyi taustalaulajana muun muassa Dannyn ja Markku Aron kesäkiertueilla. Ensimmäinen merkittävä valtakunnallinen esiintyminen oli vuonna 1973 Suomen euroviisukarsinnoissa Dannyn Galileo Galilei -esityksen taustakuorossa. 70-luvun puolivälin jälkeen Päivi päätyi kapellimestari Risto Hiltusen kokoamaan Laulavat Hiltuset -lauluyhtyeeseen, joka esiintyi säännöllisesti televisiossa. Vuonna 1977 erään televisioesiintymisen myötä Vexi Salmi kiinnitti huomionsa Päiviin. Seuraavana päivänä päästiin jälleen toteamaan, kuinka Suomi on todella pieni maa. Studiosessiossa Salmi hehkutti televisiossa näkemäänsä lahjakasta laulajatarta, jolloin muusikko Jussi Niemi pääsi toteamaan: "Se on minun kihlattuni!".  Eipä mennyt aikaakaan, kun Päivi saapui Finnlevylle koelauluun. Sekä Salmi että Toivo Kärki vakuuttuivat välittömästi Päivin kyvyistä ja hänen kanssaan solmittiin viiden vuoden levytyssopimus.

Vuonna 1977 diskobuumi oli rantautunut vahvasti ja väkevästi Suomeen. Boney M. ja ABBA menestyivät erinomaisesti Suomen albumilistoilla. Kotimainen pop-iskelmätuotanto alkoi ottaa yhä enemmän vaikutteita maailmalla villitsevästä trendikkäästä musiikkityylistä. Niinpä oli luontevaa, että Päivin artistiprofiili muovattiin ajan hengen mukaisesti diskomusiikin ympärille. Päivi oli ensimmäisiä suomalaisia artisteja, joka saatettiin kategorisoida suoraan diskoartistiksi ilman minkäänlaisia muttia. Toki monet muutkin suomalaiset pop-iskelmätähdet saivat 1970-luvun viimeisinä vuosina levytettäväkseen diskovaikutteista musiikkia, mutta Päivi edusti tyylipuhdasta diskoaikakauden artistia.

Yksi diskon aikakauden ominaispiirteitä oli vanhojen ikivihreiden ja klassikoiden päivittäminen diskoasuun. Eräänä esimerkkinä voisi mainita Santa Esmeralda -yhtyeen, joka nousi suosioon levyttämällä diskoversioita 1960-luvun ikivihreistä, kuten esimerkiksi House of the Rising Sun ja Don't let me be misunderstood. Sangen suosittu oli myös esimerkiksi Eruption-yhtyeen versio Neil Sedakan klassikosta One way ticket. Ikivihreiden diskoversioista tehtiin suomalaiset vastineet, joissa hyödynnettiin näiden laulujen alkuperäisiä suomenkielisiä käännöksiä. Niinpä Vicky Rosti levytti Santa Esmeraldan version mukaisesti Lasse Mårtensonin sanoittaman Nousevan auringon talon ja Taiska toisen Santa Esmeralda -menestyksen Don't let me be misunderstood, johon Pertti Reponen oli jo aikoinaan kirjoittanut suomenkielisen käännöksen Sä vain tiedät mistä aloittaa. One way ticket to the bluesin oli ensimmäisenä levyttänyt suomeksi Theresa Rosenius vuonna 1965 Saukin kynäilemällä tekstillä Menolippu. Eruptionin version myötä Saukin sanoittama Menolippu herätettiin uudestaan henkiin, ja sekä Satu Pentikäinen että Vicky Rosti levyttivät siitä diskoversiot vuonna 1979.

Päivin esikoisalbumi julkaistiin 1977.
Myös Päivin levytysura alkoi ikivihreiden tuunaamisella diskoasuun. Ensimmäinen levytys keväällä 1977 oli suomenkielinen versio Bobby Hebbin 1960-luvun ikivihreästä Sunny, joka oli noussut uuteen suosioon Boney M.:n diskoversion myötä. Päivin versio disko-Sunnysta herätti musiikkibisneksen kiinnostuksen, ja Lea Laven levytti laulusta kilpailevan version toiselle levy-yhtiölle. Seuraava single osuikin sitten kultasuoneen. Finnlevyllä oivallettiin, että myös kotimaisia ikivihreitä voisi modernisoida diskoversioiksi. Niinpä Paul Fagerlund päivitti Toivo Kärjen klassikkosävellykseen Liljankukka ajan hengen mukaisen diskosovituksen puhaltimineen ja viuluineen. Päivin versio yli 30 vuotta vanhasta ikivihreästä nousi suosioon. Jukebox-listalla Liljankukka sijoittui parhaimmillaan peräti toiseksi. Levytys julkaistiin myös albumilistan ykköseksi yltäneellä Finnhits 6 -kokoelmalla. Päivin kasvot tulivat tutuiksi miljoonille suomalaisille, kun hän oli mukana kokoelmajulkaisun televisiomainoksessa, jossa "musta limousine" hänet vei pois, eikä ajajaa nähnyt kukaan... Uusi tähti suomalaisen pop-iskelmän taivaalle oli syttynyt. Kesällä 1977 julkaistiin Vexi Salmen tuottama Päivin esikoisalbumi Päivi, joka sisälsi edellä mainitun kahden singlelevytyksen lisäksi muun muassa diskoversiot ikivihreistä Surujen kitara ja Saanhan viimeisen tanssin.

Päivin toinen albumi Sun luokses jään julkaistiin kesällä 1978. Albumin vetonaulana toimi singlelohkaisu ja aloitusraita Suoraan suoneen, joka on suomenkielinen versio Judy Cheeksin tiukasta diskohitistä Mellow lovin'. Suoraan suoneen menestyi hyvin muun muassa Jokamiehen listalla ja se julkaistiin Finnhits 8 -kokoelmalla. Päivin toiselta albumilta voisi nostaa esille myös esimerkiksi laulun Vie paratiisiin, joka on suomenkielinen versio Kelly Marien levytyksestä Take me to paradise. Levytys on tyylipuhdas esimerkki diskomusiikista, joka on todella sitä itseään. Päivi oli mitä luontevin esittäjä, kun angloamerikkalaisia ja keskieurooppalaisia diskomenestyksiä käännettiin suomeksi. Liljankukan menestysreseptiä pyrittiin jatkamaan kakkoslevyllä versioimalla Kärki-ikivihreä Tulenliekki, johon Kim Kuusi laati onnistuneen diskosovituksen.

Vaikka Päivin albumit eivät olleetkaan mitään varsinaisia listamenestyksiä, hän oli 70-luvun viimeisinä vuosina yksi Suomen iskelmännälkäisen kansan suurimpia suosikkilaulajia. Keikkakalenteri täyttyi ääriään myöten ja Päivi kierteli Renault'llaan Suomen tanssilavoja ja ravintoloita uutterammin kuin yksikään toinen aikansa iskelmälaulaja. Vaikka suomalaisen musiikin historiikeissa 1970-luvun viimeisistä vuosista tuodaan useimmiten esille lähinnä punk- ja rockabilly-ilmiöt, Päivi tarjosi sellaista musiikkia, mitä niin kutsutut "kansan syvät rivit" halusivat näinä aikoina kuunnella vapaa-aikanaan töiden ja muiden velvollisuuksien jälkeen: konstailematonta ja tanssittavaa kevyttä musiikkia, joka oli ajan hengen mukaisesti puettu diskoasuun. Päivi on muistellut 1970-luvun lopun hektisiä keikkavuosiaan antoisana ja kiehtovana mutta myös rankkana elämänvaiheena. Hän on lukuisissa haastatteluissa maininnut uransa suurimpana saavutuksena sen, että säilyi näistä vauhtivuosista "selväpäisenä" eikä harhautunut sensaatiomaiseen julkkiselämään.

Päivin kolmas albumi Sillä siisti (1979)
on kaikkien aikojen ensimmäinen levy,
jonka Esa Nieminen on tuottanut.
Päivin kolmas albumi Sillä siisti julkaistiin syksyllä 1979. Albumin suurin hitti oli Esa Niemisen sävellys Pakoon, jolla Päivi kilpaili saman vuoden Syksyn sävelessä sijoittuen mainiosti neljänneksi. Vaikka vuoden 1979 Syksyn sävelen tasoa on moitittu heikkotasoiseksi, ohjelma oli edelleen kansan keskuudessa erittäin suosittu, joten kilpailussa esiintyminen oli oiva markkinointitilaisuus, mikä takasi valtakunnallisen julkisuuden. Ja vaikka Suomessa elettiin 1970-luvun viimeisinä vuosina melkoista diskokuumetta, Päivin Pakoon oli tuon vuoden kilpailun ainoa ehdokas, joka tarjosi tätä muodikasta musiikkityyliä. Syksyn sävel ei jäänyt ainoaksi laulukilpailuksi Päivin uralla, sillä vuoden 1979 lopussa Päivi edusti Suomea Soulissa Etelä-Koreassa World Song Festivalissa, jossa hän esitti kolmannen albuminsa kappaleet Sillä siisti ja Pienet silmät ja suu. Tätä Korean-esiintymistään Päivi pitää yhtenä uransa suurimpana kohokohtana. Päivin kolmannella albumilla julkaistiin muun muassa saksalaisen A La Carte -diskotrion I don't want no plastic lover, jonka Chrisse Johansson käänsi suomeksi nerokkaasti nimellä Olet niinkuin muovimassaa. Albumin kohokohtiin lukeutuu myös sielukas päätösraita, lähes viisi minuuttia pitkä Enää et kuulu mulle (You've lost that lovin' feelin'), joka sovitettu ihanan mahtipontiseksi ja pompöösiksi.

Finnhits-kokoelmien lisäksi Finnlevyn vuosittaisiin kohokohtiin kuuluivat keväisin julkaistut Eurovision Special -kokoelmat, jotka sisälsivät suomenkielisiä versioita vuoden euroviisusävelmistä. Euroviisuistakin Päiville valikoitiin juuri ne kaikkein diskoimmat vaihtoehdot. Vuoden 1978 sadosta hänelle poimittiin Saksan liittotasavallan kuudenneksi sijoittunut sähäkkä diskoviisu Feuer, josta tuli Juha Vainion suomenkielisenä versiona Palaa. Levytystä on yleisesti pidetty hyvin onnistuneena viisukäännöksenä ja kappale jäi Päivin keikkaohjelmistoon jäädäkseen. Olihan Feuer ollut myös Suomen raadin suosikki vuoden 1978 Eurovision laulukilpailun äänestyksessä. Seuraavan vuoden viisuista Päivin levytettäväksi annettiin Norjan kappale Oliver (11. sija), joka jo sanoituksensa puolesta sijoittui diskoteekkiin: laulun tarinassa tyttö etsii savuisesta diskosta Oliveria, jonka kanssa haluaisi päästä tanssimaan. Raul Reiman käänsi viisun suomeksi nimellä Mikset jo vie ja Kassu Halonen sovitti Päivin version huomattavasti alkuperäistä energisemmäksi.

Eurovision Special- ja Finnhits-kokoelmien lisäksi Päivi esiintyy legendaarisella Soiva joulumaa -joululevyllä, joka ilmestyi jouluksi 1978. Kokoelmalla hän esittää Irving Berlinin Valkea joulu -klassikon. Soiva joulumaa oli aikanaan melkoinen myyntimenestys, jota on tilastojen mukaan tähän päivään mennessä myyty kunnioitettavat 42 600 äänitettä. Kaupallisesti menestyneillä kokoelmalevyillä esiintyminen oli osoitus siitä, että Suomen suurin levy-yhtiö Finnlevy todella satsasi Päiviin ja hän kuului levy-yhtiön hierarkiassa selvästi eturivin kiinnityksiin.

Päivin ura oli lähtenyt lupaavasti käyntiin. Keikkoja riitti ja levytysrintamallakin vaikutti menevän mukavasti. Päivin toista albumia markkinoitiin kymmeniätuhansia markkoja kustantaneella tarrakampanjalla, minkä myötä Päivin kasvot koristivat Helsingin keskustan lyhtypylväitä. Lupaavasta alusta huolimatta Päivin ura tuntui loppuneen kuin seinään, kun vuosikymmen vaihtui 1980-luvuksi. Yhtäkkiä Päiviltä ei tullut enää lainkaan uusia levytyksiä. Päivin aviomies Jussi Niemi on Radio Jyväskylän haastattelussa valottanut omasta näkökulmastaan tätä vaihetta. Finnlevyn johdossa tehtiin 70-luvun viimeisinä vuosina lukuisia henkilöstövaihdoksia. Uusia levytyspäälliköitä tuli ja meni. Vanhat jäärät, kuten Toivo Kärki, pyrittiin syrjäyttämään asemastaan. Vexi Salmi – Päivin löytäjä – oli jo loppuvuodesta 1977 perustanut Jorma K. Virtasen kanssa Levytuottajat-levy-yhtiön. Finnlevyn uudet johtohahmot alkoivat satsata uusiin diskotähtiinsä, kuten Mona Caritaan ja Einiin. Päivi, joka oli 1970-luvun lopussa ollut miltei valtakunnan virallinen diskoperhonen, jäi kokonaan sivuun, eikä levy-yhtiöllä ollut enää kiinnostusta panostaa hänen uraansa. Erääksi syyksi on väläytelty levy-yhtiön tyytymättömyyttä Päivin kaupalliseen menestykseen. Satsauksista ja lupaavista hittilevytyksistä huolimatta sellainen lopullinen suurläpimurto jäi kuitenkin saavuttamatta. Yksikään Päivin levytys ei noussut sellaiseen superhitin asemaan kuin esimerkiksi Paula Koivuniemen vuonna 1980 levyttämä Tummat silmät, ruskea tukka. Sellainen suuri jättihitti, joka järisyttäisi kaikkia kansankerroksia ja liitettäisiin automaattisesti esittäjäänsä miltei tavaramerkin omaisesti jäi Päiviltä puuttumaan. Toisaalta tilanne vaikutti erittäin epäoikeudenmukaiselta, sillä Finnlevyn artistikattaukseen kuului edelleen monia muitakin sellaisia laulajia, jotka eivät juhlineet hitti- tai albumilistoilla, ja silti heidän kohdallaan levyttämistä jatkettiin, parhaimmillaan jopa albumi per vuosi -tahdilla. Tilanne oli äärimmäisen raadollinen, sillä Päivillä oli viiden vuoden sopimus Finnlevyn kanssa. Levy-yhtiö ei enää tarjonnut artistilleen uusia levytyksiä, mutta sopimuksen vuoksi muuallekaan ei voinut lähteä. Päivi sai kokea musiikkibisneksen julmuuden.

Vuonna 1982 Päivi vapautui Finnlevyn sopimuksesta. Samana vuonna hän levytti CBS:lle singlen Tulisit luokseni päivälläkin / Ihanaa on rakastaa. Molemmat levytykset edustavat tyypillistä 1980-luvun iskelmämusiikkia. Jussi Niemen säveltämä singlen A-puoli on genreltään mitä mainiointa suomidiskoa ja Veikko Samulin säveltämä B-puoli on tyylikäs iskelmäballadi, joka olisi varmasti kelvannut aikansa eturivin iskelmälaulajien levytysmateriaaliksi. Singlen raflaava A-puoli Tulisit luokseni päivälläkin on ehdottomasti yksi suomidiskon unohdettuja helmiä, joka olisi ilman muuta ansainnut saavuttaa enemmän huomiota. Päivin CBS-single jäi kuitenkin erittäin vähälle huomiolle ja sen mainiot laulut suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Päivin yhteistyö CBS:n kanssa jäi vain tähän yhteen ainoaan singleen. Mahdollisesti levytykset olisivat nykyään edes hieman tunnetumpia, mikäli yhteistyötä olisi jatkettu kokonaiseen albumiin asti.

Vuonna 1984 julkaistulla Mikä tämä
leikki on
-albumilla Päivin sukunimi on
ensimmäistä kertaa liitetty mukaan
esiintyjänimeen.
Vuonna 1984 Päivi solmi levytyssopimuksen Polarvox-levy-yhtiön kanssa. Polarvox oli perustettu jo 1970-luvulla, mutta sen toiminta oli ollut melko pienimuotoista. 80-luvun alkuvuosina Polarvox pyrki laajentamaan toimintaansa varteenotettavaksi toimijaksi Suomen äänitemarkkinoille, ja parhaimmillaan se onnistuikin saavuttamaan 10 % markkinaosuuden kotimaisessa ääniteteollisuudessa. Päivi oli yksi kasvavan Polarvoxin ensimmäisiä iskelmäkiinnityksiä. Vuonna 1984 julkaistiin Päivin neljäs albumi Mikä tämä leikki on. Ainoastaan kotimaisia sävellyksiä sisältänyt albumi edusti hyvin tyypillistä 1980-luvun suomalaista populaarimusiikkia. Osa levytyksistä oli ajan hengen mukaisesti diskopoljentoisia, osa hieman iskelmällisempiä. 1980-luvulla televisiossa pyöri aikaisempaan verrattuna runsaasti televisio-ohjelmia, joissa esitettiin kevyttä musiikkia. Näissä ohjelmissa Päivi pääsi esittelemään uuden albuminsa satoa (mm. erinomaisen tarttuva Kesäni muistot ja otsikkokappale Mikä tämä leikki on). Valitettavasti tämäkään albumi ei onnistunut nostamaan Päiviä eturivin iskelmätähtien joukkoon.

Kyllästyneenä musiikkibisneksen raadollisuuteen Päivi ja Jussi päättivät ottaa langat omiin käsiinsä. Tämän blogikirjoituksen otsikko on toki täysin harhaanjohtava siinä mielessä, ettei Päivi ole suinkaan kadonnut minnekään. Hän on jo usean vuosikymmenen ajan harjoittanut muusikkoaviomiehensä kanssa pienimuotoista keikkatoimintaa. Jussi Niemi on ollut jo vuosikymmenien ajan työllistetty muusikko, jolla on riittänyt monenlaisia tilaustöitä ja projekteja. Päivi ja Jussi ovat omakustanteisesti vastanneet Päivin levytysmateriaalista. Valitettavasti ilman ison levy-yhtiön koneistoa levytykset ovat jääneet vähälle huomiolle, vaikka niiden joukossa on lukuisia onnistuneita kappaleita. Päivi Kautto-Niemi ja Jussi Niemi ovat yksi suomalaisen iskelmämaailman ensimmäisiä muusikkopariskuntia. Jussi säveltää ja Päivi tulkitsee. Ensimmäinen Päivin levyttämä Jussin sävellys oli Syyskuu, joka julkaistiin Päivin kolmannella albumilla vuonna 1979. 1980- ja 90-luvuilla Päivin levyttämistä lauluista suurin osa on Jussin kynäilemiä. Vastaavanlaista yhteistyötä suomalaisen kevyen musiikin kentällä ovat tehneet muun muassa Maarit ja Sami Hurmerinta, Katri Helena ja Timo Kalaoja, Kaija Kärkinen ja Ile Kallio sekä esimerkiksi Pepe ja Kirsti Willberg.

Vuosi 1985 oli jälleen laulukilpailujen aikaa. Päivi kilpaili ensin Kevään sävelessä laululla Luoksein jää ja myöhemmin Syksyn sävelessä kappaleella Sadun maailma. Etenkin Sadun maailma on hieno osoitus siitä, kuinka Päivi on pysynyt uskollisena diskotyylilleen. Laulun sovitus muistuttaa aivan kansainvälistä tuon ajan syntsapop-musiikkia. Kun kesällä 2011 Syksyn sävel retro -televisio-ohjelma muistutti laulun olemassaolosta, monet suomidiskon ystävät jakoivat Facebook-feedeissään esityksen YouTube-videota haltioituneena. "En muistanutkaan, että tällainenkin helmi on", oli tyypillinen saateteksti.

Omakustanteisesti toteutettu albumi
Elämää eteenpäin (1993) on yksi
Päivin uran onnistuneimpia.
Kun pitää langat omissa käsissään, saa tehdä juuri sellaista musiikkia kuin haluaa. Päivi on ollut kaikki nämä vuosikymmenet tyylilleen uskollinen. Vaikka Päivi mielletään ennen kaikkea 70-luvun diskoiskelmän edustajaksi, hänen levytysrepertuaariinsa on päätynyt myös balladeja ja perinteisempää iskelmämusiikkia. Kuitenkin jonkinlainen diskokaudelta peräisin oleva asenne on ollut aina mukana levytysvalinnoissa. Päivi Kautto-Niemen albumit ovat pyrkineet tarjoamaan iloista, positiivista ja paikoittelen hyvin epäsuomalaista hyvän mielen musiikkia, mikä erottaa hänet monista muista iskelmälaulajista täällä nyyhkyballadien ja mollikansan maassa. Yksi Päivin uran hienoimpia työnäytteitä on hänen viides albuminsa Elämää eteenpäin vuodelta 1993. 1990-luvun suomalaiseksi iskelmälevyksi albumi sisältää poikkeuksellisen paljon käännösbiisejä. Heti aloitusraita Sä katseellasi saat on onnistunut suomenkielinen versio Maggie Reillyn hitistä Everytime we touch. Marita Taavitsainen levytti laulusta myöhemmin toisen version nimellä Kun kosket mua, mutta ainakin omissa listauksessani Päivin energinen levytys päihittää Maritan version mennen tullen. Elämää eteenpäin -albumin kohokohtiin kuuluu myös ehdottomasti Kuinka sua kaipaan, joka on reggaeversio Cat Stevensin klassikosta Wild world. Kaikuja diskomusiikista toi Tahdon tanssia ja laulaa, joka on alun perin ruotsalaisen euroviisuvoittajatrio Herreysin hitti Varje liten droppe regn vuodelta 1984 – eli sama laulu, jonka 12-vuotias Jonna Tervomaa levytti vuonna 1985 nimellä Sadepisaroita. Kyseinen laulu oli Päivin albumin ilmestymisen aikaan noussut uudelleen suosioon Ankie Baggerin englanninkielisen version People say it's in the air myötä. Päivin balladilevytysten eliittiä taas edustavat albumin kappaleet Tuuli alla siipien (vuonna 1989 Grammy-palkinnolla palkittu Wind beneath my wings) sekä italoiskelmä Rakkauden voima. Elämää eteenpäin on yksi tasokkaimpia Suomessa 1990-luvun alussa julkaistuja iskelmälevyjä. Valitettavasti ilman suuren levy-yhtiön tukea ja markkinointia albumin oli vaikea tavoitella suurta yleisöä. Samasta syystä albumin sisältö ei ole kuultavissa esimerkiksi Spotifyssa, joten esimerkiksi uuden sukupolven iskelmädiggarit eivät pääse kätevästi tutustumaan levyn materiaaliin.

2000-luvulla Päivi on jatkanut edelleen hyvien sävelmien levyttämistä. Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä suurten levy-yhtiöiden näkemys hyvästä suomalaisesta iskelmämusiikista oli poikkeuksellisen kapeakatseista. Iskelmätarjonta oli sovinnaista, särmätöntä ja yllätyksetöntä. Päivi pyrki omilla levytysvalinnoillaan tuomaan vaihtoehtoa annemattiloiden ja yölintujen edustamaan linjaan. Päivi levytti muun muassa muutamia euroviisukytköksisiä kappaleita, kuten esimerkiksi Veikko Samulin Olet mun maa, taivas ja tuuli, jonka ruotsinkielinen versio Svart och vitt sijoittui toiseksi vuoden 1988 euroviisukarsinnoissa. Samulin tarttuva sävellys muistuttaa enemmän skandinaavista pop-schlageria kuin tyypillistä suomalaista tanssi-iskelmää. Päivi on levyttänyt myös suomenkieliset versiot Ruotsin euroviisukarsinnoissa vuosina 2004 ja 2005 kilpailleista lauluista Min kärlek (Rakkautein) ja Om natten (Yöllä sun kaipaanArja Saijonmaa on levyttänyt samasta laulusta toisen suomenkielisen version vuonna 2011). Päivi kertoi jo vuonna 1985 Kevään Sävelessä Hantta Krausen haastattelussa, kuinka hänen haaveenaan olisi joskus voittaa Eurovision laulukilpailut. Jo positiivinen suhtautuminen Euroviisuihin ja niissä kuultavaan musiikkiin erottaa Päivin monista suomalaista kollegoistaan. Suomessahan monia tuntemattomiakin iskelmätähtiä on pitänyt maanitella viisukarsintoihin mukaan lähes polvillaan rukoilemalla. Ironista kyllä, Päivi on lukuisia kertoja pyrkinyt euroviisukarsintoihin, mutta kertaakaan esiraati ei ole kelpuuttanut häntä mukaan, vaikka useana vuonna on ollut miltei mahdoton löytää innostuneita artisteja mukaan Suomen karsintakilpailuun. Esimerkiksi vuonna 1996 Jussi sävelsi euroviisukarsintoja silmällä pitäen laulun Rakkauden maa, joka muistutti hieman tuon ajan tyypillistä itäeurooppalaista euroviisuiskelmää.

Musiikkibisneksen maailma on raadollinen. Sattumalla on usein merkittävä rooli. Lahjakaskaan artisti ei nouse eturivin tähdeksi, mikäli kaikki palaset eivät loksahda yhteen. Suomi on täynnä lupaavia iskelmälaulajia, joissa voisi olla potentiaalia menestyviksikin tähdiksi, mutta esimerkiksi kiinnostavan hittikappaleen puute voi aiheuttaa uran nopean tyssäämisen. Suomalaisen kevyen musiikin historiassa on kuultu useampiakin tarinoita, joiden mukaan levy-yhtiöiden avainhenkilöt nostavat ja laskevat artisteja. Päivin kohdalla levytysten loppuminen kuin seinään hänestä itsestään riippumattomista syistä kolmannen albumin jälkeen vei häneltä menestyksen avaimet käsistään. Levy-yhtiön preferenssien vuoksi diskoiskelmiä alettiin tarjota artisteille, jotka eivät olleet lähtökohtaisesti yhtään sen suositumpia kuin Päivi.

Suomessa levy-yhtiöillä on hyvin vankka visio kaupallisesta menestyvästä musiikista. Mikäli artisti ei suostu levyttämään musiikkiteollisuuden tarjoamaa formaatti-iskelmää, levytyssopimukselle voi sanoa hyvästit. Päivi ja Jussi ovat pyrkineet tarjoamaan omaa vaihtoehtoaan omakustanteisesti, mutta ilman suuren levy-yhtiön apua levytykset harvoin lähtevät leviämään laajalle yleisölle.

Musiikkiteollisuuden lainalaisuuksien vuoksi monet suomalaiset mieltävät Päivi Kautto-Niemen lähinnä finnhits-aikakauden tähdenlennoksi, vaikka hän on jatkanut musisointia ja levyttämistä kaikki nämä vuosikymmenet. Päivin vähemmän tunnetuimmista levytyksistä esimerkiksi Tulisit luokseni päivälläkin (1982) sekä koko Elämää eteenpäin -albumi (1993) ovat loistavia osoituksia siitä, että valtavirran iskelmämusiikin ulkopuolella on todellisia helmiä. Onneksi kuitenkin iskelmädiggarit – ja varsinkin suomidiskon ystävät – ovat ymmärtäneet Päivin arvon. Hänen kolme 1970-luvun albumiaan ovat mitä mainioimpia ajankuvia diskomusiikin kulta-ajasta. Päivin menestysajankin tuotantoa on julkaistu harmittavan vähän kokoelmalevyillä, mutta sentään vuonna 1998 Fazer julkaisi 20 suosikkia -sarjassa Päivi-kokoelman, joka sisältää hänen Finnlevy-levytyksiään kolmelta ensimmäiseltä albumilta. Muutoin mainiolta kokoelmalta puuttuu jostain käsittämättömästä syystä Syksyn sävelestä tuttu Pakoon, vaikka se on yksi Päivin tunnetuimpia kappaleita.

Keski-Suomesta kajahtaa! Vuonna 2011 Päivi esiintyi Vihreät
Niityt -tapahtumassa kollegansa Juhani Markolan kanssa.
Päivi Kautto-Niemi keikkailee edelleen pienimuotoisesti silloin tällöin siviilityönsä ohella. Yksi Päivin viimeaikaisia kohokohtia on ollut hänen oma konserttinsa vuonna 2011 Vihreät Niityt -iskelmätapahtumassa, jossa Päivi esitteli uransa helmiä iskelmämyönteiselle yleisölle. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta ensilevytyksestä ja tätä virstanpylvästä olisi tarkoitus juhlistaa koko uran kattavalla kokoelmalevyllä. Päivin haaveena olisi vielä toteuttaa albumikokonaisuus, jossa hän esittäisi syvällisempiä hengellisiä lauluja.

Lähteet


Kirjallisuus:

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Niiniluoto Maarit (1982) Toivo Kärki – Siks' oon mä suruinen. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.

Journalistinen aineisto:

Tuunainen Petri: Diskoiskelmätähti. Päivi Kautto-Niemestä tuli isona kouluttaja. Keskisuomalainen 13.8.2016.

Verkkolähteet:

Radio Jyväskylä: Päivin ura hiipui Vexi Salmen jättäessä levy-yhtiön.
http://www.radiojyvaskyla.fi/uutiset-ja-haastattelut/paivin-ura-hiipui-vexi-salmen-jattaessa-levy-yhtion/41/2274

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Salmi Vexi. Päivi: 20 suosikkia – Liljankukka (Warner, 1998).


Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt.

2 kommenttia:

  1. Erittäin hyvä ja kattava juttu hienon laulajattaren urasta. Meillähän on näitä Saara Aaltoja, joita ei noteerata, kun hieman sofistikoidumpina eivät istu siihen perusmuottiin.(Saara on huomattu nyt, kun menestyy ulkomailla) Päivin puhdas, aurinkoisen raikas ääni on niin helposti tunnistettava ja vaikka ura on jatkunut vähemmällä huomiolla, laulajattarena ja esiintyjänä hän on parantunut kuin hyvä viini. Siksi hänellä on edelleen hyvin vankka ja innostunut ihailijajoukko, tulee hittilevyjä tai ei.

    VastaaPoista
  2. Löysin Päivin lauluja hiljattain Youtubesta . Kaikki nämä vuodet olen luullut että Eini oli ensimmäinen discoalaulaja mutta sehän olikin Päivi . No rehellisesti sanottuna Päivin ääni miellyttää enemmän kun Einin ja kestänyt aikaakin paremmin kun Einillä.

    VastaaPoista