9. elokuuta 2015

Kuukauden levyartikkeli: Jari Sillanpää – Varastetut helmet (VeiJari-tuotanto, 1998)

Vielä kymmenen vuotta sitten melkoisen yleinen mielipide saattoi kuulua näin: "Voi kun Jari Sillanpää on niin lahjakas ja ihana, mutta miksi sen pitää laulaa sellaista musiikkia." Iskelmän vihaajien iloksi Jari Sillanpää on tehnyt uransa varrella myös lukuisia kunnianhimoisia teemalevyjä, joissa hän esittää klassikoita ja evergreenejä. Näissä tulkinnoissa Jarin komea ääni pääsee paljon paremmin oikeuksiin kuin monilla iskelmäalbumeilla.

Tangomarkkinoilla on ollut pitkään hyvin samanlainen ongelma kuin Idolsin ja Voice of Finlandin kaltaisilla kykykilpailuilla. Kilpailuun osallistuvilla voisi olla potentiaalia vaikka mihin, mutta yleensä ura valtakunnallisena suosikkina tyssää nopeasti. Useimmiten ongelmana on levytysmateriaalin mitäänsanomattomuus. Tangokuninkaalliset saavat levytettäväkseen albumillisen silkkaa tusinaiskelmää. Kukaan ei jaksa kuunnella tusinaiskelmää, saatika maksaa sen kuuntelemisesta, joten levy floppaa. Levy-yhtiön pamput sanovat artistille, että sinä et kiinnosta ketään. Sitten saadaan uusi Tangomarkkinoiden voittaja, jolle samat lauluntekijät vääntävät jälleen albumillisen mitäänsanomattomia iskelmäjollotuksia.

Mistä syistä juuri Jari Sillanpää on onnistunut nousemaan kaikista tangokuninkaallisista supertähdeksi, joka voi juhlistaa 20-vuotista uraansa Helsingin Olympiastadionilla. Syitä on varmasti lukuisia: toki Jari on poikkeuksellisen lahjakas, karismaattinen, filmaattinen ja esiintymistaitoinen – puhumattakaan onnistuneista levytysvalinnoista uran alkuvaiheessa, mitkä vain lisäsivät lupaavan tangokuninkaan suosiota entisestään. Mutta eräänä aspektina haluaisin nostaa esille sellaisen seikan, että Jari on jo uransa alkuvaiheilla lähtenyt määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti laajentamaan repertuaariaan pois perinteisestä iskelmäraamista. Jo Jarin kolmas varsinainen soololevy oli kaukana perinteisestä iskelmälevystä: vuonna 1998 ilmestynyt Varastetut helmet on konserttitaltiointi, jossa Jari tulkitsee suuren viihdeorkesterin säestämänä ikivihreitä: maailmanlaajuisia evergreenejä ja kotimaisia klassikoita. Näissä tulkinnoissa Jari todella pääsee näyttämään monipuolisuutensa ja lahjakkuutensa sekä käyttämään kaikkia hänelle suotuja lahjoja. Kaikella kunnioituksella, kaikissa Jarin iskelmälevytyksissä hänen lahjakkuutensa ei pääse kovinkaan hyvin esille (esim. Suomi-neidolle (1997), ihan totta...).

Varastetut helmet on syntynyt Jari-buumin ollessa suurimmillaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että menestys ei tullut tälle kaikkien aikojen tangokuninkaalle suinkaan kuin manulle illallinen. Tämän viikonlopun Iltalehden (8.8.–9.8.2015) Siltsu-liitteessä kerrotaan, kuinka ennen Tangomarkkinoiden voittoa eräällä Jarin tanssikeikalla oli yleisöä vain kahdeksan henkeä. Jari oli 1990-luvun alussa – karaokemenestyksestään innostuneena – lähettänyt demoja kahdelle suomalaiselle merkittävälle levymogulille: Jaakko Salolle ja Kassu Haloselle. (Heiskari 1996, 58-59) Jaakko Salolta oli tullut rohkaisevaa palautetta, mutta hän totesi, että Sillanpään olisi ehdottomasti saatava nimeä ennen kuin levytys olisi mahdollinen. 1990-luvun alussa Tangomarkkinat oli noussut Suomessa kevyen musiikin vuosittaiseksi kohokohdaksi ja uusien iskelmäartistien ponnahduslaudaksi. Vuoden 1989 kuningatar Arja Koriseva oli noussut superjulkkikseksi ja myös muut tangokuninkaalliset, kuten Eija Kantola tai Heidi Kyrö menestyivät mukavasti iskelmämarkkinoilla. Jari tosin oli itse saanut kimmokkeen osallistua Tangomarkkinoille jo kilpailun alkuvaiheessa 1980-luvun puolivälissä, jolloin juhlava tapahtuma orkestereineen ja arvokkaasti pukeutuneine solisteineen teki Sillanpäähän vaikutuksen. (Heiskari 1996, 39; Suhola 2004, 69-70).

Tällä levyllä kuullaan Jari Sillanpään
ensimmäiset levytykset vuodelta 1994.
Vuonna 1993 Jari osallistui ensimmäistä kertaa Tangomarkkinoille mutta suoritus tyssäsi Raision semifinaaliin. Sillanpää aloitti opiskelut Oulunkylän Pop & Jazz konservatoriossa ja alkoi ottaa laulutunteja. Seuraavana vuonna kehittynyt Sillanpää eteni Tangomarkkinoilla finaaliin asti. Sijoitus Seinäjoella oli kolmas. Tangomarkkinoiden yhteydessä oli vuodesta 1988 lähtien julkaistu kokoelmalevy, joka sisälsi kilpailun finalistien tangolevytyksiä. Vuoden 1994 tangoprinssi Jari Sillanpää ikuisti Tangomarkkinat 7 -albumille laulut Kasvot väkijoukossa ja Elokuun ilta. Nämä ovat Jari Sillanpään ensimmäiset levytykset. Jari tosin itse luonnehti levyllä esiintyvää Sillanpäätä "pliisuksi". (Heiskari 1996, 55) Tangoprinssi pääsi mukaan tangofinalistien Sinitaivas-konserttikiertueelle ja alkoi tehdä omia tanssikeikkoja. Näin Sillanpäälle kertyi rutkasti arvokasta kokemusta keikka-artistin arjesta.

Tangomarkkinoiden historian suurimpia hetkiä on Jari
Sillanpään spontaaninomainen reaktio tuloksen selvittyä.
Sanonta "kolmas kerta toden sanoo" pitää Jari Sillanpään kohdalla hyvin paikkansa. Vuoden 1995 Tangomarkkinoiden finaaliin entistä itseluottavaisempi Jari Sillanpää saapui jo selvänä ennakkosuosikkina. Jonkinlaista Jari-liikehdintää oli jo havaittavissa: hän muun muassa sai yleisöäänestyksessä yli puolet miehille annetuista äänistä. Kun tuomaristo paljasti Jarin voittoisan pisterivin, seitsemän kertaa täydet kymmenen pistettä, saatiin kokea yksi Tangomarkkinoiden historiallisimpia hetkiä, kun häkeltynyt voittaja liikuttui kyyneliin. Katso YouTubesta kooste Jarin esiintymisestä vuoden 1995 Tangomarkkinoiden finaalissa.

Uuden tangokuninkaan keikoilla kävi melkoinen pöhinä ja monet kyselivät levyn perään. Kun Jari Sillanpään esikoisalbumi ilmestyi tammikuussa 1996, suosio suorastaan räjähti käsiin. Satulinna oli tietysti levyn varsinainen niitti, vuotensa soitetuin kappale radiossa, mutta levyllä oli myös muitakin hittejä. Pariisi-Helsinki, Kaduilla tuulee ja Oot täydellinen soivat radiossa tiuhaan tahtiin. Lupaavasti alkanut tangokuninkuus ja onnistunut debyyttialbumi tukivat toisiaan: Sillanpään suosio alkoi saada ennennäkemättömiä piirteitä. Keikkapaikoille oli satojen metrien jonoja, esiintymispaikoilla tehtiin yleisöennätyksiä, autoja oli parkkeerattu kilometrien päähän tanssilavasta, koska lähempänä ei ollut enää vapaita paikkoja... Sillanpää äänestettiin kyselyissä milloin seksikkäimmäksi mieheksi, milloin unelmavävyksi. Lehdissä ironisoitiin, kuinka Sillanpään naamalla voisi myydä vaikka näkkileipää. Jari Sillanpään debyyttialbumi päihitti nopeasti Kirkan saavuttaman ennätyksen ja siitä tuli Suomen kaikkien aikojen myydyin albumi (tähän päivään mennessä liki 273 000 äänitettä). Joululevy Hyvää joulua (1996) myi lähes 150 000 äänitettä. Toinen varsinainen albumi Auringonnousu (1997) oli myös suurmenestys 160 000 äänitteen myynnillään – tällä hetkellä Suomen kaikkien aikojen 12. myydyin albumi. Vuosina 1996 ja 1997 Jari saavutti peräti kolme Emma-patsasta.

Jari Sillanpään ja MTV Mediamusiikin
vuonna 1994 alkanut yhteistyö päättyi
Valkeaa unelmaa -singleen 1998.
Jarin euroviisukarsintaehdokkaan Valkeaa unelmaa singlejulkaisu alkuvuodesta 1998 jäi Jarin ja MTV Mediamusiikin viimeiseksi yhteistyöksi. Tämän jälkeen hän alkoi julkaista levyjä omakustanteisesti oman VeiJari-tuotannon kautta. 2000-luvun alkaessa yrityksen nimi muuttui kekseliäämpään sanaleikkiin – Bridgehead Productions. Useimmiten omakustannelevyt tarvitsevat kuitenkin viimeistään levyn jakeluvaiheessa suuren levy-yhtiön apua ja aluksi VeiJari-albumien jakelusta vastasi Universal, myöhemmin Edel Records.

Jari Sillanpään ensimmäinen konserttikiertue Auringonnousu toteutettiin alkuvuodesta 1997. Konserttisalikiertueella Jari pääsi eroon perinteisestä tanssilavaprofiilista ja kykeni näyttämään show-miehen taitojaan. Syksyllä 1997 vuorossa oli Varastetut helmet -konsertteja, joissa Jari esitti ikivihreitä 65-henkisen Vantaan viihdeorkesterin säestämänä. Kapellimestarina toimi legendaarinen muusikko Markku Johansson, jonka kädenjälki on kuulunut lukuisissa legendaaristen suomi-iskelmien sovituksissa. Jarin tulkinnat saavuttivat ylistäviä arvioita ja klassisten viihdeorkesterisovitusten luonnehdittiin tarjoavan hänen tulkinnoilleen arvoisensa puitteet. Jari Sillanpää oli konserttien jälkeen saanut paljon palautetta siitä, että hänen versionsa ikivihreistä pitäisi julkaista myös levyllä. Ajatus jäi tässä vaiheessa muhimaan, mutta kun vielä kesällä 1998 Jari sai "muistutusta" asiasta, hän päätti laittaa töpinäksi. Varastetut helmet -konserttitaltioinnista tuli VeiJari-tuotannon ensimmäinen albumi, tuotenumeroltaan VJCD-01.

Varastetut helmet -albumin materiaaliksi valikoitiin 13 laulua Vantaan Martinus-salissa 13. lokakuuta 1997 järjestetyn konsertin taltioinnista. Tuotantoryhmän tavoitteena oli kuitenkin luoda albumista mahdollisimman ajaton kokonaisuus, joten kyse ei ole täysin perinteisestä livetaltionnista, sillä esimerkiksi keikkaspiikit on jätetty kokonaan pois. Oikeastaan ainoa osoitus levyn livepitoisuudesta on kappaleiden jälkeen kuultavat yleisön aplodit, jotka nekin alkavat kohteliaasti vasta kun viimeinenkin tahti on vaimentunut. 13 liveraidan lisäksi mukana on yksi "bonusraita": legendaarinen Disney-elokuvasävelmä When you wish upon a star, joka käytiin levyttämässä studiossa.

Varastetut helmet -albumin pääpaino on kansainvälisissä angloamerikkalaisissa ikivihreissä klassikoissa. Mukana ovat muun muassa Blue skies, Nature boy, Unforgettable, As time goes by, Lady is a tramp sekä My way. Muutamasta klassikosta kuullaan suomenkielinen versio, kuten esimerkiksi Niin paljon kuuluu rakkauteen (orig. Love is a many splendored things) ja Kun hämärtää (orig. Twilight time). Kokonaisuuteen valikoitui sävelmiä, jotka kuuluvat olennaisena osana 1900-luvun kevyen musiikin historiaan. Lauluista varhaisin on Blue skies, joka levytetty ensimmäistä kertaa jo 1927. Laulu on myös yksi elokuvahistorian varhaisimpia laulettuja sävellyksiä, sillä laulu kuultiin samana vuonna valmistuneessa The Jazz Singer -elokuvassa. Elokuvakytköksen myötä Jari Sillanpää esitti laulun aikoinaan myös Jussi-gaalassa.

Levyn aloitusraita Romanesca muistuttaa siitä, että Jari Sillanpää on tosiaan tangokuningas. Legendaarisen tanskalaisen tangosäveltäjä Jacob Gaden (sama mies on säveltänyt myös Tango Jalousien eli Mustasukkaisuutta) kynäilemän Romanescan Jari Sillanpää esitti voittovuonnaan 1995 Tangomarkkinoiden Raision semifinaalissa. Kaikkien aikojen tangokuningas Sillanpää ei ollut kuitenkaan omille albumeilleen levyttänyt tangoja, vaikka hän totesi vuosi tangovoittonsa jälkeen, kuinka "tango on ja pysyy minulle rakkaana". (Heiskari 1996, 54) Voittonsa jälkeen Jari oli ikuistanut levytysstudiossa vain tangot Tie naisen sydämeen sekä Ruusunoksa ja kyyhkynen. Näistä kumpikaan ei kuitenkaan sisältynyt Sillanpään omille albumeille. Tie naisen sydämeen on Kaj Chydeniuksen säveltämä humoristisen tekstin sisältänyt tango, joka kuultiin Pekka Parikan ohjaamassa samannimisessä elokuvassa. Ruusunoksa ja kyyhkynen on taas Veikko Juntusen hieno sävellys, joka voitti Tangomarkkinoiden sävellyskilpailun vuonna 1996, ja kuten kilpailun konventioihin kuuluu, edellisen vuoden kuningas levyttää sävellyskilpailun voittajan. Romanesca on siis ensimmäinen Jari Sillanpään omalla albumilla oleva tango.

Aloitustangon jälkeen levyllä liikutaan tunnelmasta toiseen: rauhallisia ja hillittyjä tunnelmia edustavat muun muassa Blue skies ja Unforgettable, vauhtia ja rytmiä levylle tuo Keinu kanssani, mahtipontisuutta taas Nature boy. Siinä ei ole mitään vastaan sanomista, kun Jari tulkitsee väkevästi sielunsa syövereistä: "The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return". Unforgettable yhdistää suomalaisia 1990-luvun ilmiöitä: Jari Sillanpään sekä Kauniit ja rohkeat. Onhan kyseessä Ridgen ja Brooken yhteinen kappale.

Yksi levyn suurimmista kohokohdista on ehdottomasti raita numero seitsemän: Sinua sinua rakastan. Vaikka Kaj Chydeniuksen sävelmä vuodelta 1968 on eittämättä legendaarinen, se on kuitenkin aikoinaan edustanut tietyllä tavalla "marginaalimusiikkia". Chydeniuksen tuohon aikaan säveltämät laulut kantoivat tietynlaista "vasemmistomusiikin" leimaa, vaikka laulujen sanoitukset eivät olisikaan sisältäneet mitään poliittista. Aulikki Oksasen hieno sanoitus on ennemmin runo kuin perinteinen iskelmäteksti. Vuosikymmenien saatossa laulu on saanut kuitenkin "salonkikelpoisuuden", esimerkiksi Tapani Kansa oli ensimmäinen "kaupallinen" artisti, joka levytti oman versionsa sävelmästä (1982). Nyt Jari Sillanpään Varastetut helmet -albumilla laulu edustaa samaa jatkumoa, "helminauhaa", kuin suuret maailmanmusiikin klassikot. Jarin versio on yksi onnistuneimpia, mitä tästä hienosta klassikosta on koskaan ikuistettu: tulkinta tavoittaa sävelmän ja runon vaatiman herkkyyden ja voimakkuuden. Jari Sillanpään mieltymys elokuvamusiikkiin sopii myös tähän kappalevalintaan: lauluhan on alun perin sävelletty Mikko Niskasen elokuvaan Asfalttilampaat (1968).

Kotimaista alkuperää on myös Georg Malmsténin säveltämä Auringon lapset, joka on itse asiassa myös elokuvasävelmä. Malmstén kynäili laulun samannimiseen virolais-suomalaiseen elokuvaan, joka valmistui vuonna 1932 (viroksi Päikese lapsed). Elokuva jäi kuitenkin Suomessa täysin tuntemattomaksi, sillä sitä esitettiin jostain syystä vain Virossa. A. Aimo teki sävelmästä tunnetun sotavuosina mutta kaikkein kuuluisin versio taitaa olla Tapio Rautavaaran levytys vuodelta 1951, missä reissumies osoitti osaavansa laulaa muutakin kuin vain kulkuriromantiikasta kertovia ralleja. Jari Sillanpää oli esittänyt laulua keikoillaan jo aikaisemminkin ja nyt se saatiin ikuistettua levylle sangen komean ja mahtipontisen sovituksen ryydittämänä.

Kahden kotimaisen sävellyksen jälkeen kuullaan jälleen kaksi englanninkielistä evergreeniä: As time goes by osittain heteronormatiivisine sanoituksineen ("woman needs man / and man must have his mate / that no one can deny") sekä Lady is a tramp, jonka kujeileva tulkinta ja svengaava sovitus on saanut vaikutteita Shirley Basseyn versiosta. Twilight time -klassikosta kuullaan Saukin suomenkielinen versio Kun hämärtää.

Raita numero 12 edustaa ehdottomasti levyn eliittiä. Espanjankielinen Granada tuli Jari Sillanpään keikkaohjelmistoon jäädäkseen. Granadan on säveltänyt meksikolainen Agustín Lara vuonna 1932. Granadan ovat levyttäneet sittemmin lukuisat tähdet Bing Crosbystä Frank Sinatraan. Jarille, kuten monille muillekin sukupolvensa edustajille, laulu on tullut kuitenkin alun perin tutuksi legendaarisen Baccaran diskoversion myötä. Jarin versio on tulta ja tappuraa, ja myös yleisö palkitsi esityksen ruhtinaallisilla suosionosoituksilla. Jarin mieltymys espanjalaisiin musiikkirytmeihin on kuulunut aina hänen konserteissaan, ja vuonna 2008 hän järjesti latinomusiikin ympärille kokonaisen konserttikiertueen, josta julkaistiin myös konserttitaltiointi Al Ritmo Latino.

Granadan Jari on esittänyt Varastetut helmet -kiertueen jälkeen miltei jokaisella konserttikiertueellaan. (Suhola 2004, 142). Granada on myös toinen albumin raidoista, joka julkaistiin Jarin 10-vuotisjuhlakokoelmalla Parhaat (2005). Toinen onkin sitten levyn viimeinen liveraita, My way. Vaikka My way kuulostaakin hieman kliseiseltä valinnalta konsertin päätösraidaksi, laulu on Jarille erittäin merkittävä, sillä siitä tuli hänen ruotsinlaiva-aikojensa karaokebravuuri. Vaikka laivan baarimikon My way -vedot saivat yleisöltä paljon suitsutusta, Sillanpää on kertonut, että hänen karaokeinnostuksensa herätti myös ärsytystä työnantajassa, joka siirsi Jarin työpisteen kauemmas karaokebaarista. (Heiskari 1996, 38-39) Tämän levyn esityksessä on aistittavissa symbolista arvoa: Jari on aikoinaan esittänyt laulua karaoketaustan päälle ja haaveillut iskelmätähteydestä, mutta nyt hän on yksi Suomen eturivin artisteja, joka esittää itselleen tärkeän laulun ylevästi ammattilaisorkesterin säestämänä.

My wayn jälkeen levyllä kuullaan vielä studiossa levytetty bonusraita When you wish upon a star. Koko suurta Vantaan viihdeorkesteria ei kuitenkaan raahattu studioon yhtä levytettävää kappaletta varten, joten tällä raidalla soittaa vain seitsemän muusikkoa. Jari on levyttänyt tästä Disney-klassikosta myös uuden version vuonna 2009 ilmestyneelle elokuvasävelmiä sisältäneelle albumilleen Kuin elokuvissa.

Hän kertoo sen sävelin -albumi
vuodelta 2001 on Jarin seuraava
älppäri, joka sisältää pelkästään
ikivihreitä helmiä.
Varastetut helmet -albumin ilmestyessä syksyllä 1998 Jari Sillanpään suosio oli vielä valtaisaa. Tämä kolmas albumi ei enää yltänyt kahden edellisen levyn huikeisiin lukemiin, mutta nopeassa ajassa Jari vastaanotti tästäkin levystä kulta- ja platinalevyn. Levyä on myyty tähän päivään mennessä yli 50 000 äänitettä. Levyn esipuheessa Jari mainitsee innostuneensa "niin paljon tästä levyprojektista", että hipaisi "jo ajatusta alkaa suunnitella seuraavaa 'helminauhaa'". Jarin seuraavaa ikivihreitä sisältävää albumia ei tarvinnutkaan odottaa pitkään. Vuonna 2001 Jari julkaisi studioalbumin Hän kertoo sen sävelin, joka sisältää niin ikään 14 ikivihreää suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Myös tällä studioalbumilla Jaria säestää laaja studio-orkesteri: 12 studiomuusikkoa ja 14-henkinen jousiorkesteri. Levy on helposti tulkittavissa jatko-osaksi Varastetuille helmille.

Kuin elokuvissa vuodelta 2009 on
kunnianhimoinen projekti, jossa
Jari tulkitsee elokuvasävelmiä
suuren orkesterin säestämänä.
Jarin mieltymys suureellisesti toteutettuihin coverlevyihin ei tähän päättynyt. Vuonna 2009 hän toteutti pitkäikäisen haaveensa, kun hän kävi levyttämässä Lontoossa legendaarisella Abbey Road -studiolla kunnianhimoisen tupla-albumin Kuin elokuvissa, jossa Jari tulkitsee tunnettuja elokuvasävelmiä itsensä The Philharmonia Orchestran säestämänä.

Jari Sillanpää on artisti, jonka profiiliin coverversiot kuuluvat olennaisena osana. Jari on koko uransa aikana konserteissaan esittänyt paljon omia versioitaan muiden levyttämistä ikivihreistä. Coverversioiden osuus on hänen konserteissaan edelleen suuri, vaikka hänelle on kertynyt paljon omaa levytysmateriaalia. Esimerkiksi vuosina 2013-2014 järjestetyn Liekeissä-kiertueen ohjelmistossa Jari keskittyi omassa tuotannossa lähinnä suurimpiin menestyksiin ja muutoin konsertissa kuultiin monipuolisesti musiikkia Elton Johnista ABBA-potpuriin ja Michael Jacksonista Bohemian rhapsodyyn. Coverit ovat ryydittäneet Sillanpään konserttien viihdyttävyyttä. Jari Sillanpää on 2000-luvulla levyttänyt monia tasokkaita albumeja (kuten esim. Määränpää tuntematon vuodelta 2003 tai Albumi vuodelta 2008), mutta hän on samalla näillä albumeilla pyrkinyt viemään tuotantoa kauemmas perinteisestä iskelmämusiikista syvällisempään tekstimaailmaan. Vaikka albumit ovat tasokkaita, ihmiset, jotka haluavat tulla tanssilattialle tai konserttihalliin viihtymään, eivät välttämättä jaksa keskittyä kuuntelemaan Jarin vakavampia lauluja. Yleisölle jo valmiiksi tutut ikivihreät on helpompi sulattaa. Ja kuten edellä on tullut todettua, ikivihreissä klassikkosävellyksissä Jari Sillanpään tulkitsijan taidot pääsevät oikeuksiinsa paljon paremmin kuin uusissa iskelmälevytyksissä. Tästä syystä on luontevaa, että Jari Sillanpää on levyttänyt näinkin monta coverkappaleisiin perustunutta albumikokonaisuutta.




Lähteet


Kirjallisuus:


Heiskari Ilkka (1996) VeiJari. Jari Sillanpää – Tangokuningas 1995. Jari Sillanpää Oy, Helsinki.

Suhola Aino (2004) Jaettu jano – tänä iltana Jari Sillanpää. Kustannusyhtiö Otava, Helsinki.

Levyjen kansitekstit:


Sillanpää Jari. Varastetut helmet (VeiJari-tuotanto, 1998).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti