4. kesäkuuta 2016

Kuukauden levyartikkeli: Seija Simola – Ota kii, pidä mua (Polarvox, 1985)

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko, joten myös albumiartikkelit keskittyvät vahvasti tähän genreen. Seija Simola ajautui 1980-luvulla levytysmateriaalinsa osalta oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Seija itse pitää kasaridiskokauttaan uransa pahimpana floppina, mutta suomidiskon ystävät ovat ottaneet hänen diskoalbuminsa omikseen.

Seija Simolaa pidetään yleisesti yhtenä Suomen sielukkaimmista tulkitsijoista. Hänen huilumainen äänensä, aistikas laulutapansa ja keskivertoiskelmää kunnianhimoisemmat levytykset ovat saavuttaneet ylistystä sellaisissakin piireissä, jotka suhtautuvat iskelmämusiikkiin nihkeästi. Seija Simola on muun muassa kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen suosikkilaulajia: "Seija Simola on upea suomalainen naislaulaja, jolla oli erittäin paljon syvyyttä siinä omassa tekemisessään, musiikissa ja tulkinnassa", on nuori 1980-luvulla syntynyt kulttuuriministerimme luonnehtinut haastattelussa. Eräänä esimerkkinä voisi mainita myös Yleisradion vuonna 2013 esittämän Pekka Laineen tuottaman Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjan, jonka neljännessä osassa Kaupungit valot Anna Eriksson – joka herätti aikoinaan lehtihaastattelussa kohua julistaessaan iskelmämaailman "paskaksi maailmaksi" – kertoo arvostavansa Laila Kinnusta ja Carolaa sekä joitakin Seija Simolan levytyksiä. Seija Simola kelpaa vaativammallekin kuuntelijalle.

Seija Simolan levytysura alkoi vuonna 1966. Sitä ennen hän oli niittänyt mainetta muun muassa Leo Lindblomin yhtyeessä, jonka solistina hän toimi yhdessä Sammy Babitzinin kanssa. Sammy ja Seija olivat molemmat edustavannäköisiä nuoria, joten orkesteri sai runsaasti kehuja myös solistien ulkonäöstä. Seija Simolan ensimmäiset levytykset eivät vielä herättäneet sen suurempaa huomiota. Ennen varsinaista läpimurtoaan Seija Simola nähtiin kaikkien aikojen ensimmäisessä Syksyn sävel -kilpailussa vuonna 1968 laululla Kukkia sinulle. Tuon laulun oli säveltänyt Aarno Raninen, joka alkoi vastata Discophon-levy-yhtiössä Seija Simolan levytyksistä. Raninen oli ollut jo pitkään mieltynyt kunnianhimoisiin eteläeurooppalaisiin – etenkin italialaisiin – suuriskelmiin, ja hän pääsi toteuttamaan ambitiotaan Seija Simolan tuottajana. Ranisen johdolla Seija Simola sai levytettäväkseen voimakkaita ja vaativia lauluja, jotka erottuivat sofistikoituneella otteellaan keskivertoiskelmien tarjonnasta. Raninen sovitti levytykset kunnianhimoisesti: säestyksissä jousiston vahvuutena oli aina vähintään kahdeksan pikkuviulua, kaksi alttoviulua ja kaksi selloa. Keväällä 1969 ikuistettiin Seija Simolan läpimurtolevytys Sulle silmäni annan (Ti regalo gli occhi miei), josta tuli hänen ensimmäinen listahittinsä. Saman vuoden aikana levytettiin myös italoiskelmät Rakkaus kasvoista kasvoihin (Gli occhi dell'amore) ja Kun aika on (Nino Rotan legendaarinen elokuvasävelmä A time for us elokuvasta Romeo ja Julia) sekä äärimmäisen upeat tulkinnat Aranjuez-konserton teemasta Näkemiin ja Claude Debussyn Kuutamosta (Clair de lune). Vuoden 1969 aikana Seija Simola levytti kaikkiaan viisi täysosumaa, jotka ovat kaikki jättäneet jälkensä suomalaiseen iskelmähistoriaan. Vuoden 1970 menestys oli Maritza, suomenkielinen versio Joseph Kosman säveltämästä ikivihreästä.

Seijan versio musikaalisävelmästä
Don't cry for me Argentina (1977) on
saavuttanut runsaasti ylistystä.
1970-luvulla Seija Simolan levytystuotanto vuorotteli aikansa pop-musiikin ja hienostuneemman laulelmaiskelmän välillä. Seija levytti muun muassa suomenkielisiä versioita Carpentersin ja ABBAn hiteistä, mutta hänen levytettäväkseen annettiin myös vanhempia ikivihreitä, kuten esimerkiksi Mies toiveiden (Gershwinien 1920-luvulla säveltämä jazzstandardi The man I love) tai Päivä kaunein on tullut (What a difference a day made, joka sekin on sävelletty jo ennen toista maailmansotaa). Seija Simolan 70-luvun suurin menestys on vuonna 1977 ikuistettu levytys Andrew Lloyd Webberin Evita-musikaalin sävelmästä Don't cry for me Argentina, Pentti Saaritsan suomennoksena Et itkeä saa, Argentiina. Sovittaja Esko Linnavalli halusi hoitaa levytyksen keskellä yötä, "jotta lauluun saataisiin mukaan kaikki se tuska, mikä siihen kuului" (Latva & Tuunainen 2004, 396). Jopa säveltäjämestari Webber on itse myöhemmin kehunut Seijan levytystä yhdeksi parhaimmista kuulemistaan. Et itkeä saa, Argentiina julkaistiin huippusuositulla Finnhits-kokoelmalla, vaikka niihin ei yleensä sisällytetty levy-yhtiöiden kilpailutilanteen vuoksi Discophonin levytyksiä. Vaikka Seija Simola levytti vaativien laulujen lisäksi kaupallisempaa pop-musiikkia, hän mielsi itsensä eräänlaiseksi marginaalimusiikkia esittäväksi taiteilijaksi. Seija Simola muun muassa lopetti tanssilavoilla esiintymisen kokonaan, koska hän ei halunnut tinkiä ohjelmistostaan ja esittää tyypillistä tanssittavaa musiikkia. Kun Seija Simola voitti vuonna 1978 euroviisukarsinnat, hän antoi lehdistölle lausuntoja, joissa luonnehti voittoaan "ihmeeksi" ja vertasi itseään Irina Milaniin, "joka jää aina kaikissa kilpailuissa viimeiseksi".

Iskelmähistoriikeissa ollaan hyvin yksimielisiä siitä, että Seija Simolan ura syöksyi alamäkeen euroviisuedustuksen myötä. Vuonna 1978 Seija valittiin Suomen viisuedustajaksi Reijo Karvosen kauniilla ja sopivan mahtipontisella euroballadilla Anna rakkaudelle tilaisuus. Laulu saavutti Eurovision laulukilpailuissa Pariisissa vain vaivaiset kaksi pistettä, mitkä oikeuttivat ainoastaan 18. sijaan 20 kilpailijan joukossa. Kyseessä on vuosikymmenen selvästi heikoin suomalaissijoitus. Suomen delegaatiossa oltiin ymmärrettävästi pettyneitä, sillä vedonlyönneissä Suomelle oli povattu parhaimmillaan jopa kahdeksatta sijaa. Anna rakkaudelle tilaisuus taisi nojautua turhan paljon koskettavaan tekstiinsä – jota eurooppalaiset eivät ymmärtäneet kielimuurin vuoksi – ja yleisesti oltiin sitä mieltä, ettei mahtipontinen ja "täyteen ahdettu" orkesterisovitus antanut Seijalle tarpeeksi mahdollisuuksia esitellä tulkitsijanlahjojaan. Seija Simola sai kokea heikon viisutuloksen myötä Suomen kansan armottomuuden julmimmillaan. Artistin keikkakalenteri tyhjeni, ja jopa ennen Pariisin viisumatkaa sovittuja esiintymisiä alettiin perua. Syksyllä 2014 70-vuotishaastattelussaan Helsingin Sanomissa Seija Simola totesi ykskantaan, kuinka viisujen jälkeen Suomen kansa hylkäsi hänet.

Katseen kosketus -albumi vuodelta 1979
on kunnianhimoinen kokonaisuus, jossa
Seija Simola tulkitsee vaativia sävellyksiä
runollisiin teksteihin.
Vuonna 1979 Seija Simola julkaisi albumin Katseen kosketus, joka merkitsi jälleen pesäeroa perinteisiin kaupallisiin iskelmiin. Syvällisempiä laulelmia sisältävällä albumilla Simola tulkitsee muun muassa Chydeniusta ja sävellyksiä Aaro Hellaakosken, Oiva Paloheimon ja Pentti Saaritsan runoihin. Albumilta on jäänyt parhaiten elämään upea Kesytetty, jonka Anna-Kaarina Kiviniemi on kynäillyt Pikku prinssi -tarinan pohjalta. Vaikka Katseen kosketus on vuosikymmenien saatossa saavuttanut paljon arvostusta, ja sitä pidetään nykyään Seija Simolan yhtenä upeimmista albumikokonaisuuksista, ei älppäri kuitenkaan menestynyt ilmestymisensä aikoihin mairittelevasti. Iskelmähistoriikeissa syyksi on esitetty, että Euroviisut olivat vielä kansan keskuudessa tuoreessa muistissa, mutta toisaalta voidaan pohtia, olisiko tällaisella vaativammalla laulelmalevyllä ollut muutenkaan minkäänlaisia saumoja merkittävään kaupalliseen menestykseen vuonna 1979 suomalaisilla musiikkimarkkinoilla. Joka tapauksessa Katseen kosketus -albumi osoittaa, että Seija Simola oli omimmillaan haastavampien laulelmien parissa, joten häntä ei ole missään nimessä syytä kategorisoida perinteiseksi iskelmälaulajaksi.

Kunnianhimoisista projekteista huolimatta Seija Simolan suosio oli alamaissa ja ura melkoisessa solmussa. Sangen mielenkiintoinen poiminta Seijan levytystuotannosta on vuonna 1980 levytetty Jos katsot silmiini, joka on suomenkielinen versio Barbra Streisandin megahitistä Woman in love. Woman in love oli Suomessakin valtavan suuri menestys. Listaguru Timo Pennasen listauksissa se on noteerattu vuotensa suurimpana hittinä Suomessa. Voisi hyvin kuvitella, että tällä levytyksellä Discophon-levy-yhtiö on aikoinaan pyrkinyt pelastamaan Seijan uran. Tarjolla oli pomminvarman hitin suomenkielinen versio. Valitettavasti Suomen kansa ei ottanut suomenkielistä versiota vastaan samalla tavalla kuin alkuperäistä, vaikka Jos katsot silmiini nousikin jukebox-listalla parhaimmillaan toiselle sijalle ja se julkaistiin 80-luvun Finnhits -kokoelmalla. Edes Woman in love ei onnistunut sen paremmin pelastamaan Seija Simolan uraa. Vuosina 1981–1983 Seija Simola kävi levyttämässä vain muutaman satunnaisen levytyksen.

Vuonna 1984 Seija Simola solmi levytyssopimuksen Polarvox-levy-yhtiön kanssa. Polarvox oli perustettu jo 1970-luvulla, mutta sen toiminta oli ollut melko pienimuotoista. 1980-luvun alkuvuosina Polarvox pyrki laajentamaan toimintaansa varteenotettavaksi toimijaksi Suomen äänitemarkkinoille, ja parhaimmillaan se onnistuikin saavuttamaan 10 % markkinaosuuden kotimaisessa ääniteteollisuudessa.

Polarvoxille Seija Simola levytti kolme albumia: Tunteet (1984), Ota kii – pidä mua (1985) sekä Seija (1986). Kahdella ensinmainitulla albumilla artisti luopui tiukoista kriteereistään ja lauloi omien sanojensa mukaan kritiikittä kaiken, mitä levy-yhtiö hänelle tarjosi. Nämä albumit tunnetaankin nykyään Seija Simolan "diskoalbumeina". Albumien yleisanti on sangen iskelmällinen ja lauluja säestetään ajan hengen mukaisilla kasarisoundeilla syntetisaattoreineen ja rumpukoneineen. Seija Simola on itse suhtautunut näihin kahteen albumiinsa melko negatiivisesti: Tunteet-albumi vielä menetteli, mutta Ota kii – pidä mua -älppäriä hän on luonnehtinut uransa pahimmaksi flopiksi. Hänen uransa tätä vaihetta on luonnehdittu muun muassa musiikilliseksi harharetkeksi. Seija joutui näillä albumeilla levyttämään muutamia hyvinkin halpahintaisia renkutuksia, joissa hänen tulkitsijanlahjansa eivät kieltämättä pääse oikeuksiinsa. Myös monet Seija Simolan musiikin ystävät suhtautuvat näihin Seijan kasarilevytyksiin suorastaan halveksuvasti ja pitävät epäoikeudenmukaisena, että lahjakas tulkitsija joutui olosuhteiden pakosta alentumaan levyttämään tuotantoa, joka ei sovi hänen arvolleen. Omasta mielestäni Seijan kasarituotanto ansaitsisi kuitenkin vähintään jonkinlaisen osittaisen kunnianpalautuksen. Albumit ovat kokonaisuuksina mainettaan monipuolisempia ja joissain levytyksissä on vielä havaittavissa Seijan aikaisemmalle tuotannolle ominaista sielukkuutta.

Seija Simolan uusi tyyli lanseerattiin vuonna 1984, kun Veikko Samulin johdolla alettiin valmistaa hänen ensimmäistä Polarvox-albumiaan Tunteet. Uudistunutta Seijaa esiteltiin vuonna 1984 muun muassa Yleisradion Hittimittari-ohjelmassa, jossa Seija esitti Samulin sävellyksen Ei rakastaa voi tämän enempää.


Hittimittaria esitettiin aikana, jolloin elettiin vahvaa suomirockin ja iskelmän välistä vastakkainasettelua. Niinpä myös Hittimittarin äänestyksissä iskelmät yleensä jäivät jäännöspisteille, kun taas suomirokkarit etenivät jaksosta toiseen saavuttaen korkeita pisteitä alueraatien äänestyksessä. Ei rakastaa voi tämän enempää onnistui kuitenkin olemaan yksi harvoja iskelmiä, joka äänestettiin ensiesityksensä jälkeen jatkoon seuraavaan jaksoon. Kuvaavaa kuitenkin on, että Seija Simolan pisteet kasvoivat sitä mukaa, mitä pohjoisemmaksi alueraatien äänestyksessä edettiin. Kaihoisa kasari-iskelmä Ei rakastaa voi tämän enempää on Seija Simolan 1980-luvun tuotannon tunnetuin levytys, ja se onkin jäänyt elämään jonkinasteisena suomidiskon klassikkona.

Tunteet-albumilla (1984) esiteltiin
ensimmäistä kertaa disko-Seija.
Ei rakastaa voi tämän enempää toimi Seija Simolan Tunteet-albumin aloitusraitana ja singlelohkaisuna. Vaikka Seijan fanit suhtautuvatkin kasarituotantoon yleisesti penseästi, albumi sisältää muutamia hyvinkin onnistuneita raitoja. Esimerkkinä voisi mainita kakkosraidan Yksi rakkauden yö, joka on suomenkielinen versio italialaislaulajatar Loretta Goggin laulusta Una notte così. Tunnelmallinen italoiskelmä edustaa tavallaan samaa eteläeurooppalaista jatkumoa Seija Simolan uran alkuaikojen menestyksille. Ajan hengen mukaisesti levytysten säestys on muuttunut 1960-luvun muhkeista jousisovituksista kapeampaan soundimaailmaan. Soundimaailman muutosta kuvastaa varsin hyvin Veikko Samulin sovittama uusi versio Seijan läpimurtohitistä Sulle silmäni annan. Tunteet-albumin kohokohdiksi voitaisiin luokitella myös dramaattinen erobiisi Kun päättyy ystävyys sekä Tunne, jonka Seija tulkitsee sellaisella herkkyydellä, mikä ei keneltä tahansa iskelmälaulajalta luonnistuisi. Toki albumilla on joitakin täysin halpahintaisia hömppärenkutuksia – kuten Sen minkä teen kulta tai Gonzales ja Pepita – jotka eivät tee oikeutta Seijan tulkitsijanlahjoille. Valitettavasti nykypäivän valossa Tunteet-albumin tunnetuin raita lienee Juna Turkuun – Seijan ja Jokke Seppälän duetto, joka on toistuvasti äänestetty kaikkien aikojen huonoimmaksi euroviisukäännökseksi. Seija Simola kirjoitti itse suomenkielisen tekstin Alicen ja Franco Battiaton esittämään Italian vuoden 1984 euroviisuun I treni di Tozeur. I treni di Tozeur on yksi kaikkien aikojen arvostetuimpia euroviisuja, joka on saavuttanut suitsutusta myös Euroviisuihin negatiivisesti suhtautuvilta tahoilta. (Ks. esimerkiksi Gaius Turusen ansiokas artikkeli Franco Battiatosta Nuorgam-palvelimessa). Suomenkielisessä sanoituksessa on pyritty olemaan jossain määrin uskollisia alkuperäiselle italiankieliselle tekstille, mutta superälykön maineessa olevan Franco Battiaton kynäilemät monimerkitykselliset vivahteet ovat muuttuneet melkoisen kömpelöiksi ilmaisuiksi. Kun kokonaisuuteen lisätään vielä kertosäkeistön koominen turkulaisvihamielisyys, on valitettavasti todettava, ettei ole mikään ihme, että Juna Turkuun on äänestetty toistuvasti kaikkien aikojen noloimmaksi käännösbiisiksi.

Vaikka monet tahot suhtautuvatkin Seija Simolan kasarituotantoon nykyään negatiivisesti, uusi tyyli on aikoinaan pelastanut hänen työtilanteensa. Iskelmännälkäinen Suomen kansa otti diskoiskelmä-Seijan positiivisesti vastaan ja hänen ohjelmistonsa kelpasi jälleen tanssilavoille, joten keikkakalenteri alkoi taas täyttyä. Jostain taiteilijankin on elantonsa tienattava.

Seija Simolan seuraavaa albumia alettiin valmistaa heti seuraavana vuonna. Tuottajaksi saapui tällä kertaa toinen 1980-luvun suomi-iskelmän kärkinimi Jori Sivonen, joka on yksi suomalaisen koneiskelmän pioneereja. Iskelmän tähtitaivaassa on luonnehdittu, kuinka Seijan "[s]euraava albumi Ota kii – pidä mua oli siirtymistä yhä enemmän päivän iskelmiin" (Latva & Tuunainen 2004, 396). Albumin vetonaulana toimi vastikään läpimurtonsa saavuttaneen Modern Talking -yhtyeen superhitti You're my heart, you're my soul, jonka Chrisse Johansson käänsi suomeksi nimellä Ota kii. Kieltämättä on todettava, että keskieurooppalainen synthpop-genre on melko kaukana siitä sielukkaasta musiikista, millä Seija saavutti läpimurtonsa 1960-luvun lopulla. Ota kii -laulusta levytti oman versionsa myös Meiju Suvas, jonka diskoimagoon laulu sopikin paremmin. Meiju olisi voinut saada Ota kii -levytyksestä isonkin hitin, mutta jostain kumman syystä hänen levytyksensä julkaistiin vain singlellä ja eri esittäjien kokoelmalevyillä.

Ota kii – pidä mua -albumi koottiin pääosin käännöskappaleista. 11 laulun joukossa on kolme kotimaista sävelmää, joista yksi on itse asiassa – mielenkiintoista kyllä – coverversio saman vuoden Suomen euroviisuedustussävelmästä Eläköön elämä, jolla Sonja Lumme kilpaili Göteborgissa. Seijan version tausta on vieläpä täsmälleen sama Bruno Korpelan sovitus kuin Sonja Lummen levytyksessä. Sonja Lummehan ehti levyttää Eläköön elämästä jopa kaksi versiota, koska levy-yhtiössä oli kiistaa laulun sovituksesta. Lopulta viralliseksi singleversioksi päätyi Korpelan sovitus, jonka pohjalta laulu orkestroitiin myös Euroviisuissa. Eläköön elämä lienee Seijan albumin viimeisenä kappaleena lähinnä jonkinlainen "bonusraita". Albumin kaksi muuta kotimaista sävellystä – Taivaan tie ja Kaiken – ovat Jori Sivosen kynäilemiä, joihin sanoitukset on laatinut Raul Reiman. Muutoin albumin käännösbiisien suomenkielisiä tekstejä ovat sanoittaneet Vexi Salmi – tosin 1980-luvulla usein käyttämällään salanimellä Antero Ollikainen – sekä Seija Simola itse. Seijan itsensä tekstittämät laulut poikkeavat jossain määrin albumin kepeästä yleisilmeestä, joten nämä levytykset lienevät hänen omia "löytöjään".

Ota kii – pidä mua -albumin A-puolen kappaleet voisi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: pinnallisempiin lauluihin, jotka eivät ole Seijan mielimusiikkia, ja lauluihin, jotka tarjoavat hänelle edes jonkinlaisen mahdollisuuden ilmaisuvoimaiseen tulkintaan. Ensinmainittuun kategoriaan kuuluu Ota kii -laulun lisäksi ehdottomasti Voi tätä tunnelmaa, joka on suomenkielinen versio tv-koomikkonakin tunnetun Russ Abbotin hitistä Atmosphere. Kesäisen tarttuvan renkutuksen tulkitseminen ei vaadi kovinkaan suuria laulunlahjoja, joten laulun olisi voinut hyvin antaa levytettäväksi Seijaa huomattavasti lahjattomammalle artistille. Pinnallisen kokonaispaketin kruunaa kornit tekstinpätkät: "woo-o, sen ties', oo-o, tuo mies".

Sen sijaan A-puolen kohokohtiin voitaisiin luokitella Jori Sivosen kohtalokas sävellys Taivaan tie. Sanoituksen on tehnyt Raul Reiman, jolla oli usein sanoituksissaan taipumusta käsitellä elämän varjopuolia ja elämää suurempia asioita. Taivaan tien tekstissä pohditaan eksistentiaalisia näkemyksiä ihmiselon tarkoituksesta. "Taivaan tie, vain tähtiä vie / mua ennen oli tähdet nää / ja ne jälkeeni myöskin jää. / Taivaan tie, niin ikuinen lie / olen itse tomua pelkkää vain tään maan."

Omissa listauksissani koko albumin kohokohdaksi nousee A-puolen viimeinen raita Missä oot. Seijan tytär oli lomamatkalla Israelissa kuullut Boaz Sharabin kauniin ja melodisen balladin Tni li yad, jonka on säveltänyt Nurit Hirsh – yksi kaikkien aikojen legendaarisimpia israelilaisia kevyen musiikin säveltäjiä. Seija ihastui lauluun ikihyviksi ja teki siihen suomenkielisen tekstin. Lopputuloksena on veretseisauttavan upea ja dramaattinen, tunnelmallinen balladi, jonka Seija tulkitsee riipaisevan kauniisti. Missä oot on osoitus siitä, että myös Seijan kasarialbumit sisältävät helmiä, joiden takana Seija voisi edelleen ylpeänä seistä. Mielestäni Missä oot on yksi Seijan kaikkein vaikuttavimpia levytyksiä ja se vetää vertoja monelle hänen klassikolleen.

A-puoli sisältää myös laulun Luotan rakkauden, joka asettuu edellä mainittujen kahden kategorian "välimuotoon". Kyseessä Thief of Hearts (1984) -elokuvan soundtrackilta poimittu samanniminen kappale. Genreltään laulu edustaa melodista kasaridiskoa, mutta Seija saa tuotua tulkintaan mukaan hänelle ominaista herkkyyttä. 1980-luvulla Suomessa diskomusiikkia levyttivät monet artistit, jotka eivät olleet läheskään yhtä taitavia laulajia kuin Seija Simola. Vaikka musiikkityyli ei ollutkaan artistin mieleen, Seija hoitaa levytykset ammattitaidolla ja tulkitsee kepeämmätkin laulut lahjakkaasti.

1980-luvun alkupuoliskolla Eurovision laulukilpailujen kilpailukappaleita käännettiin vielä ahkerasti suomeksi. Vuoden 1985 kilpailun sadosta Seijan albumille poimittiin Ison-Britannian neljänneksi sijoittunut laulu Love is, jonka esitti Vikki Watson. Love is – Vexi Salmen käännöksenä Rakkaus kestää – aloittaa Ota kii -albumin B-puolen. Tarttuvaa pop-hittiä syytettiin hieman 10 o'clock postman -plagiaatiksi ja kieltämättä lauluissa jotain hyvin samankaltaista onkin.

Seija Simolan albumien soundimaailma muuttuu entistä kasarimmaksi ja vauhdikkaammaksi, kun vauhtiin pääsee raita B2 Öisin. Kyseessä on suomenkielinen versio skottisäveltäjä Bob Heatlien (miehen aikaisempiin meriitteihin kuuluu muun muassa Anekan Japanese boy) sävellys Midnight, jonka esitti hänen unkarilainen vaimonsa Éva Csepregi. Laulun C-osassa Vexi Salmi kuvailee, mitä Öisin tapahtuu: "Unen pehmeään suloiseen huntuun molemmat vaipua saa / kun vielä tyydytys raukea tuntuu, aistejamme tuudittaa". Kieltämättä sanoitusmaailma on melko kaukana esimerkiksi Katseen kosketus -albumin runollisuudesta...

Albumin toisesta Jori Sivosen sävellyksestä Kaiken ei jää hirveästi jälkipolville kerrottavaa. Laulussa Hellyyden yö – alkuperäiseltä nimeltään Gipsy Queen – yritetään konesoundeilla luoda mustalaismusiikin tunnelmaa. B-puolen kohokohdaksi nousee jälleen Seijan itsensä sanoittama kappale Ystävyys on jäänyt taa. Herkkä balladi on ruotsalainen sävelmä Vänner, jolla Susanne Frölén kilpaili Ruotsin euroviisukarsinnoissa 1985. Albumin slovarit erottuvat edukseen nopeatempoisella albumilla, jota dominoivat syntetisaattorit ja voimakkaat rumpukompit. Seija itsekin nauttii selvästi enemmän näistä lauluista, jotka mahdollistavat hänelle jonkinlaisen mahdollisuuden omanlaisen tulkinnan luomiseen.

Vaikka Ota kii – pidä mua -albumia on moitittu Seijan uran pahimmaksi hutilaukaukseksi ja hänen kykyjensä hukkaanheittämiseksi, se sisältää kuitenkin onnistuneet hetkensä. Etenkin Missä oot, Taivaan tie ja Ystävyys on jäänyt taa ovat levytyksiä, joita ei tarvitsisi hävetä lainkaan. Ja vaikka albumi sisältääkin paljon sellaista musiikkia, josta artisti ei itse välittänyt, niin monia kasarimusiikin ystäviä tämänkin albumin laulut kuitenkin kutkuttavat oikeasta pisteestä. Onhan albumin tuottanut Jori Sivonen ollut 1980-luvulla yksi suomalaisen kasaridiskon ammattitaitoisimpia sovittajia ja tuottajia. Ota kii – pidä mua -albumi on oivallinen ajankuva aikakaudesta, jolloin vielä angloamerikkalaisista musiikkiteollisuuden tuotteista tehtiin ahkerasti suomenkielisiä käännöksiä. 1980-luvun puolivälin jälkeen käännöshittien tehtaileminen suomalaisessa iskelmäteollisuudessa hiipui. Seija joutui tämän aikakauden albumeilla tekemään kompromisseja iskelmäteollisuuden kanssa, ja tuohon aikaan – juuri ennen suomalaisen iskelmämusiikin syvintä kriisiaikaa – iskelmäteollisuus luotti diskopoljentoiseen syntetisaattoreilla säestettyyn musiikkiin.

Seija-albumi vuodelta 1986 on
artistin itsensä mielestä uransa
paras älppäri, mutta suuri yleisö
ei löytänyt levyä.
Kahden diskoalbumin jälkeen Seija kyllästyi levyttämään päivän iskelmiä. Hän halusi tehdä albumin, jollaista ei ollut vielä saanut urallaan toteuttaa. Vuonna 1986 valmistuikin kunnianhimoinen ja taiteellisesti korkeatasoinen albumi Seija, jossa Seija Simola tulkitsi Esa Kaartamon hänelle kynäilemiä kappaleita. Seija Simola pitää tätä albumiaan uransa onnistuneimpana, mutta valitettavasti suuri yleisö jäi kylmäksi. Polarvox-yhtiön historiikissa Juha Rantala on kiteyttänyt osuvasti:
"1980-luvun puolivälin jälkeen Polarvox vähensikin puhtaan iskelmätuotannon määrää radikaalisti ja keskittyi kaupallisin perustein rock-tuotantoon. Toki iskelmän ja rockin raja-aitoja yritettiin myös madaltaa sekä yhdistää näiden genrejen ammattilaisia. Hyvänä esimerkkinä tästä on vuonna 1986 julkaistu Seija Simolan albumi Seija, jolla artisti esittää Esa Kaartamon tekemiä lauluja. Taiteellisesti levy onnistui hyvin, mutta kaupallisesti tilanne oli toinen: levy-yhtiöllä riitti työtä päästä eroon edes albumin 500 kappaleen ensipainoksesta."
Seija-albumi jäi Seija Simolan uran viimeiseksi albumiksi. Uupunut taiteilija oli lopeensa kyllästynyt keikkailuun ja viihdemaailman raadollisuuteen. Seija Simola vetäytyi pikkuhiljaa julkisuudesta ja lopetti keikkailun pysyvänluonteisesti 1990-luvun alussa. Vetäytymisensä jälkeen hän on esiintynyt julkisuudessa harvakseltaan, mutta esimerkiksi vuonna 1995 hän piipahti Neljän tuulen tiellä -televisio-ohjelmassa esittämässä Sulle silmäni annan ja Kesytetty. Vuonna 2003 Seija ällistytti monet kollegansakin, kun hän palasi Erik Lindströmin pyynnöstä levytysstudioon. Seija esittää muutaman kappaleen Lindströmin suunnittelemalla kokoelmalevyllä 50–70-luvun ladyt. Samoihin aikoihin Seija kertoi haastatteluissa, että hänen haaveenaan olisi julkaista vielä yksi omakustanteinen albumi. Pitkäsoitolla oli jo työnimi Akvarelli ja se olisi sisältänyt ainoastaan Seijan itsensä kirjoittamia lauluja. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että Akvarellia ei tulla koskaan julkaisemaan. Seija Simolan omat lausunnot hänen nykyisestä terveydentilastaan antavat ymmärtää, ettei menneiden vuosikymmenien upea tulkitsija kykene enää laulamaan.

Parhaat-kokoelmalla (1995) julkaistiin
Seijan kasarituotantoa CD-formaatissa.
Seija Simolan tuotannosta julkaistiin ensimmäiset CD-kokoelmat vuonna 1995. Seijan kasarituotannon kattavin julkaisu CD-formaatissa on Polarvoxin julkaisema kokoelma Parhaat, joka sisältää 20 laulua Seijan Polarvox-albumilta 1984–1986. Kokoelmalla selvässä pääosassa on Seijan kahden diskoalbumin anti, sillä vuoden 1986 Seija-albumilta julkaistiin vain kaksi laulua. Seijan kaksi ensimmäistä Polarvox-albumia sisälsivät yhteensä 23 laulua, joista kokoelmalle päätyi siis kaikkiaan 18 poimintaa. Ulkopuolelle jäivät Tunteet-albumilta Sen minkä teen kulta ja Vaikka kaiken menetin sekä Ota kii -albumilta Öisin, Kaiken ja Eläköön elämä. Samana vuonna Fazer julkaisi kokoelman 20 suosikkia -sarjassa, joka sisälsi Discophon-levytyksiä vuosilta 1969–1979.

Seuraavan kerran Seijan kasarituotantoa päätyi CD-kokoelmalle vuonna 2002, kun Warner Music Finland julkaisi yhteistyössä Polarvoxin kanssa kokoelmalevyjä 20 suosikkia -sarjassa. Tässä yhteydessä julkaistiin toinen Seija Simolan tuotantoa sisältävä kokoelma alaotsikolla Rakkauden katse. Tämä kokoelma sisältää kymmenen Seijan Discophon-levytystä vuosilta 1970–1980 ja kymmenen Polarvox-levytystä vuosilta 1984 ja 1985. Jälleen kerran kasarituotantoa on valikoitu vain kahdelta ensimmäiseltä Polarvox-albumilta. Kokoelman laatijat ovat ohittaneet kokonaan Seijan oman suosikkialbumin Seija vuodelta 1986. Mainittakoon kuitenkin, että tällä kokoelmalla Missä oot on valittu onnistuneesti lopetusraidaksi, millaisena se toimiikin erittäin upeasti.

Vuonna 2005 Warner Music Finland julkaisi toistaiseksi kattavimman Seija Simola -kokoelman: 38 kappaletta sisältäneen tupla-CD:n Parhaat – Sydämesi ääni. Kun Seija Simola sai vihiä, että tällainen kokoelma oli suunnitteilla, hän otti itse yhteyttä levy-yhtiöön ja esitti muutamia toiveita kappalevalikoiman suhteen. Yhtenä toiveena oli, että kokoelmalla julkaistaisiin ainakin kaksi laulua artistin itsensä arvostamalta vuoden 1986 Seija-albumilta. Warner toteutti Seijan pyynnön kirjaimellisesti, sillä kokoelmalle poimittiin juuri tasan kaksi raitaa tältä Seijan viimeiseksi jääneeltä albumilta. Artistin toivetta taidettiin kuunnella myös sen suhteen, ettei tuplakokoelmalla julkaistu lainkaan mitään muuta kasarituotantoa. Seijan diskovaihe on sivuutettu kokoelmalla kokonaan, sillä kokoelma sisältää kahden vuonna 1986 ilmestyneen laulun lisäksi ainoastaan Discophon-levytyksiä vuosilta 1967–1979. Monet Seija Simolan musiikin ystävät olivat tyytyväisiä kasarituotannon ohittamiseen, mutta ainakin itse olen sitä mieltä, että kasarilevytysten totaalinen sivuuttaminen on hieman kapeakatseista. Kokoelmalla julkaistiin kepeämpiä lauluja 60- ja 70-luvuilta (kaikkein "kaupallisimpana" varmaankin ABBA-suomennos Vai niin eli I do, I do, I do, I do, I do), joten yhtä lailla muutama kasarilevytyskin olisi mahtunut joukkoon. Esimerkiksi Hittimittarista tuttu Ei rakastaa voi tämän enempää on Seijan uralla paljon tunnetumpi kappale kuin moni muu kokoelmalle päätynyt levytys, minkä vuoksi se olisi puolustanut paikkansa hittikokoelmalla. Lisäksi sellaiset levytykset kuten Yksi rakkauden yö, Tunne, Taivaan tie tai Missä oot olisivat sopineet kokoelmalle hyvin osoittamaan, että 80-luvun diskoaikakaudellakin Seija levytti sielukkaita tulkintoja.

Seija Simola on artisti, joka on saanut kokea viihdemaailman raadollisuuden. Uransa aktiiviaikana hän ei oikein koskaan saanut kokea ansaitsemaansa arvostusta suurelta yleisöltä. Mönkään menneiden Euroviisujen jälkeen yleisö käänsi hänelle selkänsä, ja tukalan työtilanteen vuoksi hän joutui levyttämään materiaalia, joka ei ollut hänelle mieleistä. Onneksi 2010-luvulla on ollut ilo huomata, että samalla kun iskelmämusiikin arvostus on muutenkin noussut, myös Seija Simolan sielukkaat levytykset mainitaan yhä useammin suomalaisen kevyen musiikin historian uniikkeina helminä. Kulttuuriministeri Grahn-Laasosen ylistykset ovat osoituksia siitä, että myös nuoremmat sukupolvet löytävät Seijan tuotannon. Seija Simolan kohdalla voisi todeta samoin kuin Vexi Salmi on todennut Carolan kohdalla: aika on tehnyt tinkimätöntä työtään ja erottanut todelliset jyvät akanoista.





Lähteet


Kirjallisuus:

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Verkkolähteet:

Kallionpää Katri: "Suomen kansa hylkäsi minut" – Euroviisut pilasi Seija Simolan uran. Helsingin Sanomat 25.9.2014.
http://www.hs.fi/ihmiset/a1411570459307

Rantala Juha: Polarvox. Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa.
http://www.suomalaisenmusiikinhistoria.fi/doc/polarvox.pdf

Turunen Gaius: Sufin kevyt kosketus – kahdeksan biisiä Franco Battiaton maailmasta. NRGM-palvelimessa.
http://www.nrgm.fi/artikkelit/sufin-kevyt-kosketus-kahdeksan-biisia-franco-battiaton-maailmasta/

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Hakasalo Ilpo. Seija Simola: 20 suosikkia – Sulle silmäni annan (Fazer, 1995).

Rantala Juha. Riman alta ja ohi maalin – Suomi-iskelmän hurjimmat harhalaakit (Rocket Records, 2015).

Salmi Vexi. Seija Simola: 20 suosikkia – Rakkauden katse (Warner, 2002).

Salmi Vexi. Seija Simola: Parhaat – Sydämesi ääni (Warner, 2005).


Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt.

4 kommenttia:

  1. Kiitos kattavasta jutustasi. Rakastan sattumoisin juuri noita Seijan diskolevyjä, ja Tunne-kappale varsinkin on hieno. Seijan ääni kuorruttaa kyllä kauniisti kehnommankin kakun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Seijan ääni kuorruttaa kyllä kauniisti kehnommankin kakun." Tämähän oli upeasti kiteytetty! Ja minäkin olen jo vuosikymmenet pitänyt Tunne-kappaleesta ja aina sen kaunista tulkintaa kuunnellessa hämmästelen, että miksi näihin 80-luvun Seija-levytyksiin tunnutaan suhtautuvan yleisesti niin penseästi.

      Poista
    2. No niinpä. Sitä itsekin taas mietin, kun tekstiäsi luin. Juttusi edistää kuitenkin kunnian palauttamista, ja siksikin se on tärkeä.

      Poista
  2. Seijan ura kappaleiden näkökulmasta oli poikkeuksellisen hieno. Se harmittaa, että ura päättyi liian varhain.

    Itse olen miettinyt sitäkin, miksei hän jatkanut sanoittajana uraansa. Sen olisin kysynyt, jos toimittajana olisin häneen törmännyt.

    VastaaPoista