5. joulukuuta 2015

Kuukauden levyartikkeli: Soiva joulumaa (Finndisc, 1978)

Joulun lähestyessä on aika etsiä levyhyllyistä legendaarinen "Joulu-Finnhits" -albumi vuodelta 1978. Albumia varten 14 legendaarista finnhits-esiintyjää levyttivät vanhoja ja uusia viihteellisiä joululauluja. Tuttujen klassikoiden lisäksi Suomen eturivin musiikintekijät kynäilivät uusia kappaleita, joista yksi muodostuikin vuosien saatossa todelliseksi ikivihreäksi jouluklassikoksi.

Joulumusiikin julkaiseminen on ollut jo pitkään olennainen osa iskelmäbisnestä. Miltei jokainen suomalainen iskelmälaulaja on julkaissut uransa aikana jonkinlaisen jouluäänitteen, lukuisat artistit useamman. Levy-yhtiöille joululevyt ovat sangen tuottoisa bisnes: kenenkään ei välttämättä tarvitse tehdä uusia lauluja ja raidat voidaan tuottaa melko halvalla tuotannolla. Äänitemyynnissä on koettu aina joulunalusaikana selkeä piikki, joten jos artisti on suosionsa huipulla, joululevy joulumarkkinoille nähdään projektina, jossa taloudellisen tappion todennäköisyys on äärimmäisen pieni. Tuottoisin suomalainen jouluäänite lienee Jari Sillanpään Hyvää joulua vuodelta 1996. Sillanpää oli vasta saman vuoden alussa julkaissut esikoisalbuminsa, josta tuli Suomen kaikkien aikojen myydyin äänite. Sillanpää-buumi oli huipussaan, minkä myötä joululevyäkin ostettiin liki 150 000 suomalaiseen kotitalouteen. Samanlaisia pienemmän menestyksen esimerkkeinä voisi mainita platinaa myyneet Arja Korisevan Saa joulu aikaan sen, joka julkaistiin hänen toisen albuminsa jälkeen jouluksi 1991, sekä Suvi Teräsniskan Tulkoon joulu, joka ilmestyi hänen esikoislevynsä jälkeen jouluksi 2009. Suomalaisista joululevyistä kaikkein menestynein on kuitenkin Vesa-Matti Loirin Sydämeeni jouluun teen. Vuonna 1988 ilmestynyttä älppäriä – ja sen lukuisia uusintapainoksia – on myyty kaikkien näiden vuosien aikana melkein 170 000 äänitettä ja se on Suomen kaikkien aikojen kymmenenneksi myydyin albumi.

Suomalaisessa äänitehistoriassa joulualbumien buumi ryöpsähti siirryttäessä CD-aikaan. Vinyylien aikakaudella yksittäisten artistien joulualbumit olivat vielä sangen harvinaisia. Eräänlainen pioneeri tälläkin saralla oli Irwin Goodman, joka julkaisi jo vuonna 1972 joulu-LP:n Kohta taas on joulu. Sitäkin yleisempiä olivat eri esittäjien kokoelmat, joita varten levy-yhtiöt marssittivat tähtiartistinsa levyttämään joululauluja. Erityisesti pienten levy-yhtiöiden joulukokoelmat saattoivat saada huvittaviakin piirteitä, kun studioon marssitettiin miltei kaikki yhtiön palkkalistoilla olevat artistit. Eräänlaisena esimerkkinä voisi mainita Flamingo Musicin vuonna 1986 julkaiseman Joulun suuri toivekonsertti -äänitteen, jossa kuullaan mm. Carolan tulkitsemana Kuuraparta ja Kari Salmelaisen Nisse-polkka. Suomen lahjakkain soul- ja jazzkuningatar ja Napakymppi-juontaja samalla albumilla laulamassa tuttuakin tutumpia joulurenkutuksia. No, mikäs siinä...

Finnhitsien kulta-aikana eli 70-luvun jälkipuoliskolla levy-yhtiöt olivat jo oivaltaneet joulukokoelmien potentiaalin. Esimerkiksi vuonna 1975 Finnlevy julkaisi kokoelman Joulun toivekonsertti, jossa aikansa tähtinimet – Fredi, Markku Aro, Kai Hyttinen ja Pasi Kaunisto – tulkitsevat tuttuja joululauluja. Kahta vuotta myöhemmin julkaistiin Soiva joulukalenteri, jossa julkaistiin kokoelman nimelle sopivasti 24 joululaulua. 1970-luvun suomalaisten joulualbumien varsinainen The Tapaus on kuitenkin ehdottomasti vuonna 1978 ilmestynyt Soiva joulumaa.

Soivan joulumaan kansitaidekin sisältää Tarvajärvi-viittauksia.
Soiva joulumaa syntyi hieman poikkeukselliseen tilaukseen. Levyn tuotto oli tarkoitus ohjata Niilo Tarvajärven ideoimaan Joulumaa-hankkeeseen. Legendaarinen toimittaja Tarvajärvi oli 1950- ja 60-lukujen vaihteessa saanut idean Lappiin sijoittuvasta Joulumaasta, josta oli tarkoitus tulla Disneylandin kaltainen matkailuvaltti ja turistimagneetti. Mitkään viralliset valtiolliset instituutiot eivät lähteneet tukemaan hanketta rahallisesti, mutta Tarvajärvi uskoi suunnitelmaansa niin vakaasti, että lähti omalla vastuullaan kehittämään projektia, jota jouduttiin rahoittamaan erinäisillä lahjoituksilla ja lainarahalla. Joulumaata suunniteltiin ja rakennettiin vuosikymmeniä, mutta projekti eteni äärimmäisen takkuillen. Tarvajärvi joutui monien hankkeeseen kohdistuneiden vastoinkäymisten takia melkoisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Lopulta marraskuussa 1998 Rovaniemelle saatiin avattua Santa Park, mutta se oli vain kalpea aavistus verrattuna Tarvajärven alkuperäisiin kunnianhimoisiin suunnitelmiin.

Soivan joulumaan julkaisi Delta-levymerkillä levy-yhtiö Scandian sisällä toiminut Jaakko Salon luotsaama sisaryhtiö Finndisc. Suomen kaksi ylivoimaisesti suurinta levy-yhtiötä Scandia / Finndisc ja Finnlevy olivat kuuluneet jo vuodesta 1972 lähtien samaan konserniin, mikä mahdollisti muun muassa yhteisten kokoelmalevyjen julkaisun. Soiva joulumaa sisältää 15 kokoelmaa varten äänitettyä levytystä, joita esittävät aikansa kuuluisimmat iskelmätähdet molempien levy-yhtiöiden artistikaartista. Monia levyn artisteja pidetään tänä päivänä nimenomaan leimallisesti Finnhits-artisteina – olivathan miltei kaikki artistit vakionimiä vuosina 1975–1981 julkaistuilla supersuosituilla Finnhits-kokoelmilla. Albumin esiintyjäjoukossa on muun muassa Taiska, Merja Rantamäki, Päivi Kautto-Niemi sekä Mirumaru-trio, joiden levytysurien selvästi aktiivisin aika ajoittui juuri 70-luvun jälkipuoliskolle. Albumilla kuullaan tuoreita versioita vanhoista klassikoista sekä täysin uusia joululauluja. Ajan hengen mukaisesti levylle valikoidut kappaleet edustavat viihteellisiä ja ei-hengellisiä joululauluja. Joulun hengellistä aspektia alettiin korostaa kevyen musiikin laulun sanoituksissa vasta myöhempinä vuosikymmeninä. Artistit ovat valmistaneet levytyksensä itsenäisesti taustajoukkojensa kanssa, joten levyllä ovat edustettuna melkein kaikki aikansa tähtituottajat ja -sovittajat: Jaakko Salo, Veikko Samuli, Kassu Halonen, Esa Nieminen, Kim Kuusi, Olli Heikkilä sekä Markku ja Nacke Johansson.

Levyllä kuullaan 15 joululaulua, mutta siinä on kuitenkin 16 raitaa. Nimittäin sekä levyn ensimmäisenä että viimeisenä raitana – introna ja outrona – kuullaan pätkät Kulkuset-klassikosta. Kulkusten esittäjiksi on merkitty Joulumaan tähtikaarti, minkä myötä annetaan ymmärtää, että siinä laulaisivat kaikki albumilla esiintyvät artistit. Introssa soolo-osuudet laulaa aikansa ylivoimaisesti suosituin duettopari: Danny ja Armi. Danny ja Armi laulamassa Kulkusia. Tämän täytyy kaikessa kitschiydessään olla hyvä levy.

Joulumaa on Katri Helenan
ensimmäinen levytetty sävellys.
Heti ensimmäisenä varsinaisena lauluna kuullaan kappale, joka on noussut vuosien saatossa todelliseksi klassikoksi. Katri Helena levytti Soivaa joulumaata varten täysin uuden kappaleen, joka sai nimekseen Joulumaa. Katri Helena on muistellut, että hänen mieheltään, säveltäjä-muusikko Timo Kalaojalta pyydettiin tätä projektia varten sävellystä. Timo ei kuitenkaan ehtinyt tarttua projektiin, joten Katri Helena alkoi itse ideoida mahdollista kappaletta. Hän laati itse sävellyksen ja pyysi Juha Vainiota tekemään tekstin, jossa toivottaisiin suurta puurokauhaa, jolla kuvaannollisesti voitaisiin ammentaa rauhaa maailmaan. Katri Helena oli tehnyt jo aikaisemmin lauluihinsa muutamia sanoituksia (mm. Brasilero ja Tumma poikamies), mutta Joulumaa on hänen ensimmäinen levytetty sävellyksensä. Ja heti syntyi todellinen ikivihreä joululaulu. Melkoinen aloitus säveltäjän uralle. Joulumaa on noussut vuosien saatossa yhdeksi rakastetuimmaksi kotimaiseksi joululauluksi ja siitä on sittemmin tehty lukuisia versioita. Myös Katri Helena itse levytti laulusta uuden version vuonna 1996 ilmestyneelle Hiljaisuudessa-albumille. Kyseinen albumi on sävyltään melko harras ja vakavamielinen, joten Joulumaakin sovitettiin kyseiselle levylle alkuperäistä levytystä huomattavasti rauhallisempaan asuun.

Omien aikalaiskokemusteni mukaan Joulumaa oli aikoinaan 90-luvulla ala-asteen musiikintunneilla yksi toivotuimpia joululauluja, ja muistan kuinka sen laulaminen koulun joulujuhlassa tuntui jopa suorastaan tapahtuman eräänlaiselta kohokohdalta, jota odotettiin hartaasti. No, ala-asteen viimeisinä vuosina esipuberteettivaiheessa piti alkaa halveksia kaikkea, mistä oli "lapsena" pitänyt ja Joulumaa taisi samalla muuttua epäpidetyimpien laulujen joukkoon...

Joulumaan jälkeen kuullaan vanha tuttu klassikko Joulupukki matkaan jo käy, jonka esittää Joulumaan tähtikaartin konkari Eino Grön. Tyylilleen uskollisena Grön tulkitsee joululaulun aivan hitusen jäljessä instrumentaalista. Saukin kynäilemässä tekstissä on aina ihmetyttänyt kohta "ei itkeä saa". Ei kai tarkoituksena ole opettaa lapsille, ettei ennen joulua saisi osoittaa surua tai jää ilman joululahjoja.

Taiska oli uransa huipulla 70-luvun
jälkipuoliskolla.
Eino Grönin esittämän klassikon jälkeen kuullaan jälleen albumia varten tehty uusi kappale. Arto Alaspää ja Kaisu Liuhala kynäilivät lastenlaulunomaisen hassun kappaleen Kukkurinmäen joulupolkka Taiskalle, joka oli levyttänyt lukuisia Alaspään sävellyksiä, kuten Boogie mies, Loitsukannel ja Silmiesi meri. Alkuvuodesta 1978 Taiska voitti Suomen interviisukarsinnat Alaspään sävellyksellä Miksi näin, mutta ei kuitenkaan päässyt esittämään laulua Sopotin festivaaleille, koska puolalaiset järjestäjät ilmoittivat kilpailussa olevan liikaa kilpailijoita. Alaspää on merkitty myös legendaarisen Haltin häiden toiseksi säveltäjäksi, vaikka laulu onkin enimmäkseen Hannu Seppäsen aikaansaannosta. Lennokas Kukkurinmäen joulupolkka kertoo Joulupukin ja tonttujen tunnelmista, kun aattoillan lahjakierros on saatu lopulta suoritettua. Sen jälkeen voidaan vapautua ja pistää vaikka polkaksi mummojen, vaarien, kissojen ja koirien kanssa. Lopulta alkaa väsyttää, mutta kuorsauskin muistuttaa tarttuvan polkan tahtia. Mikä ettei. Kaisu Liuhala oli tässä vaiheessa vielä uusi sanoittajanimi, mutta tulevina vuosina hän tuli sanoittamaan useampia klassikoita, kuten esimerkiksi Aikuisen naisen.

Saksalaisen Kurt Noackin (1893–1945) legendaarinen sävellys Heinzelmännchens Wachtparade vuodelta 1912 sai sanoituksen, kun Saukki teki sävellykseen tekstin nimeltään Tonttuparaati. Laulun ensilevyttivät vuonna 1960 aikansa kolme suosituinta naisartistia: Laila Kinnunen, Brita Koivunen ja Vieno Kekkonen. Soivalla joulumaalla Tonttuparaatin vauhdikasta tunnelmaa sopivan mahtipontisen sovituksen siivittämänä tulkitsee Markku Aro, joka kuului koko 1970-luvun ajan Finnlevyn artistien ehdottomaan kärkikaartiin. Saksalaista juomalaulua muistuttava Tonttuparaati piristää aina joulushoppailureissuilla, kun ruuhkaisten tavaratalojen kovaäänisetkin muistuttavat, kuinka "kiire jo on, kiire jo on..."

Vicky Rosti esittää albumilla Kassu Halosen säveltämän ja Pertti Reposen sanoittaman uuden laulun Jos joulua ei tänä vuonna tulekaan, joka kynäiltiin varta vasten Soivaa joulumaata varten. Kassu Halosen nimi alkoi 70-luvun viimeisinä vuosina yleistyä suomalaisissa iskelmälevyissä niin sovittajana, tuottajana kuin säveltäjänäkin. Pertsa Reponen taas oli kääntänyt valtaosan Scandian julkaisemista käännöskappaleista 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. 1970-luvun jälkipuoliskolla hän alkoi tehdä myös entistä enemmän täysin uusia tekstejä kotimaisiin sävellyksiin. Jos joulua ei tänä vuonna tulekaan on tyylipuhdas europop-iskelmä, jossa on sangen mahtipontinen ja tarttuva kertosäkeistö. Laulun teksti hieman korneine loppusointuineen ("salaa / joulukalaa", "jäi joulu '65 näin ikuisesti mieleen / kuinka puraisin mä kieleen") ei kuitenkaan ole kaikkein terävin teksti Reposelta. Kassu Halonenkin tuli myöhemmin säveltämään vielä legendaarisimpia joululauluja, kuten esimerkiksi Sydämeeni jouluun teen.

Kirka ja Anna Babitzinin yhteis-LP
julkaistiin vuonna 1978.
70-luvun viimeiset vuodet olivat Suomen iskelmämaailmassa duettojen kulta-aikaa, kiitos Dannyn ja Armin. Myös Babitzinin sisarukset Kirka ja Anna levyttivät duettoja vuosina 1977–78. Duon ensimmäinen hitti oli Cindy, mutta suurempaan suosioon he nousivat levytettyään suomenkielisen version John Travoltan ja Olivia Newton-Johnin Grease-megahitistä You're the one I want. Sinut haluan vain. Kirka & Anna julkaisivat vuonna 1978 yhteisen albumin, joka sisälsi pääosin melko tyypillistä 70-luvun lopun pop-musiikkia. Yhteistyötä jatkettiin myös Soivalla joulumaalla, jossa sisarusduo sai levytettäväkseen Jaakko Salon ja Jukka Virtasen kirjoittaman hassuttelun Hajamielinen joulupukki. Vaikka Jaakko Salo on saavuttanut urallaan ennen kaikkea tunnustusta säveltäjänä ja sovittajana, monet hänen yhteistyökumppaneistaan ovat kertoneet hänen olleen myös erinomainen sanoittaja. Jaakko Salo muun muassa kirjoitti Jukka Virtasen kanssa yhdessä lukuisat Uuden Iloisen Teatterin näytelmien musiikki-iloittelut. Hajamielisen joulupukin teksti vilisee sukupuoliin liitettyjä stereotypioita, jotka eivät vielä vuoden 1978 Suomessa herättäneet samalla tavalla paheksuntaa kuin nykypäivänä. Sanoituksen huumori syntyy siitä, kun mummo saa joululahjaksi rokkikitaran, äiti rapumerran ja vaari muotilehden vuosikirjan. Tekstissä on tosin tulkittavissa pieni piikki siitä, kuinka miehet eivät osallistu tarpeeksi kotitöiden tekemiseen: siinä vaiheessa, kun perheen isä saakin esiliinan, koko perhe tajuaa, että pukki taisi tehdä tahallaan kepposen ja hieman vihjaili isälle, että voisi itsekin hieman osallistua keittiöaskareisiin.

Eini oli noussut hittilistoille ensimmäistä kertaa tammikuussa 1978, kun hän sai omasta toivomuksestaan levyttää suomeksi Baccaran megahitin Yes sir, I can boogie. Kesällä listoille nousivat myös Einin levytykset Vielä jossain kohdataan sekä Rakastua voisit aivan pikkuisen – Baccara-käännös sekin (Cara mia). Soivalla joulumaalla Eini sai esitettäväkseen Kari Tuomisaaren laulun Joulupukin maa, jonka Four Cats levytti yhdessä Marion Rungin kanssa alun perin vuonna 1967. Soivalla joulumaalla sovituksesta vastaa Esa Nieminen, joka onkin onnistuneesti päivittänyt Joulupukin maan 70-luvulle. 1970-luvulla pop-iskelmissä kuultiin suuria sovituksia, ja niinpä Joulupukin maassakaan ei ole säästetty jousissa ja puhaltimissa. Joulupukin maa sopii tekstinsä puolesta myös hyvin mainostamaan Tarvajärven Joulumaa-hanketta, jonka tarkoituksena oli nimenomaan mainostaa kansainväliselle yleisölle Suomea Joulupukin maana. "Made in Joulupukin maa."

Erkki Liikanen oli noussut 70-luvun puolivälissä suureen suosioon ja hän oli kolmena vuonna peräkkäin Syksyn sävelessä yleisön suosikki lauluillaan Evakkoreki (1975), Jokkantii (1976) ja Kolmen konstin timpermanni (1977). Liikanen oli levyttänyt Syksyn sävel -hittinsä Discophon-levy-yhtiölle, mutta 1978 hän siirtyi Finnlevyn artistikaartiin. Soivalla joulumaalla Liikanen on jättänyt kuplettihumoristin roolin sivuun. Hän esittää sympaattisen itse kirjoittamansa laulelman Joulu metsämaille saapui, jossa muistellaan haikeana lapsuuden jouluja maaseudun rauhassa.

Päivi Paunu, Päivi Karppanen ja
Titta Jokinen muodostivat Mirumarun.
Mirumaru-trion muodostivat Päivi Paunu, Titta Jokinen ja Paula Karppanen. Trion alkuperäisenä ideana oli mukailla 1930- ja 40-lukujen amerikkalaisia tyttötrioja. Mirumarun esikoisalbumi vuodelta 1977 sisälsikin suomenkielisiä versioita vanhoista ikivihreistä. Vuonna 1978 Mirumaru alkoi kuitenkin esittää myös ajanmukaisempaa musiikkia. Alkuvuodesta he kilpailivat euroviisukarsinnoissa Antti Hyvärisen pop-sävellyksellä ABC, ja vuoden aikana he levyttivät myös muun muassa suomenkieliset versiot Baccaran diskohiteistä Darling (Haavein) ja Parlez-vous français (Tää me osataan). Joulualbumilla Mirumaru on saanut tulkittavakseen legendaarisen tanskalaisen Nisse-polkan. Myös tähän – kuten niin moneen muuhunkin – joululauluun suomenkielisen tekstin on tehnyt aikoinaan Saukki. Laulun levytti alun perin Jorma Ikävalko vuonna 1953. Soivalla joulumaalla Nisse-polkka on saanut Olli Heikkilän käsittelyssä ajanmukaisen diskopoljentoisen sovituksen, joka toimii varsin hyvin. Mirumarun tarina ei kuitenkaan enää jatkunut vuoden 1978 jälkeen. Trio ehti julkaista lyhyen historiansa aikana kaksi albumia ja yhteensä 28 levytystä. Päivi Paunu, joka oli Mirumarun perustamisen aikoihin levyttänyt viimeiset soololevytyksensä, vetäytyi tämän jälkeen julkisuuden valokeilasta.

34-vuotiaan popkonkarin ja 18-vuotiaan
missin yhteistyö herätti alun perin
hämmennystä, mutta kansa otti duon
avosylin vastaan. Vuosina 1977-78
Danny & Armi oli Suomen ylivoimaisesti
suosituin hittiduo.
Danny ja Armi Aavikko olivat 70-luvun viimeisinä vuosina Suomen ylivoimaisesti suosituin duo. Duon ensimmäinen yhteislevytys Tahdon olla sulle hellä vuodelta 1977 nousi yhdeksi koko vuosikymmenen suosituimmaksi iskelmäksi ja se oli kokonaiset neljä kuukautta Suomen listaykkönen. Ykkössijalta sen syrjäytti Dannyn ja Armin seuraava hitti Kaiken sulle antaisin. Suomen iskelmätaivaalla alkoi Dannyn ja Armin myötä melkoinen hellyysbuumi, mikä ilmeni muun muassa siten, että Syksyn sävelen voitti laulu Rakkaus on hellyyttä. Suurhitin siivittämänä Dannyn albumi Tahdon olla sulle hellä myi timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä. Vuonna 1978 ilmestyi Dannyn ja Armin ensimmäinen yhteisalbumi, joka myi sekin nopeasti kultaa. Esikoisalbumilla kaikki Dannyn ja Armin levytykset olivat Veikko Samulin säveltämiä ja Juha Vainion sanoittamia. Hittikaksikko kynäili myös Soivalle joulumaalle joululaulun, joka jatkoi duolle ominaista hellyyden ilosanomaa. Joulu ainainen muistutti, että paras mahdollinen joululahja on toiselle kuuluminen ja läheisyys: "Jos vain toisillemme tunteen voimme suoda lämpöisen, silloin joulu voisi olla ainainen." Laulu kuulostaa aivan samanlaiselta kuin Dannyn ja Armin aikaisemmat hitit Samuli-sovituksineen ja naukuvine kitarasoundeineen. Sanoituksessa puolustetaan myös friends with benefits -mentaliteettia: "Sillä tärkeintä on maailmassa kaunis ystävyys, siihen liittyy myöskin lämmin läheisyys." Tämä ehkä hieman aikuisempaan makuun suunnattu laulu erottuu sanoituksensa puolesta melkoisesti muista Soivan joulumaan kappaleista, mutta olisi ollut levy-yhtiöltä suorastaan haaskausta olla hyödyntymättä vuoden kuumimman hittiduon potentiaalia.

Kurioisiteettina mainittakoon, että jos Joulu ainainen vaikuttaa kornilta, niin kuunnelkaapa Dannyn ja Armin toista joululaulua Jouluaattona vasta vuodelta 1994. Se se vasta järkyttävän korni onkin.

Dannyn ja Armin pikkupervoilun jälkeen ääneen pääsee persoonallisesta "romani-vibratosta" tunnettu Merja Rantamäki, joka kuului Toivo Kärjen viimeisiin suojatteihin ennen kuin maestro syrjäytettiin eläkkeelle 70-luvun lopussa. Merja Rantamäen 70-luvun levytyskappaleissa oli huomattavasti enemmän vaikutteita perinteisestä iskelmä- ja tanssimusiikista kuin muilla aikansa finnhits-hittinimillä. Rantamäki levytti runsaasti Kärjen sävellyksiä ja esimerkiksi saman vuoden syksyllä hän sijoittui Syksyn sävelessä neljänneksi Kärjen sävellyksellä Sinne. Kärki on säveltänyt myös tällä albumilla kuultavan Rantamäen esittämän Pohjolan joulun. Juha Vainion sanoitus on nimensä mukaisesti ylistys Pohjolan joulutunnelmalle, jonne päästyään saa vasta kokea oikean joulun.

Soivalla joulumaalla kuultiin Saukin
ja Pikkuoravien comeback.
Soivan joulumaan mielenkiintoisimpiin esityksiin lukeutuu ehdottomasti raita numero 13 Pikkuoravien hyppyrilinko. Kyseessä on legendaaristen Saukin ja Pikkuoravien comeback pitkän levytystauon jälkeen. Saukki, Nestori, Simeoni ja Elmeri ikuistivat vuosina 1959–1964 toistakymmentä levytystä. Inspiraationa Saukille ja Oraville toimi Ross Bagdasarianin luomien maaoravien eli Alvin and the Chipmunksien "vinkuääninen" hittilevytys The Chipmunk song (Christmas don't be late). Laulusta päätettiin tehdä suomenkielinen versio. Saukki teki käännöksen nimellä Pikkuoravien joululaulu ja Eino Virtanen levytti oravien osuuden nopeutettuna ja kolmiäänisenä. Pikkuoravien projekti on siis alkanut alun perin jouluaiheisella musiikilla. Levytys osoittautui menestykseksi, ja kun studiossa oli ollut äänityssession aikana niin hauskaa, Saukki ja Virtanen innostuivat kynäilemään lisää lauluja Pikkuoraville. Pikkuoravien laulujen sovittajana ja musiikillisena vastaavana toimi Jaakko Salo. Vuoden 1964 jälkeen Saukki ja Pikkuoravat olivat tehneet lyhyen comebackin lapsitähti Mari Laurilan singlelle vuonna 1970. Kahdeksan vuotta myöhemmin ikuistettiin viimeinen Saukin ja Pikkuoravien levytys, kun Soivaa joulumaata varten levytettiin Pikkuoravien hyppyrilinko. Olisikin äärimmäisen mielenkiintoista tietää, miksi Pikkuoravat herätettiin henkiin vielä kerran juuri tätä projektia varten. Syynä saattoi mahdollisesti olla albumin Tarvajärvi-kytkökset. Niilo Tarvajärvi oli esiintynyt vuonna 1960 Saukin ja Oravien kuunnelmahupailussa Palapelipossu. Ehkäpä Saukki, Eino Virtanen ja laulun säveltäjä Jaakko Salo halusivat olla mukana projektissa, jonka tarkoituksena oli jeesata vanhaa kaveria? Pikkuoravien hyppyrilingon myötä Saukki, joka on 1950- ja 60-lukujen vaihteessa kirjoittanut suomenkielisiä tekstejä lukuisiin klassikoiksi muodostuneisiin joululauluihin, sai oman osuutensa tällä legendaarisella kokoelmalla. Pikkuoravien hyppyrilinko on mielenkiintoinen valinta joulualbumille senkin vuoksi, että talvisesta iloittelusta kertovalla laululla ei ole oikeastaan mitään tekemistä joulun kanssa. Pikkuoravat olivat kuitenkin levyttäneet jouluisen esikoislevytyksensä lisäksi vuonna 1964 kaksi sikermää tuttuakin tutummista joululauluista, joista useimmat ovat Saukin itsensä tekstittämiä: Pikkuoravien joulupotkuri 1, Pikkuoravien joulupotkuri 2.

Kisu Jernström oli kuulunut pitkään EMI:n artistikaartiin ja levyttänyt sinne kaikki 70-luvun suuret hittinsä. Vuonna 1978 hän kuitenkin vaihtoi levy-yhtiötä Scandiaan, minkä myötä hän pääsi osallistumaan myös Soivaan joulumaahaan. Kisu esittää albumilla Petteri Punakuonon, jonka Kassu Halonen on sovittanut omaperäiseksi reggae-versioksi.

Päivi Kautto-Niemi oli diskomusiikin
ylipapitar Suomessa 70-luvun lopulla.
Viimeisenä artistina ääneen pääsee Päivi Kautto-Niemi, joka muistetaan lukuisista diskolevytyksistään. Kun 70-luvun jälkipuoliskolla diskomusiikki nousi niin suureen suosioon, levy-yhtiöille tuli tarve löytää artisteja, jotka profiloituisivat nimenomaan diskomusiikin esittäjiksi. Päivin läpimurtolevytykset vuodelta 1977 olivat molemmat diskoversioita vanhoista ikivihreistä: Sunny ja Liljankukka. Myöhempinä vuosina Kautto-Niemen käsittelyssä monet ikivihreät, kuten Tulenliekki, Surujen kitara ja Saanhan viimeisen tanssin vääntyivät diskoasuun. Soivalla joulumaalla Kautto-Niemi tulkitsee Irving Berlinin legendaarisen Valkea joulun, jota ei kuitenkaan ole sovitettu diskoksi, vaan yllättävänkin traditionaaliseksi iskelmäksi. Kieltämättä olisi ollut mielenkiintoista kuulla diskoversio tästä legendaarisesta joululaulusta, mutta ehkä tuottajat ajattelivat laulun olevan liian vakavahenkinen sellaiseen tarkoitukseen. Kautto-Niemen tulkinta ei luonnollisesti vedä vertoja Bing Crosbylle tai Frank Sinatralle, mutta levytys on sopivan tyylikäs lopetus tasokkaalle joulualbumille.

Viimeisenä raitana kuullaan jälleen Kulkuset ja nyt soolo-osuuksia ovat saaneet muutkin kuin Danny & Armi. Jopa Pikkuoravat pääsevät ääneen. Laulun lopussa Joulumaan tähtikaartin artistit toivottavat kuuntelijoille hyvää joulua.

Soivan joulumaan alkuperäinen LP-painos sisälsi myös
hauskan seurapelin.
Soiva joulumaa julkaistiin vuoden 1978 joulumarkkinoille. Joulukuussa 1978 se oli Suomen 16. ostetuin albumi. Listoille albumi palasi seuraavan vuoden joulukuussa, jolloin se noteerattiin Mitä Suomi soittaa -listan sijalla 19. Vaikka albumi ei mikään listahirmu ollutkaan, sitä myytiin joulun 1978 aikana kultalevyyn oikeuttava määrä. Tilastojen mukaan levyä on tähän päivään mennessä myyty kunnioitettavat 42 600 äänitettä. Soiva joulumaa osoittautui vuosien saatossa iskelmänharrastajien keskuudessa melkoiseksi kulttiklassikoksi. 1980-luvun jälkipuoliskolla Fazer julkaisi albumin uudestaan LP:nä ja C-kasettina nimellä 16 kivaa joululaulua. Vuonna 1988 albumi julkaistiin myös ensi kertaa CD-formaatissa. Tätä CD-julkaisua julkaistiin kuitenkin ilmeisesti hyvin pieni painosmäärä, sillä siitä tuli melkoinen keräilyharvinaisuus. Vuonna 2010 Warner Music Finland ilahdutti iskelmäharrastajia suunnattomasti julkaisemalla Soivan joulumaan CD:nä alkuperäisillä kansilla. Alkuperäisen LP-painoksen sisältävää lautapeliä ei kuitenkaan ymmärrettävistä syistä julkaistu CD:n sleevessä.

Soiva joulumaa on tyylipuhdas finnhits-aikakauden joululevy, joka on jäänyt monien suomalaisten mieliin. Retrospektiivisestä näkökulmasta olisi kiinnostavaa spekuloida, miksi juuri nämä 14 finnhits-esiintyjää päätyivät esiintymään tälle levylle. Tai oikeastaan pitäisi tietenkin puhua 13 finnhits-esiintyjästä, sillä Saukkia ja Oravia nyt ei voida mitenkään mieltää tämän "tyylilajin" esittäjiksi. Soivalla joulumaalla esiintyvät ainoastaan Finnlevyn ja Scandia / Finndiscin artistit, mikä tietenkin rajaa lukuisat 70-luvun tähtinimet pois. Esimerkiksi Tapani Kansa ja Lea Laven levyttivät CBS:lle, Marion EMI:lle ja Paula Koivuniemi PSO:lle. Vuonna 1978 perustettiin uusi levy-yhtiö Levytuottajat, jonne finnlevyläisistä siirtyivät Irwin Goodman, Kai Hyttinen ja Hanne, minkä vuoksi kukaan heistäkään ei pääse levyllä ääneen.

Pohdittaessa ketkä muut artistit olisivat mahdollisesti voineet esiintyä albumilla, on siis keskityttävä pohtimaan Finnlevyn ja Scandian artisteja. Yksi nimi, joka tulee välittömästi mieleen, on Kari Tapio. Kari Tapio oli vasta muutamaa vuotta aikaisemmin noussut suureen suosioon hittikappaleillaan Laula kanssain, Viisitoista kesää ja Kaipuu. Kari Tapio oli albumin ilmestymisen aikoihin vielä sangen suosittu ja tuore nimi, kuten monet muut Soivan joulumaan esiintyjät. Finnlevyn artistikaartista mieleen juolahtaa Frederik, mutta kenties levy-yhtiössä ajateltiin, ettei machoimagoinen Reetu ollut jo tuolloinkaan kaikkein uskottavin joululaulujen esittäjä. Levyltä puuttuu myös Fredi, joka oli yksi vuosikymmenen suurimpia hittinimiä. Fredin versioitavaksi olisi voinut antaa kernaasti hieman haastavammankin jouluklassikon. Saman voisi todeta myös Pepe Willbergistä. Kenties myös sellaiset vuosikymmenensä suositut esiintyjänimet, kuten Jukka Raitanen tai Juhani Markola – molemmat vielä Finndiscin artisteja – olisivat voineet tuoda panoksensa albumille. Finndiscin tähtiartisti Anneli Sari, joka oli sijoittunut saman vuoden Syksyn sävelessä hienosti toiseksi, taisi kuitenkin edustaa artistiprofiililtaan jo liian sofistikoitunutta tyyliä tällaiselle kepeälle joululevylle. Soivan joulumaan artistikaarti painottuu hyvin vahvasti iskelmään, joten Scandian rock- ja underground-levymerkki HI-HATin artistien panosta albumille ei kaivattu. Syksyn sävel -voittaja Mikko Alatalo ei siis vielä Soivalla joulumaalla päässyt laulamaan Harmaasta joulusta. Juice Leskisen joululauluja ei kuitenkaan tarvinnut odottaa enää kovinkaan kauan, sillä vuonna 1981 ilmestyi hänen jouluälppärinsä Kuusessa ollaan. Finnlevylle levyttänyt Maarit oli kaupallisen uransa huipulla Jäätelökesän ja Siivet saan -albumin myötä, mutta hänenkin profiilinsa taisi olla aivan liian rock ja epäkaupallinen joululevylle.




Lähteet


Kirjallisuus:

Katri Helena – Tähtenä taivaalla (2003) toimittanut Irja Hämäläinen. Otava, Helsinki.

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Tuunainen Petri (2005) Armi Aavikko 1958–2002. Kustannusosakeyhtiö Kirjastudio, Helsinki.

Verkkolähteet:

KenNetin viihdetietokanta: Ne Ainoat Oikeat Pikkuoravat.
http://www.kennetti.fi/saukkijaoravat.html

Aiheesta muualla


YLE Elävä arkisto: Joulumaan rakentaminen pysähtyi v. 1987

1 kommentti:

  1. Joulumaan oikea säveltäjä on ihan joku muu kuin Katri Helena. Hänkin voisi sen jo myöntää.
    Kiitos Kimmo Rautio että sävelsit tämän kauniin kappaleen.

    VastaaPoista