19. lokakuuta 2018

Pepe Willbergin keskipitkä oppimäärä

Jo yhdeksänteen tuotantokauteen edennyt Vain elämää lienee kärsinyt kansalaisten keskuudessa pienoisen inflaation. Mutta kuten Finnhitsaaja-blogin konventioihin on tähän asti kuulunut, aina kun tässä mainiossa televisio-ohjelmassa on vuorossa finnhits-mielessä kiinnostavan artistin jakso, julkaistaan hänen tuotantoonsa keskittyvä kirjoitus tietoiskuineen ja Spotify-soittolistoineen. Tänään illalla vuorossa on tämän tuotantokauden legendan Pepe Willbergin jakso. Pepen uskomattoman hienosta urasta kirjoitan mielelläni, joten päätin inflaatiosta huolimatta Pepen jakson kunniaksi koota 14 anekdoottikokonaisuutta hänen hämmästyttävän monipuolisen uran varrelta. Illan jaksoon voi valmistautua myös kuuntelemalla Pepe Willbergin tuotannon helmiä kokoamaltani Spotify-soittolistalta.

Dannyn vanavedessä musiikkibisnekseen


Pepe Willberg (s. 17. joulukuuta 1946) innostui nuorena – kuten niin monet muutkin ikäisensä – rautalankamusiikista. Vuonna 1962 neljä Lauttasaaren kasvattia perustivat bändin nimeltään The Islanders, joka soitti tuota aikansa kuuminta nuorisomusiikkia. Pepe oli bändin komppikitaristi. Seuraavina vuosina Beatles syrjäytti rautalangan ja monille yhtyeille tuli kiire löytää solisti. Tässä vaiheessa katseet kohdistuivat Pepeen, sillä useimmiten bändien komppikitaristit hoitivat lauluosuudet. Islanders päätti kuitenkin hankkia itselleen laulajan. Koelaulutilaisuuden myötä paikan sai muuan Ilkka Lipsanen, jonka Suomen kansa tuli tuntemaan nimellä Danny.

Danny & Islanders pääsi levyttämään ensimmäisen singlelevynsä East Virginia / Hey boba lou maaliskuussa 1964. East Virginia osoittautui täysosumaksi: laulu voitti sekä television Levyraadin että nousi ykköseksi radion Kahdeksan kärjessä -listalla. Näin alkoi sekä Dannyn että Pepen musiikillinen ura ammattimaisesti. Danny & Islanders levytti vielä kaksi muutakin singleä, mutta syksyllä 1964 isänmaa kutsui alokas Lipsasta suorittamaan asepalvelustaan. Armeija-aikoina Danny aloitti menestyksekkään suomenkielisen soolouransa. Dannyn lähdettyä bändistä komppikitaristi-Pepe patistettiin mikrofonin eteen. Syksyllä 2002 Dannyn 60-vuotissyntymäpäiväkonsertissa Hartwall Areenalla Pepe ja Danny lauloivat duettona East Virginian, ja Danny esitteli yleisölle Pepen pitkäaikaisimpana yhteistyökumppaninaan.

1960-luvun superyhtye Jormas


Dannyn jouduttua armeijan harmaisiin Islanders- ja Beatmakers-yhtyeiden jäsenet yhdistivät voimansa ja alkoivat soittaa Beatmakers-nimen alla – ulkomailla käytettiin nimeä The Finnish Beatmakers. Solisteina olivat Pepe Willberg ja Raul Vikström, jonka kohtalona tosin oli jäädä Pepen varjoon "kakkossolistiksi". Bändi sai vuonna 1965 levytyssopimuksen levy-yhtiö Westerlundilta, jonne se alkoi levyttää englanninkielisiä singlejä. Pian yhtye sai managerinsa Jorma Weneskosken myötä uuden ytimekkäämmän nimen Jormas. Esikuvana oli suosittu ruotsalainen rock-yhtye Tages, joka oli saanut nimensä managerinsa Dan Tage Larssonin mukaan. Toki Jormas-nimen kaksimieliseen merkitykseen on kiinnitetty huomiota.

Muutaman englanninkielisen singlen jälkeen levy-yhtiö esitti toivomuksen, että yhtye alkaisi levyttää myös suomeksi. Ensimmäinen suomenkielinen levytys oli kesäkuussa 1966 ikuistettu Saat miehen kyyneliin, suomenkielinen versio P. J. Probyn kappaleesta To make a big man cry. Esityskielen vaihtaminen suomeen kannatti. Saat miehen kyyneliin -kappaleesta tuli Jormas-yhtyeen suurin hitti, joka laajensi sen kuulijakuntaa ja teki solisti-Pepen tunnetuksi. Menestyksen innoittamana Jormas levytti useampia suomenkielisiä versioita aikansa hiteistä, kuten esimerkiksi Taivas vain tietää (God only knows) sekä Beatlesin tuotantoa. Legendaarisen Beatles-coverin Rööperiin Pepe kävi levyttämässä keväällä 1967 pikaisesti ollessaan päivälomalla armeijasta.

Jormas oli Suomen merkittävimpiä rock-yhtyeitä 1960-luvulla. Yhtye nautti suosiota ulkomaillakin: Ruotsissa Jormas keikkaili säännöllisesti ja bändi pärjäsi hyvin ruotsalaisten nuortenlehtien suosikkiäänestyksissä. Jormas ehti lyhyen historiansa aikana esiintyä myös muissa pohjoismaissa ja Länsi-Saksassa. Kyseessä on siis yksi ensimmäisiä suomalaisia vientituotteita kevyen musiikin saralla.

Sincerely! -albumi vuodelta 1968 oli
Suomen oloissa poikkeuksellisen
kunnianhimoinen rocklevy, joka meni
monilta aikalaisilta yli ymmärryksen.
Yhtyeeltä julkaistiin kaksi LP-levyä: ensimmäinen LP Jormas (1966) sisältää kaikki siihen mennessä äänitetyt levytykset mutta toinen albumi Sincerely! (1968) on poikkeuksellisen kunnianhimoinen, Beatlesin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandin hengessä syntynyt kansainvälisen tason albumikokonaisuus, joka edusti aivan uudenlaista ja edistyksellistä tyyliä Suomessa. Kokonaan englanninkielisellä levyllä on kuultavissa vaikutteita esimerkiksi progressiivisesta ja psykedeellisestä rockista. Vuosien saatossa albumi on noussut melkoiseen kulttiarvostukseen. Aikoinaan Sincerely! taisi kuitenkin olla edellä aikaansa, sillä levy ei ilmestyttyään menestynyt mairittelevasti. Pian albumin julkaisemisen jälkeen Jormas lopetti.

Pepe & Paradise


Jormas-yhtyeen lopetettua Pepe ehti levyttää vuonna 1968 Scandian iskelmätehtaalle soolosinglen Saan sua kiittää / Kaipuu. Hetken aikaa Pepe oli 60-luvun popidolin Johnnyn taustayhtyeen Frankies jäsen. Johnnyn ohjelmatoimisto tuli kuitenkin siihen tulokseen, että Frankies oli liian kallis esiintyjä, joten koko bändi sai kenkää Johnnyn kiertueelta. Bändin pojat päättivät kuitenkin jatkaa musisointia yhdessä ja näin syntyi Pepen seuraava superbändi Paradise, jonka toiminta jatkui 1970-luvun puoliväliin asti.

Paradise oli poikkeuksellisen laaja ja ammattitaitoinen kokoonpano. Parhaimmillaan Paradisessa soitti peräti kahdeksan muusikkoa. Perinteisten rock-instrumenttien lisäksi yhtye oli satsannut erityisesti puhallinsoittimiin. Paradisen ohjelmisto oli ainutlaatuisen monipuolinen: yhtyeen livekeikoilla kuultiin muun muassa lattareita, progea, soulia ja jatsia. Mistään perinteisestä tanssiorkesterista ei missään nimessä ollut kysymys, eikä yhtyeen kansainvälinen ja sofistikoitunut ohjelmisto olisi edes sopinut maaseudun tanssilavoille. Paradise esiintyi säännöllisesti muun muassa Helsingissä Hotelli Hesperian yökerhossa. Paradise lukeutui aikansa arvostetuimpiin bändeihin, jonka professionaalista musisointia kuultiin runsaasti radio- ja televisio-ohjelmissa. Yhtyeen laaja kokoonpano ja tinkimätön ohjelmisto aiheutti ajan myötä omat ongelmansa: ravintoloilla ei ollut loputtomiin halukkuutta maksaa tyyristä orkesteria esiintymään. Pepe onkin useaan otteeseen sanonut, ettei Paradise missään vaiheessa lopettanut tai hajonnut. Sen toiminta vain lakkasi, kun keikkoja alkoi 70-luvun puolivälissä olla yhä harvemmin.

Yle Elävä arkisto: Pepe & Paradisen puutarhassa musalajit elelivät sovussa

Taidetta ja jatsia Love Recordsille


Jormas-aikoina Pepe Willberg noteerattiin lahjakkaaksi vokalistiksi, joka kykenisi tulkitsemaan muutakin kuin keskivertopoppia ja jonka kehtaisi pyytää solistiksi haastavimpiin musiikkiprojekteihin. Esimerkiksi Love Recordsin perustajahahmoihin kuuluva Otto Donner on luonnehtinut Pepeä Suomen parhaaksi mieslaulajaksi. 1960-luvun viimeisinä vuosina Pepe kutsuttiin levyttämään Love Recordsille, jonne syntyi muun muassa vuonna 1969 edelleenkin Pepen bravuureihin lukeutuva Merimies (alun perin Procol Harumin A salty dog).

Heinäkuussa 1969 Pepe esiintyi Pori Jazzeilla Otto Donner Treatmentin solistina yhdessä Arja Saijonmaan, Jim Pembroken ja Tarleena Sammalkorven kanssa. Kokoonpanon esitys En soisi sen päättyvän koostui Pentti Saarikosken runoista, jotka Otto Donner oli säveltänyt. Love Records julkaisi jazzrunokokonaisuuden myöhemmin levyllä.

Niin vähän on aikaa -albumilla (1972)
Pepe & Paradise esittää Otto Donnerin
sävellyksiä nykykirjailijoiden runoihin.
Kunnianhimoista ja taiteellista linjaa edustaa myös Pepe & Paradisen ensimmäinen albumi Niin vähän on aikaa, joka levytettiin Love Recordsille vuonna 1972. Levyn kaikki laulut ovat Otto Donnerin sävellyksiä ja sovituksia silloisten nykykirjailijoiden runoihin. Projektin tarkoituksena oli kohentaa iskelmätekstien banaalia mainetta hyödyntämällä lyyrisesti korkeatasoisia tekstejä. Solistina Pepe joutui haastamaan itseään ja nostamaan rimaansa tulkitessaan runoutta, eivätkä muutkaan Paradisen jäsenet päässeet helpolla soittaessaan Donnerin vaativia sävelkulkuja ja pieteetillä laadittuja sovituksia. Albumi osoittautui arvostelumenestykseksi ja Paradisen jäsenet pitävät edelleen levyä yhtenä onnistuneimpana saavutuksenaan.

Poppia Fazerille


Vaikka Paradise levyttikin ensimmäisen albuminsa Love Recordsille, sillä oli varsinainen levytyssopimus Fazer Finnlevyn kanssa. Finnlevy edusti monella tavalla Love Recordsin vastakohtaa. Siinä missä Love Records oli epäkaupallinen, omaehtoinen ja kunnianhimoinen, Finnlevy oli ollut koko 1970-luvun ajan Suomen ylivoimaisesti suurin levy-yhtiö ja markkinajohtaja, joka julkaisi hyvin pitkälti ainoastaan kaupallista musiikkia. Finnlevylle Paradise levyttikin päivän poppia – ja merkittävimmät kaupalliset menestyksensä, kuten listojen kärkeen nousseet hittikappaleet Elämältä kaiken sain (1972) ja Aamu (1973). Käännöskappaleiden lisäksi Paradisen levytyskappaleita sävelsivät yhtyeen omat miehet Markku Johansson ja Pepe Willberg itse. Sanoituksia kynäili pääsääntöisesti Vexi Salmi, myös muutamia Juha Vainion kirjoittamia tekstejä päätyi Paradisen levytettäväksi.

Fazer Finnlevy julkaisi Paradiselta kaksi albumia, jotka nimetty suorastaan luovasti: Pepe & Paradise (1973) ja Pepe & Paradise 2. (1975). Näillä kaupallisemmillakin LP-levyillä yhtye todisti taiteellisen osaamisensa, minkä osoittavat parhaiten Rauno Lehtisen säveltämä ikivihreä Toiset meistä sekä luonnonsuojeluaiheinen Syvä hiljaisuus.

Säveltäjänä


Kuten edellä tuli mainittua, Pepe Willberg on kunnostautunut vuosien saatossa säveltäjänä. Pepen ensimmäiset levytetyt sävellykset ovat Jormaksen Sincerely!-albumilla (1968) julkaistut Listen to my song ja Daddy doesn't like my baby. Paradisen aikana Pepe sävelsi yhdessä Markku Johanssonin kanssa bändin levytysmateriaalia, josta saatiin usein näytteitä tuon ajan laulukilpailuissa. Pepen säveltämiä lauluja ovat levyttäneet muun muassa Paula Koivuniemi, Joel Hallikainen ja Mika Pohjonen. Vuonna 1988 Pepen sävellys Nauravat silmät muistetaan äänestettiin Suomen euroviisuedustajaksi. Laulun esitti ravintola- ja revyyorkesterina tunnettu Boulevard. Selvis-lehden haastattelussa vuonna 2002 Pepe on selvittänyt: "Nauravat silmät muistetaan -biisissä mä ajattelin tätä Abban Waterloota, että jes, semmonen biisi pitää tehdä. Vähän samansorttinen siitä tulikin. Sitten Kassu Halonen sitä vähän peukaloi, ja siitä tuli vähän omituisempi." Boulevardista ei tullut uutta Abbaa. Tulos Dublinin Eurovision laulukilpailuissa oli suomalaisittain perinteisen heikko: kolme pistettä ja toiseksi viimeinen sija. Vaatimattomasta viisumenestyksestä huolimatta Pepe on ottanut viime vuosina laulun vakituiseen keikkaohjelmistoonsa. Euroviisukarsinnoissa Pepen sävellyksillä ovat kilpailleet Tapani Kansa (Onnellisuus vuonna 1985), Sonja Lumme (Rakkauden laulut 1989) ja Marjorie (Aika eteenpäin vain kulkee 1993).

Pepen sävellykset ovat menestyneet Tangomarkkinoiden sävellyskilpailuissa mitaleille asti: Yöllinen hetki sijoittui toiseksi vuonna 1991 ja Tanssiinkutsu kolmanneksi vuonna 1992. Pepe on itse levyttänyt tangot vuonna 1999 ilmestyneelle albumilleen Syliisi aamuun jään. Pepe on ehtinyt säveltää mainosmusiikkiakin ja muun muassa legendaarinen Lipton-mainossävelmä "Niin valoisaksi päivän saa kuppi teetä ja sympatiaa..." on hänen ja Markku Johanssonin aikaansaannos. Onpa Pepen meriittilistalla sellainenkin merkintä kuin Timo Koivusalon Pekko Aikamiespoika -levyn äänittäminen ja sovittaminen. Meijeriauton Madonnan sovituksesta vastaa tosiaan Pepe Willberg.

Laulukilpailuja


1970-luvun puolivälin lähestyessä Pepe Willberg oli vakiokasvo valtakunnan merkittävimmissä laulukilpailuissa. Syksyn sävelessä hänet nähtiin ensimmäistä kertaa vuonna 1973, jolloin kilpailukappaleena oli legendaarinen Aamu. Pepe ja muut Paradisen pojat olivat erittäin tyytyväisiä luomukseensa ja osallistuivat kilpailuun voitonvarmana. Lopputulos postikorttiäänestyksessä oli valtaisa pettymys: vasta viides sija. Odotettua heikompi sijoitus ei kuitenkaan estänyt laulua nousemasta listojen kärkisijoille ja nykyään laulu on kohonnut jo ikivihreiden klassikoiden sarjaan.

Helmikuussa 1974 Pepe osallistui euroviisukarsintoihin, jossa Sinä ja minä sijoittui kolmanneksi. Syksyllä 1974 vuorossa oli jälleen Syksyn sävel laululla Taivas itkee (6. sija) ja helmikuussa 1975 euroviisukarsinnat kappaleella Ovi elämään (4. sija). Keväällä 1975 Pepe Willberg tilitti hieman draamaillen Hymy-lehdessä: "Kyllä mä jo uskon, etten minä missään kisoissa pärjää."

Syksyn sävelessä Pepe kilpaili vielä kahdesti: vuonna 1980 erittäin haastavalla kappaleella Kuu (8. sija) ja vuonna 1987 silloisen vaimonsa Kirstin kanssa balladilla Näen taas eiliseen (8. sija). Jälkimmäisen laulun aikana elettiin niin suomalaisen iskelmämusiikin kuin Syksyn sävelen syvimpiä kriisivuosia, joten kilpailukappale on unohtunut täysin eikä sitä edes julkaistu levyllä.

Euroviisukarsintoihin Pepe osallistui solistina vielä vuosina 1979 laululla Päivä tuskin päättyis kauniimmin (3. sija), 1980 Jos voimaa on, 1981 Nouse aamuusi ja 1992 Kaukaa kaipaan. Vaikka Pepe ei sooloartistina koskaan voittanutkaan euroviisukarsintoja, hänet nähtiin Eurovision laulukilpailujen lavalla Pariisissa vuonna 1978 Seija Simolan ja Millstreetissä vuonna 1993 Katri Helenan taustalaulajana.

Soolouralle


Sinulle -albumi vuodelta 1976 on Pepe
Willbergin ensimmäinen soolo-LP.
Paradise-yhtyeen toiminnan hiivuttua 1970-luvun puolivälissä Pepen levytyksiä ryhdyttiin julkaisemaan hänen omalla nimellään. Pepen ensimmäinen sooloalbumi on vuonna 1976 julkaistu Sinulle. Toisaalta soolouralle siirtyminen ei merkinnyt suurta muutosta Pepen musiikillisessa linjassa. Laulujen sovituksista vastasi edelleen Paradisesta tuttu bändikaveri Markku Johansson ja levyn tuottajana hääräsi Vexi Salmi. Pepen levytettäväksi valikoitiin keskivertoa hienostuneempaa pop-musiikkia. Sinulle-albumilta elämään on jäänyt Procol Harum -käännös Hermes (Pandora's box) ja Pepen tulkinta ikimuistoisesta elokuvasävelmästä Romanssi, jonka alun perin Leif Wager tulkitsi elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi vuonna 1943. Pepen levytykset kirvoittivat ylistäviä arvioita kriitikoilta ja kollegoilta. Sinulle-LP:n takakanteen on painettu Lasse Mårtensonin kirjoittama ylistyskirje Pepelle: "Pepe! Vexi tässä soitteli mulle sinun tulevan LP:n nauhoja enkä malta olla kehumatta. Tuntuu kuin vihdoin saamme levyn joka potkii suomalaisen populaarimusiikin väljemmille vesille."

Tendenssimusiikkia


Vaikka Pepe Willberg mielletään taiteellisemman ja sofistikoituneemman musiikin tulkitsijaksi, hän on joutunut uransa varrella tekemään myönnytyksiä muotivirtausten kanssa. Erityisesti ilmiö korostui 1970-luvun viimeisinä vuosina, jolloin diskobuumi jylläsi äänitemarkkinoilla, ja Pepekin teki levytysmateriaalissaan tuttavuutta diskorytmien kanssa.

Päivä tuskin päättyis kauniimmin -LP
(1979) tunnetaan nykyään Pepen
"diskoälppärinä". Levy on herättänyt
huomiota myös kansitaiteellaan...
Vuonna 1977 Pepe levytti suomenkieliset versiot kahdesta Yhdysvaltojen listaykköseksi yltäneestä hitistä: Bee Geesin How deep is your love, joka kuultiin aikansa hittielokuvassa Saturday night fever, käännettiin suomeksi asuun Olet mulle maailmain ja Chicagon If you leave me now sai suomeksi nimen Jos sä lähdet pois.

Kaksi vuotta myöhemmin Pepe sai levytettäväkseen toisen Travolta-elokuvan Greasen tunnussävelmän, jonka Hector ja Pertti Reponen käänsivät muotoon Rasvis mä oon. Willberg, levytyshetkellä 33 vuotta, lauloi diinarinuorison kipeistä puberteetti-iän tuntemuksista. Levytys sisältyy Pepen toiselle sooloalbumille Päivä tuskin päättyis kauniimmin (1979), joka tunnetaan nykyään eräänlaisena Pepen "diskoalbumina". Älppärin satoa on myös muun muassa The Motors -yhtyeen hitti Airport – suomeksi Hectorin sanoittamana Lentoon.

Finntastista tai sitten ei


1970-luvun viimeisinä vuosina Pepe yhtyeineen säesti Danny-show'ta. Pepe kiersi Danny-show'n mukana Dannyn ja Armi Aavikon hellyysbuumin kuumimpina vuosina. Pepe nähdään muun muassa Dannyn Nina, pikku ballerina -musiikkivideolla (1977) saattamassa Armia ja legendaarisen Danny ja Armi laserajassa -ohjelman (1978) vauhdikkaassa aloitusnumerossa Devil with a blue dress. Vuonna 1979 Danny-show'n pääesiintyjäksi lanseerattiin kvartetti Finntastic, jossa Dannyn ja Armin lisäksi hellyyden ilosanomaa levittivät Pepe Willberg ja vuoden 1978 Miss Suomi Seija Paakkola. Perinteisen Danny-show -kesäkiertueen lisäksi Finntastic järjesti oman floor show'n nimeltään Hellät paikat. Show'sta on nähtävillä herkullinen pätkä (videolla kohdassa 0:46–1:45) 1990-luvun lopulla valmistuneessa Danny-dokumentissa ja tuon näytteen perusteella on helppo yhtyä Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivaassa esittämään arvioon: "Rauhallisena miehenä tunnettu Pepe oli lähinnä koominen näky ketkuttelemassa lanteitaan kahden missin välissä diskoiskelmien tahdissa." Finntastic – Härmän vastine ABBAlle – ei jatkanut toimintaansa enää vuoden 1979 jälkeen.

Lahjakkaalle vokalistille riittää töitä


1980-luvulla Pepe Willbergin oman uran levytystahti hiipui. Hän levytti uusia pitkäsoittoja harvakseltaan ja albumit jäivät vähäiselle huomiolle. Vuonna 1984 julkaistiin albumi 20 vuotta, laulelmakokonaisuus Yksi ruusu ilmestyi vuonna 1986 ja Tulit valona maailmaan vuonna 1990. Lahjakkaalle laulajalle on kuitenkin riittänyt töitä ja projekteja kaikki nämä vuodet. Silloin kun Pepe ei ole paistatellut julkisuuden valokeilassa, hän on palvellut musiikkiteollisuudessa nöyränä rividuunarina. Jo 1970-luvulta lähtien Pepe on ollut työllistetty taustalaulaja niin levytysstudioissa kuin television ja radion musiikkiohjelmissa. Pepen ääntä kuullaan 1970- ja 80-luvuilla lukuisissa suomalaisissa iskelmälevyissä taustalaulajana. Luotettavaksi taustalaulajaksi pääsee muuntautumiskykyinen tulkitsija, jolta luonnistuu tyyli kuin tyyli ja joka osaa laulaa virheettömästi, vaikka itse päätähti ei osaisikaan.

Yleisradio on hyödyntänyt Pepeä kantanauhoillaan. Jo 70-luvulla lauluyhtye Fyrkka, jonka muodostivat Seija Simola sekä Paradise-miehet Pepe Willberg, Pave Maijanen ja Kalle Fält, äänitti Ylelle jatsillista materiaalia Radion viihdeorkesterin säestämänä. Nelikko sijoittui toiseksi vuoden 1973 euroviisukarsinnoissa laululla One, two, three, tosin silloin he esiintyivät vielä nimellä Seija Simola & Paradise. Pepe on ollut myös UMO:n solistina.

Pepe Willberg on kutsuttu mukaan solistiksi erinäisten säveltäjien monipuolisiin projekteihin – etenkin silloin kun on ollut tarvetta kyvykkäälle tulkitsijalle esittämään haastavampaa ja taiteellisempaa musiikkia. Pepe Willberg ja Irina Milan olivat 1980-luvun alkuvuosina solisteja muun muassa jazzsäveltäjä Edward Vesalan levyllä Neitsytmatka (1982) sekä Olli Ahvenlahden säveltämässä jazzrunoelmateoksessa Tämä on ensimmäinen päivä (1983), joka esitettiin Helsingin Juhlaviikoilla ja Pori Jazzeilla. Yhteistyö Ahvenlahden kanssa jatkui vielä vuonna 2007, jolloin julkaistiin Tommy Tabermannin runoja sisältävä levy Kaksi ihoa. Ahvenlahden sävellyksiä Tabermannin runoihin tulkitsi Pepe Willbergin lisäksi Johanna Iivanainen.

Nostalgiabuumi nostaa takaisin huipulle


1990-luvulla Vuokatin Katinkullassa ryhdyttiin järjestämään Back to the sixties -festivaaleja. Näillä festareilla Pepen legendaariset bändit Jormas ja Paradise tekivät comebackin. 1960-luvun musiikille alkoi olla yhä enemmän kysyntää nostalgiannälkäisten suomalaisten keskuudessa. Samoissa 60-luku -iltamissa esiintyivät säännöllisesti myös muun muassa Hector ja Pave Maijanen sekä Kirka. Back to the sixties -tapahtumissa kylvettiin siemen vuosikymmenen lopulla suorastaan megalomaanisen suosion saavuttaneeseen Mestarit-ilmiöön. Kirkan, Hectorin, Paven ja Pepen yhteisprojekti synnytti Suomeen ennennäkemättömän nostalgiabuumin, mikä nosti Mestarit ennätysmäisen suureen suosioon. Mestarit Areenalla -kiertue kiersi loppuunmyytyjä jäähalleja ja huipentui elokuussa 1999 Olympiastadionilla järjestettyyn konserttiin, joka oli ensimmäinen kotimaisen esiintyjän oma konsertti Stadionilla. Pepe Willberg nousi Mestareiden myötä vuosikymmenien tauon jälkeen suomalaisen kevyen musiikin eturiviin. Laskelmien mukaan Mestareiden konsertteja näki vuosien 1998-99 aikana yhteensä yli 130 000 katsojaa. Konserttitaltiointi Mestarit Areenalla myi niin ikään 130 000 äänitettä, minkä seurauksena Pepe Willberg sai vastaanottaa elämänsä ensimmäiset kulta-, platina- ja tuplaplatinalevyt.

Pitkän linjan rautainen ammattilainen


Mestarit-projektin jälkeen Pepe on muun muassa konsertoinut Fredin ja Petri Laaksosen kanssa Poptenorit-kokoonpanossa vuonna 2003. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Pepe on pitänyt musiikillisen uransa langat omissa käsissään. Uudet levytykset äänitettiin hänen omassa kotistudiossaan ja julkaistiin omakustanteisesti. Uuden materiaalin lisäksi Pepe on levyttänyt päivitettyjä versioita vanhoista hiteistään. Uusista lauluista menestystä saavutti vuonna 2008 julkaistu Eikö vaan, jota iskelmään erikoistuneet radiokanavat soittivat ahkerasti. Willbergin vaimo Pauliina Visuri hoitaa managerin virkaa ja vastaa miehensä keikkajärjestelyistä.

Pepe Willberg on pitkän linjan rautainen ammattilainen, jonka komea elämäntyö palkittiin vuonna 2011, kun Arto Alaspää myönsi hänelle ohi ennakkosuosikkien Iskelmä-Finlandia -palkinnon. Yllättynyt artisti huomasi "kerrankin" voittaneensa musiikkiaiheisen kilpailun. Pepe Willbergin kohdalla on usein harmiteltu, että hänen arvostuksensa on kollegoiden ja alan ammattilaisten keskuudessa suurempaa kuin suuren yleisön silmissä.

Kaikkien aikojen yllättävin comeback?


Vuonna 2012 julkaistiin Georg Lindströmin kirjoittama Pepe-elämäkerta Kai vielä muistat sen – Pepe Willberg. Kirjassa Pepen kollega Maarit Hurmerinta harmittelee, että "Pepe ei ole ehkä aina saanut sitä arvostusta, joka hänelle kuuluisi, ja hän tarvitsisi jonkun hyvän tuottajan uusille levyilleen". Samana vuonna, kun kirja ilmestyi, julkaistiin ensimmäinen maistiainen Pepe Willbergin ja Tehosekoitin-yhtyeestä tutun Matti Mikkolan yhteistyön hedelmistä: Lyhyenä hetkenä sai erittäin positiivisen vastaanoton ja se oli Radio Suomen soitetuin kappale vuonna 2012.

Keväällä 2014 sitten pamahti: Matti Mikkolan tuottama rohkea ja ennakkoluuloton Pepe & Saimaa -albumi osoittautui huikeaksi arvostelu- ja myyntimenestykseksi. Mikkolan ja Eppu Kososen säveltämät massiiviset pop-sinfoniat mykistivät kriitikot, joilta loppuivat ylistyssanat kesken. Monikerroksisten säveltaiteen mestariteosten levyttämiseen osallistui kaikkiaan yli 80 henkilöä: varsinaisen Saimaa-bändin lisäksi Kaartin Soittokunnan puhaltimet, Lumos-jouset sekä Espoon Laulu -kuoro. Pepe Willberg, joka oli esiintynyt pitkään matalalla profiililla, nousi 67-vuotiaana ennennäkemättömään suosioon. Pepe & Saimaa ylsi albumilistan ykköseksi ja viihtyi Suomen virallisella albumilistalla kaikkiaan peräti 43 viikkoa. Elokuussa Helsingin Juhlaviikoilla järjestetyssä loppuunmyydyssä konsertissa Pepe Willberg vastaanotti kauan kaivatun uransa ensimmäisen kultalevyn omasta sooloalbumistaan. Pepe joutui suunnittelemaan uudelleen hautakiveensä kaavaillun tekstin "tässä lepää pitkän uran tehnyt laulaja, joka ei saanut yhdestäkään levystään henkilökohtaista kultalevyä". Pepe ja Pepe & Saimaa palkittiin kolmella Emma-palkinnolla (vuoden miessolisti, vuoden rock-albumi ja vuoden levy). Levy herätti huomiota Suomen rajojen ulkopuolellakin, sillä brittiläinen musiikkikriitikko Kieron Tyler luonnehti albumia "välittömäksi klassikoksi". Arvostelijat kehuivat kilpaa Pepe Willbergiä kaikkien aikojen suomalaislaulajaksi, jota ei voi verrata kehenkään muuhun. Pepelle ropisi katu-uskottavuuspisteitä. Aikaisemmin Pepeen väheksyvästi suhtautuneet käänsivät takkinsa täysin ja väittivät aina diganneensa Willbergiä.


Pepe Willberg on ainutlaatuisen lahjakas musiikin ammattilainen, jonka yli 50 vuotta kestänyt ura on häkellyttävän monipuolinen. Hänelle on tullut tutuksi kevyen musiikin kentän eri laidat – kaupallinen ja epäkaupallinen – ja hän on kotonaan niin viihdemusiikin kuin taidemusiikin areenoilla. 1960-luvulla rocktähtenä suosiota nauttinut Pepe on sittemmin esiintynyt Pori Jazzeilla, Savonlinnan Oopperajuhlien kuorossa, Suomen arvostetuimmissa yökerhoissa, areenoilla ja Stadionilla, mutta myös vanhainkodeissa ja pitserioiden nurkissa. Toisin kuin monet muut ikäisensä kehäraakit, Pepe Willberg – ikää tämän vuoden joulukuussa 72 vuotta – vain paranee vanhetessaan: ammattitaitoinen ja huoliteltu tekniikka pitää huolen siitä, että lauluääni on edelleen pysäyttävän upeassa kunnossa. Pepeltä taittuu edelleen rokit, runot, laulelmat ja jopa ooppera-aariat, joita hän on rohkaistunut esittämään viime vuosina omissa konserteissaan.

Soittolista


Kokosin Pepe Willbergin laajasta levytysrepertuaarista reilun kolmen tunnin Spotify-soittolistan, johon sisältyy viitisenkymmentä kappaletta. Laulut ovat soittolistalla (jokseenkin) kronologisessa järjestyksessä. Mukana on levytyksiä peräti 53 vuoden ajalta: Jormas-levytys Go now (1965) aloittaa ja viimeisenä kuullaan tänä vuonna äänitetty tuore feattaus Roope Salminen & Koirat -kokoonpanon kappaleessa Joku päivä töitä teen, jota on soitettu viljalti radioissa. Halusin tuoda soittolistalla esille Pepe Willbergin uran monipuolisuuden, joten Jormas-, Paradise- ja Pepen soolotuotannon levytysten lisäksi listalle on valikoitu esimerkiksi Pepen vierailuja eri säveltäjien levyillä. Musiikillinen diversiteetti on laaja: jazztulkinnoista ja Love Records -taiteesta liikutaan luontevasti diskohitteihin ja kaupallisiin iskelmiin – ja taas takaisin kunnianhimoisiin ja mahtipontisiin Saimaa-levytyksiin. Ikävä kyllä soittolista jäi hieman vajaaksi, sillä etenkin vuosien 1990 ja 2014 välillä levytetyistä Pepen kappaleista suurin osa puuttuu kokonaan suoratoistopalveluista.



Soittolistalle kootuista harvinaisuuksista Sinun kasvovetesi on kirkasta ja Laiva on veteen sidottu ovat poimintoja Otto Donner Treatmentin jazzrunoelmaprojektista En soisi sen päättyvän, joka esitettiin Pori Jazzissa heinäkuussa 1969 ja levytettiin Love Recordsille 1970.

Autumn Sun (Shine on) on levytetty vuonna 1983 Pepen pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Markku Johanssonin albumille Funny tricks but beautiful.

Avasit silmäni ja Äiti maa ovat Olli Ahvenlahti Ensemblen levytyksiä jazzrunokokonaisuudesta Tämä on ensimmäinen päivä. Avasit silmäni on Tiina Lindforsin herkkä runo seksuaalivähemmistöistä, minkä Pepe tulkitsee duettona Irina Milanin kanssa. Koskettavan Äiti maan teksti on Mika Waltaria.

Peittää ei saa rakkauttaan -balladin vuodelta 1986 Pepe laulaa yhdessä silloisen vaimonsa Kirstin kanssa. Pepe ja Kirsti tekivät paljon musiikillista yhteistyötä. Duettojen lisäksi Kirsti Willbergin kynästä syntyivät sanoitukset moniin Pepen sävellyksiin.

Vuonna 1990 Pepe Willberg levytti Flamingo Musicille albumin Tulit valona maailmaan, jolta on poimittu älppärin nimikkokappaleen lisäksi Pilven selkään nousin. Tämän jälkeen soittolistassa joudutaan hyppäämään vuonna 2007 ilmestyneeseen Tommy Tabermannin runoja sisältävään Kaksi ihoa -levyyn, sillä esimerkiksi Pepen vuonna 1999 levyttämä korkeatasoinen Syliisi aamuun jään -albumi puuttuu suoratoistopalveluista. Kaksi ihoa -albumin satoa ovat Niitty ja Oodi naisen kädelle. Niin ikään Kaksi ihoa -albumin levytyksistä harpataan suoraan Pepe & Saimaa -kappaleisiin, sillä Pepen oman firman kautta julkaisemat laulut uupuvat niin ikään Spotifysta. Sellaiset kappaleet kuten Taivas kirkastuu, radiohitti Eikö vaan ja Kirkan muistolle omistettu Niin pian olisivat ilman muuta puolustaneet paikkansa soittolistalla.

Aiheesta muualla


Epävirallinen Pepe Willberg weppisivu – kattavat sivut sisältävät historiikkeja ja Pepen täydellisen diskografian

Pepe Willbergin viralliset sivut

Pepe Willbergin pitkän oppimäärän voi lukea Georg Lindströmin kirjoittamasta Pepe-elämäkerrasta Kai vielä muistat sen – Pepe Willberg (Readme.fi 2012).

13. elokuuta 2018

Finnhits-festivaali on kunnianosoitus popiskelmän kultakaudelle

© Henrik Stier / hesti.fi

Tuskin saattoi levy-yhtiö Fazer Finnlevyn henkilökunta aavistaa, mitä sai aikaiseksi lanseerattuaan 1970-luvun puolivälissä uuden kokoelmalevysarjan, jolle annettiin nimeksi Finnhits. Alkuvuodesta 1975 julkaistun ensimmäisen Finnhits-kokoelman, johon koottiin 16 aikansa suurhittiä, menekki ylitti odotukset moninkertaisesti. Vinyylejä ja kasetteja ostettiin miltei ilmiömäiset 100 000 äänitettä. Finnhits-kokoelma oli ensimmäinen suomalainen äänilevy, jota mainostettiin näyttävästi televisiossa. Televisiomainonnan voima äimistytti levy-yhtiön edustajat. Syksyllä 1975 julkaistu kokoelmasarjan toinen osa myi uskomattomat 150 000 kappaletta. Vuosien 1975 ja 1981 välillä ilmestyi vuosittain kaksi Finnhits-kokoelmaa. Levyjen menestys jatkui huikeana: seitsemän ensimmäistä Finnhits-sarjan julkaisua nousivat Suomen albumilistan ykkösiksi. Finnhits-levyjen suuri suosio on aiheuttanut ilmiön, minkä seurauksena 70-luvun jälkipuoliskon pop-iskelmiä on alettu kutsua "finnhits"-musiikiksi. Kun Chicago kuoli, Ajetaan tandemilla, Mombasa, Kuusamo... kaikki nykypäivän kriteereillä tyylipuhdasta finnhits-musiikkia!

Jämsän Himoksella järjestettävä iskelmäfestivaalien uusi tulokas pyrkii tekemään kunniaa juuri finnhits-aikakauden musiikille. Ensimmäinen Finnhits-festivaali järjestettiin viime vuoden elokuussa. Tapahtuma sai runsaasti kehuja muun muassa ainutlaatuisesta tunnelmasta, joten festivaali päätettiin järjestää tänä vuonna uudestaan. Himoksella kokoonnuttiin finnhitsien merkeissä jälleen viime viikonloppuna.

Kaksipäiväinen Finnhits-festivaali kokoaa taitavasti suomalaisen (pop)iskelmän kehityskaaren eilen ja tänään. Kumpanakin festivaalipäivänä lavalla nähtiin muutaman esiintyjän oma konsertti, mutta molempina iltoina ohjelma huipentui huikeaan Finnhits-show'hun.

Ensimmäisen festivaalipäivän korkkasivat Matti & Teppo. Turkulainen veljesduo lukeutuu niiden kestosuosikkien joukkoon, joka edelleen tänä päivänä saa tanssilavat ääriään myöten täyteen ja esiintyy loppuunmyydyille konserttisaleille. Matin ja Tepon hyväntuulisen keikan myötä tunnelma nousuhumalaisen festariyleisön keskuudessa nousi hetkessä kattoon. Ruohosten veljesten festarikeikka oli hyvin samanlainen kuin muutkin heidän esiintymisensä nykyään. Ohjelmisto painottui tämän vuosituhannen puolella levytettyihin tanssittaviin ja nopeisiin kappaleisiin. Tunnetuimmat ikivihreät säästettiin sokeriksi pohjalle keikkasetin loppuun.

Pepe Willberg on edelleen valovoimainen esiintyjä, jonka mykistävän upea lauluääni kuulostaa vain vuosi vuodelta komeammalta, vaikka tänä vuonna mittariin kertyy ikää jo kunnioitettavat 72 vuotta. Pepe esiintyi festivaaleilla tasokkaan seitsemänhenkisen yhtyeensä kanssa Matin ja Tepon jälkeen. Willbergin keikka loi mielenkiintoisen katsauksen sofistikoituneen suomipopin menneisyyteen ja nykyisyyteen. 1970-luvun Paradise-hitit Elämältä kaiken sain ja Aamu (Finnhits 1) ja Pepen soolouran finnhits-kappaleet – kuten Hermes (Finnhits 4) ja Olet mulle maailmain (Finnhits 8) – vuorottelivat luontevasti neljän vuoden takaisen Pepe & Saimaa -menestyslevyn mahtipontisten sävelmien kanssa. Willbergin repertuaari on aina ollut häkellyttävän monipuolinen ja sen vuoksi olikin hienoa, ettei hän Finnhits-festivaalissakaan kaihtanut esittää vaativampaa musiikkia: kun Sinua, sinua rakastan -alkutahdit alkoivat, bailaava festariyleisö rauhoittui ja pariskunnat alkoivat tanssia herkästi hitaita.

Lauantaina väkeä Himokselle houkuttelivat uudemmat nimet Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani sekä Juha Tapio, jotka molemmat kuuluvat tämän hetken suosituimpiin lavaesiintyjiin. Nostalgiannälkäisille oman settinsä lauantain ohjelmistossa tarjosi Jukka Kuoppamäki, jonka ääni edelleen kantaa upeasti ja soi kauniisti. Kuoppamäen keikka tarjosi käänteisen aikamatkan. Hän aloitti uusimmista 2000-luvun radiohiteistään ja eteni 90-luvun "comeback"-kautensa tanssittavien kappaleiden myötä 60- ja 70-lukujen ikivihreisiin. Ja tekijänoikeudella Kuoppamäki tulkitsee muille laulajille kynäilemänsä kappaleet Satulinna, Anna mulle tähtitaivas ja Ei kauniimpaa – jotka tosin Kuoppis on itsekin levyttänyt omille levyilleen. Kuoppamäen lyhyissä ja ytimekkäissä keikkaspiikeissä korostui erittäin osuvasti, minkä vuoksi tällainen tapahtuma on tarpeellinen: kun perinteiset radiokanavatkaan eivät enää soita iskelmää, on hienoa, että edes Finnhits-festivaali tarjoaa väylän, jossa voi nauttia menneiden vuosikymmenien hienosta iskelmämusiikista.

Markku Aro polkasi vauhdikkaan Finnhits-
show'n käyntiin hitillään Hyvännäköinen.
Koko tapahtuman ehdoton kohokohta oli kuitenkin molempina iltoina järjestetty huikean energinen Finnhits-show, jota tähdittivät Markku Aro, Päivi Kautto-Niemi, Kai Hyttinen, Lea Laven, Fredi, Taiska ja Danny. Show'ta säesti Leri Leskisen johtama 16 hengen mahtava Finnhits-orkesteri – jäseniä on siis yhtä paljon kuin lauluja Finnhits-kokoelmalla. Laaja orkesteri teki kunniaa menneiden vuosikymmenien klassikoille. 1970-luvun jälkipuoliskolla – ennen 80-luvun koneiskelmän aikakautta – kepeimpiäkin pop-renkutuksia säestettiin suurilla kokoonpanoilla: useita tuon aikakauden iskelmälevyjä saattoi säestää peräti 12-henkinen jousiryhmä ja viiden hengen puhallinsektio. Leri Leskisen laajan orkesterin tavoitteena olikin luoda autenttinen finnhits-soundi. Leskinen totesi ennen festivaalia Keskisuomalaisen haastattelussa:
"Minulla on suuret tunteet pelissä, sillä finnhitit ovat musiikkia lapsuudestani. Jo sen takia diggaan soittaa niitä. Olen pyrkinyt sovittamaan kappaleet mahdollisimman huolellisesti. On tärkeää, että kuulijalle syntyy mielikuva kuulla ne samankaltaisina kuin aikoinaan 70–80-luvuilla."
Orkesteri teki laadukasta työtä. Sovitukset olivat erinomaisen mukaansatempaavia. Finnhits-show'n aikana jokainen esiintyjä vuorollaan kiitteli vuolaasti harvinaislaatuista mahdollisuutta päästä esiintymään niin ison ja korkeatasoisen bändin kanssa. "Sehän on kuin taivas", luonnehti Taiska orkesteria ennen lauantain show'n alkamista. Erityisen huomion Leskisen orkesterissa saivat kolmen hengen puhallinpoppoo ja upea jousikvartetti, jonka ansiosta Dirlandan kuuluisa viulusäestys, Keskiyön aikaan viipyilevä välisoitto tai Päivin Liljankukan diskoversion haastavat diskoviuluarrit kuulostivat yhtä muhkeilta kuin alkuperäisissä yli 40 vuoden takaisissa levytyksissä.

Finnhits-show'ssa ainutlaatuisen hienoa oli nähdä lavalla laulajia, jotka keikkailevat nykyään harvakseltaan. Esimerkiksi Taiska ja Kuju Hyttinen ovat lopettaneet jo kauan sitten lavojen kiertämisen ja esiintyvät enää vain tarkkaan valituissa tilaisuuksissa. Finnhits-show'n todellinen helmi oli ehdottomasti Päivi Kautto-Niemen esiintyminen. Päivi oli 1970-luvun viimeisinä vuosina diskoiskelmän tyylipuhtain edustaja ja yksi Suomen suosituimpia iskelmälaulajia. Hän ei ole paistatellut julkisuuden valokeilassa moneen vuosikymmeneen, mutta nyt hän sai tilaisuuden esiintyä pitkästä aikaa hurmioituneelle yleisölle. Festivaalin juontaja Timo Virkkula juonsi Päivi Kautto-Niemen lavalle mainitsemalla, että kaikki laulajat eivät ole nousseet kansakunnan kaapin päälle, mutta kun yleisö kuulee näiden laulajien sävelmät, ne vievät välittömästi finnhits-aikakauden kultaisimpiin muistoihin. Ja juuri näin tapahtui: Päivi saapui lavalle, orkesteri aloitti soittamaan Liljankukkaa ja nopeasti parituhatpäinen festivaaliyleisö yhtyi laulamaan hurmoksessa Päivin läpimurtohittiä vuodelta 1977. Päivin tulkitsema ja Paul Fagerlundin sovittama diskoversio Liljankukka-ikivihreästä oli aikoinaan jukeboksien toiseksi kuunnelluin levy ja Finnhits 6 -kokoelman televisiomainoksessa se tavoitti miljoonat suomalaiset. Päivin levytys on jäänyt pysyvästi niin kutsuttuun kansakunnan salaiseen muistiin ja sen vuoksi vielä 41 vuoden jälkeen laulu saa festivaaliyleisön raikuvaan yhteislauluun. Päivi lauloi kaksi muutakin finnhits-hittiään Suoraan suoneen (Finnhits 8) ja Pakoon (80-luvun Finnhits 1). Tukena lavalla oli aviomies Jussi Niemi, jonka kanssa hän on tehnyt musiikillista yhteistyötä jo yli 40 vuotta. Ja onhan Jussi Niemi mitä sopivin esiintyjä finnhits-lavalle. Julkaistiinhan hänen Gulliver-yhtyeensä levytys Besame mucho aikoinaan Finnhits 6 -kokoelmalla.

Taiskan eleganssia Finnhits-festivaaleilla.
Taiskan Virkkula kuulutti lavalle "tyylipuhtaana finnhits-äänenä" ja "paljasjalkaisena finnhits-artistina". Taiskan ensimmäinen aktiivikausi ajoittuukin juuri 1970-luvun jälkipuoliskolle ja 1980-luvun alkuun, jolloin legendaarisia Finnhits-kokoelmia julkaistiin. Taiskan keikkaosuudessa saatiin huomata, kuinka hänen 1970-luvun hittinsä Mombasa (Finnhits 4), Moi moi vain (Finnhits 5) ja Haltin häät ovat juurtuneet syvälle suomalaisten mieliin todellisina elämää suurempina iskelminä.

Muutoin varsin riehakkaan Finnhits-show'n tunnelman herkisti Fredin esiintymisvuoro. Fredin koskettava tulkinta Kolmatta linjaa takaisin -klassikosta sai yleisön jähmettymään ja kuuntelemaan herkeämättä elämänmakuista tulkintaa ja tarinaa. Eturivin vahvasti humaltunut mieskaksikkokin vaikeni, kunnes esityksen päätyttyä molemmat toteavat: "On se kova! On se jumalauta kova!" Fredi nousi Finnhits-festivaaleilla ensimmäistä kertaa lavalle tyttärensä Hanna-Riikka Siitosen traagisen poismenon jälkeen. Fredi otti lavalla viereensä Leri Leskisen orkesterissa taustalaulajan virkaa hoitaneen Nina Tapion, joka muodosti Hanna-Riikka Siitosen kanssa legendaarisen Taikapeili-duon. Sanoja ei tarvita, eikä mitään tarvitse alleviivata. Illan herkin hetki saavutti yleisöltä uskomattoman myötätunnon eleen: aplodit ja huutomyrsky eivät ottaneet laantuakseen. Kyyneleet virtasivat niin lavalla kuin yleisössäkin. Tyylikkään muistohetken jälkeen tunnelma vaihtui tyystin toiseen, kun Fredin legendaarisen euroviisun Pump pumpin (Finnhits 4) alkutahdit pärähtivät soimaan ja hilpeä festivaalitunnelma pääsi jälleen valloilleen. Elämä jatkuu. Legendaarinen elokuvasävelmä Puhu hiljaa rakkaudesta sai taas festivaaliyleisön hiljenemään. Vahvassa tulkinnassa – ja etenkin huimassa loppurevittelyssä – oli kuultavissa vanhan hyvän ajan Fredi-soundia.

Kai Hyttisen setissä kuultiin kolme laulua hänen hittirikkaimmilta vuosiltaan 1970-luvun alusta: Dirlanda, Flirtaten ja Nosta lippu salkoon (Finnhits 1). Kohtalokkaan ja dramaattisen Lea Lavenin tumma ääni on edelleen voimissaan. Sen kuuli erityisesti hänen lippulaivalaulussaan Tumma nainen (Finnhits 2). Laven esitti myös todellisiksi bailuklassikoiksi osoittautuneet Ei oo, ei tuu sekä Samppanjaa, jotka upposivat festivaaliyleisöön yhtä hyvin kuin juomapisteillä myytävät lonkerotölkit. Finnhits-show'ssa viimeisenä lavalle kuulutettiin suomiviihteen legenda Danny, joka esitti 1960-luvun hittinsä Kauan, Kesäkatu, Tuuliviiri ja Seitsemän kertaa seitsemän. Vaikka varsinainen finnhits-kausi alkoikin vasta 1970-luvun puolivälissä, nämä 60-luvun varhaiset pop-klassikot mielletään nykyään luontevasti finnhitsien esiasteeksi.

Energisen Finnhits-show'n päätyttyä yleisölle oli tarjottu juuri sitä, mitä se oli tullut hakemaankin. Nostalgiaa ja muistumia menneiltä ajoilta ainutlaatuisen koreasti tarjoiltuna. Nykypäivän tasapäistävässä musiikkitarjonnassa tällaisille nostalgiateemaisille tapahtumille on kysyntää. Mikäli tapahtuma saa tulevina vuosina jatkoa, olisi hienoa nähdä lavalla muitakin finnhits-ajan tähtiä, kuten esimerkiksi vielä täydessä iskussa olevat Eini, Freeman tai Ami Aspelund. Entä kuinka komealta kuulostaisikaan Lerin orkesterin säestämänä sellainen ehta finnhits-klassikko kuin Prinsessa '65? Solistiksi voisi saada tänä kesänä teatterinlavoilla esiintyneen Seppo Närhin.

Aiheesta muualla


Seiska.fi: Nuorena kuolleen Hanna-Riikka Siitosen laulajaisä Fredi ja laulajaystävä Nina Tapio nousivat lavalle ensi kertaa tragedian jälkeen - yleisöltä uskomaton reaktio! Katso kuvat!

Keikkatunnelmia YouTubessa


Markku Aro: Keskiyön aikaan

Päivi Kautto-Niemi: Liljankukka ja Pakoon

Päivi Kautto-Niemi: Suoraan suoneen

Kai Hyttinen: Dirlanda

Taiska: Moi moi vain, Haltin häät ja Mombasa

Vilkaisepas blogistani myös


Kuukauden levyartikkeli: Finnhits 2 (Finnlevy, 1975)

Mihin katosi Päivi Kautto-Niemi?

Dannyn keskipitkä oppimäärä

19. toukokuuta 2018

Euroviisut 2018: "Halleluja, mitkä viisut!" Netta lauloi viisut pois Euroopasta


"Halleluja, mitkä viisut" otsikoi Katso-lehti aikoinaan Israelin voittaessa Euroviisut vuonna 1979. Samoin voisi todeta myös tämän vuoden korkeatasoisen viisufinaalin jälkeen, kun kutkuttavan jännittävä äänestystrilleri huipentui Israelin neljänteen viisuvoittoon.

Vuoden 1979 voiton lisäksi Israel on voittanut Eurovision laulukilpailun 20 vuoden sykleissä: 1978, 1998 ja 2018. Näillä kolmella voitolla Israel on osoittanut olevansa euroviisuperheessä melkoinen edelläkävijä ja uuden ajan airut.

Israel – edistyksellisin viisumaa?


"Me emme välitä politiikasta. Musiikki on meille tärkeintä", totesi vuonna 1978
Israelin ensimmäinen euroviisuvoittaja Izhar Cohen, joka kuitenkin luonnehti
voittonsa olevan lahja 30-vuotiaalle Israelin valtiolle.
Israelille ensimmäisen voiton tuonut A-ba-ni-bi vuodelta 1978 on varhaisin viisuvoittoon yltänyt diskokappale. 1970-luvun viimeisinä vuosina läntisessä Euroopassa elettiin todellista diskohuumaa, joten Israel oli enemmänkin kuin aallonharjalla voittaessaan kilpailun kappaleella, joka muistutti edes etäisesti ajankohtaista ja trendikästä musiikkityyliä. Laulun säveltäjä Nurit Hirsh – yksi kaikkien aikojen legendaarisimpia israelilaisia kevyen musiikin säveltäjiä – on ollut merkittävä lasikaton rikkoja, sillä A-ba-ni-bi on ensimmäinen naissäveltäjän kynäilemä Euroviisut voittanut kappale. Nurit Hirsh oli myös yksi harvoista Euroviisujen naispuolisista kapellimestareista. Euroviisuissa oli orkesteri 43 vuoden ajan, mutta naiskapellimestarien määrä on laskettavissa yhden käden sormilla.

Vuonna 1998 Israelin viisuvoittaja Dana International sai runsaasti julkisuutta transsukupuolisuutensa vuoksi. Suomalainen euroviisutohtori Mari Pajala on väitöskirjassaan Erot järjestykseen! – Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria (2006) tutkinut, miten Dana Internationalin transsukupuolisuutta käsiteltiin suomalaisissa mediakirjoituksissa. Pajala kirjoittaa, että vuonna 1998 "heteronormista poikkeavan sukupuolen käsitteleminen tuotti jonkin verran vaikeuksia, mikä näkyy suhtautumisessa Dana Internationalin naiseuteen". Esimerkiksi suomalaisissa iltapäivälehdissä Dana Internationaliin suhtauduttiin ivallisen humoristisesti ilmaisuilla "ah, niin naisellinen" tai häntä kuvattiin "läheltä edelleenkin melkoisesti miehennäköiseksi", koska toimittaja oli näkevinään Dana Internationalin leuassa parranhaivenia, joiden katsottiin "paljastavan" "alkuperäisen sukupuolen". Dana Internationaliin suhtauduttiin huvittuneesti myös Yleisradion viisulähetyksen selostuksessa, josta vastasivat vuonna 1998 Sami Aaltonen ja Maria Guzenina. Israelin esityksen päätyttyä Aaltonen lohkaisi, että Danalta puuttuu laulutaidon lisäksi "nykyään muutakin". Israelin jälkeen esiintymisvuorossa oli Saksan persoonallinen protestiesiintyjä Guildo Horn. Esitellessään saksalaisten viisuedustajan Aaltonen mainitsi edelliseen esitykseen viitaten, kuinka "heilläkin on friikkiä tyrkyllä". Pisteidenlaskun edetessä Aaltosella ja Guzeninalla luisui mopo rotkoon. Pettyneenä Suomen huonoon menestykseen Aaltonen sanoi repineensä pelipöksynsä. Siihen tuleva ministeri Guzenina katsoi asiakseen sutkauttaa, että Samilla on vaaleanvihreät kalsarit ja vaaleanpunaiset rintaliivit. Tähän Aaltonen keksi kommentoida: "Laitoin nämä rintsikat ihan Danan kunniaksi että nyt kuitenkin kun tässä näköjään tämä on tämä euroviisujen henki tänä vuonna niin." Viisujen jälkeen Suomen edustaja Marika Krook syytti lausunnoissaan Israelin voiton johtuneen seksuaalivähemmistöjen salaliitosta. Ylipäätään vuoden 1998 media-aineistossa toistuu näkemys, jossa Dana Internationalin sukupuolta pidetään lähinnä jonkinlaisena mainosvalttina. Vaikka translaki ei olekaan Suomessa vielä mennyt läpi, voitaneen silti olla tyytyväisiä, että asenteet ovat muuttuneet 20 vuodessa huomattavasti. Nykyään sukupuolensa korjauttaneista tuskin käytettäisiin samanlaisia ilmaisuja kuin Dana Internationalista vuonna 1998. Edelläkävijän rooli ei ole koskaan helppo.

Sinänsä ei ole yllättävää, että Dana Internationalin voitto hämmensi vuonna 1998. Olihan hänen vauhdikas eurodiskokappaleensa Diva aivan toista maata kuin aikaisemmat viisuvoittajat. 1990-luvulla Eurovision laulukilpailulla oli vanhahtava ja konservatiivinen maine. Kun muutoin Euroopassa tanssittiin dancen tahtiin, Euroviisuissa elitistiset raadit äänestivät voittajiksi festivaaliballadeja ja etnosävellyksiä, jotka unohtuivat välittömästi kilpailulähetysten päätyttyä. Dana Internationalin Diva oli uuden ajan airut, joka toi euroviisuinstituution kertaheitolla lopullisesti (silloiseen) nykyaikaan. Uudenlainen viisuvoittaja oudoksutti muun muassa sen vuoksi, että Dana International lauloi kaikkea muuta kuin puhtaasti. Selitys vallankumoukselliseen viisuvoittajaan juuri vuoden 1998 kilpailussa on kuitenkin äärimmäisen looginen, sillä tuolloin Euroviisujen tulos ratkaistiin ensimmäistä kertaa pääsääntöisesti yleisöäänestyksellä. Puhelinäänestäjät eivät ole virepoliiseja, vaan äänestävät esitystä, jonka aikana he viihtyvät parhaiten televisioruudun ääressä. Yleisö- ja raatiäänestysten väliset eroavaisuudet synnyttivät kutkuttavia tilanteita myös tämän vuoden viisuissa.

Netta Barzilai oli lavalla häpeilemättömästi oma itsensä ja voitti tämän vuoden
Eurovision laulukilpailut ylivoimaisesti. Kuva: © Thomas Hanses / Eurovision.tv
Ja nyt tänä vuonna Israel voitti Eurovision laulukilpailut jälleen uudenlaisella kappaleella ja esityksellä. Indie-esiintyjänä uransa aloittaneen loopperitaiteilijan Netta Barzilain voitossa monella on ollut pureskelemista. Edustaahan hänen viisunsa Toy nuorekkaine ilmaisuineen ja MadaBaka-biitteineen tähän mennessä moderneinta musiikkityyliä, jolla on voitettu Eurovision laulukilpailut. Monet Euroviisuja jo 1960- ja 70-luvuilta alkaen seuranneet vanhan liiton viisuharrastajat ovat pyöritelleet päitään ja todenneet pudonneensa nykymusiikin kehityksen kelkasta kokonaan. Modernisointikehitys ja kilpailun pysyminen ajan hermoilla lienee Euroviisujen tulevaisuuden kannalta vain lupaava seikka.

Jos Dana Internationalin viisuvoiton vuonna 1998 katsottiin edustavan avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta, sisältyy Nettaan ja Toy-viisuunkin kantaa ottavia aspekteja. Netta ei alistu viihdeteollisuuden luomaan naisesiintyjän muottiin, eikä suostu millään tavalla häpeilemään, vaan on avoimesti oma räiskyvä itsensä ja ilveilee ilmeikkäästi esiintyessään. Toy on vahva manifesti naisten itsemäärämisoikeuden puolesta ja heijastaa hienolla tavalla ajankohtaista #metoo-keskustelua. Kuten Barzilai totesi Tuomas Kasevan kirjoittamassa Helsingin Sanomien haastattelussa: "Haluan esitykselläni tukea kaikenlaisia tapoja olla nainen ja rikkoa kaikkia naiseuteen liittyviä stigmoja." Voittopuheessaan lavalla hän kiitti äänestäjiä erilaisuuden hyväksymisestä: "Thank you so much for choosing different. Thank you so much for accepting differences between us. Thank you for celebrating diversity."

Kahden taiteellisemman voittajan jälkeen Euroviisut voitettiin vauhdikkaalla menobiisillä. Modernissa Toyssa on potentiaalia radiohitiksi. Jonkinlaiseksi ilmiöksi voittaja on jo osoittautunut, sillä katsojaluvut YouTubessa ja kuuntelijamäärät suoratoistopalveluissa ovat olleet melkoisen suuria. Variaatio viisuvoittajien välillä lienee vain ja ainoastaan hyvä asia. Kaikki eivät ole kuitenkaan olleet uudesta viisuvoittajasta mielissään. Kriitikot pelkäävät Euroviisujen muuttuvan Nettan voiton myötä jälleen levottomaksi sirkukseksi. Arvostelijoihin lukeutuu myös edellisen vuoden viisuvoittaja Salvador Sobral, joka oli ennen viisuja tölväissyt arroganteilla kommenteillaan Israelin edustussävelmää. Vielä tämän vuoden euroviisufinaalissa Salvador Sobral jatkoi ylimielistä käyttäytymistään esiinnyttyään väliaikanumerossa brasilialaisen legendan Caetano Veloson kanssa. Kun esityksen päätyttyä Veloso esitteli Salvador Sobralin, Sobral lausui mikrofoniin itseensä viitaten: "Bringing real music to Eurovision." Äänestyksen jälkeen saatiinkin todistaa kutkuttava tilanne, kun Salvador Sobral joutui luovuttamaan voittopystin kritisoimalleen Netta Barzilaille.

Sobralin ja muiden arvostelijoiden näkemyksissä kalskahtaa elitistinen ajattelutapa, jossa "oikeaksi musiikiksi" kelpuutetaan vain tietynlaiset syvällisiksi luonnehditut musiikkigenret. Kapeakatseisen ajattelutavan mukaan mikä tahansa keskinkertainen kansallisia ominaispiirteitä sisältävä vakava laulelma päihittää timanttisimmankin pop-kappaleen. Toyn luonnehtiminen pinnalliseksi ja turhanpäiväiseksi sirkuskappaleeksi on silkkaa laulun ansioiden vähättelyä. Kokonaispakettihan on suorastaan moniulotteinen. Vaikka laulussa ja esityksessä on humoristisia piirteitä, kuten kotkotukset ja tiputanssi-koreografia, laulussa on sanomaa, jota ei kuitenkaan esitetä yksinkertaisen alleviivaavasti. Toy on taidetta, jossa käsitellään tärkeää ja vakavaa aihetta. Kappale sopii räväkälle solistilleen erinomaisesti. Nettan tulkitsemana Toy kuulostaa aidolta ja omakohtaiselta. Netta esiintyi lavalla vilpittömänä omana itsenään inhimillisineen puutteineen päivineen. Biisiä monet ovat luonnehtineet voimaannuttavaksi kuuntelukokemukseksi. Onnistuneelle taideteokselle ominaisesti Toy jakaa mielipiteitä ja herättää voimakkaitakin tunteita.

Lienee pelkästään hyvä asia, että euroviisuvoittoa ei voi varmistaa kalkulaattorilla. Sen sai kokea tänä vuonna karvaasti Bulgaria, joka janosi edellisten vuosien nelos- ja kakkossijojen jälkeen voittoa. Vain Euroviisuja varten koottu keinotekoinen "superkokoonpano" EQUINOX kilpalauloi komeasti laskelmoitua tummanpuhuvaa soulia, mutta katsojat aistivat, kun sielu ja sydän puuttuvat. Netta on persoonallinen esiintyjä, jonka karisma ja anteeksipyytelemätön läsnäolo tunkeutui kameran läpi, kun taas Bulgarian viisikolla ei ollut minkäänlaista kemiaa keskenään. Bulgaria jämähti lopulta sijalle 14.

Israelin uuden televisioyhtiön KAN 11 taival Euroviisuissa alkoi erittäin lupaavissa merkeissä. Israelin perinteinen yleisradioyhtiö IBA lakkautettiin viime vuoden toukokuussa. Ensi vuonna KAN 11 -kanavan haasteena lienee järjestää Eurovision laulukilpailut. Israelin kisaisännyys on jo ehtinyt aiheuttaa polemiikkia.

Kun ikävä politiikka astuu kuvioihin


Vaikka Eurovision laulukilpailuun osallistuvat teknisesti yleisradioyhtiöt, käytännössä viisuissa kilpailevat valtiot. Israelin 20 vuoden välinen voittosykli on ajoittunut vuosiin, jolloin vuonna 1948 perustettu valtio on viettänyt juhlavuottaan. Euroviisuihin silloin tällöin liitetty nationalistinen aate on nostanut päätään muun muassa israelilaisten voittajien voittopuheissa. Esimerkiksi Israelin ensimmäinen euroviisuvoittaja Izhar Cohen totesi vuonna 1978 voittonsa jälkeen:
"Henkilökohtainen voitto ei minulle merkitse läheskään niin paljon kuin maani voitto. Tämä oli Israelin kansan voitto. Olen syntynyt ja kasvanut Israelissa ja edustan ensimmäistä sukupolvea juuri 30. juhlavuottaan viettävässä maassani. Tämä oli paras lahja, jonka saatoin maalleni antaa."
Dana International omisti viisunsa Diva kaikille maailman naisille ja määritteli viisuvoittonsa olevan voitto kaikille homoille, mutta myös kotimaalleen Israelille, joka vietti Danan voiton aikoihin 50-vuotisjuhlavuotta. Dana Internationalin luonnehdittiin antaneen kasvot modernille Israelille. Symboliikka oli voimakasta, kun äänestyksen jälkeen Dana saapui lavalle Jean-Paul Gaultierin suunnittelemassa linnunsiipisessä sulka-asussa Israelin lippua heiluttaen. Divan voittoesityksessä Dana International julisti laulun c-osassa juhlivalle yleisölle: "See you next year in Israel!"

Kaksi päivää Nettan viisuvoiton jälkeen vietettiin Israelin valtion 70-vuotisjuhlapäivää. Kyseisenä maanantaipäivänä Israelin ja palestiinalaisalueiden välillä käytiin lukuisia aseellisia ja väkivaltaisia konflikteja, jotka aiheuttivat poikkeuksellisen suuren määrän kuolonuhreja ja tuhansia haavoittuneita. (Yle.fi: Israelissa verisin päivä sitten vuoden 2014: Gazan rajalla yli 50 kuollut palestiinalaislähteiden mukaan) Yhdysvaltojen päätös siirtää suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin on kiristänyt entisestään israelilaisten ja palestiinalaisten välejä.

Ensi vuoden Eurovision laulukilpailut järjestetään näillä näkymin Israelissa. Tiedostavat poliitikot ovat pitkästä aikaa kiinnostuneita Euroviisuista ja vaativat boikotoimaan Israelissa järjestettävää laulukilpailua. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on tviitannut, että ensi vuonna Euroviisut järjestetään Jerusalemissa. Linjaus (joka ei tosin ole vielä millään tavalla virallinen) on poliittinen, sillä järjestäessään merkittävän kansainvälisen kulttuuritapahtuman Jerusalemissa, Israel pyrkii osoittamaan maailmalle kaupungin kuuluvan Israelille ja olevan maan virallinen pääkaupunki. Kilpailun järjestäminen kiistanalaisessa kaupungissa olisi tulkittavissa poliittiseksi provokaatioksi. Sen vuoksi Tel Aviv Israelin kulttuurisena keskuksena olisi suotavampi valinta kilpailun isäntäkaupungiksi. Sopisihan Euroviisujen kaltainen karnevalistinen ja värikäs tapahtuma muutenkin huomattavasti paremmin Välimeren homomekaksikin kutsuttuun Tel Aviviin.

Islannissa on kerätty nettiadressia, jossa vaaditaan boikotoimaan Israelissa järjestettäviä Euroviisuja. Adressiin on kertynyt lyhyessä ajassa jo yli 20 000 allekirjoitusta. Irlannissa vuoden 1994 euroviisuvoittaja Charlie McGettigan on niin ikään esittänyt, että Euroviisuja ei pitäisi ensi vuonna järjestää Jerusalemissa.

Israel on isännöinyt Eurovision laulukilpailua kaksi kertaa aikaisemmin, vuosina 1979 ja 1999. Molemmilla kerroilla kilpailu järjestettiin Jerusalemin konferenssikeskuksessa. Israelin aikaisemmat kisaisännyydet eivät ole aiheuttaneet merkittävää boikotointiliikehdintää. Vuonna 1979 Turkki jättäytyi arabimaiden painostuksesta kilpailusta pois. Turkin televisioyhtiö oli jo valinnut itselleen edustussävelmän Jerusalemin Euroviisuihin, mutta Lähi-idän valtiot uhkasivat Turkkia peräti kauppasaarrolla, mikäli maan edustaja osallistuu Israelissa järjestettävään tapahtumaan. Vuonna 1999 Turkki kilpaili ilman suurempia ongelmia Jerusalemissa. Turkin-kysymys ei sitä paitsi liene ensi vuonna millään tavalla ajankohtainen, sillä Turkki ei ole osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuoden 2012 jälkeen, eikä todennäköisesti palaa kilpailuun ainakaan niin kauan kuin Erdoğan on vallassa.

Lopulliset päätökset ensi vuoden kilpailujärjestelyistä hyväksyy Euroopan yleisradioliitto EBU. EBUlla lienee työsarkaa pyrkiä varmistamaan, ettei ensi vuoden Eurovision laulukilpailua politisoida liikaa. Joka tapauksessa lienee selvää, että Euroviisujen ja politiikan välisessä suhteessa ei ole suinkaan kirjoitettu viimeistä lukua. Poliittisesta perspektiivistä luvassa on mitä mielenkiintoisin viisuvuosi.

Euroviisujen nykyinen äänestys tarjoaa mitä loistavinta tv-viihdettä


Euroviisujen 2018 tulokset:

1. Israel 529 (317 + 212)
2. Kypros 436 (253 + 183)
3. Itävalta 342 (71 + 271)
4. Saksa 340 (136 + 204)
5. Italia 308 (249 + 59)
6. Tšekki 281 (215 + 66)
7. Ruotsi 274 (21 + 253)
8. Viro 245 (102 + 143)
9. Tanska 226 (188 + 38)
10. Moldova 209 (115 + 94)
11. Albania 184 (58 + 126)
12. Liettua 181 (91 + 90)
13. Ranska 173 (59 + 114)
14. Bulgaria 166 (66 + 100)
15. Norja 144 (84 + 60)
16. Irlanti 136 (62 + 74)
17. Ukraina 130 (119 + 11)
18. Alankomaat 121 (32 + 89)
19. Serbia 113 (75 + 38)
20. Australia 99 (9 + 90)
21. Unkari 93 (65 + 28)
22. Slovenia 64 (23 + 41)
23. Espanja 61 (18 + 43)
24. Iso-Britannia 48 (25 + 23)
25. Suomi 46 (23 + 23)
26. Portugali 39 (18 + 21)

Suluissa ensin pistemäärä
yleisöäänestyksestä ja sitten
raatiäänestyksen pisteet.
Jo aikoinaan 1960-luvun sosialistisessa Unkarissa ymmärrettiin, että tavallisten kansalaisten ja eliitin väliset ristiriidat loivat edellytyksiä loistavalle televisioviihteelle. Unkarissa televisioitiin 1960-luvulla musiikkikilpailua, jossa yleisöllä oli mahdollisuus vaikuttaa tuloksiin. Sosialistisessa yhteiskunnassa suhtautuminen viihdemusiikkiin ei ollut ongelmaton. Viihteellinen kulttuuri ei sopinut Homo sovieticusin ihanteisiin, mutta koska kansalaiset kommunistisessa Itä-Euroopassa kuuntelivat lännen merirosvoradioita, sosialistisissa valtioissa katsottiin parhaaksi luoda omista lähtökohdista vastineita läntisille kulttuurituotteille. Unkarilaisessa laulukilpailussa raati koostui useimmiten poliitikoista ja musiikin ammattilaisista, jotka antoivat pisteensä sosialistisiin ihanteisiin sopiville esityksille. Kansalaiset, joilla ei ollut mahdollisuutta äänestää demokraattisissa vaaleissa, saattoivat laulukilpailun äänestyksessä näyttää keskisormea yhteiskunnalliselle järjestelmälle ja antaa äänensä sellaisille esityksille, joiden ei uskottu nauttivan raatien suosiota. Myöhemmin laulukilpailuista vastanneet tuottajat Unkarin kansallisesta televisioyhtiöstä myönsivät ymmärtäneensä, että yleisön ja raadin välinen konflikti oli koko ohjelman suosion salaisuus.

Eurovision laulukilpailuun lanseerattiin kaksi vuotta sitten uusi äänestysjärjestelmä, joka tekee läpinäkyväksi yleisöäänestyksen ja musiikin asiantuntijoista koostuvien raatien äänestyksen eroavaisuudet. (Äänestysjärjestelmästä kirjoitin pitkästi tässä blogissa maaliskuussa 2016.) Tämän vuoden viisufinaalissa uusi äänestysjärjestelmä osoitti parhaat puolensa, sillä äänestyksessä koettiin lukuisia dramaattisia hetkiä, jotka tarjosivat mitä mainiointa televisioviihdettä. Jännitys säilyi loppuun asti, sillä voittaja oli selvillä vasta kun juontajat ilmoittivat Kyproksen sijoittuneen toiseksi yleisöäänissä.

Raatiäänestys on ollut kahdella aikaisemmalla kerralla hieman tylsää seurattavaa, koska raadeilla on ollut yksi ylivertainen suosikki, joka on voittanut raatiäänestyksen ylivoimaisesti selvällä marginaalilla. Tänä vuonna raatien pisteet jakautuivat tasaisemmin, mikä teki äänestyksestä mielenkiintoisemman. Raatiäänestys yllätti monet, sillä raatien ykkönen – Itävalta – ei lukeutunut suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon.

Yleisö areenalla reagoi voimakkaasti Ruotsin alhaisiin yleisöpisteisiin, mikä sai
juontajatkin hymyilemään leveästi.
Äänestyksen kiehtovimman käänteen tarjosi Ruotsin alhaiset pisteet yleisöäänestyksessä. Raatiäänestyksen jälkeen Ruotsin edustajan Benjamin Ingrosson osakkeet vaikuttivat erittäin lupaavilta: tuloksena oli 253 pistettä ja toinen sija. Sitten oli yleisöpisteiden vuoro: Ruotsi, vain 21 pistettä, neljänneksi vähiten pisteitä yleisöäänestyksessä. "Sedan kom kallduschen", uutisoi Aftonbladet. Lopullisissa tuloksissa Ruotsi sijoittui seitsemänneksi 274 pisteen saalillaan. Ruotsin menestys raatiäänestyksessä on herättänyt voimakasta ärtymystä. Raadeista eroon haluavat ovat käyttäneet perusteluna Ruotsin tämänvuotista suosiota raatien keskuudessa. Onko oikein, että yleisöäänestyksessä neljänneksi vähiten pisteitä saanut raatilellikki sijoittuu virallisissa tuloksissa peräti seitsemänneksi? Ei välttämättä. Mutta. Kuinka odottamattoman dramaattisen käänteen nykyinen äänestysjärjestelmä tarjosikaan! Jos tämän vuoden Euroviisut olisi ratkaistu ainoastaan yleisöäänestyksellä, Ruotsin heikkoon menestykseen tuskin olisi kiinnitetty erityistä huomiota. Äänestyksen edetessä mahdollisesti itse kukin olisi havainnut, että kas vain, Ruotsi ei tänä vuonna menestykään kovinkaan hyvin. Nyt Ruotsin raatimenestykseen ärsyyntyneet katsojat saivat todellista balsamia haavoilleen, kun uusi järjestelmä katkaisi näyttävästi Ruotsin voitontien vähäisiin yleisöpisteisiin. Ruotsalaisia tuskin lohduttaa kilpailussa sijoittuminen "peräti" seitsemänneksi. Lissabonin Euroviisut tullaan muistamaan Ruotsissa kilpailuna, joka päättyi Ruotsin osalta nöyryyttävään "kylmään suihkuun". Tanskan viikinkisaaga sai yleisöäänestyksessä peräti viidenneksi eniten pisteitä. Vaikka Tanska sijoittui lopullisissa tuloksissa yhdeksänneksi – eli kaksi sijaa Ruotsia huonommin – Tanskassa oltiin varmasti tyytyväisiä ja iloisia hyvään sijoitukseen, siinä missä Ruotsin osalta kilpailu päättyi todelliseen pettymykseen. Euroviisut ei ole kilpaurheilua, jossa sijoitukset määrittelisivät suorituksen absoluuttista hyvyyttä tai huonoutta.

Sinänsä Ruotsin menestyksen merkittävä ero tuomari- ja yleisöäänestyksen välillä on ymmärrettävä. Asiantuntijaraadit antavat pisteensä ammattitaitoisesta työstä. Sitähän Ruotsin musiikkivideomainen lavaesitys ja millintarkka performanssi viimeiseen asti hiottuineen koreografioineen oli. Yleisöäänestyksessä mitataan toisenlaisia arvoja. Puhelimeen tartutaan, kun jokin esitys herättää tunteita. Siinä Ruotsin steriili esitys, joka olisi kaivannut edes jonkinlaisen inhimillisen särmän, ei onnistunut.

Ruotsin historiallisen huono menestys ilmeni myös Suomen puhelinäänestyksessä. Ensimmäistä kertaa ikinä Ruotsi ei saanut Suomen yleisöäänestyksessä pistettäkään. Ruotsi jäi Suomen puhelinäänestyksessä 12. sijalle, kun tähän mennessä ruotsalainen viisu on saanut suomalaiselta yleisöltä huonoimmillaankin vähintään viisi pistettä – eli kuudenneksi eniten puhelinääniä. Sen sijaan Viroa me suomalaiset muistamme aina äänestää. Tänäkin vuonna Viro sai Suomen yleisöäänestyksestä täydet pisteet sekä semifinaalissa että lauantain finaalissa. Positiivisena kuriositeettina voisi mainita Unkarin hevibiisin saavuttamat kahdeksan pistettä Suomen puhelinäänestyksessä. Unkarin AWS oli suomalaisen yleisön keskuudessa suositumpi kuin Israelin Netta, joka sai Suomen yleisöäänestyksestä seitsemän pistettä.

Jos jotkut saavat olla närkästyneitä tämänvuotisten raatien toiminnasta, niin ukrainalaiset. Ukrainan edustajan Mélovinin Under the ladder jäi raatien jumboksi 11 pisteellä, mutta oli kuitenkin yleisöäänestyksessä peräti seitsemäs 119 pisteellä. Yhteistulos 130 pistettä oikeutti ainoastaan 17. sijaan, eli kymmenen pykälää huonompaan sijoitukseen kuin mihin Ukraina olisi sijoittunut pelkällä yleisöäänestyksellä.

Kävikö Suomi taas edellistä sotaa?


Suomen viisumenestys jäi jälleen odotettua vaisummaksi.
Kuva: © Thomas Hanses / Eurovision.tv
Saara Aallon sijoitus Lissabonin Euroviisuissa jäi huomattavasti ennakko-odotuksia heikommaksi. Suomen lahjakkain laulaja, jolle maailman ovet ovat olleet auki, jäi euroviisufinaalissa toiseksi viimeiselle sijalle. Saara Aalto hoiti leiviskänsä hienosti. Hänen laulusuorituksensa oli vahva ja virheetön sekä semifinaalissa että finaalissa. Jos vika ei ollut laulajassa, niin olisiko selitys vaatimattomaan sijoitukseen haettavissa laulusta tai esityksestä. Ainakin Ilta-Sanomien toimittajan haastattelemat ulkomaiset viisuasiantuntijat mainitsivat, että Suomen show olisi ollut liian monimutkainen ja sekava. Saara Aalto rakastaa visuaalisesti näyttäviä show-numeroita, mutta tukiko sirkusmaiseksi kritisoitu viisuperformanssi Monsters-kappaletta vai oliko esitys koottu ainoastaan irrallisista elementeistä, jotka – alankomaalaista viisuasiantuntijaa lainatakseni – oli "tungettu yhteen vain sen vuoksi, että näytetään, että osataan".

Suomalaisen euroviisusivuston Viisukuppilan keskustelufoorumille kirjoitettiin finaalin jälkeisenä aamuna viisas viesti, johon oli kiteytetty erittäin osuvasti ja tyhjentävästi Suomen viisuesityksen ongelmia. Monsters taisi olla liian paljon ruotsalaisen hittiteollisuuden tuottama formaattieuroviisu. Euroviisuharrastajien keskuudessa on lanseerattu termi "floppaava fanisuosikki" sellaisille viisuille, jotka ovat erityisesti viisufanien mieleen, mutta pärjäävät sitten kilpailussa huonosti. Usein ne edustavat sellaista musiikkia, mitä ei voisi kuulla Euroviisujen ulkopuolella. Suomi taisi olla tänä vuonna juuri tällainen floppaava fanisuosikki. Kansainvälisen euroviisuklubiverkoston äänestyksessä, johon osallistui jäseniä yli 44 euroviisuklubista ympäri maailmaa, Monsters sijoittui peräti kolmanneksi. Vain viisufaneja miellyttävien formaattieuroviisujen aika on jäänyt auttamatta menneisyyteen. Esimerkiksi kolme viimeisintä euroviisuvoittajaa eivät millään tavalla vastaa mielikuvaa tyypillisestä laskelmoidusta viisuhumpasta. Saara Aalto on tähän mennessä hurmannut muun muassa ällistyttävillä monikielisillä esityksillään. Euroviisuissa jokaisella esiintyjällä on kolme minuuttia aikaa vakuuttaa eurooppalainen yleisö osaamisellaan. Saara Aallon monipuolinen lahjakkuus ei päässyt parhaalla tavalla esille ruotsalaista formaattiviisua esittämällä. Tungettiinko Saara kliseiseen ja stereotyyppiseen viisumuottiin, mikä ei tehnyt oikeutta hänen ammattitaidolleen ja kyvyilleen? 2010-luvulla Eurovision laulukilpailu on muuttunut vuosi vuodelta ammattimaisemmaksi kilpailuksi, joten pelkällä ammattitaitoisella esiintyjällä ei enää pötkitä pitkälle. Kenties Saara Aalto tulee edustamaan Suomen euroviisuhistoriassa samaa jatkumoa Laura Voutilaisen, Jari Sillanpään tai Hanna Pakarisen kanssa: loistava, ammattitaitoinen ja osaava esiintyjä, jolla olisi ollut potentiaalia menestyä Euroviisuissa vaikka kuinka hyvin, mutta euroviisuedustus haaskattiin vääränlaiseen kappaleeseen tai ei-niin-onnistuneeseen esitykseen.

Koska Saara Aalto on kehottanut meitä kaikkia suomalaisia positiiviseen ajatteluun, on toki mainittava, että Suomen viisumenestys on ollut neljän vuoden ajan koko ajan paranemaan päin: Pertti Kurikan Nimipäivät jäi vuonna 2015 semifinaalissaan viimeiseksi, Sandhja oli semifinaalinsa neljänneksi viimeinen, Blackbird karsiutui täpärästi finaalista ja nyt tänä vuonna päästiin sentään jo loppukilpailuun asti. Menestyskäyrä osoittaa siis ylöspäin.

Tilastotietoja ja tulosten kommentointia


Kypros saavutti toisella sijallaan maan kaikkien aikojen parhaan sijoituksen Euroviisuissa. Kypros on nyt Portugalin voitettua useimmin kilpailuun osallistunut maa, joka ei ole vielä voittanut laulukilpailua.

Tšekki saavutti kuudennella sijallaan maansa parhaan sijoituksen. Se ei tosin ollut mikään yllätys, sillä tähän mennessä surkeasti menestyneen Tšekin paras sijoitus on ollut finaalin toiseksi viimeinen. Tšekin menestys osoittaa, että mikä tahansa maa voi pärjätä Eurovision laulukilpailussa. Aina kannattaa yrittää! Kannattaa yrittää lähettää jotain omalaatuista ja persoonallista, mikä ei ole kuitenkaan liian outoa euroviisukontekstissa.

Lauantain veikkauksessani veikkasin Israelin ja Kyproksen lisäksi Italiaa ja Ranskaa voittotaisteluun. Italia menestyikin hienosti sijoittumalla viidenneksi – peräti yhden pykälän paremmin kuin viime vuonna, jolloin Italia oli suuri ennakkosuosikki! Sen sijaan Ranskan menestys jäi odotettua vaisummaksi. Vielä raatiäänten jälkeen koskettava Mercy oli sentään kahdeksantena, mutta vaatimaton menestys puhelinäänissä tiputti Ranskan vasta sijalle 13. Mikä ei tosin Ranskan tämän vuosituhannen yleiseen menestykseen nähden ole mikään huono saavutus.

Irlannin kohuakin herättänyt tanssiva poikapari oli finaalipäivänä noussut vedonlyönnissä peräti kolmanneksi, minkä seurauksena Irlannista odotettiin vuoden todellista yllättäjää. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Irlanti jäi sijalle 16. Sen sijaan vuoden yllättäjä taisi olla Saksa. Michael Schulten riipaiseva Ed Sheeran -tyylinen balladi You let me walk alone sijoittui peräti neljänneksi, minkä myötä Saksa oli parhaiten menestynyt rahoittajamaa. Aikamoinen parannus maalta, joka on sijoittunut kolmissa edellisissä viisuissa viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi.

Raatien ykkössuosikki Itävalta sijoittui lopullisissa tuloksissa kolmanneksi. Vaikka Itävalta on onnistunut voittamaan Eurovision laulukilpailut kaksi kertaa, maa ei ole koskaan muulloin saavuttanut mitalisijoitusta. Joten Itävallan tämän vuoden komeaääninen viisuedustaja Cesár Sampson on heti Itävallan viisuvoittajien Udo Jürgensin ja Conchita Wurstin jälkeen maan menestynein euroviisuilija. Ensimmäistä kertaa viisuhistoriassa Itävalta ja Saksa sijoittuivat saman vuoden kilpailussa neljän parhaan joukkoon. Ainutlaatuinen saavutus mailta, jotka kolme vuotta sitten jakoivat viimeisen sijan nollalla pisteellä.

Norjalaisen viisulegendan Alexander Rybakin toinen viisumatka lässähti ammattitaitoisesta esityksestä huolimatta ainoastaan 15. sijaan. Kenties Rybak joutuu nyt sisäistämään Herakleitosin ajatuksen: "Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet siinä jo virtaavat." Se mikä on vuonna 2009 tuoretta ja raikasta Euroviisuissa, voi aiheuttaa yhdeksän vuotta myöhemmin "tää on jo niin nähty" -fiiliksen.

Emäntämaa Portugali jäi ikävä kyllä finaalissa viimeiselle sijalle. Cláudia Pascoal vei 39 pisteen saalillaan Waldo’s peoplen saavuttaman ennätyksen kaikkien aikojen eniten pisteitä saavuttaneena viisufinaalin jumbona.

Lähteitä


Pajala, Mari (2006) Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.

Miklóssy, Katalin (2014) "Competing for popularity: Song contests and interactive television in communist Hungary". Teoksessa Miklóssy, Katalin – Ilič, Melanie (toim.): Competition in Socialist Society. Routledge, Lontoo, New York.

Apu 17/1978: Kinnunen, Raila, "Izhar lauloi viisut pois Euroopasta – Tervetuloa Israeliin".

Katso 18/1978: Jousi, Marjut, "Euroviisut päättyivät sekasortoon".

Katso 15/1979: Rasilainen, Raimo, "Halleluja, mitkä viisut".

Vilkaisepas blogistani myös


Euroviisut 2018: Ensi vuoden viisut Välimeren rannalla?

Euroviisut 2018: 1. semifinaalin arviot

Euroviisut 2018: 2. semifinaalin arviot

12. toukokuuta 2018

Euroviisut 2018: Ensi vuoden viisut Välimeren rannalla?


Eurovision laulukilpailuissa historian siivet havisevat. Tänä iltana järjestettävästä finaalista puuttuu lukuisia Euroviisujen kestomenestyjiä. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2005 Euroviisujen loppukilpailussa ei kilpaile yksikään Kaukasuksen maa. Finaalista karsiutuivat ensimmäistä kertaa Azerbaidžan ja Romania, samoin kuin Venäjä. Trollitehdas aloitti jo torstain semifinaalin jälkeisenä yönä sosiaalisessa mediassa kampanjan, jossa julistettiin Venäjän karsiutumisen johtuvan vain ja ainoastaan länsimaisesta salaliitosta: väitteiden mukaan länsieurooppalaiset ovat kateellisia Venäjän uudelle suurvalta-asemalle, minkä vuoksi Venäjä haluttiin pudottaa viisufinaalista. Faktantarkastaja haluaisi muistuttaa, että kaksi vuotta sitten koko Eurooppa niin lännessä kuin idässä äänesti Venäjän euroviisufinaalin yleisöäänestyksessä ykkössijalle ja kolme vuotta sitten kakkoseksi.

Lauantai-illan huumaa on tänä vuonna erityisen mukava fiilistellä, koska Suomi on kilpailee ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2014 Euroviisujen finaalissa. Euroviisufinaalin katsojaluku ylittää Suomessa aina miljoonan katsojan rajan, kun finaalissa kilpailee Suomen edustaja. Tänä vuonna Saara Aallon aiheuttama hype voi tuoda viisufinaalille mahtavat katsojaluvut, ainakin kunhan Suomi-Kanada -lätkämatsi päättyy. Tänään Suomi osallistuu ensimmäistä kertaa viisufinaaliin, joka ratkaistaan Euroviisujen nykyisellä äänestysjärjestelmällä. Onkin mielenkiintoista nähdä, pärjääkö Monsters paremmin raati- vai yleisöäänestyksessä. Euroviisujen nykyisestä äänestysjärjestelmästä kirjoitin pitkästi tässä blogissa maaliskuussa 2016. Finaalipaikka itsessään on Suomelle hieno saavutus, ja näkisin, että kaikki mitä tästä eteenpäin saavutetaan on vain pelkkää plussaa.

Ykkössemifinaalin ennakkosuosikit lähettivät Twitterissä terveisensä viime vuoden viisuvoittajalle.
Viisuviikolla kohua ovat herättäneet viime vuoden voittajan Salvador Sobralin arrogantit lausunnot, joissa hän on tölväissyt tämän vuoden viisuehdokkaita ja voivotellut, että kilpailussa ei ole mikään muuttunut hänen voittonsa jälkeen.

Eurovision laulukilpailu oli tänä vuonna tarkoitus lähettää Kiinan televisiossa. Kiinalainen televisiokanava Mango TV oli kuitenkin sensuroinut ensimmäistä semifinaalilähetystä vedoten Kiinan lakeihin: Albanian edustajan esitys sensuroitiin, koska laulun esittäjällä oli tatuointeja, ja Irlannin poikaparin tanssi ei ollut kiinalaisten kriteerien mukaan asianmukaista televisioviihdettä. Euroopan yleisradioliitto ei pitänyt Mango TV:n toimista ja ilmeisesti sen vuoksi muita viisulähetyksiä ei enää Kiinassa näytetä.

Illan finaali on asetelmiltaan poikkeuksellisen jännittävä, sillä tänä vuonna ei ole ilmiselvää ennakkosuosikkia. Vedonlyöntitilastot ovat eläneet koko kevään ja ennakkoveikkauksissa on tapahtunut radikaalejakin nousuja ja laskuja. Israelin räväkkä Netta Barzilai ja hänen #metoo-henkinen viisunsa on ollut kevään suurin ennakkosuosikki, mutta nyt hän on joutunut luovuttamaan vedonlyönnin ykkössijan ensimmäisen semifinaalin yllättäjälle Kyprokselle. Viime vuoden Euroviisuissa suuri ennakkosuosikki oli Italia, joka sijoittui lopulta vasta kuudenneksi. Ennakkoveikkauksissa monet tuntuvat etsivän samanlaista narratiivia tälle vuodelle, minkä vuoksi Israelin uskotaan hyytyvän kalkkiviivoilla.

Somemeemit ottavat kantaa viisuviikon keskusteluihin.
Kyproksen Eleni Foureira on noussut ensimmäisen semifinaalin jälkeen suurimmaksi voittajasuosikiksi. Kyproksen Shakiran esitys on kieltämättä vahva, mutta onko välimerellinen poppi Fuego sittenkin hieman liian heppoinen ja vanhanaikainen voittaakseen Euroviisut armon vuonna 2018. Kyproksen voitto kuitenkin jatkaisi viime vuoden trendiä: viime vuonna Euroviisut voitti Portugali, joka oli ollut kilpailussa mukana pisimpään ilman voittoa. Seuraavaksi listalla vuorossa olisi Kypros.

Voittajaveikkaukseen voisi nostaa suorista finalisteista myös laatuun luottavat Ranskan ja Italian. Voisikohan suurimmista ennakkosuosikeista päätellä, että Eurovision laulukilpailun painopiste pysyy Etelä-Euroopassa. Jos Eurovision laulukilpailua ei välttämättä ensi vuonna järjestetä kirjaimellisesti Välimeren rannalla, niin ainakin sellaisessa valtiossa, joka sijaitsee Välimeren ympärillä.

Mutta näin arvaamattomassa vuosikerrassa mitä vain voi tapahtua. Irlannin poikapari-tanssijat hurmasivat tiistain semifinaalissa, minkä seurauksena Irlanti on noussut vedonlyönnissä peräti kolmanneksi! Vaikka alun perin Irlannin ei uskottu välttämättä pääsevän edes finaaliin. Eikä varman päälle pelaavia pohjoismaita voi koskaan laskea pois pelistä. Norjan Alexander Rybak janoaa päästä tekemään johnnyloganit, eli voittamaan Euroviisut toisen kerran. Ja Ruotsi on tänäkin vuonna vaarallisen professionaalinen...

Finaalin arviot ja veikkaukset


Arvioin blogipostauksen lopuksi finaalin esityksiä ja menestymismahdollisuuksia. Semifinaaleista jatkoonpäässeitä maita olen jo arvioinut ja luonnehtinut semifinaalien omissa veikkauksissa (semifinaali 1 ja semifinaali 2), joten niitä en tässä toista. Kuudesta suorasta finalistista ilmaisen kuitenkin semifinalistien tapaan oman mielipiteeni tähtiarvostelulla (* – *****). Finaalissa kilpailuasetelmat ovat huomattavasti avoimemmat kuin semifinaaleissa, joten ihan jokaisen esityksen sijoitusta en ole uskaltanut veikata.

1. UKRAINA: Mélovin – Under the ladder

Jälleen kerran toisessa semifinaalissa viimeisenä esiintynyt laitettiin aloittamaan finaali. Onko Ukraina tänä vuonna se itäeurooppalainen menestysviisu? Vai nouseekohan Ukrainan Coldplay-vaikutteinen poppi tältä esiintymisnumerolta edes kärkikymmenikköön?

2. ESPANJA: Alfred & Amaia – Tu canción **½
Alfred ja Amaia osallistuivat molemmat espanjalaiseen kykykilpailuun, löysivät toisensa ja laulavat nyt valssin tahdissa imelää rakkaudentunnustusta.

Iberian niemimaalla meni Euroviisut viime vuonna hienosti: 763 pistettä! Niistä 758 Portugaliin ja viisi Espanjaan. Tänä vuonna Espanjan ja Portugalin välinen pistejakauma lienee tasapainoisempi. Espanja on ollut usein euroviisufanien lempilapsi, jolle vuodesta toiseen odotetaan menestystä, mutta vaisuksi on jäänyt. Espanjan hellyyttävä esitys ja perinteinen melodinen balladi on miellyttänyt erityisesti vanhan liiton viisumiehiä. Mutta mahtaako Espanjalla olla minkäänlaisia saumoja menestykseen pahamaineiselta esiintymisnumerolta kaksi?

3. SLOVENIA: Lea Sirk – Hvala, ne! BOTTOM 5?

Slovenian jumppatuokion aliarvioin todella pahasti semifinaalin ennakkoveikkauksessa. Naureskelin viisuharrastajille, jotka tosissaan uskoivat Slovenian finaalipaikkaan, mutta sainkin itse pitkän nenän. En ollut ymmärtänyt kuinka ammattitaitoinen esiintyjä ja taitava laulaja Slovenian Lea Sirk onkaan. Voi olla, että teen nyt saman kardinaalimokan, mutta minun on hyvin vaikea uskoa, että Slovenia enää näin kovatasoisessa finaalissa tältä esiintymisnumerolta menestyisi hääppöisesti. Raadeilta tulee satunnaisia pisteitä ja yleisöäänestys lepää entisen Jugoslavian maiden pisteiden varassa.

4. LIETTUA: Ieva Zasimauskaitė – When we're old

Euroviisujen esiintymisjärjestys lakattiin arpomasta, koska haluttiin muun muassa varmistaa, että liian samanlaiset esitykset eivät kilpaile peräkkäin ja lähekkäin. No, nyt meillä on Espanjan ja Liettuan imelät ikuista rakkautta vannovat balladit esiintymisnumeroilla 2 ja 4?!? Liettua oli tiistain semifinaalissa valloittava ja se on noussut vedonlyönnissä viiden parhaan joukkoon. Ihan niin hyvään sijoitukseen en usko, tällaiselle viisulle jo finaalipaikka on voitto.

5. ITÄVALTA: Cesár Sampson – Nobody but you

Itävallan viisu on noussut tiistain semifinaalin jälkeen suoratoistopalvelujen soitetuimpien listalle. Muhiiko tässä yllätysmenestyjä?

6. VIRO: Elina Nechayeva – La forza

Viro voi pärjätä raatiäänestyksessä yllättävän huonosti, mutta yleisöäänissä sijoitus kymmenen parhaan joukossa on hyvinkin mahdollinen. Toistuu Cezar-ilmiö?

7. NORJA: Alexander Rybak – That's how you write a song TOP 10?

Norja oli vedonlyönneissä parhaimmillaan jo toisena, mutta torstain semifinaaliesityksen jälkeen Norjan sijoitus on laskenut roimasti. Kenties Rybakilta odotettiin räväkämpää ja vakuuttavampaa esitystä. Tällä esiintymisnumerolta Norja tuskin voittaa, mutta Rybakin hyväntuulinen esitys ja tarttuva kappale saanee sen verran hyvän sijoituksen, että Alexander voi palata pää pystyssä takaisin Norjaan.

8. PORTUGALI: Cláudia Pascoal – O jardim **
Portugali ei taaskaan kosiskele Eurooppaa vaan lähettää just sitä, mitä itse haluaa. Portugalilaiselle perinnemusiikille ominaista on korostaa sielukasta tulkintaa, vaikka sitten äänenpuhtauden kustannuksella. Cláudia laulaa kuolemasta ja kesken kaiken lavalle pelmahtaa rekkis, joka on laulun kynäillyt Isaura. Niiden, jotka edelleen uskovat, että Euroviisujen tarkoituksena on esitellä maiden kansallisia ominaispiirteitä, olettaisin arvostavan Portugalia.

Veikkaan, että jos Portugali ei olisi isäntämaa, emme kuulisi tätä finaalissa. Yleisöäänestyksessä voi tulla siedettävä pistemäärä Keski-Euroopan portugalilaisilta siirtotyöntekijöiltä.

9. ISO-BRITANNIA: SuRie – Storm **½ BOTTOM 5?
SuRie on aivan ihana ja valloittava. Oi miksi hänen on pitänyt saada esitettäväkseen halpahintainen hilipatihippaa-lastenlaulun oloinen renkutus.

SuRie on myös mahtava somepersoona, jonka juttuja on ollut hauska seurata kevään mittaan. Toivottavasti aina niin sarkastiset ja ilkeät britit eivät teurasta häntä, mikäli hän sattuu sijoittumaan tänään viimeiseksi.

10. SERBIA: Sanja Ilić & Balkanika – Nova deca

Serbian etnotekno kilpailee tänäkin iltana aivan omassa sarjassaan. Raatiäänestyksessä tällaiset persoonallisuudet ovat harvemmin pärjänneet, mutta yleisöäänestyksestä voi tulla siedettävä potti pisteitä.

11. SAKSA: Michael Schulte – You let me walk alone *½
Saksa on jäänyt kolmissa edellisissä Euroviisuissa viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi. Nyt pörröpää Michael yrittää sulattaa eurooppalaisten sydämet laulamalla riipaisevasti Ed Sheeran -tyylisen balladin isänsä menehtymisestä. Vedonlyöjät ovat uskoneet Michaelin tarinaa kahdeksannen sijan edestä.

Voi imelyyksien imelyys. Mutta konstailematon miesballadi voi vedota moniin äänestäjiin.

12. ALBANIA: Eugent Bushpepa – Mall

Albanian finaalipaikka oli semifinaalitulosten positiivisimpia yllätyksiä. Kymmenisen vuotta sitten Albania oli tutumpi näky viisufinaaleissa, silloin maa sijoittui usein finaalissa sijoille 16–18. Näin voisi käydä tänäkin iltana.

13. RANSKA: Madame Monsieur – Mercy ***** TOP 10?
Avioparin tyylipuhdas ranskapop kertoo koskettavasti Välimerellä pakolaislautalla syntyneestä lapsesta, joka täpärästi pelastui hukkumiselta.

Hieno ja tyylikäs laulu, joka – tyylikkyydestään huolimatta – jää kertakuulemalta soimaan päähän. Ranskan karsinnassa yleisö piti tästä huomattavasti enemmän kuin kansainväliset raadit. Niin voi käydä tänäkin iltana.

14. TŠEKKI: Mikolas Josef – Lie to me TOP 10?

Tšekki saavuttaa viisuhistoriansa parhaan sijoituksen. Siihen riittää kunhan sijoittuu korkeammalle kuin finaalin toiseksi viimeiseksi. Tšekin viisun fanit ovat kironneet huonoa esiintymisnumeroa, mutta finaalin puolivälin tienoilta on viime vuosina saavutettu hienoja sijoituksia: esimerkiksi viime vuonna Portugali kilpaili numerolla 11, toissa vuonna toiseksi sijoittunut Australia sijalla 13, Ruotsin Måns Zelmerlöw numerolla 10, Conchita Wurst numerolla 11...

15. TANSKA: Rasmussen – Higher ground

Euroviisuihin lanseerattiin kahden semifinaalin formaatti vuonna 2008. Siitä lähtien monet viisut ovat vaikuttaneet semifinaalivaiheessa ilmiselviltä menestyjiltä (jatkoonpääsijöiltä), mutta sitten finaalissa niille ei enää voi povata suurta menestystä.

16. AUSTRALIA: Jessica Mauboy – We got love

Viime vuonna Australia sijoittui raatiäänestyksessä neljänneksi mutta jäi yleisöäänestyksessä toiseksi viimeiseksi vaivaisella kahden pisteen saalilla. Tänä iltana voi käydä samalla tavalla. Australia voi saavuttaa viisuhistoriansa huonoimman tuloksen, mikä tapahtuu, jos Jessica sijoittuu huonommin kuin yhdeksänneksi.

17. SUOMI: Saara Aalto – Monsters

Toivotaan parasta. Suomi on ennenkin pärjännyt hirviöillä esiintymisnumerolla 17. Jos äänestys noudattaa viime vuosien kaavaa, Saara saattaa pärjätä raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänissä.

18. BULGARIA: EQUINOX – Bones

Menestymisen makuun päässyt Bulgaria yrittää nyt hampaat irvessä voittaa viisut illan laskelmoiduimmalla paketilla, jonka esittää vain Euroviisuja varten koottu kokoonpano. Bulgaria oli pitkään ennakkosuosikkien joukossa, mutta tiistain semifinaalin jälkeen Bulgarian sijoitus on pudonnut vedonlyönnissä kuin lehmän häntä ja tällä hetkellä Bulgaria on vasta kolmanneksitoista veikatuin. Epäilen kuitenkin, että raadit ovat pissanneet hunajaa tämän kuullessaan ja äänestävät Bulgarian luvattoman korkealle. Toisaalta, Euroviisuja harvemmin ovat voittaneet vain viisuja varten kootut keinotekoiset ryhmät.

19. MOLDOVA: DoReDoS – My lucky day TOP 10?

Viime vuonna Moldova yllätti, kun Epic Sax Guyn revanssi sijoittui peräti kolmanneksi. Tänä vuonna menestyksen ei pitäisi tulla yllätyksenä, sen verran veikeä Moldovan laatikkoleikki ja iloinen Balkan-humppa on. Moldova voi menestyä yleisöäänissä todella hyvin myös siirtolaisäänten avulla. Romania ei ole tänä vuonna finaalissa, joten Euroopassa asuvat romanialaiset voivat diasporaäänestää pikkuveli-Moldovaa. Moldovan tiimin tuottajana ja takapiruna on legendaarinen venäläinen musiikkimoguli Filipp Kirkorov. Nyt kun Venäjän oma edustaja puuttuu finaalista kokonaan, Euroopassa asuvien venäläisten äänet voisivat kohdistua Moldovaan.

20. RUOTSI: Benjamin Ingrosso – Dance you off TOP 10?

Ruotsi tekee kaiken taas niin viimeisen päälle, että touhu kaipaisi edes pienen inhimillisyyden särön. Ruotsia ei voi sivuuttaa voittajaveikkauksesta, mutta olisi todella tylsää jos näin monipuolisen viisuvuoden voittaisi yksi illan kliinisimmistä esityksistä. Uskon, että harvalla olisi mitään sitä vastaan, jos tänä vuonna Ruotsi ei sijoittuisi tapansa mukaisesti viiden parhaan joukkoon...

21. UNKARI: AWS – Viszlát nyár

Unkarin hevipoppoo räväytti semifinaalissa todella vaikuttavalla esityksellä. Mielenkiintoista nähdä, kuinka unkarinkielinen melodinen hevi pärjää viisuäänestyksessä. Pärjännee yleisöäänissä paremmin kuin raatiäänissä? Suomen puhelinäänestäjiltä odottaisi pisteitä?

22. ISRAEL: Netta Barzilai – Toy TOP 10?

Jälleen täytyy hieman ihmetellä esiintymisjärjestyksen laatijaa. Miksi ihmeessä Unkari ja Israel on sijoitettu esiintymään peräkkäin? Illan kaksi esitystä, joissa on suurin sokkiarvo. Räväkkä Israel saattaa Unkarin rajun mätön jälkeen vaikuttaa vaisummalta kuin onkaan. Ihan kuin tuottaja olisi halunnut varmistaa, ettei Israel voita? Toy on kuitenkin tehnyt jo vaikutuksen moniin eurooppalaisiin ja jää elämään tästä viisuvuosikerrasta, kävi äänestyksessä miten kävi.

23. ALANKOMAAT: Waylon – Outlaw in 'em

Alankomaat ei voita, mutta piristää finaalia. Pärjännee raatiäänissä huomattavasti paremmin kuin yleisöäänissä? Sijoittuisikohan sijalle 11, kuten Alankomaiden kaksi edellistäkin viisua?

24. IRLANTI: Ryan O’Shaughnessy – Together VUODEN YLLÄTTÄJÄ?

Irlannin aliarvioin semifinaalin veikkauksessani todella pahasti. Tiistain semifinaalin jälkeen Irlanti on noussut vedonlyönnissä peräti kolmanneksi. Tällä esiintymisjärjestyksellä Irlanti vastaa loppupään ainoasta selkeästä balladista. Tanssiva poikapari on kiinnittänyt huomion ja laulu kilpailee omassa genressään. Onko tässä vuoden musta hevonen?

25. KYPROS: Eleni Foureira – Fuego TOP 10?

Tässäkö on vuoden viisuvoittaja? Se olisi omalla tavallaan kiehtova paluu takaisin vanhaan, sillä esimerkiksi Kreikka pärjäsi tällaisilla viisuilla hyvin edellisen vuosikymmenen aikana. Fuego voi sijoittua yleisöäänissä ykköseksi, mutta kuinka käy raatien äänestyksessä? Vaikka voittoa ei tulisikaan, Fuego soinee kesällä Etelä-Euroopan rantakohteiden Snack-baareissa.

26. ITALIA: Ermal Meta & Fabrizio Moro – Non mi avete fatto niente ***** TOP 10?
"Ette ole tehneet minulle mitään, ette ole vieneet minulta mitään. Ette ole saavuttaneet mitään, sillä kaikki jatkuu turhien sotienne yli." 2010-luvun Tozzi & Raf esittävän väkevän sodanvastaisen rock-manifestin. Sanoituksessa viitataan Euroopan viime vuosien terrori-iskuihin.

Italia lähettää Euroviisuihin jälleen kerran silkkaa laatua. Laulajat ovat alansa ammattilaisia ja esitys erikoisefekteineen vaikuttava. Ei ole lainkaan mahdotonta, että Italia nousisi tältä esiintymisnumerolta jopa voittoon asti?

Oma suosikkilistani on tietenkin asia erikseen. Viisupisteeni tälle illalle:

12 p. RANSKA: Madame Monsieur – Mercy
10 p. LIETTUA: Ieva Zasimauskaitė – When we're old
8 p. ISRAEL: Netta Barzilai – Toy
7 p. ITALIA: Ermal Meta & Fabrizio Moro – Non mi avete fatto niente
6 p. ITÄVALTA: Cesár Sampson – Nobody but you
5 p. TŠEKKI: Mikolas Josef – Lie to me
4 p. MOLDOVA: DoReDoS – My lucky day
3 p. NORJA: Alexander Rybak – That's how you write a song
2 p. UNKARI: AWS – Viszlát nyár
1 p. KYPROS: Eleni Foureira – Fuego

Vilkaisepas blogistani myös


Euroviisut 2018: 1. semifinaalin arviot

Euroviisut 2018: 2. semifinaalin arviot