30. lokakuuta 2015

Pave Maijasen lyhyt oppimäärä

Vain elämää -musiikki-iloittelun neljäs tuotantokausi on edennyt tänään jo viimeiseen artistipäivään. Sarjan konventioiden mukaan viimeisenä vietetään kauden konkarin päivää, joten tänä iltana kansakuntaamme viihdytetään Pave Maijasen hiteillä. Paven päivän kunniaksi kokosin 13 anekdoottia Maijasen monipuolisen uran varrelta. Päivään voi valmistautua myös kuuntelemalla Paven uran helmistä koottua Spotify-soittolistaa, joka löytyy tämän postauksen alta.

1. Multi-instrumentalisti. Pave Maijanen nauttii suurta arvostusta suomalaisella musiikkikentällä erityisesti sen vuoksi, että hän klaaraa soittimen kuin soittimen. Jo lapsena ja nuorena Pave soitti huuliharppua ja tenoritorvea. Teini-ikäisenä hänet nähtiin rokkibändin rumpalina. Pave nousi ammattimaisempaan sarjaan ensin pop-tähti Kristianin taustabändin kitaristina ja sittemmin Paradise-yhtyeen basistina. Sittemmin Pave on soittanut koskettimia muun muassa Hurriganesin levyillä ja Dingon keikoilla. Pave on tehnyt myös jousisovituksia. Eräänä osoituksena Paven musiikillisesta lahjakkuudesta voidaan pitää hänen sooloalbumiaan No joking vuodelta 1991. Pave Maijanen soittaa levylle tehdyissä kappaleissa jokaista niissä kuultavaa instrumenttia.

2. Suomirockin legendojen takapiru. Pave Maijanen on luonut omien soolo- ja bändiprojektiensa lisäksi maineikkaan uran tuottajana. Useimmiten muistetaan mainita, että Pave Maijanen tuotti 80-luvun puolivälissä ilmiömäiseen supersuosioon nousseen Dingon albumit. Maijasen kädenjälki kuuluu monissa Dingon klassikkobiiseissä, jotka hän sovitti yhdessä Jonttu Virran kanssa. Mutta Dingo ei ole suinkaan ainoa virstanpylväs Paven tuottajan uralla. Yksi Paven ensimmäisiä projekteja tuottajana oli Suomen merkittävimmän progressiivista rockia soittavan yhtyeen Wigwamin menestysalbumi Nuclear nightclub vuodelta 1975. Kansainvälistäkin suitsutusta saaneen Wigwamin kultalevylukemiin yltänyt menestysalbumi on äänestetty toistuvasti yhdeksi Suomen merkittävimmäksi rock-albumiksi. Pave on tuottanut myös muiden merkittävien suomirock-artistien, kuten Hurriganesin ja Hectorin albumeita. Pave tuotti muun muassa Hurriganesin maineikkaan 10/80 -albumin (1980), joka palautti Hurriganesin suosion takaisin kultalevylukemiin. Hectorin albumeita Paven tuotti 90-luvun alkupuoliskolla, jolloin syntyi muun muasssa Hectorin kolmanneksi menestynein albumi Yhtenä iltana (1990, myyntiluku 64 500 äänitettä). Löytyypä Pave meriittilistalta sellainenkin projekti kuin Arja Korisevan toinen albumi Me kaksi vain (1991), jota myytiin yli 84 000 äänitettä. Ei vähän mitään.

50 % Mestareista oli edustettuna 70-luvun alkupuoliskolla
maineikkaassa Paradise-yhtyeessä. Tässä vaiheessa vielä
Pepe Willberg (edessä vasemmalla) oli suurin tähti.
Oksan takana piileskelevän Pave Maijasen aika
parrasvaloissa oli koittava myöhemmin.
3. Koulubändeistä sofistikoituneeseen Paradiseen. Paven veri veti rokkibändin jäseneksi jo nuorena. Ensimmäisen keikkansa Pave teki Top Cats -yhtyeen rumpalina 14-vuotiaana, vuonna 1964. Pave oli mukana monissa koulubändeissä, kuten Ours ja Kopet, joka voitti rockin SM-kilpailut vuonna 1969. Kuten edellä jo todettiin, Pave napattiin mukaan pop-tähti Kristianin taustabändiin kitaristiksi. Varsinaista valtakunnallista suosiota Pave sai kuitenkin 70-luvun puolella, kun hän liittyi Pepe & Paradise -yhtyeen basistiksi. Vaikka Paradise muistetaankin parhaiten iskelmällisistä levytyksistään, kuten Elämältä kaiken sain tai Aamu, kyseessä ei missään nimessä ollut mikä tahansa tanssiorkesteri. Päinvastoin, Paradise nautti suomalaisten musiikin ammattilaisten keskuudessa todella korkeatasoista ja sofistikoitunutta mainetta. Yhtye kykeni esittämään ammattitaitoisesti hyvinkin vaativaa kevyttä musiikkia. Selkeänä osoituksena Paradisen ammattitaidosta on Love Recordsille vuonna 1972 levytetty albumi Niin vähän on aikaa, jossa Paradise esitti Otto Donnerin taiteellisia sävellyksiä nykykirjailijoiden runoihin. Albumin tarkoituksena oli "kohentaa" kevyen musiikin banaalia mainetta.

4. Basisista vokalistiksi. Vuonna 1974 Pave Maijanen pääsi ensimmäistä kertaa levyttämään solistina. Pave Maijasen ensimmäisistä levytyksistä vastasi Love Records. Pave Maijasen ääntä kuullaan muun muassa LP-levyllä Minulla on ystävä, joka sisältää laulettuja versioita Arvo Turtiaisen runoista. Pave tulkitsee kokoelmalla Otto Donnerin sävellykset Isänmaa 1936 ja Isänmaa 1950. Samana vuonna Suomen lahjakkaimmaksi kitaristiksi tituleerattu Albert Järvinen kutsui Paven laulamaan ensimmäiselle soololevylleen Ride on muutaman raidan. Vuonna 1974 ikuistettiin myös Paven ensimmäinen soolosingle Fever / Seventh sky, mikä julkaistiin seuraavana vuonna. Paven nerokas ja omintakeinen sovitus Fever-ikivihreästä herätti huomiota ja nousi keväällä 1975 singlelistalle parhaimmillaan sijalle 12, minkä myötä Pave Maijanen sai ensimmäisen omaa nimeään kantavan merkinnän Suomen listahistoriaan.

Rock'n'roll Band teki comebackin 2005.
5. Dave, Pave ja Affekin tarvitsevat silloin tällöin tanssimusiikkia. Feverin nauhoituksissa Janne Ödner, Affe Forsmanja Pave saivat idean perustaa rokkibändin. Ödner, joka soitti tuohon aikaan Dave Lindholmin Orfeus-yhtyeessä, pyysi itse solistia mukaan bändiin, mihin tämä myöhemmin Orfeuksen hajottua suostuikin. Ödner jäi lopulta yhtyeessä taka-alalle, mutta Dave, Pave ja Affe perustivat bändin, joka sai nimekseen ytimekkäästi Rock'n'roll band! Dave Lindholm, joka oli aikaisemmin levyttänyt suomenkielistä yliopistoälykköjen suosimaa vallankumouksellista tekstivetoista rokkia, oli ilmoittanut haluavansa mukaan rokkibändiin, koska Hurriganesilla vaikutti olevan niin hauskaa. Vaikka Rock'n'roll bandin toiminta rajoittui vain vuoteen 1975, yhtye on silti jättänyt merkittävän vaikutuksen suomirockin historiaan. Bändi julkaisi yhden albumin nimeltään Everybody needs dancemusic sometimes, ja etenkin Paven tulkitsemaa I'm gonna roll -singlebiisiä pidetään nykyään varhaisen suomirockin klassikkona.

6. Albert Järvisen luottomiehenä listaykköseksi.
Pave Maijasen ja Albert Järvisen yhteistyö oli alkanut jo Järvisen soololevyllä Ride on vuonna 1974. Seuraavana vuonna Järvinen jätti Hurriganesin, vaikka bändi oli noussut Suomen kiistattomaksi ykkösbändiksi. Järvisellä oli ambitiota soittaa vaativampaa musiikkia kuin mitä Hurriganes pystyi hänelle tarjoamaan. Järvinen perusti Maijasen ja Ippe Kätkän kanssa yhtyeen Royals. Siinä missä Hurriganes keskittyi edelleen melko yksinkertaisen rock'n'rollin soittamiseen, Royalsin edustama rock sisälsi myös elementtejä progesta ja vaikutteita bluesista. Nuortenlehdissä pyrittiin luomaan kilpailuasetelmaa Hurriganesin ja Royalsin välille. Nämä kaksi yhtyettä kilpailivat tosissaan Suomen ykkösbändin maineesta. Royalsin esikoisalbumi Spring 76 (1976) oli myynti- ja arvostelumenestys, joka oli kahden kuukauden ajan Suomen listaykkönen. Erityisesti laulu High ja Royalsin versio Creamin Badge-kappaleesta ovat nousseet suomirockin klassikoiden asemaan. Pave on siis jo 70-luvulla kuulunut eturivin bändien joukkoon. Royals julkaisi yhteensä kolme albumia. Out ilmestyi 1977 ja yhtyeen jäähyväisalbumi Live 1978. Royals lopetettiin, kun uusi aalto ja punk alkoivat jyrätä listoilla. Royalsin historia ei ollut pitkä, mutta sekin jätti ohittamattoman jälkensä suomirockin historiaan.

7. Erehdyksessä suomenkielistä materiaalia. Samoihin aikoihin, kun Juice Leskinen Slam levytti kappaleen Alabama, Arizona, Alaska ja Utah (1979), jossa todetaan, kuinka "sille jopa Maijanen vapautuneesti nauraa", Pave perusti seuraavan yhtyeensä Pave's Mistakes. Mistakes levytti ensimmäisen englanninkielisen albuminsa vuonna 1980. Seuraavana vuonna toiselle älppärille yhtye päätti kokeilun vuoksi levyttää myös suomenkielisiä lauluja. Niiden joukossa oli myös uuden aallon inspiroimana syntynyt Pidä huolta, josta tuli hyvin yllättäen yksi vuoden 1981 suurimpia hittejä Suomessa. Maijanen, joka oli siihen mennessä nauttinut lähinnä rockväen suosiota, saavuttikin nyt valtakunnallista suitsutusta. Pidä huolta päätyi suuren suosionsa myötä jopa iskelmävoittoiselle Finnhits-kokoelmalle, mikä oli tietysti jonkinlainen kolaus yhtyeen rock-uskottavuudelle. Pidä huolta on kuitenkin jäänyt elämään ikivihreänä, josta on tehty lukuisia erilaisia versioita. (Lue RAY:n Inhimillisiä uutisia -sivustolta juttu laulun syntyhistoriasta.)

8. Soolouralle. Mistakes-yhtyeen historia jäi kahteen albumiin. Sen jälkeen Pave Maijanen siirtyi soolouralle. Laulujen esityskieli vaihtui pysyvänluonteisesti suomeksi, ja musiikkityylikin alkoi rockin sijaan muistuttaa aikuisille suunnattua suomipoppia. Monet arvostelijat ovat todenneet Paven myyneen sielunsa iskelmälle, mutta ainakin omasta mielestäni Paven 80-luvun tuotannon luokitteleminen iskelmäksi on kohtuutonta. 80-luvulla iskelmämusiikkia edustivat muun muassa sellaiset tähdet, kuten Reijo Kallio ja Jamppa Tuominen, eikä Pave Maijasen musiikki missään vaiheessa muistuttanut edes etäisesti tällaisten esiintyjien edustamaa iskelmää. Paven ensimmäinen soololevy on Tanssivat kengät vuodelta 1983. Tämä albumi ei vielä merkinnyt suurta menestystä, vaikka se sisälsikin ihmisiä (v)ihastuttaneen Bowien hengessä tehdyn discofunk-hitin Ai ai ai, josta myös suomalainen diskoartisti Mona Carita levytti oman versionsa. Pave levytti laulusta myös harvinaisen englanninkielisen version.

9. Läpimurto. Pave Maijasen suosio lähti todelliseen nousuun vuodenvaihteessa 1984–85 hittikappaleen Lähtisitkö myötä. Maijanen on itse muistellut, kuinka hänen esiintymisensä Hittimittari-ohjelmassa räjäytti lopullisesti potin. (Katso Ylen Elävästä arkistosta kokonaan Hittimittarin jakso, joka muutti Pave Maijasen elämän.) Suursuosion siivittämänä Paven toinen sooloalbumi Maijanen osoittautui suurmenestykseksi. Albumi nousi Suomen listaykköseksi ja myi timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä. Albumilla huikein osoitus Paven monipuolisuudesta on sen aloitusraita, jossa Pave esittää neliäänisenä a cappella -version Simon ja Garfunkelin klassikosta Lilja, ruusu ja kirsikkapuu (alun perin Scarborough Fair / Canticle).

Maailman tuulet -albumi vuodelta 1987
puuttuu jostain käsittämättömästä
syystä Spotifysta. Toivottavasti tämä
epäkohta saadaan vielä korjattua
lähitulevaisuudessa.
10. Huikeaa menoa kasarilla. 80-luvun puolivälissä Pavella meni lujaa. Myös vuonna 1985 ilmestynyt albumi Palava sydän myi timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä. Levyn menestyshittejä olivat muun muassa Joki ja meri sekä Jano. Seuraava albumi Maailman tuulet (1987) myi Elämän nälkä -hitin siivittämänä kultaa. Vielä näitä seurannut albumi Kuutamokeikka (1990) menestyi listoilla mukavasti, vaikkei levyn kokonaismyynti enää ihan kultalevylukemiin oikeuttanutkaan. Kuutamokeikka-albumin helmiä ovat Ikävä, Kaikki nämä vuodet sekä Näinkö rakkaus palkitaan. Paven soolouran suursuosion vanavedessä yritettiin myös kansainvälistä uraa. Vuonna 1987 Pave julkaisi taiteilijanimellä Maya albumin Would you, joka sisälsi englanninkielisiä versioita hänen kappaleistaan vuosilta 1981–1985. Englanninkielinen älppäri julkaistiin muun muassa muissa pohjoismaissa, Saksan liittotasavallassa ja Benelux-maissa. Samoihin aikoihin, kun omalla soolouralla meni lujaa, Pave Maijanen tuotti myös aikansa ylivoimaisesti suosituinta yhtyettä Dingoa. Liekö muuten sattumaa, että Dingon tuottaja levytti laulun Ota yö pois. Tämä toinen porilaisyhtyehän koettiin usein Dingon pahimmaksi kilpailijaksi...


Yamma yamma sai euroviisukarsinnoissa raadilta täydet pisteet.
11. Uran tuhoisin ja kamalin virhe. Pave Maijanen on itse myöntänyt haastatteluissa, että hänen uransa tuhoisin ja kamalin virhe oli Suomen edustaminen Eurovision laulukilpailuissa vuonna 1992 laululla Yamma yamma. Pave Maijanen sävelsi laulun vain ja ainoastaan Euroviisuja varten. Hector teki viisuun tekstin, johon oli tarkoituksella lisätty kansainvälisesti tunnettuja sanontoja tai nimiä. Yamma yamma voitti Suomen euroviisukarsinnat ylivoimaisesti, sillä se sai asiantuntijaraadilta täydet pisteet. Kun Yamma yamma valittiin Suomen viisuedustajaksi, kansalaiskeskustelun perusteella valintaan oltiin tyytyväisiä. Jopa arvostetut suomalaiset musiikkialan konkarit olivat vakuuttuneita, että Pave Maijasen letkeä ja raflaava "rokki" tulee sijoittumaan Euroviisuissa erinomaisesti. Kilpailupaikalla Malmössä Suomen erilaista viisua pidettiin rock-kuriositeettina, jonka uskottiin erottuvan festivaaliballadien kyllästämässä kappalekavalkadissa edukseen. Myös kilpailun juontaneen Harald Treutigerin väitetään pitäneen Yamma yammaa omana suosikkinaan. Äänestys ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan: Suomi sai viisuäänestyksessä vain neljä pistettä (yhden Israelista ja kolme Jugoslaviasta) ja jäi kilpailussa armotta jumbosijalle. Pave Maijanen on useaan otteeseen kertonut, kuinka yksi hänen elämänsä kovimpia paikkoja oli nähdä Suomeen palattuaan iltapäivälehtien lööpit, joissa Paven kuvan vieressä luki isoilla kirjaimilla "Euroopan huonoin". Pave Maijasen ura koki epäonnistuneen viisutuloksen myötä melkoisen kolauksen, ja suomalainen musiikkimedia banalisoi hetkeksi aikaa Maijasen täysin.

Katso Pave Maijasen esitys Suomen euroviisukarsinnoista 1992 Ylen Elävästä arkistosta.
Katso Pave Maijasen esitys Malmön Eurovision laulukilpailusta 1992.
Katso harvinainen video Euroviisujen harjoituksista, jossa Pave kaatuu kesken esityksen mukkelismakkelis. (Kohdassa 0:22 alkaen)

Oikeastaan Pave Maijasella on Euroviisuista muitakin huonoja muistoja. Keväällä 1982 Paven oli tarkoitus tuottaa Remun soololevy Zin-Khan, mutta Pave "feidasi" projektin, koska hän lähti Kojon pyynnöstä Harrogateen Euroviisuihin Nuku pommiin -esityksen taustabändiin. Remu ei tempausta hyvällä katsonut ja miesten yhteistyö päättyi hetkeksi aikaa. Pave on nähty euroviisulavalla myös vuosina 1983 ja 1993 Ami Aspelundin ja Katri Helenan taustalaulajana.

12. Mestarillista. Pave Maijanen palasi parrasvaloihin ja valtakunnalliseen suosioon viimeistään vuosina 1998-99 Mestarit-kokoonpanon myötä. Kirkan, Hectorin, Paven ja Pepe Willbergin yhteisprojekti synnytti Suomeen ennennäkemättömän nostalgiabuumin, mikä nosti Mestareiden suosion ilmiömäisiin lukuihin. Mestarit Areenalla -kiertue kiersi loppuunmyytyjä jäähalleja ja huipentui elokuussa 1999 Olympiastadionilla järjestettyyn konserttiin, joka oli ensimmäinen kotimaisen esiintyjän oma konsertti Stadionilla. Laskelmien mukaan Mestareiden konsertteja näki vuosien 1998-99 aikana yhteensä yli 130 000 katsojaa, ja konserttitaltiointi Mestarit Areenalla on myynyt triplaplatinaa niin ikään 130 000 äänitteen myynnillään. Mestareiden levyltä täytyy nostaa esiin Pave Maijasen tekemät upeat jousisovitukset, joita kuullaan muun muassa Ikävä-versioinnissa tai esimerkiksi tässä kylmät väreet tuottavassa Lumi teki enkelin eteiseen -pätkässä, jossa maestro itse soittaa mandoliinia.

13. Monipuolisia projekteja. Vaikka Pave Maijanen ei olekaan aina paistatellut julkisuuden valokeilassa, erilaisia projekteja lahjakkaalla muusikolla ja arvostetulla tuottajalla on aina riittänyt. Pave Maijanen on muun muassa äänittänyt ja tuottanut Unto Kupiaisen runoja sisältäviä albumeja. Maijasen mieltymys runouteen on kuulunut myös hänen omassa tuotannossaan, mistä tunnetuimpana esimerkkinä Mutapainin ystävissä ensiesitetty Jukka Vienon Yhtenä yönä vuodelta 1985. Myös Paven 70-luvun projektit, kuten Rock'n'roll band on sillon tällöin 2000-luvulla tehnyt comeback-esiintymisiä.

Pave Maijanen on ollut aitiopaikalla vaikuttamassa suomirockin kehitykseen. Hänen kädenjälkensä on kuulunut monissa suomalaisen kevyen musiikin merkkihetkissä. Pave on kuitenkin aina pysynyt skandaalinkäryisen julkisuuden ulkopuolella ja onnistunut pitämään muusikon uran ja yksityiselämän visusti toisistaan erillään. Kuten Vexi Salmi toteaa osuvasti Jyrki Hämäläisen kirjassa Hopeinen kuu: "Mä tykkään Pavesta, se on suoraselkäinen. Kun muilla on jalat tukevasti ilmassa, Pavella on jalat tukevasti maassa."


Tähän oheen vielä Spotify-soittolista, joka sisältää noin parin tunnin verran Pave Maijasen uran hienoimpia levytyksiä 70-luvun rokeista lähtien. Listan tarkoituksena on pyrkiä osoittamaan Maijasen uran monipuolisuus ja tuoda esille myös muutamia unohdettuja helmiä hänen tuotannostaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti