10. helmikuuta 2024

UMK 2024 sykkii modernissa sykkeessä


Suomen euroviisuedustaja Malmön Eurovision laulukilpailuun valitaan tänä iltana Uuden Musiikin Kilpailun finaalissa. Lähetys alkaa klo 21.00, YLE TV1 ja YLE Areena.

Kymmenisen vuotta sitten Uuden Musiikin Kilpailun alkuhämärässä tuotantoportaan edustaja valotti radiohaastattelussa, kuinka tavoitteena oli luoda Ruotsin Melodifestivalen -tyylinen kilpailu: kaiken kansan seuraama musiikkiohjelma, jonka tähtäin ei olisi ainoastaan euroviisuedustuksessa. Tuohon aikaan rinnastus euroviisukarsintojen kruununjalokiveen kuulosti lähinnä koomiselta. Alkuaikojen UMK:n sekava tositeeveemäinen formaatti ei innostanut suomalaisia. Katsojaluvut olivat alhaiset, huomattavasti matalammat kuin aikoinaan "perinteisillä" euroviisukarsinnoilla. Melodifestivalen oli euroviisukarsinnoista suurin ja kaunein – UMK marginaalinen ilmiö, joka ei herättänyt toivottua vastakaikua edes kotimaassaan.

Vaan armon vuonna 2024 UMK:n pitkäaikainen tuottaja Anssi Autio voi tukeutua sanontaan: "se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa". UMK järjestetään tänä vuonna Suomen suurimmalla areenalla. Liput tapahtumaan myytiin loppuun hujauksessa, aivan kuin maailmantähtien megaluokan konsertit. UMK:n houkuttelevuudesta kielii lipunmyynnin ajankohta: lokakuun alussa ei ollut vielä minkäänlaista aavistusta tämäniltaisen kilpailun osallistujista. UMK itsessään on brändi, joka vetää Nokia Arenan täyteen viimeistä piippuhyllypaikkaa myöten. Yhtäläisyys Melodifestivaleniin ilmenee siinäkin, että tänään finaalilähetykseen saapuu tuhansia euroviisuharrastajia ympäri maailman. Aikaisemmin kiihkeimmät viisufanit suorittivat vuosittaisen pyhiinvaellusmatkansa Tukholmaan, tänä talvena moni onkin päättänyt valita matkakohteekseen Tampereen. Ja kuten länsinaapurissa, UMK ei ole enää leimallisesti vain Suomen euroviisuedustajan valintatilaisuus, vaan merkittävä kevyen musiikin formaatti, jonka kautta ensiesitellään uusia hittejä kotimaan musiikkimarkkinoille.

2020-luvulla suomalaiset ovat hurahtaneet Euroviisuihin. Eurovision laulukilpailun arvostus ei ole ollut suomalaisten keskuudessa koskaan niin huipussaan kuin nykyään. Uuden Musiikin Kilpailu elää parhaillaan kukoistusaikaansa. Syy on täysin looginen. Listablogin Timo Pennasen euroviisuvertailun perusteella Suomi on ollut tähän mennessä tämän vuosikymmenen neljänneksi menestynein maa. Saavutus on huikea siihen nähden, että edellisellä vuosikymmenellä Suomi oli vastaavasti neljänneksi heikoiten pärjännyt viisuosallistuja. Ulkomaalaiset euroviisufanit kutsuvat nykyään Suomea Euroviisujen "powerhouseksi". Mairittelevat luonnehdinnat eivät ole pelkästään hienosti sijoittuneiden viisuedustajien (Käärijä, Blind Channel) ansiota, sillä UMK kirvoittaa ylistäviä lausuntoja eräänä kovatasoisimpana ja kiinnostavimpana euroviisukarsintana. Kas tässä mainio esimerkki vlogista, jossa euroviisuasiantuntija hehkuttaa haltioitunein sanankääntein Suomen nykyistä panosta viisuinstituutioon.

Käärijän ainutlaatuisen suorituksen jälkeen odotukset UMK:lle ja Suomen seuraavalle euroviisuedustajalle olivat korkealla. Tähtitieteellisiin odotuksiin harvoin onnistutaan vastaamaan täydellisesti. Tämänvuotisen UMK:n finaaliseitsikossa on kieltämättä poikkeuksellisen paljon artisteja, jotka menestyvät suoratoistopalveluissa erinomaisesti ja jotka esimerkiksi ovat olleet ehdolla ja pokanneetkin Emma-pystejä. Jos joitakin vuosia sitten joku olisi väittänyt, että jonakin vuonna Suomen euroviisuedustusta havittelevat Mikael Gabriel tai Sexmane, hänelle olisi räkäisesti. Siitä huolimatta kilpailukappaleissa ei ole sellaista Dark siden tai Cha cha chan kaltaista yhtä lekaa, joka ottaisi luulot pois heti ensikuulemalta ja jonka potentiaalin viisulavalla haluaisi testata.

"Rap on uusi iskelmä", ovat musiikinasiantuntijat todenneet musiikkityylin valtavirtaistumisesta. Kenties Käärijän inspiroimana UMK:ssa kuullaan tänä iltana ennätysmäärä rapvaikutteisia biisejä. UMK on kokenut vuodessa melkoisen nuorennusleikkauksen. Milloinkaan aikaisemmin Suomen euroviisuehdokkaiden kilpailukavalkadi ei ole sykkinyt niin vahvasti ajan hengessä kuin vuoden 2024 UMK. Nykyään miltei jokaiselta pop-kappaleelta edellytetään jonkinlaista omakohtaista kulmaa, ja niinpä tänä iltana kuullaan useampia tarinoita haastavista elämäntilanteista, ulkopuolisuuden tunteista ja mielenterveysongelmista. Modernisointikehityksen kääntöpuolena on tarjonnan yksipuolistuminen. Edelliset UMK:t pyrkivät olemaan laajemmin kaiken kansan viihdettä – eikä se suinkaan johtunut vain siitä, että joinakin vuosina mukaan oli valikoitu Dannyn tai Tommi Läntisen kaltainen kiintiökonkari. Ehkäpä raphybridien dominanssin vuoksi hienoista ennakkosuosikin viittaa kantaa kilpailuehdokkaiden "ajattomin" vaihtoehto – Sara Siipolan popballadi Paskana.

Hittirintamalla UMK 2024 -ehdokkaat ovat menestyneet kaksijakoisesti. Listablogin Timo Pennanen on huomauttanut, että kaikki tämänvuotisen kilpailijat ovat nousseet Spotifyn päivälistalla viidentoista parhaan joukkoon, mikä on ennennäkemätöntä. Siitä huolimatta, alkuinnostuksen jälkeen suurin hössötys suurimpaan osaan kappaleista on laantunut. Spotifyn eiliselle Suomen Top 50 -listalle ylsivät vain Sara Siipolan Paskana (# 5), Mikael Gabrielin ja Nublun Vox populi (# 15) ja Sexmanen Mania (# 23).

Parhaiten hittitilastoissa on tähän mennessä pärjännyt Sara Siipola. Hän on myös vedonlyönnin kiistaton ykkössuosikki UMK:n voittajaksi. On kuitenkin syytä muistaa, että hittisijoitukset eivät korreloi euroviisuäänestysten kanssa. Kuumaa-yhtyeen Ylivoimainen oli viime vuoden valtaisimpia megahittejä. Kappale oli saavuttanut hittistatuksen jo hyvän aikaa ennen UMK-finaalia. Siitä huolimatta Ylivoimainen sijoittui UMK:n yleisöäänestyksessä vasta viidenneksi. Vuonna 2022 striimatuimpia kappaleita oli Bessin Ram pam pam ja Youngheartedin Sun numero – mutta viisumatkan nappasi The Rasmus. Kolme vuotta sitten Teflon Brothersin ja Pandoran I love you sekä Iltan Kelle mä soitan olivat soineet useammin kuin Blind Channelin Dark side, joka kuitenkin voitti UMK:n murskalukemin.

Koska tämänvuotisessa UMK:ssa ei ole yhtä ylivoimaista suosikkia, kilpailuasetelma saattaa olla hyvinkin avoin. Live-esitykset voivat nousta ratkaisevaan asemaan. UMK on kuin omat mini-Euroviisunsa, jossa jokaiselle kilpailijalle luodaan oma visuaalinen maailmansa. Oman lusikkansa soppaan työntävät kansainväliset raadit. Vaikka UMK:ssa niiden vaikutusvalta lopputulokseen on vain 25 prosenttia kokonaispotista – raadit ovat lähinnä viihteellinen kuriositeetti, jolla luodaan euroviisumaista vaikutelmaa – juryilla on mahdollisuus sekoittaa pakkaa, mikäli yleisöäänestys on tasainen.

1. Sini Sabotage – Kuori mua

Tekijät: Aleksanteri Hulkko, Veikka Ercola, Wilma Virintie, Sini-Maria Makkonen, Sonny Kylä-Liuhala

Sini Sabotage rävähti listojen kärkeen yksitoista vuotta sitten Levikset repee -läpimurrollaan ja osoitti, että perinteisesti miehisenä pidetyssä rapskenessä pärjäävät myös naisoletetut. Valtakunnallista julkisuutta lisäsi rooli Idols-tuomarina. Sittemmin Sinin aikaansaannokset eivät kutkuttaneet kansakuntaa samalla tavalla (listasijoituksia mittaava singletaulukko on kieltämättä karua katseltavaa), minkä vuoksi ilkeämielisimmät musiikkitoimittajat ovat lyöneet artistiin yhden hitin ihme -leiman. Sini Sabotage on kuitenkin ollut aktiivinen kaikki nämä vuodet, ja ties vaikka UMK-tyrkky Kuori mua palauttaisi hänet takaisin valtakunnalliseen suosioon.

Kuori mua tuo mieleen Antti Tuiskun En kommentoi -aikakauden tyylin ja soundimaailman, jossa leikiteltiin modernilla soundimaailmalla ja kielenkäytöllä. Kaiken ilkikurisuuden ja eroottisuuden alle kätkeytyy kuitenkin – tekijöiden vakuuttelujen mukaan – painavampaa ja syvällisempää sanottavaa: Kuori mua vastaa esimerkiksi ennakkoluuloihin, joita julkisuuden hahmoihin kohdistuu. Uuh, aah ei olisi euroviisuyhteydessä mitään uutta. Tuleehan Iso-Britannian hittiviisuista Ooh aah… just a little bit tänä keväänä kuluneeksi 28 vuotta.

2. Cyan Kicks – Dancing with demons

Tekijät: Niila Perkkiö, Susanna Alexandra, Sara Ryan, Elize Ryd, Dan Lancaster

Metallia sekä elektronista rokkia ja poppia yhdistelevä Cyan Kicks osallistui kaksi vuotta sitten UMK:iin Hurricanella. Yhtyeen esiintyminen oli kaikin puolin vahvaa ja ammattitaitoista, joten bändi sijoittui The Rasmuksen perään toiseksi päihittäen Bessin. Hurricanen tavoin Dancing with demons on Cyan Kicksin ja ruotsalaisen Amaranthe-yhtyeen keulakuvan Elize Rydin yhteistyön hedelmä. Tuotos on tälläkin kerralla sopivan voimakas kolmeminuuttinen rykäisy, mutta kuitenkin ennemmin Jezebel kuin Dark side. Lisäksi sanoituksen kulunut demonitematiikka lipsahtaa kliseen puolelle. Demoneista on laulettu jo aika monessa Suomen euroviisussa... Hyvällä esityksellä on kuitenkin mahdollista, että Cyan Kicks lunastaa kilpailumatkan Malmöhön. Kattauksen ainoa rokki erottuu joukosta edukseen ja Dancing with demonsin kertosäkeistö tarjoaa illan melodisimmat sävelkulut. Cyan Kicks – Black Horse?

3. Jesse Markin – Glow

Tekijät: Jesse Markin ja Totte Rautiainen

Liberialaissyntyinen Jesse Markin pelmahti musiikkikentälle vuosina 2018–19 ja hänet palkittiin nopeasti kahdella Emma-patsaalla ja Teosto-palkinnolla. Markinin musiikille on kuvaavaa, että Emma-palkinnoista toinen tuli kategoriasta kriitikoiden valinta ja muun muassa Oskari Onninen on ylistänyt hänen albumiaan maasta taivaaseen.

Jesse Markinin Glow kuulostaa vanhan liiton iskelmämiehen korviin katu-uskottavalta klubimusiikilta. Opiskeluaikoina vietin aikaa seurassa, jossa oli hyvin tarkkaa siitä, ettei mikään "väärä" musiikki saanut soida bileissä (paitsi aivan loppuillasta sillai än äs ironisesti) tai puritanistit saivat äänekkään kohtauksen. Glow lienee juuri sellaista oikeanlaista musiikkia, joka saa soida ämyreistä Suvilahden suunnalla sijaitsevissa yökerhoissa. Glow on lajissaan pätevä, mutta ehkäpä euroviisumenestystä ajattelen sellainen ilmeinen tarttuva koukku uupuu.

4. Mikael Gabriel x nublu – Vox populi

Tekijät: Mikael Gabriel, nublu, ANI, Omar Aberkane, hjalmar, Heviteemu, Jukka Immonen

Mikael Gabriel kohosi suosionsa huipulle 2010-luvun rap- ja hip hop -aallon hyökyessä. Kansan syvät rivit tavoiteltiin viimeistään syksyllä 2016 Vain elämää -osallistumisen myötä, jossa Mikael Gabriel kosketti omakohtaiseksi väännetyllä Lumi teki enkelin eteiseen -versioinnilla. Sittemmin artisti on herättänyt kohua näkemyksillään (muun muassa väittämällä Vladimir Putinin olevan "boss" ja "buli äijä" – Ukrainan sodan alkaessa hän katui lausuntoaan ja ihoonsa ikuistettua Putin-tatuointia), jotka nauttivat suosiota vaihtoehtoisesti ajattelevan kansanosan keskuudessa.

Mikael Gabriel ja virolaistähti Nublu levyttivät neljä vuotta sitten yhdessä hitin Universum. Nyt kaksikko on jälleen lyönyt hynttyyt yhteen. Suomenlahden eteläpuolella on kuulunut hieman nurinaa, sillä virolaiset olisivat mielellään nähneet Nublun omassa Eesti laul -viisukarsinnassaan eikä Suomen UMK:ssa. Vox populi räpätään sekä suomeksi että viroksi, ja latinankielinen fraasi lausutaan vähän sinne päin (poppuli). Vox populi on saavuttanut ristiriitaisen vastaanoton, sillä suomalaisen artistin imagon mukaisesti musiikkivideon ja kappaleen oletetaan flirttailevan yleisimmillä salaliittoteorioilla, minkä tosin Mikael Gabriel on kiistänyt.

Suomalaisvirolainen yhteistyö ei ole ollut euroviisukontekstissa erityisen loisteliasta. Vuonna 2008 Viron Kummeli-tyylinen sketsihahmopoppoo Kreisiraadio hoilasi sekakielisessä viisussaan "mitäs nyt, kesävalot nyt". Tulevan kansanedustajan Jaana Pelkosen mielestä olisi ollut hulvattoman hauskaa, jos virolaiset sedät olisivatkin laulaneet kesävalojen sijaan kesäpanoista. Suomalaisen viisuselostajan kehotuksesta itse viisuesityksessä lausuminen olikin hieman häilyvää.

Vox populi on menestynyt suoratoistopalveluissa, mutta rakenne on kovin sekava. Punainen lanka katoaa viimeistään erikoisessa oopperaosiossa. Kappaleen fanit ovat hehkuttaneet biisiä tarttuvaksi, mutta tietysti mikä tahansa on tarttuvaa, kun yhtä ja samaa hoetaan riittävän usein. Sinällään Vox populi olisi kutkuttava nimi Suomen euroviisulle. Jos Euroviisut olisi viime vuonna ratkaistu kansan äänillä, kilpailu järjestettäisiin tänä vuonna Pohjanlahden tällä puolella.

5. Sara Siipola – Paskana

Tekijät: Mikko Koivunen, Sara Siipola, Emmi Hakala, Kaisa Korhonen

Upeaäänisen Sara Siipolan ensimmäinen levytys julkaistiin vuonna 2019. Siipola on ihastuttanut muun muassa Tähdet tähdet -ohjelmassa, mutta se jokin, jota voisi kutsua läpimurroksi, lienee koittanut vasta nyt UMK:n myötä. Käy illan äänestyksessä miten tahansa, Sara Siipola on jo voittanut. Paskana-hitillään hän lyönyt itsensä läpi kansan tietoisuuteen.

Sara Siipolan kappaleen kohdalla suurin huomio kohdistuu tietenkin kappaleen raflaavaan nimeen. Alatyylinen ilmaus on kuitenkin juuri se kappaleen koukku, jolla kiinnitetään huomiota ja herätetään reaktioita konservatiivisemman väestön keskuudessa. Eurovision laulukilpailuissa on sääntö, jossa on pitkä litania seikoista, joita kilpailulaulujen sanoitukset eivät saisi sisältää. Kirosanat ovat listatut pykälässä myös. Mikäli Sara Siipola valitaan Suomen euroviisuedustajaksi, hänen ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan kappaleensa viisukelpoisuudesta. Säännön rikkominen ei nykyään automaattisesti johda hylkäykseen, vaan jokainen tapaus arvioidaan erikseen. Euroopan yleisradioliitto EBU:lle tuskin lienee ongelma suomenkielinen kirosana essiivimuodossa, etenkin kun ilmaisu merkitsee oikeasti jotain.

6. Sexmane – Mania

Tekijät: Max Sene, Jussifer, MD$, Danitello

Max "Sexmane" Sene on ollut viime vuosina Suomen kuunnelluimpia artisteja. Jesse Markin on palkittu Emma-gaalassa kriitikoiden valintana, Sexmane yleisön suosikkina. Sexmanen vähemmän suosittu veli Isaac Sene kilpaili UMK:ssa kaksi vuotta sitten. Hänen hurtti savolainen homoerotiikkansa herätti etukäteen innostusta, mutta live-esitys oli täysi pannukakku surkean äänentoiston ja kummallisten kamerakulmien vuoksi.

Saas nähdä, onnistuuko Sexmanen esitys paremmin kuin veljellään. Levytysversiossa autotunea on hyödynnetty runsaasti, ja viisulavalla pääsolistin pitäisi vielä laulaa osuutensa livenä. Mania on kuitenkin taas uusi helmi Sexmanen hittiketjuun, joten eiköhän hänelle heru tästäkin kappaleesta jokunen roponen mania.

7. Windows95man – No rules!

Tekijät: Jussi Roine, Henri Piispanen, Teemu Keisteri

Sokeriksi pohjalle on jätetty höpsöt ysäripastissi, jonka esittävät hassunhauskat junttihahmot mutta hipsterillä tvistillä. Teemu Keisteri eli Windows95man on luonut uraa DJ:nä. Viisuprojektissaan pääsolistina on Henri Piispanen, joka kieltämättä ainakin levyversiossa vetää mageesti. Mikäli No rules! valitaan Suomen viisuedustajaksi, Keisteri joutunee pohtimaan imagoaan uusiksi, sillä tavaramerkkien mainostaminen on edelleen oikeasti kielletty Euroviisuissa.

No rules! ajaa illan viimeisenä höpsötyksenä saman asian kuin Portion Boys viime vuonna. Windows95manilla on vannoutunut ja äänekäs fanikuntansa somessa, mutta veikkaisin potentiaalisen äänestäjäsegmentin olevan kuitenkin sen verran kapea, ettei ehkä kuitenkaan riitä UMK:n voittoon.

13. toukokuuta 2023

Euroviisut 2023: BIG 5 + Ukraina


Raapustuksia Eurovision viiden suuren rahoittajamaan ja viime vuoden voittajamaan Ukrainan tämänvuotisista viisuedustajista.

BIG 5 -maiden renessanssi jatkuu tänäkin vuonna. Suorat finalistit ovat pärjänneet verrattain mainiosti vedonlyöntitilastoissa, ja nämä kuusi viisua rikastuttavat tämäniltaisen viisufinaalin musiikillista diversiteettiä. Euroviisuissa on tilaa kaikelle: niin taideflamencolle kuin sukkahousuheville.

6. RANSKA: La Zarra – Évidemment

Kanadalaissyntyinen viisudiiva kimaltelee korkeuksissa ja tulkitsee tyylikkään viisun, jonka genreksi on luonnehdittu urbaani chanson. Kypsää, elämänmakuista populaarimusiikkia aikuiseen makuun.

Ranska tarjoilee hienon, sofistikoituneen kolmeminuuttisen, josta huokuu periranskalainen chansonperinne, mutta joka ei menetä hitustakaan arvokkuuttaan diskobiitin lähtiessä käyntiin. Samanaikaisesti ajaton ja moderni. Solisti on huippuammattilainen ja taustajoukoissa on meritoituneita tuottajia, jotka ovat tehneet yhteistyötä muun muassa David Guettan ja Dua Lipan kanssa.

Ranska käväisi parhaimmillaan jo vedonlyönnin kolmantena, mutta tällä hetkellä majailee jossain kuudennen sijan paikkeilla. Eräät euroviisufanit ovat elätelleet toivoa, että La Zarra nappaisikin raatiäänestyksen ykkössijan Ruotsin Loreenin nenän edestä. Ranskan menestystoiveet lepäävät raatien harteilla, sillä näin aikaiselta esiintymisnumerolta en usko Ranskan saavuttavan kovinkaan kummoista yleisöäänestystulosta. Ranskalla on ollut muutoinkin taipumusta menestyä heikommin kuin ennakkoveikkaukset povaavat, vain Barbara Pravi (2021) on yltänyt kärkisijoille.

Arvioni: 5 / 5
Veikkaus: Tulostaulun vasen puolisko, toivottavasti...

PS. Ilmeisesti Kalle Niemen suomenkielisessä tekstityksessä laulun sanat "mes rains" on käännetty "minun munuaiseni". Se on toki teknisesti oikein, mutta tässä yhteydessä ilmaisu tarkoittanee lanteita. Eihän ilkikurinen Serge Gainsbourg todellakaan tarkoittanut laulaessaan "je viens entre tes reins" tulevansa Jane Birkinin munuaisten väliin.

8. ESPANJA: Blanca Paloma – Eaea

Espanjan panostus Liverpoolin Euroviisuihin on Una Paloma Blanca. Tämä valkoinen kyyhkynen kujertaa modernin flamencon keinoin vuoden viisukattauksen taidepläjäyksen. Riipaiseva lyyrinen sanoitus.

Espanjan viisu lienee vuosikertansa polarisoivin. Yhdet pissaavat hunajaa upean taide-elämyksen äärellä, toiset eivät voi sietää vahvaäänisen naisen ja taustakuoronsa "ulinaa". Eihän tällaisen tyylilajin kuulukaan olla jokaisen kupin teetä, mutta ainakin reaktio katsojissa on taattu.

Blanca Paloma on äärimmäisen taitava laulaja ja hänen äänenkäyttönsä ansaitsee kaikki ylisanat. Esitystä on kehuttu vangitsevaksi, vaikka valojenkäyttö lipsuu ajoittain epileptikon painajaisen puolelle. Euroviisufanit usein kiittävät Itä-Euroopan maita, kun niiden viisut ammentavat kansallisesta musiikkiperinteestä. Eaea osoittaa, että myös länsieurooppalainen maa voi nojautua viisuvalinnassaan etnomusiikkiin.

Espanja on tällä hetkellä vedonlyönnissä peräti viidentenä. Ilta näyttää realisoituuko noin korkea sijoitus näin omintakeiselle viisulle. Espanjan odotetaan pärjäävän raatiäänestyksessä, mutta en täysin poissulkisi skenaariota, jossa Espanja menestyykin paremmin yleisöpisteissä. Kokonaisuus jakaa voimakkaasti mielipiteitä, mikä on aina riski raatiäänestyksessä, sen sijaan puhelinäänestyksessä kappaleen vihaajat eivät voi jakaa miinuspisteitä.

Arvioni: 3 / 5 (Arvostukseni Espanjan asennetta kohtaan 5 / 5, mutta en rehellisesti sanottuna jaksaisi nonstoppina kuunnella tätä...)
Veikkaus: ???

PS. Espanja luotti flamencoon myös vuonna 1983. Silloin Remedios Amayan viisu ¿Quién maneja mi barca? jäi nollille, koska 80-luvulla euroviisut eivät saaneet poiketa millään tavalla muotista. Nyt 40 vuotta myöhemmin pitäisi olla mahdollisuudet huomattavasti suurempaan pistepottiin.

11. ITALIA: Marco Mengoni – Due vite

Marco Mengoni edusti Italiaa kymmenen vuotta sitten Malmön Euroviisuissa. Nyt miehistynyt ja parran kasvattanut Mengoni palaa viisulavalle kimaltelevassa metallipaidassaan tekemään sen, minkä italialaiset parhaiten osaavat: tulkitsemaan antaumuksella klassista melodista balladia.

Italian viisua on arvosteltu yllätyksettömäksi, koska Due vite edustaa tyylipuhdasta italoballadia – sellaisia Italia on lähettänyt Euroviisuihin monen monta kertaa. Mutta italialaiset pysyvät syystä omalla vahvuusalueellaan, sillä he hallitsevat juuri tämän lajin hemmetin hyvin. Marco Mengoni on viisufinaalin komeaäänisin miesartisti ja niin karismaattinen, ettei haittaa, vaikkei katse aina löydäkään kameraa. Due vite voitti helmikuussa San Remon laulukilpailun, minkä myötä kappale on ollut kevään megahitti Italiassa. Sen vuoksi Due vite on ollut tämänvuotisen viisusadon kuunnelluimpia kappaleita suoratoistopalveluissa. Esityksestä päätellen Italiassa on otettu vaikutteita UMK:sta, sillä Robin Packalenin helmikuisesta vedosta tutut trampoliinit ovat päässeet mukaan.

Marco Mengonin edellinen viisu L'essenziale sijoittui vuonna 2013 seitsemänneksi. Seitsemäs sija kuulostaisi passelilta myös tällä kertaa.

Arvioni: 4 / 5
Veikkaus: TOP-10

19. UKRAINA: Tvorchi – Heart of steel

"Joskus pitää vain tietää koska on hyvä näyttää keskisormea." Tvorchi-duon viisu teräksisestä sydämestä on motivaatiolaulu Ukrainan kansalle sodan keskellä.

Ukrainan euroviisukarsinnat järjestettiin joulukuussa pommisuojassa. Andri Hutsyljakin ja Jeffery Kennyn muodostama duo Tvorchi voitti yllättäen kilpailun jenkkityylisellä elektronisella poprockilla. Ukrainan viisuesitykset ovat perinteisesti vakuuttavia, ja kieltämättä Heart of steel on näyttänyt harjoitusklipeissä visuaalisesti vetävältä. Värimaailma tukee kappaleen painostavaa tunnelmaa.

Viime kevään Euroviisujen yleisöäänestyksessä Euroopan kansakunnat toinen toisensa jälkeen osoittivat liikuttavan yksimielisesti tukensa Ukrainalle. Niin raadollista kuin se onkin, Ukrainan sota ei ole enää samalla tavalla läsnä esimerkiksi meidän länsimaisten kakkapäiden somefeedeissä, joten ehkäpä samanlainen myötätunnon ele ei toistu tänä vuonna. TOISAALTA, Ukrainan esitysvuoro tulee varmasti olemaan jälleen finaalilähetyksen tunteikkaimpia hetkiä. Ukrainan tilanne on esillä pitkin finaalilähetystä. Liverpoolin areenalla yleisön joukossa on tuhansia ukrainalaisia, joille oman maan viisuesiintyminen vastaa illan ylevimmästä hetkestä ja vastaanotto lienee sen mukainen. Vedonlyönnissä Ukraina on kolmantena heti Ruotsin ja Suomen jälkeen, ja esiintymisnumero on kieltämättä mainio, joten ken tietää...

Helsingin Sanomat: Ukrainaa Euroviisuissa edustava yhtye osallistui karsintoihin pommisuojassa: "Kaikkia ukrainalaisia yhdistää ahdistus"

Arvioni: 2,5 / 5
Veikkaus: Voi voittaa tai flopata tai jotain siltä väliltä. Illan arvaamattomin elementti.

21. SAKSA: Lord of the Lost – Blood & glitter

Saksalainen heviyhtye oli valmistamassa viime vuonna Suomessa kymmenettä albumiaan, kun levy-yhtiö Napalm Records ehdotti kappaleen lähettämistä Saksan euroviisukarsintaan.

Mikäs olisikaan osuvampi nimi goottimetallia soittavan bändin euroviisuksi kuin Blood & glitter? Kyseessä ei ole kuitenkaan laulukilpailua varten räätälöidystä viisukitschistä, vaan omassa musiikkityylissään arvostetusta yhtyeestä, jota esimerkiksi Lordi on hehkuttanut. Bändi on kevään mittaan esittänyt hulvattomat versiot sekä Saksan viisuvoittajasta Satellite että Käärijän Cha cha chasta. Rokkipoliisit tietysti nyrpistävät nenäänsä viihdyttävälle melodiselle glitterheville, mutta tunnetusti jos kaikkien maailman rokkipoliisien huumorintaju muutettaisiin puolukoiksi, tulisi melkein puoli sangollista puolukoita, joista saataisiin kuusi lautasellista vispipuuroa.

Saksan viisumenestys on ollut viime vuosina onnetonta. Sijoitukset ovat vaihdelleet viimeisen ja toiseksi viimeisen välillä. Tänä vuonna Saksan esitys ei mene ohituksella, mikä on huomattava kohennus maan viisukulttuuriin. Siltikään kärkisijoille ei ehkä ole tänäkään vuonna asiaa. Hevi euroviisukontekstissa ei herätä enää minkäänlaista sokkireaktiota. Lord of the Lostin energialataus on vaisu esimerkiksi verrattuna Käärijään. Raatiäänestyksessä Blood & glitterin kannatus jäänee olemattomaksi, joten menestys mahtanee olla yleisöäänestyksen varassa.

PS. Kiinnittäkää huomiota solisti Chris "The Lord" Harmsin piukkoihin yksilahkeisiin pöksyihin, jotka eivät jätä kaikkea arvailun varaan.

Arvioni: 3,5 / 5
Veikkaus: Tulostaulun oikea puoli

26. ISO-BRITANNIA: Mae Muller – I wrote a song

Petit minua. Suutuin niin, että teki mieli hajottaa Mersusi, mutta sen sijaan kirjoitin laulun, jossa ilmiannan sinut ja tekosi.

Britannian freesi tanssipop vaikutti lupaavalta tapaukselta. Näppärät melodiankuljetukset ja sanoituksessakin kuuntelemisen arvoinen tarina. Viimeinen esiintymisnumero oli kuin lottovoitto isäntämaalle. Ikävä kyllä, heikoimmaksi lenkiksi on osoittautunut solisti. Vuonna 2019 debyyttialbuminsa julkaissut Mae Muller taitaa olla sittenkin vielä liian kokematon euroviisuestradille, sillä harjoitusvideot ovat näyttäneet ja kuulostaneet karmaisevilta. Ponneton meininki jää kauas levytysversion tasosta.

Jos live on katastrofaalinen, Britannia floppaa – ja pahasti. Se olisi harmittava kolaus maan viisukulttuurille, joka viime vuonna valloittavan Sam Ryderin ansiosta nousi vihdoin ja viimein syvästä alhosta uuteen kukoistukseen. Valuuko brittien uudelleenherännyt viisuinnostus kolmessa minuutissa vessanpöntöstä alas ja pääsevätkö valloilleen jälleen iänikuiset nurinat siitä, kuinka Britannian on turha odottaa menestystä Euroviisuissa, koska eurooppalaiset vihaavat saarivaltiota.

Arvioni: 4 / 5 (koska biisi on hyvä ja levytysversiota kuuntelee mielellään)
Veikkaus: Tulostaulun oikea puolisko, ehkä bottom-5?

Ylen Viisukatsomon puuhapaketti
Sivusto sisältää muun muassa Kalle Niemen kynäilemät suomenkieliset tekstitykset, joita hyödynsin tässä kirjoituksessa.

Vedonlyönti katsottavissa muun muassa Eurovisionworld-sivustolta

11. toukokuuta 2023

Euroviisut 2023: 2. semifinaalin arviot ja veikkaukset


Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 67. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Veikkauksissa olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkaukset eivät perustu omiin mieltymyksiini. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.

Ennen arvioita on todettava semifinaalien olevan hämmästyttävän eritasoiset. Miltei kaikki ennakkosuosikit ja kiinnostavat viisut joko kilpailivat tiistaina tai ovat suoraan finaalissa. En haluaisi latistaa tunnelmaa, mutta tämäniltainen kilpailukavalkadi on tasoltaan luvalla sanoen vaatimaton. En ole mielipiteineni yksin, sillä esimerkiksi vedonlyöntitilastot tukevat näkemystäni. Eniten veikatuin viisu tämän illan tarjonnasta on ennakkoveikkauksissa sijalla kymmenen, eli yhdeksän parhaan joukossa ei ole yhtäkään tänään nähtävää esitystä. Tiistain jatkoonpäässeistä semifinalisteista korkein kerroin on tällä hetkellä Portugalilla – mutta Portugalin taakse jää peräti 12 tämäniltaisen semifinaalin ehdokasta. Tiistain semifinaalissa karsiutuneet olisivat varmasti toivoneet pääsevänsä kilpailemaan vasta tänään.

Semifinaalissa kilpailee 16 esitystä, joista kymmenen äänestetään jatkoon lauantain finaaliin. Äänestystulokseen vaikuttavat 16 osallistujamaan lisäksi Iso-Britannia, Ukraina, Espanja ja "rest of the worldin" äänestyskomponentti.

1. TANSKA: Reiley – Breaking my heart

Färsaarelainen someinfluensseri korkkaa semifinaalin ultramodernilla popbiisillä. Kappale täyttää oikeaoppisesti nykyaikaisen musiikkiteollisuuden standardit, minkä vuoksi se on päätynyt erinäisille soittolistoille. Lusikka oli pudota kädestä, kun kuukausia sitten kuulin tämän raikuvan kaiuttimista ravintola Kantsun sävelessä, jossa käyn aina maanantaisin lohikeitolla.

Laulaminen ei ole todellakaan Reileyn vahvinta osaamisaluetta, mutta se ei välttämättä häiritse hänen kymmeniä miljoonia Tiktok-seuraajiaan. Veikkaisin Tanskalla olevan ihan kohtuullisen hyvät saumat finaalipaikkaan, koska tällaiselle musiikille ja Reileyn kaltaiselle hurmurille on kohdeyleisönsä. Etenkin lapsille ja nuorille uskoisin Tanskan pirskahtelevan ja värikkään paketin kolahtavan. Myös Reiley on stailattu faniensa ikäiseksi, vaikka hänellä on ikää jo 25 vuotta. Raadit eivät osallistu semifinaalien äänestykseen, joten ne eivät pääse rankaisemaan epävireistä laulusuoritusta, ja semifinaalin luokaton yleistaso parantanee Tanskan osakkeita.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

2. ARMENIA: Brunette – Future lover

21-vuotias kaunisääninen lahjakkuus kertoo kynäilemässään säveltaiteen teoksessa, kuinka haluaisi luoda taidetta ja löytää jonkun, joka tykkäisi suudella häntä. Muita toivottavia kriteerejä tulevalle puolisoehdokkaalle: vietetään aikaa divareissa ja juodaan smoothieita lähikahviloissa. Genrenä eteerinen balladi, joka yltyy yllätysräpiksi. Ilmeisesti luvassa on myös Israelin esityksen tavoin dance break.

Armenian teos on keskivertoviisua kunnianhimoisempi ja oikeastaan aika hieno, joskin Future lover vaati useamman kuuntelukerran avautuakseen kunnolla – mikä ei tietenkään ole viisumenestyksen kannalta lupaava merkki. Elen Yeremyanilla eli taitelijanimi Brunettella on kuitenkin ilmeisesti vankkumattomat kannattajansa ja viisunsa on yltänyt jonkin sortin someilmiöksi, sillä esimerkiksi Armenian esikatseluvideo on ollut pitkään Euroviisujen virallisen YouTube-kanavan katsotuin. Laululle on kertynyt fanikuntansa, joka äänestänee sen tänä iltana finaaliin. Vedonlyönnissä Future lover on tämän semifinaalin toiseksi veikatuin viisu. Uhkana menestykselle on esiintymisnumero, pahamaineinen kakkospaikka. Vuoden 2016 toisen semifinaalin jälkeen yksikään semifinaalin esiintymisnumerolla kaksi kilpaillut esitys ei olisi yleisöäänestyksen perusteella edennyt jatkoon finaaliin. Vielä kymmenisen vuotta sitten Armenialla oli viisuäänestyksissä todella vankka diasporatuki, mutta ilmeisesti armenialaisten uutuudenviehätys Euroviisuja kohtaan on laantunut, sillä maan yleisöäänestyspistemäärät ovat olleet viime aikoina alhaisia.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

3. ROMANIA: Theodor Andrei – D.G.T. (Off and on)

Tämän vuoden viisukattaus sisältää useita erikoisia kappaleita. Romanian viisu on kaikkein omituisin. Hontelo kukkakeppi rääkyy kummallista vastenmielistä rockbluesia.

Viisuasiantuntijoiden tietolähteiden mukaan Romanian televisioyhtiön kiinnostus Euroviisuja kohtaan on nykyään lähellä nollaa. 18-vuotias Theodor Andrei raukka on joutunut suurin piirtein yksin vastaamaan euroviisuedustuksestaan Liverpoolissa ilman yleisradionsa tukikoneistoa. Kuulopuheiden mukaan Romanian vetäytymistä Euroviisuista on väläytelty... Onneksi ne vuodet, jolloin Romania pääsi finaaliin viisulla kuin viisulla ovat jääneet menneisyyteen.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

4. VIRO: Alika – Bridges

Narvalaissyntyinen parikymppinen Alika Milova esittelee upeaa ääntään geneerisessä balladissa.

Alika on kiistämättä taitava laulaja, mutta hänen viisunsa on kovin yllätyksetön ja yksitoikkoinen. Laulusuoritus on vahva, mutta tunnelataus uupuu. Jos raadit olisivat vielä äänestämässä semifinaaleissa, ne eivät voisi olla palkitsematta taiturimaista solistia, mutta kotikatsomoissa ei välttämättä tartuta puhelimeen, vaikka viisun esittäisi Pavarotti. Toisaalta, kyllähän suuren yleisön joukossa on aina perinteisen balladin ystäviä.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

5. BELGIA: Gustaph – Because of you

Vuoden camp-ukon tittelin ansaitsee ilman muuta Gustaph! Kaksinkertainen Belgian viisujen taustalaulaja astuu nyt eturiviin retrolla klubibiisillään, jossa kuuluu Motown- ja gospelvaikutteet – ja josta huokuvat kaikki sateenkaaren värit.

Suomalaiset viisufanit ovat arvioissaan luonnehtineet Belgian viisua muun muassa ilmaisulla kökkö. Sitä se varmasti on. Mutta. Vaikka Because of you on kaikkea muuta kuin laadukas, se on aidosti hyväntuulinen ja svengaava. Meininki kenraaliharjoituksissa on ollut mukaansatempaavaa ja yleisö on jorannut Gustaphin ja soulmimmien ysärijytkeen tahdissa. Belgiaa on väläytelty semifinaalin mustaksi hevoseksi, ja kieltämättä tämä tosiaan erottuu steriilien ja ylituotettujen keskinkertaisuuksien keskellä. "Käskit minua itseäni entistä enemmän rakastamaan. Elämä on liian lyhyt ja meillä on syytä juhlintaan." Oikealla asialla ollaan.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2,5 / 5

6. KYPROS: Andrew Lambrou – Break a broken heart

Australialaiskyproslaiselle komealle kaiffarille on tarjottu ruotsalaistanskalaisen viisukoneiston tuotos – tekijöistä kaksi on ollut laatimassa myös Loreenin Tattoota.

Vilpittömästä ja aidosta Belgiasta euroviisulaboratiossa kasvatettuun särmättömään Kyprokseen. Vuosikerran toiseksi ruotsalaisin viisu Break a broken heart lienee genressään kelvollinen suoritus, artisti vetää formaattiviisunsa riittävän uskottavasti ja hän on saavuttanut ulkoisella olemuksellaan euroviisuklubin poikien varauksettoman hyväksynnän. Kaipa sillä finaalipaikka liikenee?

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

7. ISLANTI: Diljá – Power

Islannin panostus Liverpoolin viisuihin on yliaktiivinen naukuva Pikku-Myy, jolla on omat bileet lavalla. Bassot ja rummut rytmittävät Dilján aerobic-numeroa. Artistilla itsellään on ainakin hauskaa, mutta onkohan yleisöllä.

Esiintyjä on huomattavasti kiinnostavampi kuin jankkaava p-p-p-power-veisunsa. Jääköhän Islanti semifinaalin viimeiselle sijalle?

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

8. KREIKKA: Victor Vernicos – What they say

Kilpailun kuopus (16 vee) mumisee käsittämättömästi käsittämättömän hahmottomassa biisissään. En tiedä onko tämä "genre" jotain nykymusiikkia, joka on trendikästä Victorin ikäisten keskuudessa, mutta jos on, ei tällainen vanhan liiton viisujäärä edes haluaisikaan ymmärtää nykymusasta mitään.

Olen pohtinut, että onkohan tämä mielestäni Kreikan kaikkien aikojen heikoin viisu. Jopa Clownin kaltaisessa karmeudessa (1988) tai S.A.G.A.P.On kaltaisessa kulttiklassikossa (2002) on sentään jotain camp-arvoa. Paljon on vettä virrannut niistä ajoista, kun Kreikka sijoittui loistavilla bileviisuilla vuodesta toiseen kärkikymmenikköön.

Kreikka saa tänä iltana toki Kyprokselta 12 pistettä ja varmaan Albanialtakin. Ja apua, myös Armenia on usein tukenut Kreikkaa korkeilla yleisöäänestyspisteillä. Ei kai Kreikka vain tunge itsensä finaaliin diasporaäänten voimin?

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 1 / 5

9. PUOLA: Blanka – Solo

Rantaregee soi Sopotissa ja nuotin vieressä on tilaa. Yksille on suotu näyttävä ulkomuoto ja toisille laulunlahjat. Mallinakin elantoaan tienaava Blanka Stajkow lukeutuu ensin mainittuun ryhmittymään.

Roskaa, mutta kymmenen miljoonan kuuntelukerran arvoista roskaa – ainakin Spotifyn tilastojen mukaan. Solo on julkaistu syyskuussa 2022 ja siitä lähtien kappale on ollut valtaisa hitti Puolassa. Semifinaaliehdokkaiden tarttuvinta korvamatoa on ollut rustaamassa peräti seitsemän tekijää, niiden joukossa suomalainen Julia Sundberg. Kesähitti 2023?

Puola ei välttämättä musiikillisten ansioiden perusteella ansaitsisi finaalipaikkaa, mutta hölmö kappale erottuu kilpailukavalkadissa turhan hyvin ja lisäksi Puola nauttii tarvittaessa valtaisasta diasporatuesta.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

10. SLOVENIA: Joker Out – Carpe diem

Slovenialle pisteet asenteesta: valtion televisioyhtiö valitsi sisäisesti viisuedustajaksi maan tämän hetken striimatuimman yhtyeen, joka tekee viisulavalla omaa juttuaan eli esittää pätevän sloveeninkielisen rokin.

Slovenia ansaitsisi ilman muuta finaalipaikan. Arvostan suunnattomasti sitä, että jokin maa suhtautuu Eurovision laulukilpailuun messu- ja markkinointitapahtumana. Slovenia esittelee nyt koko Euroopalle oman musiikkiskenensä kärkilaatua. Valitettavasti eteneminen finaaliin ei välttämättä ole niin itsestään selvää kuin ennakkoveikkaukset ja fanien arviot esittävät. Slovenia saa pisteitä "automaattisesti" vain entisen Jugoslavian mailta, ja niistä yksikään ei osallistu tämäniltaiseen äänestykseen. Slovenian on siis ansaittava jokainen pisteensä. Toivottavasti bändi saa aikaiseksi vetävän esityksen ja karismaattinen solisti Bojan Cvjetićanin sulattaa katsojien sydämet. Biisi on mainio, mutta siitä puuttuvat nousut ja huipennukset, eikä se oikein etene kolmessa minuutissa mihinkään.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

11. GEORGIA: Iru – Echo

Georgia ei ole ollut euroviisufinaalissa kertaakaan vuoden 2016 jälkeen. Maan paras viisusijoitus on yhdeksäs, mutta Junior Euroviisut Georgia on voittanut kahdesti. Irina "Iru" Khechanovi voitti bändinsä kanssa junnuviisut vuonna 2011 ja nyt hän yrittää aikuisten kisoissa kääntää Georgian viisukurssin taiteellisella draamapopilla. Mikko Silvennoinen vertasi Irua Viisukupla-ohjelmassa Chisuun. Aika osuva rinnastus.

Echo on Georgian vahvin yritys vuosikausiin, vaikka onkin hieman vaikeasti hahmotettava ja englanninkielinen sanoitus on käsittämätöntä yläpilveä – mutta ehkä lyriikat kuulostavat onomatopoeettisesti osuvilta. Finaalipaikka on mahdollisuuksien rajoissa. Mielessäni on käynyt, että jos Loreen esittäisi tämän Echon, niin se olisi nyt suuren luokan ennakkosuosikki, ja jos taas vastaavasti Iru laulaisi Tattoon, niin se ei kiinnostaisi ketään.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

12. SAN MARINO: Piqued Jacks – Like an animal

Italialainen rokkibändi voitti lilliputtimaan laulukilpailun Una voce per San Marino, joka on San Marinon vastine legendaarisille San Remon musiikkifestivaaleille.

Positiiviset puolet: solisti Andrea "E-King" Lazzaretilla on mielettömän magee laulusoundi. Ja hän vetää ihan tosissaan ja antaumuksella tällaista köpöistä vonkausbiisiä. Ei millään pahalla, mutta "I can smell you like an animal" ei ehkä ole kaikkein toimivin iskurepliikki, vaikka kuinka pitäisi saalistamisesta.

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 2 / 5

13. ITÄVALTA: Teya & Salena – Who the hell is Edgar?

Sekä Teya että Salena ovat olleet tyrkyllä Itävallan viisuedustajiksi. Nyt he ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja esittävät hillittömän pop-ilottelun, jossa kritisoidaan purevasti kaupallisen musiikkiteollisuuden lieveilmiöitä.

Itävallan viisu muistuttaa jossain määrin Serbian viimevuotista taidepläjäystä In corpore sano, vaikka tyylilaji onkin tyystin erilainen. Molemmissa viisuissa hämmentävän ulkoasun alle kätkeytyy painavaa sanottavaa. Teya ja Salena ottavat kantaa esimerkiksi vähättelyyn, jota naisoletetut lauluntekijät kohtaavat musiikkibisneksessä vielä nykypäivänä. Ja vaikka osuisi hittisuoneen, kaiken vaivannäön palkintona on vaivaiset 0,003 dollaria per striimaus. Musiikin ammattilaisen leipä on kapea, mutta ei pitkä. Kiistat taiteilijoiden tekijänoikeuskorvauksista juontavat juurensa aina kirjailija Edgar Allan Poen aikoihin, mihin kappaleen veikeä nimi viittaa.

Who the hell is Edgarin sanoituksen piikit eivät välttämättä avaudu massoille ensikuulemalta (eivätkä varmaan edes useammalla kuuntelulla), mutta kokonaisuus itsessään on hulvaton, ja hullutteleva kertosäkeistö "Poe, poe, poe..." jää kummittelemaan kuulijoiden mieleen. Ikävä kyllä, Teyan ja Salenan esiintymistä on arvosteltu aneemiseksi, ja viisulle odotettiin huomattavasti repäisevämpää show'ta. Mennee kuitenkin jatkoon, sillä Itävalta on tämän semifinaalin suurin ennakkosuosikki.

Viisuhistoriallisia anekdootteja: Itävalta ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, sillä vuonna 1977 maata edusti maolaiseksi tunnustautunut ryhmä Schmetterlinge, joka ajan hengen mukaisesti kritisoi kaupallista musiikkiteollisuutta protestiviisussaan Boom boom boomerang. Huumorintajuttomat raadit jättivät Itävallan tylysti toiseksi viimeiseksi. Edgar Allan Poe on livahtanut euroviisun tekstiin kerran aikaisemmin. Vuoden 1990 Ranskan viisussa White and black blues solisti Joëlle Ursull lauloi tuntevansa olevansa kuin Edgar Allan Poen kertomuksessa.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

14. ALBANIA: Albina & familja Kelmendi – Duje

Laulavan Kelmendin perheen iskelmä on vuosikerran ainoa viisu, jossa on kuultavissa edes häivähdys Balkanin omasta musiikkikulttuurista.

Olen kirjoittanut seuraavan lauseen monesti aikaisemminkin, mutta väittämä pätee tänäkin vuonna erinomaisesti: Albanian euroviisu kuulostaa ihan Albanian euroviisulta. Riittävätkö Albanian rahkeet finaaliin? Ehkä. Albania voisi olla tämän semifinaalin Moldova, joka erottuu tarjonnasta ainoana "etnona". Toisaalta Albanian vakioäänestäjistä tänä iltana mukana ovat vain Kreikka (joka antanee 10 pistettä Albanialle) ja Itävalta (joka on usein muistanut Albaniaa, mutta vain pikkupisteillä). Vaikka Duje on kiva, onko siinä riittävää potentiaalia äänestäjien ykkössuosikiksi?

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3 / 5

15. LIETTUA: Monika Linkytė – Stay

Viisukonkari Monika Linkytė lauloi Wienin Euroviisuissa 2015 iloisesti kantria. Viisufanit olisivat mielellään olleet hänen asemassaan, sillä esityksessä hän pääsi muiskauttamaan duettokaveriaan Vaidas Baumilaa, joka oli viisufanien märkien päiväunien kohde. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin Linkytė on stailannut itsensä Minja Koskelaksi ja palaa viisulavalle huutamaan keskinkertaista midtempoa.

Liettuan viisupaketissa 2023 parasta antia on loistava laulaja, joka on paljon kiinnostavampi kuin tulkitsemansa kappale. Biisin ainoa varsinainen koukku on hokema "čiūto tūto", joka on ikivanha liettulainen muinaismantra, jossa kehotetaan kuulemaan sisintään ja sydämensä ääntä.

Vaikka Stay ei tarjoakaan mitään uutta ja mullistavaa, Liettualla on lupaavat edellytykset jatkaa lauantain finaaliin. Esiintymisnumero on erinomainen. Monikalla ja hänen köörillään on hyvä meininki lavalla. Fiilis tarttuu yleisöön ja kotikatsomoihin. Liettua lukeutuu nykyään merkittävimpiin diasporaäänestyksen hyötyjiin, mutta maalla kävi hieman huono arpaonni, sillä suurin osa Liettuan vakituisista äänestäjistä äänesti jo tiistaina. Joka tapauksessa Iso-Britannian, Viron, Georgian ja Puolan korkeat pisteet tarjonnevat vankan pohjan, josta on helppo ponnistaa eteenpäin.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

16. AUSTRALIA: Voyager – Promise

Vuonna 1999 muodostetun yhtyeen musiikkigenreksi on määritelty progressiivinen metalli.

Australia ampuu kovilla panoksilla lähettämällä viisuihin kansainvälisesti tunnetun bändin, jolle on kertynyt fanikuntaa ympäri maailmaa. Voyager on kiertänyt vuosien varrella muun muassa Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ja onpa se toiminut myös Nightwishin lämmittelybändinä. Kilpailukappaleensa on oikein mallikas sisältäen hienoisia vivahteita vastaavanlaisten kasaribändien klassikoista ja koko paketin kruunaa loppupuolen örinä. Vuosikymmenien saatossa kerääntyneet keikkakilometrit näkyvät vakuuttavassa ja ammattitaitoisessa esiintymisessä. Vaikka Australia on ennakkoveikkauksissa vasta kolmantena, en yllättyisi vaikka maa sijoittuisi tänään selkeällä marginaalilla semifinaalin ykkössijalle.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4 / 5

Veikkausrivi


Tiistain semifinaalissa veikkasin vastoin ennakko-odotuksia kaikki kymmenen finalistia oikein (edellisen kerran olen onnistunut vastaavassa vuoden 2015 kakkossemifinaalissa). Tämäniltaisen semifinaalituloksen veikkaaminen on huomattavasti haastavampaa.

Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

AUSTRALIA
ITÄVALTA
ARMENIA
LIETTUA
KYPROS
PUOLA
GEORGIA
BELGIA
TANSKA
SLOVENIA
---
VIRO
ALBANIA
KREIKKA
ISLANTI
ROMANIA
SAN MARINO

Oma suosikkilistani


5 / 5
-
4,5 / 5
-
4 / 5
ITÄVALTA: Teya & Salena – Who the hell is Edgar?
AUSTRALIA: Voyager – Promise
3,5 / 5
ARMENIA: Brunette – Future lover
SLOVENIA: Joker Out – Carpe diem
3 / 5
TANSKA: Reiley – Breaking my heart
GEORGIA: Iru – Echo
KYPROS: Andrew Lambrou – Break a broken heart
ALBANIA: Albina & familja Kelmendi – Duje
LIETTUA: Monika Linkytė – Stay
2,5 / 5
BELGIA: Gustaph – Because of you
2 / 5
VIRO: Alika – Bridges
PUOLA: Blanka – Solo
ISLANTI: Diljá – Power
SAN MARINO: Piqued Jacks – Like an animal
1,5 / 5
-
1 / 5
KREIKKA: Victor Vernicos – What they say
ROMANIA: Theodor Andrei – D.G.T. (Off and on)

Ylen Viisukatsomon puuhapaketti
Sivusto sisältää muun muassa Kalle Niemen kynäilemät suomenkieliset tekstitykset, joita hyödynsin tässä kirjoituksessa.

Vedonlyöntitilanne katsottavissa muun muassa Eurovisionworld-sivustolta

9. toukokuuta 2023

Euroviisut 2023: 1. semifinaalin arviot ja veikkaukset


Arvioin perinteiseen tapaan tänä iltana järjestettävän 67. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen menestymismahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Veikkauksissa olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkaukset eivät perustu omiin mieltymyksiini. Subjektiivisemman näkemykseni lauluihin ilmaisen viisiportaisella arvosana-asteikoilla (1–5, myös puolikkaat sallittuja). Arviot ja veikkaukset perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin, esikatseluvideoihin ja harjoitusraportteihin. Illalla nähtävät esitykset saattavat luonnollisesti keikauttaa asetelmat päälaelleen.

Muutama sananen ennen varsinaisia arvioita. Suomalaiselle euroviisuharrastajalle viisukausi 2023 on ollut aivan poikkeuksellinen. Kevään muotiväri on ollut käärijänvihreä. Käärijä-buumi on saanut sellaiset mittasuhteet, ettei tällainen vanhan liiton viisujäärä ole aina oikein pysynyt perässä. Somefiidit ovat täyttyneet Käärijä-neuleista, Käärijä-leipomuksista, Käärijä-tuoteasetteluista ja vihreistä sydänemojeista. Suomessa vähintään joka toinen toimiala on lähtenyt mukaan euroviisupöhinään. Mikä tahansa etäisestikin vihreää muistuttava on brändätty osaksi Käärijä-ilmiötä. Ympäri Suomenmaata on järjestetty Cha cha cha -flashmobeja ja lapset ovat tapailleet laulun sanoja leikkipuistoissa. Boleroihin ja Käärijä-figuureihin törmää siellä täällä. Mutta mikä hämmästyttävintä, ilmiö ei ole suinkaan rajoittunut vain maamme rajojen sisäpuolelle, vaan ympäri maailman verkko on täyttynyt someinfluenssereiden Cha cha cha -reaktiovideoista ja erinäisistä coverväännöksistä. Käärijä-huuma on kuin voimakas virta, joka on murtanut kaikki padot ja leviää nyt valtoimenaan.

Eräät irvileuat ovat yrittäneet Käärijän kohdalla pönkittää narratiivia, jonka mukaan Suomi on mukamas aina Euroviisujen ennakkosuosikki ja silti jää viimeisten joukkoon. (Ks. esimerkiksi erään mielestäni harvinaisen ärsyttävän poliitikon Hannu Oskalan typerä tviitti.) Näistä näkemyksistä puuttuu täysin suomalaisen euroviisuhistorian tuntemus. Suomi on majaillut vedonlyönnissä koko kevään kakkossijalla. Suomi ei ole koskaan aikaisemmin menestynyt Euroviisujen virallisissa ennakkoveikkauksissa näin hyvin. Edes Lordin vuonna ei ollut tällaista hypeä. (Vedonlyönnissä Lordi oli lopulta parhaimmillaan noin viidenneksi veikatuin.) Keväällä 2006 ei ollut suoratoistopalveluja eikä lapsenkengissään olleessa YouTubessa ollut euroviisusisältöä. Nykyisessä mediaympäristössä Hard rock hallelujah ja Lordin musiikkivideot olisivat varmasti nousseet somehiteiksi, mutta siihen aikaan euroviisuesitysten momentum koitti vasta suorissa lähetyksissä. Nykyään viisuehdokkaat voivat osoittautua ilmiöiksi hyvän aikaa ennen kilpailuviikkoa. Suomi on ollut tämän viisukauden merkittävimpiä puheenaiheita.

Tänään illalla on luvassa Käärijän ensimmäiset kohtalonhetket, kun ensimmäinen semifinaali polkaistaan käyntiin Liverpoolin M&S Bank Arenalla Suomen aikaan klo 22. Semifinaalin pienen osallistujamäärän vuoksi jännitysmomentti on Suomen osalta miltei olematon: semifinaalissa kilpailee vain 15 maata, joista kymmenen äänestetään jatkoon lauantain finaaliin. Veikkauksissa on siis pyrittävä valikoimaan ne viisi onnetonta, joiden viisutaival päättyy tänään. Se todellinen hermojaraastava jännitysnäytelmä käydään vasta lauantaina.

Euroviisujen säännöt ovat jälleen muuttuneet. Semifinaalien tulokset ratkaistaan ainoastaan yleisöäänestyksellä. Raadit ovat arvioineet eilen illalla semifinaalien tarjonnan, mutta niiden pisteet otetaan käyttöön vain siinä tapauksessa, mikäli jonkin maan puhelinäänestys epäonnistuu tyystin. Sääntömuutoksen seurauksena semifinaalien jatkoonpääsijöitä veikatessa on kartoitettava esitykset, joiden uskotaan menestyvän yleisöäänestyksessä. Raadit eivät ole enää pelastamassa ihankivoja musiikillisesti ansioituneita kokonaisuuksia. Toisaalta eivät ole myöskään dissaamassa viihdyttäviä showkokonaisuuksia, jotka eivät välttämättä täytä oikeaoppisesti laadun ulkoisia tunnusmerkkejä. Lisäksi on huomioitava demografiset seikat. Euroviisujen yleisöäänestyksessä toiset maat ovat edullisemmassa asemassa kuin toiset. Yhdet maat tuppaavat vuodesta toiseen haalimaan paljon pisteitä naapurimailta ja siirtolaisiltaan (nykyisistä euroviisuosallistujista esimerkiksi Serbia, Liettua tai Puola), kun taas toiset joutuvat ansaitsemaan joka ikisen pisteensä ja sen vuoksi menestyvät joskus yleisöäänestyksissä kohtuullisen hyvilläkin viisuilla ällistyttävän heikosti (esimerkiksi Sveitsi, Malta, Tšekki, Australia).

Uutena elementtinä on Rest of the world -äänestys. Tänä vuonna myös muualla maailmassa kuin Eurovision jäsenmaissa voi vaikuttaa viisutulokseen osallistumalla nettiäänestykseen, johon rekisteröidytään luottokortilla äänestäjäksi. Muun maailman äänillä on yhtä suuri painoarvo kuin yhdellä osallistujamaalla, eli muun maailman äänestyksessä eniten ääniä saanut saa 12 pistettä, toiseksi eniten ääniä saanut 10 pistettä ja niin edelleen... Illan äänestykseen osallistuu 15 kilpailijamaan lisäksi Ranska, Saksa, Italia ja muun maailman äänestys.

1. NORJA: Alessandra – Queen of kings

Norjalaisitalialaisen Voice-tähden debyyttilevytys on voimaannuttava tarina kaikkien aikojen viikinkikuningattaresta. Kaksi ja puoli minuuttia kestävän elektropophölkän aikana kuullaan muun muassa kirkkomusiikkia ja Alessandra pääsee esittelemään äänialansa ylärekisteriä. Viitisentoista vuotta sitten tällaisia "only in Eurovision" -leimalla varustettuja kappaleita halveksuttiin, mutta vuonna 2023 maailma makaa sellaisessa asennossa, että euroviisukliseeltä kuulostava biisi on kohonnut suuren luokan Tiktok-ilmiöksi.

Norja on suurimpia ennakkosuosikkeja. Vedonlyönnissä kuutosena ja tämän semifinaalin tarjokkaista kolmantena heti Ruotsin ja Suomen jälkeen. Spotifyssa kappale on ollut tämän viisukilpailun kuunnelluimpia. Suomessakin Queen of kings on noussut sekä radion että suoratoistopalvelujen listoille ja raikunut yökerhojen ämyreistä. Kappale on valmiiksi hitti ja sille on kertynyt fanijoukkonsa, jonka on luontevaa äänestää ennestään tuttua biisiä.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

2. MALTA: The Busker – Dance (Our own party)

Katusoittajina aloittanut trio antaa introverteille ja sosiaalisia tilanteita kammoksuville kullanarvoisen vinkin: pois meluisista bileistä omaan kotiin, jossa voi mieluisassa seurassa jamitella suosikkimusiikkiaan mukavasti tuttu villapaita päällä. Ei tarvita edes Piña Coladaa.

Malta yllättää positiivisesti! Tänä vuonna maltalaiset eivät ole tonkineet Ikean jätelavaa ja poimineet viisuedustajakseen ruotsalaisen viisutehtaan jämätuotosta, vaan lähettävät perimaltalaisen indiepop-bändin omalla tuotoksellaan. Maltan viisu on aidosti hyväntuulinen ja svengaa kivan letkeästi, vaikkei mitenkään erityisen persoonallinen olekaan. Tarinallinen esityskin on vallan veikeä performanssi. Solisti David Meilak tarjonnee silmäniloa ja saksofonisti Sean Meachen lienee kuullut kyllästymiseen asti rinnastuksia Epic Sax Guyhin.

Maltalle toivotaan finaalipaikkaa ja mieluusti sen hyvästä yrityksestä maalle soisin, etenkin kun kerrankin maan viisu kuulostaa vilpittömältä eikä perinteisen steriililtä. Ikävä kyllä, esiintymisnumero on huonoin mahdollinen ja lisäksi Malta lukeutuu niiden epäonnisten maiden joukkoon, jotka eivät saa euroviisuäänestyksissä pistettäkään "ilmaiseksi" naapurimailta tai siirtolaisilta (koska Maltalla sellaisia ei ole). Itse asiassa asetelma muistuttaa hieman viimevuotista Latvian iloluonteista ja svengaavaa viisua Eat your salad, joka sekin esiintyi semifinaalissaan pahamaineisella kakkospaikalla. Vaikka silläkin oli omat vankkumattomat kannattajansa, yleisöäänestystulos jäi todella alhaiseksi.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 3 / 5

3. SERBIA: Luke Black – Samo mi se spava

Sota Euroopassa ei ehtinyt heijastua viime vuoden viisutarjontaan, mutta tämän kevään viisusadossa kuullaan lukuisia viittauksia maanosan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen. Serbian dystooppisessa ja synkkäsävyisessä kappaleessa podetaan maailmantuskaa. Sotaa, nälkää, ei toivoa. "Haluan nukkua ikuisesti, kun maailma on tulessa."

Serbia, entinen balkanballadien mahtimaa, yllättää jälleen kokeilevalla ja taiteellisella viritelmällä. Vuosi sitten huikea käsienpesuperformanssi, tänä vuonna kiehtova pelimaailmasta vaikutteita ottava jykevä äänimaisema ja persoonallinen artisti, jota on tituleerattu Serbian pop-alkemistiksi. Myös esityksessä hyödynnetään pelimaailman estetiikkaa. Serbian kokonaispaketti jää vaivaamaan mieltä huomattavasti enemmän kuin keskivertoviisu.

Serbia on Euroviisujen vakiofinalisti. Vaikka maa on muutaman kerran jäänytkin finaalin ulkopuolelle, karsiutumiset ovat aina olleet hyvin täpäriä (Serbian huonoin viisusijoitus on semifinaalin 11:s). Tänäkin iltana Serbia saanee täydet 12 pistettä Kroatialta ja Sveitsiltä sekä oletettavasti vaihtelevasti diasporaääniä muun muassa Ranskasta, Italiasta ja Ruotsista. Naapuri- ja siirtolaisäänet tarjoavat pistepotille hyvän pohjan, josta on helppo ponnistaa eteenpäin.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3,5 / 5

4. LATVIA: Sudden Lights – Aijā

Latvialaisen indierockbändin viisun sanoitus on samoilla maailmantuskaisilla apajilla kuin Serbia: maailma ei ole enää kaunis, joten tuudittaudutaan uneen ja toivotaan, ettei enää herätä. Tyylilajina Travis / Kent / Coldplay -vaikutteinen brittipehmorock. Nimestään huolimatta kappale esitetään lähes kokonaan englanniksi, vain aivan lopussa toivotaan hyviä unia latvialaisen tuutulaulun tavoin.

Omassa genressään varsin pätevä suoritus ja yhtye esittelee viisulavalla omaa osaamistaan. Esiintymistä on moitittu harjoitusraporteissa vaisuksi ja kokonaispaketti ei vaikuta muutoinkaan miltään massojen villitsijältä. Se on harmillista, sillä Latvia on edellisen kerran edennyt Euroviisujen loppukilpailuun seitsemän vuotta sitten. Yritykset ovat olleet ihan kelvollisia, mutta finaaliraja taitaapi tänäänkin jäädä liian korkealle. Ehkäpä Latvian Aijā olisi hyötynyt raadeista.

By the way: mitäköhän mieltä Latvian suorituksesta on Suomen viisudelegaation vokaaliekspertti ja Käärijän esityksen taustalaulaja Aijā Puurtinen?

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

5. PORTUGALI: Mimicat – Ai coração

Portugali, tuo euroviisuperheen rakastettava oman tiensä kulkija, kilpailee jälleen omassa lokerossaan kabareemaisella musiikki-ilottelulla, joka on höystetty hienoisilla lattariviboilla – ja lauletaan tietenkin alusta loppuun omalla kielellä.

Portugalin viisupakettia vuosimallia 2023 on luonnehdittu ajattomaksi: voisi olla melkein miltä vuosikymmeneltä tahansa. Sävellys ammentaa portugalilaisesta perinnemusiikista ja leikittelevässä kokonaisuudessa on hurmaavaa inhimillistä särmää.

Veikkaisin Portugalilla olevan verrattain hyvät mahdollisuudet finaalipaikkaan, vaikka semifinaalin kärkisijoille ei lienekään asiaa. Maan kolmeminuuttinen erottuu joukosta omanlaisenaan ja tällaisella ajattomalla tyylillä on kohdeyleisönsä. Portugali kerännee korkeat diasporapisteet Sveitsistä ja Ranskasta (noin 20 pistettä) ja mikäli siihen päälle tulee liuta oikeitakin pisteitä, sijoitus voi olla tänään tyyliin kahdeksas, yhdeksäs tai kymmenes.

Veikkaus: 50 / 50
Arvioni: 3 / 5

6. IRLANTI: Wild Youth – We are one

Irlanti luottaa U2-tyyliseen stadionrokkiin, joka on kääritty kimaltelevaan poppikuosiin. Bändin nimestä huolimatta viisunsa ei ole lainkaan villi eikä nuorekas.

Irlannin viisua veikataan yleisesti semifinaalin varmimmaksi karsiutujaksi. Mutta ei tämä We are one ole varsinaisesti huono, vain kovin keskinkertainen ja epäinnovatiivinen. Omaperäisyyspisteet lähellä nollaa. Mutta uskon silti, että tänä iltana Liverpoolin viisuareenalla Irlannin esityksen aikana euroviisufanit voivat tuntea lämminhenkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta solistin laulaessa: "We might be different but under the falling sun, tonight... We are one!"

Veikkaus: VARMAHKO KARSIUTUJA
Arvioni: 2,5 / 5

Sitten vuorossa kaksi kannanottoa Venäjän hyökkäyssotaan. Lähestymistavat ovat täysin vastakkaiset.

7. KROATIA: Let 3 – Mama ŠČ!

Hirtehinen Sleepy Sleepers -tyylinen revohka vastustaa sotaa ja vinoilee diktaattoreille illan karnevalistisimmassa show'ssa.

Let 3 on ponnistanut pinnalle Jugoslavian punkpiireistä jo 1980-luvulla ja poppoon ansioluettelo koostuu useista kohahduttavista tempauksista. Mama ŠČ! on bändin tyylille uskollisesti melkoista häröilyä, mutta kaiken riemastuttavan kakofonisen kaoottisuuden alle kätkeytyy monimerkityksellisiä viittauksia, kuten muun muassa Lukašenkan Putinille 70-vuotissyntymäpäivälahjaksi lahjoittama traktori. Lopulta ollaan lähdössä sotaan, eivätkä maininnat sekopäisestä ja alhaisesta pikku psykopaatista jätä mitään arvailun varaan, vaikka muutoin teksti on kryptinen eikä sanoituksessa alleviivata mitään konkreettisesti.

Kroatian menestys on illan mielenkiintoisimpia kysymysmerkkejä. Kokonaispaketti jää kaikessa rujoudessaan varmasti jokaisen katsojan mieleen, mikä on lupaava merkki jatkoonpääsyn kannalta. Myös Euroviisujen YouTube-kanavan katsojalukujen perusteella Kroatian poppoon koheltaminen on herättänyt kiinnostusta. Kokonaisuus on kuitenkin niin omituinen ja kummallinen, että suuren yleisön reaktiota on vaikea ennustaa. Lisäksi semifinaalin monipuolinen kilpailukavalkadi voi heikentää Kroatian osakkeita: sokkiarvo olisi suurempi tavanomaisempien viisujollotusten joukossa. Kroatia saanee jonkin verran diasporapisteitä, mutta pelkästään niiden voimin ei finaaliin pötkitä – eihän Kroatia ole hyvistä yrityksistä huolimatta päässyt finaaliin kertaakaan vuoden 2017 jälkeen.

Veikkaus: 50 / 50
Arvioni: 3,5 / 5

8. SVEITSI: Remo Forrer – Watergun

Komeaääninen 21-vuotias Voice-voittaja laulaa balladissaan, kuinka lapsuuden sotaleikit tuntuvat nykyisessä maailmantilanteessa irvokkailta.

Sveitsi on kinkkinen tapaus. Olen mielessäni väläytellyt skenaariota, jossa se saattaa sijoittua tänä iltana kolmen parhaan joukkoon. Remo Ferrerilla on mielettömän vahva ja täyteläinen lauluääni, vaikka hän onkin vielä siloposkinen nuorukainen. Watergun on kilpailun ensimmäinen selkeä slovari kaiken sekamelskan keskellä. Draaman kaari mahdollistaa paradiseoskarmaisen vaikutelman, jossa Remo pysäyttää koko Euroopan kolmeksi minuutiksi kuuntelemaan tulkintaansa. Yhtä lailla olen pitänyt mahdollisena Sveitsin täysfloppia, jos katsojien mielestä Sveitsin sodanvaltainen viisu on korni ja mauton. "En halua olla sotilas enkä halua leikkiä oikealla verellä", vetoaa puolueettomuuden tyyssijaa edustava laulaja. Valitettavasti Euroopassa tällä hetkellä kaikilta ei kysytä haluavatko he olla sotilaita...

Tai sitten sijoitus on jotain tältä väliltä. Sveitsi myös niitä maita, jonka on ansaittava yleisöäänestyksissä jokainen pisteensä. Viime vuoden viisufinaalin yleisöäänestystulos oli tylyt nolla pistettä.

Veikkaus: 50 / 50
Arvioni: 3,5 / 5

9. ISRAEL: Noa Kirel – Unicorn

Israel jäi viime vuonna viisufinaalin ulkopuolelle ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2015. Karsiutuminen otti niin pahasti päähän, että Israelin televisioyhtiö houkutteli israelilaisen supertähden Noa Kirelin euroviisuedustajaksi.

Noa Kirel ehtii kolmessa minuutissa esittää monenmoista – myös tanssitaitojaan. Unicorn on melkoinen eri tyylien sillisalaatti – mukaan on ympätty jopa ne iänikuiset muutamat säkeet hepreaksi, jotka ovat olleet niin usein Israelin euroviisujen tavaramerkki. Mutta ilmeisesti useita genrejä yhdistelevät rapsodiat ovat muutoinkin ominaisia Noa Kirelin tuotannolle.

Euroviisuissa tilkkutäkkimäiset biisit, joissa melodiat ja tahtilajit vaihtelevat, ovat aina riski. Usein niillä pyritään miellyttämään mahdollisimman laajaa kuuntelijakuntaa, mutta lopulta juuri kukaan ei viehäty, ja mikäli koherenssi puuttuu täysin, tulos jää vaatimattomaksi. Tunnetuin esimerkki lienee Saksan 21 vuoden takainen viisu I can't live without music, joka oli jonkin sortin voittajasuosikki, mutta jäi lopulta neljänneksi viimeiseksi. Israelin Unicornin kohdalla ensikuulemalta teoksen arvaamaton monipuolisuus teki siitä kiinnostavan, mutta useammalla kuuntelukerralla sekava rakenne alkoi ärsyttää. No, suurin osa äänestäjistä kuulee viisut vain kerran.

Israelilla on kuitenkin etuna huippulahjakas solisti, joka puhaltaa kokonaisuuden uudella tavalla eloon. Harjoitusraporttien perusteella Israelin esitys on ollut erittäin vahva ja vedonlyönnissä Israelin osakkeet ovat nousussa. Tällä hetkellä semifinaalin neljänneksi veikatuin. Mikäli esitys ei olisi vakuuttava, Israelissa olisi ainesta yllätysfloppiin, sillä maa ei saa automaattisesti pisteitä kuin Ranskalta – Ranskan pisteet ovat muutamaan otteeseen pelastaneet Israelin jumbosijalta.

Mainittakoon vielä jälkikirjoituksenomaisesti, että Unicorn saattaa tuntua vastenmieliseltä siinä vaiheessa, kun oivaltaa sanoituksen olevan allegoria sille millaisena Israelin valtio haluaa representoida itsensä. Tiivistettynä: Et pidä minusta ja nimittelet minua, mutta en ole kuitenkaan vihollisesi, joten emmekö voisi unohtaa menneet ja pitää huolta, ettei historia enää kiertäisi kehää. Mutta. Jos minulle ryttyillään, niin en hetkeäkään kaihda käyttää yksisarvisen voimaa. Älä koskaan unohda sitä. Ja seison ylpeänä koko maailman edessä, vaikken ole samanlainen kuin muut.

Veikkaus: TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

Esiintymisnumeroilla 10 ja 11 kohtaavat kaksi viisukonkaria, jotka molemmat kisasivat Bakun Euroviisuissa vuonna 2012.

10. MOLDOVA: Pasha Parfeni – Soarele şi Luna

Moldova täyttää semifinaalin etnoviisukiintiön. Huilu soi ja biitti komppaa taustalla Pashan tulkitessa vaimonsa kirjoittamaa tekstiä pakanallisesta hääriitistä tiheässä lehtimetsässä. "Aurinko ja kuu hääkruunuumme tarttuu." Luonnosta ja muinaismyyteistä ammentava estetiikka hallitsee myös Moldovan live-esitystä – sekä huomion taatusti varastava huilu ja huilumies, eli moldovalaisittain varmaankin Epic Flute Guy.

Soarele şi Luna on rakennettu hieman samanlaisia aineksista kuin Ukrainan legendaarinen uuden ajan viisuklassikko Šum, tosin tämä on pikemminkin köyhän miehen Šum. Pidin Moldovaa ilmiselvänä finalistina, mutta muiden viisuanalyytikoiden mielipiteet ovat nostattaneet epäilyksen varjon Moldovan menestymismahdollisuuksiin. Esimerkiksi Moldovan vakituiset äänestäjät arvottiin miltei kaikki toiseen semifinaaliin. Toisaalta Moldova erottuu semifinaalin tarjonnassa ainoana "etnona", ja monet kaipaavat Euroviisuilta juuri tällaisia oman musiikkiperinteen ja nykymusiikin hybridejä. Ylen nuorekas viisutoimittajakin kutsui tätä oikeanlaiseksi "viisubangeriksi". Lisäksi esitys vaikutti etukäteen riittävän vahvalta, ja kuten Pasha Parfeni itsekin on todennut haastatteluissa, Moldova on usein pärjännyt viisuäänestyksissä ennakoitua paremmin. Ilta näyttää.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

11. RUOTSI: Loreen – Tattoo

Ruotsin viisuvoittajista Carola Häggkvist ja Charlotte Perrelli ovat yrittäneet toistaa Johnny Loganin ainutlaatuisen saavutuksen kaksinkertaisena Eurovision laulukilpailun voittokappaleen esittäjänä. Nyt onneaan koittaa Loreen, jonka ikimuistoinen Euphoria mullisti Euroviisut 11 vuotta sitten ja on vaikuttanut merkittävästi laulukilpailun uuteen kukoistukseen.

Nyt seuraa pienoinen purkaus, sillä myönnän suhtautuvani tunteella ajatukseen Ruotsin mahdollisesta viisuvoitosta. Ruotsi on ylivoimainen ennakkosuosikki vedonlyönnissä – ja vedonlyönti on viime vuosina osannut ennustaa voittajan pelottavan tarkasti. Loreenin Tattoo on vuoden viisuehdokkaista ylivoimaisesti kuunnelluin Spotifyssa ja biisi on noussut ympäri Eurooppaa listoille. Ruotsalaiset janoavat seitsemättä euroviisuvoittoa, minkä myötä täyttyisi heidän pyhä tavoitteensa nousta Euroviisujen voittajatilastossa Irlannin rinnalle jaetulle ykkössijalle.

Tässä vaiheessa semifinaalia eurooppalaiset ovat päässeet nauttimaan muun muassa Maltan hyväntuulisesta meiningistä, Serbian psykedeelisestä performanssista, Latvian autenttisesta rockvedosta, Portugalin viehättävästä kabareesta, Kroatian hämmentävästä sekoilusta ja Moldovan viisuetnosta. Ja sitten on Ruotsi – teollinen, viimeisen päälle laskelmoitu Ruotsi. Usean rutinoituneen viisutehtailijan biisileirituotos, josta on hiottu kaikki särmät pois. Sanoitus on kuin ChatGPT:n luomus. Tämä viisuvuosi on pullollaan aitoa ja vilpitöntä suurella sydämellä syntynyttä musiikkia. Ruotsalaisen viisukoneiston voitto olisi todellinen antikliimaksi ja lannistava kolaus sille positiiviselle kehitykselle, jota useat edellisten vuosien viisuvoittajat ovat edistäneet. Måneskinin, Duncan Laurencen, Netta Barzilain tai Salvador Sobralin voittokappaleet eivät syntyneet täsmäiskuiksi Euroviisuja varten. Tattoon ykkössija osoittaisi, että euroviisuvoiton voi varmistaa kalkulaattorilla. Ruotsin voitto olisi samalla tavalla masentava kuin Irlannin lukuisat voitot 1990-luvulla: aina se kädenlämpöinen tuttu ja turvallinen festivaaliballadi vei voiton kiinnostavampien sävellysten edestä.

Ehkä en vain ole kohderyhmää. Euphoria oli uniikki, suorastaan vallankumouksellinen Euroviisujen kontekstissa. Tattoo kuulostaa sen laimealta toisinnolta vailla Euphorian positiivisuutta ja elämäniloa. Loreen luuttuaa lattiaa voileipägrillissään kahden paahtoleivän välissä, mutta tekeekö se enää samanlaista vaikutusta kuin vuonna 2012. Joskus toivoisin, että minulla olisi samat geenit kuin niillä toimittajilla, jotka hehkuttavat Tattoota mahtavaksi pop-kappaleeksi, tai kuin Mikko Silvennoisella, jonka mielestä kaikki mitä Loreen tekee on täydellistä. Luulisin, että silloin ymmärtäisin muuta ihmiskuntaa huomattavasti nykyistä paremmin. Toki Loreenin tulkinta ja ilmaisuvoima ovat vahvoja, mutta muutoin tätä katsellessa tai kuunnellessa en tunne yh-tään mitään.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 3 / 5

12. AZERBAIDŽAN: TuralTuranX – Tell me more

Azerbaidžanin viisutoivo Englannissa järjestettäviin Euroviisuihin – ei Duran Duran, vaan TuralTuranX – ovat kaksoset, jotka vetävät klassista brittipoppia. Ei huono veto, kun viisuillaan Beatlesin kotikaupungissa.

Jatkoa edelliseen purnaukseen. Azerbaidžanille täydet pisteet ja kaikki kunnioitus siitä hyvästä, että ensimmäistä kertaa ikinä maan viisu on sataprosenttisesti azereitten kynäilemä. Ylipäätään ensimmäistä kertaa Azerbaidžanin 15-vuotisen viisutaipaleen aikana maan euroviisua voi kuvailla adjektiivilla sympaattinen. Virkistävää vaihtelua aikaisempien vuosien toistuville mittatilaustyöeuroviisuille. Bağmanovin kaksoset Tural ja Turan ovat kuin 2020-luvun The Allisons – sillä erotuksella, että Tural ja Turan ovat oikeasti veljeksiä. Tekisi melkein mieli äänestää tänään illalla Azerbaidžania kannatuksen vuoksi, kun kerrankin ei viisuilla hampaat irvessä.

Azerbaidžanin menestymismahdollisuudet riippuvat siitä välittyykö veljesten sympaattinen meininki riittävän hyvin kotikatsomoihin. Viime vuosina Azerbaidžan on keskittynyt raatien voiteluun eikä enää puhelinäänestysten manipuloimisiin – vuosi sitten Azerbaidžanin yleisöäänestystulos oli kokonaiset kolme pistettä.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 3,5 / 5

13. TŠEKKI: Vesna – My sister's crown

Slaavilaisten naisten kollektiivi vetoaa tunteikkaasti Ukrainan puolesta. Monitahoisen sanoituksen viitekehys on vahvan feministinen ja esiintymiskielinä tšekki, englanti, ukraina ja bulgaria.

Älkää riistäkö sisareni kruunua. Kenelläkään ei ole oikeutta siihen. Hän on kaunis, vahva, urhea ja ainutlaatuinen – kruununsa arvoinen. Vuoden koskettavin viisu – ainakin minulle.

Tšekin menestystä on vaikea ennakoida. Ennakkoveikkauksissa My sister's crown on selvästi mediaanin paremmalla puolella. Mutta pitkin kevättä viisuharrastajat ovat motkottaneet, ettei Vesna-sekstetti ole esiintymisillään onnistunut yltämään dramaattisen kappaleensa vaatimalle tasolle. Vaikka kertosäkeistö on jylhä, sillisalaattimainen rakenne voi rokottaa kannatusta. Lisäksi Tšekki on jälleen niitä maita, jotka eivät nauti naapurimaiden tai siirtolaisäänien pisteistä, minkä vuoksi maan yleisöäänestystulokset ovat olleet ajoittain todella alhaisia. Jos esitys on vaisu, Tšekin tie saattaa tyssätä semifinaaliin.

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 4,5 / 5

14. ALANKOMAAT: Mia Nicolai & Dion Cooper – Burning daylight

Alankomaiden viisuvoittaja Duncan Laurence saattoi yhteen kaksi lupaavanoloista laulajaa, jotka esittävät duona masentavan balladin kadonneesta elämänilosta.

Euroviisutuottajat tarjosivat Alankomaiden ankealle slovarille turhan hyvän esiintymisnumeron. Keinotekoisella duolla ei ole oikein kemiaa keskenään, mutta länsimaiseen makuun sorvattu balladi on laadukkaasti tuotettu. Jos raadit olisivat vielä mukana semifinaalien äänestyksissä, veikkaisin Alankomaita ilman muuta jatkoon. Mutta myös yleisöäänestyksissä illan viimeisillä balladeilla on taipumus pärjätä, vaikka sisältö olisikin sekundaa...

Veikkaus: 50/50
Arvioni: 2 / 5

15. SUOMI: Käärijä – Cha cha cha

Vuoden 2023 alkupuoliskon tuhkimotarina: tuikituntematon Jere Vantaalta nousee ensin kotimaassaan kaiken kansan tietoisuuteen ja nyt hänen "partymetal"-hittinsä suomalaisen miehen kompleksisesta suhtautumisesta alkoholiin on kohoamassa yhdeksi kansainvälisesti tunnetuimmaksi suomenkieliseksi musiikkikappaleeksi. Käärijä ei ole tehnyt vain euroviisuhistoriaa vaan kotimaisen kevyen musiikin historiaa! Miltei 20 miljoonaa striimiä Spotifyssa. Liki 10 miljoonaa katselukertaa YouTubessa. Ympäri maailmaa levinnyt villitys. Mutta ei ihme: Cha cha cha on nerokas säveltaiteen teos, jossa musiikin muoto tukee laulun tarinaa erinomaisesti.

Euroviisuturistien raporttien mukaan Suomi on kirvoittanut semifinaalin kenraaliharjoituksissa ylivoimaisesti meluisimmat suosionosoitukset. Käärijän energialataus on räjähtävä ja hullaantunut yleisö palkitsee show'n huutamalla mukana "cha cha chata". Valloittavaa esitystä possujunineen on ylistetty kautta rantain. Suomen Yleisradio on muutamassa vuodessa oppinut luomaan ensiluokkaista Eurovisio-viihdettä. Käärijän oma euroviisusuosikki on Verka Serduchkan Dancing lasha tumbai, ja kieltämättä Cha cha chassa on ainesta yhtä ikoniseksi euroviisuklassikoksi.

Vaikka Suomen menestymismahdollisuuksiin suhtautuu aina skeptisen pessimistisesti – ja silloinkin usein turhan optimistisesti – nyt vanhan liiton varovaisen kyynikonkin on myönnettävä ääneen, että Suomen sijoittuminen semifinaalin ykkössijalle on mahdollisuuksien rajoissa.

Veikkaus: VARMAHKO FINALISTI
Arvioni: 4,5 / 5

Veikkausrivi


Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

RUOTSI
SUOMI
NORJA
SERBIA
ISRAEL
SVEITSI
MOLDOVA
KROATIA
PORTUGALI
TŠEKKI
---
ALANKOMAAT
AZERBAIDŽAN
MALTA
LATVIA
IRLANTI

Vain viisi karsiutuu, joten jokaisessa jatkoonpäässeiden veikkausrivissä on vähintään viisi oikein.

Oma suosikkilistani


5 / 5
-
4,5 / 5
TŠEKKI: Vesna – My sister's crown
SUOMI: Käärijä – Cha cha cha
4 / 5
-
3,5 / 5
AZERBAIDŽAN: TuralTuranX – Tell me more
KROATIA: Let 3 – Mama ŠČ!
MOLDOVA: Pasha Parfeni – Soarele şi Luna
SVEITSI: Remo Forrer – Watergun
SERBIA: Luke Black – Samo mi se spava
3 / 5
ISRAEL: Noa Kirel – Unicorn
MALTA: The Busker – Dance (Our own party)
NORJA: Alessandra – Queen of kings
PORTUGALI: Mimicat – Ai coração
RUOTSI: Loreen – Tattoo
2,5 / 5
IRLANTI: Wild Youth – We are one
LATVIA: Sudden Lights – Aijā
2 / 5
ALANKOMAAT: Mia Nicolai & Dion Cooper – Burning daylight
1,5 / 5
-
1 / 5
-

Ylen Viisukatsomon puuhapaketti
Sivusto sisältää muun muassa Kalle Niemen kynäilemät suomenkieliset tekstitykset, joita hyödynsin tässä kirjoituksessa.

Vedonlyöntitilanne katsottavissa muun muassa Eurovisionworld-sivustolta

25. helmikuuta 2023

UMK 2023: Kääriikö Suomi pisteet kotiin Liverpoolissa?

Uuden Musiikin Kilpailu elää kukoistusaikaansa. Kilpailun arvostus on suurempaa kuin koskaan aikaisemmin. Euroviisuedustajan valintatilaisuuden ohella UMK tuottaa hittejä Suomen musiikkimarkkinoille. Tämänvuotisen UMK:n artistikattauksen selvittyä suurin kiinnostus kohdistui tunnetuimpiin esiintyjänimiin: Portion Boysiin, Benjamin Peltoseen – ja erityisesti Robin Packaleniin, jonka osallistumista viisukuvioihin on odotettu kuin kuuta nousevaa. Kilpailukappaleiden julkistamisen jälkeen hittilistoilla ovat kuitenkin juhlineet aivan toiset nimet: Kuumaa ja alkuvuoden ilmiöksi osoittautunut Käärijä.

Suomen euroviisuedustaja Liverpoolin Eurovision laulukilpailuun valitaan tänä iltana Uuden Musiikin Kilpailun finaalissa. Lähetys alkaa klo 21.00, YLE TV1 ja YLE Areena.


Uuden Musiikin Kilpailun metamorfoosia vähätellystä epämääräisestä tosi-tv-viritelmästä valtakunnan merkittäväksi hittienesittelyfoorumiksi olen käsitellyt aikaisemmissa kirjoituksissani viime vuonna, toissa vuonna ja kolme vuotta sitten, joten ei liene hedelmällistä toistaa samoja anekdootteja ja argumentteja jälleen kerran uudestaan.

UMK ei ole suinkaan enää pelkästään Suomen euroviisuedustajan valintatilaisuus, sillä kilpailu on poikinut lukuisia hittejä Suomen musiikkimarkkinoille. Viime vuoden UMK-kausi oli useiden mittareiden perusteella jymymenestys, sillä sen kautta Suomen kansalle tuli tutuksi vuoden 2022 suosituin kotimainen hitti. Vaikka UMK:n yleisöäänestyksessä Bessin Ram pam pam sijoittui vasta kolmanneksi, kappale jyräsi suoratoistopalveluissa ja radiotaajuuksilla siihen malliin, että biisi oli lopulta koko vuoden soitetuin niin striimeissä kuin radion soittolistoilla. Kolmea viikkoa sitten Bessin ja Ram pam pamin menestysvuosi huipentui neljän Emma-patsaan pokkaamiseen.

Erika Vikman, Blind Channel, Bess. Viime vuosien aikana UMK on mahdollistanut ponnahduslaudan merkittäville suomalaisen musiikin ilmiöille. Teflon Brothersin & Pandoran yhteistyön hedelmä I love you, Iltan Kelle mä soitan ja Youngheartedin Sun numero kartuttivat komeasti esiintyjiensä hittitilastoja. Tommi Läntinen saattoi jäädä viime vuoden UMK:ssa viimeiseksi, mutta niin vain yksi kolmeminuuttinen esiintyminen tutustutti hänet nuoremman sukupolven edustajille, jotka menneenä kesänä erinäisillä festareilla tunnistivat sen punapäisen liehulettisen rokkarin, "joka oli euroviisuissa". Ja kun samalla kansainvälisen Eurovision laulukilpailun maine on nykyään paremmalla tolalla kuin moniin vuosikymmeniin, UMK ja viisutouhuun osallistuminen näyttäytyvät sekä artisteille että musiikkiteollisuudelle houkuttelevana tilaisuutena. Sitkeästi eläneet käsitykset euroviisustigmoista ja uran tuhoutumisesta ovat toistaiseksi vaimentuneet. Suomen Kuvalehden kattavassa analyysissa UMK:n tuottaja Anssi Autio kiteytti muutoksen sitaatissaan:
"Nyt me voidaan odottaa, että keitähän sieltä tulee mukaan tänä vuonna. Välillä piti pelätä, että tuleeko kukaan."
Vastaavanlaisen näkemyksen ilmaisi Suomen suurimpien levy-yhtiöiden palveluksessa pitkän uran luonut Kimmo Valtanen:
"Kymmenen vuotta sitten UMK:hon osallistuminen oli vähän kuin merkki, että artistin uralla ei mene kovin hyvin. Nyt kisa tuntuu innostavalta ja positiiviselta kokemukselta."
Innostus välittyy yleisön reaktioissa. Tämäniltainen UMK-finaalin yleisötilaisuus Turun Logomossa myytiin päivässä loppuun, vaikka lippujen tullessa myyntiin ei ollut vielä minkäänlaista aavistusta UMK:n artistikattauksesta. UMK itsessään on brändi, jolla on myönteinen maine ja joka vetää väkeä.

UMK:n tarjoama näkyvyys on kutkutellut myös valtakunnan eturivin artisteja. Vaikka he eivät rohkene osallistua itse kilpailuun, muut roolit televisiolähetyksessä ovat kelvanneet mukisematta. Tänä iltana tilaisuutta isännöi Samu Haber, joka seuraa UMK:n juontajana Antti Tuiskun ja Paula Vesalan jalanjälkiä. Ajan hengen mukaisesti Haber vakuutteli seuranneensa Euroviisuja ja karsintoja "aina". Mahtoikohan Haber viitisentoista vuotta sitten Sunrise Avenuen huippusuosion vuosina luonnehtia euroviisuinstituutiota ihan näin positiivisesti?

UMK:n suosio on ollut niin merkillepantavaa, että Euroopan yleisradioliitto EBU on kohottanut Suomen eräänlaiseksi euroviisuperheen mallioppilaaksi, ja Yleisradion edustajilta pyydettiin Euroviisujen yhteydessä lyhyttä esitelmää onnistuneen karsintaformaatin ja -brändin luomisesta.

Vaikka Uuden Musiikin Kilpailun 2023 päätapahtuma ja loppukliimaksi ovat vasta edessä, tapahtuma on jo tähän mennessä ehtinyt käydä läpi monenlaisia vaiheita ja erinäiset käänteet ovat synnyttäneet otsikon jos toisenkin. Huomiota herätti muun muassa surkuhupaisa get together -tilaisuus, jonka piti olla kaikkea muuta kuin "vanhanaikainen ja vaivaannuttava ankeasisältöinen" lehdistötilaisuus. Eduskuntavaalien lähestyessä tuuli puhaltaa lujaa oikealta, minkä seurauksena Yleisradion asemasta ja rahoituksesta on jälleen esitetty ärhäköitä näkemyksiä. Myös Uuden Musiikin Kilpailu on kehystetty osaksi tätä keskustelua: kriitikoiden mukaan viihteellisen laulukilpailun järjestäminen ja Ylen suorastaan kontrolloiva brändinvaaliminen eivät täytä julkisen palvelun kriteerejä. Toisaalta kiivas ja aktiivinen keskustelu on osoitus siitä, että Uuden Musiikin Kilpailulla on merkitystä. Suomen pitkässä euroviisuhistoriassa on ollut useita ajanjaksoja, jolloin viisukarsinnoille ei ole suotu runsaasti palstatilaa. Tänä vuonna kohuja on nyhjäisty tyhjästäkin, kuten esimerkiksi UMK-finaalin esiintymisjärjestyksestä. Tuottaja Anssi Autio tuhahti ymmärrettävästi Iltalehden hämmästelylle: "Missä niiden pitäisi sitten olla?"

Ennakkosuosikkien asetelmat ovat eläneet pitkin alkuvuotta. Kun tammikuun puolivälin tienoilla UMK:n kilpailuseitsikko julkistettiin, suurin huomio kohdistui ymmärrettävästi nimekkäimpiin esiintyjiin. Etenkin Robin Packalenin osallistuminen sai viisukansan hihkumaan. Robinia on toivottu Suomen viisuedustajaksi siitä lähtien, kun hänelle kertyi ikää 16 vuotta, jolloin euroviisuosallistumiseen vaadittava ikäraja ylittyi. Euroviisuharrastajien näkemysten mukaan Robinin kaltainen poptähti olisi täydellinen valinta viisulavalle. Robinin lisäksi mielenkiinnolla odotettiin bilebändi Portion Boysin ja sometähdestä laulajaksi ryhtyneen Benjamin Peltosen panosta kilpailuun.

Kun neljä ensimmäistä kilpailukappaletta (Keira, Benjamin, Robin Packalen, Lxandra) oli julkistettu, kansalaiskeskusteluissa reaktiot olivat ristiriitaisia. Yleisesti myönnettiin, että Suomessa luodaan nykyään laadukasta ja korkeatasoisesti tuotettua kansainvälisen tason pop-musiikkia, mutta UMK-biisejä tuntui vaivaavan tietynlainen geneerisyys. Muodollisesti pätevistä kappaleista puuttuivat sellaiset koukut ja spesiaalit erityispiirteet, joiden perusteella ne olisivat kuulostaneet ilmeisiltä euroviisumenestyjiltä. Somekommenteissa ja kolumneissa tehtiin tarpeettoman rujosti selväksi, ettei Robin Packalen kyennyt vastaamaan valtaviin ennakko-odotuksiin funkpalallaan Girls like you.

Keskiviikko 18. tammikuuta muutti kaiken. Vuorokauden vaihduttua eetteriin kajahti Käärijän UMK-kilpailukappale Cha cha cha. Päivän mittaan suurelle yleisölle melko tuntemattoman pottatukkaisen artistin yllätyksellinen genrehybridi nousi melkoiseksi ilmiöksi. Some räjähti, striimiluvut kasvoivat silmissä ja iltapäivälehtien viihdetoimittajat näpyttelivät Käärijästä ylistäviä kirjoituksia. Käärijän ja Cha cha chan vastaanotto tarjoaa mitä oivaltavinta aineistoa siitä, kuinka joukkohurmos ja massasuggestio kehkeytyvät 2020-luvulla someaikoina. Hype lähti vyörymään lumipalloefektin tavoin, mikä luonnollisesti ärsytti niitä (lähinnä vanhan liiton) viisufaneja, joita Käärijän päällekäyvä tyyli ei miellyttänyt. Sittemmin Cha cha chasta on väännetty monenmoisia remixejä ja covereita. Viisuharrastajat ovat eläneet todellisessa Käärijä-huumassa: he ovat tilanneet ahkerasti Käärijän fanituotteita ja illalla Logomon katsomosta voinee bongata runsaasti keltaisia Käärijä €-viisuihin -t-paitoja.

Cha cha chan ohella kansakunnan makuhermoja on kutkuttanut Kuumaa-yhtyeen Ylivoimainen, joka ylsi tuoreimmalla Suomen listalla peräti kakkoseksi. Cha cha cha ja Ylivoimainen ovat molemmat keränneet Spotifyssa yli kolme miljoonaa kuuntelukertaa, joten ne ovat kiistatta alkuvuoden 2023 kovimpia suomalaisia hittejä.

Vedonlyöntitilastoissa Käärijä on ylivoimainen suosikki UMK:n voittajaksi ja siten Suomen edustajaksi Liverpoolin brittiläisukrainalaisiin viisubakkanaaleihin. Aikaisemmat viisukilpailut ovat kuitenkin osoittaneet, ettei hittistatus korreloi automaattisesti viisuäänestyksen tuloksen kanssa. Esimerkiksi viime vuoden UMK:n sadosta Bessin Ram pam pam ja Youngheartedin Sun numero olivat menestyneet listoilla parhaiten, mutta The Rasmus veti äänestyksessä suvereenisti pisimmän korren. Younghearted sai yleisöäänestyksessä jopa vähiten ääniä. Vaikka biisiä tekisi mieli kuunnella suoratoistopalveluista, se ei välttämättä houkuttele tarttumaan puhelimeen ja äänestämään euroviisuedustajaksi. Kaksi vuotta sitten Teflon Brothersin & Pandoran I love you ja Iltan Kelle mä soitan päihittivät Spotify-kuunteluissa Blind Channelin Dark siden mennen tullen – mutta lopulta Blind Channel voitti yleisöäänestyksen murskalukemin. Vuonna 2020 Erika Vikmanin Cicciolinaa oli luukutettu enemmän kuin muilta UMK-kilpailijoita yhteensä – ja siitä huolimatta tuikituntematon Aksel Kankaanranta takavasemmalta onnistui menestymään yleisöäänestyksessä miltei yhtä hyvin kuin valtaisa ennakkosuosikki. On muistettava, että kaikenlaisesta ennakkopöhinästä huolimatta niin kutsutut "kansan syvät rivit" kuulevat ja näkevät ehdokkaat tänä iltana ensimmäistä kertaa. Laulukilpailujen äänestyksiin osallistuu sellainenkin väestönosa, jonka mieltymykset eivät heijastu hittilistoille.

Yhtä lailla pakollisena disclaimerina on huomioitava, että illan televisiolähetyksessä nähtävät live-esitykset voivat kääntää asetelmat päälaelleen. Show't suorissa lähetyksissä eivät ole olleet UMK:n televisiotuotannon vahvinta osaamisaluetta, ja esimerkiksi Erika Vikmanin ja Bessin odotettua "vaisumpaa" menestystä puhelinäänestyksessä on osaltaan selitetty vähemmän mairittelevilla esityksillä, jotka eivät tehneet oikeutta varsinaisille kilpailukappaleille.

Oman lusikkansa soppaan lisäävät seitsemän kansainvälistä raatia, jotka vaikuttavat äänestystulokseen. Raatien painoarvo on kuitenkin vain 25 prosenttia kokonaispotista, joten suurin valta on televisionkatsojilla, ja raatiäänestys lienee tarkoitettu lähinnä ohjelmanumeroksi, jonka tarkoituksena on lisätä draaman tuntua ja katsojien mielenkiintoa. Pahimmassa skenaariossa raadit voivat kuitenkin sekoittaa pakkaa, mikäli maut menevät aivan ristiin.

1. Robin Packalen – Girls like you

Tekijät: Robin Packalen, Joonas Parkkonen, Zoë Moss

Ympyrä sulkeutuu. Kaikkien aikojen ensimmäisessä UMK-finaalissa 25. helmikuuta 2012 lavan valloitti 13-vuotias Robin, jonka esikoissingle Frontside Ollie oli ilmestynyt reilua kuukautta aikaisemmin ja ehtinyt aiheuttaa jonkin verran säpinää. Ensimmäistä UMK-finaalia uhkasi yleisökato, joten väkeä pyrittiin houkuttelemaan paikalle värväämällä lukuisia vierailevia tähtiä. Myös viimevuotinen viisuedustajamme The Rasmus esiintyi tilaisuudessa.

2010-luvun lopussa Robin paketoi suomenkielisen uransa, uudelleenbrändäsi itsensä Robin Packaleniksi, vaihtoi esiintymiskielensä englanniksi ja ilmoitti tähtäävänsä kansainvälisille markkinoille. Ikävä kyllä, ura Suomen rajojen ulkopuolella ei ole ottanut tulta alleen. Packalenin englanninkielinen tuotanto on koostunut tähän mennessä viimeisen päälle hiotuista riskittömistä pop-teollisuuden taidonnäytteistä, joita voisi luonnehtia kiltisti ilmaistuna mielenkiinnottomiksi ja hieman ilkeämielisemmin ilmaistuna mitäänsanomattomiksi. Todella ilkeästi ilmaistuna munattomiksi. Harmillisesti UMK-tyrkky Girls like you ei tuota linjaan muutosta. Artisti itsekin varoitteli ennen kappaleen julkaisua innokkaimpia fanejaan, ettei luvassa ole mitään tajunnanräjäyttävää "bangeria", vaan ennemminkin alkuillan hengailuun sopivaa easy listening -taustamusaa. Suomenkielisen tuotannon leikkisyyttä ja vilpittömyyttä on ikävä.

Ei pidä ymmärtää väärin. Robin on joutunut mielestäni kohtuuttoman arvosteluryöpyn kohteeksi ja hän lienee oikeilla jäljillä puolustuspuheenvuorossaan, jossa hän oletti odotusten olleen "niin tähtitieteellisen korkeat, ettei siinä ole annettu edes mahdollisuutta muuta kuin tuottaa pettymys". Girls like you on hyväntuulinen gruuvahtava jammailubiisi, joka sopii saumattomasti sellaiselle Spotify-soittolistalle, joka laitetaan taustalle soimaan samalla kun korkataan illan ensimmäiset juomat ennen kuin lähdetään kavereiden kanssa baanalle – tosin Spotify-striimeissä Robin on jäänyt pahasti jälkeen monista muista kilpailukumppaneistaan. Girls like you ei ole kuitenkaan missään nimessä se kappale, jolla Robin lyö itsensä läpi seuraavaksi suomalaiseksi vientituotteeksi. Euroviisuja varten olisi kaivattu se megahitti, jolla hän erottuu muiden maiden kollegoistaan.

Robin lienee UMK-seitsikon kokenein ja karismaattisin esiintyjä, joten hyvällä performanssilla hän voi onnistua myymään pakettinsa katsojille. Suomen kansalla on ollut ajoittain taipumusta äänestää viisuedustajaksi tunnetuinta artistia, vaikka kilpailukappale ei olisikaan mitenkään ylivertainen. Euroviisukarsinnoissa kilpaileville kappaleille etsitään usein viisuhistoriasta jokin vastinpari. Vaikka tällainen vertaileminen ei ole tietenkään aina kovin hedelmällistä, Robin Packalen ja Girls like you on rinnastettu Ruotsin vuoden 2018 viisuedustajaan Benjamin Ingrossoon, jonka Dance you off oli raatien rakastama mutta jäi yleisöäänestyksessä tylysti neljänneksi viimeiseksi...

2. Kuumaa – Ylivoimainen

Tekijät: Johannes Brotherus, Jonttu Luhtavaara, Aarni Soivio, Jonas Olsson

Helsingin Sanomien Juuso Määttänen kirjoitti tuoreeltaan tammikuussa, kuinka "Ylivoimaisessa on helppo nähdä potentiaalia koko vuoden mittaiseksi radiohitiksi". Helmikuun edetessä Ylivoimainen on kohonnut sellaiseen menestykseen, että Määttäsen sanat vaikuttaisivat osuvan toteen.

Viime vuosikymmeninä esiintynyt musiikkityylien konvergenssi on madaltanut iskelmän, popin ja rockin rajoja, minkä vuoksi yhdet ja samat kappaleet ja esiintyjät tuntuvat kelpaavan yleisölle kuin yleisölle. Emma-gaalaa tähdittävät täsmälleen samat nimet kuin Iskelmä-gaalaa – eli nimet, joilla ei ole enää mitään tekemistä iskelmän kanssa. Lämminhenkiseksi ja raikkaaksi kuvailtu Ylivoimainen edustaa juuri sellaista 2000-luvun suomipoppia, joka miellyttänee sekä iskelmäväkeä että katu-uskottavia tahoja. Ylivoimainen raikunee kesällä ämyreistä niin Helsingin trenditerasseilla kuin Kuhmoisten Sahanrannan ravintolassa. Kuumaa ammentaa samasta melankolisesta sielunmaisemasta kuin esimerkiksi Egotrippi tai Olavi Uusivirta. Robinin viisuun verrattuna Ylivoimainen kuulostaa ihailtavan luonnolliselta ja luontevalta eikä hampaat irvessä tekemällä tehdyltä.

Yhtyeen suhdanteet ovat muutoinkin suotuisat. Kuin pohjustaakseen UMK-proggista musiikkieliitti palkitsi Kuumaan Emma-gaalassa vuoden yhtyeenä. Kuumaa päihitti muun muassa Apulannan ja JVG:n! Kuumaa on siis tällä hetkellä tosi kuumaa kamaa.

Mutta olennaisin kysymys kuuluukin: onko yhtyeen tähtäin todella Eurovision laulukilpailussa? Toistaako Kuumaa viimevuotisen Youngheartedin kohtalon? Kotimarkkinoille hitti, jota kansakunta ei äänestä, koska ei näe potentiaalista viisuedustajaa. Mikäli tavoitteena on ollut hitti kotiyleisölle, tavoite on jo saavutettu – ja vieläpä komeasti!

3. Käärijä – Cha cha cha

Tekijät: Jere Pöyhönen, Aleksi Nurmi, Johannes Naukkarinen, Jukka Sorsa

Alkuvuoden musiikkitapaus ei ole jättänyt kylmäksi – mikä on tietenkin viisumenestyksen kannalta lupaava merkki. Käärijän osallistuminen Uuden Musiikin Kilpailuun on kirvoittanut valtaisaa mielenkiintoa euroviisuharrastajissa ympäri maailmaa. Cha cha chan julkaisun jälkeen Suomen kertoimet Euroviisujen vedonlyönnissä ovat laskeneet, ja tilastoissa Suomi on tällä hetkellä peräti kolmantena. Vedonlyöntitilastoilla ei ole tietenkään vielä tässä vaiheessa – kun suuri osa kilpailukappaleista on valitsematta – minkäänlaista relevanttia merkitystä, ja faktantarkastajat ovat muistuttaneet, että Suomi käväisi ennakkoveikkausten kakkosena silloinkin, kun Saara Aalto ilmoitettiin Suomen viisuedustajaksi. Lopputulos jäi melkoisen kauas toisesta sijasta...

Käärijän hullunkurinen kolmeminuuttinen yhdistelee elektroa, industrial metalia, räppiä ja melodista tanssittavaa poppia. Kokonaisuuden energialataus on omaa luokkaansa ja tämänkaltaista hulluttelevaa kreisiä menoa ei ole koettu juuri koskaan aikaisemmin Suomen viisuhistoriassa. Käärijällä on kokonaispaketti kasassa. Eri tyylien sekoitteleminen on Euroviisuissa johtanut usein surkuhupaisiin viritelmiin, joilla yritetään epätoivoisesti miellyttää laajaa yleisösegmenttiä, mutta lopulta kukaan ei viehäty. Mutta sitten on Bohemian rhapsodyn kaltaisia mestariteoksia, joiden koko viehätys perustuu taidokkaaseen eri genrejen fuusioon. Cha cha cha kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan, sillä kappaleen vaihdos aggressiivisesta Prodigy-tyylistä amispoppiin toimii ällistyttävän luontevasti.

Kaiken hehkutuksen perusteella meillä lienee tässä nyt käsissämme uniikki kokonaisuus, jonka potentiaalin kansainvälisessä viisukilpailussa testaisi mielellään – meni syteen taikka saveen. Suomi ei ole koskaan pärjännyt Euroviisuissa mairittelevasti kädenlämpöisillä perinteisillä popeilla ja balladeilla – aina muut maat ovat onnistuneet paremmin. Somekommenteissa ja vloggareiden reaktioissa on väläytelty jopa Suomen mahdollista viisuvoittoa. Tällaiset puheet voi tietenkin vielä jättää omaan arvoonsa, mutta ainakaan Käärijä ei jäisi Liverpoolissa seinäruusuksi. Ylipäätään Käärijän edustusmatka voisi olla kokonaisvaltaisen viihdyttävää seurattavaa, sillä hän on mitä valloittavin hahmo, jolta odottaisi jos jonkinmoisia toilailuja. Vaikka Käärijällä on musassa ja meiningissä melkoisesti pilkettä silmäkulmassa, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö hän laatisi sävellyksiään tosissaan suurella sydämellä.

Skeptikot ovat nostaneet päätään iänikuisilla mantroilla: "ihanko oikeasti tällaisella Euroviisuihin" ja "voiko suomenkielinen kappale menestyä". Cha cha chata voisi verrata Serbian viimevuotiseen käsienpesupläjäykseen In corpore sano (5. sija) tai Islannin Hatarin hurjaan Hatrið mun sigraan (10. sija), jotka molemmat esitettiin omilla kielillä. Serbian viisun sanoitusta eivät ymmärtäneet edes serbialaiset, mutta niin vain omintakeinen ja vangitseva esitys upposi viisulavalta käsin kansainväliseen yleisöön. Mikäli Käärijä onnistuu viisulavalla saamaan aikaiseksi samanlaisen intensiteetin ja energialatauksen kuin musiikkivideossaan, ei liene mitään merkitystä, että sanat mongerretaan kielellä, jota hädin tuskin kukaan hallitsee. Tunnereaktio katsojissa on taattu. Sitä paitsi, eikö kulunut sanonta väitä, että suomea kyllä ymmärretään, kunhan sitä puhuu tarpeeksi kovaa.

4. Keira – No business on the dancefloor

Tekijät: Teemu Brunila, Axel Ehnström, Jason Ok

The Voice of Finlandin tuotantokausia tehtaillaan liukuhihnatahtia, mutta harva lahjakas vokalisti löytää paikkansa auringossa. Viime vuoden finalistinelikkoon yltänyt Keira Lundström onnistui herättämään tuottajaguru Jukka Immosen huomion. Immosen kautta Keira tutustui Teemu Brunilan, Axel Ehnströmin ja saksalaistuottaja Jason Ok:n biisileirituotokseen No business on the dancefloor ja ihastui siihen ikihyviksi. Ehnström edusti 12 vuotta sitten Suomea Euroviisuissa Paradise Oskarina.

UMK:n kuopuksen kilpailusävelmä ei häikäise omaperäisyydellä. Kokonaisuuden erikoisuus on syntetisaattoreilla luotu huiluriffi, joka voisi olla se sopivasti ärsyttävä persoonallinen kuriositeetti, jolla kappale erottuu kaikista muista vastaavista klubihiteistä – ja ehkä se on juuri se huiluosuus, joka saa kuulijan sanoituksen mukaisesti kieppumaan kuin Harry Potter. Siltikin euroviisukontekstissa huilu ja huilumies assosioituu helposti hallitsevan viisuvoittajamaan Ukrainan viimeaikaisiin menestysviisuihin.

Vaikka varsinaiset nousut ja huipennukset uupuvatkin, voi silti yhtyä UMK:n valintaraadin perusteluihin: "No Business On The Dancefloor on varmasti yksi vakuuttavimpia debyyttisinkkuja, mitä Suomessa on kuultu aikoihin."

5. Benjamin – Hoida mut

Tekijät: Atso Soivio, Benjamin Peltonen, Iivari Suosalo

Nykyajan lieveilmiöitä ovat somejulkkikset, jotka ryhtyvät taiteilijoiksi ja kirjailijoiksi. Benjamin Peltoselle avautuivat levytysstudioiden ovet vuonna 2014 ja hänen englanninkieliset pop-kappaleensa saavuttivat suitsutusta Suomen rajojen ulkopuolellakin. Vähitellen Benjamin muutti laulukielensä suomeksi ja vuosi vuodelta kappaleet ovat muuttuneet henkilökohtaisemmiksi ja esiintyjän itsensä näköisiksi. Benjaminia on tituleerattu suomalaisen popin queer-esikuvaksi.

Benjaminin UMK-kipale Hoida mut on kuin yhdistelmä Erika Vikmania ja Isaac "Sexmanen veli" Seneä. Retropopiskelmää (homo)eroottisella tvistillä ja häpeämättömällä asenteella – tosin hätkähdyttääkö 2020-luvulla tällainen enää ketään muuta kuin kaikkein konservatiivisinta kansanosaa. Perinteen nimeen vannovat viisufanit ovat kiitelleet sovituksen kasarivaikutteita. 1980-luku tulee mieleen myös muutoin suomenkielisen laulun englanninkielisistä lainoista, jotka kieltämättä muistuttavat menneiden vuosikymmenien kielisääntöä kiertäviä euroviisuja. Paitsi, että 80-luvulla Euroviisuissa ei kuultu näin trendikästä musiikkia.

Benjaminin kohdalla suurin jossittelu liittyy hänen laulutaitoonsa. Kaikki tietävät, ettei hän ole äänivaroiltaan mikään varsinainen pavarotti. Eurovision laulukilpailu on muuttunut vuosi vuodelta ammattitaitoisemmaksi kilpailuksi ja edelleen päävokalistin on laulettava osuutensa livenä. Ne ajat, jolloin kilpailut täyttyivät laulutaidottomista solisteista ovat jääneet armotta menneisyyteen. Hoida mut tulee jäämään elämään Benjaminin repertuaariin ja kesäksi se löytänee tiensä pride-teemaisille soittolistoille.

6. Lxandra – Something to lose

Tekijät: Alexandra Lehti, Amy Kuney, Belinda Huang, Minna Koivisto

Toisin kun Benjamin Peltonen, Alexandra Lehti on kerännyt vuosien saatossa kiitosta laulusuorituksistaan. Häntä on suitsutettu ulkomaillakin, mutta se jokin, mitä voisi kutsua lopulliseksi läpimurroksi antaa vielä odottaa itseään. Kansainvälisenä yhteistyönä syntynyt UMK-sävelmä on kilpailun ainoa balladi.

Something to losea on luonnehdittu UMK 2023:n taiteellisesti ansioituneimmaksi kokonaisuudeksi. Solisti on kiistämättä lahjakas, vaikka hänen laulutavassaan on nykyajalle ominaisia muodikkaita maneereja, joilla yritetään tavoitella sielukkuutta ja omakohtaisuutta.

UMK:n finaalissa Lxandra on palkittu hyvällä esiintymisnumerolla, joten onnistuneella esityksellä kisan slovari voi menestyä äänestyksessä odotettua paremmin. Viisumenestyksen kannalta Something to losen kaltainen indiehaahuilu on riski. Kappale kasvaa useammalla kuuntelukerralla, mutta Euroviisuissa kappaleen pitäisi mennä kerralla kaaliin. Raatiäänestyksessä menestys voisi olla kohtalainen, mutta yleisöäänestyksessä luvassa olisi kylmää kyytiä. Muutoinkin Lxandran touhu vaikuttaa sellaiselta, ettei introvertilla taideballadilla ole pyrkimyskään kosiskella massoja.

7. Portion Boys – Samaa taivasta katsotaan

Tekijät: Mikael Forsby, Raimo Paavola, Mikko Tamminen

Portion Boysin vauhti on kiihtynyt viime vuosina ja poppoosta on tullut Suomen johtavia bilebändejä, jonka viihdyttävä junttimeininki auttaa rahvasta hetkeksi irtautumaan arkimurheistaan. Samaa taivasta katsotaan on asenteeltaan taattua Portion Boysia höystettynä euroviisukliseillä. Euroopan maita ja kulttuurisia stereotypioita luetellaan siihen malliin, että kokonaisuutta voisi kuvitella euroviisuparodiaksi ellei suoranaiseksi kettuiluksi menneiden vuosikymmenien viisukappaleille, joissa yritettiin epätoivoisesti huomioida eri maiden katsojat. Nina Åström taisi olla A little bitissä (2000) tosissaan, Portion Boysin jäsenet sentään eivät. Vai ovatko? Onko sillä mitään merkitystä.

Samaa taivasta katsotaan ei mahda olla optimaalisin valinta Suomen viisuedustajaksi, mutta biisi tulee varmasti raikumaan kansankerrosten suosimissa juottoloissa. Tanssilattialla nousuhumalassa on helppo osallistua laulun Kimi Räikköseen liittyviin välihuudahduksiin. ("Joo!", "Kyl-lä!")

Kimi Räikkönen mainitaan biisin avainkohdassa, mutta onneksi hän on päässyt maailmankartalle muutoinkin. Ehkä hänen mainitsemisensa Suomen euroviisukappaleessa olisi yhtä hupaisaa kuin islantilaisten mielestä oli nelinkertaisen maailman vahvimman miehen Jón Páll Sigmarssonin mainitseminen maan pölhössä huumoriviisussa Sókrates (1988). Sisäänpäin lämpiävä kansallinen sisäpiirihuumori on harvoin ollut valttia Euroviisuissa.

Kovin taisto käydään vasta lauantain finaalissa


Eurovision laulukilpailu järjestetään toukokuun toisella viikolla Liverpoolissa. Tänä vuonna Euroviisujen osallistujamaiden lista on hieman suppeampi kuin aikaisempina vuosina. Euroopan koilliskulman valtio liittolaisineen on ymmärrettävästi suljettu ulos Eurovisio-yhteistyöstä, mutta lisäksi heikkenevä taloustilanne on laittanut itäisen Euroopan yleisradioyhtiöiden kukkaronnyörit tiukille. Liverpoolin viisuihin on ilmoittautunut 37 maata. Vähäisemmän osallistujamäärän vuoksi semifinaalit ovat totuttua pienemmät. Suomi kilpailee ensimmäisessä semifinaalissa tiistaina 9. toukokuuta. Suomen semifinaalissa kilpailee vain 15 esitystä, joista totuttuun tapaan kymmenen äänestetään lauantain finaaliin. Vain viisi maata karsiutuu, joten Suomella on tänä vuonna erinomaiset edellytykset edetä lauantain finaaliin. Varsinainen tiukka kisailu käydäänkin vasta lauantain loppukilpailussa, johon osallistuu perinteiseen tyyliin 26 maata. Edellisen kerran Suomella oli yhtä helppo semifinaali vuonna 2014, jolloin mukana oli niin ikään 15 maata, eikä Softenginellä ollut minkäänlaisia vaikeuksia jatkaa lauantain finaaliin.

Tänä vuonna Euroviisujen semifinaalit ratkaistaan ainoastaan yleisöäänestyksellä. Käärijän Cha cha cha vaikuttaa ilmeiseltä tapaukselta, joka menestyy kansainvälisessä viisukilpailussa paremmin puhelinäänestyksessä kuin raatien keskuudessa. Mikäli Käärijä valitaan Suomen viisuedustajaksi, semifinaalissa ei tarvitse pelätä tuomaristojen oletetun "elitistisen" äänestyskäyttäytymisen torpedoivan hänen kilpailumenestystään. Vastaavasti esimerkiksi Robinin tai Lxandran kuvittelisi menestyvän raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänestyksessä, mutta semifinaalissa ei ole mahdollisuutta raatien vetoapuun. Toisaalta tiistain semifinaalissa Käärijällä olisi vastassaan Kroatian hirtehinen pumppu Let 3, jonka koheltavan show'n sokkiarvo on yhtä lailla melkoisen korkea.

Aiheesta muualla


Yle.fi: Sandra Saulo, UMK23-finalistit on julkaistu – heistä yksi edustaa Suomea Euroviisuissa.

Yle.fi: Kaikki UMK-finaalista – Näin seuraat, äänestät ja chattailet mukana!.

YleX: Iiro Myllymäki, Kaikki UMK-kappaleet arvioitavana - Robin Packalenia käy sääliksi ja kisan yllättäjä on nerouden äärellä.

Yle.fi: Ville Vedenpää, Analyysi: UMK:n finaalista on tulossa kutkuttavan arvaamaton.

Helsingin Sanomat: Juuso Määttänen, Robin Packalenin kappale on armoton pettymys, mutta onneksi UMK tarjoaa upean yllätyksen.

Suomen Kuvalehti: Tero Alanko, Kilpailu, jota ei voi kuin voittaa.

Ilta-Sanomat: Pauliina Leinonen, Kolme ulkomaalaista euroviisuasiantuntijaa rankkasi UMK23-finalistit – yksi saa pelkkää hehkutusta: "Tämä on täydellinen!".

Iltalehti: Mari Pudas, Ismo Puljujärvi, Yllätysykkönen! IL jakoi leijonat ja lampaat UMK-artisteille.

Retropop: Onko UMK 2023 voitto kahden kauppa? Käärijä ja KUUMAA ovat napanneet etumatkan Spotifyssa – katso kuinka paljon ehdokkaita on kuunneltu.