27. kesäkuuta 2016

Suomidiskotärpit # 2

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko. Suomidiskotärpit-juttusarjassa pengotaan arkistojen aarteita ja esitellään muutamia diskoaikakauden helmiä ja kulttiklassikoita. Levytyksistä on tarjolla Spotify-linkki ja/tai Youtube-video.

Suomidiskotärpit-sarjan toisessa osassa esitellään vuosina 1975–1979 levytettyjä kotimaisia sävellyksiä, jotka ottivat tavalla tai toisella vaikutteita maailmalla villitsevästä diskobuumista. Tarkoituksena ei ole esitellä tuttuakin tutumpia kappaleita tai kaikkein kuluneimpia ikivihreitä. Aikakauden levytyksistä kuulee osuvasti, kuinka diskosoundit integroituivat vahvasti osaksi suomalaisen pop-musiikin levytysteollisuutta. 70-luvun jälkipuoliskolla suomalainen pop-iskelmä nojasi hyvin vahvasti käännöshitteihin. Kotimaisten sävellysten osuus oli niihin verrattuna vähäinen. Sen vuoksi tässä diskotärppien kakkososassa on huomattavasti vähemmän "näytteitä" kuin juttusarjan ensimmäisessä osassa.

Markku Aro – Yön hyväilyyn maa vaipuu

Säv. ja sov. Antti Hyvärinen, san. Vexi Salmi ℗ 1976 Finnlevy

Antti Hyvärinen sovitti lähes kaikki kappaleet Markku Aron vuonna 1975 ilmestyneelle albumille Katso luontoa ja huomaa. Tämä albumi sisälsi suomenkielisiä versioita varhaisista diskohiteistä, muun muassa Gloria Gaynorin ja Barry Whiten tuotannosta. Suomalaisilla säveltäjillä oli tapana aktivoitua, kun koitti aika lähettää ehdokkaita Syksyn sävel -kilpailuun. Usein Syksyn säveltä varten sävelletyissä kappaleissa saatettiin jäljitellä melko avoimestikin kansainvälisiä hittikappaleita. Vuonna 1976 Antti Hyvärinen sävelsi tämän laulun, joka lähetettiin Syksyn säveleen. Laulun sävellyksessä ja sovituksessa on kuultavissa selvästi vaikutteita niistä samoista diskohiteistä, joita Hyvärinen oli sovittanut Markku Arolle aikaisemmin. Levytys ei liene puhdasoppista diskoa, mutta osoitus siitä, kuinka diskovaikutteet alkoivat pikkuhiljaa kuulua myös kotimaisin voimin sävelletyissä levytyksissä. Yön hyväilyyn maa vaipuu ei kuitenkaan päässyt Syksyn sävelen loppukilpailuun. Kenties laulun hieman epätyypillinen rakenne hämmensi esiraatia: menevänoloista a-osaa seuraakin tunnelmoiva b-osa. Toisaalta, loppukilpailussa kuultiin huomattavasti heikompiakin yrityksiä...



Vicky Rosti – Dream maker

Säv ja san. Kari Kuuva, sov. Jaakko Salo ℗ 1977 Finndisc



Teinisensaatio Vicky Rosti osallistui vuoden 1977 Syksyn säveleen Kari Kuuvan sävellyksellä Dream maker, jota säveltäjämestari itse pitää yhtenä kaikkein onnistuneimpana sävellyksenään. Kuuvan tavoitteena oli kynäillä Burt Barcharach -tyylinen kappale, ja lopputuloksena olikin hyvin kansainväliseltä – suorastaan epäsuomalaiselta – kalskahtava levytys. Liekö epäsuomalaisuus syynä siihen, ettei laulu kuitenkaan menestynyt mairittelevasti kilpailun raatiäänestyksessä. Vaikka tämäkään laulu ei edusta tyylipuhdasta diskoa, niin sen hyvin moderni sovitus säksätyskomppeineen on oivaltava osoitus siitä, että uusi aikakausi oli väistämättä alkamassa. Moderni sovitus on hieno taidonnäyte jo 1950-luvulta lähtien alalla toimineelta Jaakko Salolta, joka pysyi aina trendien aallonharjalla.



Eini – Vielä jossain kohdataan

Säv ja sov. Kalervo Halonen, san. Juha Vainio ℗ 1978 Finnlevy

Eini nousi alkuvuodesta 1978 suuren yleisön tietoisuuteen Baccara-käännöksellä Yes sir, alkaa polttaa. Samana vuonna julkaistiin hänen esikoisalbuminsa, jossa laulujen sovittajana toimi Kassu Halonen. Koska Eini nousi suosioon diskohitillä, oli luonnollista, että hänestä kuorittiin diskotähti, jonka levytykset koottiin aikansa kuumimmasta trendimusiikista. Einin debyyttialbumi sisälsi enimmäkseen käännöskappaleita, mutta Kassu Halonen sävelsi albumia varten myös muutamia sävellyksiä. Vielä jossain kohdataan on albumin tunnetuin kotimainen sävellys, joka istui hyvin artistin edustamaan diskotyyliin. Yksi ensimmäisiä osoituksia levytyksestä, jossa suomalaisen pop-iskelmäsävellyksen konventiot kohtaavat diskoasun.



Taiska – Sataa vain

Säv ja sov. Jori Sivonen, san. Pertti Reponen ℗ 1978 Finnlevy

Alun perin progebändissä soittanut Jori Sivonen nousi 1970-luvun jälkipuoliskolla yhdeksi suomalaisen levytystuotannon työllistetyimmäksi säveltäjäksi ja sovittajaksi. Miltei kaikki suuret levy-yhtiöt Suomessa luottivat Sivosen taitoihin, ja hän vastasi vuosittain sadoista levytyksistä. Sivosen ura iskelmänikkarina lähti nousuun juuri diskokuumeen jyllätessä kuumimmillaan, joten ei liene mikään ihme, että hänenkin ensimmäisissä kaupallisissa sävellyksissä on kuultavissa diskovaikutteita. Eräänä esimerkkinä tämä Taiskan toisella albumilla Taiska (1978) julkaistu kappale. Sovituksessa käytetään diskoviuluja ja taustakuoroja aivan täsmälleen samalla tavalla kuin aikansa kansainvälisissä diskohiteissä.



Danny – Kuin lintu rakkaalleen

Säv ja sov. Veikko Samuli, san. Juha Vainio ℗ 1978 Scandia

1970-luvun jälkipuoliskolla iskelmäsäveltäjien kiistattomaan eturiviin nousi Veikko Samuli. Suomalaisissa muusikkopiireissä tunnettiin aikoinaan käsite "samulointi". Veikko Samuli kuunteli tarkalla korvalla kansainvälisiä hittejä ja "samuloi" niitä säveltämällä mahdollisimman samantyylisiä kappaleita. Yksi ensimmäisiä "samulointeja" syntyi vuonna 1977. Samuli ihastui Smokie-yhtyeen hittiin I'll meet you at midnight ja päätti säveltää samankaltaisen laulun. Loppu onkin suomalaista iskelmähistoriaa: syntyi Tahdon olla sulle hellä, josta tuli koko vuosikymmenen kaupallisesti menestynein kotimainen sävellys. Dannyn & Armin noustessa ilmiömäiseen suosioon Samulille tuli tarve säveltää lisää vastaavantyylisiä kappaleita, joiden tavaramerkkinä oli Tahdon olla sulle hellästä tuttu "naukuvasoundinen" kitarointi.

Dannyn & Armin ensimmäinen yhteisalbumi vuodelta 1978 koottiin ainoastaan Veikko Samulin sävellyksistä. Pekka Laineen käsikirjoittamassa, ohjaamassa ja tuottamassa Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjassa (2013) on luonnehdittu osuvasti, kuinka Tahdon olla sulle hellä -levytyksen myötä "popin ja iskelmän rajamailla tasapainoillut Danny astui lopullisesti suomi-iskelmän sydämeen". Dannyn sooloesitys Kuin lintu rakkaalleen on oivaltava esimerkki siitä, kuinka suomalaisen kaihoiskelmän melodiankulut puetaan ajanmukaiseen Smokie-vaikutteiseen sovitusasuun diskoviuluineen. Laulun tarttuva ja melodinen kertosäkeistö on ehtaa Samulia.



Päivi – Pakoon

Säv ja sov. Esa Nieminen, san. Juha Vainio ℗ 1979 Finnlevy



Esa Nieminen ehti aloittaa pitkän ja maineikkaan uransa iskelmäsäveltäjänä ja levytuottajana juuri ennen kuin vuosikymmen vaihtui 1980-luvuksi. Ensimmäinen hänen tuottamansa albumi on Päivi Kautto-Niemen Sillä siisti, joka julkaistiin syksyllä 1979. Päivi oli 1970-luvun viimeisinä vuosina Suomen merkittävimpiä diskotähtiä. Hän julkaisi tuolloin kolme diskontäyteistä albumikokonaisuutta, joiden perusteella häntä voisi luonnehtia diskoiskelmän tyylipuhtaimmaksi edustajaksi. Päivin levytykset olivat suurimmalta osin käännösversioita keskieurooppalaisista ja angloamerikkalaisista diskohiteistä. Kotimaista tuotantoa edustaa Niemisen säveltämä diskovaikutteinen Pakoon, jolla Päivi kilpaili vuoden 1979 Syksyn sävelessä sijoittuen kunniakkaasti neljänneksi. Pakoon edustaa jo aikaisempiin tärppeihin verrattuna modernimpaa iskelmäasua.



Katri Helena – Kevät

Säv. Matti Siitonen, san. Vexi Salmi, sov. Paul Fagerlund ℗ 1979 Scandia

Katri Helena valittiin helmikuussa 1979 Suomen euroviisuedustajaksi Fredin sävelmällä ja Vexi Salmen sanoituksella Katson sineen taivaan. Euroviisukappaleen singlen b-puolella julkaistiin toinen Fredin ja Vexi Salmen kynäilemä laulu Kevät. Paul Fagerlundin laatima sovitus on jälleen oivaltava osoitus siitä, kuinka iskelmälevytykset saivat vaikutteita diskomusiikista. Diskoviulut kuullaan ensimmäistä kertaa 35. sekunnin kohdalla ja sen jälkeen ne nousevatkin dominoivaksi osaksi säestystä. Fredillä taisi muuten olla 70-luvun lopussa mieltymys espanjalaistyylisiin flamencokitaroihin, sillä niitä kuultiin monessa muissakin hänen tuon aikakauden sävellyksissään (esim. Tuuli vapautta soi, Syntinen yö, Manana...).



Paula Koivuniemi – Kulkea sain sateenkaareni päähän

Säv ja sov. Jori Sivonen, san. Pertti Reponen ℗ 1979 PSO

1970-luvun edetessä syntetisaattoriäänet alkoivat yleistyä kevyen musiikin levytyksissä. Jori Sivonen oli suomalaisessa iskelmämaailmassa konesoundien varsinainen pioneeri. Vuonna 1978 Paula Koivuniemi kilpaili Syksyn sävelessä Sivosen sävellyksellä Sua vasten aina painautuisin. Tuloksena oli kolmas sija ja ikivihreä hitti. Seuraavana vuonna sama tiimi pyrki kilpailuun laululla Kulkea sain sateenkaareni päähän, jota esiraati ei kuitenkaan kelpuuttanut loppukilpailuun asti, vaikka finaalissa kuultiin lukuisia huomattavasti heikompia viritelmiä. Sivosen luomassa syntetisaattorivetoinen sovitus edusti hyvin uudenlaista äänimaailmaa kotimaisessa iskelmäteollisuudessa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti